University of Joensuu 2002 Opetusteknologiakeskuksen selosteita Bulletins of Educational Technology Centre Esko Kähkönen (toim.) Projektina verkko-oppiminen Sisältöä ja tukea itäsuomalaisten yliopistojen yhteistyönä N:o 3

JOENSUUN YLIOPISTON OPETUSTEKNOLOGIA- KESKUKSEN SELOSTEITA 3 UNIVERSITY OF JOENSUU BULLETINS OF THE EDUCATIONAL TECHNOLOGY CENTRE 3 Esko Kähkönen (toim.) PROJEKTINA VERKKO-OPPIMINEN Sisältöä ja tukea itäsuomalaisten yliopistojen yhteistyönä JOENSUUN YLIOPISTO UNIVERSITY OF JOENSUU 2002

Julkaisija Joensuun yliopisto Opetusteknologiakeskus/Itä-Suomen virtuaaliyliopisto http://www.joensuu.fi/isvy PublisherUniversity of Joensuu Educational Technology Centre/The Eastern Finland Virtual University Network http://www.joensuu.fi/isvy/isvyeng/index.htm Julkaisutoimikunta Editorial Staff Anu Haapala Marja Kallonen-Rönkkö (Chair) Katja Halmetoja (Secretary) Esko Kähkönen Satu Huikuri Myynti Sales Joensuun yliopiston kirjasto / Julkaisujen myynti PL 107, 80101 JOENSUU puh. (013) 251 2652 tai (013) 251 4509, fax (013) 251 2691 email: joepub@joensuu.fi Joensuu University Library / Sales of publications P.O.Box 107, FIN-80101 Joensuu, FINLAND tel. +358-13-251 2652 or 358-13-251 4509, fax +358 13 251 2691 email: joepub@joensuu.fi ISBN 952-458-235-X ISSN 1458-4638 Joensuun yliopistopaino Joensuu 2002

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto SAATTEEKSI Käsissäsi on Itä-Suomen virtuaaliyliopisto (ISVY) hankkeen sisältötuotannon julkaisu. Uusien hankkeitten myötä yliopistomaailmaan pyrkivät uudissanat kuten sisältötuotanto tai virtuaaliyliopisto. Aina ei ole tiedossa mistä ne tulevat ja miksi niitä kehitellään. Täytyy päästä kynnyksen yli, jotta uudissanaan voi tarttua. Tämän julkaisun tarkoituksena ei ole niinkään opettaa uusien sanojen käyttöön. Sanat ovat tämän päivän sanoja, mutta opetus ja sivistys ovat edelleen olemassa, sanojen takana. Itäsuomalaisessa virtuaaliyliopistohankkeessa on lähdetty opettelemaan verkostoitumista ja opetuksen järjestämistä yhteisesti tietoverkkoihin tukeutumalla. Takana on liki kahden vuoden harjoitukset. Laitoskulttuurien ja opetustraditioiden kannalta se ei ole paljon. Tieto- ja viestintätekniikan kehityksen kannalta sen katsotaan olevan pitkä aika. Kahdessa vuodessa ei ole kuitenkaan tapahtunut mitään sellaista, joka olisi merkittävästi helpottanut opetuksen toteuttamista tietoverkoissa. Nappulatietoa tarvitaan edelleen, ja sitä myös on jonkin verran opiskeltu. Kynnys on monelle edelleen korkea. Asenneilmaston kannalta olisi ikävää, jos verkko-opetusta tarkastellaan lähiopetuksen haastajana, kenties uhkaajana. Itä-Suomen virtuaaliyliopisto -hankkeen taustana ja perusteluna on voimavarojen yhdistäminen. Samojen yliopistollisten oppiaineitten opettaminen kolmessa pisteessä voi saada monipuolistavaa lisää, jos erikoistumisalueita ja osaamista pystytään hyödyntämään verkostona. Tietotekniikka ei tässä ole isännän vaan rengin asemassa. Pienen laitoksen suppeata opetustarjontaa voisi laajentaa vuorovaikutteisemmalla tavalla, mitä hyvin toteutettu verkkokurssi voi olla. Joskus kannattaa lähteä myös merta edemmäksi kalaan. Kansainvälinen yhteistyö niin opetuksen kuin tutkimuksen alalla alkaa olla pieni pakko. Siinä auttavat osaltaan verkko ja verkostot. Julkaisussa Itä-Suomen virtuaaliyliopiston opetuksen kehittämishankkeista esillä ovat ympäristötekniikka, soveltava matematiikka ja tietojenkäsittelytiede. Artikkeleissa kuvataan oppiaineen verkko-opetuksen järjestämistä, kurssisisältöjä ja toteutusta. Kullakin taholla on omat erityiskysymyksensä ja -kokemuksensa opetuksen virtuaalistamisesta. Opetuksen kehittämishankkeilla on pro-

