3/2010 Kymenlaakson Osakunnan jäsenlehti 30 v.
Kypsän tässä numerossa 3 4 5 6 11 12 14 16 19 19 20 21 22 23 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Q:n nurkka Aika oli kypsä Mitä tänään juotaisiin? Suuri virkailijatesti Kesäretkirapotti: Kuusaa Seniorit brunssilla Tulevia seniorien tapahtumia Arkistojen helmiä Kyllä Kypsä tietää Tulossa osakunnalla Kymmenen uutisia Virkailijaluettelo 2010 Saksikäsi-Timo rapujuhlilla. Kuva: Pekka Veli Haimi KYPSÄ. Helsingin yliopiston Kymenlaakson Osakunnan jäsenlehti. Vuodesta 1980. ISSN-L 1798-7164. ISSN 1798-7164. Kypsä julkaistaan neljä kertaa vuodessa. Julkaisija: Kymenlaakson Osakunta, Leppäsuonkatu 11, 00100 Helsinki, http://kymenlaakson.osakunta.fi. Päätoimittaja: Milja Ahtosalo, kyo-kypsa@helsinki.fi. Toimituskunta: Martti Ahtola, Pekka Veli Haimi, Aino Hovi, Teemu Mäkelä, Riku Nöjd, Jussi Rainamaa, Anu Rämö & Maria Rämö, kyo-kypsakunta@helsinki.fi. Taitto ja ulkoasu: Milja Ahtosalo. Kannen kuvat: Vuosien 1980 2009 Kypsien kansia. Painos: 120 kpl. Paino: Domus Print Oy, Tampere 2010. 2 KYPSÄ 3/2010
Oon voimissain! Olisi kovin kliseistä lainata tässä Kypsän 30-vuotisnumerossa Frederikin ikivihreää, riehakasta rallia Kolmekymppinen. Sen tähden lainasinkin otsikkoon toista ikivihreää, sillä se kuvaa mielestäni Kypsän nykyolotilaa paljon paremmin. Olen kuitenkin maininnut Frederikin jo, joten alemmas ei voi enää mennä. Kypsän kolmekymmentävuotiaaseen taipaleeseen Frederikin sanoma ei kuitenkaan sovi. Takana on enemmän tai vähemmän enemmän tai vähemmän rillutteluvuosia, mutta miksi nuorekkaan ja hyvinvoivan kolmekymmentävuotiaan lehden pitäisi muuttua täysin asialliseksi ja tätimäiseksi. Mikäli haluaisimme lukea ET-lehteä osakunnalla, se olisi sinne varmaankin tilattu. Olen samaa mieltä monien haastattelemieni entisten päätoimittajien kanssa siitä, että Kypsä on nimenomaan osakuntalaisten lehti, ja siinä olevien juttujen tulisi olla lähtöisin osakuntalaisista. Näin olen kokenutkin niinä viime kolmena vuonna, joina olen Kypsään kirjottanut. Viime lehden gallupissa Kypsä sai palautetta. Kritiikkiä herätti esimerkiksi ravintolajuttujen ylenpalttinen määrä. Toki tietyn aihepiirin toistuminen lehdestä (ja vuodesta) toiseen saattaa herättää närää, mutta mikäli tilanne ei miellytä, mikään ei estä ehdottamasta tai kirjoittamasta jotakin mieluisampaa sisältöä. Ilman innokkaita tekijöitä lehteä ei synny. Vaikka päätoimittajalla olisikin suuri palo tehdä lehteä, on 24 sivun täyttäminen yksin melko tuhoon tuomittu ja kapeakatseinen homma. Toimituskunnan luoma kollektiivi on lehden syntymisen edellytys. Luin edeltäjieni haastatteluja innoissani, sillä niistä välittyi minulle sama fiilis, jonka olen itse tässä viimeisen puolen vuoden aikana saanut kokea. Kypsän tekeminen on hauskaa! Ehkä hauskinta, mitä olen osakunnalla tähän asti saanut tehdä. Liekö syynä innostukseni taitto-ohjelmaa kohtaan vai muu intoilu, olen päässyt aina siihen ihmeelliseen flow-tilaan, jota monesti hehkutetaan. Flow ssa aika kiitää siivillä ja tekemisestä todella pitää - siis kuten viimeisenä parina päivänä tätä lehteä taittaessani on käynyt. Viime viikkoina olen lukenut useita vanhoja Kypsiä. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikkia muitakin osakuntalaisia könyämään Tohtoriin ja kaivamaan Kypsä-arkiston esille. Olin nimittäin yllättynyt siitä, miten tuoreilta suuri osa jutuista tuntui vaikka osa niistä on kirjoitettu jo ennen syntymääni. Lehdistä välittyvä kulttuuriperintö on korvaamatonta. Jokainen osakuntasukupolvi on painanut omat käsityksensä ja tapansa sivujen väliin, tarkoituksella tai huomaamatta. Onpa formaattina sitten kuvareportaasi tai paperinuken malli, nekin kertovat aina jotakin. Kypsän ideat kumpuavat siitä samasta lähteestä, josta osakuntalaisuus itsessäänkin. Keskitytään siis edelleen kymenlaaksolaisuuden syvimpään olemukseen ja pidetään Kypsän lippu korkealla vielä toisetkin 30 vuotta! Milja Pääkirjoitus KYPSÄ 3/2010 3
puheenjohtajalta Syksyn värit uusi lukuvuosi osakunnalla Syyskuun kuudentena päivänä yliopiston ovet avattiin jälleen perinteisin seremonioin. Avajaisissa myös meidän osakuntamme värit olivat edustettuina airuin ja esittelijöin. Yliopiston avauduttua ylioppilailla alkoi uusi lukuvuosi, joka on täynnä uusia haasteita, muutoksia ja mahdollisuuksia. Uusi lukuvuosi tuo meille haasteita, joihin meidän täytyy vastata. Toisille nämä haasteet ovat kurssien valitsemisen vaikeus tai opiskelun suunnittelun tuskaisuus. Pidemmällä opiskeluissa edenneille nämä haasteet voivat olla kysymyksiä tulevaisuudesta. Esimerkiksi kysymyksiä siitä, kuinka työllistyn tutkinnollani. Alkusyksystä mediassa on vellonut keskustelu korkeasti koulutettujen työttömyydestä. Nykyään yliopisto opiskelun suurimpia haasteita on, kuinka opiskelut ohjataan niin, että tutkinnolla työllistyy. Minusta Kymenlaakson Osakunta voisi vastata yhteiskunnan heittämään haasteeseen luomalla enemmän yhteyksiä työelämään. Osakunnallamme on kaksi hyvää keinoa, joilla yhteyksien luominen työelämään onnistuisi. Ensimmäinen on maakuntatoiminta. Osakuntamme tulisi pitää enemmän yhteyttä alueemme kuntiin ja markkinoida osakuntalaistemme kykyjä ja koulutusta, jotta valmistuville maistereille löytyisi työpaikka kotiseuduilta. Toinen keino osakuntalaisten kykyjen markkinointiin on senioritoiminta, joka valitettavasti on ollut vähän heikkoa muutamana viime vuonna. Työelämässä olevat entiset osakuntalaiset voisivat olla niitä avainhenkilöitä, joiden avulla vasta valmistunut maisteri saa tutkintoaan vastaavia töitä. Osakunnan parhaimpia puoliahan on eri aloilta saadut ystävät. Yliopiston avauduttua uudet fuksit saavat ensimmäisen kosketuspintansa akateemiseen elämään. Fukseille syksy on erityisen jännittävää aikaa, koska uusi opiskelupaikka tuo elämään suuria muutoksia, kuten uuden asuinym- päristön