Vastaus vihreiden valtuustoryhmän aloitteeseen siirtymisestä avohakkuuttomaan metsänhoitoon Liittyy asiahallinnan asiaan: LPR/2048/00.02.10/2018 Käsittelyhistoria Kaupunkikehityslautakunta 306 12.12.2018 Aiempi käsittely: Kaupunkikehityslautakunta 306 Esittelijä: Elinvoiman ja kaupunkikehityksen toimialajohtaja Pasi Leimi puh. 040 740 1643 Valmistelija/lisätiedot: puh. Kaupungingeodeetti Riitta Puurtinen 040 718 0954 Metsätalouspäällikkö Risto Laukas 0400257165 etunimi.sukunimi@lappeenranta.fi Nähtävillä kokouksessa: - Taajamametsien hoitoluokitus - PEFC-metsäsertifikaatin kriteeristö - Metsän jatkuvasta kasvatuksesta / Sauli Valkonen - Poiminta- ja pienaukkohakkuut - vaihtoehto avohakkuulle / Sauli Valkonen, Matti Siren ja Tuula Piri - Suomen suurimpien kaupunkien metsätaloustoimintojen kehittäminen / Risto Laukas ja Pasi Pakkala Valtuustoaloite Vihreiden valtuustoryhmä esittää valtuustoaloitteessaan 29.10.2018, että Lappeenrannan kaupunki siirtyy avohakkuuttomaan metsänhoitoon, noudattaa niin sanottua jatkuvaa kasvatusta ja asettaa päätavoitteeksi metsien monimuotoisuuden sekä monipuolisten virkistysmetsien tarjoamisen asukkaille. Vastauksena valtuustoaloitteeseen elinvoima ja kaupunkikehitys toimialan maaomaisuuden hallinta esittää seuraavaa: Jatkuva kasvatus eli eri-ikäisrakenteinen kasvatus
Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on monen ikäisiä puita, joista poistetaan osa kerrallaan. Avohakkuuta ei tehdä, vaan metsä säilyy aina enemmän tai vähemmän peitteisenä. Metsä jää hakkuun jälkeen aina puustoiseksi. Uusia puita nousee alikasvosreservistä ja lisää syntyy luontaisesti. Avohakkuuton metsänhoito ei ole yleistymässä nopeasti, koska siihen liittyy vielä monia ongelmia ja riskejä, jotka odottavat ratkaisuaan kokemuksen ja tutkimustiedon karttuessa. Tasaikäisrakenteinen kasvatus Tasaikäisrakenteinen metsä kasvaa perinteisesti taimikosta päätehakkuuseen hyvin tasaikäisenä ja -laatuisena, yhden tai useamman puulajin metsikkönä. Tasaikäisrakenteista metsää kasvatetaan tekemällä metsään kasvatusvaiheessa harvennushakkuita. Kun tasaikäisrakenteinen metsikkö on riittävän järeää ja vanhaa (esimerkiksi puuston arvokasvu on loppunut), metsään tehdään uudistushakkuu. Kasvatushakkuilla annetaan kasvutilaa kasvatettaville rungoille, poistetaan huonolaatuiset rungot ja ohjataan puulajisuhteita. Harvennusten jälkeen rungot järeytyvät, koska kilpailu ravinteista ja valosta vähenee. Harvennusmallit perustuvat tutkittuun tietoon. Metsien uudistamisessa voidaan käyttää jalostettua puiden siementä ja näin hyödyntää puuntaimien jalostus eli saadaan parempilaatuisia nopeammin kasvavia ja tuhoja kestäviä puita. Nykyinen toimintatapa Lappeenrannan kaupungin metsiä käsitellään lautakuntakäsittelyssä hyväksyttyjen, asukkaiden kanssa vuorovaikutuksessa valmisteltujen ja toteutettujen, metsäsuunnitelmien, erilaisten metsänkäsittelyä säätelevien lakien ja PEFC metsäsertifikaatin (Pan European Forest Certification) mukaisesti. Kaupungin omistamien metsien hoitoa ohjaavat kuusi erillistä metsäsuunnitelmaa: Lappeenranta ns. haja-asutusalue, Joutseno, Rauha Tiuru, Joutsenon saaret, Ylämaa ja Lappeenrannan taajama-alue. Suunnitelmien yhteispinta-ala on tällä hetkellä 3893 hehtaaria, josta varsinaista metsää voidaan katsoa olevan 3600 hehtaaria. Kaikki kaupungin omistamat metsäalueet on hoitoluokiteltu taajamametsien hoitoluokkiin. Hoitoluokka määrittää alueen hoidon ja käytön painotuksen sekä tuottovaatimuksen.
