1 Lukuohje: Perustietoraportti on laadittu pääosin vuonna 2010 ja se valmistui ensimmäisen kerran maaliskuussa 2011. Raporttia on joiltain osin täydennetty marraskuussa 2012. Varsinainen päivitys tehdään seuraavalla ohjelmakierroksella. Osa liitteistä, joihin tekstissä viitataan, on luettavissa vain ohjelman internetsivuilla. Perustietoraportti Versio 4 26.11.2012
2 Yleiskaavallinen ohjelma MAANKÄYTÖN RAKENNEMALLI 2030 Salon kaupunki 2010 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 4 2. OHJELMATYÖHÖN LIITTYVÄT MUU SUUNNITTELU JA PÄÄTÖKSENTEKO... 5 2.1 VALTAKUNNALLISET JA MAAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTÖN OHJEET... 5 2.2 KAUPUNGIN PERIAATELINJAUKSET JA KEHITTÄMISTYÖNOHJELMAT... 6 Kappaleen lähteet... 8 3 MAANKÄYTÖN PERUSSELVITYKSET...10 3.1 VÄESTÖ...10 Väkiluvussa tapahtuneet muutokset...10 Väestön alueellinen jakautuminen...12 Ikärakenne ja väestön kehitys ikäryhmittäin...13 Väestökehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita...16 Kappaleen lähteet:...17 3.2 ELINKEINOT JA TYÖ...18 Työ- ja elinkeinorakenteen kehitys 1990-luvulta...18 Viimeaikaiset muutokset työ- ja elinkeinorakenteessa...21 Työpaikkojen alueellinen sijoittuminen vanhoissa kunnissa...23 Yrityselämä...25 Työpaikkakeskittymät ja yritysalueet...26 Työpaikkakehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita...27 Kappaleen lähteet:...28 3.3 ASUMINEN...29 Asuntorakentamisen kehitys ja jakautuminen talotyypeittäin...29 Asuntorakentamisen alueellinen sijoittuminen...30 Vapaa-ajan asuminen...31 Lähtökohtia ja haasteita asumistarpeen määrittelyyn...32 Kappaleen lähteet:...33 3.4 PALVELUT...34 Julkiset palvelut...34 Yksityiset palvelut...34 Palveluiden saavutettavuus...37 Kappaleen lähteet:...38 3.5 LIIKENNE...39 Tiestö...39 Joukkoliikenne...40 Kappaleen lähteet:...42 3.6 TEKNINEN HUOLTO...43 Vesihuolto...43 Jätehuolto...44 Energiahuolto...45 Kappaleen lähteet:...46 3.7 VIRKISTYSALUEET JA MATKAILU...47 Virkistysalueet...47 Matkailu...47 Kappaleen lähteet:...48 3.8 YMPÄRISTÖNHOITO...49 Luonnonympäristö...49 Kulttuuriympäristö ja -maisema...50 Kappaleen lähteet:...51 3.9 MAANKÄYTTÖ...52 Kaavoitus...52
3 Suunnittelutarvealueet...53 Tonttitarjonta...53 Maanomistus...53 Asemakaavojen käyttötarkoitukset...54 Kappaleen lähteet:...55 Liitteet 1. Väestö 1.1 Väkiluvultaan suurimpien keskusten sijoittuminen 1.2 Väestön sijoittuminen 2010 500 m * 500 m ruudut 1.3 Väestön sijoittuminen 2010 1.4 Väkiluvun kehitys suuralueilla vuosina 1985 2010 1.5 Väestönmuutos 1985 2010 500 m * 500 m ruudut 1.6 Väkiluvun kehitys taajamissa 1985 2010 1.7 Väestön ikärakenne suuralueittain 2010 1.8 Ikärakenteen muutos suuralueittain 1985 2010 2. Elinkeinot ja työ 2.1 Maatalousalueet 2009 2.2 Keskustaajaman työssäkäyntialue 2005 2.3 Työpaikkojen lukumäärä toimialoittain 2006 2.4 Työpaikkojen määrän muutos 1 km * 1 km ruudut 2.5 Yritysten sijoittuminen 2009 2.6 Yritystoimipaikkojen määrä toimialoittain 2009 3. Asuminen 3.1 a-c 1980-, 1990- ja 2000-luvulla valmistuneiden asuntojen sijoittuminen 3.2 Rakentamisen kehitys suuralueilla vuosina 1980 2009 3.3 Vapaa-ajan asuntojen sijoittuminen 2009 4. Palvelut 4.1 a-c Julkinen palveluverkko 2010, koko kunta, keskusta-alue, keskustaajama 4.2 a-b Päivittäistavarakaupan palveluverkko 2010, koko kunta, keskustaajama 4.3 Keskeisimpien palveluiden saavutettavuus kävellen 5. Liikenne 5.1 Liikennemäärä päätieverkolla 2008 5.2 Huomattavimmat liikennemäärämuutokset 2004 2008 5.3 Raskas liikenne päätieverkolla 2008 5.4 Salon seudun maakuntakaava, liikenneverkko 5.5 Valtion tieverkko 5.6 Joukkoliikenneyhteydet 2011 6. Tekninen huolto 6.1 Pohjavesialueet ja vedenottamot 6.2 Vesijohtoverkosto 6.3 Viemäröidyt alueet ja potentiaalisesti viemäröitävät alueet 6.4 Energiahuolto 7. Virkistysalueet ja matkailu 7.1 Virkistysaluevaraukset ja -reitit 8. Ympäristön hoito 8.1 Arvokas luonnonympäristö 8.2 Muinaisjäännökset 8.3 Arvokas kulttuuriympäristö 9. Maankäyttö 9.1 Yleiskaavat 9.2 Asemakaavat ja suunnittelutarvealueet 9.3 a-b Kaupungin maanomistus
4 1. Johdanto Vuoden 2009 alussa tapahtunut kuntaliitos merkitsi Salossa mittavaa toimintaympäristön sekä sen suunnittelulähtökohtien muutosta. Salon strategian valmistelun yhteydessä todettiin tarve laatia niin sanottu strateginen yleiskaava maankäytön perussuuntaviivojen hahmottamiseksi. Määrätietoisella alueidenkäytön suunnittelulla voidaan varautua tuleviin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja luoda niiden pohjalta edellytyksiä tavoitteelliselle kehitykselle. Tältä perustalta kaupungissa on käynnistetty yleiskaavallisen ohjelman laatiminen. Yleiskaavallisen ohjelman tarkoituksena on luoda Salon kaupungin maankäytön pitkän aikavälin suuntaviivat tarkemman suunnittelun pohjaksi, sekä muodostaa samalla kuva tavoitteellisesta kuntarakenteesta. Ohjelmassa kytkeytyvät väestön muutostekijät, elinkeinopolitiikka ja kunnan taloudelliset resurssit maankäytön kehittämiseen. Yhtenä suunnittelun lähtökohtana ovat myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa korostuneet ilmastoasiat ja yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tarve. Lopputuloksen tulisi antaa yleispiirteinen vastaus kysymyksiin: missä ja mitä. Suunnitelman tulee luoda kestävä pohja elämisen ja yrittämisen Salolle. Yleiskaavallisen ohjelman visiossa Salon kuntarakenne muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, jossa eri osa-alueita kehitetään