VÄLILLÄ VAKAVAA, VÄLILLÄ EI Nettikiusaaminen nuorten keskuudessa

VÄLILLÄ VAKAVAA, VÄLILLÄ EI Nettikiusaaminen nuorten keskuudessa Elias Jokiranta Toukokuu 2008 Kulttuuri, viestintä

JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU KUVAILULEHTI Päivämäärä 19.5.2008 Tekijä(t) JOKIRANTA, Elias Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 78 Julkaisun kieli Suomi Luottamuksellisuus Työn nimi VÄLILLÄ VAKAVAA, VÄLILLÄ EI Nettikiusaaminen nuorten keskuudessa Salainen saakka Koulutusohjelma Jyväskylän ammattikorkeakoulu, kulttuuriala, viestinnän koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) VALKOLA, Jarmo Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia nettikiusaamista nuorten keskuudessa. Tutkimus keskittyi selvittämään, millaisia merkityksiä ja muotoja nettikiusaaminen yleensä saa sekä miten nuoret itse ymmärtävät nettikiusaamisen. Lisäksi työssä pyrittiin myös tarkastelemaan koulukiusaamisen ja nettikiusaamisen välistä suhdetta. Tutkimusote oli laadullinen. Aineistonhankintamenetelmänä tutkimuksessa käytettiin eläytymismenetelmää ja aineiston analyysinä teemoittelua. Tutkimuksen aineisto muodostui kahdesta osasta. Ensimmäinen osa oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton keväällä 2007 tekemän kuvagalleriakyselyn avoimet vastaukset. Aineiston toinen osa koostui Seinäjoen Lyseon 9Gluokkalaisten kirjoittamista kehyskertomustarinoista. Tarinoita oli yhteensä 42 kappaletta, joista 19 oli kiusatun ja 23 kiusaajan näkökulmasta kirjoitettua tarinaa. Tutkimuksen keskeiset tulokset olivat, että toisaalta nettikiusaaminen on monimuotoinen ja toisaalta hyvin tiedostettu ilmiö nuorten keskuudessa. Monimuotoisuus ilmenee siten, että nuoret yksilöinä rakentavat kokemuksen omaehtoisesti ja omiin elämäntilanteisiinsa liittyvänä. Nettikiusaamisella on eri merkityksiä riippuen yksilön tulkinnasta. Kun koulu- ja nettikiusaamisella voidaan myös arvioida olevan luultua syvempi suhde, on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota siihen, miksi kiusataan. Toisaalta tutkimus osoitti, että nettikiusaaminen on tiedostettu ilmiö nuorten keskuudessa. Tulosta vahvisti se, että myös ne, jotka sanoivat etteivät ole kokeneet kiusaamista, kuvasivat ilmiön piirteitä ymmärrettävästi. Kun nettikiusaamisesta on tehty suhteellisen vähän tutkimusta maailmanlaajuisesti ja sen yleinen määrittely on muotoutumassa, on nettikiusaaminen entistä tärkeämpi jatkotutkimuksen kohde. Avainsanat (asiasanat) cyber bullying, internet, koulukiusaaminen, mediakasvatus, mediatutkimus, nettikiusaaminen Muut tiedot

JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Author(s) JOKIRANTA, Elias Type of Publication Bachelor s Thesis DESCRIPTION Date 19.5.2008 Pages 78 Language Finnish Confidential Title SOMETIMES HEAVY, SOMETIMES EASY Cyber bullying among young people Until Degree Programme Degree Programme in Media Design Tutor(s) VALKOLA, Jarmo Assigned by Abstract In this study cyber bullying among young people was studied. The main purpose was to define the different kind of meanings and forms of cyber bullying and how young people understand it. The other purpose was to examine the relationship between traditional bullying and cyber bullying. The approach was a qualitative one. The material for the study was collected by using empathy-based stories and then analyzed through themes. The research material of study was composed of two different parts. The first part was based on a study published by the Mannerheim League for Child Welfare in spring 2007. The other part was collected in Seinäjoki Lyseo by using the method of empathy-based stories. There were 42 stories in total of which 19 were written from the perspective of the bullied and 23 from of that bully. The results of the study showed that cyber bullying is a phenomenon which is on the one hand complex and on the other hand well known among the youth. The complexity means that the young build the meaning of cyber bullying through their own the experience of their life. Cyber bullying has different kinds of meanings for different individuals. When it is possible to think that there is a deeper relationship between traditional bullying and cyber bullying it is necessary to explore deeply why cyber bullying exists. Another finding was that cyber bullying is well known among the young. That means that even those who have not experienced cyber bullying were able to describe the features of the phenomenon. Because cyber bullying has been of little interest as a research topic and as the definition of the phenomenon is still open, it is now even more important to focus research on cyber bullying so as to understand it better as a phenomenon. Keywords cyber bullying, traditional bullying, internet, media education, media research Miscellaneous

SISÄLTÖ 1 1 JOHDANTO... 3 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHDAT... 5 2.1 Tavoitteet ja tutkimusongelmat... 5 2.2 Tutkimusmenetelmät... 6 2.3 Aikaisemmat tutkimukset... 7 2.4 Tutkimuksen aineistot... 11 3 KIUSAAMINEN... 13 3.1 Kiusaaminen yleisesti... 13 3.2 Kiusaamisen tarkempia määritelmiä... 14 3.3 Kiusaamisen yleisyys... 17 3.4 Kiusaamisen ilmenemismuotoja... 19 3.5 Roolit ja normit kiusaamisprosessissa... 20 3.6 Kiusaamisen syyt... 26 4 NETTIKIUSAAMINEN... 28 4.1 Nettikiusaamisen määritelmiä... 28 4.2 Nettikiusaamisen muodot... 30 4.3 Nettikiusaamisen välineet... 37 4.4 Tutkimuksia nettikiusaamisen yleisyydestä... 41 4.5 Vaikutukset ja merkitykset... 44 4.6 Nettikiusaamisen roolit... 50 4.7 Netti- ja koulukiusaamisen eroavaisuuksia... 55 5 AINEISTON ANALYYSI... 60 5.1 Nettikiusaaminen ilmiönä nuorten keskuudessa... 60 5.2 Motivaatio nettikiusaamisen takana... 64 5.3 Kehyskertomusten kritiikki... 67

2 6 POHDINTA... 69 6.1 Tulosten luotettavuus ja yleistettävyys... 71 6.2 Jatkotutkimuksen tarve... 71 LÄHTEET... 73 LIITTEET... 77 Liite 1. Kiusaajan kehyskertomus... 77 Liite 2. Kiusatun kehyskertomus... 78 KUVIOT KUVIO 1. Prosenttiosuudet koulukiusaamisen kohteeksi lukukauden aikana joutuneiden peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaista luokka-asteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2006-2007... 19 KUVIO 2. Mitä nettikiusaamisen uhrit tunsivat kiusaamistilanteessa.... 47 KUVIO 3. Koulukiusaamisen eri roolien suhde nettikiusaamiskokemuksiin... 58 KUVIO 4. Nettikiusaamisen eri roolien suhde koulukiusaamiskokemuksiin... 59