Hoitoluokitus on nähtävillä kokouksessa. Metsät jakaantuvat Lappeenrannassa hoitoluokkiin seuraavasti: C1 Lähimetsä 511 ha 14 % C2 Ulkoilu- ja virkistysmetsä 1062 ha 29 % C3 Suojametsä 172 ha 5 % C4 Talousmetsä 1542 ha 43 % C5 Arvometsä 73 ha 2 % S Suojelualueet 243 ha 7 % ja lisäksi on erityisalueita, maankäytön muutosalueita ja luokittelemattomia alueita yhteensä 290 ha. Metsien hoito ja käyttö vaihtelee hoitoluokan mukaan. Kaupunki ei käytä taajamametsien hoitoluokissa C1, C2, C3, C5 eikä S- luokassa aloitteessa väitettyjä yksityisten talousmetsien periaatteita. Kaupunki ei myöskään kunnostusojita soitaan aktiivisesti. Soiden ojitusten yhteishankkeissa kaupunki on mukana yhtenä osakkaana. Metsän uudistamisessa käytetään pääosin kääntömätästystä, jossa maaperää paljastuu hyvin vähän. Tämä menetelmä varmistaa istutus- ja kylvötaimien kasvun ja tästä ei synny merkittävää ravinteiden liukenemista vesistöihin. Metsien uudistaminen kaupungin metsissä ratkaistaan aina metsäsuunnitelmien laadinnan yhteydessä. Uudistaminen tehdään luontaisesti siemen- tai suojuspuuhakkuulla tai metsän viljelyllä joko kylväen tai istuttaen. Akuuteissa tilanteissa kuten myrskytuhojen korjaamisessa tai sieni- ja hyönteistuhon uhatessa, toimitaan voimassa olevan lainsäädännön mukaan pyrkien minimoimaan riskit ja vahingot. Taajamametsissä uudistushakkuita vältetään ja uudistaminen pyritään tekemään luontaisesti, pääasiassa kiertoaikaa jatkamalla tai pienaukkohakkuilla. Kaupunki huolehtii monipuolisten virkistysmetsien tarjoamisesta asukkaille ja metsien monimuotoisuudesta. Yksi monimuotoisuutta lisäävä seikka on metsien suojelu. Suojeltujen metsien määrää on laskutavasta riippuen 7 15 % kaupungin metsäpinta-alasta. Monimuotoisuus varmistetaan noudattamalla hyvin tarkasti PEFC -metsäsertifikaattia, Metsälakia, Luonnonsuojelulakia, Vesilakia, Maankäyttö- ja rakennuslakia ja huomioimalla uhanalaiset lajit ja muut arvokkaat kohteet. PEFC:n kriteerit velvoittavat hyvin monipuolisesti huolehtimaan metsien monimuotoisuudesta. Kaupungin PEFC - metsäsertifikaatin noudattaminen on kolme kertaa auditoitu ja
poikkeamia ei ole havaittu. Auditoija Rolf Arnkil (Det Norske Veritas) huomautti vuonna 2016 auditoinnin yhteydessä vanhojen metsien suuresta määrästä ja sitä kautta tulevasta kasvun pienenemisestä ja tuhovaarasta sekä kehotti uudistamaan metsiä tehokkaammin. Saimaan rantametsät Saimaan rantametsien käsittelyä säätelevät kaavat, Vesilaki, Metsälaki, Luonnonsuojelulaki ja PEFC-metsäsertifikaatti. Ravinteiden liukenemista estämään jätetään hoito- ja hakkuutöissä aina suojavyöhykkeet. Vuonna 2005 tehtiin viisi maisema-avausta Saimaalle ja ne käsiteltiin maisematyölupaprosessin kautta. Tällöin asukkaiden toiveista lähteneet esitykset tutkittiin kaavojen, maiseman ja luonnon vaikutusten arviointina. Kaupungin omistamia rantametsiä käsitellään hyvin huolellisesti ja huolehditaan Saimaan veden tilasta. Jatkuva kasvatus