Arvoisa puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat Kunnioitettu opettajani, professori Seppo Hölötä piti virkaanastujaisesitelmänsä aiheesta Yliopisto menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Näissä avaussanoissani tarkastelen ammattikorkeakouluja samasta näkökulmasta ja viitekehyksestä eli ammattikorkeakoulut menneisyyden ja tulevaisuuden välissä. Ammattikorkeakoulu elää jatkuvien ja koko lailla varsin pysyvien muutoshaasteiden keskellä. Aina silloin tällöin luemme, että ammattikorkeakoulu tekee vääriä asioita, se on tehoton ja hidas vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin. Samoin aina välillä kuulee, että ammattikorkeakouluja, niiden toimipisteitä ja aloituspaikkoja on yksinkertaisesti liikaa. Meistä itsestämme puolestamme näyttää, että ulkopuoliset eivät ymmärrä mitä teemme ja mikä arvo opetuksellamme, tutkimuksellamme ja aluekehitystehtävällämme on.. Tämä on tullut selkeästi ilmi niin ammattikorkeakoulujen hallinnollista asemaa pohtineiden selvityshenkilöiden työn kuin viime kevään hallitusneuvottelujen yhteydessä. Joten kyse ei voi olla vain viestinnällisestä ongelmasta. Niin on, jos siltä näyttää totesi entinen pääministerimme Esko Aho. Näin ollen on todel- 1
lakin syytä katsoa peiliin ja pysähtyä miettimään uusia rakenteita eli, sitä mistä rakenteellisessa kehittämisessä todellakin on kyse. Alussa ammattikorkeakoulu oli opettajien ja opiskelijoiden kiinteä opetustehtävää toteuttava yhteisö. Nyt 20 vuotta myöhemmin - ammattikorkeakoulu on moninaisin sitein muuhun yhteiskuntaan kietoutunut instituutio, joka kätkee sisäänsä moninaisia toimintamalleja. Sille asetetaan monenlaisia odotuksia, se välillä natiseekin liitoksistaan yrittäessään toteuttaa perustehtäviään opetusta, tutkimusta ja yhteiskunnallista palvelutehtäväänsä. Juuri nyt media viestii, että on käynnissä kriisi. Jotkut tuomion päivän profeetat ovat ennustaneet jopa ammattikorkeakouluinstituution kuolemaa. Ei ammattikorkeakoulu kuole, mutta kriiseissä piilee aina korkeakoulun uudistumisen dynamiikka. Ammattikorkeakoulujärjestelmän perustaminen oli osa tiedolle ja osaamiselle rakentuvan kansallisen kehittämisstrategian toteutusta. Nyt etsitään uutta, kansallisen innovaatiojärjestelmän osana toimivaa, ja uudenlaiselle valtio- ja ohjaussuhteelle perustuvaa kansainvälistä ja rakenteellista uudistunutta ammattikorkeakoululaitosta Korkeakoulututkimuksen uranuurtaja, professori Burton R. Clark, erinomaisesta liittokorkeakoulusta, Kalifornian yliopistosta on tutkinut. 2
mikä selittää innovatiivisiksi ja proaktiivisiksi tunnettujen eurooppalaisten yliopistojen menestystä. Tutkimushanke johti jo klassikoksi muodostuneeseen kirjaan Creating Entrpreneurial Universities Organizational Pathways of Trasformation. Clarkin määrittelyn mukaan yrittäjämäisesti toimiva ylipisto on innovatiivinen, uusia mahdollisuuksia etsivä, tiukan normatiivisesta kontrollista eroon pyrkivä, ympäristönsä kanssa tasapainossa oleva yliopisto. Suomalainen ammattikorkeakoulujärjestelmä on juuri nyt käymässä läpi laajakantoisia, kauaksi tulevaisuuteen heijastuvia muutoksia. Ulospäin ne näkyvät rakenteellisena kehittämisenä, oikeudellisen aseman muuttamisena ja kansallisen innovaatiojärjestelmän uudistamisena. Nämä konkreettiset muutokset on nähtävä ammattikorkeakoulujen entistä tiiviimpänä integroitumisena suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen ja sopeutumisena globaaliin toimintaympäristöön. Olemme siirtymässä perinteisestä, edustuksellisuutta painottavasta toimintamallista kohti tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta korostamaa toimintamallia. Strategisen johtajuuden korostuminen, uusien vuorovaikutusmekanismien syntyminen sekä korkeakoulun ulkopuolisten sidosryhmien tulo korkeakoulun virallisiin sekä neuvoa antaviin elimiin, ovat leimaavia piirteitä. Entistä tärkeämmäksi tehtäväksi tulee korkeakoulun profiilin ja strategian työstäminen ei dialogissa vaan trialogissa 3
