Miten tehostaa vesiensuojelua? Maakuntakaava ja turpeenkaivu? Risto Sulkava, FT Suomen luonnonsuojeluliitto, pj
Metsätalous Turvemailta karkaa eniten päästöjä vesistöihin. Kantojennosto aiheuttaa turpeennostoalueeseen verrattavan päästön. Ojitusmätästys ja kunnostusojitus ovat myös merkittäviä kuormittaja ja käsiteltävät pinta-alat ovat suuria. Turvemaiden metsätalouden vesiensuojelu onnistuu helpoiten avohakkuuttomin metsänhoitomenetelmien hyödyntämisellä.
Turvetuotantoalueet = punaiset ympyrät (vasen kuva), Punertava pohjaväri = Vesistöjen laatu heikko (oikea kuva) (K-S Maakuntaliitto B 143 Turvetuotannon vesistövaikutusten arviointi)
Punaiset avattuja turvesoita (Google Earth)
Orgaaninen aines päähaitta turvealueilta! Vesistövaikutuksia käytännössä: - Mätilaatikko turvekurassa - Happamuuspiikin tuhoamaa sammakonkutua - Lima- ja sinilevää - Humusvettä ämpärissä - Leväkasvua ojassa
Turpeenkaivun vesistöpäästöjen huomioimisessa on liian paljon ongelmia Turpeenkaivun päästöarvioissa on suuruusluokaltaan 90% x 90% virhe: 1. 90% päästöistä syntyy tulva-aikoina (rankkasateet), eikä päästöjä silloin yleensä mitata. Tulvavedet myös karkaavat yleisesti ohi puhdistusjärjestelmien. 2. Hienojakoisia ja liuenneita orgaanisia aineita ei riittävästi huomioida lupaharkinnassa = 90% kaikista orgaanisen aineen päästöistä (vesissä org.aineson ongelma mm. bakteeriravintoverkon kautta + pohjien hapettomuuden aiheuttajana).
Parkanon Rukonevanjatkuvatoimisen mittarin virtaama (sininen käyrä) ja kiintoainepitoisuudet (vihreä) 8.-14.7. 2012 (http://www.vapo.fi/turvetuotantoavastuullisesti/ymparistonsuojelu/jatkuvatoiminen-mittaus/rukoneva). Huomaa kiintoaineen nopea liikkeellelähtö heti sateiden alettua. Kun irtain aines on mennyt, kiintoainepitoisuudet pysyivät pienempinä vaikka virtaamat olivat suuria.
Rankkasade Turpeenkaivualueella irrotetaan jyrsimällä suon pinnasta turvetta noin 20000 kg jokaiselta hehtaarilta kerralla -> Kovalla sateella irtain turveaines nousee saralle syntyvän vesipatjan pinnalle ja hienojakoinen osa lähtee veden mukana -> suuria vesimääriä erittäin vaikea hallita ( sulakepadot, eli on pakko avata padot jotta vesi ei riko rakenteita). Kiintoainespitoisuus laskee jo tunteja sateen alkamisen jälkeen -> Jos näytettä ei oteta heti virtaaman kasvuvaiheessa, ei suosta irrotetun turvekerroksen karkaamista havaita!
Tulvivaturvesuoukkoskuuronjälkeen.Tulvavesiä ei saada kuriin suurten vesimäärien vuoksi -> 10 mm:n kuurosade = 10 milj. litraa vettä/km2. 20 mm = 20 l/m2.
Kuiva turvepuru kelluu ja kulkeutuu vesistöihin nopeasti, heti virtaaman lisääntymisvaiheessa
Siiranviidan turvekentän kevättulva 2011 Kevätpulssi 20.4.2011 valuu koko eteläpään laajuudelta purkuojaan. Veden alla on kaksi pientä kuoppaa laskeutusaltaana.
Rukonevalla: Rukonevanympäristölupapäätöksessä kiintoaineskuormituksen kuiva-aineen maksimimääräksi on asetettu 1200 kg/vuosi. Vapontietojen mukaan kiintoaineskuorma vuonna 2011 oli 2194 kg. 9.-10.7.2012 päästö oli jatkuvatoimisen mittauksen mukaan laskettuna n. 1000 kg. (Tämä vastaa n. 5000 kg märkää kiintoainesta tai jopa 50000 litraa pääosin vettä sisältävää turpeensekaista höttöäjärven pohjassa). Rukonevaon vasta avattu ja pintaturve on pääosin maatumatonta -> päästö maatuneessa kerroksessa ehkä 10x
Väite, että rankkasateiden aikainen vedenlaatu ei juuri poikkea kesän muiden näytteiden vedenlaadusta on mahdollinen vain, jos virtaaman nousuvaiheen kiintoainepiikit eivät ole ollenkaan mukana! -> Helpoiten ne putoavat pois ominaiskuormitusarvoilla tai viikon välein suoritetun laskennan avulla...
