GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuopion yksikkö M19/3312, 3313, 3314/2003/1/10 Koskee: 3312 12 3313 03 3314 01, 02, 03, 04 KEITELE - PIHTIPUDAS - PIELAVESI

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuopion yksikkö M19/3312, 3313, 3314/2003/1/10 Koskee: 3312 12 3313 03 3314 01, 02, 03, 04 KEITELE - PIHTIPUDAS - PIELAVESI Kangasjärvi-Koivujärvi-Hemminki 27.10.2003 Jarmo Nikander KALLIOPERÄ- JA MALMITUTKIMUSTEN KAIRAUKSET KEITELEEN KANGASJÄRVEN PIELAVEDEN KOIVUJÄRVEN JA KEITELEEN HEMMINGIN VÄLISELLÄ ALUEELLA VUOSINA 2000-2003

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO...3 Tutkimusalueen sijainti...3 TUTKIMUSTEN TAUSTA...3 SUORITETUT TUTKIMUKSET...3 Geofysikaaliset mittaukset...3 Kairaukset...7 TUTKIMUSTULOKSET...10 Peltomäki 3312 12A...10 Karkeislampi 3312 12C...11 Karkeis 3312 12C...11 Valkeinen 3312 12B...12 Isokangas 3312 12B...13 Kangasjärvi 3312 12C...13 Vehkalampi 3314 03C...14 Miilusuo 3314 03A...14 Alakorpi 3314 02B ja 3314 03A...16 Vattu 3314 02B...16 Hevossuo 3314 02B...19 Sika-aho 3314 02 B...19 Korppinen 3314 02D...19 Sikakorpi 3314 02A...19 Tulli 3314 02A...19 Alanko 3314 02A...20 Kaplaskangas 3314 01C ja 3314 04A...20 Vanna 3313 03D...21 Marjosaari ja Salmensaari 3313 03D...21 AINEISTON TALLENTAMINEN...22 LIITTYY...23

3 JOHDANTO Tutkimusalueen sijainti Keiteleen Kangasjärven-Pielaveden Koivujärven-Keiteleen Hemmingin tutkimusalue sijaitsee Pohjois- Savossa, Keiteleen, Pielaveden ja Pihtiputaan kuntien alueella. Alue sijoittuu Pihtiputaan 3312 12, Tervon 3313 03 ja Pielaveden 3314 01-04 karttalehtien alueelle (kuva 1). Alueella on tiheä maantie- ja metsäautotieverkosto. TUTKIMUSTEN TAUSTA Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön Vihanti-Pyhäsalmi-hankkeen yhtenä tehtävänä oli selvittää Kangasjärven - Koivujärven - Hemmingin-välisen alueen geologiaa ja malminmuodostusta (kuva 2). Hankepäällikkönä oli geologi Jukka Kousa. Alueellisesta geologisesta tutkimuksesta vastasivat geologit Jouni Luukas, Jukka Kousa ja Jarmo Nikander. Kairauksista huolehti geologi Jarmo Nikander. Geofysikaalisten mittausten suunnittelun ja tulosten tulkinnan teki geofyysikko Aimo Ruotsalainen. SUORITETUT TUTKIMUKSET Tutkimusten yhteydessä alueella tehtiin vuosina 2000-2003 kallioperäkartoitusta, maastogeofysikaalisia mittauksia, syväkairausta ja kevyttä kairausta (POKA). Tässä raportissa selostetaan kohteittain kairausten tulokset. Kaikkiaan kairattiin 66 POKA-reikää ja 10 syväkairausreikää. Reikien yhteispituus on 7528 m. Koko alueen geologinen ja malmigeologinen selvitys tullaan esittämään Vihanti-Pyhäsalmi-hankkeen loppuraportissa. Geofysikaaliset mittaukset Kairauksia varten alueella tehtiin magneettisia ja slingram-mittauksia useilla hajaprofiileilla. Näiden lisäksi tehtiin systemaattinen mittaus neljällä alueella (kuva 3). Mittaukset suoritti GTK:n mittausryhmä. Systemaattisten mittausten runkolinjoitus on tehty 500 m välein ja paikannus tarkkuus-gps:llä. Magneettiset mittaukset on tehty protonimagnetometrillä ja slingram-mittaukset kelaväliä 60 m ja pääasiallisesti taajuutta 3600 Hz käyttäen. Korkeajakso-slingram-mittauksissa taajuus oli 14000 Hz. Magneettisten mittausten pisteväli on 10 m ja linjaväli 50 tai 100 m, painovoimamittauksissa vastaavasti 20 m ja 100 m. Magneettisista mittauksista on poistettu maan magneettisen kentän ajallisesta vaihtelusta aiheutuvat muutokset erillistä maa-asemaa käyttäen. Painovoimamittauksen Bouguerarvot on laskettu valtakunnalliseen tasoon. Systemaattisia alueellisia mittauksia tehtiin seuraavasti. Syksyllä 1999 tehtiin Vatun alueella 3 km 2 laajuinen magneettinen ja korkeajakso-slingram-mittaus. Keväällä 2000 tehtiin magneettinen ja slingrammittaus Kolunpurolla 11 km 2 alueella. Talvella 2000-2001 ja keväällä 2001 tehtiin Valkeisella 12 km 2 alueella magneettinen, gravimetrinen ja slingram-mittaus. Talven ja kevään 2001 aikana tehtiin Kaplaskankaalla 3.5 km 2 alueella magneettinen ja slingram-mittaus.

7 Kairaukset Karttalehdelle 3312 12 kairattiin GTK:n POKA-kalustolla 16 reikää ja Suomen malmi Oy kairasi 5 syväkairausreikää. Kairauskohteita oli 6 kappaletta (kuva 2). Kairareikätiedot on esitetty taulukossa 1. Peltomäen kohteeseen karttalehdelle 3312 12A kairattiin loka-marraskuussa 2000 kolme POKA-reikää, R330-332, yhteensä 293 m. Karkeislammelle karttalehdelle 3312 12C kairattiin marraskuun 2000 ja maaliskuun 2001 välisenä aikana neljä POKA-reikää, R349, 358-360, yhteensä 349 m. Karkeis-nimiseen kohteeseen karttalehdellä 3312 12C kairattiin marraskuun 2000 ja tammikuun 2001 välisenä aikana kolme POKA-reikää, R 350-352, yhteensä 291 m. Valkeinen-nimiseen kohteeseen karttalehdellä 3312 12B kairattiin marras-joulukuussa 2000 reiät R353-355, yhteensä 550 m. Valkeiselle kairattiin vielä kevättalvella 2003 GTK:n POKA kalustolla 4 reikää, R 374-377, yhteensä 372 m. Lisäksi tammikuussa 2001 kairattiin 149 m pitkä reikä R357 Valkeisen koillispuolelle Ruunasuolle. Kairauksen suoritti Suomen malmi Oy. Isokankaalle karttalehdelle 3312 12B Suomen malmi Oy kairasi 244 m pitkän reiän R 356 joulukuussa 2000. Kangasjärvelle kairattiin kesällä 2003 kaksi POKA-reikää, R 388 ja 389, yhteensä 189.60 m. Taulukko 1. Kairareikätiedot karttalehdellä 3312 12. REIKÄ X Y SUUNTA KALTEV. MAATA PITUUS m m 330 7032.200 3454.930 45 45 11.10 87.40 331 7032.160 3454.970 45 45 10.10 104.50 332 7032.040 3454.970 45 45 7.00 101.00 349 7034.080 3456.580 45 45 12.00 105.00 350 7034.320 3455.970 45 45 16.30 90.00 351 7034.510 3455.950 360 45 16.00 100.80 352 7034.700 3455.820 360 45 11.00 100.00 353 7035.100 3453.000 270 45 8.50 123.85 354 7035.100 3453.140 270 45 4.00 183.50 355 7035.000 3453.140 270 45 5.80 243.00 356 7035.190 3454.220 45 45 13.90 244.55 357 7035.498 3453.583 270 45 1.40 149.40 358 7034.220 3456.470 45 45 11.50 104.30 359 7034.360 3456.510 45 45 16.70 103.80 360 7034.500 3456.460 45 45 17.20 35.60 374 7035.200 3452.955 270 45 7.90 101.00 375 7035.200 3453.005 270 45 4.40 100.90 376 7035.200 3453.055 270 45 6.80 99.60 377 7035.100 3453.020 270 45 6.10 70.80 388 7032.159 3455.563 225 45 10.20 98.20 389 7032.560 3456.900 45 45 3.40 91.40 YHTEENSÄ 201.30 2438.60

