1
2 ESIPUHE Asiointi ja vapaa-ajanliikenteen ohessa päivittäiset työmatkat ovat merkittävä liikennettä synnyttävä tekijä Espoossa. Kaupunkiseudun kasvaessa on yhä laajemmin pohdittava, kuinka liikennetarvetta voidaan supistaa ja liikennettä ohjata taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävään suuntaan. Espoon kaupunginvaltuustossa tehtiin keväällä 2000 aloite selvittää mahdollisuudet edistää kaupungin työntekijöiden joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla. Tämän pohjalta käynnistettiin selvitystyö, jonka tavoitteena oli selvittää Espoon kaupungin työntekijöiden joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla, miten mahdollinen työsuhdelippu vaikuttaisi eri kulkumuotojen käyttöön, mitkä olisivat työsuhdelipun kustannusvaikutukset ja minkälaisia työsuhdelippukäytäntöjä yksityisellä ja julkisella sektorilla käytössä. Selvitystyö tilattiin Suunnittelukeskus Oy:ltä. Selvitys toteutettiin 3 500 kaupungin työntekijälle osoitetulla kirjekyselyllä. Lomakkeen palautti hieman yli puolet lomakkeen saaneista. Suunnittelukeskuksessa tutkimuksen toteutuksesta vastasi projektipäällikkö Taina Ollikainen. Espoon kaupungin puolelta työtä ohjasi työryhmä, johon kuuluivat joukkoliikennepäällikkö Pirkko Lento ja suunnittelupäällikkö Outi Janhunen joukkoliikennekeskuksesta ja tutkija Arja Munter ja tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko tieto- ja tutkimuspalvelut -yksiköstä. Raportin taitosta vastasi ma. tutkimusavustaja Niina Lamberg. Espoon kaupungin työsuhdelippuselvitys 2002 raportti julkaistaan tieto- ja tutkimuspalvelut yksikön raportteja -sarjassa. Espoossa 16.8.2002 Teuvo Savikko Tutkimuspäällikkö Pirkko Lento Joukkoliikennepäällikkö
3 TIIVISTELMÄ Espoon kaupungin työntekijöiden työsuhdelippuselvitys liittyy keväällä 2000 tehtyyn valtuustoaloitteeseen, jonka mukaan Espoon kaupungin tulisi selvittää mahdollisuudet edistää kaupungin työntekijöiden joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla. Tavoitteena oli selvittää: - kuinka paljon Espoon kaupungin työntekijät käyttävät joukkoliikennettä työmatkoilla ja päivän aikana tehtävillä matkoilla tällä hetkellä, - miten kulkumuoto muuttuisi mahdollisen työsuhdelipun toteutuessa, - mitkä ovat työsuhdelipun toteutuksen kustannusvaikutukset sekä - millaisia työsuhdelippujärjestelmiä on käytössä yksityisellä ja julkisella sektorilla ja millaisia ovat niistä saadut kokemukset. Kyselyn tulokset Espoon kaupungin työsuhdelippuselvitys toteutettiin postikyselynä maaliskuussa 2002. Kyselylomake lähetettiin yhteensä 3500 kaupungin työntekijälle. Määräaikaan mennessä saatiin takaisin 1682 lomaketta, joten vastausprosentti oli 48 %. Kyselyyn vastanneet edustivat sekä lukumääräisesti että rakenteeltaan hyvin kaupungin koko henkilöstöä. Julkisten liikennevälineiden käyttöön työmatkoilla vaikuttivat eniten hyvin sopivat julkisen liikenteen reitit sekä lyhyt etäisyys pysäkille. Henkilöauton käyttöön työmatkoilla puolestaan vaikuttivat eniten matkanteon nopeus, matkanteon mukavuus ja julkisen liikenteen käytön hankaluus. Vastanneista 56 %:lla oli käytössä julkisen liikenteen matkalippu. Kyselyyn vastanneiden yhdensuuntaisen työmatkan pituus oli keskimäärin 12 kilometriä ja kesto keskimäärin 30 minuuttia. Pääasiallisimmat kulkutavat työmatkoilla olivat talvella linja-auto ja henkilöauto sekä kesällä näiden lisäksi myös pyöräily. Talviaikana 15 % kyselyyn vastanneista teki työmatkansa pääasiassa kävellen tai pyöräillen, 46 % käytti joukkoliikennettä ja 39 % henkilöautoa. Työsuhdelipun käyttöönottamista piti 88 % joko erittäin tai melko hyvänä ideana. Myönteisimmin työsuhdelipun käyttöönottoon suhtautuivat naiset ja nuoret ikäryhmät, jotka myös tällä hetkellä käyttävät julkista liikennettä eniten. Työsuhdelipun ottaisi käyttöön 35 79 % vastanneista riippuen siitä, kuinka paljon halvempi suhteessa normaalihintaan työsuhdelippu olisi. Kyselyyn vastanneista noin viidennes kuitenkin ilmoitti, ettei ottaisi työsuhdelippua käyttöön. Kokemuksia käytössä olevista työsuhdelippujärjestelmistä Käytössä olevia työsuhdelippujärjestelmiä ja niistä saatuja kokemuksia selvitettiin haastatteluilla. Kaiken kaikkiaan työsuhdelippukäytäntö on vähän tunnettu ja käytetty. Helsingissä ja Espoossa on käytössä työsuhdelippu osalle työntekijöistä. Lisäksi työsuhdelippu on käytössä YTV:llä sekä joillakin yksityisillä yrityksillä. Työsuhdelippu on henkilökunnan kannustin.
4 Työntekijät ovatkin työsuhdelippujärjestelmään yleisesti ottaen erittäin tyytyväisiä. Kehitettäviä asioita on erityisesti työsuhdelipun verotus- ja laskutuskäytännöissä. Työsuhdelippu on lippu, jonka työnantaja antaa työntekijälle työsuhde-etuna. Verohallituksen mukaan työnantajalta saatua julkisen liikenteen matkalippua verotetaan nimellisarvostaan. Lippua on katsottu käytettävän kokonaan työntekijän omiin, kodin ja työpaikan välisiin sekä vapaa-ajan matkoihin. Joissakin tapauksissa verottajalta on saatu ennakkopäätös nimellisarvoa alemmasta verotusarvosta (oman käytön osuudesta) koko henkilökuntaa koskevana tai joitakin henkilöstöryhmiä koskevana. Selvityksen mukaan työsuhdelippuja on toteutettu pääasiassa kahdella tavalla: a) Palkkaan lisättävänä luontaisetuna, jolloin - lippu on kokonaisuudessaan tai verottajan ennakkopäätöksen mukaiselta osalta työtekijälle verotettavaa tuloa, - työnantaja maksaa lipun hinnan lisäksi lakisääteiset henkilöstösivukulut. b) Työntekijä maksaa itse verottajan ennakkopäätöksen mukaisen oman käytön osuuden lipusta (esim. 30 %), jolloin - työntekijälle ei aiheudu veroseuraamuksia, - työnantaja maksaa lipusta oman osuutensa (esim. 70 %), mutta ei maksa henkilöstösivukuluja. Työsuhdelippujärjestelmän käyttöönoton vaikutukset Työsuhdelipun käyttöönottajien määrä on luonnollisesti riippuvainen siitä, millainen työsuhdelippujärjestelmä otetaan käyttöön. Mitä alhaisemmilla kustannuksilla lipun saa, sitä suurempi määrä on käyttöönottajia. Kyselyn tulosten mukaan Espoon kaupungin työntekijöistä ottaisi lipun käyttöönsä 4600-10200 työntekijää riippuen siitä, kuinka paljon normaalihintaa alhaisemmat lipun kustannukset olisivat. Työsuhdelipun käyttöönotto lisäisi joukkoliikenteen käyttöä. Mikäli työsuhdelippu olisi käytössä, kyselyyn vastanneet tekisivät työmatkoista 66 % joukkoliikenteellä nykyisen 46 %:n sijaan. Karkeasti arvioiden työsuhdelipun käyttöönotto lisäisi joukkoliikenteen käyttäjiä noin 2300 henkilöllä, mikäli lipun hinta olisi 66 % normaalihintaa alhaisempi. Työnantajalle työsuhdelippujärjestelmän käyttöönotto aiheuttaisi kustannuksia, mutta toisaalta syntyisi myös hyötyjä lähinnä myönteisen imagon kautta. Työntekijöille puolestaan työsuhdelippujärjestelmän käyttöönotto merkitsisi säästöä nykyisiin työmatkakustannuksiin. Työnantajalle aiheutuvien kustannusten ja työntekijän saaman hyödyn määrä riippuu siitä, millainen työsuhdelippujärjestelmä otetaan käyttöön. Selvityksen organisointi Työn projektiryhmään kuuluivat joukkoliikennepäällikkö Pirkko Lento (puheenjohtaja) ja suunnittelupäällikkö Outi Janhunen Espoon kaupungin Joukkoliikennekeskuksesta sekä tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko ja tutkija Arja Munter Espoon kaupungin Palvelukeskuksen tieto- ja tutkimuspalvelut -yksiköstä. Tutkimuksen teknisestä toteutuksesta vastasi Suunnittelukeskus Oy.