1 JOHDANTO 3 Internet on vakiinnuttanut asemansa nykynuorten elämässä. Siinä missä aikuiset ovat epävarmoja tietokoneen käyttäjiä, lapset ja nuoret ovat hyvin tietoisia tietotekniikan eri mahdollisuuksista. Lasten ja nuorten on hankala edes kuvitella elävänsä ilman internetiä, sillä se on ollut heidän ulottuvillaan lähes koko ajan (Mustonen & Tuominen 2007). Tietokoneiden käyttö on nykyaikana lapsille ja nuorille itsestään selvyys. Se on kiinteä osa heidän arkeaan. (Inkinen 2005, 9.) Lapset ja nuoret oppivat yhä aikaisemmin käyttämään tietokoneita ja kommunikoimaan tietoverkkojen välityksellä. Vaikka kyky käsitellä tietokonetta ja internetiä olisi lapsilla ja nuorilla aikuisia parempi, he eivät välttämättä osaa käsitellä kohtaamaansa tietoa oikealla tavalla. Yhteiskunta on kohdannut tietotekniikan yleistymisen mukana uuden ikävän ilmiön. Kiusaaminen on saanut uuden muodon. Cyber bullying, tässä tutkimuksessa suomennettuna nettikiusaaminen, on yleistynyt viime vuosina maailmanlaajuisesti. Cyber bullying -termi käsittää sekä internetin että matkapuhelimien välityksellä tapahtuvan kiusaaminen (Kraft 2006, 155). Oma tutkimukseni keskittyy pelkästään internetin välityksellä tapahtuvaan kiusaamiseen. Vuorovaikutteinen media, toisin sanoen internet, on tuonut mukanaan omat haasteensa. Uusia mahdollisuuksia on seurannut myös uudet haittavaikutukset. (Mustonen & Salokoski 2007, 78.) Nettikiusaamisesta on tullut yksi lasten ja nuorten pahimmista kiusaamisen muodoista heidän sosiaalisessa elämässä (Conn 2004, 163). Nettikiusaaminen voidaan määritellä toiminnaksi, jossa henkilö toistuvasti väärinkäyttää internetiä ahdisteluun, pelotteluun, kiusaamiseen tai muuten vahingoittaakseen toista ihmistä tai ryhmää. Tällaista epäasiallista tai loukkaavaa sisältöä voi esiintyä esimerkiksi sähköposteissa, pikaviestimien välityksellä tapahtuvassa kommunikoinnissa tai internet-sivuilla, kiusaajan yleensä pysyessä tuntemattomana tai naamioituneena joksikin toiseksi henkilöksi. (Franek 2005 2006.) Mitä enemmän lapset ja nuoret käyttävät internetin eri palveluita, sitä suurempi potentiaali nettikiusaamisella on vaikuttaa yhä useampaan ihmiseen (Conn 2004, 163). Kiusaamisesta ei yleensä puhuta vaan siltä suljetaan silmät. Varsinkin nettikiusaamisen yhteydessä lapsi tai nuori on todella usein yksin asian kanssa. Aikuisille ei tapahtuneesta juuri kerrota (Mikkola, Mustonen, Oinas, Peura & Tuominen 2006, 2).

4 Tutkimuskohteena nettikiusaaminen on erittäin ajankohtainen ja tuore. Miten nettikiusaamiseen tulisi suhtautua ja miten sen kanssa tulisi toimia, ovat kysymyksiä, jotka odottavat vielä lopullisia, yleispäteviä vastauksia. Nettikiusaaminen on tällä hetkellä pinnalla ja siihen halutaan puuttua, sillä sen vaikutukset voivat olla todella dramaattisia. Tutkimuksen tausta Oma mielenkiintoni tutkijana internetissä tapahtuvaa kiusaamista eli nettikiusaamista kohtaan heräsi kesällä 2007. Tein Mannerheimin Lastensuojeluliitolle raportin kuvagalleriakyselyiden avoimista vastauksista, jotka käsittelivät nettikiusaamista. Raportin kirjoittamisen aikana huomasin, että haluan tutkia nettikiusaamista ilmiönä tarkemmin. Tässä tutkimuksessa termi internet-kiusaaminen on korvattu yleisemmin tunnetulla nettikiusaaminen-sanalla. Kiusaamisen yhtenä muotona nettikiusaaminen on suhteellisen uusi ilmiö maailmanlaajuisesti, eikä sitä ole vielä tutkittu kovin paljoa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on teettänyt kaksi kuvagalleriakyselyä (Netin kuvagalleriat nuorten elämässä 2006 ja 2007) lapsille ja nuorille heidän internetin käytöstään. Kyselyn yhtenä osana on ollut nettikiusaaminen. Mustonen ja Salokoski ovat käsitelleet Mediakasvatusseuran julkaisusarjassa julkaistussa teoksessa Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin median monimuotoisuutta ja vaikutuksia. Yhtenä osana Mustosen ja Salokosken selvitystä oli internet ja sen ongelmat. Muuten nettikiusaaminen on jäänyt ilman suurempaa huomiota Suomessa. Mainintoja eri asiayhteyksissä on kuitenkin esiintynyt. Vertailun vuoksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty viime vuosina jo useampi tutkimus aiheesta (Agatston, Kowalski & Limber 2008, 71). Viime aikojen lehtikirjoitukset ovat kuitenkin herättäneet keskustelua uudesta ilmiöstä myös Suomessa. Ilkka-lehden mielipideosastolla (Mesellä päin näköä, sähköinen kiusaaminen tullut kouluihin. 2008) puidaan messengerin kautta tapahtunutta herjaamista ja Puustinen (2007) käsitteli ilmiötä Opettaja-lehdessä siinä vaiheessa, kun Youtube-sivustolle ilmestyi Karaoke of the mental hospital -niminen video lieksalaisen opettajan karaoke-esityksestä. Tutkimuksella ei ole varsinaisesti tilaajaa, mutta olen tehnyt tutkimuksen yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Seinäjoen Lyseon kanssa. Molemmilta tahoilta olen saanut materiaalia tutkimukseeni. Seinäjoella oli havaittu lisäksi jokin aika sitten nettikiusaamista ja siihen haluttiin puuttua. Tutkimuksen ei ole kuitenkaan tarkoitus

5 antaa suoranaisesti toimintaehdotuksia nettikiusaamiseen puuttumiseksi, vaan selkeyttää nettikiusaamisen määrittelyä nuorten keskuudessa, minkä avulla siihen voitaisiin puuttua aikaisemmassa vaiheessa. Rajasin tutkimuksen nuorten keskuudessa tapahtuvaan nettikiusaamiseen. Materiaalini toinen osa koostuukin Seinäjoen Lyseon 9G-luokkalaisten kirjoittamista lyhyistä tarinoista. Halusin rajata tutkimuksen yläkouluikäisiin nuoriin, sillä uskon heidän pystyvän käsittelemään ja kertomaan ilmiöstä syvällisemmin kuin esimerkiksi alakouluikäiset oppilaat. 2 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHDAT 2.1 Tavoitteet ja tutkimusongelmat Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten nuoret itse ymmärtävät nettikiusaamisen ja millaisia muotoja ja merkityksiä nettikiusaamisella yleensä on. Toisena tavoitteena on hahmottaa koulukiusaamisen ja nettikiusaamisen suhdetta toisiinsa niiden määritelmien ja tulkintojen kautta. Tästä syystä käsittelen kiusaamista laajempana kokonaisuutena. Tarkastelen esimerkiksi koulukiusaamisen monia eri määritelmiä ja ilmenemismuotoja tutkimuksen alussa peilaten nettikiusaamista näihin huomioihin. Tutkimuksen kolmantena, ja itselleni tärkeimpänä, tavoitteena on syventää ymmärrystä ja kuvailla nettikiusaamista ilmiönä ihmisten keskuudessa. Tutkimukseni materiaali on kaksiosainen, mikä vaikuttaa opinnäytetyöni tavoitteisiin. Mannerheimin Lastensuojeluliitolta saamani materiaalin pohjalta olen eritellyt tarkemmin kiusaamisen muodot ja merkitykset. Yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamien tarinoiden pohjalta olen taas tutkinut, miten nuoret itse ymmärtävät nettikiusaamisen ja millaisena ilmiönä se nuorille näyttäytyy. Opinnäytetyöni tavoitteena ei ole antaa mitään valmiita toimintamalleja nettikiusaamisen estämiseksi tai jälkihoidon toimenpiteiksi, vaan selventää ilmiötä.