kaupungin metsissä Metsälain uudistus vuonna 2014 mahdollisti eri-ikäisrakenteisen eli jatkuvan kasvatuksen Metsälain voimassa olevilla alueilla. Suomen metsäkeskuksen tilastoinnin mukaan tätä menetelmää on käytetty Suomessa viime vuosina alle viidellä prosentilla hakkuista. Kaupungeilla on vuosien kokemus jatkuvan kasvatuksen periaatteiden noudattamisesta taajamametsien hoidossa kaavaalueilla, joilla Metsälaki ei ole voimassa. Taajamametsissä jatketaan metsien kiertoaikaa ja pyritään näin saaman alueille uutta taimiainesta, josta voidaan kehittää alueelle uusi metsä. Taimiaineksen ilmaannuttua kevyillä harvennuksilla poistetaan alueelta ylispuita ja syntynyttä taimikkoa harvennetaan sekä jatketaan sen kasvatusta. Useimmiten tuloksena on välttävä metsikkö, jonka kasvu ei ole kovin hyvä, mutta näin toimien muutokset maisemassa tapahtuvat hitaasti ja ne eivät herätä kielteistä huomiota. Maisemallisesti herkillä alueilla ja rantametsillä menetelmä on käyttökelpoinen. Menetelmää käytetään aivan yleisesti taajama-alueilla. Taajamametsissä tehdään lisäksi pienaukkoja ja hyväksytään kasvatettaviksi puiksi laajasti eri puulajeja suosien lehtipuita, varsinkin jaloja lehtipuita. Taajamametsissä emme poimi metsiköistä suurimpia ja parhaimpia puita kuten jatkuvassa kasvatuksessa tehdään, vaan pyrimme jättämään parhaat ja suurimmat puut ilahduttamaan asukkaita.
Jatkuvassa kasvatuksessa on metsän uudistaminen koko ajan käynnissä, mikä tekee menetelmästä hyvin työlään ja kalliin. Poiminta- ja pienaukkohakkuilla voi saavuttaa lyhyellä aikavälillä kohtuullisen taloudellisen tuloksen, mutta pitkällä aikavälillä se on huomattavasti jaksollista kasvatusta tuottamattomampi vaihtoehto. Kaistalehakkuu ei ole jatkuvan kasvatuksen hakkuutapa, kuten aloitteessa annetaan ymmärtää. Kaistalehakkuu vaatii uudistamissuunnitelman esittämisen metsänkäyttöilmoituksessa eli se on normaali uudistushakkuu. Puulajien varjonsietokyky on erilainen ja esim. mänty ja koivu vaativat uudistuakseen runsaasti valoa sekä kivennäismaan paljastamisen siementen itämiseksi tai taimien istutuksen onnistumiseksi. Kuusi sietää varjoa, mutta jatkuvan kasvatuksen uudistamiseen tähtäävässä hakkuussa se on käyttökelpoinen vain alueilla, joilla jo on taimiainesta. Mikäli alueelle ei ole riittävästi taimia, alue heinittyy ja uudistuminen vie runsaasti aikaa. Tasaikäisrakenteisessa metsikössä kasvatetaan aina parhaita puita päätehakkuuseen saakka. Eri-ikäisrakenteisessa metsikössä parhaat puut poimitaan hakkuilla pois kasvatuksen eri vaiheissa ja odotetaan, että jäävä puusto elpyy. Näin puuston perimä heikkenee eri-ikäisrakenteisessa metsässä. Puulajien elpymiskyky vaihtelee ja esim. mänty ja koivu elpyvät huonosti 50 vuoden iän saavutettuaan. Metsäkanalinnut Metsäkanalinnuille tärkeintä ovat riistatiheiköt. Niitä jätetään PEFC:n mukaisesti jo taimikonhoitovaiheessa ja ne säilytetään kasvatushakkuissa. Kivennäismaan ja soiden reunavyöhyke on