taito-hanke Syyttäjälaitospäivä

2 2014 taito-hanke Syyttäjälaitospäivä Tom IFStröm Mika AALto

sisältö Tässä numerossa Pääkirjoitus: Kuuluuko? Kuuntelen 3 Lapsesta tuli TAITO 4 Korutonta kertomaa talousnäkymistä 7 Mika Aalto: Vain osaava ja jaksava henkilöstö saa aikaan hyviä tuloksia 9 Välihuutoja etiikasta, faktaa valituskuorosta 11 Tom Ifström: Aina tulee uusia juttuja 16 2/2014 19.5.2014 Kanta-asiakkaasta kansalliseksi asiantuntijaksi 18 Ajankohtaista 21 Valtakunnansyyttäjänviraston julkaisema tiedotuslehti syyttäjälaitokselle Henkilöstö 23 Tiedotus tiedotus.vksv@oikeus.fi Päätoimittaja Pilvi Isotalus pilvi.isotalus@oikeus.fi Toimitussihteeri Maria Turkia Puhelin 029 562 0820 Faksi 029 562 0888 PL 333, 00181 HELSINKI (Albertinkatu 25 A) Valtakunnansyyttäjänviraston kiirastorstaina pidetyn munanmaalauskilpailun kauneimman munan palkinnon voitti tämä hurmaava tarkastaja Tiina Rantasen muna. KUVA: MARIA TURKIA vksv.fi Kannen kuva: Markku Ojala

Päätoimittajalta Kuuluuko? kuuntelen Pilvi Isotalus Maailma on nykyisin niin täynnä hälyä, että ihmisen kuuntelemisen taidot ovat uhattuina (HS, 5.5.2014), sanovat asiantuntijat. Tätä aihetta sivusi myös Syyttäjälaitospäivässä työhyvinvoinnista puhunut professori Marja-Liisa Manka. Kun hetken miettii omaan elämäänsä, tämä on totta niin töissä kuin kotonakin. Ei ole varmaan yhtään kokousta, jossa jokaiseen hetkeen ja puheenvuoroon pystyisi keskittymään täydellisesti. Mindfullness-taitoja opiskellut mieheni sanoo noin 16 yhteisen vuoden aikana kuunnelleensa minua oikeasti kerran. Tämä on tietysti kärjistys, mutta ehkä siinä piilee totuuden siemen. Milloin itse kuuntelit toista ihmistä aidosti ja keskittyen ilman, että mietit jo omaa puheenvuoroasi tai ajattelit päivän kauppalistaa? Kuuntelemisen epäonnistumiseen on muitakin syitä kuin häly. Emme esimerkiksi keskity tai emme yksinkertaisesti pidä kaikkia puhujia kuuntelemisen arvoisina. Kuuntelemista ei myöskään arvosteta nykyisin tarpeeksi. Mielenkiintoisena ja pätevänä pidetään sitä, joka osaa nopeasti ja painokkaasti kertoa oman mielipiteensä. Mutta onko se enää aitoa keskustelua, jos puhutaan toisten päälle ja pompotellaan vain omia painavia sanoja? Eikö aidossa keskustelussa kuunnella ja pohdita toisen sanomaa ennen oman asian esiin tuomista? Meillä on myös erilaisia tapoja keskustella ja kuunnella. Annettaisiinko jatkossa enemmän arvoa myös harkitsevalle tavalle osallistua? Kuten Matti Nissinen tässä lehdessä (s. 4) kirjoittaa, viestintä on vaikeaa. Usein sen epäonnistumisesta syytetään viestin lähettäjää, mutta myös vastaanottajassa kuuntelijassa voi olla vikaa. Tai eihän vika hänen ole, jos pää ja arki ovat täynnä liikennettä, puhelimia, somea, uutisia, hankkeita ja työryhmiä. Puolet vuorovaikutuksesta on kuitenkin kuuntelemista. Kuunteleminen on eri asia kuin kuuleminen. Kuunnellessamme otamme vastaan ja tulkitsemme myös sanatonta viestintää, eleitä ja ilmeitä. Kuunteleminen tarkoittaa kuulemansa ymmärtämistä ja siihen reagoimista. Kuuntelemista voi myös harjoitella ja siinä voi kehittyä. Kuunteleminen vaatii vähintäänkin keskittymistä, aktiivisuutta ja motivaatiota. Onhan mielenkiintoista ja itselle tärkeää asiaa paljon helpompi kuunnella kuin tylsää ja turhaksi koettua. Hyvä kuuntelija osaa erottaa pääasiat sivuseikoista, kuuntelee kaikkia tasapuolisesti, pyrkii ymmärtämään puhujan viestin ja osoittaa kuuntelevansa toista. Tutkimuksissa on havaittu selvästi, että kokemus kuulluksi tulemisesta lisää hyvinvointia. Eikö olekin ihanaa, kun joku aidosti kiinnostuneena kuuntelee juuri sinua? Saman tunteen voisi melko vaivatta itse antaa työkaverilleen, esimiehelleen tai alaiselleen. Saattaisipa se auttaa myös asioiden jakamisessa ja ymmärtämisessä. Syyttäjän työssä kuunteleminen on tärkeää. Nimenomaan juristien puheviestintää tutkittaessa on havaittu, että onnistunut kuunteleminen edistää myös kuuntelijan työhyvinvointia. Kun juristi keskittyy kuuntelemiseen ja tuntee onnistuneensa siinä, myös tunne työssä onnistumisesta kasvaa. Ja tämä taas lisää työhyvinvointia. PS. Tätä kirjoitusta varten on kuunneltu puheviestinnän professori Pekka Isotalusta sekä työhyvinvoinnin ja johtamisen professori Marja-Liisa Mankaa. m 3

Lapsesta tuli TAITO m Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen 4 Tunnetta mukana V altakunnansyyttäjälläkin on tunteet. Työasioissa niiden näyttäminen ei kuitenkaan ole aina viisasta eikä aina siviilissäkään. Kiivaalle provosoitumiselle olisi osaamisen ja erikoistumisen kehittämistyössä jo tähän mennessä ollut erinomaisia mahdollisuuksia. Mainitsen niistä jäljempänä muutaman esimerkin, mutta pääasia kiitokset ensin. Osaamisia ja erikoistumisia käsitelleestä muistiosta 29.1.2014 pyydettiin ja saatiin mittava lausuntopalaute. Asiaa on nyt pohdittu virastoissa, niiden yt-elimissä, Syyttäjäyhdistyksessä ja eräillä muillakin tahoilla. Haluan tässä jutussa paitsi kertoa asian jatkovalmistelusta myös samalla lämpimästi kiittää koko syyttäjäkuntaa lausuntopalautteesta. Siinä oli lukuisia sellaisia ajatuksia, jotka ovat saman tien vaikuttaneet jatkovalmistelun sisältöön ja suuntaan. Kerron niistäkin jäljempänä muutamia esimerkkejä. Lapsi on valmistelun edetessä ehditty jo nimetäkin. Sen kaikki eri osat kattavana hankenimenä on TAITO. Lausuntopalaute toi esiin myös viestinnän vaikeudet. Oikeasti vasta karkean suunnittelun vaiheessa olevasta asiasta on mahdotonta antaa valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Sitä varten juuri tarvitaan jatkovalmistelua. Tärkeää on nostaa esille kysymyksiä, joissa jatkovalmistelua tarvitaan. Nyt niitäkin kertyi lausuntopalautteessa lisää suuri joukko. Erityinen kiitos myös niistä. Erilaisilta väärinymmärryksiltä ei vältytty tälläkään kertaa. Omasta näkökulmastani niistä pysäh- dyttävimpiä ja samalla provosoivimpia olivat seuraavat: Muistiosta heijastuu kummallinen näkemys syyttäjien nykyisen osaamisen laaja-alaisesta puutteellisuudesta tai epäpätevyydestä, muistio heijastaa erikoista epäluottamusta myös nykyistä erikoistumisjärjestelmää kohtaan ja hanke on peitelty säästöohjelma vailla mitään syyttäjille tarjottavaa porkkanaa. Muistion kirjoittajana saanen tässä ennen jatkovalmistelun selostamista julkisesti kommentoida edellä referoitua kritiikkiä. En tunne ketään, joka olisi itseäni ylpeämpi nykyisen syyttäjäkunnan osaamisesta Syyttäjälaitoksenkin toiminnalle elintärkeä luottamus rakentuu vahvasti kahdelle kivijalalle. Toinen on se, että syyttäjälaitos on ehdottoman puolueeton: emme suosi emmekä syrji ketään. Toinen on osaaminen: kykenemme hoitamaan jutun kuin jutun ilman, että syyttäjän osaamista perustellusti asetetaan kyseenalaiseksi. Meidän jokaisen täytyy jatkuvasti päivittää osaamisiamme, koska maailma ympärillämme lait, rikosilmiöt, koko yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa. Työnantajan velvollisuus on analysoida toimintaympäristöään ja siitä johdettavissa olevan osaamisen kehittämistarpeita sekä luoda parhaansa mukaan edellytyksiä työntekijöidensä ammattitaidon kehittymiselle. Sitä kautta rakennetaan edellytyksiä myös tuon luottamuksen säilymiselle ja vahvistumiselle. Minun on mahdotonta nähdä sitä negatiivisena asiana, kenenkään epäilemisenä saati tuomitsemisena.

