Hgin työväenopisto 06.11.07 FM Jussi Tuovinen Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin
Lähtökohtia Mikä on suurin selvittämätön filosofinen ongelma? Entä tieteellinen? Elämän arvoitus... Elämän tarkoitus... Maapallon ulkopuolinen elämä... Maailman rajat... Teoria kaikesta...
Tietoisuus Mitä tietoisuus on? Onko tietoisuutta olemassa? Tietoisuuden ontologinen asema Perinteinen mieli/ruumis kysymys Lähestytty niin filosofian, teologian kuin luonnontieteenkin näkökulmasta
Ontologisia perusasenteita Mitä todellisuus on? Materialismi: todellisuus on ainetta. Naturalismi: luonto on kaiken käsittävä eikä ole olemassa mitään yliluonnollista. Fysikalismi: kaikki maailman ilmiöt pohjimmiltaan fysikaalisia. Idealismi: todellisuus on henkeä.
Ontologisia perusasenteita II Onko todellisuus olemassa? Realismi / objektivismi: todellisuus on olemassa tajunnasta riippumatta. Subjektivismi: todellisuuden olemassaolo riippuu tajunnasta. Konstruktivismi: todellisuus on olemassa, mutta miten sen koemme riippuu tajunnasta.
Ontologisia perusasenteita III Kuinka monta todellisuutta on olemassa? Monismi: yksi (kreikan sanasta monos). Dualismi: kaksi (kaksijakoinen todellisuuskäsitys); ruumis/mieli. Pluralismi: useita (monijakoinen todellisuuskäsitys).
Teorioita mielestä Materialismi / fysikalismi Eliminatiivinen: erillistä mieltä ei ole. Reduktiivinen: mielen ilmiöt voidaan palauttaa fyysisiin. Emergentti / ei-reduktiivinen: mielen ilmiöt syntyvät fyysisistä, mutta saavat omia palautumattomia ominaisuuksia. Supervenienssi (päältäminen)
Teorioita mielestä II Dualismi Interaktionismi (mm. Descartes): mieli ja ruumis erillisiä, mutta vaikuttavat toisiinsa. Parallelismi (mm. Spinoza): mieli ja ruumis samojen ilmiöiden kaksi kausaalisesti toisistaan riippumatonta puolta. Epifenomenalismi (mm. Huxley): mieli varjon tapainen aivojen tuotos ilman kausaalisia vaikutuksia.
Keskeisiä kysymyksiä Kysymys subjektiivisista kokemusten sisällöistä eli kvaalioista (qualia) Tuottaako "kaikki" tieto tyhjentävästi kokemuksen? Maryn ("Maijan") huone ajatuskoe (Frank Jackson: Epiphenomenal Qualia, 1982) Tiedemies Maija elää mustavalkoisessa huoneessa tutkien värejä; kun hän ensimmäisen kerran tulee ulos huoneesta ja näkee värejä, oppiiko hän mitään uutta?
Keskeisiä kysymyksiä II Mitä voimme tietää toistemme kokemuksista (vierassieluisuus)? Entä toisten lajien, esim. lepakon? (Thomas Nagel: What Is it Like to Be a Bat? 1974) Lajityypillinen tapa hahmottaa maailmaa (Umwelt)
Keskeisiä kysymyksiä III Voidaanko tietoisuutta simuloida? Onko tietokoneella tietoisuus (sielu, mieli)? Komputationalismi, hardware/software metafora Heikko muoto (aivot ovat kuin tietokone) Vahva muoto (aivot ovat tietokone)
Komputationalismin ongelmia Ihminen on tehnyt ja ohjelmoinut tietokoneet, kuka ihmisaivot? Mielen ruumiillisuus, millainen olisi ihmis- (eläin-) mieli ruumiistaan irroitettuna "Ymmärtääkö" tietokone? Turingin testi: jos tietokoneen kanssa asioidessaan ei erota onko kyseessä kone vai ihminen, koneen voidaan sanoa olevan "älykäs"
Komputationalismin ongelmia II John Searle: Kiinalaisen huoneen ongelma (1980) Kiinaa osaamaton henkilö on huoneessa, johon toimitetaan kiinankielisiä merkkejä ja hän yhdistelee niitä täsmällisten ja täydellisten ohjeiden mukaan ja toimittaa ne ulos huoneesta. Turingin testin mukaisesti ulkopuolisen ei ole mahdollista päätellä osaako ko. henkilö kiinaa vai ei. Searlen mukaan tietokone toimii juuri samoin.
