PUHE 1 (7) Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoman vierailu Inarissa 23.11.2013 Arvoisa eduskunnan puhemies Heinäluoma, hyvät valiokuntien puheenjohtajat, Lämpimästi tervetuloa Inariin, saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen kaamoksen keskellä! Käsittelen puheessani arvoisan puhemiehen toivomuksesta ILO 169-sopimusta. Tämän lisäksi käsittelen ajankohtaista saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän mietintöä ja keskeisiä esityksiä. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet parantaa Suomen kansainvälistä ihmisoikeusasemaa. Tavoitteet ovat kuitenkin vielä toteutumatta. Suomi on usean vuosikymmenen ajan asettanut tavoitteeksi ratifioida ILO 169-sopimus. Tavoite on kirjattu ihmisoikeusstrategioihin ja nyt kaikkein painavimpana hallitusohjelmaan. Oikeusministeriö on selvittänyt sopimuksen ratifiointiedellytyksiä keväällä 2012 kuulemalla ministeriöitä ja saamelaiskäräjiä lausuntomenettelyllä. Sen jälkeen kehitys on sopimuksen ratifioinnin osalta pysähtynyt. Käynnissä oleva Metsähallituslain uudistus ei tuo ratkaisua sopimuksen ratifiointiin. Työryhmän tehtävänä on valmistella saamelaisten osallistumisoikeuksia kehittäviä esityksiä Metsähallituslakiin sekä tehdä esityksiä kalastuksen, poronhoidon ja metsästyksen yleiseksi kehittämiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Työryhmän työ on tiivistä. Työ alkoi tänä syksynä ja esityksien tulisi olla valmiit vuoden lopussa. Työryhmä tekee työtä kuitenkin hyvässä yhteishengessä ja kaikkien työryhmässä edustettuina olevien ministeriöiden ja saamelaiskäräjien yhteinen kanta on, että Metsähallituslain uudistus ei saa estää tai heikentää mahdollisuuksia ratifioida Ilo 169-sopimus. Saamelaiskäräjät on esittänyt, että ILO 169-sopimuksen ratifiointia valmistelemaan asetettaisiin parlamentaarinen komitea, jossa olisi tasapuolinen edustus Suomen hallituspuolueista ja saamelaiskäräjistä sekä ulkopuolinen puheenjohtaja. Mikäli työryhmä perustettaisiin nyt, niin se voisi työssään huomioida saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän ja metsähallitustyöryhmän esitykset ja saada työnsä valmiiksi keväällä. Valtioneuvostossa on perustettu saamelaisasioiden ministerityöryhmä. On hyvä, että valtioneuvosto on perustanut työryhmän. Odotamme suurella mielenkiinnolla miten työryhmän perustaminen vaikuttaa saamelaisasioiden edistämiseen ja valtioneuvoston työhön. Jotta Ilo 169- sopimus voitaisiin ratifioida niin valtioneuvoston tulisi tehdä asiassa pikaisesti ratkaisuja. Suomen ulko- ja sisäpoliittisen uskottavuuden vuoksi on tärkeää, että sopimusta aidosti edes yritettäisiin ratifioida ja selvittää sopimuksen ratifioinnin edellytyksiä. Nykyinen tilanne näyttää siltä, että saamelaisvastaisen propagandan johdosta valtioneuvosto ei halua asiassa toimia. Valtioneuvoston tulee kuitenkin ajatella Suomen ulko- ja sisäpoliittista etua ja ennen kaikkea turvata saamelaiskulttuurin tulevaisuus Euroopan unionin ainoana alkuperäiskansakulttuurina. Tilanne vaikuttaa ongelmallisemmalta kuin se onkaan, koska saamelaisten oikeuksien vastustajat ovat saaneet paljon julkisuutta osakseen ja toki myös tukea Lapin kansanedustajilta. Politiikkaa ei voi kuitenkaan tehdä sillä periaatteella että ajatellaan vain seuraavia vaaleja tai omaa kannatusta. Kansanedustajien ja valtioneuvoston tulee ajatella ennen kaikkea Suomen perustuslakia, kansainvälisiä velvoitteita sekä sitä, miten Suomen alkuperäiskansa-kulttuuriin säilyminen voidaan turvata. Ilo-sopimuksen ratifiointia tulee lähestyä pragmaattisesti. Suomessa on erinomainen mahdollisuus sopimuksen ratifiointiin, koska n. 90 % saamelaisten kotiseutualueen maa- ja vesialasta on valtion Juvvá Lemet Klemetti Näkkäläjärvi www.samediggi.fi Ságadoalli Puheenjohtaja Saamelaiskäräjät Tel: +358505242109 Skierri Peuratie 15 klemetti.nakkalajarvi@samediggi.fi FIN-99400 Enontekiö