KUVA: MARKKU OJALA En tunne ketään, joka olisi itseäni ylpeämpi nykyisen syyttäjäkunnan osaamisesta. Mutta en toisaalta ole jäämässä keinutuoliin paukuttelemaan henkseleitäni jos minulla sellaiset olisi nykysysteemin kaikkivoipaisuutta ja erinomaisuutta julistamaan. Se voi kavalasti muuttua menneen maineen muistelemiseksi. Peittoa lyhennettävä toisesta päästä? Säästöohjelman leima tälle hankkeelle lienee lyöty sillä perusteella, että toisaalla (Akkusastoori 3/2013, s. 6-7) olen kertonut talouden reunaehdoista ja syyttäjien palkkarakenteesta, ja jossakin toisaalla olen jättänyt lupaamatta, että hankkeen myötä palkat nousisivat, tai kertomatta, kuinka monta erikoissyyttäjää meillä tulevaisuudessa on. Kirjoitamme yhdessä Christer Lundströmin kanssa tässä lehdessä myös lähivuosien talousnäkymistä vähän laajemmin (ks. s. 7). Siitä jutusta saanee vähän yleistä ymmärrystä sille, mitä on mahdollista luvata ja mitä ei. Mitä erikoissyyttäjien lukumääriin tulee, sen selvittäminen on jo työn alla. Olen samana päivänä, kun tätä kirjoitan (6.5.), antanut nk. resurssityöryhmälle osana TAITO-hanketta toimeksiannon laskea ja arvioida siihen vaikuttavia Se voi kavalasti muuttua menneen maineen muistelemiseksi. seikkoja. Hankesuunnitelma toimeksiantoineen löytyy intrasta. Samalla työryhmä selvittää, olisiko nyt käsillä sellaisia toiminnallisia, erittäin painavia syitä, joiden johdosta erikoissyyttäjien lukumäärää pitäisi jopa lisätä nykyisestä. Toisaalta, kun syyttäjälaitoksen määrärahakehitys on laskeva, peittoa olisi silloin lyhennettävä toisesta päästä eli tarvittaessa vähennettävä syyttäjien kokonaismäärää. Samalla tulee tehtäväksi arvio siitä, mikä olisi toiminnallisesti tarkoituksenmukaisin tapa kohdentaa syyttäjälaitoksen erikoissyyttäjätasoinen osaaminen kuinka monta ja minkä erikoistumisalueen tehtävämääräystä tulee mihinkin virastoon. Uskon siihen, että lopputulos on tarvittaessa täydennyskoulutuksen ja muiden siirtymäjärjestelyjen keinoin saatavissa sellaiseksi, ettei hysterian lietsomiseen ole järjellistä aihetta. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan annetaan ensin tämän työryhmän, jossa syyttäjäyhdistykselläkin on edustajansa, tehdä oma työnsä. Hankesuunnitelma työn perustana Kaiken kaikkiaan osaamisen ja erikoistumisen käsittely on tähän asti ollut luonteeltaan ideoivaa ja erilaisia näkökohtia ja mielipiteitä esille nostavaa. Ziljoona kysymystä odottaa ratkaisuaan. Asiassa eteneminen edellyttää tarvittavan päätöksenteon perusteeksi soveltuvaa varsinaista valmistelua toteuttamiskelpoisine suunnitelmineen. Sitä varten hankkeen sisältönä on syyttäjien osaamisen kehittämistä ja erikoistumisjärjestelyjä koskeva jatkosuunnittelu ja täytäntöönpanon valmistelu yhtenä kokonaisuutena. Tämän tulee tapahtua siten, että nykyinen avain- ja erikoissyyttäjäjärjestelmä voidaan korvata 5

6 uudistetulla järjestelmällä valtion virka- ja työehtosopimuksen päättyessä 1.2.2017 lukien. Valmistelu on tarkoituksenmukaista tehdä neljässä osassa: laskenta, osaamiset, hallinnointi ja ohjaus. Laskennan sisällöstä kirjoitin jo edellä. Osaamisiin asetettava työryhmä määrittelee sisältöä tällä sivulla olevan kaaviokuvan mukaisille osaamisille. Kaaviota on lausuntopalautteen perusteella yksinkertaistettu. Käytännössä kyse on vahvasti sen yläpään rakenneosista, koska yleis- ja täydennysopinnoissa ajantasaistamisen ja uudistamisen tarpeita on käsittääkseni huomattavasti vähemmän. Tälle työryhmälle tulevat toisaalta pohdittaviksi koko kaavion toiminnan kannalta olennaiset osaamiskartoituksen ja oppimispolkujen suunnittelemisen kysymykset. Ajatukset tasokokeista saivat lausuntopalautteessa syyttäjäkunnan pelon- Ajatukset tasokokeista saivat lausuntopalautteissa yksimielisen tuomion. Helsinki) virastorakenteessa hyvä malli ei välttämättä toimi monipaikkaisessa virastossa (esim. Itä- Suomi). Toinen osa työryhmän työssä on mahdollisimman kattavien hallinnollisten pelisääntöjen luominen mitä erilaisimpiin muutos- ja erityistilanteisiin. On hyödyllistä ja raivonsekaisen, yksimielisen tuomion. Niiden sisältö ja idea tulivat ehkä osittain väärin ymmärretyiksi, mutta joka tapauksessa osaamisten työryhmän toimeksiantoon tulee sisältymään vain oppimisen (välttämättömän) kontrollin menetelmitä, etukäteen tietää pelisäännöt vaikkapa sii- miten tehtävämääräyksen osalta toimitaan, kun erikoissyyttäjä hakeutuu toiseen syyttäjänvirastoon, jää osa-aikaeläkkeelle tai lähtee määräajaksi esimerkiksi Eurojustiin. en ja käytäntöjen pohdinta. Tarvitsemme siitä kertyvää tietoa myös opetuksen laadun arviointiin ja kehittämiseen. Hallinnoinnin hankeryhmän toimeksianto tulee olemaan tietyllä tavalla kaksijakoinen. Ensimmäinen iso asia on sen selvittäminen, millä tavoin järjestetty juuttujako syyttäjänvirastoissa parhaiten tukisi osaamisten kehittymistä ja toisaalta voisi samalla tehokkaimmin hyödyntää olemassa olevia osaamisia. Tämän pohdinnan vaikeuskerrointa lisää se, että yhden toimipaikan (esim.

