Ympäristöministeriö MINVA YM2019-00071 HAKA Martiskainen Kukka-Maaria(YM) 27.02.2019 Viite Asia Ympäristöneuvosto Brysselissä 5.3.2019 Suomea kokouksessa edustaa asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kokouksessa on tarkoitus hyväksyä neuvoston yleisnäkemys juomavesidirektiivin uudelleenlaatimisesta. Puheenjohtajan esittämien kysymysten perusteella keskustellaan komission visiosta EU:n pitkän aikavälin ilmastostrategiaksi, sekä eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämistä ja hormonitoimintaa häiritseviä aineita koskevista ehdotuksista. Suomi tukee juomavesidirektiivin uudistamista ja ehdotuksen tavoitetta ihmisten terveyden suojelun edistämiseksi, riskiperusteista lähestymistapaa talousveden laadun turvaamiseksi, sisämarkkinoiden harmonisointia talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennusmateriaalien ja -tuotteiden osalta sekä sitä, että EU:n vakiintuneeseen vesialan lainsäädäntöön kuuluvat direktiivit muodostaisivat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Neuvoston yleisnäkemyksen saavuttamiseksi Suomi osoittaa joustavuutta ja tukee puheenjohtajan pyrkimyksiä tässä tavoitteessa. Keskustelussa komission visiosta EU:n pitkän aikavälin ilmastostrategiaksi Suomi pitää tärkeänä, että EU:n ilmastotavoitteet asetetaan siten, että EU osaltaan vastaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. Suomi katsoo, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka luo pohjaa EU:n ja Suomen kilpailukyvyn edistämiselle. Suomi katsoo, että yksi keskeinen keino päästövähennysten kustannustehokkaaseen saavuttamiseen on päästökaupan ohjausvaikutuksen vahvistaminen. Suomi korostaa myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoituksen lisäämistä vähäpäästöisen teknologian edistämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ilmastokestävyyden lisäämiseen. Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämistä koskien Suomi pitää tärkeänä ja ajankohtaisena komission vuotuisen kasvuselvityksen painotusta korkealaatuisiin investointeihin sekä pyrkimystä lisätä talouden tuottavuutta ja kestävää kasvua niiden avulla. Suomi tukee komission, puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvoston näkemystä siitä, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa on otettava nykyistä vahvemmin huomioon investointien vaikutus kestävän kasvuun ja siihen tarvittavien rakenneuudistusten saavuttamiseen. Suomi pitää tarpeellisena uutta strategiaa hormonitoimintaa häiritsevien aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi EU:ssa. Suomi toivoo komissiolta konkreettisten tavoitteiden kirjaamista ja selkeää aikataulua, erityisesti koskien toimivuustarkastusta. Suomen näkemyksen mukaan paras menettelytapa yhtenäisen toimintakehyksen kehittämiseksi hormonitoimintaa häiritseville aineille EU:ssa olisi seitsemännen ympäristöohjelman mukaisen myrkyttömän ympäristön strategian nopea antaminen. Ministeri Tiilikaisella on useita kahdenvälisiä tapaamisia ympäristöneuvoston yhteydessä.
2(26)
Asialista: 3(26) Esityslistan hyväksyminen (mahd.) A-kohtien hyväksyminen a) Muiden kuin lainsäädäntöasioiden luettelo b) Lainsäädäntöasioiden luettelo (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) Lainsäädäntökäsittelyt (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) Juomavesidirektiivi (uudelleenlaatiminen) Yleisnäkemys s. 5-10 Muut kuin lainsäädäntöasiat Puhdas maapallo kaikille: strateginen pitkän aikavälin visio ilmastoneutraalista taloudesta Periaatekeskustelu s. 11-18 Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen Keskustelu s. 19-21 Hormonitoimintaa häiritseviä aineita koskeva Euroopan unionin toimintakehys Periaatekeskustelu s. 22-25 Muut asiat a) Käsiteltävänä oleva säädösehdotus (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 8 kohdan mukainen julkinen käsittely) Asetus asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi Komission tiedotusasia b) Luopuminen asteittain fluorihiilivetyjen käytöstä EU:ssa täytäntöönpanon parempi valvonta Komission tiedotusasia c) Ympäristönsuojelulliset toimintapolitiikat maaseudun väestökadon torjumiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi Espanjan valtuuskunnan tiedotusasia d) Hiilen hinnoittelu ja lentovero Belgian valtuuskunnan tiedotusasia
e) Valmistautuminen Barcelonan yleissopimuksen (Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskeva yleissopimus) sopimusosapuolten 21. kokoukseen (2.- 5.12.2019, Napoli) Italian valtuuskunnan tiedotusasia d) Espoon sopimuksen välikokous (5.-7.2.2019, Geneve) Puheenjohtajan tiedotusasia 4(26)
Sosiaali- ja terveysministeriö PERUSMUISTIO STM2019-00064 HPO Rapala Jarkko(STM) 26.02.2019 5(26) Asia EU; Ympäristö; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta Kokous Ympäristöneuvosto 05.03.2019 U/E/UTP-tunnus U 13/2018 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Yleisnäkemys ympäristöneuvostossa 5.3.2019 Suomi tukee juomavesidirektiivin uudistamista ja ehdotuksen tavoitetta ihmisten terveyden suojelun edistämiseksi, riskiperusteista lähestymistapaa talousveden laadun turvaamiseksi, sisämarkkinoiden harmonisointia talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennusmateriaalien ja -tuotteiden osalta sekä sitä, että EU:n vakiintuneeseen vesialan lainsäädäntöön kuuluvat direktiivit muodostaisivat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Neuvoston yleisnäkemyksen saavuttamiseksi Suomi osoittaa joustavuutta ja tukee puheenjohtajan pyrkimyksiä tässä tavoitteessa. Avoinna on vielä ehdotuksen muotoilut, jotka koskevat veden saatavuuden parantamista ja juomaveden kanssa kosketuksissa olevia materiaaleja. Suomi pitää hyvänä, että ehdotuksesta on poistettu yksityiskohtaiset toimenpiteet veden saatavuuden edistämiseksi ja viitataan vesivaroja ja terveyttä koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Juomaveden kanssa kosketuksissa olevia materiaaleja koskeva ehdotettu menettely perustuisi ns. positiivilistalle, jolla määriteltäisiin tuotteen valmistuksessa sallitut aineet ja materiaalit. Suomi pitää hyvänä, että ko. listoihin liittyviä menettelyjä voitaisiin vielä selventää ja voi tarvittaessa tukea puheenjohtajan pyrkimyksiä tässä. Pääasiallinen sisältö 1. Tausta Euroopan komissio antoi ensimmäisenä päivänä helmikuuta 2018 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (juomavesidirektiivi). Ehdotus on uudelleenlaadittu versio voimassa olevasta samannimisestä neuvoston direktiivistä 98/83/EY, ja se perustuu komission teettämään selvitykseen voimassa olevan direktiivin toimivuudesta ja vaikutuksista.
