Työolot, uniongelmat ja sairastavuus: kunta-alan työntekijöiden seurantatutkimus 1990-2010 Tea Lallukka ja Ossi Rahkonen Hjelt-instituutti, kansanterveystieteen osasto, Helsingin yliopisto Työsuojelurahaston tutkimus- ja kehittämishanke (107281) loppuraportti Sisällys Tiivistelmä 1 Tutkimuksen tausta 2 Tutkimustehtävät 3 Aineistot ja menetelmät 3.1 Perus- ja seurantakyselyaineisto 3.2 Rekisteriaineistot 3.3 Tilastolliset menetelmät 3.4 Eettiset näkökohdat 4 Hankkeen tulokset 4.1 Työolojen ja unettomuuden oireiden väliset yhteydet: poikkileikkaus- ja seurantatutkimus 4.2 Työolojen ja sosioekonomisen aseman yhteys uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön Työolot ja mielenterveys- ja unilääkkeet Sosioekonomisen aseman yhteys uni- ja mielenterveyslääkkeiden käyttöön 4.3 Työn ja perheen yhteensovittamisen yhteys unettomuuden oireisiin 4.4 Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys sairauspoissaoloihin ja ennenaikaiseen eläköitymiseen Sairauspoissaolot Työkyvyttömyyseläkkeet 4.5 Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys terveyskäyttäytymiseen, painoon ja lihavuuteen 4.6 Unettomuusoireiden vaikutus mielenterveysongelmiin 5 Muut julkaisut ja tutkimustoiminta sekä tiedotus 6 Johtopäätökset ja hyödyntäminen Lähdeluettelo Liitteet: Hankkeen julkaisut Avainsanat: Unettomuuden oireet, unen kesto, työolot, työpaikkakiusaaminen, työn ja perheen yhteensovittaminen, sosioekonominen asema, sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläke, uni- ja mielenterveyslääkkeet, terveyskäyttäytyminen, paino 29.2.2012 1
Abstrakti Unettomuuden oireet ovat yleisiä koko väestössä. Suomessa unettomuuden oireet ovat myös yleisempiä kuin monissa muissa maissa. Unettomuuden oireet liittyvät psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen. Työntekijöiden hyvinvoinnin ja kansanterveydellisten näkökohtien ohella unettomuuden oireilla on merkitystä yhteiskunnan toimintaan. Koska työvoiman tarve tulevina vuosina korostuu, unettomuuden oireiden tunnistaminen ja niiden kroonistumisen ehkäisy voivat edistää työntekijöiden hyvinvointia ja terveyttä ja parantaa työkykyä. Hankkeessa oli viisi tutkimustehtävää: 1) Työolojen ja unettomuuden oireiden väliset yhteydet, 2) Työolojen ja sosioekonomisen aseman yhteys uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön, 3) Työn ja perheen yhteensovittamisen yhteys unettomuuden oireisiin, 4) Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen, ja 5) Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys terveyskäyttäytymiseen, painoon ja mielenterveysongelmiin. Tutkimuksen aineistona on Helsingin kaupungin 40 60-vuotiaalle henkilöstölle vuosina 2000 2002 tehty postikysely (n=8960, vastausprosentti 67 %). Seurantakysely lähetettiin kaikille peruskyselyn palauttaneille 2007 (n=7332, vastausprosentti 83 %). Kyselyaineistot on yhdistetty kattaviin rekisteritietoihin lääkkeiden käytöstä, sairaalahoidoista, sairauspoissaoloista ja eläkkeelle siirtymisestä (KELA, THL, Eläketurvakeskus). Rekisteriaineistot ovat hankkeen käytössä vuodesta 1990 alkaen, joten terveydentila ennen kyselyitä voitiin myös ottaa huomioon. Fyysiset ja psykososiaaliset työolot ovat vahvassa yhteydessä unettomuuden oireisiin. Työpaikkakiusaaminen ennustaa unettomuuden oireita sekä uni- ja mielenterveyslääkkeiden käyttöä. Unettomuuden oireet ovat yhteydessä painon muutoksiin ja terveyskäyttäytymiseen, erityisesti alkoholin käyttöön. Unettomuuden oireiden yhteys runsaaseen alkoholin käyttöön on kaksisuuntainen: unettomuus vaikuttaa alkoholin käyttöön ja toisinpäin. Noin joka toinen työntekijä ilmoitti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksia. Nämä vaikeudet olivat voimakkaassa yhteydessä unettomuuden oireisiin sekä naisilla että miehillä. Hankkeen merkittävät tulokset liittyivät lisäksi unettomuuden oireiden ja työkyvyn yhteyteen. Unettomuuden oireet olivat voimakkaassa yhteydessä sekä eripituisiin sairauspoissaoloihin että kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, kuten myös erikseen kahdesta yleisimmästä syystä eli tukija liikuntaelinsairastavuudesta ja mielenterveyden häiriöistä johtuviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Käytännön mutta myös tieteellisen unitutkimuksen kannalta tärkeä oli myös havainto, että unettomuuden oireiden merkitys työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen on keskeisempi kuin unen pituuden merkitys. Tutkimushankkeen tulokset korostavat unettomuuden oireiden keskeisyyttä työssä jaksamisessa. Oireiden varhainen havaitseminen ja hoitaminen ennalta ehkäisee niin lihavuutta ja runsasta alkoholinkäyttöä, kuten myös sairauspoissaoloja ja ennenaikaiselle eläkkeelle joutumista. Hankkeen tulokset korostavat myös fyysisten ja psykososiaalisten työolojen merkitystä unettomuuden oireiden kehittymiselle. Huonoihin työoloihin ja erityisesti kiusaamiseen on puututtava ajoissa, jotta työkyvyn heikkeneminen voidaan ehkäistä jo varhain. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan soveltaa terveyden edistämisen ohjelmissa, työterveyshuollossa ja organisaatiotasolla, jotta työntekijät säilyttäisivät työkykynsä ja terveytensä ja voisivat jatkaa työssään vanhuuseläkeikäänsä saakka. 2
