Tekstit: Harri Anttila ja Sirkka Kuisma 8. Painos

Tekstit: Harri Anttila ja Sirkka Kuisma 8. Painos

2 A LUONNONSUOJELUALUEET A 1 Koivulan lehtopurolaakso, Lahnus Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Sen aluskasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Lajeista mainittakoon mm. velholehti, jäniksensalaatti, lehtopähkämö ja lehto-orvokki. Pohjoisosan puronvarsi on kukoistavaa saniaiskorpea kotkansiipikasvustoineen. Puroa seurailee osin kulunut polku. Alue on rauhoitettu 20.8.1991 ja sen pinta-ala on noin 19,2 ha. Alue kuuluu nykyisin Nuuksion kansallispuistoon. A 2 Tremanskärrin luonnonsuojelualue, Kalajärvi Alue kuuluu valtioneuvoston vahvistamaan soidensuojeluohjelmaan. Alueella on huomattava merkitys myös opetuksen ja tutkimuksen kannalta, sillä se on yksi pääkaupunkiseudun viimeisiä avosoita. Suojelun tarkoituksena on säilyttää suo luonnontilaisena. Espoon kaupungin omistama alue on rauhoitettu 24.11.1986. Myöhemmin 19. ja 21.12.1995 siihen on liitetty kolme yksityisomistuksessa olevaa aluetta. Kokonaispinta-ala on noin 44 ha. Osittain luonnonsuojelualueen sisällä kulkee myös Tremanskärrin luontopolku (E1) A 3 Kaitalammen aarnialue Kaitalammen aarnialue sijaitsee Nuuksion järviylänköalueella Luukkaan ulkoilualueen pohjoisosassa. Alue on pääasiassa luonnontilainen, maisemallisesti arvokas kokonaisuus, josta löytyy useita erilaisia luontotyyppejä, kuten kallioita, kuivaa, tuoretta ja lehtomaista kangasmetsää ja pienialaisia soita. Alue on Helsingin kaupungin omistuksessa ja sen pinta-ala on 72,5 ha. Alue on rauhoitettu 29.5.2002. A 4 Väärän luonnonsuojelualue Vääräjärven pohjoisosassa sijaitsevaan luonnonsuojelualueeseen kuuluu kaksi rantasekä vesialuetta. Tämä yksityisomistuksessa oleva 5,2 ha kokoinen alue on osa Nuuksion Natura 2000-verkostoa ja sisältyy osittain valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Alue on rauhoitettu 22.6.2005. A 5 Susien luonnonsuojelualue Pinta-alaltaan 13,2 ha kokoinen luonnonsuojelualue sijaitsee Urja-järven pohjoisosassa. Siihen sisältyy kaksi ranta- sekä vesialuetta. Alue on osa Nuuksion Natura 2000-verkostoa ja sisältyy osittain valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Yksityisomistuksessa oleva alue on rauhoitettu 22.6.2005. A 6 Isosaaren luonnonsuojelualue, Ruuhijärvi Ruuhijärvessä sijaitseva Isosaari rauhoitettiin 30.12.1982. Rauhoituksen tavoitteena on suojella kuikan pesimärauha saarella. Saari on harvoja paikkoja Espoossa, jossa harvinainen kuikka pesii. Maihinnousu saarelle on kielletty 1.5. 15.7. välisenä aikana. Saari on yksityisessä omistuksessa ja sen pinta-ala on 2 aaria.

3 A 7 Nuuksion kansallispuisto Puisto perustettiin 1.3.1994. Sen pinta-ala on 4411 ha (12/05), mutta suunnitelmissa on edelleen laajennuksia. Puistosta on Espoon alueella noin 1605 ha. Puisto sijaitsee kolmen kunnan alueella. Puiston alueella on lukuisia kävelypolkuja. Luonnontilaisessa maastossa pääsee helposti liikkumaan myös kartan ja kompassin avulla. Ehkä parhaanyleiskuvan alueesta saa, kun kiertää Nuuksionpään paikoitusalueelta lähtevän, noin 4 km pituisen Haukan kierroksen polun. Puistoa hallitsee metsähallitus, joka myös on tehnyt alueesta erillisen oppaan. Sitä saa mm. kaupungin ympäristökeskuksesta ja Villa Elfvikistä. Kansallispuisto kuuluu Natura 2000- ohjelmaan. Kansallispuiston yhteydessä ovat myös Hankalahden, Valklammen ja Haukkalammen-Romvuoren suojelualueet. A 8 Koskelan tila, Nuuksionpää Alue sijaitsee Nuuksion Pitkäjärven pohjoispäässä Haukkalammentien varrella. Tieltä on rauhoitettuun kohteeseen, Myllypuron varteen, noin 200 metrin matka. Purossa on luonnontilainen koski ja alueella kasvaa runsaasti vaateliasta lehtokasvillisuutta. Koskijaksolla kasvaa myös harvinaisia sammallajeja, mm. rosopurosammal, josta ei ole ollut Etelä-Suomessa aiempaa havaintoa vuosisadan alun jälkeen. Eläimistöltään alue on erittäin rikas ja siihen kuuluu useita uhanalaisia lajeja kuten pikkusieppo, harmaapäätikka ja liito-orava. Pinta-alaltaan 9,5 ha:n alue on rauhoitettu 7.12.1992. Alue kuuluu nykyisin Nuuksion kansallispuistoon. A 9 Lehtokurpan lehmusrinne Alue sijaitsee Nuuksion järviylänkö- alueella Nuuksion Pitkäjärven pohjoiskärjen läheisyydessä. Alue sisältyy Nuuksion Natura 2000 rajaukseen ja rajautuu Nuuksion kansallispuistoon. Alueella on rehevä, lehtomainen rinne, jossa kasvaa useita kookkaita metsälehmuksia. Rinteen alapuolella on korpea. Alue rauhoitettiin 28.10.1999 ja sen pinta-ala on 0,75 ha. Alue on yksityisomistuksessa. A 10 Grönä Bladetin luonnonsuojelualue Nuuksion Pitkäjärven pohjoisrannalla oleva luonnonsuojelualue rauhoitettiin 4.10.2005. Alueella on hyvin säilynyttä luonnontilaista metsää ja runsaasti haapaa sekä lahopuuta. Pitkäjärveen viettävässä purolaaksossa kasvaa mm. lehmuksia ja alueen eteläosassa on tervaleppäluhtaa. Yksityisomistuksessa olevan alueen pinta-ala on noin 3 ha. A 11 Saukonnoro, Nuuksionpää Alue sijaitsee Valklammesta Nuuksion Pitkäjärveen laskevan puron varrella. Siihen kuuluu osa Romvuoren jyrkänteestä louhikkoineen ja rehevine Saukonnoron purolaaksoineen. Laaksossa kasvaa vaateliasta lehtokasvillisuutta, mm. lehtopalsami, velholehti, lehtokuusama ja mustakonnanmarja. Puustoon kuuluvat mm. raita, lehmus ja vaahtera. Kohde on osa Haukkalammen-Romvuoren valtakunnallista lehtojensuojelualuetta. Alueen kulumisen välttämiseksi siellä tulisi liikkua vain merkittyjä reittejä pitkin. Suojelualue koostuu saman tilan kahdesta osasta, joiden pinta-alat ovat 4 ha ja 0,1 ha. Alueet on rauhoitettu 27.7.1993.

4 A 12 Kilpilammen - Lippukallion luonnonsuojelualue, Kattilajärvi Alue sijaitsee Nuuksion järviylängöllä. Sen maisemaa hallitsee Lippukallio, jonka pystysuorat kallioseinämät ja jyrkänteet halkovat aluetta. Kalliolta avautuvat näkymät laajoille kallio- ja metsäalueille, soille ja järville. Kasvisto on osin rehevää lehtomaista metsää, rinteillä on vankkaa kuusikkoa ja kallioilla karua jäkälikköistä männikköä. Alueella pesii mm. huuhkaja ja metso. Suojelualue on Espoon kaupungin omistuksessa ja sen pinta-ala on 30,3 ha. Alue on rauhoitettu 30.10.1990. A 13 Erä-Mattila Erä-Mattila on maisemaltaan jylhä luonnontilainen alue Kattilajärven itärannalla. Se on osa Kilpilammen-Lippukallion arvokasta kalliometsä-aluetta. Alue kuuluu Natura 2000-verkostoon. Yksityisomistuksessa oleva alue rauhoitettiin 20.12.1999. Se on pinta-alaltaan 0,77 ha. A 14 Metsä-Mattila Metsä-Mattilan alue on maisemaltaan kaunis Velskolan Pitkäjärven länsirannalla sijaitseva metsäinen ja rakentamaton niemi. Alueen melko luonnontilainen kuusivaltainen sekametsä on mm. liito-oravan elinaluetta. Alue on laajuudeltaan 2,5 ha ja kuuluu Natura 2000-verkostoon. Se rauhoitettiin 20.12.1999. Metsä-Mattila on yksityisomistuksessa. A 15 Merikorven luonnonsuojelualue Merikorven luonnonsuojelualue on metsäistä kalliorantaa. Se sijaitsee Velskolan Pitkäjärven äärellä. Alue kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan ja se on rauhoitettu 18.1.1999. Alue on yksityisessä omistuksessa ja sen pinta-ala on 1,4 ha. A 16 Merikodon luonnonsuojelualue Merikodon luonnonsuojelualue kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Rauhoitettu alue on kaksiosainen. Siihen kuuluu metsäistä kalliorantaa ja rannan läheisyydessä sijaitsevaa metsää. Alue on rauhoitettu 18.1.1999 ja sen pinta-ala on 1,2 ha. Alue on yksityisessä omistuksessa.