6(26) Ehdotuksen tavoitteita olivat - talousveden laadun valvonnan muuttaminen riskiperusteiseksi - juomavesidirektiivin ja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (vesipuitedirektiivi) sääntelyn harmonisointi - talousvedestä tutkittavien muuttujien listan ja tutkimustiheyksien päivittäminen - talousveden kemiallisille yhdisteille myönnettävän poikkeuslupamahdollisuuden poistaminen, mikäli vesi ei täytä kemiallisia laatuvaatimuksia, mutta sen ei voi olettaa aiheuttavan terveyshaittaa veden käyttäjille - juomavesidirektiivin ja rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 (rakennustuoteasetus) välisen sääntelyn selventäminen talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennusmateriaalien ja -tuotteiden osalta - kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarviointi ja veden laadun seuranta - jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuden muuttaminen ja kuluttajille tiedottamisen lisääminen - veden saatavuuden lisääminen kaikille EU-kansalaisille, myös heikoimmassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ryhmille 2. Pääasialliset neuvoston ympäristötyöryhmässä käsitellyt aiheet ja muutokset alkuperäiseen ehdotukseen Puheenjohtajan kompromissiehdotus neuvoston yleisnäkemystä varten ei vielä ollut käytettävissä. Talousveden laadun valvonnan riskiperusteisuus ja harmonisointi vesipuitedirektiivin kanssa Komission ehdotusta riskiperusteiseksi valvonnaksi pidettiin yleensä ottaen kannatettavana. Neuvottelujen aikana on kuitenkin kiinnitetty paljon huomiota komission esittämien säännösten päällekkäisyydestä vesipuitedirektiivin säännösten kanssa. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa, joka perustuu usean jäsenvaltion vesipuitedirektiivin ja juomavesidirektiivin asiantuntijoiden näkemyksiin, on pyritty löytämään ratkaisu, jossa vesipuitedirektiivin perusteella tehtäviä tarkasteluja voidaan hyödyntää juomaveden valmistamiseen käytetyn raakavesilähteen riskientunnistamis- ja hallintatoimissa. Suomi katsoo, että eri vesidirektiivien välinen harmonisointi ja koherenssi ovat erityisen tärkeitä seikkoja, joiden avulla voidaan välttää jäsenmaissa päällekkäistä työtä ja näin ollen vähentää eri direktiivien hallinnollista taakkaa. Talousvedestä tutkittavien muuttujien listan ja tutkimustiheyksien päivittäminen Suomi on kannattanut WHO:n esittämiä muutoksia suosituksia talousveden raja-arvoiksi ja tutkittaviksi muuttujiksi. Ne on pääsääntöisesti otettu huomioon puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa, joskaan WHO:n poistettaviksi esittämiä muuttujia ei ole poistettu tutkittavien muuttujien listalta. Suomi voi kuitenkin tukea näiden WHO:n suosituksista poikkeavien muuttujien sisällyttämistä direktiiviin, koska riskiperusteisen lähestymistavan perusteella suuri osa niistä voidaan jättää tutkimatta. Ehdotukseen sisältyy myös ns. tarkkailtavien aineiden lista uusista terveydelle mahdollisesti haitallisista aineista. Komissiolle ehdotetaan annettavaksi valta antaa toimeenpanosäädöksiä listalle otettavista muuttujista, mukaan lukien mahdolliset analyysimenetelmät muuttujien tutkimiseksi. Jäsenvaltioiden tulee määritellä nimettyjen muuttujien seurantavelvoitteet niiden mahdollisesta esiintymisestä raakavesilähteissä. Tiettyjen tässä yhteydessä esiin nostettujen yhdisteiden esiintymistä on jo selvitetty pintavesien osalta prioriteettiainedirektiivin nojalla. Puheenjohtajan kompromissitekstin esitys, että juomavesidirektiivin nojalla tehtävässä seurannassa voidaan käyttää hyväksi
7(26) vesipuitedirektiivin nojalla tehtyä seuranataa, on tärkeä päällekkäisyyksien estämiseksi ja siten Suomi voi tukea muotoilua. Erityistä keskustelua on käyty siitä, mitä perfluorattuja yhdisteitä tutkittavien muuttujien listaan sisällytetään, mitä torjunta-aineiden merkityksellisillä metaboliayhdisteillä tarkoitetaan sekä kloraatille ja kloriitille esitetyistä raja-arvoista. Perfluorattujen yhdisteiden lista on Suomen hyväksyttävissä ja torjunta-aineiden merkitykselliset metaboliayhdisteet näyttävät jäävän yhtä epäselväksi kuin voimassa olevassa direktiivissä. Kloraatille ja kloriitille ollaan esittämässä WHO:n suositusta matalampaa raja-arvoa (0,25 mg/l), jota etenkin elintarviketeollisuus kannattaa. Veden toimittajat ja etenkin Etelä- Euroopan maat ovat kuitenkin tuoneet esille huolen siitä, että liian tiukka kloraatin ja kloriitin raja-arvo voi vaarantaa veden desinfioinnin. Desinfioidulle vedelle raja-arvoksi esitetäänkin WHO:n suosituksen mukaista raja arvoa (0,7 mg/l) lisättynä huomautuksella, että veden toimittajien tulisi mahdollisuuksien mukaan pyrkiä matalampaan raja-arvoon. Komission alkuperäisessä esityksessä esitettiin tutkimustiheyksien lisäämistä moninkertaisiksi nykykäytäntöön verrattuna. Suomen näkemyksen mukaan tutkimustiheyden mahdollisen lisäämisen tulisi olla paremmin riskiperusteisen lähestymistavan kanssa, jotta sillä saavutettaisiin terveyden edistämistä koskeva hyötyjä suhteessa aiheutuviin kustannuksiin. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa tutkimustiheydet on palautettu entiselle tasolle lukuun ottamatta kaikkein pienimpiä talousveden toimittajia (10 100 m 3 vuorokaudessa tai 50 500 henkilöä), jota on korotettu hieman. Ehdotus on Suomen näkemyksen mukainen. Poikkeusluvat Komissio esitti talousveden laadulle myönnettävien poikkeusten poistamista. Jäsenmaiden näkemyksen mukaan poikkeuslupa on tarpeellinen esimerkiksi yllättävissä veden laadun saastumistapauksissa. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksessa poikkeuslupa-artikla on palautettu. Juomavesidirektiivin ja rakennustuoteasetuksen suhde Suomen tavoite valmistelussa on ollut se, että juomavesidirektiivissä määritellään yhteiset vaatimustasot vedelle, joka ei ole terveydelle vaarallista. On myös kannatettavaa, että jatkossa rakennustuotteet siirtyisivät rakennustuoteasetuksen (EU 305/2011) mukaisen harmonisoinnin piiriin. Kompromissiesityksessä on artiklassa 10a kohdassa 1 tuotu hyvin esiin perusajatus talousveden kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista. Pääosiltaan artikla on rakennettu siten, että jatkossa komissio laatii ja ylläpitää ns. eurooppalaista positiivilistaa, joka määrittää tuotteen valmistuksessa sallitut aineet/materiaalit. Ehdotuksen perusteella on vielä avoinna, miten ehdotettu talousveden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien ja niistä koostuvien tuotteiden hyväksyntä vaikuttaa olemassa oleviin hyväksymiskäytäntöihin ja lainsäädäntöön, koska niiden osalta ehdotus velvoittaisi komissiota antamaan asiasta toimeenpanosäädöksiä. Ehdotuksessa esitetyt tuotteen testausta ja merkintään koskevat säännökset voidaan osittain katsoa olevan ristiriidassa sen tavoitteen kanssa, että jatkossa nämä rakennustuotteet saatettaisiin rakennustuoteasetuksen soveltamisalan piiriin. Talousveden kanssa kosketuksissa olevien rakennustuotteiden harmonisointi rakennustuoteasetuksen mukaisesti purkaisi kaupan esteitä ja edistäisi näiden tuotteiden valmistajien kilpailukykyä.
