PUHE 1 (6) Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun tapaaminen Arvoisa ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks,

Transkriptio

1 PUHE 1 (6) Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun tapaaminen Arvoisa ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muižnieks, Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä kulttuuri-itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: Pohjois-, inarin- ja koltansaamea. Kaikki saamen kielet ovat uhanalaisia. Saamelaiskäräjien tehtävistä määrätään saamelaiskäräjälaissa. Saamelaiskäräjien tehtävänä on huolehtia saamelaisesta kulttuuri-itsehallinnosta. Saamelaiskäräjät esittää Suomen saamelaisten virallisen näkemyksen. Ilo 169-sopimus Olen iloinen voidessani kertoa teille viimeisimmistä edistysaskelista saamelaisten oikeuksissa Suomessa. Pääministeri Jyrki Kataisen ensimmäisen hallituksen hallitusohjelma on hyvin lupaava saamelaisten kannalta. Saamelaiskäräjät osallistui ensimmäistä kertaa hallitusneuvotteluihin. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi ILO 169-sopimuksen ratifioiminen. Vaikka sopimuksen ratifiointi on ollut pitkään Suomen tavoitteena, koskaan aikaisemmin sitä ei ole asetettu tavoitteeksi hallitusohjelmassa. Myös neuvottelut pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioimiseksi ovat alkaneet. Saamelaiskäräjät osallistuu jatkoneuvotteluihin. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen tavoitteena on harmonisoida saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomen oikeusministeriö on lähettänyt keväällä kaikille ministeriöille ja saamelaiskäräjille lausuntopyynnön ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksistä. Saamelaiskäräjät totesi omassa lausunnossaan että Suomella on erinomaiset edellytykset sopimuksen ratifioinnille. Haasteena on, kuten aiemminkin, Ilo-sopimuksen artiklat 14 ja 15, jotka koskevat oikeutta maahan, vesiin ja luonnonvaroihin. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan sopimuksen ratifioinnille on nyt erinomaiset mahdollisuudet, koska valtioneuvosto on valmistelemassa Metsähallituksen hallinnonuudistusta ja Metsähallituslain uudistamista. Metsähallitus on valtion omistama erityisliikelaitos, joka vastaa luonnonvarojen suojelusta ja kestävästä käytöstä valtion hallinnassa olevilla maa-alueilla. Saamelaisten kotiseutualueesta noin 90 % on Metsähallituksen hallinnassa ja noin 80 % pinta-alasta on eri tavoin suojeltua. Saamelaiskäräjät on linjannut, että Ilo-sopimuksen ratifiointi koskien maan- ja luonnonvarojen omistusta koskee vain valtion hallinnassa olevia maa-alueita. Nyt Suomella on erinomainen mahdollisuus ratifioida sopimus. Saamelaiskäräjät esitti, että sopimuksen ratifioinnin jatkovalmistelut tehtäisiin parlamentaarisessa työryhmässä, jossa olisi hallituspuolueiden ja saamelaiskäräjien politiikkoja. Aiemmin Ilo-sopimusta on yritetty ratkaista virkamiestyöryhmillä tuloksetta. Mielestämme se on ainoa tehokas tapa toimia. Kaikki ministeriöt eivät ole vielä lausuneet Ilo-sopimuksesta. Ainoastaan maa- ja metsätalousministeriö on jyrkän kielteinen Ilo-sopimuksen ratifioinnille. Maa- ja metsätalousministeriön lausunnon on allekirjoittanut virkamiehet ja lausunto on hallitusohjelman