Elintarviketeollisuus

Elintarviketeollisuus Toimialaraportti 4/2010 Leena Hyrylä TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI PL 32 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) 16001 Telekopio (09) 1606 3666 4/2010 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Leena Hyrylä Toimialapäällikkö Kaakkois-Suomen ELY-keskus Julkaisuaika 2.11.2010 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Elintarviketeollisuus Tiivistelmä Elintarviketeollisuus on tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala Suomessa ja kolmanneksi suurin teollinen työllistäjä. Koko elintarvikeketju työllistää n. 300.000 henkeä, joka on n. 12 % työllisestä työvoimasta. Elintarviketeollisuudessa työskentelee n. 34.000 henkilöä. Elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2009 oli 10,4 mrd. euroa (- 1,1 %) ja jalostusarvo 2,4 mrd. euroa (+ 5,7 %). Toimiala jakautuu useisiin eri alatoimialaan, joista jalostusarvoltaan suurimmat ovat lihanjalostus, meijeriteollisuus ja leipomoteollisuus. Elintarvikkeiden ja juomien valmistus työllistää yhteensä n. 34.000 henkilöä. Toimipaikkoja on yli 2000, joista juomia valmistetaan n. 140 toimipaikassa. Toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa. Ruoka-Suomen teemaryhmän kokoamien tilastojen mukaan maassaamme on lähes 2.900 elintarvikealan yritystä. Ala on polarisoitunut harvoihin isoihin ja lukuisaan määrään pieniä yrityksiä. Elintarviketeollisuus on pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaan myynnin osuus on yli 80 %. Elintarviketeollisuuden käyttämistä raaka-aineista n. 85 % on kotimaista. Suuret yritykset ovat kansainvälistyneet merkittävästi. Suomessa ja muualla maailmassa ollut taloudellinen taantuma v. 2009 vähensi elintarvikkeiden vientiä. Viennin arvo v. 2009 oli 1,2 mrd. euroa (-14,9 %). Elintarviketeollisuuden jäsenyritysten ulkomaan toimintojen liikevaihto v. 2009 oli 3,9 mrd.euroa. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 24,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 17,4 %:n osuudella koko viennistä. Tärkeimmät vientituoteryhmät olivat juustot, alkoholijuomat, voi, sianliha, sokerikemian tuotteet ja suklaa. Vuonna 2009 Suomeen tuotiin elintarvikkeita 3,2 mrd. eurolla (-2%) ja tärkeimmät tuojamaat olivat Saksa, Ruotsi, Alankomaat ja Ranska. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat alkoholijuomat, hedelmät, juusto, vihannekset ja kasvikset sekä raakakahvi. Elintarviketeollisuuden kannattavuus on melko vaatimatonta, mutta vakaata. Toimialojen väliset kannattavuuserot ovat suuria ja kannattavuuden vaihtelu on toimialojen sisällä merkittävää. Elintarviketeollisuus on vahvistanut kilpailukykyään ja tuottavuuttaan toimintoja määrätietoisesti kehittämällä. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain melko vähän kulutusrakenteiden muutoksia, sillä ruoan kulutus on vakaata. Elintarvikkeiden hintoja on seurattu aktiivisesti johtuen osin vuosina 2009 ja 2010 toteutuneista arvolisäveromuutoksista. Kesällä 2010 julkaistiin Kansallinen ruokastrategia Huomisen ruoka. Sen mukaan tavoitteiden toteutumiseksi alalla tarvitaan kuluttajalähtöisyyttä, yhteistä päätöstä tehdä ruoka-alasta kasvuala, ruoan ja ruoan tekijöiden arvostusta sekä uutta ruokapolitiikan ja ruoka-asioiden hallintomallia. TEM:n yhdyshenkilö: Konserniohjausyksikkö/Toimialapalvelu/Esa Tikkanen, puh. 050 040 5459, e-mail: esa.tikkanen@tem.fi ELY-keskuksen yhdyshenkilö: Leena Hyrylä, puh. 040 574 6220, e-mail: leena.hyryla@ely-keskus.fi Asiasanat Elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus ISSN 1796-0002 ISBN 978-952-227-466-3 Kokonaissivumäärä 70 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi Hinta - Kustantaja

Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 00170 HELSINGFORS PB 32 00023 STATSRÅDET Telefon 010 606 000 Telefax (09) 1606 2166 4/2010 Författare Leena Hyrylä Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Sydöstra Finland Publiceringstid 2.11.2010 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Livsmedelsindustrin Referat Mätt genom värdet av produktionen är livsmedelsindustrin den fjärde största industribranschen i Finland och den tredje största industriella sysselsättaren. Hela livsmedelskedjan sysselsätter ca 300 000 personer, vilket är ca 12 % av den sysselsatta arbetskraften. Inom livsmedelsindustrin arbetar ca 34 000 personer. År 2009 uppgick bruttovärdet av produktionen inom livsmedelsindustrin till 10,4 miljarder euro (- 1,1 %) och förädlingsvärdet till 2,4 miljarder euro (+ 5,7 %). Branschen är indelad i flera olika underbranscher, av vilka köttförädling, mejeriindustrin och bageriindustrin är de största när det gäller förädlingsvärdet. Tillverkningen av livsmedel och drycker sysselsätter sammanlagt ca 34 000 personer. Antalet verksamhetsställen är över 2 000 och drycker tillverkas på ca 140 av dem. Verksamhetsställen finns överallt i Finland. Enligt statistik som temagruppen vid MatFinland samlat finns det i vårt land närmare 2 900 företag inom livsmedelsbranschen. Branschen har polariserats till några få större och ett stort antal små företag. Livsmedelsindustrin är till övervägande del en hemmamarknadsindustri. Den inhemska försäljningens andel är över 80 %. Av de råvaror som livsmedelsindustrin använder är ca 85 % inhemska. De stora företagen har internationaliserat sig i betydande grad. Den ekonomiska recessionen år 2009 i Finland och på andra håll i världen medförde att exporten av livsmedel minskade. År 2009 var värdet av exporten 1,2 miljarder euro (-14,9 %). Omsättningen i fråga om utländska verksamheter inom livsmedelsindustrins medlemsföretag år 2009 var 3,9 miljarder euro. Ryssland är fortfarande det viktigaste exportlandet med 24,7 procents och Sverige nästviktigast med 17,4 procents andel av den totala exporten. De viktigaste exportproduktgrupperna var ost, alkoholdrycker, smör, griskött, sockerkemiska produkter och choklad. År 2009 importerades till Finland livsmedel till ett värde av 3,2 miljarder euro (-2%). De viktigaste importländerna var Tyskland, Sverige, Nederländerna och Frankrike. De viktigaste importerade produkterna var alkoholdrycker, frukt, ost, grönsaker och vegetabilier samt råkaffe. När det gäller livsmedelsindustrin är lönsamheten är ganska modest, men stabil. Skillnaderna i lönsamhet mellan olika branscher är stora och lönsamheten varierar betydligt även inom branscherna. Livsmedelsindustrin har stärkt sin konkurrenskraft och produktivitet genom målinriktad utveckling av verksamheter. På livsmedelsmarknaden förekommer ganska få förändringar i konsumtionsstrukturerna, eftersom konsumtionen av mat är stabil. Priserna på livsmedel har övervakats aktivt, delvis beroende på de ändringar i mervärdesskatterna som genomfördes 2009 och 2010. Sommaren 2010 publicerades den nationella matstrategin Morgondagens mat. Enligt strategin behövs inom branschen konsumentorientering, ett gemensamt beslut om att omvandla matbranschen till en tillväxtbransch, uppskattning i fråga om mat och dem som tillverkar mat samt en ny förvaltningsmodell för matpolitik och matfrågor, för att målen ska kunna uppnås. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Koncernstyrningsenheten/Branschtjänst/ Esa Tikkanen, tfn 050 040 5459 Kontaktperson vid närings-, trafik- och miljöcentralen: Leena Hyrylä, tfn 040 574 6220, e-mail: leena.hyryla@ely-keskus.fi Nyckelord Livsmedelsindustrin, tillverkning av livsmedel och drycker ISSN 1796-0002 Sidoantal 70 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN 978-952-227-466-3 Pris - Förläggare

Sisällysluettelo Saatteeksi...6 1 Toimialan määrittely ja sisältö...7 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus... 7 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin... 9 2 Toimialan rakenne...10 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne... 10 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys... 10 2.3 Toimialan alueellinen jakautuma... 13 2.4 Yrityskannan muutokset... 14 2.5 Alan suurimpia yrityksiä... 16 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys...17 3.1 Markkinoiden kehitys... 17 3.2 Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa... 24 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta... 28 4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät...33 4.1 Tuotanto- ja kapasiteettitilanne... 35 4.2 Laatu ja lainsäädäntö... 36 4.3 Luomu Luonnonmukainen tuotantotapa... 36 5 Taloudellinen tilanne...39 5.1 Kustannusrakenne... 39 5.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema... 40 5.3 Investoinnit... 42 6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet...45 6.1 Menestystekijät... 45 6.2 Keskeiset ongelmat... 46 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet... 47 7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla...49 7.1 Visio... 49 7.2 Toimintaympäristön muutostekijät... 50 7.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste... 52 7.4 Koulutus ja kehittämistoiminta... 53 8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT)...54 Lähteet...55 Liite 1: Tilastokeskuksen toimialaluokituksen muutokset... 57 Liite 2: Elintarvikkeiden sekä juomien valmistuksen tunnuslukuja (mediaanitietoja)... 58 Liite 3. Finpro ry: Kansainvälistymiskatsaus... 59 ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 5

Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pkyritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, kivi- ja kaivosteollisuus, metalliteollisuus, puutuoteteollisuus, bioenergia sekä matkailu- ja palvelualat. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun nettisivuilta osoitteessa www. toimialaraportit.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online kuvatietokannan kautta. Ne ovat saatavissa ao. raportin kohdalla. Toimiala Online-tietopalvelu on uudistunut kesän 2010 aikana siten, että kaikkien toimialaryhmien laajat tunnuslukutiedot mm. yrityskokoluokittain ovat vapaasti saatavissa Toimiala Online-tietopalvelusta, osoitteesta www.toimialaonline.fi. Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, metsä ja kemianteollisuuden jälkeen. Tämä toimialaraportti käsittelee Elintarvikkeiden valmistusta (TOL 10) ja Juomien valmistusta (TOL11). Raportissa käsitellään elintarviketeollisuuden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Esitetyt arviot ja kannanotot perustuvat uusimpiin käytettävissä oleviin lähdeaineistoihin ja tilastoihin sekä tehtyihin haastatteluihin. Raportti on päivitetty Kari Välimäen v. 2008 tekemästä toimialaraportista. Raporttiin sisältyy Finpro ry:n tekemä kansainvälistymiskatsaus, joka käsittelee lähiruokatrendiä ja sen hyödyntämistä suomalaisissa yrityksissä. Katsauksen ovat laatineet johtava konsultti Esa Wrangin kanssa Heli Pasanen-Zentz (Finpro Ranska), Terhi Rasmussen (Finpro Skandinavia) ja Jenni Mäkipää (Finpro Italia). Toimialapäälliköt ovat laatineet toimialaraporttien tueksi omat rahoitusnäkemyksensä ensisijaisesti ELY-keskusten tukien suuntaamiseksi sekä yritystoiminnan kehittämiseksi. Rahoitusnäkemykset edustavat kunkin tekijän henkilökohtaisia näkemyksiä. Tavoitteena on, että rahoitusnäkemykset yhdessä toimialaraporttien ja Toimiala Online-tilastokuvien kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka osaltaan tukee eri tahoja yrityshankkeiden valmistelussa sekä työvoiman koulutuksen suuntaamisessa. Rahoitusnäkemys on aiemmin ollut vain viranomaiskäytössä, mutta nyt se on vapaasti saatavilla, edellyttäen kuitenkin rekisteröintiä (jolla saa samalla käyttöönsä toimialaraportit). Haluan esittää kiitokseni kaikille niille henkilöille, yrityksille ja yhteistyökumppaneille, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa tämän raportin syntymiseen. Toivon, että raportti antaa virikkeitä alan yrityksille niiden kehittäessä toimintaansa sekä sytykkeitä muille alasta kiinnostuneille. Lappeenrannassa, lokakuussa 2010 Leena Hyrylä, Toimialapäällikkö 6 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Elintarviketeollisuus on Suomessa tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen ja kolmanneksi suurin teollinen työllistäjä. Koko elintarvikeketju työllistää n. 300.000 henkeä, joka on n. 12 % työllisestä työvoimasta. Elintarviketeollisuudessa työskentelee n. 34.000 henkilöä (- 2,6 %). Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan tuotannon bruttoarvo v. 2009 oli 10,4 mrd. euroa (- 1,1 %) ja jalostusarvo 2,4 mrd. euroa (+5,7%). Elintarviketeollisuus jakautuu kahteen päätoimialaan elintarvikkeiden valmistukseen (TOL 10) ja juomien valmistukseen (TOL 11) sekä useisiin alatoimialoihin. Liitteessä 1 on esitetty Tilastokeskuksen elintarvikealaa koskevaan toimialaluokitukseen v. 2008 tulleet muutokset. Taulukko 1: Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvo v. 2009 ennakko Bruttoarvo Muutos-% Jalostusarvo Muutos-% 10 Elintarvikkeiden valmistus 9 250 926-0,5 2 067 480 6,6 101 Teurastus, lihan säil.kä. ja lihatuot. valm. 2 732 754 8,8 553 505 15,3 102 Kalan, äyr. ja nilv. jalostus ja säil. 211 662 12,8 40 992 25,3 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säil. 437 405-7,8 129 126-5 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valm.s 170 616-33,7 28 069-20,1 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 2 352 006-2,9 336 257 11,6 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 274 113 0,3 34 832-24,4 107 Leipomotuot., makaronien yms. valm. 1 083 340 1,6 454 683 3,8 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 1 409 412-3,3 405 692-1,1 109 Eläinten ruokien valmistus 579 618-10,1 84 324 42 11 Juomien valmistus 1 186 819-5,6 367 220 1 Lähde: Toimiala Online /Tilastokeskus, teollisuuden rakennetilasto. Elintarviketeollisuus kehittää ja valmistaa kotimaisista maataloustuotteista sekä tuontiraakaaineista ruokaa kuluttajille. Raaka-aineista n. 85 % on kotimaista. Elintarviketeollisuus on Suomessa suurin kulutustavaroiden valmistaja. Yritysten asiakkaina ovat vähittäiskauppa, HoReCa-sektori, muut elintarvikeyritykset ja kuluttajat. Elintarviketeollisuus osaltaan huolehtii maamme elintarvikeomavaraisuudesta sekä ylläpitää ruokakulttuuriamme. Ala kuuluu arvostettuihin toimialoihin. Elintarviketeollisuuden tuottavuus Suomessa on parempi kuin ns. vanhoissa EU-maissa keskimäärin. Ala on kasvattanut kilpailukykyään ja tuottavuuttaan toimintojaan määrätietoisesti kehittämällä. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 7

Vielä 1990-luvun alussa pääosin kotimarkkinoilla toiminut elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt EU-jäsenyyden aikana. Kansainvälistyminen ja maailmanmarkkinahintojen vaihtelut heijastuvat yhä voimakkaammin myös Suomeen. Elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön viime vuosina ovat vaikuttaneet raaka-aineiden sekä muiden tuotantotekijöiden kallistuminen ja sitä myötä ruoan hinnan kallistuminen, kaupan ketjuliiketoiminnan vahvistuminen, julkisten hankintojen monimutkaistuminen sekä erilaisten vastuullisuus- ja lähiruokanäkökulmien korostuminen. Tuonti on lisääntynyt ja kuluttajakäyttäytyminen erilaistunut entisestään. Elintarviketuotanto ja ruokapalvelut ovat jatkaneet keskittymistään. Kaupan vapautumisen seurauksena myös pelkästään kotimarkkinoilla toimivilta yrityksiltä vaaditaan sopeutumista kansainvälistyvään kilpailuun. Kaupan ketjuliiketoiminnan kehittyminen vaikuttaa elintarviketeollisuuden toimintaympäristöön. Sen tavoitteena on tehostaa kaupan toimintoja ja tuottavuutta. Tehokkaiden logististen toimintamallien ja ketjujohtamisen avulla kauppa edellyttää tavarantoimittajiltaan ketjuliiketoiminnan osaamista, oman asiakkuuden kehittämiseen tähtäävää kumppanuutta ja hyvää toimitusvarmuutta ajankohdasta tai sesongista riippumatta. Ketjumaisen liiketoiminnan nähdään kaventavan paikallisuutta sekä lisäävän hierarkkisuutta. Monessa tapauksessa elintarvikealan yritykset ylläpitävät eri asiakkaille erilaisia standardeja. Useat erilaiset toimintamallit voivat hidastaa alan tehokkuutta ja tuottavuutta. Kauppa haluaa kehittää ja markkinoida omia private label -tuotteita ja vastata siten kilpailuun kuluttajien huomiosta. Kotimaisten kauppaketjujen tavoitteena on lisätä private label tuotteiden lukumäärää ja menekkiä. Useimmille elintarvikeyrityksille private label tuotteiden valmistus on strateginen valinta, joka tasaa tuotantokapasiteettia ja tuo tasaista tulovirtaa sekä jakaa kiinteitä kustannuksia. Vahva, kuluttajien haluama brändi on kuitenkin monelle yrityksille private label tuotteita tärkeämpi asia, sillä omien brändiensä hallinnasta yritys vastaa itse. Kilpailu private label -tuotteista käydään usein sähköisen huutokaupan avulla yritysten kesken, joista yhä suurempi osa on ulkomaisia yrityksiä. Elintarvikkeiden kysyntään ovat vaikuttaneet myös arvonlisäverokannan muutokset, jotka tulivat voimaan kaupparuoassa 1.10.2009 ja ravintolaruoassa 1.7.2010 sekä yleisen ja ruokaalv:n nosto yhdellä prosenttiyksiköllä 1.7.2010. Valmisteverojen käyttöönotto makeisissa ja jäätelössä sekä virvoitusjuomaveron nostaminen vuonna 2011 tulee vaikuttamaan veron kohteena olevien tuoteryhmien kysyntään sekä tuonnin lisääntymiseen. Kesällä 2010 julkaistiin Kansallinen ruokastrategia Huomisen ruoka, jonka tarkoituksena on viitoittaa elintarvikeketjun tulevaisuutta v. 2030 asti. Sen laatiminen tuli ajankohtaiseksi mm. elintarvikkeiden globaalin kysynnän ja tarjonnan vaihteluiden lisääntymisestä, ilmastomuutokseen liittyvistä tekijöistä ja kasvavasta bioenergian tarpeesta. Ruoan ja veden ollessa jokapäiväisiä välttämättömyyshyödykkeitä, on tarve varmistaa niiden riittävä ja laadukas saaminen. Lisäksi on tärkeätä turvata ruokajärjestelmässä toimivien alkutuottajien, kaupan ja ammattikeittiöiden kannattavuus sekä kilpailukykyinen toiminta, sillä vain kannattava toiminta takaa jatkuvuuden. 8 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Huomisen ruoka vision toteutumiseksi tarvitaan kuluttajalähtöisyyttä, yhteistä päätöstä tehdä ruoka-alasta kasvuala, ruuan ja ruuan tekijöiden arvostuksen lisäämistä sekä uutta ruokapolitiikan ja ruoka-asioiden hallintomallia. Strategian mukaan ruokaketjun tulee ottaa tavoitteekseen kasvattaa arvoaan neljä prosenttia joka vuosi ja kaksinkertaistaa siten arvonsa 20 mrd. euroon vuoteen 2030 mennessä. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuus on maamme vanhempia teollisuudenaloja ja alan yrityksissä työskentelee n. 2.400 henkeä. Alan lasketaan työllistävän liitännäiselinkeinot huomioiden välillisesti 30.000 henkeä. Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton jäsenyritysten kotimaan myynti v. 2009 laski 0,8 % ja oli 820 milj. litraa. Kotimaista olutta myyntiin yht. 419 milj. litraa ja suurin osa siitä myyntiin vähittäiskaupan kautta. Oluen ravintolamyynnin osuus 16 % ja se laski v. 2009. Alkon osuus oluen myynnistä oli 2,4 %. Long drink- juomien kulutus on ollut kasvussa ja niitä myytiin 42,2 milj. litraa. Siidereiden myynti on laskenut ja se oli 32,5 milj. litraa. Virvoitusjuomia myytiin 267,9 milj. litraa ja kivennäisvesiä 58,9 milj. litraa. Sekä kivennäisvesien että virvoitusjuomien myynti laski v. 2009. Sokerittomien virvoitusjuomien osuus virvoitusjuomamyynnistä on n. 35 %. Virvoitusjuomien ja kivennäisvesien sekä oluiden tuonti on vientiä merkittävästi suurempi, vaikka tuonti väheni v. 2009. 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Kuvio 1: Elintarvikealan arvoketju Maatalous Raaka-aineet Päivittäistavaramyymälät Elintarviketeollisuus Päivittäistavarakaupan logistiikkayhtiöt HoReCa Julkinen Yksityinen Kuluttajat Alihankkijat Raaka-aineet Pakkaukset Palvelut HoReCa-tukut Muut Kioskit Huoltamot Lähde: Elintarviketeollisuusliitto. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 9

