CONFERENCE WITH THE SPECIAL RAPPORTEUR ON THE

Transkriptio

1 1 (6) SUOMEN SAAMELAISKÄRÄJIEN PUHE SAAMELAISTEN ITSEMÄÄRÄMISOIKEU- DEN TOTEUTUMISESTA SUOMESSA SAAMELAISKÄRÄJIEN PUHEENJOHTAJA JUVVÁ LEMET, KLEMETTI NÄKKÄLÄJÄRVI CONFERENCE WITH THE SPECIAL RAPPORTEUR ON THE SITUATION OF HUMAN RIGHTS AND FUNDAMENTAL FREEDOMS OF INDIGENOUS PEOPLE, JAMES ANAYA ON 15 TH OF APRIL 2010 CHECK AGAINST DELIVERY Angelintie 696 Tel (0) FIN Inari

2 PUHE 2 (6) Arvoisa erityisraportoija James Anaya, hyvät saamelaispoliitikot ja valtioiden edustajat, Suomen saamelaisten lainsäädännöllinen asema on tyydyttävä, mutta laki ei toteudu riittävästi. Saamelaisille on taattu Suomen perustuslaissa alkuperäiskansa-asema, oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin sekä kulttuuri-itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella, eli Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Oikeus omaan kulttuuriin koskee myös saamelaisia perinteisiä elinkeinoja. Saamen kieltä suojelee saamen kielilaki ja saamelaiskäräjien tehtävistä säädetään omalla lainsäädännöllään. 1 Saamelaisten itsemääräämisoikeudesta omaan kieleen ja maa- ja vesialueisiin käsitellään tulevissa puheissa vielä tämän päivän aikana. Keskityn puheessani saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen Suomen saamelaiskäräjien toiminnassa ja saamelaiskulttuuria käsittelevässä lainsäädännössä yleisellä tasolla. Suomi ei ole ratifioinut ja toimeenpannut saamelaisten itsemääräämisoikeutta parantavia sopimuksia kuten ILO 169-sopimusta 2, alkuperäiskansajulistusta 3 ja Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimusta 4. Suomi ei ole myöskään onnistunut täyttämään täysin jo ratifioitujen sopimuksien velvoitteita saamelaisia kohtaan. Suomi on ratifioinut kansalais- ja poliittisia koskevan yleissopimuksen 5. Sopimuksen ensimmäinen artikla takaa kansoille itsemääräämisoikeuden. Suomen valtio ei kuitenkaan tunnusta saamelaisten itsemääräämisoikeutta kansana, vaikka YK:n ihmisoikeuskomitean yksiselitteisen kannan mukaan kansojen itsemääräämisoikeutta koskeva määräys koskee myös saamelaisia alkuperäiskansana. Ihmisoikeuskomitea on myös painottanut, että sopimus painottaa myös kansan, tässä tapauksessa saamelaisten, oikeutta määrätä luonnonvaroistaan. Oikeusministeriön asettama ministeriöiden työryhmä, jonka tehtävänä oli käydä läpi pohjoismaisen saamelaissopimuksen suhdetta kansalliseen lainsäädäntöön on todennut mietinnössään, että Suomi ei tunnusta saamelaisia kansana vaan alkuperäiskansana. Työryhmä näki, että kansainvälinen oikeus ei sisällä yleisesti hyväksyttyä määritelmää kansasta tai alkuperäiskansasta. Mietinnössä todettiin, että KP-sopimuksen historiallinen tausta liittyy läheisesti siirtomaiden itsenäistymiseen ja uusien kansallisvaltioiden syntymiseen eikä koske näin saamelaisia. 6 Suomi ei hyväksy saamelaisia kansana rikkoen täten tietoisesti KP-sopimuksen 1 artiklaa. Se, miten alkuperäiskansa eroaa kansakäsitteestä on jäänyt työryhmän mietinnössä selvittämättä. Suomen valtion kanta kuvaa valitettavaa nationalistista perinnettä, jossa ajatuksena on yksi kansa yhdessä valtiossa. Lähtökohdat saamelaisten oikeusaseman positiiviselle kehitykselle eivät ole Suomessa hyvät, koska saamelaisia ei tunnusteta kansaksi eikä KP-sopimusta noudateta Suomessa. 