Välitilinpäätös Maailmaan ei kannata postuloida ylimääräisiä entiteettejä (Occamin partaveitsi) ja saman selittävistä teorioista yksinkertaisin on paras (Humen puntari). "Henkeä" ei voida tieteen keinoin saavuttaa, joten kysymys kuuluu, voidaanko tietoisuus selittää materian avulla? [JT:] Kyllä.
Välitilinpäätös II Voidaanko tietoisuus nykytiedon perusteella redusoida fyysisiin (neurologisiin) komponetteihinsa ja ilmiöihin? [JT:] Ei. Mitä siis tarvitaan? Kognitiotieteilijät: kognitiotiedettä!
Kognitiivinen [Wikipedia:] Kognitio (Latin: cognoscere, "tietää") on lähinnä psykologiaan ja kognitiotieteisiin liittyvä termi, jolla käsitteellistetään erilaisia tietotoimintoja. Kognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn ja käyttöön liittyvät prosessit. Havaitseminen, tunnistaminen (esimerkiksi kyky tunnistaa värejä ja muotoja tai kasvoja) erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu, päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan.
Hgin työväenopisto 13.11.07 FM Jussi Tuovinen Yleiskatsaus kognitiiviseen semiotiikkaan, sen teoriaan ja käytännön sovelluksiin II
Vapaasta tahdosta
Supervenienssi I Muodollisesti supervenienssin voi määritellä seuraavasti: Ominaisuusluokka X päältää ominaisuusluokkaa Y, jos kaikille olioille a, b pätee joko 1 tai 2: 1. Jos a ja b eroavat X-ominaisuuksiltaan, ne eroavat myös Y-ominaisuuksiltaan. 2. Jos a ja b ovat identtiset Y- ominaisuuksiltaan, ne ovat myös identtiset X-ominaisuuksiltaan.
Supervenienssi II
Kognitiotiede Kognitiotiede on monitieteinen tieteenala joka tutkii tietoilmiöitä kuten havaitsemista, oppimista, muistia, ajattelua, kieltä ja käsitteitä, sekä näiden taustalla olevia tiedonkäsittelyn mekanismeja. Yhteistä kognitiotieteen tutkimuskohteille on, että niitä voidaan tarkastella tiedon esittämisen ja informaationprosessoinnin näkökulmasta.
Ongelmia: Mikä on se mekanismi, joka kytkee ajatukset ja tietoisuuden tilat kohteisiinsa ja toisiinsa? Kieli; onko riittävä, entä eläimet, kieli- ja kulttuurierot, ei-kielellinen kommunikointi jne. Onko lähestymistapaa, joka yhdistää kielelliset ja ei-kielelliset kommunikointimuodot? On: Semiotiikka.
Semiotiikka [Wikipedia:] Semiotiikka (kreik. sēmeiōtikē [tekhnē'], merkitsemistaito) eli merkkioppi on filosofinen suuntaus, joka tutkii merkkien, kuten sanojen semantiikkaa eli merkkien merkitystä. [Paul Cobley:] Tieteenala, joka analysoi merkkejä ja tutkii merkkijärjestelmien toimintaa. [Marcel Danesi / Harri Veivo:] Tieteenala, joka tutkii semioosia (semiosis).
Semioosi (semiosis) Prosessi, joka muuttaa biologisen, universaalin ja faktuaalisen maailman mentaaliseksi, kulttuurispesifiksi ja suhteelliseksi artifaktuaaliseksi maailmaksi ja päinvastoin kunkin lajin ja yksilön lajityypillisten kykyjen ja ominaisuuksien määräämissä puitteissa (Umwelt).
Umwelt (saks.) Ympäristö, ympäröivä maailma. Jakob von Uexküll (1864-1944): Kunkin eliölajin lajityypillinen tapa hahmottaa ympäröivä todellisuus biologis-kognitiivisten edellytystensä perusteella. "Subjektiivinen universumi" Thomas A. Sebeok (1920-2001): Merkitsevä ympäristö, yhteys perustuu merkkeihin. Juri Lotman (1922-93): Yksilöiden ja lajien Umweltien kohtaama yhteinen merkitysten muodostumis alue on semiosfääri.
