1 LUPAPÄÄTÖS Nro 131/12/1 Dnro PSAVI/33/04.08/2011 Annettu julkipanon jälkeen 5.12.2012 ASIA HAKIJA Iso-Kinttaissuon turvetuotantoalueen ympäristölupa sekä toiminnanaloittamislupa, Pudasjärvi ja Yli-Ii Vapo Oy PL 22 40101 Jyväskylä
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Toimintaa koskevat luvat, lausunnot, sopimukset, alueen kaavoitustilanne ja YVA... 3 Toiminta... 4 Yleiskuvaus toiminnasta... 4 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön... 6 Pöly... 7 Melu... 8 Liikenne... 8 Varastointi ja jätteet... 9 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)... 9 Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön... 9 Tuotantoalueen nykytila... 9 Asutus ja maankäyttö... 10 Suojelukohteet ja pohjavesialueet... 11 Vesistö... 11 Vaikutus pintavesiin... 13 Kalasto ja kalastus... 15 Ympäristöriskit... 16 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu... 17 Vahinkoja estävät toimenpiteet... 17 Kalatalousmaksu... 17 Hakijan perustelut toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta... 17 HAKEMUKSEN KÄSITTELY... 18 Hakemuksen täydennykset... 18 Hakemuksesta tiedottaminen... 18 Lausunnot... 18 Muistutukset ja mielipiteet... 20 Hakijan vastine... 23 MERKINTÄ... 24 A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U... 25 Ympäristöluparatkaisu... 25 Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta... 25 Lupamääräykset... 25 Häiriö- ja poikkeustilanteet... 27 Luvan voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen... 28 Luvan voimassaolo... 28 Lupamääräysten tarkistaminen... 29 RATKAISUN PERUSTELUT... 29 Luvan myöntämisen edellytykset... 29 Hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelut... 31 Perustelut toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta... 31 Lupamääräysten perustelut... 31 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 33 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 34 LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN... 34 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 34 KÄSITTELYMAKSU... 34 Ratkaisu... 34 Perustelut... 35 Oikeusohjeet... 35 MUUTOKSENHAKU... 36
3 HAKEMUS Vapo Oy on 15.2.2011 aluehallintovirastoon saapuneella ja sittemmin täydentämällään hakemuksella pyytänyt ympäristölupaa Iso-Kinttaissuon 259,6 ha:n suuruisen uuden alueen turvetuotantoon Pudasjärven kaupungissa ja Yli-Iin kunnassa. Lisäksi lupaa haetaan toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Toiminnanaloittamislupaa haetaan rajoitettuna siten, että hankealueen aikanaan rakennetut vesienkäsittelyrakenteet voitaisiin saattaa asianmukaiseen kuntoon. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Toimintaa koskevat luvat, lausunnot, sopimukset, alueen kaavoitustilanne ja YVA Hakija on hakenut Iso-Kinttaissuon turvetuotantoalueelle vesien johtamislupaa Siuruanjokeen Pohjois-Suomen vesioikeudelta 29.7.1994. Asia määrättiin katselmustoimitukseen yhdessä muiden Siuruanjoen vesistöalueen jo katselmustoimitukseen määrättyjen turvetuotantohakemusten kanssa. Päätöksellään (nro 35/99/1) 2.7.1999 Pohjois-Suomen vesioikeus hylkäsi hakemuksen johtaa Iso-Kinttaissuon turvetuotantoalueen kuivatusvesiä Säynäjäojan kautta Siuruanjokeen. Vaasan hallinto-oikeuden 14.9.2000 antaman päätöksen mukaan vesioikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu. Edellä mainitussa vesioikeuden päätöksessä toiminnanharjoittaja velvoitettiin maksamaan luvattomasti johdettujen ja johdettavien kuivatusvesien aiheuttamasta Säynäjäojan ja Siuruanjoen kalastuksen tuoton vähentymisestä ja rantatilojen virkistyskäytön vaikeutumisesta korvauksia. Pohjois-Suomen vesioikeus antoi lisäksi lupamääräyksen, jossa turvetuotantoalueiden toiminnanharjoittajat yhteisesti määrättiin tekemään liettymäkartoitus Siuruanjoen pääuomassa ja niissä sivu-uomissa, joihin johdetaan vesiä kyseisiltä turvetuotantoalueilta. Tuotannonharjoittajien oli vuoden 2001 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle hakemusasiana esitys liettymien poistamiseksi. Tämä päätös koski myös Iso-Kinttaissuota. Vaasan hallinto-oikeus, vesioikeuden päätöksistä tehtyihin valituksiin 14.9.2000 antamillaan päätöksillä nro 39/3 47/3, pysytti kyseisen velvoitteen voimassa. Liettymäkartoitus tehtiin kesällä 2001 ja selvitys Siuruanjoen liettymäkartoituksesta sekä esitys kartoituksessa todettujen liettymien poistamiseksi toimitettiin Pohjois-Suomen ympäristölupavirastoon 21.12.2001.
Päätöksessään (nro 2/03/1) 14.1.2003 Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto ei määrännyt toiminnanharjoittajille toimenpiteitä Siuruanjoessa tai sen sivu-uomissa todettujen liettymien poistamiseksi. Sen sijaan eräiden turvetuotantoalueiden vesien laskukohdan alapuolisille lähivesialueille lisättiin liettymien seurantavelvoite. Kyseinen seurantavelvoite ei koskenut Iso-Kinttaissuota. Iso-Kinttaissuon alueella hakijalla on hallinnassa aluetta kaikkiaan 392,4 ha. Pudasjärven kaupungissa omistuksessa olevat tilat ovat Sivakka (RN:o 615-412-217-2) ja Vapo-Kalliosuo (RN:o 615-412-213-4) sekä Yli-Iin kunnassa tilat Iso-Kintassuo (RN:o 972-402-129-1), Vapoaapa (RN:o 972-404-57-1) ja tila RN:o 972-404-96-4. Alueella on voimassa ympäristöministeriön 17.2.2005 vahvistama Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntakaavassa Iso-Kinttaissuon alueella on merkintä viheryhteystarpeesta sekä ylimaakunnallisesti ja kansainvälisesti tärkeästä vaellusreitistä. Turvesoiden käytöstä on annettu yleinen kaavamääräys: Turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- ja kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon lopettamisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisen kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Alueella ei ole asema- tai yleiskaavaa. Koska Iso-Kinttaissuon turvetuotantohankkeen yhtenäiseksi katsottava tuotantopinta-ala on yli 150 hehtaaria, hankkeessa on suoritettu YVA-lain 4 :n 1 momentin ja YVA-asetuksen 6 :n 2d-kohdan (nykyisin 2e-kohta) mukainen ympäristövaikutusten arviointimenettely vuosien 2003 2009 aikana. Yhteysviranomainen on lausunnossaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta korostanut Siuruanjokivarteen keskittyvän turvetuotannon kokonaiskuormituksen kehityksen merkitsevyyttä uutta turvetuotantoa harkittaessa. Yhteysviranomainen on myös huomauttanut sellaisen vesienkäsittelyvaihtoehdon poisjättämisestä, jossa kesäaikana olisi käytetty kemikalointia ja muuna aikana pintavalutuskenttää. Yhteysviranomainen on lausunnossaan kehottanut hankkeesta vastaavaa ottamaan tähän vaihtoehtoon kantaa lupahakemusvaiheessa. Myös asfalttikenttäkuivausta olisi yhteysviranomaisen lausunnon mukaan tullut tarkastella mahdollisena vesienkäsittelymenetelmänä. 4 Toiminta Yleiskuvaus toiminnasta Iso-Kinttaissuon hankealue sijaitsee Yli-Iin kunnan Tannilan kylässä ja Pudasjärven kaupungin Siuruan kylässä. Iso-Kinttaissuo sijaitsee noin 20 km Yli-Iin kirkonkylästä koilliseen ja noin 2 km Tannila Pudasjärvi-seututien (nro 855) eteläpuolella. Iso-Kinttaissuon kuntoonpano turvetuotantoa varten on aloitettu vuosina 1981 1982, jolloin tuotantokelpoinen alue on lähes kokonaisuudessaan sarkaojitettu. Sarkaojittamatonta aluetta Iso-Kinttaissuolla on vain 10,3 ha.
