EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 8.1.2004 KOM(2003) 852 lopullinen Maatalouden tilanne Euroopan unionissa Kertomus vuodelta 2002 Julkaistu teoksen Yleiskertomus Euroopan unionissa 2002 yhteydessä BRYSSEL LUXEMBURG 2003 Fl Fl
SISÄLLYSLUETTELO 1. TALOUDELLINEN TILANNE JA MAATALOUSTULOT 4 1.1. Yleistä 4 1.2. Tuotanto 8 1.3. Tuotanto ja markkinahintojen kehitys 11 1.4. Tuotantopanosten hinnat 14 1.5. Maataloustulojen kehitys 14 1.6. Maatalouden kirjanpidon tietoverkko (FADN) 22 2. POLIITTINEN KEHITYS JA LAKIALOITTEET VUONNA 2002 28 2.1. YMP:n väliarviointi 28 2.2. Laatupolitiikka 28 2.3. Luonnonmukainen maatalous 31 2.4. Maataloustuotteiden menekinedistäminen 32 2.5. Maatalouslainsäädännön yksinkertaistaminen 32 2.6. Valtiontuet 34 2.7. Vähäosaisimmille myönnettävä tuki 43 2.8. Syrjäisimmät alueet 44 2.9. YMP:aa koskevat tiedotustoimet 45 2.10. Tieto ja viestintätekniikka 47 2.11. Neuvoaantavat komiteat ja suhteet yhteiskuntaelämän ja ammattialojen järjestöihin47 3. MARKKINOIDEN KEHITYS 48 3.1. Viljatuotteet 48 3.2. Markkinoiden kehitys Eläintuotteet 79 4. MAATALOUDEN VALUUTTAJÄRJESTELMÄ 91 4.1. Kehitys vuonna 2002 91 5. MAASEUDUN KEHITTÄMINEN VUONNA 2002 92 5.1. Belgia 93 5.2. Tanska 94 5.3. Saksa 94 5.4. Kreikka 95 5.5. Espanja 96 2
5.6. Ranska 97 5.7. Irlanti 98 5.8. Italia 99 5.9. Luxemburg 100 5.10. Alankomaat 101 5.11. Itävalta 101 5.12. Portugali 102 5.13. Suomi 103 5.14. Ruotsi 104 5.15. Yhdistynyt kuningaskunta 105 6. YMPÄRISTÖ JA METSÄT 105 6.1. Ympäristötoimenpiteet 105 6.2. Metsätaloutta koskevat toimenpiteet 107 7. YMP:N RAHOITTAMINEN VUONNA 2002 108 7.1. EMOTR:n tukiosasto 108 7.2. EMOTR:n ohjausosasto 114 7.3. Arviointi 120 8. LAAJENTUMINEN 120 8.1. Tärkeimmät vaiheet 120 9. KANSAINVÄLISET SUHTEET 124 9.1. Kansainväliset järjestöt ja sopimukset 124 9.2. Kahdenväliset ja alueelliset kauppasuhteet 130 3
1. TALOUDELLINEN TILANNE JA MAATALOUSTULOT 1.1. Yleistä 1. Maatalousvuodelle 2001 antoivat leimaa seuraavat kehityspiirteet: a) talouden kokonaisvaltainen elpyminen ei edennyt toivotulla vauhdilla, ja kansainvälinen tilanne oli epävarma. Tämä epävarmuus johtui geopoliittisesta jännittyneisyydestä, osakemarkkinoilla vallinneesta negatiivisesta kehityksestä sekä talouden ja yrityssektorin todellista tilannetta koskevasta epävarmuudesta; b) öljyn hinnat nousivat jyrkästi koko vuoden 2002 ajan ja saavuttivat uudelleen vuoden 2001 alkupuoliskolla vallinneen melko korkean tason; c) sijoittajien luottamus heikkeni ja vähensi yhdessä öljyn hintojen nousun kanssa ostovoimaa. Seurauksena oli, että yksityinen kulutus EU:ssa kasvoi vuonna 2002 vain hieman; d) karjankasvatuksen ala elpyi merkittävästi sitä koetelleista BSEkriisistä ja suuja sorkkatautiepidemioista. Naudan ja vasikanlihan kulutus kasvoi huomattavasti, ja hinnat nousivat alalla keskimäärin yli kuusi prosenttia. Naudanlihaalan elpyminen aiheutti sianlihan hintojen alenemisen vuonna 2002, kun ne vuonna 2001 olivat olleet poikkeuksellisen korkeat. Samoin siipikarjanlihan hinnat olivat suurimman osan vuotta huomattavasti alhaisemmat kuin vuonna 2001; e) yleisesti suotuisat sääolot jatkuivat koko maatalousvuoden, lukuun ottamatta tiettyjä jäsenvaltioita kesällä koetelleita vakavia tulvia. Viljasato oli tähän mennessä toiseksi suurin, kun vuoden 2000 satoa ei oteta lukuun. 2. Kaupan kokonaisvaltainen kasvu elpyi jossain määrin vuonna 2002, mikä lisäsi hieman EU:n vientiä vuoden 2001 tasoon verrattuna. Maataloustuotteiden viennissä tilanne ei ollut yhtä positiivinen, sillä kolmansien maiden kilpailu kasvoi erityisesti viljaalalla, jolla Mustanmeren alueen uusilla viejillä oli suuri vaikutus vuoden 2002 markkinoihin. Lihaalan tilanne parani kuitenkin huomattavasti verrattuna edelliseen vuoteen, jolloin eläintautien pelosta toteutetut kaupan rajoitukset vahingoittivat vientiä. Euron arvon vahvistuminen vuonna 2002 vähensi myös EU:n maataloustuotteiden vientiä. 3. Euroopan unionin maataloustuloista tehtiin vuoden 2002 lopulla ensimmäiset arviot, joiden mukaan reaalitulot olivat vuonna 2002 laskeneet 3,0 prosenttia (mitattuna reaalisena nettoarvonlisänä tuotannontekijähintaan vuosittaista työpanosyksikköä kohden). Tilanne poikkesi vuosista 2000 ja 2001, jolloin kasvu oli ollut voimakasta (reaalitulot olivat nousseet 4,4 % ja 6,1 % tuoreimpien lukujen mukaan). Maatalouden työvoima väheni kuitenkin yleisesti edelleen ( 2,9 % vuoteen 2001 verrattuna). Tästä tulojen vähenemisestä huolimatta maataloustulot pysyivät vuonna 2002 keskimäärin 25 prosenttia korkeampina kuin 1990luvun alkuvuosina. Tulojen väheneminen vuonna 2002 johtui useiden vilja ja kotieläintuotteiden hintojen jyrkästä laskusta, joka tasoitti suuresti tuotannon määrän nousua. Tämä päti erityisesti kotieläimiin ja kotieläintuotteisiin, esim. sianlihaan, siipikarjanlihaan ja maitotuotteisiin, joiden kaikkien keskimääräiset reaalihinnat laskivat jyrkästi. Samoin kävi viljatuotteille, öljykasveille ja perunoille. Ensimmäisiin arvioihin on kuitenkin aina suhtauduttava varovaisesti. 4
4. Maatalousvuosi 2002 käynnistyi sään suhteen hyvin. Syksyn 2001 maanmuokkaustyöt sekä talviviljan ja rapsin kylvö tehtiin lähes optimaalisissa sääoloissa, jotka olivat yleisesti edellistä vuotta paljon suotuisammat erityisesti Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Syksy päättyi koko Euroopassa joulukuussa 2001 ja tammikuussa 2002 vallinneisiin vuodenaikaan nähden epätavallisen kylmiin viikkoihin ja hallan pelkoon. Talvikauden sääolot olivat kuitenkin yleisesti suotuisat lämpötilojen ollessa yleensä keskimääräistä korkeammat, ja kevätviljan kylvöön valmistauduttiin suotuisissa oloissa. 5. Keväällä 2002 sääolot olivat kokonaisuudessaan tyydyttävät viljankasvulle ja maataloustöille. Iberian niemimaalla, EteläItaliassa (Sisiliaa lukuun ottamatta) ja Kreikassa satoi riittävästi, vesivarastoja voitiin täydentää ja vaikutukset olivat myönteiset durumvehnän tuotannolle. Vuodenaikaan nähden korkeat lämpötilat huhtikuun lopulla ja toukokuussa edistivät viljan kehittymistä erityisesti Keski ja PohjoisEuroopan maissa, ja Välimeren alueella huippulämpötilojen aalto nopeutti kesäviljan kasvua. 