HENKISEN KUNNON TUKEMISEEN LIITTYVÄT JÄRJESTELYT JA MENETELMÄT VENÄJÄN ARMEIJASSA Riku Toivola Maasotakoulun julkaisuja Sisältö: Raportti 1/2011 Maasotakoulu Lappeenranta 2011
Maasotakoulu Väinö Valveen katu 4 53900 Lappeenranta Copyright Riku Toivola Taitto Heta Toiskallio Kannen kuva Hanne-Mari Rumbin ISBN 978-951-25-2262-0 978-951-25-2266-8 (PDF) ISSN 2242-2439 Painopaikka Juvenes Print Oy Tampere 2011
3
4
ESIPUHE MA Riku Hermanni Toivola on Pietarin valtionyliopistosta valmistunut lingvistikko ja venäjän kielen opettaja, joka on asunut Pietarissa seitsemän vuotta. Hän suoritti varusmiespalveluksensa saapumiserässä 2/2010 ja palveli upseerikokelaskautensa Maasotakoululla, kirkollisen työn tutkijakokelaana ja varusmiespappina. Tutkijakokelaalle varattu aihe oli työn ohjaajana toimineen Maasotakoulun sotilaspastorin ehdottama. Syitä aiheen valintaan oli useita: Suomen puolustusvoimissa on viime vuosina herätty henkisen kunnon ja toimintakyvyn tärkeyteen ja sen kehittämiseen liittyvää perusteellista koulutusta on järjestetty mm. Utissa vuonna 2010-11 toimineessa Erikoisoperaatio-osastossa NATO:n ja muiden länsimaiden käyttämistä henkisen kunnon tukemiseen liittyvistä toimintatavoista ja -malleista on ollut käytettävissä runsaasti tietoa, mutta venäläisistä järjestelmistä ja menetelmistä ei ole ollut Asiaan liittyvää kieli- ja kulttuurirajat ylittävää perustutkimusta tarvitaan sekä henkiseen kuntoon liittyvien käsitteiden määrittelyn täsmentämisessä että niiden kääntämisen virheettömyyden varmistamisessa Toivolan vahva ammattitaito eli venäjän kieltä ja kulttuuria koskeva asiantuntemus ovat tarjonneet mahdollisuuden työn toteuttamiseen hänen kokelaskautensa aikana Työ on integroitunut hyvin myös Maasotakoulun toimintaan, koska ammattialiupseerien kursseilla pidettävä henkiseen kuntoon liittyvä opetus on kirkollisen työn vastuulla. Debriefing-menetelmät (vast) sekä PTSD:n ja muiden psyykkisten oireiden hoitokäytännöt rajattiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Mahdollisten erojen tutkiminen olisi vaatinut sisällöllistä ammatillista osaamista eikä toisaalta olisi ollut aikataulullisestikaan mahdollista. Toivolan tärkein löytö koskee sitä, miten monipuolisesti Venäjällä on henkisen kunnon tukemiseen perehdytty ja miten laajasti asiaan liittyvää toimintaa on suunniteltu: työ rakentuu kasvatusupseerien, sotilaspsykologien ja hiljattain uudelleen perustetun sotilaspapiston varaan. Henkisen kunnon tukemisen ydin on valmistava ja ennaltaehkäisevä kasvatus ja työn muodot kestävät ainakin paperilla vertailun minkä tahansa muun maan kanssa. Hyviä esimerkkejä kasvatusupseerien käyttämistä menetelmistä esitellään luvussa 4.2. Toivola tarkastelee monia kysymyksiä Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen pohjalta. Henkisen kunnon tukemiseenkin liittyvät järjestelmät ja menetelmät, niiden olemassaolo, kehittäminen 5
ja niistä tiedottaminen, tähtäävät Toivolan mukaan paitsi kriisinajan taistelijoiden toimintakyvyn parantamiseen ja rauhanajan kelvollisten palvelusolosuhteiden luomiseen, myös ja erityisesti asevoimien yhteiskunnallisen julkisuuskuvan kohottamiseen. Riku Toivolan työ on arvokas katsaus Venäjän armeijan henkisen kunnon tukemiseen liittyvistä järjestelyistä ja menetelmistä. Tutkimuksen ohjaajana kiitän Toivolaa hyvin tehdystä työstä ja onnittelen häntä siitä, että Maasotakoulu on hyväksynyt raportin omaan julkaisusarjaansa! Lappeenrannassa 13.10.2011 Jukka Seppänen Maasotakoulun sotilaspastori Kaikki tässä raportissa eritetyt mielipiteet, tulkinnat ja johtopäätökset ovat tutkijan omia. Ne eivät sellaisinaan välttämättä vastaa puolustusvoimien virallista kantaa. 6
SISÄLTÖ 1. JOHDANTO.......................................................9 1.1. Henkinen kunto ja sen rakenne.................................10 1.2. Venäjän armeijan nykytilanne ja henkiset ongelmat..................13 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄ..............................................16 2.1. Tutkimusaineisto............................................16 2.2. Tutkimusmenetelmä..........................................18 3. HENKISEN TUKEMISEN JÄRJESTELMÄT VENÄJÄN ARMEIJASSA.......19 3.1. Sotilaskasvatuksen vuosisadat...................................19 3.2. Kasvatustyö tai henkilöstötyö: järjestelmä muutosten kourissa..........20 3.2.1. Kasvatustyön henkilöstö: kasvatusupseerit ja sotilaspsykologit...21 3.2.2. Kasvatustyön uusi