9 Vuosina 2000-2003 karttalehtien 3313 03 ja 3314 01-04 alueille kairattiin 50 POKA-reikää GTK:n omalla POKA-kalustolla ja Suomen malmi Oy kairasi 5 syväkairausreikää. Kairauskohteita oli 14 kappaletta (kuva 2). Kairareikätiedot ja kohteiden nimet on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Kairareikätiedot karttalehdillä 3313 ja 3314. REIKÄ X Y SUUNTA KALTEV. MAATA m PITUUS m 3314 03 Vehkalampi 520 7034.400 3466.350 270 45 7.10 100.00 521 7034.400 3466.400 270 45 3.30 51.20 522 7034.400 3466.510 270 45 4.50 61.30 Miilusuo 561 7032.300 3462.300 270 45 14.40 97.70 562 7032.300 3461.960 270 45 11.10 75.30 563 7032.300 3462.140 270 45 14.50 86.10 546 7032.300 3462.440 270 45 17.40 103.40 564 7032.000 3462.550 270 45 10.30 86.30 Alakorpi 556 7029.860 3462.750 315 45 18.50 176.30 557 7029.930 3462.680 315 45 9.00 134.15 558 7030.000 3462.610 315 45 9.80 201.30 559 7030.140 3462.480 315 45 9.60 194.50 560 7030.350 3462.260 315 45 6.60 148.80 3314 02 Vattu 523 7027.734 3461.150 270 45 17.60 65.50 524 7027.949 3461.290 270 45 12.00 55.60 525 7028.050 3461.420 270 45 9.10 95.30 526 7028.050 3461.350 270 45 5.10 72.40 527 7028.160 3461.924 270 45 7.10 52.10 528 7027.125 3461.576 225 45 15.40 92.10 529 7027.237 3461.510 225 45 14.40 95.20 530 7027.395 3461.370 225 45 12.10 99.50 531 7027.750 3461.420 270 45 9.10 97.10 532 7027.750 3461.500 270 45 11.00 99.30 533 7026.501 3462.121 225 45 15.00 54.50 534 7026.400 3462.220 270 45 15.10 31.60 537 7027.450 3461.990 270 45 5.00 95.00 538 7027.450 3461.930 270 45 9.00 55.60 Hevossuo 539 7028.750 3461.870 270 45 12.00 87.40 Sika-aho 540 7028.450 3461.800 270 45 10.00 99.30 541 7028.520 3461.766 270 45 6.10 89.30 Korppinen 535 7029.000 3465.100 270 45 17.00 77.50 3314 02 Sikakorpi 536 7022.700 3464.000 270 45 25.00 90.30 547 7022.700 3464.380 270 45 13.00 102.40

10 REIKÄ X Y SUUNTA KALTEV. MAATA PITUUS m m Tulli 542 7023.800 3460.230 270 45 10.50 77.30 543 7023.800 3460.310 270 45 25.50 48.00 544 7023.800 3460.640 270 45 8.00 102.10 545 7023.800 3461.000 270 45 11.00 101.30 Alanko 595 7020.090 3463.650 180 45 11.05 98.30 596 7020.148 3463.650 180 45 9.10 20.70 597 7020.150 3463.650 360 45 8.10 85.80 598 7020.170 3464.140 225 45 7.00 66.90 3314 01, 04 Kaplaskangas 590 7011.650 3469.230 45 45 3.50 99.80 591 7011.700 3469.280 45 45 4.80 96.00 592 7011.500 3470.430 270 45 5.90 98.30 593 7011.500 3470.490 270 45 8.10 103.80 594 7011.600 3470.960 270 45 3.00 96.50 3313 03 Vanna 384 7009.140 3469.545 45 45 17.60 98.00 385 7009.195 3469.610 45 45 6.60 98.30 386 7009.245 3469.670 45 45 5.00 97.00 387 7009.315 3469.755 45 45 3.00 96.60 388 7009.575 3469.185 90 45 6.50 97.70 Marjosaari 380 7008.725 3468.175 225 45 10.80 96.80 381 7008.845 3468.300 225 45 7.00 97.00 Salmensaari 382 7007.410 3469.381 225 45 14.10 102.00 383 7006.940 3469.735 225 45 3.10 88.50 YHTEENSÄ 565.45 5090.05 TUTKIMUSTULOKSET Peltomäki 3312 12A Rei illä tutkittiin Kangasjärven sinkkimalmivyöhykkeen mahdollista luoteista jatketta (kuva 4). Reiät 330 ja 331 kairattiin sähköiseen ja magneettiseen anomaliaan. Reiällä 332 tutkittiin gravimetrisen anomalian aiheuttajaa. Reiällä 330 lävistettiin hapanta, intermediääristä ja emäksistä vulkaniittia vuorokerroksina. Sähköinen anomalia aiheutuu happamassa ja intermediäärisessä vulkaniitissa olevasta heikosta rikkikiisupirotteesta ja kapeista rikkikiisu-magneettikiisubreksioista. Magneettisen anomalian aiheuttaa intermediäärisessä vulkaniitissa oleva magnetiittipirote. Reiässä 331 on samaa intermediääristä vulkaniittia kuin edellisessä reiässä. Reiän hapan vulkaniitti on kalimaasälpä- ja muskoviittipitoista kvartsiporfyyristä lapillituffia. Emäksisessä vulkaniitissa on kaksi kapeaa kvartsiutumaa. Lisäksi reiässä on 5 m paksu kerros kordieriitti-granaattigneissiä, joka lienee alkuaan intermediääristä vulkaniittia. Kaikissa kivilajeissa on vähän rikki- ja magneettikiisua pirotteena ja

