Puheenvuoroja nuorten hyvinvoinnista Itä-Suomessa Markku Leinonen (toim.) Itä-Suomen yliopisto Mikkelin ammattikorkeakoulu Juvenia osaamiskeskittymä Kuopio, Mikkeli 2010
Julkaisija: Toimittaja: Itä-Suomen yliopisto Mikkelin ammattikorkeakoulu Juvenia osaamiskeskittymä Markku Leinonen Kannen kuva: Mikkelin ammattikorkeakoulu, kuvapankki Kansi ja taitto: Tarja Koponen ISBN 978-951-588-299-8 (nid.) ISBN 978-951-588-300-1 (PDF) Painopaikka: Savilahden kirjapaino Mikkeli 2010 Finland
Sisältö Johdanto Markku Leinonen... 5 OSA I: Itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnin tila ja tulevaisuus Nuorten hyvinvoinnin tila Itä-Suomessa Eila Laukkanen... 15 Miten voi pohjoiskarjalainen nuori koulussa? Leena Holopainen... 21 Matkojen päässä Takametsän tyttöjen ja Peräkylän poikien elämänpiiri Päivi Harinen & Anne-Mari Souto... 27 Nuorisossa Itä-Suomen tulevaisuus Juha Hämäläinen... 31 OSA II: Näköaloja nuorten hyvinvoinnin tutkimukseen Itä-Suomessa Itä-Suomen nuorisopuntari nuorten hyvinvoinnin arvioinnin välineenä Pekka Penttinen... 45 Nuorten hyvinvointiin turvallisuuden näkökulmaa Riitta Vornanen... 51 Kun tietäisi, kenestä puhutaan Kirsi Pohjola... 63 OSA III: Nuorisotyön hankkeita ja kehittämistoimintaa Itä-Suomessa Miten kaupungin ja ammattikorkeakoulun yhteistyöllä turvataan alueen elinvoimaa Soile Kuitunen & Kalevi Niemi... 69 Nuorten hyvinvointi itää kaduilla ja kauppakeskuksissa Jaakko Nuotio...73
Oppimista koulun seinien ulkopuolella vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen kehittämisen tarpeet ja haasteet Itä-Suomessa Anna Kapanen... 79 Päihdetyön hankkeet nuorten hyvinvoinnin edistäjinä Itä-Suomessa Raija Väisänen... 85 Nuorisotyötä, sosiaalityötä vai yhteistä työtä nuoren päihdehaitoista toipumisen tueksi? Kirsi Purhonen... 91 Itäsuomalaisten nuorten hyvinvointi kokoava puheenvuoro Markku Leinonen... 97
Johdanto Markku Leinonen T ämä Juvenia-hankkeeseen liittyvä julkaisu koostuu asiantuntijapuheenvuoroista. Julkaisun kantavana teemana on itäsuomalaisten nuorten hyvinvointi. Koska kirjoittajat edustavat eri ammattialoja, poikkeavat myös näkökulmat tuoreella tavalla toisistaan. Nuorten hyvinvointia tarkastellaan erilaisista perspektiiveistä. Julkaisu pyrkii olemaan juuri puheenvuorotyyppinen näkökulmien avaaja, ei tieteellinen raportti. Mutta puheenvuoroissa myös tieteellisellä tutkimuksella on oma tärkeä paikkansa. Kirjoitustehtävä määriteltiin väljästi, mikä antoi kirjoittajille liikkumatilaa suunnata oma puheenvuoronsa juuri merkittäviksi koettuihin ilmiöihin. Vaikka julkaisu ei voi esittää tieteellisesti kattavaa kuvaa itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnista, se kuitenkin voi toimia nuorison hyvinvointia koskevien tärkeiden asioiden esiinnostajana huutavan äänenä erämaassa. Tällaisia ääniä tarvitaan tilanteessa, jossa monenlaiset kielteiset kehityskulut, kuten työttömyys ja työmahdollisuuksien väheneminen, syrjäytyminen, väestön ikääntyminen ja nuorten poismuutto, uhkaavat vakavasti maamme itäisen osan hyvinvointia. Julkaisu koostuu kolmesta osasta, jotka sisältävät puheenvuoroja itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnin tilasta ja tulevaisuudesta, nuorisotutkimuksesta sekä nuorisotyön hankkeista ja kehittämistoiminnasta. Puheenvuorot on sijoitettu kuhunkin osaan sen mukaisesti, mikä edellä mainituista pääteemoista näyttäisi olevan merkittävimmässä asemassa. Nuorten hyvinvointi ilmiönä ja puheenvuorotyyppinen lä- 5