Ohjauksen hankeryhmän idea perustuu siihen, että tämäkään systeemi ei pyöri itsekseen, vaan tarvitsee erilaista tavoitteellista ohjausta ja osaamisen johtamista. Itse näen yhdeksi nykysysteemin ilmeisimmistä kehittämiskohteista sen, miten teemme yksilöllisestä osaamisesta yhteistä eli miten syyttäjälaitoksen sisällä muutenkin kuin perinteisen kurssituksen keinoin hyödynnämme jo olemassa olevaa osaamispääomaamme. Tiimien idea perustuu juuri tähän. Muistelen vieläkin joitakin hyviä ympäristörikosten avainsyyttäjäryhmän tapaamisia, joissa näin tapahtui. Joku meistä oli oppinut jotakin tärkeää jollakin seminaarimatkalla tai jostakin omasta casesta, ja se tieto sitten jaettiin. Osaamisen jakamiseen kuuluu myös se, että erikoissyyttäjillä tulee olla kouluttajatehtäviä tarpeen mukaan. Ohjaukseen liittyy sekin, että joku kantaa vastuun koko systeemin ja joku toinen jonkin sen osan toimivuuden seurannasta ja kehittämisestä. Kumpikin tarvitsee tehtävästään suoriutumista varten arviointi- ja palautetietoa. Entäs palkka? Tämä hanke ei ole palkkauksen uudistamishanke. Palkkausjärjestelmän uudistaminen kuuluu syyttäjien arviointi/ves-ryhmän toimivaltaan, ja palkoista määrätään virkaehtosopimuksella. Toisaalta tällä hankkeella on kohtalonyhteys palkkaukseen sillä tavoin, että osaamisen lisääminen mahdollistaa aiempaa vaativampien asioiden menestyksellisen hoitamisen, ja hyvän suoriutumisen on oikein antaa vaikuttaa myös palkan määrään. Uudella, tarkentavalla virkaehtosopimuksella sitten aikanaan konkretisoidaan se, mitä edellä todettu tarkoittaa. Se tosiasia, että kehykset ovat kiristymässä, ei voi olla esteenä uu- Meillä on den suunnittelulle. Asia on oikeastaan päinvastoin: juuri nyt on hyvä aika se kohtalokas yhdestoista hetki pohtia, mitä voisimme tehdä fiksummin ja miten, jotta syyttäjälaitoksen suorituskyky säilyisi mahdollisimman hyvänä. Silloin on ihan hyvä katsoa välillä myös peiliin ja kysyä siellä näkyvältä henkilöltä, mitä osaamisillesi laajasti ottaen kuuluu. Esimerkiksi tietotekniikan tehokas käyttäminen on merkittävä työn hallinnan väline, eikä sen kohentamista kannata lykätä AIPA- eikä millään muullakaan sitku-verukkeella. Kaiken kaikkiaan nyt on pidettävä pallo hallussa, vaikka välillä keskenämme kinattaisiinkin siitä, kenen vuoro on kuljettaa tai potkaista. Meillä on itsellämme paras ymmärrys siitä, mitä pitäisi tehdä. Siitä päättämistä ei pidä pelätä, saati jättää muille. m itsellämme paras ymmärrys siitä, mitä pitäisi tehdä. Korutonta kertomaa talousnäkymistä m Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ja valtionsyyttäjä Christer Lundström Valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksiksi vuosille 2015 2018 (kehyspäätös) käsitellään parhaillaan eduskunnassa ja keskushallinnossa sekä myös täällä VKSV:ssa. Budjettisalaisuus estää paljastamasta vielä tarkkoja lukuja ja muita yksityiskohtia, mutta on syytä jo nyt kertoa asiasta yleisesti. Usein vain huonot uutiset ovat uutisia niin valitettavasti tälläkin kertaa. Oikeusministeriölle on selonteossa osoitettu oma kehys, ja sen puitteissa ministeriö on edelleen osoittanut syyttäjälaitokselle tulevien vuosien määrärahakehyksen. Sen mukaan rahoituksemme pienenee selkeästi koko kehyskauden ajan. Taloutemme edellyttää jo lähivuosina merkittävää henkilöstön vähentämistä. Kyse on kymmenistä henkilötyövuosista, osa syyttäjiä ja osa sihteereitä. 7

Oikeusturvaohjelma ripeästi täytäntöön Olemme lausuneet asiasta perustuslaki-, hallintoja lakivaliokunnille sekä kertoneet, mitä vaikutuksia on odotettavissa. Samassa kehyspäätöksessä mainitut oikeusturvatavoitteet eivät voi toteutua näin merkittävästi hupenevan henkilöstön takia. Nykyinen myönteinen kehitys kääntyy nopeasti jyrkän kielteiseksi. Selonteossakin mainitun oikeusturvaohjelman ripeä ja täysipainoinen täytäntöönpano ei edes toteutuessaan toisi syyttäjälaitokselle vastaavaa helpotusta työmäärissä. Siitä huolimatta oikeusturvaohjelman kaikki rikosprosessiin liittyvät esitykset tulisi saada nopeaan valmisteluun ja mahdollisimman pikaisesti toteutettua, jotta syyttäjälaitoksen työkuorma ei kehittyisi täysin hallitsemattomaksi. Jos niin tapahtuu, myös oikeusturva rikosasioissa rapautuu nopeasti erityisesti erilaisten viivästymisten vuoksi. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään hallituksen toimenpide-kertomuksesta vuodelta 2008 (PeVM 1/2010 vp) laajasti käsitellyt oikeudenkäyntien viipymisiin liittyviä ongelmia. Samaan aiheeseen perustuslakivaliokunta on palannut lausunnossaan vuoden 2012 talousarviosta (PeVL 13/2011). Viime vuosina Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole enää moittinut Suomea pitkistä käsittelyajoista rikosasioissa. Tosin hyvityksiä on maksettu. Kehysten valossa on syytä varautua siihen, että moitteita on taas tulossa. Ainakin hyvitystapaukset ja niihin tarvittava rahamäärä lisääntyvät merkittävästi. Olemme tähdentäneet, että syyttäjät voivat lähinnä vain lakisääteisen esitutkinnan rajoittamisen kautta vähäisessä määrin itse vaikuttaa saapuvien asioiden määrään. Toisaalta tuomioistuimiin päätyy vain sen verran rikosasioita, kuin syyttäjät sinne ehtivät toimittaa. määräaikaista kohdennusta voidaan pitää myös perustuslaillisesta näkökulmasta ongelmallisena. Itsenäisen ja riippumattoman syyttäjälaitoksen toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu edellyttäisi pysyvämpää rahoituspohjaa. Tähän asiaan lakivaliokunta on jo aiemmin pari kertaa kiinnittänyt huomiota. Tiukkenevat kehykset tarkoittavat käytännössä sitä, että avoimia virkoja ei aina ole varaa täyttää. Mahdollisesti kehyskauden lopulla tarvitaan muitakin toimia. Tämä edellyttää jokaiselta syyttäjänvirastolta vastuullista ja pitkäjänteistä henkilöstösuunnittelua sekä monimuotoista yhteistyötä virastojen ja VKSV:n kesken henkilöstöasioissa. Sisäisiä prosesseja kehitetään Sitäkin olemme korostaneet, että syyttäjälaitoksessa on eri tavoin kehitetty sisäisiä työprosesseja ja etsitty säästökohteita. Osana sitä on jo toteutettu merkittävä rakennemuutos, jolla virastojen lukumäärää on vähennetty yli 60:stä 11:een. Samassa yhteydessä toimistohenkilöstön määrää on vähennetty vuodesta 2005 lukien yli 40 henkilötyövuodella eli yli 20 prosentilla. Organisaation rakennetta muuttamalla ei syyttäjälaitoksessa ole enää saavutettavissa merkittäviä säästöjä. Meillä on myös kokemustietoa määrärahaleikkausten vaikutuksista. Vuonna 2007 henkilöstö väheni samoista syistä edellisen kerran: syyttäjien määrä väheni 17,6 henkilötyövuodella ja toimistohenkilökunta 11,7 henkilötyövuodella. Tämä johti siihen, että siirtyvien asioiden määrä kasvoi noin 4 000 asialla ja käsittelyajat pitkittyivät merkittävästi. Samalla koulutettua henkilöstöä siirtyi syyttäjälaitoksesta muihin töihin, eikä heitä enää saatu takaisin, kun vuonna 2008 määrärahatilanne taas mahdollisti henkilöstömäärän kasvattamisen. Uutta henkilöstöä oli taas koulutettava alusta alkaen. Työnantajakuvaamme jäi ikävä tahra. 8 Henkilöstömenot suurin menoerä Henkilöstömenot ovat noin 85 % syyttäjälaitoksen kokonaismenoista. Siksi kehysleikkaukset tarkoittavat käytännössä aina henkilöstömäärän vähentämistä. Pelkästään harmaan talouden torjuntaan saadun rahoituksen poistuminen vuonna 2016 tarkoittaa rahasummaa, joka vastaa yli 30 syyttäjän vuosipalkkaa. Siihenkin olemme kiinnittäneet eduskunnan huomiota, että näin suurta Nykyisen Sakari-järjestelmän korvaaminen modernilla, työntekoa monipuolisesti tukevalla AIPAtietojärjestelmällä on välttämätöntä. Rakentamisvaiheessa ne edellyttävät merkittäviä rahallisia ja henkilöpanostuksia myös meiltä. Jotta syyttäjälaitos selviytyisi alenevilla kehyksillä tehtävistään, olisi myös kiireesti käynnistettävä uusia työtä säästäviä lainsäädäntötoimia. Esimerkiksi yksinkertaiset kirjalliseen prosessin asiat voisi jatkossa ohjata suoraan poliisilta tuomioistuimeen.

