IMMOLANJÄRVEN KUNNOSTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 2006

1 IMMOLANJÄRVEN KUNNOSTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 2006

2 IMMOLANJÄRVEN KUNNOSTUKSEN YLEISSUUNNITELMA 2006...1 1. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET...3 2. SUUNNITTELUALUE...4 3. VALUMA-ALUEEN KUVAUS...4 3.1 HYDROLOGIA...4 3.2 VEDEN LAATU...5 3.3 VEDEN KÄYTTÖKELPOISUUS...10 3.4 SEDIMENTTIKERROKSEN PAKSUUS...11 3.5 IMMOLANJÄRVEN SYVYYSLUOTAUS...12 3.6. VESIKASVILLISUUS...12 3.7 KALASTO...12 3.8 LINNUSTO...13 3.9 NISÄKKÄÄT...13 4. VIRKISTYSKÄYTTÖ...13 4.1 UIMARANNAT...13 4.2 VESILIIKENNE...14 4.3 LOMA-ASUTUS...14 5. PINTAVESIEN KUORMITUS...14 5.1 HAJAKUORMITUS...14 5.2 PISTEKUORMITUS...17 5.3 KOKONAISKUORMITUKSEN JAKAANTUMINEN...17 6. VESIENSUOJELUTOIMENPITEET VALUAMALUEELLA...20 6.1 MAATALOUS...20 6.2 METSÄTALOUS...21 6.3 ASUTUKSEN JÄTEVESIEN KÄSITTELY...22 7. VESISTÖN KUNNOSTUSTOIMENPITEET-VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU...23 7.1 KASVILLISUUDEN NIITTO...23 7.2 BIOMANIPULAATIO...24 7.3 POHJAPATO...24 7.4 RUOPPAUS...25 8. KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN TOTEUTTAMINEN...26 10. JOHTOPÄÄTÖKSET JA KUNNOSTUSEHDOTUKSET...27 LÄHTEET...29

3 1. HANKKEEN TAUSTA JA TAVOITTEET Immolanjärven vedenlaadun parantaminen on ollut asukkaiden ja rannanomistajien toivelistalla jo useita vuosia. Pari vuotta sitten oli vireillä järven vedenpinnan nosto pohjapadon avulla. Hanke ei edennyt korvausvaatimusten vuoksi. Järvipoolihanketta käynnistettäessä Pohjois-Savon ympäristökeskus esitti Varkautta yhdeksi hankepaikkakunnaksi. Näin päädyttiin Immolanjärven kunnostussuunnitelman laadintaan Järvipoolikoulutuksen harjoitustyönä. Suunnittelutyöryhmään kuuluivat Tanja Mikkola Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, Eija Ruuskanen Varkauden kaupungista (Kangaslammin kunnasta), Pentti Ropponen Harjurannan osakaskunnasta sekä Juha Ruokolainen Varkauden kaupungista. Tavoitteena oli saada kunnostuksen yleissuunnitelma valmiiksi maaliskuuhun 2006 mennessä. Kunnostussuunnittelun vireille tulosta kerrottiin asukkaille ja maanomistajille 2.5.2005 pidetyssä asukastilaisuudessa. Tilaisuudessa esitettiin mm. seuraavanlaisia näkökohtia kunnostuksen tarpeellisuudesta: Vedenkorkeuden vaihtelu on liian suurta ja pinta laskee liikaa kesällä. Järvessä on paljon roskakaloja ja yksipuolinen kalakanta. Kuormitusta tulee valuma-alueelta ja järvessä paksu mutapohja. Asukkaat esittivät mm. seuraavia toiveita ja tavoitteita kunnostukselle. Järvelle pitäisi saada uimaranta ja venevalkama. Kunnostuksessa pitäisi huomioida virkistyskalastuksen tarpeet. Vesilintukannan lisäämistä toivottiin myös. Kunnostukseksi ehdotettiin pohjapadon rakentamista, ruoppausta ja tehokalastusta sekä hoidon ulottamista Jokilahteen. Liitteessä 1 on tupaillan kyselyn tulokset. Asukasillasta saadun palautteen ja tiedossa olleen vedenlaadun pohjalta suunnitteluryhmä asetti kunnostuksen tavoitteeksi Immolanjärven virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamisen ja järven vedenlaadun parantamisen niin, että se olisi virkistyskäyttöön hyvin soveltuvaa ja täyttäisi kaikilta osin hyvän tason vedenlaatuluokituksen mukaan luokiteltuna. Kunnostussuunnitelman ensimmäinen osa on kartoittaa järven tila ja sen kunnon kannalta keskeiset kuormitustekijät. Immolanjärven vedenlaatua on Varkauden kaupunki seurannut 1970-luvun lopulta lähtien. Tähän hankkeeseen liittyen on tarkempaa kartoitusta tehty vuosina 2004 2005. Talvella mm. kartoitettiin vedenlaatu ja talkootyönä järven sedimenttien paksuutta. Järvipooli-hankkeen keskeisenä osana on nk. osallistavan suunnittelun käyttöönotto kunnostushankkeiden suunnittelussa. Immolanjärven osalta se tarkoittaa mm. osakaskunnan osallistumista hanketyöhön ja asukkaiden sekä rannanomistajien toiveiden ja tarpeiden selvittämistä ja talkootyön suosimista. Tähän liittyen järjestetään kaksi nk. tupailtaa Harjunrannalla, joista ensimmäisessä (maanantaina 2.5.) esiteltiin hankkeen selvitystyön tuloksia, järvikunnostuksen erilaisia vaihtoehtoja ja pyydettiin asukkaiden ja rannanomistajien näkemyksiä hankkeen tavoitteista.

4 Toisessa vaiheessa laaditaan kunnostuksen yleissuunnitelma (maaliskuu 2006). Kolmannessa vaiheessa (Järvipoolihankkeen päätyttyä) laaditaan yksityiskohtainen kunnostussuunnitelma, kustannusarvio ja haetaan ympäristölupa. Neljäs vaihe eli Immolanjärven kunnostus toteutetaan aikanaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ja kaupungin yhteishankkeena, kunhan sille on saatu rahoitus ja ympäristölupa. 2. SUUNNITTELUALUE Immolanjärvi on Varkaudessa Harjurannan kylässä, Pohjois-Savossa sijaitseva pieni järvi, jonka pinta-ala on 98,7 hehtaaria, kokonaisrantaviiva 11,1 kilometriä. Immolanjärven rannalla on paljon haja-asutusta, mutta maatalous on vähäistä. Immolanjärven valuma-alueella sijaitsee Varkauden kaupungin entinen Pöytäkankaan kaatopaikka, joka on ollut toiminnassa vuosina 1970-1992. Immolanjärvi ja Myllylampi kuuluvat Myllypuron valuma-alueeseen (04.214). Valuma-alueeseen kuuluvat lisäksi Harijärvi, Ahvenlampi, Hepolampi ja Tervalampi. Immolanjärveen laskee kaksi pääuomaa, joista toinen laskee pohjoispäähän Harijärvestä ja toinen eteläosaan Hepo- ja Tervalammen kautta. Järven vedet laskevat taas eteläpäästä Myllylammen ja Myllypuron kautta Jokilahteen, joka on osa Haukivettä. Myllypuron valuma-alue kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Suunnittelualueeseen kuuluvat Myllypuron valuma-alue, Immolanjärvi ja Myllylampi. Suunnittelualueella sijaitsee Varkauden kaupungin entinen kaatopaikka. Myllypuro kuuluu luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin pienvesistöihin. Liitteessä 2 on esitetty Myllypuron valuma-alue. Valuma-alueen ulkopuolella on Stora Enso Oyj:n Pukkikankaan kaatopaikka, jonka valumavedet johtuvat suunnittelualueen ulkopuolelle Vuorijoen kautta Haijanvirtaan. Tiedot valuma-alueen maankäytöstä on saatu Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tiedostosta. 3. VALUMA-ALUEEN KUVAUS 3.1 HYDROLOGIA 3.1.1 Virtaamat ja vedenkorkeudet Myllypuron valuma-alueen pinta-ala on 12,58 km 2 ja järvisyys 11,29 %. Immolanjärven osuus valuma-alueen pinta-alasta on 9,1 %.