1 Suomen perustuslaki 731/1991, 17, 121; Laki Saamelaiskäräjistä 974/1995, Saamen kielilaki 1086/2003, HE 309/ C169 The Indigenous and Tribal Peoples Convention, 1989 (International Labor Organisation ILO) 3 United Nations Declaration on The Rights of Indigenous Peoples, Convention for the Safeguarding of Intangible Cultural Heritage, Unesco Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 7-8/1976, laki 107/76 ja asetus 108/76) 6 Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi Arvio sopimusluonnoksen suhteesta Suomen perustuslakiin ja muuhun kansalliseen lainsäädäntöön sekä Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeusvelvoitteisiin. Työryhmämietintö 2009:18, s

3 PUHE 3 (6) YK:n ihmisoikeuskomitean nykytulkinta alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuteen liittyen ei rajoitu vain poliittisesta asennoitumisesta päättämiseen, vaan ulottuu myös maata, vettä ja elinkeinoja koskevaan määräämisvaltaan KP-sopimuksen 1 artiklaan kansojen itsemääräämisoikeuteen kuuluvana oikeutena. Myös sopimuksen 27 artikla, joka määrää, että saamelaisilla on oikeus yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa omaa uskontoaan ja käyttää omaa kieltään kattaa myös saamelaisten perinteiset elinkeinot ja oikeuden maahan ratkaisevana ja erottamattomana osana saamelaista identiteettiä. 7 Saamelaisille on turvattu perustuslaissa kulttuurinen itsehallinto, joka koskee saamelaisten kotiseutualueella saamen kieltä ja kulttuuria. Aitoa itsenäistä päätösvaltaa saamelaiskäräjillä on ainoastaan erittäin rajatusti koskien vain ja ainoastaan eräiden määrärahojen jakamista 8. Saamelaiskäräjien pääasialliset toimintamuodot ovat neuvottelut, lausunnot ja aloitteet. Saamelaisten nykyinen itsemääräämisoikeus rajautuu yhteisen mielipiteen esittämiseen ja saamelaisten yhteiseen edustukseen saamelaiskäräjien kautta. 9 Saamelaisten itsemääräämisoikeus kansana ei toteudu, koska saamelaisten itsehallinto on rajattu koskemaan vain kieltä ja kulttuuria. Itsehallintoon eivät kuulu saamelaiselinkeinojen turvaaminen, vaikka saamelaiselinkeinot nauttivat Suomen perustuslain suojaa osana saamelaiskulttuuria. Itsemääräämisoikeus ei sekään toteudu täysmääräisesti saamen kielen ja kulttuurin suojan osalta. Saamen kielen ja kulttuurin edistäminen tapahtuu vain rahoituksen myöntämisen ja lausuntojen ja aloitteiden laatimisen kautta. Saamelaiskäräjillä ei ole annettu oikeutta edes saamen kielenhuoltotehtäviin, vaan lain nojalla tehtäviä hoitaa suomalainen elin, kotimaisten kielten tutkimuskeskus, ja nämäkin tehtävät suunnitellaan siirrettäväksi yliopistoille 10. Saamelaiskäräjät on yrittänyt aktiivisesti kehittää saamelaista kulttuuri-itsehallintoa aloitteiden ja esityksien muodossa. Saamelaista kulttuuri-itsehallinto sivutetaan pääosin aina kunnallisen itsehallinnon, muiden elinkeinojen ja talousmuotojen tarpeiden edessä. Saamelaiskäräjien esityksiin ja