ja uuden ystäväpiirin. Muutokset ovat usein pelottavia kohtia elämässä, mutta niissä on myös toivoa uudesta ja paremmasta tulevaisuudesta. Osakuntamme muutti viime vuoden keväällä uusiin tiloihin, jolloin pelkona olivat uusien tilojen betoniseinät ja ei-niin-kotoisa tunnelma. Nyt osakunta aloittaa toista syksyään Domus Gaudiumilla, ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Uudet tilat ovat mahdollistaneet monipuolisemman toiminnan järjestämisen ja ne alkavat tuntua jo kotoisilta. Vaikka muutokset ovat tärkeä osa elämänkulkua, meidän on silti tärkeää pitää kiinni perinteistä ja muistoista. Mielestäni osakunta on onnistunut perinteiden ja muistojen säilyttämisessä hyvin, mistä osoituksena ovat erilaiset osakunnan juhlaperinteet sekä Liisankadun muisteleminen esimerkiksi pyhiinvaelluksella. Alkava lukuvuosi tarjoaa haasteiden ja muutoksien lisäksi myös mahdollisuuksia. Joillekin uusi lukuvuosi on mahdollisuus aloittaa uudet tai mielenkiintoisemmat opinnot; toisille se antaa mahdollisuuden valmistua. Osakunnalle uusi lukuvuosi tarjoaa mahdollisuuden levittää osakuntaelämän ilosanomaa eri opiskeluvaiheissa oleville ihmisille. Osakuntaan liittymällä ei saa ainoastaan uutta fuksivuotta, vaan ikimuistoisen fuksivuoden. Loistavaa uutta lukuvuotta ja valoisia hetkiä syksyn pimeyteen! Heikki Luoto 4 KYPSÄ 3/2010
Osakunta - sosiaalisesti kyvyttömien kerho? Pakko myöntää, että monen osakuntavuoden jälkeen on vaikeaa nähdä, millaiselta rakas yhteisömme näyttää ulkopuolelta katsottuna. Siksi on kullanarvoinen tilaisuus törmätä suorasukaiseen henkilöön, joka on muodostanut käsityksen osakunnasta ulkoa käsin. Minulle kävi näin viimeksi Dgo:n kaudenavajaisissa, joissa päädyin puhumaan kahden yläkerran bileistä tulleen kanssa. Heiltä sain kuulla mm. seuraavanlaisen kuvauksen osakunnasta: Osakuntaa tarvitsevat ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat sosiaalisesti niin kyvyttömiä, ettei heillä ole sosiaalista elämää ilman osakuntaa. Väittämässä on kenties totuuden siemen. Miksi vaivautua osakuntaan, kun kerran voi hengata omien kavereiden kanssa ihan ilman mitään organisaatiota ja tylsää byrokratiaakin? Ainakaan omasta mielestäni osakunta ei suinkaan ole mikään sosiaalisesti kyvyttömien kerho, vaan enemmänkin päinvastoin. Jos on itse onnistunut luomaan itselleen ilman mitään viitekehystä kaveripiirin, jossa kaikki ovat yhtä cooleja keskenään, sosiaalisia taitoja ei tarvitse kehittää lainkaan samalla tavalla kuin puhallettaessa yhteen hiileen järjestössä, jonka jäsenistöön kuuluu hyvinkin erilaisia ihmisiä niin opiskelualaltaan, mielenkiinnonkohteiltaan kuin sosiaaliselta käyttäytymiseltäänkin. Mielestäni järjestötoiminta on nimenomaan merkki sosiaalisesta kyvykkyydestä. Helpoin tie ei ole aina paras. Toisaalta jos osakunnassa todella aktivoituvat sellaiset ihmiset, jotka muuten päätyisivät viettämään pitkiä iltoja masentuneina kotonaan, osakuntatoiminnan arvo minun silmissäni vain kasvaa entisestään. Kun ajattelee sitä yhteishenkeä, mitä osakuntalaisten kesken aistii vuodesta toiseen, minusta on upeaa, jos se saadaan aikaan sellaisten ihmisten voimin, jotka muuten olisivat vaarassa syrjäytyä. Joka tapauksessa osakunnan tärkein vahvuus on mielestäni juuri moninaisuudessa. Osakuntaan voi tulla sellaisena kuin on, eikä meillä ole mitään syytä stressata siitä, onko meillä riittävän korkea profiili, vaan voimme jatkossakin keskittyä siihen, että meillä on hyvä yhteishenki, josta uudetkin pääsevät helposti osalliseksi ja näyttää se ulospäin. Antti Q:N NURKKA KYPSÄ 3/2010 5
Aika oli kypsä eräs 30-vuotiskatsaus Mistä Kypsässä kirjoitettiin vuonna 1995, kun Suomi voitti m m -kultaa? Miten Tsernobyl näkyi vuoden 1986 lehdissä? Kirjoittaja uppoutui vanhojen Kypsien maailmaan ja selasi ne kaikki läpi. Kattavan kuvan Kypsän historiasta saamiksesi hän myös haastatteli muutamaa entistä päätoimittajaa heidän muistoistaan Kypsän suhteen. Milja Ahtosalo Vuonna 1980 eräs lääkäriopiskelija, Kymenlaakson Osakunnan jäsen, sai idean. Ylioppilaslehden pienellä präntätty osakunta-palsta oli hänen mielestään riittämätön osakunnan tiedotuskanavaksi. Niinpä Petri Pekkola tarttui toimeen muiden aikalaistensa kannustuksella. Joku tiesi halvan monistuspaikan, muutama tarttui kynään ja näin syntyi ensimmäinen Kypsä. Kuten Pekkola toteaa: Aika oli kypsä ja siitäpä tuli nimikin lehdelle. Kypsä ei ollut osakunnan ensimmäinen lehti. Edeltäjinä sillä olivat 1930-luvun Hikoileva kaktus ja 1950 1958 ilmestynyt Kymen Purha ja tämän kilpailija Valheen pasuuna. Näiden historiakatsaus on esitetty lyhyesti tämän vuoden ensimmäisessä Kypsässä. Kypsää kuitenkin edelsi 13 vuoden pitkä hiljaisuus lehtiosastolla. Kypsä oli siis varmasti kaivattu ilmestys. Millainen tämä ihka ensimmäinen Kypsän vuosi sitten oli? Vuodelta 1980 Kypsän arkistossa on tallella kaksi numeroa. Sinänsä niiden sisällöt eivät eroa nykylehdestä mitenkään radikaalisti. Kummassakin numerossa esitellään osakunnan yleistä toimintaa: on kuvia fuksiaisista ja seikkaperäinen selostus kuraattorin tehtävistä. Myös inspehtori on saanut tilaa omille muisteloilleen. Lehdissä on myös kannanottoja tupakoimattomuuden puolesta sekä tilausohjeet Kyo-paidoille. Taloudenhoitajakin on saanut oman kirjeensä julkaistua. Pekkolan mukaan Kypsä sai positiivisen vastaanoton. Hallitus ei halunnut visioida lehden sisältöä liikaa, vaan päätoimittajalle ja toimituskunnalle annettiin vapaat kädet, vaikkakin kirjoittajia sai jo tuolloin maanitella kirjoittamaan. Tulevana lääkärinä Pekkola halusi nostaa esiin yhteisöllisesti ja yksilön terveyden kannalta tärkeitä asioita, kuten tupakanpolton osakuntatiloissa. Kirjoitusta seurasi tiukkaa debattia lehden palstoilla. Muutenkin ensimmäinen päätoimittaja halusi pitää lehden asialinjalla ylenmääräinen teekkarihuumori päätettiin jättää teekkareille. Kuitenkin jo tuolloin ymmärrettiin Kypsässä sittemmin niin tyypillisenä piirteenä olleen kymenlaaksolaisen huumorin päälle: vuoden 1980 kesäretkestä kirjoitettiin juttu, joka kehui kesäretken maasta taivaaseen. Ainoa vain, että retkeä ei koskaan järjestetty, sillä se peruuntui viime tingassa 6 KYPSÄ 3/2010
