Opetus ja lapsen kasvun tukeminen näkökulma uudessa OPS:ssa ja koulun kehittämisessä Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, Kajaani

Opetus ja lapsen kasvun tukeminen näkökulma uudessa OPS:ssa ja koulun kehittämisessä Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, Kajaani

Kasvatus ja kasvattava opetus Kasvattava opetus käsitteenä Merkitys enemmän herättelevä kuin määrittävä Huomio hyvinvoinnissa ja erityisesti psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa se mitä vimmatusti tavoittelemme eli osaaminen ja menestyminen, eivät toteudu jos hyvinvointi ei ole kunnossa Osaaminen tai lahjakkuus ovat enemmän sosiaalisen toiminnan ja ympäristön vaikutuksen tulosta kuin myötäsyntyisiä kykyjä Osaaminen on asenne ja on huolehdittava koulumotivaatiosta ja koulutusmyönteisyydestä Opetuksen ja koulutuksen murros kehittämistarve ja -paineet Koulun on oltava paikka, jossa luodaan lapsen perhetaustasta ja resursseista riippumatta hyvät edellytykset kasvulle - huippuyksilöt muodostavat huipputiimin ; julkinen koulujärjestelmä ei huomioi riittävästi lahjakkaita lapsia

Kasvu, oppiminen, kehitys Oppiminen millaiseksi sen käsitteellisesti miellämme? Arvioimme tietämistä ja taitamista kuka tietää, osaa tai muistaa parhaiten? Kehitys millaiseksi sen käsitteellisesti miellämme? Kehittymättömyys (immaturity) on kasvun lähtökohta. Tätä voidaan tietenkin pitää pelkkänä truismina, sanomalla, että ihmisen olemus voi kehittyä vain jossain ajassa, jolloin lapsi on kehittymätön (undeveloped). Mutta etuliite im sanassa immaturity tarkoittaa jotain positiivista, ei pelkää puutetta. - - Taipumuksemme käsittää kehittymättömyys (immaturity) puutteena ja siten kasvua sellaisena, joka täyttää kehittyneen ja kehittymättömän välisen kuilun, johtaa lapsuuden käsittämiseen suhteellisena. Ymmärrämme lapsuuden yksinkertaisella tavalla puutostilaksi, jota mittaamme aikuisuuden standardein ja tavoittein. Tämä kiinnittää huomion ajattelussamme siihen, mitä lapsella ei ole, kyetäkseen tulemaan aikuiseksi. (Dewey 1916, 49-50.) - - Lapsia ei pidetä yhteisön sosiaalisina jäseninä sanan täydellisessä merkityksessä. Heidät mielletään enneminkin kandidaateiksi. Lapset ovat asetettu aikuisuuden jonotuslistalle. Ajatus on siten siirretty vain hieman kauemmaksi siitä, jos aikuisten elämä käsitetäisiin sellaiseksi, joka ei omaa merkitystä sen omassa arvossaan vaan se olisi jatkuvaa valmistautumista johonkin muuhun toiseen elämään. (emt, 63.)

Kasvu: psyyke ja identiteetti Psyyke lähtökohta ja tavoite Olemus ja identiteetti Tunne ja älykkyys kulturaalinen, naturaalinen, essentialistinen ja eksistentialistinen ihminen ihminen on hyväksytty sellaisenaan, kuin on tähän maailmaan sattunut syntymään Tavoitteet ja pyrkimykset ovat olemuksemme mukaisia jokaisella on jotain ainutlaatuista, mitä kukaan toinen ei voi korvata Identiteetti rakentuu suhteessa johonkin ulkoiseen Ympäristö on meille annettu. Toimimme ympäristön sanelemin ehdoin, joko siihen sopeutuen tai sitten ei. Paikallisuus ja sen eri ulottuvuuksien kokeminen on lapsen hyvän kasvun edellytys kulttuuristen tekijöiden merkitys ihmisen identiteetin rakentumiselle (ympäristö, asuminen, työ, vapaa-aika ja perhe, vuorovaikutus toisten kanssa, perinteet) Ihmisen suhde luontoon Suhde maailman syntyyn sekä olemassaoloon Ajan ja avaruuden hahmottaminen Käsitys itsestä ja suhteesta toisiin Yhteiskunnan rakenne sekä historia

