EPV BIOTURVE Oy. VOITONNEVA (Seinäjoki) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMUSSUUNNITELMA

EPV BIOTURVE Oy VOITONNEVA (Seinäjoki) TURVETUOTANTOALUEEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMUSSUUNNITELMA Planora Oy 7.2.2013

Sisällysluettelo: 1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 1 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA... 2 3 TOIMINTA... 5 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 8 3.3 Pöly, melu ja liikenne... 12 3.4 Varastointi ja jätteet... 12 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 13 4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 14 4.1 Tuotantoalueen nykytila... 14 4.2 Asutus ja maankäyttö... 15 4.3 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet... 17 4.4 Vesistö... 19 4.5 Ympäristöriskit... 31 5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 32 6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET... 32 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet... 32 6.2 Muut toimenpiteet... 32 7 KORVAUKSET... 32 8 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA... 32

LIITTEET Liite 1. Hakemussuunnitelmassa esitettyjen arvioiden perusteet.

1 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI - hakija Voitonnevan turvetuotantoalueen ympäristöluvan hakija on EPV Bioturve Oy. EPV Bioturve Oy on EPV Energia Oy:n tytäryhtiö, joka on perustettu maaliskuussa 2008 turvaamaan kotimaisen polttoaineen saatavuutta Vaasan ja Seinäjoen kaupunkien lämmitykseen käytettäville lämmön ja sähkön yhteistuotantovoimalaitoksille. Alkuvuosina yhtiön toiminta keskittyy energiaturvetuotantoon soveltuvien maaalueiden hankintaan. Yhtiön tavoitteena on aloittaa turvetuotanto vaiheittain. Vaasan käyttöpaikkavaihtoehdossa polttoaine käytetään Vaasan Vaskiluodossa sijaitsevalla Vaskiluoto 2 voimalaitokseen rakennettavalla kaasutuslaitoksella. Kaasutuslaitos kytketään osaksi nykyistä voimalaitoskattilaa. Kaasutuslaitoksen termisessä prosessissa valmistetaan kaasua turpeesta ja biopolttoaineista. Kaasutuslaitoksen rakentamisen tavoitteena on vaihtaa voimalaitoksen polttoaineena käyttämästä kivihiilestä merkittävä osa kotimaisiin, uusiutuviin polttoaineisiin. Laitoksen polttoaineteho on 140 MW. Voimalaitoksen tuotanto vaihtelee vuosittain mm. sähkön markkinatilanteesta riippuen. Laitos on viime vuosina tuottanut lähes 90 % Vaasan kaukolämmön tarpeesta. Kaasutuslaitoksen rakentamisen myötä polttoaineiden osuudet muuttuisivat nykytilanteesta siten, että turpeen ja biopolttoaineiden osuus polttoaineiden kokonaisenergian määrästä olisi 15 20 %. Arvioidut vuotuiset polttoainemäärät kaasutinlaitoksen ollessa käytössä noin 8 000 tuntia vuodessa ovat: kivihiili 480 000 550 000 t/a (vaihteluväli 70 100 % polttoainemäärästä) sekä turve ja biopolttoaineet 250 000-400 000 t/a (vaihteluväli 0 30 % polttoainemäärästä). Kaasutuslaitoksen mahdollisia biopolttoaineita ovat muun muassa puu-, metsä- ja kantohakkeet, ruokohelpi, olki, puru, kutterilastu ja kuori. Eri polttoaineiden osuudet voivat vaihdella käyttötilanteiden ja biopolttoaineiden saatavuuden mukaan. Näiden polttoaineiden lisäksi kaasutuslaitoksella käytetään pieniä määriä kevyttä ja raskasta polttoöljyä käynnistys- ja häiriötilanteissa. Seinäjoen käyttöpaikkavaihtoehdossa polttoaine käytetään Seinäjoella sijaitsevan Seinäjoen voimalaitoksella (SEVO). Voimalaitoksen pääpolttoaineet ovat turve ja puu. Voimalaitoksella tuotetaan Seinäjoen kaupungin tarvitsema kaukolämpö ja noin 1 % Suomen sähköenergian kulutuksesta. Laitoksen polttoaineteho on 325 MW, sähköteho 125 MW ja kaukolämpöteho 100 MW. Voimalaitos on käyttänyt käynnistymisestään (syksy 1990) vuoden 2007 loppuun kotimaisia polttoaineita 35 TWh, mistä turpeen osuus on ollut noin 93 % ja puun osuus noin 7 %. Nykyisestä polttoainekäytöstä puupolttoaineiden osuus on 10-15 %. Voimalaitoksen turvepolttoaineen vuosittainen kulutus edellyttää 4300-6800 ha tuotannossa olevaa tuotantoalaa. Tuotantosuot sijoittuvat Seinäjoen ympäristökuntiin 20-70 km etäisyydelle voimalaitoksesta. Tuotannossa on 40-60 turvetyömaata, joiden alat vaihtelevat 50-1000 ha välillä. Tuotantoalue on käytössä 20-30 vuotta. Voitonnevan tuotantoalueella on paikoin suon pinnassa heikosti maatunutta rahkaturvetta. Ko. pintakerroksesta tuotettu turve käytetään mahdollisesti kuivikkeena. Kuiviketuotanto kestää muutaman vuoden. Hakijan postiosoite on: EPV Bioturve Oy Frilundintie 7 65170 VAASA 1

Hankkeesta voi pyytää tietoja Timo Oravalta EPV Bioturve Oy (puh. 050-3862516). timo.orava@epv.fi - hanke ja sen sijainti EPV Bioturve Oy suunnittelee Seinäjoen kaupungin alueella sijaitsevan Voitonnevan kunnostamista turvetuotantoon. Alueen turvetuotanto käytetään hakijan Seinäjoen voimalaitoksen polttoainehuoltoon. Alueelle suunnitellun turvetuotantosuon sarka-ala on 103,5 ha. Suon auma-alueiden ala on 5,0 ha. Hanke sijaitsee noin 15 km Seinäjoen keskustasta luoteeseen. Hanke sijaitsee karttalehtien 2311 04 ja 2222 06 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 2292-4-01 (hakemuksen liite 2). Hanke sijoittuu peruskartalla Haudannevaksi merkityn suoalueen ja Voitonnevaksi merkityn suoalueen väliselle suoalueelle. Hankealue on nimetty hakemuksessa Voitonnevaksi. Hankkeen tuotantoala sijoittuu pääosin hakijan hallussa olevalle alueelle. Auma-alue 3 sijoituksesta sovitaan maanomistajan kanssa. Suunnitelmassa esitetyt aumatielinjaukset ovat luonnoksia teiden sijoituksesta. Teiden linjauksista sovitaan maanomistajien kanssa. Samoin metsäautoteiden käytöstä sovitaan tienhoitokuntien kanssa. Hankealueen vedet laskevat Kainastonluoman kautta Kyrönjokeen. 2 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA YVA Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava (1. maakuntakaava/2005) on vahvistettu 23.5.2005 ympäristöministeriössä. Maakuntakaavan muutos (Lapuan Honkimäki) on vahvistettu ympäristöministeriössä 5.12.2012. Uusi Maakuntakaavan Vaihekaava I -tuulivoima on vireillä. Kuvassa 1 esitetty voimassa oleva Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava Voitonnevan ympäristössä. 2

KUVA 1: Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntakaava Voitonnevan alueelta (http://www.epliitto.fi/). Jätteenkäsittelyalue / osatoiminto (1 Suunnittelumääräys: Alue on varattu seudullista / maakunnallista jätteiden käsittelyn ja hyödyntämisen yhtä tai useampaa osatoimintoa varten. Alueen suunnittelussa tulee huolehtia siitä, ettei osatoimin noilla aiheuteta vaaraa pohjavesien likaantumisesta tai ympäristön pilaantumisesta. Ohjeellinen ulkoilureitti Suunnittelumääräys: Reitin yksityiskohtainen sijainti tulee suunnitella yhteistyössä maanomistajien ja viranomaistahojen kanssa. Merkinnän kuvaus: Yleisen ulkoilutoiminnan kannalta tärkeä ulkoilun runkoreitti. 3