SÁMEDIGGI SÁHKA 2 (7) hallinnassa. Saamelaiskäräjät on linjannut, että ilo 169-sopimuksen ratifioinnin ei tule vaikuttaa yksityisten maanomistusoikeuteen. Eli sopimuksen ratifiointi koskisi vain valtion hallinnassa olevia maa- ja vesialueita. Lisäksi 80% saamelaisten kotiseutualueesta on suojeltua. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan suojelua ei tule purkaa vaan suojelu tukee osaltaan saamelaiskulttuurin säilymistä. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei myöskään rajoittaisi suomalaisten elinkeino-oikeuksia tai jokamiehenoikeuksia. Ilo-sopimuksen ratifioinnin vastustajat ovat propagandallaan antaneet sellaisen kuvan, että sopimuksen ratifiointi johtaisi sotatilaan. On myös väitetty, että saamelaisten kotiseutualueella olisi konflikti. Jos konfliktista halutaan puhua niin se tapahtuu mediassa, internetin keskustelupalstoilla, lehtien mielipidepalstoilla ja sosiaalisessa mediassa. Jokapäiväinen elämä saamelaisten kotiseutualueella on aivan tavallista. Tässä asiassa pätee vanha totuus: konfliktin ensimmäinen uhri on totuus. Totuutta tai faktoja halutaan hämätä kehittämällä uusia kansanryhmiä, termejä ja pelottelemalla ja uhkailemalla. Akateeminen tutkimus on myös valjastettu osittain politiikan palvelukseen. Medialle aihe on myös koukuttava. Uutisarvo on suuri. Media rakastaa konflikteja ja sen yhtenä päämääränä näyttää olevan myös rakentaa niitä. Eri ryhmien aktiivisesta esiintymisestä on saanut sellaisen kuvan mediassa, että kaikki saamelaisten kotiseutualueen ei-saamelaiset asukkaat olisivat sopimuksen ratifiointia vastaan. Suuri osa ei välitä, ei tiedä eikä halua ottaa asiaan kantaa. Suuri osa on sen verran pragmaattisia ja ymmärtävät, että sopimuksen ratifiointi ei heikennä heidän oikeuksiaan. Mutta heidän äänensä ei pääse kuuluviin. On myös väitetty, että suomalaisilla ei olisi mahdollista enää asua saamelaisten kotiseutualueella tai harjoittaa elinkeinojaan sopimuksen ratifioinnin myötä. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei johtaisi tällaiseen tilanteeseen. Sopimuksen ratifiointi ei rajoittaisi kenenkään oikeuksia asua saamelaisten kotiseutualueella (tietenkään luonnonsuojelualueella ei voisi edelleenkään asua) tai harjoittaa elinkeinojaan, muuten kuin erityislainsäädännön asettamissa rajoissa. Tavallisen alueen asukkaan arkipäivään sopimuksen ratifiointi ei vaikuttaisi. Vastustus ilo 169-sopimuksen ratifiointia kohtaan kumpuaa pelosta ja vihasta. Niille ei saa antaa valtaa vaan ajatella tulevaisuuteen. Saamelaiskulttuurin tulevaisuus on vaarassa. Tilanteen vakavuutta ei haluta nähdä tai ymmärtää. Poismuutto saamelaisten kotiseutualueelta on seuraus nykyisestä tilanteesta. Kaikki saamelaiset eivät voi harjoittaa saamelaiskulttuuria nykyisessä taloudellisessa ja hallinnollisessa ympäristössä. Poismuutto on valtion tukema mahdollisuus ja keino assimiloida saamelaiskulttuuria. Se voi olla hyvinkin tehokas keino, koska saamelaisista jo yli 60 % asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Tälle kehitykselle ei voi ummistaa silmiä, vaan kulttuurin tulevaisuus on turvattava. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi sekä saamelaiskäräjälakityöryhmän esitysten hyväksyminen ja ottaminen lainsäädäntöön on ehdottoman tärkeää, jotta saamelaiskulttuuri voi tulevaisuudessa säilyä. On tärkeää painottaa myös sitä, että ilo 169-sopimuksen ratifiointi on koko Suomen asia. Sitä ei voi ulkoistaa Lapin vaalipiirin kansanedustajille kuten jotkut ovat ehdottaneet. Kaikki Lapin kansanedustajat vastustavat sopimuksen ratifioimista. Se on luonnollista egoistisesti ajateltuna. Saamelaisten äänillä ei voi päästä kansanedustajaksi. Saamelaisten oikeuksia vastustavien äänillä voi päästä eduskuntaan. Ilo 169-sopimuksen ratifiointi ei ole omantunnonkysymys kuten jotkut ovat esittäneet. Jos ihmisoikeudet altistetaan omantunnonkysymykseksi eduskunnassa, se on perustuslain vastaista. Jos kaikkien kansainvälisten sopimusten ratifiointi olisi alistettu omantunnon kysymykseksi, miten olisi käynyt naisten oikeuksia suojeleville sopimukselle? Kaikkien poliittisten puolueiden velvollisuus on antaa kantansa saamelaisten oikeuksiin eikä siirtää vastuuta yksittäisille kansanedustajille.
SÁMEDIGGI SÁHKA 3 (7) Suomi on ratifioinut useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Kun perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen otettiin perustuslakiin, niin lain esitöissä pykälien sisällön - eli perustuslain 22 - kerrottiin määräytyvän ihmisoikeuksien toteutumista valvovien elinten ratkaisu- ja suosituskäytännön kautta. Tämä on valitettavasti unohtunut. Suomi on saanut ihmisoikeuksia valvovilta elimiltä kehotuksia parantaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta, saamelaisporonhoidon suojaa, saamen kielen asemaa ja lukuisia kehotuksia ratifioida Ilo 169-sopimus. Suositukset kuitenkin tuntuvat katovana byrokratian uumeniin eikä niitä oteta vakavasti. Tuntuukin joskus siltä, että Suomessa todetaan että saamelaisilla olisi kaikki asiat hyvin nyt kun olemme päässeet päävuokralaiseksi kulttuurikeskus Sajokseen, saamelaisia näkyy saamen puku päällä ja saamen kieltä vielä puhutaan. Saamelaiset ovat selvinneet uudisasutuksesta, suomalaisen yhteiskunnan ja kirkon assimiloivasta paineesta 1900-luvulla, koulukodeista ja maailmansodista. Pelkäänpä, että saamelaiskulttuuri on kuitenkin nyt suurimman haasteensa edessä. Jos saamelaisten asemaa ei saada parannettua, pelkään koko kulttuurin ja saamen kielten ja kulttuurimuodon katoavan muutamassa sukupolvessa. Tilanne on vakava. Julkisuudessa saamelaisten oikeusaseman parantamisesta on syntynyt keskustelu suomalaisten oikeuksista. Olen tästä hyvin surullinen. Jollakin tavalla Ilo 169-sopimuksen ratifioimisesta onkin tullut kyse valtaväestöön kuuluvista oikeuksista eikä alkuperäiskansakulttuurin turvaamisesta tulevaisuuteen. Suomella on vastuu koko kansainväliselle yhteisölle turvata saamelaiskulttuurin tulevaisuus. Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka haluavat että heidät luettaisiin saamelaisiksi. Osa heistä on sellaisista suvuista, jotka ovat tietoisesti halunneet lukeutua suomalaiseen valtakulttuuriin ja sen vuoksi he ovat kadottaneet saamen kielen ja kulttuurin useita sukupolvia sitten. Se on toki sinänsä surullista, mutta kadonnutta kulttuuria ja kieltä ei voida saada takaisin. Kulttuuri ja kieli eivät siirry verenperintönä. Osa haluaa tulla luetuksi saamelaiseksi, koska jokin heidän esivanhemmistaan on harjoittanut verotustietojen mukaan nk. lappalaiselinkeinoja, kuten poronhoitoa, kalastusta ja metsästystä. Omaa kantaansa tukeakseen he ovat alkaneet pukuetua saamen pukuihin tai luoneet omia, saamen pukuja muistuttavia asusteitaan. Saamen puku on saamelaisen etnisiteetin tunnus. Pukuun pukeutumalla he antavat kuulija olettaa heidän olevan saamelaisia loukaten samalla saamelaistan kulttuuriperintöä. Verotustietojen perusteella tehdyn matemaattisen mallinnuksen mukaan koko Suomen väestöstä varovaisenkin arvion mukaan noin 9 % olisi joku esi-isä, jonka joku esi-isä olisi harjoittanut lappalaiselinkeinoja - eli yli 500 000 tuhannella. Veroluettelot eivät ole olleet etnisiä luetteloita eikä niiden perusteella voida tehdä päätelmiä muusta kuin siitä, mitä elinkeinoa kullakin alueella harjoitettiin ja mitä elinkeinomuotoa verottaja päätti verotettavan. Jos lappalaiselinkeinojen harjoittajat suurin osa etnisiä suomalaisia - otettaisiin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, joilla ei ole mitään yhteyttä saamen kieleen ja kulttuuriin, yhtään saamen kieltä ja saamelaiskulttuuria harjoittavaa saamelaista ei enää saamelaiskäräjille pääsisi. Saamelaiskäräjät suomalaistuisi täysin. Korkein hallinto-oikeus on korostanut uusimmassa ratkaisukäytännössään oikeutta identifioitua saamelaiseksi. Kansainvälinen oikeuskäytäntö ja alkuperäiskansajulistus puolestaan painottavat ryhmäidentifikaatiota, eli ryhmän tulee myös tunnustaa jäsenensä alkuperäiskansaksi. Tilanne on hieman absurdi. 1900-luvun loppupuolelle asti kukaan valtakulttuuriin kuuluva ei halunnut olla saamelainen ja saamelaislapsia kiusattiin koulussa saamelaisuudesta. Saamelaiset olivat vähempiarvoisempi kansanosa. Nyt tilanne on kääntynyt ja muuttunut. Nyt monet saamelaisten kiusaajat näyttävät julkisuudessa julistavan itse itsensä saamelaiseksi ja luovat itselleen ja suvulleen uuden historian ja identiteetin. Voidaankin puhua kuvitelluista yhteisöistä, fiktiivisistä saamelaisista, joihin nämä henkilöt kokevat samaistuvansa. Se muistuttaa melkeinpä uskontoa. Jokaisella on toki oikeus uskoa olevansa saamelainen tai vaikka marsilainen, mutta valtion ei tule tukea tällaista
SÁMEDIGGI SÁHKA 4 (7) harhaluuloa. Saamelainen voi olla vain henkilö, jolla on sukupolvittainen katkeamaton yhteys saamen kieleen ja kulttuuriin ja jonka saamelaisyhteisö tunnustaa saamelaiseksi. Suomen lain mukaan jokaisella on uskonnonvapaus. Muiden perus- ja ihmisoikeuksia uskonnonvapaus ei kuitenkaan saa loukata. Jotta tilanne voidaan ratkaista, tarvitsemme politiikoilta suoraselkäisyyttä ja kykyä tehdä ratkaisuja, jotka voivat näyttää aluksi vaikeilta ja voivat saada saamelaisiksi haluavilta ja saamelaisten oikeuksia vastustavilta henkilöiltä suurtakin kritiikkiä. Asia on kuitenkin ratkaistava, jotta tilanne rauhoittuu ja saamelaiskulttuuri voisi säilyä Suomessa. Politiikkaahan tehdään tulevia sukupolvia varten. Olisi myös toivottavaa, että valtio hälventäisi turhia pelkoja. Valtion tulisi kumota villejä huhuja eikä antaa niiden elää omaa elämäänsä. Ei Ilo 169-sopimuksen ratifiointi vie keneltäkään oikeutta asua saamelaisten kotiseutualueella tai vie perustaa kunnalliselta itsehallinnolta. Tarvitsemme asiapitoista keskustelua eikä tunteisiin vetoavia epäluuloja ja pelkoja korostavaa keskusteluilmapiiriä. Vasta-argumenttina saamelaisten oikeusaseman parantamiselle ja