Olipa Kypsällä sitten seuraamuksiakin. Nimittäin wiipurilaiset ja karjalaiset innostuivat lehdestämme ja päättivät perustaa omat lehtensä. Näin, Kypsän vanavedessä, syntyivät Willi ja Pieni Puukello. Williä mainostettiinkin jopa Kypsän sivuilla vuonna 1981. Pekkolaa seurasi päätoimittajan tehtävässä Marja Kytömäki, nykyinen Sydänlehden päätoimittaja. Hän kuvaa Kypsän perustamisaikakauden tunnelmia seuraavasti: 80-luvun alku oli Kyossa innostunutta. Edellisen vuosikymmenen pakkojäsenyydestä luopumisen ja syrjäiselle Liisankadulle muuttamisen aiheuttaman jäsenkadon pohjilta oli lähdetty nousuun ja toiminta oli piristynyt monella tapaa, Kypsän perustaminen yhtenä esimerkkinä. Osakunnalla jo tuolloin oltiin sitä mieltä, että vaikka olemmekin pienin ja nuorin osakunta, on meillä silti parhaat juhlat ajatus, joka kuvaa osakunnan nykyistäkin mentaliteettia. Päätoimittajakaudellaan Kytömäki halusi, että lehti vastaisi osakuntalaisten tarpeisiin, mutta että myös maakunta-asiaa tuotaisiin ilmi. Esimerkiksi vuoden 1981 nelosnumerossa esiteltiinkin maakunta-aiheisia kirjoja. Kytömäki myös kehuu aikansa toimituskuntaa ja työnteon helppoutta, sillä hänen aikanaan toimituskunta oli innolla mukana kirjoittamassa, kuvittamassa, kopioimassa ja postittamassa lehteä. Niin, kopioimassa. En tarkemmin älynnyt kysellä, mitä tämä tarkoittaa, mutta lieneekö niin, että ennen jokainen lehti on itse kopioitu. Ainakin 1980-luvulla Kypsän painopaikaksi on ilmoitettu useissa lehdissä Helsingin yliopiston monistuspalvelu. Nykyajan helppoon digipainotekniikkaan tottuneelle tuollainen mekaaninen kopiointi kuulostaa kauhistuttavalta idealta. 1990-luvun taitteessa vaihdettiin painopaikaksi Limes ry:n paino, joka sijaitsi Liisankadulla - siis oivallisen etäisyyden päässä osakunnasta. Tamperelaiseen offset-painoon siirryttiin 2000-luvulla, ja sama firma voitti tarjouskilpailun siirryttäessä 2010-luvulle. Muutenkin lehdenteko erosi nykyisestä melkoisesti. 1980-luvulla tietokoneita ei ollut. Lehden jutut kukin kirjoitti sillä kirjoituskoneella, jonka sattui löytämään. Taitto tehtiin käsityönä, samoin kuin lehtien kuvitus. Hieman toista kun vertaa nykyajan helppoon taitto-ohjelmaan. Mutta vielä nytkin on postitus samalla tolalla: osoitetarrat on itse liimattava lehtiin ja lehdet täytyy itse viedä postiin eteenpäin jaettaviksi. 1980-luvun Kypsiä erottaa nykyajan Kypsistä ehkä eniten se, että tuolloin sana oli niin sanotusti paljon vapaampi, tai ainakin kirjoittajat halusivat lähettää lehteen paljon henkilökohtaisempia juttuja. Itsetehty kuvitus, novellit, runot, kirja-analyysit sekä erilaiset raportit hampaiden harjaamisesta pärekattotalkoisiin olivat varmasti kirjoittajista itsestään lähtöisin. Toki Kypsissä oli myös virallisempia aiheita, onpa eräiden vuosien talousarvioita taloudenhoitajan terveisien kera julkaistu lehden sivuilla. Niin inspehtori kuin kuraattorikin saivat terveisensä läpi. Lehdessä KYPSÄ 3/2010 7
myös esiteltiin osakuntatoiminnan kannalta keskeisiä järjestöjä ja toimijoita kuten Liisankadun Osakunnat, Kymen Lohen veljeskunta ja Helsingin osakuntalainen unioni. Toisaalta lehti paljasti myös sen, mitä osakunnassa on puuhattu. Oli raporttia mm-kyykän kilpailuista, tutustumisretkeltä Koffin tehtaalle ja Afrikan matkalta. Käytännön vinkkejä löytyy kaljapullon avaamisesta pongoiluun (mitä se sitten ikinä onkaan). Kypsä lienee rahoittanut itseään mainostuloilla, sillä eri firmojen mainoksia sivuilta löytyy myös. Kypsän 1990-luku alkoi railakkaasti, ainakin siinä mielessä, että osakunnan tekemä aloite maakuntavärien saamisesta ylioppilaslakkiin meni läpi. Juttujen osalta sama tyyli kuin edeltäneellä vuosikymmenellä jatkui, vaikkakin Hyy:tä tuotiin enemmän esille. Myös osakunnan kerhot nostivat päätään lehden sivuilla: Upseerikerho raportoi vuosikymmenen puolivälissä ekskursioistaan, ja Kansalaiset ja Kapiokerho kinasivat sukupuolisyrjinnästä. Kymenlaakso itse pääsi paremmin esille: Rakas tuppukylä -palstalla muisteltiin rakkaita kotikyliä, maakuntaliiton sihteeri kirjoitteli terveisiään ja esiteltiinpä sivuilla kotkalaisia kylähullujakin. 1990-luvun puolivälissä päätoimittajuuden jakaneiden Kalle Juutin ja Vesa Winbergin mielestä osakunnan tila oli tuolloin kahtalainen. Juuti kuvaa osakunnan fyysistä tilaa aikansa taloudenhoitajaa lainaten kriittiseksi mutta vakaaksi. 90-luvun alussa ollut suuri remontti oli niellyt kaikki rahat, ja talous oli muutenkin tiukalla. Molemmat toteavat kuitenkin henkisen tilan vertaansa vailla olevaksi. Osakunnan henkinen tila oli kerrassaan pirskahteleva. Liisankadulla roikuttiin, notkuttiin, ideoitiin ja muistan, että esimerkiksi tupakkaa sai tuolloin polttaa lehtihuoneessa. Tuolloin saivat alkunsa mm. miestenkerho Kansalaiset, Kymen Inttäjät ja taisipa urheilupuolellakin olla kaikenlaista aktiivisuutta, toteaa Winberg. Winberg muistelee, että he lähtivät tekemään Kypsää vain taivas rajana, tavoitteena uudistaa lehti kantaaottavaksi. Asiat tehtiin muka vakavasti, mutta silti kieli poskella. Tuolloin vallinneiden oikeistolaisten arvojen kanssa kun ei uskaltanut liikaa leikkiä, vaikkakin pieni flirtti saattoi olla paikallaan. Sekä Winberg että Juuti nostavat kaudeltaan kuitenkin päällimmäisenä esiin mustan huumorin, sarkasmin ja nälvimisen kymäläisen vittuiluhuumorin joka oli ilmipantuna tekstissä ja etenkin kuvateksteissä. Tavoitteena miehillä oli tehdä Kypsästä osakuntalaisten Suomen Kuvalehti. Onnistuivatko he siinä, siitä kumpikaan ei ole aivan varma. Ulkoisen asun puolesta he saivat sen sijaan aina jännittää, millainen lehti oli ulos tullessaan. Winberg sanoo: Painojälki oli melko suttuista ja esimerkiksi tekemämme toisen lehden kannen väri oli painosta haettaessa melkoinen yllätys. Kusenkeltainen lehti ja siinä suttuinen kuva ei ollut ihan mitä lähdimme hakemaan. Juuti oli parivaljakosta se, joka vastasi taitosta. Lehti syntyi yleensä vasta taittovaiheessa, ja Juuti 8 KYPSÄ 3/2010
