Kunta-alan työolobarometri Työministeriön työolobarometrin kuntatyöpaikkojen osatarkastelu Muutossuuntia työ kunta-alalla sinänsä ihannetyötä, erityisesti sosiaalitoimessa, mutta nykyinen työyhteisö ei aina tarjoa tämän ihannetyön edellyttämiä työolosuhteita opetustoimessa työolojen kehityssuunta myönteistä, terveydenhuollossa kehitys sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan vaikutusmahdollisuudet parantuneet opetustoimessa, huonontuneet erityisesti terveystoimessa ylitöiden määrä lisääntymässä, erityisesti terveys- ja opetustoimessa; yleisin korvaus vapaana työväkivalta ja kiusaaminen yleistä kunta-alalla, erityisesti terveydenhuollossa työ koetaan henkisesti ja fyysisesti raskaana kunta-alalla, mutta molempien kehitys kääntynyt ensimmäistä kertaa laskuun, henkinen rasittavuus opetustoimessa vielä kasvussa työkykytoiminta painottuu ammattitaitoon, työolojen turvallisuustoiminta lisääntynyt sairauspoissaolojen määrä muuttumaton, toimialoittain sairauspoissaolot lisääntyneet ryhmässä muut ja terveystoimessa, vähentyneet opetus- sekä sosiaalitoimessa. Tausta ja aineisto Vuoden Kunta-alan työolobarometri jatkaa 11. kerran kuntien ja kuntayhtymien työolojen muutosten valtakunnallista seurantaa. Vuosittain on käytetty samanlaista tietojenkeräysmenetelmää. Työministeriön tekemän, kaikkia palkansaajia koskevan työolobarometrin otosta on kasvatettu kunta-alalla työskentelevien osalta Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmän toimeksiannosta. Näin on voitu seurata koko kunta-alan lisäksi muutostrendejä neljällä päätoimialalla kuntasektorin sisällä. Vuonna haastateltiin 557 satunnaisesti valittua, kunta-alalla työskentelevää palkansaajaa. Haastattelun kato oli 13,8 prosenttia, eikä se vinouta tuloksia. Tiedot on yleistettävissä koskemaan kaikkia kunta-alalla työskenteleviä. Tilastokeskus teki haastattelut työvoimatutkimuksen yhteydessä 6.9. 6.10. tietokoneavusteisena puhelinhaastatteluna. Kunta-alan työpaikkoja on raportissa verrattu muihin sektoreihin - teollisuuteen, yksityisiin palveluihin ja valtioon. Vertailuissa käytetään samana ajankohtana kerättyjä työministeriön valtakunnallisen työolobarometrin tietoja. Pääosa tiedoista on vertailukelpoisia myös Tilastokeskuksen yksittäisille kunnille tarjoaman Kuntakohtaisen työolobarometrin kanssa. Kunnissa työskentelevien keski-ikä on muita sektoreita korkeampi, 44,2 vuotta (muilla sektoreilla 39,8 vuotta). Naispuolisista kuntatyöntekijöistä puolet on yli 44-vuotiaita (muilla sektoreilla vastaava ikä 39 v.) ja miehistä puolet on yli 47-vuotiaita (muilla sektoreilla 40 v.). Aineisto on jaettu neljään kuntien toimialaan seuraavasti: lukumäärä keski-ikä sosiaalitoimi 148 26,6 % 43,5 terveystoimi 152 27,2 % 43,2 opetustoimi 132 23,6 % 44,6 muut (tekninen toimi, yleishallinto ym.) 124 22,3 % 46,2 Yhteensä 557 100,0 % 44,2 Ryhmä muut sisältää erilaisia kunnan toimialoja kuten yleishallinnon, energiahuollon, liikenneja vesilaitokset, palo- ja pelastustoimen sekä teknisen toimen. Kunta-alan työolobarometrin sisällöstä pääosa on pidetty entisenä vertailtavuuden säilyttämiseksi. Vuoden aineistossa on joitakin uusia teemoja. Tällaisia ovat mm. kysymys kuinka lähellä tai kaukana nykyinen työ on ihannetyöstä ja kuinka sitoutunut työhönsä palkansaaja on. Myös eriarvoista kohtelua, työpaikkakiusaamista ja väkivallan uhkaa koskevaa aineistoa on laajennettu. TYÖTURVALLISUUSKESKUS
Kunta-alan työelämän laadun yleiskuva vuonna 2 Viime vuoden tapaan koko kunta-alan työelämän laatua kuvataan kouluarvosanan avulla. Kouluarvosana on laskettu summaamalla 15 erillisen työelämän laatua koskevan kysymyksen vastaukset. Summa on sen jälkeen muunnettu kouluarvosanoiksi, joista huonoin mahdollinen on 4 ja paras 10. Työelämän laatua on kuvattu neljällä eri arvosanalla samoin kuin koulutodistuksissa eri aineille annetaan oma arvosana. Myös näissä käytetään arvostelua neljästä kymmeneen ja jokaista niistä on mitattu useilla kysymyksillä. Yleiskeskiarvo on neljän arvosanan keskiarvo. Kunta-alan todistus syksyllä on seuraava: Kunnat Kaikki sektorit v. 2003 v. v. 2003 v. Tasapuolinen kohtelu työpaikoilla 8,2 8,2 8,3 8,3 Työpaikan varmuus 8,9 8,7 8,5 8,6 Voimavarat suhteessa vaatimustasoon 7,3 7,1 7,3 7,2 Kannustavuus, innovatiivisuus, luottamus 7,6 7,7 7,5 7,7 Yleiskeskiarvo 8,0 7,9 7,9 7,9 Kunta-alan yleisarvosana on laskenut kymmenyksen ja se on nyt samalla tasolla muiden sektoreiden keskiarvon kanssa. Aikaisempaa huonommaksi arvioituja ovat voimavarat suhteessa vaatimustasoon ja työpaikan varmuus. Kuitenkin työpaikan varmuutta kuvaava ulottuvuus saa edelleen selvästi muita paremman arvosanan. Kohtelun tasapuolisuuden ja voimavarojen arvosanat jäävät kunta-alalla kymmenyksen muiden sektoreiden keskiarvon alapuolelle. Ihannetyössä, mutta silti työstä voisi luopua tai sitä pitäisi keventää Niin kuntien kuin muidenkin sektoreiden työpaikat antavat varsin hyvän arvosanan työlleen. Silti voidaan kysyä, kuinka lähellä tai kaukana ollaan sellaisesta tilanteesta, jossa työntekijä voisi sanoa olevansa ihannetyössään. KUINKA PALJON NYKYISEN TYÖN PITÄISI MUUTTUA, JOTTA SITÄ VOISI SANOA IHANNETYÖKSI? TEOLLISUUS 7 8 32 34 11 7 YKSITYISET PALVELUT 7 11 27 32 15 7 VALTIO 3 13 25 39 14 7 KUNNAT 3 9 24 36 17 10 -sosiaali 0 10 24 32 19 13 -terveys 3 15 22 35 18 7 -opetus/sivistys 2 6 25 42 14 12 -muu 6 6 25 35 18 10 0% 20% 60% 80% 100% -muututtava täysin -hyvin paljon -melko paljon -melko vähän -hyvin vähän -on ihannetyössä