6 Tutkimusongelmana voidaan pitää kysymyksiä Miten nuoret itse ymmärtävät nettikiusaamisen? sekä Millaisia muotoja ja merkityksiä nettikiusaaminen saa nuorten keskuudessa? Lisäksi tarkoituksena on hahmottaa koulukiusaamisen ja nettikiusaamisen välistä suhdetta. 2.2 Tutkimusmenetelmät Tutkimukseni on kvalitatiivinen, eli laadullinen tutkimus, joka käsittelee nettikiusaamista ilmiönä nuorten keskuudessa. Pyrin kuvaamaan ja ymmärtämään tutkimukseni kautta, mistä tässä kiusaamisen uudessa ilmiössä on kyse. Eläytymismenetelmä aineistonhankinta Käytin opinnäytetyössäni aineistonhankintamenetelmänä eläytymismenetelmää, sillä se tarjoaa mielestäni paremman keinon laadullisen aineiston keräämiseen kuin esimerkiksi haastattelu- tai kyselytutkimus. Haastattelu- tai kyselytilanteessa vastaaja joutuu valitsemaan tietyistä vaihtoehdoista itselleen sopivimmat vastaukset. Kysymystenasettelu ohjaa helposti vastaajaa tiettyyn suuntaan. Eläytymismenetelmässä käytettävät kehyskertomukset eivät sido vastaajan käsiä vastauksen suhteen. Eläytymismenetelmän ideana on kerätä pieniä esseitä, lyhyitä tarinoita. Yksi tärkeimmistä asioista eläytymismenetelmässä on kehyskertomukseksi kutsuttu orientaatio. Kehyskertomuksen antamien mielikuvien mukaan vastaajat kirjoittavat lyhyitä tarinoita siitä, miten he itse ymmärtävät kehyskertomuksessa esitetyn tilanteen. Olennaista eläytymismenetelmän kehyskertomuksen jälkeen kirjoitettavissa tarinoissa on, että vastaaja oman mielikuvituksensa avulla joko vie esitettyä tilannetta eteenpäin tai sitten kuvaa, mitä kehyskertomuksessa esitettyä tilannetta ennen on täytynyt tai mahdollisesti voinut tapahtua. Tärkeää on tietää, että eläytymismenetelmätarinat eivät välttämättä aina ole todellisia kuvauksia todellisuudesta vaan mahdollisia tarinoita siitä, mikä saattaa toteutua ja mitä eri asiat merkitsevät. (Eskola 1997, 5 6.) Pelkkien esseiden, tarinoiden keräämistä vastaajilta johonkin annettuun orientaatioon ei voida vielä kutsua eläytymismenetelmäksi. Keskeistä eläytymismenetelmässä on orientaation variointi. Peruskehyskertomuksesta tulee olla vähintään kaksi erilaista versiota, jotka poikkeavat jonkun keskeisen seikan suhteen. Tästä syystä eläytymis-

menetelmän käytössä olennaista onkin tämän variaation vaikutuksien selvittäminen. (Eskola 1997, 6.) 7 Omassa opinnäytetyössäni tulen tarkastelemaan, miten eläytymismenetelmällä saadut tarinat poikkeavat toisistaan kiusaajan ja kiusatun näkökulmasta. Lähes jokainen vastaaja kirjoitti kaksi tarinaa samaistuen niin kiusaajan kuin kiusatun rooliin, kertoen molemmista näkökulmista, miten itse ymmärtävät asian. Sillä, onko vastaaja itse joskus kiusannut tai ollut kiusaamisen uhri, ei ole merkitystä. Analyysimenetelmä Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt teemoittelua. Teemoittelu mahdollistaa tekstimassasta tutkimusongelmaa valaisevien teemojen esille nostamisen (Eskola & Suoranta 2005, 174). Varsinkin tutkimusongelman kysymykseen millaisia muotoja ja merkityksiä nettikiusaaminen saa nuorten keskuudessa? oli luonnollista käyttää teemoittelua analyysimenetelmänä. Eskola ja Suoranta (2005, 17) toteavatkin, että teemoittelun kautta on mahdollista vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. Teemoittelun vaarana Eskola ja Suoranta (2005, 175) näkevät aineiston esittelyn vain sitaattikokoelmana. Tähän on myös omassa tutkimuksessani syytä kiinnittää huomiota. Tarkoituksena ei ole vain esittää sitaatteja nettikiusaamisen muodoista ja merkityksistä, vaan selittää ja määritellä ilmiötä tarkemmin. 2.3 Aikaisemmat tutkimukset Perinteisen kiusaamisen tutkimukseen verrattuna nettikiusaamista on tutkittu vähän. Vain muutama tutkimus on keskittynyt erityisesti nettikiusaamiseen lasten ja nuorten keskuudessa. (Agatston, Kowalski & Limber 2008, 67.) Esimerkiksi nettikiusaamisen syiden ja seurausten tutkimus on vasta alussa. Kuitenkin voidaan jo nyt sanoa, että internetin välityksellä tapahtuva kommunikointi rohkaisee ihmisiä käyttäytymään aggressiivisesti ja tekemään asioita, mitä he eivät uskaltaisi tehdä oikeassa elämässä. (McKenna 2007.)

8 Tähän mennessä tehdyt ulkomaiset tutkimukset eivät ole keskittyneet pelkästään nettikiusaamiseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat käsitelleet uutta elektronista kiusaamisen muotoa monella eri termillä. Esimerkiksi englanninkieliset termit cyber bullying, online bullying tai cyber harassment ovat esiintyneet artikkeleissa ja tutkimuksissa. Yleisimpänä terminä voidaan pitää sanaa cyber bullying, joka sisältää kaiken sähköisen median välityksellä tapahtuvan kiusaamisen. Lähes tulkoon jokaisessa aikaisemmassa tutkimuksessa kiusaamista on käsitelty niin internetin kuin matkapuhelinten välityksellä tapahtuvana toimintana. Oman tutkimukseni olen rajannut pelkästään internetin välityksellä tapahtuvaan kiusaamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä tutkimuksessa rinnastan ja samalla suomennan englanninkielisen termin cyber bullying nettikiusaamiseksi. Vaikka nettikiusaamista ei ole vielä tutkittu kovin paljoa, sitä on kuitenkin tutkittu maailmanlaajuisesti. Raportit nettikiusaamisen kasvavasta yleistymisestä on luettavissa esimerkiksi Englannissa, Australiassa, Japanissa, Kanadassa, Koreassa tai Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa (Agatston ym. 2008, 67). Se, että nettikiusaamista on tutkittu ympäri maailmaa, asettaa omat haasteensa ilmiön määrittelyyn. Tärkeää on muistaa, että vertaillessa eri maiden tutkimustuloksia kulttuurierot vaikuttavat niin tutkimusten yleisyyteen kuin siihen, miten nettikiusaaminen eri maissa ja kulttuureissa määritellään. Vastauksiin vaikuttavat myös, miten materiaali on kerätty, miten nettikiusaaminen on määritelty kyseisessä tilanteessa, kysytäänkö vastaajilta, ovatko he esimerkiksi kokeneet nettikiusaamista koskaan vai muutaman viime kuun aikana. Ilmiö on siis osittain tilanne- ja kulttuurisidonnainen. Nettikiusaamisen yleisyys on kuitenkin selvästi suoraan verrannollinen internetin ja teknologian yleisyyteen ihmisten keskuudessa. Teollisuusmaissa nettikiusaamisesta on kuitenkin tulossa jo ei-kulttuurisidonnainen ilmiö. Nettikiusaamista voidaan siis pitää kasvavana ongelmana hyvin monessa teollisuusmaassa juuri teknologian yleisyyden vuoksi. (Mts. 67.) Kraft (2006) kokosi vuonna 2006 yhteen nettikiusaamisen maailmanlaajuiset muodot ja kiinnitti erityisesti huomiota nettikiusaamisen kulttuurien välisiin eroihin ja poikkeavuuksiin. Mielenkiintoinen huomio oli, että nettikiusaamisen uhriksi joutuneiden osuus eri maiden tutkimuksiin vastanneista vaihteli 10 %:n ja 42 %:n välillä. Yleisimmät nettikiusaamisesta syntyneet tunteet uhreilla ovat viha, suru, turhautuminen ja pelko. (Kraft 2006.) Vaikka tutkimuksia on jo nyt tehty, niin lisää tutkimuksia tarvitaan ilmiön systemaattiseen määrittelyyn (Agatston ym. 2008, 67).