hestymistapa ovat kuitenkin vaatineet kirjoittajilta välillä monitahoisempaa otetta. Artikkeleissa voi olla aineksia muistakin osista. Esimerkiksi nuorten hyvinvoinnin tilan ja tulevaisuuden tarkastelussa on voitu hyödyntää vaikkapa tutkimuksellisia lähtökohtia tai kertoa jotain nuorisotyön kehittämisestä ja hankkeista. Selkeyden ja ilmiön haltuunoton vuoksi olen julkaisun toimittajana kuitenkin jakanut julkaisun em. kolmeen osaan. Vaikka rakenne ei olekaan sisällöllisesti ehdoton, se auttaa hahmottamaan julkaisun kokonaisuuden. Nuorten hyvinvoinnin tilan ja tulevaisuusnäkymien tarkastelu antaa pohjan hahmottaa ilmiötä. Mistä itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnissa on kyse, missä mennään ja mitä on mahdollisesti odotettavissa? Tämä on kirjan ensimmäinen osa. Hyvinvoinnin tilan ja tulevaisuuden tarkastelu nivoutuvat luonnostaan yhteen ja oikeastaan edellyttävät toisiaan. Tulevaisuutta ei voi oikein pohtia sanomatta ensin jotain nykytilasta. Tämä näkyy myös puheenvuoroissa. Julkaisun toinen osa koostuu nuorisotutkimukseen liittyvistä puheenvuoroista. Tutkimuksella on oma tärkeä paikkansa nuorten hyvinvoinnin tilan selvittämisessä ja sitä kautta myös nuorten hyväksi tehtävässä työssä. Tutkimustiedon merkitys heijastuu kautta koko julkaisun. Julkaisun kolmas osa käsittää nuorisotyön käytännön hankkeet ja kehittämistoiminnan. Tämä osa rakentuu edellisten osien loogiseksi jatkeeksi. Erilaisilla hankkeilla ja kehittämistyöllä pyritään muuttamaan nuorten hyvinvoinnin mahdollisesti epäedullista nykytilaa ja kääntämään negatiivinen kehityskulku myönteisempään suuntaan. Tämä kehittämistoiminta ja siihen liittyvät hankkeet ovat merkittäviä avauksia itäsuomalaisten nuorten hyvinvointia ja tulevaisuutta ajatellen. Puheenvuorot J ulkaisun avaavassa puheenvuorossa Eila Laukkanen tarkastelee itäsuomalaisten nuorten hyvinvointia yhteiskunnallisen muutoksen, nuoren tasapainoisen kasvun sekä tulevaisuuden mahdollisuuksien ja uhkien näkökulmista. Hyvinvointiyhteiskunnan murentuessa ja tuloerojen kasvaessa nuoruusiän kehitykselle asetetaan kasvavia vaatimuksia. Myös vanhemmuus on koetuksella ja aina nuori ei saa 6
riittävästi tukea kehitykselleen. Joka viides nuori tarvitsee ainakin jonkinlaista psyykkistä tukea ja noin 5 % nuorista nuorisopsykiatrista apua. Ongelmana on myös se, etteivät apua eniten tarvitsevat saa riittävästi tukea hakeutuakseen palvelujen piiriin. Jos palvelujärjestelmä muovataan sellaiseksi, että kynnys palveluihin on korkea ja vaatii nuoren omaa motivaatiota, merkitsee tämä vaikeimmassa asemassa olevien nuorten syrjäytymistä palveluista. Tarvitaan nuorisopsykiatrista osaamista, mutta myös koululla ja sen oppilashuoltojärjestelmällä on tärkeä merkitys nuorten kehityksen tukemisessa. Leena Holopaisen mukaan ainakin erityispedagogisesta näkökulmasta katsottuna pohjoiskarjalaisten nuorten koulunkäynti, opiskelu ja hyvinvointi eivät näytä heikommilta kuin muidenkaan suomalaisnuorten. Uhkakuvana näyttäytyvät kuitenkin taloudellisessa ahdingossa olevien kuntien koulutukseen kohdistamat säästötoimet. Tärkeää on kiinnittää huomiota lasten ja nuorten kouluhyvinvointiin ja vaikeuksien ennaltaehkäisemiseen. Tätä havainnollistaa termi pedagoginen hyvinvointi. Pedagogisesti hyvinvoivalle koululle on tyypillistä kiireetön ja rauhallinen koulutyöskentely, jolla vähennetään koettua suoriutumispainetta. Tämä hyvinvointi ilmenee sekä oppilaiden että opettajien kokonaisvaltaisena hyvinvointina ja tyytyväisyytenä sekä hyvinä oppimistuloksina. Kiireettömän elämänrytmin, luonnon kauneuden ja iloisten ihmisten vuoksi Itä-Suomella on hyvät edellytykset luoda hyvä kasvualusta lapsille ja nuorille. Päivi Harisen ja Anne-Mari Soudon puheenvuorossa tarkastellaan syrjässä reuna-alueilla eläviä nuoria ja heidän hyvinvointiaan. Vaikka globalisaatio lähentää reunoja ja keskustoja yhtenäistäen elämäntyylejä, niin markkinoiden liikkeessä reunat rispaantuvat erilleen kaupunkikeskuksista. Ajanhenki vaatii sopeutumis- ja liikkumisvalmiutta. Mutta joiltakin syrjässä asuvilta nuorilta puuttuvat halu ja valmiudet liikkeeseen. Mitä purkaminen, lakkauttaminen ja säästöohjelmat merkitsevät nuorelle, jonka päivittäinen koulumatka on 180 km? Kirjoittajat peräävät näiden tuplaperiferiassa asuvien nuorten kehityksen ja kehkeytyvän aikuisuuden tueksi ymmärtävää tutkimustietoa. Mistä hyvinvointi ja arkinen mielekkyys syntyvät niiden nuorten kohdalla, jotka kynsin hampain pitävät kiinni omasta elämänpiiristään eivätkä halua muuttaa pois kotiseudultaan? Nuorisotutkijoiden olisi syytä jalkautua ja viettää aikaansa myös Peräkylissä ja Takametsissä. 7