sille, miksi Ilo 169-sopimusta ei tulisi ratifioida, käytetään sitä, että saamelaiskäräjät ei ole asiassa yksimielinen. Parlamentaariselta elimeltä ei voida edellyttää täydellistä yksimielisyyttä ja parlamentarismiin kuuluvat aina eriävät mielipiteet. Ei saamelaisilta voi odottaa suurempaa yksimielisyyttä kuin eduskunnaltakaan. Saamelaiskäräjien virallinen kanta asiassa ratkaistaan parlamentarismin periaatteiden mukaisesti eikä eriävien mielipiteiden perusteella - näinhän se on eduskunnassakin. Miksi saamelaiskäräjät ei siten ole asiassa yksimielisiä? Yhtenä syynä on kunnallispolitiikka, osa sopimuksen ratifioimista vastustavista henkilöistä vastustaa sopimuksen ratifiointia sekä kunnan edustajana että saamelaiskäräjillä. Tämä on ikävä kaksoisrooli. Sopimuksen ratifiointia vastustaa osa Inarin kunnan saamelaisia edustavista saamelaiskäräjäjäsenistä. Osalla syynä on se, että he haluaisivat että saamelaisiksi luettaisiin sukuja, jotka ovat etnisesti suomalaisia. Inarissa suomalaistuminen on ollut voimakasta ja pienessä yhteisössä, jossa suomalaiskulttuuri on kuitenkin kunnan tasolla vallitsevana, samaistutaan helposti myös muuhun kun saamelaiskulttuuriin ja halutaan edistää myös muidenkin asioita saamelaiskäräjillä eikä vain saamelaisten. Saamelaiskäräjien ja sinne valittujen edustajien tehtävänä on kuitenkin vain ja ainoastaan ajaa saamelaisten etua. Tällaisen tehtävän eduskunta on saamelaiskäräjille antanut. Sodankylän, Inarin ja Enontekiön kunnilla on ollut halua ottaa kantaa asioihin, jotka ne eivät niille kuulu - eli saamelaismääritelmään. Enontekiön kunta on erityisesti profiloitunut ajamaan alueen valtakulttuuria edustavien kuntalaisten etuja. Kunta olisi halunnut pistää suomalaisia suomenkielisiä lapsia saamenkieliseen päivähoitoon, sen mielestä kunnalla on bd-sopimuksen 8(j)-artiklan mukaista luonnon monimuotoisuuteen liittyvää perinteistä tietoa, jota pitäisi suojella, Näkkälän paliskuntaa ei saisi jakaa ja saamelaiskäräjien kanssa samalle tasolle tulisi nostaa niin sanottuja lappalaisia edustavat yhdistykset. Toimintaympäristö on hyvin kielteinen. Monet saamelaisnuoret ovatkin sanoneet minulle, että he eivät koe, että Enontekiöllä on heille tulevaisuutta. Jos nuoret lähtevät eivätkä harjoita enää perinteisiä elinkeinojaan, saamelaiskulttuuri katoaa saamelaisten kotiseutualueelta nopeasti. Saamelaiskäräjillä ei ole halua puuttua kunnalliseen itsehallintoon. Teemme lain täyttämät velvoitteet ja haluamme vaikuttaa erityisesti saamenkielisten ja kulttuuristen palvelujen järjestämiseen kunnissa. Muuten emme kuntien toimintaan puutu, elleivät ne koske erityisesti saamelaisväestöä. Valitettavasti samaa kunnioitusta ei kunnalliselta puolelta saamelaiskäräjiä kohtaan tule. Saamelaisten perustuslaillista itsehallintoa ja sen tehtäviä ei kunnioiteta. Utsjoen kunnan kanssa yhteistyömme sujuu hyvin.
SÁMEDIGGI SÁHKA 5 (7) Saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän mietintö oli yksimielinen. Tämä on todella tärkeää, koska se antaa hyvän pohjan ja edellytykset sille, että työryhmän esitykset myös toteutetaan. Saamelaiskäräjälakityöryhmä on tehnyt perusteellista ja huolellista työtä hyvässä yhteishengessä. Työryhmän mietintöä voi pitää erinomaisena kompromissina ja toivonkin, että se hyväksytään sellaisenaan mahdollisimman nopeasti. Esitykset ovat ehdoton minitaso eikä niitä voi eikä tule heikentää asian jatkokäsittelyssä. Saamelaisten kannalta