6. Tilanne huononi yleisesti heinä ja elokuussa, jolloin satoi runsaasti useissa Keski Euroopan jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa ja Itävallassa. Maaperä likosi vedessä ja tulvia syntyi, mikä vahingoitti korsiviljan sadonkorjuuta ja aiheutti paikallisia tuhoja useilla alueilla. Satoja ja laidunmaita menetettiin. Englannissa, Ranskassa ja Espanjassa heinäkuun sadonkorjuutyöt sujuivat suotuisammissa oloissa kuin vuonna 2001. Toisin kuin Saksassa ja Itävallassa kesävilja kehittyi suotuisissa oloissa useissa osissa Ranskaa, Italiaa ja Espanjaa. Myöhäiskesä oli yleisesti suotuisa kesäviljalle. Sääolot olivat kuivemmat ja lämpimämmät pohjoisessa ja viileämmät Välimeren alueella. Runsaat sateet ja tavanomaista viileämpi sää seurasivat kuitenkin lokakuussa ja vaikeuttivat osittain peltotöitä, esim. perunannostoa ja sokerijuurikkaan nostoon ryhtymistä pohjoisissa jäsenvaltioissa. 7. Viljan sisäisen kulutuksen arvioidaan kasvaneen lähes 192 miljoonaan tonniin satokautena 2002/03 (kasvua oli noin 2 miljoonaa tonnia satokauteen 2001/02 verrattuna). Elintarvikkeeksi tarkoitetun viljan kulutus kasvoi (+ 1,2 miljoonaa tonnia) ja rehuviljan noin miljoona tonnia, mikä johtui vuoden 2002 pääasiallisesti melko alhaisista viljan hinnoista verrattuna öljykasvien hintoihin. Naudan ja vasikanlihan kulutuksen arvellaan lisääntyneen voimakkaasti vuonna 2002. Naudanlihan kulutus laski voimakkaasti vuosien 2000 ja 2001 vaihteessa, mutta alkoi sen jälkeen vähitellen nousta. Tämänhetkisten arvioiden mukaan kokonaiskulutus vuonna 2002 yltänee 7,5 miljoonaan tonniin. Vuoteen 2001 verrattuna nousua on 11,3 prosenttia. Sianlihan kulutus pysyi vuonna 2002 suurin piirtein samalla tasolla kuin vuonna 2001 (noin 16,5 miljoonassa tonnissa) seuraten edellisen vuoden hienoista nousua. Siipikarjanlihan kulutus hyötyi viimeisimmästä BSEtaudin pelosta ja nousi vuonna 2001 yli 3 prosenttia. Sen oletetaan kuitenkin laskeneen hieman vuonna 2002 ( 1,7 % edelliseen vuoteen verrattuna) naudanlihan kulutuksen lisääntymisen vuoksi. Voin kulutus pysyi vuodesta 2001 alkaen melko vakaana, kun taas juuston kulutus lisääntyi edelleen, vuonna 2002 1,4 prosentilla, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuosien suuntaus. 8. Yleinen taloudellinen tilanne ei vuonna 2002 elpynyt aivan niin kuin oli toivottu. Vuoden alussa odotettiin voimakasta kokonaiskasvua, kun poliittista kannustusta oli saatu merkittävästi syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen ja valuuttapolitiikkaa oli lievennetty suuresti. Ilmapiiri oli kuitenkin epävarma erityisesti Lähiidässä vallinneiden geopoliittisten jännitteiden vuoksi. Nämä seikat aiheuttivat vuoden 5
aikana öljyn hintojen nousua. Epävarmuutta lisäsi myös negatiivinen kehitys valuuttamarkkinoilla ja epätietoisuus talouden todellisesta tilasta. Yrityssektorin luottamus väheni ja heikensi elpymistä, minkä vuoksi koko maailman tasolla BKT:n arvioidaan kasvaneen vuonna 2002 vain 2,6 prosenttia. Kauppa romahti vuonna 2001, ensimmäisen kerran 20 vuoteen, mutta vuonna 2002 sen kokonaiskasvun arvellaan nousseen noin kahteen prosenttiin. 9. Kokonaisvaltaista kehitystä myötäillen elpyminen alkoi EU:ssa vuoden 2002 alkuneljänneksellä, mutta ei vilkastunutkaan vuoden loppua kohti. Näin ollen kokonaiselpyminen oli oletettua hitaampaa, ja euroalueen kasvuprosentin oletetaan yltäneen vuonna 2002 keskimäärin vain noin 0,8 prosenttiin. Elintarvikkeiden ja öljyn hintojen nousu heikensi samanaikaisesti ostovoimaa, minkä seurauksena kysyntä kääntyi laskuun. Tähän on lisättävä sijoittajien luottamuksen heikkeneminen ja kotitalouksien säästöasteen kasvu. Tästä seurasi, että yksityinen kokonaiskulutus kasvoi euroalueella vuonna 2002 vain noin 0,6 prosenttia. Inflaatio hidastui vuonna 2002 vain verkkaisesti, ja sen arvellaan yltävän euroalueella keskimäärin 2,3 prosenttiin (eli hidastuneen hieman enemmän kuin edellisenä vuotena, jolloin se oli 2,5 %). 10. Viime vuosiin verrattuna öljyn hinnat olivat erittäin alhaiset vuoden 2002 alussa (Brentlaadun hinta oli noin 20 dollaria barrelilta), mutta nousivat yleisesti vuoden aikana vuoden 2001 alkupuoliskon hintatasolle. Aluksi Brentlaatuisen öljyn hinnat nousivat syyskuun lopussa huimasti noin 29 dollariin barrelilta, mikä johtui pelosta, että öljyn toimitukset keskeytyisivät Irakin sodan vuoksi. Tämän jälkeen hinnat laskivat marraskuun puoliväliin mennessä noin 23 dollariin barrelilta ja nousivat uudelleen, koska Venezuelan toimitukset keskeytyivät. Joulukuun lopulla hinnat nousivat yli 30 dollariin barrelilta. Valuuttakursseissa euro oli vuonna 2001 historiallisen alhaisella tasolla Yhdysvaltain dollariin nähden, mutta voimistui hieman vuoden 2002 kuluessa nousten dollarin kanssa samalle tasolle. 11. Kansainvälisillä maatalousmarkkinoilla tilanne vaihteli vuonna 2002. Useimpien viljojen hinnat nousivat vuoden aikana huomattavasti pääasiallisesti siksi, että tuotantotaso oli alhainen tietyissä tärkeimmissä tuottajamaissa ja viljasadon odotettiin olevan heikoin sitten vuoden 1995. Lihan kansainväliset hinnat laskivat. Useimpien viljojen kansainväliset hinnat laskivat vuoden lopulla, kun useat uudet viejämaat käyttivät hyväkseen saamaansa hyvää satoa ja perinteisten viejämaiden vientitarjonnan romahtamista ja saattoivat suuremman osan tuotantonsa ylijäämästä vientiin. 12. Vehnän ja rehuviljan kansainväliset hinnat (jotka perustuivat Yhdysvaltojen hintoihin) nousivat huomattavasti vuoden keskivaiheilta alkaen ja ylittivät edellisen vuoden hintatason. Syynä tähän oli uhka perinteisten viljanviejämaiden vientitarjonnan vähenemisestä. Viljanhinnat nousivat jyrkimmin PohjoisAmerikassa ja Australiassa, jossa tuotanto laski vuonna 2002 merkittävästi kuivuuden vuoksi. Syyskuuhun mennessä Yhdysvaltojen korkealaatuisen myllyvehnän hinnat olivat edelliseen vuoteen verrattuna lähes 50 prosenttia korkeammat, ja tavallisen vehnän hintojen nousu seurasi perässä. Vaikka vehnän hinnat pysyivät edelliseen vuoteen verrattuna huomattavasti korkeampina, ne kuitenkin laskivat vuoden jälkipuoliskolla. Tämä johtui siitä, että uudet viejämaat esim. Venäjän federaatio, Kazakstan ja Ukraina tarjosivat vientiin suuria määriä tuotannon ylijäämää melko alhaiseen hintaan. Maissin hinnoissa tapahtui sama kehitys vuoden 2002 kuluessa. Hinnat nousivat ensin lähinnä siksi, että Yhdysvalloissa satotilanne heikkeni ja maissin 6
