SuomiMies seikkailee -rekkakiertue 2011 Testitulokset Työryhmä: Jarmo Heiskanen, Jyrki Komulainen, Janne Kulmala, Miia Malvela, Hermanni Oksanen, Anna Suutari, Katri Väisänen Copyright Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma Jyväskylä 2012 SuomiMies seikkailee -rekkakiertue pysähtyi kaikkiaan 0 paikkakunnalla toukokuun ja syyskuun 2011 aikana. Testirekkaan oli rakennettu kuntotestiasema, jossa miehet pääsivät maksutta testauttamaan kuntonsa helpoilla SuomiMiehen kuntotesteillä. Testien jälkeen osallistujat saivat vielä palautteen kuntotestien tuloksista. Tapahtumien pääosassa oli testirekka, jossa miehet pääsivät maksutta testaamaan kuntoaan helposti ja hikoilematta helpoilla SuomiMiehen kuntotesteillä. Kuntotestit käsittivät puristusvoimamittauksen, kohonkoostumusmittauksen, kestävyyskunnon arvioinnin Polar-testillä sekä palautteen kuntotesteistä. Mittausten osallistujat Mittauksiin osallistuneita miehiä oli yhteensä 10 10, joista suostumuksen testitietojen tallentamiseen ja tutkimuskäyttöön antoi 9 915 henkilöä. Osallistuneiden keski-ikä oli 50 keskihajonnalla ± 15,5. Näistä tulosten analysointiin valittiin kiertueen kohderyhmän mukaisesti 25 64-vuotiaat miehet ja heidät jaettiin profiloidusti ikäryhmiin 25 4-, 5 49- ja 50 64-vuotiaat (Kuvio 1). 1
miehet n = 1010 Suostumus testitulosten käsittelyyn ja tallentamiseen n = 9915 Tuloksissa käsiteltävät miehet (25-64 ) n = 4 -vuotiaat n = 119 -vuotiaat n = 2496 -vuotiaat n = 602 Kuvio 1. Rekkakiertueen tulosanalyysiin valikoituneet miehet ikäryhmittäin. Miesten ikäjakaumat alueittain Kuviossa 2 on esitetty tulosanalyysiin valittujen 25 64-vuotiaiden miesten ikäjakaumat alueittain. Maantieteellinen aluejako tehtiin paikkakunnittain seuraavasti: Pohjois-Suomi (n = 96): Rovaniemi, Kemi, Oulu ja Kempele Pohjanmaa (n = 1 06): Kokkola, Lapua, Vaasa, Jalasjärvi ja Seinäjoki Häme (n = 1 19): Hämeenlinna, Tuulos, Lahti, Tampere ja Sastamala Uusimaa (n = 646): Helsinki ja Hyvinkää Savo Keski-Suomi (n = 1 196): Mikkeli, Varkaus, Kuopio, Äänekoski ja Jyväskylä Lounais-Suomi (n = 961): Pori, Rauma ja Turku Kaakkois-Suomi (n = ): Kouvola, Lapinjärvi, Lappeenranta ja Taavetti Itä-Suomi (n = 64): Joensuu ja Kajaani 2
Ikäjakauma (%) alueittain, 25-64 v. miehet 25-4-vuotiaat 5-49-vuotiaat 50-64-vuotiaat Pohjois-Suomi 51 Pohjanmaa 19 2 49 Häme 54 Uusimaa 41 Savo-Keski-Suomi 41 Lounais-Suomi 15 4 Kaakkois-Suomi 15 2 54 Itä-Suomi 54 1 4 49 Kuvio 2. Miesten ikäjakaumat alueittain. 1 Antropometria ja kehonkoostumus 1.1 Pituus, paino ja painoindeksi Miesten pituus oli keskimäärin,6 keskihajonnalla ± 6,4 cm, paino 5, ± 14,0 kg ja painoindeksi (body mass index, BMI) 26, ± 4,0. Painoindeksin keskiarvo kasvoi iän myötä kussakin tarkasteltavassa ikäryhmässä (taulukko 1). Taulukko 1. Pituuden, painon ja painoindeksin keskiarvot ja keskihajonnat. ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 19) (n = 2 495) (n = 600) (n = 414) pituus 9, 9,4,6,6 cm ± 6,5 ± 6,5 ± 6,2 ± 6,4 paino, 5,1 6,6 5, kg ± 1,9 ± 1,4 ± 14, ± 14,0 BMI 25,9 26,9 2,0 26, kg/m 2 ±,9 ± 4,2 ±, ± 4,0 Painoindeksiä voidaan tulkita seuraavasti (Aikuisten lihavuuden hoito, Käypä hoito - suositus 2011): 1,5 24,9 = normaalipaino 25,0,9 = liikapaino (ylipaino)
0,0 4,9 = lihavuus 5,0 9,9 = vaikea lihavuus 40 = sairaalloinen lihavuus Miehistä normaalipainoisia oli 5 prosenttia, ylipainoisia 49 prosenttia ja lihavia prosenttia. 25 4-vuotiaista miehistä normaalipainoisia oli 45 prosenttia ja joko ylipainoisia tai lihavia 56 prosenttia. Normaalipainoisten osuus väheni iän myötä 50 ikävuoteen saakka. Yli 5-vuotiaista miehistä normaalipainoisia oli noin kolmannes ja ylipainoisia tai lihavia kaksi kolmannesta. 5 64-vuotiaista miehistä lihavia oli prosenttia (kuvio ). Painoindeksi (kg/m 2 ) < 25 25-0 > 0 45 4 12 4 2 49 50 1 1 5 49 Kuvio. Painoindeksin jakaumat ikäluokittain. 1.2 Vyötärönympärys Vatsaontelon sisään ja sisäelimien ympärille kertynyt viskeraalinen rasva ilmenee vyötärön ympärysmitan suurenemisena ( omenalihavuus ). Miehillä alle 90 cm vyötärönympärys voidaan tulkita normaaliksi. Lievää riskiä kuvaa miehillä 90 100 cm vyötärönympärys. Kun vyötärönympärys ylittää miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm, voidaan puhua vyötärölihavuudesta joka on selkeä elintasosairauksien riskitekijä (Aikuisten lihavuuden hoito, Käypä hoito -suositus 2011). Miesten vyötärön ympärys oli keskimäärin 95,0 ± 11, cm. Kaikista miehistä vyötärön ympärys oli alle 90 cm 4 prosentilla, 90 100 cm 6 prosentilla ja yli 100 cm 1 prosentilla. Vyötärölihavuus (> 100 cm) lisääntyi johdonmukaisesti iän myötä. Vyötärölihavia oli 25 -vuotiaista prosenttia ja 60 64-vuotiaista prosenttia (taulukko 2 ja kuvio 4). 4
Taulukko 2. Vyötärön ympärys (cm) ikäryhmittäin. ikä 25 4 (n = 1 16) 5 49 (n = 2 492) 50 64 (n = 59) kaikki (n = 401) vyötärö 90,0 94,6 9,1 95,0 cm ± 10, ± 11,9 ± 11,4 ± 11, Vyötärön ympärys (cm) <90 90-100 >100 54 26 5 2 4 6 0 Kuvio 4. Vyötärön ympäryksen jakaumat miehillä ikäryhmittäin. 1. Viskeraalirasvan ala Bioimpendanssimittaus antaa mahdollisuuden tarkastella viskeraalirasvan määrää yksilöllisemmin kuin pelkkä mittanauhamittaan perustuva arvio. Laitteen valmistajan antama suositusarvo on alle 100 cm 2 iästä riippumatta, jotta viskeraalirasvan määrä olisi optimaalinen terveyden kannalta. Selkeitä viitearvoja ei ole kuitenkaan luotu, vaikka laitteen antama tuloste määritteleekin ikää vastaavasti erisuuruiset viskeraalirasva-arvot: normaali, huomio, lievä terveysriski ja terveysriski, riippuen siitä, millaisen arvon saavuttaa ikäänsä nähden. Tässä raportissa on vedetty raja absoluuttisten rajojen 100 cm 2 :n ja 150 cm 2 :n kohdalle, sillä kyseinen tarkastelutapa tarjoaa mahdollisuuden nähdä iän vaikutuksen sisäelinrasvan määrään. Näitä arvoja voi tulkita karkeasti seuraavalla tavalla: < 100 = normaali 100 150 = lievä viskeraalilihavuus 150 = viskeraalilihavuus Miesten viskeraalirasvan ala oli keskimäärin 11,5 ± 4,1 cm 2. Kaikista miehistä viskeraalirasvan ala oli alle 100 cm 2 4 prosentilla, 100 150 cm 2 prosentilla ja yli 150 5
cm 2 1 prosentilla. Viskeraalilihavuus (> 150 cm 2 ) lisääntyi johdonmukaisesti iän myötä. Viskeraalilihavia oli 25 4-vuotiaista 10 prosenttia, 5 49-vuotiaista prosenttia ja 50 64-vuotiaista 2 prosenttia (taulukko ja kuvio 5). Taulukko. Viskeraalirasvan alan (cm 2 ) keskiarvot ja -hajonnat ikäryhmittäin ikä 25 4 (n = 1 1) 5 49 (n = 2 492) 50 64 (n = 5) kaikki (n = 9) viskeraalirasva 96,6 111,0 1, 11,5 cm 2 ± 42,6 ± 4, ± 4, ± 4,1 Viskeraalirasvan ala (cm 2 ) <100 100-150 >150 5 2 10 6 46 41 2 4 1 Kuvio 5. Viskeraalirasvan alan (cm 2 ) jakaumat ikäryhmittäin. 1.4 Rasvaprosentti Rasvan suhteellisella osuudella kehon painosta on terveyden kannalta olennainen merkitys. Rasvaprosentin mittaus antaa yksilötasolla painoindeksiä enemmän tietoa rasvattoman ja rasvakudoksen jakautumisesta kehossa ( mistä paino koostuu ). Kirjallisuudessa on esitetty useita erilaisia viitearvoja rasvaprosentista joko ikään suhteutettuna tai ikäriippumattomana muuttujana, mutta selkeää konsensusta viitearvoista ei ole olemassa. Tässä raportissa on valittu lähdeaineiston pohjalta taulukon 4 mukaiset viitearvot rasvaprosentin tulkintaan. 6
Taulukko 4. Rasvaprosentin tulkinta miehillä. Rasvaprosentti sukupuoli normaali lievä lihavuus lihavuus huomattava lihavuus miehet < 20 % 20 25 % 25 0 % 0 % Miesten rasvaprosentti oli keskimäärin, ±,2. Rasvaprosentin keskiarvo lisääntyi iän myötä sen ollessa nuorimmassa ikäryhmässä 19,1, keskimmäisessä, ja vanhimmassa 2,1. Kaikista miehistä rasvaprosentin suhteen normaalin rajoissa oli 4 prosenttia, lievästi lihavia 2 prosenttia ja lihavia 0 prosenttia. Iällä näytti olevan selkeä yhteys rasvaprosenttiin: 25 4-vuotiaista miehistä oli lihavia vain 1 prosenttia, mutta 50 64-vuotiaista 6 prosenttia (taulukko 5 ja kuvio 6). Taulukko 5. Rasvaprosentin keskiarvot ja -hajonnat ikäryhmittäin. ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 1) (n = 2 492) (n = 590) (n = 400) rasva 19,1, 2,1, % painosta ±,2 ±,1 ± 6, ±,2 Rasvaa kehon painosta (%) <20 20-25 25-0 >0 61 9 9 4 45 0 2 20 16 16 12 4 2 1 Kuvio 6. Rasvaprosentin jakaumat miehillä ikäryhmittäin.