5 A 17 Pääskysvuoren luonnonsuojelualue, Nuuksio Rauhoituksen tarkoituksena on säilyttää edustava alue Espoon erämaisesta metsäluonnosta. Siellä on vanhaa kuusikkoa, kallioilla kasvavaa männikköä, erämainen kalliosola sekä kalliopainanteeseen syntynyt rämesuo. Pääskysvuorelta avautuu komea näköala järvelle, sillä korkeimmat kohdat nousevat yli 90 m meren pinnan yläpuolelle. Alueelle pääsee Pirttimäen ulkoilumajan ja Solvallan välistä ulkoilureittiä pitkin. Alue on rauhoitettu 12.3.1982 ja sitä laajennettiin 10.2.1999. Alueen pinta-ala on 11,1 ha. A 18 Myllyjärven luonnonsuojelualue, Pakankylä Alueella on komeita kallioita mäntymetsineen sekä Myllyjärvestä laskeva murtumalaakso puroineen. Suuret holvimaisesti kaartuvat pähkinäpensaat reunustavat puroa. 12.3.1982 rauhoitettu alue on pinta-alaltaan 12,8 ha ja siihen voi tutustua polkua pitkin. A 19 Hynkänlammen luonnonsuojelualue, Nuuksio Alue sijaitsee Nuuksiossa Hynkänlammen purolaaksossa Velskolan Pitkäjärvestä etelälounaaseen. Sen pinta-ala on 7,2 ha. Hynkänlampi on suorantainen, jyrkkien kallioiden ympäröimä lampi, jonka pohjoispäästä alkaa Velskolan Pitkäjärven Haralahteen johtava purolaakso. Aarnimaiset metsät kelopuineen ovat maisemallisesti hienoja ja tarjoavat pesäpaikkoja mm. kololinnuille. Harvinaisista kasvilajeista voidaan mainita mm. harajuuri ja villapääluikka ja linnuista mm. harvalukuinen pohjantikka. Alue on rauhoitettu 27.4.1995. Sinne pääsee mm. Pirttimäen ulkoilumajalta lähtevää polkua pitkin. Matkaa on noin 2 km ja reitti on hyvin merkitty. Nuuksiontieltä on noin 1,5 km matka Kaitakorventietä pitkin (tiellä on moottoriajoneuvolla ajo kielletty). Alueella on tulentekopaikka ja sen vieressä hieno siirtolohkare. A 20 Kakarlammen luonnonsuojelualue, Nupuri Lampi on erämainen umpeenkasvulampi. Kakarlammensuolla tavataan eräitä harvinaisia kasvilajeja, mm. kaitapalpakkoa, valkopiirtoheinää, riippasaraa ja pyöreälehtikihokkia. Alueen pinta-ala on 16,4 ha ja sen omistaa Espoon kaupunki. Rauhoituspäätös on tehty 11.11.1988. A 21 Oittaan purolaakso Rauhoitettu alue on Bodominjärvestä laskeva Glomsinjoen laakso. Laakso on rehevää tervaleppä-, lehto- ja metsäkortekorpea. Rannalla kasvaa harvinainen vankkasara. Eläimistöön kuuluu mm. liito-orava ja monet kololinnut. Alueella on vanhoja rantavalleja ja kivikautinen asuinpaikka. Sen pintaala on 7,8 ha ja omistaja Espoon kaupunki. Alue on rauhoitettu 30.10.1990. Osittain luonnonsuojelualueen sisällä kulkee myös Oittaan luontopolku (E3) A 22 Träskändan luonnonsuojelualue, Järvenperä Alue on rauhoitettu 24.10.1961. Tavoitteena on suojella kartanopuiston arvokas puusto ja pensaisto, joka on suurimmaksi osaksi istutettu 1800-luvulla. Alueella kasvaa mm. mahtavia tammia, kuusia ja mäntyjä sekä itäisiä puu- ja pensaslajeja. Puistossa sijaitsevat kartanon pää-rakennus ja kappeli sekä huvimaja ja muut arvokkaat rakennukset. Alueen läpi kulkee vanha Kuninkaantie ja sen pinta-ala on 32 ha. Puustoon voi tutustua luontopolkua (E4) pitkin. Ympäristökeskus järjestää kesäisin opastettuja retkiä puistoon, katso lisätietoja s. 27.

6 A 23 Lippajärven luonnonsuojelualue, Viherlaakso Alue on rauhoitettu 6.6.1933. Järviranta metsiköineen rauhoitettiin linnustonsuojelualueeksi, mutta rauhoitusta ei kuitenkaan merkitty asianmukaisesti karttoihin ja se unohdettiin. Alueelle on rakennettu usean tuhannen asukkaan asuinalue ja Turuntie kulkee sen lävitse. Vanha rauhoitusalue on osittain purettu. Sen nykyinen pinta-ala on noin 84 ha. A 24 Kvarnträskin luonnonsuojelualue, Perinki Rauhoitettu alue käsittää pienen umpeenkasvavan järven ja sen ranta-alueen, joka on kasvistoltaan ja eläimistöltään monipuolinen. Suojelulla turvataan kosteikkoluonnon ja kauniin maiseman säilyminen. Alue on rauhoitettu 2.6.1988 ja se on osittain yksityisessä ja osittain Espoon kaupungin omistuksessa. Sen pinta-ala on 10,2 ha. A 25 Hällskärr Hällskärr on rehevä puronvarren lehtokorpi- ja lehtoalue Espoonkartanossa lähellä Kirkkonummen rajaa. Sen pinta-ala on 6 ha. Alue on rauhoitettu Metsähallituksen päätöksellä 13.5.2001. Alue on valtion omistuksessa. A 26 Fiskarsinmäki, Kurttila Lasilaakso Valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva suojelualue sijaitsee Espoonlahden pohjukassa. Suurin osa alueesta on umpeen kasvavaa mesiangervovaltaista niittymaata sekä ruoikkoa ja kapealehtiosmankäämikköä. Arvokkain kohde on metsälehmusvaltainen Fiskarsin lehtomäki, jolla kasvaa jaloja lehtipuita ja poikkeuksellisen paljon vaateliaita lehtokasveja. Näistä mainittakoon lehtosinijuuri, lehtokielo ja keltavuokko. Alueella esiintyy myös useita uhanalaisia eliölajeja. Suojelualueen pinta-ala on 22 ha. Lahden pohjukka kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaisiin lintuvesiin. Alue on rauhoitettu 1.4.1995 ja se kuuluu Natura 2000- ohjelman kohteisiin. A 27 Majkärr, Henttaa-Kuurinniitty Suojelualue koostuu neljästä tilasta Espoon keskuspuistossa Kuurinniityn asuinalueen eteläpuolella. Tiloilla on Majkärrin suopainanne, jossa esiintyy useita korpityyppejä. Reunat ovat yleensä rehevää vehka- ja terttualppivaltaista ruoho- ja heinäkorpea. Suon keskusta on muurainkorpea ja laikuttaista saranevaa. Alueen pinta-ala on 5,3 ha ja se on rauhoitettu 3.12.1992. A 28 Lillträskbergetin luonnonsuojelualue Luonnonsuojelualue koostuu jäkälien ja sammalten peittämästä laajasta kalliosta, pienemmistä kallionyppylöistä sekä niiden välisistä painanteista. Puusto on sekametsää ja kuusikkoa. Kelot ja pökkelöt houkuttelevat kolopesijöitä ja lahoavat maapuut lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Espoon keskuspuistossa harvinainen yövilkka esiintyy alueella, jonka arvoa lisää myös sen kiinteä liittyminen Majkärrin luonnonsuojelualueeseen. Tämä 12,5 ha kokoinen alue on Espoon kaupungin omistuksessa ja se on rauhoitettu 16.5.2005. A 29 Laajalahden luonnonsuojelualue Alue on rauhoitettu asetuksella 2.11.1979 ja sitä on laajennettu 1.12.1989. Laajalahti kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja se on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvedeksi. Sen vuoksi Laajalahti onkin eräs tärkeimpiä yksittäisiä luontokohteita Etelä-Espoossa. Alueella pesii noin sata eri lintulajia, mm. heinätavi, luhtakana ja kyhmyjoutsen. Alueen pinta-ala on 141 ha. Alue kuuluu Natura 2000- ohjelmaan. Alueeseen voi tutustua myös Laajalahden luontopolkua (E6) pitkin.

