Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen ja Agenda linjauksen valmistelun fasilitointi

Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen ja Agenda 2030 - linjauksen valmistelun fasilitointi LOPPURAPORTTI 29.08.2018 Anna Laine, Susanna Sepponen, Mikko Halonen, Marika Bröckl, Anu Vaahtera ja Jenni Mikkola. Gaia Consulting Oy

SISÄLLYSLUETTELO 1 Johdanto... 1 1.1 Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet... 1 1.2 Kestävän kehityksen edistäminen OKM:n hallinnonalalla... 4 1.3 Työpajasarjan ja sähköisen kuulemisen toteutus linjauksen osallistavassa valmistelussa... 8 2 Osallisuus... 12 2.1 Osallisuus kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa... 12 2.2 Osallisuus-työpajan ja siihen liittyvän sähköisen kuulemisen tulokset... 13 2.3 Yhteenveto ja relevanssi linjauksille... 17 3 Osaaminen... 18 3.1 Osaaminen kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa... 18 3.2 Osaaminen-työpajan ja siihen liittyvän sähköisen kuulemisen tulokset... 19 3.3 Yhteenveto ja relevanssi linjauksille... 24 4 Vastuullisuus... 24 4.1 Vastuullisuus kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa... 24 4.2 Vastuullisuus-työpajan ja siihen liittyvän sähköisen kuulemisen tulokset... 24 4.3 Yhteenveto ja relevanssi linjauksille... 27 5 Ehdotuksia hallinnonalan linjauksiksi... 27 5.1 Linjauksen yleiset periaatteet... 28 5.2 Linjauksen teemat... 29 5.3 Linjauksen toimenpiteisiin ja toimeenpanoon liittyvät ehdotukset... 29 Liite 1. Lähdeluettelo... 35 Liite 2. Konkreettiset esimerkit vastuullisesta toiminnasta... 37

1 Johdanto Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) käynnisti syksyllä 2017 koko hallinnonalansa kattavan kestävän kehityksen linjauksen valmistelun. Valmisteltava linjaus on osa Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) Agenda 2030:n ja sen kansallisen toimeenpanosuunnitelman toimeenpanoa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvat nuoriso- ja liikuntapolitiikka, kulttuuri- ja taidepolitiikka sekä koulutus- ja tiedepolitiikka. Linjauksen taustalla on keväällä 2016 poikkihallinnollisen virkamiestyöryhmän 1 käynnistämä kansallisen kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen suunnitelman valmistelu. Kolmenkymmenen kansalaisjärjestön ryhmä toimitti toukokuussa 2017 opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle kirjeen, jossa toivottiin koulutus- ja kasvatusalan toimijoita osallistavaa vuoropuhelua kyseisen suunnitelman valmisteluun. Ministeri Grahn-Laasonen vastasi järjestöille syyskuussa 2o17, että ministeriö asettaa Agenda 2030:n ja toimijakentän huomioivan kestävän kehityksen työryhmän, jonka tehtävänä on kehittää ja vastuuttaa kestävän kehityksen ja Agenda 2030:n valmistelussa mukana olevien OKM:n ja sen alaisten toimijoiden strategista yhteistyötä ja valmistelua. Ministeri kutsui järjestöt osallistumaan pyöreän pöydän keskusteluun aiheesta, ja vuoden 2017 lopussa käydyn keskustelun pohjalta ministeriö päätti osallistaa hallinnonalan toimijatahot kestävän kehityksen linjauksen valmisteluun interaktiivisten työpajojen sekä sähköisen kuulemisen kautta. Ministeriössä käydyn jatkokeskustelun myötä valmistelu laajennettiin kasvatus- ja koulutussektorilta koskemaan koko ministeriön hallinnonalaa, ja valmistelu tehdä poikkihallinnollisesti ja toimijoita osallistavasti. Gaia Consulting Oy tuki ministeriötä keväällä 2018 kuulemisten toteuttamisessa ja niiden tulosten analysoinnissa. 1.1 Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda 2030, hyväksyttiin yksimielisesti valtioiden päämiestasolla YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25.9.2015. Toimintaohjelma on kaikkia sen allekirjoittanutta 193:a valtiota poliittisesti sitova asiakirja, ja se muodostaa kokonaisuuden yhdessä heinäkuussa 2015 hyväksytyn kehitysrahoitukseen ja toimeenpanon tukeen keskittyvän Addis Abeba Action Agendan kanssa. Toimintaohjelman 1 Ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä sai 30.1.2015 tehtäväkseen selvittää ympäristökasvatuksen ja -tietoisuuden edistämisen organisointia Suomessa ja tunnistaa ympäristökasvatuksen kehittämistarpeita. Työryhmä tarkasteli kokonaisuutta opetus-, nuoriso-, kulttuuri-, ja ympäristöhallinnon näkökulmasta ja ehdotti laaja-alaista kehittämisprosessia kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen edistämiseksi, huomioiden kansainväliset ja kansalliset prosessit.

taustalla ovat YK:n vuosituhattavoitteet (Millenium Development Goals), jotka toteutettiin vuosina 2000-2015. Vuonna 2015 solmitut Agenda 2030 ja Addis Abeba Action Agenda heijastavat ajattelutavan muutosta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja kehitysmaa/teollisuusmaa-asettelusta laaja-alaisempaan kestävän kehityksen politiikkaan, jossa haetaan uusia yhteistyön muotoja ja kumppanuuksia. Agenda 2030 sisältää 17 kestävän kehityksen tavoitetta, joilla on yhteensä 173 alatavoitetta. Tavoitteen toimeenpano vaatii kaikkien maiden osallistumista ja ne koskevat koko maailmaa, niin kehittyneitä kuin kehittyviä maita. Kuva 1: YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) tavoitteet. Lähde: Suomen YK-liitto. Suomessa tavoitteiden toteuttamista varten on perustettu useita hallintoelimiä, työryhmiä ja verkostoja. Suomi raportoi ensimmäisten maiden joukossa heinäkuussa 2016 YK:n korkean tason kestävän kehityksen poliittisella foorumilla suunnitelmistaan Agenda 2030:n toimeenpanon suhteen. Suomen raportissa 2 esiteltiin Suomen uudistettu kestävän kehityksen hallintomalli, joka on nähtävissä kuvassa 2. Hallintomallin keskeisiä toimijoita ovat Valtioneuvoston kanslia, joka otti vuoden 2016 alussa vastuun Agenda 2030:n kansallisen toimeenpanon koordinaatiosta sekä kansallisesta kestävän kehityksen politiikasta kestävän kehityksen toimikunnan sihteeristötehtävien kautta ja ministeriöiden edustajista koostuva koordinaatioverkosto, joka tukee ja ohjaa koordinaatiosihteeristöä globaalin kestävän kehityksen agendan toimeenpanossa ja valmistelee kestävän kehityksen toimikunnan työtä. Kestävän kehityksen toimikunta on keskeinen Agenda 2030:n toimeenpanoa seuraava ja arvioiva taho, jota johtaa pääministeri Juha Sipilä. Toimikunnan 2 Prime Minister s Office of Finland (2016). National report on the implementation of the 2030 Agenda for Sustainable Development - FINLAND