1.5 Lihasmassa Lihasmassan suhteesta pituuteen ei ole olemassa selkeitä viitearvoja. Tässä yhteydessä lihasmassaa (= ruumiinrakennetta) on päädytty tarkastelemaan seuraavasti: < 19 = hintelä 19 2 = normaali 2 = lihaksikas Miesten lihasmassa oli keskimäärin 20,9 ± 2,2 kg/m. Kaikista miehistä alle lihasmassaa oli 19 kg/m 1 prosentilla, 19 2 kg/m 65 prosentilla ja yli 2 kg/m 16 prosentilla. Lihasmassa näyttää vähenevän selvästi yli 50-ikävuoden jälkeen: alle 19 kg/m jäi 25 49-vuotiaista 14 16 prosenttia ja 50 64-vuotiaista 2 prosenttia. Vastaavasti yli 2 kg/m saavutti prosenttia 25 49-vuotiaista ja 11 prosenttia 50 64-vuotiaista. Taulukko. Lihasmassan suhde pituuteen: keskiarvot ja -hajonnat ikäryhmittäin. ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 1) (n = 2 49) (n = 591) (n = 402) lihasmassa,2, 20,5 20,9 kg/m ± 2,4 ± 2, ± 2,0 ± 2,2 Lihasmassa suhteessa pituuteen (kg/m) <19 19-2 >2 16 62 14 2 65 66 11 1 65 16 Kuvio. Lihasmassa suhteessa pituuteen (kg/m) ikäryhmittäin. 2 Kestävyyskunto Miesten maksimaalinen hapenottokyky eli kestävyyskunto oli keskimäärin,2 ±,5 ml/kg/min. Kestävyyskunto heikkeni odotetusti iän myötä (taulukko ).
Taulukko. Kestävyyskunnon (ml/kg/min) keskiarvot ja -hajonnat miehillä ikäryhmittäin. ikä 25 4 (n = 1 19) 5 49 (n = 2 496) 50 64 (n = 600) kaikki (n = 415) kestävyyskunto 45, 9, 4,,2 ml/kg/min ±,6 ±, ± 6,4 ±,5 Kestävyyskuntoa voidaan tarkastella absoluuttisten ml/kg/min rajojen mukaan, sillä tutkimuksissa on esitetty viitteitä kestävyyskunnon yhteyksistä kuolleisuuteen, terveyteen ja työkykyyn iästä riippumatta (mm. Kodama ym. 2009 ja Laukkanen ym. 200). Tähän tarkasteluun on valittu miehillä huonon kestävyyskunnon raja-arvoksi 2 ml/kg/min. Vastaavasti hyvän kestävyyskunnon riittäväksi raja-arvoksi on valittu arvo 5 ml/kg/min, jota myös edellytetään fyysisesti raskaissa töissä, esimerkiksi pelastusalalla. Arvoa 2 5 ml/kg/min pidetään terveyden kannalta riittävänä fyysisesti keskiraskaisiin töihin. Miehistä kahdeksan prosenttia jäi kestävyyskunnoltaan alle 2 ml/kg/min kuntotason. Huonokuntoisten osuus kasvoi ja hyväkuntoisten (>5 ml/kg/min) osuus väheni odotetusti iän myötä. Kaikista miehistä prosenttia oli ml/kg/min-luokassa 2 5 (kuvio 9). Kestävyyskunto ml/kg/min-luokittain < 2 2-5 > 5 1 92 4 12 4 5 45 6 Kuvio 9. Miesten kestävyyskunto ml/kg/min-luokittain eri ikäryhmissä. 2.1 Kuntoluokkien jakaumat Suomessa käytössä oleva kestävyyskunnon kuntoluokitus perustuu vuonna 1990 julkaistuun Shvartzin ja Reiboldin katsaukseen, jossa noin 64000 henkilöä testattiin 9
