ESITYS 1 (11) Dnro:544/D.a.2/2008. Sosiaali- ja terveysministeriö/ sosiaaliturvan uudistuskomitea SAAMELAISTEN SOSIAALITURVAN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 ESITYS 1 (11) Dnro:544/D.a.2/2008 Sosiaali- ja terveysministeriö/ sosiaaliturvan uudistuskomitea SAAMELAISTEN SOSIAALITURVAN KEHITTÄMINEN SATA-komitean asettamispäätöksen mukaan sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä arvioidaan verotuksen, perusturvan (mukaan lukien asumistuki) sekä työttömyysturvan uudistaminen. SATA-komitea on asetettu SATA-komitean työstä ei ole valmistunut väliraportteja eikä työryhmä ole kuullut valmistelun aikana avoimesti eri osapuolia Saamelaiskäräjiä ei ole kuultu asian valmistelussa millään tavoin. SATA-komitea on jakaantunut perusturva-, ansioturva-, rahoitus ja kannattavuus sekä hallinto- ja prosessijaostoon. SATAkomitean työskentelyaikaa on jatkettu asti valtioneuvoston päätöksellä. Saamelaiskäräjien esitysten yhteenveto: 1. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisen edellytykset tulee turvata lainsäädäntöä, hallintoa, tukijärjestelmiä ja koulutusta kehittämällä sekä elinkeinojen kannattavuutta parantamalla korostaen niiden kulttuurista merkitystä ja keskeistä asemaa osana saamelaista elämäntapaa. 2. Saamelaiskäräjät esittää SATA-komitean pohdittavaksi perustulomallia, jota SATA-komitea on myös pohtinut. Saamelaisille elinkeinonharjoittajille, poronhoitajille, käsityöntekijöille, kalastajille ja luontaiselinkeinoyrittäjille sekä yhdistelmäelinkeinojen harjoittajille perustulomalli takaisi suhteellisen säännölliset tulot ja helpottaisi huomattavasti elinkeinonharjoittajien byrokratiaa ja mahdollistaisi elinkeinojen kehittämisen. Mikäli nykyisenmallisessa järjestelmässä pidättäydytään, saamelaiskäräjät esittää, että poronhoitajien työttömyysturvaohjetta ja ohjeen tulkintaa muutetaan saamelaisen poronhoidon erityispiirteet paremmin huomioivaksi. Saamelaisalueen työvoimahallinnon toimielimissä tulee olla saamelaiselinkeinojen harjoittajia ja saamenkielisiä jäseniä, jotta toimielimillä olisi tarvittava ymmärrys ja osaaminen ja tietämys käsiteltäessä saamelaisia koskevia asioita. Poronhoitajan työttömyysajan tukea on kehitettävä niin, että toimeentulo on käytännössä mahdollista. 3. Poronhoitajien työterveyshuoltoa, työkykyä, kuntoutusta ja lomitusjärjestelmää tulee edistää aktiivisesti saamelaisten kotiseutualueella. 4. Ennen laskettua aikaa aiheutuvat asumiskustannukset tulisi saattaa Kelan korvauksen piiriin. 5. Ikäihmisille tulee turvata subjektiivinen oikeus oman kielen ja kulttuurin mukaiseen kotihoitoon. 6. Omaishoidon tuen tasoa tulee edelleen kehittää. Lääkkeiden lähetyskulut tulee saada korvattavien kustannusten piiriin. 7. Saamelaisten hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita tulee kehittää. 8. Sosiaaliturvalainsäädännön vaikutuksia saamelaisten elämään tulee tutkia. 9. Saamelaiskäräjät esittää saamelaiskäräjälain 9 :n mukaisia neuvotteluja saamelaisten elinolojen ja sosiaaliturvan kehittämiseksi. Angelintie 696 Tel (0) FIN Inari etunimi.sukunimi@samediggi.fi

2 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 2 (11) 1. SAAMELAISKÄRÄJIEN LÄHTÖKOHTIA SOSIAALITURVAN UUDISTAMISEKSI Saamelaisten elämäntapaan on kohdistunut sodan jälkeisenä aikana voimakas yhdenmukaistamisen paine, mistä johtuen saamelaisten elämänmuoto on vähitellen lähestynyt pääväestön elämänmuotoa. Muuttumista on tapahtunut elinympäristössä, elinkeinoissa, päivä- ja vuosirytmeissä, perheiden ja suvun yhteyksissä, taloudessa välillä näkyvämmin, välillä näkymättömämmin. Ihmisten asuinympäristö on muuttunut yhä enemmän suomenkieliseksi ja saamen kielen käyttömahdollisuuksia on yhä vähemmän. Saamen kieli, saamelainen kulttuuri ja perinteet eivät voimakkaan assimilaatiokehityksen johdosta siirry luontaisesti sukupolvelta toiselle. Saamelaiskäräjien erityisenä tavoitteena on sosiaaliturvauudistuksessa, että saamelaisille turvataan itsemääräämisoikeus ja tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, perusoikeuksiin ja elämän perusedellytysten hankkimiseen oman kulttuurinsa ja elämäntapansa perustalta. Saamelaisille tulee