tärkein metsäkanalintujen suoja-alue ja se säilytetään aina koskematta. Metsäkanalinnut viihtyvät hyvin normaalissa talousmetsässä, kun riistatiheiköt ovat kunnossa. Marko Svensberg Suomen riistakeskuksesta toteaa nykykäsityksenä, että talousmetsä on metsolle sovelias jo 30-40- vuotiaana, myös nuoret kasvatusmetsät kelpaavat, mutta käytön aste voi laskea ensiharvennusvaiheessa. Myös karut metsät ovat soveliaita eli soveliaita metsiä on paljon. Metso on vanhojen metsien laji, joka tarvitsee joitain luonnonmetsien rakennepiirteitä. Toiminta Kuntalain ja Luonnonsuojelulain mukaista Lappeenrannan kaupungin metsien käsittely täyttää Kuntalain sekä Luonnonsuojelulain vaatimukset koskien luonnon- ja maisemasuojelun edistämistä, asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumista sekä palveluiden
järjestämistä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Tutkijoiden näkemyksiä Kasvitieteilijä Seppo Vuokko toteaa (Terve Metsä 01/2018), että avohakkuu sopii Suomen metsiin ja edelleen, että hakkuuaukko ei ole kuoleman kenttä vaan luonnon synnytyslaitos. Hän jatkaa, että hakkuiden jälkeiset aukeat ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Uuden puuston syntymisen lisäksi ne ovat erinomainen perhosten, hyönteisten ja putkilokasvien keidas. Metsämaassa uinuu valtava määrä ruohojen ja heinien siemeniä, jotka puhkeavat kukkaan kun puusto hakataan pois. Monet hyönteiset ja yli puolet päiväperhosistamme käyttävät nuoria uudistusaloja lisääntymisalueinaan, mikä osittain korvaa vanhojen niittyjen katoa. Linnuista pikkulepinkäinen hyötyy avohakkuista. Myös mustikan ja puolukan geneettiselle uusiutumiselle avohakkuut ovat tärkeitä. Avohakkuu on ainoa keino, jos haluamme kasvattaa kuusen lisäksi myös koivua ja mäntyä. Avohakkuu jäljittelee luonnontuhoa: myrskyjä ja metsäpaloja, joiden jälkeen puusto uusiutuu ensin valoa vaativilla pioneerilajeilla. Avohakkuusta ei ole mitään perusteltua syytä luopua. Se sopii pohjoisen olosuhteisiin erittäin hyvin. Kritiikki kohdistuu usein turhan tehokkaaseen maanmuokkaukseen ja tutun metsämaiseman äkilliseen muutokseen yhden ihmisen näkökulmasta, arvioi samassa lehdessä puolestaan tutkimusprosessori Antti Asikainen Luonnonvarakeskus Lukesta. Hän jatkaa, että ei ole myöskään esitetty perusteita, miksi jatkuva kasvatus olisi nykyistä luonnonmukaisempi toimenpide. Luonnonvarakeskus Luken johtava tutkija Kari T. Korhonen puolestaan toteaa samassa lehdessä, että puuston kasvu on kaksinkertaistunut ja puuta on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin 1950-luvulla, jolloin avuhakkuita alettiin tehdä. Jatkuvalla kasvatuksella ei näitä lisäyksiä olisi missään tapauksessa saavutettu. Läpimitaltaan yli 30-senttisten eli järeiden puiden määrä on lisääntynyt hurjasti. 1920-luvulta lähtien jopa 3.5-kertaistunut. Samoin puuston tilavuus hehtaarilla on noussut. Esim. 1970-luvun alussa päätehakkuissa oli puuta 140 kuutiota, nyt keskimäärin 209 kuutiota. Hiilivarastoista Antti Asikainen toteaa, että hyvä metsänhoito ja metsän nopea uudistaminen sekä puuston kasvattaminen tiheänä ovat tehokas yhdistelmä hiilensidonnan kannalta. Metsämme