kapeina raitoina. Reiästä analysoitiin 21 kpl n. 1 m pituista näytettä. Merkittävää on kullan huomattavan anomaalinen pitoisuus. Kultapitoisuus vaihtelee välillä 30-80 ppb, korkein pitoisuus on 216 ppb. Reikä 332 lävisti pääasiassa emäksistä lapillituffia. Lisäksi välillä 90.20-96.10 m on rikkikiisupirotteista hematiittiutunutta kvartsiporfyyriä. Reiästä analysoitiin 10 kpl n. 1 m pituista näytettä lähinnä kultapitoisuuden selvittämiseksi. Kultapitoisuus on alle määritysrajan 10 ppb. Reiät 330 ja 331 lävistivät happaman kivilajiseurueen, johon Kangasjärven sinkkimalmikin kuuluu. 11 Karkeislampi 3312 12C Kangasjärven pohjoispuolella olevan Karkeislammen paljastumattoman alueen geologiaa ja heikkojen sähköisten johteiden aiheuttajia tutkittiin 4 POKA-reiällä, R 349, 358-360, (kuva 4). Marraskuussa 2000 kairattu reikä 349 lävisti hapanta ja intermediääristä vulkaniittia, jossa on diopsidikarsikerroksia. Lisäksi reiässä on kapeina kerroksina muskoviittigneissiä ja kordieriitti-serisiittisillimaniittigneissiä. Sähköinen anomalia aiheutuu happamassa vulkaniitissa olevista kapeista rikkikiisumagneettikiisuraidoista. Kivissä havaittiin myös muutamia arseenikiisuhippuja. Reiästä analysoitiin 23 kpl n. 1 m pituista näytettä. Analyyseissä on huomattavaa ainoastaan hieman anomaaliset kultapitoisuudet. Korkeimmat pitoisuudet ovat emäksisessä juonessa, sen alakontaktin tuntumassa syvyydellä 45.60-47.60 m. Metrin pituisten näytteiden kultapitoisuudet ovat 102 ppb ja 137 ppb. Helmikuussa 2001 kairattiin reikä 358. Alusta syvyydelle 36.90 m on hapanta vulkaniittia. Kivi on paikoin hyvin kvartsirikasta ja siinä on muutama kapea diopsidikarsiraita. Välillä 16.90-19.20 m on rikkikiisua heikkona pirotteena. Vulkaniitissa on pari kapeaa emäksistä juonta. Reiän loppu syvyydelle 104.30 m on kerroksellista, osin kerrallista hienorakeista kiilleliusketta, jonka peliittisissä kerroksissa on karkeaa sillimaniittia. Johteet aiheutuvat väleillä 39.50-42.10 m ja 92.30-96.00 m olevista grafiittiliuskekerroksista. Seuraava reikä, R 359, kairattiin myös helmikuussa 2001. Reikä lävistää syvyyteen 76.60 m samaa kiilleliusketta, jota on edellisen reiän loppuosa. Syvyydestä 76.60 m alkaen reiän loppuun syvyyteen 103.80 m kivi on voimakkaasti hiertynyttä sillimaniitti-muskoviittigneissiä, jonka loppuosassa on vähän kordieriittia. Johde aiheutuu välillä 79.00-86.00 m olevista magneettikiisu-rikkikiisuraidoista ja laikuista. Maaliskuussa 2001 kairattiin kohteen pohjoisin reikä R 360. Teknisten vaikeuksien vuoksi reikä jouduttiin lopettamaan syvyyteen 35.60 m. Kivi on osin kordieriittipitoista sillimaniitti-muskoviittigneissiä. Reikä ei tavoittanut sen etupuolella olevaa johdetta. Eteläisin reikä 349 alkaa Karkeisvuoren happamasta vulkaniitista, jonka jälkeen muut reiät lävistivät Vihannin Lampinsaari-assosiaation tyyppisiä kivilajeja. Karkeis 3312 12C Karkeislammen länsipuolelle kairattiin 3 POKA-reikää, R 350-352, alueen geologian ja sähköisten johteiden aiheuttajien selvittämiseksi (kuva 4). Reikä 350 kairattiin vuoden 1991 iskuporakonenäytteenotossa esiin tulleen heikon kulta-anomalian tutkimiseksi. Reikä lävisti hapanta ja intermediääristä vulkaniittia, joissa on kapeita diopsidikarsikerroksia. Rikkikiisua ja magneettikiisua on vain satunnaisesti. Reiästä analysoitiin 33 kpl n. 1 m pituista näytettä. Analyyseissä on hyvin heikkoa satunnaista kulta-anomaalisuutta, korkein kultapitoisuus on 26 ppb. Tulos selittää iskuporakonenäytteenoton heikot kulta-anomaliat. Reikä 351 lävisti pääasiassa intermediääristä tuffia, jossa on välillä 50.90-54.00 m magneetti- ja rikkikiisupitoinen grafiittituffikerros. Reikä päättyy emäksiseen tuffiin. Pohjoisin reikä 352 on kokonaan hienorakeisessa serisiittipitoisessa kvartsi-maasälpägneississä, jossa on sillimaniittipitoisia kerroksia ja sarvivälke-granaattipitoisia kerroksia. Sähköinen anomalia aiheutuu välillä 40.30-43.20 m olevasta magneettikiisupirotteesta ja kapeista magneettikiisuraidoista. Tämänkin kohteen eteläisin reikä 350 lävisti Karkeisvuoren hapanta vulkaniittia ja muut reiät lävistivät Vihannin Lampinsaari-assosiaation tyyppisiä kivilajeja.

12 Valkeinen 3312 12B Valkeinen sijaitsee n. 4 km Kangasjärven sinkkimalmin luoteispuolella (kuva 4). Alueella on runsaasti emäksisiä vulkaniitteja ja matalalentogeofysiikassa vulkaniittien reunoilla on hyvin heikkoja sähköisiä anomalioita. Alueen kaakkoispuolelta tunnetaan vanhastaan muutamia rikkikiisupitoisia lohkareita, joissa on vähän sinkkivälkettä ja lyijyhohdetta. Kesän 2000 tutkimuksissa löytyi lukuisia plagioklaasivaltaisia, osin rapautuneita lohkareita, joissa on runsaasti rikkikiisua. Alueen malmimahdollisuuksien selvittämiseksi tehtiin geofysikaalisia maastomittauksia ja talvella 2000-2001 kairattiin otollisimmat kohteet. Ensimmäinen reikä R353 on kokonaisuudessaan intermediäärisessä tuffissa. Kivi on keskirakeista ja raitaista. Alusta syvyyteen 20.70 m kivi on vaaleaa ja epidoottipitoista. Siinä on rikkikiisua kohtalaisesti pirotteena ja raitoina. Välillä 20.70-20.95 m on sinkkivälkemalmiutuma. Pohjana on hiertynyt, epidoottiutunut intermediäärinen tuffi, jossa on vähän rikkikiisua ja runsaasti vaalean ruskeaa sinkkivälkettä raitoina. Sinkkipitoisuus on 14.8 %. Edellisellä metrillä sinkkiä on 0.3 %. Malmiutuman jälkeen sinkkiä on vain 0.03 %, joka on tyypillinen pitoisuus reiän rikkikiisupitoiselle vulkaniitille. Sinkkimalmiutuman jälkeen on välillä 20.95-54.00 m vaaleaa rikkikiisupitoista ja epidoottiutunutta intermediääristä tuffia, jossa on kapeina välikerroksina hapanta vulkaniittia. Välillä 54.00-92.10 m on lähes kiisutonta intermediääristä tuffia, jonka loppupuolella tulee mukaan raitoja, joissa kivessä on neosomisuonia ja suuria granaatteja. Kohdassa 86.40-86.60 m on muutamia arseenikiisurakeita. Reiän loppuun syvyyteen 123.85 m on poimuttunutta, migmatiittiutunutta, granaattipitoista intermediääristä tuffia. Reiästä analysoitiin 20 kpl 1 m pituisia näytteitä. Sinkkimalmiutuman ulkopuolella ei ole merkittäviä metallipitoisuuksia. Sinkkipitoisuus vaihtelee välillä 100-500 ppm, lyijyä on n. 20 ppm, kuparia on 30-80 ppm, nikkeliä on alle 10 ppm, rikkiä on 1-3 % ja kultaa on 12-40 ppb. Sinkkimalmiutumassa on sinkkiä 14.8 %, rikkiä 8.9 %, kuparia 289 ppm, lyijyä 29 ppm, nikkeliä 5 ppm, molybdeniä 50 ppm, kultaa 75 ppb ja huomattavasti kadmiumia, 1340 ppm. Edellisen alle 140 m päästä kairattiin reikä 354. Koko reikä on intermediäärisessä tuffissa. Välillä 83.00-166.60 m on rikkikiisua kohtalaisesti pirotteena ja raitoina. Sinkkivälkettä ei havaittu lainkaan. Kiisuuntumassa on kordieriittipitoisia ja kordieriitti-sillimaniittipitoisia vyöhykkeitä runsaasti. Reiästä analysoitiin 59 kpl 1 m pituista näytettä Metallipitoisuudet ovat samaa luokkaa kuin reiässä 353 sinkkimalmiutuman ulkopuolella rikkikiisupitoisessa kivessä. Edellisestä reiästä 140 m etelään kairattiin reikä 355. Siinä on välillä 9.60-83.50 m intermediäärisessä tuffissa kohtalaisesti rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Tällä välillä on myös kordieriittipitoisia osia. Syvyydeltä 180.00 m reiän loppuun syvyydelle 243.00 m on emäksistä tuffia. Reikä 357 kairattiin edellisistä n. 700 m koilliseen Ruunasuolle. Reikä kairattiin emäksisten pyroklastisten vulkaniittipaljastumien länsipuolella olevaan heikkoon sähköiseen anomaliaan. Reikä alkaa emäksisellä laavalla, jota on syvyyteen 16.00 m. Tämän jälkeen on emäksistä lapillituffia syvyyteen 129.00 m. Välillä 129.00-145.40m on emäksisestä lapillituffista muuttunutta kordieriittigneissiä, jossa on kohtalaisesti rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Reiän loppu syvyyteen 149.40 m on emäksistä tuffia. Helmikuussa 2003 palattiin Valkeisen kohteelle ja kairattiin 4 POKA-reikää. Reiät 374-376 kairattiin 100 m reikien 353 ja 354 pohjoispuolelle samalle profiilille. Läntisin reikä 374 lävisti syvyyteen 85.00 m asti intermediääristä tuffia. Reiän loppu syvyyteen 101.00 m on kvartsidioriittia. Reiän alussa on heikkoa rikkikiisupirotetta 16 m syvyyteen. Kvartsidioriitin kontaktimetamorfisesta vaikutuksesta tuffi on syvyydestä 34.70 m lähtien granaattipitoista ja melko voimakkaasti suonittunutta. Edellisen taakse kairattiin reikä 375. Alusta syvyyteen 46.80 m on sillimaniitti-kordieriittigneissiä. Sen päämineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi, kalimaasälpä ja biotiitti. Sillimaniitin ja kordieriitin määrä vaihtelee. Kivessä on paikoin kohtalaisestikin rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Analyysien mukaan siinä ei ole mainittavia anomaalisia metallipitoisuuksia. Väli 46.80-61.00 on intermediääristä tuffia. Reiän loppuun syvyyteen 100.90 m on suonittunutta granaatti-kordieriittigneissiä, joka lienee muuttunutta intermediääristä tuffia.