saamelaisten kotiseutualueella turvata sellainen asema yhteiskunta-järjestelmässä, työllisyydessä ja palveluissa, että saamelaiset voivat pysyä omalla alueellaan tarvitsematta olosuhteiden pakosta muuttaa valtakulttuuria edustaville alueille, missä saamelaisten kulttuurin harjoittamisedellytykset pääosin puuttuvat. Hyvinvointipalveluilla ovat suuri merkitys hyvinvoinnin edistämisen lisäksi saamelaisten kulttuurin ja kielen säilymiselle ja kehittymiselle Saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee tarjota saamen kielellä, suunnitella saamelaisista lähtökohdista, saamelainen kulttuuritausta, perinteiset arvot sekä elämänmuoto ja ajattelutavat huomioon ottaen sekä järjestää saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perustalta. Pääministeri Matti Vanhasen II:n hallituksen hallitusohjelmassa turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan perustuslaissa säädetyn kulttuuri-itsehallinnon pohjalta (s.14). Hallituksen tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus ja varmistaa kunta- ja palvelu-rakenneuudistuksen tavoitteiden toteutuminen ja valmistella tarvittavat lainsäädäntö-muutokset (s.39). Palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä turvataan palvelujen saatavuus suomen, ruotsin ja saamenkielellä (s. 17). 2. SAAMELAISTEN PERINTEISTEN ELINKEINONHARJOITTAJIEN SOSIAALITURVAN KEHITTÄMINEN Poronhoitajien toimeentulo. Poronhoidosta saatavat tulot ovat keskimäärin vaatimattomat. Eläinkohtaisen tuen saamisen rajana on 80 eloporoa. Eloporotuki on vuonna euroa. Käytännössä porosta maksettu tuki on alle 10 % vastaavasta lampaan tai sian eläinkohtaisesta tuesta ja se on yhtenä syynä siihen, että saamelaisten kotiseutualueen poromiesten tulotaso on alle puolet saman alueen maanviljelijöiden ja metsätaloutta harjoittavien tulotasosta. Eteläisellä poronhoitoalueella suuri osa poronhoitajien tulotasosta muodostuu EU:n maataloustukien kautta, eli pelto- ja heinätukien kautta. Saamelaisten kotiseutualueella tällaista ansiomahdollisuutta ei ole maantieteellisistä olosuhteista ja kulttuurista johtuen. Poronhoitajien ansiotason mataluus, poronhoidon heikko oikeusturva sekä tulojen ennustamattomuus aiheuttavat poroelinkeinon loppumista, mistä aiheutuu yksilöille syrjäytymistä omasta kulttuuristaan ja yhteisöstään, jolloin sosiaaliset ja psyykkiset ongelmat lisääntyvät. Porotalouden kustannusten jatkuva nousu ylläpitää poronhoitajaperheiden pienituloisuutta. Poronhoidosta saadut tulot eivät nykyisellään riitä kattamaan kustannuksia. Eloporotuella on suuri merkitys poronhoitajien toimeentulolle. Saamelainen poronhoitomalli perustuu pitkälti paimennukseen, mikä vaatii riittävää työvälineistöä. Polttoainetta paimennustyössä kuluu helposti poronhoitovuoden aikana litraa.

3 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 3 (11) Nykyinen polttoainetuki 3,5 euroa, joka on lisätty eloporotukeen on riittämätön kattamaan edes osaa polttoainekustannuksista. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamisen edellytykset tulee turvata lainsäädäntöä, hallintoa, tukijärjestelmiä ja koulutusta kehittämällä sekä elinkeinojen kannattavuutta parantamalla korostaen niiden kulttuurista merkitystä ja keskeistä asemaa osana saamelaista elämäntapaa. Poronhoitajien työllisyys. Paliskunnan yhdistyksen arvion mukaan alueen 1384 poronomistajasta on saamelaisia Poronhoito on saamelaisten kotiseutualueella ensisijaisesti saamelainen elinkeino. Poronhoidolla on saamelaisille suuri elinkeinollinen, kulttuurinen ja etnistä identiteettiä vahvistava merkitys. Työttömyysturvalain mukaan poronhoitoa pidetään päätoimisena, jos laskennallisia poropäiviä on yhteensä yli 180 pv. Poronhoitajalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ennen kuin poronhoito on kokonaan lopetettu tai se on ollut keskeytyneenä vähintään neljä kuukautta. Jos eloporomäärän ja työllistymiskertoimen osoittama työllistymisaika on enintään 180 pv, poronhoitajan katsotaan työllistyvän omassa työssään kausiluontoisesti. Työvoimatoimikunta määrää tällöin hänelle vuosittaisen työllistymisajan, jolloin hänellä ei ole lainkaan oikeutta työttömyysetuuteen. Luonnonkiertokulkuun