3/2013
3/2013 2 6 8 13 Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? Tutkimus on pitkäjänteistä yhteistyötä Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? 34 37 39 43 46 Turvallisuusuhat Itämerellä Asleep at the wheel Törmäyskoe opetustyökaluna ENSI-navigointipalvelu auttaa ennaltaehkäistään onnettomuuksia aiempaa tehokkaammin Keskustelevat autot liikenteessä 17 Alkolukko estää rattijuopumuksia ja auttaa vähentämään alkoholinkäyttöä 51 Onko pyöräilymäärien lisääntyminen uhka turvallisuudelle? 20 Pohjoismaista yhteistyötä tieverkon liikennelaskennan kehittämiseksi 54 Liikenteenhallinnan vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa 22 26 28 ENSI-palvelu tulevien käyttäjien silmin Soveltuvatko ulkomaiset mallit kuvaamaan suomalaista liikennevirtaa? Turvallisuutta ja ennakoitavuutta pääkaupunkiseudun pääväylille 58 62 67 Loukkaantumisten vakavuuden tilastointiin halutaan ryhtiä Tietoa liikennekäyttäytymisestä jo neljännesvuosisadalta Terveisiä Brysselistä 29 Uusi EU-projekti tähtää vähentämään junan allejääntejä
Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? T&K Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? Turvallisuusjohtamisjärjestelmien hyödyntäminen tieliikenteen turvallisuuden parantamiseksi on vasta hyvin alkutekijöissään. Niitä ei ole tieliikenteessä käytössä muutamia yksittäisiä kuljetus- ja huolintaliikkeitä lukuun ottamatta. Turvallisuusjohtamisjärjestelmät muissa liikennemuodoissa Muissa liikennemuodoissa turvallisuusjohtamista on sovellettu jo usean vuoden ajan. Ilmailussa turvallisuusjohtamisella on pitkät perinteet, ja käytössä on pitkään ollut erilaisia järjestelmiä turvallisuuden hallintaan. Vuonna 2012 voimaan tulleen EU-direktiivin myötä turvallisuusjohtamisjärjestelmän käyttöönotto tuli ilmailussa lainsäädännön kautta pakolliseksi sekä operaattoreille että ilmailuviranomaisille. Rautatieliikenteessä vaatimus rautateiden toimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmän käyttöönotosta esiteltiin vuonna 2004 ja saatettiin voimaan vuonna 2006. Vuosien varrella vaatimus turvallisuusjohtamisjärjestelmien käyttöönotosta laajeni aluksi koskemaan rautateiden infrastruktuurin haltijoita ja toimijoita, sekä vuonna 2011 myös yksityisraiteiden haltijoita. Meriliikenteen osalta turvallisuusjohtamisjärjestelmä on ollut kauppamerenkulussa pakollinen 2000-luvun alkuvuosilta lähtien Kansainvälisen merenkulun turvallisuusjohtamiskoodin (ISM-koodi) myötä. Tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmä Vuoden 2012 lopussa valmistunut kansainvälinen standardi ISO/DIS 39001 (Road traffic safety management systems Requirements with guidance for use) määrittelee tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmän vaatimukset, jotta tieliikenteen kanssa vuorovaikutuksessa oleva organisaatio voisi vähentää liikenneonnettomuuksissa kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden lukumäärää. Standardi noudattaa muiden johtamisjärjestelmästandardien ja -ohjeiden (laatu-, ympäristö-, turvallisuusjohtaminen) tapaan jatkuvan parantamisen periaatetta. Se lähtee vaatimuksista, jotka tieliikenteen 2
Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? kanssa vuorovaikutuksessa olevan organisaation tulee täyttää, jotta tieliikenneonnettomuudet saadaan minimoitua. Standardi on kuitenkin yleisluonteinen, eikä se ota kantaa organisaation käyttämiin menetelmiin näiden onnettomuuksien vähentämiseksi. Tieliikenteen erityispiirteet tulee huomioida Tieliikenne on tunnistettu erityistapaukseksi muihin liikennemuotoihin nähden monessakin suhteessa. Tieliikenteen turvallisuustilanne on huomattavasti huonompi kuin muissa liikennemuodoissa, jos sitä mitataan kuolleiden ja loukkaantuneiden lukumäärillä. Myös yksityisliikenteen suurella osuudella tieliikenteessä