ilme: kansallisuus reformin lähtökohtana....26 3.3. Sotilaspapisto: uskonnollista työtä sotilaiden parissa..................28 4. KASVATUSTYÖN MENETELMÄT SOTILAAN HENKISENÄ TUKENA.....36 4.1. Rauhanajan palvelusolosuhteiden kehittäminen.....................36 4.1.1. Palvelusohjelman uudistus..............................37 4.1.2. Fyysinen kunto, ravinto ja vapaa-aika varusmiesten viikko-ohjelmassa..........................38 4.1.3. Yhteydet ulkomaailmaan...............................39 4.1.4. Henkilökohtainen tuki kasvatustyön keskeisenä elementtinä....40 4.1.5. Yhteiskunnallis-valtiollisen valmennuksen oppitunnit........42 4.1.6. Esimerkkejä kasvatustyöstä rauhanturvaajien parissa..........44 4.2. Kasvatusupseerien työ kriisin ja sodan aikana.......................46 4.2.1. Sotilaan moraalis-psyykkinen tila ja sen tukeminen...........47 4.2.2. Psykologiset valmennusmenetelmät toimintakyvyn tukemisessa.49 4.2.3. Mielikuvaharjoitteet ja mielialan säätelyn keinot.............51 4.2.4. Informaation merkitys toimintakyvyn tukemisessa...........53 4.2.5. Yhteydenpito kotijoukkoihin...........................55 4.2.6. Veteraanien kuntouttamisesta sodan jälkeen................56 5. USKONNOLLINEN TYÖ TOIMINTAKYVYN TUKEMISEKSI.............58 5.1. Ortodoksisen sotilaspapiston rooli: velvollisuuden pyhittäminen........61 5.2. Ortodoksinen hartausperinne sotilaan hengellisenä tukena.............67 5.3. Islaminuskoisten sotilaiden hengellinen tukeminen...................69 6. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: HENKISEN KUNNON IDEA VENÄJÄN ARMEIJASSA.73 7. LOPUKSI: VENÄJÄLLÄ ASEPALVELUKSENSA SUORITTANEET KERTOVAT 77 7
8
Исход любого сражения зависит от крепости духа воинов. ( Taistelun tulos riippuu aina taistelijoiden hengen lujuudesta.) - Kenraali Aleksander Suvorov 1. JOHDANTO Tunnetun legendan mukaan venäläinen 1700-luvulla sotinut (1729 1800) kenraali Suvorov piti tärkeänä huolehtia taistelijoiden henkisestä kunnosta, eikä siksi kertaakaan hävinnyt, vaikka osallistui pitkän uransa aikana arviolta yli 66 taisteluun mm. seitsenvuotisessa sodassa. Huolimatta nykyaikaisen sodankäynnin muutoksista maailman armeijoiden tärkein voimavara on edelleen ihminen itse useimmiten sotilas. Ihminen ja hänen elämäänsä ylläpitävät rakenteet ovat yhtä aikaa sotien subjekti (toimija) kuin objektikin (kohde). Jotta ihminen voi pysyä ihmisenä ja enemmän toimijana kuin kohteena, elämää ylläpitävien rakenteiden tulee olla vahvoja: sotilaalla pitää olla tietty kompetenssi, tietyt edellytykset toimia. Nykyaikaisessa postmodernissa toimintaympäristössä, jossa ystävien ja vihollisten, siviilien ja sotilaiden rajat ovat häilyvät 1, erityisesti henkisen kunnon merkitys taistelijan toimintakyvylle on korostunut. Huono henkinen kunto altistaa joukot esimerkiksi informaatiosodankäynnin yksinkertaisimmille keinoille manipuloinnille ja hämäykselle ja on vaarassa lannistaa niiden taistelutahdon ja -moraalin. Eri maiden asevoimissa onkin yhä enenevässä määrin alettu kiinnittää huomiota ihmisen jaksamiseen ja hänen tukemiseensa. Edelleen on pyritty kehittämään erilaisia sotavoimien henkisen kunnon tukemisen järjestelmiä järjestelmiä, joiden kautta ihminen kohdataan omassa tilanteessaan ja hänen jaksamistaan tuetaan (eri maissa esim. sotilaspsykologeja, sotilaspapistoa, sosiaalikuraattoreja). Tärkeään valoon ovat nousseet erilaiset menetelmät, joiden avulla voidaan tukea sotilaiden henkistä kuntoa niin taistelutilanteessa kuin elämän arjessakin. Runsaasti on tutkittu ja pyritty soveltamaan käytäntöön mm. erilaisia kriisi- ja traumatyön menetelmiä (esim. defusing ja debriefing) sekä psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen tähtääviä keinoja (esim. coping). 1 Leskinen (toim.) 2011, 11. (Kyseisessä tutkimuksessa viitataan artikkeliin: Battistelli F. The Fuzzy Environment and Postmodern Soldiers: The Motivations of the Italian Contingent in Bosnia. Peace operations between War and Peace. toim. Schmidl E. USA, 2001.) 9
