Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Transkriptio

1 Heta - Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry 1 Invalidiliitto ry Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille Kantelun alainen asia Matti Vanhasen hallituksen (aloittanut toimikautensa ) laiminlyönti turvata vaikeavammaisille henkilöille vammaispalvelulain (380/1987) 9.1 :n mukainen henkilökohtainen avustaja järjestelmä siten, kuin perustuslaki edellyt tää. Kantelun normipohja Kantelijajärjestöt pyytävät valtioneuvoston oikeuskansleria tutkimaan Matti Vanhasen hallituksen toimia kantelun alaisessa asiassa ottaen erityisesti huomioon perustuslain 1, 2.3, 3, 6, 7, 19.1 ja 22. Kantelijajärjestöjen pyyntö Kantelijajärjestöt pyytävät valtioneuvoston oikeuskansleria tekemään asiassa esityksen henkilökohtainen avustaja järjestelmää koskevan sääntelyn muuttamiseksi siten, että se vastaa perustuslain vaatimuksia. Kantelun perusteet Matti Vanhasen hallitus on laiminlyönyt vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja järjestelmän kehittämisen, vaikka hallituksella on ollut siihen selkeä ja kiistaton perustuslaillinen velvollisuus. Vaikeavammaisella henkilöllä tarkoitamme tämän kantelun kontekstissa sellaista henkilöä, joka tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua kotona jokapäiväiseen elämään liittyvissä asioissa tai kodin ulkopuolella asioiden hoitamisessa, opiskelussa, harrastuksissa, työssä ja yleensä yhteiskunnallisessa osallistumisessa (vammaispalveluasetus 16.1 ).

2 2 Vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja järjestelmä lainsäädännössä Tällä hetkellä vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja järjestelmästä on säädetty vammaispalvelulain (380/1987) 9.1 :ssä, joka säätää henkilökohtaisen avustaja järjestelmän kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi taloudelliseksi tukitoimeksi. Tämä ilmenee muun muassa vammaispalvelulain 9.1 :ssä käytetystä indikatiivimuodosta korvataan. Voimassaolevan lainsäädännön perusteella järjestelmän toimeenpano kuuluu vammaispalvelulain nojalla kunnille. Rahoitus määräytyy lisäksi lain sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta sekä vuosittain annettavan valtioneuvoston asetuksen sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista perusteella. Kunnallinen itsemääräämisoikeus sekä rahoituksen vuosittainen vaihtelu ja riippuvuus suhteellisen vapaan harkinnan mukaisesti kunnittain budjetoiduista määrärahoista ja vaihtelevista toimintapolitiikkapainotuksista on johtanut siihen, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja järjestelmä ei vastaa perustuslain 19.1 :n sille asettamia edellytyksiä turvata ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Lain voimassa ollessa on kertynyt huomattava määrä oikeuskäytäntöä, jonka perusteella on selvää, että vaikeavammaisia on tarkoituksenmukaisuusperiaatteeseen nojaten alistettu oikeusprosesseihin, joiden kautta on kuitenkin vaikea saada oikeuksiaan toteutumaan. Oikeusprosessit ovat myös oikeusturvan kannalta hälyttäviä, sillä niiden avulla ei voida puuttua tehokkaasti järjestelmän perusrakenteita turvaaviin rahoitusvastuukysymyksiin, joilla turvataan vaikeavammaisten päivittäisen elämän toimintoja. Edelleen, yleisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuulumisen vuoksi henkilökohtainen avustaja tukitoimeen liittyy merkittäviä muutoksenhakurajoituksia. Valtiosääntöoikeudellinen tulkinta henkilökohtaisen avustaja -järjestelmästä Vaikeavammaisten osalta henkilökohtaisen avustaja -tukitoimen saamisessa ja julkisen vallan vastaavassa velvollisuudessa on kyse vaikeavammaisten yhdenvertaisten ihmisoikeuksien toteutumisesta ja turvaamisesta. Oikeudellisesti keskeistä on, että vammaispalvelulaki on säädetty ennen perusoikeusuudistuksen voimaantuloa, eikä sitä sen vuoksi säätämisvaiheessa ole arvioitu uusien perusoikeussäännösten kannalta. Kantelijajärjestöjen käsityksen mukaan vammaispalvelulaki on tältä osin perustuslain vastainen.