suoralla hapenkulutuksen mittausmenetelmällä. Aineistosta on luotu ikäryhmäkohtainen -portainen kuntoluokka-asteikko seuraavasti: Taulukko 9. Kuntoluokat (KL), niiden kuvaus ja väestön odotettu jakautuminen kuntoluokkiin (Shvartz ja Reibold 1990). Kuntoluokka Kuvaus Väestön osuus (odotus) KL 1 Erittäin heikko % KL 2 Heikko % KL Välttävä % KL 4 Keskiverto 4 % KL 5 Hyvä % KL 6 Hyvin hyvä % KL Erinomainen % Keskivertoa heikommassa kestävyyskunnossa (KL 1 ) oli 25 4-vuotiaista miehistä 0 prosenttia, 5 49-vuotiaista prosenttia ja 50 64-vuotiaista 2 prosenttia (odotusarvo %). Keskivertoa paremmassa kestävyyskunnossa (KL 5 ) oli 25 4-vuotiaista miehistä 42 prosenttia, 5 49-vuotiaista prosenttia ja 50 64-vuotiaista 46 prosenttia (odotusarvo %). Kestävyyskunnon kuntoluokkien jakaumat ikäryhmittäin 1 2 4 5 6 S&R 1990 4 2 1 2 9 1 1 11 1 5 2 2 14 9 2 20 0 12 Kuvio 10. Kuntoluokkien jakaumat miehillä ikäryhmittäin. Ylin palkki kuvaa jakauman odotusarvoja Shvartz & Reiboldin mukaan (1990). 10
Puristusvoima Keski-iän puristusvoimalla on yhteys eläkeiän toimintakykyyn ja jopa eliniän pituuteen (Rantanen ym. 2011). Puristusvoimamittauksen tuloksella on havaittu olevan yhteys lihasmassaan. Spesifisti kyseinen mittaus kuvaa yläraajan tarttumaotteen voimaa sekä hyvin karkeasti koko kehon lihasvoimaa. Viitearvot ovat yleensä mittarikohtaisia. SuomiMiehen kuntotestien puristusvoimamittausta varten on luotu omat viitearvot Saehanin dynamometrille (taulukko 10.). Aineisto (n = 9 144) on kerätty 200 2011 SuomiMies seikkailee - kampanjan aikana ja sen perusteella on luotu viitearvot eri ikä-ryhmille. Perustana ovat olleet ikäluokkien 20, 0 9, 40 49, 50 59 ja 60 69 keskiarvot. Kuntoluokkien ylärajat ovat määräytyneet keskihajontojen mukaan seuraavasti: KL 1 = - 2 x keskihajonta KL 2 = - 1 x keskihajonta KL = 1 keskihajonta, keskiarvo on rajojen puolivälissä KL 4 = + 1 x keskihajonta KL 5 = + 2 x keskihajonta Keskiarvot ja -hajonnat olivat 20 49-vuotiaissa yhdenmukaiset, joten kyseisten ikäryhmien viitearvot on yhdistetty. Tästä voi myös päätellä sen, että 50 ikävuoteen asti puristusvoima ei heikkene kyseisessä aineistossa. Taulukko 10. Miesten puristusvoiman viitearvot Saehan dynamometrille (LIKES 2011). Miehet 20 49 v. 50 59 v. 60 v. KL 1 = heikko < 46 < 42 < KL 2 = tyydyttävä 46 54 42 49 45 KL = keskiverto 55 6 50 5 46 5 KL 4 = hyvä 64 2 5 65 54 61 KL 5 = erinomainen > 2 > 65 > 61 Miesten puristusvoima oli keskimäärin 55,0 kg ± 9,6 kg. 25 4-vuotiaiden puristusvoiman keskiarvo oli 5, ± 9,5 kg, 5 49-vuotiaiden 5,6 ± 9,2 kg ja 50 64- vuotiaiden 51, ± 9,0 kg (taulukko.11). Taulukko 11. Miesten puristusvoiman (kg) keskiarvot ja -hajonnat. ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 19) (n = 2 490) (n = 602) (n = 411) puristusvoima 5, 5,6 51, 55,0 kg ± 9,5 ± 9,2 ± 9,0 ± 9,6 Puristusvoiman kuntoluokkien jakaumat vastasivat kohtuullisen hyvin odotuksia eri ikäryhmissä. Miehistä prosenttia sai kuntoluokan heikko, 2 prosenttia tyydyttävä, prosenttia keskiverto, prosenttia hyvä ja prosenttia erinomainen (kuvio 11). Alle keskivertotuloksen sai miehistä hieman useampi, kuin aineistoa luotaessa ja vastaavasti yli keskiverron hieman harvempi. 11
Puristusvoiman kuntoluokkien jakaumat ikäryhmittäin Heikko Tyydyttävä Keskiverto Hyvä Erinomainen 6 2 6 25 20 6 2 Kuvio 11. Puristusvoiman kuntoluokkien jakaumat eri ikäryhmissä. Puristusvoimaa (kg) tarkasteltiin myös absoluuttisten kilogrammamäärien mukaan eri ikäryhmissä. Tuloksen alle 50 kg sai 2 prosenttia kaikista miehistä, 50 60 kg 41 prosenttia, 60 0 kg 24 prosenttia ja yli 0 kg prosenttia. Alle 50 kg puristaneita oli 50 64-vuotiaissa 40 prosenttia, kun niitä nuoremmissa ikäryhmissä oli vastaavasti 16 prosenttia. Yli 60 kg puristi 19 prosenttia 50 64-vuotiaista, kun nuoremmissa ikäryhmissä yli 60 kg puristaneita oli 42 46 prosenttia (kuvio 12). 12
Puristusvoiman (kg) jakaumat ikäryhmittäin <50 50-60 60-0 >0 16 9 2 14 40 41 41 2 16 10 2 41 24 Kuvio 12. Puristusvoiman (kg) jakaumat eri ikäryhmissä. 4 Kehon kuntoindeksi Kehon kuntoindeksi kuvaa SuomiMiehen kuntotestien tulosten pohjalta testattavan kunnon kokonaistilaa. Vuosina 200 2011 kertynyttä aineistoa on hyödynnetty luomaan viitearvoja olennaisimmille mitatuille muuttujille. Sen seurauksena on myös kehitetty Kehon kuntoindeksi antamaan kuva kokonaistilanteesta seuraavin muuttujin ja painokertoimin (suluissa viitearvoaineiston n): Kestävyyskunto (ml/kg/min) 50 % (n = 2) Rasvaa kehon painosta (%) 10 % (n = 9694) Viskeraalirasvan ala (cm 2 ) 15 % (n = 9694) Puristusvoima suhteessa painoon (kg/kg) 10 % (n = 25) Lihasmassa suhteessa pituuteen (kg/m) 15 % (n = 969) Kukin tulos muunnetaan pistemääräksi asteikolla 5 5 seuraavasti: Kestävyyskunto, pistemäärä = 0,5 * [10 * (ml/kg/min - (-0,25 * ikä + 50,0)) / 0] Rasvaa kehon painosta (%), pistemäärä = 0,1 * [ - (10 * rasva% - (0,14 * ikä + 15,264))/ 24] Viskeraalirasvan ala (cm 2 ), pistemäärä = 0,15 * [ - (10 * (cm 2 - (1,26 * ikä + 56,01)) / 140 Puristusvoima suhteessa painoon (kg/kg), pistemäärä = 0,15 * [10 * (kg/kg (-0,06 * ikä +,)) / 10] Lihasmassa suhteessa pituuteen (kg/m), pistemäärä = 0,1 * [10 * (kg/m - (-0,00 * ikä + 0,)) / 0,5] 1