1.1. Henkinen kunto ja sen rakenne Sotilaan toimintakyky ymmärretään suomalaisen sotatieteen kentällä nykyään holistiseksi kokonaisuudeksi, johon vaikuttavat ihmisen toiminnan eri osa-alueet: yksilön fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eettinen olemus. Suomalaisen toimintakyvyn teorian uranuurtajan Jarmo Toiskallion käsityksen mukaan tämä kokonaisuus rakentuu koko ihmisen elämän ajan jatkuvassa vuorovaikutuksessa hänen elinympäristönsä kanssa 2. Tästä käsityksestä on puolustusvoimissamme lähdetty kehitettäessä erilaisia tuki- ja koulutusjärjestelmiä niin rauhan- kuin sodanajan tehtäviin. Esimerkiksi varusmieskoulutuksen päämääriksi on kirjattu suorituskykyisten joukkojen tuottaminen ja yksilön poikkeusolojen toimintakyvyn varmistaminen 3. Niin ikään nykyinen käsityksemme taistelijan kenttäkelpoisuudesta vaikuttaa pohjautuvan Toiskallion holistiseen malliin toimintakyvystä. Kenttäkelpoisuus hahmotetaan Maavoimien esikunnan julkaisemassa Sotilaan käsikirjassa viiden tekijän kokonaisuudeksi: fyysinen kunto (kestävyys, voima, nopeus, liikkuvuus, lihashallinta) ja yleismotoriset taidot, biologiset tekijät (terveys, elintapa, ympäristö), taistelijan taidot sekä henkinen kunto 4. Näistä osatekijöistä viimeinen henkinen kunto herättää lukijassa kysymyksen: mitä ihmettä sillä tarkoitetaan? On selvää, että ensimmäisten neljän kenttäkelpoisuuden osatekijän tutkimukseen on tässä vaiheessa panostettu paljon enemmän: niistä saatavaa empiiristä tietoa on helpompi kuvata ja arvioida, ja tutkimustuloksien soveltamisella käytäntöön on pitkät perinteet. Tutkittaessa vaikkapa sotilaiden liikkumista on perustellusti koettu näiden kuvausten samalla koskettavan myös henkisen hyvinvoinnin puolta. Henkisen kunnon on oikeastaan katsottu perustuvan hyvälle fyysiselle kunnolle jne. ja tästä todisteena on myös itse termi kunto, joka eittämättä viittaa fyysiseen olomuotoon ja jota henkisen ulottuvuuden kuvauksessa käytetään metaforan kaltaisesti. Kuitenkin Toiskallion holistinen ajatus on, että sotilaan toimintakyky rakentuu näiden kaikkien osatekijöiden moniulotteisesta kokonaisvaikutuksesta. Edelleen henkisen kunnon käsitettä on Suomessa pyritty jäsentämään pragmaattisesti vain sen tuotteiden kautta: sellaisina voidaan pitää vaikkapa käyttäytymismalleja, joista heijastuvat nopea päätöksentekokyky sekä stressin- ja paineensietokyky 5. Suomalaisen sotilaan kielelle käännettynä Sotilaan käsikirjassa hyvän henkisen kunnon katsotaankin ilmenevän sitkeytenä, peräänantamattomuutena, rohkeutena ja voitontahtona: tahtona selviytyä taistelukentällä 6. 2 Toiskallio 2009, 49. 3 Sotilaan käsikirja 2010, 16. 4 Ibid., 287. 5 Ks. esim.: Suokas 2011, 131. 6 Sotilaan käsikirja 2010, 287. 10
Tällaiset piirteet elävät kansamme tajunnassa lähes myyttisenä konseptina sisukkuus. Sen sijaan Sotilaan käsikirjassa, joka näyttää keskittyvän sisun piirteiden luonnehtimiseen, ei oteta huomioon henkisen kunnon kokonaisvaltaista luonnetta, eikä pohdita tarkemmin sitä, mistä taistelijan henkinen kunto rakentuu ja miten yksityinen taistelija voisi sitä itsessään tukea. Mistä henkinen kunto sitten rakentuu? Suomalaisessa tutkimuksessa toinen keino käsittää henkistä kuntoa on ollut kartoittaa niitä henkisiä ongelmia ja vaikeuksia, joiden kanssa sotilaat joutuvat painiskelemaan. Suomen puolustusvoimien piirissä henkisen kunnon tutkiminen ja tukijärjestelmien kehittäminen ovat viime aikoina saaneet runsaita kehitysimpulsseja erityisesti ulkomaisista rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioista. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Jukka Leskisen ja työryhmän tutkimus rauhanturvaajien psykososiaalisesta hyvinvoinnista 7. Kuten jo otsikon termistä voi nähdä, työryhmä lähestyy henkisen kunnon alaa kahdesta näkökulmasta, osoittaen psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin sidonnaisuuden. Tutkimuksessaan työryhmä erittelee rauhanturvaajien kokeman henkisen kuormituksen syitä sekä esittelee yksilön mielenterveyden kannalta tärkeitä elementtejä ja keinoja niiden tukemiseen. Tulosten mukaan operaatioissa koetut kuormitustekijät liittyivät yksilön omien perusasenteiden lisäksi hyvin arkipäiväisiin asioihin, kuten työn järjestelyihin (työyhteisöön, epäselvyyksiin johtamissuhteissa ja vastuunjaossa) ja perheeseen (ikävä, huoli puolisosta ja lapsista), eivätkä niinkään sotilaalliseen uhkaan. Henkisen kunnon tukemisen kannalta tärkeiksi menetelmiksi osoittautuivat näin ollen esimerkiksi rauhanturvaajien ja heidän perheittensä välisen suhteen tukeminen ja työyhteisön sisäisten suhteiden kehittäminen. Tukityömuodoista keskeisimpään asemaan nostetaan vertaistuki 8, jonka järjestelmät ovat kehittyneet kuin itsestään suomalaisten rauhanturvaajien keskuudessa kansalaisjärjestöksi (ent. Suomen Sinibarettiliitto, nyk. Rauhanturvaajaliitto). Erilaisten yhdistysten ja kansalaisjärjestöjen panos onkin Suomessa tärkeässä osassa puolustusvoimien, armeijan henkisen kunnon tukemiseksi tehtävässä työssä. Niiden hoidossa on erityisesti sotilaan henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää sosiaalinen ja yhteiskunnallinen näkökulma: mm. sotilaskotiyhdistyksen, vapaaehtoisen maanpuolustuksen ja reserviläisjärjestöjen työllä ylläpidetään sotilaiden kosketuspintaa yhteiskuntamme isänmaamme juuriin sekä varuskuntien ulkopuolella olevaan maailmaan. 7 Ks.: Leskinen (toim.) 2011. 8 Huom. Heikki Holman kirjoittama esipuhe Vertaistukea rauhanturvaajille. Leskinen (toim.) 2011, 5 8. 11