linjausten vastainen. Maa- ja metsätalousministeriö on sinänsä tärkeä ministeriö, koska Metsähallitus toimii sen alaisuudessa ja ministeriö vastaa kolttalain toimeenpanosta osaltaan sekä poronhoito, kalastus- ja metsästysasioista, jotka ovat kaikki saamelaisten perinteisiä elinkeinoja. Maa- ja metsätalousministeriö on ollut oikeastaan aina hyvin kielteinen saamelaisia ja saamelaiskulttuuria kohtaan. Valitettavasti tämä näkemys ei ole Juvvá Lemet Klemetti Näkkäläjärvi Ságadoalli Puheenjohtaja Saamelaiskäräjät Tel: Skierri Peuratie 15 klemetti.nakkalajarvi@samediggi.fi FIN Enontekiö

2 SÁMEDIGGI SÁHKA 2 (6) vieläkään muuttunut. Olette varmaan kuulleet miten oikeusministeriö suunnittelee etenevänsä Ilosopimus asiassa tavatessanne oikeusministerin. Pohjoismainen saamelaissopimus Pohjoismaisen saamelaissopimuksen tarkoituksena on harmonisoida saamelaisia koskevaa lainsäädäntöä, luoda edellytykset sille, että valtionrajat estävät mahdollisimman vähän saamelaiskulttuurin harjoittamista ja luoda edellytykset saamelaiskulttuuriin ja elinkeinojen kehitykselle. Luonnos pohjoismaiseksi saamelaissopimukseksi luovutettiin vuonna Valtiot eivät hyväksyneet luonnosta sellaisenaan, ja jatkoneuvottelut saamelaissopimuksen hyväksymiseksi alkoivat kolmen valtion ja saamelaiskäräjien kesken noin vuosi sitten. Valitettavasti sopimus on vaillinainen, koska Venäjän saamelaiset ja Venäjän valtio eivät ole mukana neuvotteluissa. Saamelaiskäräjien edustajat ovat osa valtioiden delegaatiota. Neuvottelut ovat edenneet hyvin verkkaisesti. Neuvotteluvaltuuskunta koostuu virkamiehistä valtion edustajien osalta, mikä osaltaan hidastaa neuvotteluprosessia, koska heillä ei ole poliittisia valtuutuksia. Ensimmäinen vuosi jatkoneuvotteluissa on kulunut sopimusluonnoksen läpikäyntiin eikä valtioilla ole nyt oikein selvää linjaa siitä, miten asiassa edettäisiin. Esitin itse, että aloittaisimme seuraavaksi artiklakohtaiset muotoilut ja saamelaiskäräjät osallistuisi tasaarvoisesti kirjoittamistyöhön. Mutta valtioilla ei ole selvää linjaa siitä, miten asiassa tulisi edetä. Prosessi on hidas, ja sitä on noin neljä vuotta jäljellä. Saamelainen parlamentaarinen neuvosto, kolmen maan saamelaiskäräjien ja Venäjän saamelaisten yhteistyöelin, on päättänyt, että saamelaiset neuvottelevat pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkoneuvotteluissa yhdellä äänellä. Saamelaisten kannat sovitaan yhteen ennen varsinaisia neuvotteluita parlamentaarisessa neuvostossa. Tämä ei ole aina onnistunut, mutta mielestäni se on ainoa etenemistapa, jolla saamme saamelaisten äänen kuuluviin neuvotteluissa. Tarkoituksena on, että pohjoismaisen saamelaissopimuksen jatkoneuvotteluissa vahvistettaisiin myös parlamentaarisen neuvoston asemaa. Saamelaismääritelmä Suomen saamelaiskäräjälain mukaan saamelainen on henkilö, jonka vähintään yksi isovanhemmista on puhunut ensimmäisenä kielenään saamea, joka identifioi itsensä saamelaiseksi ja jonka yksi esivanhemmista on merkitty verokirjoihin ns. saamelaiselinkeinoja harjoittaneeksi henkilöksi. Suomessa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeudutaan saamelaiskäräjävaalien yhteydessä. Mikäli henkilöä ei oteta vaaliluetteloon, ratkaisuvalta asiassa on korkeimmalla hallinto-oikeudella. Aiemmin