1 Voimauttava valokuva työyhteisön kehittämisen ja strategiatyön välineenä Työn maailma koostuu itse työn sisällöstä (toimialasta), toimintaympäristöstä, organisaation rakenteesta ja käytössä olevasta teknologiasta, työyhteisön sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja työntekijöiden yksilöllisistä ominaisuuksista. Kun työyhteisön perusrakenteet (työelämää säätelevien lakien sekä virka- ja työehtosopimusten, fyysinen ja emotionaalinen turvallisuus työpaikalla ja toimivat johtamis- sekä kokouskäytännöt) ovat pääosin kunnossa, tulee lisää tilaa kiinnittää huomiota työyhteisön henkeen, innovatiivisuuteen, työn merkitykseen ja työssä koettavaan innostukseen. Kokemukseni mukaan voimauttava valokuvaus eri menetelmineen antaa hyödyllisen ja innostavan työvälineen työyhteisön kehittämiseen ja strategiatyöhön. Olen kokeillut menetelmää sekä prosessiteollisuudessa kartonkitehtaalla että seurakuntatyöyhteisöissä. Taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on kehittänyt hyväksyvän, arvostavan katseen merkitystä tutkiessaan kokonaisen valokuvausta terapia- ja työyhteisötyössä soveltavan koulukunnan, voimauttavan valokuvauksen. Voimauttavan valokuvauksen ajattelun ytimessä on ennen kaikkea toisen ihmisen näkeminen arvokkaana, kauniina ja hyväksyttynä. Menetelmänä voimauttava valokuvaus sijoittuu luovien taideterapioiden alueelle, yhdessä kuvataidepsykoterapian, musiikkipsykoterapian, terapeuttisen draaman, psykoterapeuttisesti suuntautuneen tanssi-liiketerapian, kirjallisuusterapian ja valokuvaterapian kanssa, olematta kuitenkaan itsenäinen terapiamuoto. Pikemmin kyse on valokuvaterapioiden ja terapeuttisen valokuvauksen välimaastoon sijoittuvasta menetelmästä. Puhe menetelmästä on toisaalta harhaanjohtava, sillä kuvaamisen ja albumikuvien katselemisen ja kuvakokemusten jakamisen taakse kätkeytyy syvällinen ihmisyyden peruskokemuksiin liittyvä ajatus hyväksyvän, koko ihmisen olemusta koskevan nähdyksi tulemisen tarpeesta. Voimauttavan valokuvauksen menetelmät olivat keskeinen työväline, kun Haminan seurakunta työsti strategiaansa vuoden 2015 aikana. Kehittämishankkeen tavoitteeksi otettiin luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja seurakuntalaisten osallistaminen, työyhteisössä olevan hyvän näkyväksi tekeminen ja uuden strategian laatiminen. Lähtökohtia Haminan seurakunnan strategian ja työyhteisön kehittämistyön taustamateriaalina hyödynnettiin kahta työkalua. Toimintaympäristöön perehdyimme sekä työyhteisönä että luottamushenkilöiden kanssa Kotimaa-yhtiöiden Jäsen360 -aineiston avulla. Tarpeellisen taustatiedon prosessille Haminan antoi koko työyhteisön (75 henkilöä) haastattelu tiimi ja yksilöhaastatteluina syksyllä 2014. Haastatteluissa sovellettiin Kuntien eläkevakuutuksen koulutuksesta saatua, työpsykologi Henry Honkasen MOTTIhaastattelulomaketta. Lomakkeen avulla on mahdollista sekä pisteyttää että sanallistaa yhdeksän työn maailmaan sisältyvää osa-aluetta. Lomake kattaa sekä organisaation sisäisen toimintakulttuurin ja vuorovaikutussuhteet että työhön ja toimintaympäristöön suuntautumisen.