5 Myllypuron valuma-alueen virtaamatiedot on saatu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen vuonna 2002 tekemästä selvityksestä. Lokakuussa 2005 mitattiin Immolanjärvestä laskevan purkuojan virtaamaksi 98 l/s. Immolanjärven keskivedenkorkeus (MW) on N 60 +83,66, keskimääräinen tulva (MHW) on N 60 +83,97 ja alivedenkorkeus (NW) on N 60 +83,54. 3.2 VEDEN LAATU Immolanjärvestä on vedenlaatutietoja vuodesta 1978 lähtien. Yhteensä vedenlaatua on seurattu yhdeksänä vuotena vuosina 1978, 1979, 1982, 1986, 1987, 2002, 2004 ja 2005. Pöytäkankaan kaatopaikan velvoitetarkkailussa on lisäksi tarkkailtu Harijärveen laskevia kaatopaikan suotovesiä vuodesta 2000 lähtien. Näissä tarkkailuissa vedestä on analysoitu useita muuttujia, kuten: happi, kokonaisfosfori ja typpi, ph, rauta, sähkönjohtavuus, sekä enterokokit ja E.Coli. 3.2.1 Fysikaalis-kemialliset ominaisuudet 3.2.1.1 Happi Immolanjärven happitilanteesta voidaan päätellä, että järven syvänne on kerrostunut. Syvänteen happipitoisuus on ympäri vuoden lähellä nollaa, kun taas pintaveden happipitoisuus on kaikissa mittauspisteissä kesäisin erinomainen (kuva 1). Liuennutta happea on kesäisin ollut pintavedessä 7,6-8,4 mg/l, kun taas syvänteessä (n. 5 m pinnasta) arvot ovat olleet yleensä 0,0 1,8 mg/l, mutta elokuussa 2005 syvänteen happitilanne oli tuulien vuoksi hyvä ; 7,5 mg/l. Talvisin myös pintaveden happipitoisuus on laskenut välttävään. Vuonna 2003 havaittiin jonkin verran kuolleita kaloja Immolanjärven purkuojassa. Immolanjärven vedenpinta oli tuolloin epätavallisen alhaalla kuivan kesän ja syksyn vuoksi. Lisäksi vesistöt jäätyivät normaalia aiemmin vuonna 2002.

6 Immolanjärven syvänteen happi (kyll%) Immolanjärven pinnan happi (kyll %) Kyllästysaste (% ) 12 10 8 6 4 2 0 1980 1982 Kuva 1.Immolanjärven hapen kyllästysaste ja happipitoisuuksia kesäajalta vuosilta 1980-2004. 1984 1986 1988 1990 1992 Päivämäärä 1994 1996 1998 2000 2002 2004 kyllästysaste (%) 96 94 92 90 88 86 84 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 Päivämäärä 1996 1998 2000 2002 2004 3.2.1.2 ph Immolanjärven ph vaihtelee mittauksissa 6,3 7,5 välillä (kuva 2). Luonnontilaisten järvien ph on Suomessa yleensä välillä 6-7 ja voimakkaat leväkukinnat saattavat nostaa ph-arvoa runsaasti. Jos Immolanjärven mittaukset ovat tapahtuneet samalla mittauskerralla useasta syvyydestä, on ph yleensä kasvanut pohjalta pintaan päin mentäessä. Tämä voi johtua juuri tästä pinnan leväkukinnasta. Mittaustulosten perusteella järven ph saa kolmesta viiteen metriin oligotrofisille järville tyypillisiä arvoja (6-7) ja pintaveden arvot ovat taas lähempänä eutrofisen järven arvoja (>7). Veden ph:n muutoksia vastustavaa puskurikykyä kutsutaan alkaliniteetiksi ja Suomen järvissä se on normaalisti 0,15-0,30 mmol/l. Immolanjärven alkaliniteetti on mittauksissa ollut lähellä 0,28 mmol/l, joten vesistöllä on hyvä puskurikyky happamoitumista vastaan. Immolanjärven ph ph 7,6 7,4 7,2 7 6,8 6,6 6,4 6,2 1979 1984 1990 1995 2001 2006 Kuva 2: Immolanjärven ph vuosina 1979-2004.

7 3.2.1.3 Fosfori Immolanjärven typen ja fosforin suhde on noin 36:1, joten fosfori kuluu loppuun ennen typpeä ja on siten kasvua rajoittava ja siis ravinteiden minimitekijä. Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut järvessä vuosien 1980 2005 välillä 8-41 µg/l keskimääräisen pitoisuuden ollessa 20,6 µg/l (Kuva 3). Vedenlaatuluokituksien mukaan fosforiarvot ovat hyvät kahta mittausta lukuun ottamatta ja nämä kertovat, että Immolanjärvi on lievästi rehevöitynyt. Suuria muutoksia ei kokonaisfosforin arvoissa pinta- ja pohjaveden välillä ole, myöskään ajan funktiona ei suuria muutoksia ole tapahtunut. Vaikka talvimittauksia on tehty vain kerran, ovat talven pitoisuudet selvästi pienempiä kesäkauteen verrattuna. Talvikaudella fosforipitoisuutta on mitattu vain muutaman kerran eri mittauspisteestä ja kahdesta eri syvyydestä, jolloin kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet välillä 8-16 µg/l keskiarvon ollessa 10,5 µg/l. Nämä ovat noin kaksi kertaa pienempiä kuin kesän arvot, joiden keskiarvo on 22,5 µg/l. Tämä on aivan normaalia vesistöissä. Huomioitava on myös kokonaisfosforin osalta se, etteivät arvot ole kasvaneet kylmänä kautena pohjan läheisyydessä, mikä osoittaisi sisäistä kuormitusta. Tästä ei kannata kuitenkaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, kun mittaustuloksia on näin vähän. Immolanjärven fosforipitoisuudet 1980-2004 kokonaisfosfori (ug/l) 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 vuosi Kuva 3: Immolanjärven kokonaisfosforin vaihtelut vuosina 1980-2004 3.2.1.4 Typpi Kokonaistypen osalta Immolanjärven arvojen vaihteluväli oli 470-1.400 µg/l keskiarvon ollessa 736 µg/l, eikä arvoissa ole tapahtunut juurikaan muutoksia pitkällä aikavälillä. Immolanjärvessä kokonaistyppipitoisuus ei kuitenkaan säätele järven rehevyystahoa, koska fosfori toimii ravinteiden minimitekijänä.

8 3.2.1.5 Väri Veden värillä kuvataan usein vedessä olevaa humuksen määrää ja siihen vaikuttavat myös suuresti plankton ja saviaines. Suomen järvissä humuspitoisuus on yleensä korkea ja väri on keskimäärin 80 mg Pt mg/l. Immolanjärven väriluku vaihteli välillä 40-350 Pt mg/l (Kuva 4). Veden värin suuretkin vaihtelut ovat normaalia johtuen mm. järveen tulevien humusvesien ja saviaineksen, sekä planktonin määrän vaihteluista. Ympäristökeskuksen vedenlaatuluokituksien mukaan Immolanjärven veden väri on laadultaan hyvää keskiarvon ollessa 91 Pt mg/l. Keskiarvoksi saadaan 74 Pt mg/l, jos ylin arvo poistetaan laskuista. Immolanjärven väriluku vuosina 1986-2004 väriluku (m g Pt/l) 400 350 300 250 200 150 100 50 0 1984 1987 1990 1993 1995 1998 2001 2004 2006 Kuva 4: Immolanjärven väriluvun analyysitulokset vuosilta 1986-2004 3.2.1.6 Rauta Raudan keskimääräin pitoisuus Etelä- ja Keski-Suomen järvissä on noin 600 µg/l vaihdellen yleensä välillä 100 1.000 µg/l. Immolanjärven rautapitoisuuden keskiarvo oli 1.024 µg/l arvojen vaihdellessa välillä 180 4.400 µg/l. Rautapitoisuuden erot olivat huomattavia pohjan ja pinnan välillä, sillä näytteenottosyvyyden ollessa metri pitoisuus oli n. 300 µg/l, kun taas viidessä metrissä pitoisuus oli n. 3.370 µg/l. Tämä kertoo järven sisäkuormitteisuudesta raudan osalta.