13 Profiilin itäisimmässä reiässä 376 on alusta syvyyteen 93.50 m vuorotellen sillimaniitti-kordieriittigneissiä ja intermediääristä tuffia, jossa on kvartsi-maasälpämuuttuneita osia. Rikkikiisua on osin kohtalaisestikin pitotteena ja raitoina. Sinkkivälkettä havaittiin vain 1 mm kapeana raitana. Reikä päättyy syvyydellä 99.60 m intermediääriseen tuffiin. Reikä 377 kairattiin 20 m reiän 353 taakse. Sillä tutkittiin reiän 353 sinkkivälkepitoisuuksien jatkumista hieman syvemmällä. Reiän pituus on 70.80 m. Koko reikä on intermediäärisessä tuffissa, jossa on paikoin kohtalaisestikin rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Lisäksi välillä 13.90-18.90 on rikkikiisupitoista hapanta gneissiä, joka on rinnastettavissa kohteen sillimaniitti-kordieriittigneissiin. Välillä 41.00-44.40 m on samaa kiveä voimakkaasti hiertyneenä. Sijaintinsa perusteella tämä voitaisiin yhdistää yläpuolen reiän sinkkivälkepitoiseen osaan, vaikkakin sinkki puuttuu. Analyysien mukaan kiisuuntumassa on 2-4 % rikkiä, 200-400 ppm sinkkiä ja enimmillään 40 ppb kultaa. Tulos vastaa yläpuolen reiän 353 analyysituloksia. Valkeisella paikannettiin kairauksilla ja geofysikaalisilla mittauksilla noin 80 m paksu ja 400 m pitkä malmiutunut vyöhyke, jossa päämalmimineraalina on rikkikiisu. Lisäksi havaittiin vähän magneettikiisua, kuparikiisua ja sinkkivälkettä. Malmiutumassa on 2-5 % rikkiä, 100-200 ppm sinkkiä, 15-40 ppb kultaa ja paikoin 200-300 ppm kuparia. Paras sinkkipitoisuus on reiässä 353, jossa 0.25 cm matkalla on 14.8 % sinkkiä ja 9 % rikkiä. Valkeisen vulkaniitit sijaitsevat Vihannin Lampinsaari-assosiaation tyyppisten kivien yläpuolella, joten ne on rinnastettu Pyhäsalmen vulkaniittien päällä oleviin Vihannin alueen vulkaniitteihin. Malmiutumisen yhteydessä intermediäärinen tuffi on voimakkaasti muuttunutta. Muuttumismineraaleina ovat kvartsi, sillimaniitti, kalimaasälpä ja kordieriitti. Malmiutuma voidaankin tulkita hydrotermiseksi syrjäytysmalmiksi. Se voidaan myös rinnastaa synnyltään Vihannin Lampinsaaren, Kuuhkamon ja Vilmingon alueen malminmuodostukseen. Nämä on kuvattu Vihanti-Pyhäsalmi-hankkeen loppuraportissa. Isokangas 3312 12B Isokankaan kohde on n. 1 km Valkeisesta itään ja n. 2 km Karkeisen kohteen luoteispuolella (kuva 4), johon Suomen malmi Oy kairasi reiän R356. Reiällä tutkittiin saman vyöhykkeen geologiaa ja malmimahdollisuuksia kuin Karkeisenkin rei illä. Reikä alkaa diopsidikarrella, jota on syvyyteen 17.10 m. Välillä 17.10-30.20 m on intermediääristä tuffia. Välillä 30.20-63.10 m on grafiittituffia, jossa on rikkikiisua ja magneettikiisua pirotteena ja raitoina. Arseenikiisua on havaittu 2 m matkalla harvana pirotteena. Välillä 63.10-179.60 m on intermediääristä tuffia ja sen jälkeen syvyydelle 180.90 m on grafiittituffia. Väli 180.90-236.20 m on taas intermediääristä tuffia. Reiän loppuun syvyydelle 244.55 m on hienorakeista biotiittipitoista kvartsi-maasälpägneissiä. Reiällä lävistettiin tyypillinen Vihannin Lampinsaari-assosiaation kaltainen kivilajiseurue. Kangasjärvi 3312 12C Kangasjärven malmista 150 m länsiluoteeseen kairattiin reikä 388 (kuva 4). Sen tarkoituksena oli selvittää malmin länsipuolen geologiaa ja gravimetrisen anomalian aiheuttajaa. Reiän alusta syvyyteen 90.40 m on intermediääristä vulkaniittia, jossa on runsaasti granaatti-antofylliittipitoisia kerroksia. Tämän jälkeen reiän loppuun on hapanta vulkaniittia, joka on sillimaniitti- ja granaattipitoista. Siinä on paikoin hyvin heikkoa kuparikiisupirotetta. Reikä tavoitti Kangasjärven malmin sisältävän happaman vulkaniitin, mutta se jäi lävistämättä. Kangasjärven itärannalle kairatulla reiällä, R 389, pyrittiin selvittämään emäksisen vulkaniitin ja Karkesivuoren happaman vulkaniitin kontaktialuetta (kuva 4). Samalla reikä kohdistettiin sähköiseen ja magneettiseen anomaliaan. Reiän alusta syvyyteen 44.00 m on homogeenista rikkikiisupirotteista kvartsimaasälpäporfyyriä. Kivilaji on tulkittavissa lähinnä subvulkaaniseksi juoneksi. Seuraavaksi välillä 44.00 74.50 m on hapanta tuffia. Välillä 64.55 68.40 m on magneettikiisua piroteraitoina ja välin alussa breksiana kvartsijuonessa. Reiän loppuun syvyyteen 91.40 m on Karkeisvuoren tyyppistä hapanta