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen jektissa käytössään tukipalvelut. Artikkelikokoelmassa ISVY:n tukihenkilöitten näkökulmalle on myös paikkansa. Yksi artikkeli käsittelee verkkokurssin suunnittelun didaktista prosessia. Tarkoituksena on luoda pedagogista sidettä eri oppiainelähtökohdista ponnistaville hankkeille. Ensin kuitenkin tarkastellaan verkkokurssien tuottamista, siihen vaikuttavia taustatekijöitä ja tavoitteita. Aineisto on kerätty opetushankkeissa mukana oleville verkko-oppimisen kehittäjille tehdyllä kyselyllä. Tarkoituksena on samalla arvioida tähänastista toimintaa, niin että syntyisi vielä parempaa verkko-opetusta ja -oppimista. Toivottavasti julkaisu on hyödyksi paitsi kirjoittajien omille yhteistyöverkostoille, myös laajemmin Suomen virtuaaliyliopistohankkeen ja muidenkin tahojen toimijoille. Vähintäänkin teos dokumentoi yhden sisältötuotantohankkeen tilannetta projektikauden puolivälin vaiheilla. Joensuussa joulukuussa 2002 Esko Kähkönen

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto SISÄLTÖ Saatteeksi Kirsi Karjalainen, Esko Kähkönen Hyvään tuottamiseen ja oppimiseen - Verkko-oppimisen kehittäjät tavoitteita toteuttamassa...7 Jarkko Suhonen, Sirpa Torvinen Virtuaaliapprobatur - Tietojenkäsittelytieteen perusopinnot verkossa...23 Mari Kähkönen, Hanna Lehtola ja Martti E. Pesonen Sovelletun matematiikan ja tilastomatematiikan osahanke: Lisäarvoa oppimateriaaliin vuorovaikutteisuudella...36 Kati Koikkalainen, Heidi Lettojärvi, Olli-Pekka Penttinen, Risto Soukka Ympäristöoppiminen oppimisympäristöissä...50 Katja Halmetoja, Sami Jokelainen, Ismo Järvinen, Teija Räihä, Sari Tervonen Katse sisällöntuotantoon...64 Raimo Silkelä Verkkokurssin suunnittelu didaktisena prosessina...82 Kirjoittajat

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen HYVÄÄN TUOTTAMISEEN JA OPPIMISEEN - VERKKO-OPPIMISEN KEHITTÄJÄT TAVOITTEITA TOTEUTTAMASSA Kirsi Karjalainen, Esko Kähkönen JOHDANTO Tässä artikkelissa tarkastellaan Itä-Suomen virtuaaliyliopiston (ISVY) sisällöntuottajien näkemyksiä ja kokemuksia verkkokurssien tuottamisesta kesällä 2002 toteutetun kyselyn pohjalta. Seuraavassa kuvataan sisällöntuottajien näkemyksiä verkkokurssien tuottamisesta, pedagogisista kysymyksistä ja verkko-opetuksen ja -oppimisen laatuun liittyvistä kriittisistä tekijöistä. Lisäksi tarkastellaan sisällöntuottajien kokemuksia verkkokurssista opetusmenetelmänä. Lopussa esitettävät päätelmät nousevat toiminnan kehittämisen tarpeesta. Kyselyyn osallistui 14 ISVY:n sisällöntuottajaa. Sisällöntuottajia ovat ainelaitoksilla osa- tai kokoaikaisesti toimivat verkko-opetuksen kehittäjät, joista osa on opettajia, ja kunkin yliopiston oppimis- tai opetusteknologiakeskuksessa työskentelevät tukihenkilöt. TAUSTATIETOJA VASTAAJISTA Vastaajista kuusi (N=14) on Joensuun yliopistosta ja neljä sekä Kuopion yliopistosta että Lappeenrannan teknillisestä korkeakoulusta. Yhdeksän vastaajaa edustaa ainelaitoksia, viisi yliopistojen oppimiskeskuksia/opetusteknologiakeskusta. Vastaajista viisi on ollut tekemässä verkkokursseja myös ennen ISVY-hanketta. Useimmilla heistä (4/5) on aikaisempaa kokemusta monen kurssin tekemisestä. Hankkeen aikana kaikki ovat olleet tekemässä verkkokursseja, joko päävastuullisena tekijänä ja/tai yhtenä tekijänä. Myös tukihenkilöt ovat toimineet päävastuullisina kurssintekijöinä. Kyselyssä selvitettiin miksi vastaajat ovat ryhtyneet tuottamaan verkkokursseja. Tarkasteltaessa niitä vastaajia, joilla oli verkkokurssien tuotantokokemusta 7