Juha Hämäläinen etsii historian esikuvien kautta uudenlaista ajattelutapaa Itä-Suomea koskevien uhkakuvien torjumiseksi. Tarvitaan aktiivista vastarintaa. Ongelmat ovatkin mittavat. Itä-Suomessa väestön koulutustaso on Suomen keskimääräistä koulutustasoa matalampi. Myös pitkäaikaistyöttömyys on vaikea ongelma, joka on yhteydessä työmarkkinoiden rakenteelliseen muutokseen ja työttömänä olleiden työkyvyn heikkenemiseen. Kun lisäksi väestö ikääntyy ja nuoret muuttavat pois, tyhjenee Itä-Suomi menestyvistä yrityksistä, palveluista ja sosiaalisen kehityksen edellytyksistä. Nuorten poismuutto on kriittinen tekijä. Tavanomaisten yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden (kilpailukykyisten koulutus-, työ- ja palvelurakenteiden luomisen) lisäksi tarvitaan uudenlaista aatteellisuuden nousua, jota kirjoittaja etsii mm. dostojevskiläisestä ja herzliläisestä ajattelusta. Itä-Suomi on pidettävä asuttuna ja on pysyttävä mukana tietoyhteiskunnan muutoksessa luomalla kilpailukykyisiä talouden rakenteita. Nuoria on tuettava heidän koulutus- ja työurillaan sekä kansalaiselämässä. Itä-Suomen on tarjottava nuorille hyvän elämän edellytykset. Pekka Penttinen tarkastelee puheenvuorossaan nuorten hyvinvoinnin arviointityökaluja ja erityisesti Itä-Suomen nuorisopuntaria nuorten hyvinvoinnin arvioinnin välineenä. Nuoria koskevan tiedon hankkiminen ja arviointi edellytetään Nuorisolaissa (2006). Itä-Suomen nuorisopuntari on Mikkelin ammattikorkeakoulun, Diakonia-ammattikorkeakoulun, Humanistisen ammattikorkeakoulun sekä Itä-Suomen yliopiston yhdessä toteuttama kartoitus. Se kohdistuu 15 25-vuotiaiden nuorten elämäntilanteeseen ja hyvinvoinnin elementteihin. Kysely toteutetaan vuosittain syksyllä koulutyön alettua. Puntari on ollut näyttävästi esillä lehdistössä ja esim. tieto palveluiden saatavuudesta sekä kasvu- ja elinoloista on hyödynnettävissä sellaisenaan nuorten palvelujen suunnittelussa. Mutta nuorisopuntaria voidaan hyödyntää myös pedagogisesti opetuksen välineenä. Puntari antaa kuntatoimijoille mahdollisuuden saada lakisääteisiä velvoitteita koskevaa tietoa. Riitta Vornanen haluaa avata näkökulmia hyvinvointikäsitteen laajentamiselle. Nuorten hyvinvoinnissa turvallisuuden näkökulma on tärkeä ja sitä on käsitelty varsin vähän suhteessa hyvinvointiin. Nuoret tulisi ottaa huomioon myös aktiivisina toimijoina, mikä tuo hyvinvoinnin tutkimukseen dynaamisen ulottuvuuden. Nuorten hyvinvoinnin tarkastelussa on olennaista löytää ne keskeiset elämänalueet 8
ja yhteisöt, jotka ovat merkityksellisiä nuorille. Turvallisuus voidaan ymmärtää sekä ulkoisten olosuhteiden turvallisuutena että sisäisenä koettuna turvallisuutena. Subjektiivisen hyvinvoinnin osatekijöistä turvallisuus liittyy koettuun sisäiseen turvallisuuteen, kokemukseen asioiden pysyvyydestä ja jatkuvuudesta. Nuori tarvitsee uskoa asioiden jatkuvuuteen, jotta hän voisi kestää muutoksen tuoman paineen. Subjektiivinen kokemus hyvinvoinnista merkitsee tietynlaista onnellisuutta, turvallisuutta ja tyytyväisyyttä elämään. Kirsi Pohjolan mukaan kärjistäminen ja yleistäminen hämärtävät käsitystä oman aikamme nuoruuden luonteesta. Nuorisotutkimuskin sortuu yleistäviin määritelmiin. On tärkeää tietää, keitä nuoria tutkimustulokset koskevat. Ketkä ovat tutkimuskohteena? Joskus kaivattaisiin määrällistä vertailuaineistoa, jotta ilmiöt asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin. Jo nuoruus sinällään saa elämänkulussa erilaisia määreitä riippuen siitä, mistä näkökulmasta nuoruutta tarkastellaan. Sellaiset taustamuuttujat kuten sukupuoli ja sosioekonominen asema auttavat tulkitsemaan sisällöllisten kysymysten tuottamaa tietoa. Ajattelemisen aihetta antavat pitkittäistutkimusten tulokset, joiden mukaan lähes kaikkien terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien elämäntapojen suhteen tyttöjen elämäntavat ovat suotuisampia kuin poikien. Myös köyhien ja varakkaiden maailmat erkaantuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttömahdollisuuksien suhteen. Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa lasten elintapoihin. Soile Kuitusen ja Kalevi Niemen mukaan korkeakoulujen ja kuntien välillä on kohtalonyhteys. Vain riittävän elinvoimainen kaupunki houkuttelee. Elinvoiman ytimessä on yhteisöllisyys ja yhteisöllisesti tuotettu tulevaisuuden kuva. Elinvoima syntyy toimeentulomahdollisuuksien lisäksi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, inhimillisestä kanssakäymisestä ja kulttuurista. Mikkelin kaupunki ja ammattikorkeakoulu ovat yhdistäneet voimansa useissa kehittämishankkeissa, joiden tavoitteena on käytännön tekemisen ja hanketyön keinoin edistää osapuolten elinvoimaa. Hankkeista merkittävin on nuorisoalan osaamiskeskittymä Juvenia, jonka koordinoimana on kehitetty esim. työpajojen ja oppilaskuntien toimintaa. Juvenialla on myös keskeinen rooli sellaisen uuden tiedon tuottamisessa, joka parantaa nuorten elinoloja ja estää syrjäytymistä. Osapuolet pyrkivät jatkuvasti kehittämään hedelmälliseksi osoittautunutta yhteistyötään. 9
Jaakko Nuotio tuo puheenvuorossaan esille, että julkiset hyvinvointipalvelut ovat ongelmia kohdanneiden nuorten auttamisessa tärkeitä. Ne vähentävät ja poistavat pahaa oloa. Nämä hyvinvointipalvelut eivät kuitenkaan tarjoa hyvin voimisen muita perustekijöitä. Hyvinvointi edellyttää nuorten yhdessä olemista ja tarkoituksellista tekemistä. Kodilla ja perheellä on keskeisen rooli mutta myös vertaisten merkitys on oleellinen. Viime vuosina nuoret ovat alkaneet kokoontua yhä enemmän kauppakeskuksissa, pikaruokaravintoloissa ja liikenneasemilla pienissä ryhmissä. Valtakunnallinen nuorisokasvatusjärjestö Nuorten Palvelu ry käynnisti vuonna 2010 ABC kohtaa nuoria -yhteistyöhankkeen S-ryhmän ABC-ketjuohjauksen ja alueosuuskauppojen kanssa. Tavoitteena on kehittää liikenneasemilla työtään tekevien myyjien ammattitaitoa kohdata nuoria. On havaittu, että myyjät ovat tärkeitä oheiskasvattajia ja tarvitsevat valmiuksia ymmärtää nuoria. Anna Kapanen painottaa puheenvuorossaan vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen kehittämistä. Yhä useammalla nuorella on vaikeuksia selvitä opinnoistaan. Monen nuoren opinnot keskeytyvät, ja he ajautuvat koulutuksen ja työn ulkopuolelle. Osa nuorista epäonnistuu siksi, että heille ei sovi teoriapainotteinen luokkahuonekeskeinen opetus. Tarvitaan vaihtoehtoisia pedagogisia lähestymistapoja. Mikkelin ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Pajalta tutkintoon -hankkeessa (Juvenia-hanke) pyritään kehittämään nuorten työpajojen ja ammattiopistojen välistä yhteistyötä. Hanketta on toteutettu Mikkelin, Savonlinnan, Iisalmen ja Kuopion seuduilla. Työpajoilla moni oppilaitoksissa heikosti menestynyt nuori on saanut uutta intoa opiskeluunsa. Työpajalla nuori voidaan kohdata eri tavalla kuin oppilaitoksessa. Tämä kohtaaminen on monen nuoren elämässä ollut ratkaiseva askel. Työpajojen ja ammattiopistojen yhteistyö on saatava Itä-Suomessa tiiviimmäksi. Raija Väisänen tarkastelee puheenvuorossaan päihdetyön hankkeiden mahdollisuuksia nuorten hyvinvoinnin edistäjinä. Puheenvuoro perustuu hankkeiden arviointidokumentteihin. Itä-Suomen päihdetyön hankkeita yhdistävänä yleisenä lähtökohtana oli huoli nuorten päihteiden käytön lisääntymisestä. Hyvinvoinnin tulkinnat osoittautuivat hyvin kontekstisidonnaisiksi ja konkreettisiksi. Päihdepalvelu jen kehittämisen yleisenä tavoitteena korostuivat riskitekijöiden tunnistaminen ja arviointi sekä hoidon oikea-aikaisuus. Nuorten tukeminen ja 10