Merkki Semioosi koostuu merkeistä ja niiden vaikutuksista. Merkki on periaatteessa mikä tahansa, mikä edustaa tai tuo mieleen jotain muuta itsensä lisäksi (lat. aliquid stat pro aliquo, joku jonkin puolesta). Mikä tahansa asia tai olio voi olla merkki, mutta sen ei tarvitse olla (potentiaalisuus aktuaalisuus). Merkkejä ovat mm. ajatukset, eleet, ilmeet, kielelliset ilmaukset, sosiaaliset viestit, kulttuurisiset artifaktit jne.
Merkki II Koska ajatukset, kielelliset ilmaukset jne. luonnostaan kohdistuvat johonkin itsensä ulkopuolelle, ne ovat automaattisesti merkkejä. Siten ei-semioottinen ajattelu, kieli, viestintä ym. ei edes määritelmällisesti ole mahdollista => "semioottinen imperialismi". Kritiikki: "Kaiken selittäjä ei selitä mitään". Sikäli väärin, että semiotiikka selittää juuri mainittujen suhteiden toiminnan merkkirelaatioiden kautta.
Merkit ja meemit Meemit ovat Richard Dawkinsin, Susan Blackmoren ea. tunnetuksi tekemä ajatus kulttuurisista yksiköistä, jotka käyttäytyvät itsenäisesti ja "itsekkäästi" kuin geenit vaikuttaen "kantajiensa" käyttäytymiseen ja kopioituvat näiltä toisille. Toisin kuin semiotiikka ja merkit memetiikka ja meemit selittävät kuitenkin vain tiettyjen kulttuuristen ilmiöiden kopioituvuuden, mutta ei sitä miksi toiset ilmiöt kopioituvat ja toiset eivät eikä myöskään kulttuuristen ilmiöiden muutoksia ja suhteita niin "kantajiinsa" (vrt geenit) kuin ympäröivään maailmaan. Meemeissä muitakin ongelmia, esim. miten ne rajataan ja määritellään ja mikä on niiden kopioitumismekanismi. Geeneillähän nämä ovat tunnettuja bio-kemiallisia prosesseja. Aiheesta lisää, mm. Erkki Kilpinen: http://www.unlv.edu/centers/cdclv/pragmatism/kilpinen_ memetics.html
Semiotiikan lajeja Historiallinen jako: 1. "Mannermainen semiotiikka" Ferdinand de Saussure (1857-1913) - kielitiede, strukturalismi, 2-osainen merkki (merkitsijä/merkitty) 2. "Amerikkalainen semiotiikka" Charles Sanders Peirce (1839-1914) - filosofia, pragmatismi, 3-osainen merkki (merkki objekti interpretantti)
Semiotiikan lajeja II Toiminnallinen hierarkia (Sebeok): Yleinen semiotiikka Biosemiotiikka Eläin (zoo-) semiotiikka Antroposemiotiikka (ihminen) Psykosemiotiikka Sosiosemiotiikka Kieli-, kulttuuri-, viestintä- ym. semiotiikka
Kognitiivinen semiotiikka Yleisen semiotiikan osa, joka kognitiotieteen, semiotiikan ja eräiden muiden lähitieteiden (esim. neurotiede, filosofia, kielitiede, psykologia ja sosiologia) käsitteistöjen avulla tutkii ihmisten ja muiden eläinten kognitiivisia toimintoja ja pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi ne toimivat siten kuin toimivat.
C.S. Peircen semiotiikka(a) Lähtökohtana olemisen kolme kategoriaa: ensiys (firstness), toiseus (secondeness) ja kolmannuus (thirdness). 1. Ensiys = oleminen sellaisenaan ilman suhdetta mihinkään muuhun. 2. Toiseus = kahden elementin suhde toisiinsa. 3. Kolmannuus = kahden elementin suhde toisiinsa suhteessa johonkin kolmanteen.
