SELVITYS YLIJÄÄMÄMAIDEN JA AURAUSLUMEN HYÖTYKÄYTÖSTÄ JA SIJOITTAMISESTA

Kuopion kaupunki Tekninen virasto Kunnallistekninen osasto Kaavoitusosasto WSP Finland Oy SELVITYS YLIJÄÄMÄMAIDEN JA AURAUSLUMEN HYÖTYKÄYTÖSTÄ JA SIJOITTAMISESTA 7.12.2009

SELVITYS YLIJÄÄMÄMAIDEN JA AU- RAUSLUMIEN HYÖTYKÄYTÖSTÄ JA SIJOITTAMISESTA Kaupunginhallitus 21.12.2009 ( 592 )

ESIPUHE 12.11.2009 Ylijäämämaiden ja aurauslumen hyötykäyttöön ja sijoittamiseen liittyvän selvitystyön laatiminen on ollut jo jonkin aikaan Kuopion kaupungin teknisen viraston tavoitteena. Aikaisempina vuosina aihealueesta on tehty useita eritasoisia osaselvityksiä, mutta nyt tarkoituksena oli laatia kattava ja perusteellinen koko keskeistä kaupunkialuetta koskeva selvitys. Tavoitteena on, että hankkeen tulokset ohjaavat niin Kuopion kaupungin kuin muidenkin tahojen toimintaa ylijäämämaita ja aurauslunta käsiteltäessä, kuljetettaessa ja sijoitettaessa. Hankkeessa kehitettyjä uusia toimintatapoja on mahdollista hyödyntää myös muilla alueilla kuin Kuopiossa. Hankkeen toteuttamisen vastuutahona on toiminut Kuopion kaupungin kunnallistekninen osasto. Hankkeen aikana on tehty yhteistyötä kaupungin eri hallintokuntien ja muiden sidosryhmien, kuten alan yritysten ja yhdistysten kanssa. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on sujunut hyvin. Selvitystyön toteuttamisen mahdollisti Pohjois-Savon ympäristökeskuksen hankkeelle myöntämä osarahoitus Euroopan aluekehitysrahastosta. Hanke on toteutettu kokonaisuudessaan vuoden 2009 aikana, ja hankkeessa muodostettuja uusia toimintatapoja on jo osin ehditty hyödyntää. Selvitystyön tulosten perusteella selkiytetään ylijäämämaiden ja aurauslumen sijoittamiseen liittyvää prosessia ja otetaan käyttöön sellaisia toimintatapoja, joissa huomioidaan entistä paremmin sekä toiminnan kustannustehokkuus että ympäristönäkökohdat. Selvitystyötä on ohjannut ja valvonut hankkeelle nimetty ohjausryhmä. Ohjaus-ryhmän puheenjohtajana on toiminut Juha Romppanen kaavoitusosastolta. Lisäksi ohjausryhmään ovat kuuluneet Lea Pöyhönen ympäristönsuojelutoimistosta sekä Ismo Heikkinen ja Saija Pöntinen kunnallistekniseltä osastolta. Rahoittajan asiantuntijaedustajana on ohjausryhmässä toiminut Eeva Könönen Pohjois-Savon ympäristökeskukselta. Selvitystyön toteuttamisesta on huolehtinut hankkeen työryhmä ja selvitystyön laatinut konsultti, WSP Finland Oy. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut Ismo Heikkinen kunnallistekniseltä osastolta. Lisäksi työryhmän toimintaan ovat osallistuneet Aarno Lietola, Pekka Rautiainen, Mauri Pesonen, Erkki Oinonen ja Saija Pöntinen kunnallistekniseltä osastolta, Tuula-Anneli Kinnunen ja Jouni Hoffrén ympäristönsuojelutoimistosta, Martti Lehtinen ja Pekka Mustonen kaavoitusosastolta sekä Hannu Pöllä vapaa-ajankeskuksesta. Konsultin yhdyshenkilöinä ovat toimineet Paula Leppänen ja Olli Haveri. Konsultin työryhmään ovat kuuluneet lisäksi Anu Kiiskinen, Timo Birling, Saara Salmela ja Pentti Ruokokoski. WSP Environmental Oy:stä mukana ovat olleet Marko Sjölund, Milja Vepsäläinen, Satu Aho ja Jussi Kuusola. Raportin ulkoasu on viimeistelty Kuopion kaupungin yleiskaavatoimistossa, jossa työstä on vastannut suunnitteluavustaja Pirjo Jokiniemi Kiitämme kaikkia hankkeeseen osallistuneita kaupungin hallintokuntia sekä Kuopion seudun yrityksiä, yhdistyksiä ja muita hankkeen sidosryhmiä selvitystyöhön annetusta arvokkaasta työpanoksesta. Kuopiossa 7.12.2009 hankkeen työryhmä

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1.1 Tausta 5 1.2 Selvityksen tavoitteet 6.2.1 Ylijäämämaat 6.2.2 Auraulumet 6 1.3 Selvityksen toteuttaminen 7 2. OSA A: YLIJÄÄMÄMAAT 7 2.1 Nykytila ja lähtökohdat 7 2.1.1 Läjitysalueet 8 2.1.2 Hyötykäyttö 0 2.1.3. Kannot 0 3. YLIJÄÄMÄMAIDEN MUODOSTUMINEN KUOPIOSSA 3.1 Kaavoitus ja kaupunkirakenteen kehittyminen Kuopiossa 3.2 Arvio Kuopion alueella syntyvistä ylijäämämaista vuoteen 2020 asti 14 4. YLIJÄÄMÄMAIDEN HALLINTA 16 4.1 Tavoitteet ja seuranta 6 4.2 Ylijäämämaiden käsittely kaavoituksessa ja lupaprosessi 7 4.3 Ylijäämämaiden materiaaliluokitus ja hyötykäyttömahdollisuudet 9 4.4 Ylijäämämaiden käyttö- ja sijoitussuunnitelma 22 4.4.1 Lähisijoituksen periaatteet 24 4.4.2 Väliaikaiset jalostus- ja varastointipaikat 24 4.4.3 Maankaatopaikat 28 4.5 Kustannus- ja ympäristötarkastelut 29 4.5.1 Ylijäämämaiden jalostaminen 29 4.5.2 Hyödynnettävien ylijäämämaiden sijoittaminen ja kuljetuskustannukset 29 4.5.3 Kuljetusmatka- ja päästötarkastelut 31 4.5.4 Sijoitussuunnitelman alustava ympäristövaikutusten tarkastelu 32 4.6 Haasteita ja toiminnan kehittämisen osa-alueita 35 4.7 Massapankki 36 4.7.1 Massapankki kaupungin sisäisenä työkaluna 37 4.7.2 Massapankki ulkoisille toimijoille 37 4.8 Kantojen sijoittaminen ja hyötykäyttö 38 4.8.1 Kantojen sijoittaminen 38 4.8.2 Hyötykäyttö energiantuotannossa 39 4.8.3 Muu hyötykäyttö 40 4.9 Vieraslajien tarkastelu 40 4.9.1 Vieraslajit 40 4.9.2 Vieraslajitilanne Kuopiossa 41 4.9.3 Ylijäämämaiden varastoinnin aiheuttamat vieraslajiongelmat ja keinoja niiden välttämiseksi 42 5. OSA B: AURAUSLUMET 43 5.1 Nykytila 43 5.1.1 Kumpusaari 45 5.1.2 Kirveslahti 45 5.1.3 Lähiläjityspaikat 45 5.1.4 Ympäristönäkökohtia 45 5.1.5 Hyötykäyttömahdollisuudet 46 5.1.6 Hiekoitushiekka 47 5.2 Aurauslumien sijoittamistarkastelut 47 5.2.1 Lähiläjitysalueet 49 5.2.2 Lumenkaatopaikat 50 5.2.3 Investointi- ja kuljetuskustannukset sekä hiilidioksiidipäästöt 52 5.2.4 Uusien ja vanhojen sijoituspaikkojen ympäristötarkastelu 54 5.2.5 Hiekoitushiekka 6. YHTEENVETOPALAUTTEESTA 56 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 57 7.1 Ylijäämämaat ja kannot 57 7.2 Aurauslumet 60 7.3 Jatkotoimenpiteet 60 LÄHTEET 63 LIITTEET Raportin karttojen oikeudet: Kuopion kaupungin mittausosasto 2