niiden luontaisista edellytyksistä ja tarpeista lähtien. Kaupungilla on vahva keskusta ja selkeät aluekeskukset, joiden palveluista huolehditaan asutusta ja elinkeinoelämää kehittämällä. Maaseutualueilla turvataan perinteisten elinkeinojen toimintamahdollisuudet. Yleiskaavallinen ohjelma tuottaa kunnan maankäytön rakennemallin ja yleiskaavoitusohjelman sekä yleistavoitteet maankäytön muulle ohjaamiselle. Rakennemalli tulee ohjaamaan myös kunnan maapolitiikkaa. Ohjelma sitoo ja ohjaa hyväksymispäätöksen jälkeen kaupungin kaikkien viranhaltijoiden toimenpiteitä. Yleiskaavallisen ohjelman valmistelussa noudatetaan yleiskaavan laadintamenettelyä, mutta sitä ei sisällön yleispiirteisyyden vuoksi pyritä vahvistamaan oikeusvaikutteisena yleiskaavana. Yleiskaavallisen ohjelman laadintaperusteissa keskeiseksi lähtökohdaksi on omaksuttu osallisuus ja vuorovaikutus viranomaisten, päättäjien, kaupunkilaisten sekä yritysten ja yhdistysten välillä. Uuden kunnan suuntaa määritetään yhteisen näkemyksen pohjalta. Työn etenemistä valvoo yleiskaavallisen ohjelman johtoryhmä, joka koostuu kaupungin virkamies- ja päättäjäjäsenistä. Ohjelman hyväksyy lopulta kaupunginvaltuusto. Kuva 1.1.1 Uutta kasvua Salossa (Kuva: Jarmo Heimo)
5 2. Ohjelmatyöhön liittyvät muu suunnittelu ja päätöksenteko 2.1 Valtakunnalliset ja maakunnalliset alueidenkäytön ohjeet Maankäytön suunnittelua ohjaa Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki sekä sen asettamat säännökset. Vuonna 2000 voimaan astunut uudistettu maankäyttö- ja rakennuslaki painottaa perusteluissaan kestävän kehityksen huomioimista yhdyskunnan suunnittelun keskeisenä periaatteena. Lain yleiseksi tavoitteeksi on asetettu alueiden käytön ja rakentamisen järjestäminen siten, että voidaan luoda edellytykset hyvälle elinympäristölle ja samalla edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Valtioneuvoston 13.1.2008 hyväksymissä tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa määritetään alueidenkäytön suunnittelun viralliset vaatimukset ja kansalliset tavoitteet, joita tulee noudattaa koko Suomessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteiden keskeisimpänä suunnittelun tavoitteena on luoda hyvä elinympäristö joka toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita. Alueidenkäytön suunnittelussa tulee alueidenkäyttötavoitteiden mukaan huomioida yhdyskuntarakenteen eheys niin asumisen, palveluiden kuin työpaikkojenkin sijaintiratkaisuja mietittäessä. Eheyttämisellä tarkoitetaan niin yhdyskuntien rakenteellista kuin ympäristön laadullista eheyttämistä. Maakuntatasoisen aluesuunnittelun ohjelinjoja määrittävät maakuntasuunnitelma, maakuntaohjelma ja maakuntakaava. Varsinais-Suomen yhtenäisenä laaditussa Maakuntasuunnitelma 2030 ja vuosille 2011 2014 laaditussa Maakuntaohjelmassa Varsinais-Suomen kehittämisen painopistealueeksi on aluesuunnittelun osalta linjattu eheän yhdyskuntarakenteen ja vetovoimaisen toimintaympäristön tuottaminen. Maakunnan menestys perustetaan hyvin suunniteltuun ja toimivaan ympäristöön, jossa alueen ominaispiirteet on tunnistettu ja ilmastonmuutoksen hillintään on varauduttu. Salon alueellekin ominaisia maaseutu- ja saaristoalueita kehitetään ekologisesti kestävällä ja suunnitelmallisella tavalla huomioiden niiden omaperäinen ja ainutlaatuinen luonne. Maakuntasuunnitelmaa laadittaessa on huomioitu kansallinen maaseutu- ja saaristopolitiikka osana suunnittelun tavoiteasettelua. Maakuntasuunnitelmassa vuodelle 2030 visioidussa Varsinais-Suomen aluerakenteessa Salo hahmottuu selkeänä seudullisena keskuksena sekä tärkeänä linkkinä Turun ja Helsingin välisessä E18-kehittämisvyöhykkeessä (kuva 2.1.1). Salon sijainnissa korostuu voimavarana erinomaiset liikenteelliset yhteydet, joiden merkitystä maakuntasuunnitelmassa korostetaan tärkeänä kansallisena ja kansainvälisenä kilpailutekijänä. Alueen sisäisen rakenteen kehittämisen näkökulmasta tärkeää on aluerakenteen vahvistaminen ja maaseudun uusien mahdollisuuksien tukeminen. Maakuntakaavassa määrätään alueidenkäytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteista sekä maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisista maankäytön varauksista. Salon seudun maakuntakaava on vahvistunut vuonna 2008. Maakuntakaavassa on omaksuttu lähtökohdaksi maankäyttö- ja rakennuslain edellytysten mukaan aluerakennetta tiivistävä ja täydentävä malli, jossa suositaan toimintojen sijoittamista olemassa olevan yhdyskuntarakenteen lomaan tai välittömään yhteyteen. Oleellista on löytää luonteva työnjako alueen vahvojen keskusten sekä pienempien keskusten ja kylien kesken. Maakuntakaavan tavoitteissa Salosta rakentuu houkutteleva asuinpaikka, jonne alueella työssäkäyvät muuttavat. Yritysten toimintaedellytysten parantaminen on nähty tärkeäksi tekijäksi, jossa liikenneyhteyksien toimivuus nousee keskeiseksi tavoitteeksi. Liikenteellisen kehittämisen tavoitteita on asetettu maakuntakaavan lisäksi vuonna 2007 valmistuneessa Varsinais- Suomen maakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa, Varsinais-Suomen liikennestrategia 2030:ssä. Keskeisesti Salon alueelliseen kehitykseen liittyviä Varsinais-Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelmassa mainittuja kärkihankkeita ovat Salon itäisen ohikulkutien rakentaminen, maakunnan paikallisjunaliikenteen käynnistäminen, nykyisen ratayhteyden parantaminen sekä uuden Salo-Lohja ratalinjauksen suunnittelu.