Yhdysvaltain armeijalla on henkisen kunnon tukemisessa omat vankat järjestelmänsä. Maailman isoimmassa armeijassa, joka on jatkuvasti ottanut osaa erilaisiin aseellisiin konflikteihin, on nähty tärkeäksi tutkimustyön ja tukijärjestelmien luomisen ohella opettaa sotilaille itsenäistä oman henkisen kunnon huoltoa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat lukuisat sotilaille suunnatut helppotajuiset psykoedukatiiviset julkaisut, joissa käsitellään esimerkiksi psyykkistä itsesäätelyä (esim. coping) 9. Amerikkalainen suuntaus on käsitellä henkistä kuntoa eräänlaisena sotilaan toimintakyvyn kattoilmiönä. Sotilaisiin kohdistuneen tutkimuksen ja opetuksen piirissä siellä on viime aikoina vaikuttanut ns. kokonaisvaltaisen henkisen hyvinvoinnin teoria (total well-being), jonka mukaan henkisen kunnon kokonaisuus koostuu neljästä ulottuvuudesta. Jo mainittujen fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen ulottuvuuden lisäksi on kiinnitetty huomiota henkisen kunnon hengelliseen (spiritual) tekijään. Tämä liittyy yksilön arvomaailmaan, käsitykseen elämän tarkoituksesta, hengellisen tai uskonnollisen kokemuksen piiriin ja yhteyden tunteeseen, jota yksilö kokee ympärillä oleviin ja ympäröivään todellisuuteen. Yhdysvaltain armeijan sotilaille tarjotaankin runsaasti myös sellaista psykoedukatiivista materiaalia, jossa kannustetaan henkilökohtaisen hengellisen elämän, vakaumuksen harjoittamiseen toimintakyvyn tukemiseksi. 10 Vaikka Suomen puolustusvoimissa on kirkollisen työn toimiala, joka vieläpä sodanajan organisaatiossa kantaa päävastuuta sotilaiden henkisen kunnon tukemisesta (sotilaspappi on pataljoonan kokoisen joukon ainoa kriisityöntekijä), ei sen tehtävää yksilön toimintakyvyn erityisesti henkisen kunnon ylläpitäjänä ole tarpeeksi paljon korostettu. Sotilaiden suorituskeskeisessä maailmassa hengellistä kokemusta on ehkä jopa kavahdettu ja pyritty pidättelemään nämä asiat tuntuvat suomalaisessa yhteiskunnassa olevan niin syvästi henkilökohtaisia. Amerikkalaiseen tapaan hahmottaa ihmisen kokonaisuutta on hengellisyyden näköala puolestaan kuulunut olennaisena osana. Näinkin pinnallisesti asiaa tarkastellessa huomataan selkeitä eroja eri maiden armeijoiden tavassa lähestyä henkisen kunnon käsitettä. Yhdeksi tähänastisen pohdinnan tuloksista voisikin kiteyttää sen, että käsitys henkisestä kunnosta liittyy läheisesti yhteiskunnan kulttuurin moniin tasoihin. Tässä tutkimuksessa kysytään erityisesti sitä, millainen on venäläinen näkökulma henkisen kunnon hoitoon, ja keskitytään tarkastelemaan sekä niitä ulottuvuuksia, joita kuuluu mielen voimavarojen piiriin, että keinoja niiden tukemiseksi Venäjän armeijassa. 9 Ks. esim.: Guide to Coping with Deployment and Combat Stress. U. S. Army s.a. 10 Ks. esim: Spiritual Resilience. U.S. Army 2006. 12
1.2. Venäjän armeijan nykytilanne ja henkiset ongelmat Länsimaissa tehtävä tieteellinen tutkimus ja länsimainen kokemus henkisen kunnon tukemiseksi tehtävästä työstä ovat suomalaisen tutkijan näkökulmasta katsoen helposti saatavilla. Toisin on venäjänkielisen materiaalin laita. Kuitenkin, kun otetaan huomioon venäläisen yhteiskunnan nykytilanne, voisi kuvitella henkisen kunnon tukemisen olevan suuri haaste Venäjän armeijalle. Neuvostoliiton hajottua koko valtakunta, myös Venäjän asevoimat, ajautui syvään taloudelliseen, mutta myös ideologiseen kriisiin, jonka vaikutukset ulottuvat näihin päiviin. Yksi vaikeimmista ongelmista lienee yhteiskunnallisen moraalin lasku yleinen kurittomuus ja epäjärjestys, jotka maassa ja myös asevoimien piirissä vallitsevat. Tämä on puolestaan johtanut siihen, etteivät venäläiset enää luota, vaan pikemminkin pelkäävät armeijaansa. Valtakunnan sisäinen epävakaus on aiheuttanut myös sen, että Venäjän armeija on viime vuosikymmenien ajan useasti ollut osallisena sotilaallisissa konflikteissa ja käy jatkuvaa sotaa valtion sisäistä terrorismia vastaan. 