Iso-Kinttaissuon alueella on olemassa tiestö. Sarkaojitusten yhteydessä Iso-Kinttaissuon alueelle on kaivettu lasku-, reuna- ja kokoojaojat sekä kaksi laskeutusallasta. 1990 luvun alkuvuosina alueella tehtiin ojitustöitä kaivamalla laskuoja ja tuotantoalueen eristysojat sekä parantamalla sarkaojitusta sekä kokooja- ja reunaojia. Myös alueen vesienkäsittelyrakenteita parannettiin muun muassa kaivamalla alueelle seitsemän uutta laskeutusallasta. Tuotantokelpoinen alue on valmisteltu tuotantokuntoon vuonna 1994, jolloin sarkaojitetut alueet on ruuvattu ja muotoiltu. Vuonna 1996 Iso- Kinttaissuolle on valmisteltu pintavalutuskenttä reunapenkereineen sekä kaivettu pintavalutuskentän jako-oja. Pintavalutuskenttää ei kuitenkaan ole otettu käyttöön. Iso-Kinttaissuo on saatavissa nopeasti ja vähäisillä toimenpiteillä tuotantokuntoon. Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan ja valmistellaan alueelle vesienkäsittelyrakenteet seuraavasti: pintavalutuskentän penkereiden tarkistus ja mahdollinen korotus tarvittaessa. pintavalutuskentälle asennettu pumppaamokaivo korvataan nykyaikaisemmalla kaivorakenteella. pumpun asennuksen ja kytkemisen jälkeen vesien johtaminen pintavalutuskentälle voidaan aloittaa. laskeutusaltaat puhdistetaan ja niiden patorakenteet ja pintapuomit korjataan/asennetaan. sarkaojien päisteputket ja lietteenpidättimet korjataan/asennetaan. pääosa varsinaisesta tuotantoalueesta on heinittynyt, minkä johdosta pintakerros muokataan ennen tuotannon aloitusta kevyesti kunnostusjyrsimellä. Tämän jälkeen alue on tuotantokunnossa. Turvetuotantoalue muodostuu kuudesta lohkosta, joiden tuotantoala on 246 ha ja neljästä auma-alueesta, joiden yhteisala on 13,6 ha. Tukikohta sijaitsee tuotantolohkon 3 pohjoispuolella. Iso-Kinttaissuolla on suunniteltu tuotettavan pääasiassa jyrsinturvetta. Tarvittaessa alueelta voidaan tuottaa myös palaturvetta, jota käyttävät pienemmät kunnalliset lämpökeskukset. Suon heikommin maatuneesta pintakerroksesta voidaan tuottaa jonkin verran ympäristöturvetta. Koko tuotantokelpoisen alueen keskimääräinen tuotantomäärä on noin 115 000 120 000 m³ vuodessa. Iso-Kinttaissuon hyödynnettävä turvemäärä on noin 1,4 milj. m 3, joka vastaa energiamäärältään noin 1,33 milj. MWh. Iso- Kinttaissuon arvioitu tuotantoaika valmisteluineen on 25 30 vuotta. Iso-Kinttaissuolla jyrsinturvetta tullaan tuottamaan pääsääntöisesti Hakumenetelmällä. Kasvu- ja ympäristöturvekäyttöön tarkoitetun heikosti maatuneen pintaturpeen tuotantomenetelmänä voidaan käyttää imuvaunu- tai mekaanista kokoojavaunumenetelmää. Myös tuotannon loppuvaiheessa, mataloituvilla kentillä, imu- tai mekaanisten kokoojavaunujen käyttö lisääntyy. Palaturve tuotetaan palaturpeen nostomenetelmällä ja kokoamisessa aumaan käytetään Haku-menetelmää. Energiaturve toimitetaan pääasiassa Oulussa sijaitseviin käyttökohteisiin. Vuosityöpaikoiksi muutettuna Iso-Kinttaissuon loppuvalmistelun, tuotannon ja kuljetusten suora työllistävyys on noin 15 henkilötyövuotta. Iso- Kinttaissuon turvetuotantoa tarvitaan osaltaan korvaamaan hakijan turvetuotannosta poistuvia tuotantoalueita. Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta 5
tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisen jälkeen. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esimerkiksi metsittäminen tai viljely. 6 Vesien käsittely ja päästöt vesistöön Puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Säynäjäojaan, joka laskee Siuruanjoen kautta Iijokeen ja edelleen Perämereen. Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet, yhdeksän pintapuomeilla varustettua laskeutusallasta ja pumppausallas sekä pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentälle johdetaan koko tuotantokelpoisen alueen vedet ympärivuotisesti. Pintavalutuskentän pinta-ala on 27,6 ha ja kaltevuus on 0,3 %. Valuntamatka pintavalutuskentällä on noin 500 metriä. Kentän turvesyvyys on keskimäärin 1,5 metriä. Pintavalutuskentän valuma-alue on 310 ha, mistä tuotantoalaa on 259,6 ha. Pintavalutuskentän ala on 8,9 % sen valuma-alueen alasta. Iso-Kinttaissuon tuotantoalasta suurin osa on sarkaojitettua ja pieni osa suosta on ojittamatonta. Iso-Kinttaissuon nykyinen kuormitus on laskettu erikseen sarkaojitetun ja ojittamattoman alueen osalta. Laskennassa on käytetty Pohjois-Suomen sarkaojitettujen ja ojittamattomien alueiden keskimääräistä veden laatua. Laskennassa käytetyt sarkaojitetulta alueelta lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet ovat 1 907 µg/l typpeä, 80 µg/l fosforia ja 8,4 mg/l kiintoainetta. Ojittamattomalta alueelta vastaavat pitoisuudet ovat 486 µg/l, 21 µg/l ja 2,4 mg/l. Näillä pitoisuuksilla ja Säynäjäojan alaosan valuma-alueen (61.491) vuosien 1990 2009 keskimääräisellä vuosivalumalla 11,8 l/s km 2 laskettu Iso-Kinttaissuon hankealueen nykyinen vuosikuormitus on esitetty alla olevassa taulukossa. Ala ha kiintoaine kg/vrk fosfori kg/vrk typpi kg/vrk sarkaojitettu 249,3 21,3 0,20 4,8 ojittamaton 10,2 0,25 0,002 0,05 Yhteensä 259,6 22 0,2 5 Iso-Kinttaissuon laskeutusaltaan vedenlaatua on tarkkailtu neljällä havaintokerralla vuosina 2004 2005. Veden kiintoainepitoisuus on ollut keskimäärin 5,3 mg/l, kokonaisfosforipitoisuus 77 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 3 500 µg/l. Näitä pitoisuuksia käyttäen alueen nykyinen kiintoainekuormitus olisi edellä laskettua pienempi ja kokonaistyppikuormitus suurempi. Koska suunniteltu tuotantoalue on lähes kokonaan sarkaojitettu, kuntoonpanovaiheen aiheuttama tyhjenemisvalunta on alueella jo tapahtunut eikä sitä enää tapahdu kuten kuntoonpantaessa luonnontilaista suota turvetuotantoon.