sovitettava kausiluontoinen työ heikentää mahdollisuuksia päästä pitkäaikaistyöttömille varattuihin työllistämistöihin, koska yhtäjaksoista työttömyysaikaa ei kerry riittävästi. Saamelaisille poronhoito on työtä, joka antaa toimeentulona joko kokoaikaisesti tai osan vuotta poronhoitotavasta ja poromäärästä riippuen. Työministeriön ohje poronhoitajan oikeudesta työttömyysetuuteen (O/16/2006 TM) on yleisluontoinen, eikä se huomioi saamelaisten erilaista poronhoitotapaa. Saamelaisten porohoitotapa on kulttuuriin kuuluva perinne ja työ jaksottuu poronhoitotyövuoden kierron mukaan ja vaihtelee sääolosuhteiden ym tekijöiden vaikutuksista. Ei voida kaavamaisesti todeta säännöllisiä työskentelyaikoja, jolloin työllistyy omassa työssään. Lisäksi poronhoitotyöt ja työskentelyajat vaihtelevat paliskunnittain ja tokkakunnittain ja vuosittain riippuen sääolosuhteista. Poronhoitajan työttömyyspäiväraha on yleensä vain pelkkä perustuki (työmarkkinatuki 24,51 / päivä + mahdolliset lapsikorotukset). Kelan maksama työmarkkinatuki on harkinnanvarainen, johon vaikuttaa puolison tulot. Mikäli puoliso on vakinaisessa työssä, työtön poronhoitaja voi saada vain muutaman euron korvauksen päivää kohden. Suurin osa poronhoitajista kuuluu työmarkkinatuen saajiin, koska heillä voi olla palkkatyötä. Mutta yleensä palkkatyötä tehdään niin vähäisessä määrin ettei työssäoloehto työttömyyskassan maksamalle ansiopäivärahalle tai Kelan maksamalle työttömyyspäivärahalle täyty (28 kk:n aikana työssä 43 viikkoa). MYEL-vakuutus kerryttää työssäoloa Kelan työttömyyspäivärahalle, mikäli MYEL-vakuutuksen työtulo on vähintään 400 euroa kuukaudessa. Yleisesti MYEL-vakuutukset ovat niin pieniä, ettei niillä ole merkitystä työttömyysajan turvalle. Työministeriö ei neuvotellut Saamelaiskäräjien kanssa mm ohjeessa ehdotetuista porojen lukumääristä ja työhallinnossa käytettävästä käsitteestä lukuporo tai eloporo, sovellettavista kertoimista, ehdotetuista poromääristä kausiluontoisessa ja sivutoimisessa työllistymisessä omassa työssä sekä päätoimisessa työllistämisessä. Poronhoitotyö on rinnastettava täysin mihin tahansa palkkatyöhön, joka täyttää työssäoloehdon. Näin ollen poroelinkeinon harjoittajalle ei tule määrätä TTL 8 luvun 4 :n mukaista odotusaikaa. Työvoimatoimikunnalla on merkittävä rooli työttömyysetuuksia harkittaessa, joten Tunturi-Lapin ja Pohjois-Lapin työvoimatoimikunnissa tulee olla saamelaisporonhoidon asiatuntemusta. Saamelaisen kulttuurin ylläpitäminen ja kehittyminen on riippuvainen saamelaisten aineellisen kulttuurin tärkeimmästä elinkeinosta, poronhoidosta.

4 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 4 (11) Saamelaiskäräjät esittää SATA-komitean pohdittavaksi perustulomallia, jota SATA-komitea on myös pohtinut. Saamelaisille elinkeinonharjoittajille, poronhoitajille, käsityöntekijöille, kalastajille ja luontaiselinkeinoyrittäjille sekä yhdistelmäelinkeinojen harjoittajille perustulomalli takaisi suhteellisen säännölliset tulot ja helpottaisi huomattavasti elinkeinonharjoittajien byrokratiaa ja mahdollistaisi elinkeinojen kehittämisen. Mikäli nykyisenmallisessa järjestelmässä pidättäydytään, saamelaiskäräjät esittää, että poronhoitajien työttömyysturvaohjetta ja ohjeen tulkintaa muutetaan saamelaisen poronhoidon erityispiirteet paremmin huomioivaksi. Saamelaisalueen työvoimahallinnon toimielimissä tulee olla saamelaiselinkeinojen harjoittajia ja saamenkielisiä jäseniä, jotta toimielimillä olisi tarvittava ymmärrys ja osaaminen ja tietämys käsiteltäessä saamelaisia koskevia asioita. Poronhoitajan työttömyysajan tukea on kehitettävä niin, että toimeentulo on käytännössä mahdollista. Poronhoitajien työ- ja toimintakyvyn edistäminen. Poronhoitajan työ on erittäin kuluttavaa. Erityisesti niska-, hartia- ja selkävaivat ovat yleisiä poromiesten keskuudessa. Työkyvyn ylläpito edellyttää ammatillista kuntoutusta. Poronhoitajien kuntoutuskursseja suunniteltaessa tulee huomioida poronhoitovuoden mukanaan tuomat työt. Kuntoutusjaksot tulee suunnitella niin, että poronhoitotyö ei siitä kärsi. Poronhoitajien Aslak-kurssien järjestäminen saamelaisten kotiseutualueella mahdollistaisi