Kasvatuksesta ja kasvusta Koulun on annettava lapselle mahdollisuus minuuden käsittelylle ja toteutumiselle niin tiedollisesti kuin toiminnallisesti Missä sijaitsee kasvun peruste? Ympäristössämme, kasvattajien tehtävä on ymmärtää kulttuurissa vallitsevien henkisten ja aineellisten ilmiöitten merkitys lapsen tasapainoiselle henkiselle kasvulle Ympäristö ohjaa ajattelun kehittymistä ja ohjaa siten tiedostetusti tai tiedostamattomasti tulevaisuuden kasvun tilaa. Kasvussa ja kasvattamisessa on kyse yksilöllisten ainutlaatuisten taipumusten, heikkouksien ja vahvuuksien ymmärtämisestä sekä arvostamisesta. Kasvatuksen tehtävä on vahvistaa ihmisen luontaisen olemuksellisuuden toteutumista Opetuksen taustalle on nostettavissa neljä kontekstuaalisuuden tasoa: kielellinen, tiedollinen, sosiaalinen toiminnallinen sekä kulttuurinen. Huomioimalla opetuksessa, toiminnassa ja sisällöissä tasapainoisesti nämä tekijät, mahdollistuu opetuksessa kasvatus. Yksittäisinä painotuksina puhutaan vain oppimisesta. Kasvu on nähtävä syvällisenä henkisenä prosessina, jossa yksilön ymmärrys ympäristöään kohtaan saa kasvun myötä uuden syvemmän itsetietoisuuden tason Opetuksen sisältöjen on tuettava lapsen kulttuuri-identiteetin kehittymistä ja toiminnan on tuettava lapsen luontaisen olemuksellisuuden toteutumista ja hyväksymistä

Koulutyön eetos Konstruktivismin sen psykologisen teorian myötä oppiminen ja oppimisen yksilölliset tavoitteet ovat korostuneet Yksilön yksilöllisen suoriutumisen korostaminen johtaa, korostaa ja painottaa automaattisesti ainepainotteisuutta: Koulutuksen rokotusteoria: äidinkieli ei ole samaa kuin historia ja historia ei ole luonnontiedettä, joka puolestaan ei ole esimerkiksi kuvataidetta. Kuvataide, musiikki ja liikunta ovat toisarvoisia aineita ja kielet, historia sekä matematiikka ja luonnontiede ovat pääaineita. Oppiaine on siten jotain, jonka ottaa ja kun sen on ottanut, sitä on ollut. Ja kun sitä on ollut, siihen on immuuni, eikä sitä tarvitse enää ottaa.

Mitä tästä on seurannut opetukselle ja koulujen pedagogiselle ajattelulle? Oppiminen on noussut opetuksen edelle, yksilöllisyyttä on vaikea asettaa osaksi sosiaalista kontekstia, oppimisen korostaminen on irrottanut kasvun ja kasvatuksen erilliseksi tapahtumaksi koulutoiminnasta Opetussuunnitelman (2004) yleinen osa ja sisältö muodostuivat toisilleen erillisiksi, koulun kehittämistyössä on kompuroitu opetustuntien minimi- ja maksimituntimäärissä ja ryhmäkokoon on kulminoitu opetuksen kaikki edellytykset Koulutieto on vahvasti: ennalta määrättyä vaikka lapselle on oleellisempaa osata toimia eteen tulevien ongelmien kanssa Säännönmukaista vaikka tieto on suhteellista vastaan otettavaa vaikka yksilö käsittelee tiedon omassa päässään yksilöllisesti rakennettavaa vaikka omassa päässä käsittely kytkeytyy kulttuuriseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen tietämistä arvioidaan muistiin perustuvin menetelmin vaikka oppiminen itsetietoisuuden kehittymistä ja tieto on väline tässä kehityksessä Didaktinen ajattelutapa teknistyy, koulutyöstä muodostuu opettajalle ja oppilaalle raskasta mietitään tasokurssien pätevyyttä, paluuta perustaitoihin, ymmärtämättä millaisia seurauksia näillä on lasten kasvulle

Sen sijaan kouluissa on keskityttävä: Oppimisympäristöjen kehittämiseen hyvä oppimisympäristö sallii monenlaiset reitit hyviin oppimistuloksiin Kun oppiminen tapahtuu kulttuuriin osallistumisen kontekstissa, muuttuvat päähän päntättävät asiat saavutettaviksi taidoiksi (Kai Hakkarainen 2007) Oppimisvaikeuksien voittaminen mahdollistuu usein, kun toiminta perustuu kulttuuriin osallistumiseen toiminnalla on todellinen tarkoitus ja merkitys, toiminta on aidosti sosiaalista ja toimija tunnistaa oman merkityksensä ja roolinsa kokonaisuudessa tai suhteessa yhteiseen tavoitteeseen Tehtävän kokeminen vaikeana vähenee ryhmässä yhteisesti jaetun metakognition avulla (Hurme 2010) Joustavuuteen Joustavista ryhmittelyistä hyötyvät kaikentasoiset oppilaat, mutta pysyvistä tasoryhmityksistä kärsivät heikot oppilaat Yhteistoimintaan yllä esitetty suuntaa koulutyötä opettajien sekä oppilaiden keskinäisen yhteistoiminnan kehittämiseen sekä projektityyppisten tuotosten toteuttamiseen Moniammatillista yhteistyötä sekä kodin ja koulun yhteistyötä unohtamatta