9 3.2.2 Immolanjärven biologinen laatu 3.2.2.1 Klorofylli-a Klorofylli-a kuvaa kasviplanktonin, eli vedessä olevien lehtivihreällisten levien runsautta. Klorofyllia:n tulos on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten rehevyystasoon. Karuissa järvissä pitoisuus on alle 4 µg/l, kun taas ylirehevissä järvissä pitoisuus voi olla yli 50 µg/l. Immolanjärvessä klorofylli-a:n pitoisuudet ovat olleet vuosien 1987 ja 1991 mittauksissa lievästi rehevöityneen ja rehevän pitoisuuden välimaissa, mutta vuosien 2002, 2004 ja 2005 mittauksissa arvot ovat nousseet reilusti erittäin rehevälle tasolle (kuva 5). Vedenlaatuluokitusten mukaan järvi on välttävällä tasolla klorofylli-a:n osalta. Syvännealueen klorofylli-a:n pitoisuuksia nosti molempina vuosina monipuolisen viherleväryhmän lisäksi Gonyostomum limalevä, jota todettiin kohtalaisen runsaasti. Koska leväbiomassa vaihtelee varsin paljon säätekijöistä johtuen, määrityksiä tulisi tehdä vähintään kolme kertaa (kesä-, heinä-, elokuu). Yleensä määrityksiä tehdään kuusi kasvukauden aikana. Immolanjärven klorofylli-a -pitoisuudet Chl-A ug/l 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1982 1987 1993 1998 2004 2009 syvännekohta eteläpää Kuva 5: Immolanjärven klorofylli-a pitoisuudet järven Eteläosassa ja syvänteen kohdalla. 3.2.2.2 Levät Immolanjärvelle on tehty vuosina 2004 ja 2005 suppea levätarkastelu Varkauden kaupungin toimesta. Sinileväongelmia ei järvellä ole ollut kukintojen muodossa. Nielu- pii- ja viherleviä esiintyi kohtalaisesti ja kulta- sekä limalevää jopa runsaasti. Immolanjärvessä viherlevä lajisto oli runsas, mutta määrällisesti runsaita lajeja ei ollut.

10 Kultaleviä oli runsaasti. Alkukesällä kultalevät voivat isoina määrinä aiheuttaa veden samentumista ja kalamaista hajua veteen. Kultalevät voivat myös muodostaa massaesiintymiä, jolloin veden pinta on harmahtavan kalvomainen ja voi heijastaa sateenkaaren värejä. Ilmiö voidaan havaita hyvinkin karuissa vesissä, ja sen on tulkittu ilmentävän veden alkavaa rehevöitymistä. Myös limalevää on esiintynyt järvellä runsaasti. Limalevä ei ole myrkyllinen, mutta jos sitä on runsaasti järvivedessä, tuntuu iho uimisen jälkeen saippuamaisen liukkaalta leväsolujen hajotessa uimarin iholle. Levä saattaa aiheuttaa iholle kiristävän kalvon ja kutiavaa punoittavaa ihottumaa. 3.2.3 Immolanjärven mikrobiologinen laatu Mikrobiologinen laatu kertoo veteen tulevasta ulosteperäisestä kuormituksesta. Veden laatua tulee seurata ainakin yleisen uimarannan läheisyydessä, sillä suuret määrät bakteereja voi tehdä vedestä uimakelvotonta. Yleensä analysoidaan fekaalisia steptokokkeja (enterokokit), sekä fekaalisia koliformisia bakteereita. Vedenlaatuluokituksen mukaan vesi on erinomaisessa kunnossa, jos bakteereita on alle 10 kpl/100 ml. Immolanjärvi on täyttänyt tämän vaatimuksen vuoden 1980 mittausten jälkeen, joten mikrobiologiselta laadultaan järvi on ollut erinomaisessa kunnossa. Vedenlaatu- ja mikrobiologiset selvitykset ovat Savon vesiensuojeluyhdistyksen/ Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistyksen/savo-karjalan ympäristötutkimus Oy:n tekemistä Varkauden pienvesien ja Immolanjärven selvityksistä vuosilta 1978-2005. 3.3 VEDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Vuoden 2005 tulosten mukaan Immolanjärven vedenlaatu päällysveden osalta osoittautui käyttökelpoisuudeltaan pääasiassa hyväksi. Vesien käyttökelpoisuus noudattaa samaa linjaa. Syvännealueella Immolanjärvi luokittui värin ja hygieenisen laadun osalta käyttökelpoisuusluokkaan erinomainen, näkösyvyyden ja fosforipitoisuuden osalta luokkaan hyvä ja klorofyllin osalta luokkaan välttävä. Järven eteläosan luokitusta heikensi veden suurempi värillisyys, mutta paransi levien pienempi määrä. Veden väri aiheutunee Tervalammin metsäisen valuma-alueen vedenlaadusta. Sen valumaalue muodostuu ojitetuista metsä-suoalueista ja vuonna 2005 otetussa näytteessä oli laskupuron väriarvo peräti 125 mg/l Pt. Käyttökelpoisuus arvioidaan Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan (Liite 3).

11 3.4 SEDIMENTTIKERROKSEN PAKSUUS Pentti Ropponen teki sedimenttikerroksen paksuuden mittauksia keväällä 2005 yhdessä Pohjois- Savon ympäristökeskuksen henkilön kanssa. Vesisyvyys määritettiin ensin luotinarulla ja sedimentin paksuus tämän jälkeen metallirassilla, jonka halkaisija oli 1 cm. Mittauspaikan koordinaatit otettiin ylös GPS-laitteen avulla. Sedimenttikerroksen paksuutta ja vesisyvyyttä mitattiin 22 etukäteen määritellyissä pisteissä, puolet järven pohjois- ja puolet eteläpäässä. Tarkasteltaessa sedimentin paksuuksia kartalta, havaitaan, että pienimmät sedimenttipitoisuudet (<2 m) mitattiin pohjoispään saarien lähellä (pisteet 4,8,9,11), sekä järven keskikohdissa pisteissä 14-18. Suurimmat sedimenttipaksuudet löytyivät taas luoteisimmista ja lähellä rantaa olevista pisteistä (1,2,3,6,7), Harijärvestä laskevan puron suulta (10), sekä eteläosan pisteistä (19, 20, 21 ja 22). Taulukko 1: Immolanjärven mitattu sedimentin paksuus piste vesisyvyys (m) Sedimentin paksuus (m) 1 1,1 3,2 2 1,3 3,2 3 0,9 2,4 4 1 1 5 1,2 2 6 1,2 4,1 7 1,4 2,8 8 1,6 1,2 9 1,6 1,1 10 0,7 3,6 11 1,2 1 12 2 4 (mahd. 4,3m) 13 1,5 4,4 14 2,2 0,6 15 1,6 0,2 16 0,8 1,95 17 1,3 2 18 1,3 1,6 19 1,2 4,65 20 1,7 2 21 2,8 >3,2 (tangot loppu) 22 1,9 >4,1 (tangot loppu)

12 Kuva 6: Immolanjärven sedimentin mittauspisteet. 3.5 IMMOLANJÄRVEN SYVYYSLUOTAUS Pohjois-Savon ympäristökeskus suoritti Immolanjärven syvyysluotauksen keväällä 2005. Luotaus tehtiin poikkileikkauslinjoja pitkin 75 metrin välein. Näin saadaan kattava kuva järven syvyyssuhteista. Luotain mittaa kunkin pisteen karttakoordinaatit ja kyseisen paikan syvyyslukeman, joka muunnetaan korkeuskoordinaatiksi vertailutason avulla. Luotauksen tuloksista piirretään syvyyskäyrät peruskartalle. 3.6. VESIKASVILLISUUS Immolanjärven vesikasvillisuutta ei ole tarkemmin selvitetty. Vesikasvillisuuden selvitys on syytä tehdä mahdollisen niiton tarpeen selvittämiseksi. 3.7 KALASTO Immolanjärven kalastoa ei ole selvitetty koekalastuksin. Sen sijaan järvellä on suoritettu nuottauksia kolmena vuotena. Vuonna 2000 Järvellä tehtiin kahtena päivänä yhteensä neljä nuottausvetoa. saaliiksi saatiin 12 tonnia kalaa, josta särkikalojen osuus oli arviolta 80-90 %. Lahnat laitettiin tuolloin takaisin järveen. Sittemmin lahnakanta todettiin liian tiheäksi. Vuoden 2001 nuottaus epäonnistui, kun kalat eivät olleet vielä parveentuneet. Saalista saatiin vain 400 kg yhdellä nuottauksella.