vientihinnat nousivat noin 28 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden jälkipuoliskolla maailman tuonnin kysyntä laski ja rehuvehnän ja maissin tarjonta lisääntyi useissa uusissa viejämaissa, mikä hillitsi hieman maissin hintojen nousupaineita. Riisin tilanne ei vastannut viljamarkkinoiden tilannetta. Tärkeimmissä riisinviejämaissa oli runsasta tarjontaa, mikä piti riisin hinnat alhaisina. 13. Lihamarkkinoilla kansainväliset hinnat laskivat vuonna 2002. Tämä hintakehitys johtui pääasiallisesti tarjonnan lisääntymisestä, erityisesti niissä maissa, joiden lihanvientiä oli vuonna 2001 rajoitettu, sekä eläintautien vaikutusten vähenemisestä markkinoilla ja valuuttakurssin vaihtelun vaikutuksista EteläAmerikan lihanvientiin vuonna 2002. Erityisillä lihamarkkinoilla oli tarjolla runsaasti siipikarjan ja sianlihaa, mikä johti hintojen merkittävään laskuun vuoden 2001 tasoon verrattuna. Naudanlihan ja erityisesti lampaanlihan hinnat sen sijaan nousivat hieman. Lampaanlihan osalta se johtui vilkkaasta kysynnästä ja tuotannon vähenemisestä kehittyneissä maissa, erityisesti Australiassa. Maitotuotteiden kansainväliset hinnat laskivat suuriman osan vuotta, mutta elpyivät hieman vuoden 2002 loppupuoliskolla, koska tarjonta heikkeni Australiassa ja EteläAmerikassa. Kaikkien maitotuotteiden hinnat olivat elpyneet hieman marraskuuhun mennessä. Maitopulverin hinnat nousivat eniten ja voin ja juustojen hinnat vähiten. Kaikkien maitotuotteiden hinnat jäivät kuitenkin paljon alhaisemmalle tasolle kuin vuotta aiemmin. 14. Euroopan unionin asema maailman maatalousmarkkinoilla oli jälleen vuonna 2002 jossain määrin ristiriitainen. Elpymisen kokonaistaso vuonna 2002 oli pettymys. Euron voimistuminen ja kolmansien maiden jatkuvasti lisääntynyt kilpailu erityisesti viljaalalla haittasivat EU:n maataloustuotteiden vientiä. Hyvin myönteistä oli kuitenkin lihanviennin voimakas kasvu edellisen vuoden kriisitason jälkeen. 15. Yhteisön maataloustuotteiden viennin kokonaisarvo oli melko alhainen vuoden 2002 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana (noin 0,8 %) verrattuna samaan kauteen vuonna 2001. Viljan vienti putosi vuonna 2002 määrällisesti noin 16 prosenttia ja 15 prosenttia viennin arvona mitattuna (euroina). Tämä johtui pääasiallisesti kolmansien maiden, erityisesti entisen Neuvostoliiton tasavaltojen viennin aiheuttamasta jatkuvasti kasvavasta kilpailusta. (Viimeksi mainittujen maiden vienti oli niin vilkasta, että EU:n viljanvienti laski ja viljantuonti lähes kaksinkertaistui samaan kauteen vuonna 2001 verrattuna). Eläinrehun vienti laski merkittävästi viennin arvona mitattuna ( 13 %), samoin sokerin ( 42 %) ja rasvattoman maitojauheen ( 37 %). Tosin vuoden 2002 lopulliset luvut voivat osoittaa viimeksi mainittujen tuotteiden viennin vähentymisen olleen paljon pienempi. Sen sijaan seuraavien tuotteiden viennin arvo nousi merkittävästi: riisi (+ 42 %), vihannekset (+ 18 %), perunat (+ 37 %) ja oliiviöljy (+ 21 %). Nousua tapahtui vähemmässä määrin myös hedelmien viennissä (+ 7 %) ja viinin viennissä (+ 6 %). 16. Lihan viennin määrä kasvoi suuresti vuoden 2002 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana verrattuna edellisen vuoden samaan kauteen, jolloin BSEtauti sekä suu ja sorkkatauti käytännössä keskeyttivät EU:n lihatuotteiden viennin joksikin aikaa. Edellä mainittuna aikana naudan ja vasikanlihan vienti kasvoi noin 8 prosenttia sekä määrällisesti että viennin arvossa mitattuna. Sian ja siipikarjanlihan vienti kasvoi huomattavasti määrällisesti (ensin mainitun 23 % ja viimeksi mainitun 21 %), mutta paljon vähemmän viennin arvossa mitattuna (4 % ja 7 %). Maitotuotteista rasvattoman maitojauheen vienti laski, kuten sanottu, vuoden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana, voin ja juustojen viennin arvo nousi samana kautena (voin + 8 % ja juustojen 1,4 %) ja heijasteli viennin määrän kasvua (voin 20 % ja juustojen 4 %). 7
17. Useimpien interventiojärjestelyihin kuuluvien tärkeimpien maataloustuotteiden interventiovarastot kasvoivat vuonna 2002. Viljan interventiovarastot kasvoivat noin 7,0 miljoonasta tonnista vuoden 2002 alussa noin 8,0 miljoonaan tonniin tammikuun alussa vuonna 2003. Yksittäisten viljalajien varastojen tasot vaihtelivat kuitenkin suuresti. Vehnän varastot näyttivät supistuneen vuonna 2002, noin 0,41 miljoonaan tonniin tammikuuhun 2003 mennessä, kun ne tammikuussa 2002 olivat 0,61 miljoonaa tonnia. Ohran varastot kasvoivat samana kautena 1,8 miljoonasta tonnista 2,3 miljoonaan tonniin, ja rukiin varastojen kasvu jatkui samoin kuin edellisenä vuonna huolestuttavasti 4,6 miljoonasta tonnista 5,3 miljoonaan tonniin. Rukiin tilanteen uskotaan kuitenkin parantuvan, sillä tuotanto laski vuonna 2002, ja lasku jatkunee vuonna 2003. 18. Myös maitotuotteiden interventiovarastot kasvoivat huomattavasti vuonna 2002. Maitojauheen interventiovarastot oli kulutettu loppuun lokakuuhun 2000 mennessä ja ne pysyivät tyhjinä vuonna 2001, mutta alkoivat jälleen kasvaa maaliskuussa 2002, mistä alkaen ne kasvoivat nopeasti ja ylsivät vähän alle 147 000 tonniin syyskuun loppuun mennessä. Tammikuuhun 2003 mennessä varastot kuitenkin hupenivat noin 109 000 tonniin viennin lisääntyessä vuoden jälkipuoliskolla. Voivarastot kasvoivat myös merkittävästi vuonna 2002, ne nousivat vähän alle 86 000 tonnista vuoden alussa 186 000 tonniin tammikuun alussa 2003. Mainitsemisen arvoista oli myös viinivarastojen kasvu 2,2 miljoonasta hehtolitrasta joulukuussa 2001 3,6 miljoonaan hehtolitraan vuoden kuluttua. Naudanlihan interventiovarastot supistuivat vuonna 2002 noin 65 000 tonnilla. Oliiviöljyvarastot alkoivat supistua alan yleistä kehitystä myötäillen ja tyhjenivät vähitellen vuonna 2002. 1.2. Tuotanto 1.2.1. Kasvintuotanto 19. Viimeisimmät arviot osoittavat vuoden 2002 viljantuotannon yltäneen noin 210 miljoonaan tonniin, mikä on yli 10 miljoonaa tonnia (eli noin 5 %) enemmän kuin edellisen vuoden sato ja vuoden 2000 jälkeen toiseksi suurin sato. Suurinta tuotannon kasvun arvioidaan olleen Ranskassa (noin + 9 miljoonaa tonnia), Espanjassa (+ 4 miljoonaa tonnia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (+ 4 miljoonaa tonnia). Saksassa sen sijaan tuotannon arvioidaan laskeneen ( 6,5 miljoonaa tonnia edellisen vuoden runsaasta sadosta). Näin ollen Ranska nousi jälleen, vuoden 2001 jälkeen, EU:n tärkeimmäksi korsiviljan tuottajaksi. Tuotannon kokonaisvaltainen nousu johtuu suurimmaksi osaksi vehnäsadon yleisestä kasvusta (noin + 10,9 miljoonaa tonnia eli 13 % edelliseen vuoteen verrattuna). Durumvehnän ja kauran tuotannon uskotaan myös kasvaneen edelliseen vuoteen verrattuna ja yltäneen durumvehnän 9,8 miljoonaan tonniin (noin + 21 %) ja kauran 7,2 miljoonaan tonniin (+ 15 %). Ohran tuotannon sen sijaan arvioidaan pysyneen suurin piirtein edellisen vuoden tasolla, maissin tuotannon vähentyneen hieman ( 2,7 % vuonna 2001) ja rukiin tuotannon supistuneen merkittävästi (24 %) noin 4,7 miljoonaan tonniin, mikä johtuu 1,5 miljoonan tonnin suuruisesta tuotannon laskusta Saksassa. Riisin vähäisen tuotannon supistumisen korvasi mainiosti hiotun riisin tuotoksen kasvu, joten tuotanto ilmaistuna vastaavana määränä hiottua riisiä (noin 1,6 miljoonaa tonnia) kasvoi 5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. 20. Viljan tuotannon yleinen kasvu heijastaa sekä viljan viljelyalan että tuotoksen määrän lisääntymistä vuonna 2002. Viljan kokonaisviljelyala kasvoi 2,4 prosenttia (lähes miljoona hehtaaria) edelliseen vuoteen verrattuna, mikä johtui suurimmaksi 8