Iso-Kinttaissuon tuotantovaiheen kuormitus alapuoliseen vesistöön on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden vuosien 2000 2006 ominaiskuormituslukujen perusteella. Näiden ominaiskuormituslukujen perusteella arvioitu Iso-Kinttaissuon tuotantovaiheen vesistökuormitus on esitetty alla olevassa taulukossa. 7 Bruttokuormitus kg/vrk Nettokuormitus kg/vrk Kiintoaine Kok.P Kok.N Kiintoaine Kok.P Kok.N Alue 259 ha Talvi pv-kenttä 33 0,06 2,1 2 0,05 1,1 Kevät pv-kenttä 151 0,34 10,6 35 0,07 4,2 Kesä pv-kenttä 10 0,09 2,1 6 0,05 1,2 Syksy pv-kenttä 12 0,13 4,4 7 0,06 2,9 Vuosi kg/v 11 254 35 1 080 2 369 19 561 Tuotantovaiheessa kiintoainekuormitus kasvaisi 1,4-kertaiseksi verrattuna nykytilanteeseen. Ravinteiden osalta kuormitus puolestaan vähentyisi noin 50 % verrattuna nykytilanteeseen. Laskelmassa ei ole otettu huomioon pintavalutuskentän keskimääräistä suurempaa kokoa eikä pintavalutuksen ympärivuotisuutta. Turvetuotantoalueen kuormitus on voimakkaasti riippuvaista valuntaoloista. Ylivalumatilanteissa kuormitus voi hetkellisesti olla huomattavastikin keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi. Kesän kuivana aikana valunta saattaa loppua kokonaan, jolloin myöskään kuormitusta ei synny. Pöly Turvetuotannon päästöt ilmaan ovat lähinnä tuotannon ja lastauksen aikaista turpeen pölyämistä sekä tuotannon ja kuljetuksen aiheuttamia pakokaasupäästöjä. Pölynmuodostus ajoittuu pääasiallisesti kesän tuotantokaudelle. Pölyn muodostukseen ja leviämiseen vaikuttavat turpeen maatuneisuusaste ja kosteus, tuotantomenetelmä ja sääoloista erityisesti tuulen nopeus. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään aina lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Tuotannon eri työvaiheissa pölymuodostus ja leviäminen ympäristöön on erilaista. Kuormaus karheelta (keräily), aumaus ja lastaus ovat pölyäviä työvaiheita, koska kuivaa turvetta liikutellaan korkeussuunnassa. Muut tuotannon vaiheet, kuten jyrsiminen, kääntäminen ja karheaminen, muodostavat selvästi vähemmän pölyä, koska ne tapahtuvat kentän pinnassa eikä turvetta liikutella korkeussuunnassa ja koska käsiteltävä turve on kosteaa. Nykyaikaisella toisioerottimella varustetulla imuvaunulla ja mekaanisella kokoojavaunulla pölyäminen on melko vähäistä myös kuormausvaiheessa. Mittausten perusteella kokoojavaunun kokonaispölypäästön on arvioitu olevan 37 % Haku-menetelmän päästöstä. Turvepöly on lähes kokonaan orgaanista hajonnutta kasviainesta. Pölyhiukkasten kokojakauman on havaittu painottuvan yli 10 mm:n kokoisiin suuriin hiukkasiin, mutta pöly sisältää myös hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia. Tuotannon pölyämisen aiheuttama viihtyvyyshaitta ulottuu avoimessa maastossa noin 500 metrin etäisyydelle. Yli 1 000 metrin päässä tuotanto-
alueesta turvepöly ei enää sanottavasti lisää laskeumaa. Pienhiukkasten pitoisuuden on todettu pienenevän voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Pölyisimpien työvaiheiden (kuormaus, aumaus ja lastaus) aikana ja erityisesti sääolosuhteiden ollessa epäsuotuisat (inversio tai kova tuuli) pölyn leviämisalue saattaa olla suurempi. Tuulen suunnan vaihteluista johtuen pöly ei leviä jatkuvasti samaan suuntaan. Puuston on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. 8 Melu Melua syntyy työkoneista turvekentillä ja turpeen kuormauksesta. Melu ei ole jatkuvaa, koska tuotantopäiviä on vuodessa noin 30 50. Tuotantopäivinä turvekoneiden aiheuttamaa melua voi syntyä ympäri vuorokauden työvaiheista, tuotantotilanteesta ja säästä riippuen. Melu muistuttaa maatalouden harjoittamisesta syntyvää melua (lähinnä traktorit). Tuotantokoneiden lisäksi melua aiheuttaa raskas kuljetuskalusto. Turpeen toimitusaikana melu koostuu raskaan liikenteen ja kuormauskoneiden aiheuttamista äänistä ja vastaa liikennemelua. Myös toimitusaikana työmaalla voidaan työskennellä ympäri vuorokauden. Melun kokeminen riippuu muun muassa etäisyydestä, melulähteen ja kohteen välisestä korkeuserosta, säätilasta, maanpinnan laadusta, kasvillisuudesta ja siitä, onko välissä melun leviämistä estäviä maaston muotoja tai rakenteita. Turvetuotannosta aiheutuva meluhaitta on yleensä paikallista ja kuljetusten aiheuttama meluhaitta keskittyy pienten teiden ympäristöön. Valtateillä turpeen kuljetuksen aiheuttama melun lisäys jää vähäiseksi. Tutkimuksen mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat avoimessa maastossa hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle. Puuston on todettu vaimentavan äänen voimakkuutta tehokkaasti. Liikenne Energiaturve toimitetaan asiakkaille pääasiassa lämmityskaudella (loka huhtikuu) keskitetysti yhdessä tai kahdessa jaksossa. Vuosittainen toimitus (120 000 m 3 ) vastaa noin 1 000 rekan ajosuoritetta. Iso-Kinttaissuolle on olemassa kaksi turvetoimituksiin käytettävää tieyhteyttä, jotka tulevat Iso-Kinttaissuon pohjois- ja eteläosaan. Pohjoinen tieyhteys yhdistyy Yli-Tannilan seututiehen (tie nro 855). Eteläosan tie yhdistyy Venkaan tiehen, joka puolestaan liittyy Tannilantiehen (tie nro 849). Välittömästi Iso-Kinttaissuon koillispuolelle sijoittuvalle Kuikkasuolle tulee tieyhteys Kalliosuontieltä (tie nro 18 807). Kalliosuon tie liittyy Yli-Tannilan seututiehen. Kuikkasuolta ei ole tieyhteyttä Iso-Kinttaissuolle. Ouluun kuljetettavan turpeen kuljetusreitti suuntautuu Iso-Kinttaissuolta pohjoiseen Yli-Tannilan seututielle, josta edelleen Yli-Iin ja Kiimingin kautta Ouluun. Tuotantoalueelta etelään suuntautuva tieyhteys on kuljetusmatkaltaan tuotantoalueen eteläosasta samaa luokkaa kuin pohjoinen yhteys,
mutta eteläisellä tieyhteydellä joudutaan käyttämään metsäautotien tasoista, heikompaa tietä huomattavasti pitemmän matkaa. Toiminnassa käytettävät traktorit tuodaan työmaalle keväällä ja viedään syksyllä pois. Tuotantokoneet ovat työmaalla pääosin ympäri vuoden. Kunnostuksessa käytettäviä koneita tuodaan työmaalle keskimäärin 2 3 kertaa tuotantokauden aikana. Lisäksi tuotantokaudella on kevyttä liikennettä ja jossakin määrin muuta raskasta liikennettä. 9 Varastointi ja jätteet Polttoaineita säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja jotka on valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on 3 000 5 000 l. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin 117 000 l. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle 15 000 l. Säiliöitä täytetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 780 l ja muita voiteluaineita noin 169 kg. Voiteluaineita varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Tarvittaessa varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin 6 500 kg. Tuotannossa arvioidaan vuodessa syntyvän jäteöljyjä 780 l, kiinteää öljyjätettä 130 kg, akkuja 39 kg, sekajätettä 4 000 l, aumamuovia 6 500 kg ja rautaromua 500 kg. Jäteöljy, muut ongelmajätteet ja sekajäte toimitetaan erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin. Keruupaikoista sekajäte toimitetaan kaatopaikalle. Jäteöljyn ja ongelmajätteiden keruun ja toimituksen asianmukaiseen laitokseen hoitaa siihen hyväksytty yrittäjä. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja niitä varastoidaan tuotantoalueella niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai jätetään paikoilleen. Ojien kaivusta syntyvät mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettava liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Hakijan näkemyksen mukaan alueelle suunnitellut kuormitusta vähentävät rakenteet ovat parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia. Tuotantoalue, sen ympäristö ja toiminnan vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila Iso-Kinttaissuo on nykyään ojitettu lähes kauttaaltaan turvetuotantoa varten. Ojitukset on johdettu Kinttaisojaan ja Säynäjäojaan. Suon koillisosa on jo toiminnassa olevaa turvetuotantoaluetta. Kasvillisuusselvityksessä Iso- Kinttaissuon todetaan olleen ennen ojituksia monipuolinen aapasuokoko-
naisuus, johon on kuulunut huomattava keidassuo-osa suoalueen länsiosassa ja laajalti ravinteikkaampia, rimpisiä nevoja suoalueen keski- ja itäosissa. Suolle on aikoinaan tullut vesiä suon itä- ja pohjoispuolisilta kangas- ja suomailta. Vedet ovat virranneet rimpisten keskiosien kautta etelän suuntaan Kinttaisojaan ja Säynäjäojaan. Kasvillisuusselvityksessä todetaan Iso-Kinttaissuon menettäneen erilaisten ojitusten ja maanmuokkausten vuoksi lähes kaikki luonnontilaisen aapasuon piirteet. Kasvillisuuskartoituksen yhteydessä alueelta ei tavattu uhanalaisia tai rauhoitettuja kasvilajeja tai suotyyppejä. Kartoitusalueella ei myöskään havaittu lähteisyyttä tai avovesiä. Linnustokartoituksen mukaan suojeluarvoltaan merkittäviä Iso-Kinttaissuon alueella pesiviä lajeja olivat EU:n lintudirektiivissä mainitut laulujoutsen, kapustarinta ja liro. Laulujoutsen, liro ja leppälintu kuuluvat Suomen kansainvälisiin erityisvastuulajeihin (EVA). Havaituista lajeista Suomessa silmälläpidettäviksi on luokiteltu käki ja pensastasku. Iso-Kinttaissuon linnustollinen arvo on kokonaisuudessaan varsin vähäinen. Suojelullisesti huomattavin alueella pesivä laji on laulujoutsen, josta havaittiin pesivä pari sekä kolme ensimmäisen vuoden poikasta. Joutsenen esiintyminen nostaa myös havaittujen lajien ja parimäärien perusteella laskettua Iso-Kinttaissuon alueen suojeluarvoa. Muilta osin linnuston suojelullinen arvo ei kohoa esimerkiksi maakunnallisesti kovinkaan korkealle. Tämä selittyy suureksi osaksi sillä, että etenkin kahlaajien ja muiden suolajien suosimaa luonnontilaista suota esiintyy alueella vain lähinnä sen lounaisosassa. Suolintujen ja suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen keskittyy näihin Iso-Kinttaissuon lounaisosien märempiin osiin. Luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisten lajien osalta on arvioitu, ettei Iso- Kinttaissuo sovellu lajien elinympäristöksi joko lajien luontaisten maantieteellisten levinneisyysalueiden takia tai lajien elinympäristövaatimusten vuoksi. 10 Asutus ja maankäyttö Iso-Kinttaissuon hankealue rajautuu koillisosastaan Vapo Oy:n omistamaan Kuikkasuon (Kalliosuot) toiminnassa olevaan tuotantoalueeseen. Muualla hankealueen lähiympäristössä harjoitetaan pääasiassa metsätaloutta. Ympäröivät suoalueet ovat valtaosin metsäojitettuja. Iso- Kinttaissuon lähiympäristöstä löytyy ainoastaan pieniä alueita ojittamatonta suota, jotka nekin rajautuvat ojitusalueisiin. Yli-Tannilan kylä sijaitsee noin 2 km hankealueen pohjoispuolella. Lähin peruskartalle asutuksi merkitty rakennus sijaitsee Säynäjäojan varressa. Rakennuksesta on matkaa tuotantoalueelle noin kilometri ja pintavalutuskentälle noin 600 metriä. Rakennus on loma-asutuskäytössä. Seuraavaksi lähin loma-asunto on Säynäjäojan varressa, noin 500 metriä alavirtaan. Lähimmätkin asuinrakennukset jäävät niin kauaksi hankealueesta, ettei turvetuotanto aiheuta niissä pölyhaittaa. Turvetuotantokoneiden melutietojen perusteella voidaan arvioida, että turvetuotannon ja kuntoonpanon eri työvaiheet eivät aiheuta melulle annettujen ohjearvojen ylityksiä asuinrakennuksissa. Turvekuljetusten osalta lähin asutus kuljetusreitin varrella sijaitsee Siuruanjoen varressa, mihin on Iso-Kinttaissuolta matkaa yli 2 km. Hankealueen läheisyydessä ei ole sellaisia avovesialueita, joiden pinnalle voisi merkittävässä määrin kerääntyä pölyä.
Iso-Kinttaissuon hankealue kuuluu Kollajan paliskunnan poronhoitoalueeseen. 11 Suojelukohteet ja pohjavesialueet Hankealuetta lähinnä sijaitseva suojelualue on Natura 2000 -verkostoon kuuluva Virvikkosuo (FI1106400). Alue sijaitsee noin 2,3 km hankealueelta länteen. Virvikkosuo on laajuudeltaan 221 ha. Kärppäsuon Räinänsuon soidensuojelualue sijaitsee noin 7 km hankealueelta kaakkoon. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI1103805). Iso-Kinttaissuon hankkeella ei ole suurten välimatkojen vuoksi vaikutusta yllä mainittuihin Natura 2000 -alueisiin. Iso-Kinttaissuon hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin pohjavesialue on Huiskankankaan pohjavesialue (11972005), joka kuuluu luokkaan I. Huiskankankaan pohjavesialue sijaitsee noin kilometrin Iso-Kinttaissuon hankealueelta lounaaseen, Säynäjäojan eteläpuolella. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole tiedossa kaivoja. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelullisesti arvokkaiden pienvesien inventoinnin mukaan hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole arvokkaita pienvesiä. Hankealueen läheisyydessä ei ole myöskään maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Vesistö Iso-Kinttaissuo sijaitsee Siuruanjoen (61.4) vesistöalueen Säynäjäojan valuma-alueella (61.49). Säynäjäojan valuma-alueen pinta-ala on 123,97 km 2 ja järvisyys 2,74 %. Siuruanjoen valuma-alueen pinta-ala on 2 140,76 km 2 Säynäjäojan yhtymiskohdassa. Iso-Kinttaissuon tuotantoalueen ala on 2,1 % Säynäjäojan valuma-alueen pinta-alasta ja noin 0,1 % Siuruanjoen valuma-alueen pinta-alasta. Puhdistetut kuivatusvedet johdetaan laskuojaa pitkin Säynäjäojaan ja edelleen Siuruanjokeen. Iso-Kinttaissuolta Säynäjäojaan on matkaa noin 0,5 km ja Siuruanjokeen noin 6,5 km. Säynäjäojan valuma-alueesta suurin osa on suota. Suoalueista yli puolet on ojitettu metsänkasvatukseen. Valuma-alueella on myös ojittamattomia avosuoalueita. Säynäjäojan valuma-alueella ei ole Iso-Kinttaissuon lisäksi turvetuotannossa olevia tai turvetuotantoon valmisteltuja alueita. Säynäjäojan alaosalla on pienialaisia peltoalueita ennen ojan laskua Siuruanjokeen. Säynäjäojan vedenlaadusta on olemassa havaintoja Iijoen yhteistarkkailusta vuodelta 2001. Tämän lisäksi Säynäjäojasta on vuosina 2002 2005 otettu ennakkonäytteitä Iso-Kinttaissuon yläpuolelta (Sä6) sekä Säynäjäojan suulta (Sä0). Iijoen yhteistarkkailun mukaan vuonna 2001 Säynäjäojan vesi oli Siuruanjokeen verrattuna selvästi rauta- ja fosforipitoisempaa. Kesäkuun ylivalumakaudella humuspitoisuus kohosi, mutta fosforin, typen ja raudan pitoisuudet laskivat. Fosforia oli Säynäjäojassa kesällä 50 80 µg/l, mistä yli puolet fosfaattifosforina. Typen pitoisuus oli loppukesällä noin 500 600 µg/l. Nitraatti- ja ammoniumtyppeä oli kesä- ja elokuun näytteissä vä-