5 SAMMANDRAG Utredningen om tjänstebiljett för de anställda hos Esbo stad har sitt i ursprung i en finansmotion våren 2000. I motionen föreslogs att staden reder ut möjligheterna att främja stadens anställdas bruk av kollektiva trafikmedel för arbetsresorna. Målet var att utreda: - hur mycket de anställda för närvarande använder kollektiva trafikmedel för sina arbetsresor och för sina resor under dagen, - hur de anställda skulle ändra sätt att ta sig till jobbet ifall en tjänstebiljett infördes, - vad en tjänstebiljett skulle kosta staden och - hurdana tjänstebiljetter som är i bruk inom den privata och den offentliga sektorn och hurdana erfarenheterna av tjänstebiljetterr Resultatet av enkäten Utredningen bestod av en enkät i mars 2002. Den skickades till 3 500 anställda av vilka 1 682, d.v.s. 48 procent, svarade inom utsatt tid. De som svarade representerade såväl till antalet som till sin struktur väl hela personalen. Benägenheten att använda kollektiva trafikmedel för arbetsresorna ökar om rutterna är lämpliga och avståndet till hållplatsen är kort, medan bilen föredras för att resorna är snabba och bekväma och för att kollektiva trafikmedel är besvärliga att använda. Av de svarande hade 56 procent biljett till sitt förfogande. Arbetsresan var i genomsnitt 12 kilometer i ena riktningen och räckte 30 minuter. På vintern är det vanligast med buss och bil och på sommaren också cykel. På vintern var fördelningen följande: till fots eller cykel 15 procent, kollektiva trafikmedel 46 procent och bil 39 procent. En tjänstebiljett ansågs 88 procent vara en bra eller ganska bra idé. Bäst om tjänstebiljetten tyckte kvinnor och yngre anställda, som också är de som mest använder kollektiva trafikmedel. Beroende på hur mycket billigare tjänstebiljetten vore skulle 35 79 procent skaffa en. Ungefär en femtedel meddelade att den inte skulle skaffa en tjänstebiljett. Erfarenhet av tjänstebiljetter De system med tjänstebiljetter som är i bruk utreddes med hjälp av intervjuer. Tjänstebiljetten är ett ganska okänt och ovanligt koncept. I Helsingfors och Esbo använder en del av personalen tjänstebiljett. dessutom använder SAD och en del privata företag tjänstebiljett. Den är en drivfjäder för personalen, som allmänt taget är mycket nöjd med den, men beskattningen och debiteringen kunde förbättras. Tjänstebiljetten är en naturaförmån av arbetsgivaren och den beskattas enligt skattestyrelsen för sitt nominella värde, ty det har ansetts att den anställda använder den bara för sina egna resor till och från arbetesplatsen samt under fritiden. I en del fall har skattemyndigheten gett ett prejudikat på lägre beskattningsvärde som baseras på den andel av resorna som uppskattas vara egen räkning. Detta beskattningsvärde har gällt för hela personalen eller vissa personalgrupper.
6 Tjänstebiljetten har genomförts på två sätt: a) som en naturaförmån som fogas till lönen, varvid - biljetten är helt eller enligt skattemyndighetens prejudikat en beskattningsbar inkomst, - arbetsgivaren förutom biljetten också betalar de lagstadgade biutgifterna. b) arbetstagaren betalar själv biljetten enligt den andel av resorna som är för egen räkning (t.ex. 30 procent), varvid - arbetstagaren inte behöver betala skatt för biljetten, - arbetsgivaren betalar enligt andelen tjänsteresor med biljetten (t.ex. 70 procent), men inte biutgifter Verkningar av en tjänstebiljett Antalet anställda som skulle skaffa tjänstebiljett beror på hurdant systemet skulle vara. Ju billigare biljett, desto flera användare. Utifrån enkäten skulle 4600-10200 av stadens anställda skaffa biljett, beroende på biljettens pris. En tjänstebiljett skulle öka användningen av kollektiva trafikmedel. Ifall tjänstebiljetten vore i bruk, skulle 66 procent av de svarande använda kollektiva trafikmedel mot 46 procent idag.grovt uppskattat skulle tjänstebiljetten medföra 2 300 nya användare av kollektiva trafikmedel, ifall biljetten skulle vara 66 procent billigare än normalpriset. För arbetsgivaren skulle tjänstebiljetten medföra utgifter, men å andra sidan skulle den också vara till nytta, främst för att den skulle påverka imagen i positiv riktning. För de anställda skulle tjänstebiljetten innebära billigare arbetsresor. Utgifterna för arbetsgivaren och nyttan för de anställda beror på vilket slags tjänstebiljett som väljs. Utredningens organsisation I projektgruppen ingick kollektivtrafikchef Pirkko Lento (ordförande) och planeringschef Outi Janhunen vid kollektivtrafikcentralen samt utredningschef Teuvo Savikko och forskare Arja Munter vid statistik- och utredningsenheten. För det tekniska genomförandet stod Suunnittelukeskus Oy.
7 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE TIIVISTELMÄ SAMMANDRAG TAULUKKO- JA KUVALUETTELO 1 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET 1 2 KYSELYTUTKIMUKSEN TOTEUTUS 1 3 KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET 2 3.1 Vastaajien taustatiedot... 2 3.2 Työmatkat... 5 3.3 Työajalla tehtävät matkat... 11 3.4 Mielipiteet työsuhdelipusta... 11 3.5 Vastaukset avoimeen kysymykseen... 15 4 KOKEMUKSIA TYÖSUHDELIPPUJÄRJESTELMISTÄ 16 4.1 Työsuhdelippujärjestelmän toteuttamismallit... 16 4.2 Esimerkkejä käytössä olevista työsuhdelippujärjestelmistä... 16 4.3 Työsuhdelippujärjestelmän kustannukset... 20 5 TYÖSUHDELIPUN KÄYTTÖÖNOTON VAIKUTUKSIA ESPOOSSA 21 5.1 Arvio työsuhdelipun käyttöönottajien määrästä... 21 5.2 Työsuhdelipun toteutuksen vaikutukset joukkoliikenteen käyttöön... 22 5.3 Työsuhdelipun toteutuksen kustannusvaikutukset... 23 6 LOPUKSI 24 LÄHDELUETTELO 25 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden osuus henkilöstömäärästä toimialoittain.2 Taulukko 2. Sukupuolijakautuma (%:ia vastanneista)...2 Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä....2 Taulukko 4. Ikärakenne (%:ia vastanneista)....3 Taulukko 5. Koulutusrakenne (%:ia vastanneista)....3 Taulukko 6. Työpaikan toimiala sukupuolen mukaan (%:ia vastanneista)....4 Taulukko 7. Henkilöauton käyttö (%:ia vastanneista)...5 Taulukko 8. Joukkoliikenteen käyttö (%:ia vastanneista)...6