Vain osaava ja jaksava henkilöstö saa aikaan hyviä tuloksia m Teksti ja kuva: Viestintäpäällikkö Pilvi Isotalus Mika Aallon tehtävänä oikeusministeriössä on välittää todellista kuvaa syyttäjälaitoksesta. Hyvät vuorovaikutustaidot ovat tarpeen vuoropuhelussa syyttäjälaitoksen toimijoiden ja Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa. Mika Aalto aloitti viime vuoden elokuussa oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston, syyttäjä- ja rikosseuraamusyksikön, neuvottelevana virkamiehenä. Hän toimii viestinviejänä ministeriön ja syyttäjälaitoksen välillä. Tässä työssä keskeistä on se, että ministeriössä on realistinen kuva syyttäjälaitoksen asemasta ja haasteista nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Se, että ministeriöllä on mahdollisimman oikeaa tietoa syyttäjälaitoksen tilanteesta, on varmasti myös jokaisen syyttäjän etu, Aalto sanoo. Ennen nykyistä tehtäväänsä Aalto ehti työskennellä 13 vuotta talousrikossyyttäjänä Turussa. Yhteensä syyttäjäkokemusta on kertynyt noin 20 vuotta. Aalto on ollut myös useilla ulkomaankomennuksilla. Kun hän palasi erityisavustajan tehtävistä Palestiinasta, hän ajatteli, että ministeriön neuvottelevan virkamiehen työssä voisi olla jotain samaa kuin Palestiinassa tehdyssä työssä. Siellä hän toimi yhdessä antikorruptioviraston ja pääsyyttäjänviraston kanssa tukien ja suunnitellen paikallista syyttäjien toiminta- ja koulutusstrategiaa. Tuntui, että tässä voisi olla samanlaista näkökulmaa asioihin. Voisi keskittyä strategiseen suunnitteluun ja tulevaisuuden visiointiin ja joutuisi katsomaan omaakin työtään eri näkövinkkelistä. Esimerkiksi talousrikossyyttäjän tehtävät vaativat erityisosaamista, ja työ on sidottu määräaikoihin. Ei siinä voi pohtia, pystyisikö tämän työn tekemään eri tavalla tai voisiko sen vaiheistaa, sitä on vain pakko tehdä eteenpäin, hän vertaa. Parikymmentä työryhmäjäsenyyttä Käytännössä Mika Aallon työ koostuu lähes 20 työryhmäjäsenyydestä ja niihin kuuluvista tehtävistä. Hän asuu edelleen Turussa, mutta työhuone on Helsingissä Mannerheimintien varressa. Usein työtehtävät vievät myös maailmalle, kuten Brysseliin. Työhöni liittyy paljon sellaista, mikä ei suoraan kosketa syyttäjiä, mutta välillisesti vaikutukset näkyvät myös heidän arkityössään. Olen mukana esimerkiksi tuomioistuinlaitokseen tai tietotekniikkaan liittyvissä hankkeissa. Aallon tehtävässä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Hän käy tiheää vuoropuhelua syyttäjälaitoksen eri toimijoiden ja Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa. Ministeriöllä taas on omat mekanisminsa tietojen vaihdossa, ja välillä tulee nopeita toimeksiantoja, joita toteutetaan yhteistyössä. Lisäksi Aallon täytyy olla kiinnostunut erilaisista asioista laidasta laitaan AIPAsta Grecoon. Hän osallistuu kiinteästi myös syyttäjälaitoksen tulosohjaukseen. Tulosohjaus ei ole sitä, että osoitetaan resurssit ja odotetaan tuloksia. Sen sijaan, mitä paremmin ymmärrämme haasteet, sitä paremmin osaamme ohjata resursseja. 9

Oikeusministeriön neuvottelevan virkamiehen Mika Aallon työhuone on Helsingissä Mannerheimintien varressa, mutta usein työ vie myös maailmalle, kuten Brysseliin. 10 Mika Aalto kantaa huolta siitä, että olisimme perillä tulevaisuuden tuomista muutoksista. Strategioita luodaan, jotta päädyttäisiin parempaan lopputulokseen ja oltaisiin varautuneita kaikkeen eikä tulisi epämieluisia yllätyksiä. Haastava tulevaisuus Syyttäjätaustasta ja kansainvälisestä kokemuksesta on ollut hyötyä Aallolle tässä tehtävässä. Hän näkee Suomen vahvuutena muun muassa talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaohjelman. Suomessa osataan tunnistaa ja tehdä ero vero-, korruptio- ja talousrikosten välillä, vaikka niissä onkin sama tavoite raha. Aalto pitää hyvänä, että VKSV pohtii parhaillaan, millaisia erikoissyyttäjiä ja yleisosaajia tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Hän uskoo, että kaikki rikokset liittyvät tulevaisuudessa enemmän tai vähemmän tietotekniikkaan, ja siksi myös sen puolen todellista osaamista tarvitaan syyttäjien ammattikunnassa. Aalto sanoo, että tällä hetkellä syyttäjälaitoksen taloustilanne on kohtuullinen, mutta tulevaisuus näyttää haastavalta. Ongelma on se, että budjetista suurin osa on henkilöstömenoja. Siksi on vaarana, että jos säästöjä joudutaan tekemään, ne voivat koskettaa myös henkilöstöä. Jos tälle tielle jouduttaisiin, on taas huolena, että menetetään koulutettua ja osaavaa henkilökuntaa. Eivätkä he palaa, vaikka ajat paranisivat taas. Toisaalta huolenaiheena ovat ne, jotka jäävät ja joutuvat tekemään aiempaa enemmän töitä. Heidän jaksamisestaan ja motivaatiostaan on huolehdittava erityisen hyvin. Tämä vaatii esimiehiltä herkkyyttä seurata työn oikeuden- ja tilanteenmukaista jakamista sekä henkilöstön hyvinvointia. Vain osaava ja jaksava henkilöstä saa aikaan hyviä tuloksia. Kiirehtiessään taas seuraavan kokoukseen, tällä kertaa muun muassa valtakunnansyyttäjän kanssa, Aalto kiittelee työkuvioitaan: Minulla on ollut onni työskennellä aina kivassa työympäristössä. Myös tämä ministeriö on erittäin innostava paikka. "Olen etuoikeutettu, kun saan työskennellä syyttäjälaitoksen kanssa. Arvostan erityisesti sen korkeaa osaamistasoa, Aalto kuittaa. m

SYYTTÄJÄLAITOSPÄIVÄ 21.3.2014 Kuudes Syyttäjälaitospäivä Välihuutoja etiikasta, faktaa valituskuorosta m Teksti: Viestintäpäällikkö Pilvi Isotalus, Kuvat: Markku Ojala ja Maria Turkia Joka kolmas vuosi järjestettävä seminaari keräsi Helsingin yliopiston juhlasaliin 400 kuulijaa. Kuudes Syyttäjälaitospäivä pidettiin 21.3.2014 Helsingin yliopiston juhlasalissa. Joka kolmas vuosi järjestettävä tapahtuma keräsi noin 400 vierasta syyttäjälaitoksesta ja sidosryhmistä. Laadukkaisiin puheenvuoroihin kuului muun muassa professori Marja-Liisa Mankan kiinnostavan ja hauska esitys "Työnilo pää(n)asia". Siinä Manka muun muassa esitteli valituskuoron siis kuoron, joka valittaa. Valtavasti kuulee Suomessakin negatiivista valitusta, vaikka olemme kansainvälisissä vertailuissa maailman kolmanneksi parhaiten pärjäävä maa. Jokaisen tulisi mieluummin keskittyä siihen, mitä osaa, missä on hyvä ja mihin voi vaikuttaa. Mankan mukaan negatiivinen vuorovaikutus tuhoaa yhteyden, neutraali ei riitä, ja vain positiivinen kohtaaminen vie eteenpäin. Työssä tämä tarkoittaa esimerkiksi nyökyttelyä toista kuunnellessa ja kaikkien tervehtimistä. Manka latasi konkreettisia ideoita työpaikoille: murinalaatikosta tehdään hyvän mielen laatikko, kokoukset aloitetaan edellisen viikon tähtihetkellä ja ihmisiä kehutaan selän takana. Raija Toiviaisen esitystä värittivät improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijät Sari Havas ja Elina Stirkkinen katkelmilla syyttäjän tosielämästä. 11