osaksi vehnän viljelyalan kasvusta (noin + 8 % eli 14,1 miljoonaan hehtaariin). Durumvehnän ja kauran viljelyalat kasvoivat myös hieman (4 6 %), kun taas ohran, maissin ja rukiin viljelyalat supistuivat. 21. Viimeisimmät arviot osoittavat viljan tuotoksen nousseen keskimäärin noin 2,9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna eli 5,6 tonniin hehtaarilta. Eniten kasvoivat keskimääräinen vehnä (+ 4,3 %), durumvehnä (+ 16,1 %) ja kaurasato (noin + 10 %). Sen sijaan ohran ja maissin keskimääräinen sato kasvoivat vain hieman vuoteen 2001 verrattuna (ohran noin + 2 % ja maissin + 1 %) ja rukiin sato supistui merkittävästi (noin 15 %). Viljasato vaihtelee kuitenkin jäsenvaltioittain suuresti. Esimerkiksi vehnäsato kasvoi merkittävästi Espanjassa (+ 32 %) ja vähemmän Ranskassa (+ 12 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (+ 13 %), mutta edellisen vuoden tapaan supistui suuresti Saksassa (noin 13 %) ja Irlannissa (5 %), koska sääolot olivat epäsuotuisammat kuin vuonna 2001. Sääolojen paraneminen Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa edelliseen vuoteen verrattuna aiheutti osaltaan durumvehnän keskisadon merkittävän kasvun. 22. Viljelyalan kokonaisvaltaisen supistumisen vuoksi ( 5 % vuoteen 2001 verrattuna) öljykasvien (rapsin, auringonkukan ja soijan) kokonaistuotanto supistunee hieman edelliseen vuoteen verrattuna (noin 2 % eli 12,9 miljoonaan tonniin), vaikka sato olikin runsaampi (+ 3 % eli 2,6 t/ha). Kokonaistuotanto supistui rapsintuotannon kasvusta huolimatta (+ 3 %), mikä puolestaan johtui viljelyalan kasvusta (kaiken kaikkiaan + 2 %, mikä johtui lähinnä rapsin viljelyalan 14 %:n kasvusta Saksassa) ja keskisadon hienoisesta lisäyksestä (+ 1 %). Auringonkukan tuotanto sen sijaan supistui noin kuusi prosenttia, mikä johtui kokonaisviljelyalan 11 prosentin supistumisesta (sekä Ranskassa että Espanjassa viljelyala supistui 12 %), vaikka sato kasvoi kuusi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden 2002 soijantuotanto laski voimakkaasti vuoteen 2001 verrattuna (noin 26 %), mikä johtui viljelyalan jyrkästä supistumisesta 27 prosentilla. 23. Pellavansiementen viljelyala on supistunut kohtalokkaasti viime vuosina, ja suuntaus jatkui vuonna 2002. EU:n kokonaisviljelyala supistui edelleen 43 prosenttia, noin 62 000 hehtaariin, mikä johtui viljelyalan merkittävästä pienenemisestä Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kokonaissato pysyi lähes samana kuin vuonna 2001, kokonaistuotanto supistui viljelyalan supistumisen myötä 136 000 tonnista vuonna 2001 79 000 tonniin vuonna 2002. Valkuaiskasvien viljelyala ei muuttunut edellisestä vuodesta. Siitä huolimatta keskisato kasvoi merkittävästi (+ 6 % vuoteen 2001 verrattuna), mikä aiheutti kokonaistuotoksen kasvun 4,1 miljoonaan tonniin (+ 5 %). 24. EU:n sokerintuotannon arvellaan kasvaneen vuonna 2002 noin yhdeksällä prosentilla vuoden 2001 poikkeuksellisen alhaiseen tasoon verrattuna. Tämä johtui pääasiallisesti keskisadon noususta edellisen vuoden alhaiselta tasolta. Sadon odotettiin kasvavan huomattavasti Ranskassa, Irlannissa, Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kesällä satoi riittävästi, erityisesti eteläosissa, ja syyskuun sääolot olivat suotuisat, mikä nosti vuoden satotasoa siitä huolimatta, että Saksan tärkeimmillä tuotantoalueilla satoi lokakuussa niin runsaasti, että sadonkorjuu häiriintyi. 25. Oliiviöljyn tuotannon odotetaan kasvaneen merkittävästi vuonna 2002, noin 0,5 miljoonalla tonnilla edelliseen vuoteen verrattuna (kasvua noin 25 % vuoteen 2001 nähden) ja jatkaneen aiempien vuosien suuntausta tuotannon kasvuun. 9
26. Alustavissa arvioissa odotetaan hedelmien tuotannon kasvaneen vain vähän vuonna 2002 (+ 0,6 % vuoteen 2001 verrattuna) ja tuoreiden vihannesten tuotannon pysyneen pääasiallisesti edellisen vuoden tasolla. Perunasadon arvellaan elpyneen hieman vuonna 2002 ja kasvaneen 1,8 prosenttia verrattuna vuoteen 2001, jolloin heikot sääolot niukensivat satoa. 27. Alustavat arviot osoittavat viinin ja käymättömän rypälemehun tuotannon supistuneen hieman vuonna 2002 noin 158 160 miljoonaan hehtolitraan, edellistä vuotta noin kolme prosenttia alhaisemmalle tasolle, ja jääneen näin ollen reilusti vuoden 1999 (186,5 miljoonan hehtolitran) ennätyssatoa alhaisemmaksi. Epäsuotuisat sääolot haittasivat vuonna 2002 tuotantoa sekä Ranskassa että Italiassa (lasku oli ensin mainitussa maassa 5 % ja viimeksi mainitussa maassa 12 % vuoteen 2001 verrattuna). EteläRanskassa oli erityisen runsaita sateita, jotka tuhosivat viinitarhoja. Tuotannon odotetaan supistuneen merkittävästi myös Kreikassa ja Portugalissa. Sen sijaan viinintuotannon arvellaan kasvaneen suuresti Saksassa (19 %) ja Espanjassa (7 10 %) vuonna 2002 edellisen vuoden romahduksen jälkeen. 1.2.2. Kotieläintuotanto 28. Naudan ja vasikanlihantuotantoa vaivasivat vuonna 2002 edellisten vuosien häiriöt. Alhaiset hinnat ovat olleet markkinoille ominaisia syksystä 2000 alkaen, ja hinnat pysyivät alhaisella tasolla suurimman osan vuotta 2001. Ilmapiiri oli epävarma, ja kysyntä heikkoa ja vaihtelevaa, mikä näyttää heikentäneen tuotantokapasiteettia. Kaiken lisäksi kesäkuussa 2001 päätettyjen erityistoimenpiteiden, joiden tarkoituksena oli vakauttaa markkinat, arvioidaan vähentäneen entisestään tuotannon kannustimia. Näin ollen naudan ja vasikanlihan tuotannon odotetaan elpyneen vuonna 2002 vain hieman. Vuoden 2002 nettotuotannon arvioidaan yltäneen 7,5 miljoonaan tonniin. Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna olisi vain 2,9 prosenttia ja tuotanto laskenee edelleen noin kolme prosenttia vuoteen 1999 verrattuna. 