9 National Children s Home Study National Children s Homen vuonna 2002 tekemä tutkimus nettikiusaamisesta on ensimmäinen systemaattisesti tehty tutkimus aiheesta. Kohderyhmänä oli 11 19-vuotiaat englantilaiset lapset ja nuoret. Tutkimuksesta käy ilmi, että yhteensä 11 % vastanneista oli tuolloin kohdannut nettikiusaamista. (Agatston 2008, 70.) Matkapuhelin havaittiin internetiä yleisemmäksi kiusaamisen välineeksi. Sukupuolien väliset erot näkyivät selvästi siten, että pojat ilmoittivat kaksi kertaa tyttöjä enemmän kokeneensa nettikiusaamista kuin tytöt (9 % vs. 5 %). Tytöt taas olivat kohdanneet kiusaamista lähes kaksi kertaa poikia enemmän tekstiviestien kautta (21 % vs. 12 %). Huolestuttavaa tutkimuksen mukaan oli se, että 29 % nettikiusaamista kokeneista vastaajista ei ollut kertonut kiusaamisesta kenellekään. (1 in 4 children are the victims of "on-line bullying" 2006.) National Children s Homen tutkimus nosti huolenaiheeksi nuorten lasten kohtaamat pilkkaavat ja uhkaavat viestit, joissa lähettäjä jää usein tuntemattomaksi. Tutkimuksesta käy ilmi myös se, että lapset ja nuoret, jotka kohtaavat nettikiusaamista, eivät kerro siitä kenellekään vaan kärsivät kiusaamisesta hiljaa itsekseen. Usein ei tiedetä, miten asiaan tulisi suhtautua ja miten toimia kiusaamistilanteissa. (1 in 4 children are the victims of "on-line bullying" 2006.) Tutkimus katsookin, että mitä enemmän nettikiusaamisesta ja sen yleisyydestä keskustellaan sitä paremmin lapset osaavat käsitellä asiaa henkilökohtaisesti. Youth Internet Safety Survey 1 ja 2 Agatstonin ja muiden (2008, 72) mukaan Youth Internet Safety Survey 1 (YISS-1) - tutkimuksessa kerättiin yhteensä 1 501 vastausta 10-17-vuotiailta yhdysvaltalaisilta lapsilta ja nuorilta syksyn 1 999 ja kevään 2000 välisenä aikana. Tutkimukseen osallistui myös vähintään yksi vanhempi tai holhooja kultakin vastaajalta. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla niin kiusaajan, uhrin kuin kiusaaja/uhrin luoteenpiirteitä. (Agatston ym. 2008, 72.) Agatstonin ja muiden (2008, 72) mukaan tutkimus osoitti, että 19 % vastaajista ei ollut koskaan kokenut nettikiusaamista. 4 % ilmoitti kohdanneensa nettikiusaamista, 12 % sanoi kiusanneensa internetissä toista henkilöä ja 3 % vastanneista sanoi sekä itse kiusanneensa että kokeneensa nettikiusaamista. YISS-1-tutkimus paljasti mielenkiintoisen asian kiusaajan ja urin välisestä suhteesta. 31 % uhreista sanoi tietävänsä kiusaa-

10 jan ja 84 % kiusaajista myönsi tuntevansa uhrin. Uhreista 55 % sanoi saman kiusaajan kiusanneen heitä enemmän kuin yhden kerran. 16 % uhreista tarkensi vielä, että sama kiusaaja oli kiusannut heitä jopa yli neljä kertaa. (Mts. 72.) Tutkimuksesta voidaan päätellä, että kiusaajalla ja uhrilla on hyvin todennäköisesti jonkinasteinen tietämys toisistaan eikä kiusaaminen jää pakosta yhteen ainoaan kertaan. Kolmannes vastaajista ilmoitti kärsineensä ahdistuksesta nettikiusaamisen takia. Mielenkiintoista on se, että niillä vastaajilla, jotka olivat sekä kiusaajia että uhreja, ahdistus havaittiin suurimpana muihin verrattuna. (Mts. 72 73.) Vuonna 2006 tehty Youth Internet Safety Survey 2 (YISS-2) -tutkimus on jatkoa YISS-1-tutkimukselle. Kohderyhmänä tutkimuksessa oli aikaisemman tutkimuksen mukaan 10-17-vuotiaat lapset ja nuoret. 9 % vastanneista ilmoitti kohdanneensa uhkauksia tai häiriköintiä viimeisen vuoden aikana. (Agatston ym. 73.) Aikaisempaan tutkimukseen verrattuna uhrien määrä oli lisääntynyt puolella. Kolmasosa nettikiusaamisen uhreista ilmoitti kohdanneensa kiusaamista vähintään kolme kertaa kuluneen vuoden aikana. Tytöt ilmoittivat olleensa useammin nettikiusaamisen uhrina kuin pojat. Ahdistusta nettikiusaamisesta oli kokenut aikaisempaan tutkimukseen verrattuna suhteellisen sama määrä vastaajia, 38 %. (Agatston ym. 73.) Hinduja ja Patchin Agatstonin ja muiden (2008, 73) esittelemän Bullies Move Beyond the Schoolyard: A Preliminary Look at Cyber Bullying -tutkimuksen tekijät Sameer Hinduja ja Justin Patchin käyttivät erään suositun naispuolisen laulajan kotisivuja aineistonsa keräämiseen. Sivuilla olleen linkin kautta pääsi kuka tahansa osallistumaan tutkimukseen. Vastaukset tulivat kuitenkin pääasiassa englanninkielisistä maista, kuten Yhdysvalloista (59,1 %), Kanadasta (12 %) ja Englannista (9,1 %). Alle 18-vuotiaiden vastaajien keskuudessa 11 % tunnusti kiusanneensa internetissä ja 29 % taas ilmoitti olleensa kiusaamisen kohteena. Mielenkiintoinen havainto alle 18-vuotiaiden vastauksissa oli, että noin puolet (47 %) sanoi havainneensa kiusaamista internetissä. (Agatston ym. 73.) Tutkimuksesta käy ilmi, että yleisin nettikiusaamisen tapahtumapaikka on chatpalvelut, 29,1 %. Pikaviestinten yleisyys nettikiusaamisen välineenä oli tutkimuksen mukaan 13,5 % ja sähköpostin12,8 %. (Agatson ym. 73.)

11 Käytetyt tutkimusmenetelmät Nettikiusaamista on tutkittu periaatteessa vain kysymyslomakkeiden tai haastatteluiden kautta. Avoimia kyselyitä ja nimettömiä kirjoitustehtäviä on kuitenkin myös ollut. Aineistonhankintamenetelmänä kyselylomakkeita on perusteltu niiden keräämisen helppouden ja nopeuden takia. Lisäksi nettikiusaamistilannetta on todella hankala demonstroida. (Agatston ym. 2008, 68.) Kritiikkiä esimerkiksi internetissä kerättävien kyselylomakkeiden kautta on saanut vastauksien totuusarvo. Jos kyselylomake on internetissä kaikkien saatavilla, kuka tahansa voi vastata siihen, vieläpä miten tahansa. Tästä ongelmasta juuri Agatston ja muut (mts. 69) varoittavat. Tutkimustulokset eivät pakosta ole aivan luotettavia, vaan niihin tulisikin suhtautua osittain kriittisesti, oli kyseessä sitten kirja, lehtikirjoitus tai akateeminen artikkeli. Fokusryhmät ovat olleet yhtenä lisämenetelmänä Agatstonin ja muiden (2008) tutkimuksissa. Fokusryhmien hyöty on se, että ne tarjoavat huomattavasti enemmän tietoa todellisista tapauksista ja tunteista. Oma tutkimukseni eroaa monesta aikaisemmasta tutkimuksesta juuri aineistonhankinnan suhteen. Käytin aineistonhankintamenetelmänä eläytymismenetelmää. Keräsin yläasteen 9-luokkalaisilta lyhyitä tarinoita nettikiusaamisesta. Halusin käyttää toisenlaista aineistonhankintamenetelmää ja samalla antaa vastaajille mahdollisuuden kertoa nettikiusaamisesta omin sanoin. Pyrkimyksenäni oli saada mahdollisimman aitoja vastauksia nuorten kokemuksista nettikiusaamisesta. 2.4 Tutkimuksen aineistot Tutkimukseni aineisto koostuu kahdesta eri materiaalista. Ensimmäinen materiaali on Mannerheimin Lastensuojeluliiton keväällä 2007 tekemän kuvagalleriakyselyn avoimienkysymysten vastaukset. Kuvagalleriakysely piti sisällään kaksi eri osiota. Ensimmäinen osio käsitteli kuvagallerioita yleisellä tasolla ja toinen osio nettikiusaamista. Kysely toteutettiin kolmessa eri kuvagalleriassa: Kuvake, IRC-Galleria ja ii2. Analysoitavat avoimet vastaukset keskittyivät kokonaan nettikiusaamiseen. Vuonna 2007 kuvagalleriakyselyyn vastanneita oli yhteensä 18 267 käyttäjää, jotka olivat iältään 12 18-vuotiaita. Tyttöjä vastanneista oli kaksi kolmasosaa. (Mustonen & Peura 2007, 3.) Avoimiin kysymyksiin vastanneita oli kuitenkin huomattavasti vähemmän. Yhteensä noin 1 550 vastasi avoimiin kysymyksiin, joissa pyydettiin selittämään, millais-