SYYTTÄJÄLAITOSPÄIVÄ 21.3.2014 12 Jälkikäteen tuntui eniten puhuttavan valtionsyyttäjä Raija Toiviaisen esitys Puhetta ja kohtaamisia etiikasta. Sitä värittivät improvisaatioteatteri Stella Polariksen näyttelijät Sari Havas ja Elina Stirkkinen katkelmilla syyttäjän tosielämästä. Yllätysesiintyjä, valtionsyyttäjä Christer Lundström, kommentoi ja haastoi Toiviaisen esitystä toki käsikirjoituksen mukaan. V altakunnansyyttäjän myöntämät syyttäjälaitosmitalit jaettiin käräjätuomari Mikko Jaatiselle ja asianajaja Markku Fredmanille. Kyseessä on arvokkain huomionosoitus, jonka valtakunnansyyttäjä voi myöntää. Mitalia, jonka aiheena on Kaarlo Ignatius, on tähän mennessä jaettu 12 kertaa. Tämänkertaisten mitalinsaajien ansiot liittyvät syyttäjien osaamisen kehittämiseksi tehtyyn pitkäaikaiseen ja vaikuttavaan kouluttajan työhön. "Kumpikin on jostakin löytänyt siihen toistuvasti aikaa vaativan päivätyönsä ohessa. Kummankin työ kouluttajana on merkittävällä tavalla lisännyt huomattavan monen syyttäjän osaamista ja parantanut heidän mahdollisuuksiaan menestyksellä suoriutua tehtävistään", Nissinen perusteli. Syyttäjälaitoksen tunnustuspalkinnon valtakunnansyyttäjä luovutti Lapin syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjälle Maija Monoselle. Palkinnolla halutaan kannustaa ja tukea syyttäjälaitoksen arvojen mukaista työn laadun kehittämistä. Syyttäjänvirastot asettivat omat ehdokkaansa tunnustuspalkinnon saajiksi, ja valinnasta päätti ulkopuolinen valintalautakunta. Ehdokkuuden perustelut julkaistiin Akkusastooreissa 5/2013 ja 1/2014. Syyttäjälaitospäivän puheet intrassa: Toiminta -> Viestintä -> Syyttäjälaitospäivä. m OTL Jacob Söderman kiinnitti puheessaan huomiota rikoslainsäädännön aukkoihin korruption osalta. Hän toivoi, että epäasiallinen lobbaus eli vaikutusvallan väärinkäytön palkitseminen tai sen kauppaaminen kriminalisoitaisiin. Valtakunnansyyttäjä myönsi syyttäjälaitosmitalit käräjätuomari Mikko Jaatiselle (vas.) ja asianajaja Markku Fredmanille. Tunnustuspalkinnon sai kihlakunnansyyttäjä Maija Mononen. Keskellä valintalautakunnan puheenjohtaja, käräjätuomari Kimmo Vanne.

SYYTTÄJÄLAITOSPÄIVÄ 21.3.2014 Syyttäjälaitospäivässä keskusteltiin tiukkaa asiaa tavattiin vanhoja tuttuja ja naurettiin työkavereiden seurassa. 13

SYYTTÄJÄLAITOSPÄIVÄ 21.3.2014 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoi puheessaan, että on viisautta ennakoida ja pyrkiä välttämään pahemmat karikot kansainvälistyvässä ja monimutkaistuvassa maailmassa. Hänen mukaansa syyttäjälaitos on suunnitelmissaan huomioinut hyvin tulevaisuuden haasteet ja panostanut strategian suunnitteluun. Valtakunnansyyttäjän tehtävä on vaativa, ja siinä on pystyttävä ennakoimaan, ministeri totesi. Syyttäjän eri lainkäytölliset roolit ovat jäsennettävissä jo seitsemään koriin aiemman kahden sijaan. Miltä kuulostaisi: Vaihtaa roolia kuin yleinen syyttäjä", ehdotti valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen Syyttäjälaitospäivän avauspuheessaan. 14 Ennen Syyttäjälaitospäivän päätössanoja kuultiin juristikuoro Lain Huutoa, joka lauloi rakkaudesta, koska "syyttäjänkin työssä tarvitaan epäilemättä rakkautta".

SYYTTÄJÄLAITOSPÄIVÄ 21.3.2014 Professori Marja- Liisa Manka piti mielenkiintoisen esityksen työhyvinvoinnista. Aamupäivällä esiintyi pianisti Janne Oksanen. Tärkeä osa Syyttäjälaitospäivää ovat myös tauot: verkostoitumista ja kuulumisten vaihtoa varten. 15

Tom Ifström: Aina tulee uusia juttuja Teksti ja kuva Maria Turkia Länsi-Uudenmaan syyttäjänviraston eläkkeelle jäänyt päällikkö Tom Ifström on ollut erityisen pidetty esimies. 16 Mikä on Iffen salaisuus? Jokainen löytää oman tapansa johtaa ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, Ifström sanoo.

Kun syyttäjänvirastot kuluneena talvena asettivat ehdokkaitaan syyttäjälaitospalkinnon saajiksi, Länsi-Uudenmaan virasto halusi ehdottaa omaa päällikköään. Perusteluissa mainittiin Tom Ifströmin ilmiömäinen taito nostaa työntekijöiden omat kyvyt esiin riippumatta heidän tehtävistään. Ifströmin katse on sympaattinen ja terävä, kun hän istuu kahvilan pöydässä. Mikä on Iffen salaisuus? Johdan sisältäpäin, valmentajan tapaan. Olen viettänyt kymmeniä vuosia altaan reunalla uintivalmentajana, ja sieltä on tullut eväitä joukkueen johtamiseen, Ifström kertoo. Hän haluaa ottaa porukan mukaan ja kannustaa työntekijöitä myönteisellä otteella. Mieluummin porkkana kuin keppi, hän sanoo hymyillen. Ifströmin kerrotaan kohtelevan kaikkia työntekijöitä kunnioittavasti. Hän lähtee siitä, että jokaisella ihmisellä on jokin hyvä ominaisuus. Sisältäpäin johtamalla oppii tuntemaan työntekijät ja löytämään kustakin tämän ominaisuuden. Jokaiselle pitää antaa tilaa ja mahdollisuus. Joka päivä pitäisi myös huomioida jokainen työntekijä jollakin tavalla se voi olla ihan pienikin ele. KUNNON HOMMIIN Syttäjän työ alkoi kiinnostaa Ifströmiä, kun hän opiskeluaikoinaan työskenteli asianajotoimistossa. Markku Pohjanoksa alkoi houkutella häntä: Mikset tule kunnon hommiin? Ifström päätti pyrkiä Helsingin kaupunginviskaalin viransijaiseksi. Vuosi oli 1975. Meitä oli haastattelussa neljä, yksi tuli paikalle villapaidassa. Kun ensimmäinen kaupunginviskaali kutsui meidät huoneeseensa, hän totesi, että kyllä syyttäjä pitää pystyä erottamaan bandiiteista, Ifström muistelee. Syyttäjän työ alkoi heti tuntua hyvältä siinä oli selkeä rooli, itsenäinen päätäntävalta ja mahdollisuus vaikuttaa ajankäyttöönsä. Syyttäjä oli oikealla asialla ja hoiti tärkeää yhteiskunnallista tehtävää. Ifström työskenteli syyttäjänä Helsingissä 25 vuotta, loppuvaiheessa osastopäällikkönä. Vuonna 2002 hän siirtyi Espooseen, ja vuonna 2007 hänen johtamansa alue laajeni. Syyttäjän työ näyttää nyt erilaiselta. Ennen oltiin moniosaajia, ja prosessi oli puheenjohtajavetoinen. Syyttäjän profiili on kuitenkin noussut ja rooli muuttunut näkyväksi. Mediakin seuraa nykyään rikosjuttuja syyttäjien kautta. Tosin jokin asia on myös aiempaa huonommin. Ennen asianajajat kohtelivat syyttäjiä asiallisemmin. Nykyään salissa ei ole kuria. Joku saattaa haukkua syyttäjää väärin perustein ja mennä henkilökohtaisuuksiinkin. SYYTTÄJÄ ON VAIN RATAS KONEISTOSSA Uran tähtihetkiä Ifströmille ei tule mieleen. Syyttäjä on vain yksi ratas koneistossa, hän toteaa. Nuorelle syyttäjälle, joka on tuskaillut juttunsa häviämistä, hän on sanonut: Sä et häviä juttua. Teet vain oman vaiheesi, sitten kapula siirtyy seuraavalle. Aina tulee uusia juttuja. Ifström on hoitanut paljon talousrikosasioita ja jonkin verran väkivaltajuttuja. Pitkät oikeudenkäynnit ovat toisinaan verottaneet johtamista, mikä on Ifströmin mielestä ollut vähän huono juttu. Silloin ei ehdi kannustaa alaisia. Johtaminen on kuitenkin päätehtävä. Ifströmillä on ollut joitakin rankkoja juttuja, joissa on ollut kova julkinen paine. Bodom-juttu oli ainutlaatuinen. Vieläkin se joskus palaa mieleen erityisesti perustelut, joilla syyte hylättiin. Iffe kuitenkin tietää, että silloinkin hän oli vain se yksi ratas, joka hoiti osuutensa. OMA PAIKKA PITÄÄ ANSAITA Eläkkeelle lähdettyään Ifström irtautui työstä lomailemalla Nizzassa tutussa paikassa, jonne hän teki ensimmäisen reissunsa jo vuonna 1956. Kun Iffe käy siellä vaimonsa kanssa, heillä on tapana elellä arkisesti, paikallisten tapaan. Jatkossa on tiedossa mökkeilyä Tammisaaren suunnalla, jossa loma-asunto on laitettu sellaiseen kuntoon, että sinne on helppo mennä ja siellä on helppo olla. Ifström aikoo myös hoitaa kuntoaan kaikenlaisella liikunnalla. Seuraajalleen Ifström haluaa sanoa ne asiat, jotka ovat olleet tärkeitä hänelle itselleen: Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto on vahva yhteisö, joka odottaa paljon ja vaatii vielä enemmän. Pitää antaa tilaa kyvyille. Oma paikka täytyy ansaita. m 17