2 Toimialan rakenne 2.1 Toimialan yritykset ja rakenne Elintarvikealan toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa. Elintarvikkeiden valmistuksen toimipaikkoja v. 2008 oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan n.1.900, joista juomia valmistettiin lähes 140 toimipaikassa. Eniten toimipaikkoja on tuoreiden leipomotuotteiden valmistuksessa. Ruoka-Suomen tilastojen mukaan maassamme on lähes 2.900 elintarvikealan yritystä. Monialaisissa maatiloissa n. 600 harjoitetaan elintarvikkeiden jalostusta. Toimipaikkojen lukumäärä on ollut viime vuosina lievässä laskussa. Ala on polarisoitunut harvoihin isoihin ja lukuisiin pieniin yrityksiin. Yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja tilastojen mukaan oli 24. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan oli 885 yritystä, joista 67 % työllisti alle 5 henkilöä. Taulukko 2: Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen lukumäärä alatoimialoittain 2006-2008 2006 2007 2008 10 Elintarvikkeiden valmistus 1 939 1 961 1 902 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 253 263 240 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 151 160 156 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 197 190 178 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 25 22 23 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 87 92 90 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 81 80 75 107 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 856 850 834 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 204 217 219 109 Eläinten ruokien valmistus 85 87 87 11 Juomien valmistus 118 129 138 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri. 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakautuma ja työllisyyden kehitys Elintarviketeollisuus työllistää n. 34.000 työntekijää. Henkilöstömäärä on vähentynyt vuosittain. Vähennykset ovat koskeneet myös toimihenkilöitä. Peruskehityksenä työllisten määrän on arvioitu vähenevän 2004 2020 n. 22 % ja tavoitekehityksenä määrän arvioidaan laskevan peruskehitystä vähemmän, n. 16 %. Ulkoistamista on tehty esim. kuljetusten sekä puhdistuspalveluiden osalta jo vuosia; uutena piirteenä on osittainen markkinoinnin ulkoistaminen. Koko elintarvikeketjun on arvioitu työllistävän n. 300.000 henkilöä. 10 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Taulukko 3: Elintarviketeollisuuden henkilöstö 2006-2008 2006 2007 2008 10 Elintarvikkeiden valmistus 31 530 31 493 30 338 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 8 156 8 585 8 157 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 779 853 816 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 1 978 1 713 1 692 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 343 432 397 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 4 877 5 023 4 746 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 717 569 483 107 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 8 681 8 448 8 343 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 5 033 4 918 4 845 109 Eläinten ruokien valmistus 966 952 859 11 Juomien valmistus 3 286 3 492 3 727 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri. Kuvio 2: Työssäkäyvien ikärakenne elintarviketeollisuudessa 31.12.2007 1200 1000 800 600 400 200 0 18 20 22 24 26 28 30 32 34 36 38 40 42 44 46 48 50 52 54 56 58 60 62 64 10 Elintarvikkeiden valmistus 11 Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri. Elintarviketeollisuuden työllisten ikärakenne on pääosin samanlainen kuin koko teollisuudessa, mutta nuoria ikäluokkia (19 24 v) työskentelee elintarviketeollisuudessa muuta teollisuutta enemmän. Yli 57 vuotiaita työskentelee ikäluokittain yhä vähemmän. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 11

Työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellinen kohtaantotilanne elintarvikealan ammateissa seutukunnittain ilmenee kuvion 3 kartasta. Tarkastelu on tehty työ- ja elinkeinotoimistoihin ilmoitettujen avointen työpaikkojen ja työ- ja elinkeinotoimistoihin työttömäksi rekisteröityjen pohjalta. Tarkastelun ulkopuolelle ovat jääneet siten ne avoimet työpaikat, jotka eivät ole tulleet toimistojen tietoon ja muut kuin työttömäksi rekisteröityneet työnhakijat. Kuvaan on lisäksi merkitty työ- ja elinkeinotoimistojen toukokuussa 2010 raportoimat elintarvikealan avoimet työpaikat, joita on ollut vaikea täyttää. Tällä hetkellä työvoimaa on saatavilla useimmilla alueilla. Alueilla, missä elintarvikeala on vahva, on myös pulaa työntekijöistä. Kuvio 3: Työvoiman kohtaantotilanne elintarvikealan ammateissa toukokuussa 2010 Työvoiman kohtaantotilanne tammi - toukokuu 2010 Elintarviketeollisuus Vaikeuksia työvoiman saannissa (alle 2 työtöntä/paikka) Kysyntä ja tarjonta tasapainossa (2-4,9 työtöntä/paikka) Hieman ylitarjontaa (5-9,9 työtöntä/paikka) TE -toimiston raportoima vaikeasti täytettävä paikka, toukokuu 2010 Suurta ylitarjontaa (väh. 10 työtöntä/paikka) Lihavalmistetyöntekijä Leipuri Lähde: TEM. Pk-yritysbarometrin 2/2010 -tutkimukseen osallistuneista elintarvikealan yrityksistä 14 % odottaa henkilöstön määrän kasvavan seuraavan vuoden aikana ja 7 % arvioi määrän laskevan. Suurin osa vastaajista, 79 %, arvioi määrän pysyvän ennallaan. 12 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

2.3 Toimialan alueellinen jakautuma Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia. ELY-keskusalueittain tapahtuneet muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Taulukko 4: Elintarviketeollisuuden toimipaikkojen jakautuma ELY-alueittain 2002 2008 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Uusimaa 297 301 295 284 281 285 280 Varsinais-Suomi 302 276 274 273 244 241 236 Satakunta 107 98 99 95 103 101 100 Häme 159 162 161 152 145 155 152 Pirkanmaa 160 163 166 161 155 149 144 Kaakkois-Suomi 147 130 128 128 124 129 128 Etelä-Savo 90 86 87 84 89 89 83 Pohjois-Savo 110 115 111 107 106 107 112 Pohjois-Karjala 104 101 99 99 97 98 97 Keski-Suomi 93 93 95 97 93 101 94 Etelä-Pohjanmaa 143 140 144 138 138 139 138 Pohjanmaa 177 185 185 176 171 169 167 Pohjois-Pohjanmaa 144 137 137 134 144 155 144 Kainuu 59 53 53 47 41 43 41 Lappi 96 95 94 95 100 104 98 Ahvenanmaa 35 29 26 28 24 25 26 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkarekisteri. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 13

Taulukko 5: Toimipaikkojen jakautuma ELY-alueittain ja alatoimialoittain 2008 101 Teur., lihan s.käsit. ja lihat. valm. 102 Kalan, äyr. ja nilv. Jal. ja säil. 103 Hedelmien j a k a s v. Jal. ja säil. 104 Kasvija eläinöl. ja -rasv. valm. 105 Maitot. tuot. Valm. 106 Mylly- ja tärkkelyst. valm. 107 Leipomot., makaro. yms. valm. 108 Muiden elintarv. valm. 109 Eläinten ruok. Valm. 11 Juomien valm. Koko maa 240 156 178 23 90 75 834 219 87 138 Uusimaa 27 16 13 2 19 9 112 57 7 18 Varsinais-Suomi 26 32 21 10 6 8 70 32 14 17 Satakunta 19 8 10 2 1 5 34 11 7 3 Häme 13 4 13 4 8 9 60 19 5 17 Pirkanmaa 23 8 5 1 6 5 72 15 3 6 Kaakkois-Suomi 9 10 5.. 4 10 65 13 5 7 Etelä-Savo 8 12 5.. 3 3 39 2 1 10 Pohjois-Savo 10 4 11.. 5 6 53 9 4 10 Pohjois-Karjala 10 7 8.. 5 2 54 4 2 5 Keski-Suomi 7 6 1.. 3 1 57 11 2 6 Etelä-Pohjanmaa 21 4 19 1 7 8 55 7 7 9 Pohjanmaa 16 15 18 1 11 3 63 12 20 8 Pohjois-Pohjanmaa 18 11 23 2 8 5 45 15 9 8 Kainuu.. 5 12.. 1 1 14 2.. 6 Lappi 31 10 10.. 1.. 33 6 1 6 Ahvenanmaa 2 4 4.. 2.. 8 4.. 2 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri. 2.4 Yrityskannan muutokset Elintarvikealan yrityskenttä on jatkuvassa muutoksessa; osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lopettaneita ja konkurssiin menneitä yrityksiä on 2000-luvulla ollut enemmän kuin aloittaneita. Vuonna 2009 aloitti 119 ja lopetti 113 elintarvikealan yritystä. Asiakastiedon tilastojen mukaan konkurssien osuus on ollut elintarviketeollisuuden yrityskannasta keskimäärin alle 3 %. Taulukko 6: Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut elintarvikealan yritykset 2005 2009 2005 2006 2007 2008 2009 Aloittaneita yrityksiä 141 139 119 106 119 Lopettaneita yrityksiä 172 129 144 142 113 Konkursseja 26 26 18 26 22 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot, konkurssit toimialoittain. 14 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Kuviossa 4 on esitetty pk-yritysbarometriin 2/2010 vastanneiden yritysten arviot sukupolven tai omistajavaihdoksista. Arviolta seuraavan viiden vuoden kuluessa n. 30 % yrityksiä tapahtuu vaihdoksia. Kuvio 4: Yrittäjien arviot (n= 143) sukupolven/omistajavaihdoksesta lähimmän viiden vuoden aikana Ei 66,0% (93) Kyllä, 1-2 vuoden sisällä 14,2% (20) Kyllä, 3-5 vuoden sisällä 12,8% (18) Ei osaa sanoa 7,1% (10) 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 15

2.5 Alan suurimpia yrityksiä Suomen suurimmat elintarvikealan yritykset ovat usein rakenteeltaan konserneja. Konsernirakenteesta johtuen toimialana voi olla muukin kuin elintarvikkeiden jalostukseen liittyvä. Taulukko 7: Elintarviketeollisuuden suurimpia yrityksiä v. 2009 Toimialana mm. Liikevaihto milj. Henkilöstö HKScan - konserni liha- ja siipikarjatuotteiden valmistus 2 125 7 429 Valio -konserni maitotaloustuotteiden ja juuston valmistus 1 787 4 410 Fazer -konserni leipomotuotteet, makeiset, suklaa 1 441 14 690 Atria -konserni liha- ja siipikarjatuotteiden valmistus 1 316 6 214 Altia -konserni alkoholijuomien tislaus ja sekoittaminen 407 1 042 Vaasan -konserni leipomotuotteet 399 847 Sinebrychoff mallas- ja virvoitusjuomat 376 970 Raisio -konserni myllytuotteet, rehut 376 876 Saarioinen -konserni lihanjalostus, valmisruoka,säilykkeet 340 2 138 Hartwall -konserni mallas- ja virvoitusjuomat 335 1 040 Pohjolan Maito - konserni maitotaloustuotteiden, rasvojen valmistus 197 293 Tuottajain Maito - konserni maitotaloustuotteiden, rasvojen valmistus 137 47 Polttimo Oy mallas, entsyymit, aromit, viljakauppa 125 185 Bunge Finland Oy margariini ja ravintorasvat 112 59 Leaf Suomi Oy sokerin, suklaan, makeisten valmistus 105 279 Danisco Sweeteners sokeri 95 243 Felix Abba Oy Ab hedelmien, marjojen ja kasvisten jalostus 88 208 Ingman Group -konserni jäätelö, huom. Meijeribusiness Arla 87 508 Osuuskunta Länsi-Maito maitotaloustuotteiden ja juuston valmistus 84 24 Lähde: Kauppalehti Online / Talouselämä 28.5.2010, Suomen suurimmat yritykset, Suomen Asiakastieto Oy. 16 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Markkinoiden kehitys Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaisen valmistuksen osuus elintarvikkeiden vähittäismyynnistä on n. 81 %. Paikallisuus on myös ominaista elintarvikealallemme. Perinteisen vahvan kotimaan markkina-aseman lisäksi elintarviketeollisuutemme on etabloitunut onnistuneesti Itämeren ympäristöön ja Venäjälle. Teollisuuden keskittyminen ja sopimuspohjaisen toiminnan vahvistuminen ovat leimanneet myös EU-jäsenyyskauttamme. Elintarviketeollisuudelle on tyypillistä muutamien toimijoiden vahva rooli; maidon vastaanotto (Valio 86 %), keskittynyt lihan hankinta (80 %) HKScanille ja Atrialle, Vaasan ja Fazer Leipomot valmistavat n. 60 % leipomotuotteista ja myllyteollisuudessa neljän suurimman osuus on n.95 %. Suomen elintarvikeomavaraisuus eli tuotannon % -osuus kulutuksesta (tuotanto + tuonti) on vaihdellut tällä vuosikymmenellä eri tuoteryhmissä. Maitotuotteiden, nesteomavaraisuus v. 2009 oli 99 %. Lihavalmisteiden osalta naudanlihan omavaraisuus oli 86 % ja sianlihan 112 %. Kananmunien omavaraisuus on vähentynyt, mutta se on yhä 106 %. Leipäviljan omavaraisuusaste oli kokonaisuudessaan 114 %. Kasvisten suhteen omavaraisuus vaihtelee; esim. perunalla se oli 98 %, tomaatilla 62 %. 3.1.1 Kulutus Suomessa oli v. 2009 lopussa lähes 1,5 milj. perhettä (1.450.000). Yksin asuvia maassamme on yli miljoona henkeä (1.026.000). Perheen keskikoko oli n. 2,8 henkeä. Suomessa elintarvikkeiden ja juomien kulutusmenot ovat yht. 20,1 mrd. euroa. Kotiin hankittavien elintarvikkeiden ja juomien osuus on 11,4 mrd. euroa. Kotitalouksien kulutusmenoista 12,4 % käytetään elintarvikkeisiin. Sisällytettäessä vienti sekä maataloustuotantoon liittyvät tuet on elintarviketaloudessa liikkuvien rahavirtojen arvo n. 24 mrd. euroa, ja se vastaa n. 13 % Suomen bruttokansantuotteesta. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 17

Kuvio 5: Yksilölliset kulutusmenot käyttötarkoituksen mukaan v. 2009 Hotellit, kahvilat ja ravintolat 8 % Sekalaiset tavarat ja palvelut 9 % Elintarvikkeet, juoma, tupakka 18 % Virkistys, kulttuuri ja koulutus 12 % Vaatetus ja jalkineet 5% Terveys 5 % Sisustus ja kodinhoito 5 % Kuljetus ja tietoliikenne 12 % Asuminen 27 % Lähde: Findikaattori / Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito. Ruuan kulutuksessa muutokset eivät yleensä ole suuria. Muutoksia kuitenkin tapahtuu elintarvikeryhmien välillä että niiden sisällä. Nykykuluttaja haluaa entistä jalostetumpia ja käyttövalmiimpia elintarvikkeita ja esim. valmisruokien markkinat ovat kasvaneet ja monipuolistuneet 2000-luvulla. Maidon juonti on vuosien varrella korvautunut juuston ja jogurtin kulutuksena. Jogurtin kulutus on n. 22,8 l/henkilö. Juustojen kulutuksen arvioidaan kasvavan jatkossa maltillisemmin. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut ja pääosin se johtuu siipikarjalihan kulutuksen kasvusta. Väestön ikääntyminen, kuluttajien fragmentoituminen, sähköistymisen ja palveluiden lisääntyminen, monikanavaisuus sekä vallitsevat taloudelliset tilanteet vaikuttavat markkinoihin sekä kulutukseen. Ruokasuositukset muuttuvat lähivuosien aikana. Asukasta kohti yksityiset ravintomenot ilman muita juomia v. 2009 olivat 2042 euroa. Kuviossa 6 on esitetty ravintomenojen kulutusjakauma. Ravintomenot vaihtelevat hieman kotitaloustyypeittäin. Lähiruoka on vahva trendi Suomessa ja maailmalla. Lähiruokatyöryhmä määritteli v. 2000 lähiruuan ruuantuotannoksi ja kulutukseksi, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä. Käsitteen määrittely vaihtelee toimijoittain, mutta sille on ominaista läheisyyden lisäksi aluetaloudellinen näkökulma sekä markkinointitapaan liittyvä suoraan kuluttajalle liittyvä ajattelu. Lähiruoan kulutuksen arvioidaan kasvavan merkittävästi, sillä v. 2015 markkinoiden koon ennustetaan olevan 100 200 milj. euroa. Lähiruokamarkkinat arvioitiin v. 2008 olleen noin 74 milj. euroa. Kasvu riippuu kuitenkin tarjoajien kasvavasta kiinnostuksesta, kysynnästä sekä lähiruoan edistämisen poliittisesta tuesta. Myös logistisia ratkaisuja pitää kehittää. Toimialaraporttiin sisältyy erillinen Finpro ry:n asiantuntijoiden laatima katsaus lähiruoan kansainvälitysmahdollisuuksista. 18 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Kuvio 6: Kotitalouksien ravintomenojen %-osuudet asukasta kohden v. 2009 Muut (ei sisällä muita juomia) 11 % Sokeri 1 % Kahvi,tee ja kaakao Peruna ja 3 % perunavalmisteet 3 % Leipä ja viljatuotteet 18 % Hedelmät ja kasvikset 17 % Rasvat ja öljyt 2 % Liha ja lihatuotteet 22 % Lähde: Suomen Ruokatieto / Tietohaarukka. Kala ja kalatuotteet 4 % Maito, juusto, munat 19 % Taulukko 8: Eräiden elintarvikkeiden kulutus henkeä kohti vuosina 2005-2009 2005 2006 2007 2008 2009 % ed.v. Nestemäiset maitotuotteet kg 189,7 189,6 190,2 188,1 185,9-1,2 Maidot, l 134,6 133,7 133,1 132,1 130,8-0,9 Kermat, l 5,8 5,8 6 5,8 5,8 0,4 Juotavat piimät,l 13,5 13,3 13 12,6 12,1-3,7 Jogurtit 19,1 20,6 22,1 22,4 22,5 0,5 Juusto (sis. Rahka), kg 18,6 19,1 19,9 19,9 20,7 4,3 Voi, kg 2,7 2,6 2,8 2,7 2,9 5,3 Ravintorasvat yhteensä kg 13,1 12,9 13,2 13,1 Jäätelö, l 14 13,7 13,3 12,6 12,9 2,4 Liha yhteensä, kg 68,7 69,2 70,9 71,7 70,8-1,2 Naudanliha,kg 18,6 18,5 18,7 18,2 17,8-2,1 Sianliha,kg 33,5 34,3 34,9 35,3 34,4-2,5 Siipikarjanliha, kg 16,1 15,7 16,4 17,2 17,5 1,4 Kananmunat, kg 9,3 9,3 9,3 9,4 9,5 1,1 Kala, kg 14,1 14,5 16,7 15,6 Viljat yhteensä, kg 78,8 78,7 79,8 80,2 79,5 Vihannekset yhteensä, kg 68,4 65,3 68,5 68,6 71,5 4,2 Hedelmät ja marjat,kg 90,4 83,4 86,2 81,3 Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, TIKE. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 19