1. Tutkimuksen tausta Unettomuuden oireet ovat yleisiä koko väestössä ja ovat hieman lisääntyneet viimeisten vuosikymmenten aikana erityisesti työikäisten keskuudessa (Kronholm 2011). Vähintään kolmasosa aikuisväestöstä kärsii ainakin satunnaisesti unettomuudesta, ja kroonista unettomuutta on noin kymmenesosalla väestöstä. Suomessa unettomuus on lisäksi yleisempää kuin monessa muussa Euroopan maassa (Ohayon ja Partinen 2002). Myös unen kesto on hieman lyhentynyt ja selvemmin työikäisillä kuin muulla väestöllä (Kronholm 2011). Unen keston ääripäissä, eli hyvin vähän ja paljon nukkuvien osuuksissa muutoksia ei kuitenkaan juuri ole tapahtunut. Silti kolmasosa suomalaisista työssäkäyvistä aikuisista kokee nukkuvansa liian vähän (Härmä ja Sallinen 2004). Unettomuuden oireiden ja työolojen tarkastelu on tärkeää työntekijän yleisen hyvinvoinnin ja myös työssä jaksamisen kannalta. Työikäisessä väestössä stressi on ehkä keskeisin unettomuutta aiheuttava ja ylläpitävä tekijä (Paunio ja Porkka-Heiskanen 2008). Unettomuuden oireet ja unen kesto liittyvät terveyskäyttymiseen ja painon muutoksiin kuten myös psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen (Hublin 2011, Partonen 2011, Paunio ja Porkka-Heiskanen 2008) sekä työtapaturmiin, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen (Lallukka 2011). Unen ja terveyden välisten yhteyksien ohella on tärkeä huomioida unettomuuden sosiodemografiset taustatekijät (Arber ja Meadows 2011). Koska työntekijöiden työssä jaksaminen entisestään korostuu tulevina vuosina, unettomuuden oireiden tunnistaminen ja niiden kroonistumisen ehkäisy parantaa työntekijän hyvinvointia ja työkykyä ja auttaa työntekijöitä jaksamaan työssään normaaliin vanhuuseläkeikään saakka. On tärkeä tuntea työikäisten unettomuuden oireisiin vaikuttavat työperäiset ja muut tekijät kuten myös unettomuuden oireiden ja unen keston merkitys työntekijöiden hyvinvoinnille, terveydelle ja työkyvylle. 2. Tutkimustehtävä Tämän tutkimushankkeen tarkoituksena oli tutkia unettomuuden oireiden ja unen keston yhteyttä työoloihin, sosiaaliseen asemaan, terveyskäyttäytymiseen, mielenterveyteen ja työkykyyn Helsingin kaupungin ikääntyvien työntekijöiden keskuudessa. Tutkimustehtäviä oli viisi: 1) Työolojen ja unettomuuden oireiden väliset yhteydet 2) Työolojen ja sosioekonomisen aseman yhteys uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön 3) Työn ja perheen yhteensovittamisen yhteys unettomuuden oireisiin 4) Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys sairauspoissaoloihin ja ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen 5) Unettomuuden oireiden ja unen keston vaikutus terveyskäyttäytymiseen, painoon ja mielenterveysongelmiin 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimushankkeessa on käytetty pääasiassa Helsinki Health Studyn perus- ja seurantakyselyä, Helsingin kaupungin henkilöstörekisteriaineistoja sekä Kansaneläkelaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Eläketurvakeskuksen rekisteriaineistoja. Kyselyaineistot on 3
yhdistetty rekisteriaineistoihin tutkimukseen osallistuneilta kysytyn kirjallisen suostumuksen perusteella. Suostumuksen tietojen yhdistämiseen kaupungin henkilöstörekisteriin antoi 78 % ja muihin rekistereihin 74 %. Suostumuksen antaminen ei katoanalyysin perustella aiheuta merkittävää harhaa aineistoon (Laaksonen ym. 2008). 3.1 Perus- ja seurantakyselyaineisto Helsinki Health Studyn peruskyselyaineisto on koottu 2000, 2001 ja 2002 vuosina 40, 45, 50, 55 ja 60 vuotta täyttäneiltä Helsingin kaupungin työntekijöiltä (Lahelma ym. 2004, Lahelma ym. 2012). Peruskyselyn palautti yhteensä 8960 miestä ja naista (vastausaktiivisuus 67 %, naisia vastanneissa oli 80 %). Peruskyselyt sisälsivät tietoja vastaajien sosiodemografisesta taustasta, lapsuuden sosioekonomisesta asemasta, fyysisistä ja psykososiaalisista työoloista, työaikajärjestelyistä, työpaikkakiusaamisesta, työn ja perheen yhteensovittamisesta, terveyskäyttäytymisestä ja terveydentilasta, painosta ja pituudesta, unettomuusoireista ja unen kestosta. Käytetyt mittarit ovat myös validoituja ja kansainvälisissä tutkimuksissa yleisesti käytettyjä (Karasek 1985, Jenkins ym. 1988). Unettomuuden oireista oli neljä kysymystä, joissa selvitettiin vaikeuksia nukahtaa, pysyä unessa ja heräilyä yöllä sekä heräämistä liian aikaisin ja heräämistä väsyneenä tavallisen yöunen jälkeen (Jenkins ym. 1988). Lisäksi vastaajilta tiedusteltiin unen kestoa (tuntia vuorokaudessa) arkiviikon aikana. Tarkemmat kuvaukset muuttujien muodostamisesta on julkaistu toisaalla (Lallukka ym. 2010, Lallukka ym. 2010, Lyytikäinen ym. 2011). Kaikille peruskyselyyn vastanneille lähetettiin seurantakysely vuonna 2007 (n=7332, vastausaktiivisuus 83 %). Helsinki Health Study -projektissa on aiemmin tehty laajat tutkimukset vastaamattomuuden vaikutuksista peruskyselyvaiheessa (Laaksonen ym. 2008, Martikainen ym. 2007, Lallukka ym. 2002) sekä attritiosta seurantavaiheessa (Lahelma ym. 2012). Tulosten perusteella kyselyaineisto edustaa kohdejoukkoa, mutta miehet, nuoret, alemmissa asemissa ja pitkillä sairauspoissaoloilla olevat osallistuivat hieman vähemmän tutkimukseen. Seurantavaiheen vastaamattomuus oli pienempää. Alimmassa ammattiasemassa olevat miehet olivat yliedustettuina vastaamattomissa seurantavaiheessa, mutta valikoituminen terveydentilan tai työn kuormituksen takia oli vähäistä. 3.2 Rekisteriaineistot Helsingin kaupungin henkilöstörekisteri Kyselyaineistojen lisäksi hankkeessa on käytetty Helsingin kaupungin henkilöstörekisterin tietoja eri pituisista sairauspoissaolojaksoista. Sairauspoissaolotiedot ovat käytössä 1990-2010 ja ne päivitetään vuosittain. Sairauspoissaoloista käytössä ovat sekä lyhyet (1-3 päivää) itseilmoitetut sairauspoissaolot ja pitkät, lääkärin toteamat sairauspoissaolojaksot (4+ päivää). Pitkiä sairauspoissaoloja on ryhmitelty erikseen 4-14 päivän, yli kahden viikon ja yli kahden kuukauden pituisiin jaksoihin. Jaksojen laskennassa on huomioitu vain työntekijöiden omat sairaudet, ei esimerkiksi poissaoloja lasten sairauksien takia. Eläketurvakeskuksen eläkerekisteriaineisto ja Kansaneläkelaitoksen lääkerekisteri Unen ja työkyvyttömyyseläkkeiden välisiä yhteyksiä tutkittaessa eläketapahtumia koskeva aineisto on saatu hankkeen käyttöön Eläketurvakeskuksesta. Rekisteri kattaa kaikki eläkkeet, eli hankkeessa oli mahdollista tarkastella erikseen työkyvyttömyyseläkkeitä (ICD-10) ja sensuroida esimerkiksi ikäperusteiset eläkkeet. Seuranta-aika oli 6-8 vuotta. Seuranta-aikana 8 % 4