myös aktiivisesti poronhoitotyössä olevien osallistumisen kuntoutuskurssille. Nykyisin poronhoitajat voivat toimia ilman minkäänlaisia terveystarkastuksia, ja terveydenhoito perustuu lähinnä päivystysluonteisiin käynteihin. Kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta poronhoitajien terveyden edistämisestä. Poronhoitajille tulisi saattaa ilmaisen koordinoidun työterveyshuollon piiriin, jota voisivat koordinoida kunnat ja Mela yhteistyössä. Poronhoitajien työterveyshuoltoa, työkykyä, kuntoutusta ja lomitusjärjestelmää tulee edistää aktiivisesti saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen jatkuvuus. Saamelaisten perinteiset elinkeinot käsittävät poronhoidon lisäksi ns. luontaiselinkeinoja kuten keräilyn, kalastuksen ja metsästyksen, sekä käsityöt. Noin 40 % saamelaisista saamelaisalueella saa elantonsa näistä elinkeinoista. Saman verran saa elantonsa palveluelinkeinoista. Saamelaisten perinteisten elinkeinojen ansiotulon mataluus, heikko oikeusturva ja tulojen ennustamattomuus aiheuttavat sen, että nuoret eivät välttämättä halua ryhtyä harjoittamaan saamelaisten perinteisiä ammatteja; kalastusta, metsästystä tai poronhoitoa. Saamelaiskulttuurin jatkuvuudelle on tärkeää, että nuoria saadaan elinkeinon pariin ja kaikki saamelaiselinkeinot säilyvät tuleville sukupolville. Perinteisistä elinkeinoista saatavan toimentulon heikkous puolestaan aiheuttaa sen, että erityisesti nuorten on lähdettävä pois kotiseutualueeltaan huonon työllisyystilanteen vuoksi. Tutkimuksen mukaan nuoret kokevat olevansa saamelaisia erityisesti sukujuurtensa ja elinkeinonsa kautta. Nuoret pitävät kulttuurin jatkumista, perinteitä ja sukulaisuussuhteita tärkeänä asiana. Pirstaloitunut identiteetti ja saamen kielen taitamattomuus aiheuttavat nuorille paineita. 1 Saamelaisnuorten elinoloja parannettaessa heitä tulee tukea oman kulttuurin sisällä. Perinteisen saamelaiskulttuurin säilyminen edellyttää, että saamelaiskulttuuriin kuuluvien elinkeinojen harjoittajina ovat nuoret ja vanhat ihmiset. Vanhempi elinkeinonharjoittaja on 1 Magga, Petra 2004: Sie et voi olla muuta kuin olet - Kasvatusantropologinen tutkimus saamelaisten maailmankuvasta ja identiteetistä.

5 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 5 (11) perinteisen tiedon ja taidon siirtäjä tuleville sukupolvelle. Perinteinen tietämys on luonteeltaan suullista, kokemusperäistä oppimistietoa, joka on keräytynyt useiden sukupolvien aikana ja säilynyt uusille sukupolville. Saamelaiset ovat sukupolvesta toiseen säilyttäneet perinteisen tietämyksensä elämäntavassaan ja toimeentulon hankkimisessa perinteisissä elinkeinoissaan. 3. SAAMELAISTEN LAPSIPERHEIDEN SOSIAALITURVAN KEHITTÄMINEN Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava lasten huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Saamelaisyhteisön kannalta perhe ja laajempi sukuyhteisö muodostavat edelleen vahvan hyvinvoinnin perustan, vaikkakin perheiden ja suvun merkitys on muuttunut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Perheen erityismerkitystä hyvinvoinnin suojana ja edistävänä tekijänä korostaa sen asema vähemmistökulttuurin kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen kapasiteetin tuottajana, siirtäjänä ja vahvistajana. Ennen synnytystä korvattavat kustannukset. Kela ei korvaa ennen laskettua aikaa asumiskustannuksia, jos synnyttäjä lähtee kauempaa synnyttämään Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle. Ensisynnyttäjien synnytysajankohtaa on vaikea ennakoida; matka Utsjoelta Rovaniemelle kestää 6 tuntia. Uudelleensynnyttäjillä voi synnytys olla hyvinkin vauhdikas, jolloin olisi tärkeää olla jo synnytyspaikkakunnalla synnytyksen käynnistyessä. Esim. Utsjoella vuosina syntyi noin 30 % lapsista muualla kuin synnytyssairaalassa. Asiaa helpottaisi jos oman paikkakunnan äitiysneuvolan terveydenhoitaja/kätilö tai keskussairaalan kätilö kirjoittaisi todistuksen milloin synnyttäjän tulisi lähteä synnytyspaikkakunnalle. Ennen laskettua aikaa aiheutuvat asumiskustannukset tulisi saattaa Kelan korvauksen piiriin. 