8 Taulukko 9. Työmatkakustannukset (%:ia vastanneista).... 7 Taulukko 10. Työsuhdelipun käyttöönotto sukupuolen mukaan... 12 Taulukko 11. Työsuhdelipun käyttöönotto iän mukaan... 12 Taulukko 12. Työsuhdelipun käyttöönotto julkisen liikenteen käytön mukaan.... 12 Taulukko 13. Työsuhdelipun tarve sukupuolen mukaan (prosenttia vastanneista)... 13 Taulukko 14.Työsuhdelipun tarve julkisen liikenteen käytön mukaan (prosenttia vastanneista).... 13 Taulukko 15. Vuosikustannukset työnantajalle eri malleissa ja vaihtoehdoissa... 20 Taulukko 16. Hyöty työntekijälle eri malleissa ja vaihtoehdoissa.... 21 Taulukko 17. Arvio työsuhdelipun käyttöönottajien määrästä toimialoittain... 21 Taulukko 18. Arvio työsuhdelipun käyttöönoton aiheuttamista kustannuksista Espoon kaupungille.... 23 KUVALUETTELO Kuva 1. Kyselyyn vastanneiden lukumäärä postinumeroalueittain kodin postinumeron mukaan... 4 Kuva 2. Kyselyyn vastanneiden lukumäärä postinumeroalueittain työpaikan postinumeron mukaan... 4 Kuva 3. Julkisten liikennevälineiden käyttöön vaikuttavien tekijöiden merkitys (vastausten keskiarvo).... 7 Kuva 4. Henkilöauton käyttöön vaikuttavien tekijöiden merkitys (vastausten keskiarvo)... 8 Kuva 5. Työmatkan pääasiallinen kulkutapa talvella ja kesällä (prosenttia vastanneista).... 9 Kuva 6. Kyselyyn vastanneiden, autollisten ja autottomien sekä kokopääkaupunkiseudun väestön kulkutapajakautuma.... 9 Kuva 7. Kyselyyn vastanneiden sekä eri ikäryhmien kulkutapajakautuma (prosenttia vastanneista).... 10 Kuva 8. Mielipiteet työsuhdelipun käyttöönotosta julkisen liikenteen käytön mukaan (prosenttia vastanneista).... 14 Kuva 9. Mielipiteet työsuhdelipun käyttöönotosta vastaajaryhmittäin (prosenttia vastanneista).... 14
1 1 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET Espoon kaupungin työntekijöiden työsuhdelippuselvitys liittyy keväällä 2000 tehtyyn valtuustoaloitteeseen jonka mukaan Espoon kaupungin tulisi selvittää mahdollisuudet edistää kaupungin työntekijöiden joukkoliikenteen käyttöä työmatkoilla. Espoon kaupungin työntekijöiden työsuhdelippuselvityksen tavoitteena oli selvittää koko kaupungin osalta ja hallintokunnittain: - kuinka paljon Espoon kaupungin työntekijät käyttävät joukkoliikennettä sisäisessä ja seutuliikenteessä nyt ja mahdollisen työsuhdelipun toteutuessa, - miten kulkumuoto muuttuisi työmatkoilla ja päivän aikana tehtävillä matkoilla mahdollisen työsuhdelipun toteutuessa sekä - työsuhdelipun toteutuksen kustannusvaikutukset. Lisäksi tavoitteena oli koota tietoa kokemuksista yksityisellä ja julkisella sektorilla käytössä olevista työsuhdelippujärjestelmistä. Työn projektiryhmään kuuluivat joukkoliikennepäällikkö Pirkko Lento (puheenjohtaja) ja suunnittelupäällikkö Outi Janhunen Espoon kaupungin Joukkoliikennekeskuksesta sekä tutkimuspäällikkö Teuvo Savikko ja tutkija Arja Munter Espoon kaupungin Palvelukeskuksen tieto- ja tutkimuspalvelut -yksiköstä. Tutkimuksen teknisestä toteutuksesta vastasi Suunnittelukeskus Oy, josta työhön osallistuivat projektipäällikkö Heli Kotilainen (kokemukset olemassa olevista työsuhdelippujärjestelmistä), tutkija Teemu Moilanen (kyselyn toteutus) ja projektipäällikkö Taina Ollikainen (tulosten analyysi ja raportointi). 2 KYSELYTUTKIMUKSEN TOTEUTUS Espoon kaupungin työntekijöiden työsuhdelippuselvitys toteutettiin postikyselynä. Kyselylomake on liitteenä 1. Tutkimuksen perusjoukkona oli Espoon kaupungin vakituinen henkilökunta. Otos valittiin kiintiöotantana kaupungin palkkatietorekisteristä ja kiintiöitiin hallintokunnittain. Poikkeuksen muodosti yleishallinto, jossa kyselylomake lähetettiin kaikille riittävän vastausmäärän varmistamiseksi. Postikysely toteutettiin maaliskuussa 2002. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä 3500 kappaletta. Varsinaisen kyselyn lisäksi lähetettiin kaikille yksi karhukirje. Määräaikaan mennessä saatiin takaisin 1682 kyselylomaketta, joten palautusprosentti oli 48 %. Kyselyyn vastanneiden osuus kaupungin koko henkilöstömäärästä oli 13 %. Määrällisesti ja vastaajaryhmittäin kyselyyn vastanneet edustivat hyvin koko henkilöstöä. Vaikka otos edustaa hyvin koko henkilöstöä, oli palautusprosentti varsin alhainen, kun sitä verrataan muihin vastaavanlaisiin kyselytutkimuksiin, joilla on selvitetty työntekijöiden etuihin liittyviä asioita. Kyselyn toteuttaminen alkuperäisen suunnitelman mukaisesti yhdistettynä internet- ja postikyselynä olisi todennäköisesti nostanut vastausprosenttia. Internetkyselystä jouduttiin kuitenkin luopumaan teknisten vaikeuksien vuoksi.
2 Taulukko 1. Kyselyyn vastanneiden osuus henkilöstömäärästä toimialoittain. Hallintokunta Henkilöstömäärä Kyselyyn vastanneet Lukumäärä Osuus Sosiaali- ja terveystoimi 6 170 802 13 Opetus- ja kulttuuritoimi 4 573 477 10 Ympäristö ja tekniset palvelut 1 932 212 11 Yleishallinto 301 167 55 Ei tietoa toimialasta 24 Yhteensä 12 976 1 682 13 3 KYSELYTUTKIMUKSEN TULOKSET Seuraavassa on esitetty kyselytutkimuksen keskeisiä tuloksia. Yksityiskohtaiset tulokset ja %-jakautumat vastaajaryhmittäin on esitetty liitteen 2 taulukoissa. 3.1 Vastaajien taustatiedot Sukupuoli Työsuhdelippukyselyyn vastanneista oli naisia 81 % ja miehiä 18 %. Vastanneiden sukupuolijakautuma vastaa hyvin koko kaupungin henkilöstön sukupuolijakautumaa. Taulukko 2. Sukupuolijakautuma (%:ia vastanneista). Kyselyyn vastanneet Koko henkilöstö Naiset 82 80 Miehet 18 20 Ikä Kyselyyn vastanneiden keski-ikä oli 44,1 vuotta, joka on jonkin verran korkeampi kuin kaupungin koko henkilöstön keski-ikä. Taulukko 3. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä. Kyselyyn vastanneet Koko henkilöstö Yhteensä 44,1 v. 42,1 v. Naiset 43,7 v. 41,9 v. Miehet 45,9 v. 42,7 v.
3 Kyselyyn vastanneista alle 30-vuotiaiden ja 30-49-vuotiaiden osuudet olivat pienemmät kuin koko henkilöstön vastaavat osuudet. Sen sijaan yli 50-vuotiaiden osuus oli suurempi kuin koko henkilöstön vastaava osuus. Taulukko 4. Ikärakenne (%:ia vastanneista). Kyselyyn vastanneet Koko henkilöstö alle 30 vuotta 13 17 30-49 vuotta 49 54 50- vuotta 38 29 Koulutustaso Kyselyyn vastanneista perusasteen koulutuksen saaneiden osuus oli jonkin verran pienempi ja keskiasteen koulutuksen suorittaneiden osuus jonkin verran suurempi kuin koko henkilöstön vastaavat osuudet. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus kyselyyn vastanneista ja koko henkilöstöstä oli lähes yhtä suuri. Taulukko 5. Koulutusrakenne (%:ia vastanneista). Kyselyyn vastanneet Koko henkilöstö Perusaste 19 23 Keskiaste 57 54 Korkea-aste 24 23 Työpaikan toimiala Työpaikan toimialan mukaan tarkasteltuna sosiaali- ja terveystoimen sekä ympäristön ja teknisten palvelujen osuudet kyselyyn vastanneista vastaavat kaupungin koko henkilöstön osuuksia. Sen sijaan opetus- ja kulttuuritoimessa työskentelevien osuus kyselyyn vastanneista on selvästi pienempi kuin kaupungin koko henkilöstön vastaavat osuudet. Yleishallinnossa työskentelevien suuri osuus johtuu siitä, että kysely lähetettiin koko yleishallinnon henkilöstölle. Toimialoittain tarkasteltuna vastanneiden sukupuolirakenne vastaa hyvin koko henkilöstön sukupuolirakennetta. Yleishallinto, opetus- ja kulttuuritoimi ja erityisesti sosiaali- ja terveystoimi ovat naisvaltaisia aloja. Ympäristön ja teknisten palvelujen toimiala puolestaan on miesvaltainen.