Peircen semiotiikkaa II Peircellä melkein kaikki jaot kolmijakoja ("triadomania") ja toimivat päällekkäin => moniulotteinen hierarkia. Terminologiassa tiettyä horjuvuutta (esim. merkki / representamen) Hierarkiajaoissa olennaista toisaalta aspektuaalisuus, ei jyrkät rajat.
Peircen merkkikäsitys Merkkinä oleminen eli merkkiys ei ole niinkään yksittäinen entiteetti vaan dynaaminen ja välittävä suhde kolmen position välillä. Merkki koostuu aina kolmesta osasta: merkki itse eli representamen, objekti (kohde) ja interpretantti (tulkitsin). Semiotiikka on universaalia eli mikä tahansa voi toimia merkkinä.
Peircen merkkikäsitys esitettynä Leif Åbergin (2000) mukaan
Merkki itsessään 1. Qualisign ("laatumerkki"): Merkki omana itsenään, sen laatuominaisuudet (ensiys). 2. Sinsign (<= single sign, "yksilömerkki"): Aktuaalinen olemassaoleva merkki (toiseus). 3. Legisign ("sääntömerkki"): Merkki, joka on tuotettu jonkin yleisen periaatteen tai säännön mukaan (kolmannuus).
Kohteen (objektin) aspektit 1. Välitön (immediate) objekti: Objekti tietyn merkkirelaation sisällä tietyn merkin ja tulkinnan välittämänä (esim. em. koira, jonka näen tai josta keskustelen). 2. Dynaaminen (dynamical) objekti: Objekti sellaisena kun se on merkkirelaation ulkopuolella (esim. tietty koira olemassaolevana eläimenä). Välitön objekti tuo esiin osan dynaamisesta ja se on aina olemassa kun merkkirelaatiokin on, mutta ei välttämättä dynaamista objektia (esim. fiktiiviset objektit ensimmäisen kerran mainittuina. Toisaalta fiktiivisille objekteillekin kehittyy dynaaminen aspekti kun niihin viitataan toistamiseen).
Interpretantti eli tulkitsin Peircen omaperäisin ja moniulotteisin käsite, samalla hänen semiotiikkansa "ydin". Yhdistää tulkinnan, tulkitsijan ja yleisemmän tulkintahorisontin. Jakautuu moniin aspekteihin: A. Aspektit merkin näkökulmasta: 1. Välitön: Tulkkiutuvuus eli potentiaalisuus tulla tulkituksi (ensiys). 2. Dynaaminen: Merkin aktuaalinen vaikutus tulkitsijaan (toiseus). 3. Lopullinen (final): Tulkintatulos, jota kohti dynaamiset interpretantit haketuvat tai vaikutus, jonka merkki tuottaisi jos voisi vaikuttaa "täydellisesti".
Interpretantti II B. Aspektit tulkitsijan näkökulmasta: 1. Emotionaalinen: Merkin synnyttämät reflektoimattomat tunnevaikutelmat, tulkitsijan osuus passiivinen (ensiys). 2. Energeettinen: Vaikutus tai toiminta, joika syntyy merkin vaikutuksesta (toiseus). 3. Looginen: Tietoinen tai älyllinen tulkinta, joka aiheuttaa muutoksen tietoon tai toimintaan (kolmannuus). C. Aspektit sekä merkkkien että tulkitsijan näkökulmasta: 1. Lopullinen looginen (final logical): Yhdistelmä A.3. & B.3., tietoisen ja loogisen päättelyn ohjaama "lopullinen" tulkinta eli tulkkiutuma, joka tosin voi muuttua uuden tiedon myötä (esim. tieteelliset teoriat ja "totuudet").
Peircen järjestelmän dynaamisuus Merkit eivät ole irrallaan toisistaan, vaan kytkeytyvät toisiinsa ketjuiksi ja verkoiksi. Interpretantti on aina samalla myös potentiaalinen merkki valmiina uusille tulkinnoille, toisaalta objektikin voi toimia merkkinä toiselle merkkisuhteelle, joten tuloksena on periaatteessa päättymätön semioottinen verkko, jossa tosin jotkut merkityssuhteet ja tulkinnat saavat enemmän painoarvoa kuin toiset ja muodostavat enemmän tai vähemmän pysyviä tulkkiutumia, eräänlaisia paksunnoksia verkossa.