7 A 30 Bakugrundet Bakugrundet on 0,13 ha kokoinen puuton ja matala heinikkoluoto. Luodon pohjoispäässä on kallio ja pieni kivikkoalue. Luodolla pesii mm. noin 49 parin kala- ja lapintiirayhdyskunta. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana. Luoto on rauhoitettu 22.9.2000. Sen omistaa Espoon kaupunki. A 31 Ådholms Långgrund Saari on rauhoitettu kasvistollisesti ja linnustollisesti merkittävänä alueena 16.10.1997. Se sijaitsee Espoon itäisellä merialueella 3,5 km:n etäisyydellä Westendistä kaakkoon lähellä Helsingin rajaa. Ådholms Långgrund on pitkänomainen, kaksiosainen saari, jonka pinta-ala on noin 2 ha. Saari on pääasiassa silokalliota ja siellä pesii mm. karikukko, meriharakka, punajalkaviklo sekä merialueella uhanalaiset tylli ja selkälokki. Kasvierikoisuuksia ovat mm. tahma-ailakki, suola-arho ja merisinappi. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana. Saaren omistaa Espoon kaupunki. A 32 Vattukobben ja Vettakobben, Stora Ådholmen Saaret on rauhoitettu 13.1.1953. Ne ovat tyypillisiä ulkosaariston luotoja, joilla on sekä silokalliota että kivikkoa. Saaret on rauhoitettu lintujen pesimä- ja levähdyspaikoiksi. Maihinnousu on kielletty 20.4. 1.8. välisenä aikana. Saaret ovat säätiön omistuksessa ja niiden kokonaispinta-ala on noin 2,4 ha. A 33 Björkön luonnonsuojelualue, Espoonlahti Saaresta on rauhoitettu noin hehtaarin kokoinen alue, jolla kasvaa viime vuosisadalla istutettua puustoa mm. tammi, lehmus, vuorivaahtera, poppeli, pihtakuusi ja saarni. Noin 1 ha:n alue on yksityisessä omistuksessa ja se on rauhoitettu 2.12.1980. A 34 Getholmin luonnonsuojelualue, Suvisaaristo Rauhoitus koskee Getholmia ja sen länsi- ja itäpuolella olevia luotoja. Saari ja luodot on suojeltu linnuston levähdys- ja pesimäalueina. Länsipuolen luodolla sijaitsee iso hiidenkirnu. Maihinnousu luodoille on kielletty 1.4. 31.10. välisenä aikana. Yksityisessä omistuksessa olevat luodot on rauhoitettu 11.12.1980. Sen pinta-ala on yhteensä noin 0,5 ha. A 35 Ramsösundin luonnonsuojelualue, Suvisaaristo Alueella ollut kapea salmi on maankohoamisen seurauksena kasvanut umpeen. Rannassa näkyy kasvillisuuden vyöhykkeisyys mereltä maalle: muuttuminen järviruovikosta nevaan, siitä tervaleppälehdoksi ja lehtokorveksi. Alueella on mm. laaja mäyrän pesäverkosto ja useiden lintulajien, mm. metsäviklon, sepelkyyhkyn ja lehtopöllön pesäpaikka. Ramsösundin maaduntalehtokorpi on pinta-alaltaan noin 24 ha ja se on rauhoitettu 12.3.1982.

8 A 36 Hamnarn Hamnarn sijaitsee Suvisaaristossa Malmkloppanin ja Hamnkloppanin välisessä lahdessa. Se on pieni, puuton kallioluoto, joka muodostuu melko korkeasta kalliosta ja ruohojuoteista. Luoto on tärkeä mm. haahkoille ja tiiroille. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana. Yksityisomistuksessa oleva luoto rauhoitettiin 21.11.2003. A 37 Tobakspungen Tobakspungen on pieni puuton silokallioluoto Suvisaaristossa. Rannat ovat kallioisia ja kivikkoisia. Saarella pesii noin 20 parin kalatiirayhdyskunta. Muita pesimälajeja ovat punajalkaviklo, karikukko, kalalokki ja tukkasotka. Tämä Espoon kaupungin omistama luoto rauhoitettiin 24.9.1999. Sen pinta-ala on 0,15 ha. A 38 Vargen, Suvisaaristo Suvisaariston eteläpuolella sijaitsevan saaren pinta-ala on 0,8 ha. Se on puuton kallioluoto, jonka keskiosassa on hieman soraista niittyä. Vargen on merilinnuston pesimäaluetta ja maihinnousu on kielletty 10.4. 15.7. välisenä aikana. Lisäksi mm. telttailu ja tulenteko on kielletty kokonaan. Alue on rauhoitettu 4.2.1992 ja sen omistaa Espoon kaupunki. A 39 Västra Alskärin luonnonsuojelualue Espoon Suvisaaristossa Lehtisaarten ja Gåsgrundetin länsipuolella sijaitseva Alskär on 0,13 ha kokoinen asuttu metsäsaari. Sen puuton niemi koostuu laajahkosta niitystä sekä matalista kivikkoisista ja hiekkaisista rannoista. Pohjoispäässä on laaja silokallio. Alue on tärkeä kala- ja selkälokeille sekä tiiroille. Saarella pesii myös mm. lapasorsa, haahka ja meriharakka. Alue on yksityisomistuksessa ja se on rauhoitettu 12.9.2005. A 40 Metarklippan Metarklippan on linnustoltaan rikas puuton kallioluoto ulkosaaristossa. Siellä pesii mm. selkälokki. Yksityisomistuksessa oleva alue on pinta-alaltaan 1.1 ha. Metarklippan rauhoitettiin 1.10.2001. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana. A 41 Långgrundet Långgrundet on lintuluoto, joka on mm. tärkeä selkälokin pesimispaikka. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana. Alueen pinta-ala on 1,7 ha ja se on yksityisomistuksessa. Långgrundet rauhoitettiin 1.10.2001. A42 Bullan, Suvisaaristo Kyseessä on rauhoitettu saari lähiluotoineen Lehtisaarten ja Gåsgrundetin lounaispuolella Suvisaaristosta etelään. Saarten pinta-ala on 0,4 ha. Rauhoituksen tarkoituksena on turvata lintujen pesimärauha luodoilla. Maihinnousu on kielletty 10.4 15.7. välisenä aikana sekä tulenteko ja telttailu kokonaan. Alueen omistaa Espoon kaupunki ja se on rauhoitettu 4.2.1992. A 43 Stenskär Stenskär sitä ympäröivine kareineen on tärkeä lintuluoto Espoon ulkosaaristossa. Siellä pesii mm. Espoon suurin riskiläyhdyskunta. Rannalla kasvaa mm. merikaalia, merisinappia ja morsinkoa. Alueen pinta-ala on 3,9 ha. Tämä yksityisomistuksessa oleva alue rauhoitettiin 1.10.2001. Maihinnousu on kielletty 1.4. 31.7. välisenä aikana.

9 B SUOJELLUT LUONTOTYYPIT B 1 Mylly-Majalammen etelärannan lehmuslehto Lehmuslehto sijaitsee Lakistossa Mylly-Majalammen etelärannalla kalliojyrkänteen alla olevassa rinteessä. Se on laajuudeltaan 0,65 ha. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 24.2.2003. Alueen maanomistaja on säätiö. B 2 Pyykorven lehmusmetsä Tämä 2,4 ha kokoinen lehmusmetsä kasvaa Luukin Mustalammen pohjoispuolella. Uudenmaan ympäristökeskus päätti luontotyypin rajoista 7.1.2003. Alueen omistaa Helsingin kaupunki. B 3 Koivulan lehmuslehto Luontotyypiksi 24.2.2003 rajattu lehmuslehto on Nuuksion Pitkäjärven itärannalla melko jyrkän kallionalusrinteen notkelmassa. Lehdon pinta-ala on 0,76 ha. Alueen omistaa Helsingin kaupunki. B 4 Meerlammen lehmusmetsä Lehmusmetsä kasvaa kalliojyrkänteen alla Nuuksiontien länsipuolella Meerlammen kohdalla. Se on pinta-alaltaan 0,66 ha ja luontotyypin rajauspäätös annettiin 29.4.2003. Alueesta osan omistaa Espoon kaupunki ja osa on yksityisomistuksessa. B 5 Mustakallion lehmusmetsä Nuuksiossa Pinta-alaltaan 0,35 ha lehmusmetsä kasvaa Nuuksion pitkäjärven itäpuolella. Uudenmaanympäristökeskus teki luontotyypin rajauspäätöksen 24.2.2003. Alue on yksityisomistuksessa. B 6 Jänisniemen lehmusmetsä Lehmusmetsä sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannalla korkean kallioseinämän alla louhikkoisessa rinteessä. Tämän 0,81 ha laajuisen alueen rajat määriteltiin 26.9.2002. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 7 Kettuniemen lehmusmetsä Tämä 0,59 ha laajuinen lehmusmetsä sijaitsee Velskolan Pitkäjärven länsirannalla kivikkoisessa kallionalusrinteessä. Luontotyypin rajauspäätös annettiin 26.9.2002. Alue on osittain Espoon ja Helsingin kaupunkien omistuksessa, osittain yksityisomistuksessa. B 8 Lajalammen pähkinäpensaslehto Lehto sijaitsee Nuuksion Lajalammen pohjoispuolella, Lajalammesta laskevan puron varrella. Yhtenäisen lehtoalueen pinta-ala on 1,8 ha. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 6.3.2000. Alueen omistaa Helsingin kaupunki. B 9 Punametsän lehmusmetsikkö Tämä 0,7 ha kokoinen lehmusmetsikkö kasvaa Bodominjärven koillispuolella lehtomaisessa kangasmetsärinteessä. Alueen luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös tehtiin 7.1.2003. Alueen omistaa Espoon kaupunki.

10 B 10 Bakhäganin pähkinäpensaslehto Tämä pähkinäpensaslehto kasvaa Maarinpuron metsäsaarekkeessa Röylän peltojen keskellä. Alueen pinta-ala on 2,4 ha ja se on rajattu luonnonsuojelulain mukaiseksi luontotyypiksi 29.4.2003. Lehto on yksityisomistuksessa. B 11 Bodomin tammimetsä Tammimetsä kasvaa Bodomin kartanon lähellä kalliojyrkänteen alla paikoin kivikkoisessa rinteessä. Alue on 0,68 ha kokoinen. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 24.10.2002. Alueen omistaa yksityinen yritys. B 12 Bodomin jalopuumetsä Bodomin kartanon lähellä, pienellä kalliojyrkänteellä ja sitä ympäröivällä alueella kasvavassa 0,36 ha laajuisessa metsässä on runsaasti jalopuita: vaahteroita ja tammia. Uudenmaan ympäristökeskus päätti luontotyypin rajoista 19.1.2001. Alue on yksityisen yrityksen omistuksessa. B 13 Skurunäsin jalopuumetsikkö Espoon Bodominjärven itärannalla golf-kentän pohjoispuolella loivassa rinteessä sijaitsee puustoltaan monipuolinen jalopuumetsikkö. Pinta-alaltaan 0,61 ha alueella kasvaa tammia ja vaahteroita. Alueen omistaa yksityinen yritys ja luontotyypin rajauspäätös tehtiin 27.7.2005. B 14 Matalajärven jalopuumetsä Alue sijaitsee Espoossa Matalajärven Natura 2000-alueen luoteispuolella. Järeät tammet ja vaahterat kasvavat metsäsaarekkeessa golf-kentän laidalla. Yksityisen yrityksen omistama alue on pinta-alaltaan 0,73 ha ja se on rajattu luonnonsuojelulain mukaiseksi luontotyypiksi 3.5.2005. B 15 Bodominjärven tammilehto Bodominjärven itärannalla Matalajärven ja Bodominjärven välisellä kannaksella sijaitsee 0,7 ha kokoinen tammilehto. Yksityisomistuksessa olevalla alueella kasvaa myös mm. pähkinäpensasta ja kenttäkerroksen kasvillisuudessa on kulttuurivaikutus selkeästi havaittavissa. Luontotyypiksi 30.12.2004 rajattu alue muodostaa arvokkaan kokonaisuuden viereisen Matalajärven Natura 2000-alueen kanssa. B 16 Bodomin tervaleppäkorpi Alue koostuu neljästä osasta, jotka kaikki sijaitsevat Bodominjärven rannalla. Osaalueiden on todettu muodostavan luonnonsuojelulain mukaisen luontotyypin. Luonnonsuojelulain 29 :n mukaiset suojellut luontotyypit ovat tervaleppäkorpi ja pähkinäpensaslehto. Alueiden rajat on määritelty 31.5.1999 ja niiden yhteispinta-ala on 2,1 ha. B 17 Ryssängsbäckenin pähkinäpensaslehto Espoon pohjoisosassa Bodominjärven länsipuolella sijaitseva alue on pinta-alaltaan 0,24 ha. Tämä pähkinäpensaslehto kasvaa itään päin viettävässä notkelmassa. Alueella kasvaa myös muita vaateliaita lehtopensaita kuten näsiä ja koiranheisi. Luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös tehtiin 10.2.2005. Alueen omistavat Espoon kaupunki sekä Espoon evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. B 18 Brännbergenin lehmuslehto Lehmuslehto sijaitsee Haapaniemen alueella kallioseinämän alla olevassa itään viettävässä, jyrkässä ja kivikkoisessa rinteessä. Espoon kaupungin omistama alue on 0,65 ha suuruinen. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 25.7.2002.

11 B 19 Brännbergenin pähkinäpensaslehto Haapaniemen alueella länteen viettävässä loivassa rinteessä sijaitsee 0,29 ha suuruinen pähkinäpensaslehto. Alue on rajattu luontotyypiksi 25.7.2002. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 20 Haapaniemen pähkinäpensaslehto Espoon Pitkäjärveen työntyvän Haapaniemen kärjessä sijaitsevan pähkinäpensaslehdon pinta-ala on 0,61 ha. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 27.1.2003. Espoon kaupunki omistaa alueen. B 21 Träskändan jalopuumetsikkö Träskändan kartanopuiston yhteydessä kasvavassa 0,49 ha kokoisessa metsikössä kasvaa runsaasti järeitä jalopuita, pääasiassa tammia ja vaahteroita. Luonnonsuojelulain mukainen luontotyypin rajauspäätös tehtiin 7.1.2003. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 22 Karakallion pähkinäpensaslehto Karakallion metsässä pienen kalliomäen ympärillä sijaitseva pähkinäpensaslehto on pinta-alaltaan 0,93 ha. Luonnonsuojelulain mukainen rajauspäätös tehtiin 27.1.2003. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 23 Tammimäen jalopuumetsä Jalopuumetsä, jossa kasvaa mm. tammia, vaahteroita ja lehmuksia, sijaitsee Lippajärven länsirantaan rajautuvalla mäellä. Luontotyypiksi 1.7.2003 rajatun alueen pinta-ala on 2,7 ha. B 24 Teirinsuon tervaleppäkorpi Teirinsuolla Kehä III:n pohjoispuolella sijaitseva tervaleppäkorpi on kooltaan 0,5 ha. Luonnonsuojelulain mukainen luontotyypin rajauspäätös tehtiin 26.9.2002. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 25 Gumbölenjoen vaahterametsikkö Vaahterametsikkö sijaitsee Gumbölenjoen rannalla Mynttilässä. 4,4 ha laajuinen alue rajattiin luontotyypiksi 26.9.2002. Alue on pääosin yksityisomistuksessa. B 26 Lukukallion pähkinäpensaslehto Alue sijaitsee Lukukalliossa Kehä II:n itäpuolella. Kalliojyrkänteen alla loivassa rinteessä on 0,28 ha kokoinen pähkinäpensaslehto. Päätös luontotyypin rajoista tehtiin 27.1.2003. Alueen maanomistaja on Espoon kaupunki. B 27 Diksandin hiekkaranta Tämä luonnontilaiseksi luokiteltu 0,14 ha kokoinen hiekkaranta sijaitsee Pentalan saaren kaakkoisrannalla. Uudenmaan ympäristökeskus päätti luontotyypin rajoista 22.4.2002. Alueen omistaa Espoon kaupunki. B 28 Gåsgrundin merenrantaniitty Luonnontilaiseen verrattava merenrantaniitty sijaitsee Gåsgrundin ulkoilusaaren luoteisosassa. Alue on 0,21 ha laajuinen. Luontotyypin rajauspäätös tehtiin 22.4.2002. Alueen omistaa Espoon kaupunki.