3.1.2 Hintakehitys Ruoan hintakehitystä on seurattu aktiivisesti. Elintarvikkeiden hinnat laskivat Suomessa alkuvuodesta. Osaltaan tämä johtui 1.10.2009 tapahtuneesta alv:n alentumisesta. Elokuussa 2010 elintarvikkeiden hinnat olivat keskimäärin 5 % edullisempia edelliseen vuoteen verrattuna. Päätuoteryhmistä maitotuotteiden ja munien hinnat olivat halventuneet eniten. Maitotaloustuotteiden hintojen alenemiseen saattoi osaltaan vaikuttaa hinnaltaan edullisempien maitotaloustuotteiden lanseeraukset. Vilja- ja leipätuotteissa hinnat ovat laskeneet n. 5 % ja lihatuotteissa n. 6 %. Muissa tuoteryhmissä hintojen muutos on ollut pienempi. Heinäkuussa toteutunut yleinen alv-nousu yhdellä prosentilla ei näkynyt päätuoteryhmissä heinä-elokuussa. Kuluttajahinnoissa korotus realisoitui syyskuussa, kun teollisuuden ja kaupan väliset sopimukset loppuvuoden hinnoista astuivat voimaan. Ruoan hinta on lähtenyt nousuun syyskuussa ja nousun arvioidaan kiihtyvän v. 2011 alkupuolella. Kallistumisen arvioidaan olevan yleistä hintakehitystä nopeampi. (PTT-katsaus 3/2010). Kuvio 7: Elintarvikkeiden hintojen kehitys 130 120 110 100 90 80 94 95 96 97 98 99 2000 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Yleiset kuluttajahinnat Elintarvikkeiden kuluttajahinnat Elintarvikkeiden valmistajahinnat Lähde: Elintarviketeollisuusliitto; indeksi 1994 = 100. Muissa EU-maissa ruoan hinnan lasku pysähtyi keväällä ja hinnat ovat nousseet kesäkuun alusta. EU-27:ssa elintarvikkeiden elokuun hinnat olivat keskimäärin 1,8 % korkeammat vuoden takaiseen verrattuna. Suomessa valmistajien ja kaupan neljän kuukauden sopimussyklistä johtuen loppuvuoden kustannusnousut siirtyvät hintoihin ensi vuonna. Tammikuussa 2011 ruoan hinnan arvioidaan olevan keskimäärin 3,4 % kalliimpi ed. vuoden tammikuuhun verrattuna. Hinnan nousun arvioidaan olevan suurin leipä- ja viljatuotteissa (n. 7,3 %). Lihan hinnan arvioidaan kallistuvan n. 4,7 % ja munien sekä maitotuotteiden n. 2,3 %. Hintojen nousu tasoittuu v. 2011 aikana, sillä raaka-ainehintojen nousu, tulevien palkankorotusten vaikutukset ja erilaiset veronkorotukset realisoituessaan siirtyvät hintoihin alkuvuodesta. Myös energiaveron korotukset välillisten vaikutusten kautta vaikuttavat 20 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

hintoihin. Erilaiset veronmuutokset vaikuttavat oleellisesti ruoan hintaan. Joulukuun 2011 hintojen oletetaan olevan keskimäärin 3,6 % korkeammalla tasolla kuin joulukuussa 2010. Tuonti, esim. lihatuotteissa ja maitotaloustuotteissa, hillitsee hintojen nousua.(ptt-katsaus 3/2010). Myös tuontituotteiden hintojen arvioidaan nousevan. Hinnankorotukset johtuvat kustannusrakenteiden kallistumisesta. 3.1.3 Liikevaihdon kehitys ja kasvuhakuisuus Kuvio 8: Liikevaihdon kehitys (trendi) valituilla elintarvikealan toimialoilla 2000 2010 125 120 115 110 Indeksi 2005=100 105 100 95 90 85 80 01/2000 01/2001 01/2002 01/2003 01/2004 01/2005 01/2006 01/2007 01/2008 01/2009 01/2010 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 1071 Leivän valmistus; tuoreiden leivonnaisten ja kakkujen valmistus Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, liiketoiminnan kuukausikuvaajat; indeksi 2005 = 100. Elintarvikealan suhdanneriippuvuus on muuta teollisuutta vähäisempää. Maailmalla valinnut talouskriisi syveni v. 2009 lamaksi, joka vaikutti myös Suomen elintarvikealaan. Liikevaihdon kehitys on laskenut loppukesästä 2008 alkaen. Taloudellinen epävarmuus heijastui kuluttajakäyttäytymiseen. Kuluttajien todettiin ostavan aiempaa vähemmän, suosivan edullisempia tuotteita sekä peruselintarvikkeita ja hakeutuvan edullisimpana pitämiinsä ostospaikkoihin. Taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen ja ostovoiman kaventuminen ilmenivät siten, että kuluttajat tekivät tarkemmin valintoja tuotteiden välttämättömyyden perusteella. Nielsenin tekemässä tutkimuksessa todettiin, että huhtikuussa 2010 suomalaisista vastaajista 60 % mainitsi yhtenä säästötoimenpiteenään siirtymisen edullisempiin tavaramerkkeihin. Lokakuussa 2009 vastaava luku oli 65 %. Keväällä 2010 tapahtuneiden työtaistelutoimien arvioidaan vähentävän noin puolella prosentilla tämän vuoden kokonaistuotantoa. Vuoden 2011 tuotannon oletetaan palautuvan tavanomaiselle tasolle. Paikallisille pienyrityksille lakkotilanne tarjosi mahdollisuutta tarjota lähiruokatuotteita, mutta toisaalta se osaltaan saattaa lisätä kaupan sekä ammattikeittiöiden ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 21

tuontituotteiden ostohalukkuutta. Liiketoiminnan kuukausi-kuvaajat kertovat n. kolmen kuukauden viiveellä tietoa Suomen markkinoiden kehityksestä. Kuvion 8 indeksit mittaavat liikevaihdon muutosta suhteutettuna v. 2005 tasoon. Liikevaihtotieto ei sisällä arvonlisäveroa. Elintarvikeyritykset suhtautuvat tulevaisuuteen positiivisesti ja 52 % pk-yritysbarometriin 2/2010 vastanneista arvioi liikevaihdon paranevan ja 42 % ennakoi tilanteen pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana. Suhdannetilanteen vuoden takaiseen verrattuna arvioi 46 % yrityksistä parantuneen, pysyneen ennallaan 43 % ja huonontuneen 11 %. Kuviossa 9 on eritelty elintarvikeyritysten vastauksia eri osatekijöiden suhteen. Tilausten määrän arvioi 54 % kehittyvän suotuisasti. Liikevaihdon sekä hintojen, mutta samalla myös tuotantokustannusten, arvioidaan kasvavan. Kapasiteetin käyttöaste paranee. Suhdannenäkymiä voidaan luonnehtia tulevaisuuteen luottaviksi ja vakaiksi. Kuvio 9: Elintarviketeollisuuden pk-yritysten (n=143) suhdannenäkymät tulevan vuoden aikana Liikevaihto 51,8% (72) 41,7% (58) 6,5% Henkilökunnan määrä 14,4% (20) 79,1% (110) 6,5% Investointien arvo 18,1% (25) 73,9% (102) 8,0% Viennin arvo 15,3% (15) 81,6% (80) Tuonnin arvo 9,2% (9) 87,8% (86) Tuotantokustannukset 44,5% (61) 46,7% (64) 8,8% (12) Tuotteiden/palveluiden hinnat 50,7% (70) 46,4% (64) Yrityksen kannattavuus 37,0% (51) 58,7% (81) 4,3% Vakavaraisuus 32,1% (44) 62,0% (85) 5,8% Tuotekehityspanostukset 33,6% (45) 64,2% (86) Tilausten määrä 54,1% (73) 43,7% (59) Kapasiteetin käyttöaste 42,0% (58) 55,1% (76) 0% 20% 40% 1 2 3 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM; 1 = suhdanteet kohoavat, 2 = suhdanteet pysyvät ennallaan ja 3 = suhdanteet huonontuvat. Yritysbarometrin mukaan voimakkaasti kasvuhaluisia yrityksiä oli n. 14 % ja mahdollisuuksien mukaan kasvavia 41 %. Yrityksistä 12 % ilmoitti, ettei niillä ole kasvutavoitteita ja lopettamista ennakoi n. 1 %. 22 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

B5. Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten yrityksenne tilannetta? Kysymykset, joihin on vastattu Analyysissä mukana 140 vastausta Kuvio 10: Yritysten kasvuhakuisuus (n =140) Olemme voimakkaasti kasvuhakuinen 13,6% (19) Pyrimme kasvamaan mahdollisuuksien mukaan 41,4% (58) Pyrimme säilyttämään asemamme (ja tämä edellyttää kasvua) 31,4% (44) Yrityksellämme ei ole kasvutavoitteita 12,1% (17) Yrityksemme toiminta loppuu seuraavan vuoden aikana 1,4% (2) Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM. 0% 20% 40% 60% 80% 100% Tärkeimpinä kasvukeinoina yritykset luottivat myynnin ja markkinoinnin lisäämiseen kotimaassa ja uusien tuotteiden tai palveluiden kehittämiseen. Myös yhteistyön kehittäminen ja verkostoituminen nähtiin yli 31 % yrityksiä kasvukeinona. Vientiä pidetään myös kasvukeinona. Viennin lisäämiseen nykyisissä maissa luotti 13 % yrityksistä ja viennin aloittamista uusissa kohdemaissa tai yksikön perustamista pohti 10 % yrittäjistä. Kuvio 11: Yritysten tärkeimmät kasvukeinot (n =121) Uusien tuotteiden ja palvelujen kehittäminen 50,4% (61) Yhteistyön lisääminen muiden yritysten kanssa, verkostoituminen 31,4% (38) Viennin aloittaminen uusiin kohdemaihin tai yksikön perustaminen ulkomaille 9,9% (12) Viennin lisääminen nykyisiin kohdemaihin 13,2% (16) Myynnin ja markkinoinnin lisääminen kotimaassa 59,5% (72) Omistusjärjestelyt, yritysostot 9,9% (12) Muu 8,3% (10) Ei vastattu 2,5% (3) 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM. Osalla yrityksiä ei ole kasvutavoitteita. Merkittävimpänä syynä kasvuhaluttomuuteen yritysbarometriin vastanneet sanoivat olevan yrityksen nykyisen sopivan koon. Toisena merkittävä syynä nousi ikä, terveys tai omien voimavarojen riittämättömyys. Myös kireä kilpailu ja työvoiman saatavuus tulivat esille muutamissa vastauksissa. Hallittu kasvuhakuisuus yrityksillä osaltaan vähentää markkinoiden muutoksista johtuvia riskejä. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 23

3.2 Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa 3.2.1 Päivittäistavarakauppa Päivittäistavarakauppa on osa elintarvikeketjua. Kaupan tehtävänä on tarjota kuluttajille laajaa tuotevalikoimaa, uusia tuotteita sekä ylläpitää palveluverkostoa. Pt-kaupalle on ominaista ketjuuntuminen sekä hankinnan ja logistiikan keskittyminen. Kaupan sääntely Suomessa on OECD-maiden tiukempia. Pt-kaupan hallitusohjelmatavoitteet 2011 2015 kohdistuvat sääntelyn vähentämiseen ja esim. mietojen alkoholijuomien sekä reseptivapaiden lääkkeiden myyntiin saamiseen. PT-kauppa on osallistunut laatustrategiatyöhön. Vaikka kotimaisella elintarviketuotannolla on vahva laatumielikuva tukenaan, kauppa haluaisi jatkossa turvata kuluttajien luottamuksen kotimaisiin elintarvikkeisiin alkutuotantoa koskevan laadunvarmennusjärjestelmän (esim. GlobalGAP standardin) avulla. Pt-kauppa on kehittynyt omavalvontaohjeistusta ja valvonnan tiedonkeruuta. Kuntien valvontaviranomaiset ovat voineet v.2009 lähtien seurata ja saada raportteja oman alueensa myymälöiden tekemästä omavalvontakirjanpidosta. Elintarvikkeiden osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on n. 80 %. Päivittäistavaroiden vähittäiskauppa v. 2009 oli 14,5 mrd. euroa (+ 3,1 %). Myynnin volyymi aleni 0,5 %. Myynti asukasta kohti oli 2.700 euroa. Elintarvikkeiden osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on n. 80 %. Kaupassa käytiin n. 3,6 käyntiä/viikossa/talous ja kertaostos oli 19,5 euroa. Marketteja maassamme on 3.351 kpl ja erikoismyymälöitä 541. Kaupan keskimääräinen neliömyynti on 6.900 euroa/neliö. Keskimäärin yhtä pt-myymälää kohden on 1340 asukasta. Kuluttajien mielestä tärkeimpiä ostopaikan valintakriteereitä ovat läheisyys, valikoima, kanta-asiakasedut ja hinta-laatusuhde. Lamasta huolimatta v. 2009 aikana kysyntä pysyi vakaana. Tammi-elokuussa 2010 päivittäistavarakaupan myynti laski vastaavan jaksoon verrattuna v.2009. Aukioloaikojen muutos on saattanut vaikuttaa myönteisesti tavaratalojen ja hypermarketketjujen toimintaan, sillä niiden liikevaihto kasvoi 2,3 % edellisen vuoteen verrattuna. Myös elintarvikkeiden liikevaihto suureni niissä 2,3 % verrattuna edellisen vuoden vastaavaan jaksoon. Kolmen suurimman kaupparyhmittymän markkinaosuus on yhteensä 87,6 % (S-ryhmä 43,2 %, K-ryhmä 34,2 % ja Suomen Lähikauppa Oy 10,2 %). Suomen Lähikauppa Oy on hieman menettänyt markkinaosuuttaan. Suomen Lähikaupan uudistuksessa pyritään keskittämään päätöksentekoa enemmän paikallisille kauppiaille sekä lisäämään kauppakohtaisia ratkaisuja. Muiden pt-kauppojen markkinaosuus on 12,4 %, josta Lidlin markkinaosuus 5,1 %, Stockmannin 1,3 %, Tokmanni-konsernin 1,3 %, M-ketjun 0,7 %, Minimanin 0,7 % ja muiden yksityisten 3,3 %. On huomioitava, että osa markkinaosuuksista rakentuu pääkaupunkiseudun myynnistä ja kilpailutilanteet vaihtelevat muualla maassa. 24 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Päivittäistavarakauppaan vaikuttavia muutoksia Päivittäistavarakauppa näkee elintarvikealan pk-yritykset kumppaneina, jotka ylläpitävät elintarviketuotannon monimuotoisuutta ja paikallista ruokakulttuuria sekä tarjoavat kuluttajille paikallisia erikoisuuksia. Kauppa kehittää yhteistyötä pk-tavarantoimittajien kanssa. Ptkaupan hallitusohjelmatavoitteet sisältävät pk-elintarvikeyritysten kilpailukyvyn edistämisen käyttäen keinoina avainhenkilöstön kouluttamista ja kehittämällä valtakunnallista yhteistyötä. Päivittäistavarakauppa yhdistys toteuttaa Elintarvikealan mikroyritysten valmentaminen päivittäistavarakaupan yhteistyökumppaneina nimistä hanketta. Liikesuhteen aloittamiseen kehitetään uutta työkalua, tuotekorttia. Toisaalta valtakunnallisilla markkinoilla toimivien yrityksien on tähdättävä volyymituotteissa kaupan ykkös-, kakkos- tai korkeintaan kolmostoimittajaksi. Suomalaiset ovat oppineet ostamaan verkkokaupasta. Kuluvana vuonna suomalaisten on selvitetty ostavan netistä n. 10 mrd. euron arvosta. Elintarvikekauppa on kiinnostunut verkkokaupan kehittämisestä ja esim. pääkaupunkiseudulla S-ryhmään kuuluvassa Alepassa kokeillaan verkkokauppaa. Nettiruokakaupan uskotaan löytävän asiakkaita mm. kiireisten työikäisten tai liikuntarajoitteisten keskuudesta. Lisäksi on erilaisia seudullisia logistisia ratkaisuja kehitteillä, kuten Seulo Palvelut. Seulo Palvelut tarjoaa nettiruokaostosten lisäksi myös muita palveluita, mutta pyrkii varsinkin lähi- ja luomuruoan toimittajaksi. Ongelmana on riittävän ja siten kannattavan volyymin saaminen. Verkkokaupan kehittymisellä ja siihen liittyvillä logistisilla ratkaisuilla on jatkossa vaikutusta kaupan rakenteisiin. Pt-kaupat kehittävät toimintakonseptejaan ja esim. Rautakirja Oy on irtokarkkimyynnin lisäksi laajentamassa välipalasektoriaan tarjoamalla erilaisia take a way - vaihtoehtoja R-kioskeista. Lähi ja luomuruokaa kaupataan monin eri tavoin, kuten ruokapiiritoiminnalla. Maamme pt-kaupalle on ominaista isojen myymälöiden vahva rooli. Asiakastarpeiden muutos monipuolisista valikoimista, edullisista hinnoista ja kaupan keskinäinen kilpailu ovat johtaneet myymäläkokojen kasvuun. Nielsenin tekemän selvityksen mukaan yli 1000-neliöisten myymälöiden markkinaosuus on n. 64 %. Suuret myymälät vastaavat taajamien elintarvikehuollosta ja pienillä myymälöillä tärkeä rooli paikallisen elintarviketarjonnan järjestämisestä. Myynti on keskittynyt suuriin myymälöihin ja n. 30 % myymälöistä myy 78 % koko päivittäistavaramyynnistä. Kaupan keskeinen kilpailukeino on tehokkuus. Lisäksi suurissa kaupan yksiköissä on paljon elintarvikkeiden ja ruoan valmistusta. Myymälämäärän lasku on pysähtynyt. Erilaisia myymälöitä Suomessa v. 2010 alussa oli 3.917 sekä myymäläautoja ja veneitä 29. Market-tyyppisten kauppojen kokonaismäärä on laskenut lähes kolmasosaan, 3.351. Kyläkauppojen määrä on vähentynyt vuosittain. Vuonna 2008 niitä oli 507 kpl ja niiden myynti yhteensä oli 287 milj. euroa. Kyläkaupan investointituki (TEM) on tukenut asukaspohjaltaan elinkelpoisten kyläkauppojen kilpailukykyä. Kyläkaupat haluavat lisätä yhteistyötä paikallisen lähiruoan kanavana. Myös toteutunut aukioloaikojen muutos voi tarjota lähiruokayrityksille uusia mahdollisuuksia tavarantoimittajana. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 25

Kansainvälistyvä elintarvikekauppa Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kilpailussa. Järjestelmän kriteerit asettaa Fairtrade Labelling Organizations International (FLO). Kahvista v. 1988 alkunsa saanutta Reilun kaupan periaatetta päätettiin soveltaa myös muihin tuotteisiin. Nykyisin tuotteita tuottaa 1,2 miljoonaa pienviljelijää ja suurtilan työntekijää 60 kehitysmaassa. Reilun kaupan tuotteita on tarjolla yli kymmeniä tuhansia ja niitä myydään yli 70 maassa. Suomessa on myynnissä n. 1.500 Reilun kaupan tuotetta. Suomalaiset käyttivät eniten rahaa Reilun kaupan kahviin, banaaniin, kukkiin, viiniin ja puuvillatuotteisiin. Reilun kaupan tuotteita v. 2009 myyntiin 86,9 milj. eurolla ja tuotteiden myynti on kasvanut vuosittain. Jokainen suomalainen osti keskimäärin 16,31 eurolla Reilun kaupan tuotteita. Vähittäiskaupan perinteiset kilpailukeinot, valikoima, laatu ja asioinnin helppous, yhdistyvät tiukkenevaan hintakilpailuun. Kansainvälistymisen kautta uudet konseptit ja tarjonta sekä kuluttajien eriytyvät tuote- ja palveluodotukset luovat kehittämispaineita. Kauppa optimoi tuoteryhmäntason tuloksellisuutta. Tavarantoimittajien haasteena on kuluttajien odotusten ja tarpeiden lisäksi ymmärtää ostajan käyttäytymistä sekä eri jakeluteiden erilaisia painotuksia. Kauppa on tietointensiivinen ala ja elintarvikeketjun osana keskittyy asiakkuuden hallinnan parantamiseen tiedon avulla. Kauppa myy tietoa asiakkaista kumppaneilleen, jotka sitä hyväksi käyttäen kehittävät keskinäistä yhteistyötä sekä innovoivat uusia tuotteita ja palvelukonsepteja. Elintarvikekauppa on kansainvälistynyt ja hakee kasvua orgaanisesti. Esim. S-ryhmän v. 2015 tavoitteisiin sisältyy 20 Prismaa Venäjälle ja Baltiaan saman verran. Elintarvikekauppamme on mukana mm. seuraavissa Euroopassa toimivissa yhteisosto-organisaatioissa: AMS- Sourcing, Coop Trading, United Nordic ja EMD. Tuontituotteiden osuus päivittäistavaroiden tarjonnasta lisääntyy. Kaupan omien merkkien myynti kasvaa. Suomessa kaupan merkkien osuus vk-myynnin arvosta v. 2009 oli 13.530 milj. euroa (9,3 %). Euroopassa se on ollut 20 50 %:n tasolla. Spar lanseeraa Spar Free From privat labelin Itävallan lisäksi Sloveniaan, Unkariin, Tšekkeihin, Kroatiaan ja Italiaan. Koska maassamme on hyvää erityisruokavalio-osaamista, voisivat vastaavankaltaiset konseptoinnit olla mahdollisuuksia elintarvikeyrityksillemme. Elintarvikemarkkinoilla tapahtuu vuosittain vähäisiä muutoksia, koska ruoan kulutus on vakaata. Nielsen Scan Track seurantajärjestelmä poistui käytöstä v. 2008 ja kauppa ryhtyi panostamaan enemmän omaan kanta-asiakastietoon. Tämä on vähentänyt tietämystä elintarvikekaupan kehityksestä, jolloin yrityksillä on vaikeampi hahmottaa omaa kilpailukenttää. Tämä näkyy taulukon 9 merkittävien tuoteryhmien tarkastelussa, missä ei ilmene esim. leipomotuotteiden tai makeisten myyntiä. Myös oluiden myynti näyttää olevan selkeästi vähäisempi kuin vuotta aiemmin. 26 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Taulukko 9: Merkittäviä tuoteryhmiä pt kaupassa v. 2008 Ostot, 1000 Hedelmät ja vihannekset 891 746 Lihavalmisteet 626 686 Juustot, teollisesti pakattu 574 389 Maidot 476 533 Valmisruuat 415 361 Lihat, teollisesti pakattu 307 758 Jogurtit 211 342 Keskioluet (max 4,7%) 201 463 Keltaiset rasvat 197 166 Siipikarja,teollisesti pakattu 191 866 Yhteensä 4 094 310 Lähde: Päivittäistavarakauppa 2009 2010, Nielsen markkinatrendit 2009. Taulukko 10: Nopeimmin kasvaneet elintarviketuoteryhmät 2008 vs. 2007 % Jälkiruoka-ainekset 35 Jauhot 33 Pastatuotteet 26 Kuivahedelmät, napostelu 24 Kuivahedelmät, leivonta 22 Soseet ja hyytelöt 21 Hillot 21 Lähde: Päivittäistavarakauppa 2009 2010, Nielsen markkinatrendit 2009. 3.2.2 HoReCa-kauppa Vaikka valtaosa elintarvikkeista kulkee vähittäiskaupan kautta kuluttajille, on erilaisia kahviloita, ravintoloita ja julkisia keittiöitä (HoReCa) Suomessa n. 16.300. Kodin ulkopuolella valmistettujen aterioiden määrä oli 850 milj. v. 2009. Päivittäin keskimäärin joka toinen suomalainen käyttää HoReCa-palveluita ja ateriapalveluita käyttää 34 % väestöstä. Henkilöä kohden laskettuna syömme 153 ateriaa kodin ulkopuolella. Aterioista 27 % tarjotaan kouluissa, 22 % kahviloissa, 16 % ravintoloissa ja hotelleissa, 10 % päiväkodeissa, 10 % sairaaloissa ja vanhainkodeissa sekä 10 % henkilöstöruokaloissa. Keskittyminen on vähentänyt ammattikeittiöiden määrä. Ulkoistaminen on lisännyt henkilöstöravintola- ja ateriapalveluliiketoimintaa viime vuosina. Päivittäistavarakauppa ry:n jäsenyritysten HoReCa-tukkukaupan liikevaihto v. 2009 oli 1.626,7 milj. euroa. Edelliseen vuoteen verrattuna liikevaihto väheni - 2,3 % ja laskun arvioitiin johtuvan harmaan talouden ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 27

