Piratismi ja taide Eeva Laakso

Transkriptio

1 Piratismi ja taide Eeva Laakso

2 Aluksi Eräs vanha piratismin muoto on kuvataiteen väärentäminen. Suurin osa väärennetystä kuvataiteesta on tauluja. Myös lasiesineitä, veistoksia, metallille tehtyjä pakotteita ja kipsitöitä on väärennetty. Yleisin väärentämisen muoto on kopioiminen ilman taiteilijan lupaa. Taideväärennöksiä tunnetaan koko maailmassa tuhansittain, jopa kuuluisien taiteilijoiden tekeminä. Yleisempää on, että kuuluisien taiteilijoiden töitä kopioidaan ja kaupitellaan aitoina. Väärennettyjä töitä myydään hyväuskoisille, vaihdetaan joko toisen taiteeseen tai jopa kaivinkoneisiin. Hyvän kauppamiehen ollessa asialla menee moni hyväuskoinen lankaan. Huiputetuksi tulleet pitävät usein asian omana tietonaan ja jäävät hiljaa nuolemaan näppejään. Jotkut tekevät asiasta rikosilmoituksen. Suomessa ja kansainvälisesti laki kieltää toisen työn esittämisen omana. Taiteilijan luvalla saa kopioita tehdä ja myydä laillisesti. Esimerkiksi taulusta saa ottaa valokuvan, tehdä siitä painotöitä ja myydä ne edelleen jos alkuperäisen teoksen laillisen tekijänoikeuden haltija antaa siihen luvan. Historian havinaa taiteiden parissa Teoksen tekijän henkilöllisyydellä ei aina ole ollut samanlaista merkitystä kuin nykyisin. Jo antiikin Roomassa väärennettiin taidetta. Antiikin Kreikan veistoksista tehtiin jäljennöksiä, joiden todennäköisesti tiedettiin olevan kopioita. Tuolloin ei taiteilijan henkilöllisyydellä ollut niin suurta merkitystä. Taiteilijan henkilöllisyys alkoi vaikuttaa enemmän teoksen rahalliseen arvoon vasta renessanssin aikana jolloin teoksia alettiin signeerata. Kysynnän kasvaessa joistakin teoksista saattoi tulla niin suurta kauppatavaraa, että markkinoille alkoi tulla totuuden vastaisesti signeerattuja teoksia. Renessanssin aikana maalarien ottamien oppipoikien kopioimalla tehtyjä harjoitustöitä myytiin ja osa niistä oli tehty niin taitavasti, että niitä pidettiin taiteilijan omina töinä. Tällaisia teoksia myyttiin usein maksuna opetuksesta ja kyse oli enemmänkin kunnianosoituksesta. Jopa kuuluisat taiteilijat, myös Michelangelo ovat väärentäneet toisten teoksia. Albrecht Dürerin kuparikaiverrusten kopiointi oli niin yleistä, että taiteilija itse lisäsi omaan teokseensa tekstin, jossa voimakkain sanoin moitti toisten työn ja lahjakkuuden ryöstäjät ja imitoijat. Joistakin väärentäjistä on tullut kuuluisia. Museoille tarinan mukaan yli tuhat väärennöstä myynyt Elmyr de Hory väärensi paitsi Pablo Picasson myös Amedeo Modiglianin ja Henri Maissen teoksia. Tunnetuksi de Hory tuli Orson Wellesin elokuvasta V niin kuin väärennös. Saksalainen Reihhold Hanisch tuli kuuluisaksi väittäessään vesivärimaalauksiaan Adolf Hitlerin tekemiksi.