TIIVISTELMÄ Tässä selvityksessä tarkasteltiin Kuopion keskisellä kaupunkialueella (välillä Hiltulanlahti-Sorsasalo) syntyvien ylijäämämaiden ja aurauslumien sijoittamista. Tavoitteena on ollut löytää taloudellisesti ja ympäristön kannalta mahdollisimman edullisia ratkaisuja. Kuopion kaupungin asettama tarkastelun tavoitevuosi on ollut 2030. Käytännössä tarkastelut tehtiin massojen arvioinnin osalta vuoteen 2020. Massamäärien arviointi oli tälläkin tarkkuudella haastavaa tarpeeksi luotettavien laskelmien aikaan saamiseksi. Tuloksia voidaankin pitää suuntaa antavina. Selvityksen lähtökohtana on ollut ylijäämämaiden hyödyntäminen/sijoittaminen mahdollisimman lähelle syntypaikkaansa. Tarkastelua varten Kuopion keskeinen kaupunkialue jaettiin neljään suuralueeseen rakentamisen sijoittumisen mukaan. Kuopion alueelta on löydetty uusia, logistisesti edullisia sijoituspaikkoja jalostus- ja välivarastointi- sekä maankaatopaikoille. Uusien kohteiden sijoittelussa on huomioitu kaavoituksen ja ympäristönäkökohtien asettamat ehdot. Alueille on kuitenkin tehtävä vielä tarkempi sijoittamistarkastelu, jossa mm. liikenteelliset ja ympäristölliset vaikutukset selvitetään lain edellyttämällä tarkkuudella. Selvityksessä asetettiin määrällinen tavoite Kuopiossa syntyvien ylijäämämaiden uusiokäytettävästä osuudesta. Tehtyjen karkeiden kustannus- ja ympäristötarkasteluiden perusteella voidaan jo suhteellisen vähäisillä hyödyntämismäärillä saavuttaa vuositasolla huomattavia säästöjä kuljetuskustannuksissa (arviolta noin 200 000 ) ja kuljetusten hiilidioksidipäästöissä (arviolta 75 t CO2). Vaikka hyötykäyttömahdollisuuksia on työssä esitetty laajalti, on maa-ainesten läjittäminen maankaatopaikoille hyvin todennäköisesti tarpeen suurelle osalle muodostuvia ylijäämämaita. Urakoitsijat tulee sitoa tarjouspyynnöissä esitettyjen vaatimusten kautta ylijäämämaiden hyödyntämistavoitteisiin. Ylijäämämaihin liittyvän prosessin hallinta on keskeisessä osassa tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. Eri osapuolten vastuut ja tehtävät havainnollistettiin kolmena prosessikaaviona. Työssä esitettiin myös koordinaattorin tehtävän perustamista kaupungille, jolloin ylijäämämaiden koordinointi pysyisi kaupungin hallinnassa; valtaosa massoista liikkuu kaupungin omistamien tonttien rakennushankkeissa. Massapankin perustaminen ensi vaiheessa kaupungin sisäisenä järjestelmänä helpottaa massojen ohjausta. Seuraavissa vaiheissa voidaan ottaa myös muita toimijoita (Siilinjärven kunta, Tiehallinto, Ratahallintokeskus ym.) mukaan toimintaan, kunhan järjestelmä saadaan toimintavarmaksi ja sen edut voidaan kiistattomasti esittää. Rakennettavilta tonteilta nostettavien kantojen hyödyntämistä on tutkittava laajemmin, mm. bioenergiakäytön osalta yhteistyössä Kuopion Energian kanssa. Kantoja voitaisiin myös entistä tehokkaammin hyödyntää katteina ja kompostoinnissa. Edelleen kantojen käsittelyä rakennustyömailla on ohjeistettava paremmin. Selvityksessä tarkasteltiin aurauslumien sijoittamista hakemalla uusia läjityspaikkoja sekä periaatteita erityisesti uusien kaupunginosien lähiläjityspaikkojen sijoittamiselle. Nykytilan tarkastelun lisäksi tutkittiin viittä erilaista sijoitusvaihtoehtoa ja niiden vaikutuksia. Pelkkä lähiläjityspaikkojen lisääminen (vaihtoehto 0+) vähentää kustannus- ja ympäristövaikutuksia parhaiten. Tällöin Kumpusaari ja Kirveslahti säilytetään ja niitä kehitetään edelleen lumenläjitysalueina. Uusia lähiläjityspaikkoja tulisi perustaa seuraavasti: Kelloniemi 2 kpl, Neulamäki 2 kpl, Lehtoniemi 2 kpl ja Rautaniemi- Pirttiniemi 3 kpl. Varsinaisista uusista läjitysaluevaihtoehdoista kustannustasoltaan edullisimmaksi osoittautui vaihtoehto 5 eli Kumpusaaren ja Kirveslahden kapasiteetin vähentäminen ja uuden keskisuuren läjitysalueen perustaminen Pienen Neulamäen alueelle. Monet Kuopiossa toimivat yritykset ilmaisivat selvityksen aikana mielenkiintonsa tiivistää yhteistyötä kaupungin kanssa ylijäämämaiden hallintaan liittyvissä asioissa. Massojen vaihto, läjittäminen, jalostamis- ja välivarastointipaikkojen järjestäminen

sekä kuljetukset tulee koordinoida tehokkaammin kaupungin ja yksityisten toimijoiden kesken. Apuvälineitä tähän ovat ennakoiva suunnittelu, kattava tiedottaminen mm. massapankin avulla, rakentajien laajamittainen ohjeistus ja neuvonta sekä toimivat valvontakäytännöt.

1. Johdanto 1.1 Tausta Tässä selvityksessä tarkastellaan Kuopion kaupungin keskeisellä kaupunkialu-eella syntyvien ylijäämämaiden sijoittamista ja massatalouden hallintaa yleisesti Kuopion kaupungilla. Ylijäämämailla tarkoitetaan rakennuskohteesta poistettuja, sellaisenaan rakentamiseen kelpaamattomia maamassoja, kuten savia, silttejä, humus- ja turvemaita, hienoa hiekkaa tai moreeneja. Ylijäämämaita ovat myös puhtaat ruoppausmassat ja rakennuskohteista poistetut kalliolouheet. Ylijäämämaiden jalostaminen edelleen hyvälaatuisiksi rakennusmateriaaleiksi on Suomessa vielä varsin vähäistä. Ympäristöministeriö onkin asettanut yleiseksi tavoitteeksi ylijäämämaiden uusiokäytön tehostamisen ja kaatopaikoille läjitettävien maa-ainesmäärien vähentämisen. Massatalouden hallintaan halutaan lisää suunnitelmallisuutta. Taustalla on rakennustoiminnan ympäristövaikutusten tiukentunut arviointi ja siihen liittyvät tavoitteet. Uusiutumattomien maa-ainesten otto ja kuljetukset kuormittavat luonnonympäristöä ja tuottavat monenlaista vaikutuksia myös asukkaille. Raskaan liikenteen tuottamat melu- ja päästöhaitat sekä liikenneturvallisuusongelmat erityisesti asuinalueilla ovat tärkeitä tekijöitä arvioitaessa ylijäämämaiden käsittelyn hyötyjä ja haittoja. Massatalouden järjestämiseen kaivataankin nyt laajempaa alueellista suunnittelua ja yhteistyötä. Kaupunkien, urakoitsijoiden ja jätteiden käsittelystä vastaavien yritysten on panostettava ylijäämämaiden hallinnan suunnitteluun osana rakennushankkeitaan. Maa-ainesten jalostamista uusiokäyttöön on tehostettava ja kuljetusmatkat minimoitava. Ylijäämämaille tulee löytää sijoituspaikka mahdollisimman läheltä syntypaikkaansa ja hankkeita on aikataulutettava siten, että yhden rakennuskohteen massoja voidaan hyödyntää toisaalla. Kaupunkien ja kuntien tulisi tehdä aluevarauksia maa-ainesten välivarastointi- ja jalostuspaikoille ja niiden hyödyntäminen tulisi tehdä mahdollisimman joustavaksi huolellisen ympäristölupa- ja arviointimenettelyn avulla. Suuri osa ylijäämämaista läjitetään Kuopiossakin maankaatopaikoille tai pienemmille läjitysalueille. Jonkin verran ylijäämämaita myös hyödynnetään maisemoinnissa tai meluvallien rakentamisessa. Sekä kaupungin että Kuopion alueella toimivien rakennuttajien taholta on esitetty tarpeita ylijäämämaiden hallinnan parantamiseksi. Edullista Kuopion tapauksessa on, että asemakaavoitetusta alueesta peräti 80 prosenttia on kaupungin omistuksessa, jolloin kaupunki voi päättää ylijäämämaiden sijoittelusta näiden alueiden osalta. Edelleen kaupungin organisaation koko mahdollistaa eri viranhaltijoiden välisen jousta-van vuoropuhelun. Toisaalta Kuopion alueen topografia on rakentamisen kannalta hyvin haasteellinen ja kaupunki on varsin tiiviisti rakennettu. Myös Kuopion alueen heikkolaatuinen maaperä on koettu ongelmaksi. Selvityksen toinen osio koskee aurauslumia, jotka tuottavat kaupungille vuosittain merkittäviä kustannuksia. Kustannukset koostuvat lumen ajosta ja läjityspaikkojen ylläpitämisestä. Myös lumien auraamisella on vaikutuksensa ympäristöön; vaikutukset koostuvat lumen läjittämisen osalta muun muassa liikenteen vaikutuksista, läjitysalueiden maisemavaikutuksesta, sulamisvesien mukana pinta- ja pohjaveteen kulkeutuvista haitta-aineista sekä lumen mukana kulkeutuvista roskista. Ympäristövaikutuksiin ja läjityksen aiheuttamiin kustannuksiin voidaan vaikuttaa merkittävästi läjityspaikkojen sijainnilla. Kuopion kaupunki on laatinut ilmastostrategian vuosille 2009-2020. Myös ylijäämämaiden ja aurauslumien tehokkaammalla käsittelyllä on vaikutuksensa strategiassa asetettujen tavoitteiden toteutumiseen ja haitallisten vaikutusten torjumiseen. Tätä selvitystä koskevia tavoitteita asiakirjassa ovat (mukaillen): Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 40% vuoden 1999 tasosta, mm. liikenteestä aiheutuvat kasvihuonekaasut 5