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto jo ennen ISVY-hanketta (n=5), ja niitä vastaajia, joilla aikaisempaa kokemusta ei ollut (n=9), havaittiin selviä eroja. Henkilöt, joilla oli aikaisempaa kokemusta, totesivat että tärkeimmät syyt verkkokurssien tekemiseen olivat halu kehittää opetusta ja pedagoginen sekä tietotekninen kiinnostus. Kaikki tässä ryhmässä mainitsivat näiden syiden vaikuttaneen verkkokurssien tuottamisen aloittamiseen. Kaksi aikaisempaa kokemusta omaavaa vastaajaa (2/5) sanoi syyksi myös sen, että verkkokurssien tekeminen oli määritelty silloisiin työtehtäviin. Henkilöille, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta verkkokurssien tuottamisesta (n=9) tärkein syy oli se, että verkkokurssien tekeminen oli määritelty henkilön työtehtäviin. Kuusi vastaajaa yhdeksästä mainitsi tämän tärkeimmäksi syykseen. Myös halu kehittää opetusta oli tälle ryhmälle tärkeä: kuudelle vastaajalle se oli kolmen tärkeimmän syyn joukossa. Tärkeä syy oli myös tietotekninen kiinnostus (7/9), pedagoginen kiinnostus oli taas tälle ryhmälle vähemmän tärkeää (3/7). Verkko-opetuksen suosittu asema, mahdollinen trendikkyys, ei ollut kummassakaan ryhmässä vaikuttanut motivoitumiseen. TAULUKKO 1. Syyt, jotka saivat vastaajat aloittamaan verkkokurssien tekemisen. Henkilöt, joilla oli aikaisempaa kokemusta (n=5) Mainintoja Vaihteluväli Henkilöt, joilla ei ollut aikaisempaa kokemusta (n=9) Mainintoja Vaihteluväli Esimiehen määräys 1 8 3 1-2 Halu kehittää opetusta 5 1-3 6 1-3 Verkko-opetus suosittua 1 5 1 4 Aikaisempi kokemus av- tuotannosta Verkkokurssien tekeminen on määritelty työtehtäviini 1 6 0 0 2 1-7 6 1 Pedagoginen kiinnostus 5 1-3 3 2-5 Tietotekninen kiinnostus 5 1-4 7 2-4 Huolimatta eri vaikuttimista, kaikki vastaajat pitävät verkkokurssien tekemistä mielekkäänä tai hyvin mielekkäänä. Erityisesti sisällöntuottajat, joilla on kokemusta opetustehtävistä, pitävät verkkokurssien tekemistä hyvin mielekkäänä (5/6). 8

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen Vastaajilla on monipuolista kokemusta kurssien tuotannosta. Kurssin tuottamisen eri rooleja ovat opettaja, tekninen toteuttaja, sisällön asiantuntija, graafinen suunnittelija ja administraattori. Kaikki vastaajat ovat toimineet ainakin kahdessa niistä, viidellä on kokemusta neljästä eri roolista. Parhaimmat tieto- ja viestintätekniikkataidot (tvt) vastaajilla on seuraavissa välineissä: www-sivujen luonti ja muokkaus, materiaalin siirto verkkoon (esim. FTP, Upload), eri ohjelmien yhteiskäyttö (esim. tekstien siirto) ja WebCT:n käyttö. Hyviksi tai kohtalaisiksi enemmistö vastaajista arvioi taitonsa sähköisten ilmoitustaulujen ja keskusteluryhmien käytössä, kuvankäsittelyssä ja oheislaitteiden käytössä (esim. videoneuvottelu). Heikoimmiksi taidot arvioitiin videon tuottamisessa verkkoon ja tietokantojen käytössä. TAULUKKO 2. Tieto- ja viestintätekniikkataidot. N=14 WWW-sivujen muokkaus luonti ja Materiaalin siirto verkkkoon (esim. FTP, Upload) Sähköiset ilmoitustaulut, keskusteluryhmät Erittäin hyvä Hyvä Kohta- lainen Heikko Yhteensä 6 7 0 1 14 5 6 3 0 14 2 6 5 1 14 Kuvankäsittely 3 5 6 0 14 Videota verkkoon 0 3 3 8 14 Videon editointi 0 2 4 8 14 Tietokannat 1 2 4 7 14 Oheislaitteiden käyttö, esim. videoneuvottelu Eri ohjelmien yhteiskäyttö, esim. tekstien siirto 0 5 7 2 14 8 3 3 0 14 WebCT:n käyttö 4 7 3 0 14 ISVY:n sisällöntuottajien tvt-taitoja voidaan siis pitää varsin hyvinä tekstipohjaisten verkkokurssien tuottamiseen. Kaikki vastaajat arvioivat kuitenkin taitonsa joissakin välineissä, erityisesti videon käytön osalta, kohtalaisiksi tai heikoiksi. 9