korkeakouluyhteisön, toimintaympäristön ja omistajien kanssa- On kartutettava rahoituspuskureita strategian toteuttamiseksi ja luotava kannusteita korkeakouluyhteisön työlle. Tärkeää on alhaalta ylös suuntautuvan dynamiikan vahvistaminen ja jatkuva vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan, sidosryhmien kanssa. Toinen merkittävä korkeakoulututkija Robert Birnbaum on esittänyt hienolta kalskahtavan kyberneettisen organisaatio- ja johtamismallin periaatteen. Tämän periaatteen mukaan pysyäkseen tasapainossa ympäristönsä kanssa, systeemin on vastattava ulkoisen toimintaympäristön lisääntyvään kompleksisuuteen lisäämällä sisäistä kompleksisuuttaan. Burton R Clarkin tutkimat yliopistot puolestaan ovat toimineet tämän mallin mukaisesti panostaneet kehittämisperiferiaansa, jossa vuoropuhelu ympäröivän yhteiskunnan kanssa pääasiassa tapahtuu. Ne olivat luoneet uusia organisaatiorakenteita ja prosesseja tehostaakseen dialogia ja yhteistyötä suhteessa muuhun yhteiskuntaan, erityisesti tehostaakseen kolmatta tehtäväänsä ja luodakseen uusia rahoituskanavia. Välittäviä organisaatioita tarvitaan korkeakoulujen sopeuttamiseksi uusiin tehtäviin, kuten tapahtui suomalaisissakin yliopistoissa 1990- luvulla mm. kansainvälistymisen ja teollisuusyhteistyön edistämiseksi. Tärkeää oli välittää tietoa, luoda uusia prosesseja ja tasapainottaa arvo- 4
ja. Tämän päivän suomalainen korkeakoulu on parhaimmillaan avoin systeemi, jossa esimerkiksi teknologiakeskusorganisaatiot ja osaamiskeskusohjelmat ovat tiivistäneet rajapintaa korkeakoulun ytimen ja muiden innovaatiojärjestelmän toimijoiden välillä. Edellä mainitsemaniltani kahdelta tutkijalta löytyy myös yrittäjäjämäisen korkeakoulun käsitteen ydin. Yrittäjämäisesti toimiva korkeakoulu ei ole markkinoiden vietävissä, mutta se ymmärtää markkinoiden dynamiikan ja käyttää sitä hyväkseen vahvistuakseen korkeakouluna. Sen sydän pumppaa uutta verta, uudistuvaa, kriittisesti arvioitua ja varmennettua tietoa yhteiskunnan käyttöön. Se tekee korkeakoulusta ainutlaatuisen yhteiskunnallisena instituutiona. Jos siitä pidetään huolta, korkeakoulu ei kuole. Tämä dynamiikka yhdistää korkeakoulun menneisyyden ja tulevaisuuden. Raskaat hallinnolliset prosessit voivat helposti tappaa tämän uusiutumisen dynamiikan. Hyvät kuulijat! Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen tavoitteita ovat lisäarvon kasvattaminen opiskelijoille, työ- ja elinkeinoelämälle sekä omistajille. Erityinen painopiste on kansainvälisen kilpailukyvyn ja korkeakoulujen kansainvälisen näkyvyyden lisääminen. Niiden varassa lepää kansakuntamme tulevaisuus. Lisäarvoa tuovat myös toiminnallisen ja taloudellisen tehokkuuden parantuminen sekä palvelujen paraneminen eri kohderyhmille. Rakenteellisen kehittämisen muotoja 5
ovat korkeakoulujen yhdistäminen, strategisten liittoumien muodostaminen, toimipisteverkon keskittäminen sekä koulutusvastuiden keskittäminen ja työnjaon kehittäminen, Olen näissä avaussanoissani pyrkinyt kuvaamaan menestyvän ammattikorkeakoulun korkeakoulun tunnusmerkkejä: alhaalta ylöspäin suuntautuva uudistumisen dynamiikka, rakenteellisesti uudistunut ammattikorkeakoululaitos osana uudistuvaa ja kansainvälistyvää innovaatiojärjestelmää, innovatiivinen, uusia mahdollisuuksia etsivä ja moninaisin sitein toimintaympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa oleva ammattikorkeakoulu, alhaalta ylöspäin suuntautuva kehittämisdynamiikka, osallistuminen teknologiakeskustoimintaan sekä uuden kauden osaamiskeskusohjelmaan ja innovaatiokeskittymäpolitiikkaan Hyvät kuulijat! Liittoumakorkeakoulut ovat kansainvälistenkin esimerkkien valossa erinomainen mahdollisuus toteuttaa menestyksellisesti näitä tavoitteita ja vahvistaa tässä puheenvuorossani kuvaamiani menestystekijöitä. Toivotan meille kaikille vilkkaita keskusteluja ja avartavia puheenvuoroja. Olkoon tämä innosta ja merkityksellinen seminaari. 6
Näillä sanoilla minulla on kunnia avata tämä liittoumakorkeakoulu- seminaari. 7