6 Kuva 2.1.1 Varsinais-Suomen aluerakenne 2030 (Maakuntasuunnitelma 2030, Varsinais-Suomen liitto 2010) Varsinais-Suomen liitto käynnisti vuodenvaihteessa 2008/2009 vaihemaakuntakaavan laatimisen Salon alueelle. Kaavassa määritetään suunnitellun Salo Lohja ratalinjauksen (ESA-rata) paikka. Ratahallintokeskus on myös tehnyt alustavan yleissuunnitelman sekä ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) uudesta ratalinjauksesta. Vaihemaakuntakaava, joka koskee ainoastaan tätä ratahanketta, on parhaillaan (2012) ympäristöministeriössä vahvistettavana. Tulevalla ratalinjauksella on huomattavia vaikutuksia Salon itäisten alueiden tulevaan kehitykseen ja maankäytön suunnitteluun. 2.2 Kaupungin periaatelinjaukset ja kehittämistyönohjelmat Valtakunnallisten ja maakunnallisten velvoitteiden lisäksi kunnan maankäyttöä ohjaavat kunnan sisäiset tavoitteet ja suunnitelmat. Uuden Salon kaupungin suuntaa määrittämään on laadittu useita eri toimintasektoreita koskevia periaatelinjauksia ja tavoiteohjelmia, joiden linjaukset viitoittavat osaltaan myös yleiskaavallisen ohjelman laadintaa. Yleiskaavallisessa ohjelmatyössä hyödynnetään laajasti aiemmin tehtyjä suunnitelmia ja erillisselvityksiä. Yleiskaavallisen ohjelman laatimisessa huomioidaan strategianmukaisuus. Ohjelma noudattaa periaatteiltaan Salon kaupungin strategiaa ja toteuttaa osaltaan kaupungin visiota. Aluesuunnittelussa Salon strategiseksi menestystekijäksi on nostettu kestävä kehitys ja viherkaupunkiaihekokonaisuus. Aihekokonaisuudessa painotetaan toimimista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, hyvän asumisviihtyvyyden omaavan kaupungin rakentumista, hallittua kasvua sekä taajamien elin-
7 voimaisuuden varmistamista. Alueidenkäytön suunnittelussa keskeinen huomio kohdistuu kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön suunnitteluun. Yleiskaavallisen ohjelman yhteydessä on keskeistä määrittää, mitä kaupungin strategiassa painotettu viherkaupunkiajatus konkreettisesti tarkoittaa aluerakenteessa ja maankäytön kehittämisessä. Laaditun yleiskaavallisen ohjelman tulee varmistaa, että Salo voi visionsa mukaisesti olla hyvien palvelujen, monipuolisen elinkeinoelämän ja korkean osaamisen kasvava viherkaupunki, joka toimii vastuullisesti ja rohkeasti ihmisen ja ympäristön parhaaksi. Yleiskaavallisen ohjelman tavoitteet tulee sovittaa yhteen voimassa olevien maankäytön suunnitelmien kanssa. Salossa on useita oikeusvaikutteisia yleiskaavoja, jotka esitetään tarkemmin myöhempänä raportissa kohdassa 3.9. Viimeisimpänä vahvistunut vanhan Salon kaupungin yleiskaava on saanut lainvoiman vuonna 2009 ja se muodostaa jo sinällään kaupungin keskeisen osan maankäytöllisen kehittämissuunnitelman. Yleiskaavallisen ohjelman maankäytön rakennemallissa tarkastelu keskittyy keskeisen alueen osalta ennen kaikkea yleiskaavan lievealueiden kehitysvaihtoehtoihin sekä vuorovaikutukseen muiden aluekeskusten ja maaseutumaisten alueiden kesken. Yleiskaavallisen ohjelman rinnalla Salossa on käynnistynyt keskustan osayleiskaavan laatiminen, jossa tarkastellaan ydinkeskustan kehittämistä aiemmin vahvistunutta yleiskaavaa tarkemmalla tasolla. Hankkeiden välillä käydään tiivistä keskustelua sekä hyödynnetään yhteisselvityksiä työn valmistelussa. Salon kaupunki on liittynyt energiatehokkuussopimukseen täyttääkseen osaltaan Suomen energiaja ilmastostrategian tavoitteet. Salon tavoitteena on 9 prosentin energiasäästö vuosien 2008 2016 välillä. Energiasäästöllä tarkoitetaan nykyisen kulutuksen suoraa vähentämistä tai sellaisen tulevan kulutuksen estämistä, joka aiheutuisi ilman toimenpiteitä. Energiasäästön lisäksi pyritään edistämään uusiutuvien energianlähteiden käyttöä. Tavoitteiden saavuttamiseksi kaupungissa on laadittu energiatehokkuussuunnitelma, joka käsittää kaikki kaupungin toimialat. Alueidenkäytön suunnittelussa energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen edellyttää suunnitelman mukaan asutuksen hallittua laajentamista, olemassa olevan kunnallistekniikan hyödyntämistä uuden asutuksen suuntaamisessa sekä alueellisten lämmöntuottojärjestelmien toteutumismahdollisuuksien tukemista. Jatkossa energiatehokkuusohjelma sisällytetään kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmaan, jonka laatiminen vuosille 2010 2013 on käynnistynyt. Ilmasto- ja ympäristöohjelma pitää sisällään toimenpidesuosituksia yhdyskuntarakenteen järjestämisestä ilmastoa ja ympäristöä huomioivalla tavalla. Yleiskaavallisessa ohjelmassa tehdään yhteistyötä ilmasto- ja ympäristöohjelman kanssa. Salon strategiassa ja visiossa elinkeinoelämän kehittäminen on nostettu tärkeäksi teema-alueeksi. Kaupungin elinkeinopoliittista linjaa suuntaamaan on laadittu kaupungin elinkeinopoliittinen ohjelma vuosille 2010 2013. Tarkemmat maankäytön suuntauksen alueet on ohjelmassa jätetty tarkasteltavaksi yleiskaavallisen ohjelman puitteissa. Elinkeinopoliittisessa ohjelmassa painotetaan kuitenkin erityisesti Turku-Salo-Helsinki kasvukäytävän hyödyntämistä sekä monipuolisen asumisympäristön tukemista osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Elinkeinopoliittisessa ohjelmassa edellytetään lisäksi, että maankäytön suunnittelulla luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset elinkeinotoiminnan fyysiselle kehittymiselle. Tämä asettaa vaatimuksia aluesuunnittelun ohella myös kaupungin maapolitiikalle, jota täsmennetään parhaillaan käynnissä olevassa maapoliittisessa ohjelmassa. Maapoliittisessa ohjelmassa luodaan yhtenäiset ja pitkäjänteiset raamit kaupungin maanhankintapolitiikalle. Maapolitiikalla voidaan keskeisellä tavalla vaikuttaa siihen, että maankäyttö kehittyy haluttuun suuntaan ja sille asetetut toiminnalliset, laadulliset ja taloudelliset tavoitteet voivat toteutua. Kaupungin strategiassa maapolitiikan tehtäväksi on asetettu riittävän asunto- ja yritystonttien alueellisen ja laadullisen saatavuuden varmistaminen, mikä tulee huomioida myös osana yleiskaavallista ohjelmaa.