Voimajohto 400 kv / 220 kv / 110 kv (1 Kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue Suunnittelumääräys: Kulttuuriympäristön ja maiseman arvot on otettava huomioon siten, että varmistetaan näihin liittyvien arvojen säilyminen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin vaikuttavissa hankkeissa on pyydettävä museoviranomaiselta ja ympäristökeskukselta lausunto. Teollisuus- ja varastoalue Kylä Suunnittelumääräys: Kylien suunnittelun tulee tukea kyläkuvan eheyttämistä. Maaseudun kehittämisen kohdealue Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tuetaan hyvien peltoaukeiden säilyttämistä viljelykäytössä ja maiseman kulttuurikehittämisedellytyksiä sekä maatilataloutta ja sen liitännäiselinkeinoja. Alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota laajenevan asutuksen ja tilaa vaativien elinkeinojen, kuten teollisuuden- ja suurimuotoisen eläintuotannon, välisten maankäyttötarpeiden. yhteensovittamiseen. Asutuksen sijoittumista tulee ohjata olemassa olevia kyliä ja taajamia tukevaksi. Uudet tielinjaukset on sovitettava alueen kulttuuriympäristön ja maiseman erityispiirteisiin. Matkailun vetovoima-alue Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa tuetaan kuntien, seutukuntien ja ylimaakunnallisten virkistysalueiden ja matkailualueiden muodostamia verkostoja ja niiden kehittämistä kokonaisuuksina. Kehittämistoimien tulee liittyä maakunnan matkailuelinkeinojen maankäytöllisten edellytysten tukemiseen sekä virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyden turvaamiseen. Kyrönjokilaakson ja Lapuanjokilaakson matkailun vetovoima-alueilla alueen runkoreittien suunnittelussa tulee hyödyntää jokilaaksoissa tai niiden läheisyydessä sijaitsevat virkistysalueet ja -kohteet, kulttuurimaisemat ja rakennettu kulttuuriympäristö. Kalliokiviainesten ottamisalue Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti merkittävät kalliokiviaineksen ottamisalueet. Suositus: Suosituksena on, että kalliokiviainesten ottamisen tulee perustua koko muodostumaa koskevaan suunnitelmaan. Syöttövesijohto tai siirtoviemäri Merkintöjen kuvaus: Merkinnöillä osoitetaan olemassa olevat maakunnallisesti tai seudullisesti merkittävät syöttövesijohdot (vj) ja siirtoviemärit (jv) sekä vedenottamot. 4

Syöttövesijohdon tarve Perusparannettava rata Merkinnän kuvaus: Merkinnällä osoitetaan perusparannettavat radan osuudet. Tällaiseksi yhteysväliksi on kaavassa osoitettu väli Seinäjoki Haapamäki ja Seinäjoki Kaskinen. Perusparannus edistää yhteysvälin liikenteen jatkumista ja sen kehittämistä. Virkistys- / matkailukohde Suunnittelumääräys: Alue on tarkoitettu virkistystoimintaa ja matkailua tukevaksi kohteeksi, jonne voidaan sijoittaa tarkoitusta tukevia rakennuksia ja rakenteita. Alueen tarkka rajaus määräytyy kuntakaavoituksen yhteydessä. Turvetuotantovyöhyke Suunnittelumääräys II: Valuma-aluekohtaisesti ja paikallisesti on otettava huomioon, että turvetuotannon mahdollisesti aiheuttama kokonaiskuormituksen kasvu ei vaaranna vesistöjen luontoarvoja. tt-1 -Kruunupyynjoen valuma-alue (48), normaali vesiensuojelutaso tt-1 -Närpiönjoen valuma-alue (39), tehostettu vesiensuojelutaso tt-1 -Purmonjoen valuma-alue (46), tehostettu vesiensuojelutaso tt-1 -Teuvanjoen valuma-alue (38), tehostettu vesiensuojelutaso tt-1 -Niemisjoen (35.47) valuma-alue, tehostettu vesiensuojelutaso Suunnittelumääräys III: Seuraavilla vesistöalueilla turvetuotannon suunnittelussa on huomioitava vesistövaikutukset siten, että kokonaiskuormitus pysyy nykyisellä tasolla. tt-2 -Karvianjoen valuma-alue (36) tt-2 -Kyrönjoen valuma-alue (42) tt-2 -Lapuanjoen valuma-alue (44) tt-2 -Ähtävänjoki (47) 3 TOIMINTA 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta - Kuntoonpano Voitonnevan tuotanto aloitetaan kunnostamalla suo turvetuotantokuntoon. Kuntoonpano aloitetaan kaivamalla tuotantoalueen ympärille eristysojat ja rakentamalla keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). Tämän jälkeen tuotantoalueelle kaivetaan kokoojaojat ja sarkaojat sekä asennetaan ojien vesiensuojelurakenteet (sarkaojien allassyvennykset ja sihtiputket sekä putkipadot kokoojaojiin). 5

Voitonnevan tuotantosuunnitelma koostuu seuraavista kokonaisuuksista: - turvetuotantokentät - tuotantoalueen kuivatus - kulkuyhteydet tuotantoalueella - turpeen varastointi - vesiensuojelu - palontorjunta Turvetuotantokentät on suunnitelmissa sijoitettu alueille, joiden turvepaksuus on vähintään 1,5 m. Voitonnevan tuotantoalue on jaettu yhteentoista tuotantolohkoon. Tuotantosuunnitelmissa tuotantokenttien kuivatus tehdään sarkaojilla, jotka kaivetaan tuotantoalueelle 20 m välein. Sarkaojaston kuivatusvedet kerätään kokoojaojiin. Kokoojaojilla tuotantoalueen kuivatusvedet johdetaan laskeutusaltaille. Laskeutusaltaiden alapuolelta vedet johdetaan pintavalutuskentälle. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskenttä toimii ympärivuotisesti. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle joko sähkö- tai dieselkäyttöisellä pumppaamolla. Tuotantoalueen kuivatuksessa Voitonnevan tuotantoalueen ympärille on tuotantosuunnitelmissa sijoitettu eristysojat, joilla johdetaan tuotantoalueen ympäristön valumavedet tuotantoalueen ja tuotantoalueen vesienkäsittelyrakenteiden ohi. Tuotantoalueilla tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla tuotantokaluston kulkureiteille rummut ojien ylityskohtiin. Sarkaojien alapäihin sijoitetaan rummut (päisteputket) kulkuyhteyksien vuoksi, mutta myös niiden yhteyteen tehtävien vesiensuojelurakenteiden vuoksi. Tuotantoalueen palontorjuntaa varten tuotantoalueen ulkopuolelle kaivetaan vähintään 50 m 3 kokoiset paloaltaat. Paloaltaille tehdään kulkuyhteydet sijoittamalla rummut paloaltaiden ja tuotantoalueen välisiin ojiin. Tuotantokentiltä tuotettu turve kuljetetaan traktorivetoisella kalustolla tuotantoalueelle rakennetuille auma-alueille varastoitavaksi. Voitonnevan tuotantosuunnitelmassa on neljä auma-aluetta tuotetun turpeen varastointiin. Tuotantoalueen aumoille rakennetaan raskaan kuljetuskaluston kestävä tie, jonka kautta turve kuljetetaan rekkakalustolla tuotantoalueelta käyttökohteeseen. Tuotantoalueen aumoille rakennetaan tiet tuotantoalueen itäpuoliselta metsäautotieltä. Tuotantosuunnitelmassa esitetään Voitonnevan tuotantoalueelle tehtäväksi seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojissa sarkaoja-altaat (lietesyvennys) ja sihtiputkirakenne (lietteenpidättimet) - kokoojaojissa virtaamansäätöpadot - kaksi laskeutusallasta - pintavalutuskenttä (ympärivuotinen toiminta, toteutus pumppaamolla) Sarkaojien lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä pidätetään kiintoainetta sarkaojaan. Kokoojaojien putkipadoilla pidätetään ylivirtaama tuotantoalueen ojastoon ja samalla laskeutetaan kiintoainesta ojastoon. Laskeutusaltailla pidätetään kiintoainesta. Pintavalutuksella saadaan kiintoaineen pidätyksen lisäksi poistettua kuivatusvesistä liukoisia ravinteita. Voitonnevan kuntoonpanosuunnitelman piirustukset on esitetty hakemuksen liitteessä 2. 6

- tuotannon aloitus Hankkeen tarkoitus on kunnostaa Voitonneva turvetuotantoon ja tuottaa alueelta jyrsinpolttoturvetta hakijan Seinäjoen tai Vaasan voimalaitoksen polttoainehuoltoon. Voitonnevan tuotantoalueen kunnostustoimet on suunniteltu aloitettavaksi talvella 2013/2014, jolloin tuotantoalueen ympärille kaivettaisiin eristysojat ja tuotantoalueelle rakennettaisiin ensin keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä) ja tämän jälkeen tuotantoalueen sarka-, kokooja- ja laskuojasto. Tuotantoalueen pinta valmisteltaisiin kesinä 2014 ja 2015. - pinta-alat eriteltyinä: nostoalue, tukialueet (aumat, vesienkäsittelyalueet, kuivatuskentät, suojavyöhykkeet), tuotannosta poistetut alueet ja niiden käyttö. Voitonnevan tuotantoalueen pinta-ala on 103,5 ha (sarka-ala) ja auma-alueiden ala on 5,0 ha. Pintavalutuskentän ala on 4,8 ha. Tukikohdan ja laskeutusallasalueen ala on 1 ha. - tukikohdan sijainti, tuotannon laatu, tuotantomenetelmät, tuotantopäivien määrä Voitonnevan tukikohta alue sijaitsee tuotantoalueen pohjoispuolella aumatien varrella. Voitonnevan turvetuotanto tulee olemaan jyrsinturvetta. Tuotantoalueilta jyrsitty ja kuivatettu turve kerätään ja varastoidaan neljälle auma-alueelle. Turvetuotanto hoidetaan traktorikalustolla. Turve kuljetetaan voimalaitokselle rekoilla. Ojien kaivutyöt tehdään talvella. Tuotantoalueen pinta pyritään muokkaamaan riittävästi peruskuivalla alueella ojaston kaivun jälkeen seuraavana kesäkautena. Suunnitellusta turvetuotantoalueesta osaa aluetta voidaan joutua peruskuivattamaan yhden kesän. Turvetuotantotoiminta Voitonnevalla tapahtuu tuotantoalueen sisällä. Turvetuotannon meluhaitat ja pölypäästöt rajoittuvat tuotantoalueen välittömään läheisyyteen. Turvetuotantokaluston huollosta ja alueella toimimisesta syntyvä jäte kerätään ja käsitellään kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. - tuotetut määrät ja suunnitellut vuosituotantomäärät Alueelta tuotetaan jyrsinturvetta keskimäärin 40 000 MWh vuodessa. Tuotanto tapahtuu toukokuun puolivälin ja elokuun välisenä aikana. Varsinainen tuotantotoiminta (jyrsintä, turpeen kuivatus ja keräys aumoihin) tapahtuu kesän poutajaksoilla. Tuotantoa kesäkautena on keskimäärin noin 40 vuorokauden aikana. Muina aikoina tehdään tarvittaessa tuotantoalueen kunnostusta (sarkojen muotoilua, ojien ja altaiden kunnostusta ja puhdistusta). - turpeen käyttö Alueelta tuotetaan jyrsinturvetta hakijan Seinäjoen ja Vaasan voimalaitosten käyttöön. 7