sitovat hiiltä noin 130 miljoonaa tonnia ja hakkuiden kautta sitä poistuu 70-80 miljoonaa tonnia vuodessa. Hakkuissa vapautuva hiili ei häviä taivaan tuuliin vaan jatkaa sitoutuneena erilaisiin puutuotteisiin. Tutkimusprofessori Jari Hynynen ja tutkijat Kalle Eerikäinen, Harri Mäkinen ja Sauli Valkonen (Metsälehti 18/2018) ovat todenneet, että tasaikäiset kasvatusvaiheet istutuskuusikot kasvavat yli 30 % paremmin kuin jatkuvan kasvatuksen metsät. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professori Pekka Kauppi toteaa (Metsälehti 18/2018), että Suomen metsissä ei ollut hiilinielua 1960-luvulla. Nyt kasvu on kaksinkertaistunut 55 miljoonasta kuutiosta 110 miljoonaan kuutioon ja parantuneesta kasvusta on riittänyt jaettavaa lisääntyneisiin hakkuisiin, luonnonpoistumaan ja puuvarojen kartuttamiseen eli hiilen nieluun. Hiilinielu tukkeutuu, mikäli siirrytään jatkuvaan kasvatukseen. Kaupungin metsien hakkuut ja hakkuutulot Lappeenrannan kaupungin metsissä on tehty metsänhoidollisia uudistushakkuita vuosina 2013-2017 yhteensä 82,1 hehtaaria eli keskimäärin 16,4 ha vuodessa, mikä vastaa vuositasolla 0,46 % metsäpinta-alasta. Tämä ei aiheuta merkittävää hiilen vapautumista avohakkuualojen maaperästä. Suomessa avohakkuuala on tällä hetkellä 0,5 0,7 prosenttia metsäpintaalasta vuosittain. Erikoishakkuita, harvennuksia ja jatkuvan kasvatuksen hakkuita on tehty vastaavalla ajanjaksolla yhteensä noin 450 ha eli noin 90 ha vuodessa. Metsänhoidollisia avohakkuita ei ole tehty lainkaan hoitoluokissa C1- C3, C5 ja S. Keskimääräinen puumäärä hehtaarilla metsätalousmaalla on noussut vuoden 1984 119 kiintokuutiosta hehtaarilla 178 kiintokuutioon tällä hetkellä. Samalla lahopuun määrä on lisääntynyt luonnonpoistuman ja myrskyjen takia. Hakkuusuunnite on 14.000 kiintokuutiota vuodessa ja kokonaiskasvu 23.000 kiintokuutiota. Kaupungin metsät toimivat hiilinieluna kohtuullisen kasvun takia toistaiseksi, mutta hyvästä kasvusta on pidettävä huolta ja tämä tapahtuu tehokkaalla metsänhoidolla, riittävillä harvennushakkuilla ja uudistushakkuilla. Uudistushakkuut varmistavat hyvän kasvun hakattavilla ja istutettavilla kohteilla 15 vuoden päästä ja siitä eteenpäin. Hakkuiden määrä on nyt noin 60 % kasvusta. Tuloja hakkuista on kertynyt vuosina 2013-2017 yhteensä 2.413.000 eli keskimäärin 482.600 /v. Hakkuutuloissa ovat