kannustaminen omien vahvuuksien löytämiseen ja positiivisen tulevaisuuden luomiseen osoittautui merkittäväksi nuorten hyvinvointia edistäväksi elementiksi. Tavoitteisiin pyrittiin verkostotyön kautta ja hankkeissa syntyi runsaasti tietoa paikallisen ja alueellisen tukiverkoston rakentumisesta yhteistyön tiivistämisen ja koordinoinnin myötä. Erilaiset vertaisryhmät edistivät nuorten hyvinvointia. Kirsi Purhonen pohtii nuoren sosiaalisten ympäristöjen vaikutusta identiteetin ja päihteettömän identiteetin luomiseen. Nuorten kanssa tehtävä päihdetyö on myös nuoriso- ja sosiaalityön yhteinen rajapinta, johon sisältyy yhteinen sosiaalisuuden ja sosiaalisen arjen ulottuvuus. Hyvinvoinnin osa-alueiden, kuten opiskelun, vapaa-ajan ja sosiaalisten suhteiden, ollessa heikot ja riittämättömät on nuoren päihteidenkäytöllä riski kääntyä identiteetin kehitystä vastaan. Tällöin sosiaalisuuden, osallisuuden ja oman identiteetin luominen on mahdollista vain päihteiden käytön avulla. Päihteistä kuntoutuminen on sidoksissa nuoren kykyyn ja luottamukseen rakentaa mahdollisia vaihtoehtoja päihdehaitallisen käyttäytymisen rinnalle ja tilalle. Tarvitaan päihteettömiä sosiaalisten suhteiden verkostoja. Muutoksen mahdollistuminen edellyttää nuoren tietoisuutta itsestään: mitä olen ja mitä haluan olla? Tämä tietoisuus rakentuu parhaiten sosiaalisissa suhteissa. Muutoksen tueksi nuorella tulee olla kumppaneita, jotka tukevat häntä muutosmatkalla. 11
I Itäsuomalaisten nuorten hyvinvoinnin tila ja tulevaisuus
Nuorten hyvinvoinnin tila Itä-Suomessa Eila Laukkanen Yhteiskunnalliset muutokset haaste nuoren kehitykselle I tä-suomi on muuttotappioaluetta ja väestö keskittyy alueen harvoihin taajamiin. Tämä tulee johtamaan palvelujen keskittämiseen ja karsimiseen: lähikoulut muutetaan suuremmiksi yksiköiksi, terveyspalvelut ja myös muut perheen hyvinvointia tukevat palvelut keskitetään. On todettu, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on murenemassa ja väestön tuloerot Suomessa ovat kasvaneet. Myös asenteet huonommassa asemassa olevan tukemiseen ovat koventuneet. Kaikki nämä muutokset vaikuttavat myös nuoriin. Yhteiskunnan muutos korostaa onnistuneen nuoruusiän kehityksen tärkeyttä. Joustavuus ja kyky kouluttautua ja tarvittaessa muuttaa toiselle paikkakunnalle edellyttävät loppuun vietyä itsenäistymistä, kykyä hallita oman elämän arkea ja luoda ihmissuhteita sekä hankkia tyydytystä sellaisilla keinoilla, jotka eivät vaaranna terveyttä tai turvallisuutta, toisin sanoen psyykkistä hyvinvointia. Niin itäsuomalaisia kuin muitakin suomalaisia nuoria uhkaa juuttuminen sellaiseen elämäntapaan, jossa hän voi vältellä aikuiselämän 15
velvollisuuksia. Esimerkeiksi sopivat ns. peräkammarin pojat, koulutuksensa keskeyttävät nuoret tai nuoret, jotka korvaavat ihmissuhteet nettimaailman todellisuudella. Tämän kehityksen mittareina voidaan pitää nuorten työttömyyslukuja, nuorille psyykkisistä syistä määrättyjen päivärahojen määrää ja niiden nuorten määrää, jotka siirtyvät eläkkeelle psyykkistä syistä alle 30 vuoden iässä. Kaikissa näissä luvuissa on todettu selkeä kasvutrendi. Vastakkaista mutta nuorelle haitallista ratkaisua edustavat ylisuorittavat tytöt, jotka eivät löydä riittävän vahvaa aikuistuvan tytön identiteettiä vaan poimivat sen kaikista niistä vaatimuksista, jotka tulevat ulkoapäin esim. median välittämänä. He vaativat itseltään hyvää koulusuoritusta, hoikkuutta, kauneutta, kokeneisuutta jne. ja menettävät kosketuksen todelliseen itseensä, siihen, minkä he tuntisivat itselleen oikeaksi. Usein he kokevat itsensä masentuneiksi, väheksyvät itseään ja hakevat vahvistusta itselleen sopimattomista seurustelusuhteista tai rentoutuvat liiallisen alkoholin käytön avulla. Tasapainoisen kasvun onnistumisen edellytykset K