lisäksi yleisestä taantumasta, veronkorotuksesta johtuvasta anniskelun vähenemisestä sekä tupakkakaupan pienentymisestä. ALV:n alentumisen heinäkuussa 2010 sekä vähittäiskauppojen ympärivuotisen sunnuntain aukiolomahdollisuuden nähdään lisäävän ulkona syömistä sekä tuovan uusia asiakkaita. Tukkuliikkeiden rooli on viime vuosina kasvanut. HoReCa-tukkukaupan tavoitteena on toimia kustannustehokkaana väliportaana tuotteiden valmistajien ja niiden loppukäyttäjien välillä. Elintarvikeyritysten myynnistä HoReCa-kauppa muodostaa n. 20 30 %:n osuuden. Ammattikeittiöt ovat toivoneet tiiviimpää yhteistyötä elintarvikeyritysten kanssa. Varsinkin pkyrityksille ammattikeittiökauppa on mahdollisuus, mutta se edellyttää niiltä asiakastuntemusta ja realistista kuvaa omasta toiminnasta. Toisaalta ammattikeittiöt ovat keskittäneet hankintaansa, jolloin pienten yritysten on vaikea pärjätä yksin kilpailussa. Erikoistuminen ja yhteistyö toimitusvarmuuden varmistamiseksi ovat mahdollisuuksia. 3.3 Vienti, tuonti ja muu kansainvälinen toiminta Kansainvälistymisellä tarkoitetaan yritystoimintojen maantieteellistä laajentamista ja taloudellisten toimintojen ulkoistamista kotimaan rajojen ulkopuolelle. Vienti on pk-yrityksillä tyypillinen kansainvälistymisstrategia, koska se tarjoaa kanavan kv-markkinoille, mutta ei edellytä merkittäviä pääomia vaativia investointeja. Perinteisesti pk-yritykset ovat kansainvälistyneet maltillisesti, sillä useimmat haluavat ensin merkittävän markkina-aseman kotimaassa, jonka jälkeen vasta hakeudutaan vientiin. Esteinä kansainvälistymisessä on ollut sopivien jakelukanavien ja asiakkaiden etsiminen, kansainvälinen markkinointi sekä erilaiset säädännöt (lait, tuotemääräykset, tullit). Kasvu ja kansainvälistyminen liittyvät yhä kiinteämmin yhteen. Kansainvälistyminen edellyttää yrityksiltä pitkäaikaista sitoutumista, asioiden selvittämistä, verkostoitumista sekä sisäistä menestystekijää, jolle toimintaa rakennetaan. Elintarvikealalla tällaisia menestystekijöitä on ollut esim. ksylitolissa, Lactobasillus GG (Gefilus), Benecolissa tai laktoosittomissa maitotuotteissa. Suomalaisen elintarviketeollisuus on kansainvälistynyt 2000-luvulla. Se on kasvavassa määrin tapahtunut 1990-luvun lopulta lähtien yritysostojen kautta mm. Ruotsiin, Baltiaan, Venäjälle ja muualle Itämeren alueelle. Markkinoiden koko ja läheinen sijainti ovat suomalaisille yrityksille niiden toimintaan nähden sopivia. Suomalaisyrityksillä on yli 70 tuotantolaitosta ulkomailla ja lisäksi paljon osakkuus- ja yhteisyrityksiä, myyntikonttoreita, pakkaamoja ja varastoja. Elintarviketeollisuusliiton jäsenyritysten ulkomaan liiketoimintojen arvo v. 2009 oli n. 3,9 mrd. euroa. Esimerkiksi HKScanin liikevaihdosta 67 % tuli ulkomailta ja Olvi, Fazer, Atria sekä Vaasan keräsivät liikevaihdostaan noin puolet ulkomailta. Yritysostojen ja sijoituksien kautta etabloituminen on tuotteiden viennin lisäksi hyvä kasvukeino. Suomalaiset elintarvikeyritykset ovat kiinnostaneet myös ulkomaisia yrityksiä ja sijoittajia. Kiinnostavimmat kohteet ovat olleet panimo-, sokeri-, makeis- ja keksiteollisuus sekä vihannesten ja hedelmien jalostus. 28 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

3.3.1 Elintarvikkeiden vienti Suomessa ja muualla maailmassa ollut taloudellinen taantuma v. 2009 vähensi elintarvikkeiden vientiä ja tuontia. Viennin arvo v. 2009 oli 1,2 mrd. ja tuonti oli 3,2 mrd.. Elintarvikeviennin osuus on kasvanut 3 % kokonaisviennistä. Elintarviketuonnin osuus on puolestaan 7 % koko tuonnin arvosta. Pk-yritysbarometriin kesällä 2010 vastanneista yrityksistä 15,7 % harjoittaa vientiä ja suoraa tuontitoimintaa on 18 % yrityksistä. EU-jäsenyydestä alkanut kansainvälistyminen on tarjonnut elintarvikeyrityksille kasvun mahdollisuuksia erityisesti lähialueilla. Toisaalta se on merkinnyt Suomen markkinoille hakeutuneita kilpailijoita tai yritysten siirtymistä kansainväliseen omistukseen. Tämä on johtanut myös päätöksenteon siirtymiseen maamme ulkopuolelle. EU-jäsenyyden aikana on todettu, etteivät Suomen kaltaisten maiden elintarviketuottajat menesty kansainvälistyneessä kilpailussa standardituotteilla vaan hyvälaatuisilla ja erilaistetuilla erikoistuotteilla. Merkittäviä tekijöitä kilpailussa ovat hyvä maku, terveellisyys, ympäristöystävällisyys ja yhä suuremmassa määrin myös vastuullisuus. Hyvä vientituote on haluttava, lisäarvoa tarjoava, oikeaan aikaan lanseerattu sekä kohdealueen markkinoita ja valittua segmenttiä puhutteleva. Elintarviketeollisuuden vienti on vaihdellut EU-jäsenyyden aikana. Vienti kehittyi suotuisasti viime vuosikymmenen lopulla tapahtuneeseen Venäjän -kaupan romahtamiseen saakka. 2000-luvulla vienti on kasvanut useampina vuosina. Vuosina 2005-2008 kasvu on ollut voimakasta. Vuonna 2009 elintarviketeollisuuden tuotteiden ja maataloustuotteiden vienti oli arvoltaan 1,2 mrd. euroa, mikä oli 14,9 % vähemmän kuin vuotta aiemmin. Vähentyminen johtui osaltaan vaikeutuneista taloudellisista tilanteista Suomelle tärkeissä vientimaissa. Venäjä on edelleen tärkein vientimaa 24,7 %:n ja Ruotsi toiseksi tärkein 17,4 %:n osuudella koko viennistä. Viron osuus on 10,8 %. EU-maihin viedään lähes 56 % suomalaisista vientielintarvikkeista. Tärkeimmät vientituoteryhmät ovat juustot, alkoholijuomat, voi, sianliha, sokerikemian tuotteet ja suklaa. Merkittävä osa vientituotteista on peruselintarvikkeita tai ruoan raaka-aineita ja jalostusarvoltaan korkeampien, tietotaitoa sisältävien elintarvikkeiden vienti on ollut vielä vähäistä. Maailman talouden elpymisen myötä elintarvikevienti on lisääntynyt alkuvuodesta. Elintarvikkeiden ulkomaankauppa tammi-heinäkuussa 2010 oli 7,8 % korkeampi kuin edellisenä vuotena. Kesällä 2010 liha- ja maitotuotteiden Venäjän viennissä oli katkoksia. Venäjän eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitos asetti suomalaisiin liha- ja maitoalan yrityksiin (23 kpl) väliaikaisia vientirajoituksia 14 suomalaiselle liha- ja maitoalan laitoksille. Vientirajoitukset tulivat voimaan 23.7.2010 ja ne johtuivat pääosin lainsäädännön eroista. Maitoalan laitoksilta vientirajoitukset poistuivat 6.8.2010. Lihan vienti jatkuu osalla yrityksiä ja uudeksi vientilaitokseksi hyväksyttiin myös Saarioisten Lihanjalostus Oy:n Jyväskylän tuotantolaitos. Kolmen laitoksen osalta (Atria Suomi Oy:n kaksi Nurmon tuotantolaitosta, HK Ruokatalo Oy Forssan tuotantolaitos) Venäjän viranomaiset tarkastelevat tilannetta. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 29

Yksi laitoksista, Atria Suomi Oy Kauhajoen tuotantolaitos on toistaiseksi luopunut Venäjälle viennistä. Venäjä panostaa yhä enemmän oman elintarviketuotantonsa lisäämiseen, mikä varjostaa siten elintarvikevientiämme. WTO-jäsenyys ei ole vielä toistaiseksi toteutunut. Suomalaisen elintarviketeollisuuden mahdollisuutena on omaan tuotantoon sijoittaminen Venäjällä. Osaamisen vientiin on kasvavaa kiinnostusta alan kehittäjätahoilla. Esim. Food Safety Management Finland yhdistys pyrkii viemään suomalaista elintarviketurvallisuuden osaamista maailmanmarkkinoille. Pienille ja keskisuurille elintarvikeyrityksille viennin merkitys on ollut melko vähäistä, mutta yhä useampia onnistumisia löytyy (Moilanen, Rosten, Bioferme). Yritysten kansainvälistymisvalmiuksia ja vientiponnistuksia kehitetään eri tahoilla ja toimenpiteillä (Finpro ry, Sapuska- ohjelma, Suomalaisen ruuan edistämisohjelma SRE, Elintarvikekehityksen klusteriohjelma, Food for Life Finland foorumi, vientirengastoiminta, erilaiset kehittämishankkeet, tuotteistetuista asiantuntijapalveluista esim. Globaali) Tekesin Sapuska -Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista 2009 2012 ohjelma edistää pk-elintarvikeyritysten kehittymistä ja kansainvälistä kasvua rahoituksen ja ohjelmapalveluiden (mm. mentorointi) avulla. Lisäksi luodaan yhteistyörakenteita, joilla parannetaan yritysten mahdollisuuksia saada tuotteita vähittäiskaupan jakeluverkostoon. Tavoitteena on toimintamallien kehittäminen sekä kuluttajatarpeiden tuntemukseen ja ennakointiin perustuvien kasvu- ja kansainvälistymispolkujen yleistyminen. Foodwest Oy:n koordinoima Elintarvikekehityksen klusteriohjelma on v. 2010 aikana valmistellut luomutuotteiden kansainvälistymiseen tähtäävää hanketta. Elintarvikekehityksen klusteriohjelman visiona on, että Suomesta tullee Euroopan johtava terveellisen, terveyttä edistävän ja turvallisen ruoan tuottaja. Food for Life Finland portaali puolestaan toimii linkkinä kotimaisten ja ulkomaisten elintarvikealan toimijoiden ja tutkimusyksiköidensä välillä. Makupaloja Suomesta toimien (SRE) tavoitteena on nostaa suomalaisen ruokakulttuurin tunnettavuutta, edistää ruoka- ja kulttuurimatkailua sekä luoda elintarvikeyrityksillemme mahdollisuuksia maailmalla. 30 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Kuvio 12: Elintarvikkeiden tuonti ja vienti 1985 2009, milj. euroa 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Koko tuonti Teollisten valmisteiden tuonti Koko vienti Teollisten valmisteiden vienti Lähde: Elintarviketeollisuusliitto. 3.3.2 Elintarvikkeiden tuonti Vuonna 2009 Suomeen tuotiin teollisia elintarvikkeita ja alkutuotannon tuotteita 3.225 milj. euron arvosta, jossa oli laskua -2%. Tuonnin arvo oli n. 2,7 kertainen vientiin verrattuna. EU-maiden osuus tuonnista oli 74,3 %, Itä-Euroopan 0,4 %, EFTA-maiden 5,4 % ja muiden maiden 19,9 %. Tärkeimmät tuojamaat olivat Saksa 14,1 %, Ruotsi 12,4 %, Alankomaat 9,3 % ja Ranska 7,6 %. Tuonti on kasvanut voimakkaasti EU-jäsenyyden aikana. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat alkoholijuomat, hedelmät, juusto, vihannekset ja kasvikset sekä raakakahvi. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvosta (67 %). Alkutuotannon tuotteiden osuus oli 26 % ja rehujen 7 %. Maailman talouden piristymisen myötä on myös tuonti alkuvuodesta kasvanut. Elintarvikeviennin arvon tammi-heinäkuussa 2010 oli 0,9 % korkeammalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Tuontituotteet ovat saaneet hyllytilaa kaupoista ja lisänneet siten kuluttajan valintamahdollisuuksia. Eniten alkuvuodesta kasvoi nestemaidon, jogurtin ja lihatuotteiden tuonti ja esim. jogurteista tuonnin osuus oli n. kolmannes. Alkuvuodesta makkaratuotteiden tuontimäärät lisääntyivät 108 %, arvossa mitattuna 59 %. Osaltaan tuontia vauhditti keväinen elintarvikelakko, mutta kasvun selitetään johtuvan kuluttajien muuttuneista makutottumuksista ja parantuneen taloudellisen tilanteen johdosta kuluttajien halusta saada monipuolisempaa tarjontaa. Tuonnin kasvun oletetaan jatkuvan myös ensi vuonna. Kotimaisuuden arvostus, kaukainen sijainti, pieni markkina-alue sekä kieli ovat osaltaan suojanneet tuonnilta. Peruselintarvikkeiden tuotanto nojaa kotimaiseen raaka-aineeseen, ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 31

joten elinvoimainen maataloustuotanto on edellytys elintarviketeollisuudelle. EU:n maatalouspolitiikka vaikuttaa suomalaiseen elintarviketeollisuuteen. Kaupan kansainvälinen keskittyminen luo paineita elintarviketeollisuudelle. Teollisuuden keinoina ovat tuotannon tehostaminen, erikoistuminen ja palveluiden liittäminen omiin tuotteisiinsa. OECD:n arvion mukaan maapallon ruoantuotannon on kaksinkertaistuttava v.2050 mennessä. Väestönkasvu, lisääntyvä biopolttoaineiden kysyntä, ilmastomuutos sekä elintason noususta johtuva kulutustottumusten kasvu vaikuttavat ruokatuotantoon. Globaalit muutokset tarjoavat kasvumahdollisuuksia suomalaiselle elintarvikealalle. Elintarviketeollisuutemme tavoite on tuottaa turvallisia ja laadukkaita peruselintarvikkeita kustannustehokkaasti ja toisaalta erikoistua lisäarvoa tarjoaviin tuotteisiin, kuten erilaisiin terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin tai Free From- tuotteisiin. 32 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

4 Tuotanto ja tuotantomenetelmät Suuremmat elintarvikealan yritykset pystyvät tehokkaaseen valmistukseen brändituotteilla ja automaattisilla valmistus- ja pakkauslinjoilla. Pk-yrityksissä automaatio on lisääntynyt, mutta mikroyrityksissä tehdään edelleen paljon käsityötä. Toisaalta yksilölliset tuotteet ovat yritykselle mahdollisuus erilaistua ja tarjota ei bulkkituotteita vaihtelunhaluiselle kuluttajakunnalle. Yritykset ovat kehittäneet tuotantoprosessejaan hygieenisimmiksi ( esim. puhdasilma). Tuottavuuden parantamisen lisäksi tuotantoprosessien kehittämisessä on pyritty tuoreuden säilyttämiseen, vähäisempään/kevyempään luonnollisuuden säilyttävään prosessointiin (esim. ESL-valmistus, extended shelf life), käyttömukavuuden lisääntymiseen sekä pakkaamisen vähentämiseen. Tuotanto- ja pakkauslaitteita tarvitaan kaikissa yrityksissä. Niillä saavutetaan tehokkuutta, pystytään kasvattamaan tuotantomääriä ja automatisoinnilla vähentämään henkilöresurssien tarvetta sekä rasittavia työvaiheita. Tuotantolaitteiden osalta kehitysnäkyminä ovat automatisoinnin ja tuotantoprosessin älykkyyden kasvaminen (esim. konenäkö, erilaiset sensorit, seurantamittalaitteistot), mikä edellyttää kasvavaa tietotekniikkaosaamista. Tuotannon suunnittelu- ja ohjausjärjestelmillä voidaan saavuttaa säästöjä. Toisaalta tuotannon tehostaminen edellyttää suhteellisen suuria valmistusmääriä. Prosessien optimointi raaka-aineesta valmiiseen tuotteeseen on usein kannattavaa. Isot, pitkälle automatisoidut tuotantolinjat vaativat isoja investointeja. Pienten yritysten näkökulmasta pullonkaulana on sopivan kokoluokan ja riittävän edullisten laitteiden löytyminen. Elintarvikealan yrityksissä on panostettu viime vuosina pakkausprosessien sekä pakkausten kehittämiseen. Pakkausteknologioiden monipuolinen hyödyntäminen mahdollistaa tuotannon ja markkinoinnin tehostamista. Pakkaamiseen liittyy korkeaa teknologiaa ja innovaatiomahdollisuuksia (kuten RFID, älypakkaukset, biohajoavat pakkaukset, kuitupakkaukset). Toimiva pakkaus kertoo tuotteesta, sen käytöstä, suojaa tuotetta ympäristöltä, ympäristöä tuotteelta, tehostaa jakelua ja vähentää hävikkiä. Elintarvikeketjulta edellytetään yhä pienempää ympäristökuormitusta ja osa kuluttajista haluaisi pakkauksiin hiilijalanjälkimerkinnät. Elintarvikealalla vaikuttavista trendeistä retro ja nostalgia näkyvät erityisesti pakkauksissa. Turvallisuus, käyttömukavuus, ympäristöystävällisyys, ylipakkaamisen välttäminen ja markkinoinnillinen kehittäminen ovat yhä tärkeämpiä ajureita kehitettäessä elintarvikepakkauksia. Yli kymmenen vuoden pakkausala on kehittänyt ympäristöä mahdollisimman vähän rasittavia pakkausmateriaaleja tai ratkaisuja. Ympäristöystävällisyys näkyy mm. itse pakkauksen määrän vähentämisenä sekä kierrätettävyyden tai hävitettävyyden (esim. kuitupohjaiset pakkaukset) huomioimisena. Markkinoinnillisten näkökulmien lisäksi pakkauksen on oltava toimiva sekä kuljetustehokas. Tuote, sen ominaisuudet, käyttötarkoitus ja säilyvyys ratkaisevat pitkälti pakkaustyypin ja materiaaliratkaisut olemassa olevien pakkauslaitteistojen lisäksi. Tuotteiden hyvä säilyvyys ja hygieniatason säilyminen ovat perusedellytyksiä. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 33