12 ta kiusaaminen oli ollut. Tietojen mukaan vain hyvin pieni osa vastanneista oikeasti on kärsinyt nettikiusaamisesta. 82 % vastanneista sanoi, ettei heitä ole kiusattu viimeisen vuoden aikana netissä, 15 % taas sanoi kohdanneensa kiusaamista, mutta eivät olleet kärsineet siitä ja vain 3 % myönsi kärsineensä nettikiusaamisesta (Mts. 3). 3 prosenttia 18 267:sta on 548, joten 548 ihmistä on oikeasti kyselyn mukaan kärsinyt nettikiusaamisesta. Avoimien kysymysten kysymysasettelu oli seuraavanlainen: Oletko kokenut itse jotain seuraavista asioista tässä kuvagalleriassa? olen kokenut muuta ikävää, mitä: sekä Jos haluat, voit kertoa vielä tarkemmin millaista kiusaaminen oli:. Osa vastauksista oli muutaman sanan mittaisia kommentteja, mutta mukaan mahtui myös pidempiä vastauksia nettikiusaamisesta. Tärkeä huomioitava asia tämän materiaalin vastausten suhteen on se, että vastaukset käsittelevät melkein kokonaan kuvagallerioita ja niissä tapahtuvaa nettikiusaamista. Toisena materiaalina on Seinäjoen Lyseon 9G-luokkalaisilta kerätyt esseet nettikiusaamisesta. Oppilaat kirjoittivat kaksi esseetä annettujen kehyskertomusten pohjalta. Ideana oli, että oppilaat samaistuisivat sekä kiusatun että kiusaajan rooliin nettikiusaamistilanteessa. Esseitä tuli yhteensä 42 kappaletta, 19 kappaletta kiusatun ja 23 kiusaajan näkökulmasta. Eläytymismenetelmän avulla kerätyn materiaalin kyllääntyminen tapahtuu noin 15 kappaleen jälkeen kustakin kehyskertomuksesta. Kyllääntymisen lukumäärä on mekaaninen, mutta varsin toimiva tapa määritellä materiaalin riittävyys. (Eskola & Suoranta. 2005, 62.) Vastauksien pituus vaihteli puolen sivun mittaisista aina kahden sivun mittaisiin kertomuksiin. Eläytymismenetelmän avulla kerätyissä vastauksissa täytyy kuitenkin muistaa, kuten jo aiemmin mainitsin, että tarinat eivät välttämättä ole todellisia kuvauksia todellisuudesta vaan mahdollisia tarinoita siitä, mikä saattaa toteutua ja mitä eri asiat merkitsevät (Eskola 1997, 5 6). Tämä täytyy ottaa huomioon vastauksia analysoitaessa. Sitaattien käyttäminen Tulen käyttämään tutkimuksessani molemmista aineistoista esille nousseita sitaatteja kuvaamaan nettikiusaamista paremmin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaalin sitaatit erottuvat muusta tekstistä (MLL)-merkinnällä. Kehyskertomusten jälkeen taas on aina joko (Kiusattu nro) tai (Kiusaaja nro) selventämässä sitaattia.

13 Kehyskertomukset Olennaisena muuttujana kehyskertomuksissa oli kiusatun näkökulmassa kiusaamisviestien vastaanottaminen ja kiusaaja näkökulmassa kiusaamisviestien lähettäminen. Kehyskertomukset eivät kuitenkaan ole puhtaan eläytymismenetelmän mukaiset, mutta se ei rajaa pois mahdollisuutta käyttää kyseisiä kehyskertomuksia aineistonhankinnassa. Käsittelen kehyskertomuksiin kohdistuvaa kritiikkiä tutkimukseni lopussa. 3 KIUSAAMINEN 3.1 Kiusaaminen yleisesti Tietokoneiden ja internetin yleistyttyä lapsille ja nuorille on avautunut uusi kiusaamispaikka. Ymmärtääkseen nettikiusaamista tarkemmin tulee ensin ymmärtää perinteisen kiusaamisen monimuotoisuus ja määritelmät. (Agatston ym. 2008, 17.) Tässä tutkimuksessa tarkoitan perinteisellä kiusaamisella koulukiusaamista, unohtamatta kuitenkaan muita kiusaamisenmuotoja. Nettikiusaamisella ja koulukiusaamisella on todettu olevan yhteyttä toisiinsa. Internetissä tapahtuva kiusaaminen voi olla jatkoa koulukiusaamiselle (Mikkola ym. 2006, 2). Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemän tutkimuksen mukaan joka viides koulukiusaamistapaus jatkuu internetissä (Mustonen & Peura 2007, 12). Vaikka kiusaaminen on vanha ilmiö, sitä on tutkittu suunnitelmallisemmin erityisesti Skandinavian maissa vasta 1970-luvulta lähtien. 1980-luvun alusta kiusaamista alettiin tutkia myös muissa maissa, esimerkiksi Japanissa, Isossa-Britanniassa sekä Yhdysvalloissa. (Hamarus 2006, 47.) Kiinnostus kiusaamista kohtaan maailmanlaajuisesti vaikutti kiusaamisen määritelmiin. Määritelmät ovatkin vaihdelleet hyvin laajasta määrityksestä suppeaan käyttäytymisen määritelmään (Hamarus 2006, 47; Macklem 2003, 1). Olweus (1992, 14) määrittelee kiusaamisen seuraavasti: Yksilöä kiusataan tai hän on kiusaamisen uhri, jos hän on toistuvasti tai pidempään alttiina yhden tai useamman muun henkilön negatiivisille teoille. Kyseinen kiusaamisen määritelmä on hyväksyt-