asvava nuori tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta onnistuakseen omassa aikuistumiskehityksessään. Kaikki vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa elämästä, mutta vanhemmuuden vajetta voi syntyä monesta syystä kuten esimerkiksi yhteiskunnasta syrjäytymisen vuoksi, psyykkisen tai fyysisen sairauden vuoksi, työstressin tai ihmissuhderistiriitojen vuoksi. Nuoren kasvua edistävä vastavuoroinen kontakti edellyttää molempien, sekä nuoren että aikuisen psyykkistä läsnäoloa. Lisäksi vanhemman tulee tietää ja valvoa, mitä nuori tekee, esim. miten hän käyttää internettiä. Vanhemman tulee vaatia, kannustaa, kiittää, myötäelää ja tarvittaessa asettaa rajat. Jos nuori joutuu vaikeuksiin psyykkisessä kehityksessään, apua on saatavissa. Nuorille suunnattuja psykiatrisia palveluja on kehitetty voimakkaasti. Tutkimuksissa on osoitettu, että psykiatrisia palveluja käyttävät helpoimmin ne nuoret, jotka kärsivät vain keskivaikeista psyykkisistä ongelmista ja joiden vanhemmat tukevat hoitoon hakeu- 16
tumista. Sen sijaan palveluihin eivät tule ne nuoret, joiden ongelmat ovat vakavia, joilla on hauraat perheensisäiset ihmissuhteet ja jotka eivät saa ympäristöltään tukea avun hakemiseen. Tämä merkitsee vaikeimmassa asemassa olevien nuorten syrjäytymistä palveluista, jos palvelujärjestelmä muovataan siten, että kynnys palveluihin on korkea ja edellytetään omaa motivaatiota. Tämä tulee huomioida nuorten psykiatrisissa palveluissa. Tulevaisuuden näkymät Uhat N uoren terveyttä uhkaavat epäterveet elintavat ylipaino, tupakka, alkoholi, jääminen liian yksin vaille vanhempien antamaa tukea ja ikätoverisuhteita. Uhka voi toteutua fyysisinä tai psyykkisinä ongelmina, elämää rajoittavana yksinäisyytenä tai sellaisena elämäntavan valintana, jossa irrotaan aikuiselämän tavallisista päämääristä kuten kyvystä sitoutua ihmissuhteeseen, vanhemmuudesta, työn tekemisestä. Esimerkin tarjoaa japanilaisten nuorten kulttuuri, jossa osa nuorista on päättänyt olla sitoutumatta mihinkään muuhun kuin mukavaan elämään tai on jäänyt eristyksiin kotiin, omaan huoneeseen tietokoneen ääreen. Itä-Suomessa tätä voisi edustaa sellainen nuoren elämä, jonka muodostavat työttömyyskorvaus, kaverit ja päihteet. Nuorilla on psyykkisiä oireita ja sairauksia. Joka viides nuori tarvitsee jonkinlaista tukea, ja 5 %:lla ongelmat ovat niin vakavia, että tarvitaan nuorisopsykiatrista apua. Nuorena aikuisena todettavista psyykkisistä sairauksista 75 % ilmenee jossakin muodossa ennen 18 vuoden ikää. Kun nuori itse tai joku muu toteaa nuorella psyykkisiä oireita, nuoren tulisi päästä viiveettä selvittelyyn, jossa määritetään ongelman vakavuus ja hoidon tarve. Psyykkiset häiriöt tulee hoitaa ammattitaidolla. Pelkkä lääkehoito ei riitä, vaan samanaikaisesti tulisi tarjota nuorelle ja hänen perheelleen psykoterapeuttista apua. Näin mahdollistetaan terveen psyykkisen kasvun eteneminen ja minimoidaan sairauden aiheuttamia haittoja. 17
Mahdollisuudet Nuorten psyykkistä kasvua ja siinä olevien ongelmien ratkomista tukee ja auttaa hyvä koulu ja sen sisällä hyvä oppilashuoltojärjestelmä. Koulu voi toteuttaa yhteisökasvatusta, jossa koulussa erilaisia palvelujärjestelmiä hyödyntäen tuetaan nuoria, opetellaan ihmissuhdetaitoja, ratkotaan ristiriitoja, puututaan kiusaamiseen, syrjimiseen, outoon käytökseen, psyykkisiin oireisiin ja samanaikaisesti tarjotaan opetusta sillä tasolla, johon oppilas kykenee. Koulu on myös yhteisö, johon psykiatrista hoitoa tarvitseva nuori kuuluu. Kuten aikuisten työpaikoilla, myös psyykkisesti sairastuneen nuoren koulutyö tulee sopeuttaa nuoren sen hetkisiin voimavaroihin sopivaksi. Nuoren psyykkinen sairaus uhkana tai mahdollisuutena Jotta nuorten ja heidän perheidensä on mahdollista ottaa vastaan psykiatrista apua, yhteiskunnassa tarvitaan edelleen vallitsevan stigman vähentämistä. Lähimmäisen psyykkinen