Kuvio 13: Merkittävimmät alan yritysten kehittämistarpeet (n =137) Johtaminen 2,2% (3) Yrityksen hallitustyöskentely 0,7% (1) Henkilöstön kehittäminen ja koulutus 6,6% (9) Markkinointi ja myynti 29,2% (40) Vienti ja kansainvälistyminen 7,3% (10) Rahoitus, talous ja laskentatoimi 7,3% (10) Tuotanto ja materiaalitoiminnot, tietotekniikka, tuotekehitys, laatu 13,1% (18) Yhteistyö / verkottuminen, alihankinta 6,6% (9) Ympäristö- ja muiden säädösvaatimusten ottaminen huomioon toiminnassa 4,4% (6) Johtaminen 2,2% (3) Ei kehittämistarpeita 22,6% (31) Yrityksen hallitustyöskentely 0,7% (1) Henkilöstön kehittäminen ja koulutus 6,6% (9) 0% 20% 40% 60% 80% 100% Markkinointi ja myynti 29,2% (40) Vienti ja kansainvälistyminen 7,3% (10) Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM. Rahoitus, talous ja laskentatoimi 7,3% (10) Myyntiä 14 ja markkinointia pidetään yrityksen keskeisimpänä kehittämistarpeena. Suomalaiset pk-yritykset yleensä pitävät myyntiä ja markkinointia ongelmana ja kaipaavat siihen ratkaisuja. Myös tuotanto- Ei ja kehittämistarpeita materiaalitoimien, 22,6% (31) tietotekniikan, tuotekehityksen ja laadun arvioitiin tarvitsevan kehittämistä. Haastatelluista myös 23 % ilmoitti, ettei yrityksellä ole kehittämistarpeita. 0% 20% Yhteistyö/verkottuminen Yritystoiminnan sääntely 40% 11,2% (16) sekä 60% alihankinta 80% eivät nousseet 100% merkittäväksi kehittämiskohteeksi, Kustannustaso vaikka viime 8,4% (12) vuosina eri yhteyksissä yhteistyön ja verkostoitumisen on nähty olevan keskeinen Kilpailutilanne menestymiskeino. 11,9% (17) Rahoitus 11,9% (17) 14 Tuotanto ja materiaalitoiminnot, tietotekniikka, tuotekehitys, laatu 13,1% (18) Yhteistyö / verkottuminen, alihankinta 6,6% (9) Ympäristö- ja muiden säädösvaatimusten ottaminen huomioon toiminnassa 4,4% (6) Resurssitekijät 22,4% (32) Yleinen suhdannetilanne/taloustilanne 9,8% (14) Kuvio 14: Merkittävimmät alan yritysten kehittämisesteet (n =143) Muut tekijät, joihin yrityksenne ei voi suoraan vaikuttaa 11,9% (17) Ei vastattu 12,6% (18) Yritystoiminnan sääntely 11,2% (16) 0% Kustannustaso 20% 8,4% (12) 40% 60% 80% Kilpailutilanne 11,9% (17) Rahoitus 11,9% (17) Resurssitekijät 22,4% (32) Yleinen suhdannetilanne/taloustilanne 9,8% (14) Muut tekijät, joihin yrityksenne ei voi suoraan vaikuttaa 11,9% (17) Ei vastattu 12,6% (18) 100% 0% 20% 40% 60% 80% 100% Lähde: Pk-yritysbarometri 2/2010, Suomen Yrittäjät, Finnvera ja TEM. Yrityksistä tiedusteltiin myös, mitkä tekijät hidastavat niiden kehitystä eniten. Resurssitekijät koettiin yrityksen kehittymistä hidastavana tekijänä. Kilpailutilanne, rahoitus, yritystoiminnan sääntely ja tekijät, joihin yritys ei voi itse vaikuttaa, saivat käytännössä yhtä paljon vastauksia. 34 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

4.1 Tuotanto- ja kapasiteettitilanne Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä kapasiteetin käyttöaste on melko alhainen muuhun teollisuuteen verrattuna. Tuotantoa tehdään usein yhdessä vuorossa ja osaa koneista käytetään muutamia tunteja. Myös sesongit vaikuttavat kapasiteetin käyttöön. Keskimääräinen kapasiteetin käyttöaste pk-elintarviketeollisuudessa oli 79,4 % (2009). Käyttöaste on pk-yritysten suhdanteet ja toimintaympäristö 2009 tekemän tutkimuksen mukaan hieman laskenut. Kapasiteetin puute tai työvoiman saatavuus eivät ole olleet myynnin kasvun esteenä. Kuvio 15: Tuotantokapasiteetin käyttöaste pk-yrityksissä 2005 2009 80 % 70 % 60 % 71 % 71 % 65 % 62 % 63 % 50 % 40 % 30 % 20 % 34 % 28 % 29 % 25 % 22 % 2005 2006 2007 2008 2009 10 % 4 % 7 % 7 % 9 % 3 % 0 % Alikäyttö Normaalikäyttö Ylikäyttö Lähde: TEM Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2009. Riskin pienentämiseksi, resurssien kasvattamiseksi ja toiminnan tehostamiseksi erilaisten yhteistyömallien kehittäminen on tärkeää. Yksi vaihtoehto on toimintojen ulkoistaminen. Yritykset tekevät yhteistyötä mm. seuraavilla alueilla: Tuotanto: alihankkijoiden käyttö, tuotantokapasiteetin tasaaminen muiden yritysten kanssa, yhteisiä koneita, yhteisiä toimitiloja Markkinointi: yhteismainonta, yhteiset alihankinnat, tuotemerkit (esim. Hyvä Konditoria) Kuljetus ja jakelu: yhteiskuljetukset Tuotekehitys: tiedon jakoa ja yhteisiä kehitysprojekteja Osaaminen: osaamisen kehittäminen. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 35

4.2 Laatu ja lainsäädäntö Pienten yritysten kilpailuedun kannalta on erityisen tärkeää tuotteiden korkea laatu ja turvallisuus. Laadun, hygienian, tuoteturvallisuuden ja vastuullisuuden merkitys on viime vuosina korostunut. Elintarvikealan toimijalla on velvollisuus noudattaa HACCP-periaatteisiin perustuvia pysyviä menettelyitä, omavalvontaa. Kirjallisesti kuvattua omavalvontajärjestelmää on noudatettava ja pidettävä ajan tasalla sekä muutettava parannuskohteiden ilmaantuessa. Käytännössä osalla toimijoita omavalvontajärjestelmän aktiivi käyttö ja kehittäminen jäivät tekemättä. Tämä osaltaan on vaikuttanut elintarvikehuoneistojen hyväksymismenettelyn ja omavalvonnan kirjanpitovelvollisuuksien lainsäädännölliseen tarkistamiseen. Elintarvikesäädäntöä ja -valvontaa tullaan muuttamaan riskiperusteisemmaksi. Uusi lakimuutosehdotus on menossa eduskuntaan syksyllä 2010. Luonnosehdotuksessa elintarvikeketjun hygieniavaatimukset jäävät ennalleen ja valvonta painottuu enemmän kohteiden jälkivalvontaan. Samalla toimijat velvoitetaan julkistamaan valvontakäyntien tulokset asiakkaille. Muutoksen jälkeen elintarvikehuoneiston perustamisluvan tilalle on tulossa ennakkoilmoitus. Jatkossa myös vähäriskistä suoramyyntiä ei katsota elintarvikehuoneistotoiminnaksi ja siitä ilmoitetaan alkutuotantopaikka-ilmoituksessa. Elintarvikeprosessien turvallisuus nojaa elintarvikehygienian hyviin käytänteisiin, joita on esitetty mm. lainsäädännössä, EVIRAn soveltamisohjeissa, kansainvälisissä laatustandardeissa ja toimialojen omissa hygieniaoppaissa. Henkilökunnan osaamista koskeva hygieniaosaamisvaatimus on ollut voimassa v. 2002 alusta. 4.3 Luomu Luonnonmukainen tuotantotapa Luomu eli luonnonmukainen tuotantotapa on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista elintarviketuotantoa. Luomutuotteen maatalousperäisestä raaka-aineesta vähintään 95 % on luonnonmukaisesti tuotettu. Luomu on valvottua tuotantoa. Suomessa on useista EU-maista poiketen viranomaispohjainen luomutuotannon valvontajärjestelmä ja meillä luomuelintarvikkeiden valmistusta valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto. Sosiaali- ja terveyshuollon tuotevalvontakeskus (STTV) vastaa luonnonmukaisesti tuotettujen alkoholituotteiden valvonnasta ja Ahvenanmaan maakuntahallitus puolestaan vastaa Ahvenanmaan luomuvalvonnasta. Jokaisen luomutuotteiden viljelijän, kotieläintuotantoa harjoittavan, valmistajan, valmistuttajan, pakkaajan, maahantuojan ja tukkukauppaa harjoittavan on kuuluttava luomuvalvontaan. Luomutuotteet tunnistetaan luomumerkeistä, joista osa on vapaaehtoisia. Kesällä 2010 on otettu käyttöön EU:n uusi luomumerkki ja sen käyttö on tullut pakolliseksi uusissa pakkauksissa 1.7.2010 lähtien. Suomen peltoalasta 7,4 % viljellään luonnonmukaisesti (sisältää siirtymävaiheen). Uusia luomuviljelysopimuksia on tehnyt tänä vuonna 191 toimijaa ja sektorilla poistunut 161. Alkutuotannon luomutoimijoita on yhteensä 4.074. Luomutiloista n. 40 % on kotieläintiloja. Keskipeltoala on noin 42,7 ha ja keskimääräinen tilakoko luomussa on tavanomaista 36 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

suurempi. Lukumääräisesti eniten alkutuotannon luomutoimijoita on Pohjois-Pohjanmaalla (410), Pirkanmaalla (409) ja Pohjanmaalla (386). Prosentuaalisesti suurin osa pelloista on luomuviljelyksessä Kainuussa (22,9 %), Ahvenanmaalla (22,2 %) ja Pohjois-Karjalassa (15,5 %). Osa luomutuotannosta myydään tavanomaisena. Suomessa toimii reilut 400 luomuelintarvikkeiden valmistajaa, pakkaajaa tai maahantuojaa. Näistä valmistajia on n. 250 kpl. Luomutuotteiden pääjakelukanavana on vähittäiskauppa, jonka kautta myydään n. 83,7 % luomuelintarvikkeista. Luomutuotteita saatavilla lähes kaikissa tuoteryhmistä ja tuotemäärän arvioidaan olevan n. 3.000. Kauppojen luomuvalikoima keskittyy pitkälti perustuotteisiin, suurimpana vihannekset/juurekset, maito, hedelmät ja jauhot/hiutaleet. Ammattikeittiöistä noin tuhat käyttää luomua. Taloustutkimuksen v. 2009 tekemän suurkeittiötutkimuksen mukaan yksityiset ammattikeittiöt käyttävät enemmän luomua kuin julkiset. Tutkimuksen mukaan vain 9 % ammattikeittiöistä käyttää luomua viikoittain ja 5 % päivittäin. Portaat Luomuun ohjelmassa on mukana n. 160 keittiötä. Luomutuotteiden kulutus Eettinen kuluttaminen sekä lähiruoka ovat vahvoja trendejä maailmalla ja meillä Suomessa. Lähiruoka-ajatteluun liittyy voimakkaasti aluetaloudellinen näkökulma. Luomussa keskeistä on tuotantomenetelmien luonnonmukaisuus, jolloin tuotannon sijainnilla ei ole merkitystä. Luomu on todennettavasti jäljitettävää ja eettisesti tuotettua ruokaa. Lähiruoka, ympäristötietoisuus ja reilu kauppa ovat luomun ohella eettisyyttä tarjoavia. LOHASkuluttajia (Lifestyles of Health and Sustainability) arvioidaan olevan Euroopan maissa 15 25 % ja Suomessa noin joka kolmas 15 79 vuotiaista kuluttajista. Tosin näistä vain 10 % on vahvasti LOHAS-kuluttajia. Luomutuotteiden kulutus kasvaa maailmalla ja meillä. Luomun sekä muun kestävän ja vastuullisen ruuantuotannon arvioidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Luomutuotteiden maailmanmarkkinat ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla ja niiden arvioidaan olevan lähes 40 mrd. euroa (2008). Finpro Ry:n esittämä arvio on yli 35 mrd. euroa ja luomutuotteiden uutta tulemista pidetään tosiasiana. Myös Suomessa luomutuotteiden ostot ovat kasvaneet. Luomutuotteiden osuus ruokamarkkinoilla on toistaiseksi pieni ja maamme luomumarkkinat ovat kasvaneet hitaammin kuin Ruotsissa tai Tanskassa. Esim. Tanskassa luomutuotteiden myynti on n. 7 % elintarvikkeiden kokonaismyynnistä. Tanskalaiset ostavat eniten luomutuotteita, 132 eurolla vuodessa ja sveitsiläiset toiseksi eniten, 119 eurolla. Suomessa luomutuotteiden osuus kotitalouksien elintarvikeostoista on n. 1 % luokkaa vähittäiskaupasta ostettaessa. Vuonna 2008 luomumarkkinoiden arvo oli 74 milj. euroa. Pääkaupunkiseutu on luomukulutuksen edelläkävijä, mutta tuotteita ostetaan koko Suomessa. Suomalaisten käyttäjät jakaantuvat luomutuotteiden kulutuksen suhteen neljään ryhmään: aktiivikäyttäjiin, säännöllisiin käyttäjiin, kokeilijoihin ja ei käyttäjiin. Luomun aktiivikäyttäjiä on 4-5 %, säännöllisesti käyttäviä 17 % ja kokeilevia käyttäjiä 48 %. Kotitalouksista n. 32 % luokiteltiin v. 2008 luomun ei-käyttäjiksi. Kiinnostus lisätä luomun käyttöä on melko yleistä. Aktiivikäyttäjiä pidetään hyvin sitoutuneena luomutuotteiden käyttöön. Luomutuotteiden ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 37

myynti Suomessa on 14 euroa/hlö kohden.luomutuotteiden kysyntää hidastavana on pidetty mm. tuotteiden huonoa saatavuutta, vähäistä valikoimaa ja kalleutta sekä ostopäätösten monimutkaisuutta ja vaikeutta viestiä ei-aistittavasta lisäarvosta. Teollisuuden ja kaupan kiinnostusta ovat puolestaan vähentäneet mm. pienet tuotantomäärät, sirpaleiset markkinat, korkeahkot kustannukset, markkinatiedon puute sekä luomuraaka-aineiden epävarma saatavuus. Luomulaatuisia tuorevalmisruokia on tällä hetkellä melko suppeasti saatavilla markkinoilla. Suomalaisen luomumarkkinoiden kehittämisen visiona on, että maamme on Euroopan kärkimaita luomutuotannossa ja kulutuksessa. Kehittämistä ohjaavia linjauksia ovat asiakaslähtöisyys, tehokas yhteistyö, oppiminen ja innovatiivisuus sekä kirkas profiili. Luomutuotteiden vienti Suomen luomuviennin arvo oli n. 14 milj. euroa v. 2009. Se vastaa yhtä prosenttia koko maamme elintarvikeviennistä. Luomuelintarvikkeita vieviä yrityksiä on yli 40, joista valtaosa on pkyrityksiä. Maamme merkittävimmät luomuvientituotteet syntyvät viljaketjussa. Luomukauraa pidetään viennin eritysvahvuutena. Suomesta viedään myös marjasektorin tuotteita, perunajauhoa ja hiutaleita, rypsiöljyä, maltaita, lakritsaa, koivunmahlaa sekä siitakesieniä. Suurimmat luomumarkkinat ovat Saksassa ja sen naapurimaissa. Vientirengastoiminta (Organic Food Finland vientirengas) on toiminut hyvänä tukena maamme pk-yrityksille. Suomalaisen luomutuotannon markkinatilanteeseen tulee vaikuttamaan kasvavassa määrin lähialueiden luomutuotannon kehittyminen. Viennin lisäksi Suomeen on tuotu luomutuotteita enenemässä määrin. Euroopan luomumarkkinoiden arvo on 18,6 mrd. euroa. Saksassa luomutuotteet on yhä tärkeämpi osa kaupan menestystekijöitä. Luomu- ja hyvinvointituotteiden myynnin arvo Saksassa v. 2009 oli 5,8 mrd. euroa. Vuositasolla kasvu on ollut n. 10 % ja sen odotetaan jatkuvan. Suomalaisten luomutuotteiden vienti on monipuolistunut ja volyymiltaan kasvanut viime vuosina. Vientimahdollisuuksia arvioidaan olevan kasvavilla Euroopan markkinoilla. Suomalaisille luomuelintarvikkeille nähdään markkinoita olevan Skandinaviassa, Saksassa, Itävallassa ja Iso-Britanniassa erityisesti pitemmälle jalostetuissa ja niche-tuotteissa. Mahdollisuuksia on myös raaka-ainemarkkinoilla. 38 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

5 Taloudellinen tilanne 5.1 Kustannusrakenne Elintarvikeyritysten kustannuksista suurin osa, yli 60 %, on materiaali- ja raakaainekustannuksia. Työvoimakustannusten osuus on keskimäärin 14 % liikevaihdosta. Työvoimakustannuksien osuus elintarvikeyritysten liikevaihdosta vaihtelee kuitenkin paljon toimialoittain. Pitkälle automatisoiduilla toimialoilla työvoimakustannusten osuus on alempi kuin osin vielä käsityövaltaisessa leipomoteollisuudessa. Myös alojen sisällä on vaihtelua. Toukokuussa 2010 Elintarviketeollisuusliitto ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton SEL:n valtuusto tekivät nelivuotisen työehtosopimuksen, joka ulottuu 31.3.2014 saakka. Lihaja leipomoalalla sovittiin myös vapaaehtoisista, paikallisesti sovittavista malleista, jotka mahdollistavat joustavampia työaikoja. Kevään 2010 neuvottelukierroksella käynnistettiin ensiaskeleet alakohtaiseen sopimiseen. Elintarvikealan kustannukset ovat nousseet. Kohonneet materiaali- ja raaka-ainekustannukset sekä palkkakustannukset siirtyvät viiveellä tuotteiden hintoihin. Merkittäviä raaka-aineiden hintojen korostuksia tapahtui vuosina 2007-2008. Raaka-aineiden hintavaikutukset ulottuvat useille eri tuotteille elintarvikeketjussa. Esim. lihantuotannossa vilja on keskeinen rehuraakaaine, jonka hinnannousu vaikuttaa lihatuotteisiin. Tuotteiden jalostusasteen noustessa raaka-aineiden osuus kuluttajahinnasta pienenee. Elintarvikkeiden hintojen ennustetaan kallistuvan ensi vuonna. Hinnoista käytävään keskusteluun liittyy kuluttajan maksaman hinnan jakautuminen elintarvikeketjun sisällä. Kuvio 16: Elintarviketeollisuuden kustannusrakenne 2005 2009 70 60 50 % liikevaihdosta 40 30 20 10 0 Materiaalikustannukset Työvoimakustannukset Muut kustannukset Poistot Korot Verot 2005 2006 2007 2008 2009 Lähde: Elintarviketeollisuusliitto, Suomen Ruokatieto / Tietohaarukka. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 39