muistelee, että usein he saivat kärsiä pc- ja Mac-koneiden yhteensopivuusongelmista. Jutut saattoivat hävitä matkalla. 2000-luvulle tultaessa Kypsän teemat pysyivät edelleen melko samanlaisina. Kuten Matti Hannikainen, osakunnan historioitsija ja Kypsän päätoimittaja 2000-luvun alkupuolelta sanookin, Kypsä on aina päätoimittajansa näköinen sekä ulkoa että sisältä, ja lehden teemat pyörivät sen ympärillä, mitä päätoimittaja ja toimituskunta haluavat lehteen laittaa. Virallinen osakunnan äänenkannattaja Kypsä ei ole koskaan hänen mielestään ollut, vaan pikemminkin lehti on ollut osakuntalaisten avoin kirjoitusalusta. Sekä Hannikainen että toinen 2000-luvun alkupuolen päätoimittaja, Riku Neuvonen, toteavat, että osakunnan henkinen tila tuolloin oli hiukan väsähtänyt. 90-luvulla osakunnassa aktiivisina toimineet olivat edelleen mukana jossain määrin, mutta väsyneinä. 2000-luvun alun fuksit joutuivat uurastamaan osakunnan eteen paljon, mutta toisaalta sen tähden osakuntaan muodostui tiivis yhteishenki. Aktiivisten toimijoiden väsyneisyys ei kuitenkaan välttämättä näy suoraan Kypsässä, Hannikainen pohtii. Silti Kypsä heijasti ja heijastaa minusta enemmän päätoimittajiensa vireyttä kuin koko osakunnan tilaa. Jo se, että lehteä julkaistaan osoittaa osakunnan toimivan. Osakunnan vointi ei siis välttämättä suoraan heijastu Kypsään Ehkä yksi mieleenpainuvimmista ja kyseenalaisimmista saavutuksista liittyi päätoimittajavuoden 2001 muutenkin legendaariseen vaaliristeilyyn. Siellä isokokoinen ja isoääninen pohjalaisneitonen, josta käytettäköön lyhennettä E, mesosi paljon meidän kymäläisdelegaation kanssa, jossain vaiheessa näyttäen ihan klassista täysikuuta. kuin kuraattorin tai pj:n kirjoituksissa, jos ja kun niitä lärpäkkeessä julkaistaan, sillä aktiivisen porukan toiminta näkyy lehdessä varsin runsaasti. Neuvonen toteaa, että hän ei halunnut Kypsästä pelkkää opiskelijoiden bilerymyämistä kuvaavaa läpyskää eikä myöskään pelkästään wannabe-aikakauslehteä vaan hän halusi Kypsän sijoittuvan tähän väliin. Riku Neuvonen Hän koki, että 90-luvun lopun Kypsistä oli kadonnut huumori, ja sen palauttamisen eteen hän teki töitä. Vittuilu siis palasi Kypsään. Tapauksen kunniaksi laitoin Kypsän viimeiselle sivulle Juho Juntusen sarjakuvasta kopioidun kuvan, jossa norsu kysyy pikkupojalta haluatko nähdä peräaukkoni ja kuvassa oli kuvatekstinä näkökulma pohjalaisuuteen. Myöhemmin selvisi, että silloinen Ppo:n kuraattori oli heti kuvasta kuultuaan soittanut E:lle ja kysynyt jotta mitäs tämä on taas tehnyt. Suurempaa osakuntien välistä kriisiä tästä ei syntynyt. Viime vuosikymmenen lehdissä lanseerattiin useita erilaisia palstoja, jotka kuvasivat opiskelijaelämää parhaimmillaan. Kypsässä esiteltiin osakuntalaisten asuntoja, oppialoja ja pohdittu teemaa minun Helsinkini. Toisaalta mukaan on mahtunut syvällisempääkin pohdintaa talven KYPSÄ 3/2010 9
syvemmästä olemuksesta sekä anttismista - tuolloin kun joka toinen osakuntalainen oli Antti. Läpi koko Kypsän kirjallisen historian lehdissä toistuvat tietyt teemat. Joka toinen vuosi kuraattorin vaihtuessa uusi kuraattori saa esitellä itsensä, joka syksy kirjoitetaan kesäretkestä, joka toinen vuosi politiikka ja Hyy:n vaalit saavat sijansa lehden sivuilta. Perinne esitellä osakunnan virkailijat on peräisin jo vuodelta 1981 tosin nykyään lehden sivuilla ei enää kerrota virkailijoidemme kotiosoitteita. Myös muuttaneita-palsta on jäänyt jo unholaan. Ennen vakiokamaa Kypsässä oli myös esittely vuosijuhlaetiketistä, eräänä vuonna jopa tarinan muodossa. 2000-luvun alkupuolella ilmestyi viimeisen kerran vuosittainen Abi- Kypsä, abiturienteille suunnattu Kypsän erikoisnumero, jossa esiteltiin yliopistoa ja opiskelijaelämää Helsingissä. Juoruja Kypsä on levittänyt koko olemassaoloaikansa ajan, niinpä osakuntalaisten toimet ovat jääneet historian lehdille, vaikka nykyisin vihjailujen tulkinta onkin mahdotonta. Kypsä on muistanut myös onnitella avioituneita ja kihlautuneita osakuntalaisia. Erään lehdessä mainitaan parin lupautuneen toisilleen kesäretkellä. (Kypsän nykytoimitus vaatii lisää tällaista!) Useat osakunnan tapahtumat ovat aina saaneet sijansa lehdestä: reportaaseja kuvilla varustettuna ilmestyy vuosijuhlasta, abiinfoista, Rajanylityksistä ja monista muista tapahtumista. Eri puolille maailmaa singahtaneet kymenlaaksolaiset vaihto-oppilaat tilittävät vuodesta toiseen kokemuksiaan uudesta maasta. Tietyt juttukaavat toistuvat vuosikymmenestä toiseen: ensimmäinen vessakirjoitusvertailu on ilmestynyt vuonna 1987 ja viimeisin 2009. Opiskelijoiden elämää lähellä olevat aiheet kuten ravintolavertailut, saavat sijansa aina kun sellaiselle on tilausta. Kypsän nykylukijoita entiset päätoimittajat kehottavat toimimaan ja kirjoittamaan. Kypsä on osakuntalaisten lehti. Kytömäki toteaa: Te teette opiskelijalehdestä näköisenne. Ottakaa kantaa, keskustelkaa, toimikaa. Kypsä hyvä väline matalan kynnyksen vaikuttamiseen toimituskunnan ulkopuoleltakin. He kaikki ovat myös samanmielisiä siitä, että Kypsä on osoitus osakunnan hyvinvoinnista ja osakuntalaisten jaksamisesta. Kypsän sivuilta pystyy lukemaan monenlaista, ja toisaalta se toimii myös siteenä uusien ja vanhojen osakuntalaisten välillä. Kalle Juutin sanoin: Kypsästä näkyy mikä on osakunnan tila. Minun elämässäni osakunta on ollut todella tärkeä (lähes kymmenen vuotta!) ja toivon, että osakunta menestyy, voi hyvin ja kasvattaa uusia kymenlaaksosta kotoisin olevia ylioppilaita akateemiseen aikuisuuteen. Sitä, että osakunnassa tehdään samoja asioita (juhlitaan, hölmöillään ja ollaan tärkeitä) kuin omana aikanani on mukavaa seurata Kypsästä. Vinkkinä kaikille, kuten Neuvonen ehdottaa: Kirjoittakaa joskus. Ps. kuvatkin olisi kivoja. 10 KYPSÄ 3/2010