3 Joka kymmenes kuntien työntekijä sanoo nykyisen työnsä olevan ihannetyön. Kolme sadasta on täysin päinvastaista mieltä. Lähes 2/3 kunnissa työskentelevistä arvioi, että työtä pitäisi muuttaa enintään melko vähän, jotta sitä voisi kutsua ihannetyöksi. Tämä on selvästi enemmän kuin muilla sektoreilla ja onkin ilmeistä, että kunnissa työskentelevistä moni on juuri sellaisessa työssä, jota on halunnut tehdä. Eniten ihannetyössä olevia on opetus- ja sosiaalialoilla, ja vähiten terveystoimessa. Sosiaalitoimessa ei ole lainkaan sellaisia, joiden työn pitäisi muuttua täysin, ennen kuin sitä voisi pitää ihannetyönä. Eniten selviä muutoksia työhönsä haluavia on terveystoimessa. Heistäkin enemmistö, 60 prosenttia on sitä mieltä, että ihannetyöstä puhuminen edellyttäisi korkeintaan melko vähän muutoksia. Vaikka kunta-alalla näyttää työskentelevän muita sektoreita enemmän sellaisia ihmisiä, jotka katsovat työskentelevänsä sellaisissa tehtävissä, joita ovat halunneet tehdä, tämä ei merkitse täydellistä sitoutumista itse työpaikkaan. Varsin moni olisi valmis luopumaan työstään ja vielä useampi haluaisi keventää työtään. Työstä pois haluaminen koskee jopa omasta mielestään ihannetyössä työskenteleviä. Onko kyse siitä, että työ sinänsä on ihannetyötä, mutta nykyinen työyhteisö ei tarjoa tämän ihannetyön edellyttämiä työolosuhteita? MITEN SITOUTUNUT ON NYKYISEEN TYÖHÖNSÄ? TEOLLISUUS 29 50 5 14 2 YKSITYISET PALVELUT 29 53 5 10 3 VALTIO 25 62 7 4 2 KUNNAT 28 58 3 8 2 -sosiaali 27 63 3 6 1 -terveys 27 63 2 6 2 -opetus/sivistys 30 57 5 6 2 -muu 30 48 3 15 4 0% 20% 60% 80% 100% Ei luopuisi mistään hinnasta Voisi keventää työtään Harkinnut työstä luopumista Valmis luopumaan heti On jo jäämässä pois työstä Kunnissa työskentelevistä 28 prosenttia ei luopuisi työstään mistään hinnasta. Toisaalta joka kymmenes olisi valmis jättämään työn vaikka heti tai on jo jäämässä pois työstä. Kunnissa työskentelevien valmius jättää työnsä on hieman suurempi kuin valtiolla mutta selvästi pienempi kuin yksityisellä sektorilla. Kunnissa työskentelevistä 58 prosenttia haluaisi keventää työtään. Tällaisten työntekijöiden osuus on selvästi suurempi sosiaali- ja terveystoimissa. Epäyhtenäinen muut -ryhmä eroaa selvästi muista kunnallisista toimialoista. Siellä työskentelee poikkeuksellisen paljon työntekijöitä, jotka ovat valmiit luopumaan työstä vaikka heti tai ovat jo jäämässä työstä pois. Seuraavaan taulukkoon on koottu kunta-alan palveluksessa olevien seikkaperäisiä arvioita työpaikkansa laadusta useilla eri ulottuvuuksilla. Toimialojen välillä on selviä eroja. Esimerkiksi terveysalalla toimivat toteavat selvästi muita useammin, että henkilöstöä on liian vähän työtehtäviin nähden. Sosiaalitoimessa on ollut vähän piilossa olevia keskustelua vaativia asioita, mutta niiden mää-
rä on lisääntynyt. Opetustoimessa työskentelevät pitävät työtään hyvin organisoituna, mutta sitä pidetään myös henkisesti raskaana. Tilanne on ollut miltei päinvastainen ryhmässä muut. Taulukko 1. Kunnan eri toimialoilla työskentelevien arvioita työpaikkansa työelämän laadun piirteistä vuosina 2003 ja (lihavoitu on korkein, kursivoitu alhaisin v. ). 4 Sopii omaan työpaikkaan erittäin Sosiaali Terveys Opetus Muu Kaikki tai melko hyvin (%) 2003 2003 2003 2003 2003 200 4 Voi useimmiten toimia työssä niin kuin itse parhaaksi näkee 91 93 89 82 96 92 87 91 91 89 Keskustellaan yhdessä työtehtävistä, tavoitteista ym. 87 85 83 77 85 82 69 78 81 81 Työntekijöiden ja johdon suhteet avoimet ja luottamukselliset 82 82 71 69 81 77 74 80 77 77 Voi koko ajan oppia uusia asioita 81 81 84 88 82 87 73 73 80 83 Työt ovat hyvin organisoituja 77 74 70 68 84 79 55 59 72 70 Työ koetaan henkisesti raskaaksi 77 73 80 74 72 80 56 59 71 72 Työntekijöitä kannustetaan kokeilemaan uusia asioita 77 83 73 72 74 76 55 56 70 72 Työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti 75 75 62 68 78 71 67 67 70 70 Voi olla varma työpaikan säilymisestä 74 77 80 78 83 73 63 58 76 72 Esimiehet suhtautuvat rakentavasti muutosehdotuksiin 69 77 65 77 74 78 65 75 68 77 Tietoja välitetään avoimesti 69 72 69 65 73 71 53 52 67 65 Liian vähän työntekijöitä työtehtäviin nähden 67 65 82 73 49 51 62 56 66 62 Tehnyt parantamisaloitteita vuoden aikana 60 56 70 76 80 81 58 61 68 69 Työ koetaan fyysisesti raskaaksi 52 53 57 55 30 25 42 35 46 43 Paljon piilossa olevia asioita, joista pitäisi keskustella 48 54 63 62 50 50 58 60 55 57 Kunnat profiloituvat selvästi, kun niitä verrataan muihin työelämän sektoreihin. Yleiskuva on pysynyt varsin samana edelliseen vuoteen verrattuna, vaikka joitakin selkeitä muutoksiakin on havaittavissa. Kokonaisuutena ottaen kuntien työpaikoilla poikkeuksellisina piirteinä nousevat esiin muihin sektoreihin verrattuna sekä työn henkinen että fyysinen raskaus. Vuoden aikana ero muihin sektoreihin on kuitenkin tässä suhteessa hieman kaventunut. Työpaikkaa pidetään kunta-alalla edelleen muita sektoreita useammin varmana, mutta tämäkin ero on pienentynyt. Yhteinen keskustelu työpaikan tavoitteista on parantunut kunnissa suhteellisesti muita sektoreita enemmän. Päinvastaiseen suuntaan on muuttunut työn itsenäisyys ja mahdollisuus toimia parhaaksi näkemällään tavalla. Työn organisointia koskevat arviot ovat muuttuneet samaan suuntaan. Työelämän muutosten suunta kunnissa vuosina 1993 - Pitkällä aikavälillä kunta-alalla työskentelevien arviot työelämän muutosten suunnasta ovat muuttuneet selvästi enemmän kuin muilla toimialoilla. Muutosarviot kokonaisuutena ottaen ovat nyt huomattavasti myönteisempiä kuin kymmenen vuotta sitten. On syytä muistaa, että taloudellisen laman vaikutukset näkyivät viime vuosikymmenen puolivälin tuloksissa erityisesti kunta-alalla. Tällä vuosikymmenellä kunta-alalla kuten muillakin sektoreilla on myönteinen kehitys selvästi hidastunut tai jopa kääntynyt joiltain osin negatiiviseksi. Tämä kertoo työssä koetun epävarmuuden lisääntymisestä palkansaajien keskuudessa. Vuonna muutokset edelliseen vuoteen verrattuna ovat olleet suhteellisen pieniä. Suunta on ollut lievästi negatiivinen. Muihin sektoreihin verrattuna ennen kaikkea omien vaikutusmahdollisuuksien sekä johtamistapojen muutossuuntaa on pidetty edellistä vuotta useammin kielteisenä.