5.2 Kannattavuus ja taloudellinen asema Pk-yritysbarometrissa 2/2010 vastanneista yrityksissä 42 % uskoi suhdannenäkyvien paranevan ja ennallaan pysyvän 53 % tulevan vuoden aikana. Elintarviketeollisuuden kannattavuutta voidaan pitää vakaana, mutta melko vaatimattomana. Elintarviketeollisuutemme tuottavuus on noussut 2000-luvulla ja kansainvälisessä vertailussa se on EU-maiden keskiarvo parempi ja lähes USA:n tasolla. Vaikka tuottavuus on noussut, kiristyneen kilpailun takia osa hyödystä on siirtynyt kuluttajahintoihin. Toimialan kannattavuutta heikentävät kansainvälinen hintakilpailu, laajentunut tuontituotevalikoima sekä kasvaneet kustannukset. Tuottavuuden ja kannattavuuden jatkuva parantaminen on alalla tärkeää. Hyvä kannattavuus mahdollistaa panostukset kilpailukyvyn kehittämiseen sekä tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan. Elintarviketeollisuuden kannattavuutta kokonaisuutena tarkasteltaessa on huomattava, että ala jakautuu moniin alatoimialoihin, jotka eroavat toisistaan toiminnan pääoma- ja työvaltaisuuden, kustannusrakenteiden, yrityskokojakautuman ym. suhteen. Kannattavuuden ja muun taloudellisen aseman vaihtelu toimialatasolla, eri alatoimialojen välillä ja niiden sisällä on suuri. Eri alatoimialoilla on hyvin kannattavia, mutta samalla myös huonommin pärjääviä yrityksiä. Taloudellisia tunnuslukuja käytettäessä ja niitä vertailtaessa on muistettava nämä rakenteelliset tekijät. Alalla tapahtuneet toimialajärjestelyt ja yhtiöittämiset ovat muuttaneet tilastotietoja. Toimintoja on yhtiöittämisien seurauksena siirretty konsernien sisällä uusiin yrityksiin tai ulkoistettu, ja ne ovat samalla siirtyneet osittain toisiin toimialaluokkiin, esimerkiksi teollisuutta palveleviin toimintoihin. Liitteessä 2 on esitetty toimialan taloudellisia tunnuslukuja alatoimialoittain. Elintarvikkeiden valmistuksessa (TOL 10) yritysten tilinpäätöstietojen (Tilastokeskus, yritysten tilinpäätöstietokanta, ennakko 2009) mukaan toimialan yritysten myyntikateprosentti on vähän parantunut vuoteen 2008 verrattuna, mutta laskenut vuodesta 2006. Käyttökate parani v. 2009 edelliseen vuoteen verrattuna. Kannattavuutta kuvaavat tulosmittarit, kuten liiketulos-, nettotulos- ja kokonaistulosprosentit, ovat hieman parantuneet viime vuonna. Juomissa (TOL 11) toimialan yritysten myynti- ja käyttökateprosentit ovat olleet laskussa vuoteen 2006 verrattuna. Kannattavuuden tunnusluvut ovat pitkälti samansuuntaisia, mutta keskeisimmät erot löytyvät juomateollisuuden suhteellisessa velkaantuneisuudessa ja omavaraisuusasteessa. Suhteellinen velkaantuneisuus on noussut juomien valmistuksessa. Myös ostovelkojen kiertoaika on selkeästi elintarvikkeiden valmistusta pitempi. Juomapuolen kannattavuus on ollut elintarvikkeiden valmistusta vaatimattomampaa. Elintarviketeollisuuden kannattavuus on koko teollisuuden keskimääräisiä lukuja selvästi heikompaa. Kaikilla elintarviketeollisuuden keskeisillä toimialoilla kannattavuuslukujen vaihteluväli on suuri ja toimialalla on hyvin kannattavia yrityksiä. Elintarviketeollisuuden sijoitetun pääoman tuotto on myös melko matala. Vakavaraisuutta kuvaava omavaraisuusaste 40 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

on pysynyt melko vakaana viime vuodet ollen yli 30 % (hajonta suuri). Tuottavuuden kehitys elintarviketeollisuudessa on ollut positiivista. Henkilöä kohti saavutettu liikevaihto ja jalostusarvo ovat pääsääntöisesti kasvaneet (mediaani). Tunnusluvuissa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia. Taulukko 11: Elintarvikkeiden valmistuksen ja juomien valmistuksen kannattavuuden tunnuslukuja 2006-2009e (mediaanit) 2006 2007 2008 2009e TOL 10 Elintarvikkeiden valmistus Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Yritysten lkm jakaumassa 672 180 679 182 664 178 660 174 Liikevaihto/yritys 1000e 112,8 3 167,6 115,1 3 547,7 117,6 3 630,3 122,4 3 731,9 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 114,6 3 179,6 117,3 3 561,6 121,5 3 636,7 128,5 3 751,7 Jalostusarvo/yritys 1000e 45,7 1 074,5 44,2 1 069,5 45,1 1 168,7 48,3 1 143,4 Liikevaihto/henkilö 1000e 62 128,7 65 139,9 69 150,7.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 29 43,5 29 45,3 31 46,5.. Taseen loppusumma/yritys 1000e 65 2 101,50 70 2 294,30 75 2 260,30 78 2 227,50 Myyntikate-% 65,1 63,4 64,7 62,6 64,1 60,9 64,9 61,2 Käyttökate-% 6 7,3 5 6,7 6 6,3 6 6,5 Rahoitustulos-% 4 5,8 3 5,2 4 4,5 4 5 Liiketulos-% 2 3,8 2 3,8 2 3,1 2 3,4 Nettotulos-% 0 2,5 0 2,7 0 1,6 0 2,3 Kokonaistulos-% 0 2,5 0 2,4 0 1,6 1 2,3 Tilikauden tulos-% 8 2,6 8 2,4 8 1,7 9 2,1 Kokonaíspääoman tuotto-% 2 8,2 3 8,2 3 6,7 3 7,3 Omavaraisuusaste-% 31 38 31 37,1 32 37,1 33 36,3 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 28 26,5 26 28 25 25,4 25 26,6 Quick ratio 1 0,9 1 0,9 1 0,9.. Myyntisaamisten kiertoaika, pv 18 26,7 17 27,6 15,5 25,8 16,1 26,4 Ostovelkojen kiertoaika, pv 30 40,4 24 38,8 21 38 20 37,4 TOL 11 Juomien valmistus Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Yritysten lkm jakaumassa 36 6 33 7 36 8 32 8 Liikevaihto/yritys 1000e 89 11 514,2 116,4 10 702,9 126,3 15 034,8 121,0 19 751,9 Liiketoiminnan tuotot/yritys 1000e 89 11 592,8 116,6 10 752,6 129,0 15 168,3 121,9 20 834,1 Jalostusarvo/yritys 1000e 25 3 170,7 33,7 3 741,4 18,0 4 783,0 33,5 6 014,0 Liikevaihto/henkilö 1000e 70,4 285,2 80,9 289,1 82 338,9.. Jalostusarvo/henkilö 1000e 20,1 79,1 26 80,8 17 87.. Taseen loppusumma/yritys 1000e 93 58 903,1 120,2 47 015 120,2 36 818,2 119,9 26 763,8 Myyntikate-% 68 49 68 51,2 66 52,7 64 52,9 Käyttökate-% 6 10,4 7 9,8 5 7,5 5 10,7 Rahoitustulos-% 4 11 3 10,2 2 14,1 3 8,5 Liiketulos-% 1 8,2 4 6,4 0 3,9 1 5,8 Nettotulos-% 0 5,9 0 6,4-2,9 5,6-1 3,5 Kokonaistulos-% -1 6 0 6,1-3 3,1 0 0,9 Tilikauden tulos-% 0 7,1 1 6,1 0 2,9 0 1,1 Kokonaíspääoman tuotto-% 1 6,6 3,2 8,6-1 6,8 0 6,5 Omavaraisuusaste-% 19 52,9 22 50,9 19 54 21 60,6 Suhteellinen velkaantuneisuus-% 55,7 75,2 58 72,3 71,8 42,3 79 46,7 Quick ratio 1 1,5 1 1,3 1 1.. Myyntisaamisten kiertoaika, pv 14 45,8 21 39,8 20 37 21 39,1 Ostovelkojen kiertoaika, pv 52 67,8 42 60,4 50 56,7 51 51,4 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritysten tilinpäätöstietokanta. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 41

5.3 Investoinnit 5.3.1 Tuotannolliset investoinnit Alalla on tehty 2000-luvulla kapasiteetin korvaamiseen ja toimintojen rationalisointeihin liittyviä investointeja. Elintarviketeollisuuden aineelliset nettoinvestoinnit v. 2008 olivat 381 milj. euroa, jossa oli kasvua 8 % edelliseen vuoteen nähden. Investoinneista n. 73 % kohdistuu koneisiin sekä laitteisiin ja 25 % rakennuksiin tai rakennelmiin. Investoinnit v. 2009 kohdistuivat 44 % kapasiteetin korvaamiseen, 22 % kapasiteetin lisäämiseen, 29 % rationalisointiin ja 5 % muuhun. Elinkeinoelämän keskusliiton kokoamien tietojen mukaan elintarvikealan kiinteät investoinnit v. 2008 olivat 424 milj. euroa ja 296 milj. euroa vuonna 2009. Tänä vuonna investointien odotetaan kasvavan n. 330 milj. euroon. Elintarviketeollisuuden osuus tehdasteollisuuden kiinteistä investoinneista on tänä vuonna n. 13 %. Elintarviketeollisuuden investoinnit laskivat muuta teollisuutta vähemmän taantuma-aikana. Kuvio 17: Elintarviketeollisuuden investoinnit 2004 2008 (1000 euroa) 300000 250000 Investoinnit maa- ja vesialueisiin 1000 200000 150000 100000 Investoinnit maa- ja vesirakennuksiin Investoinnit rakennuksiin ja rakennelmiin Investoinnit koneisiin 50000 0-50000 2004 2005 2006 2007 2008 Investoinnit muihin aineellisiin hyödyk. Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot. Pk-yritysbarometrin 2/2010 mukaan 74 % yrityksistä arvioi investointiensa olevan seuraavan vuoden kuluttua yhtä suuret kuin tällä hetkellä. Investointien kasvua ennustaa 18 % yrityksistä. 42 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

5.3.2 Tuotekehitys Elintarviketeollisuuden tutkimus ja tuotekehityspanostus v. 2008 oli 62,7 milj. euroa ja osuus jalostusarvosta oli n. 2,8 % (Tilastokeskus/t&k-toiminta tilasto; kuvaa tuote- ja prosessikehittämiseen käytettyjä resursseja). Mikäli tarkastellaan tilinpäätösaineistoa, v. 2008 t&k-toimintaan käytettiin rahaa 16,7 milj. euroa. Elinkeinoelämän keskusliiton EK tekemän investointitiedustelun mukaan tutkimus- ja kehitysmenot kotimaassa supistuivat teollisuuden toimialoilla viime vuonna ja vuoden 2010 osalta niiden ei arvioida merkittävästi muuttuvan. Pk-yritysbarometri 2/2010 tutkimuksessa lähes 34 % vastanneista elintarvikeyrityksistä aikoi lisätä tuotekehityspanostuksia tulevan vuoden aikana ja 64 % suunnitteli panostuksen säilyttämistä ennallaan. Suomalaista ruoka- ja ravitsemusosaamista voidaan pitää kansainvälisesti korkeatasoisena, mutta kaupallistaminen ja kansainväliseksi kilpailukyvyksi muuttaminen on haasteellista. Elintarvikealan innovaatioita suuntaavat kuluttajatrendit, kuten terveellisyys, vastuullisuus, nautiskelu ja helppous. Lisäksi yhtenä mahdollisuutena pidetään elintarvikkeiden integroitumista muuhun liiketoimintaan. Yritykset ovat kiinnostuneita palveluiden kytkemisestä ruokatuotteisiin, jolloin niiden kopiointi on hankalampaa. Palveluiden kehittämiseen liittyy myös riskejä, kuten piilokustannusten lisääntyminen ja ulkoistettaessa hallittavuus. Myös luonnonmukaisuus, erikoishyötyä tarjoavat ruoka-aineet, eri-ikäisille esim. vanhuksille kehitetyt tuotteet palveluineen ovat sektoriin vaikuttavia trendejä. Asiakaslähtöinen kehittäminen (kustomointi) on mahdollisuus erilaistaa toimintaansa. Maailmanlaajuisesti ajatellen osalla ihmisiä on pula ruuasta ja puhtaasta vedestä. Harvalla yrityksellä on voimia tehdä yksin tutkimusta ja tuotekehitystä. Pk-yritysten kehittämisideat tarvitsevat yhtä lailla resursseja ja tietotaitoa tuekseen kuin suurempien yritysten ideat. Julkinen keskustelu aktivoi sektoria tuotteiden ravitsemukselliseen kehittämiseen. Ravitsemukselliset laatutavoitteet ovat tärkeä osa prosessoinnin kehittämistä sekä hallintaa, ja huomio kiinnittyy yhä enemmän koko elintarvikkeeseen kuin sen ainesosiin. Tuotekehitykseen vaikuttavia trendejä ovat mm. ruuansulatukseen liittyvät kehittämiset (hiilihydraattien laatu, painonhallinta), superruoka, erilaiset konsentraatit, ravitsemuslisät (esim. marjoista erotetut), luonnollisuus (hellävarainen prosessointi, lisäaineettomuus), välipalasyömisen ravitsemuksellisuus, lasten ravitsemus ja antioksidantit. Myös tuotteiden rakenteeseen (kuidut, mineraalit) kiinnitetään kasvavaa huomiota. Ajurina voidaan pitää kuluttajien valveutumista ja ryhmäytymistä esim. sosiaalisessa mediassa. Vastuullisuus näkyy toimintojen ja prosessien kehittämisessä. Ruokaketju ja sen eri valmistusprosessit ovat keskeinen osa elintarvikekehitystä. Elintarvikealan tutkimusta ja kehitystä rahoittavat useat tahot Suomessa. Yritysten on todettu toimivan pitkälti oman tuotekehityksen tietopohjan turvin. Yritykset eivät riittävästi hyödynnä uuden teknologian mahdollistamia keinoja esim. asiakas- tai markkinatiedon keräämiseksi. Elintarviketeollisuusliiton SELMA-hanke tähtää tiedon lisäämiseen elintarvikeketjussa ja tarjoaa markkinatietoa kaiken kokoisille yrityksille. Tällä ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 43

hetkellä järjestelmä on käytössä lihateollisuudessa. Vuonna 2009 tehdyn elintarvikealan innovaatiobarometrin mukaan innovaatiota tarvitaan toimintojen kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Innovaatiotason nostamiseksi yritysten välistä yhteistyötä tulisi lisätä. Yritysten osallistumista tutkimuslaitosten työn ohjaamiseen ja tutkimustuloksien hyödyntämiseen tulisi kehittää. Lisäksi eri tieteenalojen yhteistyötä olisi vahvistettava. Kuvio 18: Elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehittämispanostus 2004-2009e 80 milj. euroa 70 60 50 40 30 50,4 59,7 64,8 58,4 62,9 67,9 20 10 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009 e Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta. Suomalaisen ruokakulttuurin kehittämisohjelma Sre teetätti TNS Gallupilla Vastuullinen syöminen ja ruokavalinnat kuluttajatutkimuksen alkuvuodesta 2010. Tutkimuksessa kuluttajaryhmiä yhdisti halu nauttia ruuasta ja yhdestä syömisestä. Vastuullisuus erotteli eri ryhmiä. Näkemyksellisiä eli edelläkävijöitä on Suomessa n. 17 % ja heidän lähes kaikki ruokailuun liittyvät valinnat ovat vastuullisia ja kestäviä. Ryhmän arvioidaan kasvavan. Suurin ryhmä, vakiintuneet (42 %) tekee osan valintoja vastuullisesti ja se näkyy tuotevalinnoissa sekä ruuanvalmistustavassa. Mukavuushaluisten ryhmä (32 %) ei juuri ajattele ruokansa vastuullisuutta. Tutkimuksen mukaan termit vastuullisuus, hiilijalanjälki tai kestävä kehitys eivät vielä kuulu tavallisen kuluttajan arkisanastoon ruoasta keskusteltaessa ja termiin vastuullisuus liitettiin monia merkityksiä. Kuluttajien todettiin kaipaavan yksinkertaista vertailutietoa, joka ohjaa kiireistä kuluttajaa tekemään hyvää mieltä tuottavia valintoja. 44 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

6 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 6.1 Menestystekijät Elintarviketeollisuus on perinteisesti paikallista toimintaa niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Tämä on johtunut tuoreustekijöistä ja kuluttajien vahvoista paikallisista makutottumuksista ja ruokakulttuureista. Suomessa kotimaisten elintarvikkeiden markkinaosuus on n. 85 %. Yritykset ovat säilyttäneet kilpailukykynsä kotimaassa ja monet yritykset ovat laajentaneet toimintaansa Itämeren ympäristöön ja Venäjälle. Kansainvälistyvän elintarvikealan rinnalla paikallisuuden ja suomalaisen ruokakulttuurin arvostus on noussut. Suomalainen kuluttaja arvostaa Suomessa tehtyä ruokaa. Siitä ilmenee mm. Taloustutkimuksen tekemässä arvostetuimmat brändit 2010 tutkimustuloksissa, missä voiton vei Fazerin Sininen ja toisella sijalla oli Fazer. Joutsenlippu (alkuperämerkki) ja Joutsenmerkki (ympäristömerkki) olivat sijalla 4 ja 5. Top 20 sijoittuivat myös Elovena, Juhlamokka, Avainlippu ja Valiojäätelö. Tulokset kertovat myös pitkäjänteisestä työstä brändien rakentamisessa. Suomalainen ruokajärjestelmän rikkaus on sen monimuotoisuus ja perinteisyys. Alkutuotannon tuotteita tuotetaan yli 60.000 maa- tai puutarhatilalla. Maassamme toimii n.1.000 ammattikalastajaa ja 500 kalanviljelylaitosta. Elintarvikejalostuksen toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa. Paikalliset lähiruokayritykset huomioiden toimipaikkoja on lähes 2.900. Päivittäistavaroita tarjoaa n. 3.900 toimipistettä. Erilaisia ruokapalveluja tuottaa 9.100 julkista ja 12.600 yksityistä toimijaa. Ruokaa kuluttaa päivittäin 5,3 milj. suomalaista. Lisäksi maassamme on vahvan ruokaosaamisen lisäksi alaa tukevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä koulutusta. Työtä katkeamattoman pellolta pöytään ulottuvan laatuketjun eteen on tehty vuosia. Kansalliseen elintarviketalouden laatustrategian toteuttamiseen osallistuu koko elintarvikeketju. Yritykset panostavat tuotteiden ja toiminnan laadun lisäksi enenevässä määrin vastuullisuuteen. Elintarvikeala seuraa ja ennakoi kuluttajakäyttämistä sekä trendejä. Ruokatottumusten odotetaan muuttavan terveellisempään suuntaan. Suomen elintarviketeollisuus on vahvistanut kilpailukykyään ja tuottavuuttaan toimintoja määrätietoisesti kehittämällä. Alihankintayhteistyö on lisääntynyt ja toimialarationalisointeja on tehty. Alan kannattavuus on kuitenkin suhteellisen matala, mutta vakaa. Elintarvikeyritysten on panostettava tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseen, toiminnan korkeaan laatuun, ruokaturvallisuuden varmistamiseen ja tehokkaaseen tieto- ja tavaravirtahallintaan. Maassamme on hyvät tuotannolliset ja toiminnalliset edellytykset sekä tieto-taitoa tuottaa maistuvia, hyviä ja terveellisiä elintarvikkeita vastuullisesti sekä kotimaisille kuluttajille että vientiin. Myös toimiva logistiikka ja kylmäkuljetukset ovat osa elintarvikeketjumme vahvuuksia. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 45