esitykset ovat tärkeitä. Toteutuessaan laki estäisi saamelaisten sulautumisen suomalaiskulttuuriin. Tärkein esitys on saamelaismääritelmän muuttaminen. Myös saamelaista kulttuuri-itsehallintoa, vaalijärjestelmää ja saamelaisten mahdollisuutta vaikuttaa saamelaiskäräjien päätöksiin kehitetään. Tarve saamelaiskäräjälain uudistamiseksi oli suuri. Lainsäädäntömme oli vanhentunutta ja toisaalta kulttuuri-itsehallintoamme rajoittavaa, koska laissa ja asetuksessa säädettiin hyvin tarkasti henkilöstöstä ja esimerkiksi vaalilautakunnan henkilöstön palkkaukseen tuli pyytää oikeusministeriön lupa. Nämä puutteet on esityksessä nyt korjattu. Työryhmä otti saamelaismääritelmän muuttamisessa huomioon kansanvälisoikeudellisen kehityksen kuten YK:n alkuperäiskansajulistuksen sekä rotusyrjintäkomitean suositukset. Saamelaiskäräjälakia säädettäessä vuonna 1995 lakiin otettiin nk. lappalaiskriteeri saamelaisten vastuksesta huolimatta. Silloin laki loukkasi saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja saamelaisten oikeutta ylläpitää omaa kulttuuriaan. Nyt Suomella on mahdollisuus korjata tekemänsä virheet ja hyväksyä työryhmän yksimielinen esitys saamelaismääritelmän muuttamiseksi. Esitys voi tulla herättämään paljon vastustusta saamelaisten oikeuksia vastustavilta tahoilta, mutta asia koskee vain ja ainoastaan saamelaisia ja saamelaiskulttuurin tulevaisuutta. Työryhmän esitys muuttaa saamelaismääritelmää vahvistaa saamelaisten itsestään pitävän käsityksen saamelaisuudesta. Saamelaisuus edellyttää yhteyttä omaan saamelaissukuun, saamen kieleen ja saamelaiskulttuuriin. Saamelaiskulttuuria, joka sisältää myös saamen kielen, ei voi oppia kirjoista tai verorekistereistä, vaan se on sukupolvelta toiselle sukuyhteisössä siirtyvää perintöä. Ja vähintään ensimmäisen polven ja kolmannen polven on tullut kohdata. Jotta saamelaiskulttuuri voi säilyä omana, erityisenä alkuperäiskansakulttuurinaan, saamelaismääritelmän on muututtava kuten työryhmä on esittänyt. Saamelaiskäräjät olisi toivonut, että se olisi viimeinen valituselin saamelaisuudesta päätettäessä. On saamelaisten asia päättää, ketkä ovat saamelaisia ja tulkita saamelaiskäräjälakia. Työryhmässä ei löytynyt tähän esitykseen yksimielisyyttä. Saamelaiskäräjien edustajat eivät kuitenkaan jättäneet eriävää mielipidettä mietintöön, koska se olisi voinut vaarantaa koko mietinnön esitysten toteutumisen, mutta näkemyksemme kirjattiin lain yksityiskohtaisiin perusteluihin. Tiedän hyvin että työryhmän esitys herättää vastustusta. Kyse on samanlaisesta propagandasta kuin mitä on liikkeellä ilo 169-sopimuksn ratifiointia vastaan. Asiaa tarkastellaan tällöin suomalaiskulttuurin lähtökohdista käsin - ei saamelaiskulttuurin. On tosiasia, että osa saamelaisista on aikoinaan assimiloitunut suomalaiskulttuuriin ja että saamelaisten kotiseutualueella on asunut pitkään suomalaisia. Kulttuurin menetys on surullinen asia, mutta se ei tee kenestäkään saamelaista. Myöskään tietyllä alueella asuminen ei tee kenestäkään saamelaista. On tosiasia, että kaikki asukkaat eivät voi olla saamelaisia. Saamelaisuus edellyttää yhteyttä saamen kieleen ja kulttuuriin. Kulttuuri ei siirry eikä säily verenperintönä tai arkistoissa. Tämän pitäisi olla yksiselitteinen asia. Saamelaiskulttuuria ei ole tarkasti määritelty tätä ennen lainsäädännössä. Hallituksen esityksessä perustuslaiksi saamelaiskulttuuriin on luettu kieli ja perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, kalastus ja metsästys. Koska saamelaiskulttuuria ei ole määritetty lainsäädännössä, se on aiheuttanut epäselvyyttä viranomaisissa ja saamelaiskulttuurina onkin voitu pitää vain kieltä. Työryhmä on tehnyt