13 Kunnostussuunnitelman laadintaan liittyen tehtiin Immolanjärvessä kaksi nuottausta syksyllä 2005. Niiden saalis oli yhteensä 6 tonnia. Saaliskaloista puuttuivat suurikokoiset ahvenet lähes kokonaan, saadut ahvenet olivat pienikokoisia. Lajijakauma, joka perustuu silmämääräiseen arviointiin, oli seuraava (Taulukko 2). Taulukko 2: Immolanjärven nuottauksen saalisjakauma vuonna 2005. Laji Paino-% Hauki alle 1 Ahven 5-10 Särki 68-73 Lahna 20 Siika alle 1 Immolanjärvessä on aiemmin ollut runsas rapukanta, mutta se tuhoutui rapurutossa.1970-luvulla. 3.8 LINNUSTO Immolanjärven linnustoa ei ole selvitetty aiemmin. Immolanjärven vesilinnusto olisi syytä selvittää ennen kunnostustyön aloittamista. Myös kunnostuksen vaikutukset järven ja sen rantojen linnustolle on syytä arvioida. 3.9 NISÄKKÄÄT Immolanjärvessä on pesinyt majava. Järven rannoilla pesii myös minkkejä ja on aikaisempia havaintoja liito-oravasta. Koska liito-oravan reviiri on 1990-luvulla löydetty järven itäpuolelta Hiirelän läheisyydestä, on liito-oravan nykytilanne ja mahdolliset pesimäreviirit suunnittelualueella hyvä selvittää ennen kunnostustoimenpiteitä. 4. VIRKISTYSKÄYTTÖ 4.1 UIMARANNAT Immolanjärvellä ei nykyisellään ole yleistä uimarantaa. Varkauden kaupungin Akonlahden-Kurolan osayleiskaavaan on merkitty uimaranta Immolanjärven länsirannalle, Akonlahden taajaman käyttöön. Uimarannan rakentaminen sisältyy tähän hankkeeseen. Uimaranta voidaan varustaa nuotiopaikalla.

14 4.2 VESILIIKENNE Immolanjärvellä ei ole laajamittaista vesiliikennettä. Vesiliikenne on lähinnä soutuvene ja kanoottiliikennettä, joka liittyy mökeille kulkuun ja kalastukseen. Järven rannalla ei ole yleistä venevalkamaa, vaikka saarissa on loma-asuntoja ja Kangaslammin kunnan laatimassa Härmänniemen-Harjunrannan osayleiskaavassa on merkitty uusi loma-asuntopaikka saareen. Venevalkaman rakentamiseen on selvä tarve ja sen toteutus sisältyy tähän hankkeeseen. 4.3 LOMA-ASUTUS Immolanjärven rannalla on toistakymmentä loma-asuntoa ja osayleiskaavoissa on vielä pari uuttakin loma-asunnon rakennuspaikkaa. Osa loma-asunnoista on saarissa. Järven pienen koon vuoksi ei loma-asutus aiheuta merkittävää moottoriveneliikennettä, mutta soutuveneillä on kuljettava osalle lomakiinteistöistä. 5. PINTAVESIEN KUORMITUS 5.1 HAJAKUORMITUS Hajakuormitustiedot on saatu Hertta-tietokannasta. Järviin kohdistuva hajakuormitus koostuu seuraavasti: haja-asutuksesta (jätevesien käsittely) kesäasutuksesta (jätevesien käsittely) Maataloudesta (lannan ja virtsan käsittely, ulkoilulaitumien päästöt, lannoitus, ojitukset ja maanmuokkaus) metsätaloudesta (ojitukset, avohakkuut, lannoitus ja maan muokkaus) luonnonhuuhtouma (huuhtoutuminen) laskeuma (kuiva- ja märkälaskeuma ilman kautta) 5.1.1 Haja-asutuksen aiheuttama kuormitus Valtioneuvoston asetuksessa talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (ns. hajajätevesiasetus) on käytetty yhden henkilön laskennallisena kuormituksena vuorokaudessa seuraavia lukuja: Orgaaninen aines 50 g/henkilö/vuorokausi Kokonaisfosfori 2,2 g/henkilö/vuorokausi Kokonaistyppi 14,0 g/henkilö/vuorokausi

15 Kun käytetään valuma-alueella olevan asuinkiinteistöjen asukaslukuna kolmea, saadaan asuntokohtaisiksi kuormitusluvuiksi seuraavat: o Orgaaninen aines 150 g/asunto/vuorokausi o Kokonaisfosfori 6,6 g/asunto/vuorokausi o Kokonaistyppi 42,0 g/asunto/vuorokausi Valuma-alueella on yhteensä 121 vakinaista asuntoa. Osa asuinkiinteistöistä sijaitsee melko kaukana järvistä, mutta Immolanjärven rantavyöhykkeellä on kuitenkin sangen tiheä asutus; osayleiskaavoissa on merkitty 35 asuinkiinteistöä. Harijärven rannalla on 3 asuinkiinteistöä ja Myllylammen rantavyöhykkeellä 3 asuinkiinteistöä. Koko valuma-alueen asuinkiinteistöjen vuosittainen kuormitus on: Orgaaninen aines 6.630 kg/a o Kokonaisfosfori 290 kg/a o Kokonaistyppi 15,3 kg/a Koska meillä ei ole käytössä tietoja kiinteistöjen jätevesimenetelmistä, ei voida arvioida vakituisen asutuksen suoraa vesistökuormitusta. Suomen ympäristökeskuksen selvitysten mukaan (Rontu & Santala) loma-asutuksen aiheuttamaksi vesistökuormitukseksi saatu seuraavat arvot: fosfori 0,02 kg/asukas/a typpi 1.851 kg/asukas/a Jos käytetään arviona kolmea henkeä loma-asuntoa kohden ja 50 käyttövuorokautta vuotta kohden, saadaan yhden loma-asunnon kuormitukseksi seuraavaa: fosfori 3,0 kg/asunto/a typpi 7,5 kg/asunto/a Immolanjärven rannalla on loma-asuntoja 23 kappaletta. Niiden yhteinen kuormitus on fosforia 69 kg/a ja typpeä 172,5 kg/a. Lisäksi osayleiskaavojen mukaisia uusia loma-asuntojen rakentamispaikkoja on 10 kappaletta. Immolanjärven valuma-alueella on haja-asutuksen aiheuttama kuormitus fosforin suhteen huomattava; 25 % kokonaiskuormituksesta. Typpikuormitus on selvästi vähäisempää; 8 % kokonaiskuormituksesta. Haja-asutuksen fosforipäästöjä on vähennettävä, osana Immolanjärven kunnostusta.