on merkitystä. Tieliikenteen turvallisuuden hallinta on erilaista verrattuna muihin liikennemuotoihin, joissa ammattiliikenteen osuus on hallitseva. Lisäksi tieliikenteen turvallisuuden hallinta on nykyään hajanaista, vaikka se sisältääkin monia erillisiä turvallisuusjohtamisen elementtejä. Tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmää valmisteltiin tutkimuksen avulla VTT toteutti kevään 2012 aikana hankkeen, jonka tavoitteena oli tehdä suunnitelma siitä, miten Liikenneviraston turvallisuusjohtamistoimintaa laajennetaan ja/tai aloitetaan tieliikenteessä. Tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmää lähdettiin kehittämään aivan omasta näkökulmastaan esimerkiksi rautatieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmään verrattuna, koska tavoitteena oli välttää liiallista monimutkaisuutta ja suuria resurssitarpeita. Tavoitteena oli, että ehdotettu järjestelmä kattaa Liikenneviraston toimialueella olevat liikenneturvallisuusongelmat ja ottaa huomioon kansainvälisen standardiluonnoksen ja muut liikennemuodot, sekä liikenneturvallisuusvision mukaisesti liikennekuolemien ja vakavien loukkaantumisten torjunnan. Keskeisiä reunaehtoja olivat johtamisjärjestelmän vaikuttavuus ja liiallisen kuormittavuuden välttäminen. Tutkimuksessa tarkasteltiin standardiluonnoksen keskeisiä sisältöjä ja tieliikenteen turvallisuuden hallintaan vaikuttavia tekijöitä Liikennevirastossa. Lisäksi käytiin lyhyesti läpi Ruotsin liikenneviraston (Trafikverket) kokemuksia turvallisuusjohtamisjärjestelmän lähtökohdiksi, koska siellä turvallisuusjohtamisjärjestelmää on jo alettu ottaa käyttöön. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän elementit hahmottuivat Liikenneviraston tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmän lähtökohdaksi ehdotettiin keskittymistä mitattaviin suorituskykytekijöihin. Suorituskykytekijät ovat sellaisia, että ne vaikuttavat liikenneturvallisuuteen, organisaatio pystyy vaikuttamaan niihin ja niillä organisaatio voi määrittää liikenneturvallisuusvaikutuksia. Suorituskykytekijät voivat olla kolmea perustyyppiä: 1. altistustekijät (liikennemäärä ja suorite), 2. lopulliset tulostekijät (kuolleiden ja vakavasti loukkaantuneiden lukumäärät), ja 3. välilliset tulostekijät (esim. tieverkon turvallisuuden suunnittelu ja käyttö). Näiden lisäksi organisaatio voi määritellä ja käyttää myös muita tekijöitä. Suorituskykytekijät eivät yksinään voi muodostaa edes alkeellista tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmää ilman muutamaa muuta osatekijää (ks. Kuva 1). Näistä välttämätön on johdon sitoutuminen, koska turvallisuusjohtamisjärjestelmää ei voida ottaa käyttöön ilman sitä eikä järjestelmästä ole hyötyä, jos johto ei sitoudu siihen. Johdon sitoutumisen lisäksi suorituskykytekijöihin liittyvä toiminta tarvitsee jossain määrin ns. tukitoimintoja. 3
Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? Turvallisuustoimintaa on koordinoitava, siihen on oltava resursseja, ja organisaatiossa on oltava alan osaamista. Ihmisten on myös oltava tietoisia siitä, miten heidän työnsä vaikuttaa liikenneturvallisuuteen. Lisäksi turvallisuusjohtaminen vaatii viestintää ja edistämistä. Vaikka kaikki toiminnot ovat välttämättömiä, voidaan kuitenkin harkita, kuinka paljon eri toimintoihin panostetaan alkuvaiheessa ja mitä voidaan työstää myöhemmin. Kuva 1. Ehdotettavat tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmän osatekijät alkuvaiheessa. Suorituskykytekijöiden tunnistamisella ja seuraamisella on turvallisuusjohtamisjärjestelmässä keskeinen merkitys. Ne ovat johtamisen työkaluja, joiden avulla voidaan saavuttaa organisaation liikenneturvallisuustavoitteet. Suorituskykytekijöiden kehittäminen on perusteltua erityisesti siksi, että pelkästään onnettomuuksia seuraamalla