ensiapu tulisi olla yhtä itsestään selvää kuin fyysisesti vammautuneen ensiapu. Tarvitaan myös asianmukaista nuorisopsykiatrista osaamista ja tutkimukseen perustuvien hoitomenetelmien käyttämistä. Tämä tarkoittaa erikoisosaamisen keskittämistä. Esimerkiksi nuorten psykiatrinen sairaalahoito tulee olla tarkkaan kohdennettua ja sisällöltään nuorten psykiatriaa. Asiantuntemuksen takaaminen edellyttää väestömuutosten vuoksi nuorisopsykiatrisen koulutuksen ja palvelujärjestelmän keskittämistä vaikka palvelut tuotettaisiinkin lähellä nuorta yhteistyössä kodin, koulun, lastensuojelun, työvoimapalveluiden, nuorisotoimen jne. kanssa. Tämä edellyttää poliittisen päätöksenteon siirtämistä suurempiin yksiköihin. Järjestelmä, jossa jokainen kunta päättää itsenäisesti, miten meidän kunnan nuorten ja perheiden palvelut järjestetään kunnan käytettävissä olevien verotulojen puitteissa, on riittämätön. 18
Lopuksi I tä-suomen luonnon kauneus, rikas ja omaleimainen kansankulttuuri sekä Venäjän läheisyys ovat mahdollisuus. Sosiaaliset taidot yhdistyneenä osaamiseen ovat voimavara. Näitä tarvitaan, kun luodaan palvelu- ja työpaikkoja, joissa osaaminen ja maantieteelliset olosuhteet yhdistetään. 19
Miten voi pohjoiskarjalainen nuori koulussa? Leena Holopainen V iimeaikaisessa koulukeskustelussa on esillä ollut kolme hyvin erilaista ilmiötä. Pisa-tutkimusten ja sitä kautta koko suomalaisen koulujärjestelmän tuottamien hyvien oppimistulosten valossa on ollut helppo paistatella (vaikka Shanghai menikin vuoden 2010 lukutaitotutkimuksessa suomalaisten edelle). Toinen usein esillä oleva ilmiö on erityisopetusta saavien oppilaiden määrän kasvu. Tästä herää väistämättä kysymys, maksaako suomalainen perusopetuksen oppilas liian kovan hinnan oppimisen huipputuloksista. Kolmas keskustelussa usein esiin nostettu ja näihin kahteen edelliseen teemaan liittyvä kysymys on kuntien ja koulutuksen järjestäjän vastuu ja rooli kaikille tasa-arvoisesti saatavilla olevasta laadukkaasta opetuksesta ja tukipalveluista, kuten kouluterveydenhuollosta, psykologipalveluista tai lasten ja nuorten psykiatrisista palveluista. Näitä teemoja pyrin tarkastelemaan tässä kirjoituksessa pohjoiskarjalaisesta näkökulmasta. Pohjois-Karjalassa, kuten muuallakin maassa, kuntien päätöksiä ohjaa taloudellinen tilanne, jolloin lasten ja nuorten asema ja hyvinvoinnin jakautuminen kaikille tasapuolisesti jäävät helposti toissijaisiksi. Perusopetuksen aikana syntyvät koulutusasenteet, tiedot ja taidot muodostavat kuitenkin perustan myöhemmälle oppimiselle. Jos yhteiskunnan säästötoimenpiteet kohdistuvat lapsiin ja nuoriin, siitä väistämättä seuraa pahoinvoinnin lisääntymistä ja eriarvoistumista. Olennaisinta maakuntamme yleissivistyksen ja tasa-arvoisen kouluttautumisoikeuden 21
ylläpitämisen kannalta on se, että kaikilla lapsilla on esimerkiksi sukupuolesta, erityispiirteistä, lahjakkuudesta tai asuinpaikasta riippumatta oikeus saada laadukasta opetusta, kokea koulussa turvallisuutta ja hyvää mieltä sekä saada tarvittavaa tukea oppimiseensa ja opiskeluunsa. Pohjois-Karjalassa on onneksi ainakin tähän saakka ollut onni saada kuntiin hyvin koulutettuja opettajia ja erityisopettajia sekä päteviä psykologeja ja opinto-ohjaajia. Uhkakuvana voidaan kuitenkin nähdä taloudellisessa ahdingossa olevien kuntien koulutukseen ja hyvinvointiin kohdistuvat säästötoimenpiteet, kuten esimerkiksi koulujen lakkauttamiset pitenevine koulumatkoineen, nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan supistuminen tai toimitilojen puute. Myös valinnaisuuden kaventuminen oppilaitoksissa lisää eriarvoistumista. Se, miten paljon kunnat satsaavat oman kuntansa lapsiin ja nuoriin, viestii näille tulevaisuuden aikuisille siitä, onko kotikunta sellainen, minne voisi jäädä tai palata opintojen jälkeen asumaan ja tekemään työtä. Niin Pohjois-Karjalassa kuin muuallakin maassa on