koska oppiminen on: Oppiminen on tietoisuuden asteittaista kehittymistä subjektiivisesta käsityskyvystä, objektiiviseen käsitykseen ja aina parhaimmillaan persoonalliseen käsitykseen, jossa tapahtuu uuden luominen Tietoisuuden kasvuun tarvitaan perustaitojen osaamista (lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, kielet), hiljaisuutta, aikaa, esteettisiä ja fyysisiä kokemuksia. Perustaidot ovat lopulta oppijan kehittyvä työkalu todellisessa oppimisessa ja näkemyksen kehittymisessä Tiedonluominen eli oman ajattelun kehittyminen tapahtuu pitkinä projekteina pikemmin kuin minuutteja tai tunteja kestävinä ponnisteluina Kai Hakkarainen (2007): lahjakkuus on enemmän yksilön kehityshistoriasta nousevaa, kuin jotain valmiiksi annettua. Myös älykkyys on myötäsyntyisyyden sijasta yhteisöllisen työskentelyn tulosta: se kasvaa rohkeiden ja luovien hankkeiden toteuttamiseen liittyvien vaikeuksien voittamisen kautta. Se on kirkas tuli, jonka vasta vuorovaikutus sosiaaliseen verkkoon osallistuvien yksilöiden ja heidän työtään tukevien kulttuuriesineiden välillä saa syttymään ja kasvamaan.

Opsista ja opsi vierestä poimittua Toiminta on oppilaslähtöistä ja mielekästä (vastakohtana motivaation ja käytöksen ongelmat, oppimisen ongelmat, opettajilla työuupumus) Koulussa ajatellaan ensisijaisesti oppilaan parasta toiminta, kehittämistyö, materiaalit ja resurssit ovat ensisijaisesti valjastettu oppilaan parhaaksi Toiminta on luonteeltaan trialogista, ei vain dialogista, eikä ainakaan yksistään monologista tieto on kohteen sijasta oppilaalle väline, jonka käsittelyn kautta mahdollistetaan itsetietoisuuden kasvu ja maailmankuvan kehittyminen Tilan, alkeellisenkin, on oltava jäsennetty, selkeä ja sen on houkuteltava oppilaita yhteistyöhön ja tiedon käsittelyyn ja tuottamiseen Lukeminen, kirjoittaminen, leikki, laskeminen, vieraat kielet tietotekniikan asema, koulukirjaston ja kirjojen sijoittuminen, luokkatilojen ulkopuolella olevien tilojen valjastaminen opetuskäyttöön, jolloin näille tiloille luodaan aivan uusi toiminnallinen merkitys

Toiminta on kokonaisvaltaista ja ilmiölähtöistä: oppimista tapahtuu paljon koulun ulkopuolella; ihmisen luontainen tapa oppia ei perustu eri tieteenalojen eli oppiaineitten sisällön omaksumiseen vaan oppiminen on kokonaisvaltaisempi prosessi Toiminnassa painotetaan prosessia asioiden tekemistä alusta loppuun ja omalla tasollaan onnistumista tässä oppilailla on oltava tietoisuus alusta alkaen lopputuloksesta ja lopputuloksen tulee olla konkreettisesti todennettava Toiminnassa painotetaan yhteistä tavoitetta ja yhteistä tekemistä hyvää opettajien ja oppilaitten välistä vuorovaikutusta Projektiopiskelu on oikeastaan ainoa tapa saavuttaa tämä vain näin mahdollistuu aito sosiaalinen toiminta ja todellinen yksilöllisyys Asiat ja ilmiöt eivät ole tavoitteita sinänsä vaan kasvun ja tietoisuuden kehittämisen välineitä (kieli on väline, ei tavoite; kirjat ovat välineitä, eivät tavoitteita; tietotekniikka on väline, ei tavoite ) Opettajat jakavat osaamista ja tietoa keskenään, yhteistyötä arvostetaan ja sen mahdollisuuksia hyödynnetään (myös koulu koti -akselilla) Kaikessa toiminnassa on lupa ja mahdollisuus epäonnistua tämä ei kuitenkaan tarkoita kaiken sallimista ja kaiken hyväksymistä vapauden voi ansaita vain olemalla arvokas olemassaoloon

Uusi hallitusohjelma puhuttaa ja herättää tunnetta Kiritiikistä on kyettävä erottamaan intressiperusteinen vastakkainasettelu ja huoli aidosta huolesta Digitalisaatio, uusi ops ja jopa mahdolliset säästöt voivat olla mahdollisuus toimintatapojen kirkastamiselle sekä muuttamiselle jopa nykyistä parempaan suuntaan keskitytään koulussa oleelliseen eli siihen, mikä on keskeistä lapsen ja nuoren hyvän kasvun kannalta (toimintaan oikeitten asioitten parissa) On huolehdittava ihmisten hyvästä koulutuksesta, terveydestä ja hyvinvoinnista tämä on parasta tuottavuuden aikaansaamista!