16 5.1.2 Maataloudesta aiheutuva kuormitus Karjataloudesta aiheutuva kuormitus on alueella vähäinen, sillä valuma-alueella on vain yksi hevostila. Yhden hevosen vuosikuormitus on seuraava: fosforia 12 kg/a, ponin 7,0 kg/a ja pienponin 5,0 kg/vuosi. Hevosta kohden on kuivikelannan muodostus kuivikkeineen 12 m 3 vuodessa. Myös laiduntaminen rantavyöhykkeellä aiheuttaa kuormitusta vesistöön. Peltoviljelyn aiheuttama fosfori- ja typpikuorma vesistöihin vaihtelee seuraavasti (Rekolainen & Kauppi). Fosfori 90-180 kg/km 2 /a Typpi 760-2.000 kg/km 2 /a Immolanjärven valuma-alueella maatalouden kuormitus on huomattava, lähes kolmannes: fosforista 31 % ja typestä 28 %. 5.1.3 Metsätalous Metsätaloudesta aiheutuva ravinnekuormitukseen vaikuttaa ojitukset, avohakkuut, lannoitus ja maan muokkaus. Ojitusalueiden ravinnekuormitus on suurimmillaan ensimmäisinä vuosina, mutta vielä kymmenen vuoden kuluttua on kuormitus selvää. Avohakkuualueilla ravinnehuuhtouma on niin ikään voimakkainta ensimmäisinä vuosina, kunnes taimikon kasvaessa niiden ravinteiden ja veden käyttö kasvaa. Myös maanmuokkauksen vaikutukset ovat huomattavat, varsinkin alkuvuosina ja verrannollisia muokkauksen määrään ja laatuun (laikutus/auraus) (Kotisalo). Immolanjärven valuma-alueella metsänhoidon vaikutus kuormitukseen on varsin vähäinen; fosforikuormituksesta 4 % ja typpikuormituksesta 3 %. 5.1.4 Luonnonhuuhtouma Luonnonhuuhtouma on maa-alueita vesistöihin huuhtoutuva ravinnemäärä, joka on riippumaton ihmisen toiminnasta. Luonnonhuuhtouman suuruuteen vaikuttavat mm. valuma-alueen korkeussuhteet, maa- ja kallioperän laatu sekä kasvillisuus. Tutkimusten mukaan metsäisillä, luonnontilaisilla alueilla fosforihuuhtouma on 4,6-9,7 kg/km 2 /a (Leonardson). Luonnonhuuhtouma on suurin kuormitusta aiheuttava tekijä Immolanjärven valuma-alueella. Luonnonhuuhtouman osuus fosforikuormituksesta on 32 % ja typestä lähes puolet eli 49 %. 5.1.5 Laskeuma Vesistöön kohdistuu kuormitusta myös ilmasta; ns. märkälaskeumana eli sateen mukana ja hiukkasiin sitoutuneena eli kuivalaskeumana. Laskeumaa voidaan arvioida sadeveden pitoisuuksista ja määristä (Kotisalo).

Immolanjärven valuma-alueella laskeuman merkitys kuormitustekijänä ei ole kovin merkittävä: fosforia 8 % ja typpeä 10 % kokonaiskuormituksesta. 17 5.2 PISTEKUORMITUS Valuma-alueella sijaitsee Varkauden kaupungin entinen Pöytäkankaan kaatopaikka, joka on perustettu vuonna 1976 ja lopetettiin vuonna 1992. Kaatopaikkaa salaojitettiin vuosina 1984 ja 1986. Vuonna 1984 estettiin Immolanjärveen suuntautuvien vesien pääsy suojavallin juurien salaojituksella. Kaatopaikan suotovedet johdetaan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Pöytäkankaan kaatopaikan ympäristöstä valumavedet johtuvat Harijärveen, joka toimii luonnollisena laskeutusaltaana. Kaatopaikan vaikutusta vesistöön voidaan arvioida sähkönjohtavuuden muutosten perusteella. Sähkönjohtavuus mittaa tosin myös haja-asutuksen jätevesien vaikutusta. Kaatopaikan suotovesien vaikutusta Harijärven ja Immolanjärven tilaan on seurattu vuodesta 1977 lähtien. Pöytäkankaan kaatopaikkavesien vaikutus Immolanjärven tilaan on ollut vähäistä koko jo ennen kaatopaikan salaojittamista. Kaatopaikka vaikutus Harijärven vedenlaatuun on ilmennyt 1970-luvun jälkeen heikosti. Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa ei havaittu kaatopaikan vaikutusta Harijärven eikä Immolanjärven vedenlaatuun. Vuoden 2004 tuloksissa on havaittavissa, että sähköjohtavuus oli lievästi koholla Immolanjärvessä. 5.3 KOKONAISKUORMITUKSEN JAKAANTUMINEN Immolanjärven kokonaiskuormitus jakaantuu eri kuormituslähteiden välillä seuraavasti: Taulukko 3: Kokonaiskuormituksen jakautuminen. Lähde Kokonaisfosfori % Kokonaistyppi % Maatalous 31 28 Metsätalous 4 3 Laskeuma (ilman kautta) 8 10 Luonnonhuuhtouma 32 49 Haja-asutus 25 8 Fosforikuormitus on Suomen järvissä merkittävin rehevöitymisen aiheuttaja. Typpikuormituksen merkitys ei ole rehevöitymisen kannalta yhtä merkittävä. Immolanjärven vedenlaadun kannalta on fosforipäästöjen rajoittaminen tärkeää.

18 Immolanjärven fosforikuormitus 25 % 32 % 8 % 31 % 4 % Maatalous Metsätalous Laskeuma Luonnonhuuhtouma Haja-asutus Kuva 7: Immolanjärven fosforikuormituksen jakaantuminen Vollenweiderin kuormitusmallia käytetään yleensä arvioitaessa järven kuormituksen sietokykyä. Mallissa ulkoista fosforikuormitusta verrataan järven hydrauliseen pintakuormaan, joka on vuosittainen tulovirtaama jaettuna järven pinta-alalla. Kuormituksen sietorajat on määritetty laajojen järvitutkimusten perusteella. Ylempi sietoraja kuvaa kriittistä kuormitusta, jonka ylittävä kuormitus aiheuttaa järven nopean rehevöitymisen. Alempi taso on niin sanottu sallittu kuormitusraja, jonka järvi todennäköisesti kestää rehevöitymättä. Immolanjärvi kuuluu ulkoiselta kuormitukselta ns. mesotrofisiin järviin, jossa ulkoinen kuormitus ei ole mitenkään ratkaisevassa roolissa.

19 Kuva 8: Kriittisen kuormituksen arviointi Vollenweiderin kuormitusmallin mukaan Sisäisen fosforikuormituksen arvioinnin perusteena on Lappalaisen ja Matinveden (1990) laatima taseyhtälö, jossa on viisi perustekijää ja josta sisäinen kuormitus voidaan laskea, jos muut tekijät tunnetaan. Fosforitaseyhtälö on seuraava: UK + SK = LP +BS + dm/dt, jossa UK = ulkoinen kuormitus SK = sisäinen kuormitus LP = luusuasta poistuva virtaama BS = bruttosedimentaatio = järven pohjalle laskeutuvan sedimentin määrä dm/dt = vesimassan sisällön muutos = oletetaan nollaksi Näistä saadaan: Virtaus 0,12 m 3 /s = 10368 m 3 /d Jos P = 21 µg/l = 0,021 g/m 3 LP =0,021 g/m 3 * 10368 m 3 /d = 218 g/d = 0,218 kg/d = 0,22 mg/m 2 /d Bruttosedimentaatio voidaan arvioida tarkastelemalla laskeutuvan fosforin ja vesimassan fosforipitoisuuden välistä korrelaatiota (Saarijärvi): BS= 0,24 * P tot 0,98 = 0,24*21 µg/l -0,98 = 4,06 mg/m 2 /d

20 Näissä laskuissa on käytetty kaikkien fosforianalyysien keskiarvoa: P = 21 µg/l Taulukko 4: Immolanjärven sisäinen ja ulkoinen kuormitus UK 0,59 mg/m 2 /d 14 % SK 3,69 mg/m 2 /d 86 % YHT 4,28 mg/m 2 /d 100 % LP 0,22 mg/m 2 /d BS 4,06 mg/m 2 /d YHT 4,28 mg/m 2 /d Immolanjärven sisäinen kuormitus on laskelmien perusteella noin kuusinkertainen ulkoiseen kuormitukseen verrattuna. Sisäinen kuormitus on vesistöstä itsestään lähtöisin olevaa kuormitusta, jota syntyy yleensä etenkin hapen loppuessa pohjalta. Tämän seurauksena sedimenttiin sitoutuneet ravinteen lähtevät usein kiertoon. Immolanjärven pohjanläheiset fosforipitoisuudet eivät kuitenkaan ole lähteneet nousuun lopputalvesta, vaan arvot ovat olleet samaa luokkaa kuin kesällä. 6. VESIENSUOJELUTOIMENPITEET VALUAMALUEELLA 6.1 MAATALOUS Maatalouden ravinnekuormitus on noin kolmannes Immolanjärven kuormituksesta. Siksi maatalouden päästöjen vähentäminen on tärkeää Immolanjärven vedenlaadun paranemiselle. 6.1.1 Suoja-alueet Maatalouden päästöjä voidaan vähentää useilla keinoilla. Suoja-alueiden jättäminen ojien ja vesistöjen reunoille pidättää kiintoaineita, ravinteita ja kasvinsuojeluaineita käsittelemättömässä maaperässä ja estää niiden huuhtoutumisen vesistöihin. Hevoslaitumilta tulee kerätä säännöllisesti pois sonta. Laitumien tulee olla vähintään 100 m:n etäisyydellä vesistön rannasta ja vähintään 20 m:n etäisyydellä valtaojasta. Peltoviljelyssä on kuormitusta voidaan vähentää jättämällä niin ikään riittävät suojavyöhykkeet ojien varsille ja vesistöjen rannoille. Peltojen reunaojien suojavyöhyke tulisi olla 1 m ja valtaojien reunoilla 3 m. Järvien ja jokien rannoilla suojavyöhykkeen tulisi olla vähintään 15 m (Kotisalo, YM).