Uusiutuvan energian osuus energiantuotannossa kasvaa, mm. biopolttoai neet Vuorovaikutuksen, ohjauksen ja neuvonnan tehostaminen Strategiassa on mainittu eräitä tämän selvityksen kannalta olennaisia toimijoita, joiden osalta on tavoitteiksi asetettu mm. Materiaalien ja luonnonvarojen käytön tehostaminen Jätteiden lajittelun ja hyötykäytön tehostaminen, jätteen määrän vähentä minen Biopolttoaineiden käytön lisääminen 1.2 Selvityksen tavoitteet 1.2.1 Ylijäämämaat Kuopion kaupungilla ei tähän saakka ole ollut pitkän aikavälin suunnitelmaa sille, miten ylijäämämaiden läjitys tulisi toteuttaa. Käsillä olevan selvityksen tarkoituksena on ollut kartoittaa, miten Kuopion kaupungin keskeisellä kaupunkialueella syntyvät ylijäämämaat voidaan sijoittaa paitsi mahdollisimman kustannustehokkaasti, myös ympäristön kannalta oikealla tavalla. Ympäristön suhteen tavoitteita asettavat kaupungin ilmasto- ja ympäristöstrategiat. Ylijäämämaiden syntyä ja sijoittamista tarkastellaan Kuopion keskeisellä kaupunkialueella Hiltulanlahdesta Sorsasaloon. Tavoitteellinen tarkastelujakso ylijäämämaiden hallinnan selvityksessä on kaksikymmentä vuotta, mutta käytännössä arviointien tekeminen jo kymmenen vuoden aikajänteellä on haasteellista. Rakentamisessa syntyvien ylijäämämaiden määrien ennustaminen on tehtävä hyvin karkealla tasolla; rakennushankkeiden ajoittuminen ja niiden tuottamat massamäärät tiedetään yleensä tarkasti vasta hankesuunnitelmien valmistuttua. Arvioita tarkastelualueella syntyvistä massoista on esitetty luvussa 3. Tulevina vuosina rakennettavista Kuopion maa-alueista osassa on tai epäillään olevan pilaantuneeksi luokiteltuja maa-aineksia; näitä ei työssä ole huomioitu erikseen. Kaupungin keskeinen tavoite on vähentää maamassojen kuljetus- sekä läjittämistarvetta edistämällä niiden hyötykäyttöä mahdollisimman lähellä syntypaikkaansa. Tässä selvityksessä tavoitetta on arvioitu seuraavien osa-alueiden avulla: ylijäämämaiden hallinnan nykytilanteen analyysi tarkastelujaksolla muodostuvien ylijäämämaiden määrän, laadun ja synty - paikkojen arviointi ylijäämämaiden hyötykäyttömahdollisuuksien kartoittaminen ylijäämämaiden sijoituspaikkojen ja eri kohteiden massatarpeiden tarkastelu maa-ainesten kuljetuksista aiheutuvien kustannusten ja ympäristöhaittojen tarkastelu ilmoitusfoorumin tarve ja toteuttaminen Kuopiossa prosessikaavio ylijäämämaiden synty- ja sijoittamisprosessin kulusta sekä eri toimijoiden rooleista kussakin prosessin vaiheessa Maa-ainesten lisäksi selvityksessä on tarkasteltu kantojen hyötykäyttöä ja sijoittamista. 1.2.2 Aurauslumet Aurauslumien käsittelyn tarkastelun lähtöoletuksena on, että tehokkaalla lumenkaatopaikkojen sijoittelulla ja toiminnan tehostamisella voidaan tuottaa merkittäviä

taloudellisia säästöjä. Ajomatkoja lyhentämällä pyritään myös vähentämään raskaan liikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Selvityksessä on haettu ratkaisua erityisesti Kuopion kasvavissa eteläisissä kaupunginosissa syntyvien lumien läjittämiseen. Aurauslumien osalta myös niiden läjittämisen aiheuttamat muut ympäristövaikutukset saattavat olla merkittäviä. Vaihtoehtoisten toimintamallien tarkastelussa eri ympäristövaikutusten huomiointi on tärkeässä roolissa. 1.3 Selvityksen toteuttaminen Selvityksen lähtöaineistona ovat olleet Kuopion kaupungin teknisen toimen alueiden kaavoitusta ja rakentamista koskevat suunnitelmat sekä saatavilla olevat tiedot meneillään olevien tai alkavien rakennushankkeiden maamassojen määristä ja käsittelystä. Aurauslumien osalta on saatu tietoa nykyisistä läjityspaikoista. Lisäksi on haastateltu viranhaltijoita kaupungin teknisestä toimesta, ympäristökeskuksesta sekä vesilaitokselta ja alueella toimivista jäte-, huolto- ja metsäalan yrityksistä. Massapankin järjestämisen kustannuksia ja käytäntöjä on selvitetty suomalaisilta palveluntarjoajilta. Lisäksi on tiedusteltu kokemuksia vastaavanlaisista järjestelmistä Helsingin ja Tampereen kaupungeilta. Vieraslajeista on koottu tietoa Kuopion ympäristökeskuksen ja luonnontieteellisen museon lisäksi Suomen ympäristökeskuksesta sekä Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Työn alkuvaiheessa järjestettiin ylijäämämaita koskien erityinen työpajatilaisuus, jossa oli mukana kaupungin viranhaltijoiden lisäksi edustajia alueella toimivista rakennus- ja maansiirto- sekä jätealan yrityksistä. Tilaisuudessa keskusteltiin massatalouden järjestämiseen Kuopion alueella liittyvistä käytännöistä, ongelmista ja kehittämistavoitteista. Erityisenä kysymyksenä oli eri sidosryhmien yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen ylijäämämaiden käsittelyssä sekä tämän prosessin kuvaaminen jatkoa varten. Kuopion kaupunki on selvityksen aikana koonnut olemassa olevaa tietotaitoa työn tueksi. Muun muassa kantojen käsittelyprosessia on pohdittu kaupungin omien toimijoiden palaverissa. Selvitysraportissa ylijäämämaita ja aurauslumia koskevat osuudet käsitellään erillisinä; ylijäämämaat ovat raportin osiossa A ja aurauslumet osiossa B. Johtopäätökset ovat raportin lopussa. Laajemmat karttaesitykset ja prosessin hallintaa kuvaavat kaaviot ovat liitteinä. 2 OSA A: Ylijäämämaat 2.1 Nykytila ja lähtökohdat Rakentaminen on Kuopiossa painottunut viime vuosina voimakkaasti kaupungin eteläisille alueille Rautaniemen, Lehtoniemen, Savolanniemen ja Pirttiniemen muodostamaan Saaristokaupunkiin. Uusien alueiden rakentamisessa syntyy paljon ylijäämämassoja, jotka Kuopiossa ovat menneet valtaosin läjitykseen. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana Kuopiossa on ollut käytössä kymmenkunta ylijäämämaiden läjitysaluetta. Alueiden vastaanottokapasiteetin täytyttyä ne on maisemoitu ja jätetty virkistys- ja ulkoilualueiksi. Kuopion pohjoispuolella sijaitsevassa Siilinjärven kunnassa on meneillään useampia rakennushankkeita varsin lähellä Kuopion rajaa. Siilinjärvi kuljettaa suurimman osan alueella tuotetuista ylijäämämaista läjitettäväksi Säyneenjoen maakaatopaikalle vanhan viitostien varressa. Jonkun verran maita myös luovutetaan yksityisille 7