hän, mutta heinäkuussa havaittiin selvästi kohonneita mineraalitypen pitoisuuksia. Säynäjäojan ennakkotarkkailussa vuosina 2002 2005 fosforia oli kesällä (kesä syyskuussa) Säynäjäojassa 70 110 µg/l, mistä puolet fosfaattifosforia. Typen pitoisuus oli loppukesällä 300 900 µg/l. Kiintoainepitoisuus vaihteli voimakkaasti ja oli kesällä 1 16 mg/l. Lähinnä orgaanisen aineen pitoisuutta kuvaava kemiallinen hapenkulutus oli 10 43 mg O 2 /l. Siuruanjoen vedenlaadulle on ominaista suuri humuspitoisuus sekä runsasravinteisuus. Joen tila heikentyi selvästi 1980- ja 1990-luvuilla. Sen käyttökelpoisuus luokiteltiin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa vedenlaatutietojen perusteella yleisluokituksessa luokkaan tyydyttävä. Vesi voidaan luokitella reheväksi kokonaisfosfori- ja a-klorofylli-pitoisuuksien perusteella. Levien kasvua rajoittavana minimiravinteena koko jokijaksolla on typpi. Siuruanjoen happitilanne on ollut koko 2000-luvun ajan pääosin tyydyttävällä tai hyvällä tasolla kaikkina vuodenaikoina. Vuonna 2007 Siuruanjoen fosforipitoisuus oli keskimäärin 40 70 g/l, typpipitoisuus 400 700 g/l, kiintoainepitoisuus 2 10 mg/l ja kemiallinen hapenkulutus 10 30 mg O 2 /l. Keskimäärin korkeimmat pitoisuudet mitattiin turvetuotantokeskittymän alueella eli Saarikosken ja Tannilan havaintopaikoilla. Tästä huolimatta turvetuotannon vaikutusten on todettu olevan Siuruanjoella melko lieviä muun muassa suurten virtaamien ja vesistön luontaisen rehevyyden takia. Siuruanjoen virtaamat ovat sen verran suuria, että turvetuotannosta aiheutuvat päästöt laimenevat melko tehokkaasti, joten turvetuotanto-alueiden vaikutukset jäävät vähäisiksi, varsinkin kun jokien luontainen humus- ja ravinnepitoisuus otetaan huomioon. Paikallisesti ja ajoittain veden tummuus ja rehevyys saattavat lisääntyä turvetuotantoalueiden laskuojien läheisyydessä, mutta kokonaisuutena vaikutukset ovat pieniä. Vuonna 2007 heinäkuu oli erittäin sateinen, minkä seurauksena pitoisuudet kohosivat suuremmasta valumasta johtuen luontaisesti usealla havaintopaikalla niin heinäkuussa kuin elokuussakin. Siuruanjoen talviaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla vuosien 1990 2007 tarkastelujaksolla. Kesäaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat kuitenkin nousseet kaikilla intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla. Siuruanjoen kokonaistyppipitoisuudet ovat pääosin pysyneet samalla tasolla vuosien 1990 2009 tarkastelujaksolla. 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa Siuruanjoen alaosalla mitattiin kesäaikana koholla olevia ravinnepitoisuuksia (etenkin typpi), mutta viime vuosina vastaavaa ei ole todettu. Siuruanjoen väriluku ja humuspitoisuus (COD Mn ) ovat olleet kasvussa joen kaikilla havaintopaikoilla vuosina 1990 2007. Humuspitoisuudet, samoin kuin typpipitoisuudet, näyttäisivät kuitenkin olleen suurimmillaan 1990- luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Pohjaeläimistön lajikoostumuksen perusteella lasketut ASPT-arvot indikoivat veden hyvää biologista laatua. Siuruanjoen pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten runsaan kymmenen vuoden aikana. Lajistossa tarkkailun yhteydessä havaitut muutokset selittyvät pääosin luontaisella yhteisövaihtelulla. 12
Perifyton- eli pintalevästötarkkailun mukaan perifytonin a-klorofyllipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet alavirtaan mentäessä johtuen pääosin ravinnevirtaaman kasvusta. 1990-luvulta lähtien toteutetun habitaattitarkkailun perusteella Siuruanjoen tarkkailukohteilla vallitsevina ovat olleet pääsääntöisesti erilaiset vesisammalet, joista runsaimpina ovat esiintyneet Fontinalis-suvun lajit. Pohjalle ja kasvillisuuteen kerrostunutta sakkaa on tavattu yleensä runsaammin Siuruanjoen alaosan näytealoilla. Keski- ja yläosissa sakkaa, kivien liukkautta ja makroleviä on esiintynyt vähemmän. Eri tarkkailuvuosien välillä on havaittavissa paikoin suuriakin eroja muun muassa vesikasvillisuuden peittävyydessä sekä pohjasakan määrässä. Erot selittyvät ennen muuta virtaamien, jääolojen ja muiden fysikaalisten ympäristötekijöiden luontaisella vuosittaisvaihtelulla. Siuruanjoella vuosina 2001 ja 2003 toteutetun liettymäkartoituksen perusteella turvetuotannolla oli todennäköisesti paikoin osuutta turvetuotantoalueiden alapuolella todettuihin liettymiin. Turvetuotannon vaikutusten yksiselitteinen erottaminen oli kuitenkin näilläkin kohteilla hankalaa, koska samat ojat kuljettavat kuivatusvesiä myös muilta metsä- ja suoojituskohteilta. Siuruanjoen pääuomassa laskuojien suualueet pois lukien ei voitu osoittaa turvetuotannon pääasiallista osuutta minkään liettymän syntyyn. 13 Vaikutus pintavesiin Iso-Kinttaissuon tuotantoalueen tuotantovaiheen kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimentumissuhteen perusteella Säynäjäojassa ja Siuruanjoessa. Kuormituksen pitoisuuslisäykset on laskettu kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä ylivirtaamakaudella. Iso-Kinttaissuon alueen kuormituksen vaikutuksia on tarkasteltu Säynäjäojassa ojan suulla ja Siuruanjoessa Säynäjäojan laskun jälkeen. Iso- Kinttaissuon alue on valtaosin kuntoonpantu turvetuotantoon, joten kuntoonpanovaiheen kuormituksen vaikutuksia ei ole arvioitu. Esitetyt pitoisuuslisäykset ovat teoreettisia ja ne on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan huomioimatta sedimentaatiota ja muita vesistössä tapahtuvia prosesseja. Myöskään turvetuotannon vaikutuksia virtaamaan ei ole huomioitu. Alla olevassa taulukossa on laskettu Iso-Kinttaissuon turvetuotannon aiheuttamat pitoisuuslisät Säynäjäojassa laskussa Siuruanjokeen sekä Siuruanjoessa. Valuma l/s km 2 Kiintoaine mg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l Säynäjäoja laskussa Siuruanjokeen Kesän keskiarvo (brutto) 7 0,1 1,0 28 Kesän keskiarvo (netto) 7 0,08 0,6 16 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 25 0,3 2,0 55 Säynäjäjoki Säynäjäojan laskun jälkeen Kesän keskiarvo (brutto) 7 0,008 0,06 1,6 Kesän keskiarvo (netto) 7 0,004 0,04 1,0 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 25 0,02 0,1 3,0