korkein hallinto-oikeus on saamelaiskäräjien lailla linjannut, että käytännössä saamelaiseksi voidaan lukea vain henkilö, jolla on yhteys saamen kieleen, eli yksi hänen isovanhemmistaan on puhunut äidinkielenään saamea ja henkilö identifioi itsensä saamelaiseksi. Nyt KHO on muuttanut tätä tulkintalinjaa siten, että itseidentifikaatio ja se, että henkilön yksi esivanhemmista on harjoittanut verottajan mukaan lappalaiselinkeinoja on riittävä saamelaisuuden tae. Itseidentifikaatiota ei mitata mitenkään, eli henkilö voi vain ilmoittaa pitävänsä itseään saamelaisena, vaikka hänellä ei ole mitään yhteyttä saamen kieleen ja kulttuuriin. Suomessa uudisasutus on alkanut saamelaisten kotiseutualueelle jo 1600-luvulla ja saamelaiselinkeinoja ovat aikoinaan harjoittaneet myös suomalaiset ja heidät on voitu merkitä verokirjoihin ns. verolappalaisiksi. Monet saamelaissuvut ovat myös sulautuneet historian saatossa suomalaiskulttuuriin useita sukupolvia sitten. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan saamelaiskäräjämääritelmää tulee muuttaa luvun lopussa saamelaiskäräjävaalien hakeutui tuhansia ihmisiä verolappalaisperusteella, eikä heitä otettu silloin sisään saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Seuraavissa saamelaiskäräjävaaleissa, mikäli saamelaismääritelmää ei muuteta, saamelaisten määrä voi kasvaa usealla tuhannella ja saamelaiskäräjät suomalaistuu ja sulautuu. Saamelaiskäräjille voi syntyä hyvin nopeasti sellainen tilanne, että yhtään

3 SÁMEDIGGI SÁHKA 3 (6) saamea äidinkielenään puhuvaa ei valita saamelaiskäräjille ja saamelaiskäräjistä muodostuu suomalaiskulttuurin edistäjä. Monet saamelaiset ovat sanoneet, että jos saamelaismääritelmää ei muuteta, he eroavat saamelaiskäräjien vaaliluettelosta. Ymmärrän heitä hyvin. Saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamelaismääritelmää muutetaan siten, että saamelainen on henkilö, jonka yksi isovanhemmista on puhunut äidinkielenään saamea ja joka identifioi itsensä saamelaiseksi. Saamelaisuus pitää pystyä myös selvittämään nykäistä tarkemmin eikä itseidentifikaatioksi riitä vain oma ilmoitus. Saamelaismääritelmästä päättäminen tulee ehdottomasti kuulua saamelaisten itsemäärämisoikeuden piiriin eli viimeinen valitusviranomainen saamelaiskäräjien vaaliluettelon täydentämisessä tulee olla saamelaiskäräjät, ei korkein hallinto-oikeus. Oikeusministeriö on aloittanut saamelaiskäräjälain ja asetuksen uudistamistyön. Uudistamista valmistelee oikeusministeriön asettama työryhmä, jossa on saamelaiskäräjien edustajia kolme. Saamelaiskäräjät on esittänyt, että lain uudistamisen yhteydessä tulee muuttaa saamelaismääritelmää. Saamelaiselinkeinot Suomessa saamelaisten kulttuuri-itsehallinto koskee vain hyvin rajatusti eräiden saamelaiskäräjien kautta jaettavien määrärahojen jakoa, saamelaisten mielipiteen esittämistä ja edustamista. Aitoa päätäntävaltaa saamelaiskäräjillä ei edes kieleen ja kulttuuriin liittyvissä tehtävissä ole. Minkäänlaista ohjausvaltaa meillä ei ole saamelaiselinkeinoihin. Perinteisiä saamelaiselinkeinoja ovat poronhoito, kalastus, metsästys, keräily ja käsityöt. Hallituksen esityksessä saamelaiskäräjälaiksi ja perustuslain muuttamiseksi vuonna 1994 todetaan, että saamelaiskulttuuriin