Kognitiivinen ulottuvuus Peircen systeemi universaali, toisaalta tulkitsijan rooli jää suhteellisen vähälle huomiolle. Kaikki tulkinnat periaatteessa mahdollisia; miksi jotkut kuitenkin yleisempiä kuin toiset? Monessa tapauksessa ympäristötekijät sekä merkin luonne sinänsä ohjaavat tulkintoja, mutta silti erittäin merkittävää on tulkintojen kasautuminen ja aiemmista tulkinnoista oppiminen. Peircen pragmatismin idealistinen komponentti johtaa erityisesti lopullisten ja loogisten interpretanttien tapauksessa (vrt. ed.) tiettyyn determinismiin, joka ei ole täysin yhteensopiva myöhempien kognitiivisten ja evolutiivisten päätelmien kanssa.
Tulkitsija ja tulkinta Jos tulkitsin eli interpretantti jaetaan kahteen pooliin eli itse tulkintaan ja tulkitsijaan kuten Peirce itse asiassa aspektiryhmittelyssään tekee (vrt. ed.), voidaan hänen semioottinen kolmionsa täydentää neliulotteiseksi tetraedriksi (eli lyhyesti tetraksi), jonka neljättä kärkeä voidaan kutsua esim. subjektiksi, joka toisaalta asettuu perinteisessä kielenkäytössä binäärisuhteeseen objektin kanssa, toisaalta korostaa suhteen tietoisuutta ja "minuutta" konstituoivaa merkitystä. Semioottisen tetra on heuristinen apuneuvo, jonka jakamisessa komponentteihinsa voidaan korostaa merkkirelaation eri elementtejä.
Semioottinen tetra Semioottisen tetran osat näin ollen olisivat (pohjautuu osin Jörgen Dines Johansenin teoksessaan Dialogical Semiosis (1993) esittämään semioottisen pyramidin malliin ja John Deelyn teoksessaan The Human Use of Signs (1994) siitä esittämäänsä tulkintaan: 4 kärkeä: Merkki (M) Objekti (O) Interpretantti (I) Subjekti (S)
Semioottinen tetra II 6 akselia: 1. Representationaalinen akseli (miten merkki edustaa eli representoi kohdetta) 2. Konventionaalinen akseli (miten merkin tulkinta määräytyy) 3. Intentionaalinen akseli (mikä suhde merkillä on tulkitsijalle) 4. Informatiivinen akseli (mitä tulkinta kertoo kohteesta) 5. Kokemuksellinen akseli (miten tulkitsija kokee kohteen) 6. Semioottisen kompetenssin akseli (miten tulkitsija tulkitsee)
Semioottinen tetra III 4 tasoa: 1. MOI: Proposition taso (merkin merkitys sinänsä) 2. MOS: Representaation taso (mitä merkki edustaa tulkitsijalle) 3. MIS: Konvention taso (tulkitsijan tulkintahorisontti) 4. OIS: Informaation taso (mitä merkki kertoo tulkitsijalle)
Semioootinen tetra IV Kokonaisuutena mallin tavoitteena on kuvata merkityksen muodostumisprosessia subjektiivista tietoisuutta konstituoivana ja uusintavana prosessina. Tietoisuus ei synny ilman merkityksiä ja tulkintoja, mutta toisaalta ne eivät muodostu neutraalissa tilassa vaan suhteessa subjektin tulkintahorisonttiin, jota ne samalla kuitenkin jatkuvasti muokkaavat.
Semioottinen tetra tietoisuuden Kognitiivisen semioosin merkkirelaatio muodostuu kunkin subjektin tietoisuuden sisällä, toisaalta jokaisen kärkensä kautta se on yhteydessä tietoisuuden ulkopuolisiin entiteetteihin: 1. Merkki siihen konkreettiseen tai konventionaaliseen olioon, joka merkkiä kantaa (vrt. Saussure: merkitsijä / merkitty, signifiand / signifié). 2. Objektin merkkirelaation sisäinen välitön aspekti ulkopuoliseen dynaamiseen (vrt. ed.). 3. Interpretantin välitön aspekti sosiaalisesti kumuloituneeseen tulkintahorisonttiin 4. Tietoinen subjekti itse ympäröivään maailmaansa eli Umweltiinsa (vrt. ed.). kuplassa