14 ty maailmanlaajuisesti, mikä on helpottanut tutkimusten vertailua toisiinsa. Hamaruksen (2006) tutkimuksesta käy ilmi, että Macklem (2003) on todennut kiusaamisen yhtenäisellä määrityksellä olevan myös suuri käytännöllinen funktio. Yhtenäinen käsitys ilmiöstä auttaa ihmisiä toimimaan johdonmukaisesti ilmiön suhteen ja ennen kaikkea tunnistamaan tietyn toiminnan kiusaamiseksi. (Hamarus 2006, 47.) Vaikka Olweuksen kiusaamisen määritelmään yleensä viitataan, ei kiusaamisella ole kuitenkaan vain yhtä ainoaa oikeaa määritelmää. Viime vuosina tutkijat ovat tutkineet kiusaamista eri tavalla kuin aiemmin ja kiinnittäneet huomion uusiin asioihin. Olweuksen määritelmään tulee kuitenkin perehtyä tarkemmin, koska siihen viitataan usein eri tutkimuksissa ja sitä pidetään kiusaamisen määritelmän pohjana. (Macklem 2003, 1.) Oman tutkimukseni kannalta tärkeää on huomioida koulukiusaamisen ja nettikiusaamisen yhteydet. Nettikiusaaminen ei ole vielä saanut lopullista määritelmäänsä, joten mielestäni on hyvä verrata näitä kahta kiusaamisen muotoa toisiinsa. Pääperiaatteiltaan koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen ovat lähellä toisiaan. Olweus (1992, 14 15) nostaa koulukiusaamisen yhteydessä esille negatiiviset teot ja kiusaamisen toistuvuuden. Belsey (2004) on nähnyt samanlaisia piirteitä nettikiusaamisella. Tarkastelenkin tutkimuksessani kiusaamista perusteellisesti juuri sen takia, että pystyn rakentamaan nettikiusaamiselle pohjaa tutkimuksen lopun tarkempaa analysointia varten. 3.2 Kiusaamisen tarkempia määritelmiä Koulukiusaamisesta on käytetty monia eri termejä. Esimerkiksi kiusaaminen, kouluväkivalta, ryhmäväkivalta, mobbaus tai aggressiivinen käyttäytyminen ovat esiintyneet koulukiusaamisen yhteydessä. (Hamarus 2006, 48.) Kiusaamisesta käytetyt eri nimitykset ovat vaikuttaneet myös siihen, miten kiusaaminen on määritelty. Eri tutkijoiden määritelmiä Pikas (1990, 31) on määritellyt koulukiusaamisen ryhmäväkivallan kautta. Hänen mukaan kouluväkivalta on ryhmäväkivalta. Pikasin (1990, 32) mukaan ryhmäväkivallassa ryhmä hyökkää yksilöä vastaan. Sanatarkasti Pikas (1990, 57) tarkoittaa koulukiusaamisella tietoista, ei-laillistettua, fyysistä tai psyykkistä hyökkäystä ja/tai yhtei-

15 söstä pois sulkemista. Sen kohdistaa huonossa asemassa olevaan yksilöön ryhmä, jonka jäsenet vahvistavat keskinäisessä vuorovaikutuksessaan toistensa käyttäytymistä. Hamarus (2006, 50) toteaa tutkimuksessaan, että Pikasin määrittely on välttämätön, jotta kaikkia ihmisten välisiä konflikteja ei tulkittaisi kiusaamistapauksiksi. Kaikkea koulussa tapahtuvaa aggressiivista käyttäytymistä ei tulekaan nimittää koulukiusaamiseksi (Salmivalli 2003, 10). Olweus (1992, 14) määrittelee kiusaamisen seuraavasti: Yksilöä kiusataan tai hän on kiusaamisen uhri, jos hän on toistuvasti tai pidempään alttiina yhden tai useamman muun henkilön negatiivisille teoille. Teko on negatiivinen, jos joku tahallisesti tuottaa tai yrittää tuottaa toiselle vammoja tai epämiellyttävän olon. Negatiivisia tekoja voi olla esimerkiksi fyysinen kontakti, haukkuminen, vähättelevä ele tai ryhmän ulkopuolelle jättäminen. (Mts. 14.) Kyseisissä määritelmissä Olweus (mts. 15.) korostaa kiusaamisen toistuvuutta ja jatkuvuutta. Tärkeää onkin sulkea kiusaamisen määritelmän ulkopuolelle satunnaiset ja yksittäiset negatiiviset teot. Kiusaajana voi toimia yksilö tai ryhmä. Yleensä uhrina on yksilö, mutta myös ryhmä voi olla kiusaamisen kohteena. (Mts. 15.) Salmivalli (2003, 11) taas on määritellyt kiusaamisen seuraavalla tavalla: Kiusaamisella tarkoitetaan yhteen ja samaan oppilaaseen toistuvasti kohdistuvaa tahallisen vihamielistä käyttäytymistä. Hän erittelee koulukiusaamisen muusta aggressiivisesta käyttäytymisestä koulukiusaamistilanteen roolijaon ja keskinäisten voimasuhteiden selvyyden kautta. Toinen on alistettu, toinen alistaja. Toinen on nöyryytetty, toinen nöyryyttäjä. Salmivalli (2003, 11 12) tarkentaa vielä, että kahden tasaväkisen oppilaan tappelut eivät ole koulukiusaamista, vaikka toistuisivatkin muutaman kerran. Kiusaaminen ja aggressio Kiusaaminen on yksi sosiaalisen käyttäytymisen muoto (Hamarus 2006, 50). Ihmisten väliset vuorovaikutustilanteet voivat sisältää monenlaisia aggressiivisia yhteenottoja. Kiusaaminen ja aggressio liitetään usein yhteen, mutta on tärkeää muistaa, että kaikki aggressiivinen käyttäytyminen ei ole koulukiusaamista. Kiusaaminen on kylläkin aina aggressiota. (Salmivalli 1998, 29.) Kiusaamisen ja aggression välistä suhdetta on syytä selventää. Salmivalli (1998, 29) on lainannut tutkimuksessaan Lagerspetziä (1977) tarkentaakseen kiusaamisen ja aggression välistä suhdetta: Aggressiolla tarkoitetaan psykologiassa tavallisesti käyttäytymistä, jolla pyritään tahallisesti vahingoittamaan

toista fyysisesti tai psyykkisesti. Useimmiten aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyy fysiologinen aggressiotila sekä vihamielisiä tunteita ja ajatuksia. 16 Kiusaamista voidaan pitää yhtenä aggression muotona, mutta siihen ei aina sisälly kaikki aggression luonnehdinnat. Esimerkiksi kiusaaja ei välttämättä ole aina kiusaamistilanteessa aggressiotilassa, kun taas aggressiiviseen käyttäytymiseen yleensä liitetään oletus sisäisestä suuttumuksen tilasta. Aggressiivisuutta voidaan pitää ihmisen yksilöllisenä ominaisuutena. Tämän takia kiusaaminen on sosiaalinen tilanne. (Salmivalli 1998, 29.) Ensisijaisesti aggressiivisten ihmisten käyttäytyminen voi olla tästä syystä aggressiivista millaisessa olosuhteessa tahansa, ei pelkästään kiusaamistilanteessa (Macklem 2003, 39). Aggressiotila on hetkellinen tila, kun taas koulukiusaamiseen liittyy usein pitkäaikainen suhde uhrin ja kiusaajan välillä (Salmivalli 1998, 29). Kiusaaminen ei ole pakosta reaktio siihen, että kiusaajaa ärsytettäisiin. Kiusaamisesta muodostuu pikemmin tapa, jolla kiusaaja dominoi uhriaan ja vankistaa oma asemaansa muiden joukossa. (Huomaan 2008, 9.) Koulukiusaamisella on myös yhteiskunnallinen merkitys, korostaa Hamarus (2006, 214). Sen voidaan katsoa vaikuttavan kiusatun koulumenestykseen ja koulussa viihtymiseen. Suora ja epäsuora pojat ja tytöt Kiusaaminen on jaettu suoraan ja epäsuoraan kiusaamiseen. Suoralla kiusaamisella tarkoitetaan suhteellisen avointa fyysistä tai sanallista hyökkäystä uhria kohtaan. Vastaavasti epäsuoralla kiusaamisella tarkoitetaan käyttäytymistä, jossa uhri suljetaan ryhmän ulkopuolelle, eritetään sosiaalisesti muista tai uhria vahingoitetaan kiertoteitse, manipulatiivisesti. (Olweus 1992, 15; Salmivalli 1998, 35 36.) Suora kiusaaminen on tyypillistä pojille ja miehille, ja epäsuora kiusaaminen on yleisempää naisilla. Kiusaaminen voidaan jakaa edelleen proaktiiviseen ja reaktiiviseen kiusaamiseen. (Salmivalli 1998, 31 36.) Pörhölä (2006) on tiivistänyt mielestäni kiusaamisen periaatteen hyvin selkeästi. Kiusaaminen ei ole sattumanvaraista vihamielistä käyttäytymistä, jonka sopiva tilanne tai tarve laukaisee, vaan strategista tietyn ihmisen tai tiettyjen ihmisten hyväksikäyttöä keskinäisessä vuorovaikutussuhteessa(pörhölä 2006). Tyypillisesti tytöt ja pojat kiusaavat eri tavoin. Salmivalli (1998, 35) sanookin tyttöjen ja poikien aggressiivisuuden eroavan toisistaan. Aiemmin mainitsin tyttöjen harrastavan epäsuoraa kiusaamista ja poikien taas suoraa kiusaamista. Tätä väitettä vahvistaa

