KT Merja Koivula
Mitäon yhteisöllisyys? Sosiokulttuurisen teorian mukaan oppimista tapahtuu, kun ihmiset ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja osallistuvat yhteiseen toimintaan Osallistuminen ja oppiminen ovat syvälle juurtuneet eri yhteisöihin Yhteisöllisyys voidaan ymmärtää yhteisön jäsenten väliseksi tunteeksi, eräänlaiseksi laadulliseksi tilaksi, joka halutaan saavuttaa Yhteisöllisyydessä kyse on toiminnassa muodostuvasta tunnesiteestä: me vs. muut Yhteisöllisyys on vahvasti kokemuksellista
Yhteisöllisyyden peruselementit (Chavis, Hogge, McMillan & Wandersman 1986) 1. Jäsenyys: Yhteisöön kuulumisen tunne tai tunne henkilöiden välisestä yhteydestä 2. Vaikuttaminen: Tunne yksilön merkityksellisyydestä ryhmän kannalta ja toisaalta ryhmän merkityksestä yksilölle 3. Integraatio ja tarpeiden tyydyttyminen: Yksilön tarpeet tyydyttyvät yhteisön jäsenyyden kautta 4. Jaettu emotionaalinen yhteys: Yhteinen historia, yhteinen aika ja samankaltaiset kokemukset ryhmän jäsenten kesken
Yhteisöllinen oppiminen Lähtökohtana sosiokulttuurinen lähestymistapa, jonka mukaan oppimista tapahtuu ihmisen osallistuessa yhteisöjen sosiokulttuurisiin toimintoihin (Rogoff 1994; Rogoff 1998) Oppiminen on yhteisöllinen, muuttuvan osallistumisen prosessi, jossa lapset osallistuvat aktiivisesti yhteiseen toimintaan ja omaksuvat toiminnassa asioita, mutta myös samalla luovat tai uudelleen rakentavat sitä kontekstia, missä toiminta ja osallistuminen tapahtuvat (Linehan & McCarthy 2001).
Yhteisöllinen oppiminen viittaa oppimistoimintaan, jossa oppijat ovat suunnilleen samalla tasolla, suorittavat aidosti samaa tehtävää (yhteinen päämäärä) ja yhdessä vuorovaikutuksessa rakentavat yhteisiä merkityksiä, tietoa ja ymmärrystä opittavasta asiasta (Arvaja 2005; Dillenbourg 1999) Tilannetta kuvaavat termit vuorovaikutteisuus, vuorovaikutuksen yhtäaikaisuus ja neuvoteltavuus (Dillenbourg 1999) Yhteisöllinen oppiminen ei ole vain toimintaa, vaan se on yhteistä ajattelua (John-Steiner, Weber & Minnis 1998) Learning to collaborate Learning through collaboration (Murphy 1999; Littleton & Miell 2004)
Tutkimusongelmat 1. Millaista on lasten keskinäinen yhteisöllisyys lapsiryhmissä? 2. Miten yhteisöllisyys kehittyy? Mitkä ovat yhteisöllisyyden kehittymisen vaiheet? Mitkä tekijät edistävät ja estävät yhteisöllisyyden kehittymistä? 3. Millaista yhteisöllistä oppimista tapahtuu lasten kesken? Miten yhteisöllinen oppiminen ilmenee lasten vuorovaikutuksessa ja lasten välisissä suhteissa? Mitkä tekijät edistävät ja estävät yhteisöllistä oppimista?
Tutkimuksen toteutus Tutkimukseen osallistui kaksi lapsiryhmää samasta päiväkodista Iältään lapset olivat 3-5-vuotiaita ja 6-vuotiaita Tutkimus oli etnografinen tapaustutkimus Aineisto kerättiin havainnoimalla (videointi, äänikasettinauhoitukset ja kynä-paperi-havainnointi) sekä haastatteluilla Aineiston keruu tapahtui jaksoittain ja kesti yhden toimintavuoden ajan Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin diskurssianalyysia ja sisällönanalyysia
Yhteisöllisyyden ilmeneminen JÄSENYYS Oman paikan löytäminen, toimintakokeilut, ystävyyssuhteiden muodostaminen keskeisiä. Myös fyysinen tila osoittautui tärkeäksi Jäsenyyttä vahvistettiin yhteisen toiminnan ja me -puheen kautta VAIKUTTAMINEN Tapahtui yhteisessä toiminnassa, keinoina huomion hakeminen ja antaminen Lapsiryhmän yhteiset säännöt ja lasten omat säännöt ja toimintatavat säätelivät toimintaa Lapset halusivat noudattaa yhteisiä tapoja ja olla samanlaisia