rakentajille. Kuopio ja Siilinjärvi eivät ole tähän saakka tehneet yhteistyötä massatalouden järjestämisessä. 2.1.1 Läjitysalueet Nykyisin Kuopiossa on käytössä kaksi maanläjityspaikkaa. Saaristokaupungista tulevat massat on läjitetty Rautaniemen maankaatopaikalle. Muulta kaupunkialueelta tulevat maat on ohjattu niin ikään eteläpuolella kaupunkia sijaitsevalle Heinjoen ampuma- ja moottorirata-alueelle (kuva 1, seuraava sivu). Kuva 1 Nykyisten maankaatopaikkojen sijainti (lähde Kuopion kaupunki) Rautaniemen maankaatopaikalle on ajettu erityisesti lähellä sijaitsevan Saaristokaupungin uuden kaupunginosan maamassoja. Vuonna 2007 massoja ajettiin Rautaniemeen 355 000 m3, seuraavana vuonna määrä oli hieman pienempi. Rautaniemen maankaatopaikalle vievän tien läheisyyteen on rakennettu runsaasti pientaloasutusta ja edestakainen rekkaliikenne on poikinut yhteydenottoja asukkailta. Vuoden 2008 huippukuukautena heinäkuussa Rautaniemessä vastaanotettiin jopa 7 595 kuormaa ylijäämämaita (taulukko 1). Hiljaisinta oli lokakuussa, jolloin kuormia oli 1 203 kpl. Rautaniemeen on aikaisemmin vastaanotettu myös kantoja. Rautaniemen kaatopaikalla ei ole tehty massojen jalostamista tai muuta jatkokäsittelyä. 8

Taulukko 1 Ylijäämämassojen kuljetukset Heinjoelle ja Rautaniemeen vuonna 2008. (lähde Kuopion kaupunki) YLIJÄÄMÄMASSAT 2008 HEINJOKI MASSAT RAUTANIEMI MASSAT kuormat (kpl) m 3 itd k l m kuormat (kpl) m 3 itd tammikuu - - 5 0 8 05 050 helmikuu - - 5 9 70 85 850 maaliskuu 5 50 8 8 99 58 580 huhtikuu - - 7 7 0 toukokuu 5 770 50 508 9 050 0500 kesäkuu 77 88 57 77 770 heinäkuu 999 988-705 890 7595 75950 elokuu 8 9888-9 55 550 syyskuu 79-97 7 0 lokakuu 79-7 80 0 00 marraskuu 99 89-7 0 757 7570 joulukuu 79 888-5 8 7 70 YHTEENSÄ 7299 87588 00 9 35460 354600 k = kannot l = louheet m = maat Heinjoella kuormatilavuudeksi on arvioitu 12 m3itd Rautaniemessä kuormatilavuudeksi on arvioitu 10 m3itd Kannot on kuljetettu kesästä 008 alkaen Heinjoelle, jossa ne on läjitetty alueelle. Rautaniemestä kantoja on toimitettu jonkin verran hyötykäyttöön UPM-Kymmene Oyj:n toimesta Kuva 2 Ohjeistusta Rautaniemen maankaatopaikalle saapuville (kuva:wsp Finland Oy) Rautaniemen maankaatopaikan ympäristölupa on voimassa vuoteen 2010, jonka jälkeen alue ei todennäköisesti ole enää käytössä. Kaupunki on suunnitellut maankaatopaikan alueelle jatkokäyttöä sen sulkemisen jälkeen; alue on tarkoitus maisemoida ja se tulee vuoden 2009 suunnitelmien mukaan toimimaan ulkoilu- ja virkistysalueena. Näin on toimittu myös aikaisempien käytöstä poistettujen maankaatopaikkojen suhteen. Yleiskaavassa Rautaniemen alueella on merkintä VU, urheilu- ja virkistyspalvelujen alue ja Lehtoniemen - Rautaniemen osayleiskaavassa VU:n lisänä on merkintä eo-2, maaainesten läjitys ja käsittelyalue. Heinjoelle kuljetettuja maamassoja on hyödynnetty moottori- ja ampumarata-alueen meluvallien rakenteisiin. Vuonna 2007 alueelle kuljetettiin massoja yhteensä 11 000 m3, seuraavana vuonna määrä oli huomattavassa kasvussa (taulukko 1). Ylijäämämaita on tuotu erityisesti Matkuksen uudelta yritysalueelta. Maa-aineksia ei ole Heinjoen alueella jatkojalostettu; valleihin on voitu sijoittaa myös huonolaatuisempia pintamaita sekä kantoja. Rakentaminen Heinjoella jatkuu, joten alueella on sijoituskapasiteettia myös tulevina vuosina (ks. kpl 4.4.4). Yksityisiä kaupungin omistamien omakotitonttien rakentajia on ohjeistettu kuljettamaan ylijäämämaat Rautaniemeen, ellei maamassoja ole voitu hyödyntää omalla tontilla. Heinjoen alueelle yksityisiä kuormia ei juuri ole tullut johtuen mm. alueen arkipäiviin rajoittuvista aukioloajoista. 9

Selvityksen aikana on Kuopion alueella toimivilta urakoitsijoilta saatu palautetta, että kuljetusmatkat Rautaniemeen (kuva 2) ja Heinjoelle ovat etenkin kaupungin keski- ja pohjoisosista liian pitkiä. Ajomatka torilta Rautaniemeen (valtatien 5 kautta) ja Heinjoelle on hieman yli 15 km. 2.1.2 Hyötykäyttö Ylijäämämaiden laajempaa hyötykäyttöä ei Kuopiossa ole systemaattisesti suunniteltu ja maiden todellinen hyödyntäminen uudelleen onkin ollut varsin vähäistä. Yleis- ja asemakaavoissa ei ole ohjeistettu rakennushankkeiden ylijäämämaiden sijoittelua eikä voimassa olevissa yleis- ja asemakaavoissa ole pääsääntöisesti aluevarauksia välivarastointi- tai murskauspaikoille. Rakennushankkeen alkaessa urakoitsijoita on ohjeistettu läjittämään maa-ainekset Rautaniemeen tai Heinjoelle. Kaupunki on kehottanut urakoitsijoita lisäämään maamassojen hyötykäyttöä, mutta tämä on urakoitsijoiden taholta koettu eri syistä vaikeaksi. Ylijäämämaita on jonkin verran sijoitettu erilaisten kaupungin rakentamiskohteiden aluerakenteisiin, kuten puistot, urheilukentät, meluvallit ja satama. Merkittävin hyötykäyttökohde on viime vuosina ollut Jynkänvuoren kupeessa sijaitseva Lippumäen liikuntakeskus, jonne on ajettu katujen ja teollisuustonttien rakentamisen yhteydessä syntynyttä ylijäämälouhetta yhteensä 55 000 m3. Yleensä kaupungin eri hankkeista vastaavat viranhaltijat ovat keskenään sopineet massojen siirrosta tarpeen mukaan. Puistotoimen rakennushankkeissa ylijäämämassojen hyötykäyttö on ollut kasvualustoiksi soveltuvien massojen osalta aktiivista. Louhetta, moreenia ja mursketta on käytetty rakennusmateriaalina mm. tasauksen nostoissa sekä kantavuudeltaan huonojen rakennusalueiden massojen vaihdossa. Puistotoimi sopii viikoittain massojen jatkokäytöstä. Ylijäämämaiden jalostamista murskaamalla kokeiltiin kaupungin toimesta ensimmäisen kerran syksyllä 2008. Lehtoniemen asuntomessualueen rakentamisen aikana syntyneitä massoja ohjattiin alueelle välivarastointiin ja murskattiin edelleen hyödynnettäväksi lähialueen rakennuskohteissa. Rakennettavan alueen massatarpeen kustannusten arvioitiin jääneen noin puoleen tilanteesta, jossa tarvittava maa-aines olisi ostettu muualta. Maa-ainesten ostokustannusten lisäksi onnistuttiin vähentämään kuorma-autokuljetusten aiheuttamia haittoja. Kuopiossa syntyvän ylijäämämaan hyötykäyttöä on koettu vaikeuttavan merkittävästi alueen maaperän heikko laatu. Alueelta saadaan paljon kallioainesta, joka on liuskeista eikä sovellu käytettäväksi esimerkiksi asfaltin valmistukseen. Tällainen kalliomurske soveltuu kuitenkin hyvin maisemointiin ja mm. katualueiden välikaistojen toteutukseen. Kalliomursketta on myös hyödynnetty muissa katurakenteissa, ja saatujen kokemusten perusteella on tehty arvio, että murske soveltuu periaatteessa kaikkiin katurakenteisiin. Kallioainesta on myös läjitetty runsaasti Heinjoen valleihin ja Rautaniemeen. Sekalaisen maa-aineksen läjittäminen Heinjoen meluvalleihin ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta; huonolaatuinen maa vaikeuttaa rakentamisen hallintaa ja käyttötarkoituksesta riippuen vain noin 10-20% rakenteista voi olla pintamaita ja kantoja. 2.1.3 Kannot Kantojen syntypaikoista ei ole saatu tarkempia tietoja. Oletettavaa kuitenkin on, että varsinkin hyödyntämätöntä kantojätettä syntyy samoilta alueilta kuin ylijäämämaita. Lisäksi kantoja syntyy hakkuutyömailta, joilta kannot usein hyödynnetään energiantuotantoon. Yksityisiltä tonteilta tulee usein pieniä määriä kantoja, joita tarjotaan maankaatopaikoille. 10