14 lapillituffia. Kaikkia kivilajeja leikkaavat lukuisat emäksiset juonet, jotka ovat suuntautuneet yhtä voimakkaasti kuin isäntäkivikin. Vehkalampi 3314 03C Karttalehden 3314 03 pohjoisin kohde sijaitsee Kolunjärven eteläpuolella Vehkalammella. Täällä tutkittiin verraten voimakkaan magneettisen ja sähköisen anomalian aiheuttajaa ja sen itäpuolella olevan heikon johteen syytä tammikuussa 2000. Samaan profiiliin kairattiin kolme reikää, R 520-522, yhteensä 212 m (kuva 5). Voimakkaan anomalian aiheuttajia ovat osin suonittuneessa kiillegneississä olevat muuttuneet ja hiertyneet vyöhykkeet. Näiden kivilaji on kordieriitti-biotiitti-sillimaniittigneissiä, jossa on paikoin runsaastikin magneettikiisua ja grafiittia raitoina ja pirotteena. Sinkkivälkettä on satunnaisesti muutamissa magneettikiisuraidoissa. Vehkalammen luoteispuolen kiillegneissipaljastumissa on yleisesti leveitäkin sillimaniitti- ja kordieriittipitoisia vyöhykkeitä, mutta niissä on hyvin vähän magneettikiisua ja/tai grafiittia. Itäpuolen heikko johde aiheutuu suonikkaassa kiillegneississä olevista kapeista grafiitti- ja magneettikiisupitoisista hierroista. Kiviä leikkaavat lukuisat pegmatiittijuonet Miilusuo 3314 03A Miilusuon kohde sijaitsee noin 4.5 km Vehkalammen lounaispuolella. Miilusuon alueen geologian selvittämiseksi kairattiin joulukuun 2000 ja tammikuun 2001 välisenä aikana 4 POKA-reikää samaan profiiliin, R 561-563, 546, ja yksi reikä, R 564, niiden kaakkoispuolelle, yhteensä 449 m (kuva 5). Läntisin reikä 562 lävisti porfyyristä graniittia syvyyteen 41.30 m. Tämän jälkeen on syvyyteen 43.60 m asti voimakas grafiittipitoinen ruhje. Reiän loppu syvyyteen 75.30 m on karkearakeista silmägneissiä, jonka alkuperäinen kivilaji on biotiittiutunutta intermediääristä vulkaniittia. Grafiittipitoinen ruhje selittää geofysikaalisilla kartoilla näkyvän voimakkaan, pitkän johteen. Edellisen taakse kairattu reikä 563 on kokonaan raitaisessa intermediäärisessä vulkaniitissa. Reiän pituus on 86.10 m. Reiän 563 taakse kairattiin reikä 561, jossa on alusta syvyydelle 40.10 m karsiraitaista hapanta vulkaniittia. Siinä 38.00 m alkaen kohtalaisesti rikki- ja magneettikiisua piroteraitoina ja kapea rikkikiisubreksia. Väli 40.10-92.20 m on granaattipitoista emäksistä ja intermediääristä vulkaniittia. Reiän loppuun syvyyteen 97.70 on plagioklaasiporfyriittiä. Reiästä analysoitiin 34 kpl 1 m pituista näytettä. Väli 37.00-39.00 m on fosforin suhteen anomaalinen. Kahden näytteen fosforipitoisuudet ovat 1450 ppm ja 3470 ppm. Profiilin viimeisessä reiässä 546 on biotiitti-sarvivälkegneissin keskellä välillä 47.30-100.10 m epidoottiutunutta ja osin epidoottilaikkuista hapanta vulkaniittia, jossa on runsaasti emäksisiä juonia. Miilusuon eteläreunalle kairattu reikä 564 lävisti koko matkalla migmatiittiutunutta kvartsimaasälpägneissiä. Rei illä lävistettiin Vihannin Lampinsaari-assosiaatioon kuuluvia kivilajeja.

16 Alakorpi 3314 02B ja 3314 03A Miilusuon eteläpuolella olevan Alakorven tutkimuksilla selvitettiin sen lounaispuolelta vuosien 1977-1980 tutkimuksissa tavatun Hirvikankaan sinkkimalmiutuman mahdollista jatkuvuutta koilliseen. Kairausten tarkoituksena oli myös selvittää laajemmin kohteen kivilajeja ja Korppisen-Kangasjärven alueen geologiaa. Marraskuussa 2000 Suomen malmi Oy kairasi samaan profiiliin 5 reikää, reiät 556-560, yhteensä 855 m (kuvat 5 ja 6 ). Reiässä 556 on runsaasti hienorakeista, osin suonittunutta ja hiertynyttä hapanta vulkaniittia, jossa on satunnaisesti vähän rikki- ja magneettikiisua pirotteena ja kapeina raitoina. Reiässä on alusta syvyyteen 31.00 ja välillä 125.70-152.00 m suonittunutta kordieriitti-muskoviittigneissiä. Välillä 63.30-80.35 m on raitaista emäksistä vulkaniittia. Reiän ja liuskeisuuden välinen leikkauskulma on lähes loppuun asti 60-70 astetta. Lopussa leikkauskulma on hyvin loiva. Edellisen etupuolella olevassa reiässä 557 on alusta syvyyteen 48.45 m intermediääristä vulkaniittia ja tämän jälkeen syvyyteen 59.10 m on hapanta vulkaniittia. Välillä 59.10-111.65 on muskoviittipitoista sillimaniittigneissiä. Reiän loppu syvyyteen 134.15 on intermediääristä vulkaniittia. Reiän ja liuskeisuuden välinen leikkauskulma vaihtelee välillä 5-70 astetta. Reiän 557 etupuolella oleva reikä 558 alkaa muskoviittigneissillä, jota on syvyyteen 33.00 m. Reiän loppu on osin migmatiittista ja graniittista hapanta gneissiä. Reiän ja liuskeisuuden välinen kulma on enimmäkseen hyvin loiva. Rei illä 559 ja 560 lävistettiin pääosin migmatiittiunutta hapanta gneissiä, joka on granaattipitoista. Reiän ja liuskeisuuden välinen kulma vaihtelee, mutta on enimmäkseen hyvin loiva. Reiässä 560 on kaksi voimakasta avointa ruhjetta. Reikien sydänkulmien voimakkaasta vaihtelusta päätellen kairausprofiili lävisti poimun harjan, joka on tulkittavissa myös sähköisiltä kartoilta. Paikalle on tulkittu etelälounaaseen aukeava synformi. Rei illä 556-558 lävistettiin mitä todennäköisimmin sama kivilajikerros, jossa Hirvikankaalla on heikko sinkkimalmiutuma.reiät lävistivät myös tämän länsipuolella olevan muuttuneen happaman vulkaniitin. Tämä on sama kivilajiseurue, johon kuuluu myös Alimmaisen Lahnasjärven sinkkimalmiutuma noin 1 km lounaaseen Hirvikankaalta. Rei illä lävistetyt osin migmatiittiset happamat gneissit poikkeavat asultaan alueen migmatiittisista kiillegneisseistä. Happamat gneissit onkin tulkittu happamiksi vulkaniiteiksi. Kaikissa rei issä happamissa gneisseissä on runsaasti hiertyneitä emäksisiä uraliittiporfyriittisiä juonia. Happamat gneissit voidaan siten rinnastaa Kangasjärven pohjoispuolella oleviin Karkeisvuoren happamiin vulkaniitteihin. Vattu 3314 02B Vatun alue oli malminetsinnän kohteena jo 1960-luvulla (kuvat 5 ja 6). Tällöin havaittiin hieman sinkkivälkettä deformoituneessa hapan vulkaniittipaljastumassa mittausalueen NE-osassa. Vastaavasta kivilajista oli tehty sinkkivälkehavainto ruopatun Kumpusjoen pohjasta keskeltä mittausaluetta. Kummassakin paikassa on vähäisen sinkkivälkkeen lisäksi vain muutamia rikkikiisurakeita.vuosien 1978-1980 malminetsintätöiden maastogeofysikaalisten mittausten yhteydessä Vatussa tehtiin korkeajakso slingram-mittaus 1 km 2 alueella. Esiin tulleita anomalioita yritettiin selvittää kevyellä iskuporakoneella Cobra-kalustolla. Lohkareikkoinen moreeni kuitenkin esti kallion pintaan pääsyn. Myöhemmin julkistetuissa matalalentogeofysiikan sähköisissä kartoissa on Vatun alueella useita heikkoja, pitkiäkin johteita, joihin myös sinkkivälkehavainnot liittyvät.