Kuulumisia Eurojustista Kanta-asiakkaasta kansalliseksi asiantuntijaksi m SECONDED NATIONAL EXPERT, FINNISH DESK, LILJA LIMINGOJA Pesti Eurojustissa on Lilja Limingojalle pienistä palasista koostuva mielenkiintoinen kokonaisuus. Kun hän aikanaan palaa Suomeen, mukana tulee uusia ajatuksia muun muassa syyttäjän roolista esitutkinnassa. Lauantai Virkapuhelin Suomessa kiinni ja esimiehen huoneeseen. Kannettava irti telakasta ja reppuun. Tutun työhuoneen oven saa sulkea. Sunnuntai Matkalaukut lähtivät hihnalle. Vielä ehtii cappuccinolle ja istua hetken kiikkutuolissa ennen koneeseen siirtymistä. Samalle lennolle tulee joukko toppatakkikansaa hollantilaisia. Perillä Schipholissa paljastuu, että myös kansallinen jäsen Harri Tiesmaa on tullut tällä lennolla. Laukkujen kuljettaminen junaan ja Haagiin sujuukin odotettua helpommin. nikimpun uuden kodin kunniaksi. Kaikkihan sujuu kuin Strömsössä! Tiistai Eurojustin kollegion kokouspäivä. Kansallisten deskien uusista henkilöistä olen ainoana esittelyvuorossa. Huoleton yhden puhelimen elämä on kestänyt tasan puolitoista päivää, kun iltapäivällä saan hakea itselleni työpuhelimen. Selvittelen yhtä vanhaa juttua ja vierailen seuraavalla uudella deskillä ylemmissä kerroksissa. Aktiivinen taiteilu kolmen kielen kanssa ja muutaman muun kielen passiivinen kuuleminen väsyttää, eikä lampaita tarvitse laskea illalla. 18 Maanantai Junalla Voorburgin asemalle ja sitten kohti Eurojustin rakennusta. Ensin turvatarkastus ja vierailijan kortti mukaan vastaanotosta. Sattuipa sopivasti: Kaisa-Mari Bosch saapuu samalla hetkellä, ja lähdemme kohti Suomen deskiä kuuluisaan kolmanteen kerrokseen. Naapurista löytyy talousrikossyyttäjäpäiviltä tuttuja syyttäjiä: Leif Görts, joka on Ruotsin kansallinen jäsen, ja hänen avustajansa Jonas Arvidsson. Aamupäivällä valokuvaan, ja nopea urakehitys on valmis: vierailijasta henkilökunnaksi yhdessä aamupäivässä. Iltapäivällä lähden Harrin mukana Level II -tapaamiseen toisen maan deskille. Aiheena on seuraavan viikon koordinaatiokokous. Illalla saan avaimet omaan asuntoon, ja vuokraemäntä on ystävällisesti tuonut tullessaan tulppaa- Keskiviikko Ensimmäinen roska-aamu, sitten etsimään tapaamispaikkaa. Oikea katu löytyy. Vielä pitäisi löytää oikeanmerkkinen auto sopivilla rekisterikilvillä. Harrikin näkyy jo tulevan, ja voimme lähteä Europoliin ensimmäiseen koordinaatiokokoukseeni. Torstai Eilinen koordinaatiokokous jatkuu, tällä kertaa Eurojustin järjestämänä. Perjantai Kone muistuttaa jo aamulla, että vuorossa on pikakurssi paikalliseen Sakariin. Joanna Viding on hyvä kouluttaja, ja siirrymme heti kirjaamaan oikeita juttuja. Suomen deski on Eurojustin ensimmäinen paperless office, ja meitä käytetään esimerkkinä.

Kuulumisia Eurojustista Lilja Limingoja on ehtinyt myös ihailla Haagin kukkaloistoa pestinsä aikana. Seconded National Expert kansallinen asiantuntija Eurojustissa deskeillä on kansallisen jäsenen lisäksi sijainen ja avustajia, assistentteja sekä kansallisia asiantuntijoita (SNE). Koska Suomen deskillä Haagissa työskentelee vain kansallinen jäsen, SNE on tarpeellinen deskin päivittäisen toiminnan kannalta. Eurojustin kollegio kokoontuu tiistaisin, ja kansalliset jäsenet ovat myös vähintään kahden Eurojustin tiimin jäseniä. Muutos Eurojustin kanta-asikkaasta kansalliseksi asiantuntijaksi sujuu mielestäni hyvin. Eurojustiin käsiteltäviksi tulevat asiat ovat sentyyppisiä kuin kuvittelinkin niiden olevan, ja työskentelytapa vastaa aika pitkälle etukäteen saamiani tietoja. Kaisa-Mari, Harri ja kaikki muutkin Eurojustissa ovat niin tottuneita uusiin ihmisiin, että joukkoon on helppo liittyä. PUOLEN VUODEN POLITIIKkA puhuttaa Ensimmäisellä viikolla sain jo moneen kertaan selitellä Suomen virallista puolen vuoden politiikkaa taidamme olla Tsekin lisäksi ainoa maa, joka esittää näin lyhyitä määräyksiä kansallisille asiantuntijoilleen. Olemme virallisesti jäsenmaiden esittämiä ja komission hyväksymiä, ja meidät valitaan vähintään puoleksi vuodeksi, tietyillä erityisillä pidennyksillä enintään neljäksi vuodeksi. Naapurihuoneen ja -maan Robert Laid Tallinnasta kehuu tavanneensa myös Suomen kaksi aikaisempaa SNE:tä ja olettaa tapaavansa myös minun seuraajani. Länsinaapurimme noudattaa vuoden politiikkaa, ja heillä on uuden SNE:n valintamenettely käynnissä. Nimenomaan oman lyhyen SNE-määräykseni vuoksi osallistun talousrikostiimin toimintaan tarkkailijana enkä varsinaisena jäsenenä. Eurojust-päätöstä on muutettu viime kesänä. SNE ei voi enää olla samanaikaisesti assistentti. Olen siis Suomen ensimmäinen kansallinen asiantuntija, joka ei ole myös kansallisen jäsenen avustaja. Käytännössä tällä uudella määräyksellä on vaikutusta vain päivystysjärjestelyihin ja kollegiossa äänestämiseen. SNE ei osallistu päivystykseen, ja kollegion kokouksissa hänellä on puheoikeus, mutta ei äänioikeutta. Odotan mielenkiinnolla tulevia kollegion kokouksia. 19