- turpeen kuljetusmäärät Tuotantoaikana liikenne on tuotantoalueen huolto- ja työmatkaliikennettä pääosin henkilöautoilla arviolta 5-10 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tuotetun turpeen ajo Seinäjoelle kestää yhdellä autolla 3-4 kuukautta (tuotettu turvemäärä 15 000 tonnia, kuormia 3-4 kpl vuorokaudessa Seinäjoelle ja kuormassa 40 tonnia). Kuljetukset keskittyvät pääosin talviaikaan, jolloin muu liikenne on keskimääräistä vähäisempää. - tuotannon kesto Turvetuotanto suoalueella kestää noin 25 vuotta. - alueen tai lohkojen jälkihoito ja -käyttö Tuotannon loputtua alueella alueelta poistetaan turvetuotantotoimintaan liittyvä kalusto ja rakenteet. Turvetuotannon loputtua alueella on kuivatusojasto. Jälkikäyttömuotona alueella tullee olemaan maa- ja/tai metsätalouskäyttö. 3.2 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Voitonnevan vedet johdetaan tuotantoalueen eteläpuolelle sijoittuville laskeutusaltaille ja edelleen pintavalutuskentälle, josta vedet johdetaan Kainastonluoman kautta Kyrönjokeen. Kuivatusvedet käsitellään jokaisen sarkaojan päässä sarkaoja-altaalla ja sihtiputkella. Putkipatojen avulla virtaamahuippuja varastoidaan tuotantoalueen ojastoon ja samalla käytetään ojastoa kiintoaineen laskeutukseen. Pintavalutuskenttä on toiminnassa ympärivuotisesti. Voitonnevan tuotantoalueen kunnostustoimet on suunniteltu aloitettavaksi talvella 2013/2014, jolloin tuotantoalueen ympärille kaivettaisiin eristysojat ja tuotantoalueelle rakennettaisiin ensin keskitetyt vesiensuojelurakenteet (laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät) ja tämän jälkeen tuotantoalueen sarka-, kokooja- ja laskuojasto. Tuotantoalueen pinta valmisteltaisiin kesinä 201 ja 2015. Turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta pienennetään oikein suunnitelluilla vesiensuojeluratkaisuilla ja kunnostuksen sekä vesiensuojelurakenteiden hoitotoimenpiteiden ajoituksella. Voitonnevan kunnostuksesta tehdään talvella ojaston kaivutyöt. Kuntoonpano tehdään seuraavassa järjestyksessä: 1. Tehdään eristysojat lietesyvennyksineen. 2. Rakennetaan keskitetyt vesiensuojelujärjestelyt (laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä). 3. Tehdään laskeutusaltaiden ja pintavalutuskentän yläpuolinen osuus laskuojista. 4. Rakennetaan kokoojaojat. 5. Tehdään sarkaojitus ja asennetaan samalla ylivirtaaman pidättämiseksi putkipadot. Vesiensuojelujärjestelyt ovat toimintakunnossa tuotantokentän pinnan muokkausvaiheessa. Kuivatusvedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden jälkeen metsäojiin. Ojien ja laskeutusaltaiden puhdistus tuotantovaiheessa ajoitetaan valuman huippujen ulkopuolelle. Voitonnevan tuotantoalueen lasku- ja kokoojat kaivetaan 8

Turvetuotannon vesiensuojeluohjeistossa (1996) esitettyjen mitoitusarvojen mukaan. Voitonnevan kuivatussuunnitelmassa on käytetty eristys- ja laskuojina vanhoja jo olemassa olevia metsäojia siellä, missä se on ollut mahdollista. - pintavalutuskenttä Pintavalutuskentän toimivuutta on tutkittu vuosina 1987-1991 toteutetussa Turvetuotannon vesiensuojeluteknologian kehittäminen -projektissa (Ihme ym. 1991a). Parhaiten toimineella pintavalutuskentällä keskimääräinen poistuma oli sarkaojitusvaiheessa kesä-lokakuussa vuosina 1987-1989 taulukon 1 mukainen. Tutkimusten perusteella pintavalutuskentille on laadittu mitoitusohjeet. Hyvin toimivan pintavalutuskentän mitoitusarvoja ovat - kentän koko vähintään 3,8 % valuma-alueesta - keskimääräisen hydraulisen kuormituksen tulee olla pienempi kuin 340 m 3 /ha/d - turvekerros rakenteeltaan tasaista, rahka- tai saraturvetta (maatuneisuus H1-H3) - minimiturvepaksuus 0,5 metriä - suosituskaltevuus 1 %, kaltevuus sama koko kentän alueella - kentän korkeuskäyrät kohtisuorassa veden virtaussuuntaan nähden (Savolainen, M., Heikkinen, K. ja Ihme, R. Turvetuotannon vesiensuojeluohjeisto. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus 1996): Pintavalutuskentän toimivuus eri aineiden poistajana kuivatus- TAULUKKO 1: vesistä. AINE Poistuma % Kiintoaine 44-74 COD Mn 20-30 Kok.N 38-74 epäorg.n 56-95 NH 4 -N 56-95 NO 3 -N -10-93 1) Kok.P 37-68 PO 4 -P 40-65 Fe 9-56 1) Pintavalutuskentältä on vapautunut ajoittain ravinteita. Kuivatusvedet johdetaan Voitonnevan pintavalutuskentälle laskeutusaltaiden kautta. Pintavalutuskenttien yläpuolisiin laskeutusaltaisiin jää osa kiintoaineesta. Kuivatusvedet nostetaan sähkö- tai dieselkäyttöisellä pumppaamolla pintavalutuskentälle. Pumppukuivatus toimii myös virtaamien tasaajana. Voitonnevan pintavalutuskentän ominaisuudet on esitetty taulukossa 2. 9

TAULUKKO 2: Voitonnevan tuotantoalueen pintavalutuskentän ominaisuudet. Voitonneva Pv-kentän ala Pv-kentän valuma-alue Pv-kentän valuma-alueesta tuotanto(sarka)aluetta Pv-kentän ala valuma-alueesta Pv-kentän ala tuotantoalueesta Pv-kentän pituuskaltevuus Pv-kentällä metsäojia 4,8 ha 119 ha 104 ha 4,0 % 4,6 % 0,4 % ei ole KUVA 2: Voitonnevan pintavalutuskenttäsuunnitelma. Pintavalutuskenttä ympäröidään penkereellä. Pintavalutuskentällä ei ole metsäojia. Turvepaksuus pääosalla kenttää on 0,9-2,8 m. Kentällä oleva pienialainen matalaturpeinen alue on kivikkoa. Kuivatusvedet nostetaan pintavalutuskentälle pumppaamalla. Kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskentälle ojaa pitkin ja jaetaan tasaisesti kentälle (kuva 2). Pintavalutuskenttä ympäröidään pengerryksellä, jotta varmistetaan vesien kulkeutuminen pintavalutuskentän kautta. Pintavalutuskentän alaosassa on keräilyallas, josta pintavalutuskentän kautta suotautuneet vedet virtaavat mittapadon 10

kautta peltoalueelle vievään ojaan. Voitonnevan pintavalutuskentän mitoitus 4,0 % valuma-alueesta ylittää mitoitussuosituksen (3,8 % valuma-alueesta). Pintavalutuskenttien mitoituksen ja ominaisuuksien perusteella pintavalutuskenttien voi arvioida toimivan hyvin. - arvio ensimmäisen ja sen jälkeisten kuntoonpanovuosien aikaisista vuosipäästöistä vesienkäsittely huomioon otettuna Taulukoissa 3 ja 4 on laskettu Voitonnevan kuntoonpanovaiheen kuormitus alapuoliseen vesistöön. TAULUKKO 3: Arvio Voitonnevan kuntoonpanovaiheen (brutto ja netto) kuormituksesta (kg/a) 1. ojitusvuotena. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 3519 40 993 1863 23 569 Etelä-Suomi 4450 50 1863 2484 31 1345 KESKIARVO 3984 45 1428 2173 27 957 TAULUKKO 4: Arvio Voitonnevan kuntoonpanovaiheen (brutto ja netto) kuormituksesta (kg/a) 2 ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 2380 26 662 1242 15 382 Etelä-Suomi 3001 33 1242 1656 20 921 KESKIARVO 2691 30 952 1449 18 652 - arvio tuotantovaiheen aikaisista vuosipäästöistä vesienkäsittely huomioon otettuna Taulukossa 5 on laskettu Voitonnevan brutto- ja nettovuosikuormitus (kg/v) alapuoliseen vesistöön. TAULUKKO 5: Arvio Voitonnevan tuotantovaiheen vuotuisesta brutto- ja nettovesistökuormituksesta (kg/v). BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Pohjois-Suomi 1966 17 538 1035 7 269 Etelä-Suomi 2173 24 921 1242 15 693 KESKIARVO 2070 21 729 1138 11 481 11