21 6.1.2 Lietekuopat, laskeutusaltaat ja kosteikot Lietekuopilla ja laskeutusaltailla kerätään veden mukana kulkeutuva kiintoaines ja näin vähennetään ravinnepäästöjä vesistöön. Valtaojien kunnostuksen ja ojien kaivun yhteydessä on estettävä maa-aineksen pääsy vesistöön lietekuoppien avulla ja ajoittamalla kaivutyöt kuivaan vuodenaikaan. Vesistöön laskevien valtaojien kiintoaine- ja ravinnekuormitusta on vähennettävä rakentamalla niihin laskeutusaltaat. Laskeutusaltaiden ja lietekuoppien tyhjennyksestä ja kunnosta on huolehdittava (Leonardson). Kosteikko pidättää laskeutusaltaan tavoin veden mukana kulkeutuvaa kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kosteikon kasvillisuus sitoo lisäksi veteen liuenneita ravinteita, fosforia ja typpeä. Kosteikot ovat myös maisemallisesti kauniita ja lisäävät järven monimuotoisuutta. Kosteikoille soveltuvia paikkoja ovat ojien ja purojen notkelmat ja suut. Kosteikot soveltuvat maametsätalouden valumavesien käsittelyyn (MMM). 6.1.3 Lietelannan käsittely ja puristenesteiden käyttö Lietelantaloiden tulee olla riittävän kokoiset (mitoitus 12 kk:n mukaan) niin, ettei lietettä levitetä nitraattiasetuksen vastaisesti routivaan maahan ja se peitetään syksyllä ja keväällä välittömästi levityksen jälkeen. Peltojen säännöllisillä viljavuustutkimuksilla ja lannoituksen suunnittelulla voidaan varmistaa, ettei pelloille levitetä ylimäärin lietelantaa (ravinteita) poishuuhtoumaan. Säilörehun varastoinnista on kerättävä puristeneste talteen niin, ettei se pääse vesistöihin. Kun korjattava rehu on kuivaa, voidaan puristenesteen käyttöä vähentää ja myös päästöt ovat pienemmät. Korjuuajankohdan valinnalla voidaan vaikuttaa vesistöpäästöihin (Rekolainen & Kauppi). 6.2 METSÄTALOUS Metsäojitusten vesistövaikutuksia voidaan vähentää uoman luiskien muotoilulla, ojakatkoksilla, pohjapadoilla, ojitustoimenpiteiden ajoituksella ja töiden jakamisella osa-alueittain sekä laskeutusaltailla ja lietekuopilla. Ravinnekuormitusta voidaan myös vähentää suojavyöhykkeillä, jolloin ojaa ei kaveta vesistöön saakka. Kunnostusojitusten yhteydessä voidaan näitä keinoja hyödyntää esimerkiksi tukkimilla vesistöön johtavat ojat ja ohjaamalla vedet kosteikkojen kautta. Päätehakkuissa tulee jättää purojen ja muiden vesistöjen reunoille puuston suojavyöhykkeet, joissa ei myöskään ajeta työkoneilla. Yhtenäistä maanmuokkausta kohden vesistöä tai ojaa viettäville

rinteille ei myöskään tule tehdä. Metsäkoneiden aiheuttamaa kulumista voidaan vähentää reittien valinnalla ja työn ajoituksella kuivaan tai talviaikaan. 22 Metsälannoituksessa tulee estää lannoitteiden joutuminen vesistöihin jättämällä riittävän leveä (20-50 m) kaista lannoittamatta. Lannoituksen optimoinnilla voidaan ehkäistä ylimääräravinteiden huuhtoutumista. Lannoitus on syytä suorittaa sulaan maahan kesällä. Kunnostusojitusten suunnittelua ja toteutusta ohjaavat yhteistyössä Metsäkeskus, Pohjois-Savon ympäristökeskus ja Metsänhoitoyhdistykset. 6.3 ASUTUKSEN JÄTEVESIEN KÄSITTELY Haja-asutuksen jätevesien fosforikuormitus on 25 % valuma-alueen kokonaiskuormituksesta. Hajaasutuksen kuormituksen vähentäminen on olennaista, mikäli tavoitellaan Immolanjärven vedentilan paranemista. 6.3.1 Vesi- ja viemärilaitoksen toiminta-alueen laajentaminen Varkauden kaupunki on tarkistamassa vesi- ja viemärilaitoksen toiminta-aluetta. Päätös asiasta tehtäneen kaupunginvaltuustossa vielä kuluvan vuoden aikana. Vesi- ja viemäriverkkoa on tarkoitus laajentaa Akonlahden ja Harjunrannan kyliin vuosina 2006 2011. Viemäröinnin piiriin tulisi molemmissa kylissä tihein asutus. Suurin osa Immolanjärven valuma-alueen loma- ja vakituisista asunnoista sisältyy vesi- ja viemärilaitoksen kehittämissuunnitelmaan (Liite 5). 6.3.2 Haja-asutusalueen vesihuolto Niiden kiinteistöjen osalta, jotka eivät jatkossakaan tule viemäriverkon piiriin, noudatetaan valtioneuvoston asetusta haja-asutuksen jätevesien käsittelystä. Asetuksessa on määritelty puhdistusvaatimukset jätevesimenetelmille. Uusien kiinteistöjen on noudatettava vaatimuksia välittömästi. Vanhoille kiinteistöille annettiin 10 vuotta aikaa korjata jätevesien käsittely vastaamaan vaatimuksia. Ympäristönsuojeluviranomainen voi kuitenkin määrätä nopeamman aikataulun korjauksille, jos se on ympäristönsuojelun tai terveydensuojelun kannalta perustelua. Asetuksen mukaan jokaisen haja-asutusalueen kiinteistön on tehtävä selvitys jätevesien käsittelystä vuoden 2005 loppuun mennessä. Mikäli kunnan ympäristönsuojeluviranomainen vaatii, on kopio tästä selvityksestä lähetettävä ympäristönsuojeluviranomaisen käyttöön. Rantakiinteistöjen jätevesien käsittelyn tarkastamisella voidaan puuttua nopeasti niiden kiinteistöjen jätevesien käsittelyn puutteisiin, joiden jätevedet voimakkaimmin kuormittavat vesistöjä. Varkauden ympäristönsuojeluviranomainen tulee lähettämään asiasta kirjeen kaikille vesi- ja viemärilaitoksen toiminta-alueen ulkopuolella oleville kiinteistöille. Kaikkien niiden kiinteistöjen,