peruskyselyyn vastanneista jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hankkeessa tutkittiin kaikkia työkyvyttömyyseläkkeiden syitä ja lisäksi erikseen keskeisimpiä syitä, eli tuki- ja liikuntaelinsairauksista ja mielenterveyden häiriöistä aiheutuvia työkyvyttömyyseläkkeitä. Nämä kaksi diagnoosia muodostivat yhdessä noin kaksi kolmasosaa kaikista työkyvyttömyyseläketapahtumista seurannan aikana. Hankkeen käytössä on lisäksi kattavat tiedot kaikista korvatuista reseptilääkeostoista 5-7 vuotta ennen peruskyselyä sekä 5-7 vuoden seuranta (ATC-koodit). Rekisteri mahdollistaa unilääkeostojen sekä laajasti mielenterveyslääkkeiden tutkimuksen, jolloin altisteena käytetään esimerkiksi perusvaiheen työoloja. Lisäksi hankkeessa on käytetty THL:n ylläpitämää sairaalapoistorekisteriä, jolloin käytössä on tiedot vastaajien sairaalahoitojaksoista ja niihin liittyvistä diagnooseista (ICD-9 ja ICD-10) sekä hoitotoimenpiteistä. 3.3 Tilastolliset menetelmät Kuvailevat analyysit on pääasiassa ikävakioitu ja artikkelitutkimuksissa raportoidaan esimerkiksi unettomuuden prevalenssi ja sen 95 %:n luottamusvälit (lv 95%) eri työolojen mukaan. Monimuuttuja-analyyseissa on pääasiassa käytetty logistista regressioanalyysia, kun on selvitetty unettomuus-oireiden sosioekonomisia eroja ja unettomuuden ja työolojen välisiä yhteyksiä sekä unen, terveyskäyttäytymisen ja painonmuutosten välisiä yhteyksiä. Unen ja sairauspoissaolojen välistä yhteyttä tutkittiin Poisson-regressioanalyysin avulla ja unen ja työkyvyttömyyseläkkeen riskin yhteyksiä Coxin regressioanalyysilla. 3.4 Eettiset näkökohdat Tutkimushankkeessa ja hankkeen käyttämien aineistojen keruussa sekä säilytyksessä on noudatettu voimassa olevaa tietosuojalainsääntöä sekä Helsingin yliopiston ja Helsingin kaupungin eettistä ohjeistusta. Helsinki Health Studyn tutkimussuunnitelma on hyväksytty Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen eettisessä toimikunnassa ja Helsingin kaupungin terveysviraston eettisessä toimikunnassa. Yksittäisiä vastaajia ei voi tunnistaa analyyseissa ja vastaajilla on oikeus perua osallistumisensa tai lupa yhdistää tiedot rekistereihin missä tahansa vaiheessa. Aineiston käyttäjien on allekirjoitettava sitoumus vaitiolovelvollisuudesta. 4. Hankkeen tulokset Unettomuusoireita oli naisilla useammin kuin miehillä ja 13 % naisista ja 17 % miehistä ei raportoinut lainkaan unettomuuden oireita peruskyselyä edeltävän neljän viikon aikana. Unen kesto ja unettomuuden oireet kytkeytyivät yhteen. Vähän (5h tai alle) nukkuvista vastaajista 57 % oli unettomuuden oireita keskimäärin vähintään joka toinen yö. Sen sijaan 9 h tai enemmän yössä nukkuvista vastaajista 29 % ei raportoinut lainkaan unettomuuden oireita, kun vastaava osuus lyhytunisista oli 6 % (Lallukka 2011). 4.1 Työolojen ja unettomuuden oireiden väliset yhteydet: poikkileikkaus- ja seurantatutkimus Työoloilla ja unella on todettu yhteyksiä työntekijöiden hyvinvointiin ja terveyteen. Ensimmäiset osatutkimukset (Lallukka ja Rahkonen 2009, Lallukka ym. 2010, Lallukka ym. 2011) perustuivat Helsinki Health Studyn peruskyselyaineistoon (2000-2002). Tarkoituksena oli 5
tutkia työolojen yhteyttä unettomuuden oireisiin. Tarkastelimme työoloja hyvin laajasti ottaen huomioon myös, miten työn ulkopuolinen perhe-elämä on yhdistettävissä työhön ja miten työn ja perhe-elämän väliset ristiriidat voivat osaltaan lisätä unettomuuden oireita kuormittavien psykososiaalisten työolojen ohella. (Tutkimusalue 2, tulokset tarkemmin alla) Työolot olivat vahvassa yhteydessä unettomuuden oireisiin. Myös fyysiset työolot olivat yhteydessä unettomuuden oireisiin molemmilla sukupuolilla, miehillä erityisesti ympäristön altisteet kuten melu ja home. Raskas fyysinen kuormitus on saattanut vähentyä, mutta vastaavasti tietokonetta työpaikalla käyttävien osuus on lisääntynyt. Havaitsimme, että tietokonetyöllä oli selvä yhteys unettomuuden oireisiin (kuvio 1). Työn psykososiaalinen kuormittavuus oli yhteydessä unettomuuden oireisiin miehillä ja naisilla. Myös organisaation ja johtamisen oikeudenmukaisuus työssä oli selvässä yhteydessä unettomuuden oireisiin: mitä epäoikeudenmukaisemmaksi työ koettiin, sitä todennäköisemmin työntekijällä oli unettomuuden oireita. Kiinnostava havainto oli myös se, että elintavoilla (kuten alkoholin käytöllä tai tupakoinnilla) eikä lihavuudella ollut vaikutusta työolojen ja unettomuuden oireiden väliseen yhteyteen. 45 40 Uniongelmia vähintään 3 kertaa viikossa (%) 35 30 25 20 15 10 5 0 Kuvio 1. Unettomuuden oireiden esiintyvyys työolojen mukaan (Lähde: Lallukka ja Rahkonen 2009) Voimakkain yhteys havaittiin työpaikkakiusaamisen ja unettomuuden oireiden välillä. Yhteys oli voimakas myös silloin, kun tiedusteltiin onko työpaikalla esiintynyt kiusaamista. Niillä työpaikoilla, joilla kiusaamista oli esiintynyt, joka kolmannella työntekijällä oli unettomuuden oireita (kuvio 1). Varmistaaksemme havaitun yhteyden suuntaa, tarkastelimme myös kiusaamisen ja unettomuuden oireiden yhteyttä seuranta-asetelmassa. Tutkimme kiusaamista (sekä työpaikalla havaittua että itseen kohdistunutta) vuosina 2000-2002 ja unettomuuden oireiden esiintyvyyttä vuonna 2007. Yhteys oli selvä. Perusvaiheessa kiusaamisen kohteena olleilla naisilla (OR 1.69, lv 95 % 1.30-2.20) ja miehillä (OR 3.17, lv 95 % 1.85-5.43) oli selvästi todennäköisemmin unettomuuden oireita kuin niillä, joita ei kiusattu työpaikalla. 6