11 Venäjän armeijan palvelusolosuhteisiin liittyvät ongelmat, erityisesti sotilashenkilöiden välinen ohjesäännönvastainen toiminta, eli simputus ja pennalismi, ovat viime vuosikymmeninä olleet laajan yhteiskunnallisen huolen aiheena. Näiden sivutuotteena katsotaan mm. sotilaiden itsemurhien määrän jatkuvasti lisääntyneen 12. Yhä enemmän huolta ovat aiheuttaneet joukko-osastoihin leviävät rikolliset ryhmittymät, joiden syntymisen on katsottu johtuvan usein eri etnisten ryhmien välisistä jännitteistä. Varsinkin varusmiehet Pohjois-Kaukasiasta muodostavat joukko-osastoissa klaaneja ja pyrkivät kaikin tavoin pääsemään yhteen ja samaan joukko-osastoon 13. Näissä olosuhteissa on syntynyt runsaasti epävirallisia korruptoituneita järjestelmiä, joiden avulla kutsunnan alaiset voivat kiertää varusmiespalveluksensa tai hankkiutua helpompiin tehtäviin. Kansan kielessä sitkeästi elävät termit asepalvelus tutunkaupalla (служба по блату ) tai lämpimissä paikoissa (служба в тёплых местах ) kuvaavat arjen todellisuutta, jossa vaikutusvaltaiset ystävät pystyvät järjestämään joillekuille paremmat 11 mm. Tšetšenian sodat 1994 1997 ja 1999 2000, operaatio Georgian rauhaan pakottamiseksi 2008 12 Sotilaiden itsemurhista uutisoidaan tiuhaan, esim.: Sotilas päätyi itsemurhaan jouduttuaan konfliktiin majurin kanssa (Stavropolye 2011), Kalugalaisen sotilaan kuolema yritetään esittää itsemurhana (KP40.ru 2011), Uzhurissa tutkitaan varusmiehen itsemurhaa (Sibirskoe agentstvo novostej 2011), Varusmies teki itsemurhan Volgogradin alueella (Kavkazskij uzel 2011) jne. 13 Voennoe obozrenie 2011. 13
palvelusolosuhteet. Lisäksi ne kuvaavat varuskuntien välillä vallitsevaa eriarvoisuutta ei pelkästään sitä, kuinka eteläisessä sotilaspiirissä varusmies saattaa helpommin kuin pohjoisessa joutua sotaan, vaan myös sitä, että toisissa paikoissa ruokitaan paremmin, simputusta on vähemmän jne. 14. Yleinen mielipide onkin, että armeijaa kannattaa vältellä keinolla millä hyvänsä. Ongelmien ratkaisemiseksi on Venäjän asevoimissa 1990-luvun lopusta lähtien alettu toteuttaa uudistuksien sarjaa, joka tunnetaan nimellä sotilasreformi (военная реформа). Tähän reformiin liittyy luontaisena jatkona myös asevoimien yleisilmeen uudistus (новый облик), jonka tärkeimpiin keinoihin kuuluu myös erilaisten henkisen kunnon tukemiseen liittyvien järjestelmien ja menetelmien kehittäminen. Yksi suurimmista jo toteutuneista uudistuksista tällä saralla lienee varusmiespalveluksen keston lyhentäminen kahdesta vuodesta vuoteen, lisäksi nykyään kutsunnoissa pyritään määrittämään palveluspaikka läheltä kotia. Tällä uudistuksella pyrittiin helpottamaan sotilaiden palvelusoloja mm. heidän pitkää eroa perheistään. Uudistuksia on tehty myös kutsuntajärjestelmään. Aikaisemmin monissa yliopistoissa opiskelijoiden oli mahdollista suorittaa asevelvollisuutensa siviiliammattiin valmistavien opintojen ohessa ns. sotaopintojen laitoksilla (военная кафедра/факультет военного образования) ja valmistuttuaan siirtyä suoraan reserviin. Nykyään sotilasopintoja tarjoavien korkeakoulujen määrää on rajoitettu ja monet korkeakoulutetut päätyvätkin vuodeksi kasarmille. Palvelusajan lyhenemisen sanotaan parantaneen motivaatiota palveluksesta on tullut opiskelumaisempaa. Sotilaiden sanotaan ymmärtäneen, että heidän on näin lyhyessä ajassa kyettävä omaksumaan vaativalla alallaan tarvittavat tiedot ja taidot 15. Puolustusministeriön internet-sivustolla tämä ajatus on muokattu kannustamaan asepalvelukseen kutsuntojen kautta tulevia varusmiehiä: Sinun velvollisuutesi on sitkeästi kestää asepalveluksen rasitukset ja kieltäymykset, täyttää komentajien ja päälliköiden käskyt, opetella uutta sotaajan tehtävääsi ahkerasti. - - Sinun tehtäväsi on harjoitella voimia säästämättä ja harjaantua sotataidoissa, koska sen, mitä ennen opetettiin kahden vuoden aikana, tulee sotilaan nykyään omaksua jo vuodessa. Muista, että jokaisen yksittäisen taistelijan taidoista riippuu koko osaston menestys 16. 14 Smirnov 2009. 15 Krasnaja zvezda 2009g. 16 Venäjän puolustusministeriö 2011b. 14