Kuulumisia Eurojustista Yllätyksiäkin on tullut. Joskus tuntuu, että asiat eivät oikein etene. Muiden maiden oikeusjärjestelmät vaikuttavat toisinaan vähemmän tehokkailta ja joustavilta kuin oma, helmikuussa maailman parhaaksi rikosoikeusjärjestelmäksi valittu järjestelmämme. Positiivinen yllätys oli se, että täällä tulee mietittyä myös omaa työskentelytapaa. Esitutkintayhteistyö ja oikeusavut Kaukaa näkee paremmin kuin läheltä. Luulen, että syksyllä arvioin syyttäjän roolia esitutkinnassa etenkin oikeusapupyyntöjen kannalta eri tavalla kuin ennen. Uusi esitutkintalaki ei mielestäni oikeastaan muuttanut kovin paljon syyttäjän työtä, mutta se korosti syyttäjän roolia ja vastuuta eri tavalla kuin olimme aiemmin ajatelleet. Totesimme jo talousrikossyyttämisen kehitysprojektin aikana, että uusi esitutkintalaki ja sen perusteella annettu esitutkintayhteistyötä koskeva ohje edellyttävät kaikilta esitutkinnassa toimivilta viranomaisilta paljon. Kaikkien ohjeiden yhtäaikainen noudattaminen ei ole aina yksinkertaista. Täällä sen huomaa vielä selvemmin, kun olemme mukana vain osassa toimenpiteitä ja jossain tietyssä vaiheessa juttujen pitkästä elinkaaresta. Jatkuvasti vähenevien syyttäjäresurssien aikana miettii monien yhtä aikaa eri vaiheissa olevien juttujen keskellä taiteilevaa syyttäjää ja mahdollisuutta selvitä tästä kaikesta kunnialla. Onko nykyinen toimintatapamme ja järjestelmämme optimaalinen vai olisiko muutoksille sijaa? Sitä on mielenkiintoista arvioida myöhemmin, mutta vielä ei ole sen aika. Tämän kevään teemana ovat olleet Eurojust-päätöksen artikla 13 -ilmoitukset, joista Ritva Sahavirta on jo muistuttanut talousrikossyyttäjiä. Katsotaan, auttavatko Ritvan ja meidän kehotukset ja ylitetäänkö tänä vuonna viime vuoden ilmoitusmäärät. SNE:n normaali työpäivä koostuu sähköpostiviesteistä, puheluista ja käynneistä muiden maiden deskeillä. Välillä surffaillaan netissä ja yritetään sitä kautta keksiä sopivaa keinoa ratkaista meille esitetty tiedustelu. On koordinaatiokokouksia ja jopa perinteistä syyttäjän työtä: lainsäädännön tutkimista ja Eurojustin erilaisiin kyselyihin vastaamista. Pienistä palasista muodostuu mielenkiintoinen kokonaisuus. Tervetuloa osaksi Eurojustia omalla jutullasi! m 20 Anonyymi todistaminen aiotaan mahdollistaa vakavimmissa rikoksissa Hallitus esittää, että todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevat säännökset uudistetaan. Todistajan henkilöllisyys voitaisiin salata eräissä vakavimmissa rikoksissa. Tämä lisäisi todistajien turvallisuutta ja helpottaisi näytön hankkimista vakavasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Esityksen mukaan tuomioistuin voisi myöntää todistajalle anonymiteetin, jos rikoksesta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään 8 vuotta vankeutta ja jos henkilöllisyyden salaaminen on välttämätöntä todistajan tai hänen läheisensä suojaamiseksi henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vakavalta uhalta. Lisäksi todistajan henkilöllisyyden salaaminen olisi sallittua ihmiskauppaa ja törkeää paritusta koskevissa jutuissa, joista enimmäisrangaistus on 6 vuotta vankeutta. Nämä rikokset ovat tyypillisesti vakavaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Anonyymiin todisteluun turvauduttaisiin vain, jos todistajaa ei voida riittävästi muuten suojella. Suojaa voisi tarvita esimerkiksi peitetoimintaan osallistunut poliisi tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvän rikoksen sattumalta nähnyt sivullinen. Todistajan henkilöllisyyttä suojattaisiin sen verran kuin on tarpeen hänen turvallisuutensa suojaamiseksi. Todistajan nimi ja yhteystiedot jätettäisiin ilmoittamatta. Todistajaa voitaisiin lisäksi kuulla videoyhteyden välityksellä, sermin takaa tai syytetyn läsnä olematta. Anonymiteettiä hakisi yleensä syyttäjä, jolloin hänen vastapuolenaan olisi julkinen asiamies, joka valvoisi epäillyn etua. Myös rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä olisi oikeus hakea todistajalle anonymiteettiä. Käsittely tapahtuisi tuomioistuimessa suljetuin ovin ja aineisto pidettäisiin salassa 60 vuotta.

Ajankohtaista Muutoksia yhteisistä tutkintaryhmistä annettuun lakiin Yhteisistä tutkintaryhmistä (JIT) annettuun lakiin (1313/2002) on tullut 15.4.2014 muutoksia. Esitutkintaviranomainen on yhä toimivaltainen viranomainen perustamaan yhteisen tutkintaryhmän toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Hänen on kuitenkin ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava tutkittavina olevissa rikoksissa toimivaltaiselle syyttäjälle aikomuksesta perustaa tutkintaryhmä. Kun tehtävään määrätty syyttäjä saa tiedon perusteilla olevasta tutkintaryhmästä, hänen on perehdyttävä yhteisen tutkintaryhmän sopimuksen sisältöön tai muuhun materiaaliin, josta tutkintaryhmän suunniteltu tehtävä ilmenee. Jos tutkittavat rikokset tai jokin niistä ei sisälly Suomen rikosoikeudelliseen toimivaltaan rikoslain 1 luvun mukaisesti, syyttäjän on saatettava tämä käsityksensä välittömästi esitutkintaviranomaisen tietoon. Syyttäjä ilmoittautuu aina tutkintaryhmän jäseneksi, jos tutkittavat rikokset kuuluvat Suomen rikosoikeudellisen toimivallan piiriin. Valtakunnansyyttäjälle Rajavartiolaitoksen ansioristi Valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle myönnettiin Rajavartiolaitoksen ansioristi 21.3.2014. Rajavartiolaitoksen ansioristi tai ansiomitali voidaan antaa sen henkilöstöön kuuluvalle tai muulle henkilölle rajavartiolaitoksen hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. Rajavartiolaitoksen ansioristin ja ansiomitalin antaa sisäministeri rajavartiolaitoksen päällikön esityksestä. m Hallintokantelujen käsittely tehostuu syyskuussa Yhteisen tutkintaryhmän jäsenenä syyttäjän on huolehdittava, että tutkittaessa Suomessa (suomalainen R-numero) rikosta, jonka saattaminen tuomioistuimeen edellyttäisi valtakunnansyyttäjän syytemääräystä, syyttäjä tekee ratkaisun esitutkinnan aloittamisesta tältä osin (ETL 3:8, RL 1:12). Syyttäjän on pääsääntöisesti osallistuttava tutkintaryhmän kokouksiin. Vähintään hänen on huolehdittava, ettei kokouksissa käsitellä näyttö- ja forumkysymyksiä ilman hänen osallistumistaan paikan päällä, puhelimitse tai videoitse. Jos kokoukseen osallistuminen ei ole mahdollista, syyttäjän on ennen kokousta valmisteltava asiaa tutkinnanjohtajan kanssa, ja tutkinnanjohtaja voi välittää syyttäjän kannat tai kysymykset kokouksessa. Syyttäjä tekee yhdessä tutkintaryhmään osallistuvien toisten valtioiden syyttäjien kanssa ratkaisun siitä, missä maassa syytetoimenpiteet kunkin vastaajan osalta suoritetaan. Yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta ja tuloksista tehdään Eurojustille ilmoitus käyttäen syyttäjälaitoksen intranetistä löytyvää strukturoitua lomaketta (ns. artikla 13 -ilmoitus). Ilmoituksen tekee jutun syyttäjä. Valtakunnansyyttäjä antaa myöhemmin tarkentavan ohjeen. Lain oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997) 4 luvun 2 on muutettu (voimaan 15.4.2014) siten, että Suomen ulkopuolella tehty rikos voidaan tutkia myös asianomistajan kotipaikan tuomioistuimessa. Suomi on ratifioinut Euroopan neuvoston keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan. Samalla Suomi on ilmoittanut suomen, ruotsin ja englannin kieliksi, joilla Suomi vastaanottaa toisista sopimusvaltioista tulevia oikeusapupyyntöjä materiaaleineen. Tämä ei estä virkamiestä harkintansa mukaan vastaanottamasta materiaalia myös muilla kielillä eikä Suomea sopimasta jonkin valtion kanssa muuta. m Hallintokanteluihin liittyvä menettely tehostuu syyskuun alussa. Kantelujen käsittelyssä parannetaan joustavuutta ja viranomaisen harkintavaltaa. Uuden lain mukaan valvovan viranomaisen tulee tapauskohtaisesti arvioida, millaisia toimia mikäkin kantelu edellyttää. Se voi ohjata valvottavaa kiinnittämällä huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin tai ilmaista käsityksensä lainmukaisesta menettelystä. Vahvin keino on huomautuksen antaminen valvottavalle. Nykyisin laissa ei ole säännöksiä hallintokantelujen seuraamuksista. Kahta vuotta vanhemmasta asiasta tehtyä hallintokantelua ei enää tutkita, ellei siihen ole erityistä syytä. Lisäksi laki korostaa viranomaisten velvoitetta huolehtia hallintoasian käsittelystä ilman aiheetonta viivytystä. m 21