2 MOTTI-lomake perustuu ns. systeemiteoreettiseen ajatteluun. Sen yhtenä oletuksena on, että työn maailmassa kaikki osatekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Minkä tahansa osaalueen kehittäminen vaikuttaa koko kokonaisuuteen. KEVA:n kursseille voi nykyään hakeutua myös kirkon esimiestyön tehtävistä. Valmennus on lisäksi maksutonta koulutuksen ja aterioiden osalta. Haastattelun perusteella kävi ilmi, että sinänsä työilmapiiri ja suhteet työtovereihin olivat Haminassa kunnossa. Mutta työyhteisössä oli kokemusta eriarvoisuudesta, kokemusta siitä, että kaikki eivät ole samalla tavalla arvostettuja tai tule kuulluiksi. Puuttui myös ajan tasalla oleva oma sanoitus seurakunnan perustehtävästä ja työn päämääristä. Kehittämishankkeen tavoitteeksi otettiin siksi kaikkien sekä luottamushenkilöiden että työntekijöiden ja hieman myös seurakuntalaisten osallistaminen, työyhteisössä olevan hyvän näkyväksi tekeminen ja uuden strategian laatiminen. Toimintaympäristön analyysin avuksi seurakuntamme hankki vuoden 2015 alusta käyttöönsä Kotimaa-yhtiöiden Jäsen360 käyttöoikeuden.
3 Jokainen näkyväksi, arvot ja perustehtävä -prosessin päävaiheet 1) Menetelmäesittely työntekijöille tapahtui aamupuurolla helmikuussa 2015, kokouksessa, johon osallistuvat kaikki toimen- ja viranhaltijat. Valtuutetuille pidettiin samanlainen esittely valtuuston kokouksen yhteydessä maaliskuussa 2015. Molempien ryhmien myötämielisyys hankkeelle teki sen käynnistämisen mahdolliseksi. 2) Koko työyhteisön työhyvinvointipäivässä toukokuussa 2015 tutkimme ensin sanallistaen ja sitten kuvallistaen kahta teemaa: a) mitä hyvää työtiimeihimme sisältyy ja b) millaiset arvot ammatillisten tiimiemme työtä ohjaavat. Työskentely tapahtui viihtyisässä kartanoympäristössä Virolahdella. Molempien työskentelyjen päätteeksi katselimme dataprojektorilla heijastettuina tiimien tuotokset ja keskustelimme. Mukava yllätys oli havaita, miten innolla kiinteistö- ja toimistotyöntekijät toteuttivat tehtävänsä. Sain päivän työskentelystä monta innostunutta kommenttia ja innostusta jatkaa prosessia. 3) Luottamushenkilöiden ja lähiesimiesten kanssa perehdyimme valtuuston kokouksessa toukokuussa 2015 jäsenaineistoomme ja tutkimme, miten toimintamme profiili kohtaa jäsenistömme. Tärkein tulos oli se yksituumaisuus, jolla luottamushenkilöt ja työntekijät halusivat rakentaa seurakuntaa, jossa on tilaa kaikenlaisille jäsenille. Tämä kirjattiin myös strategian keskeiseksi lähtökohdaksi.
4 4) Syyskuussa 2015 valtuutetut ja viranhaltijat kokoontuivat illaksi kahden ja puolen tunnin työpajaan. Sekaryhmissä heillä oli valittavina kaksi teemaa: a) millaiset asiat meitä pelottavat ja kahlitsevat niin, että seurakuntaelämä ei kukoista b) mikä on perustehtävämme. Huomiota herätti, että työntekijävaltaiset ryhmät valitsivat mieluummin teemaksi pelkojen tutkimisen, luottamushenkilövaltaisia ryhmiä kiinnosti enemmän perustehtävä. Jälleen työskentely meni kaavalla: sanallistaminen, ryhmässä kuvaaminen, tiimien tehtävien purku kuvaesitykset yhdessä katsellen. Pelkojen kohtaamisessa nähtiin tärkeänä myös piilossa olevan pelon sanoittamista ja pelon realiteettien myötätuntoisen katselemisen itsessä ja yhteisössämme. Perustehtävän äärellä tunnelma muuttui jälleen innostuneeksi. Luottamushenkilöiltä, varsinkin heiltä, jotka olivat olleet pitkään myös kuntahallinnossa tai kunnallisena virkamiehenä, tuli työskentelystä kiittäviä kommentteja. 