Kuopion kaupunki on tehnyt UPM-Kymmene Oy:n kanssa sopimuksen kantojen korjaamisesta ja hyödyntämisestä. Sopimuksen mukaan UPM maksaa kannoista Kuopion kaupungille. UPM korjaa kannot laajoilta (>1 ha) kuusivaltaisilta alueilta; nykyisin prosessiin kelpaavat myös männyn ja koivun kannot, vaikka maan ja kivien erottelu näistä on hankalaa. UPM pilkkoo ja nostaa kannot, jotka tämän jälkeen kuivatetaan nostoalueella 2-4 viikkoa ja tienvarsilla yhden kesäkauden. Kannot murskataan käyttöpalakokoon joko heti välivarastointipaikalla tai välimurskauksen kautta käyttöpaikalla. Kuopion alueella ei ole kantomurskeelle sopivaa energialaitosta, joten murske kuljetetaan lähinnä Joensuuhun, Jyväskylään tai Kajaaniin. Kantoja on läjitetty Rautaniemen maankaatopaikalle (kuva 3); vuonna 2008 läjityksen määrä oli tammi-kesäkuun aikana 212 kuormaa. Rautaniemi on toiminut kantojen välivarastointipaikkana ja UPM Kymmene on hakenut kannot pois energiantuotantoon. Vastaanotto on kuitenkin nyt lopetettu ja yksityisiltä tulevat kuormat ohjataan Heinjoen maanläjitysalueen valleihin, joka on niiden loppusijoituspaikka, vaikka kannot haittaavatkin täyttöä. Kuva 3 Kantoja läjässä Rautaniemen maankaatopaikalla (kuva:wsp Finland Oy) Kuopion seudulla toimiva, kuntien yhteinen jäteyhtiö Jätekukko Oy ottaa vastaan pieniä määriä kantoja lähinnä yksityisiltä. Ongelmana on kantojen murskaus, johon ei ole sopivaa kalustoa. Kantomurske käytetään yhdessä mm. risuhakkeen kanssa lantakompostoinnin tukiaineena. Jätekukko on omavarainen tukiainetuotannon suhteen. 3 YLIJÄÄMÄMAIDEN MUODOSTUMINEN KUOPIOSSA 3.1 Kaavoitus ja kaupunkirakenteen kehittyminen Kuopiossa Kuopion rakentamista ohjaa vuonna 2001 voimaan tullut Kuopion keskeisten alueiden yleiskaava. Yleiskaavaan liittyen on tehty yleispiirteinen maankäyttöluonnos asutusrakenteesta vuonna 2025; siinä keskeisen kaupunkialueen kasvusuunta on edelleen vahvasti etelässä (kuva 4, seuraava sivu). Asuinrakentaminen jatkuu lähivuosina Saaristokaupungissa; lisäksi etelässä aletaan rakentaa Hiltulanlahden ja Vanuvuoren alueita. Kaupungin keski- ja pohjoisosiin rakennetaan uusia pienempiä asuinalueita, mm. Pappilanmäki ja Pihlajalaakso sekä täydennetään vanhoja, mm. Rypysuo ja Maljalahti. Asuinrakentamisen reservija selvitysalueita, mahdollisia rakentamiskohteita vuoden 2020 jälkeen, ovat Pieni Neulamäki, Neulaniemi ja Laivonsaari. 11

Yritysrakentamista on tulossa suuremmassa mittakaavassa Matkuksen ja Pienen Neulamäen alueille sekä pienemmille tonteille vitostien varrelle näiden välille. Muita teollisuus- ja yritystoiminnan rakentamiskohteita on Särkiniemessä, Haapaniemellä ja Ranta-Toivalassa. Palvelujen ja hallinnon käyttöön varattuja alueita on isompien keskittymien Matkuksen, Särkilahden ja Haapaniemen lisäksi myös Saaristokaupungissa, Savilahdessa, Itkonniemi-Kelloniemi -alueella sekä Kettulanlahdessa. Kaupungin lähivuosien suurimpia rakennuskohteita on nk. Alatorihanke, jossa laajennetaan pysäköintihallia torin alla sekä muutetaan torin ympäristön katuosuuksia kävelykaduiksi. Kuva 4 Kuopion asutusrakenteen kasvusuunnat (lähde Kuopion kaupunki) 12

Selvitys ylijäämämaiden ja aurauslumien Kuvassa 5 on esitetty vuosina 2009 2015 käyttöön otettavat alueet sekä arvio vuosille 2016 2020. Kartan tiedot ovat olleet ensisijaisena lähteenä rakennettavien alueiden pinta-alojen, maa-ainesten laadun sekä syntyvien ylijäämämassojen määrän arvioinnissa. V. 2009-2015 KÄYTTÖÖN OTETTAVAT ALUEET ASUNTORAKENTAMISEN ETENEMINEN SORSASALO ALOITUSVUODEN MUKAAN T T PK 2009 2010 2011 2012 2013 PK PÄIVÄRANTA 20 2014 21 JULKULA KETTULANLAHTI 16 PK/T PK 2015 2016-2020 23 KELLONIEMI PK/T PEIPPOSENRINNE RYPYSUO 19 RAHUSENKANGAS 14 17 PK PK 2009-2015 käyttöön otettavat alueet P,PK = palvelujen ja hallinnon alueet T, TV = teolisuus- ja varastoalueet 12 PUIJONLAAKSO PUIJO MÄNNISTÖ 27 10 2016-2020 käyttöön otettavat alueet P,PK = palvelujen ja hallinnon alueet T, TV = teolisuus- ja varastoalueet LINNANPELTO 11 Keskustan kehittäminen ITKONNIEMI 9 MALJALAHTI 3 PK SAVILAHTI 13 MULTIMÄKI HATSALA 2 4 6 Selvitysalue Alueiden käyttöönotossa on ehdollisuuksia, mistä johtuen maankäyttö tai ajoitus saattaa muuttua VAHTIVUORI 7 NIIRALA KUOPIONLAHTI 5 NEULAMÄKI VÄINÖLÄNNIEMI 1 26 LIIKENNE PK PK KAUDELLA 2009-2015 RAKENNETTAVA KATU RÖNÖ PK 18 PK T/PK SÄRKINIEMI 15 HAAPANIEMI 8 KAUDELLA 2016-2020 RAKENNETTAVA KATU PK E PK KAUDELLA 2009-2015 RAKENNETTAVA KEVYEN LIIKENTEEN V PK PK KOLMISOPPI 30 T/PK PK LEVÄNEN NEULALAMPI T/PK 24 31 T/PK LEHTONIEMI 33 PK P P P JYNKKÄ 25 MALJALAHTI 3 T/PK PK PK PK T/PK T/PK HATSALA 6 PK PK T/PK MULTIMÄKI 4 VAHTIVUORI 2 P PK P RAUTANIEMI 37 PK LITMANEN PITKÄLAHTI 32 35 T PIRTTI 34 P PK PK PK KUOPIONLAHTI 5 PK PK HILTULANLAHTI Kh 15.12.2008 Kuva 5 Vuosina 2009-2015 käyttöön otettavat alueet (lähde Kuopion kaupunki) 13 VÄINÖLÄNNIEMI 1