Laskelmassa on oletettu kuivatusvedet käsiteltävän ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Yleisesti tarkasteltuna vuosien väliset vaihtelut turvesoiden kuormituksessa ovat suuria. Turvesuon kuormitus on voimakkaasti riippuvainen valuntaoloista. Ylivalumatilanteissa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana aikana valunta saattaa loppua tuotantoalueelta kokonaan, jolloin myöskään kuormitusta ei synny. Voitonnevan käytettävällä pumppukuivatuksella voidaan tasoittaa virtaamahuippuja vesien ojastoon varastoinnin avulla. Luonnontilaisen suoalueen humuskuormitus (CODMn) on 50-325 g/ha d (keskimäärin 199 g/ha d, n=5). Turvemailla olevien metsäalueiden keskimääräinen humuskuormitus on 325 g/ha d (n=12) käsittelemättömillä alueilla ja 290 g/ha d (n= 12) käsitellyt alueet. Turvetuotantoalueiden keskimääräinen (netto) humuskuormitus on tuotantovaiheessa 325 g/ha d (kesäaika, n=193 kpl) ja kunnostusvaiheessa 380 g/ha d (kesäaika, n=32) (Pöyry Oy, Turvetuotannon humuskuormitus ja humus vesistöissä 2012 ja TASO-hanke: Turvetuotannon kuormitus, 2011). Em. arvoilla laskettuna hankkeen CODMn kuormitus on taulukon 6 mukainen. TAULUKKO 6: Arvio Voitonnevan vuotuisesta CODMn kuormituksesta (kg/v) eri käyttövaiheissa. BRUTTOKUORMITUS (kg/vuosi) NETTO (kg/vuosi) Luonnontilainen Kunnostus Tuotanto Luonnontilainen Kunnostus Tuotanto suo suo 7 500 22 000 20 000 7 500 14 500 12 500 Luonnontilaisena suona hankealueen CODMn-kuormitus on 7 500 kg/v. Voitonnevan kunnostusvaihe turvetuotantoon aiheuttaa 14 500 kg/v kuormituslisäyksen. Tuotantovaiheen kuormituslisäys on 12 500 kg/v. Vertailutietona voidaan laskea, että Voitonnevan laajuisen alueen käyttö metsäkasvatukseen aiheuttaisi 9 0000 kg/v CODMnkuormituksen. 3.3 Pöly, melu ja liikenne - liikenteen kuljetusreitti, kuljetusajankohdat, liikennemäärät Voitonnevan tuotantoalueelta vuosittain kuljetettava turvemäärä on noin 15 500 tonnia. Voitonnevan itäpuolen metsäautotieltä rakennetaan pistotiet tuotantoalueen aumoille. Turve kuljetetaan tuotantoalueen aumoilta Tihiänsaarentien kautta käyttökohteisiin. Yksityistien käytöstä tullaan sopimaan tiekunnan kanssa. 3.4 Varastointi ja jätteet - työkoneissa vuosittain käytettävien poltto- ja voiteluaineiden määrät ja varastointi ja pumppaamoissa vuosittain käytettävien polttoaineiden määrät ja varastointi Tuotantokaluston tarvitsema polttoaine varastoidaan ko. polttoaineen varastointiin tarkoitettuun maanpäälliseen polttoainesäiliöön. Polttoainetta käytetään vuosittain työkoneissa noin 18 000 litraa ja voiteluöljyä noin 150 litraa. Polttoainesäiliö 12

sijoitetaan tukikohta-alueelle tai sen välittömään läheisyyteen paikkaan, jonka läheisyydessä ei ole tuotantoalueen ojia eikä maasto vietä ojaan. Tukikohta-alue sijaitsee Voitonnevan tuotantoalueen eteläpuolella aumatien varrella. Tuotantokalusto käydään tankkaamassa polttoainesäiliöstä. Voitonnevan tuotantoalueella jätteitä syntyy lähinnä tuotantokoneiden huollosta. Tuotantokoneiden huolto tullaan tekemään perustettavalla tukikohta-alueella, jonne varataan jätteille asianmukaiset keräys- ja säilytystilat. Tuotantoalueella syntyvät jätteet lajitellaan ja käsitellään kunnan jätehuollon mukaisesti. Voiteluaineet ja öljyiset jätteet sekä romuakut varastoidaan työmaalla tukikohtaalueen jätekatoksessa ao. jätteiden säilytykseen tarkoitetuissa astioissa. Ongelmajätteet alueelta hakee ongelmajätteiden keräysyritys. Muun kiinteän jätteen alueelta kerää jätehuoltoyhtiö tehtävän jätehuoltosopimuksen mukaan. - jätteiden määrä, kannot ja muu puuaines, sijoittaminen ja käsittely Voitonnevan turvetuotantoalueella syntyy jätteitä seuraavasti: - työkoneiden voiteluaineet 150-200 kg/v - suodattimet ja öljyiset huoltojätteet 60-70 kg/v - akkuromua 30 kg/2 v - teräsromua - mahdollisesti aumamuovia Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on esitetty liitteessä 6. 3.5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) - paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Voitonnevan turvetuotantoalueen kuivatusvesien käsittelyyn on suunniteltu seuraavat vesiensuojelurakenteet: - sarkaojien lietesyvennykset - sarkaojien lietteenpidättimet - valunnan säätö kokoojaojissa jakamalla tuotantoalue valuntalohkoihin putkipadoilla (2 kpl). - laskeutusaltaat (2 kpl) - pintavalutuskenttä (painovoimaisesti toimiva, ympärivuotinen toiminta) - eristysojat ja eristysojien lietealtaat. Voitonnevalla voidaan toteuttaa ja saada toimiviksi suunnitelman mukaiset sarkaojarakenteet, virtaaman säätörakenteet, laskeutusaltaat sekä pintavalutuskenttä, eristysojat ja eristysoja-altaat. Suunniteltu kuivatusvesien puhdistus virtaamansäädöllä, laskeutusaltailla ja sarkaojarakenteilla sekä pintavalutuskentällä täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimustason ottaen huomioon tuotantoalueen koon ja olosuhteet tuotantoja vesiensuojelumenetelmien käytölle sekä hankkeesta aiheutuva vesistökuormitus ja sen vaikutukset alapuoliseen vesistöön. 13

- ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Voitonnevan kuntoonpano ja turvetuotanto toteutetaan ko. toiminnan osaavilla toiminnanharjoittajilla. EPV Bioturve Oy tulee suorittamaan turvetuotannon tarkkailua ja valvontaa urakoitsijoiden suhteen ympäristöluvan ehtojen täyttämiseksi. Toiminnan tarkkailu tullaan toteuttamaan kohdassa 5 (Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu) esitetyn mukaisesti Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymillä tarkkailuohjelmilla ja ulkopuolisen tahon tekemillä tarkkailuilla. Tuotantoalueen kuntoonpano- ja tuotantotoiminta tehdään kohdassa 3 (Toiminta) mukaisesti. Voitonnevan kuntoonpanosta ja turvetuotannosta tehtäviin sopimuksiin liitetään kuntoonpanoon ja turvetuotantoon liittyvät ympäristölupaehdot sekä toimintatavat tuotantoalueen ympäristönsuojelurakenteiden käytössä ja hoidossa. 4 TUOTANTOALUE, SEN YMPÄRISTÖ JA TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN 4.1 Tuotantoalueen nykytila Voitonnevan luontoselvitys Voitonnevan hankealueella on tehty kasvillisuus- ja linnustoselvitys. Kasvillisuus- ja luontoselvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 5. Selvityksessä Voitonnevan alueelta ei löytynyt alueellisesti tai valtakunnallisesti uhanalaisia tai silmälläpidettäviä kasvilajeja. Voitonnevan alueelta ei löytynyt luonnonsuojelulain, vesilain tai metsälain perusteella suojeltavia luontotyyppejä. Voitonnevan selvitysalueen suotyypeistä on luokiteltu vaarantuneiksi Etelä-Suomessa selvitysalueella esiintyvät oligotrofinen lyhytkorsineva (koko maassa luokassa säilyvä) ja lyhytkorsiräme (koko maassa luokassa silmälläpidettävä). Ko. suotyyppien luonnontilaisuuteen ja siten luontoarvoihin saattavat vaikuttaa haitallisesti suon reunaojitukset. Selvitysalueella on silmälläpidettäviksi luokitelluista suotyypeistä isovarpurämeitä ja kangasrämeitä lähinnä ojitetussa muodossa eli muuttumina. Selvitysalueen suotyypeistä rahkarämeet eivät ole uhanlaisia (luokka säilyvät). Voitonnevan pesimälinnustossa ei ole erityisesti suojeltavia tai luonnonsuojeluasetuksella valtakunnallisesti uhanalaiseksi luokiteltuja lajeja. Suolla pesivät lajit (kuten kaikki lintulajit yleisesti) ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Suomalaisissa tai kansainvälisissä suojeluluokituksissa mainittuja lajeja ovat kurki, kapustarinta, liro, teeri, palokärki ja niittykirvinen. Laskenta-alueella pesi enimmäkseen metsälajeja, sillä alueeseen sisältyi avosuon lisäksi, mäntyrämeitä ja järeäpuustoisia kangasmetsäsaarekkeita. Tästä johtuen alueen lintutiheys oli selvästi eteläpohjalaista keskivertosuota suurempi. Valtaosa linnustosta oli Suomen runsaslukuisimpiin lajeihin kuuluvia metsäkirvisiä, peippoja ja pajulintuja. Soilla pesiviä lajeja oli kymmenen, ja niiden kokonaisparimääräksi tuli 38 (tiheys 24,8 paria/km²). Voitonnevalla ei ole erityistä merkitystä lintujen kevätmuuton aikaisena levähdys- tai ruokailualueena, sillä suolla ei leveää Kruunuojaa lukuun ottamatta ole avovesialueita. Nevan keskiosassa on teerien soidinpaikka, jossa oli 29.5 soidinäänten perusteella arvioituna 5-10 koirasta. Lintulaskennoissa havaittuja suon yllä lentäneitä lajeja olivat punatulkku, korppi, haarapääsky ja lajilleen määrittämätön käpylintu. 14

