Vireystilan vaihtelu autismin kirjon häiriöissä 18.5.2016 Erikoislääkäri Maria Sumia Tays EVA-yksikkö
Mitä vireystilalla tarkoitetaan? Vireys virkeys valppaus aktiivisuus Alertness vigilance arousal Vireystila kuvaa toimintojen yleisen energisyyden vallitsevaa tasoa
Mitä vireystilalla tarkoitetaan? Vireystilaa osoittavat mm. reaktioaika aistiärsykkeisiin, lihasjänteys, autonomisen hermoston aktiivisuus, tarkkaavaisuus Vireystilan ylläpito on elintärkeää Aivorungon aktivaatiojärjestelmä (reticular activating system RAS, formatio reticularis) on tärkein vireystilaa säätelevä mekanismi
Vireystilan normaali vaihtelu Vireystila vaihtelee vuorokauden aikana: perusaaltoilu, vuorokausirytmin mukainen vaihtelu, unipaineen vaikutus, reagointi aistiärsykkeisiin, tunnetiloihin
Vireystilan normaali vaihtelu Vireystila on useimmilla ihmisillä parhaimmillaan aamupäivällä, laskee iltapäivällä klo 14-17 välillä, kohoaa hiukan alkuillasta, kunnes alkaa laskea yötä kohden ja on matalimmillaan aamuyöstä Syvässä unessa vireystila on matalimmillaan Reagoitaessa äkilliseen uhkaavaan ympäristötekijään vireystila on korkeimmillaan Vrt. tajuttomuus
Vireystilan normaali vaihtelu vaikuttavia tekijöitä Unen määrä ja laatu Fyysinen väsymys, liikunta Älyllinen ponnistelu, keskittymistä vaativat tehtävät Syöminen, nälkä, (alkoholi) Ympäristön vaikutus: valo, melu, lämpötila Sosiaaliset tilanteet Stressi Kipu
Vireystilaan vaikuttavia sairauksia Masennus, ahdistuneisuus Kaksisuuntainen mielialahäiriö Skitsofrenia Autismi ADHD Aivovammat, etenevät neurologiset sairaudet Infektiot, inflammaatiot Metaboliset sairaudet
Vuorokausirytmin säätely - tahdistus Cirkadiaaninen rytmi (circa dies = noin päivä, lat.), sykli on luontaisesti noin 24 tuntia Keskuskello: hypotalamuksen suprakiasmaattinen tumake, silmän verkkokalvolta suora hermoratayhteys Valo tahdistaa Solukellot: molekyylitason oskillaattori-mekanismi Ympäristön vaikutus, arkipäivän rytmittävät tekemiset
Vuorokausirytmin säätely sykliset ilmiöt Melatoniinia erittyy käpyrauhasesta syklisesti valon tahdistamana Eritys lisääntyy illalla, on korkeimmillaan noin klo 02-04 ja palaa perustasolle aamulla Kortisolin eritys on myös syklistä Erityshuippu aamulla ennen heräämistä, nopea lasku aamun aikana ja hitaampi lasku iltapäivästä iltaan Ruumiinlämpö on matalimmillaan yöllä
Vuorokausirytmin säätely unihomeostaasi Unipaine kasvaa valveilla ollessa koko ajan Tasapainottelua valvetta ja unta säätelevien järjestelmien välillä Adenosiinia kertyy soluihin valvomisen aikana, lisää väsymistä Oreksiini (hypokretiini) aktivoi ja ylläpitää valvetilaa (vrt. narkolepsia) Ainakin histamiini-, noradrenaliini-, asetyylikoliini- ja serotoniini-välittäjäainejärjestelmät osallistuvat valvetilan ylläpitoon, GABA-ergiset järjestelmät taas liittyvät väsymykseen
Uni-valve-rytmin häiriöt Perimä vaikuttaa ja mm. melatoniinin aineenvaihduntaan liittyviä geenejä on tunnistettu Cirkadiaanisen rytmin häiriöitä voivat olla univaiheen myöhästyminen, univaiheen aikaistuminen, epäsäännöllinen uni-valve-rytmi, vuorotyöhön tai jet lagiin liittyvä unihäiriö tai ns. free-running-rytmi, jossa valo ei vaikuta tahdistavasti (sokeat) Uni-valve-rytmin häiriöt vaikuttavat mm. mielialaan, ruokahaluun, lihomiseen, sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn, kognitiivisiin taitoihin, muistiin