tehtävänä on Agenda 2030:n toimeenpanon kytkeminen keskeiseksi osaksi kansallista kestävän kehityksen työtä, ja kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen toimeenpano. Sitran isännöimä Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli valmistelee, haastaa ja arvioi kestävän kehityksen toimikunnan työtä ja yhteiskuntasitoumuksen edistymistä. Lisäksi Agenda 2030:n toimeenpanossa keskeinen toimija on kehityspoliittinen toimikunta, joka keskittyy erityisesti Agenda 2030:n kansainväliseen aspektiin, seuraten ja arvioiden Suomen kehityspoliittisten linjausten ja kansainvälisten sitoumusten toteutumista. 3 OKM:n rooli kokonaisuudessa on olla osa kestävän kehityksen koordinaatioverkostoa, ja edistää kestävää kehitystä omalla hallinnonalallaan. Kuva 2. Suomen Agenda 2030:n toteuttamisen hallintomalli (muokattu suomenkieliseksi englanninkielisestä alkuperäisversiosta). Valtioneuvoston kanslia (VNK): Agenda 2030- koordinaatiosihteeristö Kansallinen indikaattoriverkosto: Pj: VNK Ulkoministeriö: VNK ja ympäristöministeriö: Kehityspoliittisen toimikunnan sihteeristö Kestävän kehityksen koordinaatioverkosto: kaikki ministeriöt Kansallisen kestävän kehityksen toimikunnan sihteeristö Yhteiskunnan sitoutuminen kestävään kehitykseen Suomen kehityspoliittinen toimikunta Pj: Aila Paloniemi Kansallinen kestävän kehityksen toimikunta Pj: Juha Sipilä Kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli Isännöi: Sitra Vuonna 2017 Valtioneuvosto julkaisi selontekonsa Agenda 2030:sta nimeltä Kestävän kehityksen Suomi pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja osallistavasti. Opetus- ja kulttuuriministeriön linjauksen valmistelu toimijoita osallistavalla tavalla on hyvin linjassa selonteon tavoitteiden kanssa. Selonteon mukaan Suomen keskeisinä toimeenpanon painopisteinä on saavuttaa hiilineutraali ja resurssiviisas sekä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi vuoteen 2030 mennessä. Agenda 2030:n toteuttaminen rakentuu Suomessa kolmelle politiikkaperiaatteelle: 1. pitkäjänteisyys ja muutosvoimaisuus 3 http://kestavakehitys.fi/agenda2030/toimeenpano-suomessa

2. johdonmukaisuus ja globaali kumppanuus 3. omistajuus ja osallisuus. 4 1.2 Kestävän kehityksen edistäminen OKM:n hallinnonalalla OKM:n hallinnonala on laaja, ja kattaa koko Suomen kansan koulutus-, tiede-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikat ja niitä tukeva järjestötoiminta koskettavat kaikkia kansalaisia. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi vaaditaan toimia kaikilla sektoreilla ja aloilla, eli kestävään kehitykseen tähtäävän toiminnan tulee läpäistä koko yhteiskunta ja osallistaa kaikki toimijat. Luotettavaan ja kestävää kehitystä edistävään tietoon pääsyllä ja tiedon hyödyntämistaidoilla on tässä suuri vaikutus. OKM:n hallinnonalaa koskee moni Agenda 2030 tavoitteista 5. OKM:n hallinnonalaa koskevat erityisesti mm. seuraavat Agenda 2030:n tavoitteet ja alatavoitteet: 4: kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet 4.7: Varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot esimerkiksi kestävää kehitystä ja kestäviä elämäntapoja, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, rauhan ja väkivallattomuuden kulttuurin edistämistä, maailmankansalaisuutta, kulttuurien monimuotoisuuden sekä kulttuurin osuutta kestävässä kehityksessä arvostavan koulutuksen kautta 5: saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia 1b: luoda kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla järkevät, köyhien asemaa edistäviin ja sukupuolten tasa-arvon huomioiviin kehitysstrategioihin perustuvat toimintakehykset, jotka tukevat tehostettuja investointeja köyhyyden poistamiseen 2.1.: turvallista ja ravinteikasta ruokaa etenkin lapsille 3d: valmiudet terveysriskien hallintaan 8.2.-8.3.: innovaatioiden lisääminen 8.6: vähentää niiden nuorten määrää, jotka eivät käy työssä tai opiskele 4 VNK (2017). Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta Kestävän kehityksen Suomi pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja osallistavasti. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79854/vnk_j0317_net.pdf?sequence=1 5 Seuraavat SDG:iden suomennokset sivustolta https://www.yk.fi//node/479

9.5: tieteellisen tutkimuksen lisääminen ja teollisuudenalojen teknologisten valmiuksien lisääminen, innovointiin kannustaminen ja tutkimus- ja kehityshenkilöstön määrän sekä julkisen ja yksityisen tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisääminen miljoonaa ihmistä kohti sekä julkista ja yksityistä rahoitusta tutkimus- ja kehitystoimintaan vuoteen 2030 mennessä 10.2.: kannustaminen kaikkien sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen osallistumiseen iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisyydestä, alkuperästä, uskonnosta tai taloudellisesta tai muusta asemasta riippumatta 11.4.: maailman kulttuuri- ja luontoperinnön suojeleminen, sekä 17.: kestävän kehityksen toimeenpanon ja globaalin kumppanuuden tukeminen. Suomessa Agenda 2030:n toteuttamisessa ja kestävän kehityksen seurantaverkostossa osaamisen ja koulutuksen indikaattoreina seurataan perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuutta sekä osallistumista aikuiskoulutukseen; kestävän kehityksen sertifikaatin omaavien päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten määrää; lukutaidon ja nuorten yhteiskuntataitojen kehitystä; kirjastopalveluiden käyttöä sekä tutkimus- ja kehittämismenojen osuutta bruttokansantuotteesta. Koulutussektorilla Suomi on jo maailman mittakaavassa edistyksellinen ja esimerkillinen toimija, kun nykytilaa verrataan Agenda 2030:n tavoitteisiin. Suomessa lähes kaikki suorittavat jo nyt loppuun ilmaisen, tasa-arvoisen ja laadukkaan perus- ja keskiasteen koulutuksen. Lisäksi kaikilla on mahdollisuus laadukkaaseen esiopetukseen sekä edulliseen ja laadukkaaseen ammatilliseen ja kolmannen asteen koulutukseen. 6 Koulutussektorin painopisteenä on edelleen vahvojen perustaitojen sekä yhteiskunnallisten taitojen varmistaminen koko väestössä, eriarvoistumisen ehkäiseminen ja elinikäisen oppimisen mahdollistaminen. Vuonna 2014 uudistetuissa perusopetuksen ja vuonna 2015 uudistetuissa lukion opetussuunnitelmien (OPS) perusteissa huomioidaan kestävä kehitys läpileikkaavasti sekä opetuksen arvoperustassa sekä opetuskokonaisuuksissa. 7 Tieteelliseen toimintaan Suomessa on jo aiemmin satsattu OECD-maiden vertailussa suhteellisen paljon, ja vuoden 2030 tavoitteeksi on otettu tutkimus- ja kehittämismenojen osuuden edelleen kasvattaminen 4%:iin bruttokansantuotteesta. Tavoite esitetään myös Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030, jossa myös tavoitellaan korkeakoulututkintoa yli puolelle nuorista sekä vahvoja, kansainvälisesti vetovoimaisia osaamiskeskittymiä ja maailman osaavinta työvoimaa. 8 6 VN TEAS Policy Brief (2016): Suomi tähtää kestävän kehityksen mallimaaksi. http://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=13001 7 https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/perusopetus 8 https://minedu.fi/korkeakoulutuksen-ja-tutkimuksen-visio-2030

Kulttuurilla ei ole Agenda 2030:ssa omaa tavoitetta (kulttuuriperinnön suojelemisen lisäksi) vaan se tunnistetaan yhä vahvemmin kaikkia tavoitteita läpileikkaavana teemana ja edellytyksenä, ja kulttuuri esitetään monesti kestävän kehityksen neljäntenä pilarina. Erityisesti tämä tulee esiin suojeltaessa ja vaalittaessa kulttuuriperintöä, hoidettaessa kulttuuriympäristöjä sekä edistettäessä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kaikille merkitykselliseen kulttuuriin. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025 ottaa kestävän kehityksen lähtökohdaksi. Strategiassa painotetaan mm. eriarvoistumisen ehkäisyä ja koko väestön osallisuutta kulttuuriin. 9 Lisäksi kulttuuripolitiikan eri osa-alueiden strategioissa ja ohjelmissa on tunnistettu kestävän kehityksen merkitys. Lapset ja nuoret ovat myös avaintekijöitä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa nyt ja tulevaisuudessa, ja Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttaminen vaikuttaa suoraan heidän tulevaisuuteensa. Nuoret ovat erityisen keskeisessä asemassa OKM:n hallinnonalalla, kaikkien ministeriön hallinnonalan osa-alueilla - niin nuorisotyössä kuin opetuksen ja koulutuksen kuin kulttuuri- ja liikuntaharrastustenkin kautta. Täten nuorten sitouttaminen kestävän kehityksen tavoitteiden ja OKM:n linjausten toteuttamiseen on erityisen tärkeää. Myös politiikkatasolla tunnistetaan nuorison tärkeys. Nuorten Agenda2030 -ryhmä perustettiin keväällä 2017 pääministerin johtaman kestävän kehityksen toimikunnan alaisuudessa, ja sillä on kaksi tavoitetta: toimia kestävän kehityksen tavoitteiden puolesta ja osallistua näiden tavoitteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen Suomessa. 10 Liikuntasektori Suomessa on myös toiminut yhtenä tienraivaajana kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Liikuntaseurat ovat tärkeitä non-formaalin oppimisen ja kasvatuksen areenoja etenkin lapsille ja nuorille ja niissä edistetään paitsi liikuntaa, myös monia tärkeitä terveyteen ja osallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia arvoja. Keväällä 2018 on käynnistynyt urheiluseurojen ekotyökalupakin valmistelu vuoden aikana toteutettavien pilottien ja toimintatapojen kokeilujen avulla, ja seuroille jaettava työkalupakki on tarkoitus julkaista loppuvuodesta 2018. Hankkeen jälkeen työkalupakki on Olympiakomitean keskeinen vastuullisuusmateriaali urheiluseuroille ja osa urheiluseurojen Laatuohjelmaa. 11 Muina tuoreina esimerkkeinä voi mainita liikuntapuolen toimijoiden Urheilun ympäristövastuu -verkoston, jota hallinnoivat Suomen Olympiakomitea ja Sitra. Verkoston tavoitteena on saada ympäristövastuullisuus ja kestävät ratkaisut jalkautumaan urheilutapahtumiin sekä urheilujärjestöjen ja - seurojen toimintaan. 12 Toinen esimerkki on Ekokompassi tapahtuma -hanke 2015-17, joka edisti liikunta- ja kulttuuritapahtumien kestävyyttä. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on OKM:n hallinnonalan merkittävin globaali toimija. Järjestö edistää kestävän kehityksen ja YK:n Agenda 2030:n tavoitteita monin 9 http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79811/okm20.pdf 10 https://kestavakehitys.fi/agenda2030/nuorten-ryhma 11 https://www.olympiakomitea.fi/2018/02/14/fiksut-toimintatavat-kootaan-seurojen-ekotyokalupakkiin/ 12 https://www.olympiakomitea.fi/olympiakomitea/vastuullisuus/ymparisto/urheilun-ymparistovastuu-verkosto/

tavoin 13. UNESCO:n Kestävän kehityksen koulutuksen globaali toimintaohjelman 14 (GAP) lähestymistapa on kestävän kehityksen sisällyttäminen koulutukseen, ja toisaalta koulutuksen sisällyttäminen kestävään kehitykseen. Ohjelman päätavoitteet Agenda 2030:n toteuttamisessa ovat: - Koulutuksen ja oppimisen uudelleen suuntaaminen siten, että kaikilla on mahdollisuus hankkia tietoa, taitoja, arvoja ja asenteita, jotka auttavat heitä osallistumaan kestävään tulevaisuuteen. - Koulutuksen ja oppimisen vahvistaminen kaikissa kestävää kehitystä edistävissä ohjelmissa, toimintasuunnitelmissa ja toimissa 15. UNESCO on myös avannut kulttuurin merkitystä ja roolia Agenda 2030:n tavoitteiden näkökulmasta esimerkiksi raportissa Re-shaping cultural policies. Raportin mukaan yleissopimus kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vaikuttaa suoraan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. 16 UNESCO on kiinnittänyt huomiota myös kestävään matkailuun, joka on UNESCO:n maailmanperintökeskuksen yksi painoalue Agenda 2030:n tavoitteissa tuodaan esille niin ikään kestävän ja paikallista kulttuuria tukevan matkailun edistäminen. Suomen maailmanperintökohteiden kestävän kehityksen matkailustrategia laaditaan Unescon kestävän matkailun ohjeistuksen pohjalta, ja hallituksen Matkailu 4.0. toimenpideohjelmaan sisältyy kestävän matkailun teema, jossa tavoitteena on muun muassa luoda toimintamalleja kulttuurisesti kestävän ja vastuullisen matkailun edistämiseksi. OKM:n hallinnonalalla toimii myös laaja kirjo kansalaisjärjestöjä, jotka edistävät kasvatukseen, koulutukseen, kehitykseen, nuorisoon, kulttuuriin ja liikuntaan liittyviä asioita Suomessa ja kansainvälisesti. Järjestöillä on hyvin merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, sillä niillä on asiantuntemusta, työkaluja, laaja jäsenistö ja verkostoja kestävän kehityksen edistämiseen koko Suomessa. Kansalaisyhteiskunta voi täten toimia merkittävänä resurssina Agenda 2030:n edistämisessä ministeriön hallinnonalalla. Myös neljäs sektori on merkittävä toimija kestävän kehityksen edistämisessä, eli ne, jotka eivät osallistu perinteiseen yhdistystoimintaan, vaan vaikuttavat internetin ja sosiaalisen median kautta. Yhtenä esimerkkinä neljännen sektorin toiminnasta on suomalaista yhteisöllistä ruokakulttuuria edistänyt Ravintolapäivä. 13 https://en.unesco.org/sdgs 14 https://en.unesco.org/gap 15 https://en.unesco.org/gap/goals-and-objectives 16 http://unesdoc.unesco.org/images/0026/002606/260678e.pdf

1.3 Työpajasarjan ja sähköisen kuulemisen toteutus linjauksen osallistavassa valmistelussa 1.3.1 Työpajojen ja sähköisen kuulemisen toteutus OKM:n hallinnonalan kestävän kehityksen linjauksen valmistelun tavoitteena oli osallistaa alan toimijoita laajasti ja kuulla sidosryhmien näkemyksiä linjauksen sisällöstä, tavoitteista ja teemoista. Osallistaminen toteutettiin keväällä 2018 kolmen interaktiivisen työpajan ja laajemman sähköisen kuulemisen avulla. Työpajojen teemoiksi OKM valitsi osallisuuden, osaamisen ja vastuullisuuden, jotka koskevat kaikkia hallinnonalan osa-alueita ja ovat kaikki keskeisiä teemoja kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisessa. Sähköinen kuuleminen toteutettiin verkkokeskusteluna interaktiivisella REAL-alustalla, jossa osallistujilla oli mahdollisuus esittää mielipiteensä käsiteltävistä aiheista ja ehdotuksia linjausten sisällöksi. Osallistujat voivat myös äänestää parhaita ehdotuksia ja tykätä muiden ehdotuksista. Työpajojen tuloksia jatkotyöstettiin REAL-alustalla, ja toisen ja kolmannen työpajan sisältöä myös valmisteltiin alustalla ensimmäisen työpajan jälkeen. Jokaisen työpajan osallistujamäärä oli rajattu 50:een järjestävien tahojen (OKM ja Gaia) lisäksi, ja osa henkilöistä osallistui useampaan työpajaan. Koko prosessiin (työpajat + sähköinen alusta) osallistui yhteensä n. 150 henkilöä. Työpajat järjestettiin seuraavina ajankohtina opetus- ja kulttuuriministeriössä: - 1. työpaja Osallisuus 27.4.2018-2. työpaja Osaaminen 25.5.2018-3. työpaja Vastuullisuus 5.6.2018 Ensimmäisen interaktiivisen työpajan teema Osallisuus toimii lähtöpisteenä ja perustana linjauksen valmistelulle. Teeman avulla pyrittiin luomaan linjaukselle arvopohjaa ja herättämään keskustelua siitä, miten kaikki väestöryhmät saadaan mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen. Samalla pyrittiin luomaan kokonaiskäsitys sidosryhmien odotuksista OKM:n kestävän kehityksen linjauksiin liittyen ja ehdotuksista linjausten sisällöstä nimenomaan osallisuuteen liittyen. Ensimmäisessä työpajassa toteutettujen ryhmätöiden tulokset on kirjattu erilliseen raporttiin Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen ja Agenda 2030 -linjauksen valmistelun työpajat. Työpaja 1: Osallisuus (27.4.2018). Ensimmäisessä työpajassa käsiteltiin kestävään kehitykseen liittyvää osallisuutta laajasta näkökulmasta, sillä kyseessä oli linjauksen valmistelua tukevan prosessin ensimmäinen työpaja ja toimijakentän kartoitus. Ensimmäisen työpajan tuloksissa voidaankin havaita melkoista hajontaa esim. linjausehdotusten yksityiskohtaisuuden ja konkretian tasossa. Toinen työpaja Osaaminen täydensi ensimmäisen työpajan teemaa keskustelemalla valmiuksista, joita tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Erityisesti käsiteltiin teemoja kestävän kehityksen kasvatus, ketterä ja elinikäinen oppiminen, tiedon saatavuus ja hyödyntämistaito, ja uusien kestävämpien ratkaisujen tutkiminen ja kehittäminen. Toisen

työpajan tulokset ovat nähtävissä erillisessä raportissa Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen ja Agenda 2030 -linjauksen valmistelun työpajat. Työpaja 2: Osaaminen (25.5.2018). Toinen työpaja tuotti astetta konkreettisempaa materiaalia kestävän kehityksen koulutusta ja kasvatusta tukeviin linjauksiin liittyen. Kolmas ja viimeinen työpaja, Vastuullisuus, toi yhteen kaikkien työpajojen teemoja ja katsoi laajasti, millaista vastuullista toimintaa OKM:n hallinnonalalla on tällä hetkellä ja mitä vastuullista toimintaa erityisesti tarvittaisiin lisää tulevaisuudessa. Kolmas työpaja auttoi myös edelleen konkretisoimaan toimenpide-ehdotuksia linjauksiin. Kolmannen työpajan tulokset on kirjattu erilliseen raporttiin Opetus- ja kulttuuriministeriön kestävän kehityksen ja Agenda 2030 -linjauksen valmistelun työpajat. Työpaja 3: Vastuullisuus (5.6.2018). Työpajasarjan rinnalla ja sitä tukien toteutettiin sähköinen kuuleminen, johon osallistui vähintään lukijan roolissa yhteensä 150 henkilöä, järjestävät tahot huomioiden. Ilman Gaian, OKM:n ja REAL-alustan henkilöstöä sähköisen kuulemisen osallistujamäärä on 127 henkilöä. Kokonaisuutena sähköisen kuulemisen ja työpajojen osallistujista suurin osa edustaa koulutuksen ja tieteen osa-aluetta. Kulttuuria ja taidetta sekä liikuntaa ja nuorisoa edusti sähköisessä kuulemisessa kumpaakin n. 20 henkilöä. Kuvassa 3 on nähtävissä sähköiseen kuulemiseen osallistujien jakauma hallinnonalan osa-alueiden kesken, niiden osalta jotka tähän kysymykseen ovat vastanneet (72 eri henkilöä, joista 16 on vastannut edustavansa montaa alaa). Kuva 3. Sähköiseen kuulemiseen osallistujien jakauma hallinnonalan osa-alueiden kesken 1.3.2 Sidosryhmien esittämiä toiveita ja odotuksia linjauksille Sähköisessä kuulemisessa käytetyn REAL-alustan etusivulla kuulemiseen osallistujilta kysyttiin heidän toiveistaan ja odotuksistaan linjauksille. Kommentteja tähän saatiin 45 kappaletta, joista osa on vastauksia muiden kommentteihin. Kuvassa 4 on kommenteista tehty sanapilvi, jossa on nähtävissä yleisimmät kommenteissa käytetyt sanat. Odotuksissa korostuivat erityisesti koulutus ja tutkimus sekä nuoret. Tärkeinä pidettiin myös mm. tietoa ja toimia.

Kuva 4. Sanapilvi linjaukseen esitetyistä toiveista ja painotuksista Ensimmäisessä työpajassa OKM:n linjaukselta vaadittiin konkretiaa, selkeyttä ja ohjaavaa vaikutusta, ja selkeää määrittelyä toimijoista ja heidän rooleistaan ja vastuistaan. Linjauksilta toivottiin strategisuutta ja merkittävien askelmerkkien määrittelyä. Linjauksen toimeenpanolle kaivataan konkreettista ohjeistusta, tavoitteita ja seurantaa ja arviointia sen toteutumisesta. Linjaus tulee luoda yhteistyössä eri hallinnonalojen kanssa, mutta niin että OKM:llä on keskeinen ja aktiivinen rooli. Linjauksille asetettuja odotuksia ja toiveita: - Kokonaisvaltainen ja kunnianhimoinen visio, yhdistettynä riittävään konkretiaan ja realismiin. Linjausten tulisi sisältää laajaa ja yhteistä tarkastelunäkökulmaa oppimisen, koulutuksen, tieteen, taiteen ja kulttuurin sekä kansalaistoiminnan roolista kestävän tulevaisuuden ratkaisujen etsimisessä ja OKM:n hallinnonalan - kentän toiminta mukaan lukien - panoksesta Agenda 2030:n tavoitteiden toteutuksessa. Lisäksi tarvitaan erillisiä painopisteitä eri alojen toiminnalle. Tarvitaan kannustavaa ohjausta ja ennen kaikkea konkreettisia kannustimia esim. OKM:n tulosohjauksen ja avustustoiminnan kautta. - Siilojen häivyttämisen, kokonaisuuden hahmottamisen ja kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön kautta rohkeaan toimintamallien uudistamiseen ja eri hallinnonaloja ja yhteiskunnan eri toimijoita yhdistävän tiekartan luomiseen tulevaisuuteen. Lopputuotoksessa olisi hyvä olla myös vahvaa visiointia siitä, mitä erilaisilla valinnoilla (valtakunnan tason päätöksenteossa) voitaisiin saavuttaa. - Sanoista ja visioista tekoihin ja sitoumuksiin. Pyrkimys, että mahdollisimman moni toimija pystyy löytämään lopputuotoksesta oman toimintansa merkityksen ja paikkansa kokonaisuudessa. Tarvitaan sekä kannustimia että ehtoja ja seurantavaatimuksia. Tarvitaan toimintakulttuuri, jossa aidosti toimitaan vastuullisesti ja pyritään vähentämään ympäristövaikutuksia, antaa kaikille sen piirissä oleville luontevan toimintamallin. Sen sijaan, jos toimintakulttuuri ei tätä viestiä anna, vie se pohjaa kasvatustoiminnaltakin. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelmaan on kirjattu vahvasti kasvatus kestävään elämäntapaan, mutta se ei vielä näy koulujen arjessa. - Tietoisuus kestävästä kehityksestä ja eläminen kestävän elämäntavan mukaisesti tulisi kuulua kaikille kansalaisille vauvasta vanhimpiin jokapäiväisessä elämässä. Koulutuksella ja kasvatuksella on valtavasti potentiaalia maailman luotsaamisessa kestävän kehityksen tielle.

Sen avulla voidaan saada kokonaiset sukupolvet mukaan globaalisti oikeudenmukaisen ja kestävän maailman rakentamiseen ja vaatimaan vastuullista politiikkaa ja rohkeita rakenteellisia uudistuksia. - Koulutuksen systeemistä hyödyntämistä kestävään kehitykseen liittyvän asenneilmaston vahvistamisessa ja toimintamallien omaksumisessa. Hyvä koulutus ei ole vain yksi Agenda 2030:n tavoitteista, vaan edellytys kaikkien muiden tavoitteiden saavuttamiselle. Koulutuksen ja oppimisen edelläkävijänä Suomella on mahdollisuus näyttää maailmalle, kuinka elinikäinen, kaikkialla yhteiskunnassa tapahtuva oppiminen voi olla käänteentekevä muutoksen voima. Systeeminen koulutus tuottaa eri koulutusasteiden ja - muotojen kautta kestävän kehityksen kiinnittymisen elämänkulun aikaiseen oppimiseen. Oppilaitosten ja vapaan sivistystyön toiminnan tukeminen yhteiskuntasitoumuksin on kannatettavaa. Opettajakoulutus täydennyskoulutuksineen on avainasemassa kestävän kehityksen edistämisessä. - Nuorten koulutusareenojen tunnistaminen ja hyödyntäminen: Kansalaisyhteiskunta, harrastukset ja nuorisotyön piirissä tapahtuva oppiminen on etenkin nuorisolle vähintään yhtä tärkeä areena kuin koulu. Yhtenä tärkeänä tavoitteena täytyisi olla nuorten ilmastoahdistuksen lievittäminen yhteisillä toimenpiteillä paremman tulevaisuuden puolesta. - Globaalisti, kansalaisjärjestöjen ja suomalaisen vapaan sivistystyön malli antaa mahdollisuuden koulutuksen tuottamiseen suurimmalle osalle maailman väestöstä. Kansalaisjärjestöjen maailmanlaajuinen toimintaverkosto helpottaisi toiminnan aloittamista. Vapaan sivistystyön tuominen osaksi muiden maiden koulutusjärjestelmää kasvattaisi myös suomalaisen koulutusosaamisen vientiä jonka tavoitteena olisi parempi maailma. Vapaan sivistystyön kohderyhmä on olemassa jokaisessa maailman maassa ja koulutuksen tarve olisi hyvin todennäköisesti tunnistettavissa eri maissa. - Luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvien käytäntöjen luominen liikuntakulttuurin eri osa-alueilla ja tasoilla on mittaluokassaan vertaansa vailla oleva muutoshaaste. Tarvitaan hallintamalli, joka mahdollistaisi esimerkiksi päästöjen vähentämiseksi tehtävien toimenpiteiden koordinoinnin liikuntakulttuurin kaikilla tasoilla. Olisi tärkeää muodostaa ymmärrys siitä, miten liikuntakulttuurin avaintoimijoiden tulisi organisoitua, jotta osallistuminen muutoksen suunnitteluun ja tekemiseen olisi mahdollisimman kattavaa. Muuten linja-asiakirjan ohjaava vaikutus jää toivottua vaatimattomammaksi. - Kulttuurinen kestävä kehitys ja kulttuuriperintö, ja kulttuurien välisen ymmärryksen ja demokratian merkitys osana kestävää kehitystä. Kulttuuriperintöön, kulttuuriympäristöön ja rakennettuun ympäristöön liittyvän tiedon tulee olla kaikkien saatavilla, jotta kaikilla on tasa-arvoinen mahdollisuus osallistua kulttuuriympäristöstä käytävään keskusteluun. - Keskiössä on ihmisten, kansalaisten ja yhteisöjen maailmansuhteen, arvojen ja toimintatapojen uudistaminen, joka vaatii tuekseen formaalin ja informaalin oppimisen rajat ylittävää kokonaisvaltaista ihmisenä kasvamista. Sen toteuttajia ovat kaikki yhteiskunnan toimijat, ei pelkään opetuksen ja kasvatuksen sektori. Esimerkiksi liikunta- ja nuorisojärjestöillä on merkittävä rooli nuorison asennekasvatuksessa, kuten rasisminvastaisuus- ja yhdenvertaisuustyössä. Yhden maapallon riittävyys pitäisi olla kaiken toiminnan ja linjauksen lähtökohtana. Yllä kuvattujen odotusten ja toiveiden lisäksi, toimintatapoina linjauksiin toivotaan mm.

o o o o o ministeriön sopimusohjausta ja informaatio-ohjausta kestävän kehityksen tavoitteiden ja seurannan ehtojen integroimista kaikkeen avustustoimintaan ja kaikkiin julkisiin hankintoihin tilojen luominen, joissa koulut, oppilaitokset ja non-formaalin oppimisen areenat tuovat toimijoita yhteen, ja jotka voivat toimia laboratorioina, joissa innovoidaan uusia tapoja toimia ja kehitetään kestäviä ratkaisuja kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja taiteilijoiden kannustaminen ja valjastaminen kriittiseen ajatteluun ja aitoon kestävän kehityksen muutokseen kannustavina kumppaneina kouluttajien ja kasvattajien systemaattista ja hyviä käytäntöjä jakavaa kestävän kehityksen koulutusta ja sparrausta. 2 Osallisuus 2.1 Osallisuus kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa Koska Agenda 2030:n tavoitteet koskevat kaikkia valtiota ja niiden kaikkia kansalaisia, kaikkien osallisuus niiden toteuttamisessa on keskeistä. Tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille kansalaisille osallistua yhteiskunnan toimintaan ja kestävän kehityksen toimiin sekä niihin liittyvään päätöksentekoon ovat keskeisiä tavoitteiden saavuttamiseksi maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Osallisuus ja siihen läheisesti liittyvä omistajuus ovat keskeisiä politiikkaperiaatteita Suomen Agenda 2030 -toimeenpanosuunnitelmassa. 17 Myös suunnitelman toinen painopiste - Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi linkittyy kiinteästi osallisuuteen. Suunnitelman mukaan kaikille kuuluu kokemus osallisuudesta ja merkityksellisyydestä osana yhteiskuntaa, ja erityisen tärkeä on huolehtia lasten ja nuorten hyvinvoinnista sekä yhteiskunnallisen osallistumisen tukemisesta. Kansalaisten tuntema omistajuus kestävän kehityksen aihealueista, kuten luonnon monimuotoisuudesta tai sukupuolten tasa-arvosta, on erityisen tärkeää tavoitteiden toteutumiselle. Mikäli kansalaiset tuntevat omistajuutta poliittisista tavoitteista niiden heille tärkeän arvopohjan vuoksi, se lisää kansalaisten osallisuutta ja osallistumista kestävän kehityksen mukaisiin toimiin. Kestävän kehityksen linjauksen tavoitteiden ja 17 VNK (2017). Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta Agenda2030:sta Kestävän kehityksen Suomi pitkäjänteisesti, johdonmukaisesti ja osallistavasti.

toimenpiteiden on hyvä sisältää keinoja osallistaa kaikki kansalaiset Agenda 2030:n toimeenpanoon, ja tarpeeksi konkreettisia tapoja saada OKM:n hallinnonalan toimijat osallistumaan niiden toteuttamiseen jokapäiväisessä toiminnassaan. Osallisuuden merkityksestä ja tärkeydestä Osallisuus tarkoittaa, että kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus olla mukana yhteiskunnan eri osa-alueilla. Esimerkiksi kulttuurin, taiteen, luonnon ja liikunnan on oltava kaikkien saavutettavissa ja jokaisella on oltava yhteisö, johon tuntee kuuluvansa. Jokaisen on tärkeä kokea olevansa merkityksellinen. Osallisuus tarkoittaa positiivista kohtaamiskulttuuria: se vaatii kunnioittavaa ja kuuntelevaa vuorovaikutusta, se sallii erilaisuutta. Koulutus vahvistaa mahdollisuuksia osallisuuteen. Osallisuus edellyttää paitsi valmiuksia, myös tilaa osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan sekä uskallusta osallistua. Kun annetaan mahdollisuus osallistumiseen, on myös mahdollista osallistua aktiivisesti. Osallisuus johtaa vaikuttavuuteen. Antamalla motivaatio ja kyky olla mukana yhteiskunnassa ja sen kehittämisessä, päättämässä ja vaikuttamassa, yhdessä, synnytetään sekä vahva omistajuus yhteisiin haasteisiin, että globaalia vastuunottoa. Suomi osana globaalia yhteisöä, jossa olemme kaikki yhteydessä toisiimme, tarvitsee kaikkien osallisuutta vuonna 2030. Osallisuus on tie onnistumiseen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. (Osallisuus-työpajan tuloksia 27.4.2018) 2.2 Osallisuus-työpajan ja siihen liittyvän sähköisen kuulemisen tulokset Työpajan osallistujat pitivät selkeästi tärkeänä hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja alojen ja toimijoiden välistä dialogia. Osallisuus tulee nähdä myös prosessina, ratkaisujen luomisena parviälyn ja yhteistyön kautta. Työpajat ja sähköinen kuuleminen saivat kiitosta osallistujilta, koska niiden kautta on mahdollista käydä dialogia ministeriön ja muiden toimijoiden kanssa, ja osallistua ministeriön linjausten laatimiseen. Osallisuus on myös motivaatiota, tahtoa ja kykyä osallistua yhteiskunnan toimintaan ja sen uudistamiseen. Kestävän kehityksen tavoittelussa on pyrittävä yksilökeskeisestä arvomaailmasta yhteisöllisyyteen - me on uusi minä. Tämä pätee niin kansallisesti kuin globaalistikin, koska Suomi on osa globaalia yhteisöä. Osallisuus-teeman alla työpajasta ja sähköisestä kuulemisesta nousivat esiin seuraavat arvopohjaan liittyvät teemat:

Toimiva ja osallistava demokratia Tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua Ei jätetä ketään yhteiskunnan ulkopuolelle kaikki mukana Kestävä kehitys kuuluu kaikille Nuorten osallisuus ja aktiivisuus Aktiivinen ja voimaantunut kansalainen ja kansalaisyhteiskunta Moninaisuus ja erilaisuus voimavarana Rajat ylittävä yhteistyö ja dialogi Empatia ja myötäeläminen Kansainvälisyys ja globaali kansalaisuus Seuraavat kokonaisuudet nousivat esiin Osallisuus-työpajan tuloksista: 1. Kestävä kehitys osana kaikkea kasvatusta ja koulutusta Oppiminen on nähtävä elinikäisenä prosessina, eli myös aikuisille eikä vain lapsille ja nuorille suunnattavana. Kaikkien osallisuutta tarvitaan kestävän kehityksen oppimiseen ja koulutukseen, myös niiden jotka eivät ole oppivelvollisuuden piirissä. Kestävä kehitys on saatava kaiken kasvatuksen ja koulutuksen ytimeen (varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin), ja aikuisille tarjottava lisää täydentävää formaalia ja epäformaalia kestävän kehityksen koulutusta. Oppijoiden osallistuminen koulutuksen kehittämiseen on myös tärkeää. Kestävän kehityksen ja globaalikasvatuksen teemat tulee sisällyttää osaksi opetussuunnitelmia ja oppilaitosten strategioita, erityisesti 2. asteen koulutuksessa ja korkeakouluissa. Lisäksi opetussuunnitelmiin tulisi sisällyttää koulujen yhteistyötä eri järjestöjen kanssa kestävän kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen edistämiseksi. Kestävän kehityksen kasvatus luo tietoisuutta yhteisistä tavoitteistamme Kestävän kehityksen keskeisenä haasteena on muuttaa ihmisten käyttäytymistä kestävämpään suuntaan (mm. kestävämpi kulutus, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, tasa-arvon parantaminen). Kestävän kehityksen tavoitteiden pitäisi olla kaikille kansalaisille tuttuja ja ymmärrettäviä, jotta jokainen voi osallistua tähän muutokseen. Oppiminen tapahtuu kaikkialla yhteiskunnassa: koulussa, työssä ja vapaa-ajalla, nuorisotoiminnassa, liikunta- ja urheilutoiminnassa, taiteessa ja kulttuuritoiminnassa. Kestävän kehityksen tavoitteiden sisäistäminen luo yhteisen arvopohjan, joka mahdollistaa vastuullisempaa toimintaa yrityksissä, urheilussa, luonnossa, kulttuuriperinnön vaalimisessa ja aivan kaikkialla yhteiskunnassa. (Lähde: Etukäteistehtävä työpajaan 2 Osaaminen. Tehtävänä oli valita se neljästä aihealueesta, josta haluaa eniten keskustella työpajassa. Tämä aihe sai eniten ääniä, 38,2%.)

2. Nuorten osallisuus Monet nuoret kokevat, etteivät voi vaikuttaa yhteiskuntaan, ja osin tästä syystä monet nuoret ovat syrjäytymisuhan alla. Nuoria ei saa syrjäyttää yhteiskunnallisesta toiminnasta, vaan tulee varmistaa kaikkien ottaminen mukaan. Nuorten panostukselle ja osallisuudelle kestävään kehitykseen tarvitaan lisää arvostusta ja tukea. Kulttuurin moninaisuus ja liikuntamahdollisuudet pitää saada tavoitettaviksi kaikille nuorille, ja nuorille tulee tarjota mahdollisuuksia kokeilla ja kehittää eteenpäin erilaisia osallistumisen tapoja. Kestävään kehitykseen osallistuminen ei ole vain järjestöaktiivinuorten, vaan kaikkien nuorten asia. Nuorille tulee puhua kestävästä kehityksestä tarpeeksi konkreettisilla tavoilla, ymmärrettävin esimerkein, kannustavasti ja innostavasti. Nuorten koulutusareenojen tunnistaminen ja hyödyntäminen on keskeistä; kansalaisyhteiskunta, harrastukset ja nuorisotyön piirissä tapahtuva oppiminen on etenkin nuorisolle vähintään yhtä tärkeä areena kuin koulu. Viestintää nuorille pitää myös parantaa ja konkretisoida. Myös positiivisia puolia ja kannustimia on hyvä korostaa kestävän kehityksen viestinnässä, ettei liika negatiivinen tieto lisää nuorten maailmantuskaa ja ahdistusta esimerkiksi ilmastonmuutoksesta entisestään. Tärkeää on ottaa kaikki ryhmät mukaan kestävään kehitykseen liittyvään nuorisotoimintaan ja kulttuurimahdollisuuksiin (mm. vammaiset, maahanmuuttajat). Myös fyysiset kohtaamispaikat, vertaisoppiminen, elämyksellisyys ja mahdollisuudet aitoon dialogiin ovat nuorille tärkeitä. 3. Tasa-arvoinen pääsy luotettavaan ja ajantasaiseen tietoon, monilukutaito Kaikkien tasa-arvoinen pääsy ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon kestävästä kehityksestä on tärkeää, ja ihmisillä jotka osallistuvat äänestäjinä ja kansalaisvaikuttajina pitää myös olla kyky tulkita saamaansa tietoa. Kestävään kehitykseen liittyvä tieto on usein monitahoista, monialaista ja monimutkaista ymmärtää ja vaikeasti saatavilla niille, jotka eivät ole aiheen kanssa päivittäin tekemisissä. Tiedekasvatus, eli kriittisen ajattelun ja etenkin lähdekritiikin ja tieteen perustojen opettaminen kaikille on keskeistä, jotta jokainen voi paremmin arvioida tiedon luotettavuutta. Tieto tulisi saada ymmärrettävämpään muotoon, siten että se olisi kaikkien saatavilla yhteiskunnallisesta asemasta tai koulutustasosta riippumatta. Viranomaisilla on vastuu myös kapulakielen vähentämisessä. Osallisuutta voidaan tukea myös edistämällä mahdollisuutta asioida eri kielillä hallinnon kanssa. Jotta kansalaisten kyky tulkita tietoa paranisi, pitäisi edistää erityisesti monilukutaitoa, eli sitä miten yksilö osaa lukea ja tulkita yhteiskuntaa, luontoa ja kulttuuria.

Tiedon saatavuus ja sen hyödyntämistaito antavat työkaluja vaikuttamiseen Kestävän kehityksen haasteet ovat yhteisiä, eivätkä ne tunnista kansallisvaltioiden rajoja. Asioiden ymmärtämiseen ja niihin vaikuttamiseen tarvitaan vahvoja yleistaitoja, kuten monilukutaitoa, neuvottelutaitoja, yhteistyötaitoja sekä ongelmanratkaisutaitoa. Sillä on valtaa, joka osaa etsiä, löytää, seuloa ja käyttää tietoa. Luotettavaa ja tutkittua tietoa tarvitaan sekä poliittisen päätöksenteon tukena että yritysten toiminnan kehittämisessä. Osaaminen lisää oman elämän hallintamahdollisuuksia ja hyvinvointia, ja se helpottaa uuden ymmärtämistä ja oppimista. Lukutaito ja tietoon pääsy parantaa myös mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan kehittämiseen ja mahdollistaa avoimempia ja tasa-arvoisempia yhteiskuntia. Miten edistämme korkeatasoista monilukutaitoa koko väestössä sekä maailmassa? (Lähde: Etukäteistehtävä työpajaan 2 Osaaminen. Tämä aihe sai neljänneksi eniten ääniä äänestyksessä, 16,4 %) 4. Globaali kansalaisuus Suomalaisten globaali identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne maailman muiden kansojen kanssa - yhteinen tarina - ovat tärkeitä. Vuonna 2030 Suomi on yhä vahvemmin osa globaalia yhteisöä. Globaalit tavoitteet usein toteutetaan ja näkyvät paikallisella tasolla. Paikallinen-globaali -linkitys ja omien toimien vaikutukset globaalilla tasolla on tehtävä kaikille näkyväksi, ja sisällytettävä konkreettisiin toimenpiteisiin. Aidon kohtaamisen ajattelu on vietävä myös globaalille tasolle, eli huomioitava ja hyödynnettävä enemmän kansainvälisiä kontakteja, foorumeja ja verkostoja. Osallisuus nähdään myös globaalina vastuuna ja maailmansuhteena. Tärkeää on huomioida myös suomalaisen vapaan sivistystyön merkitys kestävän kehityksen kasvatuksessa, ja miten tätä toimintaa voi hyödyntää myös maailmalla (esim. koulutusvienti, järjestöyhteistyö, toisiltaan oppiminen). 5. Uudet tilat, rakenteet ja tavat osallistua Osallisuuden edistämiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa tarvitaan uusia rakenteita, tiloja ja tapoja kaikille kansalaisille osallistua ja vaikuttaa. Mm. vertaisoppiminen ja yhteiskehittely (co-creation) on tärkeää tavoitteiden toteuttamisessa ja innovatiivisten tapojen löytämisessä. Osallisuuden lisäämiseksi voisi perustaa kestävän kehityksen laboratorioita, jossa formaalin ja non-formaalin koulutuksen toimijat, tutkijat ja taiteilijat kohtaavat. Kouluissa ja muissa oppilaitoksissa oppilaiden tulisi myös saada osallistua entistä enemmän koulutuksen suunnitteluun omistajuuden lisäämiseksi. Ministeriön tuella tulisi luoda poikkileikkaavia kehittämishankkeita ja verkostoja, joiden avulla osallistetaan entistä suurempi määrä ihmisiä kestävän kehityksen toimintaan, ja vältetään siiloutumista. Lisäksi tulisi luoda foorumi/alusta tai konkreettinen tila jatkuvalle vuoropuhelulle Agenda 2030:n toimeenpanosta ja sen seurannasta.

Kuvassa 5 on nähtävissä ensimmäiseen työpajaan osallistujien näkemykset siitä, mitkä heidän mielestään ovat osallisuuteen liittyen tärkeimpiä kestävän kehityksen tavoitteista. Luonnollisesti kyselyn tulokset jakautuivat melko tasaisesti eri tavoitteiden kesken, sillä osallisuus on tärkeää kaikkien tavoitteiden saavuttamisessa. Eniten ääniä saivat seuraavat Agenda 2030:n tavoitteet: 4. Hyvä koulutus ja 17. Yhteistyö ja kumppanuus. Osallistujat näkevät, että OKM:n linjausten tulisi olla kokonaisvaltaisia ja kaikkia tavoitteita läpileikkaavia, ja että kasvatus ja koulutus ovat koko Agenda 2030:n toteuttamisen perustana. Tämän vuoksi linjausehdotuksissa ei lähdetä avaamaan toimia erillisten tavoitteiden suhteen, vaan katsotaan koko pakettia ministeriön hallinnonalan silmin. Kuva 5. Sähköisen kuulemisen tulokset ensimmäisen työpajan ennakkotehtävästä Valitse ne kestävän kehityksen tavoitteet, joihin liittyviä asioita haluat erityisesti käsitellä Osallisuustyöpajassa. 2.3 Yhteenveto ja relevanssi linjauksille OKM linjauksen tulee ottaa huomioon koko Suomen kansan osallisuus kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa ja siihen liittyvästä tiedonsaannissa ja oppimisessa - iästä, koulutustasosta, sukupuolesta, elämäntilanteesta ja kielitaidosta riippumatta (esimerkkejä tästä ovat mm. osallistumis- ja tiedonsaantimahdollisuudet maahanmuuttajille myös muilla kielillä kuin suomeksi, vähemmän kapulakieltä viranomaisten tiedottamisessa, ja selkeää, konkreettista ja innostavaa viestintää erityisesti nuorille). Globaali aspekti on tärkeä tavoitteiden toteuttamisessa, eli osallisuus ei rajoitu Suomen kansaan ja osallisuus tarkoittaa myös omistajuutta siitä, että tavoitteet toteutuvat koko maassa ja kansainvälisesti. Kaikille (nuoret, vammaiset, maahanmuuttajat, vähätuloiset) mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin ja liikuntaan. Nuorten panokselle ja osallisuudelle tulee antaa lisää painoarvoa. Tarvitaan uusia rakenteita, tiloja ja tapoja kaikille kansalaisille osallistua ja vaikuttaa kestävän kehityksen politiikkaan ja sen käytännön toteuttamiseen.

3 Osaaminen 3.1 Osaaminen kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa Jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa Suomessa ja globaalisti, tulee kaikkien olla tietoisia tavoitteista, niiden merkityksestä, ja henkilön ja yhteisön omien toimien merkityksestä tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän osaamisen kehittämisessä on tärkeää muistaa kaikki oppimisen muodot; formaali, non-formaali, ja informaali oppiminen. Osaaminen on yksi tärkeistä politiikkaperiaatteista myös Suomen Agenda 2030 -toimeenpanosuunnitelmassa - suunnitelman toinen painopiste - Yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi linkittyy kiinteästi osaamiseen, kuten myös osallisuuteen. Tällä hetkellä kestävän kehityksen tavoitteet ja niihin liittyvä osaaminen on Suomessa liian pienen joukon, kuten alan asiantuntijoiden, virkamiesten ja järjestöaktiivien käsissä. Osaamista tulee laajentaa kattamaan koko yhteiskunta, varhaiskasvatuksesta eläkeläisiin. Vaikka esimerkiksi opetussuunnitelmissa kestävä kehitys on jo hyvin esillä, sen konkreettinen toimeenpano ja opetuksen taso kouluissa on edelleen kiinni koulun johdon sitoutumisesta aiheeseen ja opettajan omasta osaamistasosta. Kaikkien opettajien ja kasvattajien koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa tulisi täten entistä enemmän painottaa kestävän kehityksen tavoitteita ja niihin liittyvää osaamista, jotta jokaisella opettajalla ja kasvattajalla olisi valmiudet jakaa tätä osaamista eteenpäin oppilaille. Myös järjestöjen ohjaajilla on merkittävä rooli etenkin lasten ja nuorten asenteiden kasvattamisessa. Korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa painottuvat toisaalta kestävän kehityksen sisällyttäminen opintokokonaisuuksiin ja tutkintovaatimuksiin, ja toisaalta kestävän kehityksen aiheisiin kohdistuva tutkimus sekä tutkimustiedon hyödyntäminen yhteiskunnassa. Tavoitteiden toteuttamisessa tarvitaan myös innovatiivisuutta, uusia tapoja ja uudenlaista osaamista. Näitä voidaan edistää yhteistoteuttamisen, alojen välisen vuoropuhelun ja uusien fyysisten ja sähköisten kohtaamispaikkojen tukemisella. Monipuolinen osaaminen antaa työkaluja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, ja mitä suuremmalla osalla kansalaisista nämä työkalut ovat käytössä, sitä todennäköisemmin tavoitteet toteutuvat.