Suuria toiveita on elätelty myös siitä, että armeijan epävirallisessa kulttuurissa vaikuttava sotilaiden hierarkkinen järjestelmä, jossa jo vuoden palvelleet (ukot eli «деди») terrorisoivat uusia varusmiehiä (haamu eli «душа» tai mortti, mosa eli «салага»), olisi palvelusajan lyhenemisen ja muiden uudistusten myötä lakannut kuin itsestään olemasta. Näiden palvelusrikosten määrä ei ole toiveista huolimatta kuitenkaan vähentynyt 17. Tämä seikka on myönnetty myös puolustusministeriössä ja järjestelmän kehitystyö palvelusolosuhteiden parantamiseksi on aloitettu näin toteaa 1. varapuolustusministeri Nikolai Pankov: Tänään täytyy tunnustaa: kaikista tähänastisista ponnistuksista huolimatta sotilaskuriin liittyviä ratkaisemattomia ongelmia on jäljellä paljon. Huolimatta asevoimien vahvuuden pienentämisestä ja kutsuntojen kautta tulevien varusmiesten palveluksen keston lyhentämisestä 12 kuukauteen onnettomuuksien ja rikosten yhteismäärä laskee edelleen hitaasti 18. Ottaen siis huomioon edellä mainitut näkökulmat 1) Venäjän asevoimilla on runsas kokemus nykyaikaisesta sodankäynnistä, puhumattakaan siitä, että asevoimien joukkoja palvelee rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä IVY -maiden alueella (tällä hetkellä mm. Moldovassa) ja ne ovat enenevässä määrin ottaneet osaa myös ulkomaisiin, mm. YK:n, Etyj:n ja NATO:n johtamiin operaatioihin (tällä hetkellä Sudanissa) 19 sekä 2) armeijan palvelusolosuhteiden kehittämisen huutava tarve onkin ajankohtaista tutkia, kuinka henkisen kunnon tukemiseen liittyvien järjestelmien ja menetelmien kehittäminen on tähän mennessä huomioitu Venäjällä. 17 Asiasta on tiedotettu Venäjän pääsotasyyttäjän sivuilla (Pääsotasyyttäjä 2011). Myös julkisessa mediassa raportoidaan tapauksista viikoittain. Kansalaisjärjestö Sotilaiden äidit kokoaa näitä uutisia sivustolleen (ks. esim: Pietarin Sotilaiden äidit 2011). 18 Krasnaja zvezda 2010d. 19 Ks. esim.: Venäjän puolustusministeriö 2011c; Yermolaev 2000. 15
2. TUTKIMUSTEHTÄVÄ Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa henkisen kunnon tukemiseen liittyviä työmuotoja ja menetelmiä Venäjän armeijassa. Keskeisimpinä tehtävinä on selvittää: 1) Millainen on Venäjän armeijassa henkistä kuntoa tukevien työmuotojen nykyinen järjestelmä? Tarkoituksena on luonnehtia henkisen kunnon tukemiseen liittyviä työmuotoja, tarkastella niiden parissa toimivan henkilöstön kokoonpanoa, tehtäviä ja työn tavoitteita. 2) Millä tavoin ja millä menetelmillä (hengellinen, psykologinen, sosiaalinen, fyysinen) sotilaiden henkistä jaksamista nykyään tuetaan Venäjän armeijassa? Tarkastelun kohteena ovat eri työmuotojen käyttämät keinot sotilaiden jaksamisen tukemiseksi niin rauhan, kuin kriisin ja sodankin aikana. Edellä mainittujen näköalojen pohjalta tutkimuksessa pyritään hahmottamaan: 3) Millainen on nykyinen venäläinen käsitys sotilaan toimintakyvystä, erityisesti henkisestä kunnosta? Tutkimustehtävän mukaisesti tarkastelun kohteena Venäjän asevoimien työmuodoista ovat erityisesti kasvatus- ja valistustyö, psykologinen työ ja hengellinen työ. 2.1. Tutkimusaineisto Tämän tutkimuksen aineistona tullaan käyttämään ensisijaisesti virallisia julkisia lähteitä, joita ovat mm. Venäjän federaation lait, puolustusministeriön ja asevoimien julkaisemat ohjesäännöt ja käskyt sekä muut aiheeseen liittyvät materiaalit. Tällaisia ovat mm. itsemurhien ehkäisyä (Buslovskij jne. 2006) ja muslimisotilaiden kanssa työskentelyä (Grigorjan jne. 2005) käsittelevät julkaisut. Tietoa etsitään myös Venäjän asevoimien virallisilta internetsivuilta (mil.ru), joiden sisältö ja ulkoasu ovat muuttuneet rajusti tutkimuksen kirjoitusvaiheessa. Tutkimuksessa käytetään hyväksi myös Venäjän valtiollisen johdon virallisia tiedotuskanavia presidentin kanslian kotisivut (kremlin.ru) ja uutissivustoa (kreml.org). Venäjän ortodoksisen kirkon virallisia tiedotuskanavia ovat Moskovan patriarkaatin aikakauslehti (Zhurnal Moskovskoj Patriarhii) ja sen uutissivusto internetissä (Patriarhija.ru). Venäjän ortodoksisen kirkon sotaväen ja vankiloiden parissa tehtävästä työstä vastaavan synodin kotisivut (pobeda.ru) sekä sen internetissä ylläpitämä, perinteikästä nimeä Vestnik 16