8 Salo on merkittävä maatalouden alue. Vuonna 2009 Salo oli myyntilukujen perusteella maan suurin viljantuottaja ja toiseksi suurin muiden kasvien tuottaja. Maatalouden kokonaismyyntitulot olivat Salossa maan kolmanneksi suurimmat. Sikatalouden, munantuotannon ja metsätaloustulojen perusteella Salo sijoittui 10 suurimman kunnan joukkoon. Maataloudella on siten huomattava vaikutus kaupungissa. Salossa on päätetty käynnistää Maatalouden kehittämisohjelma, jolla määritetään yhteistä tahtotilaa maatalouden kehittämisessä ja vastataan maatalouden kokonaisvaltaisen toimintaympäristön muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Yleiskaavallisessa ohjelmassa tulee huomioida maatalouden tarpeet ja kehittymisedellytykset yhdyskuntarakennetta suunnattaessa, mikä edellyttää tiivistä yhteistyötä maatalouden kehittämisohjelman kanssa. Uuden kuntarakenteen hallinta ja palveluiden tuotannon tehostaminen on edellyttänyt kunnallisen palveluverkon tarkastelua. Kaupungissa laaditaan palveluverkkoselvitys, jossa linjataan kaupungin tulevaa palvelurakennetta. Palveluverkkoselvitys on valmistunut ja käsitelty valtuustossa vuonna 2011 lopussa. Salon kaupungissa on laadittu vesihuollon kehittämissuunnitelma vuosille 2010 2030, jossa tarkastellaan kunnan vesihuoltopalveluiden kehittämistavoitteita suhteessa vesihuollon päämääriin, organisaatioon ja yhdyskuntarakenteen kehittymiseen. Suunnitelmassa on tarkasteltu vesihuollon toiminta-alueen potentiaalisia laajenemismahdollisuuksia Salon eri alueilla, mikä tarjoaa viitesuuntia yleiskaavallisen ohjelman laatimiselle yhdyskuntarakenteen kehittämissuuntia tarkasteltaessa. Joukkoliikenteen järjestämisen perusteet muuttuivat kuntaliitoksen myötä, kun kaupungin sisäisen joukkoliikenteen järjestäminen siirtyi kaupungin omalle toimintavastuulle. Vuoden 2009 lopussa käynnistettiin hanke joukkoliikenteen palvelutason määrittämiseksi. Hankkeessa tullaan perehtymään joukkoliikenteen järjestämisen näkökulmasta nykyiseen maankäyttöön sekä tuleviin maankäytön suunnitelmiin, jolloin yleiskaavallinen ohjelma tarjoaa luontevan yhteistyötahon. Salo on ollut osallisena myös Liikenne- ja viestintäministeriön Tulevaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008 2011 hankkeeseen kuuluvassa Keskisuurten kaupunkiseutujen (KETJU) hankkeessa, jossa on kartoitettu hankkeessa mukana olleiden kaupunkiseutujen joukkoliikenteen nykytilanne, tavoitteellinen palvelutaso sekä keskeisimmät kehittämistoimenpiteet 5-7 vuoden aikajänteellä. Salon aluetyöryhmän raportti valmistui 28.9.2009. Hankkeen tuloksia hyödynnetään lähdeaineistona joukkoliikenteen palvelutasoa määritettäessä sekä laadittaessa yleiskaavallista ohjelmaa. Salossa on laadittu Salon ja Someron yhteisen liikenneturvallisuussuunnitelma sekä siihen liittyvä toimintasuunnitelma vuosille 2011 2012. Toimintasuunnitelmassa on asetettu myös kaupunkisuunnittelua koskevia tavoitteita. Tavoitteista erityisesti liikkumistarpeen ja autoriippuvuuden vähentäminen viherkaupunkiajatuksen mukaisesti ovat keskeisiä yleiskaavallisessa ohjelmatyössä huomioitavia laajempaa aluekokonaisuutta käsitteleviä teemoja. Valmiiden strategisten linjausten ja vielä käynnissä olevien tavoiteohjelmien ohella yleiskaavallisessa ohjelmatyössä tullaan hyödyntämään laajasti jo tehtyjä selvityksiä ja tutkimuksia. Esimerkiksi vuonna 2009 laadittu Salon kaupungin asukas- ja yrityspotentiaalia kartoittanut vetovoimatutkimus tarjoaa pohjatietoa kaupungin alueellisen kehittämisen painopisteille. Yleiskaavallisessa ohjelmatyössä tehdään yhteistyötä myös alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman kanssa (KOKO), joka on työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima erityisohjelma. Salon kaupunki muodostaa Salon seudun KOKO-alueen yhdessä Someron kaupungin kanssa. Yhtenä Salon seudun KOKO:n toimenpidekokonaisuutena on aluerakenteen kehittämisroolin vahvistaminen. Toimenpidekokonaisuuden tavoitteena on tukea tasapainoista, paikallisia asukkaita osallistavaa ja liiketoimintaa edistävää aluerakenteen ja maankäytön suunnittelua. Yleiskaavallisessa ohjelmassa pyritään vuorovaikutukseen KOKO:n kanssa hankkeen tarjoamien kehittämismahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Kappaleen lähteet KETJU (=Keskisuurten kaupunkiseutujen hanke) (2009). Salo, aluetyöryhmän raportti. Tulevaisuuden joukkoliikennekaupungit 2008 2011 -osahanke.
Liikennevirasto (2010). Espoo Salo oikorata. Alustava yleissuunnitelma. MRL (1999). Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999 Salon kaupunki (2007). Työ- ja elinkeinoministeriön ja Salon kaupungin energiatehokkuussopimus (2008 2016). Salon kaupunki (2009). Salon kaupunki. Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2010 2030. Salon kaupunki (2009). Salon strategia ja visio 2020 Salon kaupunki (2010). Liikenneturvallisuussuunnitelman valmisteluaineisto Salon kaupunki (2010). Maatalouden kehittämisohjelman laatiminen Salossa. Kaupunginhallituksen päätös 595 4.10.2010 Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin elinkeinopoliittinen ohjelma 2010 2013. Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin energiatehokkuussuunnitelma vuosille 2008 2011 Salon kaupunki (2010). Salon kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelma vuosille 2010 2013. Luonnos 20.10.2010 Salon kaupunki (2010). Täsmennetty työsuunnitelma. Joukkoliikenteen palvelutason määrittely. 28.92010 Salon seudun KOKO (= Koheesio- ja kilpailukykyohjelma) (2010). Toiminta- ja taloussuunnitelma 2010. Valtioneuvosto (2008). Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta 13.11.2008. Varsinais-Suomen liitto (2007). Varsinais-Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelma, Liikennestrategia 2030. Varsinais-Suomen liitto (2008). Salon seudun maakuntakaava. 12.11.2008. Varsinais-Suomen liitto (2009). SaLora. Salo-Lohja ratalinjan vaihemaakuntakaavaluonnos ja kaavaselostus 2.9.2009 Varsinais-Suomen liitto (2010). Kompassi tulevaisuuteen. Varsinais-Suomen maakuntasuunnitelma 2030 maakuntaohjelma 2011 2014. Ympäristöministeriö (2009). Tulevaisuuden alueidenkäytöstä päätetään nyt. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. 9
10 3 Maankäytön perusselvitykset 3.1 Väestö Väkiluvussa tapahtuneet muutokset Salo on noin 55 000 asukkaan kaupunki. Väkiluvun kehittyminen 1985-2009 Kaupungin väkiluku on kasvanut yli 6 000 60 000 Hlö henkilöllä vuodesta 1985, ja vuosittainen 50 000 väestönkasvu on ollut noin 0,5 % (Kuva 40 000 3.1.1). Väestön kokonaismuutos on ollut jatkuvasti positiivinen eli väkiluku on kasvanut 30 000 keskeytyksettä tarkasteluvuodesta 1985 20 000 (kuva 3.1.2). Suurinta väkiluvun kasvu on ollut taloudellisten noususuhdanteiden aikana 10 000 0 1980-luvun ja 1990-luvun lopussa sekä 1985 1990 1995 2000 2005 2000-luvun puolivälissä, jolloin Salon väkiluku on kasvanut vuosittain yli 400 henkilöllä. Kuva 3.1.1 Väkiluvun kehitys Salossa 1980 2009. Tilastokeskus 2010b Väestön kokonaismuutos vuosina 1985-2008 Kuva 3.1.2 Väestön kokonaismuutos vuosina 1985 2008. Tilastokeskus 2010b 600 500 400 300 200 100 0 Hlö 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Syntyneiden ja kuolleiden määrässä on tapahtunut jonkin verran vaihtelua vuodesta 1985 lähtien (kuva 3.1.3). Vuosien 1985 2008 välisenä aikana uusia salolaisia on syntynyt vuosittain noin 500 600. 1990-luvun lopussa sekä 2000-luvun puolivälissä syntyneisyys on ollut kuolleisuutta korkeampaa, jolloin Salo on saanut myös luonnollista väestönlisäystä. Kaupungin väkiluvun kasvu on kuitenkin perustunut lähes kokonaisuudessaan muuttovoittoon. Saloon on muuttanut 1990-luvun alusta lähtien vuosittain keskimäärin 1560 hlö ja Salosta muualle on muuttanut keskimäärin 1440 hlö vuodessa. Sekä tulo- että lähtömuutto ovat määrällisesti kasvaneet 2000-luvulla. Nettomuutto on ollut pääosin positiivista viimeisen 20-vuoden aikana. Negatiivista nettomuutto on ollut vain yksittäisinä vuosina. Muuttotaseen heilahtelut aiheutuvat lähinnä työikäisten muutossa tapahtuneista vaihteluista taloudellisten nousu- ja laskusuhdanteiden mukaan (kuva 3.1.4). 2000-luvulla huomattavaa on ikääntyneiden nettomuutossa tapahtunut kasvu. 700 600 500 400 300 200 100 0-100 Hlö Syntyneiden ja kuolleiden määrässä tapahtuneet muutokset vuosina 1985-2008 -6 17-55 -47-54 -18-49 -22-26 -26-70 -61-52 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007-4 40 41 2 12 2 Syntyneiden enemmyys Syntyneet Kuolleet 51 27 22 45 30 Kuva 3.1.3 Syntyneiden ja kuolleiden määrän kehitys vuosina 1980 2008. Tilastokeskus 2010b