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto TUOTANTOPROSESSI JA TEKNINEN YMPÄRISTÖ Työskentelytavat ja kokemukset Sisällöntuottajat totesivat, että tuotantoprosessissa painopiste on siirtynyt teknisestä näkökulmasta huolelliseen suunnitteluun ja kurssin toimivuuden tarkasteluun kokonaisuutena. Yhdeksän vastaajaa (N=14) totesi, että kurssin rakennetta ja kokonaisuutta hahmottava käsikirjoitus on yleensä tehty etukäteen. Myös teknisiin ratkaisuihin panostetaan siten, että tavoitteena on löytää jokaiselle kurssille paras mahdollinen tekninen ratkaisu huomioiden erityisesti käyttäjien taidot ja tekninen toteutettavuus. Huolellinen ennakkosuunnittelu on saanut entistä enemmän painoarvoa. Ensimmäisillä kerroilla lähti ns. soitellen sotaan eli ensin tekemään ja sitten miettimään. Ajattelen kokonaisuutta - - - Kurssin pitää toimia kaikilta osin ja vastata opiskelijan tarvetta. Suurin muutos on suunnittelussa - toisaalta tekniikan korostaminen on jäänyt taka-alalle. (Jos jotain haluaa tehdä niin aina niistä jotenkin teknisesti selvitään - siis nykyisin tällaisella ajatuksella.) Ensimmäisissä kursseissa uudet välineet ja käytännöt veivät suuren osan huomiosta. - - - Nyt tiettyjen hyviksi havaittujen käytäntöjen vakiinnuttua kurssien toteutus on kokonaisvaltaisempaa ja keskittyy enemmänkin oppimisen tukemiseen. Sisällöntuottajilta kysyttiin myös kuinka he ovat päätyneet käsitykseen siitä miten kyseinen oppiaines soveltuu verkko-opetukseen. Vastaajista neljä mainitsi, että oppiaine itsessään ja olemassa oleva materiaali vakuuttivat osaltaan siitä, että kurssi voidaan rakentaa verkkokurssiksi. Joissakin aineissa, esim. tietojenkäsittelytieteessä, opetuksen muuttaminen verkko-opetukseksi tuntui erityisen luontevalta. Muutamat henkilöt totesivat perustaneensa käsityksensä intuitioon tai arvaukseen. Vastaajia pyydettiin kuvailemaan ajankäyttöä kurssien tuotantoprosessissa. Useimpien (8/14) mielestä eniten aikaa tuotantoprosessissa vie materiaalin tuottaminen ja muokkaaminen sähköiseen muotoon siten, että se on mahdol- 10

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen lisimman selkeää ja havainnollista. Kolme vastaajaa arvioi suunnittelun vievän eniten aikaa, kaksi totesi tekniset ratkaisut eniten aikaa vieviksi. Ehdottomasti työläintä on varsinainen sisällöntuotanto - hyvin jäsennellyn, linkitetyn materiaalin, havainnollisten esimerkkien luominen. Tekniikan oppiminen siihen tottumattomalta vie alussa myös paljon aikaa. Aikaa uppoaa materiaalin tuottamiseen, kurssin rakentamiseen oppimisympäristöön. Suunnittelu eniten aikaa vievää, mutta niin pitää ollakin. Sisällöntuottajilta kysyttiin myös kuinka yhteistyö eri tahojen kanssa on toiminut verkkokurssien tuotantoprosessin aikana. Useimpien mielestä (10/12) yhteistyö työtovereiden kanssa omalla laitoksella on toiminut hyvin tai melko hyvin, kaksi arvioi yhteistyön kohtalaiseksi. Enemmistön (10/13) mielestä myös yhteistyö muissa yliopistoissa työskentelevien oman osahankkeen toimijoiden kanssa on onnistunut hyvin tai melko hyvin. Infrastruktuuri ja tukipalvelut Yliopistojen tämän hetkiseen infrastruktuuriin vastaajat ovat varsin tyytyväisiä. Selvä enemmistö vastaajista pitää yksikkönsä laitteistoa riittävänä tai melko riittävänä. Tukikeskuksissa työskentelevät pitävät käytössään olevaa laitteistoa hiukan parempana kuin ainelaitosten työntekijät. Lähes kaikki sisällöntuottajat arvioivat myös, että nykyinen tekninen taso kussakin yliopistossa mahdollistaa melko hyvin tai hyvin laadukkaan verkko-opetuksen toteuttamisen (13/14). Tässä suhteessa myös ainelaitosten konekantaa pidettiin melko riittävänä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kuten aikaisemmin mainittiin, kaikissa kolmessa yliopistossa toimii ns. tukiyksikkö (oppimiskeskus/opetusteknologiakeskus), joka palvelee yliopistonsa henkilökuntaa opetuksen kehittämisessä (mm. tekninen ja pedagoginen tuki). Ainelaitoksilla työskentelevistä useimmat (8/9) ovat käyttäneet tukiyksikköjen tarjoamia palveluita kurssien tuottamisessa. Pääasiassa he ovat käyttäneet keskuksen koneita ja laitteita (6/8) sekä keskuksissa tarjolla olevaa teknistä apua (6/8). Viisi henkilöä on käyttänyt ideointiapua ja kolme pedagogista apua. 11