Suomen luontaisina elintarvikealan vahvuuksina pidetään maamme maaperä ja vesivaroja sekä todennäköisesti ilmastomuutoksen myötä paranevia kasvuolosuhteita. Alan menestymisen kannalta on tärkeää varmistaa kotimaisten laadukkaiden raakaaineiden sekä ammattitaitoisen työvoiman saanti. Menestyminen vaatii tuekseen myös vahvaa perustutkimusta, tuotekehitystä, palvelujen kehittämistä, koulutusta ja erilaisia verkostoitumisia. Kuluttajien tarpeiden ennakointi ja luottamuksen säilyttäminen koko ruokaketjussa ovat keskeisiä menestystekijöitä. 6.2 Keskeiset ongelmat Elintarvikealalla kilpailu on kiristynyt mm. kaupan kansainvälistymisen ja lisääntyvän tuotetuonnin myötä. Kaupan ketjuliiketoiminnan vahvistuminen on lisännyt sen neuvotteluasemaa. Kauppaketjut kilpailuttavat kotimaisia valmistajia sekä keskenään että ulkomaisten yritysten kanssa. Kotimaan markkinat ovat rajalliset ja vienti on haasteellista. Kotimaan markkinoilla ei tapahdu merkittäviä muutoksia, jotka voisivat lisätä kysyntää tulevaisuudessa. Samanaikaisesti monet tuotannontekijät ovat kallistuneet. Vielä melko vaatimaton yhteistyö yritysten kesken lisää ylikapasiteetistä johtuvaa tarjonnan ja kysynnän epätasapainoa. Kasvua voidaan aikaansaada jalostusarvoa nostamalla. Tämän johdosta pitää tuotteisiin tutkimuksen ja kehittämisen keinoin rakentaa kuluttajien arvostamaa lisäarvoa tai palvelua, josta kuluttajat ovat valmiita maksamaan, myös toistuvasti. Pienten yritysten mahdollisuudet panostaa kehittämiseen ovat rajalliset. Haasteena on myös tutkimusten tulosten hyödyntämisen vaatima aikajänne. Elintarvikealan kasvun nähdään tulevan maan rajojen ulkopuolelta. Kansainvälisen liiketoiminnan osaaminen ja ymmärtäminen on kuitenkin yrityksissä vielä vähäistä. Yrittäjiltä puuttuu myös rohkeutta tehdä tulevaisuutta koskevia ratkaisuja. Strateginen suunnittelu varsinkin pienissä yrityksissä jää arjen kiireiden keskellä tekemättä. T&k- toimintaan suunnattuja varoja ei käytetä riittävästi suhteessa tarjolla oleviin mahdollisuuksiin. Myös tutkimustulosten hyödyntäminen ja niistä innovaatioiden onnistunut kaupallistaminen on vielä valitettavan vähäistä. Ongelmia aiheuttaa suomalaisen elintarviketuotannon rakenne, sillä maassamme on lukuisia pienyrityksiä ja muutamia suuryrityksiä. Suuretkin yritykset ovat kansainvälisillä markkinoilla melko pieniä. Valtaosa yrityksistä on mikroyrityksiä, jolloin niiden resurssit eivät yksinään riitä keskittyvän kotimaan vähittäiskaupan tai julkisten ammattikeittiöiden tarpeisiin. Julkisten hankintojen arvoksi v. 2010 on arvioitu n. 22 mrd. euroa. Ongellisena on pidetty, että osa kunnista ei osaa laatia tarjouspyyntöjä oikein tai asettaa sopimuksiin järkeviä ehtoja. Myöskään tarjoajat eivät osaa julkisten hankintojen pelisääntöjä. Yhteistoiminnan kehittämiseksi on laadittu erilaisia oppaita kuten Julkisten ruokapalveluiden laatukriteerit sekä lähiruokaan liittyvät Ostajan Opas, Päättäjän Opas ja Yrittäjän Opas. 46 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Yritystoiminnan prosessien kehittäminen ja uudistaminen jää, varsinkin pienissä, yrityksissä vähäiseksi. Ongelmia ja tehottomuutta aiheuttavat myös monet päällekkäiset standardit tilaus- ja toimitusliikenteessä, mm. kuormankantajat tai sähköiset sanomastandardit. Talousnäkökulmat ja olemassa oleva tuotantotekniikka ohjaavat liikaa johtamista. Totutut toimintatavat pitäisi ajoittain kyseenalaistaa ja tehdä valintoja mm. tuotekarsintaa. Myös toimialojen rajapinnoilta (esim. metsäteollisuus, hyvinvointiala, matkailu) pitäisi voimakkaammin etsiä yhteisiä mahdollisuuksia. 6.3 Keskeiset kehittämistarpeet Elintarviketeollisuudessa yritysten yhteistyö on perinteisesti muuta teollisuutta vähäisempää. Yhteistyön kehittymiseen ja verkostoitumiseen tähtääviä toimia olisi kehitettävä koko ruokajärjestelmän sisällä. Kustannuksia säästäviä yritysten yhteistyömuotoja on löydettävissä mm. logistiikassa, hankinnassa ja markkinoinnista. Myös tutkimushankkeissa tehtävä yhteistyö tarjoaa kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Erilaiset teknologiasovellukset tuotanto- ja markkinainformaation hallinnassa voivat luoda pk-yrityksille uusia kilpailuetuja ja tervetulleita säästökohteita. Keskittyneen kaupan sekä ammattikeittiöiden asettavat vaatimukset ovat kasvaneet. Valmiuksia uuden teknologian hyväksikäyttöön tuotannossa, logistiikassa, asiakastiedon hallinnassa sekä yritysten yhteistyössä tulisi kehittää. Elintarviketeollisuuden on tarjottava kuluttajien muuttuvia tarpeita ja hinnaltaan sopivia tuotteita. Kuluttajakäyttäytymisen erilaistuminen on vahvistuva ilmiö, joten sen ennakointi on yhä haasteellisempaa. Myös yhteiskunnalliset muutokset (perhekoon pieneneminen, kaupungistuminen, ikärakenne, ostovoiman kasvu) luovat mahdollisuuksia. Tuotteiden elinkaaret myös lyhenevät. Tuotannon tehokkuuden lisääminen, jalostusarvon nostaminen, tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen, palvelujen kehittäminen sekä uusien teknologioiden soveltaminen ovat keskeisiä investointikohteita. Suurten yritysten kasvava kiinnostus soveltuvien tuotealueiden tai palveluiden ulkoistamiseen tarjoaa pk-yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta vastaavasti edellyttää niiltä kykyä vastata tarkkoihin toimitusehtoihin. Lähiruokatoiminnan kehittyminen edellyttää kustannustehokkaita logistisia ratkaisuja. Ruoka ja sen merkitys ihmisen terveydessä ja hyvinvoinnissa on ajankohtainen trendi niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Uusien tuoteryhmien, kuten kuluttajalle lisäarvoa tuottavien tuotteiden, kehitystyöhön tulisi kohdentaa resursseja. Tämä edellyttää päätöstä yritysjohdolta lisätä t&k-panostuksia sekä hakeutumista yhteistyöhön tutkimuslaitosten ja kehittämistoimijoiden kanssa. Alan yritysten koko ja vaatimaton kannattavuus ovat usein esteenä pitkäjänteiselle t&k-toiminnalle. Terveellisyydelle, ravitsemuksellisuudelle, sairauksien ennaltaehkäisylle sekä hyvinvointia ja kauneutta ylläpitävälle on enenevässä määrin kysyntää tulevaisuudessa. LOHAS (Lifestyle of Healthy and Sustainability)- kuluttaminen kasvaa. Terveysvaikutteisia ja hyvinvointia ylläpitäviä elintarvikkeita pidetään yhtenä alan mahdollisuuksista. Hyvistä innovaatioista ei ole kuitenkaan synny kannattavaa liiketoimintaa ongelmitta. Ongelmia tuottaa mm. lainsäädäntö, kallis tuotekehitys, ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 47

todentaminen, kansainvälistymiseen liittyvät haasteet sekä uusien kuluttajatarpeiden tunnistaminen. Ajoituksen onnistuminen on tärkeää, samoin tuotteiden hyvä maku ja nautittavuus. Laatuketjutyöllä on onnistuttu edistämään kuluttajien luottamusta kotimaisia elintarvikkeita kohtaan. Luottamuksen säilyttämiseksi koko elintarvikejärjestelmän on tehtävä yhteistyötä vastuullisen ja jäljitettävän ruokaketjun vahvistamiseksi. Suomessa ruokaturvallisuus on korkealla tasolla. Turvallisuusriskit tulevat lisääntymään tulevaisuudessa mm. tuontituotteiden myötä. Uusia tauteja on liikkeellä jatkuvasti ja riski niiden lisääntymisestä kasvaa ilmastomuutoksen takia. Niiden ehkäisemiseen on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota ruokaturvallisuuden varmistamiseksi. Näiden eliminoiminen edellyttää kaikilta toimijoilta toimivaa omavalvontaa ja riskien ennakointia sekä yhä enenevässä määrin laatu- ja ympäristöjärjestelmien mukaista toimintaa. Tuotteiden ekologisuus, jäljitettävyys ja toiminnan eettisyys vaikuttavat yhä enemmän kuluttajien valintoihin. Liikkeenjohdon ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen on elintarvikeyrityksissä kasvavaa tarvetta kilpailun kiristyessä. Osaamisen merkitys kilpailutekijänä on kasvanut myös elintarviketeollisuudessa. Tuotantoprosessien kehittyminen edellyttää jatkossa erilaisia valmiuksia työtekijöiltä. Työturvallisuuteen, työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on myös panostettava. Elintarviketehtaista on arvioitu 8.000 10.000 työntekijää siirtyvän eläkkeelle lähivuosina. Osaavan työvoiman saatavuus on siten varmistettava riittävällä koulutustarjonnalla eri puolella Suomea. Pienten yritysten teknologisen osaamisen nosto mahdollistaa monipuolisen tuotantorakenteen säilyttämistä kotimaassa. Toisaalta pienyritysten vahvuutena ovat yksilölliset tuotteet. Elintarvikesektorin rakennemuutos on johtanut suurempien yritysten syntymiseen, keskitettyyn tuotantoon, yritysten omistuksen siirtymiseen ulkomaille ja kasvavaan tuontiin. Sekä kaupan että ammattikeittiöiden keskittynyt rakenne sekä hankinta tiukentavat tilannetta. Keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia koventuneessa kilpailutilanteessa ja pienten yritysten on etsittävä kilpailuetua erikoistumisesta. Pienet yritykset ovat usein alueellisia toimijoita. Erikoistuminen, ympäristökysymykset, lähiruoka, tuoreus, Free From tuotteet, luomutuotanto tai maahanmuuttajat ovat asioita, joihin keskittyminen antaa kapeilla asiakassegmenteillä usein riittävän volyymin pienyrityksen menestymiseksi. Edellytyksenä on läpi tuotanto- ja logistiikkaketjun tapahtuva kustannustehokkuus. Erilaiset integroidut informaatioteknologian sovellutukset mahdollistavat tuotantoprosessien tehostamista. Esim. toiminnanohjausjärjestelmillä (ERP=Enterprice Resource Planning) voidaan lisätä tuottavuutta. Järjestelmien käyttöönottoa hidastaa niiden kalleus sekä rakenteiden soveltumattomuus pienyrityksille. Kannattava liiketoiminta koko elintarvikeketjussa on kasvun ja kehityksen edellytys. Koska kotimaisten raaka-aineiden osuus on keskeinen jalostuksessa, on alkutuotannon säilyminen elinvoimaisena tärkeää. Myös hyvälaatuisen talousveden saanti on turvattava niin juomavetenä kuin raaka-aineena. 48 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

7 Tulevaisuuden näkymät toimialalla 7.1 Visio Elintarvikeala elää kansallisen ja kansainvälisen paineen alla ja on yhä voimakkaammin kytköksissä maailmanmarkkinoihin. Kotimainen ruoankulutus ei merkittävästi kasva. Alan kasvun nähdään tulevan erilaisten erikoistuotteiden viennistä, ostojen kautta kansainvälistyvästä liiketoiminnasta ja tuotteiden jalostusarvon nostamisesta. Suuret elintarvikeyritykset jatkavat kansainvälistymistään. Raaka-aineiden ja erilaisten tuotantopanosten hintavaihtelut vaikuttavat kustannuksiin. Kilpailukykyisen ja hyvälaatuisen raaka-aineen saatavuudella sekä ammattitaitoisella työvoimalla keskeinen merkitys elintarvikejalostuksessa. Kauppa ja ammattikeittiöt ovat keskittyneet ja ketjuuntuneet. Kaupan ketjuuntuminen on lisännyt elintarviketeollisuuden tehokkuutta, mutta ketjuuntuminen ja keskittynyt kauppa ei lähtökohtaisesti ole teollisuuden etu. Ketjuuntuminen on kiristänyt kilpailua ja hintaa on käytetty keskeisenä valintakriteerinä. Tuonti kasvaa vientiä nopeammin. Ruokaketjun kannattavuus on keskimääräinen vaatimaton, mutta vakaa. Elintarvikkeissa on sanottu olevan vahva makusuoja, mutta kulutus on muuttunut kansainvälisemmäksi. Myös pitkien etäisyyksien on nähty suojanneen kotimaista elintarvikejärjestelmää, mutta toisaalta etäisyydet nostavat myös logistiikkakustannuksia niin kotimaassa kuin viennissäkin. Elintarvikkeiden tuotantoketjussa turvallisuus ja vastuullisuus korostuvat yhä enemmän. Suomessa on toimiva ja kattava elintarvikevalvonta. Tuotteiden korkea laatu syntyy tekemisen kautta, ei valvomalla. Elintarviketoimijat ovat omavalvonnan lisäksi ottaneet käyttöön erilaisia laatu-, ympäristö-, vastuullisuus- ja turvallisuusjärjestelmiä. Elintarvikelainsäädäntöä ja valvontaa ollaan muuttamassa riskiperustaisemmaksi. Muutos koskee myös valvontatietojen julkistamista, minkä nähdään lisäävän elintarviketoimijoiden mahdollisuutta erottua kilpailijoistaan. Omavalvontasuunnitelmien hyväksymisestä luopuminen helpottanee uusilla yrityksillä alalle tuloa. Vähäriskisiksi luokiteltavat yritykset tulevat hyötymään säädäntömuutoksesta. Kuluttajien käyttäytyminen on entistä vaihtelevampaa. Kansainväliset trendit vaikuttavat myös Suomessa: terveellisyys ja hyvinvointi, hemmottelu ja nautinnonhalu, eettisyys ja vihreät arvot sekä helppous ja käytännöllisyys. Kuluttajien ja median kiinnostus ruokaan on lisääntynyt. Elintarvikkeiden hintatasoa seurataan entistä aktiivisemmin. Hintakehityksen lisäksi seurataan kuluttajan maksaman hinnan jakautumista elintarvikeketjun sisällä. Erilaistaminen, kaupallistamisen onnistuminen ja brändien merkitys kasvaa. Kuluttajaedun omaavilla tuotteilla on vientimahdollisuuksia, mutta ennen vientiä on hallittava toiminta kotimaassa. Kansainvälistyttäessä on huolella valittava liiketoimintamalli ja ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 49

markkinointikonsepti. Uudistumista ei saa unohtaa. Tuotekehityksen tueksi tarvitaan tietoa markkinoista ja kuluttajista sekä innovaatioita tuottavaa tutkimustoimintaa. Suomessa on laadittu Kansallinen ruokastrategia Huomisen ruoka, jonka visiona on: Vuonna 2030 suomalaiset kuluttajat syövät maukasta, terveellistä, kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa. Kuluttajilla on kyky tehdä tietoisia valintoja. Kysyntään vastaa läpinäkyvä, osaava, joustava sekä kansainvälisesti kilpailukykyinen ruoka- ja palvelujärjestelmä. Alan kasvua ja kehitystä tukee hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus- ja kehitystyö. Huomisen ruoka strategian mukaan vision toteutumiseksi tarvitaan kuluttajalähtöisyyttä, yhteistä päätöstä tehdä ruoka-alasta kasvuala, ruuan ja ruuan tekijöiden arvostuksen lisäämistä sekä uutta ruokapolitiikan ja ruoka-asioiden hallintomallia. 7.2 Toimintaympäristön muutostekijät Elintarvikealan toimintaympäristöön vaikuttavia muutostekijöitä on useita. Keskeisiä muutosajureita ovat kuluttajien muuttuvat odotukset sekä tulevat tarpeet ja erilaistuvat kuluttajaryhmät. Elintarvikealaan kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet ja ruoalta vaaditaan hyvän maun lisäksi turvallisuutta, laatua ja käyttömukavuutta. Ihmisten tiedonsaantitarve on suurentuntunut. Esim. Suomessa arvioidaan LOHAS-kuluttajia olevan n. 15 20 % aikuisväestöstä. Heidän kulutuspäätöksiään on ohjaa ympäristöystävällisyys, kestävä kehitys, sosiaalinen vastuuntunto ja terveellisyys. Vastuullisuuden lisäksi kuluttajien osallistumisen halu sekä sosiaalisessa median kautta lisääntyvä kaveritalous vaikuttavat valintoihin enenevässä määrin. Sähköistyminen on markkinoihin vaikuttava tekijä. Myös media, julkiskokit ja erilaiset ruokaohjelmat aktivoivat ruokakeskustelua sekä vaikuttavat ruokavalintoihin. Väestörakenteen muutokset, kuten ikääntyminen, kaupungistuminen, yhden hengen talouksien kasvu tai tulotason nousu, vaikuttavat kulutukseen. Maahanmuuttajien määrä kasvaa. Keskimääräinen tulotason nousu mahdollistaa pitemmälle jalostettuja tuotteiden hankintaa. Ihmisten halu maksaa hyvinvoinnista ja käyttömukavuudesta on voimistunut. Ihmisten liikkuvuus lisääntyy. Erityisruokavaliotuotteiden, kuten gluteenittomien tuotteiden kysyntä, kasvaa. Kuluttajat ovat entistä kansainvälisempiä, yksilöllisempiä, sosiaalisempia ja elämyshakuisia sekä arvaamattomampia (ruokapolyteismi). Kuluttajien ajan- ja rahankäytön painotukset ovat muuttuneet. Tämä edellyttää yrityksiltä kuluttajien tarpeiden ymmärrystä sekä ennakointia ja luottamuksen säilyttämistä. Taloudellinen lama on nostanut paikallisuuden ja kotimaisuuden arvostusta. Toisaalta vientimarkkinoilla se on ilmennyt eräänlaisena protektionismina. Venäjällä panostetaan oman tuotannon kehittämiseen, jolloin etabloituminen on yksi vaihtoehto. Ravitsemussuosituksia ollaan uudistamassa. Elintarviketuotannossa tapahtuu muutoksia niin ilmastomuutoksen seurauksena kuin tilakokojen kasvun ja tilojen vähenemisen seurauksena. Elintarvikekauppa toimii kansainvälisesti ja tuotetarjonta on monipuolistunut. Tuotevalikoimien monipuolistuminen 50 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

on mahdollistunut mm. kauppojen myymäläkoon kasvaessa. Elintarvikealaan liittyy myös turvallisuushaasteita, kuten sabotaasit, elintarvikeväärennykset tai mikrobilääkeresistenssi. Geeni- tai nanotekniikka sekä eläinten kloonaus ovat esimerkkejä tuotantomenetelmistä, mihin kuluttajat ja tutkijat suhtautuvat vaihtelevasti. Toimintaympäristöön vaikuttavat sekä kaupan että ammattikeittiön keskittynyt ja vahvistunut asema. Kaupan valikoimapäätökset tehdään 60 70 % valtakunnallisesti, 20 30 % alueellisesti ja kauppakohtaiset ratkaisut voivat olla muutaman prosentin luokkaa tosin 10.000 artikkelin kaupassa se ei useinkaan rajoita. Kauppa on tehostanut toimintaansa massa- ja hyllypaikkojen tehokkaalla optimoinnilla. Tavarantoimittajien on vastattava näihin järjestelmiin. Kaupan omien merkkien osuus ja niiden tuominen ulkomailta kasvaa. Kulutuksen muutos johtuu osaltaan väestön ikääntymisestä, talouskokojen pienentymisestä ja tulotasojen noususta sekä lisääntyneistä vaatimuksista. Kuluttajat ovat entistä kansainvälisempiä, yksilöllisempiä, sosiaalisia ja elämyshakuisia. Hyvinvointi, eettisyys ja vastuullisuus ovat nousevia trendejä. Ihmisten halu maksaa hyvinvoinnista kasvaa. Kuluttajien ajan- ja rahankäytön painotukset ovat muuttuneet ja muutokset ovat entistä nopeampia. Tämä edellyttää elintarvikeyrityksiltä kuluttajien uusien tarpeiden tunnistamista ja ennakointia. Kuluttajan luottamuksen säilyttäminen on tärkeää. Taloudellinen lama on nostanut paikallisuuden ja kotimaisuuden arvostusta. Toisaalta vientimarkkinoilla se näkyy eräänlaisena protektionismina. Venäjällä panostetaan oman tuotannon kehittämiseen, jolloin etabloituminen on yksi vaihtoehto. Erityisruokavaliotuotteiden, kuten gluteenittomien tuotteiden kysyntä kasvaa. Avoin kilpailu toimintaympäristössä kasvaa kaupan vapautumisen ja kansainvälistymisen vuoksi. Myös sääntelyn toivotaan vähenevän niin kaupassa kuin valmistuksessa. Kaikkien teollisuudenalojen markkinat ovat joko suoraan tai epäsuorasti kansainvälisen kilpailun piirissä. Vaikka kaikki toimialat ovat lähtökohtaisesti globaaleja, on kussakin liiketoiminnassa paikallisia piirteitä, johon kilpailukyky usein perustuu. Tämä näkyy erityisesti elintarviketeollisuudessa, jossa paikalliset makutottumukset ja ruokakulttuuri erilaistavat elintarvikemarkkinoita jopa hyvin suppealle maantieteelliselle alueelle. Paikallisuuden, lähiruoan ja kotimaisuuden arvostus ovat nousussa. Lähiruokatuotteiden etuna kaupassa pidetään mm. tuoreutta, sesonkien huomioimista, valikoiman elävöittämistä, paikallisen yrittäjyyden tukemista sekä asiakkaiden sitouttamista. Euroopan Unionissa on nimisuojajärjestelmä, jonka yhtenä tavoitteena on tukea paikallisten erikoisuuksien säilyttämistä ja tunnetuksi tekemistä. Suojan voi saada tuote, joka on tuotettu perinteisesti tietyllä alueella tai tietyillä valmistusmenetelmillä. EU:n alueella nimisuojauksen on saanut yli 800 tuotetta, joista vain viisi on suomalaista. Suojausjärjestelmiä on kolme erilaista: suojattu alkuperänimitus (Lapin puikula), maantieteellisen merkinnän suoja (Kainuun rönttönen) ja aito perinteinen tuote (karjalanpiirakka, kalakukko ja sahti). ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 51