29. Sianlihantuotanto vakautui vuonna 2001. Nykyiset arviot osoittavat hienoista kasvua vuodelle 2002 noin 17,7 miljoonaan tonniin eli vain yhden prosentin kasvua vuoteen 2001 verrattuna. EU:n sianlihantuotannon kokonaiskehitykseen on vaikuttanut voimakkaasti kapasiteetin pieneneminen viime vuosina kolmessa jäsenvaltiossa (mikä johtui ympäristöasioihin liittyvästä painostuksesta Belgiassa ja Alankomaissa ja vuoden 2001 suu ja sorkkatautiepidemiasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa), joissa sikakarjan määrä on supistunut noin 10 prosentilla vuoteen 2000 verrattuna ja jotka eivät ole kyenneet vastaamaan myönteiseen hintakehitykseen vuonna 2000 ja osan vuotta 2001. Tämän vuoksi vuoden 2002 kokonaistuotanto jäi alhaiseksi ja supistui noin 1,5 prosentilla vuoden 1999 huipputasoon verrattuna. 30. Siipikarjanlihantuotanto kasvoi vuonna 2001 (+ 1,9 % vuoteen 2000 verrattuna), mikä johtui pääasiallisesti kysynnän siirtymisestä BSEtaudin pelon vuoksi pois naudanlihasta. Tästä hyötyi suurimmaksi osaksi siipikarjanliha. Sen tuotanto supistui hieman vuonna 2002 ( 0,5 % vuoteen 2001 verrattuna). Kasvun hiipuminen johtui osittain kilpailun vilkastumisesta alalla, jolla kilpailijoina olivat muun muassa Brasilia ja Thaimaa, sekä naudanlihan kysynnän elpymisestä. 31. Lampaan ja vuohenlihantuotannon odotetaan elpyneen vuonna 2002 vain osittain edellisen vuoden kohtalokkaasta laskusta (tuotanto laski tuolloin 9,4 % vuoteen 2000 verrattuna) ja yltäneen noin 1,03 miljoonaan tonniin (vain + 1 % vuoteen 2001 verrattuna). Tämä johtuu alaa vuonna 2001 koetelleista vakavista häiriöistä. Suu ja sorkkatauti puhkesi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja tietyissä muissa Euroopan 10
maissa ja aiheutti suuria menetyksiä teurastusten ja kaupan rajoitusten muodossa. Tätä seuranneen elpymisen vähäisyys vuonna 2002 johtui suurimmaksi osaksi lammaskarjakannan täydentämisestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja naaraspuolisten lampaiden käytöstä siitostarkoituksiin. Tilanne parani hieman vuonna 2002, mutta EU:n kokonaistuotanto pysyi selvästi 1990luvun alkuvuosien korkeaa tasoa alhaisempana. 1.2.3. Maidon ja maitotuotteiden tuotanto 32. Lypsylehmien määrä on vähenemässä, tosin paljon hitaammin kuin aiempina vuosina. Yhteisön lypsykarjan odotetaankin supistuneen noin 20,1 miljoonaan päähän vuoden 2002 loppuun mennessä, mikä tarkoittaa vähäistä 0,4 prosentin laskua edellisestä vuodesta. Maitotuotos kasvanee noin 1,2 prosenttia ja jää näin edellisen vuoden 3,3 prosentin kasvua paljon alhaisemmaksi. Maidon kokonaistuotannon odotetaan vuonna 2002 yltäneen lähes 121,6 miljoonaan tonniin, eli pysyneen suurin piirtein vuoden 2001 tasolla ja yhtä vakaana kuin aiempien vuosien tuotanto. Maidon toimitukset meijereille olivat myös tasaisia vuoteen 2001 verrattuna, eikä jäsenvaltioissa tapahtunut merkittäviä muutoksia. 33. Vointuotanto laski kahtena edellisenä vuonna, mutta sen sijaan vuonna 2002 sen odotetaan kasvaneen noin 3,5 prosenttia vuoteen 2001 verrattuna. Tämä johtuu tuotannon tuhdista kasvusta Belgiassa, Irlannissa ja erityisesti Espanjassa sekä samanaikaisesta viennin voimakkaasta lisääntymisestä. Juustontuotanto kasvoi edelleen vuonna 2002 (+ 0,8 % vuoteen 2001 verrattuna), vaikka pysyikin paljon alhaisemmalla tasolla kuin vuosina 2000 ja 2001. Tähän vaikutti kulutuksen jatkuva kasvu ja viennin hienoinen lisääntyminen. Rasvattoman maitojauheen tuotannon odotetaan elpyneen hyvin vuonna 2002 ja nousseen noin kahdeksan prosenttia vuoteen 2001 verrattuna. 1.3. Tuotanto ja markkinahintojen kehitys 1.3.1. Tuotantohinnat 34. Vuoden 2002 joulukuun lopussa saatavilla olleiden ensimmäisten arvioiden mukaan vuoden 2002 maataloustuotteiden tuottajahintaindeksi EU:ssa olisi edellisvuoteen verrattuna laskenut nimellisarvona ilmoitettuna keskimäärin 1,4 prosenttia. Tämä hienoinen lasku johtuu pääasiallisesti kotieläinten ja kotieläintuotteiden 5,6 prosentin suuruisesta hintojenlaskusta. Näin kävi, vaikka kasvituotteiden kokonaishinnat nousivat 2,8 prosenttia. Eläintuotteiden merkittävin hintojen lasku koski sianlihaa ( 17,7 %, mikä oli täysin päinvastainen ilmiö kuin edellisten vuosien suuret hinnannousut), lampaanlihaa ( 7,9 %) ja siipikarjanlihaa ( 7,7 %). Maidon hinnat laskivat myös paljon ( 4,5 %). Sen sijaan naudan ja vasikanlihan hinnat nousivat huomattavasti (naudanlihan 8,5 % ja vasikanlihan 10,1 %). Tämä merkitsi osittaista toipumista aiempien vuosien markkinahäiriöistä ja vuoden 2001 erittäin alhaisista hinnoista. Kasvituotteiden hinnoissa merkittävin nousu koski vihanneksia (tuoreet vihannekset + 8,5 %, kuivatut vihannekset + 9,6 %), oliiveja ja oliiviöljyä (+ 8,3 %) sekä hedelmiä (+ 7,0 %). Viljan ja riisin keskimääräiset kokonaishinnat laskivat 6,7 prosenttia, mikä johtui vehnän ja ohran hintojen merkittävästä noin 8 10 prosentin laskusta. Perunan hinnat laskivat myös huomattavasti, 14 prosenttia edellisestä vuodesta. 35. Kun inflaation vaikutukset otetaan huomioon, maataloustuotteiden tuottajahintaindeksin odotetaan laskeneen koko Euroopan unionissa neljä prosenttia 11
edellisvuoteen verrattuna. Lasku oli merkittävintä Itävallassa ( 5,7 %), Belgiassa ( 7,8 %), Tanskassa ( 10,4 %), Irlannissa ( 8,6 %), Portugalissa ( 7,4 %), Espanjassa ( 5,1 %) ja Ruotsissa ( 5,4 %). Tuottajahinnat laskivat myös useimmissa jäsenvaltioissa: Suomessa (3,7 %), Saksassa (4,3 %), Ranskassa (4,7 %), Luxemburgissa (4,9 %), Alankomaissa (3,8 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (4,6 %). Tuottajahintaindeksi nousi reaalisesti vain kahdessa jäsenvaltiossa, nimittäin Kreikassa (+ 3,0 %) ja Italiassa (+ 0,8 %). 1.3.2. Markkinahinnat 36. Viljan interventiohintoja on viime vuosina laskettu Agenda 2000:n mukaisesti, mutta markkinointivuonna 2002 2003 ne pysyivät ennallaan edelliseen satovuoteen 2001/02 verrattuna (101,31 euroa tonnilta). Samanaikaisesti aiempina vuosina nostettu viitesatoon perustuva tuki pysyi 63 eurossa tonnilta markkinointivuonna 2002/03. Velvoitekesannon taso säilytettiin ennallaan kymmenessä prosentissa, mutta sitä koskeva poikkeus myönnettiin syyskuussa 2002 niille jäsenvaltioille, joita elokuun tulvat olivat koetelleet raskaasti. EU:n viljasadon ennustettiin paranevan markkinointivuonna 2002/03 vuoteen 2001/02 verrattuna, ja tiettyjen kolmansien maiden, erityisesti entisen Neuvostoliiton tasavaltojen kilpailu voimistui. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta EU:n viljamarkkinoiden keskihinnat laskivat vuoden kahdeksana ensimmäisenä kuukautena. Merkittävin poikkeus olivat maissin hinnat. Useimpien viljojen hinnat kuitenkin nousivat hieman vuoden 2002 loppupuolella, kun EU:n ensimmäisiä satoennusteita oli tarkistettu alaspäin ja koska EU:n viljantuontijärjestelmää uskottiin muutettavan vuonna 2003. 37. Vehnän satoennusteet vuodelle 2002 olivat hyvät, ja tämän vuoksi leipävehnän keskimääräiset markkinahinnat laskivat vuoden alkupuoliskolla vuoden alun 141 eurosta tonnilta lähes 120 euroon tonnilta elokuussa, mutta nousivat taas noin 127 euroon tonnilta syyskuun lopusta alkaen. Hinnat olivat tuolloin laskeneet vuoden alusta noin kymmenen prosenttia. Durumvehnän hinnat kehittyivät samalla tavalla. Ne nousivat maaliskuussa, putosivat sen jälkeen jyrkästi kesäkuun loppuun mennessä, jolloin ne olivat 153 euroa tonnilta, mutta vakiintuivat heinäelokuussa. Myöhemmin hinnat nousivat joulukuuhun mennessä noin 180 euroon tonnilta, muutos merkitsi seitsemän prosentin laskua vuoden alun hintoihin verrattuna. Maissin keskihinnat sen sijaan pysyivät vuoden alkupuoliskolla melko vakaina (131 136 eurona tonnilta), ja EU:n tuotannon odotettiin muuttuvan vuonna 2002 vain vähän vuoteen 2001 verrattuna. Hinnat nousivat kuitenkin jyrkästi heinäkuusta elokuun puoliväliin noin 154 euroon tonnilta (noin + 13 % vuoden alun hintoihin verrattuna), mutta laskivat huimasti elokuun loppupuolella 130 euroon tonnilta ja pysyivät suurin piirtein tällä tasolla lopun vuotta. EU:n panimoohran keskimääräiset markkinahinnat laskivat vuoden alun 141 eurosta tonnilta noin 110 euroon tonnilta elokuussa, mutta nousivat seuraavina kuukausina voimakkaasti ja olivat marraskuuhun mennessä saavuttaneet vuoden alun tason. Leipärukiin keskihinnat vaihtelivat yleisesti 117 eurosta 125 euroon tonnilta aina heinäkuun loppuun saakka, jolloin ne laskivat jyrkästi noin 106 euroon tonnilta ja alkoivat sen jälkeen nousta vähitellen uuden markkinointivuoden alkaessa yltäen noin 120 euroon tonnilta marraskuun loppuun mennessä. Tämä johtui huomattavan niukasta sadosta Saksassa. 38. Oliiviöljyn hinnat pysyivät täysin vakaina koko vuoden 2002, tosin hieman korkeampina kuin edellisen vuoden hinnat. Italian ekstraneitsytoliiviöljyn ja lamppuöljyn hinnat marraskuun lopulla 2002 olivat hieman korkeammat kuin vuotta aiemmin (ensin mainitun noin 9 % ja viimeksi mainitun noin 3 %) ja pysyivät 12
yksityisen varastoinnin tuen käynnistävän kynnyshinnan yläpuolella. Espanjan oliiviöljyn hinnat osoittavat lamppuöljyn hintojen nousseen noin 3,5 prosenttia vuoden 2001 vastaavaan aikaan verrattuna, kun taas ekstraneitsytoliiviöljyn hinnat pysyivät lähes muuttumattomina ja vain hieman yksityisen varastoinnin tuen käynnistävän kynnyshinnan yläpuolella. 39. Viinin hinnat nousivat yleisesti vuoden 2002 kuluessa edellisen vuoden alhaiselta tasolta, mikä tosin johtui pääasiallisesti hintojen jyrkästä noususta vuoden lopulla Ranskassa ja Italiassa, sillä vuoden 2002 viinisadon arveltiin jäävän huonoksi noissa maissa. Vuoden 2002 joulukuun alussa punaviinin markkinahinnat nousivat edellisen vuoden samaan kauteen verrattuna 24 prosenttia Ranskassa, 14 prosenttia Italiassa ja 12 prosenttia Espanjassa. Valkoviinin hinnat vastaavasti osoittivat paranemista vuoden 2001 hintoihin verrattuna. Joulukuun alun hinnat nousivat edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna kahdeksan prosenttia Ranskassa, 27 prosenttia Italiassa ja kahdeksan prosenttia Espanjassa. Hintakehitys oli vuoden 2002 aikana melko tasaista Espanjassa ja Italiassa, sen sijaan hinnat heilahtelivat suuresti Ranskassa. 40. Naudanlihaalan yleisen tilanteen paraneminen näkyi vuonna 2002 naudan ja vasikanlihan hinnoissa. Kysynnän voimakas elpyminen vuonna 2002 nosti erityisesti naudanlihan hintoja merkittävästi. Naudanlihan hinnat nousivat syyskuuhun mennessä noin 190 euroon 100 kilogrammalta, kun ne vuotta aiemmin olivat olleet 160 euroa kilogrammalta. Vaikka naudanlihan hinnat laskivat vuoden jälkipuoliskolla, ne pysyivät kuitenkin selvästi korkeampina kuin vuonna 2001. Myös nuorten sonnien ruhojen hinnat kohosivat yleisesti vuonna 2002 ja ylsivät lähelle vuoden 1999 hintoja pysyen koko vuoden selvästi vuoden 2001 vastaavia hintoja korkeampina. Vain häränruhojen hinnat heikkenivät vuoteen 2001 verrattuna ja laskivat yleisesti vuoden kuluessa jääden edellisen vuoden hintoja alhaisemmiksi. 41. Siipikarjanlihan hinnat laskivat vuoden 2001 aikana noin 20 prosenttia helmimaaliskuun ennätyshinnoista (lähes 170 euroa 100 kilogrammalta) joulukuuhun 2001 mennessä. Tämä johtui pääasiassa viimeisimmästä BSEkriisistä alalle aiheutuneiden myönteisten vaikutusten päättymisestä. Niinpä siipikarjanlihan hinnat kehittyivät vuonna 2002 lähinnä perinteiseen tapaan noudattaen aiempien vuosien mallia. Vuoden alun hinta oli noin 134 euroa 100 kilogrammalta ja alkoi kohota aina lokakuun alkuun asti, jolloin se oli korkeimmillaan eli noin 145 euroa 100 kilogrammalta, mutta laski jälleen vuoden loppukuukausina vuoden alkupuolen tasolle. 42. EU:n sianlihan keskihinnat pysyivät vuonna 2002 aiempien vuosien hinnanvaihteluihin verrattuna erittäin vakaina 127 eurosta 100 kilogrammalta 147 euroon 100 kilogrammalta. Hinnat pysyivät koko vuoden ajan selvästi vuoden 2001 ennätyshintoja alhaisempina, mikä oli merkki naudanlihan kulutuksen elpymisestä ja sen vaikutuksista myös sianlihan hintoihin. Vuoden alussa sianlihan hinta oli 136 euroa 100 kilogrammalta, mutta nousi jyrkästi maaliskuun loppuun mennessä noin 147 euroon 100 kilogrammalta, minkä jälkeen hinnat alkoivat laskea heilahdellen ja päätyivät noin 127 euroon 100 kilogrammalta marraskuun loppuun mennessä. Tämän kehityksen vuoksi 9.12.2002 otettiin käyttöön sianlihamarkkinoiden yksityisen varastoinnin tuki. 43. Lampaan ja vuohenlihatuotteiden tuotanto ei juuri kasvanut vuonna 2002, minkä vuoksi alan markkinahinnat pysyivät aiempien vuosien tapaan historiallisesti 13