mukana myös erikoishakkuut, tonttihakkuut ja muut rakennuskohdehakkuut sekä energiapuut. Kaupungin metsien hehtaaritulo on noin 135 /ha/v ja menot noin 60 /ha/v. Vertailukaupunkien tuotot ovat olleet noin miinus 200 eurosta noin +50 euroon ajanjaksolla 2009 2011 (Suomen suurimpien kaupunkien metsätaloustoimintojen kehittäminen, Risto Laukas ja Pasi Pakkala, Tutkimuksia ja raportteja, Mikkelin ammattikorkeakoulu). Yksityismetsien hehtaarituotto Etelä- Karjalassa on yli 200 /ha/v. Kaupungin metsien tuottoa alentaa taajamametsien suuri määrä ja niissä käytettävä alhainen hakkuusuunnite sekä suuret hoitokulut. Virkistystoiminnan tukeminen Asukkaiden virkistysmahdollisuuksia metsissä on aktivoitu monilla tavoilla. Onnistunein hanke on ollut maaomaisuuden hallinnan metsätalouspalveluiden organisoima Hämmäauteensuon reitin kunnostus ja 550 Lappeenrannan peruskoululaisen opastetut retket keväällä 2017 Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Hämmäauteensuon laavulle. Pitkospuut korjattiin ja reitin varrelle pystytettiin uudet opastaulut, jotka kertovat suosta, linnuista, eläimistä, kasveista ja metsistä. Hankkeessa olivat mukana taajamametsätyöryhmä, opettajien ja luontojärjestöjen edustajat, Lappeen Riento sekä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö. Hanketta tuki Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö. Strategian toimintasuunnitelmaan 2018 2021 elinvoiman ja kaupunkikehityksen kehittämisohjelmaan maaomaisuuden hallinta esitti Merkityksellisen ympäristön ohjelmaan luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden kehittämiseen toimenpiteitä. Näkötornin rakentaminen ja terveyspolkujen toteuttaminen taajamametsiin ei saanut strategiarahoitusta. Maaomaisuuden hallinta on mukana suunnittelemassa Sykettä ja säpinää ohjelman kotahanketta taajamametsiin palvelemaan päiväkoteja ja Geopark-kohteita. Ahvenlammen metsäsuunnitelma (= osa Joutsenon metsäsuunnitelmaa) valmistui vuonna 2016 yhteistyössä asukkaiden ja luontojärjestöjen kanssa. Metsien hoidossa tehdään jatkuvasti yhteistyötä liikuntatoimen kanssa pururatojen, frisbee-ratojen ja hiihtolatujen puustojen raivaamisessa ja hoitamisessa. Tärkeä yhteistyöryhmä ovat kaupungin asukkaat, joilta tulee vuosittain noin 500 erilaista pyyntöä koskien kaupungin metsiä. Monimuotoisuus
Monimuotoisuus on osa monipuolista metsän käsittelyä sekä myös osa kestävää metsätaloutta. Lappeenrannan kaupungin harjoittama metsätalous on monipuolista, eli toiminnassa otetaan huomioon asukkaat, luonto ja maaomaisuuden hallinnan metsätalouspalveluille asetetut taloudelliset tavoitteet. Monimuotoisuus huomioidaan kaikessa metsän käsittelyssä. Tähän velvoittavat Metsälaki (metsäluonnon arvokkaat kohteet), Luonnonsuojelulaki, kaavat ja kaavamääräykset sekä PEFCmetsäsertifikaatin 30 kriteeriä ja niihin laaditut kaupungin omat soveltamisohjeet. Yhteenveto Maaomaisuuden hallinta katsoo, että kaupungin metsiä käsitellään kestävästi monimuotoisuus ja asukkaiden virkistys huomioiden. Avohakkuu on syytä säilyttää yhtenä kaupungin hakkuutapana, jotta kasvu myös jatkossa pysyy kohtuullisen korkealla eli vähintään noin 6,0 m3/ha/v. Myrsky-, palo-, hyönteisja sienituhohakkuita voidaan joutua tekemään avohakkuina myös hyönteistuholain määräämänä. Lisäksi joillakin kohteilla joudutaan vaihtamaan puulajia ja tämä onnistuu vain