Tulla näkyväksi toisena, teoksena - itsenä? Museopedagoginen opetuskokeilu Hämeenlinnan Taidemuseossa, Kuutti Lavosen retrospektiivisessa näyttelyssä Aamun hauraat kädet, oli monella tapaa sekä opettajan että oppilaiden ajatuksia liikkeellepaneva kohtaaminen. Tuo kohtaaminen jäi elämään assosiaatioina hakemaan ymmärrystä siitä, mitä oikein kohtasimme ja kosketimme? Jotakin tärkeää, jotakin jota on vaikea täysin sanoiksi pukea. Museopedagoginen opetuskokeilu toteutui Hämeenlinnan Yhteiskoulussa lukion KU-1-kurssilla syksyllä 2008. Kurssi on lukion pakollinen kurssi ja niinpä ryhmässä oli monia, joiden edelliset kuvataiteen opinnot ja kokemukset olivat seitsemänneltä luokalta. Oli siis otollinen hetki saatella nämä taiteen maailmasta poiseksyneet takaisin taiteen pariin. Synnyttää heissä merkityksiä ja kokemuksia, jotka rohkaisisivat omakohtaiseen kokemukseen taide kuuluu minulle! Vieraillessani Kuutti Lavosen näyttelyssä Hämeenlinnan Taidemuseossa, pohdin miten saattaisin nuoret kohtaamaan Lavosen voimakkaat ja tunnekylläiset hahmot henkilökohtaisella tasolla. Kuinka synnyttäisin aidon dialogin taiteen ja nuoren välille? Kuinka tekisin kohtaamisesta merkityksellisen? Kuutti Lavonen on harvinaislaatuinen nykytaiteilija, hänen viivasta ja väreistä huokuu passio ja dramatiikka. Teosten hahmot ovat kuin heijastumia muinaisista jumalista ja demoneista valosta ja varjoista. Lavonen imee vaikutteita barokin taiteesta mm. Napolilaisen Bernando Cacallinon(1616-1656) tuotannosta. Näin taide syntyy taiteesta ja teoksesta voi tulla merkittävä, kun se liittyy katsojan elämismaailmaan aikaan ja paikkaan.(räsänen 2000,132) Tätä ikiaikaista, taiteilijoiden käyttämää kierrätysideaa, viittaamista toiseen taideteokseen, päädyin hyödyntämään myös nuorten kohtaamisen välineenä. Työskentelyä Hämeenlinnan Taidemuseossa Työskentely eteni museossa näyttelyyn tutustumisen kautta kohti henkilökohtaista työskentelyä. Työskentelyideani kokeellisuuden vuoksi tarjosin oppilaille kahta työskentelytapaa: perinteisen kuvallisen
piirrostehtävän tai kasvomaalaustehtävän. Yllättäen luokan 26 oppilaasta 19 oli valmis kokeilemaan kasvomaalausta; heistä kymmenen oli poikia. Prosessin alussa oppilas valitsi Lavosen teosten joukosta itseään puhuttelevan henkilöhahmon ja kirjoitti lyhyen fiktiivisen tarinan valitsemansa teoksen henkilöstä. Apukysymyksinä olivat: kuka hän on, missä hän on, mitä hän ajattelee tai kertoo? Kirjoitustehtävä johdatteli oppilasta katsomaan teoksen henkilöä intensiivisesti sekä kirjaamaan ajatteluaan muistiin. Tämän jälkeen oppilaat jatkoivat työskentelyä pareittain. Oppilaat jäljensivät kasvoväreillä parin kasvoihin hänen valitseman teoksen kasvot mahdollisimman yhdenmukaisesti. Maalaaminen tapahtui teoksen ääressä näyttelytilassa ja niinpä muutama yllättynyt museovieras pääsi todistamaan improvisoitua performanssia. Oppilaide työskentely muistutti lähinnä meditaatiota, pienten naurunpyrskähdysten rikkoessa intensiivistä tunnelmaa. Kaksiulotteisen kuvan mimeettinen jäljentäminen parin kolmiulotteisiin kasvoihin, oikeiden värisävyjen löytäminen ja Lavosen viivanjäljen tavoittelu, vaati tarkkaavaista katsomista ja keskittymistä. Tuloksena syntyi hämmentäviä, upeita, eläviä maalauksia! Työskentely jatkui valokuvaamalla oppilaita. Hämeenlinnan taidemuseon teoksia tai tilaa ei saa kuvata, joten valokuvaus tapahtui alakerran aulatilaan lavastamassani studiossa. Kuvausrekvisiittana oli erivärisiä kankaita, joilla oppilas saattoi peittää vaatetustaan sekä muuttaa taustaa teoksen värimaailmaa muistuttavaksi. Ensimmäisessä kuvassa pyysin oppilasta jäljittelemällä teoksen hahmon asentoa ja ilmettä sekä tunnelmaa mahdollisimman yhdenmukaisesti. Toisessa kuvassa oppilas toi esiin omaa ilmaisuaan ilmeissä, asennossa sekä rekvisiitassa. Näin oppilas murtautui ulos mimeettisen jäljittelyn mukaisesta kuvasta ja kontrollista ja muuttui itse tiedon lähteeksi ja todellisuuden kuvaksi. Eräs oppilas ilmaisi lopputekstissä asian näin: Vaihtaessani ilmettä tunsin rikkovani kuvan pinnan ja tulevani ulos sieltä. Kuva välitti aivan erilaisen sanoman omilla ilmeilläni. Oppilaat valokuvasivat myös toisiaan ja näissä kuvissa he uskaltautuivat heittäytymään vielä vapautuneempaan ilmaisuun. Valokuva: Anne Vilkuna