n.700x päästö Vesistötarkkailussa on ajateltu kahden viikon välein olevien mittauspäivien keskiarvon kuvaavan jakson päästömäärää. Punaisen janan virtaamakäyrällä sijaitsevat siniset nuolet sijaitsevat kahden viikon välein(kuten mittauksia tavallisesti tehdään). Vastaavia kuormituspiikkejä on ehkä 5kpl/kesä. Käytännössä huomioiduiksi tulee vain alivaluntapäivien arvoja. Virtaama ja kiintoaineskuvaaja on 9.-10.7.2012 Parkanon Rukonevan jatkuvatoimisen mittarin todellinen tulos (vrtvastaava Sallantauksen, 1983, tutkimuksessa havaittu käyrä)
Kalmuneva, Keuruu: Mitatut arvot verrattuna ominaiskuormitusarvoihin 2011 ominaiskuormitusluvuilla laskettuna kiintoaineskuorma (netto, eli vähennettynä ns. luonnonhuuhtouma): 1 290 kg/a Mittausten mukainen vuoden 2011 kiintoaineskuorma: 10 112 kg/a (näytteet otettu n. viikon välein, eli yhä aliarvio, mutta oikeampi. 2012 kuormitus tn. huomattavasti suurempi). => n. 90% kuormituksen aliarvio!
Varsinainen turvekenttä ympäröidään ojilla, jotka ohjaavat ulkopuolelta tulevat vedet pois kaivuualueelta. Väitetään, että näiden eristysojien kuljettamat saasteet eivät tule turvekentältä Mutta: -> Turvekentältä leviää lähiympäristöön turvepölyä n. 10 g/m²/kk. -> Kaikki suoraan eristysojiin laskeutuva pöly ja ainakin lähimmän metrin etäisyydelle ojasta laskeutuvan pölyn pääosa siirtyy veden kuljetettavaksi -> puhdistamattomana ja laskennan ulkopuolella vesistöön. Eristysojat Eristysojien päästöjä ei puhdisteta eikä oteta huomioon lupaa turpeenkaivulle harkittaessa.
Jämsä, Kynnyssuo; Lupahekemus 2012
Pöly & eristysojat Jämsän Kynnyssuolla eristysojia ja muita kaivuualueen ulkopuolisia ojia on alle 300 metrin etäisyydellä pölyävästä turvekentästä yhteensä noin 10 kilometriä. -> Kaivuukaudenaikana näihin ojiin ja ojien välittömään läheisyyteen (yhteensä pinta-alaa 30 000 m²) leviää hienojakoista jyrsinturvepölyä n. 30 g/m², eli 900 kg. Tämä aines virtaa käsittelemättömänä alapuoliseen vesistöön. Samaan aikaan Vapoarvioi Kynnyssuon kiintoaineen nettokuormitukseksi 910kg/vuosi. -> Eristysojien vesistöön kuljettaman turvepölyn määrä on suuri ja siksi saatava osaksi lupajärjestelmää ja haittojen arviointia ja vesien puhdistusta. Myös lentävän pölyn suoraa vesistövaikutusta lienee aliarvioitu
Pato murtunut ja ojat syöpyvät: Eroosiota tapahtuu myös vesiensuojelurakenteiden jälkeen sekä eristysojissa -> niiden päästöjä ei huomioida vesistöhaittaa arvioitaessa
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Kuvassa konsultin tekemää virtaamamittausta sankotestillä 2012! Kauanko sangon täyttyminen kestää??? -> Päästö = virtaama x pitoisuus -> virtaama-arvioissa on osoitettu olleen suuria virheitä
Miksi vesistökohtaiset laskelmat eivät näytä turpeenkaivun osuutta päästöistä? Tulvien vedet eivät mene mittakaivon kautta! Virtaaman arviointi on heitellyt: jos luonnonpuron virtaama arvioidaan kaksinkertaiseksi todelliseen nähden, kiintoainekulkeuma yliarvioidaan pahasti! Joessa orgaanisen aineen päästöä mitataan välivedestä, siis pohjan yläpuolelta ja pinnan alapuolelta: -> Näytteenottaja ei ole tulvan nousuvaiheessa paikalla ja vaikka olisikin, pinnassa kulkevaa kiintoainetta ei päädy näytteeseen. -> Myöhemmin turvekiintoaines on vettynyt, painunut höttönä pohjaan ja kulkee joessa pohjanmyötäisenä virtauksena. Nytkään ei saada näytteeseen poikkeavaa pitoisuutta, koska näyte otetaan (aivan ohjeiden mukaisesti) välivedestä, mutta kiintoainevirta kulkee sen alapuolella.
