Ikäinnovaatio 2012 2014 -hankkeen Ylä-Savon seututapaaminen 7.5.2012 Iisalmessa Tilaisuuden aluksi Elsa Paronen (Ikäinnovaatio hankkeen projektipäällikkö) esitteli Ikäinnovaatio 2012-2014 hanketta ja sen etenemistä. Hankkeen tavoitteena on yhdistää eri toimijat suunnittelemaan ja kehittämään ikääntyvien ihmisten kokonaisvaltaisen toimintakyvyn (fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn) ylläpitämiseen ja edistämiseen tähtäävää toimintamallia. Tähän on haastettu kevään 2012 seutukuntatapaamisissa mm. kaikki eläkeläis- ja veteraani- sekä muut alueilla toimivat järjestöt. Hankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää saada mukaan kuntien eri hallintokunnat sosiaalija terveystoimesta aina tekniseen, liikuntaan ja sivistystoimeen saakka. Jokaisen sektorin toiminnan kehittämisellä voidaan vastata yhä paremmin väestön ikääntymiseen liittyvän palvelutarpeen muutoksiin. Tavoitteena on saada eri toimijat samaan paikkaan miettimään väestön ikääntymisen haasteita ja innostaa sekä velvoittaa itse kutakin tahoa miettimään ja kehittämään toimintojaan ikääntyneiden hyvinvoinnin ja omatoimisuuden edistämiseksi. Seututapaamiseen kokoontui Ylä-Savon kuntien eri hallintokuntien ja järjestöjen edustajia. Yhtä mieltä oltiin siitä, että ikäihmisten kotona asuminen olisi mahdollistettava mahdollisimman pitkään. Keskustelua käytiin kuntien hyvistä käytännöistä ja kehittämistarpeista. Pohdittiin, että julkiset palvelut ja vapaaehtoistoiminta toimii hyvin taajama-alueella, mutta miten palvelujen toiminnan laita on hajaasutusalueella? Toivottiin, että hankkeen aikana keksittäisiin keinoja yksinäisyyteen ja turvattomuuteen. Hyvin vahvasti nousi esille se, että jokaisessa kunnassa pitäisi olla koordinaattori, joka voi ohjata vapaaehtoisia toimijoita. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetty, että mikä taho olisi sopivin koordinoimaan: olisiko se SOTE/kaupunki/kunta/joku muu, että yhdistykset eivät rasittuisi liikaa? Seututapaamisessa keskustelua käytiin teknologian lisäksi mm. esteettömyyden tärkeydestä, kuntien eri hallintokuntien välisen yhteistyön tärkeydestä, liikuntapaikoista ja ohjauksesta, vapaaehtois-, yhdistysja järjestötyöstä ja sen kehittämisestä/uusien jäsenien rekrytoinnista, työurien tukemisesta ja nuorten/ikääntyvien välisestä yhteistyöstä. Keskustelua käytiin myös paikallisen median tarpeellisuudesta hankkeen kannalta. Koettiin, että tarvitaan mediaiskuja paikallislehtiin ja radioon, mikäli ikääntyvät halutaan tavoittaa tehokkaasti: tätä kautta saada kuntalaiset tietoiseksi hankkeesta. Lisäksi ajateltiin, että paikallisen median kautta voitaisiin vaikuttaa hankkeeseen syksyllä tehtävän kyselyn vastausprosenttiin myönteisesti.