korkealla tasolla. Vuoden 2002 alkupuoliskolla hinnat putosivat vuoden alun tasolta noin 450 eurosta 100 kilogrammalta, vuoden keskivaiheen pohjahintaan noin 380 euroon 100 kilogrammalta. Heinäkuusta alkaen keskihinnat nousivat jälleen huimasti noin 430 euroon 100 kilogrammalta syyskuun alkuun mennessä ja pysyivät lopun vuotta yleisesti 415 435 eurossa 100 kilogrammalta. Joulukuun alussa hinnat olivat alhaiset lähes kaikissa jäsenvaltioissa edelliseen vuoteen verrattuna, mutta Italiassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ne olivat huomattavasti korkeammat. 44. EU:n keskimääräiset voinhinnat olivat pudonneet vuoden 2001 jälkipuoliskolla ja pysyivät melko alhaisina koko vuoden 2002 noin 90 92 prosentissa interventiohinnasta ja aiempia vuosia selvästi alhaisempina. EU:n rasvattoman maitojauheen keskihinnat olivat vuoden alussa hienoisesti interventiohinnan yläpuolella. Vuoden 2001 lopulla alkanut hintojen lasku jatkui kuitenkin vuoden 2002 puolelle, sillä tuotanto kasvoi merkittävästi ja keskihinnat romahtivat toukokuun lopulla 2,4 prosenttiin interventiohinnasta. Ne alkoivat nousta vasta syyskuusta lähtien, ja keskihinnat pysyttelivät interventiohinnan yläpuolella vuoden loppupuolella, sillä EU:n maitojauheen kysyntä yhteisön ulkopuolella kasvoi Australian kuivuuden vuoksi alhaisen tuotannon seurauksena. 1.4. Tuotantopanosten hinnat 45. Tavaroiden ja palvelujen ostohintaindeksi maatalouden päivittäiskulutuksen osalta ei juuri muuttunut vuonna 2002 (keskimäärin + 0,1 %) edellisvuoteen verrattuna. Merkittävimmin nousivat kaluston huolto ja korjauskustannukset (+ 4,4 %) sekä rakennusten huolto ja korjauskustannukset (+ 2,1 %), siementen ja taimien hinnat (+ 2,2 %) ja yleismenot (+ 2,3 %). Tämän kasvun korvasi pitkälle lannoitteiden ja energian hinnanlasku (ensin mainitun 3,3 % ja viimeksi mainitun 3,0 %). Rehun hinnat pysyivät melko vakaina edellisen vuoteen verrattuna. 46. Kun inflaatio otetaan huomioon, tavaroiden ja palvelujen ostohintaindeksi maatalouden päivittäiskulutuksen osalta laski koko Euroopan unionissa reaalisesti vain reilun kaksi prosenttia vuodesta 2001 alkaen. Tämä johtui pääasiallisesti lannoitteiden ja energian hintojen merkittävästä laskusta (molemmat 5 % reaaliarvossa mitattuna). Lasku oli keskimääräistä voimakkaampaa Itävallassa ( 3,0 %), Suomessa ( 2,5 %), Irlannissa ( 3,3 %), Alankomaissa ( 2,9 %), Portugalissa ( 8,3 %) ja Espanjassa ( 2,7 %). Tuotantopanosten reaalihinnat laskivat myös Belgiassa (1,3 %), Ranskassa (1,9 %), Saksassa (1,5 %), Kreikassa (1,6 %), Italiassa (2,2 %), Luxemburgissa (1,6 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (1,5 %). Ne pysyivät melko vakaina Tanskassa ja Ruotsissa. 1.5. Maataloustulojen kehitys 47. Eurostatin ensimmäiset arviot perustuvat jäsenvaltioilta vuoden 2002 joulukuun alussa saatuihin tietoihin, joiden mukaan maataloustulot (mitattuna reaalisena nettoarvonlisänä tuotannontekijähintaan vuosittaista työpanosyksikköä kohden) laskivat koko Euroopan unionissa edellisvuoteen verrattuna keskimäärin 3,0 prosenttia. Tulojen arvioidaan laskeneen suurimmassa osassa jäsenvaltioita, joista vain viidessä arvellaan tapahtuneen tiettyä nousua. Eniten tulojen arvellaan laskeneen Tanskassa ( 26,3 %), Saksassa ( 18,0 %), Irlannissa ( 11,4 %), Belgiassa ( 7,7 %) ja Alankomaissa ( 7,5 %). Tärkein maataloustulojen laskuun vaikuttanut tekijä useimmissa jäsenvaltioissa oli sianlihan ja maidon hintojen jyrkkä lasku. Tulot laskivat tosin paljon vähemmän myös Itävallassa ( 2,8 %), Ranskassa ( 0,9 %), Italiassa ( 1,6 %), Portugalissa ( 2,2 %) ja Ruotsissa ( 1,5 %). Ne nousivat sitä 14
vastoin Kreikassa (5,7 %), Luxemburgissa (1,0 %), Suomessa (7,3 %), Espanjassa (1,2 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (3,9 %). Myös maatalouden työvoima väheni suuresti useimmissa näistä maista. 48. Maatalouden keskitulojen nousu vaihteli suuresti tuotantosuunnan mukaan. Maatalouden kirjanpidon tietoverkon ensimmäisten arvioiden mukaan keskitulojen pitäisi laskea vuoden 2001 tasoon verrattuna merkittävimmin tiloilla, jotka ovat erikoistuneet sianlihan ja siipikarjanlihan tuotantoon ( 38,7 %). Laskun arvioidaan koskevan myös yhdistelmätuotantoa (kasvinviljely ja kotieläintalous) ( 15,9 %) ja maitotuotantoa ( 7,3 %). Myös viinintuotantoon erikoistuneiden tilojen keskitulot laskivat ( 7,5 %), monivuotisten kasvien viljelyä harjoittavien tilojen tulot sen sijaan nousivat merkittävästi (+ 18,6 %). Samanaikaisesti myös laidunkarjaan erikoistuneilla tiloilla tulot nousivat keskimäärin (+ 10,5 %), samoin puutarhaviljelyyn erikoistuneilla tiloilla noin 11,7 %. Tulojen odotetaan jälleen pysyvän lähes vakaina peltoviljelyyn erikoistuneilla tiloilla. 15
Maataloustulojen nimellistuottajahintojen vaihtelu vuosina 2002 ja 2001 (%) Jäsenvaltio EU15 Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta Kasvituotteet 2,8 2,8 4,3 4,9 10,8 4,3 2,0 1,8 7,9 7,2 3,1 2,5 2,8 1,0 4,5 4,7 2002/2001 Eläintuotteet 5,6 8,3 12,0 6,7 1,5 8,7 3,6 4,7 4,6 5,5 3,6 6,7 5,7 3,3 2,8 3,6 Yhteensä 1,4 6,2 8,3 2,8 7,0 1,7 2,8 4,3 3,4 3,1 0,1 4,0 4,2 2,0 3,4 3,5 Kasvituotteet 5,1 0,1 2,3 6,5 5,9 0,3 4,9 11,0 5,7 6,4 7,3 2,9 6,6 1,9 10,1 10,9 2001/2000 Eläintuotteet 5,2 3,7 9,9 5,6 7,5 10,0 2,0 3,7 3,6 1,1 4,3 8,0 6,3 7,9 2,9 5,7 Yhteensä 5,1 2,3 7,5 5,9 6,4 4,6 3,5 4,6 5,0 2,1 5,9 6,4 6,5 4,7 5,2 7,7 Lähde: Eurostat Maatalouden nimellisten tuotantopanosten ostohintojen vaihtelu vuosina 2002 ja 2001 (%) Jäsenvaltio EU15 Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta Tavarat ja palvelut välituotekäytön osalta 2002/2001 0,1 0,3 1,6 0,0 2,2 0,7 0,0 1,3 0,3 0,3 1,0 1,2 5,0 0,6 1,8 0,3 2001/2000 4,1 0,9 8,0 3,6 2,1 1,4 3,0 5,2 5,3 3,7 7,8 2,4 8,3 0,6 6,5 5,1 Investointihyödykkeet ja palvelut 2002/2001 2,5 2,1 2,0 1,5 4,0 3,7 2,0 3,0 2,7 1,8 3,5 1,5 3,1 2,9 3,2 0,9 2001/2000 2,2 2,6 2,2 1,2 3,7 5,7 2,1 4,3 1,9 3,5 4,3 1,6 1,3 2,9 3,0 0,3 Yhteensä 2002/2001 0,6 0,5 1,7 0,4 2,5 1,8 0,5 1,7 1,2 0,9 1,4 0,2 3,9 0,2 2,1 0,1 2001/2000 3,7 1,1 6,8 3,1 2,4 1,9 2,8 5,0 4,0 3,6 7,2 2,1 7,3 1,1 5,8 4,3 Lähde: Eurostat 16
Maataloustuotteiden reaalituottohintaindeksi (1995=100) EU15 Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta 1995 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 1996 98,9 101,4 101,7 98,3 99,0 98,8 97,7 93,5 100,4 94,3 101,5 99,9 99,1 95,8 94,7 97,4 1997 96,3 101,2 99,8 97,8 96,0 93,9 96,7 86,6 99,0 95,2 105,9 101,2 97,9 93,7 91,3 83,0 1998 91,5 94,2 86,6 92,5 91,1 89,8 96,0 84,1 93,9 94,2 98,7 93,3 96,9 91,6 89,2 73,7 1999 86,4 85,4 81,7 86,3 89,6 85,0 92,3 78,6 88,1 91,2 91,2 87,1 90,4 88,8 87,3 69,7 2000 87,6 91,8 87,7 89,8 90,6 85,9 92,2 79,5 87,9 88,7 96,0 91,4 92,2 89,9 85,1 67,9 2001 89,6 95,4 92,2 93,0 92,9 87,5 93,7 80,0 90,2 88,4 96,6 95,1 94,0 91,7 87,2 73,4 2002* 85,8 88,0 82,6 89,0 95,7 83,0 89,3 73,1 90,9 84,1 92,9 89,7 87,0 88,3 82,5 70,0 Lähde: Eurostat 17