3.2 Arvio Kuopion alueella syntyvistä ylijäämämaista vuoteen 2020 asti Arvio Kuopion keskeisellä kaupunkialueella syntyvien ylijäämämaiden määrästä ja laadusta on esitetty taulukossa 2 (seuraava sivu); taulukon ja laskentojen yksinkertaistamiseksi kaupunki on jaettu neljään loogiseen suuralueeseen (kuva 6). Tulevien rakennuskohteiden tuottamien ylijäämämaiden kuutiomäärät on ilmaistu tarkemmin vain niissä kohteissa, joissa se on ollut kaupungilla saatavilla. Muissa kohteissa on pitäydytty rakennettavan alueen pinta-alaan perustuvaan, hyvin karkeaan arvioon. Arviot on tehty lähdeaineistosta saadun tiedon perusteella. Hyödynnettävissä olevien maamassojen määrän arviointiperusteet on esitetty jäljempänä. Kuva 5 Selvityksen suurakueet ja Kuopion kaupungin määrittelemät rakennettavat alueet 14

Taulukko 2 Arvio Kuopion tulevista rakennushankkeista syntyvistä ja hyödynnettävissä olevista olevista ylijäämämaista ylijäämämaista vuosina vuosina 2009-2020 2009 2020. MUODOSTUVAT MASSAT (m3itd) SUURALUE pohjoinen alue keskeinen alue vt5 varrella Levänen- Hiltulanlahti Saaristokaupunki YHTEENSÄ (m3itd) 2009 59 100 189 300 145 300 81 000 474 700 337 400 2010 59 100 201 900 139 300 81 000 481 300 344 500 2011 59 100 384 300 145 300 81 000 669 700 503 100 2012 59 100 352 800 139 300 134 100 685 300 504 100 2013 59 100 220 300 145 300 112 200 536 900 382 200 2014 59 100 162 600 196 400 13 700 431 800 305 700 2015 59 100 162 600 202 400 26 600 450 700 316 900 2016 10 200 0 57 100 65 200 132 500 79 900 2017 10 200 0 28 600 44 600 83 400 50 600 2018 10 200 0 28 600 58 300 97 100 58 700 2019 10 200 0 28 600 65 200 104 000 62 800 2020 10 200 0 28 600 40 300 79 100 48 000 HYÖDYNNETTÄVISSÄ OLEVAT (m3itd) Syntyvien ylijäämämassojen määrä vuoden 2015 jälkeen on laskelmissa vuositasolla suhteellisen pieni, mikä johtuu siitä, ettei vuoden 2015 jälkeisistä rakennuskohteista ole tarkkoja tietoja. Todennäköisesti suuruusluokka pysyy vuositasolla samansuuruisena kuin vuoteen 2015 asti. Osa ylijäämämaista oletetaan hyödyntämiseen kelpaamattomaksi ja läjitettäväksi jo tässä vaiheessa. Näitä massoja ei käsitellä jatkossa, vaan laskelmissa keskitytään hyödynnettävissä olevien ylijäämämaiden käyttömahdollisuuksien arviointiin. Taulukossa 3 on esitetty maaperäkarttojen perusteella arvioitu maalajijakauma suuralueittain. Taulukko 3. 3 Maalajijakauma alueittain Kuopion keskeisellä kaupunkialueella. tiheys (t/m3) 1.9 2 1.7 1.7 1.8 OSUUDET Moreeni Kallio Savi Täyttömaa Hiekka pohjoinen alue 0 % 0 % 0 % 0 % keskeinen alue 0 % 0 % 0 % 50 % 0 % vt5 varrella Levänen-Hiltulanlahti 50 % 50 % eteläinen saaristokaupunki 5 % 55 % Tilastotietoja ylijäämämaista on saatu Pirkanmaalla ja muissa suurissa keskuksissa tehdyistä massojen hyötykäyttöä käsittelevistä selvityksistä (Perälä & Nippala, 1998, Nihtilä, 1998). Tässä raportissa on esitetty tilastotietoja rakennusalojen ja syntyvien massojen suhteesta. Taulukoissa 2 ja 3 esitetyt arviot perustuvat Kuopion kaupungin suunnittelemiin tulevien kohteiden rakennusaloihin ja tilastoissa esitettyihin massamääriin suhteessa pinta-aloihin. Arvioissa on oletettu, että tiiviimmällä keskusta-alueella ylijäämämassoja syntyy enemmän, koska niiden sijoittamiselle on vähemmän tilaa. Jari Nihtilän selvityksessä Pirkanmaan maa- ja vesirakentamisen materiaalivirroista vuonna 1997 todetaan, että Maa- ja vesirakentamiskohteiden massoista 34% oli ylijäämämassoja Ylijäävistä maa-ainesmassoista noin 80% oli hyödynnettävissä Kuopion rakennettavista kohteista syntyvän ylijäämämaan laadun arviointi perustuu tilastotietoihin erityyppisten massojen käytöstä. Lajiteltujen maa-ainesmassojen hyötykäyttöaste Pirkanmaalla oli Nihtilän tutkimuksessa jakautunut seuraavasti (Nihtilä,1998): Louhe 68% Hiekka. sora, murske, sepeli 99 % Moreeni 99% Savi, lieju, saviset siltit 66% Pintamaat, kivet, kannot 18 % Multa ja kasvualustoihin sopivat massat hyödynnettiin lähes täydellisesti 15

Kuva 7 Kivilouhetta Rautaniemen maankaatopaikalla Lukuja tulkitessa on kuitenkin huomattava, että Pirkanmaan ja Kuopion kallio- ja maaperä poikkeavat toisistaan. Kuopiolle tyypillistä on, että kallioperä on suurelta osin huonolaatuista ja siitä saadut murskeet ovat kantaviin rakenteisiin sopimattomia. Murskeiden hyödyntäminen Kuopiossa on täten haastavampaa ja hyödynnettäviä massoja syntyy vähemmän. Kuopion kaupungin rakentamisessa syntyneet orgaaniset ylijäämämassat käytetään kuitenkin haastatteluissa annettujen tietojen mukaan tehokkaasti hyväksi. Nihtilän tutkimuksessa on todettu, että myös Pirkanmaalla on kasvualustoiksi soveltuvat massat saatu tehokkaaseen hyötykäyttöön. Taulukossa 4 on esitetty arvio Kuopiossa hyödynnettävissä olevien maa-ainesten osuuksista. Osuudet toimivat hyödynnettävien massojen laskennan perustana (luku 4.5). Eri massatyyppien hyötykäyttömahdollisuuksia Kuopiossa tarkastellaan seuraavassa luvussa 4. Taulukko 4. Arvio maalajien hyödynnettävyydestä.. Taulukko 4 Arvio maalajien hyödynnettävyydestäpirkanmaa Kuopio (arvio) Louhe 8 % 50 % Hiekka, sora, murske, sepeli 99 % 99 % Moreeni 99 % 70 % Savi, lieju, saviset siltit % % Täyttömaa 99 % 4 YLIJÄÄMÄMAIDEN HALLINTA 4.1 Tavoitteet ja seuranta Selvityksen tavoitteet ylijäämämaiden osalta on esitetty luvussa 1. Keskeistä on kehittää koko ylijäämämaiden muodostumiseen ja käsittelyyn liittyvää prosessia siten, että nykyisiin läjityspaikkoihin läjitetään vähemmän ylijäämäaineksia ja hyötykäyttöä lisätään. Ylijäämäainesten hallinnan yhteistyötä tulee kehittää kaikkia osapuolia hyödyttäväksi kaupungin ja eri toimijoiden kesken. Samalla voidaan minimoida kuljettamisesta ja aiheutuvat kustannukset ja ympäristövaikutukset. Tavoitteiden saavuttamisessa keskeistä on asettaa ajalliset ja määrälliset tavoitteet edellä mainittujen näkökohtien konkretisoimiseksi. Lopulliset tavoitteet asettaa kau- 16