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Verkkokurssien aineiston esittäminen Kyselyssä selvitettiin kuinka aineisto on esitetty toteutetuilla verkkokursseilla. Sisällöntuottajia pyydettiin merkitsemään tärkeysjärjestykseen ( sijaluku ) verkkokursseissa eniten käytetyt esittämistavat (teksti, video, animaatio, keskustelu ja verkossa tapahtuvat testit). Teksti on ollut toteutetuissa verkkokursseissa eniten käytetty väline (13/14). Tekstiä kuvattiin informatiiviseksi, perinteiseksi ja teknisesti (käytettävyys ja saatavuus) helpoksi esittämistavaksi. Toiseksi eniten on käytetty verkossa tapahtuvia testejä (9/14). Testejä arvostettiin erityisesti itsearvioinnin välineenä. Enemmistö (11/14) on käyttänyt myös verkkokeskustelu-ominaisuutta verkkokurssien toteuttamisessa, mutta hajonta on suurempi kuin tekstissä ja testeissä. Yli puolella (6/11) verkkokeskustelun maininneista keskustelu saa korkeintaan sijaluvun kolme. Verkkokeskustelua pidetään hyvänä ominaisuutena oppimisen kannalta, mutta toisinaan se voi olla hankala toteuttaa: Keskustelulla on mahd. avata vaikeita asioita ja käynnistää oppimiseen johtavia prosesseja. Keskustelu - hyvä, opettavainen, mutta käytännössä hankala toteuttaa. Videota verkkokursseissa on käyttänyt kahdeksan vastaajaa. Useimmille heistä video on neljänneksi tai viidenneksi eniten käytetty aineiston esittämistapa. Videon käyttöä kommentoi vain muutama vastaaja tuoden esiin videon käytön haasteet: Video vaatii paljon kaikilta osapuolilta (tekijä, verkko, oppilas) eikä välttämättä tuo tarpeeksi lisäarvoa oppimiseen (suhteessa vaatimuksiinsa). Kuusi vastaajaa on myös käyttänyt animaatiota verkkokurssin aineiston esittämisessä. Käytetyimpien esittämistapojen lisäksi sisällöntuottajia pyydettiin nimeämään mitä aineiston esittämistapaa he arvostavat eniten oppimisen näkökulmasta. Arvostetuimpia ovat teksti (13/14) ja keskustelu (14/14), jotka ovat myös paljon käytettyjä ominaisuuksia, mutta niitten arvostus kuitenkin vaihtelee (sijaluku). Seuraavaksi eniten sisällöntuottajat arvostavat verkossa tapahtuvia testejä ja animaatiota. Videon arvostus on selkeästi muita esittämistapoja vähäisempi, mutta muutamat arvostavat videota ensimmäiseksi tai toiseksi eniten aineiston esittämistapana. 12

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen TAULUKKO 3. Verkkokurssin esittämistavat. Eniten käytetty Eniten arvostettu Mainintoja Vaihteluväli Mainintoja Vaihteluväli teksti 14 1-2 13 1-5 video 8 2-5 12 1-6 animaatio 6 2-5 12 2-4 keskustelu 11 1-5 14 1-5 verkossa tapahtuvat testit 9 2-3 12 1-5 Useimmat vastanneista (11/14) ovat toteuttaneet kursseja WebCT-ympäristössä, joka on valittu kaikissa kolmessa Itä-Suomen yliopistossa tuetuksi oppimisympäristöalustaksi. WebCT:n käyttötaitonsa selvä enemmistö arvioi hyviksi tai erittäin hyviksi. WebCT:ssä kursseja toteuttaneista enemmistö (8/11) arvioi WebCT:n edistävän niitä pedagogisia päämääriä, joita he pitävät tärkeinä. Osa heistä esitti kuitenkin oma-aloitteisesti varauksellisia näkemyksiä, kuten: Sanotaan niin, että WebCT ei estä niiden toteuttamista, edistämisestä en ihan varma. Kolme WebCT:ssä kursseja toteuttaneista katsoi, että WebCT ei edistä heidän tärkeinä pitämiään pedagogisia päämääriä. WebCT on vain alusta, jonka päälle kurssi rakennetaan. Ei WebCT tuo mitään lisäarvoa opiskelun kannalta, ainoastaan helpottaa kurssien organisointia (mm. keskustelufoorumi, mail, liitutaulu tulevat mukana kursseille ((haluttaessa)). ISVY:n sisällöntuottajista kahdeksan on käyttänyt myös webbisivustoja verkkokurssin aineiston esittämiseen. Heistä puolet arvioi tämän ratkaisun edistävän pedagogista lähestymistapaansa: Ainakin osittain. Opiskelu etenee askeleittain, esimerkkien ja harjaantumistehtävien sekä visualisointien avulla tietoa voi syventää. Lopussa yhteenvetomaisesti vedetään koko kurssin sisältö vielä kertauksena. Helppo muokata rakenne asiaan kuin asiaan. Sivujen linkittäminen helposti. 13

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto VERKKO-OPETUKSEN SISÄLTÖ JA TOTEUTUS Asennoituminen verkko-opetukseen Sisällöntuottajia pyydettiin arvioimaan asenteiden muuttumista virtuaaliyliopistotoiminnan aikana. Useimpien mielestä (12/14) oman yksikön henkilökunnan asenne on muuttunut jonkin verran aikaisempaa myönteisemmäksi, samoin opiskelijoiden (7/14). TAULUKKO 4. Asennoituminen. N=14 muuttunut paljon aikaisempaa myönteisemmäksi muuttunut jonkin verran myönteisemmäksi muuttunut jonkin verran kielteisemmäksi muuttunut paljon kielteisemmäksi Sisällöntuottajat kuvasivat, että heidän edustamiensa yksiköiden henkilökunnalla on positiivisen kiinnostunut asenne, mutta ilmassa on kuitenkin myös epäluuloja ja varauksellisuutta uutta asiaa kohtaan. Neljä vastaajaa mainitsi henkilökunnan konkreettiseksi peloksi työmäärän kasvun. Päällimmäisenä tullut esille verkko-opetuksen uutuudesta ja outoudesta johtuvaa ennakkoluuloa, muutosvastarintaa tuntematonta kohtaan. Toisaalta uteliaisuutta ja kiinnostusta verkko-opetuksen mahdollisuuksiin. 14 Vastaajien oma asenne Aikapula opettajilla, mutta kiinnostusta on. Vastaajien yksiköiden henkilökunasenne nan Opiskelijoiasenne den 3 1 1 8 12 7 0 0 1 0 0 0 ei ole juurikaan muuttunut 3 1 3 Yhteensä 14 14 12 Opiskelijoiden asennetta sisällöntuottajat kuvasivat lähinnä odottavaksi. Onnistuneet verkkokurssit edesauttavat myönteisen asenteen kehittymistä.