4. SAAMELAISTEN IKÄIHMISTEN SOSIAALITURVAN KEHITTÄMINEN Ikäihmisten subjektiivinen oikeus kotihoitoon.valtaväestön vanhuksiin verrattuna saamelaisten ikäihmisten oikeudet ja yhdenvertaisuus eivät toteudu edes tyydyttävällä tavalla. Saamelaisilla on vain vähäisessä määrin mahdollisuuksia puhua omaa äidinkieltään vanhustenhuollon laitoksissa, palvelutaloissa tai kotipalveluhenkilöstön kanssa eikä heidän kulttuuriaan huomioida palvelujen sisällössä. Saamelaiset vanhukset haluavat asua kodeissaan niin kauan kuin se on mahdollista, jonka mahdollistaa ainoastaan tukitoimien ja palvelujen kehittäminen kylille. Kunnat keskittävät ja kehittävät palveluja yhä enemmän kuntakeskuksiin. Syrjäkylillä asuvien saamelaisvanhusten kohdalla tilanne on erittäin ongelmallinen, koska tarvitessaan toisen henkilön apua päivittäin, he joutuvat siirtymään kuntakeskuksiin palvelutaloon tai vanhainkotiin suomalaiseen ja suomenkieliseen ympäristöön ja elämään sielä kielettömänä vanhuutensa päivät. Saamenkielisiä vanhustyöntekijöitä on yhteensä vain muutamia saamelaisalueen kunnissa ja erittäin ongelmalliseksi tilanne muodostuu niille vanhuksille, jotka osaavat suomen kieltä heikosti tai eivät lainkaan. Saamelaisten kotiseutualueella asuu 287 yli 75-vuotiasta ikäihmistä, jotka asuvat pääasiassa hajallaan syrjäkylissä. Säännöllistä saamenkielistä kotipalvelua on tarjolla ainoastaan Utsjoen kunnassa ja Inarin kunnassa Sevettijärven alueella. Enontekiön ja Sodankylän kunnissa saamenkielistä kotihoitoa saa ainoastaan osan vuotta sattumanvaraisesti. Saamenkielisen kotihoidon piirissä on Enontekiöllä 35, Utsjoella 45, Sevettijärvellä 8 saamenkielistä ikäihmistä. Saamenkielinen kotihoito rahoitetaan pääasiassa saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen

6 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 6 (11) turvaamiseksi tarkoitetulla valtionavustuksella. Saamenkielisten ikäihmisten ympärivuorokautisen kotihoidon tarpeen jatkuvasti kasvaessa, tarvitaan kotihoitoon kipeästi lisäresursseja. Ikäihmisille tulee turvata subjektiivinen oikeus oman kielen ja kulttuurin mukaiseen kotihoitoon. Omaishoidon tuen kehittäminen. Syrjäseuduilla useissa tapauksissa ainoastaan omaishoito mahdollistaa ikäihmisen kotona asumisen mahdollisimman pitkään. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoitajalle myönnettävästä hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tuen järjestämisestä vastaa kunta. Kunta päättää, missä laajuudessa se järjestää omaishoidon tukea ja kuinka paljon se osoittaa talousarviossa voimavaroja hoitopalkkioihin ja palveluihin. Hoitopalkkio on lukien vähintään 336,41 euroa kuukaudessa. Hoitopalkkio on kuitenkin vähintään 672,81 euroa kuukaudessa, jos omaishoitaja on hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana lyhytaikaisesti estynyt tekemästä omaa tai toisen työtä. Hoitopalkkio on veronalaista tuloa, josta suoritetaan ennakonpidätys. Omaishoitajana voi toimia hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö. Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Kunta voi harkintansa mukaan järjestää edellä mainituille sitovaa hoitotyötä tekeville omaishoitajille vapaapäiviä enemmän kuin kolme vapaapäivää kuukaudessa sekä alle vuorokauden pituisia virkistysvapaita. Kunta voi järjestää vapaapäiviä ja virkistysvapaita myös muille kuin sitovaa hoitotyötä tekeville omaishoitajille. Lakisääteisten vapaapäivien ja virkistysvapaiden pitäminen eivät vähennä hoitopalkkion määrää. Hoitopalkkion maksaminen muiden vapaapäivien ajalta on kunnan päätettävissä. Kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon järjestämisestä omaishoitajan vapaiden aikana. Omaishoidon tuen taso on vaatimaton. Erityiseksi menoeräksi muodostuvat syrjäseuduilla asuville ihmisille apteekista tilattavat lääkkeet. Lääkkeiden hintaa lisäävät lähetyskulut. Myös vapaapäivien järjestäminen on saamelaisalueella tuottanut ongelmia. Omaisen tulee saada lakisääteiset vapaat ilman, että hoidettavaa tarvitsee siirtää laitoshoitoon kauas asuinpaikastaan. Omaishoidon tuen tasoa tulee edelleen kehittää. Lääkkeiden lähetyskulut tulee saada korvattavien kustannusten piiriin. 