8(26) Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta olisi oleellista, että positiivilistan muodostamat rajoitukset perustuvat selkeisiin ja tarkkoihin tutkimuksiin. Lisäksi ehdotuksessa esitetyt säännökset lopputuotteiden testausta ja merkintää koskien kaipaisivat selventämistä. Kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinarviointi Komission esityksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi tunnistaa ns. prioriteettikiinteistöt, joiden vesijärjestelmille tulisi tehdä yleinen riskinarviointi sekä, jos riskinarviointi antaa aihetta, seurata kiinteistöistä Legionella-bakteerin esiintymistä ja lyijyn pitoisuutta. Neuvotteluissa on keskusteltu Legionella-bakteerien toimenpiderajoista, siitä, mitä Legionella-lajeja tulisi määrittää ja määritysmenetelmistä. Puheenjohtajan kompromissiehdotus noudattaa eurooppalaisen ohjeistuksen periaatteita ja on Suomen näkemyksen mukainen. Raportointi ja tiedottaminen Komission ehdotus sisälsi yksityiskohtaisia velvollisuuksia tiedottaa veden käyttäjiä veden laatuun liittyvien seikkojen lisäksi mm. veden toimittajan hallinnosta, kulurakenteesta kuten kiinteistä ja muuttuvista kuluista sekä tulevista investoinneista. Neuvottelujen tuloksena tiedottamisvelvollisuuksia on kevennetty järkevälle tasolle. Veden saatavuuden edistäminen Suomen alkuperäisen näkemyksen mukaan (U-kirje 13/2018 vp ja ympäristövaliokunnan lausunto YmVL 15/2018 vp) neuvotteluissa tulisi tarkastella myös muita mahdollisia keinoja edistää YK:n kestävän kehityksen puhtaan veden saamiseen liittyviä tavoitteita kuin säätää niistä yksityiskohtaisesti juomavesidirektiivillä. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa esitetyt toimenpiteet ja raportointivelvollisuus olivat osittain päällekkäisiä myös Vesivaroja ja terveyttä koskevan kansainvälisen sopimuksen kanssa. Puheenjohtajan kompromissiehdotuksesta on poistettu yksityiskohtaiset säännökset niistä toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden tulisi tehdä veden saatavuuden edistämiseksi. Alkulausekkeisiin on lisätty viittaus WHO:n ja UNECE:n hallinnoimaan vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan ja mahdollisuuteen hyödyntää sen tarjoamaa ohjeistusta veden saatavuuden edistämiseksi. Viittaus vesivaroja ja terveyttä koskevaan pöytäkirjaan ja yksityiskohtaisten veden saatavuutta lisäävien toimenpiteiden pois jättäminen ovat Suomen näkemyksen mukaisia. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely SEUT 192(1) artikla Käsittely Euroopan parlamentissa Euroopan parlamentti on esittänyt kommenttinsa komission alkuperäiseen ehdotukseen 23.10.2018. Parlamentin merkittävimmät periaatteelliset kommentit koskivat poikkeuslupa-artiklan palauttamista ja valvontatutkimusnäytemäärien palauttamista aiemmalle tasolle. Näiden osalta näkemys on yhtenevä neuvoston näkemyksen kanssa. Kansallinen valmistelu Komission ehdotus on esitelty EU-asioiden komitean alaiselle jaostolle EU23 (ympäristö) 26.2.2018. Luonnos valtioneuvoston U-kirjelmäksi Eduskunnalle on ollut
jaoston kirjallisessa menettelyssä 15.-19.3.2018. Yleiskatsaus on esitelty jaostolle 11.6.2018. 9(26) Eduskuntakäsittely Ympäristöjaoston (EU23) kirjallinen menettely 14.-15.6.2018 EU-ministerivaliokunta 20.6.2018 (ympäristöneuvoston asiat) Ympäristöjaosto (EU23) 25.2.2019 EU-ministerivaliokunta 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 20.6.2018, 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) U 13/2018 vp Eduskunnan ympäristövaliokunta on antanut 18.5.2018 asiasta lausunnon YmVL 15/2018 vp. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Talousveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994) ja sen nojalla annetussa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (1352/2017). Ehdotukseen sisältyvistä vesipuitedirektiivin mukaisista asioista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004) ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006). Yleisölle tiedottamisesta ja vesihuoltopalvelujen kuten talousveden saatavuuteen liittyvistä asioista säädetään vesihuoltolaissa (119/2001). Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoista säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) ja sen nojalla annetussa ympäristöministeriön asetuksessa kiinteistöjen vesija viemärilaitteistoista (1047/2017). Rakennustuotteiden tuotehyväksyntää säätelee laki eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012) sekä asetus eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (555/2013). Asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan. Taloudelliset vaikutukset Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä talousvettä toimittaviin laitoksiin ja sitä kautta veden käyttäjiin. Ehdotuksen mukainen talousveden riskiperusteista valvontaa tehdään jo nyt Suomessa, eli sen osalta kustannustenvaikutukset jäävät vähäisiksi, mutta esitettyjen uusien muuttujien sekä esitetyn tarkkailulistan aineiden analyysikustannukset lisäävät laitosten seurantakustannuksia jonkin verran. Veden kanssa kosketuksissa olevien materiaalien positiivilistan taloudellisia vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea ennakoida. Ehdotuksen mukainen menettely vaatii tarkempaa analysointia sen mahdollisesti tuomista velvoitteista ja vaikutuksista eri toimijoille ja jäsenmaiden viranomaisille.
10(26) Asiakirjat COM(2017) 753 final: Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta COM(2017) 753 final. Puheenjohtajan kompromissiehdotus neuvoston yleisnäkemystä varten ei vielä ollut käytettävissä. Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Jarkko Rapala, sosiaali- ja terveysministeriö, jarkko.rapala@stm.fi; +358 295 163 315 Käsittelyyn ovat osallistuneet: Kaisa Kauko, ympäristöministeriö, kaisa.kauko@ym.fi; +358 295 250 121 Mikko Koskela, ympäristöministeriö, mikko.koskela@ym.fi; +358 295 250 051 Juhani Gustafsson, ympäristöministeriö, juhani.gustafsson@ym.fi; +358 295 250 338 Pekka Kemppainen, maa- ja metsätalousministeriö, pekka.kemppainen@mmm.fi; +358 295 162 456 Ville Keskisarja, maa- ja metsätalousministeriö, ville.keskisarja@mmm.fi; +358 295 162 390 Katri Vasama, maa- ja metsätalousministeriö, katri.vasama@mmm.fi; +358 295 162 241 EUTORI-tunnus EU/2018/0621 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2019-00069 YSO Nummelin Marjo(YM) 26.02.2019 11(26) Asia EU:n strateginen pitkän aikavälin visio vauraasta, modernista, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Kokous Ympäristöneuvosto 05.03.2019 U/E/UTP-tunnus E 100/2018 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvostossa 5.3.2019 käydään periaatekeskustelu. Tätä edeltää keskustelu energianeuvostossa 4.3.2019. Myös liikenne-, maatalous-, EPSCO- ja mahdollisesti ECOFIN-neuvostoissa tullaan käymään keskustelu pitkän aikavälin strategiasta Romanian puheenjohtajuuskaudella. Eurooppa-neuvosto antaa maaliskuussa (20.- 21.3.2019) poliittista ohjeistusta pitkän aikavälin strategian käsittelyyn. Komissio antoi tiedonannon EU:n strateginen pitkän aikavälin visio vauraasta, modernista, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta 28.11.2018. Tiedonannosta on käyty näkemysten vaihto energianeuvostossa 18.12.2018, ympäristöneuvostossa 19.12. 2018. Lisäksi on käyty poliittinen keskustelu kilpailukykyneuvostossa 18.2.2019. Suomen kanta Suomen kanta laajemmin koskien koko komission tiedonantoa on esitetty EUministerivaliokunnan 5.12.2018 käsittelemässä E-kirjeessä E100/2018 vp. Puheenjohtaja on esittänyt ministereille 5.3. keskustelua varten kaksi kysymystä. Alla on esitetty Suomen vastaukset niihin. 1) Perustuen kansallisella tasolla tehtyihin arvioihin siitä mitä tarvitaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mitkä pitkän aikavälin vision elementit ovat keskeisiä haasteita ja mahdollisuuksia ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla? Mitä politiikkoja ja työkaluja tarvitaan EU-tasolla vastaamaan haasteisiin? Suomi pitää tärkeänä, että EU:n ilmastotavoitteet asetetaan siten, että EU osaltaan vastaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja etenkin lämpenemisen rajoittamiseen 1,5 asteeseen. EU:n osalta tämä tarkoittaa nettonollapäästöjen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. Kunnianhimoinen pitkän aikavälin visio ja 2050 tavoitteen asettaminen luo toimijoille, ml. investoijille, varmuutta politiikan suunnasta ja jatkuvuudesta.