17 sekin, että tytöt joutuvat epäsuoran kiusaamisen uhreiksi poikia useammin. Suorassa kiusaamisessa, kuten haukkumisessa, tytöt ja pojat ovat kuitenkin lähes yhtä usein uhreina. Vaikka pojat kiusaavat useimmiten toisia poikia, on tärkeää huomata, että asia ei ole samalla tavalla tyttöjen kohdalla. Tyttöjä kiusaavat sekä tytöt että pojat. (Agatston ym. 2008, 23.) Tyypillistä kiusaamiselle on sen perustuminen sosiaalisiin suhteisiin, vuorovaikutukseen. Kiusaamisen voidaan sanoa olevan ryhmäilmiö. Tärkeää onkin muistaa, että aggressiivista käyttäytymistä tarkastellaan yleensä yksilön henkilökohtaisena ominaisuutena. Kiusaaminen taas oli sosiaalinen tilanne, johon vaikuttavat monet tekijät. (Salmivalli 1998, 33.) Kiusaaminen saa usein alkunsa harmittomaksi tarkoitetusta toiminnasta testata tai vertailla millainen toinen ihminen on. Poikien keskuudessa erityisesti tämä testaaminen kohdistuu fyysisiin ominaisuuksiin. Kokeillaan kuinka vahva toinen on voimiltaan. Tyttöjen keskuudessa testaaminen ilmenee eri tavoin kuin poikien maailmassa. Tyttöjen keskuudessa voidaan koetella toista mitä erilaisin keinoin: eristämällä uhri ryhmästä, huomauttelemalla tai elehtimällä uhrille halventavasti. (Huomaan 2008, 11.) Kiusaamista määriteltäessä tulee tarkastella aikaa, kuinka pitkään kiusaaminen jatkuu, ja intensiteettiä, kuinka toistuvasti kiusaamista tapahtuu (Hamarus 2006, 51). Hamaruksen tutkimuksessa Vartia ja Perkka-Jortikka toteavat kuitenkin, että on tärkeämpää keskittyä negatiivisten tekojen aiheuttamiin kokemuksiin, seurauksiin ja vaikutuksiin kuin määritellä kiusaamiselle tarkka ajallinen kesto. Kiusaaminen on luonteeltaan sellainen ilmiö, jota on vaikea määritellä ja mitata, koska kiusaamisessa on toiminnan lisäksi kyse siitä, kuinka uhri asennoituu kiusaamiseensa ja miten ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat uhriin. (Hamarus 2006, 51.) 3.3 Kiusaamisen yleisyys Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisun (Huomaan 2008, 11) mukaan melkein jokaisessa luokassa joku kiusaa toista päivittäin. Kiusaajalla ei pakosta ole aina tarkoituksena satuttaa tai aiheuttaa muuta pahaa uhrille, vaan tarkoituksena on vain tutkia sanoin ja teoin, millainen toinen on.

18 Salmivalli (2003, 14) toteaa, että kiusaaminen ei ole marginaali-ilmiö, vaan valitettavan tavallista. Useimpien tutkimusten mukaan kiusattujen lasten osuus peruskouluikäisistä on 5 15 %. Salmivalli täydentää vielä, että tulokset ovat riippuvaisia käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja lasten iästä. Nuorempien lasten on todettu kertovan herkemmin kiusaamisesta kuin varttuneempien. Ikävää, mutta totta on, että perusopetuksen luokka-asteilla 1 6 useimmilla koululuokilla näyttäisi olevan ainakin yksi systemaattisesti kiusattu oppilas. Opetusministeriön tutkimus Opetusministeriö on teettänyt laajan tutkimuksen koulukiusaamisesta Suomen peruskoulun yläluokilla. Vuosien 2006 ja 2007 tutkimukseen vastasi yhteensä 108 493 oppilasta, mikä on 82 % kaikista peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaista. Tutkimus osoittaa, että koulukiusaaminen on lisääntynyt jonkin verran viimeisen kuuden vuoden aikana. Vähintään kerran viikossa koulukiusaamisen kohteeksi joutuneiden peruskoulun kahdeksannen ja yhdeksännen luokan oppilaiden osuus kasvoi 6,5 prosentista 7,6 prosenttiin vuosien 2000 2001 tutkimuksesta vuosien 2006 2007 tutkimukseen. Poikien joutuminen koulukiusaamisen uhriksi oli lisääntynyt enemmän kuin tytöillä. (Koulukiusaaminen peruskoulun yläluokilla 2000 20072008, 13.) Suurin osa Suomen peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisista oppilaista ei ole kuitenkaan joutunut koulukiusaamisen kohteeksi tai olleet mukana kiusaamassa toista oppilasta (mts. 33). Koulukiusaaminen peruskoulun yläluokilla 2000 2007 -tutkimukseen vuosina 2006 ja 2007 osallistuneista pojista neljä kymmenestä ilmoitti joutuneensa koulukiusaamisen uhriksi kuluneena lukuvuonna. Vastaava luku on tytöillä kolme kymmenestä. Vähintään kerran viikossa kiusattiin joka kymmenettä poikaa ja joka kahdettakymmenettä tyttöä. Useita kertoja viikossa kiusaamisen uhriksi joutui pojista viisi prosenttia ja tytöistä 2 3 prosenttia. Kuvio 1 havainnollistaa kiusaamisen intensiteetin eroja sukupuolten ja 8. ja 9.-luokkalaisten välillä (Mts. 13).

19 KUVIO 1. Prosenttiosuudet koulukiusaamisen kohteeksi lukukauden aikana joutuneiden peruskoulun 8. ja 9. luokkien oppilaista luokka-asteen ja sukupuolen mukaan vuosina 2006-2007. 3.4 Kiusaamisen ilmenemismuotoja Kiusaamisella on monia eri ilmenemismuotoja. Höistad (2003, 80) on jakanut kiusaamisen kolmeen pääkategoriaan: hiljaiseen, sanalliseen ja fyysiseen kiusaamiseen. Hamaruksen tutkimuksessa (2006, 60) oppilaat nimesivät kiusaamisen ilmenemismuodoiksi vielä Höistadin kolmijaon lisäksi prosessit, joissa kiusaaminen voimistuu tai laimenee ajan myötä, sosiaalisen eristämisen, ärsyttävän käyttäytymisen sekä tiedostamattoman kiusaamisen. Kiusaaminen voi siis ilmetä hyvin monella eri tavalla. Paljon riippuu siitä, millaista toimintaa kiusattu itse pitää kiusaamisena (Hamarus 2006, 50-51). Kiusaamisen yleisimpänä muotona pidetään sanallista kiusaamista (Huomaan 2008, 10). Höistadin (2003, 80) mukaan taas tavallisin kiusaamisen muoto on hiljainen kiusaaminen. Tämä ristiriita selittyy osittain sillä, että hiljaista kiusaamista on suhteelli-