Kuva: Pekka Veli Haimi Mitä tänään juotaisiin? Syksyn drinkkivinkkinä esittelen jo rapujuhlissa debytoineen, Kyon omana drinkkinä promotoidun Jallupommacin! Tämä informatiivisesti nimetty drinkki on helppo tehdä, tarvitset: Lasse Sipilä lasin sopivasti Jaloviinaa sopivasti Pommacia + = Jäiden lisäys ei varmasti heikennä tämän hedelmäisen makean, etäisen tammisen ja ailahtelevasti humalluttavan drinkin kokemusta. Suosittelen jäitä erityisesti, jos drinkki tehdään alkuperäisessä muodossaan: lasin sijasta boolikulhoon. Tyylikkään syksyisen lisän kulhoon tekevät kirpeät omenalohkot. Drinkki on saanut alkunsa eräällä roadtripillä, jolla on pohdittu muun muassa Laitilan paikalliskulttuuria. Edustajamme tällä reissulla ja samalla drinkin pääpromoottori keskuudessamme, Heikki, kommentoi drinkkiä seuraavin sanoin: Yllättävän vahva! Debyytin jälkeen on kuultu myös seuraavia kommentteja: Ei kyllä maistu se viina paljoa. ja Hiton hyvää oli! Tuleeko Jallupommacista Kyon oma drinkki? Pitäisikö drinkin nimi olla hieman vaikeampi baarimikolle ymmärtää? Kyon Drinkki? Jalopommi? Vaikuta asiaan! Juo, koe ja kerro mielipiteesi tulevissa syksyn juhlissa! KYPSÄ 3/2010 11
Suuri virkailijatesti Laatineet: Maria Rämö ja Milja Ahtosalo Jännittääkö jo joulukuun virkailijavalinta? Etkö osaa päättää, minkä viran haluaisit? Tämä testi auttaa. Kulttuurisihteeri Vie osakntalaiset teatteriin, leffaan, keikalle. Järjestä levyraati! Musiikista. Höpsis. Virkailijuus kannattaa! Palaa alkuun. Liikunta sihteeri Emmiä. Ylös, ulos ja lenkille! Tai salille. Tai penkkiurheilemaan. Aloita tästä. Haluatko jonkun viran? Joo ilman muuta! En vaan oikein tiedä, että minkä. Mikä seuraavista Tykkäätkö jumppatunneilla Jumpasta. enemmän jumpasta vai musiikista? Ideointi ja ohjaaminen. Järjestää. Fuksiohjaaja Pidä huolta Haluatko keskittyä ideointiin vai fukseista ja rekrytoinnista järjestää toimintaa? on eniten sinun juttusi? Hallituksen jäsen Hallituksessa ideoidaan ja keskustellaan osakunnan toiminnan yleisistä linjoista.. Tuoliin. Ideointiin. Toiminnanohjaaja Suunnittele osakunnan toimintavuosi ja järjestä parit juhlat. Ylös sohvalta. Haluatko saada osakuntalaiset ylös sohvalta vai juurrutko mielummin itse tuoliin? 12 KYPSÄ 3/2010
Kypsän toimitus Runoja, pakinoita, vitsejä, Taloudenhoitaja Istut osakunnan rahakirstun päällä ja kontrolloit rahankulutusta. Joo! sarjakuvia - Kypsään mahtuu kaikkea! Pitkästi. Ei niin Kirjoitatko lyhyesti ja voi oikein ytimekkäästi vai tykkäätkö sanoa. jaaritella? Oletko ystävällisissä väleissä numeroiden kanssa? Laulunjohtaja Laskeminen ja Laulutaitoa ei vaadita, riittää kun kirjottaminen osaat laulattaa muita. Pöydässä. Lyhyesti. Sihteeri Kokouspöytäkirjat ja osakunnan juoksevat asiat kulkevat kauttasi. Konkreettinen toteututus. Ovatko parhaat bileet pöydässä vai sen ulkopuolella? Ulkopuolella. Emännistö Juhlien ja kokousten herkulliset tarjoilut ovat juuri sinun ansiotasi! Soppakauha. Pysyykö kädessäsi paremmin soppakauha vai shottilasi? Kypsän päätoimittaja BONUS Shottilasi. Hallituksen puheenjohtaja Tykkäätkö pomottaa? Emäntä Valitse näistä. Isäntä isännistö Juomapuoli, tarjoilu, BONUS II Seniorisihteeri BONUS III juhlajärjestelyt ja päivystäminen ovat Kiinnostavatko Arkistonhoitaja Haluatko pitää erikoisalaasi. vanhat asiat? yhteyttä muualle? Tiedotus- ja jäsensihteeri Ulkoasiainsihteeri Maakuntasihteeri KYPSÄ 3/2010 13
Grafiikka ja teksti: Martti Ahtola Kesäretkiraportti: Kuusaa Miten kymmenkunta Helsingin yliopiston opiskelijaa päätyy alasti kuusankoskelaiseen suihkulähteeseen? Jos haluat tietää vastauksen tähän kysymykseen, jatka lukemista. Jos et halua tietää, ja tämä koko juttu alkaa vaikuttaa ajanhukalta, suosittelen silti jatkamaan lukemista. Kyseessä on nimittäin informatiivinen ja lukunautinnon tarjoava reportaasi Kymenlaakson osakunnan kesäretkestä Kuusankoskelle. Retki sijoittui ajalle 16. 18.7. (kaikki rikokset eivät siis ole vielä vanhentuneet, joten jouduin harrastamaan hieman itsesensuuria tätä raporttia kirjoittaessa) Toiset viipyivät paikkakunnalla koko viikonlopun tai jopa pidempään, mutta onneksi tietyt yksilöt älysivät paeta ajoissa. Osakuntalaiset majoittuivat seuratoimintaa varten kunnostettuun navettaan, jonka varustuksiin kuuluivat mm. biljardipöytä, juokseva vesi ja kastelujärjestelmä osakunnan auringonkukkaplantaasia varten (kts. kuva 1.). Navetta sijaitsi vanhainkotia vastapäätä kauniilla luonnonläheisellä alueella, joten liian herkkäkuuloisista tai tarkkasilmäisistä naapureistakaan ei ollut vaaraa. Retken ensimmäisenä iltana tutustuttiin Kuusaan yleisilmeeseen käymällä joissakin ruokakaupoissa (paikallinen erikoisuus S- market) ja tutustumalla turkkilaista perinneruokaa tarjoilevan perheravintolan monipuoliseen ruokalistaan. Ehkä jopa hieman yllättäen tämä Kouvolan esikaupunkialue tarjosi oivan mahdollisuuden tutustua sekä slaavilaiseen että irlantilaiseen olutkulttuuriin. Kymenlaakson osakunnan rahoja Kuva 1. tullaan todennäköisesti tulevaisuudessa sijoittamaan enemmän kuin vähän Hospodan kanta-asiakaskaappeihin. Lauantaina komppaniassa oli herätys klo 7.00, sillä edessä oli pitkä päivä. Päivä alkoi virkistävällä ja todella mielenkiintoisella vierailulla Upm:n sellutehtaalle. Kyseessä oli harvinaislaatuinen mahdollisuus nähdä kuinka tukeista tehdään lastuja ja todistaa powerpoint-esityksen monimutkaistavaa vaikutusta (kts. kuva 2). Tämän mieltä ruokkineen kokemuksen jälkeen suunnattiin piknikille täyttämään osakuntalaisten mahat. Kuva 2. 14 KYPSÄ 3/2010