Suomi katsoo, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka luo pohjaa niin EU:n kuin Suomenkin kilpailukyvyn edistämiselle. On kuitenkin huomioitava, että päästöjen nopea vähentäminen on erityisen haastavaa energiaintensiivisessä, globaalisti kilpailuilla aloilla toimivassa prosessiteollisuudessa. Ilmastopolitiikan ja -toimien kustannustehokkuus ja vaikuttavuus on tärkeää. Suomi katsoo, että yksi keskeinen keino päästövähennysten kustannustehokkaaseen saavuttamiseen on päästökaupan ohjausvaikutuksen vahvistaminen, ml. päästökaupan soveltamisalan laajentamisen ja päästökaton jyrkemmän alenemisen kautta. Joustomekanismien käytön mahdollisuuksia ilmastotoimien kustannustehokkuuden lisäämiseksi tulisi tarkastella sekä kansainvälisesti että EU-tasolla. Suomi pitää tärkeänä, että ilmastokysymykset ovat osa EU:n tulevaa strategista ohjelmaa ja että ilmastonäkökulma huomioidaan vahvemmin kaikilla keskeisillä politiikka-alueilla, mm. EU:n monivuotisissa rahoituskehyksissä. Suomi pitää tärkeänä kiertotalouden ja biotalouden roolia ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Suomi korostaa EU-lainsäädännön merkitystä tehokkaiden päästövähennystoimien aikaansaamiseksi. Liikennesektorin päästönormit ovat jatkossakin keskeinen instrumentti, jolla vaikutetaan autojen päästökehitykseen. EU-tason säädöksiä tarvitaan myös muilla sektoreilla, kuten työkoneiden päästöjen vähentämiseksi. EU:lla on myös tärkeä rooli uusien teknologioiden kehittämisessä. Merkittäviä teknologisia läpimurtoja tarvitaan esimerkiksi teollisuudessa prosessipäästöjen tuntuvaan vähentämiseen. Suomi pitää tärkeänä, että siirtymä vähähiiliseen yhteiskuntaan on oikeudenmukainen ja että siinä huomioidaan sosiaaliset ja alueelliset eriarvoisuudet, ja että tämä tulee huomioida erityisesti kansallisia ilmastopolitiikan toimia suunniteltaessa. Lisäksi Suomi pitää tärkeänä, että ilmastonmuutokseen varautuminen ja sopeutumistoimenpiteet ulotetaan yhteiskunnan kaikille sektoreille. 2) Päästöjä vähentävien investointien on tultava pääsääntöisesti yksityiseltä sektorilta. Millainen toimintaympäristö (enabling framework) edistää tarvittavia investointeja, ml. uusiin teknologioihin tutkimuksen ja innovaation kautta, sekä koulutukseen, ml. työvoiman uudelleenkouluttamiseen? Suomi korostaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoituksen lisäämistä vähäpäästöisen teknologian edistämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja ilmastokestävyyden lisäämiseen. Suomi katsoo, että näillä toimilla voidaan edistää myös kilpailukykyä, sillä Pariisin sopimuksen myötä vähäpäästöisten ratkaisujen kysyntä maailmanlaajuisesti on kasvanut entisestään. Suomi katsoo, että EU:n päästökauppadirektiivin mukainen innovaatiorahasto on käynnistettävä mahdollisimman nopeasti. 12(26) Suomi tukee ilmastorahoituksen valtavirtaistamista EU:n monivuotisiin rahoituskehyksiin siten että vähintään 25% rahoituksesta suunnataan ilmastotoimiin. EU-tasolla relevantteja rahoitusinstrumentteja tulee käyttää vähäpäästöisen teknologian ja muiden ilmastoratkaisujen edistämiseen. Tässä yhteydessä Suomi pitää tärkeänä, että luovutaan fossiilisen energian tukemisesta julkisilla varoilla.
13(26) Suomi korostaa, että valmisteilla on EU-tasolla monia pitkän aikavälin ilmastotavoitteita tukevia aloitteita. Kestävän rahoituksen paketti voi osaltaan edesauttaa yksityisen rahoituksen suuntaamista muun muassa ilmastotoimiin. Suomi katsoo, että yksityisen rahoituksen varmistamiseksi ilmaston kannalta tarpeellisiin investointeihin on luotava ennakoitava ja suunnitelmallinen ilmastopolitiikan kehys, mihin myös kuuluvat selkeät tavoitteet. Suomi toteaa, että ilmastokasvatus sisältyy kaikkiin koulutusjärjestelmätasoihin. Huomiota tulee kiinnittää erityisesti jatkuvaan kouluttautumiseen ja laaja-alaisen osaamisen edistämiseen. Pääasiallinen sisältö Pariisin sopimuksen mukaisesti kaikkien osapuolten tulee pyrkiä toimittamaan pitkän aikavälin ilmastostrategiansa YK:lle vuoteen 2020 mennessä. Tämä velvoite koskee sekä EU:ta että kaikkia jäsenmaita. EU:n pitkän aikavälin strategian on tarkoitus vahvistaa Euroopan johtavaa asemaa globaaleissa ilmastotoimissa ja esittää vision nettonollapäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla. Ehdotettu strategia ei kuitenkaan sisällä uusia politiikkaehdotuksia eikä siinä ehdoteta 2030 tavoitteiden muuttamista. Sen sijaan se asettaa suunnan EU:n energia- ja ilmastopolitiikalle ja hahmottelee, mikä voisi olla EU:n pitkän aikavälin panos Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteiden saavuttamiseksi. Strategia avaa jäsenmaiden välisen keskustelun pitkän aikavälin strategiasta, joka tulee toimittaa YK:n ilmastonsuojelun puitesopimukselle vuoteen 2020 mennessä. EU on laajalti saavuttamassa vuodelle 2020 asetetut tavoitteet päästöjen vähentämisestä sekä uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämisestä. Lisäksi sovittu energia- ja ilmastopolitiikan lainsäädäntö antaa edellytykset saavuttaa EU:n Pariisin sopimuksen alainen tavoite vähentää päästöjä vähintään 40 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 1990. Tosiallisesti päästöt vähenevät 45 %, mikäli lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Nykyinen politiikka vaikuttaa myös vuoden 2030 jälkeen ja johtaa noin 60 % päästövähennykseen vuoteen 2050 mennessä. Tämä ei kuitenkaan ole EU:lta riittävä panos Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siirtyminen kohti nettonollapäästöistä taloutta edellyttää muutoksia kaikilla toimialoilla, mutta määrällisesti erityisesti energian tuotannossa ja käytössä, joka vastaa yli 75 % EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Tulevaisuuden vähäpäästöinen energiajärjestelmä perustuu toimintavarmaan, kestävään, markkinalähtöiseen ja yleiseurooppalaiseen lähestymistapaan. Tulevaisuuden energiajärjestelmä tulee integroimaan muun muassa sähkö-, kaasu-, kaukolämpö- ja liikennejärjestelmiä, samalla kun älyverkot mahdollistavat kuluttajan keskeisen roolin. Muutoksen mahdollistaminen edellyttää innovaatioita eri sektoreilla sekä eri sektoreilla hyödynnettävissä teknologioissa kuten tekoäly, informaatio- ja viestintäteknologiat ja bioteknologia. Strategiaehdotuksessa tarkastellaan kahdeksaa erilaista skenaariota Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikkien skenaarioiden lähtökohta on vuodelle 2030 sovitut energia- ja ilmastopolitiikat ja -tavoitteet. Kaikissa kahdeksassa skenaariossa pohjalla on kustannustehokkaita politiikkatoimia, kuten uusiutuvan energian voimakas lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen. Kaikissa skenaarioissa biomassan ja