turvallisuusjohtaminen ei voi olla tuloksellista. Tämä johtuu siitä, että (1) onnettomuusmäärissä on aina huomattavaa satunnaisvaihtelua ja (2) Liikenneviraston keinot vaikuttaa turvallisuuteen ovat rajalliset. Suorituskykytekijöiden avulla Liikennevirasto voi nykyistä tehokkaammin kytkeä toimintansa keskeisiin turvallisuusongelmiin ja seurata toimintansa tuloksellisuutta. Poikkeamaraportointia ammattiliikenteessä kehitettiin Vuoden 2012 aikana toteutettiin myös hanke, jossa tuotettiin turvallisuusjohtamisjärjestelmän kehittämistä tukeva menetelmä ammattimaisen tieliikenteen tarpeisiin. Vaaratilanne- ja poikkeamaraportointi valittiin hankkeen lähtökohdaksi, koska menetelmätasolla vaaratilanne- ja poikkeamaraportointi tarjoaa hyvän lähtökohdan sekä kehittää turvallisuutta edelleen että juurruttaa turvallisuusjohtaminen myös ammattimaiseen liikenteeseen. Keskeiseksi poikkeamaraportoinnissa koettiin, että järjestelmä tukee vaarojen havainnointia ja tunnistamista ja että havaintoja käsitellään järjestelmällisesti yhdessä esimerkiksi omassa tiimissä organisaation oppimisen tukena. Tällainen riskiperustainen toimintatapa mahdollistaa myös operatiivisen toiminnan seuraamisen ja antaa turvallisuuden kannalta tärkeää tietoa turvallisuuden kehittämisen tueksi. Turvallisuusjohtamisjärjestelmien käyttöä kuljetusyrityksissä selvitetään Tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten suuri osa tieliikenteen kuljetusyrityksistä käyttää turvallisuusjohtamisjärjestelmää ja missä laajuudessa. Sen takia vuoden 2013 alussa käynnistettiin hanke, jossa selvitetään toimintatapoja ja käytäntöjä, joilla tieliikenteen kuljetusyrityksissä hallitaan turvallisuuden eri osa-alueita. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää, miten laajasti tieliikenteen kuljetusyritykset hyödyntävät tarjolla olevia standardeja ja ohjeita yrityksensä turvallisuus-, laatu- tai ympäristöasioiden johtamiseksi ja hallitsemiseksi. Selvityksen kohteena ovat myös edellä mainittujen standardien ja ohjeiden käyttöön liittyvät hyödyt ja haasteet. 4
Turvallisuusjohtamisen järjestelmillä turvallisempaa tieliikennettä? Hankkeessa toteutetun kyselyn kohderyhmänä ovat kaikki tieliikenteen kuljetusyritykset sekä linja-autoliikenne että tavaraliikenne kuljetussuoritealasta tai koosta riippumatta. Hanke valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä ja tulokset ovat saatavilla Turvallinen liikenne 2025 -tutkimusohjelman Internet-sivuilla. Lähteet Hämäläinen, P. & Heikkilä. 2013. Poikkeamaraportointi ammattiliikenteessä Väline tieliikenteen turvallisuusjohtamiseen. Espoo 2013. VTT Technology 85. 38 s. + liitt. 7 s. Luoma, J. & Silla, A. 2012. Tieliikenteen turvallisuusjohtamisjärjestelmän valmistelu Liikennevirastossa. Esiselvitys. Espoo 2012. VTT Technology 52. 34 s. + liitt. 1 s. Reiman, T., Silla, A., Heikkilä, J., Pietikäinen, E. & Luoma, J. 2012. Turvallisuuskulttuuri liikennejärjestelmässä. Esitutkimus. Espoo 2012. VTT Technology 4. 43 sivua + liitt. 18 s. Teksti: Anne Silla, Juha Luoma, Päivi Hämäläinen ja Jouko Heikkilä, VTT Kuva: Olli Penttinen 5
Tutkimus on pitkäjänteistä yhteistyötä Pääkirjoitus Tutkimus on pitkäjänteistä yhteistyötä Yhteistyö, yhdessä tekeminen, tiedon ja osaamisen jakaminen ovat viime vuosina olleet keskeisiä teemoja liikenteen hallinnonalalla. Yhteistyön merkitys korostuu erityisesti tutkimuskentällä, missä tutkimuskysymysten monimuotoisuudella ja hankkeiden pitkäjänteisyydellä saavutetaan vakuuttavia tuloksia. Trafi panostaa monialaiseen tutkimusyhteistyöhön ja tavoitteenamme on mahdollistaa omalta osaltamme liikennesektorin laadukas tutkimus myös jatkossa. Trafi käyttääkin tällä hetkellä T&K-budjetistaan noin puolet yhteistyössä rahoitettuihin tutkimuksiin. Hyviä esimerkkejä viimeaikaisista yhteistyöhankkeista