12 C LUONNONMUISTOMERKIT C 1 Punatorpan metsälehmus, Lahnus Lehmus kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Vanha Luukintie 8. Rungon ympärysmitta on noin 330 cm ja oksiston suurin halkaisija noin 18 m. Rungon tyvi on kierteinen. Puu on rauhoitettu 12.1.1989. C 2 Luukin niinipuut Niinipuut eli metsälehmukset kasvavat Luukinjärven pohjoispään harjuniemekkeellä Vihdintien ja sitä reunustavan pyörätien välissä. Rauhoitettuja puita on 5 kpl. Ne ovat 20 30 m korkeita ja ympärysmitta on 250 300 cm välillä. Lehmukset ovat yli 200 vuotiaita. Puuryhmä on rauhoitettu 23.4.1949 ja ne kasvavat valtion maalla. C 3 Ståhlentien kataja, Kalajärvi Noin 6 metriä korkea, kapea puu kasvaa Ståhlentie 14 talon pihapiirissä. Kataja on rauhoitettu 7.4.1987. C 4 Santaharjun männyt, Niipperi Rauhoitetut 7 mäntyä kasvavat Niipperintieltä risteävän Santaharjuntie 2 läheisyydessä. Männyt ovat yli 150 vuotiaita, kilpikaarnaisia lakkapäitä. Suurimpien puiden ympärysmitta on yli 200 cm. Puut kasvavat yksityisellä maalla ja ne on rauhoitettu 29.7.1976. C 5 Veteraanikuusi, Siikajärvi Kolmoislammet Puu on douglaskuusi. Se kasvaa Kolmoislammentien päässä veteraanijärjestölle vuokratun kesänviettopaikan pihalla rakennuksen pohjoispäädyssä. Puu on istutettu 12.10.1980 ja se on rauhoitettu kaupunginhallituksen päätöksellä 17.11.1981. C 6 Kunnarlantien puukuja, Bodominjärvi Puukuja sijaitsee Kunnarlantie 112 118 kiinteistöjen kohdalla tien itäpuolella. Rauhoitus koskee 29 metsälehmusta, yhtä saarnea ja yhtä vuorijalavaa. Korkeimmat puut ovat noin 28 m mittaisia, ympärysmitta vaihtelee 70-280 cm välillä. Puurivistö on rauhoitettu 24.11.1986. C 7 Niipperin tammi Tammi kasvaa Nikunmäessä yksityisellä kiinteistöllä Nikunmäentie 20. Puun ympärysmitta on 480 cm ja korkeus 25 m. Ikää sillä on noin 400 vuotta. Puu on rauhoitettu 18.3.1949. C 8 Smedsin tammet, Bodom Smedsin kartanon pihapiirin kolme tammea kasvavat yksityisessä omistuksessa olevalla kiinteistöllä Bodomintie 11. Vanhin tammista on yli 400-vuotias. Puut on rauhoitettu rakennushallituksen päätöksellä 16.9.1980. C 9 Vanhankartanon tammi Tammi kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Vanhankartanontie 18. Puu on ympärysmitaltaan yli 400 cm ja se on rauhoitettu 1.6.1983.

13 C 10 Nummitien tammi, Jupperi Tammi kasvaa Pitkäjärven itärannalla Jupperinmäen rinteellä yksityisellä kiinteistöllä Nummitie 20. Puun korkea latvus näkyy kauas Nummitielle ja selvänä maamerkkinä Pitkäjärvenselälle. Puu on korkeimpia Espoon tammista, noin 30 m, ympärysmitta on 270 cm ja ikä noin 150 v. Puu on rauhoitettu 20.3.1965. C 11 Veinin siirtolohkareikko, Laaksolahti Veinin ulkoilualueella kallioharjanteen juurella on 5-6 suurta, noin 4 m läpimittaista siirtolohkaretta. Lähistöllä on lisäksi hajallaan 5-6 muuta vastaavan kokoista lohkaretta. Rauhoituksen tarkoitus on taata alueen geologisesti mielenkiintoinen maisemakokonaisuus. Rauhoitus on tehty 24.11.1986. C 12 Laaksolahden tammet Tammia on 16 kpl ja ne sijaitsevat Laaksolahden päiväkodin ja neuvolan sekä jalkapallohallin välillä. Puiden korkeus on 18 26 m välillä ja ympärysmitta 110 400 cm. Puiden iäksi on arvioitu useampia satoja vuosia. Puuryhmä on rauhoitettu 24.11.1986. C 13 Laaksolahden lehtikuuset Puita on 5 kpl ja ne sijaitsevat Pitkäjärventie 19 21 kohdalla Laaksolahden urheilupuiston läheisyydessä. Puut ovat 18 20 metrin korkuisia ja ympärysmitaltaan noin 2 m. Puuryhmä on rauhoitettu 24.11.1986. C 14 Koivurannan tammi, Högnäs Puu kasvaa Högnäsissä Paciuksentieltä risteävän Laulutien päässä yksityisellä tontilla. Puun ikä on 400 50 vuotta ja ympärysmitta noin 490 cm. Noin 1,5 m korkeudessa puu jakautuu kolmeen tasapaksuun haaraan. Se on rauhoitettu vuonna 20.4.1988.

14

15

16 C 15 Leinon tammi Tammi sijaitsee kiinteistöllä Paciuksentie 22 yksityisellä tontilla. Se on 20 m korkea ja ympärysmittaa on 430 cm. Iältään puu on noin 400-vuotias. Tammi on rauhoitettu 11.12.1952. C 16 Uddenin tammi, Högnäs Tämäkin puu kasvaa Högnäsissä, Paciuksentieltä risteävän kadun Soittotie 8 tontilla. Tammi on komea, 400 450 vuoden ikäinen. Ympärysmitta on noin 400 cm ja sen leveälle sivulle ulottuvat paksut oksat. Puu on rauhoitettu 20.4.1988. C 17 Hanabäckin tammet, Högnäs Tammet kasvavat Högnäsissä Paciuksentie 8 kiinteistöllä yksityisellä tontilla. Puita on kolme kappaletta, joista yksi kasvaa Paciuksentien varrella ja kaksi vajaan 100 m etäisyydellä Bodominjärven rannasta. Puut on rauhoitettu 20.4.1988. C 18 Heiniemen lehmus, Lippajärvi Puu löytyy Träskandan puistotien, Lippajärventien ja Kolkekannaksentie risteyksessä sijaitsevan kirkon parkkipaikan vierestä. Puu on noin 15 m korkuinen ja ympärysmitaltaan noin 150 cm. Lehmus on rauhoitettu 24.11.1986. C 19 Heiniemenkujan tammi, Lippajärvi Puu sijaitsee Kolkekannaksentien ja Heiniemenpolun risteyksessä. Se on noin 15 m korkuinen ja ympärysmitaltaan 350 cm, tuuhealehväinen ja sijaitsee näkyvällä paikalla. Puu on rauhoitettu 8.6.1987. C 20 Vilniementien mänty, Lippajärvi Puu kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Vilniementie 2. Se on noin 25 m korkea ja ympärysmitta on noin 200 cm. Runko on kilpikaarnan peittämä. Mänty sijaitsee leikkikentän laidalla. Se on rauhoitettu 19.2.1987.