14(26) jätteiden hyödyntäminen sekä bioenergian käyttö kasvaa nykyisestä (2015). Viidessä skenaariossa tarkastellaan erilaisia teknologioita ja toimia, jotka edistävät siirtymää kohti nollapäästöistä taloutta. Skenaariot eroavat siinä, kuinka voimakkaasti niissä hyödynnetään sähköistymistä, vetyä, sähköstä tehtäviä polttoaineita sekä siinä, mikä energiatehokkuuden ja kiertotalouden rooli päästövähennysten tuottamisessa. Kaikissa skenaarioissa sähkön kulutus lisääntyy eri sektoreiden sähköistymisen seurauksena, mutta skenaarioiden välillä on huomattavia eroja. Nämä viisi skenaariota johtavat hieman yli 80 % päästövähennykseen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990, kun maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (land use, land use change and forestry, LULUCF) ei oteta huomioon. Mikäli LULUFC sektori, joka absorboi enemmän hiilidioksidia kuin päästää, lasketaan mukaan, nettopäästövähennys vuoteen 2050 mennessä on n. 85 % verrattuna vuoteen 1990. Kuudes skenaario yhdistää kaikki viisi edellä mainittua vaihtoehtoa, mutta pienemmässä määrin. Tässä skenaariossa saavutetaan 90 % vähennyksen nettopäästöissä (sisältäen LULUCF sektorin) vuonna 2050 verrattuna vuoteen 1990. Hiilineutraalisuutta ei saavuteta vuonna 2050, sillä joitakin päästöjä jää edelleen jäljelle, erityisesti maataloussektorille. Seitsemäs ja kahdeksas skenaario tarkastelevat nettonollapäästöjen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä, minkä jälkeen nettopäästöt ovat negatiiviset. Seitsemännessä skenaariossa korostuu nollapäästöisten energialähteiden ja energiatehokkuuden voimakas kasvu ja lisäksi negatiivisia päästöjä saadaan hyödyntämällä bioenergiaa yhdessä hiilentalteenottoteknologian kanssa (carbon capture and storage, CCS). Kahdeksas skenaario rakentuu samoille elementeille kuin edellinen sillä erotuksella, että siinä arvioidaan vahvan kiertotalouden ja vähähiilisempien kulutustottumusten potentiaalista roolia. Lisäksi skenaariossa tarkastellaan maankäyttösektorin nielujen vahvistamista ja sen vaikutusta tarpeeseen hyödyntää teknologiaa negatiivisten päästöjen tuottamisessa. Skenaariotarkastelut osoittavat, että nettonollapäästöjen saavuttaminen edellyttää teknologisen potentiaalin ja kiertotalouden maksimointia sekä laajamittaista luonnon hiilinielujen hyödyntämistä sekä muutoksia liikkumistottumuksissa. Komissio esittää seitsemän strategista osa-aluetta, joihin polku kohti nettonollapäästöistä taloutta vuoteen 2050 mennessä voisi perustua: Energiatehokkuuden tuomien hyötyjen maksimointi, mukaan lukien nollapäästöiset rakennukset: Energiatehokkuustoimilla tulee olla keskeinen rooli nettonollapäästöjen saavuttamisessa ja energiakulutuksen tulisi puolittua vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Energiatehokkuudella on keskeinen rooli niin teollisuuden kuin rakennussektorin päästöjen vähentämisessä. Uusiutuvan energian ja sähköistymisen maksimaalinen hyödyntäminen Euroopan energiatuotannon hiilestä irtautumisessa: Kaikissa esitetyissä skenaarioissa energiajärjestelmän sähköistyminen etenee huomattavasti huomioiden kuluttajien energiankäyttö, päästöttömien polttoaineiden tuotanto ja teollisuuden raaka-aineet. Muun muassa kemianteollisuuden raaka-aineiden tuotannossa esimerkiksi maakaasusta tai biomassasta voidaan tulevaisuudessa hyödyntää CCU- ja CCS-teknologioita (hiilidioksidin talteenotto ja käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi). Puhtaaseen energiaan siirtyminen johtaa systeemiin, jossa energiantuotanto pohjautuu pitkälti uusiutuvaan energiaan. Tämä lisää samalla EU:n energiaturvallisuutta ja vähentää tuontiriippuvuutta. Uusiutuvan energian laajamittainen hyödyntäminen lisää sähköistymistä ja johtaa tuotannon hajaantumiseen. Vuoteen 2050 mennessä sähkön osuus loppuenergian kysynnästä vähintään kaksinkertaistuu ja sähköntuotanto voi kasvaa jopa 2,5 kertaiseksi nykytilanteeseen verrattuna. Vuoteen 2050 mennessä yli 80 % sähköntuotannosta perustuu uusiutuviin energialähteisiin ja yhdessä ydinenergian
15(26) kanssa se muodostaa perustan Euroopan hiilivapaalle sähköjärjestelmälle. Hajaantunut ja laajasti uusiutuvaan energian perustuva sähköntuotanto edellyttää älykkäämpää ja joustavampaa järjestelmää. Vetyteknologialla ja power-to-x teknologioilla (energiankäytön sähköistämiseen liittyvät teknologiat) voi olla merkittävä rooli puhtaaseen energiaan siirtymisessä. Puhtaan, turvallisen ja yhdistetyn liikkumisen omaksuminen: Kaikkien liikennemuotojen tulee edistää liikennesektorin vähähiilitavoitetta. Liikenteen sähköistyminen yhdistettynä uusiutuvalla energialla tuotettuun sähköön on tärkeää, mutta yksinään se ei riitä. Niissä liikennemuodoissa, joissa ei sähköistämällä voida vähentää päästöjä, vaihtoehtoiset polttoaineet ovat tärkeässä roolissa. Lisäksi liikenteen energiatehokkuuden parantaminen on tärkeää. Kaupunkialueilla kaupunkisuunnittelu, turvalliset pyöräily- ja kävelytiet, puhdas julkinen liikenne, uudet jakeluteknologiat ja liikenteen palveluistaminen muuttavat liikkumista. Kilpailukykyinen teollisuus ja kiertotalous päästövähennysten keskeisinä mahdollistajina: Resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta tulee kehittää, jotta EU:n teollisuus säilyttää asemansa yhtenä tehokkaimmista globaalilla tasolla. Monien teollisuustuotteiden tuotannon energiantarve ja prosessipäästöt tulevat laskemaan, erityisesti kasvavan kierrätyksen kautta. Myös teollisen tuotannon sähköistyminen, vetyteknologia ja biomassan käyttö voivat vähentää päästöjä. Lisäksi voidaan hyödyntää muun muassa hiilidioksidin talteenottoa ja käyttöä (CCU). Materiaalitarpeen väheneminen uusiokäytön ja kierrätyksen kautta lisää kilpailukykyä, luo bisnesmahdollisuuksia