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen Vastaavasti esimerkiksi opettajan heikot atk-taidot tai puutteellinen infrastruktuuri heikentävät suhtautumista verkko-opetukseen. Periaatteessa kannattavat verkko-opetuksen määrän lisäämistä, mutta laiteresurssit ja outous jarruttavat. Pieni vähemmistö hyvin vastahakoisia, vastaava osa hyvin myönteisiä, valtaosa odottavalla kannalla, neutraaleja. Jokunen epäillyt toimivuutta, mutta havainnutkin toimivaksi ja ollut tyytyväinen. Kyselyssä selvitettiin myös sisällöntuottajien oman asenteen mahdollista muuttumista. Useimpien vastaajien (8/14) oma asenne on muuttunut jonkin verran aikaisempaa myönteisemmäksi. Kolme henkilöä mainitsi oman asenteensa muuttuneen paljon aikaisempaa myönteisemmäksi, kolmen asenne ei ole juurikaan muuttunut. Pedagoginen lähestymistapa Vastaajista puolet (7/14) on rakentanut verkkokursseja jonkin pedagogisen lähestymistavan mukaisesti. Sisällöntuottajat eivät nimenneet teoreettisia lähestymistapoja, mutta kuvasivat kurssien pedagogista lähestymistapaa mm. seuraavasti: Avoin, ongelmalähtöinen, kontekstiin sidottu. Tekemällä oppiminen. Nopeasti harjoittelemaan ja soveltamaan käytäntöön. Tutkiva oppiminen. Pedagogista lähestymistapaa ei kuitenkaan ole pohdittu paljoa suunnitteluvaiheessa. Vastaajista, jotka ovat rakentaneet verkkokursseja tietyn pedagogisen lähestymistavan mukaisesti (n=7), kolme kertoi pedagogista lähestymistapaa pohditun paljon tai melko paljon suunnitteluvaiheessa. Muut (4/7) ovat pohtineet lähestymistapaa jonkin verran tai vähän. Kukaan vastaajista ei kuitenkaan todennut asiaa sivuutettavan kokonaan suunnitteluvaiheessa. Myös vastaajat, jotka eivät ole tietoisesti rakentaneet verkkokurssia minkään pedagogi- 15

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto sen lähestymistavan mukaisesti, pohtivat vähän (4/7) tai melko paljon (3/7) pedagogisia kysymyksiä. Yhteistoiminnallisuuden aste kursseilla vaihtelee. Kolme vastaajaa (n=14) totesi kurssien perustuvan yhteistoiminnallisuuteen melko paljon ja neljä jonkin verran. Puolet (7/14) vastaajista sen sijaan ilmaisi, että kurssit perustuvat yhteistoiminnallisuuteen vain vähäisessä määrin tai ei ollenkaan. Sisällöntuottajat nimesivät yhteistoiminnallisen oppimisen keskeisimmiksi piirteiksi keskustelun ja ryhmässä työskentelyn. Ryhmällä on yhteinen tavoite, ja jokaisella ryhmän jäsenellä on oma tehtävänsä, jonka toteuttaminen edesauttaa ryhmän tavoitteen saavuttamista. Myös mahdollisuutta yksilölliseen ohjaukseen pitävät melko tärkeänä (3/14), tärkeänä (9/14) tai erittäin tärkeänä (2/14) kaikki vastaajat. Yleensä yksilöllinen ohjaus on kursseilla toteutettu sähköpostilla ja keskusteluryhmissä. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista tarjota yksilöllistä ohjausta. Koska kyselyn toteuttamishetkellä ISVY-hankkeessa tuotetut kurssit olivat olleet vielä varsin vähän aikaa opetuskäytössä, ei palautetta oltu vielä juurikaan kerätty tai sitä ei oltu vielä saatu: Palautetta on toistaiseksi tullut/kerätty melko vähän. Enemmän pitäisikin saada palautetta verkkokurssien toimivuudesta. Neljä vastaajaa totesi, että kurssien toteutusta on muutettu palautteen perusteella. Lähinnä on tehty pieniä muutoksia, mutta laajempaakin kehitystyötä on jo palautteen perusteella tehty: - - - 1) Vaikeana koettujen asioiden opettamiseen enemmän aikaan, esimerkkejä, visualisointeja ja harjaantumistehtäviä. 2) Sisäiset linkit (=materiaalin sisällä esim. viikolla 3 viikolle 1 hyppäykset poistettu vaikka asiasta olisikin houkutus rakentaa linkki) ja häiritsevät kuvat pois. Kokonaisuudessaan pedagoginen lähestymistapa koettiin haasteelliseksi asiaksi ja jopa hiukan ongelmalliseksi vastata: Ei ole tuo pedagoginen puoli minun hommiani. 16