Kiusaamisen yhteys unettomuuden oireisiin säilyi, vaikka otettiin huomioon kiusaamiseen ja unettomuuden oireisiin liittyviä taustatekijöitä (kuten lapsuudessa tapahtunut kiusaaminen, työn psykososiaalinen kuormittavuus, koulutus, lihavuus sekä fyysinen terveys ja mielenterveys) sekä perusvaiheen unettomuus. Myös työpaikassa havaittu (ei siis välttämättä itseen kohdistunut) kiusaaminen oli yhteydessä myöhempiin unettomuuden oireisiin. 4.2 Työolojen ja sosioekonomisen aseman yhteys uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön Työolot ja mielenterveys- ja unilääkkeet Työolojen vaikutusta mielenterveys- ja unilääkeostoihin on selvitetty kahdessa osatyössä. Työolojen ja lääkeostojen yhteyttä selvittävä seurantatutkimus on jo julkaistu kansainvälisessä lehdessä (Laaksonen ym. 2011). Toinen tutkimus työpaikkakiusaamisen yhteyksistä uni- ja mielenterveyslääkkeiden käyttöön on käsikirjoitusvaiheessa. Työolot olivat vain heikosti yhteydessä mielenterveys- ja unilääkeostoihin. Rekisteripohjaisessa seurantatutkimuksessa tutkittiin laajasti työaikajärjestelyjä, fyysisiä työoloja, psykososiaalisia työoloja ja työtyytyväisyyttä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen masennuslääkitystä, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä sekä yhdistetysti kaikkien mielenterveyslääkkeiden käyttöä (pois lukien dementialääkitys). Selvimmät yhteydet havaittiin työtyytyväisyyden ja lääkeostojen välillä. Tyytymättömyys työhön oli yhteydessä masennuslääkkeiden käyttöön miehillä ja naisilla, naisilla unilääkkeiden käyttöön ja lisäksi miehillä ja naisilla kaikkien mielenterveyslääkkeiden käyttöön. Kun tyytymättömyys työhön kasvoi yhden keskihajonnan (SD) verran, tämä lisäsi naisten masennuslääkityksen riskiä 24 % ja miesten 29 %. Myös henkisesti kuormittava työ oli yhteydessä masennuslääkityksen riskiin naisilla, mutta miehillä yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä, kun muut työolot oli vakioitu. Ylityöt olivat yhteydessä unilääkkeiden käyttöön miehillä (HR 1.76, lv 95 % 1.08-2.88, täysi malli), mutta eivät naisilla (HR 0.97, lv 95 % 0.72-1.31, täysi malli). Naisilla näyttöpäätetyö lisäsi unilääkityksen riskiä. Yhteydet olivat samansuuntaisia, kun katsottiin kaikkia mielenterveyslääkkeitä yhdessä, mutta ainoastaan tyytyväisyys työhön oli yhteydessä lääkitykseen sekä miehillä että naisilla kaikkien vakiointien jälkeen. Toinen osatyö on rekisteripohjainen seurantatutkimus, jossa selvitetään työpaikkakiusaamisen yhteyttä mielenterveys- ja unilääkeostoihin (Lallukka, esitelmä 2011). Sekä kiusaamisen kohteena oleminen että työpaikalla yleensä esiintyvän kiusaamisen havainnointi ovat yhteydessä unettomuuden oireisiin ja mielenterveysongelmiin seurannan aikana. Naisilla sekä aiempi (HR 1.43, lv 95 % 1.20-1.71) että perusvaiheen aikana raportoitu kiusaaminen (HR 1.65, lv 95 % 1.23-2.20) ennustavat masennuslääkityksen riskiä, kun peruskyselyä edeltävä lääkitys oli vakioitu. Sosiodemografiset tekijät ja terveyskäyttäytyminen vaikuttivat yhteyteen vain vähän. Aiempi, samassa tai muussa työpaikassa tapahtunut kiusaaminen (HR 2.04, lv 95 % 1.37-3.03) ja perusvaiheen aikana raportoitu kiusaaminen (HR 2.30, lv 95 % 1.36-3.88) olivat yhteydessä myös miesten masennuslääkityksen riskiin seurannassa. Miehillä kovariaattien vakiointi heikensi perusvaiheen aikaisen kiusaamisen ja lääkityksen välistä yhteyttä, mutta yhteys säilyi sekä miehillä että naisilla. Kiusaamisen yhteys uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käytön riskiin oli heikompi. Vain miehillä aiempi kiusaaminen oli yhteydessä uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käytön riskiin (HR 2.07, lv 95 % 1.34-3.20), kun aiempi lääkitys oli vakioitu. Tulokset olivat samansuuntaisia, kun kaikkia mielenterveyslääkkeitä tarkasteltiin yhdessä. Alustavat tulokset vahvistavat aiempaa näyttöä työpaikkakiusaamisen yhteyksistä itse-raportoituihin unettomuuden oireisiin (Lallukka ym. 2011) ja mielenterveysoireisiin (Lahelma ym. 2011). 7
Sosioekonominen aseman yhteys uni- ja mielenterveyslääkkeiden käyttöön Työolojen ohella hankkeessa selvitettiin masennus-, uni- ja rauhoittavien lääkkeiden sosioekonomisia eroja työntekijäkohortissa. Rekisteri- ja kyselypohjaisesta seurantatutkimuksesta on laadittu käsikirjoitus, joka on arvioitavana kansainvälisessä lehdessä (Mauramo ym. 2012). Lapsuuden ja aikuisuuden taloudelliset vaikeudet ja omistusasuminen ennustivat mielenterveysja unilääkeostoja naisilla viiden vuoden seurannassa. Kun ikä ja aiempi lääkitys oli vakioitu, lapsuuden taloudelliset vaikeudet olivat yhteydessä masennuslääkitykseen naisilla (HR=1.29, lv 95 % 1.08-1.54), ja miehillä (HR=1.64 lv 95 % 1.11-2.43). Myös nykyiset taloudelliset vaikeudet ennustivat masennuslääkityksen riskiä seurannassa naisilla (HR 1.54 lv 95 % 1.20-1.97). Omistusasunnossa asuviin verrattuna vuokra-asunnossa asuminen oli samoin yhteydessä masennuslääkitykseen naisilla (HR 1.20 lv 95 % 1.02-1.40) ja miehillä (HR 1.45 lv 95 % 1.03-1.54). Miehillä myös matalat tulot olivat yhteydessä masennuslääkitykseen (HR 1.71 lv 95 % 1.05-2.76). Taustatekijöiden vakioinnilla oli vähän vaikutusta tutkittuihin yhteyksiin. Nykyiset taloudelliset vaikeudet naisilla ja asumismuoto miehillä olivat yhteydessä myös uni- ja rahoittavien lääkkeiden käyttöön. Suurin osa lääkityksestä seurannan aikana oli masennuslääkitystä. Tulokset tukevat näin aiemmin raportoituja, itse-raportoituja havaintoja unettomuuden oireiden sosioekonomisista eroista poikkileikkausvaiheesta (Lallukka ym. 2010). 