5 Pitkään jatkunut ilmiö on, että kunnissa on suhtauduttu muita sektoreita epäilevämmin työnteon mielekkyyden tilaan. Tämä kehitys on kunnissa jatkunut huolimatta siitä, että muillakin sektoreilla työn mielekkyyden muutossuunnan epäilijöiden osuus on voimakkaasti kasvanut. TYÖELÄMÄN MUUTOKSEN SUUNTA PALKANSAAJIEN ARVIOIMANA KUNNISSA JA MUILLA TOIMIALOILLA VUOSINA 1993, 2003 JA Työnteon KUNNAT mielekkyys Sukup. tasa-arvo Mahd. vaikuttaa omaanasemaan 1993 2003 MUUT TOIMIALAT 1993 2003 Johtamistapa Itsensä kehittäminen Tavoitteista tietoa Ympäristökysymykset - -20% 0% 20% 60% 80% - -20% 0% 20% 60% 80% Balanssi = parempaan suuntaan - huonompaan suuntaan (%) Työturavallisuuskeskus, kuntaryhmä Muutossuunnat kuntasektorin toimialoilla A. B. C. D. E. F. TYÖELÄMÄN MUUTOKSEN SUUNTA KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003 - SOSIAALI TERVEYS A. Huonompaan Parempaan Huonompaan Parempaan B. G. -80% -60% - -20% 0% 20% 60% 80% G. -80% -60% - -20% 0% 20% 60% 80% A. B. OPETUS MUUT A. Huonompaan Parempaan Huonompaan Parempaan B. C. D. E. F. A. Työnteon mielekkyys B. Sukupuolten välinen tasa-arvo C. Mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaan D. Johtamistapa E. Itsensä kehittäminen F. Tavoitteista tietoa G. Ympäristökysymysten huomioonotttaminen C. C. D. D. E. F. G. -80% -60% - -20% 0% 20% 60% 80% E. F. G. -80% -60% - -20% 0% 20% 60% 80% 2003 Balanssi = parempaan suuntaan - huonompaan suuntaan (%) Opetustoimessa työn mielekkyys koettiin selkeästi huonoimmaksi, samoin koettiin vaikutusmahdollisuuksien ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksien muuttuneen aiempaa huonompaan suuntaan. Myös sosiaalitoimessa ja ryhmässä muut koettiin työn mielekkyyden kehittyneen huonom-
6 paan suuntaan sekä kritisoitiin johtamista. Terveystoimessa palkansaajat kokivat sukupuolten välisen tasa-arvon, vaikutusmahdollisuuksiensa ja johtamistapojen kehittyneen huonompaan suuntaan. Henkilöstön lisäykset ja vähennykset eri sektoreilla Työpaikkoja, jotka ovat lisänneet henkilöstöään, oli henkilöstöä vähentäneitä enemmän kaikilla muilla sektoreilla paitsi teollisuudessa. Edelliseen vuoteen verrattuna sekä yksityisellä palvelusektorilla että valtiolla on ollut aikaisempaa enemmän työntekijöitä lisänneitä työpaikkoja. Lukumääräisesti kuntien ja kuntayhtymien työpaikat ovat olleet tärkeitä työllisyyden ylläpidon kannalta huolimatta yksityisen palvelusektorin piristymisestä. Tässä yhteydessä ei ole kerätty tietoa lisäysten tai vähennysten suuruuksista. Edelliseen vuoteen verrattuna kunnissa hieman aikaisempaa useampi työpaikka on säilyttänyt henkilöstömääränsä entisellään vuoden aikana. Sekä henkilöstöä lisänneiden että vähentäneiden työpaikkojen osuus on hieman laskenut. Tästä huolimatta edelleen kuntien työpaikoilla lisäykset ovat selvästi vähennyksiä yleisempiä. On myös huomattava, että osa henkilöstövähennyksistä liittyy töiden ulkoistamiseen ja yksityistämiseen. Kunnista pois siirtyneet työpaikat eivät tällaisessa tilanteessa ainakaan kokonaan katoa. HENKILÖSTÖN LISÄYKSET JA VÄHENNYKSET ERI SEKTOREILLA 1992-60% 50% KUNNAT Vähentäneet henkilöstöä 60% 50% VALTIO Vähentäneet henkilöstöä 30% 30% 20% 20% 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 60% 50% YKSITYISET PALVELUT Vähentäneet henkilöstöä 60% 50% TEOLLISUUS Vähentäneet henkilöstöä 30% 30% 20% 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 %-osuus työpaikoista 20% 10% Lisänneet henkilöstöä 0% 91 92 93 94 95 96 97 98 99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 Henkilöstömuutokset kunnan eri toimialoilla Noin joka viidennellä työpaikalla on lisätty henkilöstöä vuoden aikana, yleisimmin (25%) opetustoimessa. Toisaalta noin 15 prosentissa kunta-alan työpaikoista henkilöstömäärää on vähennetty, yleisimmin terveydenhuollossa (18 %). Ryhmässä muut on yleisimmin lisätty niin vakituisten kuin tilapäisten työntekijöiden osuutta. Terveydenhuoltoalalla on edellisestä vuodesta lisätty tilapäisten työntekijöiden osuutta. Opetustoimessa ja sosiaalitoimessa määräaikaisuuksien merkitys henkilöstömäärän lisäämisessä on hieman pienentynyt edellisvuodesta.
7 Tutkittaessa henkilöstön vähentämisen keinoja ilmenee, että kaikilla toimialoilla irtisanominen on ollut hyvin harvinaista. Myös lomauttaminen on opetustoimea lukuun ottamatta ollut harvinainen keino. Pehmeät ja ns. luonnolliset keinot (avoimien paikkojen täyttämättä jättäminen, sijaisuuksien karsiminen ja siirrot muualle) ovat vallitsevia keinoja. Ryhmässä muut on käytetty paikkojen täyttämättä jättämistä henkilöstömäärän karsimisen keinona muita tavallisemmin. Sosiaalitoimessa ja terveydenhoidossa on käytetty keinona siirtoja toisiin työyksiköihin. Ylityöt kuntasektorilla Lähes puolet (49 %) kunta-alalla työskentelevistä teki ylitöitä vuoden elo-syyskuussa. Tässä ovat mukana rahana ja vapaana korvattujen ylitöiden lisäksi myös korvauksettomat ylityöt. Edellisiin vuosiin verrattuna ylitöitä tehneiden osuus on edelleen nousussa, mikä on jatkunut jo useita vuosia. Kunnissa ylitöitä tehneiden osuus on hieman pienempi kuin teollisuudessa (51 %) ja hieman suurempi kuin yksityisellä palvelusektorilla (47 %). Kunkin vuoden elo - syyskuu 2002 2003 Ylitöitä teki 45 % 46 % 49 % - teki vain korvauksettomia ylitöitä 9 % 9 % 8 % - teki korvauksettomien ylitöiden lisäksi joko sekä rahana että vapaana korvattuja tai yhdistelmiä 6 % 5 % 9 % - teki sekä rahana että vapaana korvattuja ylitöitä 5 % 7 % 4 % - teki vain vapaana korvattuja ylitöitä 18 % 17 % 20 % - teki vain rahana korvattuja ylitöitä 7 % 9 % 9 % Ei tehnyt lainkaan ylitöitä 55 % 54 % 51 % Korvauksettomia ylitöitä tehneiden osuus on vuoden aikana hieman vähentynyt. Suurin osa ylitöistä tehtiin vapaana korvattuina. Kunnissa kuten yleensäkin palvelusektorilla korvaaminen vapaana on rahakorvausta tavallisempaa. Rahakorvauksia käytetään puolestaan yleisesti teollisuudessa. Korvauksettomat ylityöt, joita on tehty korvattujen ylitöiden lisäksi tai ainoina ylitöinä, ovat myös varsin yleisiä (17 %). 80% YLITÖIDEN TEKEMINEN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2002-2002 2003 60% 48% 51% 48% 43% 41% 51% 50% 50% 54% 43% 44% 20% 0% Sosiaalitoimi Terveys Opetus Muut Toimialoittain tarkasteltuna ilmenee, että terveydenhoidossa ylityöt ovat yleistyneet huomattavasti viime vuonna. Yleisempää se on ollut vain opetustoimessa, jossa myös oli tapahtunut kasvua, tosin