Teknologia, esimerkiksi palvelu-tv Miten saadaan ihmiset mukaan toimintaan? Paikallinen media ja ikääntyvät/järjestöt Työurien tukeminen Esteettömyys Ylä-Savon seututapaaminen 7.5.12 keskusteluaihiot Nuorten & ikääntyvien yhteistyö Liikuntapaikat, ohjaus & tiedotus Kuntien eri hallintokuntien välinen yhteistyö/vanhusneuvostot/yhdistykset Vapaaehtois-, yhdistys- ja järjestötyö ja sen kehittäminen/ rekrytointi Kuvio 1. Ylä-Savon seututapaaminen 7.5.2012 keskusteluaihiot. Media ja ikääntyvät Ylä-Savon seututilaisuudessa nousi esille mediauutisointi ikääntyvien kasvavasta määrästä. Tunteita herätti se, että ikääntyvistä puhutaan niin kuin he olisivat elätettävä luokka tai pommi joka räjähtää. Median ja ikääntyvien suhde koettiin hyvin kielteissävytteisenä. Koettiin myönteisesti se, että hankkeessa on kiinnitetty huomiota median uutisoinnin kehittämiseen ongelmalähtöisyydestä poispäin; myönteisyys ikääntyvistä viestittäessä on toivottavaa. Kuntien eri hallintokuntien välinen yhteistyö ja yhteistyön tärkeys Seututilaisuudessa nähtiin tärkeäksi se, että kuntien eri hallintokunnat (etenkin tekninen ja elinkeinotoimi) saadaan ikääntymiseen varautumiseen/yhteissuunnitteluun mukaan sillä ikääntyminen on kaikkien yhteinen asia. Todettiin mm., että liikkuminen on tärkeä asia ikäännyttäessä. Tämän lisäksi tarvitaan yhdyskunta/esteetöntä suunnittelua. Kuntien hallintokuntien välisen yhteistyön lisäksi tarvitaan 3. sektoria.
Esteettömyys Esteettömyysasioiden kehittämiseen ei nähty rajoja: teiden ja rakennusten suhteen jo suunnitteluvaiheessa on huomioitava liikuntarajoitteiset/ikääntyvät ihmiset. Lisäksi esteettömään liikkumiseen tulisi kiinnittää poikkihallinnollisesti huomiota; sora kevyenliikenteen väylällä, liikkuminen rollaattorilla yms. voivat estää liikuntarajoitteisen asioinnin/palveluihin pääsemisen. Tärkeäksi koettiin myös se, että esimerkiksi puistoalueella/kulkureiteillä on mm. levähdyspenkkejä tarjolla. Liikuntapaikat, ohjaus & tiedottaminen Koettiin, että liikunta on ikäihmisistä puhuttaessa keskeinen asia. Tilaisuudessa todettiin, että liikuntapaikkoihin tarvitaan ohjausta ja neuvontaa. Lisäksi on havaittu, että kulkeminen liikuntapaikkoihin voi olla hankalaa; tiedottaminen on huonoa; seniori/liikuntakortti on koettu liian kalliiksi. Koettiin, että kustannukset/varattomuus saattaa estää osallistumisen liikuntaryhmiin, vaikka halua ja tahtoa olisikin. Lisäksi säästäminen on ikääntyneille hyvin keskeinen arvo; omaan hyvinvointiin (seniorikortteihin ja kulttuuriin) ei vain käytetä rahaa. Pohdittiin, että tulisiko 60- vuotiaille järjestää esimerkiksi liikuntailta, jossa kerrottaisiin liikuntamahdollisuuksista? Teknologia (Palvelu-TV) Ylä-Savossa koettiin, että teknologian hyödyntämisessä ollaan vielä aika alussa. Esimerkiksi Palvelu- TV olisi hyvä pilotoida myös tällä alueella (Pohjois-Savon kunnista vain Juankoski on pilotoinut ja Vesanto on vasta aloittanut). Koettiin, että palvelu-tv:llä voisi olla vaikutusta ennaltaehkäisevyyteen, kotikuntoutukseen ja arjen pärjäämisessä tukemiseen (tukisi kotona asumista ja sosiaalista toimintakykyä). Juankosken palvelu-tv:stä on tehty opinnäytetyö (Savonia-ammattikorkeakoulu), josta löytyy ohjelman ylläpitoon ja muuhun liittyneet kehittämiskohdat; niihin voitaisiin panostaa ja kehittää Juankosken pilotointia edelleen. Yksi kehittämisenkohde liittyi opinnäytetyön mukaan sisällöntuottamiseen: toivottaisiin vapaaehtoisjärjestöjen ja paikallisten tuottamaa sisältöä, paikallista ohjelmaa ja tämän kautta saataisiin yhteydenpitoa paikallisten ikäihmisten välille. Vesannolla eläkeläisjärjestöt tekevät palvelu-tv:hen ohjelmaa (sisällöntuotantoa). Keskustelua käytiin siitä, että olisi tärkeää kehittää tavalliseen televisioon kytkeytyvää palvelu-tv:tä, jolloin ei tarvittaisi enää erillistä laitetta. Koettiin, että tietotekniikkaa tulisi hyödyntää enemmän ikäihmisten aktivoinnissa.