4 Taulukko 6. Työpaikan toimiala sukupuolen mukaan (%:ia vastanneista). Toimiala Kyselyyn vastanneet Koko henkilöstö Naiset Miehet Yhteensä Kaikki Naiset Miehet Yhteensä Kaikki Sos,- ja terveystoimi 95 5 100 48 95 5 100 48 Opetus- ja kultt.toimi 80 20 100 29 79 21 100 35 Ymp. ja tek. palvelut 40 60 100 13 37 63 100 15 Yleishallinto 78 22 100 10 77 23 100 2 Yhteensä 100 100 Kodin ja työpaikan sijainti Kuvassa 1 on esitetty kyselyyn vastanneiden määrä postinumeroalueittain Espoon alueella kodin postinumeron mukaan ja kuvassa 2 työpaikan postinumeron mukaan. Vastanneiden määrä postinumeroalueittain koko pääkaupunkiseudulla kodin postinumeron mukaan on esitetty liitteenä 3 olevassa kartassa. 0 0 24 10 2 10 12 61 13 1 2 9 26 4 47 32 22 59 6 41 29 19 24 80 110 2 24 90 23 31 17 4 28 19 0 59 27 9 13 6 2 12 67 8 6 10 82 15 35 8 16 26 0 36 21 1 41 32 211 548 18 7 41 31 12 5 6 2 3 8 16 17 1 125 10 1 39 0 18 3 14 39 3 28 2 1 Kuva 1. Kyselyyn vastanneiden lukumäärä postinumeroalueittain kodin postinumeron mukaan. Kuva 2. Kyselyyn vastanneiden lukumäärä postinumeroalueittain työpaikan postinumeron mukaan.
5 Kyselyyn vastanneista 72 % asuu Espoon kaupungin alueella. Muualla pääkaupunkiseudulla asuu 18 % ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella 10 % vastanneista. Kyselyyn vastanneista 99 %:lla on työpaikka Espoon kaupungin alueella. Espoon ulkopuolella, pääosin Kauniaisissa, työskentelee 1 % vastanneista. Henkilöauton käyttö Kotitalouksia, joissa ei ole käytettävissä henkilöautoa oli 24 %:ia vastanneista, ja kotitalouksia, joissa henkilöauto on käytettävissä oli 76 %:ia vastanneista. Vastanneista 40 %:ia oli henkilöauton pääasiallisia käyttäjiä. Sukupuolen mukaan tarkasteltuna miehillä on naisia yleisemmin henkilöauto käytössä ja miehet ovat selvästi naisia yleisemmin auton pääasiallisia käyttäjiä. YTV:n tutkimuksen mukaan vuoden 2000 lopulla koko pääkaupunkiseudulla oli autottomia talouksia 41 %. Helsingin kantakaupungissa autottomia talouksia oli 59 %, Espoossa ja Kauniaisissa 26 % ja Vantaalla 30 %. (YTV 2001). Autottomien ja autollisten talouksien osuudet työsuhdelippukyselyyn vastanneista ovat lähes yhtä suuret kuin Espoossa keskimäärin, joten kyselyyn vastanneet edustavat hyvin koko Espoon talouksia. Taulukko 7. Henkilöauton käyttö (%:ia vastanneista). Onko kotitaloudessanne vakituisessa käytössä Henkilöautoa? Kaikki Naiset Miehet Kyllä, ja olen sen pääasiallinen käyttäjä 40 34 64 Kyllä, mutta en on sen pääasiallinen käyttäjä 36 40 18 Ei ole henkilöautoa käytettävissä 24 26 18 3.2 Työmatkat Työpaikka Kyselyyn vastanneista valtaosa asui ja lähes kaikkien työpaikka oli Espoon alueella. Espoon sisällä sekä asuinpaikat että työpaikat sijoittuivat varsin laajalle alueelle. Työpaikoista runsas kolmannes sijaitsi Espoon keskuksessa. Pienempiä työpaikkakeskittymiä olivat Leppävaaran ja Tapiolan alueet. Kiinteässä osoitteessa työskenteli 79 % vastanneista. Liikkuva työ oli 14 %:lla ja eri toimipisteissä eri päivinä työskentelee 5 % vastanneista. Työpäiviä oli keskimäärin 5 päivää viikossa, minimissään 1 päivä ja maksimissaan 7 päivää. Julkisen liikenteen matkalippu Julkisen liikenteen matkalippu oli käytössä 56 %:lla vastanneista. Espoon sisäisen liikenteen lippu oli käytössä 34 %:lla, seutuliikenteen kausilippu 15 %:lla, VR:n tai Matkahuollon kausilippu 2 %:lla ja jokin muu julkisen liikenteen lippu (pääosin seutuliikenteen 10 matkan sarjalippu) 5 %:lla vastanneista. Naisilla julkisen liikenteen matkalippu oli yleisemmin käytössä kuin miehillä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna julkisen liikenteen matkalippu oli yleisimmin käytössä alle 30-vuotiailla.
6 Toimialoittain tarkasteltuna julkisen liikenteen matkalippu oli vähiten käytössä Ympäristön ja teknisten palvelujen toimialalla. Muiden toimialojen välillä ei ollut suuria eroja. Tätä voidaan selittää pääosin sillä, että ympäristön ja teknisten palvelujen toimialalla valtaosa vastanneista oli miehiä, jotka käyttävät vähemmän julkista liikennettä kuin naiset. Lisäksi työn luonteesta johtuen tarvitaan usein päivän aikana henkilöautoa, jolloin myös työmatkat kuljetaan henkilöautolla. Taulukko 8. Joukkoliikenteen käyttö (%:ia vastanneista). Onko Teillä tällä hetkellä käytössä julkisen Liikenteen matkalippua? Kaikki Naiset Miehet Ei 44 41 58 Kyllä, Espoon sisäisen liikenteen kausilippu 23 24 15 Kyllä, Espoon sisäisen liikenteen 10 kerran sarjalippu 11 11 11 Kyllä, seutuliikenteen kausilippu 15 16 9 Kyllä, VR:n tai Matkahuollon kausilippu 2 2 2 Kyllä, jokin muu 5 6 5 YTV:n tutkimuksen mukaan vuoden 2000 lopulla jonkinlainen joukkoliikennelippu oli hallussa koko pääkaupunkiseudulla 61 prosentilla, Helsingissä 68 prosentilla, Espoossa ja Kauniaisissa 52 prosentilla ja Vantaalla 49 prosentilla väestöstä. (YTV 2001). Työsuhdelippukyselyyn vastanneista jonkin verran suuremmalla osalla oli käytössä julkisen liikenteen lippu kuin Espoossa keskimäärin. Eroa voidaan selittää muun muassa sillä, että työsuhdelippukyselyyn vastanneista oli keskimääräistä selvästi suurempi osuus naisia, jotka käyttävät joukkoliikennettä enemmän kuin miehet. Ero on kuitenkin pieni, joten kyselyyn vastanneet edustavat varsin hyvin koko Espoon väestöä. Työmatkakustannukset Kyselyyn vastanneilta kului vuonna 2001 työmatkoihin keskimäärin 371 mk kuukaudessa. Ne vastaajat, joilla oli julkisen liikenteen matkalippu käytössä, käyttivät työmatkoihin keskimäärin 306 mk kuukaudessa ja ne, joilla ei ollut julkisen liikenteen matkalippua, keskimäärin 471 mk kuukaudessa. Näin ollen joukkoliikenteen käyttäjät maksoivat työmatkoistaan vähemmän kuin henkilöauton käyttäjät. Vuonna 2001 Espoon sisäisen liikenteen 30 päivän lippu maksoi 190 mk ja seutuliikenteen 30 päivän lippu 350 mk. Naisilta kului työmatkoihin keskimäärin 361 mk/kuukausi ja miehiltä 409 mk/kuukausi. Naisten ja miesten ero johtuu lähinnä siitä, että naiset käyttävät miehiä enemmän joukkoliikennettä, jonka kustannukset ovat alhaisemmat kuin henkilöauton käytön kustannukset. Toimialoittain tarkasteltuna keskimääräisesti eniten kului työmatkoihin Ympäristön ja teknisten palvelujen toimialalla työskenteleviltä vastaajilta. Tätä selittää lähinnä se, että toimialan vastaajista valtaosa oli miehiä ja henkilöauton käyttäjiä. Taulukko 9. Työmatkakustannukset (%:ia vastanneista). Kaikki Naiset Miehet Alle 200 mk/kk 34 35 29 200-400 mk/kk 40 42 36