luetaan kuuluvaksi mm. poronhoito, kalastus ja metsästys. Elinkeinoja ohjaava erityislainsäädäntö ei kuitenkaan tunnusta saamelaiselinkeinojen suojaa. Kuten yllä totesinkin, maa- ja metsätalousministeriö suhtautuu hyvin kielteisesti saamelaiskulttuuriin ja heidän mielestään käytännössä ei ole olemassa saamelaiselinkeinoja. Ruotsissa ja Norjassa poronhoitoa voivat harjoittaa käytännössä vain saamelaiset, Suomessa kaikki euroopan talousalueen kansalaiset. Suomessa poronhoitoa harjoittavat myös valtakulttuurin edustajat, yleensä maa- ja metsätalouden rinnakkaiselinkeinona. Kannattavaa poronhoito on vain saamelaisten kotiseutualueella yksinään. Saamelainen ja suomalainen poronhoitomalli eroavat toisistaan hyvin merkittävästi. Saamelainen poronhoito perustuu luonnonlaitumiin, paimentolaisuuteen ja saamelaiskulttuurin mukaiseen poronhoitomalliin. Poronhoidon yhtenäinen hallinto-, tuki ja lainsäädäntöjärjestelmä uhkaa yhdenmukaistaa saamelaisen poronhoidon suomalaista vastaavaksi ilman erityistoimenpiteitä. Maa- ja metsätalousministeriö on sanonut julkisesti ja selvästi, että saamelaisporonhoitoa ei tule kohdella eri tavoin kuin muuta poronhoitoa. voisikin sanoa, että kolonialistinen perinne jatkuu maa- ja metsätalousministeriössä yhä tänäkin päivänä. Kaivoslain toimeenpano Viime vuonna astui voimaan uudistettu kaivoslaki ja vuoden alussa uudistettu vesilaki, jotka pitävät sisällään määräykset niin sanotusta saamelaiskulttuurin heikentämisensuojasta. Uusi kaivoslaki velvoittaa kaivosviranomaista, Tukesta tutkimaan yhdessä saamelaiskäräjien kanssa kaivoslain mukaisen luvan myöntämisen vaikutukset ja esteet saamelaiskulttuurille. Tukes on nyt myöntänyt kullanhuuhdontalupia saamelaisten kotiseutualueelle ilman kaivoslain mukaista vaikutustenarviointimenettelyä. Saamelaiskäräjät aikoo valittaa päätöksistä, mutta meillä on ongelmana krooninen resurssipula. Kiinnostus saamelaisten kotiseutualueen luonnonresursseihin kasvaa jatkuvasti, johtuen tek-

4 SÁMEDIGGI SÁHKA 4 (6) nologian kehityksestä. Aiemmin vanha kaivoslain aikana ns. valtaushakemuksia tuli saamelaiskäräjille lausunnolle noin 10, tänä vuonna niitä on tullut jo noin 80. Saamelaisten kotiseutualueelta etsitään jatkuvasti maamineraaleja länsimaisen yhteiskunnan tarpeisiin. Etsijät ovat ulkomaisia kaivostoimijoita mutta myös valtiollisia toimijoita, Geologian tutkimuskeskus eli GTK: GTK on tehnyt vasta suuren varausilmoituksen alueesta, jossa on uraania, nikkeliä ja kuparia. Inarin kunta on aloittanut selvittämään kaivoksien perustamismahdollisuutta Inarin kuntaan. Kaivokset olisivat alueen poronhoidon loppu, mikä johtaisi pitkällä tähtäimellä myös saamelaiskulttuurin sammumiseen alueella. perinteiset elinkeinot ylläpitävät saamen kieltä, kulttuurisia tapoja ja saamelaisten kotiseutualueen elinvoimaisuutta. Jos elinkeinon harjoittamisen edellytykset menevät, kulttuurin perusta putoaa pois. Eivät saamelaiset poromiehet tiedä mitä muuta tekisivät kuin poronhoitoa. Ruotsissa esimerkiksi saamelaisnuorten itsemurhat ovat lisääntyneet, ja syynä on ollut tutkimusten mukaan vaikea pääsy perinteisten elinkeinojen pariin. Kaavoitus Saamelaisten kotiseutualueelle suunnitellaan nykyisin suuria kaavoitushankkeita, joilla on suuria