Valokuvat: Milja Ahtosalo Lauantai-iltapäivä kului opastetun Kuusaa-kierroksen parissa. Pääsimme näkemään kaupungintalon(?), elokuvateatterin ulkopuolelta, maailman hienoimman amiksen, maailman hienoimman golfkentän sekä duunariravintolan, johon ei saanut mennä sisälle. Erittäin maukkaan ja täyttävän aterian (siis toisessa ravintolassa) jälkeen päätimme lähteä esittelemään koulunpenkkien kauniiksi muovaamia vartaloitamme uimarannalle. Illan vietimme nauttien kesäsäästä Kuusaan keskustassa kaikessa rauhassa. Hyvin nukutun yön jälkeen aamupala maistui ja tasoittavat jäivät nauttimatta lähes tyystin. Osa porukasta alkoi jo heti aamusta lähteä koteihinsa, mutta toiset jatkoivat vielä jonkin sortin kotiseutumuseoon, jossa ilmeisesti naureskeltiin entisaikojen ihmisten pienille sängyille. KYPSÄ 3/2010 15
Seniorit brunssilla Teksti ja kuvat: Jussi Rainamaa Keitä ovat nuo seniorit, jotka tapahtumistaan aika ajoin Kypsässä ilmoittelevat? Mikä on tämä järjestö, johon vanhemmat osakuntalaiset katoavat valmistumisensa jälkeen? Kypsä lähetti tutkivan journalistinsa pääkallopaikalle Kymenlaakson Osakunnan seniorit ry:n kevätkokoukseen ja sitä seuranneelle brunssille. Mitä Jussi sai selville? Nuorempi ja vireämpi Kyo:n kahdesta seniorijärjestöstä, vuonna 1995 perustettu Kymenlaakson Osakunnan Seniorit ry, piti vuosikokouksensa sunnuntaina 25.4.2010 Domus Gaudiumin osakuntatiloissa. Senioreiden kutsusta kokousta seuraamassa ja siihen yhdistettyä brunssia nauttimassa oli myös Kypsän toimitus, tällä kertaa yksimiehisenä. Kokous alkoi klo 13, ja siihen mennessä tilat olikin saatu moitteettomaan kuntoon edellisillan varsin railakkaiden KO:n, KyO:n ja WiO:n yhteissitsien jäljiltä. Kokouksessa oli läsnä 18 senioria ja 5 (fyysistä) lasta eli noin puolet jäsenmäärästä, sillä vuonna 2009 senioreilla oli yhteensä 43 jäsenmaksun maksanutta jäsentä. Osanotto oli siis varsin aktiivista, ja muutenkin tunnelma oli iloinen ja leppoisa. Tällaista rentoutta kaipaisin usein osakunnankin kokouksiin, mutta on toki huomattava, että piirtelevien lasten ja kulman takana odottavan brunssin lisäksi senioreiden toiminta on osakuntaan verrattuna melko epävirallista ja vapaamuotoista. 16 KYPSÄ 3/2010
Aikaisemmin seniorit kokoontuivat pitkälti seniorioluiden merkeissä, mutta parina viime vuotena toimintaa on viety myös lapsiperheet huomioivaan suuntaan. Erityisesti syyskuussa 2009 Pikku-Huopalahdessa järjestetty koko perheen ulkoilutapahtuma mölkkyturnauksineen keräsi suosiota. Kuluneen vuoden aikana senioritoimintaan kuului myös erilaisia illanviettoja ja ravintolavierailuita, viimeisimpänä venäläinen ravintola Troikkaan maaliskuussa 2010, minkä lisäksi seniorit osallistuivat myös osakunnan tapahtumiin. Erityisesti helmikuun vuosijuhlassa paikalla oli vahva senioriedustus. Tulevan kauden toimintaa kokouksessa linjattiin pitkälti samansuuntaiseksi, mutta myös uusia ideoita tuli esiin. Puhetta oli mm. senioreiden pokeriturnauksesta, ja ylipäänsä seniorit kannustavat jäseniään järjestämään itse mieluisiaan tapahtumia hallituksen ideoimien tapahtumien oheen. Tärkeäksi tavoitteekseen seniorit asettivat toimintansa tunnettuuden lisäämisen nykyisten osakuntalaisten keskuudessa, mm. kutsumalla heitä mukaan tapahtumiin ja itse toimintaan. Seniorit haluavat korostaa, että nimestään huolimatta he ovat keskimäärin varsin nuorta porukkaa: juuri äsken tai jokin aika sitten valmistuneita, ja mukana on varmasti lähitulevaisuudessa senioroituville (tai seniorkituville, niin kuin oikoluku tässä kohdin ehdottaa) osakuntalaisille tuttujakin naamoja. Osakunnalla seniorit näkyvät tällä hetkellä etupäässä isoimmissa juhlissa, vuosijuhlassa ja Rajanylityksessä, sekä syksyllä järjestettävillä senioripäivällisillä, jonka tuotot tulevat osakunnan hyväksi. Seniorit tukevat osakuntaa myös muilla tavoin, mm. maksamalla vapaaehtoista Kypsän kannatusmaksua. Varmasti tämä on tiedossa senioreillakin, mutta haluan vielä nykyisenä osakuntalaisena tähdentää sitä merkitystä, KYPSÄ 3/2010 17
joka aktiivisella osakunnan tapahtumiin osallistumisella senioreille on. Vuosijuhlat, Rajanylitykset, rapujuhlat ja muut ovat juuri niitä paikkoja, joissa nuorempien osakuntalaisten kanssa voi tutustua ja jakaa kokemuksia, ja näin edesauttaa myös osakuntalaisuuden jatkumista seniorijärjestössä valmistumisen jälkeen. Osakuntalaisen näkökulmasta voin puolestani sanoa, että senioriedustus pelkästään rikastuttaa juhlia ja muita tapahtumia. Toivottavasti syksyllä siis nähdään myös osakunnalla! Kokouksen päätyttyä seniorit olivat saaneet uuden hallituksen kaudelle 2010 2011, ja olipa hallitukseen niinkin paljon innokkaita, että myös hallituksen ulkopuolisia virkoja perustettiin. Tämän jälkeen siirryimme salin puolelle, jonne katettiin sanalla sanoen erinomainen brunssi, jota minullakin oli, edellisillasta hieman verestävin silmin, kunnia nauttia. Valokuvat puhukoot puolestaan, mutta valitettavasti en nyt tohdi kiittää ketään henkilökohtaisesti tästä kaiken lisäksi ilmaisesta tarjoilusta, sillä unohtaisin varmasti jonkun. Joka tapauksessa ainakin edellisvuosien vankkaa osakuntaemännyyskokemusta keittiössä oli jyllännyt. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että senioreiden ja osakunnan yhteistyö ja yhteydenpito ovat vilkastumaan päin, mikä on pelkästään myönteinen asia. Rohkaisen kaikkia osakuntalaisia ottamaan osaa senioreiden toimintaan jo ennen valmistumista ja vastaavasti senioreita yhtä ennakkoluulottomasti tulemaan mukaan osakunnan tapahtumiin! Ja voisihan vaikka senioripalstan lisäksi tänne Kypsään kirjoitella muutakin 18 KYPSÄ 3/2010