ovat muun muassa vakavien loukkaantumisten tilastoinnin kehittämiseen ja käynnistämiseen tähtäävä pitkäjänteinen ja laaja-alainen tutkimusyhteistyö, merikuljetusten päästöjen seurantaan apuja tuovan MERIMA-projektin viimeisin vaihe ja jo useamman vuoden käynnissä ollut ja nyt päättyvä Transeco-tutkimusohjelma, jonka teemat liikkuvat tieliikenteen energiankäytössä ja päästöjen vähentämisessä sekä tietenkin älyliikenteen tutkimus laajasti. Liikenteen hallinnonalalla on tehty ja tehdään paljon hyvää tutkimusta. Haasteena tutkimuspuolella, kuten niin monella muullakin sektorilla, on aika ja sen puute. Miten lohkaista asiantuntijoiden työajasta vielä osa t&k-toimintaan, kun resurssit ovat muutenkin äärirajoilla? Trafin näkökulmasta katsottuna laadukas tutkimustoiminta tuo meille erittäin tärkeää tietoa liikenteen turvallisuuden ja ympäristöystävällisyyden kehittämiseen ja entistä syvällisempään ymmärtämiseen. Pitkäjänteisellä tutkimuksella vahvistamme entisestään koko hallinnonalan ymmärtämystä liikenteen turvallisuudesta, ympäristöystävällisyydestä ja sujuvuudesta. Innostaisinkin kaikkia osallistumaan avoimin mielin tutkimushankkeisiin. Osallistumisen ja syventymisen kautta kasvaa oman asiantuntemuksen lisäksi myös koko hallinnonalan osaamispääoma puhumattakaan vaikutusmahdollisuuksistamme myös laajemmin. 6
Tutkimus on pitkäjänteistä yhteistyötä Teksti: Kari Wihlman, pääjohtaja, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi Kuva: Trafi 7
Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Näkymiä Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Tuhansia osakemiljonäärejä, kansainvälisiä menestystarinoita, huipputeknologian kärkikahinoita, talousmaailman suurennuslaseja ja paljon grogilaseja. Ei kuulosta liikennesektorilta ei ainakaan vielä. Muutaman kymmenen vuoden sisällä liikenne voi kuitenkin muuttua. Jos liikenteeseen saadaan valjastettua kaikki internet- ja mobiilivallankumousten innovaatiopotentiaali, voi rakennemurros liikenteessä olla vaikutuksiltaan suurempi kuin vaikkapa telealalla. Mobiili- ja internetrakennemurros ei vielä ole saavuttanut liikennealaa Moni ala ei näytä samalta kuin muutama vuosikymmen sitten. Pankit ovat pilvessä, media kiemurtelee murroksessa ja musiikkikin ostetaan kuukausipaketeissa albumien sijaan. Internet ja mobiilius ovat myllänneet perinteisiä aloja yksi kerrallaan. Samalla on syntynyt paljon ruumiita sekä uusia voittajia. Liikennesektori on vielä pääosin saanut pitää rakenteensa ilman suuria mullistuksia. Muutoksilta säästyminen ei suinkaan johdu alan tylsyydestä tai merkityksen puutteesta vaan siitä, että mahdollistavat teknologiat ovat olleet kaikkien ulottuvilla vasta vähän aikaa. Pankkikaan ei olisi voinut siirtyä nettiin ilman, että joku olisi ensin myynyt yhteyden kaikkiin koteihin. Liikenteen murros tarvitsee pohjalle mukanakulkevan internetin, paikannuksen ja riittävän hyvän käyttöliittymän. Nämä kaikki löytyvät nykyisistä älypuhelimista. VTT:n Thomas Casey on väitöskirjassaan tutkinut internet- ja mobiilivallankumouksia, ja tehnyt mahdollisen analogian liikenteeseen (ks. kuvat alla). 8
Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan GSM- ja internetvallankumousten havainnollistus GSM- ja internetvallankumoukset mallina liikennealan muutokselle Sirpaleinen mutta suuri ala huutaa konsolidoitumista Monia aloja on internetin lisäksi mullistanut toimijoiden kasvu isoiksi kansainvälisiksi pelureiksi. Yhä useampi toimija alalla kuin alalla on osa suurempaa maailmanlaajuista konsernia. Saman kehityksen on helppo ennustaa siirtyvän myös liikennesektorille. Vain aniharva sektori toimii enää yhtä paikallisesti. Liikenteessä ei vielä ole juurikaan kuluttajille suunnattuja kansainvälisiä brändejä. Liikenteeseen käytetään tuloista liki viidennes, joka