lausuntoihin jätetään pääosin vastaamatta eikä valtioneuvostossa ole kokonaisvaltaista aitoa yritystä huomioida saamelaiskulttuurin tarpeita saamelaisista lähtökohdista käsin. Joissakin lainsäädäntöhankkeissa, kuten uudistettavana olevassa kaivoslaissa 11 ja vesilaissa 12 on parannettu saamelaiskulttuurin suojaa, mutta kokonaisuutena lainsäädäntö on alikehittynyttä saamelaisten oikeuksien osalta. Hyvin usein kun teemme perustellun esityksen, ja peräämme jälkikäteen vastausta esityksiimme, saamme vastauksen, että asiaan ei ehditä paneutua resurssipuutteen vuoksi ja palataan asiaan seuraavalla vaalikaudella. Samaan aikaan ministeriöillä on resursseja aloittaa hyvinkin laajoja muita kuin saamelaisia koskevia kehittämishankkeita. Saamelaisten tarpeita ei priorisoida vaan ne jäävät toistuvasti muiden tarpeiden alle. Saamelaisten ja saamelaisten oikeusaseman parantaminen tulisi olla Suomen politiikan kulmakiviä, huolehtia Euroopan Unionin alueen ainoan alkuperäiskansan tulevaisuudesta. Valitettavasti saamelaisiin ei suhtauduta valtionhallinnossa näin, vaan päinvastoin. Saamelaisuutta ollaan valmiita hyödyntämään matkailussa ja kansainvälissä yhteyksissä luoden Suomelle positiivista julkisuuskuvaa, todellisuu- 7 CCPR/C/79/Add.112, CCCPR/CO/82/FIN/Rev.1, GE Saamelaiskäräjien erillismäärärahat: Saamelainen kulttuurimääräraha saamelaisjärjestöjen ja saamelaiskulttuurin tukemiseen, euroa vuosittain. Saamelainen oppimateriaalimääräraha saamenkielisen oppimateriaalin tuottamiseen, euroa vuosittain. Valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen, euroa vuosittain. 9 Laki saamelaiskäräjistä, 5, 6 ja Laki kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta (48/1976, 591/1996), Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtävät. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:1. 11 Hallituksen esitys eduskunnalle kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 273/ Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi, HE 277/2009.

4 PUHE 4 (6) den ollessa toisenlainen. Aitoa itsemääräämisoikeuden myöntämistä saamelaiskäräjille ei haluta edistää. Saamelaisille myönnetty kulttuuri-itsehallinto ja saamelaisten oikeuksien edunvalvonta on vaarassa saamelaiskäräjien resurssipulan vuoksi. Saamelaiskäräjillä on vuosittain rahaa varsinaiseen toimintaansa noin 1.6 miljoonaa euroa. Osa rahoituksesta on hankittu projektirahoituksella. Saamelaiskäräjät on edustuksellinen elin, mutta meillä ei ole varaa osallistua kaikkiin tarvittaviin kokouksia emmekä voi osallistua kaikkiin tarpeellisiin yhteistyömuotoihin saamelaiskäräjien rahoituksen vähyyden vuoksi. Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia kehittää toimintaamme, hakea uusia projekteja tai toteuttaa meille perustuslaissa annettua kulttuuri-itsehallintoa riittävästi. Saamelaiskäräjien rahoitus on noussut minimaalisesti muutamilla kymmenillä tuhansilla euroilla indeksikorotukset huomioiden. Tehtävät ovat lisääntyneet jatkuvasti. Erityisesti ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät tehtävät ovat lisääntyneet merkittävästi. Olemme hakeneet rahoitusta