Jos pistemäärä on < -5, pistemäärä = -5 ja jos pistemäärä on > 5, pistemäärä = 5 kussakin muuttujassa. Pistemäärien muodostamista aineistosta on havainnollistettu kuviossa 1. Miesten puristusvoima (kg)/paino(kg), painokerroin 10 % 1,2 n = 25 1,0 kg/kg 0, 0,6 5 p 0 p 0,4-5 p 0,2 10 20 0 40 50 60 0 Ikä (v) Kuvio 1. Esimerkki kuntoindeksipisteiden muodostumisesta puristusvoimamittauksen tuloksesta ikään nähden. Keltainen viiva kuvaa ikää vastaavaa keskiarvoa aineistossa. Vihreällä ja punaisella viivalla on havainnollistettu ylimmän ja alimman pistemäärän rajaa. Pisteet summataan yhteen ja siitä muodostuu kuntoindeksi asteikolla 5 5, joka on luokiteltu seuraavasti ja seuraavien absoluuttisen rajojen mukaan: - = hälyttävä < - -1 = huolestuttava < - 1 < 1 = ookoo (= keskiverto) 1 < = hyvä = urheilija Miesten kuntoindeksi oli keskimäärin 0, ± 1,6 pistettä. Nuorimmassa ikäryhmässä se oli 0,6 ± 1,, keskimmäisessä 0,4 ± 1, ja vanhimmassa 0,2 ± 1,5 (taulukko 12). ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 1) (n = 2 491) (n = 590) (n = 99) kuntoindeksi 0,6 0,4 0,2 0, pistettä ± 1, ± 1, ± 1,5 ± 1,6 Taulukko 12. Kehon kuntoindeksin pistemäärien keskiarvot ja -hajonnat ikäryhmittäin. 14
Koska kuntoindeksi on muodostettu tämän päivän suomalaisesta väestöstä, rekkakiertueella testattujen kuntoindeksin jakaumat ikäryhmittäin osuvat lähelle odotettuja lukemia (kuvio 14.). Kuvasta voi päätellä, että kohderyhmään kuuluvia punaisia ja keltaisia on saavutettu kiitettävästi, koska kaikista miehistä heitä oli 66 prosenttia. 50 64-vuotiaissa oli selvästi eniten keskivertoon tai sen alle kuuluvia, 69 prosenttia. Kuntoindeksin jakaumat ikäryhmittäin Hälyttävä Huolestuttava OoKoo Hyvä "Urheilija" 16 5 1 19 19 4 49 2 2 2 19 45 6 Kuvio 14. Kuntoindeksin jakaumat luokittain eri ikäryhmissä. 5 Liikunta-aktiivisuus (Polar-kuntotesti) Taustatietokyselyssä tiedusteltiin kultakin testattavalta liikunta-aktiivisuus Polarkuntotestiä varten. Ilmoitettu aktiivisuus kirjattiin numeroin (pistemäärä) testitulosten yhteenvetolomakkeeseen ja tallennettiin tietokantaan analysointia varten. Liikuntaaktiivisuuden kysymyksenasettelu oli seuraava: Arvioi liikunta-aktiivisuutesi viimeisen puolen vuoden aikana. Rastita sopiva vaihtoehto. 1. MATALA (LOW): Et osallistu säännölliseen liikuntaharrastukseen tai muuhun rasittavaan fyysiseen suoritukseen. Kävelet rauhallisesti ja teet satunnaisesti jotakin, missä hikoilet tai hengästyt. Liikut autolla työmatkat ja päivittäisasioinnit. 2. KESKITASO (MODERATE): Liikut säännöllisesti vähintään kerran viikossa. Esimerkiksi käyt reippaalla kävelyllä TAI osallistut enimmillään 2 tuntia viikossa liikuntaharrastukseen TAI työsi vaatii päivittäistä jatkuvaa aktiivisuutta/liikettä.. AKTIIVINEN (HIGH): Osallistut rasittavaan ja kuormittavaan liikuntaharrastuksen säännöllisesti vähintään kertaa viikossa TAI esimerkiksi liikut päivittäiset työmatkat pyörällä vähintään 0 min suuntaansa. 4. ERITTÄIN AKTIIVINEN (TOP): Osallistut vähintään 5 kertaa viikossa raskaaseen ja kuormittavaan liikuntaan sekä harjoittelet tavoitteellisesti. 15