vastaa noin 500 euroa kuussa (lähde: Measuring Transportation s Share of GDP, Including Household Transportation Expenditures). Se tekee liikenteestä kuluttajamarkkinana moninkertaisen verrattuna vaikka mobiilimarkkinaan, johon käytetään kokonaisuutena alle 30 euroa kuussa. Sille, joka onnistuu yhdistämään käyttäjien liikkumisen ja operoimaan tuota 500 euroa kuussa, on tarjolla aikamoinen markkina. Kysyntä uusille ratkaisuille kasvaa nuorista kaupunkilaisista Rakennemurrosta ajaa yhteiskunnan hyötyjen lisäksi kasvava kysyntä. Etenkin vauraissa maissa omalla autolla ajamisen voittokulku tuntuu pysähtyneen. Ajokortti hankitaan yhä vanhempana ja omalle autolle haetaan täydentäviä tai korvaavia vaihtoehtoja. Uusille palveluille on siis jatkuvasti suurempi kysyntä. Ilmiö on yleistynyt etenkin kaupunkilaisten nuorten piirissä. Heitä kannattaa seurata, sillä markkinoiden muutokset käynnistyvät juuri tässä ryhmässä. 9
Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Ajokortillisten osuus eri ikäryhmissä Yhdysvalloissa vuosina 2000-2010 Ajoneuvosuorite ja ajoneuvosuorite käyttäjää kohden Yhdysvalloissa Liikkumista palveluna, kiitos On todennäköistä, että infraa, liikennepalveluja ja liikkumisen operointia aletaan tarjota palveluna. Loppukäyttäjälle muutos on vähän samanlainen kuin aikanaan puhelinten kanssa: monella meistä ei ollut henkilökohtaista operaattoria vielä kaksikymmentä vuotta sitten. Liikkumisen operaattorikin paketoi tarvitsemasi liikennepalvelut yhteen ja hoitaa laskutuksen. Esimerkiksi Hannoverissa voin jo nyt yhdistää matkakorttiini vuokra-autoa, sähköpyörää, taksia, paikallisliikennettä, junia ja vaikka ostosten kuljetuspalvelua kaikki samalta luukulta. Myös infraa voi tarjota palveluna. Käyttäjään perustuva tulomalli toisi varmasti uudenlaisia ratkaisuja ja ennen kaikkea mahdollisuuksia infra-alalle. Alan kehitys on jäänyt selvästi telealan infran kehityksestä ja ennen kaikkea liiketoimintamalleista. Uusi ansaintalogiikka tuo myös mukanaan kaivattuja innovaatioita. 10
Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Esimerkki liikkumisen palvelumallista Turvallisuus parasta palvelua Liikennejärjestelmä on rakennelmana iso mutta tehoton. Teollisuuden mittareihin verrattuina yksityisautojen noin 4 % käyttöaste ja liikenneverkon alle 50 % käyttöaste olisivat kauhulukuja. Tilaa tuottavuuden parantamiselle siis olisi. Äskettäin valmistui mielenkiintoinen selvitys tiemaksujen vaikutuksista liikenneverkkoon). Kyse on siis vain pienen osan, eli verojen, siirtämisestä käyttöpohjaiseksi. Vaikutukset vuoteen 2025 olisivat kuitenkin dramaattiset: kasvihuonepäästöt tippuisivat noin neljä prosenttiyksikköä enemmän, henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet liki saman verran, ja joukkoliikenteen käyttö lisääntyisi liki 40 prosenttia (ks. kuvat alla). Voi vain kuvitella, mitä laajempi murros toisi tullessaan. Tiemaksujen vaikutus henkilösuoritteisiin. Lähde: LVM:n selvitys Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä, tilannekatsaus sidosryhmille 2.9.2013. 11
Liikenteen rakennemurroksesta sinisen meren markkinaan Tiemaksujen vaikutus hiilidioksidipäästöihin ja onnettomuusmääriin. Lähde: LVM:n selvitys Oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä, tilannekatsaus sidosryhmille 2.9.2013. Liikenneonnettomuudet ovat merkittävä ja näkyvä haitta liikennejärjestelmässämme. Onnettomuuksien syy on lähes aina ihmisessä itsessään. Liikennejärjestelmän muuttumisessa älykäämmäksi kavahdetaan usein hallinnan antamista pois ihmiseltä. Järjestelmään ja ajoneuvoihin tuleva teknologia tuo toki uusia ongelmia, kuten herkemmin hajoavia osia ja järjestelmävikoja. Samalla teknologia kuitenkin pienentää isointa riskiä, eli ihmisen mahdollisuuksia tehdä virheitä. Tuottavuuden, ympäristön ja