TAULUKKO 7: Voitonnevan linnustoon kuuluvat, eri suojeluluokituksissa mainitut lajit. Lajin uhanalaisuus tarkoittaa uhanalaisuusluokitusta Suomessa: NT= silmälläpidettävä, LC= elinvoimainen, RT= pohjanmaalla alueellisesti uhanalainen, Direktiivilaji= EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, jonka elinympäristöjä jäsenvaltioiden on suojeltava erityistoimin. Vastuulaji= Suomen kansainvälisen linnustosuojelun vastuulaji, jonka Euroopan Unionin alueen kannasta vähintään 15 % pesii Suomessa. Uuden uhanalaisuusluokituksen mukaisesti Voitonnevan merkittävimmät pesimälajit ovat teeri ja niittykirvinen, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) lajeiksi (Mikkola-Roos ym. 2010). Liro on vuonna 2000 luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi (RT) (Rassi ym.2001). Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen suolinnustoselvitysten perusteella luonnontilaisen suon keskimääräinen lintutiheys oli 29 paria/km² (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy, julkaisematon aineisto). Voitonnevalla suolintutiheys oli 24,8 paria/km², eli n. 14 % keskimääräistä pienempi. Laskenta-alueen puustoisimmissa osissa pesivien metsälajien ansiosta linnuston kokonaistiheys nousi kuitenkin selvästi suuremmaksi (56,9 paria/km²). Laskennoissa Voitonnevan alueella ei havaittu muuttolintukerääntymiä. 4.2 Asutus ja maankäyttö - tuotantoalueen sijainti Voitonnevan tuotantoalue sijaitsee noin 15 km Seinäjoen keskustasta luoteeseen. Hanke sijaitsee karttalehden 2311 04 ja 2222 06 alueella. Hankkeen sijainti on esitetty piirustuksessa 2292-4-01 (hakemuksen liite 2). - tuotantoalueen lähiympäristön kuvaus Voitonneva rajautuu pohjoisessa metsäiseen kangasmaastoon, lännessä Haudannevan suoalueeseen ja idässä moreeniselänteisiin, joiden itäpuolella on Voitonnevan avosuoalue. Hankealueen eteläpuolella on peltoalue. Voitonnevan itä- ja kaakkoispuolella on metsäautotiet. 15

KUVA 3: Voitonnevan hankealue rajaus (ruskea viiva) ja ojittamattomien alueiden rajaus. Hankealueen reunat on ojitettu ja hankealueen halki kulkee syvä Kruununoja, jotka ovat vaikuttaneet ojittamattomien alueiden vesitalouteen. - lähialueen asutus ja kaivot Lähin asutus sijaitsee Voitonnevan eteläpuolella 770 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Muilta osin suunniteltua tuotantoaluetta asutus sijoittuu noin 1100-3000 m etäisyydelle tuotantoalueesta. Voitonnevan lähialueella ei sijaitse kaivoja. - voimajohdot, virkistysalueet Voitonnevan itäpuolella noin 800 m päässä tuotantoalueen reunasta kulkee voimajohto. - tiet, radat Voitonnevan itäpuolella on Tihiänsaarentie metsäautotie. 16

- vaikutukset asutukseen ja maankäyttöön (mm. pöly melu ja liikenne) Turvetuotantoalueilla tehtyjen melumittausten ja -laskelmien perusteella on arvioitu, että tuotantokoneista aiheutuva melu ei useimmissa tapauksissa ylitä melun ohjearvoja tuotantoalueen ulkopuolella. Meluavimmat jyrsinturpeen tuotantovaiheet voivat aiheuttaa 55 db:n melutason ylittymisen 100-150 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Suon kunnostukseen liittyvät työvaiheet voivat avoimessa maastossa ja melun leviämisen kannalta otollisissa olosuhteissa aiheuttaa 55 db:n melutason ylittymisen 350 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihtyvyyshaittarajan noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Turvetuotannosta aiheutuva laskeutuvan pölyn haitta voi ylittää viihtyvyyshaittarajan noin 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. PM10-pitoisuuksien 24 tunnin pitoisuuslisä jää alle 50 µg/m³ tasolla (ohjearvo) avoimessa maastossa 100 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. Hankealueella ei ole esitetyillä haitta-alueilla asutusta. Voitonnevan eteläpuolella lähin asutus sijaitsee 770 m etäisyydellä tuotantoalueen reunasta. - muut turvetuotantoalueet ja muu toiminta (viljely, elinkeinotoiminta) lähialueilla Voitonnevaa ympäröivä alue on maa- ja metsätalous käytössä. 4.3 Suojelukohteet, pohjavesialueet ja muinaismuistokohteet Voitonnevan lähin luonnonsuojelualue on Kivistönmäen suojelualue (FI0800148) Voitonnevan lounaispuolella noin 4 km päässä hankealueesta. Voitonnevan lounaispuolelle n 4 km päähän sijoittuu Kivistönmäen (nro 1097504) pohjavesialue (kuva 3). 17

Soiden suojeluohjelma Natura aluemaiset kohteet Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Koskiensuojelulailla suojellut vesistöt Pohjavesialueet KUVA 4: Voitonnevan lähimmät luonnonsuojelu- ja pohjavesialueet (Lähde: Herttatietokanta). Voitonnevan lähin muinaismuistokohde on Tuppikallio muinaismuistojäännös, joka sijaitsee Voitonnevan luoteispuolella noin 3 km päässä tuotantoalueesta (kuva 5). 18

Muinaisjäännökset, pistemäiset kohteet, maanpäällinen KUVA 5: Voitonnevan lähimmät muinaismuistokohteet (Lähde: Hertta-tietokanta). 4.4 Vesistö - vesistöalue Voitonneva sijaitsee Kyrönjoen (42) vesistöalueen, Kyrönjoen keskiosan (42.02) Kainastonluoman (42.026) valuma-alueella (liite 2, piirustus 2292-4-02). Vedet purkautuvat Voitonnevan suoalueelta reittiä Kainastonluoma, Kyrönjoki. - virtaamatiedot Kainastonluoman valuma-alue laskussa Kyrönjokeen on 79,79 km². Kyrönjoen valuma-alue Kainastonluoman laskun jälkeen on 4103,27 km². 19

TAULUKKO 8: Arvioidut virtaamatiedot. Valuma Kainastonluoma laskussa Kyrönjokeen Kyrönjoki Kainastonluoman laskun jälkeen km² 79,79 4103,27 (l/s km ²) (m³/s) (m³/s) Keskivirtaama 6,2 0,5 25 Kevään keskiylivirtaama 60 5 246 Kesäkauden keskiylivirtaama 35 2,8 144 Kesän keskialivirtaama (30 vrk) 0,52 0,04 2,1 Talven keskialivirtaama (30 vrk) 0,7 0,06 2,8 Virtaama-arviot perustuvat Kainastonluoman seurantatietoihin (Seuna 1982). Kainastonluoman valuma-alueesta on peltoa 27 %, suota 20 % ja puustoa keskimäärin 53 m³ hehtaarilla. Kyrönjoen vesistöalueen ylivirtaama HQ 528 m³/s, keskivirtaama MQ 43 m³/s, alivirtaama NQ 2,3 m³/s (http://www.ymparisto.fi/). Kainastonluoma Kainastonluoman alaosan veden laatua on selvitetty 2.5.2012 ja 9.5.2012 otetuilla näytteillä (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy). Kainastonluoman veden ravinne- ja kiintoainepitoisuudet sekä väri- ja sameusarvot ovat korkeita (taulukko 9). TAULUKKO 9: Kainastonluoman vedenlaatutietoja 2.5.2012 ja 9.5.2012 (Etelä- Pohjanmaan Vesitutkijat Oy). Kainastonluoman veden laatua (liite 8) on seurattu ympäristöhallinnon Kainastonluoma mp 82 havaintopaikalta. Taulukossa 10 on esitetty havaintopaikan Kainastonluoma mp 82 vuosien 1990-1994, havainnoista lasketut keskiarvot. Liitteessä 8 on esitetty havaintokohtaiset arvot. Vesi on ollut ravinteikasta, tummaa ja humuspitoista. 20