23 joissa asuin-, sauna- tai lomarakennus on lähempänä kuin 200 m rannasta, on lähetettävä kopio jätevesien käsittelyn selvityksestä ympäristönsuojeluviranomaiselle maaliskuun 2006 loppuun mennessä. Tällä menettelyllä saadaan rantakiinteistöjen jätevesien käsittelyn tehostaminen nopeammin käyntiin myös Immolanjärven rannoilla. 7. VESISTÖN KUNNOSTUSTOIMENPITEET-VAIHTOEHTOJEN TARKASTELU Vaihtoehtotarkastelussa esitellään mahdollisia toteutusvaihtoehtoja yleisellä tasolla. Varsinainen kunnostussuunnitelma laaditaan Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta. 7.1 KASVILLISUUDEN NIITTO Vesikasvillisuutta voidaan niittää erilaisilla veneeseen kiinnitettävillä niittokoneilla. Niitto tehoaa lähinnä ilmaversoisiin vesikasveihin, kuten järviruokoon, kaislaan ja kortteeseen. Niitto tulee suorittaa kolmena vuonna peräkkäin, jotta paras tulos saavutettaisiin. Lisäksi niittoajankohdaksi on valittava kausi (n. juhannuksesta elokuun loppuun), jolloin suurin osa kasvin ravinteista on sitoutunut niitettävään osaan, eikä esimerkiksi juuristoon, kuten myöhään syksyllä. Niiton ei ole todettu olevan tehokas poistomenetelmä upos- ja kelluslehtisille vesikasveille, joista eräät voivat lisääntyä myös leikkaamisessa syntyvistä palasista. Kaikki niittojäte on kerättävä ja korjattava pois vesistöstä, mieluiten riittävän etäisyyden päähän rantaviivasta. 7.1.1 Niittojen hyödyt ja haitat Vesikasvien niitolla voidaan parantaa umpeen kasvavilla vesialueilla virkistyskäyttöarvoja ja vähentää happea kuluttavan biomassan määrää. Lisäksi liiallinen vesikasvillisuus voi vähentää veden vaihtuvuutta, joten sen poistaminen voi olla perusteltua myös veden laatuun vaikuttavana tekijänä. Vesikasvit ovat kuitenkin tärkeä osa vesiekosysteemiä ja niiden poistamisessa on otettava huomioon linnusto, kalojen lisääntymispaikat, luonnonsuojelualueet ja uhanalaiset lajit. Kaikkia vesikasveja ei tule muutoinkaan poistaa, sillä ne toimivat rantaviivan tuntumassa myös ravinteiden sitojina ja ovat olennainen osa vesiluontoa. Niittoja suunniteltaessa onkin syytä miettiä, missä niittotarvetta todella on esim. veneellä kulkemisen, uimisen tai veden vaihtuvuuden takia. 7.1.2 Kasvillisuuden niiton tarve Immolanjärvellä Immolanjärven tapauksessa ei vesikasvillisuuden niitolle ole perusteltua tarvetta.

24 7.2 BIOMANIPULAATIO Biomanipulaatioksi kutsutaan vesistön kunnostuksen toimenpiteitä, joilla muutetaan järven ravintoketjuja. Siinä vähennetään särkikalojen. aiheuttamaa sisäistä kuormitusta. Tiheä särkikanta lisää järven pohjasta (pohjasedimentistä) vapautuvan fosforin ja typen pääsyä päällysveteen. Pohjaravintoa käyttävät särkikalat sekoittavat ja siirtävät ulosteissaan sedimentin pinnasta ottamansa pohjaeläin- ja leväravinnon sisältämää fosforia vesimassaan (Kansanen). Järven rehevöityminen johtaa ylitiheään, kevätkuisten kalojen eliöyhteisöön. Tämän seurauksena taas on järven kalojen kasvun hidastuminen. Pienikokoinen ja runsas kalasto puolestaan muuttaa ravinnonkäytöllään järven eläinplanktonin rakennetta ja näin järveen muodostuu heikentyvän tilan prosessi (Marttinen & Sammalkorpi). Tehokalastus on todettu tehokkaaksi keinoksi järven kalaston tasapainon löytämisessä. Tehokalastusta on suoritettava useampana vuotena, jotta sen ravinteita vähentävä ja ravinneketjua korjaava teho jäisi pidempi aikaiseksi. Järven särkikalojen poistamista nuottaamalla olisikin tehtävä viiden vuoden ajan. 7.2.1 Koekalastukset Vuoden 2005 nuottaustulosten perusteella on tarpeen suorittaa koekalastuksia järven kalaston tilan tarkemmaksi selvittämiseksi. Koekalastukset on tehtävä ennen kuin voidaan ratkaista biomanipulaation tarve ja laajuus. Immolanjärven koekalastukset voitaisiin suorittaa vuoden 2006 aikana Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta. Koekalastuksessa voidaan myös käyttää osakaskuntia talkootyössä. Tarvetta biomanipulaatioon voidaan päätellä alustavasti kasviplankton määrän suhteesta eläinplanktoniin. Särkikalojen pääravintoa on eläinplankton, jolloin ravintoketjun tasapaino voi järkkyä ja kasviplankton pääsee ylimäärin lisääntymään. 7.3 POHJAPATO Järven purkautumispaikkaan, luusuaan rakennettavalla pohjapadolla voidaan nostaa järven alivedenpintaa. Pohjois-Savon ympäristökeskus on laatinut vuonna 2004 suunnitelman Immolanjärven alivedenkorkeuden nostamista järven eteläpäähän rakennettavalla pohjapadolla. Hanke ei kuitenkaan edennyt, kun osa kiinteistönomistajista vaati korvauksia eikä Varkauden kaupunki sen enempää kuin Pohjois-Savon ympäristökeskuskaan suostuneet vaatimukseen, sillä tehdyn

suunnitelman ja sen vaikutusarvioinnin mukaan hanke ei olisi aiheuttanut korvattavia vettymishaittoja (liite 4). 25 Taulukko 4. Vedenkorkeudet pohjapatoratkaisussa. Nykyinen vedenkorkeus Tuleva vedenkorkeus MHW, keskimääräinen tulva N60+ 83,97 N60+ 83,97 MW, vuoden keskivesi N60+ 83,66 N60+ 83,74 NW, alivesi N60+ 83,54 N60+ 83,68 Suunniteltu pohjapato ei vaikuttaisi keskimääräiseen tulvaan. Se nostaisi vuoden keskivedenpintaa 8 cm ja alivedenpintaa noin 14 cm. 7.3.1 Alivedenpinnan noston hyödyt ja haitat Alivedenpinnan korkeuden nostamisella vaikutetaan kuivien aikojen alimpiin vedenpinnankorkeuksiin pohjapadon avulla ja näin ollen se tasaa järven vedenpinnan korkeuden vaihteluita. Sen vaikutukset keskivedenpinnan korkeuksiin ovat yleensä niin pienet, että vettymishaittoja ei alavimpia paikkoja lukuun ottamatta synny. Hyödyt alivedenpinnan korkeuden nostamisesta havaitaan kuivimpina aikoina, kun matalien rantojen, mataloituneiden kulkureittien yms. vesi on paremmin käytettävissä virkistykseen. 7.3.2 Pohjapadon sijainti ja rakenne Pohjapato on suunniteltu rakennettavaksi Immolanjärven eteläpäähän. Se on pituudeltaan 19 m ja sen poikkileikkaus on 7 m. Padonharjan leveys on 2 m. Purkuaukon keskellä padon korkeus on N60+83,68 ja se nousee molemmin puolin 9,5 m matkalla korkeuteen N60+83,78. Pohjapato liitetään molempiin rantoihin korkeudella N60+83,78. Pohjapadon pohjarakenteeksi asennetaan suodatinkangas järven pohjaa vasten. Pato rakennetaan kiviverhouksesta suodatinkankaan päälle. Padon korkeimmalla kohtaa on vesipontti, joka upotetaan järven pohjaan noin metrin (?) syvyydeltä. 7.4 RUOPPAUS Ruoppauksen tarkoituksena on yleensä avata vesireittejä, lisätä virkistyskäyttöön muutoin soveltuvien alueiden vesitilavuutta tai vähentää mm. järven sisäistä kuormitusta poistamalla ylimäärästä hajonnutta happea kuluttavaa ja ravinteita vapauttavaa pohjasedimenttiä. Ruoppaamalla on mahdollista poistaa myös upos- ja kelluslehtisiä vesikasveja, jotka vaativat juurineen poistamista. Yli 200 m 2 :n ruoppauksista tulee tehdä ilmoitus kunnan ympäristöviranomaiselle tai alueelliseen ympäristökeskukseen, jotka arvioivat hankkeen ympäristöluvan tarpeen. Ruoppaukset vaativat joka tapauksessa luvan vesialueen omistajilta sekä luvat ruoppausmassojen läjittämiseen maa-alueiden omistajilta.