sen hankala huomata, kun taas sanallinen kiusaaminen on luonteeltaan helpommin havaittavaa toimintaa. (Höistad 2003, 80-82.) 20 Hiljaista kiusaamista voi olla esimerkiksi katseen välttäminen, tuijottaminen, ilmeily, huokailu, ryhmän ulkopuolelle jättäminen tai selän kääntäminen. Fyysinen kiusaaminen on periaatteessa kaikkein helpoin huomata. Rikkinäiset vaatteet tai mustelmat paljastavat usein fyysisen kiusaamisen uhrin. Fyysistä kiusaamista voi olla esimerkiksi lyöminen, potkiminen, tavaroilla heittely, tiellä seisominen tai vaatteista repiminen. Fyysisen kiusaamisen mielenkiintoinen puoli on se, että usein kiusaaja ikään kuin vahingossa on uhrin tiellä käytävällä tai tönäisee uhria. Sanallisen kiusaamisen piiriin taas katsotaan kuuluvan esimerkiksi juorujen levittäminen, pilkkaaminen tai haukkuminen. (Höistad 2003, 80 82.) On mielenkiintoista huomata, että Höistad (mts. 82) on katsonut myös nimettömien puhelinsoittojen, ilkeiden tekstiviestien tai sähköpostien lähettämisen olevan sanallista kiusaamista. Nettikiusaaminen on huomioitu määriteltäessä koulukiusaamisen ilmenemismuotoja. Hamarus (2006, 90) nostaa edellä esitettyjen kolmen kiusaamisen ilmenemismuodon rinnalle vielä neljännen muodon, tiedostamattoman kiusaamisen. Kiusaaminen on usein luonteeltaan huomaamatonta ja sitä pyritään salaamaan aikuisilta. Kiusaamisen uhri voi olla ensinnäkin tietämätön häneen kohdistuvasta kiusaamisesta ja kokee toiminnan leikiksi. Hamarus (2006) tarkentaa vielä, että myös yhteisö voi toimia kiusaajana tietämättään. Tiedostamattomassa kiusaamisessa onkin kyse sosiaalisten toimintojen väärin tulkitsemisesta ja reagoimisesta niihin sellaisella tavalla, joka ei ole odotettua kyseiselle roolille. 3.5 Roolit ja normit kiusaamisprosessissa Kiusaaminen ei ole pelkästään kiusaajan ja uhrin välinen vuorovaikutustilanne. Se vaikuttaa myös ympärillä oleviin ihmisiin eri tavoin. (Salmivalli 1998, 46.) Tutkimuksissa ei ole vielä löydetty sellaisia yksilön ominaisuuksia, jotka edesauttaisivat roolien jakautumisessa. Salmivalli (1998, 33) määrittelee kiusaamisen sosiaaliseksi tilanteeksi, ryhmäilmiöksi, mikä tapahtuu yleensä pysyvässä sosiaalisessa ryhmässä, kuten koulussa. Oppilaat

21 ovat koulussa tietyssä sosiaalisessa ympäristössä, vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja valitsevat viiteryhmän, mihin osittain kuuluvat. Viiteryhmällä tarkoitetaan ryhmää, johon käyttäytymistä verrataan. Sen kautta oppilaat määrittelevät itseään ja muita ihmisiä sekä hakevat omaa rooliaan yhteisössä. Viiteryhmän avulla voidaan määritellä, miten eri tilanteissa tulisi toimia, esimerkiksi kenelle nauraa, ketä halveksia, ketä pelätä tai milloin noudattaa yhteisiä sääntöjä. (Hamarus 2006, 103 104.) Ryhmästä ja vuorovaikutuksesta puhuttaessa keskeisiä termejä ovat rooli ja normi, jotka säätelevät ryhmän toimintaa (Salmivalli 1998, 47 48). Yleisimpiä rooleja kiusaamisprosessia ovat kiusaaja, uhri, apuri, puolustaja, vahvistaja ja ulkopuolinen (mts. 52). Kiusaamisprosessin roolit voivat olla suhteellisen pysyviä niin poikien kuin tyttöjen keskuudessa. Erityisesti kiusatuksi joutuminen on pysyvää. Poikien ja tyttöjen keskuudessa korostuvat eri roolit. (Mts. 77 78.) Koulukiusaaminen peruskoulun yläluokilla 2000 2007 -tutkimuksesta (2008, 34) käy ilmi, että Salmivalli (1999) on katsonut, että poikien keskuudessa yleisimpiä rooleja ovat apuri ja vahvistaja. Tytöt taas ovat useammin puolustajia ja ulkopuolisia kiusaamisprosessissa. Rooli ja normi käsitteinä Rooli voidaan määritellä sosiaalipsykologian kautta sellaisiksi odotuksiksi, joita yksilöön liitetään esimerkiksi iän, sukupuolen, ammatin tai sosiaalisen aseman perusteella. Jokainen ihminen kantaa mukanaan näitä kulttuurisidonnaisia rooleja. Yksilön roolit voivat vaihdella eri ryhmissä sen mukaan, millainen tehtävä hänellä on kyseisissä ryhmissä. (Salmivalli 1998, 48 50.) Roolit voivat olla ennalta määrättyjä, sovittuja tai ne muodostuvat spontaanisti ryhmän sisäisessä vuorovaikutuksessa. On hyvä kuitenkin muistaa, että roolit syntyvät aina vuorovaikutuksesta ja ovat vastavuoroisia. Yksilö ei voi esimerkiksi ottaa jo valmiissa ryhmässä itselleen uutta roolia ilman, että muu ryhmä hyväksyisi asian. (Mts. 48 49.) Ihmiset herättävät muissa ihmisissä erilaisia odotuksia ja tunteita. Yksilön henkilökohtainen toiminta vaikuttavat siihen, millaisia odotuksia hän muissa herättää. Joskus käyttäytymiseen vaikuttaa myös ryhmän odotukset yksilöstä. Roolissa on siis periaatteessa jotain muille annettua ja muilta otettua. Joissain tilanteissa ryhmän tarpeet ja

22 odotukset voivat kuitenkin sanella, millaisen roolin yksilö ryhmässä lopulta saa. Tärkeää on muistaa, että roolit voivat muuttua ja vaihtua eri asiayhteyksissä. (Mts. 49 50.) Kiusaamisen uhri voi siis olla kiusaaja toisessa ryhmässä. Emme siis ole rooliemme vankeja. Normi Normit koskevat jokaista ryhmän jäsentä. Ne ovat eräänlaisia odotuksia ja sääntöjä siitä, miten ryhmässä tulee olla ja käyttäytyä. Normit siis vaikuttavat rajoittaen ja sitoen yksilöä. Normit eivät pakosta ole ääneen sanottuja, vaan ne voivat olla myös tiedostamattomia. (Salmivalli 1998, 50.) Esimerkiksi koulussa oppilaiden toimintaan vaikuttavat yhteisön sisäiset normit (Hamarus 2006, 121). Samoin kuin roolien suhteen yksilöt kantavat ryhmässä tiettyjä normeja. Esimerkiksi koululuokassa saattaa vallita sellainen normi, mikä kieltää olemasta ystävä kiusaamisen uhrin kanssa. Ryhmän jäsenet vaikuttavatkin itse siihen, millaiseksi normit kussakin ryhmässä muodostuvat. Normit tulevat esiin ja vaikuttavat yksilöiden toiminnan, kautta. Vaikka normit osittain rajoittavat yksilöiden toimintaa niiden vaikutus ei ole pelkästään negatiivinen. Normit ovat myös tarpeellisia sujuvan vuorovaikutuksen säätelijöitä. Joissakin tilanteissa normit voivat kuitenkin rohkaista myös aggressiivisuuteen ja kiusaamiseen. (Salmivalli 1998, 51.) Kiusaaja Kiusaajan voidaan olettaa pyrkivän kiusaamisellaan johonkin tiettyyn päämäärään. Kiusaaja voi esimerkiksi koettaa saavuttaa jotain etua, kuten paremman aseman tai vaikutusvaltaa, satuttamalla tai loukkaamalla toista toiminnallaan. Etu voi olla myös materiaalista, esimerkiksi rahaa tai palveluksia. (Pörhölä 2006.) Kiusaajan huonoa itsetuntoa esitetään usein yleisimmäksi kiusaamisen syyksi. Ajatellaan, että aggressiivinen oppilas pyrkii muita kiusaamalla ja alistamalla nostamaan, kompensoimaan tai peittämään huonoa itsetuntoaan. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta, vaikka usein näin ajatellaan. (Salmivalli 1998, 117.) Kiusaajalla on pikemminkin tarve olla huomion keskipisteenä. Hänellä on voimakas itsekorostuksen tarve (Salmivalli 2003, 30 31.)