punki yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Yleisellä tasolla voidaan kaikkien ylijäämämaiden jatkokäsittelylle määritellä aiempien selvitysten (mm. Nihtilä, 1996; Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2005) perusteella seuraavat tavoitteet: 1/3 hyödynnetään lähellä, 1/3 välitetään muille kohteille, 1/3 läjitetään maankaatopaikalle. Edellisessä luvussa maalajeittain esitetyt hyötykäyttöasteet antavat tarkemman käsityksen nykytilanteesta ja siitä, miten paljon kunkin maalajin hyödyntämistä tulisi kehittää. Näiden pohjalta on myös tehty laskelmat hyötykäytön lisäämisen kustannuksista suhteessa tilanteeseen, jossa kaikki ylijäämämassat kuljetetaan maankaatopaikoille. Ajallisesti hyötykäyttötavoitteen saavuttaminen riippuu vahvasti kaupungin ohjauksen lisäksi toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista, esimerkiksi kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisen yhteisön (EU) suunnalta tulevista paineista. Kaupungin on asetettava tavoitteensa riittävän tiukaksi, mutta realistiseksi, esimerkiksi vuonna 2015 toteutuvaksi. Tällöin hyötykäyttötoimintaa on voitu organisoida ja kehittää nykyisten tiedossa olevien hankkeiden aikana, kuten Lehtoniemessä on kokeiluluontoisesti jo tehtykin. Ylijäämämaiden käsittelyn seurantaa voidaan kehittää esimerkiksi seuraavanlaisten mittareiden avulla: Sijoituspaikoille ajettujen maa-ainesten määrä, m3 (itd) Hyödyntämisaste rakentamiskohteittain (tarjouspyynnössä asetetut tavoitteet vs. toteuma) Laatupoikkeamat Kuljetetut tonnikilometrit (suorite) Maansiirtourakoiden kustannukset, työsuoritusten seuranta Yhteistoiminnan arviointi vuosittain eri kaupungin virastojen ja mui den julkisten rakennuttajien välillä Prosessin eri vaiheiden vastuut ja tehtävät tulee olla selkeästi määritelty. Liitteenä 1 olevissa prosessikaavioissa on tätä toimintakenttää kuvattu yleisemmältä tasolta yksityiskohtaisempaan tehtävänkuvaukseen. Prosessikaavioissa esitetty massapankki (luku 4.7) on yksi mahdollinen menetelmä toiminnan ohjaukseen ja seurantatiedon tuottamiseen. Toiminnan koordinoinnin keskittäminen (yhdelle henkilölle) sekä eri toimijoiden välinen yhteistyö on ratkaisevassa asemassa ylijäämämaiden hallinnan edistämisessä. Toiminnan hallinta esitetään säilytettäväksi kaupungilla. Kaupungin eri hallintokuntien ja liikelaitosten lisäksi prosessiin on jatkossa kytkettävä myös valtion viranomaiset ja yksityiset toimijat sekä Siilinjärven kunta. Toiminnan koordinointia esitetään hoidettavaksi kunnallisteknisen toimen katuyksiköstä, jossa esimerkiksi ns. massainsinööri vastaa siitä. Tiedonkulku eri toimijoiden välillä kaavoituksesta rakentamiseen ja kaikissa vaiheissa massavastuuhenkilön kautta on tärkeää tehokkaan toiminnan mahdollistamiseksi. 4.2 Ylijäämämaiden käsittely kaavoituksessa ja lupaprosessi Kaavoituksessa voidaan rakentamisen massataloutta suunnitella jo yleiskaavoituksen taustaselvitysten ja vaikutusten arvioinnin yhteydessä. Massatalouden huolellisella valmistelulla voidaan vähentää massojen syntyä ja tarvetta ja näin säästää rahaa ja luonnonvaroja. Ylijäämämaiden sijoittuminen luontevasti yhdyskuntarakenteen sisään lähelle syntypaikkaa on kaikin puolin edullista ja ympäristöystävällistä. Kaavoituksessa voidaan ottaa huomioon maisemarakenne ja -kuva niin, että rakennusten massoittelu sekä teiden ja katujen linjaukset myötäilevät maastoa. Näin syntyy vähemmän maa- ja kallioleikkauksia, mikä vähentää massojen syntyä. Rakentamista ei pääsääntöisesti tulisi sijoittaa maastoon, missä joudutaan tekemään massanvaihtoja huonon kantavuuden takia. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi Kuopiossa joudutaan erityisesti puistoja rakentamaan huonolaatuisemmalle maaperälle, jolloin massojen vaihto on jossain määrin välttämätöntä. 17

Rakentamisen vaiheistuksen ja massatalouden suunnittelu uusilla alueilla voi lisätä paikallisesti hyödynnettävien massojen määrää. Jo kaavoituksessa voidaan rakennettavien alueiden luonnetta ja rakentamistapaa suunnitella mahdollisia massansijoitustarpeita silmälläpitäen. Kaavoituksessa tulisi huomioida ylijäämämaiden loppusijoitus varaamalla riittävästi tilaa sijoitettaville massoille. Kuopiossa voitaisiin joissakin kohteissa hyödyntää ylijäämämaita meluvallien rakentamiseen; tämä mahdollisuus kannattaisi selvittää yhdessä väyläviranomaisten kanssa. Selvitystä varten haastatellun urakoitsijan mukaan ylijäämämaiden välivarastointija jalostuspaikkojen perustamisessa eivät useinkaan kynnyksenä ole siitä koituvat kustannukset, vaan aikaa vievä ja monimutkainen lupaprosessi. Läjitysalueiden kaavoittaminen helpottaa lupamenettelyjä. Kaavan vaikutukset tutkitaan jo kaavan valmistelun yhteydessä, jolloin myös osallisia ja kuntalaisia kuullaan. Maisematyölupaa haetaan jos läjitys poikkeaa kaavan mukaisesta rakentamisesta tai toiminnasta. Maisematyölupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten taikka myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin. Lupa ei ole myöskään tarpeen, jos toimenpide perustuu maantielain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan tai ratalain mukaiseen hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan. Maisematyölupaa koskevia säännöksiä ei sovelleta sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslaissa tarkoitettu lupa. (MRL, 128) Mikäli kyseessä on massojen laajempi tai pitkäaikaisempi varastointi ja mahdollisesti jatkokäsittely, vaaditaan ympäristölupa. Yhteenveto ylijäämämaita koskevasta lupatarpeesta on esitetty seuraavassa taulukossa:..009 / SP Ylijäämämaiden käsittely- ja sijoittamiskohteiden lupatarve Taulukko 5 Ylijäämämaiden käsittely- ja sijoittamiskohteiden lupatarve Ylijäämämaiden hyötykäyttö maarakentamisessa Ylijäämämaiden väliaikainen jalostus- ja varastointipaikka Maankaatopaikka Maisematyölupa vaaditaan maisemaa muuttaviin töihin ) asemakaava-alueella ) yleiskaava-alueella, jos yleiskaavassa niin määrätään ) alueella, jolla on voimassa rakennuskielto Maisematyölupaa ei vaadita ) yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tarpeellisten töiden suorittamiseen ) myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suorittamiseen ) hyväksytyn tiesuunnitelman tai ratasuunnitelman mukaisiin töihin Ympäristölupaa ei vaadita ) pelkkään massojen väliaikaiseen varastointiin ) vähäiseen tai kertaluontoiseen jalostukseen Ympäristölupa vaaditaan ) laitosmaiseen massojen käsittelyyn ja jalostukseen, kun toiminta pitkäkestoista ja säännöllistä Ympäristölupa vaaditaan Lähisijoitusalueiden suunnittelu tulisi käynnistää uusissa kohteissa jo kaavoituksen yhteydessä. Maankäyttö- ja rakennuslaki antaa hyvät puitteet massojen sijoittelun periaatteille osana hyvää ympäristöä. Massojen sijoittelua voidaan tutkia osana yleis- ja asemakaavojen vaikutusten arviointia. Asemakaavan taustasuunnitelmaksi tulisi aina laatia myös massataloussuunnitelma. Tavoitteena tulisi olla suuralueiden 18