Tavaroiden ja palvelujen reaaliostohintaindeksi maatalouden päivittäiskulutuksen osalta (1995=100) UE15 Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta 1995 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 1996 102,1 102,6 101,2 102,2 99,8 100,9 101,7 101,9 106,1 101,0 104,3 101,1 100,2 100,7 105,2 98,7 1997 101,0 103,2 102,4 102,4 96,8 101,5 101,9 98,7 105,7 100,7 102,6 101,4 96,4 101,4 104,4 92,2 1998 95,3 97,4 98,6 97,9 93,4 98,6 98,3 94,3 94,0 98,4 97,4 96,5 91,0 98,1 100,9 83,9 1999 92,1 95,0 94,0 96,3 93,1 95,0 96,3 93,0 85,6 102,9 94,4 95,1 88,9 95,8 100,1 80,9 2000 95,0 100,1 94,6 101,4 96,1 96,9 99,4 94,0 87,6 105,4 98,6 97,1 89,5 99,4 103,1 82,8 2001 96,3 100,7 99,9 102,7 94,7 96,3 100,9 95,0 90,2 106,8 101,1 97,2 92,9 97,5 106,8 91,7 2002* 94,2 99,4 99,2 101,2 93,2 93,7 99,0 91,9 88,2 105,1 98,2 94,3 85,2 95,1 106,5 90,3 Lähde: Eurostat 18
Maataloustulojen kehitys EU:ssa vuosina 19802002, ilmoitettuna vuosittaisina muutoksina (%) ja kumulatiivisena kasvuna (1980 = 100) 18% Annual grovvth Cumulative grovvth 160 15% 150 12% 140 9% 130 6% 120 3% 110 0% 100 3% 90 6% 80 =Annual grovvth Cumulative grovvth Lähde: Eurostat Maatalouden PO:n laskelmat 19
Maataloustulojen kehitys EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2002 (muutosprosentti verrattuna vuoteen 2001) 10 5 +5.7 +1.2 +1.0 +7.3 0 5 0.9 1.6 2.8 2.2 1.5 3.0 10 7.7 7.5 11.4 15 20 18.0 25 26.3 30 B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK EU15 Lähde: Eurostat Maatalouden PO:n laskelmat 20
Maataloustulojen kehitys EU:n jäsenvaltioissa vuosina 1990 2002 (1995 = 100) EU15 Belgia Tanska Saksa Kreikka Espanja Ranska Irlanti Italia Luxemburg Alankomaat Itävalta Portugali Suomi Ruotsi Yhdistynyt kuningaskunta 1990 116,1 86,0 102,1 87,2 76,0 78,1 99,1 115,8 90,4 94,6 100,7 106,5 67,5 1991 116,6 83,8 90,0 100,6 76,8 77,3 83,6 91,9 114,3 91,7 93,8 94,1 89,3 66,5 1992 113,6 73,4 94,4 87,3 83,5 87,4 83,0 92,8 104,8 86,3 70,1 81,7 79,4 72,5 1993 85,8 109,6 72,8 90,5 85,4 90,0 83,0 89,6 85,3 91,0 86,4 81,8 67,9 84,1 83,4 85,5 1994 94,0 111,1 84,0 93,6 95,9 100,4 94,2 93,5 91,1 88,6 97,3 88,1 91,1 88,2 84,0 90,6 1995 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 1996 103,5 109,7 102,3 113,1 95,2 112,3 100,5 102,3 105,7 103,8 95,9 92,1 109,8 80,6 98,1 93,7 1997 103,8 114,0 97,9 114,4 95,6 113,5 104,0 99,8 108,3 95,4 103,5 83,9 104,6 82,2 104,0 72,5 1998 100,7 107,7 77,3 100,9 95,0 110,9 108,6 97,3 108,2 104,8 93,0 82,0 104,9 72,5 106,5 62,5 1999 100,2 99,7 74,8 94,6 96,5 107,8 106,4 92,5 116,6 94,3 86,4 78,1 125,8 82,3 94,0 61,1 2000 104,7 108,1 91,2 114,0 100,3 120,1 106,2 98,5 112,5 95,1 83,7 84,1 112,1 103,8 105,7 57,9 2001 111,0 116,8 109,9 135,2 105,8 123,6 109,9 104,5 112,6 90,1 87,8 98,0 139,9 99,4 116,5 61,6 2002 107,2 107,8 81,1 110,9 111,8 125,1 108,9 92,6 110,7 91,1 81,2 95,3 136,8 106,6 114,8 64,0 Lähde: Eurostat Maatalouden taloustilit, Maataloustuloindeksi 21
1.6. Maatalouden kirjanpidon tietoverkko (FADN) 49. FADNtietoverkkoa käytetään laskettaessa EU:n maatalousyritysten tuottoa, kustannuksia ja tuloja maatalouden yhdenmukaistettua kirjanpitoa koskevasta tutkimuksesta saatujen tietojen perusteella. Tästä tutkimuksesta saadaan arvokasta tietoa siitä, miten maatilojen tulot vaihtelevat tuotantosuunnan ja tilan sijainnin mukaan, sillä koko maatalousalan kattavien tulosten keskiarvot eivät näitä tietoja paljasta. Tässä osassa esitetään tietoja tuotantosuunnittain ja maittain jaoteltuina. 50. Tätä kertomusta laadittaessa vuoden 2000 tulokset eivät vielä olleet käytettävissä Alankomaiden osalta, ja joidenkin maiden osalta tiedot olivat vielä väliaikaisia. 51. Jäsenvaltioiden keskituloissa ilmenevät suuret erot johtuvat niiden maatalouden rakenteesta. Viljelijöiden keskitulot ovat yleisesti ottaen korkeimmat niissä jäsenvaltioissa, joissa on paljon suuria peltokasveihin, lypsykarjaan tai vähemmän säänneltyyn tuotantoon (sianliha, siipikarja, puutarhaviljely jne.) erikoistuneita tiloja. EteläEuroopan jäsenvaltioissa, joissa on paljon pieniä yhdistelmätuotantoa (kasvinviljelyä ja kotieläintuotantoa) tai monivuotisten kasvien viljelyä harjoittavia tiloja (joilla viljellään erilaisia kasveja), on Euroopan unionin keskitasoa alhaisemmat keskitulot. 52. Taulukossa 1 esitetään tulotason suuret vaihtelut eri tuotantosuuntien ja eri jäsenvaltioiden välillä mitattuna maatalouden nettoarvonlisäyksenä. Ruotsissa maatalouden nettoarvonlisäys oli vuonna 1999 negatiivinen lihantuotannon alalla. 53. Taulukossa 2 esitetään tukien ja verojen erotuksen osuus maatalouden nettoarvonlisäyksestä. Vuonna 1999 15 jäsenvaltion unionissa verojen vähentämisen jälkeen lasketun eli puhtaan tuen osuus maatalouden nettoarvonlisäyksestä oli 35 prosenttia, mutta jäsenvaltioiden ja tuotantosuuntien välillä oli merkittäviä eroja. Vuonna 1999 Suomen ja Ruotsin maatalouden keskimääräinen nettoarvonlisäys jäi alle tukien ja verojen erotuksen. Näin ollen markkinoilta saadut tulot eivät riittäneet kattamaan tuotantokustannuksia. Tuen osuus maatalouden nettoarvonlisäyksestä taas oli alhaisin Alankomaissa, järjestyksessä seuraavina olivat Italia, Belgia ja Espanja. Tulotuen osuus vaihtelee huomattavasti myös tuotantosuunnittain. Puhtaan tuen osuus tuloista oli korkein lihantuotannossa, peltokasvinviljelyssä sekä yhdistelmätuotannossa. Vähiten tuettuja aloja ovat puutarhatuotanto ja viininviljely. Käytettävissä olleiden tietojen mukaan maatalouden keskimääräinen nettoarvonlisäys jäi vuonna 2000 vain Suomessa alle tukien ja verojen erotuksen. Tuen osuus maatalouden nettoarvonlisäyksestä oli alhaisin Belgiassa, Tanskassa, Espanjassa ja Italiassa. 54. FADN:n tietoja voidaan käyttää myös tutkittaessa maatalousalan keskittymistä. Nämä tiedot näkyvät taulukoissa 3 ja 4, joiden tiedot koskevat vuotta 1999. Maatalouden nettoarvonlisäystä koskevista negatiivisista arvoista johtuvien ongelmien välttämiseksi käytetty muuttuja perustuu maatilojen kokonaistuloihin, toisin sanoen markkinoilta ja tukien muodossa saatuihin tuloihin. 55. Taulukossa 3 esitetään suurituloisimpien maatilojen 20 prosentin osuus tuotantosuunnittain ja jäsenvaltioittain sekä koko EU:n osalta. EU:ssa ja kaikissa tuotantosuunnissa suurimpien tulojen (20 prosenttia tiloista) osuus on 67 prosenttia kokonaistuloista. Jäsenvaltioittain tarkasteltuna keskittymisaste on kuitenkin alhaisempi ja yltää vain Portugalissa, Italiassa, Tanskassa ja Yhdistyneessä 22