Hakemuksessa esitetyn kuormitusarvion perusteella Iso-Kinttaissuon ravinnekuormitus vähentyisi siirryttäessä tuotantoon. Tämä johtuu siitä, että nykytilassaan Iso-Kinttaissuo on suurelta osin sarkaojitettua. Tuotantovaiheessa otettaisiin käyttöön pintavalutus, joka vähentää tehokkaasti suolta tulevaa kuormitusta. Todennäköisesti Säynäjäojan vedenlaadussa on jo nyt nähtävissä Iso-Kinttaissuon alueelta tuleva kuormitus. Siuruanjoessa ja Siuruanjoen alapuolisessa Iijoessa Iso-Kinttaissuon turvetuotannon vaikutuksia ei voi erottaa. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotannon tuotantopinta-ala on ollut vuonna 2009 noin 3 200 ha ja kokonaisala noin 3 700 ha. Vuonna 2009 Vapo Oy:n ja Kuiva-Turve Oy:n yhteenlaskettu tuotannossa tai kuntoonpanossa ollut pinta-ala oli 1 773 ha. Ottaen huomioon arviot tuotannosta poistuvasta ja uusista kuntoonpanovaiheeseen ja tuotantoon tulevista alueista edellä mainituilla tuottajilla olisi kuntoonpanossa ja tuotannossa vuonna 2015 yhteensä 2 121 ha eli noin 20 % enemmän vuoden 2009 tilanteeseen verrattuna. Vuonna 2007 suurimmalla osalla alueista vesienkäsittelynä on ollut kesäaikana pintavalutus ja muuna aikana laskeutusallas. Suunnitelmien mukaan toistaiseksi vain vähäisessä määrin käytössä ollut ympärivuotinen pintavalutus tulee vuoteen 2015 mennessä olemaan käytössä noin puolella tuotantoalueista. Turvetuotannon päästöjä on Siuruanjoen vesistöalueella tarkkailtu vuodesta 1986 lähtien. Turvetuotannon kuormitus on vaihdellut voimakkaasti vuosittain johtuen muutoksista pinta-aloissa sekä vaihteluista sääoloissa ja vesienkäsittelyn tehostumisesta. Pinta-alan kasvusta huolimatta turvetuotannon päästöt eivät ole pitkällä aikavälillä kasvaneet, vaan pikemminkin päästöt ovat olleet laskusuunnassa. Turvetuotannon kuormituksen osuus Siuruanjoen kokonaiskuormituksesta on fosforin osalta arviolta 9 % ja typen osalta 13 %. Turvetuotantoalueet keskittyvät Siuruanjoen keski- ja alaosalle. Suurimpia kuormittajia vesistöalueella ovat maa- ja metsätalous. Luonnonhuuhtouman osuus vesistön ainevirtaamista on Siuruanjoen vesistöalueella merkittävä. Siuruanjoen valuma-alueen turvetuotannon fosforikuormituksen on arvioitu olevan nykyisin 0,82 t vuodessa ja kokonaiskuormituksen haja- ja pistekuormitus yhteenlaskettuna 8,9 t vuodessa. Typpikuormitukselle vastaavat luvut ovat 19 t vuodessa ja 149 t vuodessa. Vuonna 2015 vastaavien lukujen on arvioitu olevan fosforikuormituksen osalta 0,79 t vuodessa ja 7,0 t vuodessa sekä typpikuormitukselle 18 t vuodessa ja 125 t vuodessa. Ympäristöhallinnon ekologisen luokituksen mukaan Siuruanjoen ala- ja keskiosa Ranuanjoen haarasta alaspäin on luokiteltu tyydyttäväksi. Siuruanjoessa biologisten laatutekijöiden mukaan laskettua hyvää tilaa laskevat jokivesissä poikkeukselliset sinileväesiintymät. Vedenlaatuaineiston perusteella kokonaisfosforipitoisuus ilmentää tyydyttävää tasoa, ajoittain esiintyy myös happamuutta. Siuruanjoen yläosalta on käytettävissä vain vedenlaatutuloksia. Niiden perusteella tila on tyydyttävä. Siuruanjoella suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä happamuuden aiheuttamat haitat. Jotta Siuruanjoen keski- ja alaosalla fosforipitoisuus alenisi hyvän luokan tasolle, tulisi ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta alentaa noin viidennes nykytasosta. Siuruanjoen yläosalla vähentämistarve on pienempi. Ihmisen aiheuttaman kuormituksen vähentämistoimenpiteillä arvioidaan Siuruanjoen fosforipitoisuuden vähenevän niin, ettei rehevyys vaaranna 14
hyvän tilan saavuttamista. Turvetuotannolle esitetty lisätoimenpide vesistön hyvän tilan saavuttamiseksi on tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentäminen ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Vesistön hyvään ekologiseen tilaan arvioidaan Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan päästävän Siuruanjoella vuoteen 2015 mennessä. Turvetuotannon päästöjen vaikutus Siuruanjoen pääuoman ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin on nykyisellään vähäinen, eikä sitä voida erottaa luontaisesta vaihtelusta. Turvetuotannon päästöjen arvioidaan muuttuvan vuoteen 2015 vain vähän, eikä sen arvioida muuttavan Siuruanjoen veden laatua, ekologista tilaa, kalastoa tai kalastusta nykyisestä. Paikallisesti turvetuotannon vaikutukset sivu-uomissa ovat suurempia ja myös muutoksia saattaa tapahtua vuoteen 2015 tuotantopinta-alan tai vesiensuojelun muuttuessa. 15 Kalasto ja kalastus Säynäjäojan kalastuksesta on olemassa tietoja vuodelta 2002. Tuolloin tiedusteluun vastanneista 7 taloutta kalasti Säynäjäojalla. Käytössä oli muutamia verkkoja, katiskoja, mertoja, koukkuja ja vapavälineitä. Kokonaissaalis oli 500 kg, mistä haukea oli 41 %, ahventa 30 % ja särkeä 20 %. Näiden lisäksi saatiin vähän madetta, harjusta ja lahnaa. Talouskohtainen saalis oli 72 kg. Siuruanjoella saalis on ollut pääasiassa haukea, ahventa, lahnaa ja särkeä. Joen alaosalta on saatu merkittävästi myös madetta. Hauen osuus saaliista on ollut keskimäärin noin puolet. Harjusta on saatu yleensä muutamia kiloja vuodessa ja istutusperäistä taimenta joen alaosalta vain joinakin vuosina. Vapakalastajien saalis on ollut 2000-luvulla pääasiassa haukea, ahventa ja kirjolohta. Hauen osuus on ollut vuosina 2004 2009 keskimäärin yli puolet kokonaissaaliista. Kirjolohisaalis on suoraan riippuvainen istutuksista. Harjusta on saatu kaikkina vuosina vain vähän ja sen yksikkösaalis on tarkkailujakson aikana pienentynyt. Kalastustiedustelujen mukaan kokonaissaalis on Siuruanjoella pudonnut vuoden 1990 jälkeen noin puoleen. Saalis oli vuonna 1990 noin 10 t ja vuonna 2004 noin 5 t. Alenema kohdentuu melko tasaisesti kaikkiin kalalajeihin. Suhteellisesti eniten on vähentynyt made- ja harjussaalis. Saalis on kaikkina vuosina ollut pääasiassa haukea, ahventa ja särkeä, joiden yhteisosuus on ollut noin 80 90 % kokonaissaalista. Kokonaissaaliin vähenemä ei suoraan kerro muutoksista kalakannoissa, sillä myös kalastuskulttuuri on muuttunut vuosien mittaan. Etenkin 1990-luvulla monilla sisävesillä on ollut havaittavissa verkkokalastuksen vähenemistä ja kalastuksen suuntautumista enenevässä määrin virkistyskalastusluonteiseen vapakalastukseen. Vastaava ilmiö on tapahtunut myös Siuruanjoella, missä verkkojen ja katiskojen määrä on pudonnut noin kolmannekseen vuoden 1990 jälkeen. Myös mateen aktiivinen pyynti on ilmeisesti vähentynyt. Saalistietojen perusteella pyyntikokoinen harjuskanta näyttää kuitenkin Siuruanjoella taantuneen. Vuonna 2004 saalis oli enää noin kymmenesosa vuoden 1990 harjussaaliista. Harjussaalis voi olla sekä luonnonkantaa että istukkaita. Kalastusta Siuruanjoella haittaavat pyydysten likaantuminen ja kalojen ajoittaiset makuvirheet.