huomattavasti lievempänä. Vähiten ylitöitä tehdään ryhmässä muut, mutta siellä kasvu on ollut tasaista. Ainoastaan sosiaalitoimessa ylitöiden määrä oli vähentynyt edellisvuodesta. 8 Toimialojen välillä on eroja ylitöiden korvauskäytännöissä. Rahana korvattuja ylitöitä tehtiin yleisimmin terveydenhoidossa, jossa runsas kolmannes ylitöitä tehneistä sai ainakin osittaisen korvauksen rahana. Sosiaalitoimessa tyypillinen korvauskäytäntö on vapaa-aika. Noin kaksi kolmesta alan ylitöitä tehneistä palkansaajista sai korvauksen ainakin osittain vapaana. Opetustoimen henkilöstö kokee tekevänsä korvauksettomia ylitöitä yleisesti. Melkein puolet (49 %) alalla ylitöitä tehneistä ilmoitti jääneensä korvauksetta joko kokonaan tai osittain. Vähäisintä korvauksettomien ylitöiden tekeminen on sosiaalialalla. Palkkaukseen vaikuttavia tekijöitä Muihin toimialoihin verrattuna kunnissa palkan sitominen työn määrään, laatuun tai työryhmän tulokseen on ollut kunta-alalla vähäistä. Vuonna muutossuuntana on ollut näiden vahvistuva yhteys, ja kiinteää palkkaa saavien osuus on vähenemässä. Yksityisellä sektorilla kiinteää palkkaa saavia on huomattavasti vähemmän kuin julkisella sektorilla. Kuitenkin julkisella sektorilla käynnistynyt ja meneillään oleva palkkausuudistus tulee muuttamaan tilannetta lähiaikoina huomattavasti. Tulosjohtamisesta peräisin oleva jaottelu palkan suuruuden riippuvuudesta työn määrästä, laadusta ja/tai yksikön tuloksesta, ei uudessa tilanteessa ole enää täysin toimiva, eikä se myöskään tällaisena kykene kunnolla seuraamaan toteutumassa olevia muutoksia. 40,0% 30,0% PALKKAUKSEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ERI SEKTOREILLA 2003 - Vaikuttaa palkkaan paljon tai jossain määrin Työn määrä Työn laatu Ryhmän tai työyksikön tulos 20,0% 10,0% 0,0% Kunnat Valtio Yksityinen Kunnat Valtio Yksityinen Kunnat Valtio Yksityinen 2003 10,3% 17,0% 26,4% 4,8% 19,3% 21,9% 2,2% 14,9% 25,9% 12,6% 9,5% 21,6% 6,9% 11,6% 19,3% 4,7% 10,6% 23,9% Kunnissa työn laadun yhteys palkan suuruuteen on kasvanut edelliseen vuoteen verrattuna lähes kolmanneksen. Kuitenkin se on edelleen vain 7 prosenttia. Myös ryhmän tai työyksikön tuloksen merkitys palkkaukselle jää alhaiseksi. Kuitenkin tämäkin yhteys on yli kaksinkertaistunut edelliseen vuoteen verrattuna.
9 Palkkaus kunnan eri toimialoilla Kuntasektorin toimialat poikkeavat jonkin verran toisistaan palkkaukseen vaikuttavien tekijöiden osalta. Toimialalla muut työn laatu on noussut kolmesta vertaillusta tekijästä (työn määrä, laatu, työyksikön tulos) tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi. Kaikilla muilla aloilla työn määrä on merkittävin tekijä ja sen merkitys on vahvistunut viimeisen vuoden aikana. Sosiaalitoimessa on nähtävissä palkkaukseen vaikuttavien tekijöiden monipuolistumista. Työn laatu ja tuloksellisuus vaikuttavat aikaisempaa useammalla sosiaalitoimen työntekijällä palkkaukseen. Terveydenhuollossa ja opetustoimessa laadulla ja tuloksellisuudella on hyvin vähäistä merkitystä palkkaukseen vaikuttavana tekijänä. PALKKAUKSEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003-30% Vaikuttaa palkkaan paljon tai jossain määrin Työn määrä Työn laatu Ryhmän tai työyksikön tulos 20% 10% 0% 2003 2003 2003 Sosiaali 11% 13% 4% 8% 2% 7% Terveys 8% 10% 6% 4% 3% 1% Opetus 14% 16% 2% 3% 0% 2% Muu 13% 10% 8% 11% 6% 8% Työn rasittavuus Kuntien työntekijät kokevat työnsä sekä henkisesti että fyysisesti raskaammaksi kuin palkansaajat muilla sektoreilla. Erityisesti työn henkinen rasittavuus on merkittävä ongelma. Kuitenkin suunta on ensimmäisen kerran moneen vuoteen positiivinen, sekä työn henkistä että fyysistä rasittavuutta kokeneiden osuus aleni viime vuonna kahdella prosenttiyksiköllä. Ongelma ei toki ole poistumassa, mutta sen kärjistyminen näyttää pysähtyneen ja tilanne on hieman helpottunut. Viime vuonna useampi kuin joka neljäs (28 %) kuntien palkansaajista koki työnsä henkisesti hyvin raskaaksi ja sen lisäksi 43 prosenttia koki sen henkisesti jossain määrin raskaaksi. Ainoastaan valtion työntekijöillä rasittavuuskokemuksia on kokonaisuudessaan lähes yhtä paljon kuin kunnissa, mutta valtiolla työnsä henkisesti erittäin raskaaksi kokevien osuus on huomattavasti pienempi kuin kunnissa. Kuntien toimialatarkastelu paljastaa merkittäviä muutoksia. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat olleet pitkään henkisen jaksamisen kysymyksessä ongelmallisimmassa asemassa. Nyt molemmilla toimialoilla on tapahtunut selkeää positiivista kehitystä kokonaisuutena katsoen. Molemmilla toimialoilla alle kolme neljästä koki työnsä henkisesti enemmän tai vähemmän raskaaksi, osuudet ovat alentuneet selvästi, 5-6 prosenttia edellisestä vuodesta. Samalla henkisen rasittavuuden kokeminen on lisääntynyt voimakkaasti, jopa 9 prosenttia nimenomaan opetustoimessa, jossa peräti