11 350 300 250 200 150 100 50 0-50 -100 Nettomuutto ikäryhmittäin 1987-2008 Hlö 0-14 15-64 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 65 + Kuva 3.1.4 Ikäryhmittäinen nettomuutto vuosina 1987 2008. Tilastokeskus 2010b 62000 60000 58000 56000 54000 52000 50000 48000 Salon väkiluku 2003-2009 ja väestöennusteet 2001, 2004 ja 2007 2001 ennuste 2004 ennuste 2007 ennuste Todellinen väestönkehitys 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019 2021 2023 2025 Kuva 3.1.5 Ennuste väkiluvun kehittymisestä vuoteen 2025 mennessä. Tilastokeskus 2007 Väkiluvun ennustetaan kasvavan Salossa tasaisesti tulevina vuosina, ja 60 000 asukkaan raja rikkoutuu tilastokeskuksen uudempien ennusteiden mukaan 2020-luvulla (kuva 3.1.5). Prosentuaalisesti ennuste olettaa vuosittaisen kasvun olevan 0,6 % luokkaa. Vuoteen 2025 mennessä Salon väkiluku on ennusteen mukaan kasvanut n. 5500 henkilöllä ja Salosta on kehittynyt yli 61 000 asukkaan kaupunki. Väkiluvun kasvun ennustetaan kohdistuvan erityisesti vanhan Salon alueelle, Pertteliin, Halikkoon sekä Muurlaan. Ainoastaan Kuusjoen väkiluvun ennustetaan laskevan. Salon asukkaista on ruotsinkielisiä noin 1 % eli vajaa 600 asukasta. Äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvia asukkaita Salossa asui vuoden 2010 alussa lähes 2400 eli vieraskielisten määrä koko väestöstä oli noin 4,3 %. Heistä lähes 80 % asuu keskustaajaman alueella. Vieraskielisten määrä on kasvanut Salossa voimakkaasti viimeisen 25 vuoden aikana (kuva 3.1.6). Vuonna 1985 Salossa asui vain 33 äidinkielenään vierasta kieltä puhuvaa henkilöä, mutta 2000- luvulla jo yli 1 000. Suurimmat ikäryhmät vieraskielisten väestönosuudessa ovat nuoret aikuiset ja työikäiset eli 25 44-vuotiaat (kuva 3.1.7). Ikä Vieraskieliset hlö 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 Vieraskielisten määrän kehittyminen vuosina 1985-2010 33 83 503 929 1600 2382 1985 1990 1995 2000 2005 2010 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia M iehiä H lö -150-100 -50 0 50 100 150 Kuva 3.1.6 Äidinkielenään vierasta kieltä puhuvien määrän kehittyminen vuosien 1985 2010 välisenä aikana. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä Kuva 3.1.7 Vieraskielisen väestönosuuden jakautuminen ikäryhmittäin Salossa vuonna 2010. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä
12 Väestön alueellinen jakautuminen Salon väestöllinen rakenne koostuu useista hajallaan olevista asemakaavataajamista, kylistä ja muista taajaan asutuista väestökeskittymistä sekä maaseutumaisesta haja-asutuksesta (liite 1.1; liite 1.2; liite 1.3). Kaupungin ylivoimaisesti suurin väestökeskittymä on keskustaajama, jossa asuu noin 30 000 ihmistä eli 54 % koko kaupungin asukkaista (2010). Keskustaajaman jälkeen seuraavaksi suurimmat taajamat ovat noin 2 500 asukkaan Perniön kirkonkylä sekä 1 000 asukkaan Märynummi ja Hähkänä. Muita suurempia yli 500 asukkaan taajamia ovat Kaivola, Muurla, Inkere, Toija,ja Kitula. Väkiluvultaan hieman edellä mainittuja pienempiä taajamia ovat Kuusjoen Kurkela, Teijo, Kiikalan kirkonkylä, Vaskio, Perniön asema, Vartsala, Särkisalon kirkonkylä sekä Hajala. Salon väestöstä 72 % eli noin 39 000 henkilöä asui asemakaavoitetuissa taajamissa vuoden 2010 alussa. Vuodesta 1985 lähtien asemakaavoitettujen taajamien väkiluku on kasvanut yhteensä yli 10 000 henkilöllä. Samaan aikaan haja-asutusalueiden väkiluku on kokonaisuudessaan vähentynyt 1000 henkilöllä. Asemakaavataajamissa asuvien osuus kokonaisväestöstä onkin noussut 64 %:sta lähes 10 prosenttiyksikköä (kuva 3.1.8). Seudun väkiluvun kasvu on siten kohdistunut pääasiassa asemakaavoitettuihin taajamiin. Aluekohtainen tarkastelu osoittaa kuitenkin huomattavia eroja väestönkehityksessä kunnan eri alueilla (liite 1.4, liite 1.5). 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 Väestön jakautuminen asemakaava- ja haja-asutusalueella Asemakaavoittamaton alue Kaava-alue 50 % 0,0 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Kuva 3.1.8 Väestön alueellinen jakautuminen vuonna 2010, Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä Väkiluvun kasvu on kohdistunut Salossa ennen muuta keskustaajamaan. Keskustaajaman väkiluku on kasvanut vuodesta 1985 vuoteen 2010 mennessä 21 277 asukkaasta 29 662 asukkaaseen eli yhteensä keskustaajaman väkiluku on kasvanut lähes 8 400 asukkaan verran. Väestön keskittymisestä keskustahakuisesti kertoo myös se, että vuonna 1985 49 % koko Salon väestöstä asui 5 km säteellä keskustasta, vuonna 2010 jo 56 %. Kehysalueen entisistä kuntakeskuksista ja muista asemakaavoitetuista taajamista useat ovat kasvattaneet väkilukuaan vielä 1980-luvun lopussa, mutta 1990- ja 2000-luvulla monien taajamien väkiluvun kasvu on pysähtynyt tai jopa kääntynyt laskuun (liite 1.6). Selkeimpiä kasvutaajamia kehysalueella ovat olleet Hähkänä, Muurla ja Kaivola, joista jokaisessa väkiluku on kasvanut 300 400 henkilöllä vuodesta 1985 vuoteen 2010 mennessä. Hähkänällä ja Muurlassa kokonaisväkimäärä on lähes kaksinkertaistunut, ja Kaivolassakin väkiluku on kasvanut yli 60 %. 2000-luvulla myös Vartsalan uusi asemakaava-alue sekä Matilda ovat lähteneet kehittymään nopeasti. Väkiluvun lasku on kohdistunut erityisesti syrjäisempiin ja pienempiin taajamiin kuten Förbyyn, Kiskon kirkonkylään, Kuusjoenperälle sekä Härjänvatsaan. Edellä mainittujen taajamien lisäksi väkiluku on laskenut 1990-luvun alusta lähtien Märynummella, Teijolla, Inkereellä, Vaskiolla ja Perniön asemalla. Teijolla ja Inkereellä väestönkehitys on 2000-luvun loppupuolella muuttunut kuitenkin hienoisesti positiiviseksi. 2000-luvulla väkiluvun lasku on kohdistunut kehysalueen pienten asemakaavataajamien ohella myös joihinkin suurempiin kuntakeskuksiin kuten Perniön kirkonkylään, Toijaan ja Kuusjoen Kurkelaan. Haja-asutusalueella on tapahtunut väestön suhteen uudelleensuuntautumista. Väestö on toisaalla kasvanut, mutta toisaalla on samaan aikaan tapahtunut autioitumista. Kokonaisuutena maaseudun väkiluku on kuitenkin ollut vähenevä, joskin keskustaajaman lievealueella Salon ja Halikon maaseudulla väkiluku on jopa kasvanut hieman. 2000-luvulla myös Perttelin maaseudulla on tapahtunut kasvua väkiluvussa.
13 Ikärakenne ja väestön kehitys ikäryhmittäin Salon ikärakenne on hyvin samankaltainen koko Suomeen verrattuna (kuva 3.1.9). Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat erottuvat muun Suomen tavoin muita ikäluokkia suurempina ryhminä, joskin Salossa näiden ikäluokkien osuus koko väestöstä on koko maahan verrattuna hieman suurempi (taulukko 3.1.1). Lisäksi erityisesti nuorten aikuisten eli 20 30-vuotiaiden osuus on Salossa suhteellisesti pienempi kuin Suomessa keskimäärin. Nuorten ikäluokkien pientä määrää selittää mm. nuorten muutto suuriin kaupunkeihin opiskelemaan. Salon asukasrakenne onkin hieman keskimääräistä harmaantuneempi. Salolaisten keski-ikä oli vuonna 2008 42,2 vuotta, kun se koko Suomessa oli 41,1 vuotta. Väestön ikärakenne eroaa selvästi kunnan eri osissa (kuva 3.1.10, liite 1.7). Keskustaajamassa työikäisten ja erityisesti nuorten aikuisten suhteellinen määrä on kehysaluetta suurempi. Kehysalueella varsinkin nuorten aikuisten määrä on alhainen. Lasten määrä kehysalueella on kuitenkin nuorten aikuisten määrää tasapainoisempi. Kokonaisuutena kehysalueen väestörakenne on keskustaajamaa ikääntyneempi. Taulukko 3.1.1 Ikäryhmien suhteelliset osuudet kokonaisväestöstä Salossa 1.1.2010 ja koko Suomessa 31.12.2009. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä 2010, Tilastokeskus 2010a %-osuus kokonaisväestöstä SALO SUOMI 1-4 5,5 5,6 5-9 5,5 5,4 10 14 5,8 5,7 15 19 5,9 6,3 20 24 5,0 6,1 25 29 5,4 6,4 30 34 6,0 6,3 35 39 6,0 5,8 40 44 6,9 6,7 45 49 6,9 7,1 50 54 6,8 7,1 55 59 7,4 7,3 60 64 7,7 7,4 65 69 5,6 4,8 70 74 4,6 4,2 75 79 3,6 3,4 80 84 3,1 2,6 85 89 1,7 1,4 90 + 0,7 0,6 YHT 100,0 100,0 Eri alueiden ikärakenteessa on tapahtunut huomattavia suhteellisia muutoksia viimeisen 25 vuoden aikana, mikä johtuu osittain suurten ikäluokkien ikääntymisestä. Päällimmäisenä muutoksena ikärakennejakaumissa näkyy väestön ikääntyminen. Vuonna 1985 keskustaajaman ikärakenne oli painottunut voimakkaasti alle 40 vuotiaisiin. Vuoteen 2010 mennessä ikääntyneiden ja keski-ikäisten suhteellinen osuus on keskustaajamassa kasvanut huomattavasti. Ikääntymistä on havaittavissa myös kehysaluetaajamissa ja maaseudulla tapahtuneissa ikärakenteen muutoksissa. Toisaalta maaseudulla vanhimmissa ikäryhmissä on tapahtunut jopa suhteellista laskua. Kehysalueella huomattavaa on, että nuorten aikuisten määrässä on tapahtunut merkittävää laskua. Nuorten aikuisten määrän väheneminen painottuu erityisesti maaseudulle. Lasten määrä on kehysalueella säilynyt kuitenkin vakaana niin taajamissa kuin maaseudullakin. Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia Miehiä Koko Salo -2200-1700 -1200-700 -200 300 800 1300 1800 Hlö Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia Koko Suomi 2009 Miehiä Hlö Tuhannet -250-200 -150-100 -50 0 50 100 150 200 250 Kuva 3.1.9 Salon ikärakenne 1.1.2010, sekä koko Suomen ikärakenne 31.12.2009 Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä 2010, Tilastokeskus 2010a
14 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 a) Ikärakenne vuonna 2010 Naisia Keskustaajama M iehiä Hlö -1200-1000 -800-600 -400-200 0 200 400 600 800 1000 1200 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia Kehysaluetaajamat M iehiä Hlö -500-400 -300-200 -100 0 100 200 300 400 500 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia M iehiä Maaseutu H lö -800-600 -400-200 0 200 400 600 800 b) Ikärakenne vuonna 1985 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia M iehiä Keskustaajama H lö -1200-1000 -800-600 -400-200 0 200 400 600 800 1000 1200 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia Kehysaluetaajamat M iehiä Hlö -500-400 -300-200 -100 0 100 200 300 400 500 Ikä 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Naisia M iehiä Maaseutu H lö -800-600 -400-200 0 200 400 600 800 Kuva 3.1.10 Ikärakenne Salon eri osa-alueilla vuosina 1985 ja 2010. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä Verrattaessa Salon ikärakennetta vuosina 1985 ja 2010, voidaan todeta väkimäärän kasvaneen kaikissa ikäluokissa lukuun ottamatta 20 39-vuotiaita (kuva 3.1.11; liite 1.8). Muutoksessa on osittain kyse suurten ikäluokkien ja 1970-luvun erityisen pienten ikäluokkien välisestä erosta. 20 30- vuotiaiden määrän vähenemistä selittää lisäksi nuorten aikuisten muutto suurempiin kaupunkeihin opiskelemaan. Tulevaisuudessa Salon väkiluvun kasvu näkyy pääasiassa ikääntyneiden määrän kasvuna (kuva 3.1.11; kuva 3.1.12). Yli 64-vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan yli 8000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2040 jo yli 30 % salolaisista ennustetaan olevan 65-vuotiaita tai vanhempia. Lasten ja nuorten (1 19-vuotiaat) määrään odotetaan kasvua vielä seuraavien vuosien aikana, mutta vuoden 2025 jälkeen lasten ja nuorten määrän ennustetaan kääntyvän laskuun. Kasvua odotetaan myös 20 24-vuotiaiden määrään. Työikäisten määrän ennustetaan sen sijaan laskevan. Lasku kohdistuu erityisesti 39 64-vuotiaisiin ja selittyy osin suurten ikäluokkien ikääntymisellä. Kaiken kaikkiaan muutokset ikäryhmien koossa jäävät ikääntyneiden määrän rajua kasvua lukuun ottamatta melko maltillisiksi.