Siuruanjoen alaosalla (Leuankoski ja Hirvaskoski) ja keskiosalla (Saarikoski) on tehty sähkökoekalastuksia määrävuosina 1980-luvun lopulta lähtien. Koskikalasto on ollut kaikkina vuosina pääasiassa pohjakaloja, kivisimppua ja kivennuoliaista, sekä mutua ja harjusta. Haukea, ahventa, madetta ja taimenta on esiintynyt vain satunnaisesti. Harjukset ovat olleet pääasiassa kesänvanhoja luonnonpoikasia ja niiden määrä on vaihdellut eri vuosina ilman yksisuuntaista kehitystä. Vuosina 2005 ja 2007 harjusta oli kuitenkin keskimääräistä vähemmän. Pohjakalojen määrä on vaihdellut vuosittain huomattavasti ilman selvää kehityssuuntaa. Siuruanjoen ala- ja keskiosalla on ollut ainakin paikallisesti pyyntivahva rapukanta jo 1980-luvulla, jolloin joella oli muutama ravustaja ja saalis oli muutama sata rapua vuodessa. Siuruanjoella oli raputuho vuosina 2007 2008. Rapuja kuoli sumppuihin vuonna 2007, ja vuonna 2008 rapuja ei enää saatu. Rapujen kuolinsyystä ei ole olemassa tutkittua tietoa. Siuruanjoen ja Säynäjäojan kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista, joiden kantoihin Iso-Kinttaissuon kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Kevätkutuisista kalalajeista veden laadun suhteen vaateliain on harjus, joka lisääntyy luontaisesti Siuruanjoella. Siuruanjoen vesistöalueen turvetuotannon yhteisvaikutuksesta harjuksen elinolosuhteet heikkenevät hiukan Siuruanjoella. Talvikutuinen made kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Suo- ja metsäojituksista tulevat valumavedet voivat haitata rapuja lähinnä tukkimalla niiden hienojakoisia kiduksia ja liettämällä suojakoloja. Siuruanjoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna Iso-Kinttaissuon kuormituksen ei arvioida olevan esteenä rapukannan mahdolliselle elpymiselle Siuruanjoessa. Tässä yhteydessä on myös huomattava, että sarkaojitettuna alueena Iso-Kinttaissuon alue kuormittaa jo nykytilassaan. Iso-Kinttaissuon aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa osaltaan Säynäjäojan ja Siuruanjoen veden laatuun. Kuormituksen kalataloudelliset haitat näkyvät vesistössä selvimmin erilaisina kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen liittyvinä haittoina kuten muun muassa veden tummuus, pyydysten likaantuminen, kalojen makuvirheet ja pohjan liettyminen. Näitä kalastushaittoja on esiintynyt Siuruanjoella jo pitkään ja niitä esiintyisi myös ilman Iso-Kinttaissuon kuormitusta, joka kuitenkin osaltaan vahvistaa niitä. Käytännössä Iso-Kinttaissuon vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä kuten maa- ja metsätalous, muut turvesuot ja asutus. 16 Ympäristöriskit Työmaalle laaditaan pelastusviranomaisille toimitettava, vuosittain päivitettävä pelastussuunnitelma ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkas-
tuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalla on ympäristövahinkovakuutus. 17 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Toiminnan vaikutuksia seurataan ja dokumentoidaan käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailulla. Käyttötarkkailu tuottaa kirjattua taustatietoa toiminnoista ja niiden ajoittumisesta sekä toimintaolosuhteista (muun muassa ojitukset, tuotanto, vesienkäsittely, näytteenotto, mahdolliset valitukset, sääolot). Päästötarkkailu tuottaa hankekohtaista tietoa päästöjen määrästä ja vaikutustarkkailu vaikutuksista ympäristössä (esimerkiksi pintavedet ja kalatalous). Siuruanjoen alueella on voimassa Iijoen ja Siuruanjoen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille 2006 2012. Iso- Kinttaissuon turvetuotantoalueen tarkkailu liitetään tähän ohjelmaan. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma tullaan uusimaan vuodesta 2013 eteenpäin. Vahinkoja estävät toimenpiteet Kalatalousmaksu Iso-Kinttaissuon päästöjen vaikutukset vesistöön, kalastoon ja kalastukseen arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Haitat kalastolle ja kalastukselle voidaan kompensoida kalatalousmaksulla. Hakija on esittänyt 520 euron vuotuista kalatalousmaksua. Hakijan perustelut toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta Lupaa toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta haetaan rajoitettuna siten, että hankealueen vesienkäsittelyrakenteet voitaisiin saattaa asianmukaiseen kuntoon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pintavalutuskentän tarkistamista ja tarvittaessa penkereiden korottamista ja uuden pumppaamokaivon asentamista. Lisäksi puhdistetaan olemassa olevat laskeutusaltaat ja niiden patorakenteet sekä korjataan tai asennetaan uudet pintapuomit. Sarkaojien päisteputket ja lietteenpidättimet korjataan tai asennetaan. Lisäksi tarvittaessa poistetaan puustoa ja parannetaan tiestöä. Toiminnanaloittamislupa voidaan ympäristönsuojelulain 101 :n mukaan myöntää perustellusta syystä. Hakijalla on välitön tarve alueellisen polttoainehuollon turvaamiseksi. Rajoitettu toiminnanaloittamislupa nopeuttaisi tuotantoalueen käyttöönottoa. Toiminnanaloittamislupa edellyttää, että täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Koska hankealue on ojituksin jo kuivattu ja alkuperäisen suoluontonsa menettänyt sekä aiheuttaa nykyiselläänkin kuormitusta alapuoliseen vesistöön, ei turvetuotannon valmistelutoimien aloittaminen aiheuta Iso-Kinttaissuolla sellaisia muutoksia ympäristöön, että muutoksenhaku niiden johdosta tulisi hyödyttömäksi. Alue on esitetyistä valmistelutoimista huolimatta ilman toimenpiteitä palautettavissa entiseen käyttötarkoitukseensa metsätalousmaaksi, jolloin turvetuotantoa varten tehdyistä
vesienkäsittelyrakenteista olisi ainoastaan hyötyä alapuoliselle vesistölle. Hakija esittää vakuudeksi 5 000 euron omavelkaista takausta. 18 HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemusta on ennen tiedoksi antamista täydennetty 4.10.2011 aikaisempia vaiheita koskevien päätösten jäljennöksillä, arviolla luvan myöntämisen edellytysten muuttumisesta aiempien vaiheiden päätösten antamisen jälkeen ja asianosaistiedoilla sekä 30.11.2011 selvityksellä luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien esiintymisestä. Täydennysten tiedot on tarpeellisilta osin sisällytetty kertoelmaosaan. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa, Pudasjärven kaupungissa ja Yli-Iin kunnassa 13.2. 14.3.2012 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu 14.2.2012 Rantapohja-lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristöja luonnonvarat -vastuualueelta, Kainuun ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselta, Pudasjärven kaupungilta, Yli-Iin kunnalta sekä Pudasjärven kaupungin ja Yli-Iin kunnan kaavoitus-, terveydensuojelu- ja ympäristönsuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on todennut, että hakemuksen mukaan turvetuotantoalue on ojitettua suota, joten siltä osin se on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan turvetuotantoalueita koskevan suunnittelumääräyksen mukainen. Maakuntakaavassa on osoitettu tuotantoalueen länsiosan kautta kulkeva kansainvälinen vaellusreitti. YVA-selostuksen mukaan se sijoitetaan suon reunaan. Tarkempaa suunnitelmaa linjauksesta ei ole tehty. Luonnonsuojelunäkökohdista on aiemmin lausuttu muun muassa aiemman lupaprosessin sekä YVA-prosessin yhteydessä (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Länsi-Suomen ympäristökeskus). Uhanalaisista luontotyypeistä on tullut uutta tietoa vuonna 2008 julkaistun Suomen uhanalaisten luontotyyppien arvioinnin myötä. Iso-Kinttaissuon suotyypeistä oligotrofinen saraneva on vaarantunut luontotyyppi Etelä- Suomen alueella, johon suo uhanalaisluettelossa kuuluu. Kuljunevat on Etelä-Suomen alueella luokiteltu silmälläpidettäviksi. Myös lajien uhanalaistiedot olisi ollut hyvä tarkistaa hakemukseen tuoreimman uhanalaisluokituksen (2010) mukaisiksi. Suon ojittamattomat alueet ovat kuitenkin pienialaisia ja niihin kohdistuu jo nyt kuivatusvaikutuksia. ELY-keskuksella ei siten ole ollut huomautettavaa aiemmin asiasta lausuttuun. Hakija on täydentänyt luontoselvityksiä täydennyksellä, jonka liitteenä on selvitys luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen eläinlajien esiintymisestä. ELY-keskus on todennut, että viitasammakon esiintymisestä ei voida