Tulevia senioreiden tapahtumia Lauantaina 23.10. vietetään Domus Gaudiumilla klo 18 alkaen senioripäivällisiä. Illallisen hinta on senioreille 20 ja se maksetaan paikan päällä. Ilmoittautumiset ruokavaliorajoitteineen Antti Mänttärille antti.manttari@helsinki.fi 20.10. mennessä. Lämpimästi tervetuloa niin vanhat kuin uudetkin tuttavuudet! Kati Lassi Tiistaina 14.12. nautitaan senioreiden kera joulukuohareita. Tarkempi tapahtumapaikka ilmoitetaan lähempänä. Keväällä senioreiden järjestämään toimintaan kuuluu ainakin kulttuuria ja hyvää ruokaa! Haluatko tavata osakuntakavereita myös valmistumisen jälkeen? Tule mukaan Kymenlaakson Osakunnan Senioreihin! Tapahtumamme ovat avoimia kaikille entisille ja valmistumisen kynnyksellä oleville osakuntalaisille. UUSIA VIRKAILIJOITA Hanniksen ja Joonaksen livistettyä syyskuussa käkikellojen luvattuun maahan, emännän essuun verhoutuu nykyään Anni Jokiniemi ja sihteerin kynää heiluttaa Ester Pentti. Pahamaineeseen Htk:n mafiaan uskaltautui Joni Vehmas. OIKAISU Kypsä 2/2010 sivun 2 kuvan otti Ester Pentti, ei Hanna Herala. Arkistojen helmiä KyOL teki sen! Kotkan Radio Lokin aamuhittejä nykyisin PAA by Kymenlaakson Osakunnan Laulattajat! Kypsä 5/89 Lehteämme Elimäen Sanomissa siteerannut Mustapartainen mies ei oikein ymmärtänyt, että kontekstistaan irrotettuna juttu viskeilykisasta ei oikein toimi ja saattaa jopa herättää kummastusta tai kerrassaan oudoksuntaa. Burn Out -Kypsä 5/90 Tulen kaipaamaan sinua, olithan ensimmäinen tamagotchini. Sinunlaistasi ei tule toista, Risto. Kypsä 1/98 Jokaisen kaupunkikierrokselle lähteneen ryhmän tehtävänä oli nimittäin kerätä reittinsä varrelta fuksiohjaajien antamiin kuvauksin sopivia esineitä. Osakunnassa nähtiin ryhmien palattua erikoinen kokoelma lainattua tavaraa ränninkappaleista vasaraan. Kun tulimme paikalle, se oli jo irti, kommentoi auton pölykapselin mukanaan tuonut ryhmä. Kypsä 3/99 KYPSÄ 3/2010 19
Kyllä Kypsä tietää Vastaaja on Kypsän oma dear Eki, Walter de Camp, kaikkien alojen asiantuntija ja kaikkien tiedonjanoisten sankari. Kirjoittaja kirjoittaa anonyymisti suojellakseen itseään Kypsän lukijoiden aggressiivisilta reaktioilta ja halveksivilta katseilta. Mihin onkaan säilötty ne Kyo:n sadat kultaharkot, joita osakunta hankki kuraattori Goldfingerin kaudella (2005 2007)? Nimim. Midas Touch Hyvä Midas, huolesi on erittäin ymmärrettävä. Toisin kuin useimmat osakunnalla tietävät, osakunta todella sijoitti suuren osan omaisuudestaan kultaharkkoihin 2000-luvulla kuraattori Goldfingerin tahdosta. Sijoitus kuitenkin hoidettiin osakunnan salaisen valiokunnan kesken erittäin salakähmäisesti, joten siitä ei sen tähden ole jäänyt mitään kirjallisia todisteita pyörimään osakunnan arkistoon. Kerrotaan valiokunnan lahjoneen muutamalla kultaharkolla per naama tuolloisen taloudenhoitajan sekä tilintarkastajat, jottei salaisuus tulisi ilmi. Salaseurasta riitaisesti vuonna 2008 riitaisasti eronneen Kymenlaakson Osakunnan erään virkailijan, Amadeus Archipelagiuksen (nimi muutettu) mukaan loput harkot piilotettiin visusti salaseuran myöhempää käyttöä varten ja osakunnan tulevaisuuden vuoksi. Piilotuksesta vastasi kuraattori Goldfinger yksin erään huuruisen Yrjönpäivän viestiä seuranneena yönä. Amadeus kuitenkin paljasti kuraattorin jättäneen seuraajalleen kartan, johon aarteen paikka on merkitty. Tämä asiakirja kuitenkin tuhoutui osakunnan muuton yhteydessä vuonna 2009 kun osakunnan toimistoa siivottiin. Kartta näet oli piirretty erään liisankatulaisen kuppilan serviettiin, ja toimistoa siivonnut henkilö luuli sitä roskaksi. Yritin tavoittaa kuraattori Goldfingeriä kysyäkseni häneltä muistikuvia tuosta yöstä, jolloin hän piilotti harkot. Valitettavasti, kuten niin monella muullakin valta-asemassa olevalla henkilöllä, on kuraattorilla vakavia ongelmia muistinsa kanssa. Minulla ei ole mielikuvaa tällaisesta tapahtumasta, Goldfinger kommentoi. Täten kultaharkkojen nykyinen sijainti jäänee edelleen mysteeriksi. Ostin oman raitiovaunun. Voinko käyttää sitä kun menen luennoille? Voinko saada pysäköintisakkoja, jos jätän sen sakkopaikalle? Voinko ajaa sitseiltä kotiin, vaikka onkin tullut vähän nautittua ilolientä? Nimim. Helmut von Strassenbahn K ysymys on ajankohtainen, sillä yksityisraitiovaunuilu on viime vuosina kasvattanut jatkuvasti suosiotaan. Pääkaupungissamme arvioidaan olevan tällä haavaa parisen sataa yksityisvaunua, mikä ylittää selvästi eurooppalaisen keskitason (1 vaunu 4000 asukasta kohden). Määrän kasvua hidastaa kuitenkin se, ettei suomalainen lainsäädäntö ole pysynyt täysin kehityksessä mukana, ja toisaalta myöskään Helsingin kaupungin raitiotieverkosto ei ole kyennyt sopeutumaan volyymien kasvuun toivotulla tavalla. Toimivia raitiovaunuparkkeja on tällä hetkellä käytännössä vain Senaatintorilla ja Kampin bussiterminaalissa, mikä on johtanut toistuviin kärhämiin raitiovaunuilijoiden jättäessä vaunujaan sikin sokin jalkakäytäville, henkilöautoille varatuille paikoille ja jopa kaupungin viheralueille. Yksistään Esplanadin puistosta hinattiin viime vuonna yli 30 laittomasti pysäköityä raitiovaunua romutettavaksi. 20 KYPSÄ 3/2010
Mitä tulee raitiovaunuliikenteelle asetettuihin promillerajoihin, laki on tässä suhteessa vielä varsin salliva. Raitiovaunun ohjaksiin voi hypätä vielä varsin tukevassa 1,3 promillen länässä, mikä tekee yksityisvaunusta todellisen vaihtoehdon rankkojen viihdeiltojen kulkupeliksi. Viime viikkoina Helsingin poliisi on jopa suorittanut tehostettuja ratsioita täysin selvien kuskien karsimiseksi liikenteestä. Raitiovaunujen soveltuvuus yölliseen bileliikenteeseen on tunnustettu myös Hyy:ssä. Dgo:n osakuntien aloitteesta Mechelininkadulta johdetaan raiteet Domus Gaudiumin parkkihalliin, jonne louhitaan tilat viidelletoista vaunulle. Työt aloitetaan lokakuussa 2010, jolloin Hyy:n edustajat Sinnemäki ja Korpelainen laskevat paljain käsin ensimmäiset kymmenen kiskometriä. Tulossa osakunnalla Dgo :n yh t e i s f u k s i a i s e t l a u a n t a i n a 2.10. k l o 18 Tässä on uuden osakuntalaisen must-go-tapahtuma! Pienissä joukkueissa kierretään