vaikutuksia saamelaisten kulttuurin harjoittamisenedellytyksiin. Suurimmat hankkeet kohdistuvat Enontekiön Käsivarteen, jonne on aloitettu valmistelemaan yleiskaava sekä Inariin, jossa valmistellaan Inarijärven osayleiskaavaa. Inarijärven alueelle esitetään uutta matkailurakentamista merkittävästi, toteutuessaan tämä johtaisi alueen inarinsaamelaisen kalastusperinteen heikkenemiseen, kalastusoikeuksien kaventumiseen ja uhkaisi alueen saamelaisporonhoidon harjoittamisedellytyksiä. Kilpisjärven yleiskaavan valmistelun lähtökohtana on Kilpisjärven kehittämissuunnitelma, jonka työhön myös saamelaiskäräjät osallistui, mutta saamelaiskäräjien edustaja jätti suunnitelmaan eriävän mielipiteen. Toteutuessaan kaavoitus heikentää alueen maisema arvoja, heikentää saamelaiskulttuurin ja poronhoidon harjoittamisedellytyksiä ja Kilpisjärven maisema-arvoja. Saamelaisten kotiseutualueen kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja ne etsivät tuloja niin matkailun kuin kaivos- ja metsätalollisuuden parista. Nämä eivät ole saamelaiskäräjien kannalta sovellu saamelaisten kotiseutualueelta. Saamelaisten itsemääräämisoikeus ei toteudu nykyisin maankäytön ohjauksessa. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen edellyttää, että saamelaiskäräjille siirrettäisiin kaavoitustehtäviä. Itsemääräämisoikeutta tulisi turvata lisäämällä saamelaiskäräjien vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa kaavoitusprosessiin ja muuttaa säännöksiä siten, että saamelaisten kotiseutualueella kaavat tulisi hyväksyttää myös saamelaiskäräjillä. Tätä esitystä tukevat YK:n alkuperäiskansaraportoijan suositus, Akwé:Kon ohjeistus 1 ja YK:n alkuperäiskansajulistus. Sekä Akwé:Kon ohjeet että alkuperäiskansajulistus (mm. 32 artikla 2 ) edellyttävät, että saamelaiskulttuuriin vaikuttavien hankkeiden tulee pe- 1 Akwe:Kon ohjeet: Vapaaehtoiset Akwé: Kon -ohjeet 1 on hyväksytty biodiversiteettisopimuksen viidennessä osapuolikokouksessa. Ohjeet ovat osa biodiversiteettisopimuksen toimeenpanoa. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurien luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu sovellettavaksi saamelaisten kotiseutualueella toteuttavien sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinneissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeet edellyttävät, että suunnitelmien ja hankkeiden laatimisen tulisi perustua alkuperäiskansojen tarpeisiin ja näkemyksiin. Alkuperäiskansojen tulisi osallistua hankkeen kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta täytäntöönpanoon ja seurantaan. Ohjeet suosittavat, että valtiot ottaisivat ohjeet osaksi ympäristö- ja sosiaalivaikutusten arviointia koskevaa lainsäädäntöä ja ohjeita. Valtioiden ja alkuperäiskansojen tulisi Akwé: Kon -ohjeiden kautta luoda pysyvä alkuperäiskansan hyväksymä järjestelmällinen menettely sosiaalisten, ympäristö- ja kulttuuristen näkökohtien sisällyttämiseksi suunnitteluun ja päätöksentekoon. Akwé: Kon -ohjeita noudattamalla haitalliset vaikutukset alkuperäiskansoille voidaan tunnistaa ja haittoja voidaan minimoida. 2 Alkuperäiskansoilla on oikeus määrätä ja kehittää ensisijaisia tavoitteita ja strategioita maidensa tai alueidensa ja muiden luonnonvarojensa kehittämistä tai käyttöä varten.