10 neljä viidestä koki työnsä henkisesti vähintään melko rasittavaksi. Myös ryhmässä muut tapahtui rasittavuuskokemusten lisääntymistä, mutta tilanne on siellä edelleen huomattavasti parempi kuin muualla. Työn fyysinen rasittavuus oli selvästi alhaisemmalla tasolla kuin henkinen rasittavuus. Toimialoista sosiaalialalla fyysinen rasittavuus lisääntyi, muilla toimialoilla puolestaan laski edellisvuodesta. TYÖN HENKINEN JA FYYSINEN RASITTAVUUS ERI SEKTOREILLA JA KUNNAN ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2003 JA % Kokee työnsä täysin rasittavaksi Kokee työnsä melko rasittavaksi 100 Työn henkinen rasittavuus Työn fyysinen rasittavuus 80 73 71 70 78 73 80 74 72 81 60 59 52 53 59 56 52 54 58 55 44 42 43 40 34 35 30 35 24 20 14 19 0 Kunnat 2003 Valtio 2003 Yks.sektori 2003 Sosiaali 2003 Terveys 2003 Opetus 2003 Muut 2003 Kunnat 2003 Valtio 2003 Yks.sektori 2003 Sosiaali 2003 Terveys 2003 Opetus 2003 Muut 2003 Työturvallisuus kuntasektorin eri toimialoilla 30% TYÖTURVALLISUUDEN MUUTOS KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2002-20% 10% 0% -10% -20% -30% Sosiaalitoimi Terveydenhuolto Opetus Muut 2002 2003 2002 2003 2002 2003 2002 2003 Lisääntyneet 13% 11% 11% 15% 21% 12% 10% 12% 13% 9% 19% 13% Vähentyneet -7% -10% -6% -11% -12% -19% -6% -9% -5% -2% -6% -6% Balanssi 6% 1% 5% 4% 9% -7% 4% 3% 8% 7% 13% 7%
11 Työturvallisuus on muuttunut hyvään suuntaan opetustoimessa ja sosiaalitoimessa. Kummassakaan ei ole tapahtunut varsinaista työturvallisuuden parantumisen merkittävää lisääntymistä, mutta työturvallisuuden vähenemistä koki selvästi pienempi palkansaajien osuus kuin edellisvuonna. Alojen kohentunut työturvallisuustilanne näkyy balanssiarvoista, jotka ovat kummallakin alalla selvästi edellisvuotta paremmat. Terveydenhuollossa ja ryhmässä muut on tapahtunut käänne huonompaan. Erityisesti terveydenhuollossa on tapahtunut työturvallisuuden kehityksen osalta varsinainen romahdus ja käänne on siten merkittävä. Usean vuoden ajan terveydenhuollon palkansaajien työturvallisuus kehittyi asteittain myönteiseen suuntaan, mutta viime vuonna suunta muuttui täysin, työturvallisuuden taso heikkeni ainoana toimialana, sillä negatiivista muutosta kokeneiden määrä on lisääntynyt selvästi (7 %). Ristiriidat Esimiesten ja alaisten sekä työntekijöiden välisten ristiriitojen muutossuunta on vuonna ollut lievästi aleneva edelliseen vuoteen verrattuna. Henkilöstöryhmien välisten ristiriitojen kohdalla muutos on ollut vähäistä. Kunta-alalla ristiriitoja on ollut jonkin verran enemmän kuin yksityisellä sektorilla tai valtiolla. Noin 60 prosentilla työpaikoista on ollut ainakin jonkin verran esimiesten ja alaisten välisiä tai työntekijöiden keskinäisiä ristiriitoja. Kuten muillakin sektoreilla sellaisia työpaikkoja, joilla ristiriitoja on ollut paljon, on vain 2-3 prosentilla kaikista työpaikoista. Henkilöstöryhmien välisiä ristiriitoja on ollut vielä vähemmän. % 50 40 30 RISTIRIITOJEN LISÄÄNTYMINEN JA VÄHENTYMINEN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003- Esimiesten ja alaisten Työntekijöiden Henkilöstöryhmien välisiä välisiä välisiä 20 10 0-10 Sosiaali Terveys Opetus Muut Sosiaali Terveys Opetus Muut Sosiaali Terveys Opetus Muut -20 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 Lisääntynyt 12 14 16 19 14 17 14 13 9 11 15 18 7 8 10 8 5 5 11 15 5 4 7 6 Vähentynyt -13-7 -12-13 -10-19 -6-10 -14-8 -10-7 -9-14 -4-6 -6-3 -5-6 -6-5 -4-6 Balanssi -1 7 4 6 4-2 8 3-5 3 5 11-2 -6 6 2-1 2 6 9-1 -1 3 0 Vaikka opetustoimessa koettu työn psyykkinen kuormittavuus on lisääntynyt, ristiriidat ovat vähentyneet. Opetustoimi on ainoa toimiala, jossa kaikki mitatut ristiriidat olivat vähentyneet, eli ristiriitojen vähenemistä kokevien palkansaajien osuus oli ristiriitojen lisääntymistä kokeneita suurempi. Vaikka yleissuunta opetustoimessa onkin ristiriitojen osalta myönteinen, se peittää alleen kyseisen alan palkansaajien lisääntyvän polarisoitumisen ristiriitakysymyksessä. Niiden opetustoimen palkansaajien osuus, jotka kokivat esimiesten ja alaisten välisten ristiriitojen lisääntymistä, oli kasvanut kolme prosenttiyksikköä eli siltä osin tilanne oli huonontunut. Alan myönteinen kehityssuunta
12 tulee siitä, että samaan aikaan niiden opetustoimen palkansaajien osuus, jotka kokivat esimiesten ja alaisten välisten ristiriitojen vähentymistä, oli suurempi. Myös toimialaryhmässä muut tilanne oli mennyt viime vuonna parempaan suuntaan, sillä ristiriitojen lisääntymistä kokeneiden osuudet olivat supistuneet edellisvuodesta ja samalla ristiriitojen vähenemistä kokeneita oli edellisvuotta enemmän. Sosiaalitoimessa ja terveydenhoidossa tilanne on mennyt huonompaan suuntaan. Kyseisillä aloilla kaikki mitatut ristiriidat olivat lisääntyneet Eriarvoinen kohtelu Syrjintää ja eriarvoista kohtelua on kunnan kaikilla toimialoilla havaittu eniten määräaikaisten kohdalla. Näin on ollut aiemminkin. Tilanne ei kuitenkaan ole pahentunut viime vuoden aikana. Terveydenhuollossa määräaikaisten syrjintähavaintoja oli viime vuonna selvästi edellisvuotta vähemmän, muilla aloilla tilanteessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. SYRJINTÄ JA ERIARVOINEN KOHTELU KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003-35 Havainnut työpaikallaan (%) Miehiin Naisiin 30 Nuoriin Vanhoihin Määräaikaisiin 25 20 15 10 5 0 Sos. '03 Sos.'04 Terv. '03 Terv.'04 Opetus '03 Opetus '04 Muu '03 Muu '04 Miehiin 1 3 2 1 3 2 3 2 Naisiin 3 2 3 7 8 11 8 10 Nuoriin 3 5 12 7 6 8 11 10 Vanhoihin 4 9 12 10 10 11 9 13 Määräaikaisiin 21 21 32 22 19 17 15 16 Terveydenhuollossa myös eri-ikäisiin kohdistuneet syrjintähavainnot ovat vähentyneet erityisesti nuorten osalta selvästi viime vuoden aikana. Sosiaalitoimessa ikään perustuvat syrjintähavainnot ovat puolestaan selvästi lisääntyneet. Naisiin kohdistuneet syrjintähavainnot ovat lisääntyneet muualla paitsi sosiaalitoimessa. Eniten naisiin kohdistuvaa eriarvoista kohtelua esiintyy opetusalalla. Työväkivalta ja kiusaaminen työpaikalla Työväkivallan kohteeksi joutuminen työssä ei ole harvinaista Suomessa. Kuusi prosenttia kaikista palkansaajista oli joutunut ainakin kerran vuoden aikana tällaiseen tilanteeseen. Naisista osuus on keskimääräistä korkeampi, 9 prosenttia. Selvästi eniten väkivaltaa kokeneita on kuntien työntekijöiden joukossa. Teollisuudessa väkivallan omakohtaisia kokemuksia on selvästi vähemmän kuin muilla sektoreilla.