Uni-valve-rytmi autismissa 44-83%:lla autismin kirjon henkilöistä esiintyy uniongelmia Viivästynyt nukahtaminen, yöllinen heräily, aikainen heräily aamulla, liian lyhyt uni Melatoniinin eritys ei ole riittävää yöllä, rytmi poikkeava, erittyy jopa päivällä Kortisolin erityksen vrk-rytmissä poikkeavuutta: liian aikainen erityshuippu aamulla, matalat päiväaikaiset tasot, vaihtelua ja useita piikkejä erityksessä
Uni-valve-rytmin häiriöiden vaikutukset autismissa Univaje heikentää kaikilla oppimiskykyä, muistia, tarkkaavaisuutta, luovaa ajattelua, verbaalista suoriutumista, tunnehallintaa kaikilla ja voi lisätä käyttäytymisen ongelmia, joustamattomuutta, ärtyvyyttä. Autismin kirjon lapsilla univajeen on todettu lisäävän stereotyyppistä käyttäytymistä, kommunikaatio- ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeuksia sekä aggressiivisuutta.
Teoria hypo- tai hyperaktivaatiotilasta, hypo/hyper-arousal Autonomisen hermoston säätelyhäiriö Sympaattisen hermoston liiallinen aktivoituminen stressitilanteessa Parasympaattisen hermoston vähentynyt vaikutus Sydämen syke kiihtyy, hikoilu lisääntyy Autismin kirjon henkilöillä aistihavaintojen prosessoinnissa on erityisyyttä, kuten aistiyliherkkyydet tai tarve saada voimakkaita ärsykkeitä
Teoria hypo- tai hyperaktivaatiotilasta, hypo/hyper-arousal Aistiärsykkeisiin reagointi liiallisesti tai liian vähän tai viivästyneesti Valppauden tai vireystilan muutos Muutokset motorisissa ja affektiivisissa toiminnoissa Reagointi joko liian vähän (katatonia) tai liiallisesti (ylikuormitus ja lamaantuminen)
Millä helpottaa vireystilan vaihtelua Uni-valve-rytmin tahdistaminen unihygienian keinoin Monet hyötyvät melatoniinista Päiväaikainen sopivasti väsyttävä tekeminen Tunnehallinta- ja rentoutumiskeinojen opetteleminen, aistiärsykkeiden sopiva määrä Metyylifenidaatti, atomoksetiini, agomelatiini, osa neurolepteistä, SSRI-lääkkeet sairauden hoidossa voivat myös vaikuttaa suotuisasti vireystilaan
Luettavaa Glickman Gena: Circadian rhythms and sleep in children with autism. Neuroscience and biobehavioral reviews 2010; 34:755-768. Jagannath A et al. Sleep and circadian rhythm disruption in neuropsychiatric illness. Curr Op Neurobiol 2013; 23:888-894. Bronsard G, Bartolomei F. Rhytms, rhythmicity and aggression. J Physiol Paris 2013; 107:327-334. Tudor M et al. Children with autism: sleep problems and symptom severity. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities 2012; 27:254-262. Schreck K et al. Sleep problems as possible predictors of intensified symptoms of autism. Res Dev Disab 2004; 25:57-66. McDonnell A et al. The role of physiological arousal in the management of challenging behaviours in individuals with autistic spectrum disorders. Res Dev Disab 2015; 36:311-322. Panju S et al. Atypical symphathetic arousal in children with autism spectrum disorder and its association with anxiety symptomatology. Mol Aut 2015; 6:1-10.