avohakkuun ja metsänviljelyn kautta. Ilmastonmuutoksen tuomien haasteiden edessä on panostettava kaupungin metsien kasvun lisäämiseen ja metsien terveyteen. Hakkuusuunnite on syytä jatkossa pitää tasolla, mikä varmistaa kaupungin metsien terveyden ja hyvän kasvun myös seuraavien vuosikymmenien aikana. Tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus varmistaa metsien säilymisen hiilinieluna ja myös hiilivarastona. Jatkuva kasvatus pienentää metsien kasvua, sulkee hiilinielun ja pitkällä aikavälillä heikentää metsien terveyttä. Maaomaisuuden hallinta katsoo, ettei ole perusteltuja syitä lopettaa uudistushakkuita kokonaan ja siirtyä pelkästään eriikäisrakenteiseen metsänhoitoon. Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on yksi vaihtoehto ja sitä soveltaen käytetään jo nyt taajamametsissä. Jatkuvassa kasvatuksessa käytetty määrämittaharsinta ei sovellu taajamametsien käsittelyyn, sillä parhaiden ja suurimpien puiden poimiminen kasvatuksen joka vaiheessa on maisemaa heikentävä toimi. Kaupunkimme metsiä hoidetaan jo nyt vastuullisesti taajamametsien hoitoluokituksen, kestävän kehityksen ja PEFC - metsäsertifikaatin vaatimusten mukaisesti monipuolisesti, asukkaita ja sidosryhmiä kuunnellen, hiilinielu myös jatkossa säilyttäen sekä luontoa kunnioittaen ja monimuotoisuudesta
Esittelijän ehdotus huolehtien. Kyseinen toimintatapa sopii hyvin kaupunkimme Greenreality-toimintamalliin. Kaupunkikehityslautakunta hyväksyy edellä olevan maaomaisuuden hallinnan vastauksen vihreiden valtuustoaloitteeseen ja esittää sen edelleen kaupunginhallituksen ja -valtuuston hyväksyttäväksi. Päätös Käydyn keskustelun aikana Kimmo Klemola esitti Virpi Junttilan kannattamana, että lausunto palautetaan uudelleen valmisteluun, sillä se ei esitetyssä muodossa perustu tutkittuun tietoon eikä se ole puolueeton, sillä eri kasvatusmuotoja ei käsitellä tasapuolisesti. Puheenjohtaja totesi Kimmo Klemolan tekemän esityksen tarkoittavan asian palauttamista valmisteluun ja asian käsittelyn jatkamisesta on äänestettävä. Puheenjohtaja esitti äänestettäväksi siten, että ne, jotka kannattavat asian käsittelyn jatkamista, äänestävät JAA ja ne, jotka kannattavat, että asian käsittelyä ei jatketa ja asia palautetaan uudelleen valmisteluun, äänestävät EI. Äänestysesitys hyväksyttiin. Merkittiin, että kokous keskeytettiin neuvottelutaukoa varten klo 17.06. Kokousta jatkettiin klo 17.10. Tämän jälkeen suoritetussa äänestyksessä neljä (4) kaupunkikehityslautakunnan jäsentä (Asikainen, Hyvärinen, Karhu, Karhukorpi) äänestivät JAA ja seitsemän (7) kaupunkikehityslautakunnan jäsentä (Erkki Räsänen, Junttila, Kemppainen, Klemola, Näivä, Thomander-Tiainen, Brandt-Ahde) äänestivät EI. Puheenjohtaja totesi, että asian käsittelyä ei jatketa ja asia palautetaan uudelleen valmisteluun. Tämän kokouksen käsittely: Esittelijä: Elinvoiman ja kaupunkikehityksen toimialajohtaja Pasi Leimi Valmistelija/lisätiedot: puh. 040 740 1643 puh.