3 Taideteoksen kopioiminen Kuvataiteessa voidaan laillisin keinoin kopioida taideteos tekijänoikeuden omistajan luvalla. Siis alkuperäiseltä taiteilijalta tai hänen oikeuden haltijaltaan pitää kysyä lupa teoksen kopiointiin. Kopiointilupa ei sisällä oikeutta muunnella teosta, vaan kopion tulee olla tarkka. Kopiointilupa on aina henkilökohtainen ja kahdenvälinen. Taiteilijan nimen voi merkitä teokseen siten, että sitä ei voida sekoittaa alkuperäisteokseen. Kopiointilupa tulee saada niin käsityönä tehtyihin maalauksiin tai grafiikoihin, valokuviin kuin digitaalisin keinoin toteutettuihin taideteoksiin. Kopio vai väärennös Kopiosta tulee väärennös siinä tilanteessa kun teos kopioidaan ilman lupaa. Teoksesta voidaan valmistaa kopioita myös sopimuksen mukaisesti lisenssillä, jolloin alkuperäistaiteilijan kansaa on sovittu asiasta. Taiteilija saattaa saada osan tuloista myös itselleen. Kopiointiluvan antaminen on täysin taiteilijan omassa harkinnassa. Taideväärennösten tekijät ovat keskittyneet erityisesti maalauksiin. Väärennettyjä maalauksia voidaan tehdä taiteilijan kotimaassa tai teettää ulkomailla. Ilman lupaa tehty taideväärennös rikkoo taiteilijan taloudellisia oikeuksia sekä moraalisia oikeuksia. Rajaa luvallisen tuotannon ja väärennöksen välillä on joskus vaikea vetää. Auguste Rodinin alkuperäisistä muoteista valmistettiin lukuisia laillisia kopioita, kunnes Guy Hain signeerasi niihin Rodinin nimen merkiksi valimon alkuperäisistä tuotteista. Taideväärennöksen julkisesti näyttänyt henkilö tai galleria syyllistyy myös tekijänoikeusrikkomukseen, jos näyttäjä tavoittelee taloudellista hyötyä, syyllistyy hän tekijänoikeusrikokseen. Tarpeeksi taitava harrastaja saa valmistaa omalle tai perheenjäsenensä seinälle taulun ilman taiteilijan lupaa, teosta ei kuitenkaan saa teettää ulkopuolisella eikä signeerata alkuperäistaiteilijan eikä omallakaan nimellä. Suoja-aika Kopiointikielto on määräaikainen. Suomen lain mukaan teoksesta saa tehdä laillisen kopion sen jälkeen, kun taiteilijan kuolinvuodesta on kulunut yli 70 vuotta. Tällaiseenkaan kopioon ei taiteilijan nimeä saa merkitä siten, että se ei selvästi erotu alkuperäisestä. Miksi ja miten väärennöksiä tehdään? Jotkut taiteilijat tekevät väärennöksiä myydäkseen, toiset ostavat näitä ansaitakseen ja kolmas osapuoli myy löytämänsä väärennökset aitoina. Kopionhan saa myydä kopiona, varsinkin kun lupa taiteilijalta on saatu. Kopio, replika tai pastissi ei välttämättä ole väärennös. Väärennös tulee usein myydyksi tilanteessa, jossa ostaja haluaa nopeasti saada jonkin teoksen seinälleen, silloin ollaan pelissä enemmän tunteella kuin järjellä ja aitous jää tutkimatta. Väärentämistapoja on useita, kopiointi lienee tunnetuin. Painokuva voidaan käsitellä liimaamalla se kankaalle ja käsittelemällä pinta vernissalla. Upeasti kehystetty kuva on myyty öljyvärimaalauksena.

4 Alkuperäisen signeerauksen poistaminen ja sen korvaaminen paremmin myyvällä on eräs tapa tehdä piraattitaulu. Kopioista voidaan poistaa kopiointimerkintä ja varusta työ alkuperäisteoksen mukaisella signeerauksella. Vähempiarvoisen vanhan työn pinta voidaan myös höylätä ja maalata uusi tilalle, näin saadaan teos vaikuttamaan vanhalta. Myös patinointi ja lämpökäsittely saavat väärennöksen näyttämään vanhalta. Kun historiatietoja vielä vähän keksitään, on huijaus valmis. Tämän jälkeen tarvitaankin vain hyväuskoinen ostaja. Myös aitoustodistuksia voidaan väärentää tai käyttää väärin. Väärennöspiikit 1900-luvun aikana Suomessa nousi väärennetty taide selvästi esille 1910-luvulla, laman aikana 1930-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeen. Lahden seudulla vuosien aikana tavattiin runsaasti väärennöksiä luvulla esiintyneen taidebuumin aikana väärennösten laatu parani niiden jälleen lisääntyessä. Turussa 1983 kävi eräälle väärennöskauppiaalle nolosti, kun hän sattui menemään liikkeeseen ylikonstaapelin pitäessä hänelle antiikkiliikkeen ovea auki. Miehellä oli kainalossaan nippu Westerholmin ja Schjerfbeckin tauluja, joihin konstaapelin huomio kiinnittyi. Kyseinen taulukauppias toimitti avustajineen taidekirjoja, lehtiä ja muuta Thaimaahan, missä Thai-taiteilijat tuottivat tehdasmaisesti kopioita. Thai-tehtaassa tuotettiin myös venäläisten taiteilijoiden töistä kopioita, jotka kauppias signeerasi omalle nimelleen ja myi omina teoksinaan luku oli yritteliästä aikaa, Pohjanmaalla oli nippu taiteilijoita, jotka eivät malttaneet odottaa oman nimensä tunnetuksi tulemista vaan alkoivat tehdä rahaa mestareiden nimillä. Tässä rytäkässä tulivat väärennetyiksi ainakin Nikolai Lehto, Onni Oja ja Veikko Vionoja. Taidepiratismi on kansainvälistä Läpi vuosisatojen on tehty taiteellista väärennöstyötä. Väärentäjiä löytyy lähes joka maasta, luvun lopulla yleiseksi väärennösten hankintamaaksi on noussut Thaimaa. Väärennökset kulkevat kansaivälisiä reittejä. Ne tulevat ja menevät maasta toiseen. Jopa tunnetut huutokauppakamarit ja museot ovat erehtyneet luulemaan vääriä oikeiksi ja oikeita vääriksi. Teoshan on aito niin kauan kuin toisin todistetaan. Taieväärennöksistä on myös kokoelmia niin Suomessa kuin ulkomailla. Oma arvonsa on myös väärennetyllä taiteella. Kopion tekijän täytyy olla todella hyvä. www-sivut: Kirjallinen materiaali: Taideväärennöksiä Suomessa Turun rikospoliisien yhdistys ry TKKT 1995

5 Kuva: