Euroopan parlamentti äänesti asetusehdotuksesta

Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM2017-00593 LVO Kaipainen Jaana(MMM), Granholm Heikki 02.10.2017 PYYDETÄÄN VAITELIAISUUTTA Muistion sisältäessä tietoja Suomen neuvotteluvarasta LULUCFasetusehdotuksen käsittelyyn neuvostossa pyydämme eduskuntaa noudattamaan vaiteliaisuutta asiakirjan käsittelyssä siihen saakka kunnes neuvoston yleisnäkemys ehdotuksesta hyväksytään. Asia Päästökauppajärjestelmään kuulumattomat alat; Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta Kokous Ympäristöneuvosto 13.10.2017 U/E/UTP-tunnus U 53/2016 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa13.10.2017 pyritään neuvoston yleisnäkemykseen ehdotuksesta LULUCF-asetukseksi. LULUCF-ehdotus yhdessä taakanjakoehdotuksen kanssa annettiin heinäkuussa 2016. Ehdotusta on käsitelty ympäristöneuvoston kokouksissa 17.10.2016, 19.12.2016 ja 19.6.2017 sekä maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa 12. 13.12.2016. Euroopan parlamentti äänesti asetusehdotuksesta 13.9.2017. Mikäli neuvoston käsittelyissä edetään puheenjohtajan suunnitelman mukaisesti, kolmikantaneuvottelut (trilogit) olisi mahdollista käynnistää jo Viron puheenjohtajuuskaudella ja yhteisymmärrys voisi olla mahdollisesti saavutettavissa vuoden 2018 alkupuolella. Kolmikantaneuvotteluiden aikataulusta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Suomen kanta Tässä muistiossa täsmennetään ja täydennetään valtioneuvoston U-kirjelmässä (U 53/2016 vp) ja sen jatkokirjelmässä (UJ 11/2017 vp), sekä perusmuistiossa (YM2017-

00192; 13.6.2017) määriteltyjä kantoja vastaamaan asetusehdotuksesta käytävien neuvottelujen nykytilannetta. 2(10) Suomi pitää tärkeänä, että maankäyttösektoriin liittyviä moninaisia tavoitteita, laskentatapoja, asetuksen vaikutuksia sekä nielujen hyödyntämistä taakanjakosektorilla tarkastellaan kokonaisuutena ja että EU:n neuvotteluissa saavutetaan Suomea tyydyttävä tasapainoinen kokonaisratkaisu. Suomi katsoo, että LULUCF -asetuksen päästöjen ja nielujen tasapaino tai nielujen nettoylijäämä tulisi saavuttaa lähtökohtaisesti LULUCF -asetuksen mukaisella laskennalla tai asetukseen sisältyvällä kompensaatiomahdollisuudella. Suomi on edelleen huolissaan siitä, että esitettyjen laskentasääntöjen vuoksi Suomen maankäyttösektori voi Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan muodostua merkittäväksi laskennalliseksi päästöksi, vaikka maankäyttösektori kokonaisuudessaan olisi luonnontieteellinen nielu. Laskentasääntöjen tulisi kokonaisuudessaan heijastella mahdollisimman hyvin päästöjen ja nielujen todellista kokoa. Suomi tavoittelee ratkaisua, jolla maankäyttösektorista ei aiheudu Suomelle laskennallista päästöä eikä Suomelle syntyisi tarvetta hankkia nieluyksiköitä muilta jäsenmailta. Mikäli päästöjen ja nielujen tasapainoa ei saavuteta LULUCF sektorin sisällä, Suomen taakanjakosektorille voisi kohdistua päästövähennystarve, joka huonoimmassa tapauksessa nostaisi Suomen kokonaistaakan huomattavasti yli 40 % ja olisi siten vastoin Eurooppa neuvoston (lokakuu 2014) tekemiä linjauksia. Hoidetun metsämaan laskenta Suomen käsityksen mukaan asetusehdotuksen metsiä koskeva laskentamalli ei tarjoa riittävän selkeitä mahdollisuuksia kannustaa kestävään metsätalouteen, puutuotteiden käyttöön ja uusiutuvan energian kestävään käyttöön eikä siirtymiseen kohti vähäpäästöistä, biotalouteen vahvasti nojaavaa yhteiskuntaa. Suomi kiinnittää huomiota metsien vertailutason asettamisen ongelmallisuuteen. Asetusehdotuksessa vertailutason asettaminen perustuu vuosien 2000-2009 metsien käyttötapoihin ja intensiteettiin, mikä on Suomelle ongelmallinen. Mikäli neuvotteluissa avautuu mahdollisuus vaikuttaa metsien vertailutason asettamiseen (artikla 8), Suomen ensisijaisena tavoitteena olisi saada poistettua asetuksesta viittaus metsien käytön aikaisempaan intensiteettiin. Suomelle keskeinen kysymys on hoidetun metsämaan laskenta eli kuinka ns. metsien vertailutaso asetetaan ja onko metsien lisääntyviä hakkuita mahdollista kompensoida asetukseen sisältyvällä kompensaatiojoustolla. Suomen tavoitteena on, että metsien lisääntyvästä ja kestävästä käytöstä ei tule laskennallista rasitetta, jos metsien käyttöä lisätään Kansallisessa metsästrategiassa sekä Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa esitettyjen linjausten mukaisesti (noin 80 miljoonaan kuutiometriä vuoteen 2025 mennessä). Suomi pitää tärkeänä, että metsien laskentasäännöistä metsäisille maille aiheutuvat erityisongelmat pyritään ratkaisemaan. Suomi kannattaa sitä, että vertailujaksoa korkeampia metsien hakkuita voidaan kompensoida asetukseen sisältyvän järjestelyn kautta. Suomi pitää puheenjohtajan esittämää kompensaation jakotavan lähtökohtaa hyvänä siltä osin, että hyvin metsäiset maat saavat suhteellisesti suuremman kompensaation, edellyttäen, että Suomelle asetettu kompensaation määrä on riittävän suuri.

3(10) Suomi suhtautuu varauksellisesti siihen, että yksittäisen jäsenvaltion mahdollisuus hyödyntää kompensaatiojoustoa metsille riippuisi siitä, saavuttaako EU kokonaisuudessa velvoitekauden lopussa tilanteen, jossa LULUCF -sektorin päästöt eivät ylitä nieluja. Suomi näkee tämän EU-tason tarkastelun ongelmalliseksi myös tekniseltä toteuttamiskelpoisuudeltaan. Suomi voi kuitenkin hyväksyä tämän kaltaisen EU-tason tarkastelun osana kokonaisratkaisua, mikäli Suomelle osoitettu kompensaation kokonaismäärä saadaan nostettua riittävälle tasolle. Suomi pitää tarpeellisena, että hoidetun metsämaan vertailutasot määritellään ja arvioidaan läpinäkyvästi ja tehokkaasti. Suomi korostaa kunkin jäsenvaltion ja sen asiantuntijoiden roolia ja merkitystä metsien vertailutason määrittämisessä ja sen arviointiprosessissa. Hoidetusta metsämaasta saatavan nieluhyödyn rajoittaminen perusvuoden päästöihin suhteutetulla kattoluvulla (3,5 %) on ongelmallinen ja tarpeeton. Suomi pitää myönteisenä sitä, että 3,5 % kattolukua olisi mahdollisuus nostaa esimerkiksi metsätuotteiden ( harvested wood products ) avulla. Jotta ehdotettu ratkaisu helpottaisi Suomen tilannetta, olisi metsätuotteiden erillislaskennassa kuitenkin tarkasteltava metsätuotteiden hiilivarastossa tapahtuvia todellisia muutoksia eli käytettävä ns. bruttonetto -laskentaa ( gross-net ). Suomi kannattaa edelleen ehdotuksia joissa jäsenvaltiolla olisi mahdollisuus sisällyttää metsätuotteet tai vaihtoehtoisesti pitkäkestoiset metsätuotteet erillisen laskennan piiriin, eikä niitä tällöin sisällytettäisi metsien vertailutasoon. Muiden maankäyttöluokkien laskenta Suomi on tyytymätön siihen, että esitettyjen laskentasääntöjen johdosta metsäkadosta ja maatalousmaasta muodostuu Suomelle merkittävä laskennallinen päästö, jota Suomen ei ole mahdollista kompensoida ehdotetun hoidettua metsämaata koskevan laskennan avulla. Suomi korostaa, että esitettyjen laskentasääntöjen johdosta Suomen taakanjakosektorille voi kohdistua päästövähennystarve, joka nostaa Suomen kokonaistaakan huomattavasti yli 40 %. Tämä olisi vastoin Eurooppa neuvoston (lokakuu 2014) tekemiä linjauksia. Suomi esittää LULUCF-asetukseen ja taakanjakoasetukseen mainintaa, että yhdenkään jäsenmaan päästövähennysvelvoite ei saisi nousta yli 40 prosentin. Suomi tavoittelee ratkaisua, jolla metsäkadosta ja maatalousmaan päästöistä syntyvä laskennallinen rasite voidaan ratkaista LULUCF -sektorin sisällä. Mikäli myös metsäkadosta syntyvät päästöt sisällytetään hoidetun metsämaan kompensaatiojoustoon, tulee kompensaation kokonaismäärää pyrkiä nostamaan. Mikäli metsien lisääntyvien hakkuiden laskennalliset päästöt voidaan sisällyttää kompensaatiojouston alle tai metsien vertailutason asettamiselle saavutetaan riittävästi joustavuutta, osana kokonaisratkaisua Suomi voi hyväksyä, että kompensaatiojouston alle sisällytetään vain osa metsäkadon päästöistä. Tällöin esimerkiksi vain ennen velvoitekauden (2021-2030) alkua tapahtuneen metsäkadon päästöt saataisiin sisällytettyä kompensaatiojoustoon. Jousto LULUCF:n ja taakanjakosektorin välillä Suomen ensisijainen tavoite on, että maankäyttösektorilta ei syntyisi sellaisia laskennallisia päästöjä, jotka jouduttaisiin kattamaan taakanjakosektorin päästökiintiöillä. Suomi korostaa, että sen maankäyttösektori on poikkeuksellisen suuri verrattuna taakanjakosektoreihin ja Suomen päästövähennysvelvoite taakanjakosektorilla on jo hyvin tiukka (- 39 %).

4(10) Suomi pitää komission alkuperäistä ja puheenjohtajan säilyttämää ehdotusta maankäyttösektorin jouston maksimikoosta (280 milj. t CO2 ekv.) ja jakoperusteista hyväksyttävänä, eikä lähtökohtaisesti tue kokonaismäärän kasvattamista tai jakoperusteiden muutosehdotuksia. Pääasiallinen sisältö Keskeiset neuvottelukysymykset ympäristöneuvoston 13.10.2017 pidettävää kokousta varten (pohjautuen puheenjohtajan asiakirja 12330/2017; 22.9.2017) Keskeisin neuvottelukysymys asetuksessa on hoidetun metsämaan laskenta, erityisesti vertailutasojen asettaminen. Puheenjohtajan ehdotuksen mukaan vertailutaso (artikla 8.3) asetetaan vuosien 2000 2009 metsänhoidon käytäntöjen sekä intensiteetin mukaan. Hoidetusta metsämaasta saatavaa nieluhyötyä rajoitetaan kattoluvulla, joka on 3,5 prosenttia perusvuoden päästöistä (artikla 8.2). Neuvotteluissa muita esillä olleita vaihtoehtoja ovat olleet vertailutasot, joissa on huomioitu hyväksyttyjen politiikkatoimien vaikutukset ja myöhäisempään ajankohtaan sijoittuvat vertailutasot. Merkittävä osa jäsenvaltioista haluaa käyttää kuitenkin historiallista vertailutasoa ympäristöintegriteetin vuoksi. Puheenjohtajan ehdotus vertailutason asettamiseksi historiallisen jakson (2000 2009) mukaan on eräille jäsenvaltioille haitallinen ja epäoikeudenmukainen mm. alhaisen hakkuutason vuoksi. Puheenjohtaja on esittänyt hoidetulle metsämaalle kompensaatiojoustoa (art 11a new), joka olisi jäsenvaltiokohtainen, ennalta määritelty enimmäismäärä, johon asti hakkuita voisi nostaa ilman, että siitä tulisi laskennallisia päästöjä. Kompensaatiojouston määrittämisessä käytetään maiden metsäpinta-alaa sekä toteutunutta nielua kaudella 2000 2009. Hyvin pienet ja metsäiset jäsenvaltiot saisivat suhteessa suuremman kompensaatiojouston ja olisivat korkeimmassa 32 % luokassa. Lainsäädäntöehdotuksen teksti on metsien laskennan osalta yleisellä tasolla ja osittain epäselvä, joten sen tuleva soveltaminen on vielä osittain auki. Suomi ei ole voinut laatia itselleen hoidetun metsämaan vertailutasoa. Puheenjohtaja esittää Suomea 12 % kompensaatioluokkaan, jolloin kompensaatiojouston määräksi Suomelle tulisi enimmillään -44 Mton CO2 kaudelle 2021 2030. Arvioiden mukaan tämä määrä ei ole riittävä Suomelle ja siksi Suomi on esittänyt, että se tulisi nostaa korkeimpaan 32 % luokkaan. Tällöin Suomen saama kompensaation kokonaismäärä olisi yhteensä 117,7 Mt CO2 kaudella 2021-2030. Kompensaatiojouston käytön edellytyksenä on, että EU-tasolla maankäyttösektorin päästöt eivät ylitä nielua (ns. EU-tason no-debit sääntö). Lisäksi joustoa voi hyödyntää vain, jos jäsenvaltion hoidettu metsämaa säilyy nieluna. Tavoitteena on tarjota kannustimia, jotta jäsenvaltio säilyttää ja kasvattaa nieluja pitkällä aikavälillä Pariisin sopimuksen tavoitteen mukaisesti. Pääosa jäsenvaltioista on valmis hyväksymään ehdotetun rakenteen (vertailutaso ja kompensaatiojousto). Jotkut jäsenvaltiot suhtautuvat vielä varauksellisesti kompensaatiojouston jakoperusteisiin, ja esittävät metsäalan sijasta esimerkiksi lineaarista jakoperustetta tai matalan hakkuutason käyttämistä lisäkriteerinä kompensaation määrittelyssä. Eräät jäsenvaltiot ehdottavat, että historiallisen nielun sijaan kompensaatiojouston laskennassa käytettäisiin velvoitekauden nielua.

5(10) Joidenkin jäsenvaltioiden mielestä kompensaatiojousto on liian pieni heidän kohdallaan. Toiset jäsenvaltiot näkevät kokonaisjouston määrän EU-tasolla (-360 Mton CO2) liian suureksi. Kaksi jäsenvaltiota haluaa kytkeä LULUCF ja ESR ehdotusten kompensaatiot tiiviimmin asetusten yhteisen kokonaistavoitteen tasapainottamiseksi. Osa jäsenvaltioista näkee EU-tason no-debit säännön välttämättömänä kompensaatiojouston käytölle, osa jäsenvaltioista ei näe sääntöä tarpeelliseksi. Suomi on nostanut erityisongelmanaan metsäkadon ja maatalousmaahan liittyvät päästöt sekä rajalliset mahdollisuudet metsittämiseen. Luonnonvarakeskuksen mukaan metsäkadon päästöt kaudella 2021 2030 ovat Suomelle noin 30 Mton CO2. Jos laskennassa huomioidaan vain velvoitekaudella 2021-2030 tapahtuvan maankäytön muutoksesta (metsäkadosta) aiheutuvat päästöt, on vastaava luku Luonnonvarakeskuksen nykyisten arvioiden mukaan Suomelle noin 16 Mton CO2. Maatalousmaasta arvioidaan aiheutuvan noin 7 Mton CO2 laskennallinen päästö velvoitekaudella. Ratkaisuehdotuksena Suomi on esittänyt metsäkadon päästöjen joko kokonaan tai osittaista korvaamista kompensaatiojouston avulla. Lisäksi Suomi on esittänyt, että metsäkadon ja maatalousmaan päästöjen kompensointiin voitaisiin käyttää pitkäikäisten puutuotteiden nielua. Merkittävä osa jäsenvaltioista pitää metsäkadon kompensointia ongelmallisena, koska sitä olisi vaikea puolustaa kansainvälisessä kontekstissa. Jotkut jäsenvaltiot esittävät puutuotteiden (artikla 9) laskemista erillisenä luokkana täysmääräisesti (gross-net). Osa jäsenvaltioista kannattaa ja osa vastustaa puheenjohtajan ehdotusta, että puutuotteista saatavaa nieluhyötyä ei sisällytetä 3,5 prosentin kattolukuun (artikla 8.2). Puheenjohtajan ehdotukseen sisältyy mahdollisuus lisätä laskentaan uusia puutuoteluokkia. Vertailutason asettamisessa sovelletaan toimeenpanosäädöstä, ja puheenjohtaja on pyrkinyt vahvistamaan jäsenvaltioiden asiantuntijoiden roolia tarkistusmenettelyssä. Eräät jäsenvaltiot haluavat edelleen vahvistaa kansallisten asiantuntijoiden roolia, ja jotkut jäsenvaltiot kannattavat nykyistä ehdotusta, koska komission johtoroolin vertailutasojen tarkistusmenettelyssä on ilmaistu selkeästi. Jäsenvaltioilla on vielä tarkasteluvaraumia asetuksen velvoitteeseen (artikla 4) ns. nodebit -sääntö, jonka mukaan yksittäisen jäsenvaltion maankäyttösektorin päästöt eivät voi olla nieluja suuremmat. Muutama jäsenvaltio haluaa metsittämiselle lisäkannustimia. Eräät jäsenvaltiot ehdottavat, että vertailutasojen tarkistusmenettelyn kytkeytyvän tiiviimmin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisiin menettelyihin ( facilitative dialogue ). Ehdotuksen (COM(2016) 479 final) keskeinen sisältö Asetuksessa esitetään jäsenvaltioita koskevat LULUCF - säännöt, jotka koskevat maankäytön laskentaa ja tilinpitoa sekä sen tarkastamista noudattavatko jäsenvaltiot kyseisiä velvoitteita. Kunkin jäsenvaltion velvoitteena on varmistaa, että sen LULUCF-sektorilla ei ole laskennallisia nettopäästöjä asetuksessa säädettyjen laskentasääntöjen soveltamisen jälkeen ja joustomahdollisuudet huomioon ottaen. Jos jäsenvaltion LULUCF -sektorin laskennalliset päästöt ovat laskennallisia poistumia suuremmat, toiselta jäsenvaltiolta tai taakanjakosektorilta tulee siirtää yksiköitä LULUCF -tavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotuksen mukaan merkittävimmät hoidetut maankäyttöluokat (viljelysmaa, ruohikkoalueet, hoidettu metsämaa sekä metsitetyt alueet ja metsäkatoalueet) olisivat vuoden 2020 jälkeen pakollisena mukana laskennassa. Kosteikot olisivat edelleen

6(10) vapaaehtoinen maankäyttöluokka. Komissio esittää siirtymistä aktiviteettipohjaisesta (activity based) laskennasta kohti maankäyttöluokkia perustuvaa (land based) mallia. Maankäytön muutokset metsämaasta muuhun maankäyttöön (metsäkato) ja muusta maankäytöstä metsämaaksi (metsitys) laskentaan sovelletaan brutto-nettolähestymistapaa eli päästöt ja poistumat lasketaan tilinpitokaudella kokonaisuudessaan. Ehdotuksessa metsitys- ja metsäkatoalueita seurataan 20 vuoden ajan. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltio voi käyttää metsityksen osalta myös 30 vuoden seurantajaksoa, jos sen käytölle on perusteet. Hoidetun viljelymaan ja hoidetun ruohikkoalueiden sekä näihin siirtyvät maankäyttöluokat sekä vapaehtoisena lasketun hoidettujen kosteikkojen osalta tiliä pidetään päästöistä ja poistumista, joita verrataan historiallisiin viitearvoihin käyttämällä vuosien 2005 2007 keskimääräistä tasoa. Hoidetun metsämaan osalta esitetään vertailutasojen käyttöä. Kansallisesti määritettävän metsien vertailutason (forest reference level) tulisi ehdotuksen mukaan pohjautua nykyiseen metsien hoitoon ja käyttöintensiteettiin siten, kun se on dokumentoitu vuosille 1990 2009 metsän tyypeittäin ja ikäluokittain. Lisäksi ehdotuksessa vahvistetaan EU:n hallintokehys, jota käytetään vuoden 2020 jälkeen Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden voimassaolon päätyttyä. Säännöksillä pyritään komission mukaan parantamaan vertailutasojen ja niiden vahvistamisprosessin tarkkuutta ja avoimuutta. Prosessiin olisi kuuluttava sidosryhmien kuuleminen jäsenvaltioissa ja tarkistusmenettely, jossa käytetään apuna jäsenvaltioiden asiantuntijoita. Komissiolle esitetään mahdollisuutta uudelleen laskea jäsenvaltioiden vertailutaso. Luonnontuhojen osalta jäsenvaltiot voivat jättää tiettyjen ehtojen mukaisesti tilinpitonsa ulkopuolelle luonnollisista häiriötekijöistä (metsäpalot, tuholaiset jne.) aiheutuvat päästöt. Taakanjakoa koskevaan asetusehdotukseen sisältyy joustokeino, joka antaa mahdollisuuden LULUCF sektorin tietyistä tilinpitoluokista (metsäkato, metsitys, hoidetut viljelysmaat ja hoidetut ruohikkoalueet) peräisin olevan nielujen nettoylijäämän rajalliseen käyttöön taakanjaossa. Käyttö on rajattu EU-tasolla enintään 280 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin. Suomen osalta enimmäismäärä on 4,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia 2021 2030 välisenä aikana. Taakanjako- ja LULUCFehdotuksiin sisältyy mahdollisuus sisällyttää hoidettu metsämaa joustokeinoksi myöhemmässä vaiheessa delegoidun säädöksen avulla, mikäli LULUCF -ehdotuksessa esitetyt kriteerit vertailutasoille asetetuista periaatteista täyttyvät. Ehdotuksessa esitetään vaatimukset jäsenvaltioille asianmukaisen seurannan varmistamiseksi tilinpitoa varten sekä säädetään komission tekemistä säännöllisistä vaatimustenmukaisuuden tarkastuksista. Laadun varmistamiseksi komissiota avustaa Euroopan ympäristökeskus. Ehdotuksessa annetaan komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä asianmukaisten menettelyjen mukaisesti. Kaikkia asetuksen osia tarkastellaan uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan 1 kohta. Ehdotuksella edistetään SEUT 191 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa

7(10) oikeutettua tavoitetta ilmastonmuutoksen torjunnasta. Neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät ehdotuksesta tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Komissiolle esitetään siirrettäväksi säädösvaltaa (delegoidut säädökset) päätöksen määritelmien, liitteiden I-III tarkistamista sekä luonnontuhojen tilinpidon menetelmien ja tietovaatimusten tarkistamiseksi. Säädökset koskevat päätösehdotuksen 3 artiklan 2 kohtaa lukuun ottamatta päätöksessä asetettuja tilinpitosääntöjä. Ehdotuksen 3 artiklan 2 kohdassa komissiolle siirretty valta antaa delegoituja säädöksiä 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritelmien muuttamiseksi on sidottu kansainvälisissä sopimuksissa tehtyjen määritelmien muuttamiseen. Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Euroopan parlamentti äänesti asetusehdotuksesta 13.9.2017. Parlamentti ehdotti 64 muutosesitystä komission ehdotukseen. Parlamentissa asetusesityksen pääkäsittelystä vastasivat jaetulla mandaatilla ympäristön, kansanterveyden sekä elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (ENVI) sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta (AGRI). ENVI -valiokunta äänesti asiasta 11.7.2017, lausunnon esittelijänä toimi Norbert Lins (EPP). AGRI äänesti ehdotuksesta 30.5.2017, esittelijänä toimi Elisabeth Köstinger (EPP). Lisäksi lausuntonsa antavat teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (ITRE) raportoijana Marisa Matias (GUE) sekä kehitysvaliokunta (DEVE) raportoijanaan Florent Marcellesi (Greens/EFA) Eri ministeriöiden virkamiehistä koostuva epävirallinen valmisteluryhmä on käsitellyt asetusehdotusta säännöllisesti syksystä 2016 lähtien. Maatalous- ja elintarvikejaosto (EU18) (kirjallinen menettely) (27.- 28.4.2017), 28.9.2017 sekä kirjallinen menettely 2.-3.10.2017 Metsäjaosto (EU14) (kirjallinen menettely) (27.- 28.4.2017), 8.9.2017 sekä kirjallinen menettely 2.-3.10.2017 Ympäristöjaosto (EU23) kirjallinen menettely 27.- 28.4.2017, 26.9.2017 sekä kirjallinen menettely 2.-3.10.2017. EU-ministerivaliokunta 6.10.2017 (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 6.10.2017 (ympäristöneuvoston asiat) U 53/2016 vp SuVL 7/2016 vp, MmVL 15/2016 vp, YmVL 23/2016 vp, TaVL 34/2016 vp UJ 11/2017 SuVL 8/2017 vp, TaVL 31/2017 vp, MmVL 14/2017 vp, YmVL 17/2017 vp Suuri valiokunta 16.6.2017 (PEMU YM2017-000192) (ympäristöneuvoston 19.6.2017 asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Ehdotus kuuluu Ahvenanmaan maakunnan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 10, 15 ja 22 kohdan perusteella maakunnan toimivaltaan.

8(10) Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia Suomelle on vaikea arvioida. Tämä johtuu sekä joustokeinojen lopulliseen käyttöön ja sektorikohtaisiin taakkoihin liittyvistä epävarmuuksista että varsinaisten LULUCF -tilinpitosääntöjen soveltamiseen liittyvistä epävarmuuksista (erityisesti hoidetun metsämaan osalta), jotka tarkentuvat käsittelyvaiheessa. LULUCF-sektori voi joustokeinona helpottaa taakanjaon päästövähennystavoitteen saavuttamista tai luoda sille lisärasitteen. Keskeisenä epävarmuutena asetusehdotuksen vaikutuksia arvioidessa ovat hoidetun metsämaan laskentaan liittyvät kriteerit ja tilinpitosäännöt. Laskentasäännöistä johtuen voisi syntyä tilanne, jossa metsien hiilitase laskettaisiin päästöksi vaikka todellisuudessa metsät toimisivatkin edelleen merkittävänä nieluna. Tällöin epäsuorana vaikutuksena voisi syntyä kielteinen mutta virheellinen mielikuva Suomen metsien käytöstä. Ehdotuksen mukaan vuotuista raportointia jatketaan, mutta vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia harvennetaan. Tämä vähentää jäsenvaltioille aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia. Taakanjaon päästövähennysvelvoitteen saavuttamisen lainsäädännöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on eritelty tarkemmin aihetta käsittelevässä U-kirjelmässä (U 55/2016 vp). Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Luonnonvarakeskus on laatinut selvityksen, jossa tarkastellaan komission LULUCF - asetusehdotuksen vaikutuksia Suomelle (Tuomainen, T., Regina, K., Ollila, P., Haakana, M. & Salminen, O. 2017. Maankäyttösektori EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen: EU:n asetusehdotuksen COM(2016)479 final vaikutukset Suomen kannalta. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 31/2017. Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat ovat tehneet lisäarvioita Suomen mahdollisesti tarvitsemasta kompensaatiomäärästä ehdotetuilla laskentasäännöillä. Tarvittavan kompensaatiojouston suuruus riippuu erityisesti siitä, miten vertailutason määrittämisessä tulkitaan intensiteetti-käsitettä sekä miten hakkuut ja metsien kasvu Suomessa tulevat kehittymään. Ehdotetulla vertailukaudella, vuosina 2000-2009, hoidetun metsämaan nielu on vaihdellut -26 ja -51 Mton CO2 välillä. Kansallista metsä- ja energia- ja ilmastostrategiaa varten valmistellun politiikkaskenaarion mukaan hakkuut Suomessa nousevat 80 miljoonaan kuutiometriin, jolloin hoidetun metsämaan vuosittainen nielu kaudella 2021-2030 laskee tasolle -13,3- -19,6 Mton CO2. Kansallista metsästrategiaan varten lasketut skenaariot eivät sisällä uusimpia arvioita (mm. 12. Valtakunnan metsien inventoinnin alustavat tulokset) puuston kasvusta ja tilavuuden kehityksestä. Jos arvioon sisällytettäisiin uusin mitattu puuston kasvutiedot, sekä mahdollisesti myös paras odotettavissa oleva tulevaisuuden kasvun ja tilavuuden lisäys otettaisiin huomioon arvioissa, voisi Suomen hoidetun metsämaan nielu olla korkeampi. Tällöin myös Suomen kompensaatiotarve voisi pudota merkittävästi. Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden mukaan, jos intensiteetti arvioitaisiin suhteuttamalla metsien hakkuut kokonaistilavuuteen (2000-2009), niin Suomen kompensaatiotarve voisi olla tasolla -120 Mt CO2 koko kaudelle 2021 2030. Vastaavasti EU:n komission alaisen tutkimuslaitoksen Joint Research Institute n tutkijat ovat tehneet erilaisia arvioita Suomen metsien mahdollisesta vertailutasosta. Näiden pohjalta on

9(10) edelleen arvioitu, että kompensaation tarve voisi olla noin tasolla -115 Mt CO2. Tulokset ovat vain hyvin suuntaa antavia, sillä arvioista puuttuvat muiden hiilivarastojen kuin puuston vaikutus sekä muut kasvihuonekaasupäästöt (metaani ja dityppioksidi). Metsäkadosta on arvioitu aiheutuvan noin 30 Mt CO2-ekv. päästöt kaudella 2021-2030. Pelkästään kaudella 2021 2030 tapahtuvan metsäkadon (maankäytön muutos metsästä muuhun maankäyttöön) päästöksi arvioitiin noin 16 Mt CO2-ekv. Kokonaisuutena LULUCF -sektori sitoo Suomessa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin se tuottaa. Viime vuosina hiilinielun koko on ollut yli 30 prosenttia (yli 20 miljoonaa tonnia CO2 ekv.) kaikista Suomen tuottamista vuosittaisista päästöistä. Suomessa metsät ovat merkittävä hiilinielu muiden maankäyttöluokkien ollessa päästölähteitä. Asiakirjat Lopullista neuvostoasiakirjaa ei vielä ole saatavilla 12330/17 (Coreper-asiakirja) Komission asetusehdotuksen maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta (Land use, land-use change and forestry, LULUCF) aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen - ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin (COM(2016) 479 final) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot metsäneuvos Heikki Granholm, MMM/LVO, p. 0400 774 298, heikki.granholm@mmm.fi neuvotteleva virkamies Jaana Kaipainen, MMM/LVO, p. 050 5256273, jaana.kaipainen@mmm.fi EUTORI-tunnus EU/2016/1350 Liitteet Viite

10(10) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi ilmasto- ja energiapaketti, ympäristö, metsät MMM, TEM, UM, YM EUE, LVM, MAVI, OKM, SM, STM, VM, VNK