SÁMEDIGGI SÁHKA 6 (7) laajan määritelmän siitä, mitä saamelaiskulttuuriin kuuluu. Määritelmä ei ole kuitenkaan poissulkeva. Lain pykälä on todella tärkeä, koska se ohjaa niin yhteistoimintavelvoitetta kuin korkeinta hallinto-oikeuttakin, kun se käsittelee mahdollisia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutumisesta tehtyjä valituksia. Määritelmä on tältä osin todella tärkeä, koska mitä tahansa ei voi pitää saamelaiskulttuuriin kuuluvana. Määritelmää kohtaan on ilmennyt vastustusta. Määritelmää on pidetty saamelaisiksi haluavia suomalaisväestöä syrjivänä. Saamelaismääritelmää ei tehdä valtakulttuurin etuja varten vaan saamelaisten. Saamelaisten oikeusturva myös paranee esityksessä, koska jatkossa vaaliluetteloon voisi hakeutua jatkuvasti eikä vain vaalivuonna. Vaalilautakunnassa tulee myös olla jäseniä kaikista kolmesta saamelaisesta kieli- ja kulttuuriryhmästä, siis inarin-, koltan- ja pohjoissaamelaisista ryhmistä. Toinen merkittävä työryhmän esittämä uudistus on neuvotteluvelvoitteen korvaaminen yhteistoimintavelvoitteella. Yhteistoimintavelvoite ohjaa saamelaiskäräjien ja viranomaisten välisiä neuvotteluja tarkemmin kuin nykyisen lain muotoilu. Yhteistoimintavelvoitteen tarkoitus on löytää viranomaisten ja saamelaiskäräjien välille yhteisymmärrys käsiteltävästä asiasta. Neuvottelut eivät olisi vain teknistä mielipiteitten vaihtoa, vaan ne velvoittavat niin saamelaiskäräjiä kuin viranomaisia ymmärtämään toistensa näkökulmia ja perustelemaan päätöksensä paremmin. Lain muutos parantanee viranomaistoiminnan laatua, koska saamelaisiin vaikuttavat päätökset on perusteltava tarkemmin ja esitysten vaihtoehtoja on selvitettävä paremmin. Yhteistoimintavelvoite helpottaa myös viranomaisten toimintaa, koska laki ohjaa nykyistä selvemmin neuvottelujen tarkoitusta ja tavoitteita. Työryhmä esittää saamelaiskäräjien parlamentarismin kehittämistä. Saamelaisilla olisi mahdollisuus tehdä saamelaiskäräjille aloite ja saamelaiskäräjien olisi lain mukaisesti otettava asia käsiteltäväksi. Uskon, että tämä mahdollisuus lisää saamelaisten kiinnostusta politiikkaan ja parantaa saamelaiskäräjien toimintaa. Saamelaiskäräjille esitetään puhemiehistöä ja päätoiminen puheenjohtaja johtaisi saamelaiskäräjien hallitusta. Päätoimisen puheenjohtajan peräkkäiset kaudet rajataan kolmeen. Tämä on erinomainen uudistus, se estää saamelaiskäräjiä henkilöitymästä liikaa ja kehittää yleiskokouksen roolia ja asemaa. Toinen tärkeä uudistus on saamelaiskäräjien vaalijärjestelmän kehittäminen ja saamelaisten äänestäjien oikeusturvan turvaaminen. Nykyisen kolmen saamelaisen muodostaman valitsijayhdistyksen sijasta ehdokkaalla tulee olla kymmenen saamelaisen muodostama vaaliyhdistys. Vaaliyhdistykset voivat muodostaa myös yhteislistoja. Tämä on ensimmäinen askel siihen, että saamelaiskäräjien vaalit saadaan parlamentaarisemmaksi ja äänestäjille tietoa ehdokkaiden poliittisista kannoista nykyistä paremmin. Pitkän ajan tähtäimenä tulee olla omien saamelaispuolueiden perustaminen. Työryhmän ehdotus mukaan saamelaiskäräjillä tulee olemaan itsenäinen päätösvalta saamelaiskäräjien virkoihin ja niiden kelpoisuusehtoihin. Näistä säädettäisiin saamelaiskäräjien