voennogo i morskogo duhovenstva ( Sotilas- ja meripapiston sanomat ) 20 kantava uutissivusto (kapellan.ru). Tutkimuksessa hyödynnetään myös sotilaiden hartauselämää varten julkaistuja patriarkan siunaamia rukouskirjoja. Venäläisen lähdemateriaalin käyttöön liittyy erityinen ongelma sen luotettavuudesta. Tämä johtuu syvästä vastakohtaisuudesta, joka maassa vallitsee virallisen ja epävirallisen tiedon, teorian ja käytännön välillä. Nimenomaan tämän tutkimuksen kannalta on ongelmallista yhtäältä, että arkipäivänä sotilaiden parissa tehtävä työ ei Venäjällä ylitä uutiskynnystä, ja toisaalta, että konkreettinen tieto tällaisesta työstä saattaa olla turvallisuuden kannalta arkaa ja siksi vaikeasti saatavilla. Tästä syystä tutkimuksessa pyritään hankkimaan runsaasti materiaalia mitä monipuolisimmista tietolähteistä ja vertaamaan tätä aineistoa keskenään sanomalehdistä sosiaaliseen mediaan. Tässä urakassa käytetään apuna venäläisen median INTEGRUM -tietokantaa, josta on etsitty hakusanojen 21 avulla mainintoja henkisen kunnon tukemiseen liittyvistä työmuodoista, palvelusolosuhteisiin liittyvistä ongelmista ja kriisityöstä. Ajallisesti haut tietokannasta keskitetään vuosiin 2000 2011 aikavälille, jolloin tarkastelun kohteena olevat Venäjän asevoimien työmuodot ovat olleet suurimman muutoksen keskipisteenä. Tarvittaessa käytetään myös vanhempaa täydentävää materiaalia. Tärkeimpiä lähteitä ovat puolustusministeriön ja asevoimien viralliset sanoma- ja aikakauslehdet, joista luonnollisesti löytyy eniten tutkimusaiheeseen liittyviä mainintoja. Näitä ovat mm.: Venäjän puolustusministeriön virallinen sanomalehti Krasnaja zvezda (suom. Punatähti ), jonka perinteet juontavat vuoteen 1924 ja jota julkaistaan myös sähköisessä muodossa (redstar. ru); sekä asevoimien kasvatustyön tarpeisiin julkaistava aikakauslehti Orientir ( Maamerkki ). Asevoimien kasvatustyöhön liittyvästä tutkimuksesta löytyy materiaaleja myös julkaisuista Voennoe pravo ( Sotalaki ) ja Pravo v vooruzhennyh silah ( Laki asevoimissa ). Käytössä on myös artikkeleita eri puolustushaarojen ja sotilaspiirien omista julkaisuista, mm.: Boevaja vahta ( Taisteluvahti, Vladivostok) Tyynenmerenlaivaston lehti; Flag Rodiny ( Kotimaan lippu, Sevastopol) Mustanmerenlaivaston lehti; Na strazhe Rodiny ( Kotimaan vartiossa, Pietari) ) Läntisen sotilaspiirin lehti; sekä Voennyj vestnik Juga Rossii ( Etelä-Venäjän sotilassanomalehti, Donin Rostov) entisen Pohjois-Kaukasian, nykyisen Eteläisen sotilaspiirin lehti. Valtion virallista mediakoneistoa ja sen kantoja edustaa myös Rossijskaja gazeta ( Venäjänmaalainen sanomalehti ). Näkökulmaa laajentavat aihepiiriin liittyvät maininnat muun siviilimedian teksteissä, mm. sanomalehdessä Nezavisimaja gazeta ( Riippumaton sanomalehti ), joka on yksi Venäjän 20 Samanniminen sanomalehti toimi myös tsaarinajan armeijan sotilaspapiston viestimenä. 21 Mm. seuraavia hakusanoja on käytetty: военный священник (sotilaspappi), офицер-воспитатель (kasvatusupseeri), военный психолог (sotapsykologi), морально-психологическое обеспечение (moraalis-psykologinen tuki) jne. 17
suurimmista sanomalehdistä. Se julkaisee myös erilaisia temaattisia viikkoliitteitä, esimerkiksi Nezavisimoe voennoe obozrenie ( Riippumaton sotilaallinen katsaus ) ja NG-Religija ( NG Uskonto ). Hakuja kohdistetaan lisäksi lukuisten erilaisten venäläisten uutistoimistojen julkaisuihin. Tutkimuksessa käytetään hyväksi myös kansalaisjärjestö Sotilaiden äitien internetsivustoja, kansainvälistä internetissä toimivaa YouTube videopalvelua sekä erilaisia internetin keskustelupalstoja, esimerkiksi venäläisten asevelvollisten suosimaa Prizyvnik.info sivustoa. Lisäksi hyödynnetään tämän työn aiheeseen henkisen kunnon teoriaan, nyky-venäjän aatemaailmaan ja Venäjän armeijan tilaan liittyviä venäläisiä ja ulkomaisia tutkimuksia. Tässä työssä esiintyvät käännökset ovat tutkijan omia. 2.2. Tutkimusmenetelmä Tässä tutkimuksessa pyritään kokoamaan yhteen mahdollisimman laaja ja representatiivinen lähdeaineisto. Kerättyä tietoa analysoidaan hahmottamalla eri lähteiden suhdetta toisiinsa ja järjestämällä niitä johtopäätösten tekemiseksi. Tarkoituksena on siis toteuttaa menetelmältään kuvaileva tutkimus, jossa lähdekriittisen lähestymistavan avulla tulkitaan erilaisten julkisten lähteiden luomaa rosoista, osin sekavaa ja välillä ristiriitaistakin kuvaa henkisen kunnon tukemisesta Venäjän armeijassa. Osa tämän tutkimuksen näkökulmista ja tulkinnan lähtökohdista perustuu tutkijan omiin havaintoihin ja kokemuksiin, sillä hän on asunut ja opiskellut Venäjällä vuosina 2003 2010. Tästä syystä on myös nähty mahdolliseksi ja tarpeelliseksi käyttää johtopäätöksissä suppeata haastattelututkimuksen menetelmää. Tutkimus on toteutettu tutkijan suorittaessa varusmiespalvelustaan keväällä 2011 tutkijakokelaana Maasotakoulun kirkollisessa työssä. 18