7.3 Kilpailukyvyn kehitysennuste Suomalaisen elintarviketeollisuuden tavoitteena on säilyttää johtava markkina-asema kotimaassa ja olla merkittävä toimija lähialueilla. Elintarviketeollisuusliitto on määritellyt alansa kriittisiksi menestystekijöiksi kotimaiset, laadukkaat ja turvalliset raaka-aineet, osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman sekä kuluttajien vahvan luottamuksen elintarvikealaa ja brändejä kohtaan. Elintarviketeollisuusliiton 2010 2020 strategiassa keskeisinä tavoitteina esitettiin joustavia ja uudistuvia työmarkkinoita, alan vahvaa arvostusta, kilpailukykyisen ja laadukkaan kotimaisen raaka-aineen saantia, kannattavasti toimivaa arvoketjua, toiminnan mahdollistavaa säädösympäristöä ja vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita. Kilpailukyvyn kannalta keskeisiä tekijöitä ovat tuotteiden ja toiminnan korkea laatu, erikoistuminen ja innovatiivisuus sekä verkostoitunut liiketoiminta. Toiminta perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin, korkeaan teknologiaan, henkilöstön ammattitaitoon, toimivaan omavalvontaan, riskien ennaltaehkäisyyn ja erilaisiin tuotannonohjausjärjestelmiin sekä koko elintarvikeketjun hallintaan ja vastuullisuuteen. Sektori tarvitsee tuekseen myös t&ktoimintaa sekä julkista rahoitusta. Osaamisen kehittämiseen ja henkilöstön hyvinvointiin on panostettava. Hinnan lisäksi kilpailutekijänä pitäisi korostaa tuotteiden muita ominaisuuksia. Suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukyky riippuu kuluttajien luottamuksesta ja halusta ostaa kotimaassa valmistettuja elintarvikkeita. Kansainvälistyminen on myös oleellista. Elintarvikealan kilpailukykyyn vaikuttavat kaupan ja teollisuuden kilpailutilanteen muutokset, hintakilpailun paineet, lisääntyvä tuonti, muutokset lainsäädännössä, kuluttajakäyttäytymisen muutokset ja sirpaloituminen, teknologioiden käyttöönotto sekä tutkimustiedon hyödyntäminen ja kaupallistaminen. Elintarviketeollisuus on riippuvainen kotimaisista, hinnaltaan sopivista raaka-aineista. Maataloustuotannon kannattavuus ja riippuvaisuus ulkomaisista tuotantopanoksista ovat keskeisiä kysymyksiä, jotka vaikuttavat kotimaiseen elintarvikealaan. Pienikään yritys ei pärjää ilman selkeää ja kannattavaa liikeideaa, ammattitaitoista henkilöstöä ja panostusta tuotekehitykseen, laatuun ja markkinointiin. Yrityksen on hallittava laskentatoimi ja seurattava todellisiin laskelmiin perustuvaa kannattavuutta (hävikki, oma työ). Tuotekehityksen tueksi tarvitaan tietoa markkinoista ja kuluttajasta. Yrityksen on kyettävä määrittämään omien tuotteidensa kilpailuetu muihin tuotteisiin verrattuna. Kilpailuetu voi syntyä tehokkaimmillaan tuotteiden ylivertaisten ominaisuuksien avulla tai markkinoinnin avulla syntyneestä mielikuvasta. Heikoimmilla kilpailutilanteessa ovat ne yritykset, joille kilpailuetuna on hinta. Mikäli alhainen hinta perustuu innovatiiviseen ja kustannustehokkaaseen tuotanto- ja logistiikkaratkaisuihin, on yrityksen asema kohtuullisen hyvä. 52 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Elintarvikkeiden kulutukseen vaikuttavia trendejä ovat seuraavat: Helppous Terveellisyys Herkullisuus Välipalatyyppinen kulutus Vastuulliset valinnat. Elintarvikemarkkinat segmentoituvat edelleen ja eri tilanteissa kuluttaja käyttäytyy eri tavoin. Perheet arvostavat helppoja ja edullisia tuotteita, jotka ovat myös perusterveellisiä. 7.4 Koulutus ja kehittämistoiminta Elintarviketeollisuus työllistää toisen asteen oppilaitoksista, ammatti- ja tiedekorkeakouluista sekä yliopistosta valmistuvia erilaisiin työtehtäviin. Alalla on runsaasti ammattinimikkeitä ja ne vaihtelevat toimialoittain. Eniten työmahdollisuuksia löytyy toisen asteen koulutuksen suorittaneille, varsinkin suurten ikäluokkien eläköityessä. Elintarvikealan perusopetus tapahtuu ammattioppilaitoksissa ja opetusta on tarjolla lähes 30 oppilaitoksessa. Osaamisen voi hankkia myös oppisopimuskoulutuksen kautta. Ammattikorkeakoulut tarjoavat usein myös yrityksille koulutus- ja kehittämispalveluita, mutta varsinainen tutkimustoiminta opinnäytetöitä lukuun ottamatta on vähäistä. Opintoja voi suorittaa myös ulkomailla. Ruokaalan kiinnostavuutta on pyritty nostamaan erilaisilla kampanjoilla, kuten Herkkuammatti tai GET A LIFE - Maistuva ammatti. Erilaisissa oppilaitoksilla ja alueellisilla kehittämisorganisaatioilla on keskeinen rooli tutkimustiedon siirtämisessä yrityksiin. Merkittävä väylä osaamisen siirtoon on valtakunnallinen osaamiskeskusjärjestelmä. Foodwest Oy on Valtioneuvoston nimeämä Elintarvikekehityksen osaamiskeskus. Foodwest puolestaan koordinoi Elintarvikekehityksen klusteriohjelmaa. Klusteriohjelman visiona on, että Suomesta tulee Euroopan johtava terveellisen, terveyttä edistävän ja turvallisen ruoan tuottaja. Maassamme toimii myös ETP Food For Life Finland, jonka tavoitteena on kertoa suomalaisesta elintarvikealasta kansainvälisille yhteistyökumppaneille sekä tuoda esiin elintarvikeketjumme vahvuuksia. Foodle - tutkimustietopalvelu on puolestaan portaali, joka kokoaa yhteen suomalaiset elintarviketutkimuksen tulokset yritysten, kehittäjien ja median hyödynnettäväksi. Suomen elintarvikemarkkinoiden kehitystä seuraa SELMAksi kutsuttu palvelu, ja sen toimintaa hallinnoi Suomen Elintarviketeollisuuden tietopalvelu ETU. Tekesin Sapuska Kansainvälistä liiketoimintaa elintarvikkeista -ohjelmalla edistetään elintarvikeyritysten kasvutavoitteita, kansainvälistymistä ja uusien toimintamallien kehittämistä. Markkinoilla pysyminen edellyttää yrityksiltä jatkuvaa uudistumista. Monet kehittämisorganisaatiot tarjoavat yritystoimintojen kehittämiksi asiantuntija-apua ja koulutusta, minkä hankkimiseksi on myös saatavissa rahoitusta (kuten Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, valmistelurahoitus, yrityksen kehittämisavustus). Myös innovaatioiden kaupallistamiseen on tarjolla monia erilaisia julkisia tukimuotoja. ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 53

8 Yhteenvetoanalyysi (SWOT) SWOT-analyysi kuvaa yhteenvetona elintarvikealan vahvuuksia (strengths) ja heikkouksia (weaknesses) sekä mahdollisuuksia (opportunities) ja uhkia (threats). Vahvuudet Suomalaisen kuluttajan ja asiakkaan tuntemus ja ennakointikyky Vahva suomalainen ruokakulttuuri Osaaminen ja koulutus Tutkimus- ja kehitystyö Laaja ja monipuolinen tuotetarjonta Teollisuuden asema logistiikkaketjussa, hyvä logistiikka ja kylmäketju Korkea laatu, hygienia, tuoteturvallisuus, toimiva elintarvikevalvonta Puhdas kotimainen raaka-aine, hyvä ja riittävä vesi Heikkoudet Suurin osa yrityksistä pieniä Keskimäärin vaatimaton kannattavuus Liiketoimintaosaamisen heikkous kansallisesti ja kansainvälisesti Kaupan neuvotteluvoiman kasvaminen Pienet kotimarkkinat Suomen maantieteellinen sijainti, pitkät etäisyydet, korkeat logistiikkakustannukset, päällekkäiset logistiikkaratkaisut Mahdollisuudet Kulutustottumusten muutokset Erikoistuminen Kotimaisuuden arvostus, lähi- ja luomuruoka Tutkimukseen tehtävät panostukset, tuotekehitys, uudet tuotteet, innovaatiot ja käyttösovellutukset Yhteistyö ja verkostoituminen koko elintarvikeketjussa, koko ketjun kattava yhteistyö, strategioiden toteuttaminen Palvelun lisääminen kaupalle ja ammattikeittiöille, palveluruokailun kasvu Logistiikan tehostaminen, logistiikkakustannusten hyvä hallinta Alan vetovoimaisuus Kansainvälistyminen Kattavat tukijärjestelmät, osaavat kehittäjät Toimialojen välinen yhteistyö Uhat Kaupan aseman vahvistuminen Voimakas kilpailutilanne Kasvava tuonti Kustannuksien kohoaminen Turvallisen tai terveellisen imagon menetys, tautiriskien kasvaminen Maatalouden tukipolitiikan muutokset, kotimaisen raaka-ainetuotannon vähentyminen 54 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Lähteet AC Nielsen, www.nielsen.com Elintarvikealan pienyrityksiä, www.aitojamakuja.fi Elintarviketeollisuusliitto ry, www.etl.fi Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), www.ek.fi Elintarvikekehitys, www.elintarvikekehitys.fi Elintarviketurvallisuusvirasto, www.evira.fi Esmerk Information, Esmerk Tiedotteet ETP Food For Life Finland, www.foodforlife.fi Findikaattori, www.findikaattori.fi Finpro ry, www.finpro.fi Foodwest Oy, www.foodwest.fi ETP Food For Life Finland, www.foodforlife.fi Foodle tutkimustietopalvelu, www.foodle.fi Kauppalehti, www.kauppalehti.fi Kehittyvä Elintarvike, www.kehittyvaelintarvike.fi Lihalehti, www.lihalehti.fi Luomuliitto ry, Raportti ja toimintaehdotus luomutuotannon rahoituksen ja toiminnan kehittämisestä MMM: Huomisen ruoka Esitys kansainväliseksi ruokastrategiaksi, www.mmm.fi MMM: Huomisen ruoka Kansallisen ruokastrategian taustaraportti, www.mmm.fi M&M Markkinointi & Mainonta, www.marmai.fi ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 55

Mäkipeska, T. ja Sihvonen, M. 2010. Lähiruoka, nyt! Trendistä markkinoille. Sitran selvityksiä 29 Opetushallitus: Koulutus ja työvoiman kysyntä 2020. Tulevaisuuden työpaikat osaajia tarvitaan. 2009. www.oph.fi/julkaisut Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry, www.panimoliitto.fi Pellervon taloustutkimus PTT, PTT-katsaus 3/2010. Suhdannekuva Maatalous, www.ptt.fi Pk-yritysten suhdanteet ja toimintaympäristö -2009, TEM Päivittäistavarakauppa ry, www.pty.fi Reilun kaupan edistämisyhdistys, www.reilukauppa.fi Ruoka-Suomi, www.maaseutupoliikka.fi Ruokatieto ry, www.ruokatieto.fi SITRA, www.sitra.fi Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, www.sre.fi Suomen asiakastieto Oy, www.asiakastieto.fi Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, www.tns-gallup.fi Talouselämä, www.talouselämä.fi Tekes, www.tekes.fi TEM toimiala Online -tietokanta Tilastokeskus, www.tilastokeskus.fi Tullihallitus, Vienti- ja tuontitilastot, www.tulli.fi Yritysten www-sivut 56 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Liite 1: Tilastokeskuksen toimialaluokituksen muutokset Tol2002 Tol2008 Yritysten lkm 15110 Teurastus ja lihan säilyvyyskäsittely 10110 38 15120 Siipikarjan teurastus ja lihan säilyvyyskäsittely 10120 4 15130 Lihanjalostus 10130 172 15130 Lihanjalostus 10850 18 15130 Lihanjalostus 10890 4 15200 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 10200 148 15200 Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä 10850 11 15310 Perunoiden jalostus ja säilöntä 10310 74 15320 Hedelmä-, marja- ja kasvismehujen valmistus 10320 16 15330 Muu hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä 10390 90 15330 Muu hedelmien, marjojen ja vihannesten jalostus ja säilöntä 10850 10 15410 Raakakasvi- ja -eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 10410 10 15420 Puhdistettujen öljyjen ja rasvojen valmistus 10410 8 15430 Margariinin ja sen kaltaisten ravintorasvojen valmistus 10420 2 15510 Maitotaloustuotteiden ja juuston valmistus 10510 49 15520 Jäätelön valmistus 10520 7 15610 Myllytuotteiden valmistus 10610 68 15620 Tärkkelyksen ja tärkkelystuotteiden valmistus 10620 6 15710 Rehujen valmistus 10910 64 15720 Lemmikkieläinten ruokien valmistus 10920 12 15810 Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus 10710 759 15820 Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus 10720 18 15820 Näkkileivän, keksien ja säilyvien leivonnaisten valmistus 10850 1 15830 Sokerin valmistus 10810 4 15840 Kaakaon, suklaan ja makeisten valmistus 10820 30 15850 Makaronin ja vastaavien jauhotuotteiden valmistus 10730 1 15860 Teen ja kahvin valmistus 10830 4 15870 Mausteiden ja maustekastikkeiden valmistus 10840 25 15880 Homogenoitujen ravintovalmisteiden ja dieettiruokien valmistus 10860 7 15890 Muiden elintarvikkeiden valmistus 10890 79 15910 Tislattujen alkoholijuomien valmistus 11010 8 15940 Siiderin ja muiden hedelmäviinien valmistus 11030 28 15960 Oluen valmistus 11050 18 15970 Maltaiden valmistus 11060 3 15980 Kivennäisvesien ja virvoitusjuomien valmistus 11070 24 ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 57

Liite 2: Elintarvikkeiden sekä juomien valmistuksen tunnuslukuja (mediaanitietoja) TOL 10 ja alatoimialat, TOL 11 Tunnusluku 2006 2007 2008 2009e Mikrot yht. 10 Elintarvikkeiden valmistus Myyntikate-% 65,1 63,4 65 62,6 64,1 60,9 64,9 61,2 Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Muut Mikrot yht. Käyttökate-% 5,6 7,3 5 6,7 5,8 6,3 6,2 6,5 Liiketulos-% 1,6 3,8 2 3,8 2,2 3,1 2,1 3,4 Kokonaistulos-% 0,1 2,5 0 2,4 0,2 1,6 0,5 2,3 Tilikauden tulos-% 7,6 2,6 8 2,4 7,8 1,7 8,5 2,1 101 Teurastus, lihatuotteiden valmistus Myyntikate-% 49,2 48,2 48 48,1 50,4 48,2 52,4 50,1 Käyttökate-% 8,7 5,5 8 5,1 6,4 4,6 7,6 6,1 Liiketulos-% 3,1 2,7 5 3 2,6 2,6 4,1 4,2 Kokonaistulos-% 1,3 2 2 2,8 0,2 1,6 3,3 3,1 Tilikauden tulos-% 5,1 2,1 5 2,9 1,9 1,8 5,2 2,8 102 Kalan, äyr. ja nilv. jal. ja säil. Myyntikate-% 41,8 32,2 42 30,1 45 30 45,3 34,5 Käyttökate-% 4,3 5,6 6 6,2 6,6 5,1 4,1 5,3 Liiketulos-% 0,4 2,4 2 4,9 2,9 3,6 0,7 3 Kokonaistulos-% -0,9 1,6 1 2,1 1,4 1,2-0,3 1,4 Tilikauden tulos-% 5,3 1,6 5 2,1 6,3 0,7 4,3 1,4 103 Hedelm. ja kasvisten jal. ja säil. Myyntikate-% 53,9 45,3 53 45,8 53,4 46 56,2 47,5 Käyttökate-% 7,1 7,8 7 6,2 10,6 8,2 9,2 6,4 Liiketulos-% 2,5 4,2 3 2,5 4,4 4,9 3,6 2,6 Kokonaistulos-% 1,1 2,2 0 0,6 1,1 3 1,3 0,7 Tilikauden tulos-% 5 2,2 4 0,8 4,1 3 5 0,6 104 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm Myyntikate-% 44,3. 55. 51,6. 48,6. Käyttökate-% 6,7. 3. 2,6. 7,9. Liiketulos-% 2,4. 3. 0. 1,9. Kokonaistulos-% 1,6. 0. 1,6. 2,5. Tilikauden tulos-% 3,8. 0. 10,3. 6,9. 105 Maitotaloustuotteiden valmistus Myyntikate-% 46,7 28,3 46 28,4 51,5 23,3 52,5 30,3 Käyttökate-% 8,1 4,1 5 4 5,2 3,2 6,4 3,9 Liiketulos-% 4,4 2 1 0,9 3,9 1,1 3,4 1,7 Kokonaistulos-% 3 1,3 1 0,3 3,5 0,7 0,7 1 Tilikauden tulos-% 3,3 1,1 1 0,3 3,9 0,4 1,3 0,5 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valm. Myyntikate-% 62 46,3 57 38,3 54,3 43,4 61,7. Käyttökate-% 12,6 7,8 11 8,2 12,1 9,1 14. Liiketulos-% 5,9 3,5 5 2,3 6,6 5,6 9,8. Kokonaistulos-% 3,3 2,7 3 1,5 5 4,5 8. Tilikauden tulos-% 7,2 1,6 8 0 8,2 4,5 10,1. 107 Leipomotuott, makaronien yms. valm. Myyntikate-% 71,3 73,1 71 73 70,6 72,5 70,5 72,1 Käyttökate-% 3,8 7,9 3 7,9 4,1 6,5 4 7 Liiketulos-% -0,1 4,4 0 5,1 0,1 3,3 0,6 3,2 Kokonaistulos-% -2,2 3-2 2,9-1,5 2-0,8 2,1 Tilikauden tulos-% 12,6 3 13 3,1 11,2 2 13,4 2,1 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus Myyntikate-% 58,9 57,4 58 55,8 59,5 54,3 60,6 55 Käyttökate-% 8,7 9,1 7 11,9 6,9 9,6 8,3 8,7 Liiketulos-% 4 5,4 3 7,3 3,2 5,3 4,3 4,5 Kokonaistulos-% 1,5 3,2 2 5,1 0,7 2,3 2,8 4,3 Tilikauden tulos-% 4,6 3,2 6 5,1 5,9 2,3 8,5 3,8 109 Eläinten ruokien valmistus Myyntikate-% 49,4 33,4 45 31,9 46,4 31,1 41,6 38,4 Käyttökate-% 9,4 7,9 5 4,7 9,9 5,2 9,6 6,7 Liiketulos-% 4,9 3,3 1 2,2 3,6 1,6 5,8 4,9 Kokonaistulos-% 1,7 1,2 1 0,7 1,4 0,8 2,8 2,4 Tilikauden tulos-% 4,8 1,2 4 1 3,9 0,4 3,7 1,8 11 Juomien valmistus Myyntikate-% 67,7 49 68 51,2 65,7 52,7 64,3 52,9 Käyttökate-% 5,7 10,4 7 9,8 4,9 7,5 5,1 10,7 Liiketulos-% 1,3 8,2 4 6,4-0,2 3,9 1,2 5,8 Kokonaistulos-% -1 6 0 6,1-2,5 3,1-0,2 0,9 Tilikauden tulos-% 0,4 7,1 1 6,1 0,1 2,9 0,1 1,1 Muut 58 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010

Liite 3. Finpro ry: Kansainvälistymiskatsaus Elintarvikealan kansainvälistymiskatsaus Esa Wrang, Leading Consultant, Finpro Life Science tel. +358 400243076, esa.wrang@finpro.fi Terhi Rasmussen, Consultant, Finpro Scandinavia, tel. +45 20549894, terhi.rasmussen@finpro.fi Jenni Mäkipää, Senior Consultant, Finpro Italy, tel. +39 349677422, jenni.makipaa@finpro.fi Heli Pasanen-Zentz, Senior Consultant, Finpro Life Science France, tel. +33 603814450, heli.pasanen-zentz@finpro.fi ELINTARVIKETEOLLISUUS 2010 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 59