ympäristöasioiden esittelijän viran saamiseksi saamelaiskäräjille, mutta rahoitusta ei ole myönnetty 13. Resurssien puute estää saamelaisen kulttuurisen itsehallinnon toteutumista ja sitä on pidettävä rakenteellisena syrjintänä. Saamelaiskäräjien alhainen resurssitaso estää hyvin tehokkaasti saamelaiskäräjien aktiivista saamelaisten aseman edistämistoimintaa ja itsemääräämisoikeuden kehittymistä. Saamelaiskäräjillä ei ole nykyisten resurssien puitteissa mitään mahdollisuuksia tukea saamelaiselinkeinoja. Suomen saamelaiskäräjien rahoitustaso on pienin kolmen maan saamelaiskäräjistä ja vaikeuttaa saamelaisten yhteistyötä saamelaisessa parlamentaarisessa neuvostossa. Pyydänkin, että erityisraportoija kiinnittää huomiota siihen, että saamelaiskäräjillä tulee olla riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen. Arvoisa erityisraportoija, saamelaisten itsemääräämisoikeuteen tai kulttuuri-itsehallintoon eivät kuulu Suomessa saamelaiselinkeinot, maankäytön hallinta ja ohjaus eivätkä luonnonvarojen hallinta. Saamelaiskäräjien mahdollisuus edistää saamelaiselinkeinoja rajautuu lausuntoihin, neuvotteluihin ja pienimuotoisiin projekteihin. Suomalainen lainsäädäntö- ja hallintojärjestelmä ei myöskään tunnusta saamelaiselinkeinoja, vaan niitä kohdellaan samoin kuin muita elinkeinoja. Saamelaiselinkeinot nauttivat Suomen perustuslain suojaa, mutteivät erityislakien, jotka ohjaavat saamelaiselinkeinoja. Tilanne on ongelmallinen, koska saamelaiselinkeinojen suojan osalta erityislait nähdään merkittävimmiksi kuin Suomen perustuslaki. Myös Kp-sopimuksen artikla 27 velvoittaa Suomea turvaamaan saamelaiskulttuurin ja elinkeinojen tulevaisuuden. YK:n ihmisoikeuskomitea on edellyttänyt, että valtioiden tulee turvata saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannattavuus. Ainoa kannattava perinteinen elinkeino on enää poronhoito. 14 Metsästys ja kalastus ovat enää sivuelinkeinoja. Nyt olemme tilanteessa, jossa saamelaisten perinteisten elinkeinojen kannattavuus ja saamelaisyhteisön elinvoimaisuus on vaarantunut ja ihmisoikeuskomitean vaatimus elinkeinojen kannattavuuden turvaamisesta jää toteutumatta kalastuksen ja metsästyksen osalta. Perinteisten elinkeinojen liitännäisammatti, saamen käsityö on kehittymässä omaksi erilliseksi elinkeinokseen, mutta on edelleen riippuvainen perinteisten elinkeinojen raaka-aineista. Kuitenkin myös saamen käsityö, joka on saamelaisidentiteetin ja kulttuurin kantava perinne, on uhanalainen. Erityisen uhanalainen on koltan- ja inarinsaamen käsityöperinteen tulevaisuus. Käsityön kokonaisvaltaisia taitajia ja käsitöihin liittyviä perinteisen tiedon haltijoita on enää muutamia sekä koltanettä inarinsaamen käsitöissä. Vaikka nuorempi saamelaissukupolvi opiskelee käsitöitä, heidän tietämyksensä ei ole vielä kokonaisvaltaista siten, että se turvaisi käsityöperinteen tulevaisuuden. Saamelaiskäsityön, sen perinteisen tiedon ja käsityöhön liittyvän saamenkielen terminologian tur- 13 Aloite ympäristöasioiden esittelijän viran perustamiseksi Saamelaiskäräjille Dnro 311/D.a.1/ Ilmari Länsman ym. vs. Suomi, No. 511/1992.