17 C 21 Myllykylän tammi, Lippajärvi Yli 300-vuotias tammi kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Jahtitie 12. Puun ympärysmitta on reilusti yli 200 cm. Puu on rauhoitettu 2.7.1979. C 22 Viherlaakson metsälehmus Lehmus kasvaa kiinteistön Rajamännynahde 3 viereisellä puistoalueella. Puu on noin 16 m korkea ja sen ympärysmitta on noin 225 cm. Latvus on 15 m levyinen. Puu sijaitsee kävelytien reunassa. Se on rauhoitettu 2.12.1986. C 23 Kilon tammet, Kuninkainen Puita on 11 kpl ja ne kasvavat Turuntien ja Kuninkaistentien risteyksen kohdalla Turuntien pohjoispuolisen kevyen liikenteen väylän kummallakin puolella. Puiden korkeus vaihtelee 16 25 m välillä ja ympärysmitta 180 360 cm välillä. Niiden ikä on 150 250 vuotta. Puut on rauhoitettu 9.8.1956. C 24 Ekbackan tammi, Kuninkainen Tammi löytyy käännyttäessä Turuntieltä Kuninkaistentielle Kuninkaistentien ja Kuninkaistenkujan risteyksessä. Kohde on itse asiassa kolmen tammen ryhmä, jotka ovat kasvaneet tyvestä yhteen. Tyven ympärysmitta on 700 cm ja ylempänä runkojen ympärysmitta on noin 300 cm. Korkeus on 25 m ja sen ikä on noin 300 v. Puu kasvaa yksityisellä tontilla ja se on rauhoitettu 16.11.1956. Tämä on Espoon paksuin puu ja Suomen toiseksi paksuin tammi. C 25 Rastaalan siirtolohkare, Karakallio Lohkare sijaitsee Rastaalan koulun pohjoispuolella, ulkoilutien varrella kuusikossa. Kivi on läpimitaltaan noin 4 m ja se on rauhoitettu geologisena erikoisuutena 24.11.1986. C 26 Lintuvaarantien tammi Tammi kasvaa Lintuvaarantien ja Sinitiaisentien risteyksessä (Lintuvaarantie 48 50). Puu on elinvoimainen, noin 20 m korkea ja ympärysmitaltaan noin 180 cm. Puu on rauhoitettu 13.11.1986. C 27 Vallikallion tammi, Leppävaara Jykevä, ympärysmitaltaan yli 300 cm tammi kasvaa kiinteistöllä Vallikatu 1. Se on yksi Espoon komeimmista tammista ja iältään noin 350-vuotias. Puu kasvaa yksityisellä maalla ja se on rauhoitettu 12.7.1978. C 28 Edelfeltin huvilan tammi, Kilo Tammi sijaitsee kiinteistöllä Lansantie 8 Magnus Enckelinkujan risteyksen kohdalla kaupungin omistamalla tontilla. Puun ikä on 200 350 v ja sen korkeus on noin 20 m. Puu on rauhoitettu 24.11.1986. C 29 Bembölen tammi Yli 300-vuotias kaksihaarainen tammi kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Kunnarlantie 6. Runkojen ympärysmitat ovat 190 ja 185 cm ja korkeus noin 21 m. Puu on rauhoitettu 18.12.1978. C 30 Dahlin metsälehmus, Espoon keskus Puu sijaitsee Kirkkojärven päiväkodin edustalla Kylätorintien varrella. Useita satoja vuosia vanha puu on hyväkuntoinen ja kaunismuotoinen. Se on rauhoitettu 24.11.1986.

18 C 31 Tuomarilan tammi Tammi sijaitsee yksityisellä kiinteistöllä Palotie 22. Puu on yli 20 m korkea, hyväkuntoinen ja sijaitsee mäen rinteessä, mistä se näkyy kauas tielle. Puu on rauhoitettu 7.4.1987. C 32 Suvelan tammi, Suvela Tammi kasvaa osoitteessa Kirstinmäki 7 sijaitsevan kerrostalon edessä jalkakäytävän ja tien välissä. Puu on noin 150-vuotias. Se istutettiin paikalla sijainneen Kirstin tilan pihapiiriin vuonna 1851. Tammi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla Espoon ympäristölautakunnan päätöksellä 19.5.1999. C 33 Muuralantien tammi Tammi sijaitsee yksityisellä kiinteistöllä Pitäjänristi 7. Se on hyväkuntoinen ja kaunismuotoinen puu, jonka korkeus on noin 31 m ja ympärysmitta noin 300 cm. Puu on rauhoitettu 7.4.1987. C 34 Erik Bassen tien tammet, Kauklahti Puut kasvavat Erik Bassen tie 3 kohdalla. Tammia on 6 kpl, jotka kasvavat tien eteläpuolella kerrostalojen lähiympäristössä. Puut on rauhoitettu 21.3.1984. C 35 Kurttilantien katajat, Saunalahti Katajia on kaksi ja ne kasvavat Saunaniementien ja Kurttilantien risteyksessä Kurttilantie 18. Toisen pylväsmäisen katajan korkeus on 7 m ja toisen 8,5. Puut kasvavat yksityisellä tontilla. Ne on rauhoitettu 2.10.1969. C 36 Latokasken mänty Puu kasvaa Nöykkiöntien varrella Lehtikasken kohdalla. Mänty on rauhoitettu erikoisen muotonsa ja hallitsevan sijaintinsa perusteella 21.3.1984. Paikka on kaupungin puistoaluetta.

19 C 37 Keskuspuiston hiidenkirnut, Kuurinniitty Kirnuja on kaksi. Ne sijaitsevat keskuspuistossa olevan Mossenkärr -nimisen suon ja ulkoilupolun itäpuoleisessa kalliossa. Paikalle pääsee Keskuspuiston ulkoilupolkuja pitkin. Kirnut on rauhoitettu 21.3.1984. C 38 Turvetorvijäkälä, Mankkaa Mankkaan entisen kaatopaikan länsireunassa Sinimäentien varrella on rauhoitettu 16 aarin alue turvetorvijäkälän suojelemiseksi. Kasvupaikka on ainoa Suomessa tunnettu. Jäkälä on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Kohteen on rauhoittanut Espoon kaupunginvaltuusto luonnonsuojelulain perusteella 10.3.1993. C 39 Sakkolantien tammi, Laajalahti Tammi kasvaa Sakkolantien päässä Kehä I ja Laajalahden välissä. Sen ympärysmitta on noin 350 cm ja pituus noin 18 m. Puu on rauhoitettu Helsingin kaupunginhallituksen päätöksellä 27.3.1958. C 40 Kontiontien lapinkuusi, Tapiola Kontiontie 7 kerrostalon pihalla kasvava kuusi muistuttaa kapeaa lapinkuusta, sillä sen keskiosan oksat ovat rungonmyötäisiä. Puun korkeus on noin 20 m. Kuusi on rauhoitettu 30.6.1980 talon asukkaiden aloitteesta. C 41 Seitsenhaarainen kuusi, Otsolahti Kuusi sijaitsee lähellä Otsolahden rantaa noin 200 m etelään Itäranta-kadun päästä. Puu on rauhoitettu sen erikoisuuden vuoksi 26.8.1982. Puusta on otettu näyte kansainväliseen solupankkiin. Se sijaitsee kaupungin omistamalla metsäalueella. C 42 Nelihaarainen koivu, Matinkylä Puu sijaitsee Koukkuniemessä Koukkuniementien varrella yksityisellä kiinteistöllä Koukkuniemenportin risteyksen läheisyydessä. Sen korkea latvus näkyy laajaan ympäristöön. Tämä rauduskoivu on syntynyt siten, että neljä tainta on lähtenyt kasvamaan yhtä aikaa kiinni toisissaan. 29.7.1976 rauhoitettu puu on 25 m korkea ja ympärysmitta tyvessä 260 cm. C 43 Matinkylän rantamännyt Mäntyjä on viisi ja ne kasvavat Nuottaniemen rannassa. Puut löytyvät käännyttäessä Birger Carlstedtin kujalta alas rantaan Hämärniemeen. Puiden ympärysmitta on 210 270 cm välillä. Puuryhmä on rauhoitettu 18.3.1982. C 44 Suomenojan siirtolohkare Hannuksentien ja Rusthollarinkadun risteyksestä noin 300 m etelään on metsikössä kallion päällä kooltaan 6x6x4 m kokoinen wiborgiittilohkare. Lohkareen alla on luolamainen onkalo. Lohkare on rauhoitettu 24.11.1986. Lohkareen löytää Rusthollarinkatu 1 kiinteistön ohi kulkevan tien vierestä alkavaa metsäpolkua seuraamalla. C 45 Martin mänty, Espoonlahti Mänty kasvaa Espoonlahdentien varressa sijaitsevalla puistoalueella heti Sökövikens skolan pohjoispuolella olevalla kalliolla. Kilpikaarnainen puu on kasvanut kallioolosuhteissa noin 200 cm ympärysmittaiseksi, mutta jäänyt melko lyhyeksi. Mänty on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 17.9.2003.