Kaupungingeodeetti Riitta Puurtinen 040 718 0954 Metsätalouspäällikkö Anni Särkelä 040 662 0651 etunimi.sukunimi@lappeenranta.fi Oheismateriaali 1. Yleisarvio vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien soveltamisesta Lappeenrannan kaupungin metsissä Kaupunkikehityslautakunta hyväksyi annettujen tarkennusten jälkeen 3.4.2019 Tapio Palvelut Oy:n tarjouksen yleisarviosta vaihtoehtoisten metsänkasvatusmenetelmien soveltamisesta Lappeenrannan kaupungin metsiin. Tämä yleisarvio on tilattu puolueettomana taustaselvityksenä päätöksenteon tueksi. Tässä yleisarviossa on selvitetty miten eri metsänkäsittelymenetelmien soveltaminen vaikuttaisi kaupungin metsätalouteen sekä erilaisten ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumiseen. Tapio Palvelut Oy on toimittanut edellä mainittua yleisarviota koskevan raportin 16.5.2019. Raportissa vertaillaan kaupungin metsien kehitystä jaksollisen ja jatkuvan kasvatuksen metsien käsittelyn mallinnuksen avulla. Käytetyt mallinnukset ja laskennalliset seikat selviävät raportista. Raportista käy ilmi että sekä jaksollisen että jatkuvan kasvatuksen menetelmä ovat hyviä tapoja metsänkasvatukselle. Mikäli halutaan siirtyä onnistuneesti jaksollisesta metsän kasvatuksesta suoraan jatkuvaan kasvatukseen, on siirtymiselle varattava riittävästi aikaa. Kokonaisuutta tulee siis tarkastella usean vuosikymmenen aikavälillä. Molemmat edellä mainitut kasvatusmallit vaativat yhtälailla luonnonhoidollisia toimenpiteitä monipuolisen ja monimuotoisen metsän tukemiseksi. Jatkuva kasvatus ei yksin takaa riittävää monimuotoisuutta. Raportissa todetaan että jatkuvan kasvatuksen menetelmien käytöstä ei ole vielä laajaa pitkän aikavälin tutkimustietoa. Jatkuvaan kasvatukseen siirtymisen onnistumiseksi on tärkeää valita kohteet tarkasti, ottaen huomioon alueen jo olemassa olevat erirakenteiset piirteet sekä monipuoliset käyttötarkoitukset. Metsänkäsittelyn vaihtelevuus edistää jo itsestään erilaisten metsiköiden monimuotoisuutta Lappeenrannassa. Jatkuvan kasvatuksen menetelmien käyttöä pyritään lisäämään Lappeenrannan kaupungin metsissä mahdollisuuksien mukaan. Tällaisten jatkuvaan kasvatukseen soveltuvien kohteiden kartoitus
Esittelijän ehdotus ja valinta ajoittuu luonnollisesti metsäsuunnitelmien uusimisen yhteyteen. Suurin osa Lappeenrannan kaupungin metsäsuunnitelmista vanhenee vuosien 2019-2023 aikana. Taajamametsien metsäsuunnitelmien laatimisen yhteydessä pyritään löytämään parhaat tavat käyttää metsiä huomioiden eri käyttäjäryhmien tarpeet. Tämä työ tehdään vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden ja muiden osallisten kanssa. Näin toimien Lappeenrannan kaupunki pyrkii löytämään kokonaisuuden kannalta parhaan lopputuloksen. Kaupunkikehityslautakunta hyväksyy edellä olevan maaomaisuuden hallinnan vastauksen vihreiden valtuustoaloitteeseen ja esittää sen edelleen kaupunginhallituksen ja -valtuuston hyväksyttäväksi. Päätös Hyväksyttiin. Täytäntöönpano kaupunginhallitus