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen Verkko-opetus suhteessa perinteiseen opetukseen Selvä enemmistö vastaajista (8/14) katsoo verkkokurssin pedagogisen lähestymistavan poikkeavan perinteisestä opetuksesta. Selventävissä kommenteissa vastaajat viittaavat tekijöihin kuten lisääntynyt opettajan ohjaus, ongelmalähtöisyys, keskustelu ja vuorovaikutteisen materiaalin käyttö. Koska apuna voidaan käyttää dynaamisia kuvioita ja animaatioita, on mahdollista tavanomaisen käsien levittelyn sijasta tarjota vuorovaikutteista materiaalia. Tavoitteena käytännönläheisempi opetustapa, oppiminen oman tekemisen, ahaa-elämysten kautta. Mielestäni erinäiset verkossa tehtävät testit, videoluentojen järjestämiset ym. esim. animaatioin tehtävät havainnollistukset tuovat juuri sitä erityistä lisäarvoa verkkokursseille normaaliin kontaktiopetukseen verrattuna, jonka takia niitä mielestäni kannattaa ylipäätään järjestää ja kehittää. Verkkokurssin erilainen pedagoginen lähestymistapa verrattuna perinteiseen opetukseen heijastuu myös opettajan roolin muutokseen. Kysyttäessä mikä on verkkokurssin vetäjän rooli parhaimmillaan, asetti yhdeksän sisällöntuottajaa etusijalle oppimisen ohjaajan roolin. Toiseksi eniten kannatusta sai opettajan rooli, jonka viisi sisällöntuottajaa asetti etusijalle. Yksilöllinen oppimistapa on verkko-opetuksen yhteydessä usein esille nostettu kysymys. Mahdollisuutta yksilölliseen oppimistapaan pitävät tärkeänä (10/ 14) tai erittäin tärkeänä (1/14) lähes kaikki. Joustavat aikataulut, erilaiset lähestymistavat ja eriytetty materiaali tarjoavat sisällöntuottajien mukaan mahdollisuuden yksilölliseen opiskeluun. Enemmistö vastaajista (12/14) katsoi, että verkkokurssin eteneminen aikataulutetusti on tärkeää tai erittäin tärkeää. Oma kysymyksensä on, missä määrin verkkokurssit todellisuudessa mahdollistavat henkilökohtaisen oppimistavan mukaisen työskentelyn. Tässä vastaajien näkemykset hajautuvat melkoisesti. Kolme henkilöä katsoo sen mahdollistuvan hyvin, viisi sisällöntuottajaa arvioi lähestymistavan toteutuvan melko hyvin tai kohtalaisesti. Perusteluina on seuraavanlaisia totemuksia: Lähestymistapoja useita, eri lähtötilanteista voi lähteä omaa reittiä liikkeelle. 17

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Opiskelija voi käyttää aikaa verkkokursseilla sen verran kuin haluaa. Kysymys henkilökohtaisesta oppimistavasta itsessään herättää kysymyksiä: Mitä tarkoitetaan henkilökohtaisella oppimistavalla? Sitäkö, että olipa opettajan suunnittelema lähestymistapa mikä tahansa, opiskelija voi siitä poiketa? Tällöin ei mielestäni asia oikein hyvin toteudu. Mutta jos kurssi on toteutettu siten, että välitavoitteet on väljästi aikataulutettu, voi opiskelija edetä oman tapansa mukaisesti. Opettajan tilannetta kuvaa myös toteamus siitä, että kursseilla on aina tiukat tavoitteet ja aikataulut eivätkä resurssit riitä erilaisten versioiden tekemiseen eri oppimistavoille. Toinen kommentti vahvistaa samaa toiselta kannalta: Toistaiseksi kurssien suoritus on melkoisen itsenäistä oppimateriaalien lukemista ja harjoitusten tekemistä. Toisenlaisia oppimistapoja ei vielä tueta. Huomiota saa myös kysymys opetusryhmien koosta yksilöllinen ohjaus toteutuu huonosti suurten opiskelijamäärien vuoksi. Itsenäistä opiskelijaa eteneminen omassa tahdissa voi kuitenkin helpottaa. Lähes poikkeuksetta vastaajat pitävät henkilökohtaisen oppimistavan mukaista työskentelyä tärkeänä, riippumatta siitä miten hyvin vastaaja katsoo nykyisten kurssien osalta päästävän tätä ulottuvuutta toteuttamaan. Vastaajat pitävät verkkokurssien aikataulutusta suuressa arvossa. Tärkeänä sitä pitää selvästi yli puolet (9/14) ja erittäin tärkeänä vielä viidennes (3/14). Aikataulutuskysymystä vastaajat eivät kuitenkaan pohtineet henkilökohtaisen oppimistyylin kannalta. Itä-Suomen virtuaaliyliopistohankkeessa tuotetut kurssit ovat tyypillisesti monimuoto-opetusta. Verkko-oppimisen osuus vaihtelee kursseittain, eikä virtuaalistamisasteen määrittely ole yksiselitteistä. Vastaajista vajaa puolet (n=6) sijoitti kuitenkin kysyttäessä kurssien verkko-opetusosuuden, virtuaalisuusasteen, 20-40 %:n haarukkaan, kolme 80-100 %:n välille. Alle viidenneksen virtuaalisuusasteeseen kurssit sijoitti samoin kolme vastaajaa. Kurssien monimuotoisuuden vuoksi vertailu perinteiseen opetukseen ei ole mielekästä. Joitakin tyypillisiä ratkaisuja verkkokurssien opetusmenetelmistä voidaan kuitenkin esittää. Esimerkinomaisesti yhden vahvasti verkko-opetusta hyödyntävän kurssin sisältö rakentuu seuraavasti: 18

Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Projektina verkko-oppiminen Kirjan lukeminen - V erkossa saatavilla olevan kirjallisen materiaalin lukeminen 10% V uorovaikutus (verkkokeskustelu ja sähköposti) 20% V ideoluento 40% I tsenäinen tehtävien tekeminen (myös essee) 30% Kontaktiopetus - Yhden vähemmän verkko-opetusta hyödyntävän kurssin suorittaminen rakentuu seuraavista osa-alueista: K irjan lukeminen 35% Verkossa saatavilla olevan kirjallisen materiaalin lukeminen - V uorovaikutus (verkkokeskustelu ja sähköposti) 5% Videoluento - I tsenäinen tehtävien tekeminen (myös essee) 35% K ontaktiopetus 25% Kurssien virtuaalistamisasteen vertailu on ongelmallista siksikin, että sama opetustapahtuma on joillekin opiskelijoille virtuaalista, toisille kontaktiopetusta - riippuen siitä osallistuuko opiskelija kurssille videoluentojen lähettäjävai vastaanottajapaikkakunnalla. Verkko-oppimisen laatu ja lisäarvo Yli puolet vastaajista (8/14) pitää verkkokurssien laatua melko hyvänä verrattuna perinteiseen opetukseen. Kuusi vastaajaa arvioi laadun hyväksi tai erittäin hyväksi. Kurssien sisältöjen kehittyminen, kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja havainnollistavat elementit parantavat kurssien laatua verrattuna perinteiseen opetukseen. Myös verkko uutena ja laajat ryhmät saavuttavana välineenä on vaikuttanut siihen, että - - - opetustaan joutuu miettimään uudelleen. Yhdeksän vastaajaa (N=13) arvioi, että opiskelijoiden arvosanat verkkokursseilla ovat samaa tasoa kuin vastaavilla perinteisillä kursseilla. Yksi vastaaja arvioi opiskelijoiden arvosanojen parantuneen ja kolme vastaajaa ei halunnut esittää arviota. 19

Projektina verkko-oppiminen Itä-Suomen virtuaaliyliopisto Useimmat vastaajat (12/14) kokivat, että verkkokurssin laatuun kohdistuu erityisiä odotuksia. Tekninen toimivuus, huolellisesti suunniteltu ja hyvin tuotettu, korkeatasoinen materiaali ovat esimerkkejä odotuksista. Jossain määrin odotetaan myös opiskelun olevan helpompaa ja oppimisen parempaa. Hyvin tuotettuja, huolellisesti suunn. kompakteja paketteja, esim. tehtäviltä vaaditaan varmaan enemmän kuin perint. harjoituksissa. Virheettömyys, sujuvuus, selkeys, helppokäyttöisyys, nopea latautuvuus. Verkkokurssien kautta tapahtuvan opiskelun pitäisi olla helpompaa (vaivattomampaa?) ja tulosten huomattavasti perinteisiä kursseja parempia. Laadukkaan verkko-oppimisen kriittiset tekijät liittyvät vastaajien mielestä materiaaliin, teknisiin ratkaisuihin ja resursseihin ja tukeen: Materiaalin tulee olla havainnollista ja luettavaa. Yksi verkkokurssin lisäarvo on materiaalin saatavuus ajasta ja paikasta riippumatta. Teknisissä ratkaisuissa tulee huomioida opettajien ja opiskelijoiden tvt-taidot ja opiskelijoiden käytössä oleva infrastruktuuri. Tuotantoprosessiin on resursoitava riittävästi aikaa, ihmisiä ja rahaa. Opettajille on myös tarjottava teknistä ja pedagogista tukea. Kysymys verkko-oppimisen antamasta lisäarvosta verrattuna perinteiseen oppimiseen antoi laajan joukon näkemyksiä. Verkko-oppimiseen useimmat vastaajat antoivat määreitä, jotka liittyvät materiaaliin ja asiantuntemuksen saatavuuteen, ohjausmahdollisuuteen, oppimisen joustavuuteen ja monipuolisuuteen. Mahdollisuus monipuolistaa opetusta, huolella suunniteltu tuotantoprosessi mahdollistaa materiaalin helpomman jatkopäivityksen, mahdollisuus lisätä mielekkyyttä opettajan työhön, hyödyntää asiantuntijoita, havainnollistaa, mahdollisuus tarjota yksilöllisiä polkuja. Verkko-oppimisen lisäarvon kyseenalaisti kaksi vastaajaa: En osaa sanoa, että tuoko se mitään lisäarvoa. Verkko-oppiminen korvaa lähiopetuksen mutta ei vastaa sitä. 20