turvallisuuden parantuminen kulkevat usein käsi kädessä. Toistaiseksi keinovalikoimassa on kuitenkin ollut pääsääntöisesti rajoituksia, kieltoja ja julkisesti tarjottuja palveluja. Uusi systeeminen muutos tulee kuitenkin palveluiden tarjonnasta ja siirtää julkisen sektorin roolia kieltojen asettajasta ja palvelujen tarjoajasta mahdollistajaksi ja regulaattoriksi. Tietoturva osaksi liikenneturvaa Teknologia tuo tullessaan paljon hyvää, mutta samalla uudenlaisia ongelmia. Kun ajoneuvot tekevät päätöksiä yhä enemmän verkossa, on niiden koskemattomuus myös erilailla turvattava. Uhkakuvia on helppo kuvitella: jos joku saisi etänä haltuun ajoneuvojen hallintasysteemit tai kykenisi edes kaivamaan kaikkien ajotiedot ulos, voisivat vaikutukset yhteiskunnalle olla vakavat. Samaan aikaan esimerkiksi junat ja lentokoneet ovat jo laajasti etätiedon varassa ja osin jopa automatisoituja. Muuttuva tilanne vaatii sekä lainsäädäntöä että uudenlaista turvallisuusosaamista liikenteen toimijoiltakin. Liikenteen turvallisuusviraston toimenkuvaan tullee ehkä liikenteen kyberturvallisuus ja liikennekesten toimenkuvaan akuuttien tietohyökkäysten torjunta. Tulevaisuus kaukana merellä vai sittenkin lähellä rantaa? Puolivälissä kahdeksankymmentälukua olisi varmaan naurahdettu ennustuksille, joiden mukaan puheluiden yhdistämisestä tulisi vielä suuri kasvuala. Silloin ei teknologia vielä ollut tuotantovalmiina. Kesti kaksikymmentä vuotta ja kaikki oli toisin. Liikenne on järjestelmänä isompi ja monimutkaisempi, joten varmasti ottaa aikansa, ennen kuin muutokset ovat näkyvissä ja palvelut käytössä kaikilla. Suomen kannalta on varmasti parempi olla etunenässä kuin jälkijunassa. Meillä osataan kuitenkin kaikesta huolimatta tehdä järkeviä rakennemuutoksia, ainakin joskus osattiin. Teksti: Sampo Hietanen, ITS Finland Kuva: Liikennevirasto 12
Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? T&K Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? Turvallisuutta voidaan parantaa ja ympäristövaikutuksia vähentää osin samoilla toimenpiteillä. Joissain tapauksissa turvallisuuden parantamiseksi tehtävä toimenpide kuitenkin lisää kielteisiä ympäristövaikutuksia, tai ympäristöhaittojen vähentämiseksi tehtävä toimenpide heikentää turvallisuutta. TTY:n Liikenteen tutkimuskeskus Verne selvitti liikennejärjestelmän ja eri liikennemuotojen osalta, missä määrin turvallisuus- ja ympäristönäkökohdat ovat synergisiä, ja milloin niiden välillä esiintyy vastakkainasetteluja. Tutkimus toteutettiin Trafin ja Liikenneviraston toimeksiannosta. Liikenteen turvallisuuden parantaminen ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen ovat kaksi keskeistä tavoitetta, jotka liittyvät kestävän liikenteen kehittämiseen. Perinteisesti turvallisuusnäkökulma on ollut hallitseva, korostetuimmin lentoliikenteessä, ja sen vuoksi ympäristöhaittoja vähentävää mutta turvallisuutta vaarantavaa toimenpidettä ei pidetä hyväksyttävänä. Synergiat ovat voimakkaimmat toimenpiteillä, jotka vaikuttavat liikenteen määrään ja eri kulkutapojen ja kuljetusmuotojen käyttöön. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi liikkumistarpeen vähentäminen sähköisten palveluiden avulla ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvattaminen. Voimakkaimmat vastakkainasettelut puolestaan liittyvät talviliikenteen eri liikennemuotoihin. Lisäksi voi olla esimerkiksi taloudellisista tavoitteista lähteviä toimenpiteitä, jotka samanaikaisesti heikentävät turvallisuutta ja lisäävät ympäristöhaittoja (ks. vasen alakulma kuvassa 1). Viimeksi mainitun kaltaisia toimenpiteitä ei tässä tutkimuksessa tarkasteltu, mutta näitä voidaan tunnistaa synergisten toimenpiteiden negaationa. Esimerkiksi turvallisuus- ja ympäristönäkökulmista vahvasti synerginen toimenpide, ajoneuvokannan uudistaminen, on vastakkaisena ilmiönä ajoneuvokannan uusiutumisen hidastuminen. 13
Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? Kuva 1. Synergioiden ja vastakkainasetteluiden tarkastelukehikko. Myös turvallisuusvaikutusten osalta yksittäinen toimenpide voi olla ristiriitainen. Toimenpide voi esimerkiksi pienentää onnettomuusriskiä, mutta lisätä suoritetta tai nostaa onnettomuuksien vakavuutta. Samoin ympäristövaikutusten sisällä voi esiintyä ristiriitoja. Esimerkiksi polttoaineenkulutus ja hiilidioksidipäästöt voivat lisääntyä kun rajoitetaan muita päästölajeja, kuten typenoksidi- tai pienhiukkaspäästöjä, tai kun toimenpannaan melurajoituksia. Vaikea valinta: turvallisuus vai ympäristö? Puutteet liikenteen turvallisuudessa ja liikenteen synnyttämät ympäristöhaitat ilmenevät monilla tavoin. Sekä liikenneonnettomuudet että liikenteen aiheuttamat päästöt aiheuttavat kuolemia, elämänlaadun heikkenemistä ja kustannuksia. Liikenteen päästöjen osuutta ja vaikutuksia on vaikea erottaa muista päästölähteistä, kuten energiantuotannon ja teollisuuden synnyttämistä päästöistä, mutta esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on arvioitu, että liikenteen synnyttämät pienhiukkaspäästöt aiheuttavat maassa enemmän kuolemia kuin tieliikenneonnettomuudet. Vaikka arviot ovat epätarkkoja, tilanne on todennäköisesti sama globaalisti. Keskeisintä ei kuitenkaan ole pohtia, ovatko liikenteen turvallisuuspuutteet vai ympäristöhaitat absoluuttisesti merkittävämpi ongelma. Tärkeää on sen sijaan tarkastella, kuinka voitaisiin vähentää näitä ongelmia, jotka vuosittain aiheuttavat globaalisti miljoonien ja Suomessa satojen ihmishenkien menetyksen. Tutkittavana laaja joukko turvallisuus- ja ympäristötoimenpiteitä Tutkimuksessa tarkasteltiin yli 200 toimenpidettä, joilla voidaan vaikuttaa liikenteen turvallisuuteen ja ympäristövaikutuksiin. Toimenpiteistä suuri osa vaikutti merkittävästi vain toiseen tarkastelukohteista: turvallisuustoimenpiteen vaikutus kohdistuu pääosin turvallisuuteen ja ympäristötoimenpiteen vastaavasti ympäristöön. Vahvimmat turvallisuus- ja ympäristösynergiat liittyvät liikennesuoritteeseen Vahva turvallisuus- ja ympäristösynergia liittyy liikennesuoritteen määrään ja laatuun, sillä pienempi suorite tarkoittaa myös parempaa turvallisuutta ja vähäisempiä ympäristövaikutuksia, kuten pienempää energiankulutusta ja päästöjen määrää (ks. esimerkki kuvassa 2). 14
Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? Kuva 2. Suoritteen merkitys liikenteen turvallisuudelle ja hiilidioksidipäästöille. Liikennejärjestelmätasolla suoritteeseen voidaan vaikuttaa muun muassa suosimalla etätyötä, korvaamalla liikkumista sähköisten palveluiden avulla ja nostamalla tavarakuljetusten täyttöastetta. Kulkutavan ja kuljetusmuodon valinnalla on suuri turvallisuusvaikutus, sillä riskit eri liikennemuodoissa poikkeavat merkittävästi toisistaan. Samalla tavoin eri liikennemuotojen ympäristövaikutuksetkin eroavat suuresti toisistaan. Joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisääminen on esimerkki synergisestä toimenpiteestä, jolla on myönteinen vaikutus sekä turvallisuuteen että ympäristöön. Synergioita on tunnistettavissa kaikissa liikennemuodoissa. Tieliikenteessä synergisiä toimenpiteitä ovat muun muassa ajoneuvokannan uusiutumisen edistäminen, älykkäiden nopeudenhallintajärjestelmien käyttöönotto ja ennakoivaan ajotapaan kouluttaminen ja kannustaminen. Viimeksi mainittu toimenpide on myös sovellettavissa raideliikenteeseen, jossa muita synergisiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi liikenteen sujuvuuden ja luotettavuuden parantaminen sekä tilapäisten nopeusrajoitusten optimointi. Vesiliikenteen synergisiä toimenpiteitä ovat esimerkiksi alusten lastimäärän maksimointi, reittisuunnitelmien tarkistaminen