15 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Ikäryhmittäinen muutos vuosien 1985-2010 välillä Hlö -1000-500 0 500 1000 1500 2000 90 + 85-89 80-84 75-79 70-74 65-69 60-64 55-59 50-54 45-49 40-44 35-39 30-34 25-29 20-24 15-19 10-14 5-9 1-4 Ennustettu ikäryhmittäinen muutos vuosien 2010-2040 välillä Hlö -1000-500 0 500 1000 1500 2000 Kuva 3.1.11 Tapahtunut väestönmuutos ikäryhmittäin vuosina 1985 2010 sekä ennuste tulevasta ikäryhmittäisestä väestönmuutoksesta vuoteen 2040 mennessä. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä/ennuste Tilastokeskus 2009 Hlö 20000 18000 16000 14000 12000 10000 8000 6000 4000 2000 0 Salon toteutunut väestönkehitys sekä ennuste ikäryhmittäin vuosina 2010-2040 0-19 20-39 40-64 65+ 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Kuva 3.1.12 Toteutunut väestönkehitys ikäryhmittäin ja ennuste Salon ikärakenteen kehittymisestä vuosina 1985 2040. Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä/ Ennuste Tilastokeskus 2009 Väestökehityksen kolmen viime vuoden analysointia Edellä olevissa kappaleissa tapahtunutta väestökehitystä on tarkasteltu vuodesta 1985 vuoteen 2009 tai 2010. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia Salon työpaikka- ja väestökehityksessä. Edellä laadittuja tilastoja ja kaavioita ei kuitenkaan ole lähdetty täydentämään, mutta seuraavassa todetaan väestömuutosten keskeisimmät piirteet. Koko Salo Väestö 31.12.2008 54777 31.12.2011 55283 Muutos 3 v +506 Muutos/v +169 Vuoden 2012 ensimmäisellä puolikkaalla väestökehitys on ollut negatiivinen (noin -100). Teollisuuden rakennemuutoksen seuraukset ovat siis alkaneet näkyä myös väestökehityksessä. Näin ollen ainakin kaupungin lähimpien vuosien väestösuunnitteissa tulee huomioida aiempaa heikompi vä-
16 estökehitys. Koska yllä oleva väestöennuste on varsin optimistinen, ei maankäytön reservivarauksia ole syytä ylimitoittaa. Väestökehityksen analysointia ja tulevaisuuden haasteita Tarkasteltaessa seuraavan kahdenkymmenen vuoden kehitystä on merkille pantava erityisesti vanhusväestön osuuden kasvu, mikä johtuu suurten ikäluokkien ikääntymisestä ja eliniän noususta. Huoltosuhde tulee tästä syystä myös heikentymään, ellei myönteinen työpaikkakehitys tuo alueelle uutta työikäistä väestöä. Jos muiden ikäluokkien kuin yli 65-vuotiaiden väestökehitys noudattaa ennusteen mukaista kehitystä, väestönkasvu tulee näkymään vanhusväestön kasvuna. Maankäytön kannalta tämä tullee edellyttämään kerrostalo- ja palveluasumisen osuuden lisääntymistä uudisrakentamisessa. Seuraaviin kysymyksiin on saatava vastaus. Miten tämä kasvu näkyy kunnan eri osa-alueitten kehityksessä? Onko nykyisissä asemakaavoissa varauduttu riittävästi tähän haasteeseen? Halutaanko kunnan toimenpiteillä aktiivisesti ohjata asuntojen sijoittumista tietyille kaava-alueille? Toisaalta väestörakenteeseen vaikuttaa työikäisen väestön muuttoliike, mikä yleensä perustuu uusien työpaikkojen syntymiseen. Tässä suhteessa tilanne Salossa on kuin Suomessa yleisemminkin. Uusien työpaikkojen syntyminen Saloon ja sitä seuraava muuttoliike edellyttää monipuolista tonttitarjontaa niin erityyppiselle yritystoiminnalle kuin eri asumismuodoille. Uusimman tutkimustiedon mukaan alueille muuttoa voi tapahtua muidenkin vetovoimatekijöiden vuoksi. Tällaisia tekijöitä ovat mm. asuinympäristön laatu, luonnonympäristö ja elämäntapaan liittyvät mahdollisuudet. Alueellisessa tarkastelussa merkille pantavaa on paitsi tietenkin Salon ja Halikon kaavoitettujen alueitten väestönkasvu, myös Perttelin Hähkänän ja Kaivolan sekä Muurlan taajamien kasvu. Nämä alueet onkin sisällytetty tekeillä olevan palveluverkkoselvityksen yhteydessä kaupunkisuunnitteluosastolla laaditussa rakennemallissa kaupungin keskustavyöhykkeeseen. Erityisen huolestuttavana kehityksenä on nostettava esiin Perniön kirkonseudun taajaman viime vuosikymmenen laskeva väestönkehitys, koska Perniön hyvien palvelujen säilyttäminen edellyttäisi ennemminkin väestönlisäystä. Pienempienkin entisten kuntakeskustaajamien osalta olemassa olevien palvelujen säilyminen edellyttää positiivista väestökehitystä. Jos taajamaluonteiseen asumiseen luetaan mukaan kaavoitettujen alueitten lisäksi taajamien lievealue kahden kilometrin etäisyydelle kaava-alueen rajasta ja kyläkoulujen ympäriltä, voidaan sanoa, että palvelujen ulkopuolella olevan haja-asutuksen määrä on n. 15 % koko kunnan väestöstä. Näin määritellyn alueen väestö on vähentynyt viimeisen 25 vuoden aikana 9000:sta 8200:een. Toisaalta on todettava, että koko seutukunnan positiivinen väestö- ja työpaikkakehitys on hidastanut myös tätä haja-asutuksen vähenemistä. Yleiskaavallisen ohjelman yhteydessä on tehtävä arvio, miten väestökehitys jakaantuu kunnan eri osiin, jotta kunnan yleiskaavoitukselle saadaan pohja väestön alueelliselle mitoitukselle. Koko kunnan väestöarvioiden lisäksi väestökehitysarviot tarvitaan ainakin kaikille osayleiskaavoituksen tarpeessa oleville alueille, joita ovat ainakin: Keskusta ja sen osa-alueet Perttelin taajamat Muurla Perniön kirkonseutu Märy Suomusjärven Kitula
17 Kiskon Toija ja kirkonseutu Teijo ja Matilda Kuusjoen Kurkela ja Kuusjoenperä Kiikalan kirkonkylä Särkisalon kirkonkylä Kappaleen lähteet: Väestörekisterikeskus, väestötietojärjestelmä (2010). Väestötiedot vuosilta 1985, 1990, 1995, 2000, 2005 ja 2010 Tilastokeskus (2001,2004,2007). Väestöennuste 2003 2025 Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta (2009). Väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2009 2040. Tilastokeskus, StatFin-tilastotietokanta (2010a). Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2009. Tilastokeskus, SeutuNet (2010b). Väestönmuutokset kunnittain 1951 2009.
18 3.2 Elinkeinot ja työ Työ- ja elinkeinorakenteen kehitys 1990- luvulta Salossa oli yhteensä yli 26 000 työpaikkaa vuoden 2008 lopussa. 2000-luvulla suurimman ryhmän Salon työpaikoista ovat muodostaneet palvelusektorin työpaikat (kuva 3.2.1). Toimialakohtaisesti tarkasteltuna suurimpana yksittäisenä työllistäjä on kuitenkin ollut teollisuus, jonka piirissä on ollut yli 10 000 työpaikkaa eli lähes 40 % Salon kaikista työpaikoista (taulukko 3.2.1). Palvelusektoreista eniten ovat työllistäneet yhteiskuntapalvelut sekä kaupan ala. Maaja metsätalouden työpaikkoja on ollut n. 1200 eli noin 5 % kaikista Salon työpaikoista. Työpaikat toimialoittain 2008 1 % 5 % Alkutuotanto 52 % 42 % Jalostus Palvelut Tuntematon Kuva 3.2.1 Saloon sijoittuvat työpaikat vuonna 2008. Tilastokeskus 2010. 1990-luvun jälkeen 2000-luvun puoleen väliin asti työpaikkojen määrän kehitys on ollut Salossa pääosin positiivista (kuva 3.2.2). Työpaikkojen määrä 1990-luvun alusta lähtien kasvoi lähes 4000 työpaikalla vuoteen 2006 mennessä. Yleismaailmalliset talouden lasku- ja noususuhdanteet ovat näkyneet kuitenkin hyvin voimakkaasti Salon työpaikkakehityksessä, koska suuri osa Salon työpaikoista on vientiin suuntautuvan teollisuuden työpaikkoja. Viimeisin taantuma on laskenut Salon työpaikkatarjontaa merkittävästi. Kuva 3.2.2 Työpaikkojen määrän kehittyminen Salossa 1987 2008. Tilastokeskus 2010. Kpl 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 Työpaikkojen määrän kehittyminen Salossa 1987-2008 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna työpaikkojen määrän kasvu on ollut erityisen voimakasta teollisuudessa, jossa on syntynyt lähes 2 500 uutta työpaikkaa vuosien 1990 2006 välillä (kuva 3.2.3; taulukko 3.2.1). Suurimmillaan teollisuuden osuus Salon työpaikoista on ollut 2000-luvun alussa, jolloin lähes 44 % kaikista Salon työpaikoista oli teollisuuden työpaikkoja. 2000-luvun puoliväliin tultaessa teollisuuden työpaikkojen määrä on pienentynyt ja teollisuuden työpaikkojen suhteellinen osuus vuoteen 2010 mennessä on laskenut noin 30 prosenttiin kaikista työpaikoista. Teollisuuden suhteellinen osuus kaikista työpaikoista on kuitenkin säilynyt suurimpana. Työpaikkojen määrä on kasvanut voimakkaasti myös yhteiskunnallisten palveluiden sektorilla. Yhteiskunnallisen alan työpaikat kattavat jo 20 % kaikista työpaikoista, ja niiden osuus on kasvanut lähes 5 prosenttiyksiköllä vuosien 1990 2006 välillä. Erityisesti ovat lisääntyneet terveyden- ja sosiaalialan sekä koulutusalan työpaikat. Yksityisellä sektorilla työpaikkojen määrän kasvu on ollut voimakasta teollisuuden lisäksi etenkin liike-elämän sektorilla sekä kuljetus- ja varastointialalla.