5. SAAMELAISTEN SYRJÄYTYMISEN VÄHENTÄMINEN Saamelaisia ja saamelaisten elinolosuhteita koskevaa ajantasaista tietoa ei ole juuri saatavissa. Yleisinä osattomuuden indikaattoreina saamelaisalueen kunnissa mainitaan maan keskitasoon nähden korkeampi poispäin suuntautuva nettomuuttoliike, alhaisempi tulotaso, pitkäaikaisen toimeentulo- asumis- ja työttömyystuen saajien korkea määrä sekä yksinäistalouksien suhteellisen korkea määrä. Muuttoliike paikkakunnalta on ollut pitkään valikoivaa, ja se on osaltaan johtanut vinoutuneeseen demografiseen kehitykseen, jossa vanhenevat ikäryhmät ja miesvaltaisuus ovat korostuneet. Tätä kehitystä ovat edesauttaneet ja korostaneet taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutostekijät, joiden seurauksena työllisyys, koulutus ja muu yhteiskunnallinen palveluntarjonta alueen kunnissa on keskimäärin heikentynyt. Nämä kehityspiirteet eivät kuitenkaan kohtele kaikkia kuntia tai kyliä tasapuolisesti, vaan alueelle on muodostunut paremmin menestyviä ja selkeästi syrjääntyviä taajamia. Myös toimeentuloerot ja erot yhteiskunnallisissa osallisuuksissa

7 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 7 (11) paikkakunnalla eri ihmisten kesken ovat oletettavasti kasvaneet. Tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan ole saatavilla. Suurimmat syrjäytymisen uhat tällä hetkellä kohdistuvat ihmisten materiaaliseen selviytymiseen arjessa, kulttuuriseen uusintamiskykyyn ja erinäisten kumuloituvien yhteistekijöiden aiheuttamaan henkiseen rasitukseen. On tärkeää selvittää tarkemmin mitkä osatekijät vaikuttavat saamelaisten syrjäytymiseen/osallisuuteen ja millä tavoin. Toisaalta yleisesti käytetyt syrjäytymisen määritelmät tai sosiaalisen deprivaation indikaattorit eivät pysty kokonaisuudessaan tavoittamaan saamelaisten syrjäytymiseen tai osallisuuteen liittyviä ilmiöitä. Olisi tärkeätä löytää indikaattoreita, jotka kuvaisivat näitä piirteitä. Viimeisin saamelaisia koskeva tutkimus Saamelaiset ja sosiaalinen turva on valmistunut vuonna Sosiaaliturvalainsäädännön vaikutuksia saamelaisten elämään ei ole tutkittu. Saamelaisten hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita tulee kehittää. Lisäksi sosiaaliturvalainsäädännön vaikutuksia saamelaisten elämään tulee tutkia. 6. SOSIAALITURVAUUDISTUKSEN VALMISTELU JA SAAMELAISKÄRÄJIEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET UUDISTUSTA KOSKIEN SATA-komitea ei ole kuullut sosiaaliturvan uudistamista koskevassa valmistelussa Saamelaiskäräjiä. Saamelaisten kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon tavoitteena on lain perustelujen mukaan (HE 248/1994) luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Saamelaisten itsehallinnosta on säädetty saamelaiskäräjälain 9 :ssä, jonka mukaan viranomaiset neuvottelevat saamelaiskäräjien kanssa kaikista laajakantoisista ja merkittävistä toimenpiteistä, jotka voivat välittömästi ja erityisellä tavalla vaikuttaa saamelaisten asemaan alkuperäiskansana ja jotka koskevat saamelaisten kotiseutualueella: 6) muuta vastaavaa saamelaisten kieleen, kulttuuriin tai heidän asemaansa alkuperäiskansana vaikuttavaa asiaa. Perustuslain 17 :n 3 momenttiin ja siihen liittyen saamelaiskäräjälain 9 :n mukaiseen viranomaisneuvotteluihin liittyvästä kysymyksestä on eduskunnan perustuslakivaliokunta viimeksi lausunut hallituksen esityksestä poro- ja luontaiselinkeinojen rahoituslaista antamassaan lausunnossa PeVL 21/2007 vp (HE 112/2007 vp). Lausunnossaan perustuslakivaliokunta sekä täsmensi että tiukensi saamelaiskäräjälain 9 :n neuvotteluvelvoitteen tarkoitusta ja viranomaisten velvoitetta, että saamelaiskäräjien perustuslaillinen osallistuminen saamelaisia erityisesti alkuperäiskansana koskevissa asioissa ja lainvalmistelussa taataan perustuslain 17 :n 3 momentin mukaisesti. Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että saamelaiskäräjien edustus perustuslain 17 :n 3 momentissa tarkoitetuissa lainvalmisteluasioissa varmistetaan alusta lähtien. Valiokunta piti myös tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdyttäisiin kokonaisuudistukseen, jossa saamelaiskäräjien kyseiset kulttuuriset ja oikeudelliset kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon nykyistä selkeämmin.