18 Tämän hankkeen toimesta korkeajakso-slingram-mittausaluetta laajennettiin ja anomalioiden aiheuttajia selvitettiin POKA-kairauksella tammi-huhtikuussa 2000. Kaikkiaan kairattiin 14 reikää yhteispituudeltaan 1062 m. Ensimmäiset 5 reikää kairattiin Vattuniityn-Kaivosniityn alueelle. Rei`illä 523-524 lävistettiin intermediäärisiä ja emäksisiä vulkaniitteja, joissa on yleisesti granaatteja. Sähköiset johteet aiheutuvat hiertyneessä intermediäärisessä vulkaniitissa olevista magneettikiisu- ja rikkikiisuraidoista ja heikosta pirotteesta. Sinkkivälkettä on vain muutamia rakeita. Reiät 525-527 lävistivät emäksistä vulkaniittia ja biotiitti- ja granaattipitoista hapanta ja intermediääristä vulkaniittia, joissa on satunnaisesti magneettikiisua ja rikkikiisua hienona pirotteena ja raitoina. Lisäksi rei issä on emäksisiä juonia. Seuraavat 3 reikää, R528-530, kairattiin Sulkavanjärven NE-rannan tuntumaan NW-SE-suuntaisen johteen tutkimiseksi. Reiät lävistivät voimakkaasti deformoituneita happamia, intermediäärisiä ja emäksisiä vulkaniitteja. Sähköinen johde aiheutuu happamassa ja intremediäärisessä vulkaniitissa olevista 10-20 cm leveistä lähes kompakteista breksioivista magneettikiisujuonista. Johteen molemmin puolin on graniittiutuneessa happamassa vulkaniitissa heikko rikkikiisupirote. Luoteisimmassa reiässä R530 on ennen intermediääristä vulkaniittia happamassa vulkaniitissa 1.5 m matkalla kohtalaisesti rikkikiisua ja magneettikiisua, sekä vähän sinkkivälkettä. Analyysien mukaan malmiutumassa on 1 m matkalla 11 % rikkiä, 0.27 % sinkkiä, 0.03 % kuparia, 0.06 % nikkeliä ja 50 ppb kultaa. Reiästä 528 analysoitiin 16 kpl 1 m mittaista näytettä. Merkillepantavaa on, että tässäkin reiässä kultaa on yhtä näytettä lukuunottamatta yli määritysrajan 10 ppb. Korkein kultapitoisuus on 27 ppb. Myös telluuripitoisuudet ovat heikosti anomaalisia, korkeimman pitoisuuden ollessa 260 ppb. Tämä heikosti malmiutunut vyöhyke on tulkittu samaksi kerrokseksi, johon myös Kangasjärven sinkkimalmi kuuluu. Reiät 531 ja 532 kairattiin Pienelle Kaivosniitylle. Läntisempi reikä R531 kairattiin sähköisen anomalian selvittämiseksi. Reikä alkaa granodioriitista, jonka jälkeen on välillä 25.70-31.60 m hapanta vulkaniittia ja siinä heikko rikkikiisupirote. Muutamia sinkkivälkerakeita havaittiin 25 cm matkalla välillä 27.20-27.45 m. Tämän jälkeen vuorottelevat emäksinen, hapan ja intermediäärinen vulkaniitti. Reikä päätty emäksiseen vulkaniittiin. Reikä 532 kairattiin edellisen taakse geofysikaalisten tulkintojen varmentamiseksi. Alusta syvyydelle 47.50 m on voimakkaasti suuntautunutta granodioriittia. Tämän jälkeen syvyydelle 53.80 m on intermediääristä vulkaniittia, jossa välillä 50.70-51.20 m on runsaasti magneettikiisua ja rikkikiisua verkkomaisena pirotteena ja siinä vähän sinkkivälkettä. Seuraavaksi syvyydelle 83.30 m saakka on emäksistä vulkaniittia ja siinä granodioriittijuoni. Reiän loppu syvyydelle 99.30 m on hapanta vulkaniittia, jossa on paikoin kohtalaisesti magneettikiisupirotetta. Kairauksen ja geofysiikan perusteella granodioriitin pohjan kontaktin kaade on hyvin loiva, vain n. 15 astetta itään. Granodioriitin länsipuolella kaade jyrkkenee ollen n. 45 astetta itään. Vatun geofysikaalisen maastomittausalueen kaakkoisnurkan heikkoa johdetta tutkittiin rei illä 537 ja 538. Reiät kairattiin samaan profiiliin. Reiät lävistivät voimakkaasti suuntautunutta granodioriittia, jossa on heikkoa rikkikiisupirotetta. Reiästä 538 analysoitiin väli 39.10 m - 46.10 m 1 m pitkinä näytteinä. Analyysit tehtiin lähinnä kultapitoisuuksien tarkistamiseksi, kultaa ei ole. Vatun geofysikaalisen maastomittausalueen ulkopuolella Sulkavanjärven keskellä olevan matalalentogeofysiikassa näkyvä sähköisen ja magneettisen anomalian aiheuttajia pyrittiin selvittämään kairaamalla. Ensimmäisestä yrityksestä, pisteessä x=7026.360 y=3461.980, piti luopua maaputkien loputtua syvyydelle 29.5 m. Kahdella muulla reiällä, R 533 ja 534, tavattiin erittäin rikkonainen ja voimakkaasti rapautunut migmatiittinen kiillegneissi. Molemmat reiät lopetettiin lyhyeen teknisten vaikeuksien vuoksi.