20 C 46 Markuksen mänty, Laurinlahti Tämä kilpikaarnainen mänty kasvaa Laurinlahdessa osoitteen Ristiniementie 22 viereisellä puistoalueella. Puu on ympärysmitaltaan yli 250 cm. Mänty on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 17.9.2003. C 47 Soukan mänty Mänty sijaitsee Yläkartanontien läheisyydessä Yläkartanon päiväkodin länsipuoleisella rinteellä. Sen korkeus on noin 20 m ja ympärysmitta noin 300 cm. Puu on noin 400-vuotias ja kelottumassa. Puu on rauhoitettu 6.3.1969 ja se kasvaa kaupungin omistamalla maalla. C 48 Soukan tammi Tammi sijaitsee Yläkartanontien ja Espoonlahdentien risteyksessä. Se on istutettu 1870-luvulla. Sen korkeus on noin 19 m ja ympärysmitta 230 cm. Puu on rauhoitettu 5.8.1975 ja se sijaitsee kaupungin maalla. C 49 Soukansalmentien mänty, Soukka Mänty kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Soukansalmentie 30. Puu on noin 150-vuotias ja erottuu selvästi ympäristön puista kookkaampana ja jykevämpänä. Puu on rauhoitettu 15.7.1980. C 50 Soukansalmen kuusi, Soukka Kuusi kasvaa yksityisellä kiinteistöllä Soukanniemi 1. Puu on ulkomuodoltaan harmonisen näköinen ja oksisto kapenee tasaisesti latvaa kohti. Kuusen korkeus on noin 28 m ja ympärysmitta 210 cm. Puu on rauhoitettu 31.10.1990. C 51 Hanikan siirtolohkare Siirtolohkare sijaitsee maisemallisesti näkyvällä paikalla lähellä Soukanniementien ja Suvisaarentien risteystä. Lohkare on 3x4x4 m kokoinen ja rapakiveä. Se on kulkeutunut paikalle mannerjäätikön kuljettamana jääkauden aikana. Kivi on rauhoitettu 24.11.1986. Se on Hanikan luontopolun (E10) varrella ja kaupungin metsäalueella. C 52 Hanikan mänty Puu sijaitsee Suvisaarentien ja Matasaarentien risteyksessä. Puu on ympäristössään huomiota herättävä, kilpikaarnainen, noin 25 m korkea ja ympärysmitaltaan noin 300 cm mittainen. Se on rauhoitettu 24.11.1986. C 53 Suvisaariston kataja Pylväskataja kasvaa yksityisellä tontilla Suvisaarentie 36. Puu on 5-6 metriä korkea suora ja komea. Se on rauhoitettu 7.4.1987.

21 D MUUT KOHTEET D 1 Espoon korkein kohta, Velskola Espoon korkein kohta on 114,2 m mpy. Paikka on Velskolassa Saarijärven ja Ison Majaslammen välisellä kallioselänteellä. Nämä järvet jäävät 42 ja 22 m alemmaksi (korkeudet 72,3 ja 92,7 m). Paikalla on sortuneen kolmiomittaustornin jäännökset. D 2 Hiidenkirnu, Solvallan urheiluopisto Kirnu sijaitsee Solavallan urheiluopiston pohjoispuolella noin 400 m päässä mäen päällä olevasta urheilukentästä. Paikalle löytää kulkemalla pallokentän reunasta ulkoilupolkua pitkin pururadan risteykseen ja siitä noin 200 m eteenpäin, kunnes oikealla näkyy avokallio. Kalliojyrkänteen alla suon reunassa on hiidenkirnu. Sen reuna on kallioseinämässä ja pohja alla olevassa lohkareessa. Noin 10 m lounaaseen on kallioseinämässä noin 6 m korkea ja 2 m leveä hiidenkirnun aihe. D 3 Jyrkänne ja lohkareikko, Solvalla Näyttävä jyrkänne sijaitsee Solvallasta lähtevän ulkoilutien varrella, Meerlammen luoteispuolella. Jyrkänne muodostaa suojaisan lipan, jonka alla on seisomakorkeus. Jyrkänteen vieressä on kaksi valtavaa lohkaretta. Toisessa lohkareessa on ihmisenmentävä syvä railo. Nuuksiontieltä kohteeseen on matkaan noin 700 metriä. D 4 Hiidenkirnu, Nuuksio, Kattilajärventie Kirnulle löytää kävelemällä Kattilajärventie 5 kohdalla olevan autotallin luota kallioselännettä pitkin pohjoiseen noin 200 m, kunnes tullaan metsässä olevan mökin luokse. Kirnu on noin 50 m ennen mökkiä kalliokumpareen kärjessä. D 5 Hyppykallio, Nuuksio Hyppykallio on noin 20 m korkea ja 98 m meren pinnan yläpuolelle kohoava kallio, jonka eteläreunalla on pystysuora kalliojyrkänne. Seinämä on ns. haarniskapinta, joka on syntynyt maankuoren liikuntojen seurauksena. Kallion laella on jäänteitä kesäkuun 1941 - heinäkuun 1944 välillä toimineesta ilmavalvonta-asemasta. Asema oli lottien ylläpitämä ja tehtävänä oli näkö- ja kuulohavaintojen perusteella ilmoittaa viholliskoneiden liikkeistä Helsingin ilmavalvontakeskukseen. Kallion laelta on hieno näköala ympäristöön. Nuuksiontie 46 kohdalta lähtee polku kalliolle. D 6 Hiidenkirnu, Nuuksio Kirnu sijaitsee Hyppykallion jyrkänteestä noin 50 m etelään sijaitsevan kalliokumpareen laella. Paikalta näkee hyvin lähes 20 m korkean Hyppykallion (D5) haarniskapinnan. Paikalle on melko helppo päästä Nuuksiontieltä, polku lähtee kiinteistöjen Nuuksiontie 44 ja 46 väliltä, tieltä itään. D 7 Jäniskallion kalliomaalaus, Nuuksion Pitkäjärvi Jäniskallion esihistoriallinen kalliomaalaus sijaitsee Nuuksion Pitkäjärven länsirannalla noin kilometrin päässä sen eteläpäästä. Kallio laskee pystysuorana seinämänä suoraan veteen. Noin 180 cm korkeudella vesirajasta on 47 x 28 cm kokoinen hirveä tai hirvenvasaa esittävä, punavärillä tehty maalaus. Maalaus on ajoitettu 2000 1300 ekr. väliselle ajanjaksolle. D 8 Hiidenkirnu, Brobacka Kirnu sijaitsee noin 100 m Brobackantieltä risteävää Hankalahdentietä pohjoiseen. Tien itäpuolella on kallio, jonka länsirinteen pienessä jyrkänteessä kirnu sijaitsee. Se on jonkin verran sammaloitunut ja karikkeen täyttämä.

22 D 9 Hiidenkirnut, Sorlampi Brobacka Kirnut, joita on 7 kpl, sijaitsevat Sorlammen pohjoispuolisella kalliolla, sen länsireunalla. Niiden syvyydet vaihtelevat 0,5-2 m välillä. Kirnut ovat Sorlammen luontopolun (E2) varrella, jossa on opastus. Kirnuja tyhjennettäessä löytyi melan kappale, joka on ajoitettu 1400 1600-luvulle. D 10 Hiidenpesä luola, Brobacka Luola sijaitsee Hakjärven ja Sorlammen välillä luontopolun (E2) varrella. Luolassa on ahdas aukko, mutta se laajenee niin, että sisään mahtuu useampia henkilöitä seisomaan. Sen pituus on noin 5 m ja korkeus noin 2 m. Luolalle pääsee Sorlammen luontopolkua pitkin, joka lähtee Nuuksion ulkoilumajalta. Myös Hakjärven pohjoispäästä suon länsireunaa kulkee polku perille. Luola sijaitsee pohjois-eteläsuuntaisen kalliolaakson länsireunassa hieman ylempänä rinteessä. Matkaa Hakjärveltä on noin 1 km. Luontopolulla on viitta luolalle. D 11 Hiidenkirnut, Nupuri Kirnuja on seitsemän. Ne sijaitsevat Vanhatien itäpuolisella kalliolla. Läpimitaltaan ne ovat suurimmillaan noin metrin luokkaa. Kirnut sijaitsevat kallion notkelmissa. D 12 Vermontinpihta, Kaisankoti, Pakankylä Suomen tiettävästi paksuin vermontinpihta, ympärysmitta 171 cm ja korkeus 15,5 m, kasvaa Kaisankodin puistossa. Puu on kaksihaarainen, mutta kumpikin haara jakautuu ylempänä vielä kahdeksi, joten puu on nelilatvainen. Runko on mutkainen ja oksisto haarautumiskohdan alapuolella pitkä, alaviistoon riippuva ja erittäin tuuhea. D 13 Vanhakartanon raita Raita sijaitsee Vanhankartanontien ja Gunni Olinin tien kulmauksessa. Raita on tiettävästi Suomen kolmanneksi paksuin raita ja samalla Ekbackan tammen (C24) jälkeen Espoon toiseksi paksuin puu. Se on ympärysmitaltaan 537 cm (mitattuna 30 cm korkeudelta) ja haarautuu metrin korkeudella kahtia ja edelleen kuudeksi haaraksi ylempänä. D 14 Brännbergenin luolat, Vanhakartano Brännbergenin kallioselänteen Pitkäjärven puoleisessa rinteessä on luolamuodostuma. Luolat ovat syntyneet graniittikallion vaakarakoilun rapautumakohtiin. Ylempänä rinteessä sijaitsevan suuremman luolan mittasuhteet ovat: syvyys 3,5 m, leveys 15 m ja korkeus 1-2 m. Alemman luolan mitat ovat: syvyys 3 m, leveys 3,5 m ja korkeus 1,5 m. Paikalle löytää helposti kääntymällä Vanhankartanontieltä Vehnäkujalle, mistä lähtee polku kallion päälle. Laskeutumalla rinteeseen rako- ja luolamuodostumat tulevat näkyviin. D 15 Käärmekuusi, Järvenperä Kiinteistöllä Kulloonmäentie 26 kasvaa noin 3 metrin korkuinen käärmekuusi. Puu sijaitsee yksityisellä tontilla, mutta lähellä jalkakäytävän reunaa, mistä se näkyy hyvin. D 16 Träskändan tammi Tammi on ympärysmitaltaan, 506 cm, Espoon kolmanneksi suurin puu. Puun korkeus on noin 19 m ja latvuksen läpimitta noin 26 m. Puu sijaitsee Träskändan luonnonsuojelualueella (A22).