5 SÁMEDIGGI SÁHKA 5 (6) rustua saamelaiskäräjien ennakkoon annetun, tietoon perustuvaan suostumukseen. Saamelaiskäräjillä on em. kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti oikeus laatia ja kehittää strategioita ja suunnitelmia perinteisten asuma-alueiden luonnonkäyttöä varten (vrt. kaavoitus). Saamen kielten elvyttämisohjelma Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämä työryhmä on laatinut esityksen saamen kielten elvyttämisohjelmaksi. Ehdotus julkistettiin jo maaliskuussa. Ohjelma esittää toimenpiteitä niin saamelaisten kotiseutualueelle kuin sen ulkopuolellekin saamen kielen aseman parantamiseksi. Työryhmän ehdotus piti lähettää lausuntokierrokselle ja järjestää siitä vielä saamelaiskäräjälain 9 mukaiset neuvottelut. Olen hyvin huolissani tilanteesta, koska opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole vieläkään lähettänyt ehdotusta lausunnolle. Elvyttämisohjelman toimeenpano ja pysyvän mallin luominen saamen kielten elvyttämiseksi viivästyy ja viivästyy aina vaan. Meillä ei ole aikaa hukattavaksi. Saamelaiskäräjävaalien aikana kerätyn tilaston muukaan olemme menettäneet kahden viime vaalikauden aikana 800 äidinkieltä saamea puhuvaa henkilöä, eli vahvimpia saamelaiskulttuurin ja kielen siirtäjiä. Saamelaisten lukumäärä on kasvanut, mutta saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta on kiihtynyt hälyttävästi. Media Suomessa ei toimi varsinaista saamenkielistä mediaa muuta kuin Yle Sámiradio, joka lähettää saamenkielistä radio-ohjelmaa ja yhteistyössä Norjan ja Ruotsin saamelaisradioiden kanssa saamenkielisiä tv-uutisia. Tänä vuonna saamelaisten kotiseutualueella ilmestyvä sanomalehti Lapin Kansa on saanut rahoitusta Suomen liikenne- ja viestintäministeriöltä saamen kielisen uutismateriaalin tuottamiseen. Lapin Kansa on palkannut toimittajia tuottamaan uutisia pohjoissaameksi. Yleisesti tarkasteltuna sanomalehdistössä on edelleen rasistisia kirjoituksia saamelaisista, saamelaisten oikeuksista, kielestä ja kulttuurista. Erityisen paljon rasistista kirjoittelua on internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Saamelaiset joutuvat kohtaamaan edelleen paljon rasismia ja suvaitsemattomuutta. Olen myös itse kokenut tätä. Saamelaislapsille ja nuorille rasistinen keskustelu ja suvaitsemattomuus on erityisen vahingollista. Rasistinen keskustelu on yleistynyt merkittävästi tänä vuonna Ilo-sopimuksen ratifioinnista johtuen. Saamelaisia on jopa uhkailtu. Ilmapiiri on koventunut ja saamelaisten oikeuksia vastustavat tahot ovat aloittaneet saamelaisvastaisia kampanjoita. Lopuksi Suomessa valmistellaan parhaillaan kunnallishallinnon rakenneuudistusta. Työryhmän ehdotus yhdistäisi saamelaisten kotiseutualueen kuntia. Inari ja Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue Sodankylän kunnasta yhdistettäisiin työryhmän ehdotuksen mukaan. Enontekiön kunta yhdistettäisiin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolisin kuntiin, Muonioon, Kolariin ja Kittilään. Saamelaiskäräjät vastustaa uudistusta, koska se heikentäisi saamelaisten kielellisiä ja kulttuurisia perusoikeuksia. Valitettavasti nykyinen taloudellinen tilanne aiheuttaa ongelmia saamelaiskäräjille ja hallitusohjelman toteutumiselle. Saamelaiskäräjien ja saamelaiskulttuurin tämän vuoden tukea on leikattu. Olemme joutuneet supistamaan toimintaamme samanaikaisesti kun olemme saaneet lisää tehtäviä. Hallitusohjelmassa valtioneuvosto on sitoutunut turvaamaan saamelaiskäräjien toimintaedellytykset. Tämä edellyttää ehdottomasti sitä, että saamelaiskäräjille turvataan riittävät resurssit toimia. Lopuksi hyvä ihmisoikeusvaltuutettu, saamelaisten asema on kohtalainen lainsäädännössä, mutta on vielä paljon tekemistä. Pelkään, että jos nykyinen hallitus ei saa Ilo-sopimusta ratifioitua, Suomi

6 SÁMEDIGGI SÁHKA 6 (6) ei tule sitä koskaan tekemäänkään. Olemme odottaneet ratifiointia vuosikymmeniä. Olen hyvin huolissani saamelaiskulttuurin tulevaisuudesta. Ilman erityisresursseja ja lainsäädännön kehittymistä saamelaiskulttuuri on yhä suuremmassa vaarassa sulautua suomalaiskulttuuriin ja saamelaiskulttuurin erityisyys katoaa.