8 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 8 (11) Perustuslakivaliokunta on edellä jo viitattujen perustuslaillisten saamelaisten perusoikeuksia koskevan säännöksen ottamisen yhteydessä Suomen perustuslakiin ilmaissut selkeän kantansa saamelaiskäräjälain 9 :n mukaisen neuvotteluvelvoitteeseen nähden valiokunnankin edellä viittaamassa mietinnössä 17/1994 vp (s. 3). Valiokunta lausuu: Jotta viranomaisen neuvotteluvelvoite tulisi täytetyksi hyvän hallinnon vaatimusten mukaisesti, viranomaisen on huolehdittava siitä, että saamelaiskäräjät saavat riittävän ajan perehtyä neuvottelukysymykseen ja että neuvottelutilanne muodostuu muutoinkin saamelaisten edustuselimen kannalta kohtuulliseksi (kurs. tässä). Saamelaiskäräjät on parlamentaarinen itsehallintoelin. Saamelaisia koskettavissa laajoissa esityksissä lausunnoista päättää saamelaiskäräjien hallitus. Saamelaiskäräjät toivoo, että ministeriö toiminnassaan kiinnittäisi huomiota siihen, että saamelaisia kuultaisiin säädösvalmistelun, talousarvion valmistelun, sosiaali- ja terveyspoliittisten linja-asiakirjojen ja hallinnollisten uudistusten valmistelun varhaisessa vaiheessa. Nykyinen tilanne, jossa saamelaiskäräjiltä pyydetään lausuntoa valmiisiin asiakirjoihin tai jo Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä oleviin toiminnallisiin tai rahoituskysymyksiin, on epätyydyttävä, eikä mahdollista todellista kuulemista. Lisäksi Saamelaiskäräjät viittaa Euroopan neuvoston ministerikomitean antamiin suosituksiin kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa. Ruotsin ja saamen kielien osalta uusien kielilakien täytäntöönpanoon käytännössä liittyy joillain keskeisillä alueille, kuten tuomioistuinlaitoksessa, kapasiteettiongelmia ja muita puutteita. Nykyisiä vähemmistöasioita koskevia osallistumis- ja neuvottelujärjestelmiä on kehitettävä edelleen. Saamelaiskäräjät ei ole toistuvista kuulemisista huolimatta tyytyväinen tapaan, jolla viranomaiset toteuttavat neuvotteluvelvoitettaan. Viranomaisten tulee puuttua mm. niihin puutteisiin, joita esiintyy uusien kielilakien täytäntöönpanossa ruotsin ja saamen kielien osalta sekä varmistaa, että viranomaiset noudattavat laillista velvoitettaan neuvotella Saamelaiskäräjien kanssa sille kuuluvissa kysymyksissä. Saamelaiskäräjät esittää saamelaiskäräjälain 9 :n mukaisia neuvotteluja saamelaisten elinolojen ja sosiaaliturvan kehittämiseksi. Klemetti Näkkäläjärvi Puheenjohtaja Pia Ruotsala Sosiaali- ja terveyssihteeri (Lausunnosta päätti puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ) LIITTEET: Liite 1. Saamelaisten poronhoitajen toimeentulon ja elinkeinon jatkuvuuden turvaaminen Liite 2. Lyhyesti saamelaisten perustuslaillisesta asemasta

9 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 9 (11) Liite 1. Saamelaisten poronhoitajen toimeentulon ja elinkeinon jatkuvuuden turvaaminen Poronhoitajien ansiotason mataluus, poronhoidon heikko oikeusturva sekä tulojen ennustamattomuus aiheuttavat poroelinkeinon loppumista. Porotalouden kustannusten jatkuva nousu ylläpitää poronhoitajaperheiden pienituloisuutta. Poronhoidosta saadut tulot eivät nykyisellään riitä kattamaan kustannuksia. Eloporotuella on suuri merkitys poronhoitajien toimeentulolle Toimeentulon turvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet: - 80 poron alarajan poistaminen eloporotuesta saamelaisalueella. - eläinkohtaisen tuen nostaminen aluksi vähintään 36 euroon eloporolta. - polttoaineveron palauttaminen poronelinkeinon ammattiharjoittajille. - paimennustuki paimennustyötä tekeville. - poronhoidossa tarvittavien työvälineiden investointiavustusten määrän korottaminen. - poronlihan arvonlisäveron laskeminen. - maksuhelpotusten myöntäminen poroelinkeinosta aiheutuviin lainamenoihin. - petokorvausjärjestelmän kehittäminen. - kehittämisinvestointitukien osoittaminen käytettäväksi poronhoidon monipuolistamiseen ja uusien yhdistelmäelinkeinojen luomiseen. Saamelaisporonhoito on selkeästi kulttuurinen elinkeino, jossa erityisen tärkeää on kulttuurin ja elämäntavan siirtäminen sukupolvelta toiselle. Vähäinenkin poroelinkeino sitoo henkilön osaksi yhteisöään. Elinkeino tuo lisätuloa perheeseen ja tukee saamelaisporonhoitajan kulttuuriidentiteettiä sekä ylläpitää sosiaalista verkostoa. Nykyisten puutteellisten tukijärjestelmien ja valtion sääntelyn seurauksena nuorilla ei ole todellisia mahdollisuuksia aloittaa tai edes jatkaa poroelinkeinon harjoittajana. Nuoren on taloudellisesti mahdotonta investoida samanaikaisesti omaan asuntoon ja poroelinkeinon aloittamiseen. Nykyisen tukijärjestelmän 80 poron alaraja on niin korkea, että nuoret aloittelevilla poronhoitajilla ei ole mahdollisuutta ilman lainarahaa aloittaa perinteistä elinkeinoa. Tästä seuraa, että poroelinkeinoa voi ajan myötä uhata kuihtuminen. Tuen saamisen ehtona oleva poromäärä tuleekin laskea kokonaistukea samalla lisäten. Saamelaisten mahdollisuuksia siirtää perinteistä tietämystään uusille sukupolville tulee vahvistaa sekä nuorten elin- ja toimeentulomahdollisuuksia omilla perinteisillä asuinalueillaan tulee parantaa erillistoimenpitein. Poronhoidon jatkuvuuden turvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet: - ikääntyneiden, nuorten ja naisten ottaminen paremmin poroelinkeinon tukipolitiikan piiriin mm. siten, että ikääntyneille annetaan mahdollisuus pysyä poronhoidon piirissä mukana mahdollisimman pitkään. - aloittavien poronhoitajien porotilalainat tulee saattaa valtion takaamiksi. nuorille aloittaville poronhoitajille tulee mahdollistaa alempi poronomistusraja tukien saamiseksi - nuorten - poronhoidosta koostuvat työpäivät ennen 18 vuotta tulee saada merkityksi, jotka vaikuttavat eläkkeeseen myöhemmissä vaiheissa. - poronhoitajan ammattitutkintoa vailla olevien nuoria tulisi aktiivisemmin ohjata tarvittavan koulutuksen piiriin kehittämällä koulutusta oppisopimuksen pohjalta.