13 Kuntien terveydenhuollon työntekijöillä on selvästi muita kunnan toimialoja suurempi riski joutua itse kokemaan työssään väkivaltaisuuksia. Peräti joka neljännellä terveydenhoitoalan palkansaajalla on ollut vuoden aikana tällaisia kokemuksia. Suurin osa heistä on joutunut kokemaan väkivaltaa työssään useammin kuin yhden kerran. Myös sosiaalitoimessa riski joutua itse väkivallan uhriksi on selvästi keskimääräistä suurempi. Opetustoimessa ja ryhmässä muut väkivallan kohteeksi joutuminen ei ole niin yleistä kuin terveydenhoidossa tai sosiaalitoimessa. ONKO ITSE JOUTUNUT VÄKIVALLAN TAI SEN UHAN KOHTEEKSI VIIMEKSI KULUNEEN 12 KUUKAUDEN AIKANA? 50% 30% 25% 20% 13% 13% 10% 6% 6% 5% 5% 7% 1% 0% Kaikki Teollisuus Yks. Valtio Kunnat Sosiaalitoimhoito Terveyden- Opetus/ Muu palkans. palvelut sivistys Kerran 3% 1% 2% 1% 5% 6% 9% 3% 4% Useita kertoja 4% 0% 4% 4% 8% 7% 16% 2% 3% Myös asiakkaiden taholta tullut väkivalta Taulukko 2. Väkivaltahavainnot kunnan eri toimialoilla (%-osuus vastanneista). Onko työpaikalla joku joutunut väkivallan kohteeksi viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana? Sosiaali Terveys Opetus Muut Kaikki Ei kertaakaan 77 % 58 % 81 % 84 % 74 % Kerran 9 % 9 % 8 % 5 % 8 % Useita kertoja 13 % 33 % 11 % 11 % 18 % EOS 1 % 0 % 0 % 0 % 0 % Edellä kuvattujen omien väkivaltakokemusten yleisyyttä terveydenhoitoalalla vahvistaa se, että peräti joka kolmas palkansaaja on nähnyt useita kertoja ja joka kymmenes yhden kerran jonkun työpaikallaan joutuneen väkivallan kohteeksi. Muilla toimialoilla tilanne on huomattavasti parempi, ja toimialat poikkeavatkin toisistaan merkittävästi. Vähiten sekä omia kokemuksia että havaintoja on ollut opetustoimessa ja toimialalla muut. Näilläkin toimialoilla työskentelevistä 15-20 prosenttia on havainnut väkivaltaa työpaikallaan ja noin joka kahdeskymmenes on joutunut itse kokemaan tällaista viimeisen vuoden aikana. Työpaikkakiusaaminen tai henkinen väkivalta on toinen mahdollinen ongelma työpaikoilla. Joka viides palkansaaja sanoo joko olleensa aikaisemmin tai olevansa juuri nyt työpaikkakiusaamisen kohteena. Akuuttien kiusaamistapausten ja toistuvan väkivallan uhriksi joutuneiden määrä on yhtä suuri (4 %). Lukumääräisesti tämä tarkoittaa noin 90 000 työntekijää.
14 Eniten sekä parhaillaan jatkuvaa että aikaisemmin tapahtunutta kiusaamista on kuntien työpaikoilla. Tällä hetkellä kiusaamisen kohteena olevien osuus on miltei yhtä suuri kaikilla muilla sektoreilla paitsi teollisuudessa, jossa kiusaamista on huomattavasti muita sektoreita vähemmän. ONKO ITSE OLLUT TYÖPAIKKAKIUSAAMISEN TAI HENKISEN VÄKIVALLAN KOHTEENA 50% 30% 28% 25% 27% 29% 20% 19% 19% 19% 18% 10% 11% 0% Kaikki Teollisuus Yks. palvelut Valtio Kunnat Sosiaalitoimi Terveydenhoito Opetus/ sivistys Aikaisemmassa työpaikassa 7% 4% 5% 6% 11% 9% 7% 12% 6% Aikaisemmin tässä työp. 9% 5% 9% 8% 11% 11% 15% 11% 10% Tällä hetkellä 4% 1% 5% 4% 6% 5% 5% 6% 2% Muu Henkinen väkivalta/työpaikkakiusaaminen = eristämistä, työn mitätöintiä, uhkaamista, selän takana puhumista tai muuta painostusta. Myös asiakkaiden taholta tulevaa. Kaikilla kunnan toimialoilla noin joka kahdeskymmenes palkansaaja kokee olevansa tällä hetkellä kiusattu. Poikkeuksena tästä on ryhmä muut, jolla vastaavia kokemuksia on vai kahdella prosentilla. Terveydenhoidossa on muita toimialoja enemmän aikaisempia kiusaamiskokemuksia nykyisessä työpaikassaan. Opetustoimessa työskentelevillä on puolestaan muita enemmän kiusaamiskokemuksia aikaisemmista työpaikoistaan. Silti kokonaisuutena ottaen kuntien eri toimialoilla työskentelevistä 75 80 prosenttia ei ole koskaan joutunut työpaikallaan kiusaamisen kohteeksi. Taulukko 3. Työpaikkakiusaamishavainnot kunnan eri toimialoilla (%-osuus vastaajista). Esiintyykö omalla työpaikalla työpaikkakiusaamista? Sosiaali Terveys Opetus Muu Kaikki Ei lainkaan 61 % 49 % 57 % 56 % 56 % Joskus 32 % 39 % 35 % 38 % 36 % Jatkuvasti 7 % 10 % 7 % 5 % 7 % EOS 0 % 2 % 1 % 1 % 1 % Työpaikkakiusaamisen havaintoja työpaikalta on selvästi enemmän kuin omakohtaisia kokemuksia. Runsaat puolet (56 %) kuntien työpaikoista on sellaisia, että niillä ei ole havaittu lainkaan työpaikkakiusaamista. Jatkuvasta kiusaamisesta työpaikallaan raportoi 7 prosenttia kuntien työtekijöistä. Eniten kiusaamishavaintoja on ollut terveydenhoidossa, jossa joka kymmenes vastaaja kertoi havainneensa työpaikallaan jatkuvaa kiusaamista ja sen lisäksi 39 % oli joskus havainnut kiusaamista. Terveydenhoidossa kiusaamista työpaikallaan on siis havainnut joka toinen. Vähiten kiusaamishavaintoja on ollut sosiaalitoimessa. Suomen työpaikkakiusaamista ja työpaikkaväkivaltaa koskevat luvut ovat Euroopan maihin verrattuna korkeita. Tämä saattaa johtua siitä, että Suomessa tällaisiin asioihin on kiinnitetty varsin paljon huomiota. Asioita tarkkaillaan ja niistä kerrotaan haastatteluissa. Myös työturvallisuuslainsää-
15 dännön kehittäminen on saattanut rohkaista asioiden esille ottamista. Kerättyjen tietojen perusteella voi arvioida, että väkivallan ja/tai kiusaamisen kohteeksi kuntasektorilla joutuu vuosittain 75 000-80 000 työntekijää 1. Tämä arvio perustuu palkansaajien omiin havaintoihin. Vaikutusmahdollisuudet työssä Sektoritarkastelu osoittaa palkansaajien vaikutusmahdollisuuksien työtehtäviin vähentyneen viime vuoden aikana. Kunnissa muutos on ollut hieman muita sektoreita vähäisempää. Toimialoittain tarkasteltuna kunnissa on tapahtunut kehitystä sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan. Opetustoimen työntekijät kokevat selvästi aiempaa useammin voivansa vaikuttaa työtehtäviinsä. Kyseisen alan palkansaajista yli puolet piti vaikutusmahdollisuuksiaan työtehtäviin joko hyvinä tai melko hyvinä. Myös ryhmässä muut on tapahtunut autonomian lisääntymistä. Sen sijaan sekä sosiaalitoimessa että terveystoimessa palkansaajien mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviin ovat vähentyneet. VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET TYÖHÖN ERI SEKTOREILLA JA KUNNAN ERI TOIMIALOILLA VUOSINA 2003 JA 100% Vaikutusmahd. paljon Vaikutusmahd. melko paljon 80% Vaikutusmahdollisuudet Vaikutusmahdollisuudet Vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin työtahtiin töiden jakoon 60% 52% 49% 46% 43% 44% 46% 44% 47% 46% 44%43% 43% 44% 44% 39% 43% 41% 39% 35% 33% 33% 39% 35% 38% 32% 28% 27% 23% 30% 31% 26% 28% 28% 27% 29% 25% 26% 25% 29% 20% 0% Kunnat '03 '04 Valtio '03 '04 Yks.sektori '03 '04 Sosiaali '03 '04 Terveys '03 '04 Opetus '03 '04 Muut '03 '04 Kunnat '03 '04 Valtio '03 '04 Yks.sektori '03 '04 Sosiaali '03 '04 Terveys '03 '04 Opetus '03 '04 Muut '03 '04 Kunnat '03 '04 Valtio '03 '04 Yks.sektori '03 '04 Sosiaali '03 '04 Terveys '03 '04 Opetus '03 '04 Muut '03 '04 Kuntien palkansaajilla on edelleen muita heikommat mahdollisuudet vaikuttaa työtahtiin, mikä johtuu terveydenhoidon henkilöstön muita hankalammasta tilanteesta. Myös vaikutusmahdollisuuksissa työtahtiin on tapahtunut kunnan sektoreiden välillä erisuuntaista kehitystä. Terveydenhuollon osalta vaikutusmahdollisuudet työtahdin määräytymiseen ovat vähentyneet selvästi. Ryhmässä muut ovat vaikutusmahdollisuudet työtahtiin kehittyneet myönteisesti. Vaikutusmahdollisuuksien alueista mahdollisuudet vaikuttaa töiden jakoon ovat suhteellisesti vähäisimmät kaikilla sektoreilla, myös kunta-alalla. Kunta-alalla sosiaalitoimen palkansaajat voivat vaikuttaa eniten töidensä jakoon, tosin viimeisen vuoden aikana nämä vaikutusmahdollisuudet ovat hieman vähentyneet. Toisaalta opetustoimessa ja ryhmässä muut palkansaajien vaikutusmahdollisuudet ovat vuoden aikana lisääntyneet. 1 67 % ei ole koskaan itse kokenut kiusaamista tai väkivaltaa työuransa aikana; 74 % ei ole kokenut kiusaamista tai väkivaltaa koskaan nykyisessä työpaikassaan; 83 % ei tällä hetkellä itse kärsi kiusaamisesta tai väkivallasta.