TAULUKKO 10: Havaintopaikan Kainastonluoma mp 82 vuosien 1990-1994 havainnoista lasketut keskiarvot (n=21, Hertta-tietokanta). Kok.P PO4-P Kok.N Nitraattj typpenä, suodattam aton Nitriitti typpenä, suodattam aton Hapen kyllästysaste kyll.% Happi, liukoinen CODMn Kiintoaine, karkea Kiintoaine; F3;GVF Sähkönjohtavuus µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l ms/m mg Pt/l Väriluku ph 157 87 1895 675 6 81 10 32 48 48 20 195 6,2 - Kyrönjoki Koko Kyrönjoen valuma-alueen maankäyttö on erittäin intensiivistä ja Kyrönjoen joillakin osavaluma-alueilla voi peltojen osuus olla jopa 60 % (Rautio ym. 2009) (kuva 6). Ravinnekuormituksen lisäksi vesistöalueeseen kohdistuu merkittävä kiintoainekuormitus. Ongelmia veden laadulle keväisin ja syksyisin tuovat myös keskija alajuoksun happamat alunamaat. KUVA 6: Eri maankäyttömuotojen osuus Kyrönjoen valuma-alueesta (Nuotio 2008). 21

Kyrönjoen fosfori- ja typpipitoisuudet ovat korkeita. Myös kiintoainepitoisuudet ovat ajoittain hyvin korkeita. Kyrönjoesta mitattujen virtaamien ja pitoisuuksien perusteella vuosien 1968 2006 keskimääräinen fosforipitoisuus on noin 110 μg/l ja typpipitoisuus 2 000 μg/l. Vuosien väliset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Fosforipitoisuudet ovat olleet laskussa, mutta typpipitoisuuksissa on lievää nousua (kuva 7). (Rautio ym. 2009: Ehdotus Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelmaksi vuoteen 2015). KUVA 7: Kyrönjoen (Skatila) ravinnepitoisuuden vuosiarvot sekä keskivirtaamat vuosina 1968-2006 (Hertta-rekisteri, 2007). (Rautio ym. 2009) - kokonaisfosfori ug/l -kokonaistyppi ug/l - kiintoaine mg/l - kemiallinen hapenkulutus CODMn mg/l - sähkönjohtavuus ms/m - ph 22

KUVA 8: Kyrönjoen veden laadun havainnot vuosikeskiarvoina 1975-2012. Havaintopaikkana Skatila (vp 9600) http://wwwi8.ymparisto.fi/i8/fi/longperiod_4381.htm KUVA 9: Kyrönjoen vesistötöiden tarkkailuun kuuluvien vesinäytteenottopaikkojen sijainti ja vesimuodostumat. (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). 23

Kyrönjoen alaosalla Skatilassa ja suistossa Tottesundissa vesi oli vuonna 2011 hyvin hapanta (ph 5,5) huhti- ja toukokuun vaihteessa ja Skatilassa lisäksi syys-lokakuun vaihteessa. ph-arvo oli Nikkolassa yleensä suurempi kuin Seinäjoen oikaisu-uoman alaosalla Kiikussa tai pengerrysalueen alaosalla Malkakoskella. ph:n minimiarvon havaintopaikkojen väliset erot olivat vuonna 2011 tavanomaista pienemmät. Kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuudet olivat vuonna 2011 suurimmat keväällä. Kiintoainepitoisuus oli Nikkolassa yleensä samalla tasolla kuin Skatilassa, mutta fosforipitoisuus yleensä laski alavirtaan päin. Typpipitoisuus sitä vastoin yleensä kasvoi Nikkolasta alavirtaan päin. Kiintoainepitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 Nikkolassa selvästi suurempi kuin edeltävänä vuonna (kuva 8). Fosforipitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 hieman suurempi kuin edeltävänä vuonna kaikilla paikoilla. Typpipitoisuuden keskiarvo oli vuonna 2011 suurempi kuin edeltävänä vuonna muilla paikoilla paitsi Kiikussa (kuva 10) (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). KUVA 10: Kyrönjoen kiintoaine-, fosfori- ja typpipitoisuuden keskiarvo vuosina 1996-2011). Havaintopaikkojen sijainti on esitetty kuvassa 8. (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). 24

Kyrönjoen ravinnekuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Kyrönjoen pääuoman kokonaisfosforikuormituksesta 60 % muodostuu maataloudesta ja seuraavaksi eniten luonnonhuuhtoumasta (16 %) ja haja-asutuksesta (11 %) (kuva 11). Typpikuormituksessa maatalouden kuormitusosuus on pienempi ja luonnonhuuhtouman ja yhdyskuntien kuormitusosuus suurempi kuin fosforikuormituksessa (kuva 12). KUVA 11: Kyrönjoen laskennallinen fosforikuormitus ja sen jakautuminen (Nuotio 2008: Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa). 25

KUVA 12: Kyrönjoen laskennallinen typpikuormitus ja sen jakautuminen (Nuotio 2008: Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa). 26

Kyrönjoen pääuoman keskeiset kysymykset vesienhoidon toimenpideohjelmassa ovat maaperän happamuus, hajakuormitus, rakenteelliset muutokset, tulvat ja säännöstely. Kyrönjoen veden laatu ja vesien tila on eri puolella valuma-aluetta erilainen riippuen niistä tekijöistä, jotka voimakkaammin vaikuttavat vesistön tilaan. Pääuomassa vaikuttavat hajakuormitus, vaellusesteet, tulvat ja tulvasuojelutoimenpiteet (säännöstely, padot ja patoaltaat) voimakkaasti joen tilaan. Lisäksi maaperän happamuus heikentää määrätyissä hydrologisissa tilanteissa kuivatustoimenpiteiden takia vesistön tilaa erittäin voimakkaasti (Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelma). Kyrönjoen valuma-alueella oli vuonna 2007 toiminnassa 67 turvetuotantoaluetta, joiden yhteenlaskettu kokonaispinta-ala on 8 700 ha. Yksittäisen tuotantokentän keskimääräinen pinta-ala on siis noin 100 ha ja soiden koko vaihtelee välillä 4-1200 ha (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Turvetuotantoalueiden osuus joen kokonaiskuormituksesta on muutaman prosentin luokkaa (kuvat 11 ja 12). Kyrönjoen valuma-alueella on runsaasti vanhoja turvetuotantoalueita, joiden kuivatusvesien käsittely on puutteellista. Tuotantoalasta osa poistuu tuotannosta vuoteen 2015 mennessä ja vastaavasti uusia tuotantoalueita otetaan käyttöön. Vuoteen 2015 mennessä kaikille toiminnassa oleville turvetuotantoalueille on rakennettu pintavalutuskentät, kuivatusvesien kemiallinen käsittely tai muu soveltuva kuivatusvesien käsittelymenetelmä. Kyrönjoen vesiensuojelun toimenpideohjelman mukaan turvetuotannossa pintavalutuksella ja kasvillisuuskentillä voidaan periaatteessa vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta tavoitteiden mukaisesti (50-70%), jos ja kun myös perustoimenpiteet (sarkaojarakenteet, laskeutusaltaat) ovat kunnossa kaikilla alueen turvetuotantoalueilla. Näillä lisätoimenpiteillä turvetuotannon kuormituksen vähentämistavoite voitaneen saavuttaa vuoteen 2015 mennessä (kuva 13), kun myös kaikki perustoimenpiteet ovat toteutuneet. Voitonneva edustaa Kyrönjoen valumaalueen uusia tuotantoalueita. Voitonnevan vesiensuojelurakenteet ovat Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaiset. KUVA 13: Arvio vuoteen 2015 mennessä tehtäväksi esitettyjä toimenpiteiden vaikutuksesta Kyrönjoen fosforikuormitukseen (Rautio ym. 2009). 27