4.3 Työn ja perheen yhteensovittamisen yhteys unettomuuden oireisiin Hankkeessa selvitettiin, miten työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet tai ristiriidat ovat yhteydessä unettomuuden oireisiin 40-60-vuotiailla miehillä ja naisilla (Lallukka ym. 2010). Työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä vaikeuksia ja ristiriitoja selvitettiin yhteensä kahdeksan kysymyksen sarjalla, joissa kartoitettiin erikseen työn aiheuttamia ristiriitoja perhe-elämälle ja perhe-elämän vaatimusten aiheuttamia ristiriitoja työtehtävistä suoriutumiseen (Grzywacz ja Marks 2000). Vastausvaihtoehtoja kysymyksissä oli neljä: ei lainkaan, jossain määrin, suuressa määrin ja minulla ei ole perhettä. Vastaukset laskettiin yhteen ja summapistemäärä jaettiin kolmeen ryhmään: ei konflikteja, heikkoja ristiriitoja ja paljon ristiriitoja. Vastaajat, joilla ei ollut perhettä, muodostivat erillisen ryhmän analyyseissa (7 % naisista ja 6 % miehistä). Hieman yli puolet kaikista vastaajista raportoi vähintään heikkoja ristiriitoja työn ja perheen yhteensovittamisen välillä. Miehistä 24 %:a ja naisista 26 %:a raportoi voimakkaita työn ja perheen yhteensovittamiseen liittyviä ristiriitoja, kun taas 16 %:lla miehistä ja 13 %:lla naisista ei ollut lainkaan vaikeuksia työn ja perheen yhteensovittamisessa. Kun ikä oli vakioitu, voimakkaat ristiriidat olivat vahvasti yhteydessä unettomuuden oireisiin sekä naisilla (OR 8.51, lv 95 % 6.12-11.82) että miehillä (OR 3.04, lv 95 % 1.76-5.23). Naisilla myös vähäiset ristiriidat olivat vahvasti yhteydessä unettomuuden oireisiin (OR 3.08, lv 95 % 2.24-4.24). Psykososiaaliset ja fyysiset työolot sekä työaikajärjestelyt (vuorotyöt ja ylitöiden tekeminen) selittävät osin yhteyksiä, mutta voimakkaat ristiriidat olivat edelleen vahvasti yhteydessä unettomuuden oireisiin sekä naisilla (OR 5.90, lv 95 % 4.16-8.38) että miehillä (OR 2.56, lv 95 % 1.34-4.87) kaikkien vakiointien jälkeen. 8
4.4. Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys sairauspoissaoloihin ja ennenaikaiseen eläköitymiseen Sairauspoissaolot Unettomuuden oireiden yhteyttä sairauspoissaoloihin tarkasteleva osatutkimus perustuu Helsinki Health Studyn peruskyselyaineistoon (2000-2002), joka on liitetty Helsingin kaupungin henkilöstörekisteriin (2000-2006). Rekisterissä on tieto työntekijöiden sairauspoissaoloista. Unettomuuden oireilla oli vahva yhteys sekä lyhyisiin itse-ilmoitettuihin että pitkiin (yli 3 päivää kestäviin) lääkärin toteamiin sairauspoissaoloihin Helsingin kaupungin työntekijöillä. Tulos perustuu tutkimukseen osallistujien perustilanteessa 2000-2002 raportoimiin vaikeuksiin nukahtaa, pysyä unessa ja heräämiseen väsyneenä. Tieto unettomuuden oireista on yhdistetty työnantajan ylläpitämiin rekisteritietoihin sairauspoissaolojen lukumääristä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 4 vuotta. Unettomuuden oireet ovat yhteydessä lyhyisiin itse-ilmoitettuihin (1-3 päivää) sekä lääkärin toteamiin keskipitkiin (4-14 päivää) ja pitkiin (yli kaksi viikkoa) sairauspoissaolojaksoihin Helsingin kaupungin työntekijöillä (Rahkonen ym. 2012). Perusvaiheessa usein eli keskimäärin vähintään joka toinen yö unettomuuden oireita raportoineilla vähintään 4 päivää kestäneiden sairauspoissaolojen ikävakioitu riski noin kolmen vuoden seurannan aikana oli korkeampi sekä naisilla (RR 1.71, lv 95 % 1.47-1.98) että miehillä (RR 1.79, lv 95 % 1.28-2.49) verrattuna vastaajiin, joilla ei ollut unettomuuden oireita. Yhteys säilyi, kun muut uneen ja sairauspoissaoloihin olevat tekijät kuten sosiodemografinen tausta, fyysiset ja psykososiaaliset työolot, terveyskäyttäytyminen, lihavuus ja itse-ilmoitetut lääkärin toteamat uneen liittyvät sairaudet (astma, diabetes, sydän- ja verisuonitaudit, mielenterveyden häiriöt) oli vakioitu. Työkyvyttömyyseläkkeet Unettomuuden oireet ennustavat myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Unettomuuden oireita keskimäärin 15 tai useampana edeltävän neljän viikon öistä raportoivien ikävakioitu riski jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle oli 6 8 vuoden seurannan aikana selvästi korkeampi verrattuna työntekijöihin, joilla ei perustilanteessa ollut unettomuuden oireita sekä naisilla (HR 2.81, lv 95 % 1.89-4.17) että erityisesti miehillä (HR 4.71, lv 95 % 2.06-10.75) (Lallukka 2011). Yhteys säilyi, vaikkakin heikkeni, kun uneen ja työkyvyttömyyteen vaikuttavat tekijät (siviilisääty, ammattiasema, työolot, perustilanteen terveys, unen kesto, paino ja terveyskäyttäytyminen) vakioitiin. Hankkeessa tutkittiin myös erikseen kahta keskeisintä työkyvyttömyyden diagnoosia, tuki- ja liikuntaelinsairastavuutta ja mielenterveyden häiriöitä (Lallukka ym. 2011). Nämä sairaudet olivat syynä noin 70 %:iin kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä. Unettomuuden, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden välinen yhteys havaittiin naisilla ja miehillä (HR 3.22, lv 95 % 2.26-4.20 miehet ja naiset yhdessä). Yhteys oli voimakkain mielenterveyden häiriöistä aiheutuvien eläkkeiden kohdalla (HR 9.06, lv 95 % 3.27-25.10), mutta vahva myös tuki- ja liikuntaelinsairauksista aiheutuvissa eläkkeissä (HR 3.27, lv 95 % 1.91-5.61). Miehiä Helsinki Health Study terveystutkimus -aineistossa on vain 20 %, joten tilastollinen voima jäi heikommaksi ja työkyvyttömyyden syitä ei ollut mielekästä tutkia erikseen miehillä ja naisilla tapausten harvinaisuuden takia. Unettomuuden oireiden yhteys tukija liikuntaelinsairauksiin sekä mielenterveyden häiriöihin oli kuitenkin samansuuntainen miehillä ja naisilla, sillä sukupuolen ja unettomuuden oireiden välillä ei havaittu interaktiota. 9
Unettomuuden oireiden esiintyvyyden ja myöhemmän työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riski ilmenee selvästi myös kuviosta 2, jossa on esitetty Kaplan-Meier käyrä. Eläköitymisen riski kasvaa nopeasti niiden keskuudessa, joilla perustilanteessa oli usein unettomuuden oireita. Kuvio 2. Unettomuuden oireiden yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen, Kaplan-Meier käyrä (Lähde: Lallukka ym. 2011) 8,00 7,00 6,00 5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 0,00 Ei uniongelmia/ satunnaisia uniongelmia Uniongelmia keskimäärin joka toinen yö Kuvio 3. Unen keston ja unettomuuden oireiden yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen, ikä- ja sukupuolivakioidut riskisuhteet (HR ja lv 95 %), vertailuryhmänä 7 tuntia nukkuvat, joilla ei ole unettomuuden oireita), N=6042 (Lähde: Lallukka ym. 2011) 10