Vapaaehtois-, yhdistys- ja järjestötyö/ Ikääntyvien ja nuorten välinen yhteistyö Koettiin, että vanhus- ja eläkeliitoissa toimivilla on monenlaista tietotaitoa ja kokemusta. Nostettiin esille, että yhdistyksissä/kerhoissa mukana olevat, samalla suunnalla asuvat ikäihmiset hoitavat toinen toistaan ja tämän kautta yksinäisyys vähenee. Koettiin, että yhdistyksissä/kerhoissa/järjestöissä mukana olevat ovat virkeitä /aktiivisia. Kuitenkin koettiin, että nuorien eläkeläisten mukaan saaminen järjestö- ja/tai yhdistystyöhön olisi tärkeää. Pohdittiin, että järjestöt ja niiden toiminta voivat olla hieman tuntemattomia nuoremmille. Uusia nuoria jäseniä tarvittaisiin, koska ikääntyminen on näkyvissä mm. ulkoiluystävien/vapaaehtoistoimijoiden puutteen suhteen. Tämän vuoksi olisi tärkeää levittää tietoja järjestöistä ja niiden toiminnasta sekä koota nämä tiedot yhteenpaikkaan. Ajateltiin alustavasti, että eläkkeelle jäävät tavoitettaisiin Ikäinnovaatio hankkeen piirissä syksyllä 2013 järjestettävässä tuuppauspäivässä. Ko. päivässä alueen järjestöt voisivat esittäytyä ja kertoa järjestössä toimimisen mahdollisuuksista. Järjestöt ovat kiinnostuneita siitä, miten nuorempia saataisiin kiinnostumaan yhteisötoiminnasta. Lisäksi nostettiin esille, että eläkeläisjärjestöt voisivat toimia etsivätyössä hyvänä yhteistyötahona (ja etsiä yhdessä keinoja siihen, miten saataisiin tuupattua ). Tilaisuudessa pohdittiin sitä, miksi vapaaehtoistyön osuus on Suomessa pieni verrattuna esimerkiksi Amerikkaan. Hollannissa jopa 20 30 % kustannuksista on kyetty vähentämään vapaaehtoistyön kautta (myös työttömät ja syrjäytyneet toimivat eläkeläisten lisäksi). Esitettiin kysymys, että miten järjestöt huomioitaisiin paremmin esimerkiksi mediassa? Esille nostettiin sitä, että jokaisessa eläkejärjestössä on henkilöitä, jotka tekevät huomaamattaan ns. koordinointia. Onko tässäkin suhteessa kyse järjestöjen/vapaaehtoistyön toimijoiden näkymättömyydestä, sillä aihetta ei oikeastaan käsitellä mediassa. Puhetta oli siitä, että koordinoinnista ja verkoston ylläpitämisestä on Kuopiossa toimiva systeemi vapaaehtoistyön suhteen; esimerkiksi SOTE-tiloja saa käyttää veloituksetta: olisiko tästä mallia myös Ylä-Savoon? Tilaisuudessa oltiin sitä mieltä, että kuntien tulisi panostaa ikääntymisen asiaan (kansalaisjärjestötoiminnan aktivointiin) järjestämällä veloituksettomat toimitilat vapaaehtoistyöhön, tämä tukisi vapaaehtoistoimintaa. Toimitilat toisivat yhteen järjestöjä kun ne sijaitsisivat fyysisesti lähellä toisiaan. Ylä-Savossa koettiin, että toimitilat ovat olleet tiukassa: esimerkiksi ikäihmisten viikkoon maksetaan tilavuokrat yhdistysten toimesta