ja toteutumisen seuranta sekä veneilyn vapaaehtoisen kouluttautumisen kannustaminen ja valistuksen lisääminen. Lentoliikenteessä samanaikaisia turvallisuus- ja ympäristöhyötyjä tuottavat muun muassa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan edistäminen, lentoyhtiöiden välinen yhteistyö, jolla voidaan nostaa koneiden täyttöastetta, sekä yleisilmailijoiden koulutuksen kehittäminen. Voimakkaimmat vastakkainasettelut talviliikenteessä Voimakkaimmat turvallisuus- ja ympäristövaikutusten vastakkainasettelut liittyvät talviliikenteen toimenpiteisiin, eli teiden ja katujen liukkaudentorjuntaan, nastarenkaiden käytön rajoittamiseen, vaihteiden lämmittämiseen rautatieliikenteessä, lentokoneen jäänesto- ja -poistokäsittelyyn sekä kiitoteiden talvikunnossapitoon. Muita vastakkainasetteluja sisältäviä toimenpiteitä liittyy muun muassa kasvillisuuden torjuntaan, pyöräilyn houkuttelevuuden lisäämiseen ja liikenteen rauhoittamiseen korotetuin suojatein ja töyssyin. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa todettiin, että vastakkainasettelut ovat melko harvinaisia. Useammin toimenpiteiden turvallisuus- ja ympäristövaikutuksissa tunnistettiin synergioita. Tulokset auttavat vahvistamaan synergioita Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan pyrkiä vahvistamaan turvallisuus- ja ympäristösynergioita ja lieventämään vastakkainasetteluja. Merkittäviä synergioita sisältävien toimenpiteiden toteuttamista voidaan edistää yhdistämällä turvallisuus- ja ympäristönäkökulmat myös toimenpiteiden perusteluissa. Lue lisää Tutkimus Liikenteen turvallisuuden ja ympäristövaikutusten synergiat ja vastakkainasettelut 15
Liikenteen turvallisuus ja ympäristövaikutukset ristiriitoja vai synergioita? Eri liikennemuotojen erityispiirteitä Tieliikenteessä toimenpiteitä suuri määrä, mutta myös turvallisuus- ja ympäristöhaasteet suurimmat. Raideliikenteessä liikenteen sujuvuus liittyy hyvin vahvasti turvallisuuteen ja ympäristöön. Työturvallisuuteen ja sivullisiin (tasoristeykset ja radalla liikkujat) liittyvät riskit korostuvat. Vesiliikenteessä turvallisuus heijastuu meriympäristöön (ympäristöturvallisuus), vaikka muutoin vesiliikenteen toimenpiteillä on vähän synergioita ja vastakkainasetteluita. Lentoliikenteessä turvallisuus korostetusti esillä. Kun turvallisuus on korkealla tasolla, erityisiä turvallisuustoimenpiteitä vähän eikä ympäristölähtöisiä toimenpiteitä oteta käyttöön, mikäli näihin liittyy turvallisuusriskejä. Toimenpiteet, joilla voimakkaimmat synergiat turvallisuus- ja ympäristövaikutusten välillä Ajoneuvokannan uusiutumisen edistäminen Etätyö Sähköisten palveluiden hyödyntäminen liikkumisen sijaan Raideliikenteen sujuvuuden ja luotettavuuden parantaminen mukaan lukien rataverkon laatutason parantaminen Maanteiden nopeusrajoitusten alentaminen Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan (SES) edistäminen Joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisääminen Älykkäiden nopeudenhallintajärjestelmien käyttöönotto Ennakoivan ja taloudellisen ajotavan koulutus, seuranta ja kannustus tie- ja raideliikenteessä Tavarakuljetusten täyttöasteen kasvattaminen Toimenpiteet, joilla voimakkaimmat vastakkainasettelut turvallisuus- ja ympäristövaikutusten välillä Teiden ja katujen liukkaudentorjunta Vaihteiden lämmitys Lentokoneen jäänesto- ja -poistokäsitteleminen Kiitoteiden talvikunnossapito Nastarenkaiden käytön rajoittaminen Rata-alueiden kasvillisuuden torjunta Pyöräilyn houkuttelevuuden lisääminen Mäkeenjääntien estäminen junapainoja laskemalla tai vetokalustoa lisäämällä Liikenteen rauhoittaminen korotetuin suojatein ja töyssyin Yöaikaisen lentoliikenteen rajoittaminen Teksti: Markus Pöllänen, Tampereen teknillinen yliopisto, Liikenteen tutkimuskeskus Verne Kuva: Liikennevirasto 16