leikkimielisiä rasteja, joiden suorittamiseen tarvitaan nokkeluutta, ketteryyttä ja iloista seikkailumieltä (tai lahjuksia). Tule paikalle vaikka sinulla ei olisikaan tiedossa joukkuetta, sillä sellainen järjestyy varmasti. Dgo :n yh t e i n e n sa u n a i l t a p e r j a n ta i n a 8.10. k l o 19 Dgo:n historiallinen toinen saunailta lämmittää lokakuista perjantai-iltaa. Saunominen tapahtuu Domus Gaudiumin ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa kattosauna Sivistyksessä, joka on aivan hillittömän luksus mesta. Saunojille on tarjolla ruokaa ja naposteltavaa. (Loistava etkoilumahdollisuus!) Uus i e n ilt a ii k e s k i v i i k k o n a 20.10. k l o 18 Jäikö ensimmäinen uusien ilta väliin? Ovatko tennisharkat tai purjehdusretki menneet aina päällekkäin syksyn osakuntatapahtumien kanssa? Siinä tapauksessa nyt kannattaa rynnätä Domus Gaudiumille tutustumaan muihin uusiin (ja vanhempiin) osakuntalaisiin. Paikalle ovat erittäin tervetulleita kaikki osakuntalaiset! Ilmaista ruokaa! Raj a n y l i t y s l a u a n t a i n a 6.11. k l o 19 Rajanylitys on Kymenlaakson Osakunnan kakkosjuhla, heti vuosijuhlien jälkeen. Tänä vuonna ylitettävänä on Suomi-Ruotsi-raja, sillä osakunta muuntautuu ruotsinlaivaksi. Otatpa inspiraatiosi Lemmenlaivasta tai Goom-risteilyltä, stig ombord! Fuk s i s i t s i t p e r j a n ta i n a 15.10. k l o 19 Fuksisitsit ovat uusille osakuntalaisille järjestettävä pöytäjuhla. Jos olet fuksi, niin kannattaa saapua paikalle jo pelkästään ilmaisten ruokien ja juomien takia, loistavasta tunnelmasta puhumattakaan. Niille, joille käsite sitsit on täysin tuntematon, tämä on hyvä mahdollisuus tutustua pöytäjuhlakulttuuriin. Juhliin ovat tervetulleita myös vanhemmat osakuntalaiset, joiden esimerkkiä noudattaen fuksit vihkiytyvät sitsaamisen saloihin ja suloihin. Raj a n y l i t y k s e n si l l i s s u n n u n t a i n a 7.11. k l o 12 Kaikkia kunnon juhlia seuraa sillis, joka on täyttävää sekä monipuolista ruokaa ja muistatsie sen ku -tyylisiä juttuja tarjoileva aamiainen. Böu n a r i t l a u a n t a i n a 27.11. Miehet järjestävät naisille pöytäjuhlat tajunnanräjäyttävällä teemalla. KYPSÄ 3/2010 21
Kymmenen uutisia Kymis nyheter Kuva: Milja Ahtosalo 24.4. taannuttiin 5-vuotiaan tasolle (luvan kanssa), sillä osakunnalla juhlittiin lastenjuhlia karjalaisten ja wiipurilaisten kanssa. KyO oli tietenkin paras pukeutumisen, muovailun, tuoleilla leikkimisen sekä jäätelön syönnin saralla. Lällän lällän lieru, karjalaisilta pääsi! 12.5. juotiin kaljaa auringonnousuun. Kevätsitseillä Espoon metsissä tf:n mökillä paidatkaan eivät pysyneet päällä. Viva colonia nousi osakuntalaisten uudeksi laulusuosiksi bratwurstin ja rheinweinin siivittämänä Saksa-sitseillä 21.5. Kuva: Pekka Veli Haimi Emännän kevätretkellä Mustikkamaalle 22.5. ei syöty mustikoita. Kaikkea muuta kyllä. 16. 18.6. Kuusaa mielessäin. Kesäretken aikana pulikoitiin ainakin suihkulähteessä ja järvessä, koska navetassa ei ollut suihkua. Kuva: Pekka Veli Haimi 6.9. yliopiston avajaiskarnevaaleilla osakunnan ständilla vierailleet haastettiin visailuun kymenlaaksolaisesta musiikista. Voittaja juhlikoon. 8.9. oli poikkeuksellinen päivä keskiviikkokahvien historiassa, paikalla viisi (5) kymäläistä. 10.9. osakunnan avoimista ovista huolimatta paikalle ei eksynyt kuin muutama hämäläinen. Jatkoille mentiin vuoroin vieraisiin. Kuva: Milja Ahtosalo 11.9. perinteisissä rapujuhlissa vieraana ollut hämäläinen tanssi perinteisesti ripaskaa. 22.9. uusien illassa monta mukavaa fuksia joutui kohtaamaan riettaita ja jänniä civiksiä. 22 KYPSÄ 3/2010 2/2010 Kuvat: Pekka Veli Haimi
Virkailijaluettelo 2010 Inspehtori Ritva Serimaa ritva.serimaa@helsinki.fi työ: 09 191 50630 Kuraattori Antti Mänttäri kyo-q@helsinki.fi 050 412 5984 Hallituksen pj. Heikki Luoto kyo-pj@helsinki.fi 050 368 889 Sihteeri Ester Pentti kyo-sihteeri@helsinki.fi Isäntä Lasse Sipilä kyo-isanta@helsinki.fi 050 409 3556 Emäntä Anni Jokiniemi kyo-emanta@helsinki.fi Taloudenhoitaja Milja Ahtosalo kyo-taloudenhoitaja@helsinki.fi 040 845 3334 Toiminnanohjaaja Martti Ahtola kyo-toiminnanohjaaja@helsinki.fi 050 377 6925 Fuksiohjaaja Suvi Sivula kyo-fuksiohjaaja@helsinki.fi Fuksiohjaaja Kaisa Loikala kyo-fuksiohjaaja@helsinki.fi Tiedotussihteeri Anni Jokiniemi anni.jokiniemi@helsinki.fi Jäsensihteeri Maria Rämö maria.ramo@helsinki.fi Kulttuurisihteeri Saara Ollikainen kyo-kulttuurisihteeri@helsinki.fi Maakuntasihteeri Mikko Laaksonen kyo-maakuntasihteeri@helsinki.fi Liikuntasihteeri Heikki Luoto kyo-liikuntasihteeri@helsinki.fi 050 368 8894 Ulkoasiainsihteeri Joonas Ollila kyo-ulkoasiainsihteeri@helsinki.fi 050 400 4931 Kypsän päätoimittaja Milja Ahtosalo kyo-kypsa@helsinki.fi 040 845 3334 Kappalainen Heikki Luoto heikki.luoto@helsinki.fi 050 368 8894 Arkistonhoitaja Riku Nöjd riku.nojd@helsinki.fi 040 776 6758 Arkistonhoitaja Jussi Rainamaa jussi.rainamaa@helsinki.fi 050 462 9709 Laulunjohtaja Riku Nöjd riku.nojd@helsinki.fi 040 776 6758 Musiikkivastaava Joni Vehmas jvehmas@cc.hut.fi 050 436 4787 Musiikkivastaava Marleena Salonen marleena.salonen@helsinki.fi 040 575 7475 Valokuvaaja Heikki Kantola hezu@iki.fi Valokuvaaja Milja Ahtosalo milja.ahtosalo@helsinki.fi Valokuvaaja Pekka Veli Haimi veli.haimi@helsinki.fi Hallitus kyo-hallitus@helsinki.fi pj. Heikki Luoto sihteeri Ester Pentti kuraattori Antti Mänttäri taloudenhoitaja Milja Ahtosalo Martti Ahtola Pekka Veli Haimi Hanna Herala Annika Pousi Suvi Sivula Apuemännistö kyo-emannisto@helsinki.fi Jenni-Maria Käki Kaisa Loikala Ester Pentti Annika Pousi Suvi Sivula Apuisännistö kyo-isannisto@helsinki.fi Martti Ahtola Hanna Herala Erkka Kytö Mikko Laaksonen Marleena Salonen Joni Vehmas Htk:n edustajat Milja Ahtosalo milja.ahtosalo@helsinki.fi Laura Hirvisaari laura.hirvisaari@helsinki.fi Joni Vehmas jvehmas @cc.hut.fi KYPSÄ 3/2010 23