Suomessa on paljon yhdistystoimintaa, mutta nuoremmat ikäluokat ovat mukana lisääntyvässä määrin korvausperiaatteella. Onko tässä kyse siitä, että nuoret opetetaan siihen, että kaikesta on oikeus saada palkkaa/asenne pielessä? Tulisi mainostaa sitä, että järjestötyöstä saa palkaksi itselleen mielihyvän tunnetta. Ongelmaksi nähtiin se, että aika ja ihmiset ovat muuttuneet: nuoremmat ihmiset eivät halua sitoutua järjestöihin (työelämä koventunut, joten ei haluta olla eläkkeellä ollessa mukana missään, mihin pitäisi sitoutua tai sitten on muita harrastuksia); tämän seurauksena toimijat alkavat olla iäkkäitä ja he toimivat useassa eri järjestössä, jolloin myös uupuminen on mahdollista. Mitä voitaisiin tehdä järjestökentällä, jotta saataisiin rekrytoitua uusia henkilöitä mukaan? Tämän seurauksena pohdittiin sitä, pitäisikö järjestökentän mukautua muutokseen ja miten se voisi eritavalla tulla mukaan? Esille nousi se, että tarvittaisiin yhteistyötä eri yhdistyksien kesken. Lisäksi pohdittiin sitä, että olisiko tarjolla esimerkiksi virkistystä tai koulutusta, jotta uusia jäseniä uskaltautuisi ja haluaisi tulla mukaan yhdistysten toimintaan: tarvittaisiinko tukea ja kannustusta nuorille? Entä uudet teknologiset ratkaisut ja niiden hyödyntäminen? Osa järjestöistä oli hyödyntänyt sitä, että he olivat ottaneet koululaiset mukaan toimintaan, esimerkiksi nuoria on otettu tapahtumapäiviin. Otettiin esille myös Case Espoo: Helsingin vapaaehtoistyön koordinaattori (Saara Jäämies) on esittänyt (Hki 27.3.), että nuorille opintoihin tulisi sisältyä vapaaehtoistyönjakso, jolloin toiminta tulisi tutuksi ja jäisi mahdollisesti selkärankaan, että sitten kun elämäntilanne on sopiva (aikaa on), tulisi luontevasti lähdettyä mukaan toimintaan. Voitaisiin välittää tietoa, että esimerkiksi 1h viikossa riittää vapaaehtoistyössä. Lisäksi kannattaisi tuoda julki mediassa vapaaehtoistyön terveysvaikutuksista kertovaa asiatietoa. Työurien pidentäminen/tukeminen Tilaisuudessa pohdittiin, että työnantajista riippuu paljon: työnantajien asennemuutos edesauttaisi työurien pidentämistä; työolosuhteet ja työviihtyvyys ovat keskeisenä tekijänä ja niissä on työsarkaa. Esille nostettiin sitä, että työnantajien on hankala ajatella osa-aikaisia ratkaisuja tai mukautettuja tehtäväkuvia. Koettiin, että näitä edellä mainittuja on ehkä eniten käytössä sosiaali- ja terveystoimessa. Työtehtävien mukauttamisella tarpeiden mukaan voitaisiin saada eläkeikiä nousemaan. Toisaalta kuntalaiset nostivat esille sitä, että on kuulunut nuorten suunnalta sellaista, että nuorilta menee esimerkiksi kesätyöpaikat kun töihin otetaan eläkeläisiä. Todettiin, että pohjoismaissa on olemassa
erilaisia malleja, joita pitäisi jalkauttaa paremmin myös Suomeen. Pohdittiin myös sitä, saisiko tutkimuksen kautta vastausta työurien jatkamiseen?