mahdollisimman suuri omavaraisuus hyödynnettävien massojen suhteen. Jo kaavoitetuilla alueilla tulisi massojen sijoittelu ratkaista osana tonttien, yleisten alueiden ja maiseman suunnittelua. Jokaiselle suuralueelle olisi varattava tilaa myös läjitettäville massoille, joita ei voida käyttää rakentamiseen. 4.3 Ylijäämämaiden materiaaliluokitus ja hyötykäyttömahdollisuudet Hankkeen suunnitteluvaiheessa arvioidaan rakentamisessa syntyvien massojen määrä ja laatu tarkempien pohjatutkimusten perusteella. Ylijäämämaiden uudelleen käyttö edellyttää massojen erottelua jo talteenottopaikassa. Tavoitteena tulisi olla massojen kattava lajittelu, sillä lajittelemattomien massojen hyötykäyttöä on vaikea järjestää. Kuopion Heinjoelle ajetaan läjitykseen jatkuvasti erottelemattomia maamassoja, joiden joukossa olisi paljon hyötykäytön kannalta arvokkaita maa-aineksia. Tehokas hyötykäyttö vaatii toimijoilta tarkkaa massojen laadun tutkimusta ja seurantaa. Kuntien jäteyhtiöillä ja yksityisillä jäteyrityksillä on jonkin verran massatarpeita ja heille on mahdollista toimittaa tietyn laatuisia maamassoja. Ylijäämämaat tulisi mm. massapankissa luokittaa tarkoituksen mukaisesti. Maa- ja vesirakentamisen massoille voidaan käyttää EU:n jäteluokitukseen perustuvaa materiaaliluokitusta (taulukko 6). EU:n luokitus on kuitenkin karkea ja se vaatii tarkennuksia, sillä orgaaniset maa-ainekset on eroteltu on vain multaan ja muihin pintamaihin; laadukkaat kasvualusta-ainekset sekoittuvat huonolaatuisiin. Ainakin peltomaa tulisi erottaa omaksi luokakseen, koska se on arvokasta ja suoraan sellaisenaan hyödynnettävissä. Nippala, Taulukko 1998) 6 EU:n jäteluokitukseen perustuva materiaaliluokitus (lähde Perälä & Nippala 1998) 19

Yleisissä työselostuksissa on luokituksia kantaville rakennekerroksille; esimerkiksi Tiehallinnolla on oma ohjeensa kantavien ranteiden kelpoisuusluokista (Tiehallinto, 2005). Näitä luokituksia voidaan hyödyntää purettavien rakennekerrosten uudelleen käytössä. Koska em. luokitukset eivät sellaisenaan ole riittävän kattavia, on seuraavassa esitetty alustava luokitusehdotus hyötykäyttöön ylijäämämaille Kuopiossa: 1.Orgaaniset maa-ainekset - lajittelu kasvupaikkatyyppien mukaan - peltomaa - muut orgaaniset pintamaat - turve 2. Neitseelliset kiviperäiset ainekset - louheiden lajittelu kantavuuden mukaan - hyvälaatuiset louheet - huonolaatuiset louheet - kiviainesten lajittelu ruotivuuden mukaan - moreenit - hiekat - sora - savi- ja silttimassat 3. Kiviperäiset ainekset puretuista rakennekerroksista - lajittelu kantavuuden mukaan - luokittelussa voidaan käyttää esim. Tiehallinnon materiaali luokituksia 4. Ruoppausmassat 5. Erityisaineet 6. Lajittelemattomat massat Hyvälaatuisille kantaviin rakenteisiin ja pinnoitteisiin soveltuville louheille on Kuopiossa kysyntää. Ongelmallisempia Kuopiossa ovat heikkolaatuiset louheet. Näitä voidaan käyttää ainakin puistokäytävien ja pelikenttien rakenteissa, joiden kantavuusvaatimukset eivät ole katujen tasoa. Huonolaatuista kivimursketta voidaan käyttää kasvualustojen katteena yhdessä katekankaan kanssa. Lisäksi niitä voidaan hyödyntää pinnoitteina ja kevyenliikenteen väylien rakentamisessa. Keskeistä on, että ylijäämämassat käytetään aina vaativimpaan mahdolliseen kohteeseen. Jalostamattoman moreenin käyttöä voidaan lisätä mm. meluvalleissa ja kaatopaikkojen tiivistysrakenteissa. HUUMA-tutkimuksen (Korkiala-Tanttu et al. 2008) perusteella moreenin jalostuksella sen käyttöä voidaan lisätä maantierakenteissa jopa 15 prosenttia. Moreenin jalostamiseen parhaiten soveltuvia menetelmiä ovat murskaus, erottelu, kivien poisto, karkeampien ainesten sekoitus sekä stabilointi. Moreenirakenteet ovat osoittaneet olevansa kustannus-, toimivuus-, tuotanto- ja ympäristöominaisuuksien kannalta kustannustehokkaita, toimivuudeltaan hyviä sekä ympäristöystävällisiä ratkaisuja verrattuna tavanomaisiin murskeratkaisuihin. Jopa 10 prosentin suuruisia säästöjä voitiin havaita käytettäessä murskeen sijaan lievästi routivaa moreenia jakavassa kerroksessa. (Korkiala-Tanttu et al. 2008) Moreenit ovat Kuopion alueella pääasiassa hiekka- ja silttimoreeneja. Moreenit ovat paljolti routivia, ja niiden laatua heikentävät yleensä suuret kivet ja korkeahko hienoainespitoisuus. Routimattomat kiviperäiset ainekset voidaan välittää hyötykäyttöön sellaisenaan tai ne voidaan seuloa haluttuun raekokoon. Ainekset soveltuvat esimerkiksi rakenneker- 20

roksiin, rakennusten vierustäyttöihin ja tukipenkereisiin. Routivien massojen käyttökohteita voivat olla pengertäytöt, viheralueiden kasvualustojen täytöt ja meluesteet. Kuva 8 Puistoon rakennettu pengerrakenne Kööpenhaminassa (kuva WSP Finland Oy) Savi ja siltti soveltuvat maaperän tiivistämiseen maisemarakentamisessa. Myös tierakentamisessa savitiivistystä on käytetty eristämään ojia pohjavesialueilla. Savea voidaan käsitellä käsiteltävyyden ja kantavuuden parantamiseksi ja käyttää rakentamisessa tiivistysrakenteissa ja kasvualustojen pohjilla kerroksissa. Orgaanisten massojen uudelleen käyttöä tapahtuu Kuopiossa jo nyt ainakin puistoosaston toimesta. Puistoalueilta talteen otetut orgaaniset massat käytetään pääosin uudestaan kasvualustatuotannossa ja talteen kerätyt kasvualustoiksi soveltuvat pintamaat voidaan hyödyntää paikallisesti lähes täydellisesti. Kasvualustojen tuottaminen on mahdollista tuotteistaa maa-ainespörssin yhteydessä, sillä tuotteisiin tarvittavia massoja sijoitetaan tällöin samalle alueelle. Potentiaalisia massan toimittajia kasvualustojen tuotantoyksikölle ovat mm. Kuopion kaupungin viheryksikkö, Kuopion Vesi (lietteen kompostointi) ja Jätekukko Oy (lantakompostointi, mahdollinen biojätteen kompostointi tulevaisuudessa). Peltomaa on valmista myytäväksi eteenpäin sellaisenaan ja sen kysyntä ylittää yleensä tarjonnan. Muut orgaaniset pintamaat voidaan kerätä talteen. Niistä voidaan sekoittaa kasvualustaseoksia rakentamiskohteen vaatimusten mukaan. Kasvualustoihin voidaan sekoittaa myös kiviperäisiä aineksia kuten savea, silttiä, hiekkaa tai hienojakoisimpia murskeita. Hienojakoista kantomursketta voidaan myös hyödyntää kompostimassan parantamiseen. Nykyisin Kuopion kaupungin hankkeissa ei synny merkittäviä määriä ruoppausmassoja. Ruoppausmassojen kompostointia ja käyttö kasvualustojen tuotantoon voidaan tutkia ja kehittää. Mahdolliset haitta-ainespitoisuudet voivat vaikuttaa niiden sijoittamistoimenpiteisiin. 21