5 PUHE 5 (6) vaaminen on suuri lähivuosien haaste, ja Suomen valtion tulee turvata resursoinnilla ja lainsäädännöllä saamen käsityön säilyminen. Saamelaiskäräjille tulee antaa mahdollisuudet turvata saamen käsityön tulevaisuus. Saamelaisten perinteiset elinkeinot joutuvat kohtaamaan kilpailevia maankäyttömuotoja, vaatimaan oikeuksiaan erikseen ja kohtaavat myös kritiikkiä elämäntapansa, elinkeinonsa ja oman kulttuurinsa vuoksi. Saamelaisia ei hyväksytä Lapissa vielä saamelaisina, vaan vastustus saamelaisia, heidän kulttuuriaan ja elinkeinojaan kohtaan on edelleen kova. Valitettavasti, saamelaisten oikeuksien vastustajia kuullaan Suomen valtionhallinnossa ja kunnissa. Saamelaisnuoria on vaikea saada saamelaiselinkeinojen pariin elinkeinojen heikon kannattavuuden vuoksi ja osaltaan tähän vaikuttanee myös se, että saamelaiselinkeinot joutuvat toimimaan eri paineiden ristitulessa. Suomen saamelaislapsista 70 % asuu nykyisin Suomen saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Mahdollisuudet omaan kieleen, kulttuuriin ja elinkeinoihin eivät toteudu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Tilanne on vakava ja voi johtaa siihen, että muutaman ja jopa sukupolven päästä saamelaiselinkeinojen erityisyys, kulttuurinen tieto ja taito ovat kadonneet, kansainvälisiä sopimuksia on tietoisesti rikottu ja koko saamelaiskulttuuri tulee erittäin uhanalaiseksi. Näin tulee tapahtumaan, mikäli saamelaisten itsemääräämisoikeutta ei paranneta. Saamelaisilla on Suomessa lainsäädännöllä taattuja oikeuksia. Mutta oikeuksien toteutuminen edellyttää edelleen vaatimista, kirjelmöintiä ja valitusprosessia. Saamelaiset joutuvat kestämään monenlaista painetta ympäröivältä yhteiskunnalta. Vaikka saamelaisten oikeudet ovat kollektiivisia oikeuksia, niin yksilöiden on vaadittava oikeuksien toteutumista. Suomalainen yhteiskunta ei tee helpoksi olla saamelainen. Hyvin useissa lainsäädäntöhankkeissa, jossa käsitellään saamelaisten oikeuksia, annetaan samat oikeudet myös kuntalaisille. Oikeuksia, joita perustellaan saamelaisten alkuperäiskansa-asemalla, ei perustuslain nojalla pitäisi ole edes mahdollista antaa muille ryhmille kuin alkuperäiskansalle. Esimerkiksi uudessa luonnonsuojelulain muutoksessa saamelaisten oikeudet rinnastetaan kuntalaisten oikeuksiin 15. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ei ulotu saamelaiseen perinteiseen tietoon ja kulttuuriperintöön. Saamelaisten perinteistä luonnonresursseihin liittyvää perinteistä tietoa suojelee biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j). 16 Saamelaisten aineellinen kulttuuriperintö on hajaantunut eri museoihin Suomessa ja maailmalla. Saamelaisista eri tutkijoiden ja tutkimusmatkailijoiden keräämä tieto on sekin hajallaan eri arkistoissa, eikä tietoa ole palautettu saamelaisille. Rakennetun saamelaiskulttuuriperinnön vastuutehtävät kuuluvat nekin Suomen valtiolle, ei saamelaisille kuten saamelaismuseolle. Suomi on aloittanut biodiversiteettisopimuksen artikla 8(j):n toimeenpanon. Työn tarkoituksena on turvata saamelaisten perinteisen tiedon säilyminen. Työryhmä saa työnsä päätöksen kuluvan vuoden lopussa. Saamelaiset odottavat, että työryhmän ehdotuksien kautta voidaan turvata saamelaisten perinteisen tiedon säilyminen. On kuitenkin todettava, että työryhmän esitysten toimeenpanovastuu on Suomen valtiolla emmekä tiedä, mitä tapahtuu työryhmän työn loppuunsaattamisen jälkeen. Toivommekin, että erityisraportoija kiinnittäisi raportissaan huomioita myös saamelaisen perinteisen tiedon suojaan ja kehottaisi valtiota turvaamaan saamelaisten perinteisen tiedon tulevaisuuden. 15 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta HE 99/ Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (SopS 78/1994)