Liikunta-aktiivisuus oli keskimäärin 2,1 ± 0, pistettä. Aktiivisuus heikkeni iän myötä. Nuorimmassa ikäryhmässä se oli 2, ± 0, pistettä, keskimmäisessä 2,1 ± 0, ja vanhimmassa 2,0 ± 0, (taulukko 1). ikä 25 4 5 49 50 64 kaikki (n = 1 5) (n = 2 2) (n = ) (n = 6 0) liikunta-aktiivisuus 2, 2,1 2,0 2,1 pistettä ± 0, ± 0, ± 0, ± 0, Taulukko 1. Liikunta-aktiivisuuden pistemäärien keskiarvot ja -hajonnat ikäryhmittäin. Kaikista miehistä liikunta-aktiivisuudekseen ilmoitti 2 prosenttia matalan (1), 51 prosenttia keskitason (2), prosenttia aktiivisen () ja 5 prosenttia erittäin aktiivisen (4). Matalan aktiivisuuden ilmoittaneiden osuus lisääntyi iän myötä jakaumien ollessa nuorimmassa ikäryhmässä 15 prosenttia, keskimmäisessä prosenttia ja vanhimmassa 26 prosenttia. Vastaavasti aktiivisten tai erittäin aktiivisten osuus väheni iän myötä: nuorimmassa ikäryhmässä heitä oli prosenttia, keskimmäisessä 2 prosenttia ja vanhimmassa prosenttia (kuvio 15.). Liikunta-aktiivisuus ikäluokittain, Polar-kuntotesti Matala Keskitaso Aktiivinen Erittäin aktiivinen 15 4 9 26 50 5 5 4 2 51 5 Kuvio 15. Ilmoitetun liikunta-aktiivisuuden jakaumat ikäryhmittäin. Kestävyyskunnon kuntoluokkien ja liikunta-aktiivisuuden yhteys oli odotetusti selkeä. Jakaumat liikunta-aktiivisuudessa suhteessa kuntoluokkiin on esitetty kuviossa 16. 16
Liikunta-aktiivisuus kuntoluokittain, Polar-kuntotesti Matala Keskitaso Aktiivinen Erittäin aktiivinen Hyvin heikko 64 6 0 Heikko 5 5 1 Välttävä 56 5 1 Keskiverto 19 69 11 1 Hyvä 69 24 Hyvin hyvä 1 4 55 10 Erinomainen 0 19 4 Kuvio 16. Liikunta-aktiivisuuden jakaumat kuntoluokittain. Lähteet Aikuisten lihavuuden hoito (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim,.1.2011 (viitattu 15.4.2011). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi Kodama S, Saito K, Tanaka S, Maki M, Yachi Y, Asumi M, Sugawara A, Totsuka K, Shimano H, Ohashi Y, Yamada N, Sone H (2009). Cardiorespiratory fitness as a quantitative predictor of all-cause mortality and cardiovascular events in healthy men and women: a meta-analysis. JAMA. 01:2024 205. Rantanen T, Masaki K, He Q, Ross GW, Willcox BJ, White L (2011). Midlife muscle strength and human longevity up to age 100 years: a 44-year prospective study among a decedent cohort. Age (Dordr) May 4. Shvartz E, Reibold R (1990). Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 5 years: a review. Aviat Space Environ Med. 61(1): 11. Review.