varmistua selvityksessä esitetyin perustein. Ottaen kuitenkin huomioon alueen muuttuneisuuden, ELY-keskus on pitänyt laadittua selvitystä ja hakijan esittämää täydennystä riittävänä. 2. Kainuun ELY-keskus, kalatalouden ryhmä ELY-keskus on todennut, että Siuruanjoen ja sen sivujokien vesi on tummaa ja runsasravinteista, mikä johtuu osin soiden suuresta osuudesta valuma-alueella, mutta myös eri lähteistä tulevasta kuormituksesta. Veden fysikaalis-kemiallinen laatu näyttää runsaan parinkymmenen vuoden aikana jatkuvasti heikentyneen. Myös pohjaeläimistön koostumuksen perusteella laskettava likaantumisindeksi osoittaa vesistön tilan muuttuneen huonommaksi. Siuruanjoella ilmenee tyypillisiä ravinne- ja kiintoainekuormitukseen liittyviä kalastushaittoja, kuten pyydysten likaantumista ja kalojen makuvirheitä. Harjuksen poikastuotanto on sähkökalastustietojen perusteella ollut vaihtelevaa, ja yksikkösaalis vapakalastuksessa on laskenut. On mahdollista, että kuormituksen aiheuttama lisästressi on heikentänyt harjuksen lisääntymistulosta. Iso-Kinttaissuon kuormitus lisäisi kalataloudelle aiheutuvia haittoja osaltaan tai muun kuormituksen vähetessä pitäisi niitä yllä. Vesistön tilan pitkän aikavälin kehitys ja kalataloudelle aiheutuvat haitat osoittavat, että kuormituksen lisääminen Siuruanjoen vesistöalueella ei ole mahdollista. Heikkenemiskehityksen pysäyttämiseksi kuormitusta olisi sen sijaan vähennettävä. Uusia lupia kuormittamiseen voidaan myöntää vain, jos vesistöön johdettava kokonaiskuormitus niistä huolimatta samalla laskee. Turvetuotannon osalta tämä tarkoittaa vanhan tuotantopinta-alan poistumista tuotannosta ja keskimääräisen vesienkäsittelyn parantumista. Mikäli lupa myönnetään, kalataloudellinen kompensaatio voidaan määrätä kalatalousmaksuna. Hakijan esitys kalatalousmaksuksi on kuitenkin aiheutuvaan haittaan nähden liian alhainen. Kalataloudellinen tarkkailu on tarpeen eri kuormittajien yhteisvaikutuksen vuoksi. Yhtenäisen tarkkailukäytännön varmistamiseksi tarkkailu on määrättävä tehtäväksi Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Käytännössä tarkkailu voidaan järjestää Ii- ja Siuruanjoen turvetuotannon yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. Mikäli Siuruanjoen vesistön kokonaiskuormitus luvan myöntämisestä huolimatta laskee, lupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin: Lupa myönnetään toistaiseksi. Hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi on jätettävä vuoden 2022 loppuun mennessä. Hakija on määrättävä maksamaan kuntoonpanon aloittamisvuodesta alkaen vuotuinen 910 euron suuruinen kalatalousmaksu. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. 3. Oulun seudun ympäristötoimi Ympäristötoimi on Yli-Iin kunnan ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisena todennut, että Iso-Kinttaissuon turvetuotantoalueen luvan myöntämisen edellytyksiä tulee tarkastella erityisesti Siuruanjoen nykyisen ekologisesti tyydyttävän tilan sekä hyvän ekologisen tilatavoitteen näkökulmasta. Hakemuksen liitteenä olevassa selvityksessä arvioidaan hakijan ja Kuiva-Turve Oy:n tuotannossa ja kuntoonpanossa olevien turvetuotanto- 19
alueiden pinta-alan lisääntyvän vuoteen 2015 noin 20 % vuoden 2009 tilanteeseen nähden. Lisäksi muilla tuottajilla on likimain yhtä paljon turvetuotantoalueita. Lupakäsittelyssä tulisi tarkastella turvetuotannon pintaalojen ja päästöjen kehitystä kokonaisuutena Siuruanjoen valuma-alueella, jotta voidaan arvioida turvetuotannon kuormituksen kokonaisvaikutusta ja edelleen Iso-Kinttaissuon suurehkon turvetuotantoalueen kuormituksen vaikutusta Siuruanjoen tilaan. Edellä mainitun selvityksen perusteella Siuruanjoen turvetuotantoalueiden tuotantoaikainen bruttokuormitus voi olla sateisena kesänä moninkertainen verrattuna kuivaan kesään. Kuormitusvaihtelut voivat olla ylivirtaamatilanteissa, kuten rankkasateiden ja lumien sulamisen aikana, vieläkin suurempia. 20 Muistutukset ja mielipiteet 4. Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut Metsähallitus on katsonut, ettei Iso-Kinttaissuon turvetuotannolle ole luvan myöntämisen edellytyksiä. Siuruanjoen valuma-alueella turvetuotannossa olevien soiden määrää ei voida jatkossa pitää nykyisellä tasolla, vaan kokonaishehtaarimäärän tulee vähentyä valuma-alueittaisella tarkastelulla. Muistuttaja on huomauttanut, että YVA-arviointiselostuksen keskeisenä kysymyksenä on ollut, kuinka hakija aikoo vastata annetuista lausunnoista tehtyyn johtopäätökseen, ettei turvetuotannosta johtuva kuormituksen lisääntyminen ole hyväksyttävää Siuruanjoella. Maakuntakaavan suunnittelumääräys, valtakunnallinen vesiensuojelun tavoiteohjelma vuoteen 2015 ja Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelma tähtäävät kaikki turvetuotannon aluekohtaisen kuormituksen vähentämiseen. Hakijan teettämän selvityksen mukaan Siuruanjoen tuotantopinta-ala on nyt noin 3 200 ha ja tuotannosta poistunut ala noin 800 ha. Selvityksessä lähdetään olettamuksesta, että vaikka vesistöalueen tuotantopinta-alaa on tarkoitus kasvattaa, kuormitus vähenee, kun uusilla tuotantoalueilla otetaan käyttöön ympärivuotinen vesienkäsittely ja vanhojen, käytöstä vähitellen poistuvien alueiden vanhentunut vesienkäsittely jää pois. Siuruanjoella turvetuotannossa ollaan laajasti ottaen menossa syvempiin ja maatuneempiin turvekerroksiin. Tuotannon loppuvaiheessa päästöjen on todettu olevan suurempia kuin tuotannon alkuvaiheessa, koska maatuneempi turve sisältää enemmän ravinteita. Selvityksessä ei ole otettu huomioon, että merkittävä osa päästöistä voi tapahtua lyhyessä ajassa ylivirtaamatilanteessa, eikä keskimääräisillä ominaiskuormitusluvuilla päästä kiinni niihin. Selvityksessä ja hakemussuunnitelmassa on selvitetty kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, mutta ei ole käsitelty turvetuotannon aiheuttamaa humuskuormitusta. Viimeaikaisissa tutkimuksissa humus on todettu merkittäväksi kuormitustekijäksi, mutta se ei näy kiintoainekuormitusluvuissa pienen partikkelikokonsa vuoksi. Humus ilmenee kemiallisessa hapenkulutuksessa ja vesistön käyttäjien ilmoituksissa muun muassa vesistöjen liettymisenä ja madaltumisena sekä pyydysten limoittumisena. Fosforipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus ovat kasvaneet tasaisesti koko ajan, kuten myös väriluku. Siuruanjoella on ollut biologista tarkkailua 1990-luvulta lähtien. Hakijan teettämässä selvityksessä on lyhyesti tarkasteltu myös näitä tuloksia. EPT-