Vesien kosteikkopuhdistusta? Savea eli kiintoainetta veteen -> suuri kiintoainepitoisuus Savi laskeutuu -> päästövähennys luokkaa 50% Orgaanisen aineen määrä ei muuttunut, eli vesi ei puhdistunut Kalmonsuo 2012: Pvm ka sarkaoja ka yläpuoli ka alapuoli COD sarkaoja COD yläp. COD alap. 19.7 29 15 47 45 2.8 7,1 6,1 31 42 13.8 15 5,1 27 35 17.9. 9,3 31 7,7 34 31 25
Muita ongelmia Kevyt turvekiintoaine kulkeutuu kauemmas, eikä pysähdy tavanomaisiin lietekuoppiin yms. siinä määrin kuin kivennäismaa. -> Vesiensuojelurakenteet toimivat heikosti; 50 % vähennys päästöissä on jo hyvä, mutta ei vesille riittävä, jos vastaanottokykyä ei enää ole. Paras TALOUDELLISESTI käytettävissä oleva tekniikka (BAT): -> Kosteikon rakennus-ja aloitusvaiheessa päästöt lisääntyvät onko siihen enää varaa? -> Myös rakennusaikaiset päästöt pitäisi laskea kuormitukseen ja ottaa siten luvassa huomioon! -> Kemikaloinnissaongelmia ph:n alentumisesta ja vaikeasta säädeltävyydestä (virtaus vaihtelee, kuka säätää annostelua?). -> Pintavalutuskenttä vaatii toimiakseen luonnontilaista pohjaa ja tasaista pintaa -> ei silti pysäytä humusaineita (se 90 %...). -> Suurten valumien aikaan vesi on pakko päästää ohi puhdistuksen tai se rikkoo järjestelmät ja estää turpeennoston (usein vesi karkaa itsekseenkin) -> paluu toiseen 90 % ongelmaan...
Ratkaisuja 1. Nykyiset ongelmat korjattava: Ominaiskuormituslaskenta/soiden erot, kaikki orgaaninen aines huomioitava, eristysojien päästöt, ojittamattomien soiden arvot vesiensäätelylle &pohjavesille, luonnonhuuhtouman arviot/nettokuormituslaskenta, jatkuvatoiminen mittaus &- laskenta (ohivirtaukset), pinta-ja pohjavirtausmittaus, virtaama-arviot, ohivirtaukset/tulvat, rakennusaikaiset päästöt, happamat maat, verohelpotukset ja tuet turpeenpoltolle Korjattava virheet, uusittava menetelmiä ja tasapuolisuutta Selvät rajat lupiin ja sanktiot ylityksistä Nämä eivät ole kaavatyön asioita, vaan lainsäädäntöä, ohjeita ja uusittavia lupakäytäntöjä.
Ratkaisuja / kaavatyö 2. Vesipuitedirektiivin (ja vesienhoitosuunnitelmien) mukaan: Vesistöaluekohtainen päästöjen maksimimäärä on arvioitava vesistön kantokyvyn mukaan (orgaaninen aine!) -> Arvioitava maakuntakaavassa, koska lupaharkinta on suokohtaista (kuka tekisi vesistöaluekohtaisen arvioinnin luvituksen yhteydessä?) 3. Vesistöpäästöjen mittaus, laskenta ja tilastointi on osoittautunut niin puutteelliseksi, että tällä hetkellä ei ole mahdollista tehdä kunnollista alueellista vesistövaikutusten arviointia vaikka sellainen maakuntakaavassa pitäisi tehdä -> Kuitenkin uudet vesiensuojelumääräykset tarvitaan kaavaan mitä pikimmiten, jotta täysin epätyydyttävä nykytila ja vesien pilaaminen ei jatkuisi valtoimenaan!
Ratkaisuja / kaavatyö 4. Koska riittäviä vesistöaluekohtaisia selvityksiä ei ole, eikä tällä hetkellä voida edes tehdä, maakuntakaavaan ei pidä merkitä uusia turvevarauksia ja turve-suunnittelutarvemerkinnätkin tulisi siirtää kaavaselostuksen liitteiksi. 5. Menettely johtaisi kaavan uuteen nähtävillepanoon. Toimenpide, jossa turvetuotantoon soveltuvat alueet suunnittelutarvemerkinnät siirretään selostuksen liitteeksi on kuitenkin teknisluonteinen ja voitaisiin tehdä nopeasti => Vaihekaavan voisi vahvistaa nopeasti kuulemiskierroksen jälkeen, jolloin kaavakartan vesiensuojelumääräykset saataisiin voimaan. Tämä olisi keskeisen tärkeätä vesistöhaittojen hillitsemisen kannalta! => Laajoja vesistöaluekohtaisia vaikutuksia tulee tutkia tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä siihen ei ole osaamista ja edellytyksiä.
Vaihtoehdot? Kiitos! risto.sulkava(ät)sll.fi