19 Hevossuo 3314 02B Toukokuussa 2000 kairattiin reikä 539 Mäenpään talon itäpuolelle heikkoon sähköiseen johteeseen (kuva 6). Reiän alusta syvyydelle 72.70 m on emäksistä vulkaniittia, joka on voimakkaasti deformoitunut ja epidoottiutunut. Tämän jälkeen syvyydelle 81.40 m on granaattigneissiä, jonka päämineraalit ovat plagioklaasi, kvartsi, sarvivälke ja granaatti. Kivi lienee muuttunut emäksinen vulkaniitti. Sen kontaktit ovat myloniittisia. Kivessä on heikko magneettikiisu-rikkikiisupirote. Sika-aho 3314 02 B Mäenpään talon kaakkoispuolelle kairattiin toukokuussa 2000 reiät 540 ja 541 (kuva 6). Heikkoon sähköiseen anomaliaan kairattu reikä 540 lävisti voimakkaasti deformoitunutta, osin myloniittista emäksistä vulkaniittia. Reikä 541 kairattiin hieman sinkkivälkettä sisältävän hapan vulkaniittipaljastuman alle 40 m päästä idästä. Reiän alussa on intermediäärisessä vulkaniitissa heikkoa rikkikiisupirotetta ja satunnaisia sinkkivälkerakeita syvyyksillä 8.00-8.10 m ja 17.60 m. Kivi on paikoin muuttunut granaattiantofylliittigneissiksi. Reikä päättyy syvyydellä 89.30 m emäksiseen vulkaniittiin. Aivan paljastuman tyyppistä kiveä ei tavattu, eikä sinkkivälkettä paljastumaan nähden oletetulla syvyydellä. Toisaalta alueen voimakkaasti deformoituneissa kivilajeissa mineraalikoostumukset vaihtelevat ja paikoin on havaittu hyvinkin loivia kaateita itään. Korppinen 3314 02D Korppinen-järven pohjoisrannan heikon pohjois-eteläsuuntaisen sähköisen anomalian tutkimiseksi kairattiin huhtikuussa 2000 reikä 535 (kuva 5). Johde aiheutuu erittäin voimakkaasti suuntautuneessa migmatiittisessa granodioriitissa olevasta kapeasta rikkikiisu- ja grafiittipitoisesta hiertovyöhykkeestä. Sikakorpi 3314 02A Lappajärven eteläpuolelle kairattiin touko-kesäkuussa 2000 samalle profiilille reiät 536 ja 547 (kuva 2). Läntisemmällä reiällä 536 tutkittiin laajan magneettisen anomalian aiheuttajaa. Reikä alkaa hienorakeisella emäksisellä vulkaniitilla, jota on syvyydelle 36.50 m. Syvyydelle 80.90 m saakka on antofylliittigneissiä, jossa on kapea kordieriitti-antofylliittikivikerros. Antofylliittigneissin päämineraalit ovat plagioklaasi, kvartsi, antofylliitti ja biotiitti. Paikoin kivestä 80 % on plagioklaasia. Seuraavaksi reiässä on syvyydelle 85.10 m saakka samaa emäksistä vulkaniittia kuin reiän alussakin. Reikä päättyy syvyydellä 90.30 m pegmatiittiin. Itäisempi reikä 547 kairattiin heikkoon sähköiseen ja magneettiseen anomaliaan. Reiän pituus on 102.40 m. Reikä alkaa kordieriitti-sillimaniittigneissillä, jota jatkuu syvyydelle 37.80 m saakka. Tästä syvyydelle 72.10 m on kordieriitti-biotiittigneissiä ja edelleen syvyydelle 95.90 m on antofylliitti-kordieriittigneissiä. Reikä päättyy biotiittigneissiin. Rikkikiisua ja magneettikiisua on heikkona pirotteena ja kapeina raitoina, sekä satunnaisina breksioina. Magnetiittia on yleisesti. Tulli 3314 02A Lötkänmäen risteyksestä 1.5 km Keiteleelle päin mitattiin maantien poikki itä-länsisuunnassa 1.5 km pitkä magneettinen ja slingram-profiilipari (kuva 2). Profiililla on useita rinnakkaisia sähköisiä ja magneettisia anomalioita. Vyöhykkeen geologian ja malmimahdollisuuksien selvittämiseksi kairattiin kesäkuussa 2000 neljän reiän profiili vyöhykkeen poikki, yhteensä 329 m.

20 Profiilin länsireunan sähköiseen anomaliaan kairattiin reikä 542. Koko 77.30 m pitkä reikä on hienokeskirakeista maasälpäporfyroblastista voimakkaasti suuntautunutta, osin myloniittista kvartsimaasälpägneissiä. Kiveä leikkaavat kapeat emäksiset juonet. Välillä 21.40-25.60 m on magneettikiisua hienorakeisena pirotteena ja kapeina raitoina. Edellisestä 100 m itään olevaan sähköiseen anomaliaan kairattiin reikä 543. Reikä lävisti voimakkaasti deformoitunutta ja rikkonaista kvartsi-maasälpägneissiä, grafiittituffia ja diopsiidikartta. Grafiittituffissa on vähän kapeita magneettikiisu-rikkikiisuraitoja. Seuraava reikä, R544, kairattiin 300 m itään magneettisen minimin alueelle. Reiän alkuosassa on kvartsimaasälpägneissiä, biotiittigneissiä ja diopsiidikartta. Loppuosassa on vain hienorakeista biotiittigneissiä. Koko reiän matkalla on erittäin runsaasti pegmatiittijuonia ja emäksisiä juonia ja reiän alkuosassa lisäksi tonaliittijuonia. Profiilin itäisimpään sähköiseen anomaliaan kairattiin reikä 545. Reikä lävisti hienorakeista biotiittigneissiä, sarvivälkegneissiä ja diopsiidi-tremoliittikartta. Johde aiheutuu biotiittigneississä olevasta, paikoin kohtalaisesta magneettikiisupirotteesta, jossa havaittin pari arseenikiisuraetta. Reiästä analysoitiin 44 kpl 1 m pitkää näytettä. Merkittäviä metallipitoisuuksia ei ole, mainittava on kuitenkin lähes koko reiässä oleva anomaalinen kultapitoisuus 10-40 ppb. Reiät lävistivät ilmeisesti poimutuksen vuoksi kertautuneen Vihannin Lampinsaari-assosiaation tyyppisiä kivilajeja. Aikaisemmissa malminetsintätöissä alueelta on löydetty useita karsilohkareita, joissa on anomaalisen korkea U- ja P-pitoisuus. Alanko 3314 02A Alangon alue sijaitsee noin 11 km Keiteleen kirkonkylän pohjoispuolella, Tossavanlahden pohjoispään itäpuolella (kuva 2). Geofysikaalisten karttojen mukaan Tullin kairauskohteen Vihannin Lampinsaariassosiaation kivilajit jatkuvat Alangon alueelle. Täällä ne muodostavat itäänpäin painuvan antikliinin. Kairauksin tutkittiin alueen kivilajeja. POKA-kalustolla kairattiin 4 reikää, R 595-598, yhteensä 271.70 m. Reiät lävistivät intermediääristä tuffia, grafiittituffia, diopsidikartta, tremoliittikartta ja karbonaattikiveä. Reiässä 597 on intermediäärisen tuffin kapeassa magneettikiisubreksiassa heikkoa radioaktiivista säteilyä. Rei illä paikannettiin siten tyypillinen Vihannin Lampinsaari-assosiaatio. Kaplaskangas 3314 01C ja 3314 04A Kaplaskankaan alue sijaitsee noin 4 km Keiteleen keskustan koillispuolella. Geofysikaalisten mittaustulosten perusteella kairattiin POKA-kalustolla kolmeen eri kohteeseen yhteensä 5 reikää, R 590-594, yhteispituudeltaan 494.40 m (kuva 2). Läntisimmässä Kitkula-nimisessä kohteessa lävistettiin suonikkaan kiillegneissin keskellä noin 90 m paksu tremoliitti-diopsidikarsi-grafiittituffikerros. Sen koillisreunassa on 4 m paksu kordieriittimuuttunut hapan vulkaniittikerros. Tässä Vihannin Lampinsaari-assosiaatioon rinnastettavassa kerrostumassa on osin kohtalaisestikin magneettikiisua breksiana. Lounaisessa reiässä on karsien keskellä syvyysvälillä 48.00-50.10 m karkearakeista palloperidotiittia. Amfiboliitiksi muuttuneessa pyrokseenimassassa on serpentiiniksi muuttuneita oliviinipalloja. Kitkulasta noin 1 km itään kairattiin Viitasuolle 2 reikää. Rei illä lävistettiin suonikkaan kiillegneissin keskellä poimuttunut Vihannin Lampinsaari-assosiaatioon rinnastettava tremoliittidiopsidikarsikerrostuma. Kapeassa magneettikiisujuonessa havaittiin myös vähän sinkkivälkettä. Edelleen 500 m itään kairattiin Koira-nimiseen kohteeseen yksi reikä. Suonikkaan kiillegneissin ja voimakkaasti suuntautuneen kvartsidioriitin välissä on noin 20 m paksu Vihannin Lampinsaariassosiaatioon rinnastettava hapan vulkaniitti-grafiittituffikerrostuma. Kairauksin paikannettiin pitkä poimuttunut ja katkeillut Vihannin Lampinsaaren tyyppinen karsigrafiittituffikerrostuma suonittuneen kiillegneissin keskellä. Viitteitä malmista ei havaittu.