7 400-1000 mk/kk 20 18 28 Yli 1000 mk/kk 6 5 8 Julkisten liikennevälineiden käyttöön vaikuttavat tekijät Julkisten liikennevälineiden käyttöön työmatkoilla vaikuttivat eniten hyvin sopivat julkisen liikenteen reitit sekä lyhyt etäisyys pysäkille. Nämä olivat merkittävimpiä tekijöitä kaikissa vastaajaryhmissä. Kuva 3. Julkisten liikennevälineiden käyttöön vaikuttavien tekijöiden merkitys Miten seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, että käytätte julkisia liikennevälineitä työmatkoihin? Hyvin sopivat julkisen liikenteen reitit Lyhyt etäisyys pysäkille 3,0 3,1 Ympäristöystävällisyys Julkisen liikenteen edullisuus Matkanteon turvallisuus Henkilöauton käytön kalleus Matkanteon mukavuus Matkanteon nopeus 2,8 2,8 2,8 2,8 2,7 2,6 Henkilöauton paikoitusvaikeudet 2,1 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 1=Erittäin vähän...4=erittäin paljon (vastausten keskiarvo). Avoimessa kohdassa mainittuja muita tekijöitä olivat mm. seuraavat: ei autoa/ei ajokorttia (62 vastaajaa), ei vaihtoehtoa/pakko käyttää (29 vastaajaa), sääolosuhteet (13 vastaajaa) ja liikenneruuhkat (7 vastaajaa). Henkilöauton käyttöön vaikuttavat tekijät Henkilöauton käyttöön työmatkoilla vaikuttivat eniten matkanteon nopeus, matkanteon mukavuus ja julkisen liikenteen käytön hankaluus. Naisilla merkittävä tekijä edellisten lisäksi oli julkisten liikenneyhteyksien riittämättömyys ja miehillä se, että työssä tarvitaan autoa työpäivän aikana. Avoimessa kohdassa mainittuja muita tekijöitä olivat mm. seuraavat: huonot liikenneyhteydet (26 vastaajaa), lasten kuljettaminen kouluun tai päivähoitoon/ asiointi työmatkan yhteydessä (19 vastaajaa), työajat tai työajalla tehtävät matkat (13 vastaajaa), pitkä matka pysäkille (11 vastaajaa), häiriöt bussissa, mm. musiikki, nuoriso, ajotyyli (6 vastaajaa), sairaus (5 vastaajaa) sekä oma laiskuus (5 vastaajaa).
8 Miten paljon seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, että käytätte henkilöautoa työmatkoihin? Matkanteon nopeus 3,4 Matkanteon mukavuus Julkisen liikenteen käytön hankaluus 3,0 3,0 Julk. liikenneyhteyksien riittämättömyys 2,8 Työssä tarvitaan autoa työpäivän aikana 2,4 Asiointitarve työpäivän aikana 2,1 Väenpaljous julkisissa liikennevälineissä Toisen ihmisen kuljettaminen samalla 1,8 1,8 Julkisten liikennevälineiden epäsiisteys 1,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 1=Erittäin vähän...4=erittäin paljon Kuva 4. Henkilöauton käyttöön vaikuttavien tekijöiden merkitys (vastausten keskiarvo). Työmatkat talvella ja kesällä Talvella pääasialliset kulkutavat työmatkoilla olivat linja-auto ja kuljettajana henkilöautossa, jotka kumpikin olivat 34-35 %:lla vastanneista pääasiallinen kulkutapa. Niistä kyselyyn vastanneista, joilla julkisen liikenteen lippua ei ollut käytössä teki työmatkansa pääasiassa kävellen tai pyörällä 22 % ja henkilöautolla joko kuljettajana tai matkustajana 71 %. Kesällä pääasiallinen kulkutapa linja-auton ja henkilöauton lisäksi oli polkupyörä. Kesällä erityisesti linja-auton käyttö oli vähäisempää, mutta myös kävely ja henkilöauton käyttö oli jonkin verran vähäisempää kuin talvella. Kuvassa 5 on esitetty kyselyyn vastanneiden pääasialliset kulkutavat talvella ja kesällä talven kulkutavan mukaan suuruusjärjestyksessä. Kuvassa 6 on esitetty työmatkan kulkutapajakautuma talvella kaikkien kyselyyn vastanneiden osalta ja sen mukaan, onko taloudessa käytössä henkilöauto vai ei. Lisäksi kuvassa on vertailutietona YTV:n tutkimuksen mukainen kulkutapajakautuma koko pääkaupunkiseudun kotiperäisten työmatkojen kulkutapajakautuma oli vuoden 2000 lopulla seuraava: kevyt liikenne 15 %, joukkoliikenne 39 % ja henkilöauto 46 % (YTV 2001). Työsuhdelippukyselyyn vastanneista suurempi osa kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin on joukkoliikenteen käyttäjiä. Eroa voidaan selittää lähinnä sillä, että kyselyyn vastanneista valtaosa oli naisia, jotka käyttävät joukkoliikennettä keskimääräistä enemmän.
9 Pääasiallinen kulkutapa työmatkoilla (koti-työ) Linja-auto Kuljettajana h-autossa Kävely Juna Matkustajana h-autossa Polkupyörä Metro Muut 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % 40 % Kesällä Talvella Kuva 5. Työmatkan pääasiallinen kulkutapa talvella ja kesällä (prosenttia vastanneista). Kulkutapajakautuma 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Kaikki 39 % 46 % 15 % Autottomat 1 % 80 % 19 % H-auto käytössä 1) 86 % 10 % 4 % Koko PKS 2) 46 % 39 % 15 % 1) Henkilöauton pääasialliset käyttäjät 2) YTV 2001. Henkilöauto Joukkoliikenne Kevytliikenne Kuva 6. Kyselyyn vastanneiden, autollisten ja autottomien sekä koko pääkaupunkiseudun väestön kulkutapajakautuma.
10 Kuvassa 7 on esitetty työmatkan kulkutapajakautuma kyselyyn vastanneiden iän mukaan. Alle 30 -vuotiaat käyttävät muita ikäryhmiä yleisemmin joukkoliikennettä ja vastaavasti muita ikäryhmiä vähemmän henkilöautoa. Kulkutapajakautuma (iän mukaan) 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Henkilöauto Joukkoliikenne Kevytliikenne Kaikki 39 % 46 % 15 % Alle 30 v. 27 % 62 % 11 % 30-49 v. 40 % 46 % 14 % Kuva 7. Kyselyyn vastanneiden sekä eri ikäryhmien kulkutapajakautuma. 50- v. 41 % 43 % 16 % Yhdensuuntaisen työmatkan pituus oli kyselyyn vastanneilla keskimäärin 12 kilometriä. Pisin yhdensuuntainen työmatka oli 160 kilometriä. Joillakin vastaajilla koti ja työpaikka sijaitsivat samassa pisteessä, jolloin työmatkan pituus oli 0 kilometriä. Kun tarkastellaan työmatkan pituutta pääasiallisen kulkutavan mukaan, oli kevyen liikenteen käyttäjillä luonnollisesti lyhyin työmatka, keskimäärin 3 kilometriä. Sen sijaan sekä julkisen liikenteen että henkilöauton käyttäjillä työmatkan pituus oli sama, keskimäärin 14 kilometriä. YTV:n tutkimuksen mukaan koko pääkaupunkiseudulla yksittäisen matkan (kaikki matkat mukaan lukien) keskipituus seudun sisällä oli 6,6 kilometriä. Kävely- ja pyörämatkojen keskipituus oli hieman alle 2 kilometriä, joukkoliikennematkojen 9 kilometriä ja henkilöautomatkojen 8,3 kilometriä. Työmatkat olivat muita matkoja pidempiä, työmatkan keskipituus oli 10 kilometriä (YTV 2001). Työsuhdelippukyselyyn vastanneilla työmatkan pituus oli siten jonkin verran pitempi kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Yhdensuuntaisen työmatkan kesto oli talvella keskimäärin 30 minuuttia ja kesällä muutaman minuutin lyhyempi. Pisin yhdensuuntainen työmatka kesti talvella 2,5 tuntia ja kesällä runsaat 3 tuntia. Pääasiallisen kulkutavan mukaan tarkasteltuna työmatkan kesto talvella oli kevyen liikenteen käyttäjillä keskimäärin 20 minuuttia, julkisen liikenteen käyttäjillä keskimäärin 40 minuuttia ja henkilöauton käyttäjillä 22 minuuttia. YTV:n tutkimuksen mukaan koko pääkaupunkiseudulla yksittäinen matka (kaikki matkat mukaan lukien) kestää keskimäärin 22 minuuttia. Ajallisesti pisimpiä ovat joukkoliikennematkat, keskimäärin 33 minuuttia. (YTV 2001).