16 Opetustoimessa ja ryhmässä muut palkansaajien vaikutusmahdollisuudet työssä ovat kaikilla osaalueilla parantuneet vuoden aikana. Vastaavasti sekä terveys- että sosiaalitoimen henkilöstön vaikutusmahdollisuudet työssään, eli tässä työn autonomiaa mittaavassa asiassa, ovat huonontuneet. Osaaminen ja suoritusvaatimukset Henkilöstön laadun parantaminen työnantajan kustantaman koulutuksen kautta on varsin yleistä kaikilla kunnan toimialoilla ja sen merkitys on vain kasvamassa. Kaikilla muilla aloilla paitsi opetustoimessa suurempi osa palkansaajakuntaa oli koulutuksessa vuonna kuin 2003. Työnantajan kustantama koulutus on yleisintä, ja samoin eniten lisääntynyt terveydenhuollossa, jossa peräti kaksi kolmasosaa henkilöstöstä oli ollut koulutuksessa. Työntekijöiden suoritusvaatimukset ovat aikaisempaa useamman mielestä lisääntyneet terveydenhuollossa ja ryhmässä muut. Työtehtävien korkeat suoritusvaatimukset ovat olleet pitkään suurin ongelma tai haaste terveydenhuollossa, ja vuonna tämä ero muihin toimialoihin on kasvanut. HENKILÖSTÖN OSAAMINEN JA SUORITUSVAATIMUKSET KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 2003- % 100 80 60 40 Osallistunut työnantajan maksamaan koulutukseen 55 52 57 66 58 58 49 50 Työtehtävien suoritusvaatimukset Mahdollisuus käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan työssään 20 0 Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut Sos. Terv. Opet. Muut -20 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 Lisääntynyt 52 55 57 66 58 58 49 50 55 53 62 68 51 50 44 53 26 28 32 30 27 20 21 28 Koulutukseen osallistuneiden %-osuus Vähentynyt -1-1 -1-1 -2-2 -1-1 -4-3 -3-2 -3-5 -2 0 (ks. luvut pylväiden yläpuolella) Balanssi 54 52 61 67 49 48 43 52 22 25 29 28 24 15 19 28 Mahdollisuuksissa käyttää ammatillista osaamistaan on tapahtunut merkittäviä muutoksia ryhmässä muut ja opetustoimessa. Näiden alojen keskinäinen kehitys on ollut tässä kysymyksessä vastakkaissuuntaista. Ryhmän muut palkansaajat voivat käyttää entistä paremmin osaamistaan työssä, mutta opetusalan palkansaajien kohdalla tilanne on tässä suhteessa heikentynyt. Toisaalta suoritusvaatimusten lisääntyminen sekä osallistuminen koulutukseen on selvästi voimakkaampaa kuin palkansaajien kokema mahdollisuus käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan työssään. Käytännössä tämä osoittaa, että työpaikoilla edelleen hukataan tai ainakin vajaakäytetään henkilöstön käytössään ja hallussaan olevaa osaamista työssään.
17 Työkyky ja työkyvyn ylläpito eri sektoreilla Lähes jokaisella suomalaisella työpaikalla on vuoden aikana toteutettu jonkinlaista tykytoimintaa. Sen sisältö on hyvin laaja-alaista ja toiminta on ilmeisesti edelleen monipuolistumassa. Tyky-toimintaa on enemmän julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Muuhun työelämän kehittämiseen verrattuna tyky-toiminta on lisääntynyt selvästi voimakkaammin. Osa tästä lisäyksestä saattaa johtua siitä, että tyky-toiminnan sisällön laajetessa aikaisemmin muuksi kutsuttua toimintaa liitetään nyt selkeästi osaksi työkyvyn ylläpitoon kytkeytyvään kehittämistyöhön. Työntekijöiden osaamisen ja ammattitaidon lisääminen on ollut useita vuosia tyky-toiminnan yleisin ja samalla yksi keskeinen sisältö julkisella sektorilla, niin valtiolla kuin kunta-alalla. Yksityisellä sektorilla, ja etenkin teollisuudessa työturvallisuus on puolestaan ollut yleisin asia. Vuonna panostaminen henkilöstön kuntoon, terveyteen ja elintapoihin vaikuttamiseen on hieman vähentynyt kaikilla sektoreilla, ollen edelleen valtiolla selvästi runsainta. Työturvallisuuteen on panostettu hieman edellistä vuotta voimakkaammin kunnissa ja yksityisellä sektorilla MITEN KUNNAN ERI TOIMIALOILLA ON PYRITTY SYSTEMAATTISESTI VAIKUTTAMAAN TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖKYVYN YLLÄPITÄMISEEN VUOSINA 2003 JA % 100 80 TYÖNTEKIJÖIDEN AMMATTITAITO TYÖNTEKIJÖIDEN KUNTO, TERVEYS JA ELINTAVAT TYÖTURVALLISUUS 60 40 20 0 SOSIAALI- TERVEYS OPETUS MUU SOSIAALI- TERVEYS OPETUS MUU SOSIAALI- TERVEYS OPETUS MUU TOIMI TOIMI TOIMI '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 '03 '04 Jonkin verran 67 64 68 58 70 52 54 61 49 54 55 50 52 43 57 52 60 58 61 59 57 56 55 59 Paljon 18 22 18 25 11 25 17 18 14 14 15 11 10 13 16 18 15 19 16 22 13 21 20 21 Sosiaalitoimessa ja ryhmässä muut on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota miltei kaikkiin työkykytoiminnan osa-alueisiin. Kiinnostava havainto on, että vuonna kaikilla kunnan toimialoilla niiden palkansaajien osuus, jotka kokivat työnantajan kiinnittäneen paljon huomiota ammattitaidon ylläpitämiseen, on suurempi kuin edellisenä vuonna. Toisaalta niiden osuus, jotka kokivat jonkin asteista huomiointia kyseisessä asiassa, on pienentynyt kaikilla muilla aloilla, paitsi ryhmässä muut. Sosiaalitoimessa on kiinnitetty aikaisempaa enemmän huomiota myös työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin sekä turvallisuuteen työssä. Muilla aloilla kuntoon, terveyteen ja elintapoihin panostaminen on ollut vuonna hieman vähäisempää kuin aiemmin. Työympäristön turvallisuuteen osana tyky-toimintaa on panostettu vuoden aikana aiempaa voimakkaammin kunnan kaikilla toimialoilla. Lisäys aikaisempaan verrattuna on ollut voimakkainta opetustoimessa.