3 Julkiselle vallalle on perustuslain 22 :ssä säädetty yleinen velvollisuus turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallituksen perusoikeusuudistusta koskevan esityksen perusteluissa (HE 309/1993 s. 75) korostettiin, että turvaamisvelvollisuudessa ei ole kyse vain menettelyvaatimuksiin liittyvästä muodollisesta oikeusturvasta. Säännös edellyttää myös perusoikeuksien aineellista turvaamista. Hallituksen esityksen mukaan julkinen valta voi toteuttaa velvollisuutensa esimerkiksi säätämällä perusoikeuksien käyttämistä turvaavaa ja täsmentävää lainsäädäntöä sekä kohdentamalla taloudellisia voimavarojaan. Julkinen valta ei ole henkilökohtainen avustaja asiassa toiminut perustuslain 22 :n mukaisesti. Lainsäätäjän harkintavallalla on rajansa, joita asettaa myös perustuslain Kyseisen perustuslain kohdan mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Säännöksen on sekä perustuslakivaliokunnan käytännössä että oikeuskirjallisuudessa katsottu perustavan tarkoittamissaan tilanteissa välittömän subjektiivisen oikeuden ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Kuitenkin, kuten perustuslakivaliokunta totesi perusoikeusuudistuksesta antamassaan mietinnössä (PeVM 25/1994 vp, s. 10, ), oikeuden toteuttamiseksi tarvitaan alemmanasteisia säädöksiä, joissa säännellään tukimuotoja, niiden saamisedellytyksiä ja tarveharkintaa sekä menettelyä. Perustuslain 19.1 :n mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Vaikeavammaisten osalta henkilökohtaisen avustaja -järjestelmän toteutumisessa on kyse nimenomaan perustuslain 19.1 :n mukaisesta välttämättömästä huolenpidosta. Vaikeavammaisten avuntarve on niin merkittävä, että sen osalta voidaan puhua eksistenssiminimin turvaamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sängystä ylös pääsemistä, hygieniatoimia, ruokailua, asennon vaihtoa, liikkumista, pukeutumista, asiointia ja muita vastaavia toimia, joista vaikeavammaiset eivät selviä ilman toisen henkilön apua. Koska henkilökohtainen avustaja on monille vaikeavammaisille henkilöille ehdoton edellytys jokapäiväisestä elämästä selviytymiselle, kysymys on sellaisesta ihmisarvoisen elämän edellyttämästä huolenpidosta, johon perustuslain 19.1 takaa subjektiivisen oikeuden. Tämä kanta on riippumaton siitä, tulkitaanko säännöstä niin sanotun eksistenssiminimin takaavana vai painotetaanko myös ihmisarvoiseen elämään kuuluvia kulttuurisesti ja historiallisesti määräytyneitä ainesosia. Edellä olevan valtiosääntöoikeudellisen tulkinnan perusteella vaikeavammaisten henkilökohtainen avustaja järjestelmä on muutettava välittömästi erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi subjektiiviseksi oikeudeksi. 3 4

4 Perustuslain 7 :n oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen suhteessa 19.1 :n välttämättömään ihmisarvoiseen huolenpitoon Perustuslain 7.1 :n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Edelleen ketään ei saa muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti. Lisäksi vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Ilman henkilökohtaista avustajaa vaikeavammaisen oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ei toteudu. Ilman henkilökohtaista avustajaa hän ei voi itse päättää milloin esimerkiksi poistuu kotoaan tai ylipäätään mitä tekee päivisin. Vaikeavammainen menettää toimintavapautensa ja mahdollisuutensa tehdä vapaasti elämäänsä koskevia ydinvalintoja ja siten yhdenvertaisesti toteuttaa perus- ja ihmisoikeuksiaan. Perustuslain 19.1 tulkittaessa tulee kiinnittää huomiota sen sanamuodon mukaisesti määreeseen ihmisarvo. Ihmisarvoisen elämän turvaamisen voi katsoa edellyttävän jotain muutakin kuin pelkästään biologiselle olemassaololle välttämättömien edellytysten turvaamista. Ihmisarvoinen elämä sisältää myös kulttuurisesti ja historiallisesti määräytyneitä ainesosia. Se, mikä kulloinkin on ihmisarvoista elämää, vaihtelee kulttuurisia arvoja ja tottumuksia vastaavasti. Nykyinen oikeustila ja yhteiskunta edellyttävät myös näiden arvojen huomioimista julkisen vallan velvoitteiden arvioinnissa. Lisäksi valtioneuvosto on ihmisoikeusselonteossaan kiinnittänyt huomiota ihmisoikeuksien vastaiseen tilaan vaikeavammaisten asuin- ja liikkumisvapauden osalta. Perustuslain 6 :n merkitys Edellä esitettyyn valtiosääntöoikeudelliseen tarkasteluun voidaan vielä lisätä perustuslain 6 :n merkitys asiassa. Perustuslaki kieltää hyväksyttävään syyhyn perustumattoman syrjinnän vammaisuuden perusteella. Syrjintäkiellon katsotaan nykyisin yleisesti kattavan suoran ja epäsuoran syrjinnän ohella laiminlyönnin ryhtyä positiivisiin toimenpiteisiin tietyn ryhmän, esimerkiksi vammaisten henkilöiden, aseman parantamiseen. Perustuslain 6 :n merkitys asiassa on kiistaton ja se velvoittaa yhdessä edellä esitettyjen muiden perustuslainkohtien kanssa valtiovaltaa ryhtymään toimenpiteisiin kantelun alaisessa asiassa. 5 Helsingissä

5 Elina Akaan-Penttilä puheenjohtaja Heta -liitto Jarmo Tiri varapuheenjohtaja Heta-liitto Raimo Lindberg toimitusjohtaja Invalidiliitto ry Marja Pihnala järjestöpäällikkö Invalidiliitto Jukka Kumpuvuori puheenjohtaja Kalle Könkkölä toiminnanjohtaja Yhteyshenkilö: Puheenjohtaja Jukka Kumpuvuori Siltasaarenkatu HELSINKI jukka.kumpuvuori@kynnys.fi Kantelun tueksi viittaamme seuraaviin asiakirjoihin: 1. Oikeustieteen tohtori, professori Kaarlo Tuorin lausunto ( ) vammaisten henkilöiden oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan. (saatavissa: 2. Lainaus pöytäkirjasta: Eduskunnan lähetekeskustelu valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksesta oikeuskanslerin virkatoimisto ja lain noudattamista koskevista havainnoista vuodelta (klo 16.30) K 15/2006 vp. 3. HE 166/2006 vp laiksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimisto annetun lain muuttamisesta sekä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 :n muuttamisesta.