23 D 17 Hiidenkirnut, Leppävaara Kirnuja on viisi. Ne sijaitsevat Ruutikadun sillan kupeessa vastapäätä Suomen Tiiliteollisuusliiton taloa Kehä I:n eteläpuolella. Kirnut ovat pienehköjä ja ne sijaitsevat kallion länsirinteessä. Musta kivilaji on gabroa. D 18 Hiidenkirnu, Kauniainen Kasavuori Kasavuoren länsirinteessä lähellä Turunväylää on useita, ehkä kymmenkunta kirnua tai niiden aiheita muinaisessa koskenpohjassa. Suurimman halkaisija on noin 2 m. D 19 Hiidenkirnut, Kaupunginkallio Finnoontien varrella villiviinitaloa vastapäätä tien eteläpuolella on metsärinteessä kolme hiidenkirnua. Suurimman koko on arvioitu noin 3 m syvyiseksi ja metrin läpimittaiseksi. Finnoontieltä on paikalle 20 30 m. D 20 Hiidenkirnu, Perinki Kirnu sijaitsee Forsbackantien länsipuolisella kalliolla. D 21 Hiidenkirnut, Mynttilä Kirnut sijaitsevat Mynttiläntieltä erkanevan Vähän-Myntintie 5 ja 9 tonttien välillä olevalla kalliolla tien itäpuolella. Kirnuja on kaksi ja ne sijaitsevat silokallion itäpuoleisella sivulla. Kirnujen syvyydet ovat 60 cm ja 50 cm. D 22 Hiidenkirnut, Kurttila Kirnut sijaitsevat Kurtinniityntien varrella olevan kallion (Mustlaxbergen) pellonpuoleisen rinteen alaosassa. Ne ovat osin kourumaisia ja suurimmat usean metrin mittaisia. D 23 Preglasiaalinen rapautuma, Saunalahti Preglasiaalisia (ennen viimeistä jääkautta syntyneitä) rapautumia tunnetaan Suomessa vain muutama. Saunalahden rapautuma muistuttaa kallioon kovertunutta hiidenkirnua. Rapautuma on pystysuora, noin 2,5 m syvä ja läpimitaltaan noin 80 cm laajuinen onkalo graniittikalliossa. Onkaloa on tyhjennetty roskasta. Se sijaitsee Bastubergetillä noin 50 m Bastvikin kartanosta pohjoiseen kallion eteläreunassa D 24 Siirtolohkare, Saunalahti Siirtolohkare sijaitsee Tyskaksentien päässä metsässä. Sen mitat ovat 3x3x4 m. D 25 Hiidenkirnu, Kattilalaakso Kirnu sijaitsee Vuoritien itäpuolisella kalliolla. Sen syvyys on noin 0,5 m ja leveys 0,8 m. Tieltä on matkaa noin 30 m. D 26 Siirtolohkare, Nöykkiö Lohkare sijaitsee aivan tien vieressä Nöykkiöntie 56 58 kohdalla. Sen suurin läpimitta on 4-5 m luokkaa. Lohkare on vaikuttanut mm. tien linjaukseen ja se on ollut maamerkkinä alueella kautta aikojen.

24 D 27 Litorinameren rantakivikko, Puolarmetsä Itämeren vaiheisiin kuuluva Litorinameren aikainen 200 m pituinen ja 10 20 m leveä rantakivikko sijaitsee Friisinkallion pohjoisrinteellä noin 30 m meren pinnan yläpuolella. Kivikko syntyi 6000 8000 v sitten merenranta-aallokon muokkaamana, jolloin silloinen sisämeri oli yhteydessä valtamereen. D 28 Fagersten, Olari Rapakivisiirtolohkare sijaitsee Olarinkadun ja Kuutamokadun risteyksessä. Lohkare on kulkeutunut paikalle Kaakkois-Suomen rapakivialueelta mannerjäätikön sulamisvaiheessa ajelehtivaan jäävuoreen kiinnittyneenä. Asemakaavaa laadittaessa lohkare on säilytetty, mistä on maininta kiven teräslaatassa. D 29 Pirunpelto, Matinkylä Tiistilä Pirunpelto sijaitsee Rajakalliolla Kalastajanmäen ja Pyyntitien välisen kävelytien, Rajakallionpolun, varrella. Pirunpelto on muodostunut pyöristyneistä kivistä ja sen laajuus on useita kymmeniä aareja. Pelto on erityisen hyvin muodostunut. Se on entinen merenrantakivikko ja on saman ikäinen kuin Litorinameren rantakivikko (D27) Friisinkalliolla. Kohde on asemakaavassa merkitty luonnonsuojelualueeksi. D 30 Rullavuori ja silokallio Rullavuoren alue on Alfred Kihlmanin ja hänen jälkeläistensä käytössä olleen Rulluddenin huvilan puisto- ja kalliopuutarha-alue, joka on nyttemmin metsittynyt. Puisto rakennettiin 1800-luvun loppupuolella. Alueelle pääsee Rullaniementien päässä sijaitsevalta Villa Rulluddenin parkkipaikalta. Kalliolle johtaa osin kivillä pengerretty polku, jonka varrella on mm. rapakivisiirtolohkare, pensassembra ja kääpiömäntyjä. Kallion laella on ollut näkötorni, joka romahti 50-luvulla. Alueen länsipäässä on jyrkkä, mannerjäätikön hioma silokallio, jolta on hieno näköala Kaitalahdelle. D 31 Näköalapaikka, Kasavuori Kasavuori sijaitsee Soukassa Alakartanontien eteläpuolella. Sieltä avautuu mahtava näkymä Espoonlahdelle. Kasavuori on myös hyvä lintujen tarkkailupaikka. D 32 Pirunpelto ja hiidenkirnut, Haraholmen Pirunpelto on rantakivikko, josta aallot ovat huuhdelleet maa-aineksen pois. Tällainen kohde voi olla myös kuivalla maalla, mikäli paikalla on joskus ollut ranta. Haraholmenin pirunpelto on pienehkö, mutta hyvin muodostunut kooltaan noin 15x10 m. Hiidenkirnuja on kaksi. Toinen sijaitsee kallion halkeamassa n. 7 m vesirajasta ja toinen silokallion suojapuolella n. 20 m vedestä. D 33 Pirunpelto ja käärmekuuset, Iso Lehtisaari Pirunpelto sijaitsee saaren korkeimman kohdan luoteispuolella saaren keskiosassa. Sen pinta-ala on noin 60x25 m. Ympäristössä kasvaa käärmekuusia osaksi pirunpellon päällä. Käärmekuusi on Suomessa melko harvinainen kuusen muoto, jossa oksat ovat sirottavia, yleensä sivuhaarattomia ja roikkuvia tai rungon myötäisiä. D 34 Pirunpelto ja hiidenkirnu, Sumparen Sumparen pirunpelto on osittain sammaloitunut. Alueella on myös hiidenkirnu, joka sijaitsee hyllyllä 20 m vesirajasta. Sen syvyys on 1,8 m ja leveys noin 80 cm.