Yksittäiset tutkimukset ovat havainneet, että unen kestolla on yhteys työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Yksi hankkeemme uusi tulos oli myös se, että sekä lyhyt että pitkä unen kesto ovat yhteydessä työkyvyttömyyteen, mutta vain mikäli vastaajalla on myös unettomuuden oireita (Lallukka 2011, Haaramo ym. 2012). Unen keston ja unettomuuden yhteisvaikutus työkyvyttömyyseläkkeen riskiin esitetään kuviossa 3. Vastaajilla, jotka nukkuivat 5 tuntia tai vähemmän ja jotka raportoivat unettomuuden oireita, oli 4-kertainen riski jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle seurannan aikana (HR 4.05, lv 95 % 2.58-6.36) verrattuna vastaajiin, jotka raportoivat nukkuvansa 7 tuntia yössä ja joilla ei ollut unettomuuden oireita. Riski oli vastaavasti korkeampi myös niillä, jotka raportoivat nukkuvansa 9 tuntia tai enemmän ja joilla oli unettomuuden oireita (HR 3.71, lv 95 % 1.82-7.57). Lisäksi 6 tunnin ja 8 tunnin uni ja normaali unen kesto, 7 tuntia, olivat yhteydessä työkyvyttömyyteen, jos vastaajalla oli unettomuuden oireita. 4.5 Unettomuuden oireiden ja unen keston yhteys terveyskäyttäytymiseen, painon muutokseen ja lihavuuteen Vuonna 2010 valmistui hankkeen aihepiiriin kuuluva ravitsemustieteen pro gradu tutkielma, jossa tarkasteltiin unen pituuden ja unettomuuden oireiden yhteyttä ruokatottumuksiin Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa (Roos 2010). Tutkimustulosten mukaan unenkesto ja unettomuuden oireet ovat yhteydessä ravitsemussuositusten mukaisiin ruokatottumuksiin: mitä lyhyempi unen kesto ja mitä enemmän unettomuuden oireita sitä todennäköisemmin vastaajat eivät noudattaneet ravitsemussuosituksia. Tutkielman perusteella unettomuuden oireilla ja unen kestolla on kuitenkin pääasiassa vain heikkoja ja vähän yhteyksiä ruokatottumuksiin. Unettomuuden oireiden ja terveyskäyttäytymisen yhteyksiä on selvitetty myös seurantaasetelmassa, jossa on lisäksi ollut mahdollista tarkastella yhteyksien suuntaa (Lyytikäinen ym. 2011). Perusvaiheessa usein esiintyvät unettomuuden oireet olivat yhteydessä seurantavaiheen runsaaseen alkoholin käyttöön (OR 1.31; lv 95 % 1.03 1.66), tupakointiin (OR 1.42; lv 95 % 1.07 1.90) ja fyysiseen inaktiivisuuteen (OR 1.36; lv 95 % 1.16 1.61) naisilla. Tutkimuksessa huomioitiin runsaasti taustatekijöitä: ikä, perusvaiheen terveyskäyttäytyminen, siviilisääty, ammattiasema ja unen kesto. Runsas alkoholinkäyttö (OR 1.55; lv 95 % 1.25 1.91) sekä humalahakuinen juominen (OR 1.30; lv 95 % 1.10 1.54) perusvaiheessa olivat yhteydessä unettomuuden oireisiin seurannassa, kun perusvaiheen unettomuus ja muut kovariaatit oli vakioitu. Unettomuuden oireiden ja terveyskäyttäytymisen välillä ei ollut yhteyksiä miehillä, kun kaikki kovariaatit oli vakioitu. Unettomuuden oireet ja lyhyt unen kesto ovat yhteydessä myös painonnousuun. Hankkeessa laadittiin ensin pro gradu tutkielma (Lyytikäinen 2010), jonka pohjalta aihepiiristä julkaistiin vuonna 2011 kaksi osatyötä korkeatasoisissa alan lehdissä (International Journal of Obesity & Journal of Sleep Research). Unen keston ja unettomuuden oireiden yhteyttä painon muutokseen tutkittiin Helsingin kaupungin työntekijöiden seurantatutkimuksessa. Tulosten perusteella vastaajat, jotka peruskyselyssä raportoivat unettomuuden oireita lihoivat todennäköisemmin seurannan aikana vähintään viisi kiloa verrattuna vastaajiin, joilla ei ollut unettomuuden oireita. Naisista 25 % ja miehistä 24 % lihoi seurannan aikana vähintään 5 kg. Unettomuuden oireiden ja painonnousun yhteys oli vahvin, kun unettomuuden oireita oli keskimäärin vähintään joka toinen yö, mutta myös harvemmin esiintyvät unettomuuden oireet ennustivat korkeampaa painoa ja lihomista. 11
Vaikeudet nukahtaa, heräily yöllä ja liian aikaisin aamulla olivat yhteydessä painonnousuun, kun ikä, perusvaiheen painoindeksi, liikunta, tupakointi, alkoholin käyttö, siviilisääty, koulutus, työaikajärjestelyt, unen kesto ja mielenterveysoireet oli vakioitu. Väsyneenä herääminen tavallisen yöunen jälkeen ei sen sijaan ollut yhteydessä painonnousuun. Kun unettomuuden oireista laskettiin summaindeksi, tulokset heijastivat näitä yhteyksiä. Tutkimuksessa ei löydetty yhteyksiä unettomuuden oireiden ja painonnousun välillä miehillä. Unettomuuden lisäksi hankkeessa selvitettiin erillisessä osatyössä unen keston ja painon välisiä yhteyksiä. Unen kesto oli vastaajien itse-raportoima ja vastausvaihtoehtoja oli kuusi: 5 tuntia tai alle, 6 tuntia, 7 tuntia, 8 tuntia, 9 tuntia ja 10 tuntia tai enemmän. Seitsemän tuntia nukkuvia verrattiin lyhytunisiin (5 tuntia tai alle), 6 tuntia, 8 tuntia ja 9 tuntia tai enemmän nukkuviin. Kuten aiemmissa tutkimuksissa, yhteys oli U-käyrän muotoinen: lyhyt (OR 1.52, lv 95 % 1.08-2.14) ja pitkä (OR 1.35, lv 95 % 1.00-1.81) unen kesto ennustivat painonnousua, kun ikä oli vakioitu. Taustatekijöiden vakiointi ei juuri vaikuttanut lyhyen unen keston ja painon nousun väliseen yhteyteen, mutta pitkäunisten osalta yhteys ei ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka taso säilyikin noin samana läpi mallinnuksen. Miehillä unen kesto ei ollut yhteydessä painoon tai painonnousuun. 