3. HENKISEN TUKEMISEN JÄRJESTELMÄT VENÄJÄN ARMEIJASSA 3.1. Sotilaskasvatuksen vuosisadat Sotaväen henkisen kunnon tukemiseksi tehdyllä työllä on Venäjällä pitkät perinteet: armeijan sotilaskoulutusta ja konfliktinaikaista toimintaa on jo vuosisatojen ajan tuettu erityisesti aatteellisen (olkoon sitten uskonnollisen tai poliittisen) ja moraalisen kasvatuksen keinoin. Nykyaikaisille Venäjän armeijassa henkistä kuntoa tukeville organisaatioille niin kasvatustyölle, kirkolliselle hengelliselle työlle kuin sotilaspsykologiallekin on myös ollut tärkeää korostaa yhteisiä vuosisataisia perinteitään. Vanhassa Venäjän imperiumin armeijassa toimi sotilaspapisto, joka kristillisen uskon opettamisen ja sielunhoidon lisäksi pyrki selkeästi ylläpitämään isänmaallista tunnetta sotilaiden keskuudessa. Merkintöjä rykmentin papin palkasta löytyy ainakin jo tsaari Aleksei Mihailovitshin aikaisesta jalkaväen ohjesäännöstä (Учение и хитрость ратного строя пехотных людей, 1647) 22. Toinen merkkipaalu on saanut virallisen aseman. Vuodesta 2007 lähtien ovat kasvatustyön asiantuntijat viettäneet ammatillista juhlapäiväänsä 11. syyskuuta. Tuona päivänä vuonna 1766 astui voimaan imperiumin maavoimien kadettien ohjesääntö, jossa ensimmäistä kertaa annettiin ohjeet nk. kasvatusupseerien toiminnalle. 23 Vallankumouksen ja sisällissodan seurauksena vuonna 1918 nämä työmuodot kirjaimellisesti ajettiin muun vanhan järjestelmän ja valkoisen armeijan mukana maasta. Nykyisessä muodossaan kasvatustyön järjestelmät ovatkin perujaan Neuvostoliiton puna-armeijan poliittisen valistuksen järjestelyistä: alun perin kasvatustyössä ensisijaisen tärkeää oli puna-armeijalaisten yhteiskunnallisen ja poliittisen tietämyksen lisääminen. Yhteinen aate loi uusissakin olosuhteissa toimintakykyä. Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 kasvatus- tai valistustyön upseerivirka, jota olivat puna-armeijassa hoitaneet poliittiset johtajat (политический руководитель), eli tutummin politrukit (политрук) tai ts. komentajan poliittisen kasvatustyön apulaiset (заместитель командира по политико-воспитательной работе), muutettiin poliittisesti neutraaliksi. 22 Pobeda.ru 2006. 23 Venäjän puolustusministeri 2007. 19
Puoluepoliittisen työn, sosialistisen agitaation ja propagandan paikalle syntyi kasvatustyö (воспитательная работа) ja moraalis-psyykkisen tuen (морально-психологическое обеспечение) ) 24 idea. 3.2. Kasvatustyö tai henkilöstötyö: järjestelmä muutosten kourissa Katsaus Venäjän puolustusministeriön ja asevoimien julkisiin lähteisiin osoittaa, että henkisen kunnon tukemiseen liittyvät järjestelmät ja työmuodot ovat jälleen kerran suurien muutosten kourissa. Perin ongelmalliseksi onkin osoittautunut julkisten lähteiden pohjalta selvittää, millainen on venäläisten varuskuntien/sotilaskokoonpanojen todellinen henkilöstötilanne. Myös tässä tutkimuksessa käytössä olleitten virallisten lähteiden kannat vaihtelevat. Asevoimien organisaatiossa toimii puolustusministerin alaisena valtiosihteeri ja ensimmäinen varapuolustusministeri (статс-секретарь заместитель министра обороны РФ), jonka alaisuuteen puolestaan on kuulunut vuoden 2010 loppuun saakka Venäjän Federaation asevoimien kasvatustyön päähallinto (Главное управление воспитательной работы ВС РФ) 25. Tämän elimen tehtävänä on ollut vastata sotaväen henkisen kunnon tukemiseen liittyvästä työstä mm. seuraavilla osa-alueilla: asevoimien tiedotus ja media, sosiaaliturva, isänmaallinen ja yhteiskunnallinen kasvatustyö, tähän liittyvä yhteistyö uskonnollisten yhteisöjen kanssa sekä asevoimissa palvelevien moraalis-psyykkisen kunnon tukeminen ja sotilaallisen kurin ylläpitäminen asevoimissa, niin rauhan- kuin sodanajan tehtävissä 26. Puolustusministerin vuonna 2004 antama käsky määrittää kasvatustyön elimet seuraavalla tavalla: Kasvatustyön elinten joukkoon kuuluvat: päähallinto, asevoimien puolustushaarojen kasvatustyön hallinnot, sotilaspiirien, laivastojen; asevoimien huoltojoukkojen kasvatustyön osasto; asevoimien aselajien kasvatustyön hallinnot (osastot) - - komentajan kasvatustyönalan apulaisten ja heidän alaistensa henkilöiden virat rykmenteissä, pataljoonissa, komppanioissa (jne.) 27. Joulukuussa 2010 julkistettujen tietojen mukaan kasvatustyön organisaatiota ollaan kuitenkin puolustusministerin päätöksellä osana asevoimien reformia järjestämässä uudelleen, ja 24 Moraalis-psykologisen tuen määritelmiä tarkemmin tässä työssä, ks. luku 4.2.1. 25 Venäjän puolustusministeriö 2011d. 26 Venäjän puolustusministeriö 2006. 27 Asetus asevoimien kasvatustyön elimistä, ks.: Venäjän puolustusministeri 2004, liite 1, kohta 2. 20