5) Lokakuussa 2015 toisessa TYHY-päivässä tutkimme koko työyhteisön voimin, tiimi- ja parikuvauksen keinoin omaa identiteettiämme työntekijöinä. Millaisena haluan tulla nähdyksi työntekijänä? Entä mitä joudun itsessäni työroolissani tai elämässäni kieltämään, torjumaan, kutistamaan? Kaikkein vaativin strategiatyön vaihe oli kyseisen päivän iltapäivä, kun vuoden mittaan kertyneestä materiaalista koostettiin yhteisömme arvot ja perustehtävä. Tärkeä oli myös havainto siitä, että arvot eivät sittenkään ole seurakuntaelämän ydin. Löysimme tällä havainnolle tiivistelmän Juhani Rekolan Irlantilaisen päiväkirjan toiseksi viimeiseltä sivulta: Kun Jumala on lähellä, käyvät arvot haaleiksi, sillä arvot ovat poissa olevan Jumalan korvike. Tarvitsemme työtämme ohjaavien arvojen sanoittamista, mutta tällöin emme ole vielä tärkeimmässä. Päivän päätteeksi työntekijät saivat päivän aikana valokuvastusta kukin itselleen tulosteina 5 10 omaa työntekijäidentiteettiä tutkivaa kuvaa. Näitä valokuvia on tarkoitus käyttää kehityskeskustelun lähtökohtana. 6) Kirkkoneuvosto käsitteli strategiakoosteen marraskuussa ja kirkkovaltuusto hyväksyi yksimielisesti joulukuussa 2015. Pituutta paperiversiolla on vain kaksipuoleinen A4. Se kuvaa prosessin avoimuutta ja jatkuvuutta (liitteenä artikkelin lopussa). Arvo- ja perustehtävätyöskentelyn kuvaesitykset laitettiin avoimelle Facebook-sivulle seurakuntalaisten katsottavaksi ja kommentoitavaksi. Sivu löytyy Fb:stä haulla Arvolataamo: [https://www.facebook.com/arvolataamo/?fref=ts]. Yksittäisillä kuvaesityksillä on ollut katsojia keväästä 2015 alkaen viidestäkymmenestä kahteen sataan. Myös strategian kuvallistettu versio on tarkoitus laittaa myös seurakuntalaisten katsottavaksi ja kommentoitavaksi. Jälkeenpäin on kuitenkin todettava, että seurakutalaisten mukaan ottamista prosessiin olisi pitänyt tehdä aktiivisemmin kuin mitä teimme. Havaintoja Projektia Haminassa aloittaessa meillä ei ollut vuoden 2015 kevätpuolella selkeää käsitystä, miten pitäisi edetä. Oli mieittävä sitäkin, millä tavalla työntekijöiden ja luottamushenkilöiden runsas sadan hengen joukko osallistetaan. Entä miten seurakuntalaisia kutsutaan prosessiin. Nyt näyttää, että löysimme matkalla tähän prosessiin tarvittavat työtavat. Kun työyhteisön perustoiminta on kunnossa, menetelmän soveltaminen tuottaa ilmeisen hyviä tuloksia. Sellaisessa työyhteisössä, jossa työpaikan ilmapiirissä tai työn maailman rakenteissa on haasteita, menetelmää on myös mahdollista soveltaa, mutta saattaa olla
5 tarpeen pitää pääpaino aluksi käytännössä, työnmaailman perusrakenteiden ja - vuorovaikutuksen vahvistamisessa, käytännön ongelmakohtien korjaamisessa. Olemme oppineet, että kun opettelemme olemaan aidosti itsenämme läsnä, se auttaa muitakin lähtemään mukaan prosessiin. Sekä yksilöinä että työyhteisön jäseninä ihmisille on tärkeää antaa sanoja myös tunteille, ilman, että pitää alkaa selittää, mistä tunteet johtuvat, tai syyttämään ketään. Samalla prosessin ohjaajana on tärkeää kuunnella omia tunteitani. Toisaalta, tunteiden kuuntelussa vahvistuminen vaatii tuekseen myös käytännöllisiä, työn maailmaan liittyviä rakenteita, tyyliin: Miten meidän pitää organisoida työmme, jotta sanoittamamme perustehtävä toteutuu arvojemme ja resurssiemme puitteissa? Rakastavan, arvostavan katseen kaipaus on ihmisen peruskaipuu ja sen puute oireileva haava. Ajatus hyväksyvästä, rakastavasta katseesta on mielestäni syvästi juutalais-kristillinen. Ihmiset ymmärsivät sen jo muinoin: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan, 