6 PUHE 6 (6) Suomessa viranomaisten on neuvoteltava saamelaiskäräjien kanssa merkittävistä saamelaisia koskevista asioista. Todellisuudessa saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuudet ovat heikot, eikä kansan itsemääräämisoikeus ja Kp-sopimuksen edellyttämä osallistuminen päätöksentekoon toteudu 17. Neuvottelut eivät edellytä neuvotteluosapuolia huomioimaan saamelaiskäräjien esityksiä millään tavoin tai edes arvioimaan saamelaiskäräjien esityksien merkitystä ja suhdetta hankkeisiin vaikka esim. eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt asiaan huomionsa ja nähnyt että ministeriöiden on otettava huomioon saamelaisten perustellut esitykset. Näin ei kuitenkaan tapahdu ja tämä on epäkohta, koska ministeriöitä ei velvoiteta pohtimaan saamelaiskäräjien esityksien merkitystä. Viranomaisten vähäinen tietämys saamelaisista ja saamelaisten oikeusasemasta erityisesti eri ministeriöissä vaikeuttaa osaltaan saamelaisten itsemääräämisoikeuden kehittymistä. Olemme esittäneet, että tilannetta voisi parantaa saamelaisen valtiosihteerin saaminen valtioneuvostoon kuten on Norjassa. Asia ei ole edennyt valtioneuvostossa millään tavalla. Suomen saamelaiskäräjälain 6 mukaan saamelaisia koskevissa asioissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla saamelaisia edustaa saamelaiskäräjät. Saamelaisten yhteistyötä pohjoismaissa hankaloittaa se, että Ruotsissa ja Norjassa vastaavaa valtuutusta ei ole annettu saamelaiskäräjille lain nojalla. Saamelaisia edustavat kansainvälisissä elimissä jopa kansalaisjärjestöt, koska saamelaiskäräjälainsäädäntö on erilainen eri maissa. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ei myöskään toteudu kansainvälisellä tasolla. Koska pohjoismaista saamelaissopimusta ei ole ratifioitu, kansalliset saamelaiskäräjät eivät voi delegoida kansainvälisiä tehtäviään yhteiselle elimille, saamelaiselle parlamentaariselle neuvostolle. Arvoisia erityisraportoija, kiitos että sain tuoda katsauksen saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumiseen Suomessa. Pahoittelen, että minulla ei ole positiivisempaa kerrottavaa. Haluan kuitenkin olla optimistinen ja toivon, että lähivuosina tilanne parantuisi ja uskon, että erityisraportoijan työllä on suuri merkitys saamelaisten oikeusaseman kehittymisessä. Arvosia erityisraportoija, lopuksi haluan esittää muutaman kysymyksen Suomen valtiolle. - Milloin Suomi alkaa noudattamaan KP- sopimuksen 1 artiklaa ja kohtelemaan saamelaisia kansana? - Milloin Suomi aloittaa neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa saamelaisten oikeusaseman parantamiseksi ja Ilo 169-sopimuksen ratifioimiseksi? - Milloin Suomi turvaa saamen kielen tulevaisuuden ja aloittaa saamen kielen elvytysohjelman, johon sekä Tasavallan Presidentti, Valtioneuvosto ja Eduskunta ovat sitoutuneet? - Milloin Suomen valtio turvaa riittävän rahoituksen Suomen saamelaiskäräjille, jotta saamelaiskäräjät pystyy toteuttamaan kulttuuri-itsehallintoaan saamelaiskäräjien tekemien esityksien mukaisesti? 17 CCPR/CO/74/SWE