kehitetty ja kehitetään useita uusia innovaatioita näiden uhkakuvien estämiseksi. Kaksituhatta luvulla voimaantulleet koululait, opetussuunnitelmat sekä erityisopetuksen strategia, korostavat juuri lasten ja nuorten kouluhyvinvointia ja sen vahvistamista. Myös koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa korostetaan lasten ja nuorten kehitykseen liittyvien vaikeuksien ennaltaehkäisemistä ja varhaista puuttumista oppimista estäviin tai haittaaviin tekijöihin. Uudessa erityisopetuksen strategiassa ja siihen liittyvässä lakiesityksessä tämä varhainen puuttuminen ja tehostuvan tuen jatkumo on jaettu kolmeen osaan: yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Oppilaan tukemisessa onkin tärkeää muistaa, että siinä on kyse yksilön ominaisuuksien (esim. kyvyt, motivaatio, psyykkinen hyvinvointi) ja opetusympäristön resurssien (esim. opetuksen laatu, opettajan persoona, opetussuunnitelman asettamat vaatimukset) yhteensovittamisesta. Kouluvaikeuksien taustalta löytyvät aina sekä yksilön ominaisuudet että opetuksen toteuttaminen ja sen laatu. Opetuksen laatua on mm. opettajan kyky ottaa yksilöllisten ominaisuuksien vaihtelua huomioon yleisopetuksen osana. Siihen, mitä koulussa tapahtuu ja miten opiskelu sujuu, vaikuttavat toki myös monet koulun ulkopuoliset tekijät, niistä tärkeimpänä kodit. Kouluhyvinvointi rakentuu pitkälti opettamiseen ja oppimiseen osallistuvien pyrkimysten, odotusten ja keskinäisen vuorovaikutuksen 22
kokonaisuudesta, vaikka kouluissa edelleen pääsääntöisesti kiinnitetään enemmän huomiota oppilaiden koulusaavutuksiin kuin esimerkiksi heidän oppimisympäristössä kokemaansa hyvinvointiin. Mikäli halutaan löytää ja tukea myönteisiä kehityskulkuja, pitäisi huomioida hyvinvointia uhkaavien kielteisten ilmiöiden sijasta myös positiivisia hyvinvointitekijöitä, kuten itsensä toteuttamisen mahdollisuudet, kiinnostuksen herääminen ja voimavarojen käyttöönotto. Hyvän oppimisen ja opetuksen perustaa voidaankin kuvata Itä-Suomen yliopiston kasvatusalan yhden osaamiskeskittymän käyttöönottamalla termillä pedagoginen hyvinvointi¹. Tyypillistä pedagogisesti hyvinvoivalle koululle on kiireetön ja rauhallinen koulutyöskentely, millä vähennetään koettua suoriutumispainetta. Oppilaiden hyvinvointia lisätään koulun sisäisellä oikeudenmukaisuudella sekä opiskeluun ja oppimiseen saatavalla tuella, missä korostuu opettajan asettamat realistiset tavoitteet ja rohkaisu sekä opettajan ja oppilaan väliset hyvät suhteet. Pedagoginen hyvinvointi ilmenee siis sekä oppilaiden ja opettajien kokonaisvaltaisena hyvinvointina ja tyytyväisyytenä että oppilaiden opiskelukykynä ja hyvinä oppimistuloksina. Eräs pohjoiskarjalaisten nuorten oppimiseen, oppimisen ongelmiin ja hyvinvointiin pureutuva seuranta on toteutettu erityispedagogiikan yksikön toimesta Itä-Suomen yliopistossa vuodesta 2004 alkaen. Hanke on Suomen Akatemian rahoittama Opintiellä pysyminen -tutkimushanke, jossa seurataan yhtä Joensuun kaupungin perusopetuksen yhdeksäsluokkalaisten ikäryhmää peruskoulusta läpi toisen asteen koulutuksen aina kolmannelle asteelle ja työelämään saakka. Tämän tutkimuksen yleinen tarkoitus on tehdä johtopäätöksiä niistä mekanismeista, jotka mahdollisesti yhdistävät oppimiseen ja opiskeluun liittyvät ongelmat koulutuksesta ja yhteiskunnasta syrjäytymiseen, ja pyrkiä löytämään keinoja tällaisen kehityksen katkaisemiseen. Kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että oppimiseen liittyvät ongelmat voivat pitkittyessään aiheuttaa monia sekundaarisia ongelmia, jotka heikentävät yksilön psyykkistä hyvinvointia ja jaksamista. Osa pystyy kompensoimaan yksilölliset vaikeutensa muilla vahvuuksillaan ja etenemään menestyk- ¹ Pedagogisesta hyvinvoinnista ks. Lappalainen, Kristiina & Kuittinen, Matti & Meriläinen Matti (toim.) 2008. Pedagoginen hyvinvointi. Turku: Suomen Kasvatustieteellinen Seura. 23