4. Ms 6:25 26. Prosessin jatko omassa työyhteisössä ja Strategiatyö oli vasta alkupiste tai yksi vaihe työyhteisön historiassa. Ratkaisevaa on lopulta se, millä tavalla toisen arvostava katsominen työtoverina, dialogisuus työn kehittämisessä ja seurakuntalasten kohtaamisessa ja strategian mukainen toiminta käytännössä toteutuvat. Kehityskeskusteluissa vuonna 2016 olemme ottaneet henkilökohtaisia valokuvia mukaan, pohtinee yhdessä, miten tahtoisin tulla työssäni näkyväksi ja mitä joudun kaventamaan tai kieltämään työroolissani itsessäni. Olemme myös vuoden 2016 aikana hyödyntäneet voimauttavan valokuvauksen menetelmää vuonna 2016 turkimalla kuormittavan
6 vastavoimaa diakoniatyössä ja sitä osaamisen ja lahjojen rikkautta, mitä meillä on luottamushenkilöissämme ja lastenohjaajissa. Nämäkin ovat tapahtuneet yhteisen kuvaamisen ja katselemisen kautta. Viestinnässä olemme toteuttaneet käytännössä ajatusta siitä, että kristinuskon tulee saada paikkakunnallamme seurakuntalaisten kasvot. Myös seurakunnan uudet facebook-sivut [haminanseurakunta.fi] on pyritty rakentamaan niin, että tunnekokemus välittyy kuvien kautta. Sivut rakennettiin yhdessä työntekijöiden kanssa ideoiden ja erilaisia luonnoskonsepteja Jäsen360 -aineistosta mukaan kutsutun jäsenpaneelin kanssa arvioiden ja julkaistiin lokakuussa 2016. Näyttää siltä, että arvostavan katseen mahdollisuudet seurakuntatyössä avautuvat voimauttavan valokuvauksen, meditatiivisen valokuvauksen ja erilaisten valokuvaterapian keinoin moniin uusiin suuntiin, ja näiden mahdollisuuksien tutkiminen on vasta alussa. Valokuvauksen ja spiritualiteetin yhteydestä esimiestyössä on ilmestynyt ainakin yksi väitöskirja: [http://cdm15730.contentdm.oclc.org/cdm/ref/collection/p15093coll2/id/346]. Kaupunkilehti Reimarin seurakunta-aukeman pääkuva pääsiäisenä 2015. Kuva Seppo J. J. Sirkka.
7 Luottamushenkilöiden kommentteja strategiaprosessista ja voimauttavan valokuvauksen menetelmän soveltamisesta valtuustotyössä Voimauttavan valokuvauksen käyttö oli virkistävä tapa tehdä strategiaa. Kaikki saivat osallistua, ja ajatuksia oli helpompi ilmaista kuvalla kuin sanoilla aluksi. Kaikki innostuivat työskentelystä toisin kuin perinteisessä tavassa. En ole nähnyt aiemmin kenenkään ryhtyvän strategiatyöhön noin motivoituneina. Katja Andrejev, kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja 2015 2016, kirkkoneuvoston jäsen 2017 2018 Uusi kirkkovaltuusto ryhmäytyi ja tutustui toisiinsa voimauttavan valokuvauksen avulla: Jakauduimme ryhmiin ja mietimme omia myönteisiä ominaisuuksiamme, siis vahvuuksiamme, joita meillä on toisillemme jakaa. Samalla suunnittelimme, miten ne voisi kuvallistaa toisille mahdollisimman ymmärrettävästi. Lähdimme pienen pohdinnan jälkeen lähiympäristöön kuvaamaan. Ominaisuuden konkretisointi kuvaan eliminoi supisuomalaista itsensä vähättelyn taipumusta, kun painopiste oli ominaisuuden esittämisessä valokuvan avulla. Osa kuvista oli "kauniita", osa "mielenkiintoisia" tai "hauskoja". Harva kuva muistutti toistaan - emmehän mekään kirkkovaltuustossaole samanlaisia, vaikka meillä onkin samoja kiinnostuksen kohteita... Tuloksena oli sarja dioja, joissa myönteiset ominaisuudet vaihtelivat kuvasta toiseen ja konkretisoituivat valtuutettujen ilmeisiin tai asentoihin, ryhmiin tai sijainteihin. Illan työskentelystä jäi komea kuvakavalkaadi, johon palattiin vielä myöhemmissäkin vaiheissa. Nina Janes, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
8
9