ja vaatii vähemmän energiaa, vähentäen samalla saasteita ja kasvihuonekaasupäästöjä. Erityisen tärkeää on harvinaisten materiaalien kierrättäminen. Myös uusilla materiaaleilla ja kuluttajien valinnoilla on tärkeä merkitys. Älykkään verkon ja yhteyksien riittävä kehittäminen: Lisääntyvä rajat ylittävä ja alueellinen yhteistyö mahdollistaa täyden hyödyn saamisen Euroopan talouden modernisaatiosta ja muutoksesta. Oikea-aikaiseen Euroopan laajuiseen liikenne- ja energiaverkon toteuttamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Täysi hyöty biotaloudesta ja tarvittavien nielujen luominen: Kestävästi tuotetulla biomassalla on tärkeä rooli nettonollapäästöjen tuottamisessa. Biomassaa voidaan hyödyntää suoraan lämmöntuotannossa sekä muuntamalla biopolttoaineiksi ja biokaasuksi. Lisäksi biomassa voi korvata hiili-intensiivisiä materiaaleja, erityisesti rakentamisessa. Nettonollapäästöjen saavuttaminen edellyttää kasvavaa biomassan käyttöä. Vaikka kestäviä metsänhoitomenetelmiä kehitettäisiin, Euroopan metsät eivät yksinään riitä tuottamaan tarvittavaa määrää ilman, että hiilinielut pienenevät merkittävästi ja ekosysteemipalvelut heikkenevät, mitä tulee välttää. Maatalous tulee aina tuottaman muita kasvihuonekaasupäästöjä kuin hiilidioksidia, mutta näitä voidaan vähentää merkittävästi vuoteen 2050 mennessä tehokkaiden ja kestävien tuotantomenetelmien ansiosta. Maatalousmaalla on myös merkittävä potentiaali sitoa ja varastoida hiiltä. Metsittämisellä voidaan edelleen lisätä hiilen sidontaa hyödyttäen samalla biodiversiteettiä, maaperää ja vesistöjä sekä lisäten biomassan saatavuutta myöhemmin. Nielujen ylläpidolla ja vahvistamisella on keskeinen merkitys jäljelle jäävien päästöjen kompensoimisessa. Jäljelle jääneiden päästöjen poistaminen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia hyödyntäen: CCS-teknologia on välttämätön nettonollapäästöjen saavuttamiseksi, erityisesti energiaintensiivisessä teollisuudessa ja siirryttäessä kohti hiilivapaata vetytuotantoa. Yhdistettynä biomassan käyttöön, CCS-teknologialla voidaan tuottaa negatiivisia päästöjä. Yhdessä maankäyttösektorin nielujen kanssa, tällä voidaan kompensoida jäljelle jääneet päästöt. Teknologia ei ole vielä kaupallistunut johtuen teknologian demonstraation puutteesta, taloudellisesta kannattomuudesta, lainsäädännöllisistä esteistä joissakin jäsenmaissa sekä yleisen hyväksyttävyyden puutteesta. Jotta teknologia saadaan käyttöön, tutkimus-, innovaatio ja demonstraatiotoimia on vahvistettava. Lisäksi tarvitaan uutta infrastruktuuria, mukaan
16(26) lukien kuljetus- ja varastointiverkostoa. Tämä vaatii aikaa, ennakointia ja koordinoitua suunnittelua. Tiedonannon mukaan EU on jo aloittanut muutoksen kohti ilmastoneutraalia yhteiskuntaa ja johtaa globaaleja pyrkimyksiä tätä kohti. Vastauksena IPCC:n 1,5 asteen erikoisraporttiin ja edistääkseen ilmaston tasapainottamista tällä vuosisadalla, EU:n tulee olla ensimmäisten joukossa nettonollapäästöjen saavuttamisessa 2050 ja toimia suunnannäyttäjänä. Tämä tarkoittaa, että EU:n on edelleen tehostettava ilmastotoimiaan. Vaikka EU ei voi yksin pysäyttää ilmastonmuutosta, sille on tärkeää saavuttaa nettonollapäästöt vuosisadan puoliväliin mennessä ja osoittaa omalla esimerkillään, että nettonolla voi kulkea käsikädessä hyvinvoinnin kanssa. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio esittää joukon ensisijaisia prioriteetteja, joiden tulisi ohjata kohti ilmastoneutraalia yhteiskuntaa: Puhtaaseen energiaan siirtymisen nopeuttaminen, varmistaen samalla kilpailukykyiset energiahinnat Kansalaisten ja kuluttajien keskeisen roolin tunnistaminen ja vahvistaminen energiamurroksessa Siirtyminen hiilivapaaseen, yhdistettyyn ja automatisoituun liikkumiseen EU:n teollisuuden kilpailukyvyn vahvistaminen tutkimuksen ja innovaatioiden kautta kohti digitaalista kiertotaloutta, joka vähentää uusien materiaaliriippuvuuksien syntyä Kestävän biotalouden edistäminen, maatalouden, eläintuotannon, vesiviljelyn ja metsätalouden monipuolistaminen, tuottavuuden lisääminen samalla kun sopeudutaan ilmastonmuutokseen, sekä luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon varmistaminen Infrastruktuurin vahvistaminen ja sen ilmastokestävyyden lisääminen, sähkö-, kaasu- ja lämpöverkkojen sopeuttaminen tulevaisuuden tarpeisiin älykkäiden ja digitaalisten ja kyber-turvallisten ratkaisujen avulla Lähitulevaisuuden tutkimuksen, innovaatioiden ja yrittäjyyden lisääminen nollapäästöisten ratkaisujen kehittämiseksi vahvistaen EU:n johtajuutta Kestävän rahoituksen ja investointien mobilisoiminen ja suuntaaminen, vihreään infrastruktuuriin investoiminen Inhimilliseen pääomaan investoiminen Ilmasto ja energiapolitiikan huomioiminen keskeisissä kasvua lisäävissä ja tukevissa politiikoissa Sosiaalisesti reilun muutoksen varmistaminen EU:n kansainvälisten pyrkimysten jatkaminen kaikkien suurten ja kasvavien talouksien mukaan saamiseksi ja positiivisen momentumin luomiseksi globaalin kunnianhimon vahvistamisessa Euroopan komissio kehottaa Eurooppa-neuvostoa, Euroopan parlamenttia, Euroopan alueiden komiteaa sekä Euroopan talous ja sosiaalikomiteaa käsittelemään EU:n visiota hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä. Jotta voidaan valmistella Euroopan tulevaisuutta käsittelevää Eurooppa-neuvoston kokousta Sibiussa 9.5.2019, kaikkien relevanttien neuvostokokoonpanojen tulisi käydä laaja poliittinen keskustelu oman politiikka-alansa panoksesta yleiseen visioon. Vuoden 2019 alkupuoliskolla Euroopan komissio tulee käymään keskusteluja kaikkien jäsenmaiden kanssa. Komissio korostaa myös tarvetta keskusteluun muiden toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöt, yritysmaailma, kaupungit ja yhteisöt sekä yksityiset kansalaiset, kanssa. Euroopan-laajuisen keskustelun tulisi mahdollistaa kunnianhimoisen pitkän aikavälin suunnitelman hyväksyminen ja lähettäminen vuoden 2020 alkuun mennessä YK:lle. Lisäksi EU:n tulisi laajentaa yhteistyötä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa, jotta kaikki Pariisin sopimuksen osapuolet laativat ja lähettävät pitkän aikavälin suunnitelman vuoteen 2020 ottaen huomioon IPCC:n 1,5 asteen raportin.