Ketterä ja elinikäinen oppiminen näyttää tietä kestävän kehityksen tavoitteisiin Korkealaatuinen koulutus ja siihen perustuva osaaminen on monesti nostettu Suomen vahvuutena ja menestystekijänä sekä kansainvälisissä että kansallisissa (mm. Avain2030) selvityksissä. Osaamista karttuu aina varhaiskasvatuksesta peruskouluun, ammatti- ja korkeakoulutukseen ja tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, ja työelämässä oppiminen lisääntyy. Taloudellinen kestävyys Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa edellyttää korkeaa osaamistasoa ja jatkuvaa oppimista, jotta voimme vastata työn murroksen (mm. digitalisaation ja tekoälyn) tuomiin uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tarvitaan etenkin oppimisen osaamista, koska oppimisen tuloksena käyttäytyminenkin muuttuu. Yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa toiminnassa tapahtuva nonformaali ja informaali oppiminen, tekojen ja esimerkkien kautta oppiminen, voi vauhdittaa muutosta kestävämpään tulevaisuuteen. (Lähde: Etukäteistehtävä työpajaan 2 Osaaminen. Tämä aihe sai toiseksi eniten ääniä, 25,5%) 3.2 Osaaminen-työpajan ja siihen liittyvän sähköisen kuulemisen tulokset Työpajan ja sähköisen kuulemisen osallistujat pitivät tärkeänä laaja-alaista ja kokonaisvaltaista ymmärrystä kestävän kehityksen tavoitteista ja niiden mukaisesta toiminnasta. Työpajassa korostuivat mm. seuraavat teemat: kestävän kehityksen perusteiden osaaminen, kuten kyky konkretisoida ja avata Agenda 2030:n tavoitteet kaikille ymmärrysosaaminen, kuten kyky ymmärtää syyt ja seuraukset ja ajatella laaja-alaisesti yhteistyöosaaminen, kuten verkostoituminen ja kyky toimia yhdessä yli hallinnonalojen käytännön osaaminen, kuten kyky muuntaa tieto ja huoli maapallon tulevaisuudesta oikeanlaiseksi käyttäytymiseksi arjessa oppimisen osaaminen, kuten elinikäinen, transformatiivinen ja sulautuva oppiminen eettinen osaaminen ja kokonaisvaltaisuus, kuten ymmärrys kestävän kehityksen muistakin ulottuvuuksista kuin ympäristö (kulttuurinen, sosiaalinen, taloudellinen) ja niiden moninaisista kytkennöistä kehittämis- ja muutossaaminen, kuten innovointikyky ja rohkeus kokeilla uutta ja tehdä uudella tavalla opetuksessa ja osaamisessa tärkeää on moninäkökulmainen tarkastelu, globaalit vaikutukset ja mittakaavojen ymmärtäminen sekä vaikutusketjujen avaaminen näkyväksi.

Työpajassa pohdittiin, miten voitaisiin päästä nykyisestä kuluttajuuteen pohjautuvasta yksilökeskeisestä kulttuurista kohti ympäristökansalaisuutta. Monista nykykäytännöistä pitäisi oppia luopumaan, ja korvaamaan ne uusilla kestävämmillä tavoilla elää. Tätä muutosta voisi tukea maailmansuhdetta uudistava oppiminen. Ekososiaalisesta sivistyksestä, joka ottaa huomioon niin maapallon kantokyvyn kuin ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen väliset keskinäisriippuvuudet, tulisi saada uusi normaali. Kestävä kehitys ei enää voi olla yksi asia muiden integroitavien asioiden joukossa", vaan sen tulisi olla luonnollinen perusta kaikelle opetukselle. Kestävä kehitys pitää linkittää kaikkiin oppiaineisiin aina taloustieteiden perusteista (luonnon monimuotoisuus, raaka-aineiden riittävyys, jne.) yhteiskuntaoppiin, taitoja taideaineisiin, medialukutaitoon sekä kaikkeen missä käydään läpi edes jollakin tavalla yhteiskunnan toimintaa. Jotta ekososiaalinen sivistys on mahdollista saavuttaa, opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta, työkaluja ja oppimateriaaleja. Yliopistot voisivat tuottaa tutkimuksen kautta ministeriön tuella oppimateriaaleja ja koulutussisältöjä kouluille. Työpajassa painotettiin myös tarvetta lisätä vuorovaikutusta tutkimuksen tekijöiden ja oppijoiden välillä tarvetta tukea oppimista, jossa paras viimeinen tieto kohtaa yhteiskunnallisen muutoksen polttopisteen. Arvokysymysten ja faktojen erottaminen, medialukutaito ja kriittinen ajattelu nousivat myös esiin työpajassa ja sähköisessä kuulemisessa. Näiden avulla voidaan arvioida ja tunnistaa kestävän kehityksen tietoa. Mm. äidinkielen opettajille tulisi tarjota välineitä kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen medialukutaidon näkökulmasta. Myös kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli kriittisen ajattelun ja medialukutaidon kehittämisessä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö on myös tärkeää kestävän kehityksen edistämisessä. Keskeistä on mm. tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ymmärtäminen ja levittäminen, ja sen tuoman muutoksen ja vaikutusten ymmärtäminen. Osallistujien mukaan kestävä kehitys tulisi saada kunnolla sisälle opettajien peruskoulutukseen, ei vain täydennyskoulutukseen. Tähän työhön pitäisi haastaa opettajakoulutusta antavat korkeakoulut. Täydennyskoulutuksen osalta iso kysymys on se, miten opetuksen/koulutuksen järjestäjät ja rehtorit ohjaavat opettajia lisäämään kestävän kehityksen osaamistaan ja myös mahdollistavat täydennyskoulutukseen osallistumisen. Tämä koskee niin varhaiskasvatusta, peruskoulua, lukiota, ammatillista koulutusta kuin korkeakoulujakin. Tästä syystä opettajille tulisi tarjota konkreettisia käytännön esimerkkejä, millä kestävyysnäkökulmaa voi tuoda luontevaksi osaksi opetusta eri tasoilla. Kuulemisessa tuli myös ilmi, että täydennyskouluksiin osallistuu huomattavasti vähemmän miehiä kuin naisia ja tästä syystä miesten innostaminen mukaan tällaisiin koulutuksiin on myös tärkeää. Työpajoista ja sähköisestä kuulemisesta nousivat esiin seuraavat konkreettiset teemat ja esimerkit osaamiseen liittyen: 1. Työkaluja ja konkreettisia esimerkkejä opettajille, ja resursointi niiden käyttöön Opettajat tarvitsevat käytännön esimerkkejä, työkaluja, vinkkejä ja toimintamalleja kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toimiin liittyen, esimerkiksi parhaista käytännöistä kullakin alalla.