4.6 Unettomuusoireiden vaikutus mielenterveysongelmiin Hankkeessa on käynnissä myös osatutkimus, jossa selvitetään, ennustavatko unettomuuden oireet mielenterveysongelmien kehittymistä seurannassa (Haaramo ym. 2010, esitelmä). Tutkimuksessa on analysoitu perusvaiheen unettomuuden oireiden yhteyttä eri mielenterveyslääkeostoihin viiden vuoden seurannan aikana. Lisäksi tutkitaan mielenterveyssyistä aiheutuvia sairaalahoitojaksoja seurannassa. Tutkimuksessa voitiin ottaa huomioon myös peruskyselyä edeltävät lääke- ja sairaalahoidot. Työntekijöiden unettomuuden oireet (vaikeudet nukahtaa, pysyä unessa ja virkistämätön uni) edellisten neljän viikon aikana luokiteltiin neljään ryhmään: ei univaikeuksia, harvoin esiintyviä oireita (1-3 kertaa), satunnaisia oireita (4-14 yönä) ja usein esiintyviä unettomuuden oireita (15-28 yönä). Alustavien tulosten perusteella unettomuuden oireet ennustavat vahvasti mielenterveyslääkeostoja ja uusia sairaalahoitoja ahdistuksen ja masennuksen takia. Kun ikä ja sukupuoli sekä peruskyselyä edeltävä lääkitys oli huomioitu, harvoin (OR 1.39, lv 95 % 1.05-1.83), satunnaisesti (OR 2.10, lv 95 % 1.60-2.75) ja usein esiintyvät (OR 3.49, lv 95 % 2.63-4.63) unettomuuden oireet olivat yhteydessä mielenterveyslääkityksen riskiin. Yhteydet olivat samansuuntaisia eri lääkeryhmille sekä miehillä ja naisilla. Vain usein esiintyvät unettomuuden oireet olivat yhteydessä sairaalahoitojen riskiin. Käsikirjoitus on lähdössä alueen kansainväliseen lehteen keväällä 2012. 5. Muut julkaisut ja tutkimustoiminta sekä tiedotus Tutkimustyön lisäksi hankkeen vastuuhenkilöt koordinoivat hankkeen aihepiireihin liittyvät Sosiaalilääketieteen päivät (11.-12.10.2010), joiden pohjalta vastuuhenkilöt toimittivat myös Sosiaalilääketieteen Aikakauslehden (2/2011) vertaisarvioidun teemanumeron Uni ja kansanterveys. Kaikki päivien kutsutut esitelmät ja teemanumeron katsausartikkelit liittyivät hankkeen aihepiireihin. Puhujat olivat alan keskeisiä asiantuntijoita Suomesta ja lisäksi yksi pääpuhuja kutsuttiin Britanniasta, Surreyn yliopistosta (professori Sara Arber, joka on unen sosiologian pioneeri). Yleisönä oli laajasti tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Hankkeen toinen vastuuhenkilö kirjoitti hankkeen aihepiireihin kytkeytyvän laajan katsauksen Unettomuuden oireiden yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen teemanumeroon esityksen pohjalta (Lallukka 2011). 12
Vuonna 2010 julkaistuista tutkimuksista on myös laadittu kaksi lehdistötiedotetta, joiden pohjalta aihepiirit ovat olleet esillä useilla verkkosivuilla ja radiouutisissa sekä saaneet myös kansanvälistä huomiota (Reuters). Tutkimustuloksia on esitelty laajasti useissa koti- ja kansainvälisissä seminaareissa ja konferensseissa. 6. Johtopäätökset ja hyödyntäminen Hankkeessa tutkittiin unettomuuden oireiden yhteyttä työoloihin, terveyskäyttäytymiseen ja työkykyyn Helsingin kaupungin ikääntyvän henkilöstön keskuudessa. Hanke tuotti runsaasti sekä uutta että aiempaa tutkimusta varmistavaa ja tarkentavaa tietoa. Tutkimusaineisto vastasi hyvin asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Hankkeessa oli käytössä laajat kyselytutkimukset ja näihin yhdistettiin monipuoliset rekisteritiedot. Fyysiset ja psykososiaaliset työolot ovat vahvassa yhteydessä unettomuuden oireisiin. Työpaikkakiusaaminen ennustaa unettomuuden oireita sekä uni- ja mielenterveyslääkkeiden käyttöä. Unettomuuden oireet ovat yhteydessä painon muutoksiin ja terveyskäyttäytymiseen, erityisesti alkoholin käyttöön. Unettomuuden oireiden yhteys runsaaseen alkoholin käyttöön on kaksisuuntainen: unettomuus vaikuttaa alkoholin käyttöön ja toisinpäin. Noin joka toinen työntekijä ilmoitti työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksia. Nämä vaikeudet olivat voimakkaassa yhteydessä unettomuuden oireisiin sekä naisilla että miehillä. Hankkeen merkittävät tulokset liittyivät lisäksi unettomuuden oireiden ja työkyvyn yhteyteen. Unettomuuden oireet olivat voimakkaassa yhteydessä sekä eripituisiin sairauspoissaoloihin että kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin, kuten myös erikseen kahdesta yleisimmästä syystä eli tukija liikuntaelinsairastavuuden ja mielenterveyden häiriöiden takia johtuneisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Käytännön mutta myös tieteellisen unitutkimuksen kannalta tärkeä oli myös havainto, että unettomuuden oireiden merkitys työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen on keskeisempi kuin unen pituuden merkitys. Tutkimushankkeen tulokset korostavat unettomuuden oireiden keskeisyyttä työn organisaatiossa ja työterveyshuollossa. Oireiden varhainen havaitseminen ja niiden hoitaminen ennaltaehkäisee niin lihavuutta ja runsasta alkoholinkäyttöä, kuten myös työkyvyn heikkenemistä, sairauspoissaoloja ja ennenaikaiselle eläkkeelle joutumista. Hankkeen tulokset korostavat myös sekä fyysisten että psykososiaalisten työolojen merkitystä unettomuuden oireiden kehittymiselle. Huonoihin työoloihin ja erityisesti kiusaamiseen on puututtava ajoissa, jotta voidaan ehkäistä työkyvyn heikkeneminen jo varhain. Työ- ja perhe-elämän vaikeudet ovat myös potentiaalisesti yleistyvä unettomuuden oireisiin ja työkyvyttömyyteen liittyvä tekijä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan soveltaa terveyden edistämisen ohjelmissa, työterveyshuollossa ja organisaatiotasolla, jotta työntekijät säilyttäisivät työkykynsä ja terveytensä ja voisivat jatkaa työssään vanhuuseläkeikäänsä saakka. 13