11 3.3 Työajalla tehtävät matkat Kyselyyn vastanneista 27 % oli tehnyt ja 73 % ei ollut tehnyt edellisen työpäivän aikana työhön liittyviä matkoja. Miehet olivat tehneet työhön liittyviä matkoja suhteellisesti enemmän kuin naiset. Toimialoittain tarkasteltuna suhteellisesti eniten työhön liittyviä matkoja tehtiin Ympäristön ja teknisten palvelujen toimialalla, jolla valtaosa vastaajista oli miehiä. Työmatkan pääasiallisen kulkutavan mukaan tarkasteltuna suhteellisesti eniten työhön liittyviä matkoja tekivät henkilöautoa käyttävät. Kyselyyn vastanneet tekivät työhön liittyviä yhdensuuntaisia matkoja Espoon alueella keskimäärin 3 matkaa, muualla pääkaupunkiseudulla keskimäärin 2 matkaa ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella keskimäärin 2 matkaa edellisen työpäivän aikana. Työhön liittyviä matkoja tehtiin edellisen työpäivän aikana yhteensä runsaat 900. Työajalla tehtyjen matkojen pääasiallinen kulkutapa oli 14 %:lla vastanneista kevyt liikenne, 21 %:lla joukkoliikenne ja 62 %:lla henkilöauto ja 3 %:lla jokin muu kulkutapa. Työhön liittyvät matkat tehtiin pääosin muulla kuin työnantajan maksutta työntekijöiden käyttöön tarjoamalla ajoneuvolla. Kyselyyn vastanneista 78 % teki kaikki matkat muulla kuin työnantajan ajoneuvolla ja vain 12 % vastanneista teki kaikki matkat työnantajan ajoneuvolla. Espoon kaupunki maksoi työpäivän aikana tehdyistä matkoista korvauksia 305 vastaajalle, joka on 70 % kysymykseen vastanneista. Yleisin korvausmuoto oli kilometrikorvaus, joita kaupunki maksoi 203 vastaajalle. Julkisen liikenteen lippuja kaupunki maksoi 66 vastaajalle. Työpäivän aikana tehdyistä matkoista ei saanut minkäänlaisia korvauksia 128 vastaajaa, joka on 30 % kysymykseen vastanneista. Syynä tähän on esimerkiksi se, että työntekijä teki matkan omalla julkisen liikenteen lipulla. 3.4 Mielipiteet työsuhdelipusta Arviot työsuhdelipun käyttöönotosta Työsuhdelipun ottaisi käyttöön 35-79 % vastanneista riippuen siitä, kuinka paljon halvempi suhteessa normaalihintaan työsuhdelippu olisi. Mitä halvemmalla työsuhdelipun saisi sitä enemmän olisi sen käyttöönottajia. Huomionarvoista on, että varsin suuri osa vastaajista eli 21 % ei ottaisi työsuhdelippua käyttöön, vaikka sen saisi ilman välittömiä kustannuksia. Kaikissa vaihtoehdoissa naisista selvästi suurempi osa kuin miehistä ottaisi työsuhdelipun käyttöön. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että naiset ovat tottuneet joukkoliikenteen käyttöön ja käyttävät joukkoliikennettä jo tälläkin hetkellä miehiä enemmän. Sen sijaan miehistä valtaosa on tottunut käyttämään henkilöautoa, joten työsuhdelipun käyttöönotto merkitsisi siirtymistä henkilöauton käytöstä joukkoliikenteen käyttöön. Uuteen kulkumuotoon siirtyminen voi olla monelle liian suuri kynnys.
12 Taulukko 10. Työsuhdelipun käyttöönotto sukupuolen mukaan. Ottaisitteko käyttöön työsuhdelipun, mikäli Kyllä-vastausten osuus lipun hinta olisi kaikkine kustannuksineen? Kaikki Naiset Miehet 25 % normaalihintaa alhaisempi 35 39 19 50 % normaalihintaa alhaisempi 57 61 43 66 % normaalihintaa alhaisempi 70 73 56 Ilman välittömiä kustannuksia 79 82 69 Ikäryhmittäin tarkasteltuna alle 30-vuotiaista selvästi suurempi osa kuin muissa ikäryhmissä ottaisi työsuhdelipun käyttöön. Suhteellisesti vähiten työsuhdelipun käyttöönottajia olisi yli 50-vuotiaiden ikäryhmässä. Tätä selittää osaltaan se, että nuoret ikäryhmät käyttävät joukkoliikennettä jo tälläkin hetkellä enemmän kuin vanhemmat ikäryhmät, jolloin asenteet työsuhdelippua ja joukkoliikennettä kohtaan ovat myönteisemmät. Taulukko 11. Työsuhdelipun käyttöönotto iän mukaan. Ottaisitteko käyttöön työsuhdelipun, mikäli Kyllä-vastausten osuus lipun hinta olisi kaikkine kustannuksineen? Alle 30 v. 30-49 v. 50- v. 25 % normaalihintaa alhaisempi 48 37 28 50 % normaalihintaa alhaisempi 74 59 50 66 % normaalihintaa alhaisempi 90 71 61 Ilman välittömiä kustannuksia 96 81 72 Niistä vastaajista, joilla oli julkisen liikenteen matkalippu käytössä, selvästi suurempi osa ottaisi matkalipun käyttöön, kuin niistä vastaajista, joilla ei ollut matkalippua käytössä. Taulukko 12. Työsuhdelipun käyttöönotto julkisen liikenteen käytön mukaan. Ottaisitteko käyttöön työsuhdelipun, mikäli Kyllä-vastausten osuus lipun hinta olisi kaikkine kustannuksineen? Ei matkalippua On matkalippu 25 % normaalihintaa alhaisempi 20 49 50 % normaalihintaa alhaisempi 39 72 66 % normaalihintaa alhaisempi 54 82 Ilman välittömiä kustannuksia 69 88 Arviot työsuhdelipun tarpeesta Parhaiten kyselyyn vastanneiden tarpeisiin sopisi Espoon sisäisen liikenteen kausilippu tai seutuliikenteen kausilippu. Kaikista vastanneista 17 % ilmoitti, ettei ottaisi työsuhdelippua käyttöön. Kyselyyn vastanneille naisille parhaiten sopisi Espoon sisäisen liikenteen kausilippu ja miehille seutuliikenteen kausilippu. Naisista 16 % ja miehistä 24 % ei ottaisi työsuhdelippua käyttöön. Taulukko 13. Työsuhdelipun tarve sukupuolen mukaan (prosenttia vastanneista). Millainen työsuhdelippu sopisi parhaiten Kaikki Naiset Miehet
13 Teidän tarpeisiinne? Espoon sisäisen liikenteen kausilippu 39 42 26 Espoon sisäisen liikenteen 10 kerran sarjalippu 9 9 8 Seutuliikenteen kausilippu 25 24 29 VR:n tai Matkahuollon kausilippu 5 4 5 Muu / useita vaihtoehtoja 5 5 8 En ottaisi työsuhdelippua käyttöön 17 16 24 Niistä vastaajista, joilla oli julkisen liikenteen matkalippu käytössä, 8 % ilmoitti, ettei ottaisi työsuhdelippua käyttöön ja niistä vastaajista, joilla ei ollut julkisen liikenteen matkalippua käytössä, 29 % ilmoitti, ettei ottaisi työsuhdelippua käyttöön. Taulukko 14. Työsuhdelipun tarve julkisen liikenteen käytön mukaan (prosenttia vastanneista). Millainen työsuhdelippu sopisi parhaiten Teidän tarpeisiinne? Ei matkalippua On matkalippu Espoon sisäisen liikenteen kausilippu 29 48 Espoon sisäisen liikenteen 10 kerran sarjalippu 11 8 Seutuliikenteen kausilippu 18 29 VR:n tai Matkahuollon kausilippu 5 4 Muu / useita vaihtoehtoja 8 3 En ottaisi työsuhdelippua käyttöön 29 8 Mielipiteet työsuhdelipusta Työsuhdelipun käyttöönottamista piti 63 % erittäin hyvänä ja 25 % melko hyvänä ideana. Huonona tai erittäin huonona ideana työsuhdelipun käyttöönottoa piti vain 2 % vastanneista. Nykyiset joukkoliikenteen käyttäjät suhtautuivat työsuhdelippuun selvästi myönteisemmin kuin ne, joilla ei ollut käytössä julkisen liikenteen matkalippua.