19 Työpaikkojen väheneminen on ollut suurinta yhteiskunnallisen rakennemuutoksen myötä maa- ja metsätaloudessa, josta on hävinnyt lähes 1 500 työpaikkaa vuoden 1990 jälkeen. Samalla maa- ja metsätalouden suhteellinen osuus kaikista Salon työpaikoista on laskenut noin 10 prosentista 5 prosenttiin. Silti Salo on edelleen merkittävä maatalouskaupunki. Maatiloja on yhteensä n. 1 200, joista valtaosa on viljatiloja. Noin 200 tilaa on erikoistunut eläintuotantoon ja noin 50 kasvihuonetai puutarhaviljelyyn. Peltopinta-alaa Salossa on yhteensä lähes 57 000 ha. Maatiloja on eniten Halikossa ja Perniössä sekä Kiikalassa, Perttelissä, Kuusjoella ja Kiskossa, joissa myös peltopintaalaa on eniten (liite 2.1). Maa- ja metsätalouden ohella työpaikkoja on hävinnyt eniten rahoitustoiminnan ja rakentamisen aloilta. Rakennusalalla työpaikkojen määrä on kuitenkin ollut kasvussa 1990-luvun alun laman jälkeen. Salon taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella ja työttömänä olevien määrä yhtä työllistä kohti) oli vuoden 2006 lopussa 1,2, mikä on hieman parempi verrattuna vastaavaan koko maan keskiarvoon 1,28 (Tilastokeskus 2009c). Työttömyysaste on laskenut Salossa tasaisesti 1990- luvun alun lamasta lähtien (vuonna 1993 työttömyysaste 16.8 %) lukuun ottamatta 2000-luvun alussa tapahtunutta lievää nousua työttömien määrässä (Varsinais-Suomen TE-keskus 2009). Alhaisimmillaan työttömyysaste oli Salossa jopa alle 6 %:a (vuonna 2007) ennen viimeaikaista talouden taantumaa. Taantuman seurauksena työttömyysaste on kivunnut nopeasti yli 10 prosenttiyksikön vientivetoisen teollisuuden vaikeuksien seurauksena. Kuva 3.2.3 Työpaikkojen muutos toimialoittain 1990 2006, TOL 2002. Tilastokeskus 2009d Toimialakohtainen työpaikkojen muutos 1990-2006 Teollisuus Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Koulutus Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne M uut yht.kunn. ja henk.kohtaiset palvelut Julkinen hallinto, maanpuolustus jne. M ajoitus- ja ravitsemistoiminta M ineraalien kaivu Tukku- ja vähittäiskauppa Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Rakentaminen Rahoitustoiminta M aa-, riista-, kala- ja metsätalous -1476-34 -35-51 -139-248 392 344 167 141 133 1412 1251 2415 Kpl -2000-1500 -1000-500 0 500 1000 1500 2000 2500 3000
20 Taulukko 3.2.1 Työpaikkojen muutos toimialoittain 1990 2006, TOL 2002. Tilastokeskus 2009d Työpaikkaa % työpaikoista Toimiala 1990 1995 2000 2006 1990 1995 2000 2006 Maa-, riista-, kala- ja metsätalous 2737 2003 1602 1261 12,1 9,0 6,2 4,8 Mineraalien kaivu 76 30 39 42 0,3 0,1 0,2 0,2 Teollisuus 7594 9420 11253 10009 33,7 42,5 43,7 37,9 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 81 78 61 30 0,4 0,4 0,2 0,1 Rakentaminen 1507 897 1188 1368 6,7 4,0 4,6 5,2 Tukku- ja vähittäiskauppa 2772 2059 2464 2737 12,3 9,3 9,6 10,4 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 427 387 490 560 1,9 1,7 1,9 2,1 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 1080 954 1325 1424 4,8 4,3 5,1 5,4 Rahoitustoiminta 528 356 291 280 2,3 1,6 1,1 1,1 Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut 821 1304 1225 2233 3,6 5,9 4,8 8,4 Julkinen hallinto, maanpuolustus jne. 492 519 605 633 2,2 2,3 2,4 2,4 Koulutus 878 944 1135 1270 3,9 4,3 4,4 4,8 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 2327 2230 2958 3578 10,3 10,1 11,5 13,5 Muut yht.kunn. ja henk.kohtaiset palvelut 640 606 736 807 2,8 2,7 2,9 3,1 Toimiala muu tai tuntematon 569 375 370 208 2,5 1,7 1,4 0,8 Alueella työssäkäyvät yhteensä 22529 22162 25742 26440 100 100 100 100 Salon työpaikkatarjonta ylittää paikallisen työvoiman määrän. Salossa asuvien työssäkäyvien määrä on noin 24 800, kun työpaikkojen määrä on yli 26 500. Työpaikkaomavaraisuusaste on siten 106,2 %. Työpaikkaomavaraisuus on ollut jatkuvasti yli 100 % 1990-luvun puolivälistä lähtien, (Tilastokeskus 2009e). Hyvän työpaikkaomavaraisuuden lisäksi omassa kotikunnassaan työssäkäyvien osuus on Salossa ollut perinteisesti suuri. Vuonna 2009 jopa 85,5 % salolaisista kävi töissä kotikunnassaan, mikä on muihin kuntiin verrattuna suhteellisen suuri osuus. Suuri osuus on oletettavasti johtunut sekä hyvästä työpaikkatarjonnasta että suhteellisen pitkistä etäisyyksistä muihin suurempiin työpaikkakeskuksiin. Ulkopaikkakuntalaisia työssäkävijöitä Saloon tulee erityisesti Turun suunnalta sekä naapurikunnista (taulukko 3.2.2; kuva 3.2.4). Kaikkiaan vuonna 2007 Salossa työskenteli hieman yli 5 000 ulkopaikkakuntalaista työntekijää. Samaan aikaan Salosta muihin kuntiin pendelöi noin 3 500 henkilöä. Ulkopaikkakunnista salolaiset käyvät selkeästi eniten töissä Turussa ja Helsingissä (kuva 3.2.5). Pendelöivien lukumäärissä on tapahtunut muutoksia, jotka kuvastavat vähenevää työpaikkamäärää Salossa. Vuosina 2007 2009 kunnasta ulospendelöivien määrä on kasvanut alle 200 hengellä ja sisäänpendelöivien määrä on vähentynyt 350 hengellä. Vuoden 2009 jälkeen muutokset pendelöivien määrässä ovat todennäköisesti olleet samansuuntaisia. Ulos- Sisäänpendelöinti Paikkakunta Paikkakunta pendelöinti Turku 1148 Turku 1670 Helsinki 418 Kaarina 534 Paimio 195 Paimio 471 Espoo 183 Somero 444 Somero 181 Lieto 167 Kaarina 154 Sauvo 139 Lohja 143 Kemiönsaari 138 Raasepori 142 Raisio 117 Vantaa 101 Koski Tl 103 Kemiönsaari 59 Raasepori 103 Taulukko 3.2.2 Tärkeimmät Salon sisään- ja ulospendelöintikunnat vuonna 2007. Tilastokeskus 2009a