Lähdekirjallisuus Arber S, Meadows R. Unen sosiologia: hoiva, sukupuoli ja uniongelmat. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011;48:100-113 (Uni ja terveys -teemanumero). Grzywacz JG, Marks NF. Reconceptualizing the work-family interface: An ecological perspective on the correlates of positive and negative spillover between work and family. Journal of Occupational Health Psychology 2000;5:111-126. Hublin C. Uni, somaattinen sairastavuus ja kuolleisuus. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011;48:144-151 (Uni ja terveys -teemanumero). Härmä M, Sallinen M. Työperäisten unihäiriöiden yleisyys, merkitys ja vähentämiskeinot. Työ ja Ihminen 2004;18:136-149. Jenkins CD, Stanton BA, Niemcryk SJ, Rose RM. A scale for the estimation of sleep problems in clinical research. Journal of Clinical Epidemiology 1988;41;313-321. Karasek RA. Job Content Questionnaire and User s Guide. Revision 1.1. ed. Department of Work Environment, University of Massachusetts, Lowell, MA, 1985. Kronholm E. Uniongelmien ja unen keston epidemiologia ja yhteiskunnallinen merkitys. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011;48:114-122 (Uni ja terveys -teemanumero). Laaksonen M, Aittomäki A, Lallukka T, Rahkonen O, Saastamoinen P, Silventoinen K. ym. Register-based study among employees showed small nonparticipation bias in health surveys and check-ups. Journal of Clinical Epidemiology 2008;61:900-906. Lahelma E, Lallukka T, Laaksonen M, Saastamoinen P, Rahkonen O. Workplace bullying and common mental disorders: a follow up study. Journal of Epidemiology and Community Health 2011. Jan 20. [Epub ahead of print]. Lahelma E, Martikainen P, Rahkonen O, Roos E, Saastamoinen P. Työntekijöiden terveydentilan vaihtelu ammattiaseman mukaan. Helsinki Health Studyn tuloksia. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2004;41:95-107 Lahelma E, Aittomäki A, Laaksonen M, Lallukka T, Martikainen P, Piha K, Rahkonen O, Saastamoinen P. Cohort profile: The Helsinki Health Study. International Journal of Epidemiology 2012. Painossa Lallukka T, Aittomäki A, Piha K, Roos E, Kivelä K, Silventoinen K. Postikyselytutkimukseen vastanneiden edustavuus sosioekonomisten tekijöiden ja sairauspoissaolojen mukaan: Helsingin kaupungin henkilöstön terveystutkimus. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2002;39:164-171. Martikainen P, Laaksonen M, Piha K, Lallukka T. Does survey non-response bias the association between occupational social class and health? Scandinavian Journal of Public Health 2007;35:212-215. Ohayon MM, Partinen M. Insomnia and global sleep dissatisfaction in Finland. Journal of Sleep Research 2002;11:339-346. Partonen T. Uniongelmat mielenterveyden häiriöiden riskitekijöinä ja oireena. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011;48:123-127 (Uni ja terveys -teemanumero). Paunio T, Porkka-Heiskanen T. Unen merkitys sairauksien synnyssä. Duodecim 2008;124:695-701. 14
Hankkeen julkaisut (Liitteenä) 1) Lallukka T, Rahkonen O, Lahelma E, Arber S. Sleep complaints in middle-aged women and men: the contribution of working conditions and work-family conflicts. Journal of Sleep Research 2010;19:466-477. 2) Lallukka T, Rahkonen O. Työn psykososiaaliset tekijät, työn ja perheen yhteensovittaminen ja uni. Työterveyslääkäri 2009;27:47-51 (Uni ja työ teemanumero) 3) Lallukka T, Arber S. Rahkonen O, Lahelma E. Complaints of insomnia among midlife employed people - the contribution of childhood and present socioeconomic circumstances. Sleep Medicine 2010;11:828-836. 4) Lallukka T, Lahelma E, Rahkonen O. Workplace bullying and subsequent sleep problems - the Helsinki Health Study. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 2011;37:204-212. 5) Lyytikäinen P, Rahkonen O, Lahelma E, Lallukka T. Association of sleep duration with weight and weight gain, a prospective follow-up study. Journal of Sleep Research 2011;20:298-302. 6) Lyytikäinen P, Lallukka T, Lahelma E, Rahkonen O. Sleep problems and major weight gain: A follow-up study. International Journal of Obesity 2011;35:109-114. 7) Lallukka T, Haaramo P, Rahkonen O, Lahelma E. Sleep problems and disability retirement. American Journal of Epidemiology 2011;173:871-881. 8) Laaksonen M, Lallukka T, Lahelma E. Partonen T. Working conditions and psychotropic medication: a prospective cohort study. Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology 2011. March 29. [Epub ahead of print] 10) Lallukka T. Unettomuuden oireiden yhteys sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011;48(2):128-143 (Uni ja terveys -teemanumero). 11) Haaramo P, Rahkonen O, Lahelma E, Lallukka T. The joint association of sleep duration and sleep problems with disability retirement: A longitudinal register-linked study. Scandinavian Journal of Work & Environmental Health 2012 Jan [Epub ahead of print] 12) Rahkonen O, Lallukka T, Kronholm E, Vahtera J, Lahelma E, Laaksonen M. Sleep problems and sickness absence among middle-aged employees. Scandinavian Journal of Work & Environmental Health 2012;38:47-55 [Epub ahead of print 2011 Aug 15]. 13) Mauramo E, Lallukka T, Laaksonen M, Martikainen P, Rahkonen O, Lahelma E. Past and present socioeconomic circumstances and psychotropic medication: a register-linkage study. Revision submitted 2012. Esitelmät 14) Lallukka T, Lahelma E, Partonen T, Haukka J, Rahkonen O. Workplace bullying and subsequent psychotropic medication: a follow-up study. Oral presentation at the 5th Nordic Meeting in Epidemiology and Register-based Health Research, June 15-16 2011, University of Iceland, Reykjavik 15) Haaramo P, Lallukka T, Lahelma E, Hublin C, Rahkonen O. Sleep problems and subsequent psychotropic medication: A register-linked study with 5-year follow-up. Manuscript 2011. Oral presentation at the 20 th Congress of the European Sleep Research Society, Lissabon 18.9.2010 Pro gradu -tutkielmat 16) Peppi Lyytikäinen: Uni ja painon muutos. Ravitsemustieteen pro gradu tutkielma. Tammikuu 2010, 75 s. 17) Sari Roos: Uni ja ruokatottumukset. Ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma 2010, 65 s. Tiedotteet 1) Unettomuuden oireet ja työolot (JSR 2010) 2) Unettomuuden oireet ja lihominen (IJO 2010) Useita radio- ja lehtihaastatteluja sekä verkkouutisia ja lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä esitelmiä 15