14 Kuinka hyvä idea työsuhdelipun käyttöönottaminen mielestänne on? 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Erittäin hyvä Melko hyvä Yhdentekev ää Melko huono Erittäin huono Kaikki 63 % 25 % 5 % 1 % 1 % 5 % Ei matka-lippua 56 % 28 % 7 % 1 % 2 % 6 % Matkalippu käytössä 70 % 21 % 4 % 1 % 1 % 4 % Kuva 8. Mielipiteet työsuhdelipun käyttöönotosta julkisen liikenteen käytön mukaan (prosenttia vastanneista). Vastaajaryhmittäin tarkasteltuna työsuhdelipun käyttöönottoon suhtautuvat myönteisimmin naiset, alle 30-vuotiaat ja sosiaali- ja terveystoimen sekä opetus- ja kulttuuritoimen aloilla työskentelevät. Kuva 9. Mielipiteet työsuhdelipun käyttöönotosta vastaajaryhmittäin (prosenttia Kuinka hyvä idea työsuhdelipun käyttööottaminen mielestänne on? En osaa sanoa Yleishallinto Tekninen toimi Opetus- ja kulttuuritoimi Sosiaali- ja terveystoimi 50- v. 30-49 v. 0-29 v. Miehet Naiset Kaikki 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Erittäin hyvä Melko hyvä vastanneista).
15 3.5 Vastaukset avoimeen kysymykseen Kyselylomakkeen lopussa oli avoin kysymys, jossa oli mahdollisuus lähettää Espoon kaupungin joukkoliikennekeskukselle terveisiä, kehittämisehdotuksia, ruusuja tai risuja. Noin kolmannes kyselyyn osallistuneista eli 544 henkilöä vastasi tähän kysymykseen, joten joukkoliikenne ja sen kehittäminen kiinnostavat Espoon kaupungin työntekijöitä. Työsuhdelipusta esitti mielipiteensä noin 80 vastaajaa. Heistä valtaosa piti työsuhdelippua hyvänä ideana ja toivoi järjestelmän käyttöönottoa mahdollisimman pikaisesti. Muutama vastaaja toi esille huolensa siitä, miten työntekijöiden samanarvoisuus varmistetaan työsuhdelippujärjestelmän toteutuksessa. Huolestuneita olivat erityisesti ne, jotka asuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja ne, joiden on pakko käyttää henkilöautoa työmatkoihinsa. Erilaisia kehittämisehdotuksia esitti noin 220 vastaajaa. Kehittämisehdotukset koskivat mm. Espoon sisäisen liikenteen yhteyksien parantamista, bussinkuljettajien koulutusta ja palkitsemisjärjestelmän käyttöönottoa sekä pysäkkien uudistamista. Täysin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen ilmoitti olevansa noin 60 vastaajaa, jotka lähettivät kiitokset joukkoliikennekeskukselle hyvin järjestetystä joukkoliikenteestä. Risuja (ilman parannusehdotuksia) lähetti noin 70 vastaajaa, jotka moittivat erityisesti sitä, että tietyillä reiteillä kaikkien linjojen bussit ajavat peräkkäin ja välillä on pitkä tauko, jolloin busseja ei kulje lainkaan.
16 4 KOKEMUKSIA TYÖSUHDELIPPUJÄRJESTELMISTÄ 4.1 Työsuhdelippujärjestelmän toteuttamismallit Työsuhdelippu on lippu, jonka työnantaja antaa työntekijälle työsuhde-etuna. Verohallituksen mukaan työnantajalta saatua julkisen liikenteen matkalippua verotetaan nimellisarvostaan. Lippua on katsottu käytettävän kokonaan työntekijän omiin, kodin ja työpaikan välisiin sekä vapaa-ajan matkoihin. Joissakin tapauksissa verottajalta on saatu ennakkopäätös nimellisarvoa alemmasta verotusarvosta (oman käytön osuudesta) koko henkilökuntaa koskevana tai joitakin henkilöstöryhmiä koskevana. Työsuhdelippuja on toteutettu pääasiassa kahdella tavalla: a. Palkkaan lisättävänä luontaisetuna, jolloin - lippu on kokonaisuudessaan tai verottajan ennakkopäätöksen mukaiselta osalta työtekijälle verotettavaa tuloa, - työnantaja maksaa lipun hinnan lisäksi lakisääteiset henkilöstösivukulut. b. Työntekijä maksaa itse verottajan ennakkopäätöksen mukaisen oman käytön osuuden lipusta (esim. 30 %), jolloin - työntekijälle ei aiheudu veroseuraamuksia, - työnantaja maksaa lipusta oman osuutensa (esim. 70 %), mutta ei maksa henkilöstösivukuluja. 4.2 Esimerkkejä käytössä olevista työsuhdelippujärjestelmistä Käytössä olevia työsuhdelippujärjestelmiä ja niistä saatuja kokemuksia selvitettiin haastatteluilla. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että työsuhdelippukäytäntö on vähän tunnettu ja käytetty. Espoossa ja Helsingissä työsuhdelippu on käytössä osalle työntekijöistä. Sen sijaan muilla suurilla kaupungeilla Turulla, Tampereella, Oululla, Jyväskylällä ja Vantaalla ei ole käytössä työsuhdelippua. Seuraavassa on esitelty käytössä olevia työsuhdelippujärjestelmiä haastatteluissa saatujen tietojen pohjalta. Espoon kaupunki Espoossa otettiin vuonna 1988 käyttöön ohjeet, joiden mukaan eräille työntekijäryhmille voidaan myöntää Espoon kaupungin sisäinen tai seudullinen 30 päivän lippu, jota voi käyttää virantoimitusmatkojen lisäksi myös vapaa-aikana. Työntekijä ostaa yleensä itse lipun ja hallintokunta korvaa siitä jälkikäteen oman osuutensa, lipusta ei peritä veroa eikä makseta työnantajan sosiaaliturvamaksua. Jos lippu lisätään luontaisetuna palkkaan, työntekijä maksaa oman käytön osuudesta tuloveron ja alv-maksun, työnantaja maksaa lipun hinnan ja sosiaalikulut. Hallintokunnat päättävät lippuihin oikeutetuista henkilöistä oman talousarvionsa puitteissa. Lippuja voidaan myöntää seuraaville henkilöstöryhmille: 1. Henkilöt, joiden työ tapahtuu päivittäin useammassa kuin yhdessä paikassa ja jotka sen vuoksi käyttävät jatkuvasti yleisiä kulkuneuvoja siirtyessään työkohteesta toiseen (esim. kodinhoitajat, kotiavustajat, kotisairaanhoitajat, kouluterveydenhuollosta vastaavat). 2. Eräät esimiesasemassa olevat henkilöt, joiden johtamaa toimintaa tapahtuu eri puolella kaupunkia ja joiden viran tai tehtävien hoidolle on välttämä-
17 töntä tai eduksi käydä usein työkohteissa (esim. perhepäivähoidon tarkastajat, siivoustyönjohtajat). 3. Muut sellaiset työntekijät, joiden toiminta kohdistuu useisiin eri laitoksiin tai kohteisiin ja joiden viran tai tehtävien hoidolle on välttämätöntä tai eduksi usein käydä niissä (esim. kiertävät puheterapeutit). Espoossa ja Kauniaisissa asuville myönnetään Espoon sisäisen liikenteen kausilippu, jos työtehtävät edellyttävät liikkumista pääasiassa Espoon ja Kauniaisten alueella. Heille voidaan myöntää myös seutulippu, jos työtehtävät edellyttävät liikkumista usein Helsingissä ja/tai Vantaalla. Helsingissä ja Vantaalla asuville myönnetään seutulippu. Uudenmaan lääninveroviraston ennakkopäätöksen mukaan em. käyttäjäryhmillä Espoon sisäisen näyttölipun arvosta 50 %:sta on toimitettava ennakonpidätys ja suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. Seutulippujen arvosta 2/3 on ennakonpidätyksen alaista tuloa, josta on suoritettava myös työnantajan sosiaaliturvamaksu. (Päätös 422/88, 15.6.88) Kotipalveluhenkilöstöstä on erillinen lääninveroviraston päätös, jonka mukaan Espoon sisäisen joukkoliikenteen näyttölipun arvosta 30 % ja seutuliikenteen näyttölipun arvosta 50 % on katsottava tuloksi, josta on toimitettava ennakonpidätys ja maksettava työnantajan sosiaaliturvamaksu. (Päätös 670/89, 5.10.89) Espoon kaupungilla työsuhdelippuja on mm. koulutoimessa kiertävillä psykologeilla ja koulukuraattoreilla sekä sosiaali- ja terveystoimessa esim. kodinhoitajilla. Kovin laajasti lippuja ei ole käytössä. Kodinhoitajista alle 10 % käyttää työsuhdelippua. Suurin osa kodinhoitajista käyttää omaa autoa, josta kaupunki maksaa kilometrikorvaukset. Kodinhoitajien käytössä on myös 16 kaupungin leasing-autoa. Helsingin kaupunki Helsingin kaupungilla työsuhdelippu on ollut käytössä 25 vuotta. Kaupunki myöntää Helsingin sisäisen liikenteen vuosilippuja noin 4 000 työntekijälle eli noin 10 %:lle henkilökunnasta. Lisäksi myönnetään kuukausilippuja noin 200 henkilölle vuodessa, mikäli työntekijä aloittaa työt niin, ettei vuosilippua enää kannata ostaa. Lippuja myönnetään myös Helsingin ulkopuolella asuville. Lippuja jaetaan tietty määrä virastoihin, joissa virastopäällikkö päättää kenelle liput jaetaan. Valintaperusteina ovat työssään matkustavat esimerkiksi kodinhoitajat, kokouksissa käyvät ja viraston päälliköt. Virasto voi siirtää lipun toiselle työntekijälle, jos henkilö vaihtaa työnantajaa kesken vuoden. Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL myy Helsingin sisäisen liikenteen vuosilippuja kaupungin virastoille verottomaan hintaan. Vuonna 2001 vuosilipun hinta oli 1900 mk (sis. alv 8 %), joten veroton hinta virastoille oli 1 759 mk. Verottajan antaman ennakkopäätöksen
18 mukaan työtekijän oman käytön osuus on 30 % lipun hinnasta (570 mk vuonna 2001, sis. alv 8 %) ja työnantajan osuus 70 % (1 330 mk- alv 8 % = 1 231 mk). Tällöin lipusta ei aiheudu veroseuraamuksia eikä työntekijä voi tehdä matkakuluista verovähennyksiä. (Uudenmaan lääninveroviraston päätös 25.5.1994 nro 94E1108, D 9789/401/94). Työsuhdelippu on työntekijöiden keskuudessa erittäin suosittu. Kaupunginvaltuusto onkin esittänyt työsuhdelippujärjestelmän laajentamista koko henkilöstölle, mutta kustannussyistä järjestelmää ei ole vielä laajennettu. Ongelmana Helsingin mallissa pidettiin sitä, että virastopäälliköt päättävät yksin sen, ketkä lipun saavat, jolloin lippua eivät saa välttämättä ne, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat. YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV:llä työsuhdelippujärjestelmä on ollut käytössä 15 vuotta. Työsuhdelippuun ovat oikeutettuja kaikki työntekijät. Lippu on käytössä 150 työntekijällä eli noin 50 %:lla koko henkilökunnasta. YTV tarjoaa työntekijöille toistaiseksi voimassa olevan matkakortin, johon ladataan vuosi aikaa. Vuoden hinta on sama kuin 10 x kuukausilipun hinta. Laskutus tapahtuu vuosittain. Työsuhdelipun käyttäjät on etukäteen luokiteltu ryhmiin sen mukaan, mikä on heidän työmatkojensa ja vapaa-ajan matkojensa osuus kaikista matkoista. Periaatteena on, että työntekijä maksaa vapaa-ajan matkoistaan ja työhön liittyvät matkat maksaa työnantaja. Veroviranomainen on antanut ennakkopäätöksen eri työntekijäryhmien työsuhdelipun verotuksesta. Työnantaja maksaa työntekijälle palkanlisää sen verran, mikä on hänen vapaa-ajan matkojensa osuus kortin hinnasta. Osuus vaihtelee 50-100 %:n välillä sen mukaan, mitä eri työntekijäryhmille on etukäteen määritelty. Tästä palkanlisästä työntekijä maksaa verot ja työnantaja pakolliset sosiaalikulut. Työmatkaosuudesta YTV maksaa ostohinnan. Lisäksi työnantaja maksaa arvonlisäveron (8 %). Työsuhdelippujärjestelmä on YTV:lle merkittävä imago-kysymys ja työntekijöiden kannustin. Järjestelmään ollaan yleisesti ottaen tyytyväisiä ja työntekijöiden keskuudessa se on erittäin suosittu. Työnantajan kannalta ongelmia aiheuttaa se, että osa työsuhdelipun käyttäjistä haluaa laittaa kortin kuivumaan loman ajaksi, koska veroa ei haluta maksaa siltä ajalta, kun lippua ei käytetä. Tällöin lippu laitetaan kassakaappiin ja palkanlaskenta vaihtaa työntekijän verotuksen, mikä on hieman työlästä. Tällaisen käytännön minimiajaksi on sovittu yksi kuukausi.
19 Asianajotoimisto Hannes Snellman Työsuhdelippuun ovat oikeutettuja kaikki työntekijät. Lippu on käytössä noin 60 %:lla työntekijöistä. Työnantaja tarjoaa työntekijöille seutuliikenteen ja kaupunkien sisäisen liikenteen 30 päivän kausilippuja. Lippu on kokonaisuudessaan palkkaan lisättävä luontaisetu ja työntekijälle verotettavaa tuloa. Compositor Oy (viestintätoimisto) Yhdellä yrityksen viidestä työntekijästä on käytössä Helsingin kaupungin liikennelaitoksen 30 päivän kausilippu. Lippu on kokonaisuudessaan palkkaan lisättävä luontaisetu. Työntekijä maksaa lipusta tuloveron ja työnantaja lipun hinnan ja pakolliset sosiaalikulut. Työsuhdelippu on ollut käytössä pari vuotta ja käyttäjä on siihen erittäin tyytyväinen. Motiva (energiansäästökonsultti) Työsuhdelippujärjestelmä on ollut käytössä kaksi vuotta. Työsuhdelippuun ovat oikeutettuja kaikki työntekijät. Lippu on käytössä 15 työntekijällä eli noin 65 %:lla työntekijöistä. Työnantaja tarjoaa työntekijöille seutuliikenteen ja Helsingin sisäisen liikenteen 30 päivän ja vuosilippuja. Lippu on kokonaisuudessaan palkkaan lisättävä luontaisetu ja työntekijälle verotettavaa tuloa. Työntekijä maksaa lipusta tuloveron. Työnantaja maksaa lipun hinnan ja pakolliset sosiaalikulut. Työsuhdelippujärjestelmä otettiin käyttöön, koska haluttiin tukea joukkoliikenteen käyttöä. Järjestelmä on tärkeä imagokysymys ja työntekijöiden kannustin. Lipun käyttäjät ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Työnantajan kannalta järjestelmä aiheuttaa lisätöitä palkanlaskennassa laskutuksen osalta. Tilannetta helpottaisi esimerkiksi se, että työnantaja voisi ostaa liput keskitetysti, jolloin laskutus voisi tapahtua kerran kuukaudessa. Lisäksi kaivataan nykyistä selkeämpiä ohjeita siitä, miten työnantajan tulisi toimia. Verotusarvon pitäisi olla nykyistä alhaisempi, jolloin myös verottaja kannustaisi joukkoliikenteen käyttöön. Weiling & Göös Työsuhdelippuun ovat oikeutettuja yrityksen myyntihenkilöstö. Työntekijöistä, joille lippua on tarjottu, viisi kuudesta käyttää lippua. Työntekijät ostavat lipun itse ja saavat lipun hinnan kassalta kuittia vastaan. Lipun hinta lisätään kokonaisuudessaan työntekijän palkkaan, jolloin työntekijä maksaa lipusta tuloveron. Työnantaja maksaa lipun hinnan ja pakolliset sosiaalikulut. Työsuhdelippujärjestelmä otettiin käyttöön henkilökunnan pysyvyyden turvaamiseksi. Järjestelmää pidetään tärkeänä kilpailuetuna ja imagokysymyksenä. Järjestelmä on vastannut odotuksia. Työsuhdelippujärjestelmän hyviä puolia ja kehittämistarpeita