Ajankohtaista Syyttäjägolf 13. kerran Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto järjestää järjestyksessään XIII Syyttäjägolf -tapahtuman perjantaina 22.8.2014 kello 9.30 alkaen. Tapahtumapaikkana on Nevas Golf (18-reikäinen, www.nevasgolf.fi) Sipoossa, osoitteessa Sprängmanintie 79. Ajo-ohje Nevas Golf sijaitsee eteläisessä Sipoossa. Aja noin 30 km Helsingistä itään Porvoon moottoritietä (tie 7) pitkin, aja ylös liittymästä Söderkulla-Kalkkiranta ja käänny heti vasemmalle moottoritien yli. Tämän jälkeen käänny oikealle Porvoon suuntaan (tie 170) ja aja noin 2 km, kunnes alkaa viitoitus oikealle Nevakseen (tie 1534). Jos käytät navigaattoria, seuraathan ruskeita kylttejämme viimeistään Spjutsundintieltä lähtien (tie 1534) ja käännyt ensin Nevaksentielle, josta Nevas Golfin pihaan Sprängmanintietä pitkin. Navigaattori saattaa ohjata sinut virheellisesti ajamaan kentän läpi. Kilpailumaksu 60 euroa/pelaaja sisältää green feen tulospalvelun (pelimuoto pistebogey) yhden range-poletin kärryt erikoiskisat (pisin, lähin) buffet-lounaan + kahvin ja makean piirakan saunat pyyhkeineen. Ilmoittautuminen Ilmoittautumiset (nimi, seura, hcp) sähköpostilla mika.appelsin@oikeus.fi viimeistään perjantaina 15.8.2014. Ilmoittautua voit myös suoraan caddiemasterille, mutta vasta 1. -15.8.2014 välisenä aikana, p. 010 400 6400. Ps. Mikäli tarvitset kuljetusta Helsingistä Nevakseen ja takaisin, ilmoitathan siitäkin, niin yritetään järjestää. Syyttäjäyhdistyksellä uusi hallitus Suomen Syyttäjäyhdistys kokoontui vuosikokoukseensa 8.5.2014 Tampereelle Hotelli Ilvekseen. Illallinen nautittiin perinteikkäässä Ravintola Tillikassa. Mukana oli 90 jäsentä, joten aiemmat osanottajamäärät ylitettiin. Vaikka sää ei ollut paras mahdollinen, kokous oli lämminhenkinen ja keskusteleva. Hallitus sai paljon hyviä evästyksiä tulevan toimintakauden haasteisiin ja ponnistuksiin. Vuosikokous valitsi uuden hallituksen kokoonpanoksi puheenjohtaja Sari Aho (I-U) varapuheenjohtaja Arto Mikkonen (L-S) ja jäseniksi Jukka Haavisto ( I-U) Jaana Linna (S-S), jonka hallitus valitsi keskuudestaan jäsenvastaavaksi Pia Mäenpää (I-S), jonka hallitus valitsi keskuudestaan sihteeriksi Laura Sairanen (HKI) Malla Sunell (HKI), jonka hallitus valitsi keskuudestaan rahastonhoitajaksi Pasi Vainio (OULU) Kiitos kaikille osanottajille aktiivisesta kokouksesta! Ensi vuoden kokousajankohdasta ja -paikasta ilmoitetaan asap. Kaikki paikalle vaikuttamaan! Hyvää kevään ja kesän odotusta kaikille! Sari Aho, SSY:n pj 22

Henkilöstö NIMITYKSIÄ helsingin syyttäjänvirasto Juho Heiskala kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.9.-31.12.2014 Aleksei Holmsten kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.8.2014 Nina Keskinen kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 13.10.2014-31.3.2015. Miska Kuoppamäki kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.8.2014 Maija Kurki kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.8.2014 Mikko Larkia kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.9.-31.12.2014 Mia Malmivaara kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.8.2014 Toni Pörsti kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-20.9.2014 Heikki Stenius kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.10.-31.12.2014 Sonja Varpasuo kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.8.2014 Patrik Voss-Lagerlund kihlakunnansyyttäjän määräaikaiseen virkasuhteeseen 1.7.-31.12.2014 Riikka Naakka syyttäjänsihteerin Y7 virkasuhteeseen 1.4.2014 lukien Karoliina Nissinen syyttäjänsihteerin Y11 virkasuhteeseen 1.3.2014 lukien Tuula Hiltunen syyttäjänsihteerin Y10 virkasuhteeseen 1.3.2014 lukien Hanne Rautiainen syyttäjänsihteerin Y10 virkasuhteeseen 1.3.2014 lukien. LÄNSI-UUDENMAAN syyttäjänvirasto Johtavaksi kihlakunnansyyttäjäksi on nimitetty kihlakunnansyyttäjä, apulaispäällikkö Tove Myhrberg 1.6.2014 lukien. Valtakunnansyyttäjänvirasto Tero Kekki on nimitetty määräaikaiseksi kihlakunnansyyttäjäksi S13 ajalle 1.9.2014-31.8.2017. Hanna Puhakka on nimitetty määräaikaiseksi kihlakunnansyyttäjäksi S16 ajalle 1.9.2014-29.2.2016. Samalla Kekki ja Puhakka on määrätty toimimaan erikoissyyttäjänä poliisirikosten tutkinnanjohtajan ja koordinojan tehtävässä. Nina Eriksson on nimitetty 1.9.2014 lukien osastosihteeriksi Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Hän toimii kansainvälisen yksikön sihteerinä ja johdon sihteerinä. ELÄKKEELLE Länsi-Suomen syyttäjänvirasto Kihlakunnansyyttäjä Mervi Virtanen 1.9.2014 lukien. Oulun syyttäjänvirasto Syyttäjänsihteeri Kerttu Laukka 1.6.2014 lukien. *** Haetaan neljää kihlakunnansyyttäjää kouluttautumaan kyberosaajiksi Valtakunnansyyttäjänvirasto hakee neljää kihlakunnansyyttäjää, jotka se kouluttaa kyberosaajiksi ja joiden tehtävänä on jatkossa kouluttaa muita syyttäjiä. Tavoitteena on, että he levittävät valtakunnallisesti syyttäjille tietoa siitä, miten elektronista todistusaineistoa hankitaan ja hyödynnetään rikosprosessin eri vaiheissa ja miten sen luotettavuus todennetaan. Valtakunnansyyttäjänvirasto järjestää valituille koulutusta Suomessa ja tarvittaessa ulkomailla. Koulutukseen voi sisältyä myös tutustumiskäyntejä ja harjoittelujaksoja sidosryhmäyhteistyönä. Koulutusjaksot ajoittuvat syksystä 2014 vuoden 2015 loppuun. Sisä-suomen syyttäjänvirasto Janna-Maria Meriläinen on nimitetty kihlakunnansyyttäjän virkaan 1.6.2014 lukien. Matti Poikonen on nimitetty kihlakunnansyyttäjän virkaan 1.5.2014 lukien. Olli Sulkonen on nimitetty kihlakunnansyyttäjän virkaan 1.5.2014 lukien. Länsi-Suomen syyttäjänvirasto Kai Minttumäki on nimitetty kihlakunnansyyttäjän S11 virkaan 1.5.2014 lukien. Hakijoilta edellytetään tietotekniikan tuntemusta ja hyvää englannin kielen taitoa. Lisäksi tehtävään valittavilla tulee olla hyvät valmiudet kansainväliseen ja kansalliseen yhteistyöhön, innostusta omatoimiseen tiedonhankintaan ja innovatiivista otetta kyberosaamisen koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Valinnat suoritetaan kesäkuun aikana siten, että koulutusohjelma voidaan aloittaa syyskuussa 2014. Tehtävästä ei makseta erillistä korvausta. Hakemukset tulee toimittaa 23.5.2014 mennessä Valtakunnansyyttäjänvirastoon sähköpostilla: vksv@oikeus.fi. Lisätietoja antaa valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta: ritva.sahavirta@oikeus.fi tai p. 029 56 20842. 23

Tiedotus tiedotus.vksv@oikeus.fi PL 333, 00181 HELSINKI vksv.fi ISSN-L 2242-7384 ISSN 2242-7384 (Painettu) ISSN 2242-7392 (Verkkolehti) Kirjoitukset seuraavaan numeroon toimitukselle viimeistään 9.6.2014