10 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 10 (11) Liite 2. Lyhyesti saamelaisten perustuslaillisesta asemasta Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (PL 17.3 ). Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain 22 :n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Saamelaisten perusoikeussäännös yhdessä 22 :n kanssa velvoittaa julkista valtaa tukemaan saamelaisen alkuperäiskansan oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Perustuslaki turvaa saamelaisille heidän kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon sen mukaan kuin lailla säädetään (PL ). Itsehallinnon tavoitteena on luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Itsehallintoa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 248/1995 vp ja 190/1995 vp) ilmenee, että Saamelaiskäräjille on tarkoitettu antaa saamen kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa kunnalliseen itsehallintoon rinnastettava asema. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä kyseisellä lailla mahdolliseksi se, että saamelaisten kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon kuuluvia asioita otetaan kuntien tai valtion hallintoa koskevaan lainsäädäntöön saamelaisalueella tai että näitä tehtäviä siirretään kuntien tai valtion hallinnosta erityiselle saamelaishallinnolle. Tässä tarkoituksessa saamelaiskäräjien toimivaltaa koskevan saamelaiskäräjälain (974/95) 5 sisältää säännöksen siitä, että Saamelaiskäräjät käyttää tehtäviinsä kuuluvissa asioissa päätösvaltaa siten kuin käräjälaissa tai muualla laissa säädetään. Saamelaisten itsehallintosäännös perustuslaissa luo valtiolle velvollisuuden toimia lainsäädännössä saamelaisten itsehallinnon toteutumiseksi. Itsehallintoa koskevien säännösten tultua hyväksytyiksi tämä itsehallinto on tullut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Uutta lakia, joka heikentäisi saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ei saa säätää edes perustuslain säätämisjärjestyksessä (vrt. PeVL 30/1993 vp s.2). Perustuslain kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia koskeva perusoikeussäännös tarjoaa alkuperäisten perustelujensa mukaan valtiosääntöoikeudellisen perustan saamelaisten alkuperäiskansan elinolosuhteiden kehittämiselle kansan omaa kulttuuriperinnettä kunnioittaen. Tosiasialliseen tasa-arvon turvaamiksi voidaan säännöksen toteutumiseksi käyttää myös positiivista erityiskohtelua. (HE 309/1993 vp s.65 ja 44) Saamelaisten kielellisten oikeuksien asemaa on vahvistettu saamen kielilailla (1086/2003), jonka tavoitteena on yhdessä Suomen perustuslain 17 3 momentin kanssa turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilaissa säädetään toisaalta saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa ja toisaalta julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia (1 ). Yhdenvertaisuuslain (21/2004) 1 :ssä säädettynä tarkoituksena on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista sekä tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa lain soveltamisalaan kuuluvissa syrjintätilanteissa. Viranomaisilla on velvollisuus 4 :n mukaan edistää yhdenvertaisuutta. Viranomaisen tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista. Lain eduskuntakäsittelyssä eduskunnan työelämä- ja tasaarvovaliokuntapiti tärkeänä, että viranomaiset yhdenvertaisuussuunnitelmia laatiessaan kiinnittävät erityistä huomiota saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaisten kulttuurin tärkeimmän aineellisen perustan eli poronhoidon turvaamiseen. Valiokunnan mielestä viranomaisten tulee suunnitelmallisesti edistää saamelaisten mahdollisuuksia harjoittaa poronhoitoa ja saada siitä toimeentulonsa. (TyVM 7/2003 vp s.6) Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon muun ohessa perusoikeudet ja

11 SAAMELAISKÄRÄJÄT ESITYS 11 (11) yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa, saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto heidän kotiseutualueellaan (1.3 6 kohta). Euroopan neuvoston ministerikomitea antoi suositukset alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan soveltamisesta Suomessa. Ministerikomitea suosittaa Suomen viranomaisia mm. 1. vahvistamaan edelleen saamenkielistä koulutusta, erityisesti kehittämällä järjestelmällisen politiikan ja pitkän aikavälin rahoitussuunnitelman, 2. ryhtymään pikaisesti toimiin suojellakseen ja edistääkseen inarin- ja koltansaamea, jotka ovat edelleen erityisen uhanalaisia kieliä, varsinkin järjestämällä pysyviä kielipesiä, 3. kehittävät edelleen saamen kielen käyttöä joukkoviestimissä, erityisesti televisiossa ja sanomalehdistössä, tarvittaessa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, 4. toteuttamaan lisätoimia varmistaakseen saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden. Lisätietoja: Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen: Saamelaiskäräjien sosiaali- ja terveyssihteeri Pia Ruotsala, , , pia.ruotsala@samediggi.fi