17(26) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely - Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely (EU23) Ympäristöjaosto 25.2.2019 EU-ministerivaliokunta 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Taloudelliset vaikutukset - Modernisointi ja hiilestä irtautuminen laittaa liikkeelle merkittävästi uusia investointeja. Tällä hetkellä noin 2 % EU:n bruttokansantuotteesta investoidaan energiajärjestelmään ja siihen liittyvään infrastruktuuriin. osuuden tulisi kasvaa 2,8 %:iin (mikä vastaa n. 520-575 miljardin euron vuosittaista investointia) nettonollapäästöjen saavuttamiseksi. Jotkin vaihtoehdot, kuten nopea muutos kohti kiertotaloutta tai käyttäytymisen muutokset, voivat vähentää lisäinvestointien tarvetta. Saamaan aikaan voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä terveydenhoitokuluissa, sillä päästöjen vähentäminen vähentää myös ilmansaasteita. Nettonollapäästöjen saavuttaminen voi vähentää ennenaikaisia kuolemia Euroopassa yli 40 % ja terveyshaittojen aiheuttamia kustannuksia noin 200 miljardia vuosittain. Kokonaisuudessaan hiilineutraaliin yhteiskuntaa siirtyminen on taloudellisilta vaikutuksiltaan positiivinen, vaikka merkittäviä lisäinvestointeja tarvitaan kaikilla sektoreilla. EU:n talouden odotetaan yli kaksinkertaistuvan, vaikka se saavuttaisi hiilineutraliteetin. Nettonollapäästöihin johtavalla polulla arvioidaan olevan enintään 2 %:n positiivinen vaikutus bruttokansantuotteeseen vuonna 2050 verrattuna siihen, mihin nykyinen politiikka johtaisi. Arvio ei sisällä hyötyjä, joita saadaan vältetyistä tuhoista, joita ilmastonmuutos aiheuttaa, ja niihin liittyvistä sopeutumisen kustannuksista. Siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan lisää vihreitä työpaikkoja. Toisaalta joillakin aloilla työpakkoja vastaavasti häviää. Tämä saattaa lisätä sosiaalisia ja alueellisia eroja. Sen vuoksi prosessia on hallittava hyvin, jotta saavutetaan reilu ja sosiaalisesti hyväksyttävä muutos kaikille. EU:n budjetti sekä työllisyys- ja koheesiopolitiikka voivat vähentää taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia eroja unionin sisällä. Komission tiedonannossa ei ole esitetty maakohtaisia arvioita taloudellisista vaikutuksista.
Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät 18(26) - Asiakirjat 6347/19 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Marjo Nummelin, Ympäristöministeriö, marjo.nummelin@ym.fi, +358 295 250 227 Riikka Siljander, Ympäristöministeriö, riikka.siljander@ym.fi, +358 29 525 0036 EUTORI-tunnus EU/2018/1797 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2019-00058 YSO Saarnilehto Merja(YM) 26.02.2019 19(26) Asia Eurooppalaisen ohjausjakson viherryttäminen. Näkemysten vaihto Kokous Ympäristöneuvosto 05.03.2019 U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Ympäristöneuvosto käy 5.3. näkemysten vaihdon eurooppalaisen ohjausjakson viherryttämisestä puheenjohtajan taustamuistion ja kysymysten pohjalta. Suomen kanta Suomi pitää tärkeänä ja ajankohtaisena komission vuotuisen kasvuselvityksen painotusta korkealaatuisiin investointeihin sekä pyrkimystä lisätä talouden tuottavuutta ja kestävää kasvua niiden avulla. Suomi tukee komission, puheenjohtajan ja Eurooppa-neuvoston näkemystä siitä, että eurooppalaisessa ohjausjaksossa on otettava nykyistä vahvemmin huomioon investointien vaikutus kestävän kasvuun ja siihen tarvittavien rakenneuudistusten saavuttamiseen. Suomi pitää tervetulleena vuoden 2019 ohjausjaksosyklin maaraporttien liitettä, joissa käsitellään jäsenvaltion investointiprioriteetteja EU:n uuden rahoituskehyksen (2021-2027) koheesiorahoitukseen liittyen. Suomi katsoo, että prioriteeteissa on huomioitava myös vähähiilisyyteen ja kiertotalouteen sekä luonnon toimintakykyyn liittyvää investointitarvetta. Suomi katsoo, että kestävän kasvun toteutumisesta tulisi huolehtia sekä suorilla investoinneilla että laajemmin kestävällä budjetoinnilla kuin myös selkeällä ja läpinäkyvällä budjetin käytön valvonnalla. Suomessa kestävän kehityksen budjetointi mahdollistaa kestävien investointien läpinäkyvyyden ja parantaa niiden seurattavuutta. Yksittäisten investointien kohdalla tulee huolehtia riittävästä vaikutusarvioinnista ja riskien hallinnasta sekä kiinnittää huomiota investointien kustannustehokkuuteen. Myös riittävät rahoitusvälineet toteutuneiden riskien ja vahinkojen korjaamiseen ovat tärkeässä roolissa.
20(26) Pääasiallinen sisältö Komissio julkaisi vuotuisen kasvuselvityksen (AGS 2019) marraskuussa 2018. Kasvuselvityksessä komissio korostaa tarvetta korkealaatuisiin investointeihin, jotka lisäävät tuottavuutta, toteuttavat rakenteellisia uudistuksia, parantavat institutionaalista toimintakykyä sekä vahvistavat osallisuutta. Kasvuselvitys on osa eurooppalaista ohjausjaksoa, johon myös EU:n jäsenvaltiot suoraan osallistuvat. Kasvuselvitystä koskevissa päätelmissä joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvosto totesi tarpeelliseksi kehittää sisämarkkinoita nykyistä vihreämpään suuntaan. Ympäristöneuvosto keskustelua varten puheenjohtaja nostaa taustapaperissaan esiin ilmastotavoitteiden edellyttämän tarpeen irrottaa talouden kasvu energian ja luonnonvarojen käytön kasvusta ja varmistaa näin Euroopan kilpailukyky myös globaalisti. Erityisenä haasteena monissa jäsenvaltioissa puheenjohtaja näkee liikenteen infrastruktuurin sekä investoinnit älykkääseen, kestävään ja turvalliseen liikkumiseen. Puheenjohtaja korosta myös hyvin toimivien julkisten instituutioiden roolia kasvun tukijoina sekä uudistusten toteuttamisedellytysten luojana. Perustelut nykyistä kestävämpään kasvuun siirtymiselle ovat olleet painavia. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin (World Economic Forum) mukaan suuri osa kaikkien merkittävimmistä taloudellisista ja yhteiskunnallisista riskeistä liittyy suoraan luontopääoman (ilmasto, ilman laatu, vedet, maaperä, luonnon monimuotoisuus) heikkenemiseen. Vastaavasti Euroopan komissio arvioi esim. kiertotalouteen siirtymisen tuovan yrityksille 600 mrd. euron vuotuiset säästöt sekä samalla vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä 2-4 prosentilla. Yksityinen sektori seuraa jo tiiviisti ympäristöön ja ilmastoon liittyviä haasteita ja on siirtymässä kohti kestävämpää rahoitusta. Puheenjohtaja esittää, että vihreiden ja kestävien investointien tulee olla EU:n budjetoinnin keskeisiä prioriteetteja jatkossakin. Puheenjohtaja myös katsoo, että eurooppalainen ohjausjakso on vahva väline, joka tukee muutosta kohti uusien kasvumahdollisuuksien toteutumista. EU:n pitkän aikavälin tavoitteiden ja niitä tukevien vähähiilisyyttä ja kiertotaloutta vauhdittavien investointien toteutuminen edellyttää kuitenkin nykyistä integroidumpaa lähestymistapaa ja systeemisiä muutoksia, myös alueellisella ja paikallisella tasolla. Puheenjohtajan kysymykset 1) Miten EU:n ja jäsenmaiden talousarvioissa tulisi huomioida kestävyys vuoden 2020 jälkeisten investointien osalta, ja millaisia työkaluja kansallisella tasolla tulisi kehittää kestävien investointien edistämiseksi? 2) Miten voitaisiin varmistaa siirtyminen vihreämpään talouteen oikeanlaisten hallinnollisten uudistusten avulla ympäristöalalla? EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely -
21(26) Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely (EU23) Ympäristöjaosto 25.2.2019 EU-ministerivaliokunta 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) Suuri valiokunta 1.3.2019 (ympäristöneuvoston asiat) Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema - Taloudelliset vaikutukset - Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät - Asiakirjat 6260/19 Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Merja Saarnilehto, YM, p. +358 295250259 EUTORI-tunnus EU/2018/1770 Liitteet Viite
Ympäristöministeriö PERUSMUISTIO YM2019-00059 YSO Nurmi Eeva(YM) 26.02.2019 22(26) Asia Hormonitoimintaa häiritseviä aineita koskeva Euroopan unionin toimintakehys - periaatekeskustelu Kokous Ympäristöneuvosto 05.03.2019 U/E/UTP-tunnus E 104/2018 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Euroopan komissio antoi 7.11.2018 tiedonannon koskien toimia hormonitoimintaa häiritsevien aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi EU:ssa (COM(2018) 734 final). Tiedonannosta on keskusteltu neuvoston ympäristötyöryhmässä marraskuussa 2018 ja tammikuussa 2019. Ympäristöneuvostossa käydään periaatekeskustelu puheenjohtajan kysymysten pohjalta. Suomen kanta Suomi pitää tarpeellisena uutta strategiaa hormonitoimintaa häiritsevien aineiden aiheuttamien riskien vähentämiseksi EU:ssa. Suomi toivoo komissiolta konkreettisten tavoitteiden kirjaamista ja selkeää aikataulua, erityisesti koskien toimivuustarkastusta. Kysymys 1: Suomen näkemyksen mukaan paras menettelytapa yhtenäisten toimintakehyksen kehittämiseksi hormonitoimintaa häiritseville aineille EU:ssa olisi seitsemännen ympäristöohjelman mukaisen myrkyttömän ympäristön strategian nopea antaminen. Koska kemikaalien ympäristö- ja terveysriskien vähentämiseksi on tarpeen huomioida kemikaalien yhteisvaikutukset (ns. cocktail-vaikutukset) olisi tarpeellista käsitellä samassa strategiassa hormonitoimintoja häiritsevät aineet ja muut ympäristön ja ihmisen altistumista aiheuttavat kemikaalit. Kysymys 2. Lyhyellä aikavälillä seitsemännen ympäristöohjelman toimenpiteiden ja tavoitteiden saavuttamista edistettäisiin Suomen mukaan parhaiten seuraavin toimin: - Komission tiedonannossaan lupaaman säädösten toimivuustarkastelussa tulisi tunnistaa kaikki ne EU:n säädökset, joihin määritelmä ja kriteerit hormonitoimintaa häiritseville aineille tulisi sisällyttää. Lisäksi komission ja jäsenmaiden pitäisi sitoutua aikatauluihin, joilla säädösmuutokset toteutetaan.
23(26) - Kriteerit hormonitoimintaa häiritsevien aineiden tunnistamiseksi tulisi sisällyttää ainakin leluja, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja ja kosmeettisia valmisteita koskeviin säädöksiin. Lisäksi kolmansista maista tulevien kuluttajatuotteiden sisältämiin hormonitoimintaa häiritseviin aineisiin tulisi kiinnittää huomiota. - Hormonitoimintaa häiritsevien aineiden tunnistukseen käytettävien kriteereiden tulisi olla yhtenäiset kaikissa säädöksissä, koska kemikaalin vaaraominaisuus ei riipu sen käyttötarkoituksesta. Sen sijaan eri säädöksissä voi olla erilaisia riskinhallintatoimia hormonitoimintaa häiritseviksi tunnistetuille aineille, koska mahdollinen riski ihmisen ja ympäristön altistumiselle vaihtelee käyttötarkoituksen mukaan. - Aineiden arviointi voitaisiin tehdä ryhmittäin, jolloin estettäisiin siirtyminen käyttämään kemiallisesti samankaltaisia aineita, joiden vaikutukset ovat mahdollisesti samat (esimerkiksi bisfenoli A:n korvaaminen bisfenoli S:llä tai bisfenoli F:llä). - REACH-asetuksen artiklan 57 (f) mukaan hormonitoimintoja häiritsevät aineet voidaan tunnistaa erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi (SVHC), jos ne aiheuttavat samantasoista huolta kuin syöpävaaralliset, perimää vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet (CMR) tai hitaasti hajoavat, biokertyvät ja myrkylliset (PBT) tai erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin voimakkaasti biokertyvät aineet (vpvb). Hormonitoimintoja häiritseville aineille voitaisiin tehdä tämän kriteerin selkeät soveltamisohjeet SVHC-tunnistuksen helpottamiseksi. - Vaihtoehtoisia menetelmiä eläinkokeille pitäisi kehittää nopeammin ja tutkimuksen rahoitusta niille olisi lisättävä. Eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä ei vielä ole olemassa kaikkein monimutkaisempien toimintojen, kuten lisääntymisen, tutkimiselle. Kosmeettisia valmisteita koskevassa asetuksessa on eläinkoekielto, ja jos tietylle aineelle ei ole muuta käyttöä, on sen mahdollisten hormonaalisten vaikutusten tunnistaminen vaikeaa. - Jotta ympäristön altistumista ja ympäristön kautta tapahtuvaa ihmisen altistumista hormonitoimintaa häiritseville aineille voitaisiin riittävästi arvioida, voitaisiin selvittää olemassa olevien säädösinstrumenttien (esimerkiksi vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen tarkkailulista) käyttöä tiedon hankkimiseksi. - Erityisesti kuluttajille suunnattua riskikommunikaatiota tulee tehostaa. Julkisessa keskustelussa sekoittuvat usein vaaran ja riskin käsitteet, mikä aiheuttaa epäselvyyttä kemikaalien todellisista vaikutuksista ympäristöön tai terveyteen. - Pääasiallinen sisältö Komission tiedonannon sisältöä on kuvattu E-kirjeessä E 104/2018 vp. Puheenjohtajan ympäristöneuvostoa varten tuottamassa asiakirjassa kuvataan lyhyesti komission tiedonannon sisältö ja tavoitteet sekä asian käsittelyn neuvoston ympäristötyöryhmässä. Tiedonannosta on keskusteltu neuvoston ympäristötyöryhmässä marraskuussa 2018 ja tammikuussa 2019. Jäsenmaat kritisoivat tiedonantoa konkreettisuuden ja aikataulujen puutteesta sekä kunnianhimottomuudesta. Jäsenmaat myös peräänkuuluttivat seitsemännessä ympäristöohjelmassa luvattua strategiaa myrkyttömästä ympäristöstä, joka komission olisi pitänyt antaa viimeistään 2018. Ympäristöneuvoston periaatekeskustelun pohjaksi puheenjohtaja on esittänyt kaksi kysymystä: Kysymys 1. Kun lähtökohtana ovat kokemukset, joita on saatu ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun tähtäävän EU:n alakohtaisen kemikaalilainsäädännön soveltamisesta, mikä on mielestänne paras toimintatapa hormonitoimintaa häiritseviä aineita koskevan johdonmukaisen EU:n toimintakehyksen luomiseksi?