TARPEIDEN TYYDYTTYMINEN Yhteinen toiminta palkitsi ja loi tunteen ryhmään kuulumisesta ja jäsenyydestä Lapset olivat valmiita panostamaan yhteiseen toimintaan ja jakamaan voimavaroja. Hyväksynnän j a positiivisen palautteen saaminen oli tärkeää JAETTU EMOTIONAALINEN YHTEYS Vuorovaikutuksella keskeinen merkitys toiminnan edistäjänä ja lasten välisten suhteiden vahvistajana Yhteiset kokemukset tuottivat jaettuja toimintamalleja ja lapsille muodostui omia vuorovaikutustapoja (neuvottelut, argumentointi, yhteisen tiedon rakentaminen) Me -puhe ja ystävyyssuhteet sitouttivat lapsia toimintaan ja vahvistivat yhteenkuuluvuuden tunnetta
Yhteisöllisyyden kehittyminen Vaihe Ajoitus Tunnusmerkit 1. Yhteisöllisyyden etsimisen vaihe 2. Yhteisöllisyyden piirteiden ilmenemisen vaihe 3. Aidon yhteisöllisyyden vaihe Elokuu syyskuu Lokakuu joulukuu Tammikuu kesäkuu Aikuisjohtoisuus Suuri oma tila, minä Leikki rinnakkaisleikkiä Konfliktit tavallisia Neuvotteluja, kaverin etsimistä tai vanhojen suhteiden lämmittelyä Pienryhmät vakiintuivat Lisääntynyt läheisyys ja vuorovaikutus Yhteiset säännöt vakiintuivat Me puhe Osallisuus osin iästä ja sosiaalisista taidoista riippuvaa Yhteisölliset rutiinit leikissä ja toiminnassa Ryhmien oma kulttuuri ja toimintatavat Toiminta ja vuorovaikutus yhteisöllisyyden luojana Auttaminen lisääntyi, konfliktit olivat vähäisiä Yhteisöllisyys näkyi pienryhmien toiminnassa.
Yhteisöllisyyden kehittymistä edistävät tekijät Ystävyyssuhteet Yhteisöllisyyden perusta, toiminnan helpottaja, ryhmään kuulumisen tunteen vahvistaja Yhteinen toiminta Yhteisölliset rutiinit ja toimintatavat, Toiminta tuotti yhteisöllisyyden kokemuksia ja vahvisti yhteisöllisyyden tunnetta Korkealaatuinen, vastavuoroinen vuorovaikutus Yhteenkuuluvuuden tunne Halu edistää ja ylläpitää yhteistä toimintaa ja saada onnistumisen kokemuksia toiminnasta. Sosiaalinen, positiivinen side toimintaan osallistuvien välillä
Yhteisöllisyyden kehittymistä estävät tekijät Lapsiryhmän ilmapiiri Konfliktit Opettajien autoritaarisuus Poikien keskinäinen kilpailu Puutteet sosiaalisissa taidoissa
Lasten yhteisöllinen oppiminen Kognitiiviset aloitteet Merkitysten rakentaminen Yhteisen ymmärryksen ja tiedon rakentaminen Toiminnan hallinta Toiminnan kehittely ja kuvailu Neuvottelut Konfliktit Sosiaaliset suhteet Ystävyys Yhteistyö Auttaminen
Yhteisöllistäoppimista edistävät tekijät Sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot Yhteistyötaidot Ystävyys, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne Pyrkimys yhteisten merkitysten rakentamiseen Motivaatio ja sitoutuminen yhteisen toiminnan rakentamiseen
Yhteisöllistäoppimista estävät tekijät Puutteet sosiaalisissa ja vuorovaikutustaidoissa Opettajien autoritaarisuus Konfliktit Tilat Minäkeskeisyys Kokemattomuus yhteisen toiminnan rakentamisessa Kilpailu
Yhteisöllisen oppimisen tunnuspiirteitä Toiminta intensiivistä Erimielisyydet ratkottiin nopeasti Vastavuoroisuus, toimintaan sitoutuminen ja motivaatio olivat vahvoja Lapset tasavertaisia Pienten lasten kohdalla sosiaalisten suhteiden ja yhteisen toiminnan merkitys on vahvasti korostunut Yhteisöllinen oppiminen on oppijoiden väliseen ystävyyteen perustuva, vastavuoroinen toimintaprosessi, jossa merkitysten ja yhteisen tiedon rakentamisen kautta opitaan sosiaalisia, yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja sekä luodaan yhteistä tietoa
Miten yhteisöllisyyden ja yhteisöllisen oppimisen rakentumista voitaisiin tukea? Hyvän ilmapiirin rakentaminen Hyvä vuorovaikutus, vuorovaikutuksen tukeminen (opettajat, opettajat-lapset, lapset) Ystävyyssuhteiden tukeminen, pienryhmätoiminta Leikin tukeminen (esim. leikkiympäristö, leikkitaitojen tukeminen, leikkirauha, leikin edistäminen) Yhteinen toiminta ja yhdessä tekeminen (esim. projektit) Ristiriitojen ratkaisemisen opettaminen Ryhmän ja ryhmäytymisen tukeminen koko toimintavuoden ajan Keskustelut