Prosessi päättyi palaamalla teoksen ääreen. Nyt oppilas kirjoitti uudelleen kokemuksestaan ja suhteesta teoksen henkilöön. Mitä hän nyt näki ja koki tekosen ääressä? Kuka tuo henkilö nyt oli? Oliko suhde teoksen henkilöön muuttunut entä itseen? Osa oppilaista ei tunnistanut kovin suurta muutosta tapahtuneen, mutta toisille kokemus oli merkittävä. Lopuksi maski pestiin pois. Kolme tuntia sujui nopeasti ja viimeiset oppilaat lähtivät museoväen sulkiessa jo ovia. Intensiivinen tunnelma jäi leijumaan vahvana kokemuksena opettajan mielenmaisemaan. Koin päässeeni tavoitteisiini. Kohtaamisen rajat oli ylitetty: ilo, herkkyys ja rohkeus heittäytyä uuteen oli näyttäytynyt nuorissa konkreettisesti. Palasimme kokemukseen seuraavalla oppitunnilla. Katsoimme kuvaesityksen työskentelyn tuloksista ja pyysin oppilailta kirjallista palautetta. Oppilaat olivat kokeneet työskentelyn myönteisenä ja jopa uudenlaista ajattelua herättävänä. Palautteissa todettiin: työskentely sai kiinnostumaan taiteesta, voitti aikaisemmat kuviksen työt, tekisin uudestaan, erikoinen kokemus Tällä kertaa kurssiaikataulu ei mahdollistanut jatkotyöskentelyä vaikka monenlaiset ideat houkuttivat työskentelyn jatkamiseen. Malliksi työskentelyvaihtoehdoista esittelin muutamia esimerkkejä oppilaille heidän kuvien ja Lavosen teoksen yhdistämisestä. Kuvassa Lavosen teos, jota oppilaan kasvomaalaus jäljitelee.
Kohtaamisen taitoa opettelemassa Työskentely johdatteli nuoret kohtaamaan ja koskettamaan toisiaan hämmästyttävän luontevasti. Sekä tytöt että pojat maalasivat parinsa kasvoja hartaasti ja yhtä hartaasti maalattavat kasvot ottivat vastaan pensselin pehmeän ja varovaisen kosketuksen. Tällainen kohtaaminen ja koskettaminen mahdollistuu koulumaailmassa harvoin. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka alkuperäisteos, tekijä ja uusi teos kietoutuivat hienovaraisella tavalla toisiinsa. Työhön tarttuminen vaikutti luontevalta sillä mimeettinen jäljentäminen käynnisti työskentelyn nopeasti. Teosten ekspressiivinen jälki teki kasvomaalauksista persoonallisia ja yllättäviä. Näin perinteisiin ratkaisuihin sortuminen estyi; kuvan ja kasvojen välille oli löydettävä yhteys. Maskin mahti Maski päällä voi hetken kokea katsovansa toisen kasvoilla; olla jonkin takana ja kuitenkin läsnä: aistimassa, ajattelemassa ja tuntemassa. Ehkäpä näin voi parhaimmillaan tavoittaa kokemuksen toiseudesta. Taideteoksen henkilön toiseudesta, toisen tavasta katsoa minua tai omasta tavasta nähdä itse. Oppilaat tekevät oivaltavia havaintoja muuttuneesta käytöksessään: - Maski päällä minusta tuli rohkeampi ja energisempi, johtuen varmaan siitä, että maskin takana voi periaatteessa olla piilossa. Toimin eri tavalla. Olen äänekkäämpi ja uskallan avata suuni tilanteissa, joissa en sitä muuten avaisi. - Maailmaa oli todella hauskaa katsoa ulkopuolisen silmin, kuitenkin omat ajatuksensa säilyttäen. - Maski on tapa piiloutua maailman pahalta. Sai tuntemaan sen, että vaikka on ystäviä, niin kuinka monta tosi ystävää oikeasti on. Maskin takana voi olla oma itsensä ja unelmoida siitä, että kuka haluaisi olla. Oppilaiden oivallukset toivat mieleeni Keith Johnstonen kuvauksen naamiotyöskentelystä improvisoinnin opetuksessa. Koin, että liikuimmekin luontevasti improvisoinnin, draaman ja kuvan välimaastossa. Kasvot liittyvät vahvasti identiteettiin sekä nähdyksi tulemisen kokemukseen vauvasta aina vanhuuteen asti. Kuvatessani oppilaita ja pyytäessäni heitä tuomaan omaa ilmaisuaan esiin, he usein käänsivät katseensa suoraan kohti minua. Kuten oppilaat kertoivat; maskin takaa oli helpompaa tulla nähdyksi. Tätä siis kosketimme itsessämme ja toisissamme - taiteen avulla näkyväksi tulemista toisen katseessa ja kohtaamisessa.
Lavonen, K. 2008. Kuutti Lavonen. Loppusanat. Teoksessa Kuutti Lavonen. Aamun hauraat kädet. Les Mains fragiles de l Aurore. Salon taidemuseon julkaisuja 14. Johnstone, K. 1996. Impro. Yliopistopaino, Helsinki. Räsänen, M. 2000. Sillanrakentajat. Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu A28.