- Kyrönjoen pääuoman ekologinen luokittelu Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan ihmistoiminnan voidaan todeta vaikuttaneen merkittävästi pääuoman ala- ja keskiosan (Malkakosken alapuoli) veden tilaan. Vaikutukset näkyvät kalaluokittelussa, pohjaeläinluokittelussa, veden ravinne- ja klorofyllipitoisuudessa sekä ph-arvoissa. Hajakuormitus ja osin myös pistekuormitus (asutuksen jätevedet) ovat tehneet joesta rehevän. Malkakosken alapuolisessa Kyrönjoessa on useita kalojen vaellusesteitä ja muutenkin joen luonnontilaa on osin muutettu pengertämällä ja ruoppaamalla. Pitkämön ja Kyrkösjärven lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset ovat vaihtelevia. Vesistötöiden seurauksena kevään ylivirtaama on muuttunut melko paljon. Happamuushaittoja esiintyy alueella vuosittain ja 5-10 vuoden välein on sattunut laajamittaisia kalakuolemia. Toimenpideohjelmassa annetaan seuraava arvio vesistönosan luokitteluksi: ekologinen luokka: välttävä, kemiallinen tila hyvää huonompi. Lisäksi maaperän happamuuden, veden ph-mittausten ja satunnaisten veden metallipitoisuuksien perusteella myös alaosan sivujoet eli Lehmäjoki ja Orismalanjoki ovat kemiallisesti hyvää huonommassa tilassa (Rautio ym. 2009). Pääuoman yläosalla (Malkakosken yläpuoli) ei ole koskia, eikä nykyistä ekologista vedenlaatu-luokitusta voida käyttää. Kyrönjoen yläosan veden laatu ja ekologinen tila on selvästi ihmistoiminnan vaikutusten alainen. Tämä näkyy ravinne- ja klorofyllipitoisuudessa, ph-arvoissa sekä pitkien suvantojaksojen alusveden happipitoisuudessa. Hajakuormitus, maaperän happamuus ja osin myös asutuksen jätevedet vaikuttavat veden tilaan. Jokialue on lähes kokonaisuudessa rakennettu ja Pitkämön ja Kyrkösjärven lyhytaikaissäännöstelyn vaikutus on selkeä. Toimenpideohjelmassa annetaan seuraava arvio vesistönosan luokitteluksi: ekologinen luokka: huono ja kemiallinen luokka hyvä. - ravinnekuormituksen vähentämistavoitteiden toteutus turvetuotannon osalta Kyrönjoen vesienhoidon toimenpideohjelmassa on ravinnekuormituksen vähentämisen lisätoimenpiteitä ja niiden vaikutuksia tarkasteltu erikseen kahdella Kyrönjoen osaalueelle. Osa-alueet ovat Kyrönjoen pääuoma sekä Kyrönjoen sivujoet (Kauhajoki, Jalasjoki ja Seinäjoki). Toimenpideohjelmassa päädyttiin tähän aluejakoon, koska Kyrönjoen pääuomassa hyvän ekologisen tilan suurin este on maaperähappamuus ja Kyrönjoen sivujokia haittaa erityisesti rehevyys ja kiintoainekuormitus. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa suositellaan turvetuotannon vesiensuojelurakenteeksi Kyrönjoen pääuoman alueella ensisijaisesti pintavalutusta ja kasvillisuuskenttää. Kemiallinen käsittely on toissijaisesti suositeltava menetelmä. Voitonnevan hankkeessa tuotantoalueelle suunnitelluista vesienkäsittelyrakenteista pintavalutuskenttä on vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen pääuoman alueelle ensisijaisesti suositeltu vesienkäsittelymenetelmä. Hankkeen toteutus ko. menetelmällä on vesienhoidon toimenpideohjelman mukainen ja hankkeen toteutus ei tällöin vaaranna vesienhoidon tavoitteita Kyrönjoella. - kalasto ja kalastus Hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Kyrönjoki kuuluu Kyrönjoen vesistön kalastusalueeseen. Kyrönjoen kalastusalueen isännöitsijä on Marko Paloniemi (Huhtalantie 2, 28

60220 Seinäjoki). Kalastusoikeuden haltija on Kyröjoessa Hangasnevan laskun kohdalla Ylistaron kalastusseura ry, puh.joht. Seppo Isosaari. Kyrönjoen vapaa-ajan kalastusta on selvitetty (Tapio Keskinen 2005: Kyrönjoen kalastustiedustelut 2003) joki- ja suistoalueella. Selvitys tehtiin postitse lähettämällä tiedustelulomakkeet kotitalouksille. Tiedustelun peruskehikkojoukkona olivat Kyrönjoen varren kotitaloudet ja vapa-ajan asunnot. Joen läheisyydessä sijaitsevat kunnat ovat otoksessa mukana kokonaan ja muista jokivarren kunnista postinumeroalueen mukaan jokea lähimpänä olevat alueet. Otantasuhdetta säädettiin väestömäärän suhteessa. Tiedusteluja lähetettiin kaikkiaan 3100 kotitaloudelle. Koko jokialueelta tiedustellun vastasi 1900 kotitaloutta. Vastanneista kotitalouksista kalastusta oli harjoittanut 179 kotitaloutta (9,4 %). Selvityksen osa-alue B käsittää Malkakosken ja Ilmajoen välisen alueen. Kalastustiedustelun perusteella alueella arvioidaan harjoittavan kalastusta 1074 henkilöä 678 ruokakunnasta. Kalastuksesta on ongintaa/pilkintää 78 %, läänikohtaisella vieheluvalla kalastavia 17 %, kalastusluvalla (kalastusalueen ja koskialueen luvat) kalastavia on 2 % ja osakkaita/omistajia 4 %. Kalastus keskittyy kesäaikaan kesäelokuulle, jolloin kalastuspäiviä on keskimäärin 3-4 päivää kuukaudessa ruokakuntaa kohden. Alueella suurimmat pyyntiponnistukset olivat katiskapyynnissä (1489 kalastuskertaa), viehekalastuksessa (1485 kalastuskertaa) ja onginnassa/pilkinnässä (3662 kalastuskertaa). Alueen keskisaalis on ruokakunnalla 8,8 kg. Keskihajonta saaliissa on 20,6 kg kalastaneilla ruokakunnilla. Vapaa-ajan kalastajien saalis on yhteensä 6 069 kg. Alueen tärkeimmät saaliskalat olivat ahven (1850 kg) ja hauki (1769 kg). Särkisaalis oli 1070 kg. Kiiskiä saatiin 153 kg, lahnaa 890 kg, säynettä 13 kg, salakkaa 175 kg, madetta 71 kg taimenta 13 kg, kirjolohta 26 kg ja kuhaa 38 kg. TAULUKKO 11: Tärkeimpien lajien saalis (kg) tärkeimpien pyydysten osalta. verkko koukku katiska viehe onki/pilkki <33 mm ahven 26 0 645 421 1340 särki 0 0 153 4 913 lahna 0 0 77 0 814 hauki 26 71 64 1389 245 made 0 0 0 0 71 kirjolohi 0 0 0 13 13 Tärkeimmät pyydykset olivat katiska, viehe ja onki/pilkki (taulukko 9). Pääosa haukisaaliista saatiin vieheellä. Ahvensaalis saatiin pääosin ongella/pilkillä, katiskalla ja vieheellä. Suurimmat ahven- ja haukiyksikkösaaliit (taulukko 10) saatiin verkolla. (Keskinen 2005). TAULUKKO 12: Tärkeimpien lajien yksikkösaalis (g/koentakerta tai pyyntipäivä). verkko koukku katiska viehe onki/pilkki <33 mm ahven 1368 0 43 284 366 särki 0 0 103 3 249 lahna 0 0 52 0 222 hauki 1368 197 43 935 67 made 0 0 0 0 19 kirjolohi 0 0 0 0 4 29