26 Ruoppausvaihtoehdot riippuvat mm. ruopattavan massan laadusta ja sijainnista kovaan pohjaan/ rantaan nähden sekä vuodenajasta. Vaihtoehtoja kustannuksineen ovat; Imuruoppaus 6 700 16 800 / ha Ruoppaus jäältä 13 400 20 200 / ha Ruoppaus rannalta 5 000 8 400 / ha Kelluva kaivinkone n.100 / tunti Lisäksi otettava huomioon läjittämisen ja maisemoinnin kustannukset Kustannuksiin vaikuttaa huomattavasti m 3 -määrä, joka riippuu halutun ruoppausalueen pinta-alasta ja ruoppaussyvyydestä. 7.4.1 Ruopattavat alueet Immolanjärven ruoppaukset on syytä kohdistaa molemmille puolille järven eteläosan saaria. Näin saadaan parannettua veden virtausta ja veden vaihtumista järvessä. Karikoiden ruoppaus parantaisi myös veneilyn ja virkistyskäytön mahdollisuuksia. Rantojen ruoppaukseen järven pohjoisosassa ei ole yleistä tarvetta. Rannanomistajille voidaan tarjota mahdollisuus ruopata rantojaan omalla kustannuksella kunnostustöiden yhteydessä. 8. KUNNOSTUSTOIMENPITEIDEN TOTEUTTAMINEN Ennen päätöstä Immolanjärven kunnostustöiden toteuttamisesta on edellä esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta laadittava yksityiskohtainen kunnostussuunnitelma. Kunnostussuunnitelman tulee sisältää myös selvitykset eri toteutusvaihtoehtojen, vaikutuksista Immolanjärven vedenlaatuun, vedenkorkeuteen eri vuoden aikoina, hankkeen ympäristövaikutuksista, toteutus ja seurantakustannuksista sekä suunnitelman toimenpiteiden vaikutusten seurannasta. Yksityiskohtaisen kunnostussuunnitelman laadinta aloitettaneen Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta vuonna 2006. Kunnostussuunnitelman valmistuttua Varkauden kaupunki ja Pohjois-Savon ympäristökeskus tekevät tahollaan päätöksen kunnostukseen osallistumisesta ja Varkauden kaupunki hakee kunnostukselle ympäristöluvan Itä-Suomen lupavirastolta vuoden 2007 aikana. Immolanjärven kunnostamistyöt voitaneen aloittaa aikaisintaan 2008-2009, mikäli kaupunginvaltuusto ja Pohjois-Savon ympäristökeskus myöntävät hankkeelle rahoituksen.

27 10. JOHTOPÄÄTÖKSET JA KUNNOSTUSEHDOTUKSET Immolanjärven kunnostusta virkistyskäyttötarpeisiin voidaan perustella vesistön alueellisella merkityksellä ja käyttäjien määrällä. Tulevaisuudessa Immolanjärven merkitys lähivirkistyskohteena on kasvamassa. Myös toimenpiteiden kustannushyödyt tässä vaiheessa, kun vesistö on vedenlaadultaan vielä luokassa hyvä ovat perusteltuja. Mataluuden aiheuttamat haitat rantojen virkistyskäytölle ovat suurimpia ongelmia Immolanjärvellä. Pohjapadon avulla voidaan kuivien aikojen matalimpien vedenkorkeuksien aiheuttamia haittoja virkistyskäytölle estää. Näin ollen sen rakentaminen järven kaakkoispäähän on suositeltavaa. Pohjapadosta on tarkemmat suunnitelman Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa. Mataluus aiheuttaa ongelmia myös veneilylle. Pohjalietteen määriä on mitattu keväällä 2005 ja kaikuluotaukset vesisyvyyksistä on selvitetty Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta. Veneilymahdollisuuksia voidaan parantaa ruoppaamalla järven keskitienoilla olevia kapeita salmikohtia. Ruoppauksella voidaan parantaa myös veden vaihtuvuutta. Yksityisten rantoja ei ole valtion/ kunnan rahoituksella perusteltua ruopata, mutta ruoppausurakan yhteydessä yksityisille voidaan antaa tilaisuus teetättää oman rannan ruoppaus samalla, kun järvellä tehdään yleisen edun mukaisia ruoppaustöitä. Kustannukset olisivat näin ollen kohtuullisemmat ja ruoppauksen hetkelliset haittavaikutukset ajoittuisivat yhteen ajankohtaan. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tarkennetaan ruoppauspaikat, syvyydet sekä sopivat läjityspaikat. Ruoppaus vaatii vesialueen omistajan luvan ja arvioinnin ympäristöluvan tarpeesta. Läjitykselle tulee olla maanomistajan lupa ja ruoppausmassat tulee myös maisemoida. Haittaaineeton pohjasedimentti sopii hyvin maanparannusaineeksi pelloille. Tehokalastus on Immolanjärvellä perusteltua vinoutuneen kalakannan ja ravinneketjun takia. Tehokalastuksella voidaan vähentää myös järven sisäistä kuormitusta. Aikaisemmissa nuottauksissa kalasto on ollut pitkälle särkikalavaltaista. Suositeltavaa olisi tehdä kalastoselvitys Nordic verkoilla ennen uusia nuottauksia. Kun vesistöä on tehokkaasti nuotattu, voidaan myöhemmin vertailla samalla verkkosarjalla tehopyynnin onnistumista ja seurata vesistön kalaston tilaa. Tehonuottausten jälkeen on kalaston hoitoa vesistössä suositeltavaa jatkaa esimerkiksi Veketehokatiskoilla, joita osakaskunta- /ranta-asukkaat säännöllisesti tyhjentäisivät. Katiskoita suositellaan käytettävän 1-3 kpl/ha. Venevalkaman ja uimarannan rakentaminen on alueen virkistyskäyttöä ajatellen tarpeen ja ne kannattaa perustaa muiden kunnostustoimenpiteiden yhteydessä. Niille on varattu paikka

kaavoituksessa järven etelä-rannalta. Uimarannan yhteyteen ehdotetaan rakennettavaksi myös nuotiopaikka. 28 Veden laadun ylläpitämiseksi kuormituksen vähentämiseen tähtäävät vesiensuojelutoimet sekä haja-asutuksen, peltoviljelyn ja metsätalouden osalta ovat suositeltavia. Haja-asutuksen jätevesiasetus parantaa osaltaan tilannetta.

29 LÄHTEET 1. Suomen ympäristökeskus, Hertta-tiedosto: www.ymparisto.fi... 2. Markku Hyttinen, Suunnitelma Immolanjärven pohjapadosta. Pohjois-Savon ympäristökeskus 2002? 3. Savon vesiensuojeluyhdistys ry, Varkauden kaupungin pienvesistöjen tila 1977-1978. 4. Savon vesiensuojeluyhdistys ry, Varkauden kaupungin pienvesistöjen tilan jatkotutkimus kesällä 1982. 5. Savon vesiensuojeluyhdistys ry, Varkauden kaupungin pienvesistöjen tilan jatkotutkimus kesällä 1986. 6. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry., Varkauden kaupunki, Pienvesien tila 1991. 7. Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry., Pöytäkankaan kaatopaikan vaikutus Immolanjärven vedenlaatuun kesällä 2002. 8. Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy, Varkauden pienvesien vedenlaatu vuonna 2004. 9. Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy, Immolanjärven vedenlaatu vuonna 2005. 10. Vesistöjen laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. VYH, Sarja A 20. 11. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 542/2003. 12. Rontu, M. & Santala, E., Haja-asutuksen jätevesien käsittely. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 584/1995. 13. Rekolainen, Seppo & Kauppi, Lea, maatalouden aiheuttama fosfori- ja typpikuorma vesistöihin. Vesitalous 1/1990. 14. Martikainen, Ulla-Riikka, Ravinteista aiheutuva haja-kuormitus Mikkelin läänissä. Insinöörityö. Mikkelin va. ammattikorkeakoulu. 1996. 15. Leonardson, L., Våtmarker som kvävefällor Svenska och internationella erfarenheter. Naturvårdsverket rapport 4176/1994. 16. Maatalousministeriö, Laskeutusaltaat ja kosteikot, 1996. 17. Jukka Kotisalo, Kangaslammin lähivesien suojelu- ja kunnostussuunnitelma. Etelä-Savon ympäristökeskus. 1998. 18. Ympäristöministeriö. hevostallien ympäristönsuojeluohje 4.11.2003. YM, Moniste 121/2003. 19. Kansanen, Pekka, Tuusulanjärven sedimentin kunto ja kunnostusmahdollisuudet. Keski- Uudenmaan vesiensuojelun kuntainliitto. 1992. 20. Marttinen, M. & Sammalkorpi, I., Kalaston manipulointi rehevöityneiden järvien kunnostamisessa. Järvien kunnostus. VYH Monistesarja 438.