työjärjestyksessä. Saamelaisten kotiseutualueen pitkät etäisyydet on otettu myös huomioon ja kokouksia voisi pitää myös videoneuvotteluilla. Saamelaiskäräjät tulisi täysin kirjanpito- ja tilintarkastuslain piiriin, mikä parantaa saamelaiskäräjien hallinnon läpinäkyvyyttä. Nämä ehdotukset lisäävät saamelaiskäräjien mahdollisuutta kehittää omaa toimintaansa nykyistä tarkemmin. Työryhmä on tehnyt esityksensä hallituksen esityksen muotoon ja arvioinut niiden vaikutuksia. Jotkin esitykset edellyttävät saamelaiskäräjien rahoituksen lisäämistä. Kokonaisuutena työryhmän esitys on ihmisoikeusmyönteinen. Esitys toimeenpanee pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman tavoitetta kehittää saamelaisten perustuslaillista itsehallintoa. Esitys myös tukee Suomen kansainvälisten velvoitteiden toteutumista. Esitys parantaa toteutuessaan Suomen kansainvälistä asemaa ihmisoikeuksissa ja lisää Suomen ulkopolitiikan uskottavuutta. Esitys ei kuitenkaan ratkaise Ilo 169- sopimuksen ratifiointia vaan se on ratkaistava erikseen. Kun saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnosta
SÁMEDIGGI SÁHKA 7 (7) säädettiin ensimmäisen kerran, siitä oli tarkoitus tehdä dynaamisesti kehittyvä. Kehitys pysähtyi tähän päivään asti ja toivon, että kehitys jatkuu dynaamisena tämän lakiesityksen jälkeenkin. Arvoisa puhemies, hyvät valiokuntien puheenjohtajat, Lopuksi haluan tuoda esille alkuperäiskansajulistuksen. Jotkin valtiot pitävät julistusta vain tahtotilana joka ei tuo velvoitteita. YKn alkuperäiskansaraportoija James Anaya on raportissaan YK:n yleiskokoukselle analysoinut alkuperäiskansajulistusta ja sen tuomia velvoitteita suhteessa YK:n sopimuksiin. Raportti tulisi ottaa Suomessakin tarkasteluun. Anaya korostaa, että alkuperäiskansajulistuksella on merkittävää normatiivista arvoa sen korkean legitimiteettiasteen vuoksi. Legitimiteettiaste perustuu siihen, että merkittävä enemmistö YK:n yleiskokouksesta hyväksyi julistuksen ja alkuperäiskansayhteisö tukee julistusta. Ihmisoikeussopimusten tulkinnasta ja soveltamisesta vastaavat ihmisoikeuselimet soveltavat päätöksissään tapaa, jotka heijastavat alkuperäiskansajulistuksen standardeja ja joskus viittaavat päätöksissään yksiselitteisesti alkuperäiskansajulistuksen velvoitteisiin. Esimerkiksi YK:n rotusyrjintäkomitea on Suomelle antamissaan suosituksissa viitannut alkuperäiskansajulistuksen velvoitteisiin. Useat alkuperäiskansajulistuksen osa-alueista pohjautuvat jo voimassa oleviin kansainvälisiin sopimuksiin. Joistakin julistuksen osa-alueista kuten syrjimättömyys, kulttuurin koskemattomuus, omaisuus, itsemääräämisoikeus on tulossa osa kansainvälisen tavanomaisen oikeuden normi. Tavanomaisen kansainvälisen oikeuden normi syntyy kun valtioiden enemmistö muodostaa yhteisen näkemyksen normin sisällöstä ja sitoutuu normiin. Anaya korostaakin, että Julistuksen toimeenpanoa tulisi pitää poliittisena, moraalisena ja laillisena määräyksenä ilman ehtoja. On selvää, että Suomen tulee ryhtyä ponnekkaammin täyttämään YK:n alkuperäiskansajulistuksen velvoitteita. Kiitos mielenkiinnosta!. Meillä on paikalla lisäksi saamelaiskäräjien I varapuheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio, joka on myös kolttien kyläkokouksen jäsen. Saamelaiskäräjien II varapuheenjohtaja Heikki Paltto on erityisesti perehtynyt poroasioihin ja on meidän petopolitiikan asiantuntija. Vastaamme mielelläni kysymyksiin ja kuulemme myös teidän näkemyksiänne.