Vuonna 2011 verkkokoekalastuksen Kitinojan (Kyrönjoen keskiosa) kappalemääräinen yksikkösaalis koostui ahvenesta 10,5 kpl/verkkosarja/vrk, särjestä 9,5 kpl/verkkosarja/vrk kiiskestä 6 kpl/verkkosarja/vrk, lahnasta 4 kpl/verkkosarja/vrk, salakasta 3 kpl/verkkosarja/vrk ja hauesta 0,5 kpl/verkkosarja/vrk. Särkikalojen %- osuus oli 49 %. Ahven oli runsasmassaisin saaliskala 1043 g/verkkosarja/vrk. Lahnan massamäärä oli 817 g/verkkosarja/vrk, särjen 463 g/verkkosarja/vrk ja hauen 106 g/verkkosarja/vrk. Särkikalojen osuus oli 52 %. Vuonna 2011 verkkokoekalastuksen kappalemääräinen yksikkösaalis oli tarkkailupaikoista pienin Kitinojalla ja suurin Seinäjoen Viitalassa (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). Vuonna 2011 poikasnuotan yksikkösaaliit olivat pienimmät Kitinojalla (Kyrönjoen keskiosa) ja suurimmat Österfjärdenillä. Kitinojalla valtaosa saaliista oli ahventa, kun taas Österfjärdenillä (suisto) lahnaa ja särkeä oli runsaasti. Vuonna 2011 saaliit jäivät edellisvuosiin verrattuna vaatimattomiksi Kitinojalla ja Peuralassa, kun sitä vastoin Voitilassa saaliit olivat ennätysmäiset ja Österfjärdenillä suurempi saalis saatiin ainoastaan vuonna 1999. Ahvenen keskipituus oli Kitinojalla 0,5-0,8 cm suurempi kuin muilla paikoilla. Ahvenen keskipituus oli Kitinojalla muita paikkoja suurempi myös vuo-sina 2006, 2008, 2009 ja 2010 (Tolonen 2008, Tolonen & Salmelin 2012). Voi olla, että ahvenen kasvu on Kitinojalla nopeaa yksilöiden vähälukuisuuden ja vähäisen ravintokilpailun vuoksi (Kyrönjoen vesistötyöt, velvoitetarkkailu vuonna 2011). - Kainastonluoman kalaston ja kalastuksen yleiskuvaus (Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy 2012) Kainastonluoma on eräs Kyrönjoen pienistä sivu-uomista. Se ei ole kalataloudellisessa mielessä merkittävä vesistö, mutta ainakin hauki, särki ja mahdollisesti myös lahna saattavat nousta luomaan kutuaikana. Kalastus on vähäistä kotitarvekalastusta ja parhaimmat edellytykset sille löytyvät luoman alaosasta. Mahdollisia pyyntitapoja ovat lähinnä katiskakalastus ja onkiminen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kalaatlaksen tiedoissa on maininta Kainastonluoman valuma-alueelle tehdyistä rapuistutuksista. Tarkempia tietoja istutusajankohdasta, rapumääristä tai istutusten tuloksellisuudesta ei ole saatavilla. Kainastonluoman alapuolisessa Kyrönjoessa on ollut harva kohtalainen rapukanta mm. Ylistaron koskissa. Vuonna 1999 joen kanta kuitenkin romahti rapuruton seurauksena (Teppo ym. 2006). - turvetuotannon vaikutus Seuraavassa on tarkasteltu Voitonnevan kuivatusvesien vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. Tarkastelu keskittyy vesistön kannalta kriittiseen kesäaikaan.voitonnevan turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamia ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäyksiä alapuolisessa vesistössä on arvioitu edellä esitettyjen valuma- ja kuormitusarvojen perusteella. Laskelmassa arvioidaan Voitonnevan turvetuotantoalueen vaikutusta alapuolisessa vesistössä tapahtuviin ainepitoisuuden muutoksiin tarkasteluajanjaksona. Arvio on tehty laskemalla tarkastelukohdassa vesistössä kulkevan virtaaman ainepitoisuuksien kohoamista tuotantoalueelta tulevan kuormituksen johdosta. Kainastonluomaan purkautuvat Voitonnevan tuotantoalueen kuivatusvedet 103,5 ha tuotantoalalta (sarkaala).ympäröivältä valuma-alueelta tulevana keskivalumana on tuotantokaudella kesäajalta käytetty arviota kesän keskivalumasta kesä-syyskuun jaksolta (7 l/s km 2 ) (Sovellettu hydrologia 1986). Tuotantoalueen keskivalumana on käytetty samaa keskivaluntaa kuin ympäröivillä alueilla. 30

TAULUKKO 13: Voitonnevan turvetuotantoalueen (netto)kuormituksen aiheuttama ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäys vesistössä kunnostusvaiheen 1. ojitusvuonna kesän keskimääräisessä valuntaja kuormitustilanteessa. Kok.P (ug/l) Kok.N (ug/l) Kiintoaine (mg/l) CODMn (mg/l) Kainastonluoman laskussa Kyrönjokeen 1,2 33 0,1 0,8 Kyrönjoki 0,02 0,6 0,003 0,02 TAULUKKO 14: Voitonnevan turvetuotantoalueen (netto)kuormituksen aiheuttama ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lisäys vesistössä tuotantovaiheessa kesän keskimääräisessä valunta- ja kuormitustilanteessa. Kok.P (ug/l) Kok.N (ug/l) Kiintoaine (mg/l) CODMn (mg/l) Kainastonluoman laskussa Kyrönjokeen 0,6 16 0,06 0,7 Kyrönjoki 0,01 0,3 0,001 0,01 Kainastonluomassa Voitonenvan kuormitus voi näkyä virtaamatarkastelun perusteella hyvin lievänä ravinteisuuden kasvuna. Kyrönjoessa Voitonnevan kuormituksen vaikutuksia ei voi erottaa (taulukot 13 ja 14). Voitonnevan tuotantoalueen (netto)ominaiskuormitustaso on 11 kg/v km² kokonaisfosforia ja 480 kg/v km² kokonaistyppeä. Voitonnevan ympäristön kokonaisfosforin hajakuormitus on 10-20 kg/v km² tasolla ja kokonaistypen hajakuormitus 200-400 kg/v km² tasolla. Voitonnevan turvetuotantohankkeella ei arvioida olevan erityistä merkitystä Kainastonluoman kalataloudellisen arvon kannalta. Hanke ei myöskään muulla tavoin vaikuta näiden vesistöjen nykyiseen käyttöön. 4.5 Ympäristöriskit Turvetuotantotoimintaan ei sisälly erityisiä ympäristövaikutusten kannalta poikkeuksellisia riskejä. Alueen turvetuotantoprosessi toimii samalla tavalla koko tuotannon mahdollistavan ajan (jyrsintä, turpeen kuivatus ja turpeen ajo aumoihin). Tuotantoalueen vesistökuormitukseen vaikuttaa luonnollisesti tuotantoalueelta lähtevän virtaaman suuruus. Tuotantoalueen vesiensuojelurakenteet on mitoitettu myös suuremmille virtaamille. Tuotantoalueen palosuojelu tullaan toteuttamaan Sisäasianministeriön antaman ohjeen mukaan (Ohje turvetuotantoalueiden paloturvallisuudesta, annettu 4.12.2006). Tuotantokaluston polttoaineen varastosäiliötä tarkkaillaan säiliön käytön ja täytön yhteydessä. 31

5 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU EPV Bioturve Oy:n turvesoiden tarkkailu on esitetty hakemuksen liitteessä 7. 6 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET 6.1 Kalatalousmaksu/-velvoitteet Voitonnevan alapuolisella Kainastonluomalla ei ole erityistä kalataloudellista merkitystä. 6.2 Muut toimenpiteet Hakija sopii alueen yksityisteiden käytöstä turvekuljetuksiin. Suunnitelmassa esitetyt rakennettavista aumateistä ovat luonnoksia. Teiden paikka sovitaan maanomistajien kanssa. Samoin auman 3 sijoitus sovitaan maanomistajien kanssa. Tilan järj. nro 2 (liite 3) käytöstä hankkeessa sovitaan tilan omistajien kanssa. 7 KORVAUKSET Voitonnevan alapuolisessa Kainastonluomassa ja Kyrönjoessa Voitonnevan turvetuotannon kuormitus ei muuta vesistön laatua. Voitonnevan turvetuotannosta ei aiheudu korvattavaa haittaa kalastolle, kalastukselle, vesistön virkistyskäytölle eikä tonttien arvolle. 8 HAKEMUKSEEN LIITETTÄVÄT TIEDOT ASIANOSAISISTA Voitonnevan rekisterikartta ja omistajatiedot on esitetty liitteessä 3. Oulussa 7.2.2012 Planora Oy Seppo Mäkäräinen FK 32

LIITE 1. Hakemussuunnitelman arvioiden perusteet (ominaiskuormitustiedot, pöly- ja melukuormitustiedot ). Hakemussuunnitelman kohta 3.2 sivu 11 - päästöjen laskentaperusteet Voitonnevan kuormitusta on arvioitu Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden kuormitustarkkailuaineistosta Pöyry Oy:n laatiman yhteenvetoraportin Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009 tulosten perusteella. Taulukoissa 1 ja 2 on esitetty Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen alueen pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus. Tarkkailutulokset ovat vuosilta 2003-2008. TAULUKKO 1: Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset ensimmäisenä kuntoonpanovuonna. (Pöyry Oy: Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). 33

TAULUKKO 2: Pintavalutuskentällisten kuntoonpanovaiheen turvesoiden keskimääräiset ominaiskuormitukset 2. ja sitä seuraavina kuntoonpanovuosina. (Pöyry, Vapo Oy, Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVAhankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). Taulukossa 3 on esitetty pintavalutuskenttien keskimääräiset ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina. Pohjois-Suomessa vuosivalunta on ollut Etelä-Suomea suurempi, mutta veden laatu tarkkailutulosten perusteella toisaalta hieman parempi. Pintavalutuskenttien ominaiskuormitukset ovat Pohjois-Suomessa hieman pienempiä kuin Etelä-Suomessa. 34

TAULUKKO 3: Pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden keskimääräiset ominaiskuormitukset v. 2003-2008. n= kohteiden lukumäärä. (Pöyry, Vapo Oy, Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupahakemuksissa, 2009). Turvetuotannon nettokuormituksella käsitetään turvetuotannon aiheuttamaa kuormitusta. Nettokuormitus saadaan vähentämällä alueelta muutenkin vesistöön tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma) suon bruttokuormituksesta. Voitonnevan tuotantovaiheen kuormitus on arvioitu Voitonnevan pintavalutuskentän 103,5 ha tuotantoalalla. Alueella käytetään pumppukuivatusta, jolloin rankkasateen aikainen suuri vesimäärä ei purkaudu alueelta välittömästi. Ylivaluntatilanteessa vettä varastoidaan tuotantoalueen ojastoon, josta se pumpataan viiveellä eteenpäin. Pumpun käyttö tasoittaa valuntaa. Turvetuotantoalueen ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla tuotantoalueen ohi alapuoliseen vesistöön. Eristysojien kuormitus on normaalia suometsäalueen kuormitusta. 35