18 Poissaolot oman sairauden takia Pitkällä aikavälillä sairauspoissaolot ovat lisääntyneet ja pidentyneet kunnissa. Vuonna muutokset olivat suhteellisen vähäisiä edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden aikana ainakin yhden päivän oman sairauden takia poissaolleiden osuus oli 64 prosenttia ja se kasvoi yhdellä prosenttiyksiköllä. Poissaolleiden osuudet kasvoivat sosiaali- ja terveystoimessa ja vähentyivät opetustoimessa sekä ryhmässä muut. Taulukko 4. Niiden palkansaajien %-osuus, jotka ovat olleet ainakin yhden päivän poissa vuoden aikana oman sairauden takia vuosina 2001-. 2001 % 2002 % 2003 % % Muutos 2003- %-yks. Kunta-alan työntekijät 62 60 63 64 +1 - Sosiaalitoimi 67 64 68 70 +2 - Terveystoimi 60 62 65 66 +1 - Opetustoimi 60 58 61 59-2 - Muut 58 57 59 58-1 Kaikki palkansaajat 60 57 60 60 0 POISSAOLOPÄIVÄT OMAN SAIRAUDEN TAKIA 2003 ja Mukana kaikki palkansaajat; myös ne, jotka eivät ole olleet vuoden aikana päivääkään poissa oman sairauden takia Kaikki sairaspoissaolot Miehet Naiset 7,6pv 7,5pv 8,5pv 8,0pv 8,4pv 9,3pv Keskiarvo '03 Keskiarvo '04 18-24-vuotiaat 25-34-vuotiaat 35-44-vuotiaat 45-54-vuotiaat Yli 54-vuotiaat 2,7pv 4,6pv 5,4pv 7,2pv 7,5pv 8,5pv 10,7pv 11,1pv 10,7pv 11,1pv Teollisuus Yks.palvelut Kunnat Valtio 5,4pv 7,0pv 7,6pv 7,1pv 7,2pv 8,3pv 10,4pv 10,8pv 0,0pv 2,0pv 4,0pv 6,0pv 8,0pv 10,0pv 12,0pv 14,0pv Sairauspoissaoloja koskevat tiedot perustuvat seuraavaan kysymykseen: Montako päivää olette ollut poissa töistä oman sairauden takia viimeksi kuluneen vuoden aikana? Kysymys on poissaolosta oman sairauden takia (joiden lukumäärää on kysytty erikseen) ja poissaoloja on mitattu työpäivinä vuodessa. Sairauspoissaolot voidaan laskea useilla eri tavoilla. Esim. Sairauspoissaolojen keskimäärä = Sairauspoissaolojen yhteismäärä jaettuna työpaikan/sektorin ym. henkilöstön lukumäärällä (tai vastaava mediaani)
19 Sairauspoissaolojen keskipituus = sairauspoissaolojen yhteismäärä jaettuna poissaolleiden lukumäärällä (tai vastaava mediaani) Lisäksi voidaan laskea esim. vähintään kymmenen päivää oman sairauden takia poissaolleiden osuus, vakuutusten korvaamien poissaolopäivien määrä jne. POISSAOLOPÄIVÄT OMAN SAIRAUDEN TAKIA 2001-20,0 Kunnat 16,3 16,8 16,7 Valtio Teollisuus Yks.palv. 15,0 10,0 5,0 12,0 7,7 10,2 10,4 10,8 10,7 7,0 13,4 9,1 12,2 7,2 8,4 5,4 14,3 13,1 7,6 7,5 14,3 8,3 11,7 7,0 10,6 5,8 11,2 6,8 12,5 7,6 11,6 7,1 0,0 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 Keskiarvo (poissaolon pituus päivää/vuosi) Keskiarvo (poissaolopäiviä/koko henkilöstö) 25,0 20,0 15,0 10,0 5,0 POISSAOLOPÄIVÄT OMAN SAIRAUDEN TAKIA 2001 - KUNNAN ERI TOIMIALOILLA 18,3 12,2 Sosiaali 20,2 13,0 17,0 16,4 11,6 11,4 13,2 8,0 Terveys 14,4 8,9 12,0 7,8 14,6 9,6 12,0 7,2 Opetus 14,6 8,5 15,2 9,2 9,7 5,8 14,9 15,8 8,7 8,9 Muu 16,4 9,7 21,6 12,7 0,0 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 2001 '02 '03 '04 Keskiarvo (poissaolon pituus päivää/vuosi) Keskiarvo (poissaolopäiviä/koko henkilöstö)
20 Koko kunta-alan henkilöstömäärään suhteutettuna sairauspoissaoloja oli vuoden aikana keskimäärin 10,8 päivää työntekijää kohti. Keskiarvo kasvoi 0,4 prosenttiyksiköllä vuoden aikana. Kaikkien muiden sektoreiden palkansaajien osalta suunta oli päinvastainen, selvästi aleneva. Poissaolojen keskipituus ei kuitenkaan kasvanut vuonna, ja se oli koko kuntasektorilla 16,7 päivää vuodessa. Muilla sektoreilla poissaolojen keskipituus vuonna oli kunta-alaa alhaisempi, ja alenemiskehitys samalla suhteellisen voimakas edellisvuodesta. Kuntasektorin sisällä sairauspoissaolot ovat pidentyneet erityisesti toimialalla muut, jolla kaikkiin työntekijöihin suhteutettu poissaolojen pituuden keskiarvo oli 12,7 päivää vuodessa. Edelliseen vuoteen verrattuna lisäys oli 3 prosenttiyksikköä. Poissaolleiden määrä ei ole kasvanut. Sen sijaan poissaolojaksot ovat pidentyneet. Tämä näkyy keskimääräisen poissaolon pituuden kasvuna yli viidellä päivällä vuodessa. Terveydenhuollon henkilöstön sairauspoissaolot sekä lisääntyivät että pitenivät. Terveydenhuollossa sairauspoissaolojen keskimääräinen pituus jää silti edelleen selvästi koko kuntasektorin keskiarvon alapuolelle. Sosiaalitoimessa useita vuosia jatkunut poissaolojen vähenemistrendi on jatkunut vuonna. Opetustoimessa useita vuosia näkynyt sairauspoissaolojen kasvutrendi on puolestaan taittunut vuoden aikana. Opetustoimen henkilöstön sairauspoissaolojen pituudet, poissaolopäivien määrät sekä sairauspoissaolleiden henkilöiden määrät olivat kunta-alan toimialoista alhaisimmat. Lisätietoja: Tilastokeskuksen tarjoama palvelu kuntakohtaisten työolobarometrien laatimiseksi http://www.tilastokeskus.fi/tk/el/tyoolot_kuntabarometri.html Työministeriön valtakunnallinen Työolobarometri ennakkotiedot, http://www.mol.fi/ ( Julkaisut Muut julkaisut) Työryhmä: Pekka Ylöstalo ja Juha Antila, työministeriö Timo Suurnäkki, Työturvallisuuskeskus Bjarne Andersson, Kunnallinen Työmarkkinalaitos Irmeli Vuoriluoto, TNJ, kunta-alan pääsopijajärjestöt Oili Marttila, Kirkon sopimusvaltuuskunta