21 Vanna 3313 03D Keiteleen keskustasta 2.5 km itään Hemmingin kylän alueelle kairattiin kesällä 2003 Vanna-nimiseen kohteeseen 5 POKA-reikää, R 384-388, yhteensä 487 m (kuva 2). Rei illä selvitettiin geofysikaalisin profiilimittauksin paikannettujen sähköisten ja magneettisten anomalioiden aiheuttajia. Lounaisin reikä 384 alkaa osin hiertyneellä amfiboliitilla ja päättyy kvartsidioriittiin. Seuraava reikä, R385, lävistää karkeaa hornblendiittia ja raitaista amfiboliittia, joka on tulkittu tuffiksi. Reikä 386 alkaa hornblendiitilla, jonka jälkeen on kvartsidioriittia. Reikä päättyy suonikkaaseen kiillegneissiin. Profiilin koillisin reikä 387 alkaa intermediäärisellä lapillituffilla, jota seuraa suonigneissimäinen intermediäärinen vulkaniitti, jonka loppuosassa on grafiittia. Reikä päättyy diopsidikarteen. Sähköinen ja magneettinen anomalia selittyvät magneettikiisupirotteella ja raidoilla. Edellisen profiilin luoteispuolelle kairattu reikä 388 alkaa suonikkaalla kiillegneissillä, jonka jälkeen reiän loppu on intermediääristä tuffia. Geofysikaalisissa mittauksissa näkyvän johteen aiheuttajaa ei reiällä tavattu. Marjosaari ja Salmensaari 3313 03D Keiteleen kirkonkylän edustalla Marjosaaren pohjoispään lounaispuolella olevien NW-SE-suuntaisten rinnakkaisten johteiden aiheuttajia selvitettiin helmi-maaliskuussa 2000 rei illä R 380 ja 381 (kuva 2). Reikä 380 alkaa lähes myloniittisella kvartsidioriitilla, jota on syvyydelle 25.80 m. Reiän loppuosa syvyydelle 96.80 m on kiillegneissiä. Kiillegneississä vuorottelevat psammiittiset ja peliittiset kerrokset. Kivi on voimakkaasti suuntautunutta ja hiertynyttä. Voimakkaasti deformoituneissa osissa kiillegneississä on kokonaan serisiitiksi muuttunutta kordieriittia. Kiven päämineraalit ovat plagioklaasi, kvartsi, kordieriitti, kloriitti ja kalimaasälpä. Hyvä sähköinen johde aiheutuu kiillegneississä olevista voimakkaasti deformoituneista grafiittipitoisista osista, joissa on raitoina kohtalaisesti magneettikiisua ja vähän rikkikiisua, tätä kivilajia on nimitetty grafiittigneissiksi. Magneettisuus aiheutuu magnetiitista. Kiillegneississä on lukuisia kapeita emäksisiä juonia ja pegmatiittijuonia. Koillispuolen hyvään sähköiseen anomaliaan kairattu 97 m pitkä reikä 381 on kokonaisuudessaan voimakkaassa hierto- ja siirrosvyöhykkeessä. Kaikki kivilajit ovat lähes myloniitteja. Reikä alkaa kvartsidioriitilla, jota on syvyydelle 14.90 m. Tämän jälkeen vuorottelevat kiillegneissi, grafiittigneissi ja emäksiset juonet. Grafiittigneississä on hieman magneettikiisua ja rikkikiisua pirotteena ja raitoina. Erityisesti grafiittigneississä on runsaasti hiertopoimuja ja siirroksia. Lähinnä kultapitoisuuden tarkistamiseksi analysoitiin 20 kpl 10 cm pitkää näytettä. Kultaa on alle määritysrajan 10 ppb, eikä muitakaan merkittäviä metallipitoisuuksia ole. Salmensaaren pohjoispään lounaisrannalle kairattiin maaliskuussa 2000 reikä 382 kohtalaisen sähköisen anomalian tutkimiseksi. Koko 102 m pitkä reikä on hierto- ja siirrosvyöhykkeessä. Reiän kivilajit, kiillegneissi, grafiittigneissi ja emäksiset juonet ovat voimakkaasti hiertyneitä. Salmensaaren eteläpään lounaispuolelle kairattu reikä 383 alkaa granaattipitoisella kiillegneissillä, jota on syvyydelle 33.30 m. Reiän loppuosan kivilaji on vain vähän biotiittia sisältävää kiillegneissiä, jossa on biotiittirikkaampia kerroksia. Hiertyneissä raidoissa on piniittiytynyttä kordieriittia. Geofysikaalisissa mittauksissa havaitut sähköiset anomaliat aiheutuvat lukuisista n. 20 cm pitkistä lähes kompakteista breksioivista magneettikiisujuonista, joissa on vähän rikkikiisua ja muutama hippu sinkkivälkettä. Juonien alueella kivi on voimakkaasti hiertynyttä ja siinä on grafiittipitoisia raitoja.

. 22 AINEISTON TALLENTAMINEN Raportti, kairasydänraportit ja tutkimuksiin liittyvä kartta-aineisto on talletettu GTK:n tutkimusarkistoon Espoon Otaniemessä. Kairasydämet on arkistoitu GTK:n valtakunnalliseen kairasydänarkistoon Lopelle. GTK:n Väli-Suomen yksikössä Kuopiossa säilytetään kiillotetut ohuthieet ja raportin kaksoiskappale. Kairareiät ja niihin liittyvät analyysitulokset on talletettu GTK:n kallioperätietokantaan (KALPEA). Jarmo Nikander

23 LIITTYY KAIRAUSRAPORTIT M52.5/3312/00/R330-332, R349, R350, R355 M52.5/3312/01/R351-354, 356-360 M52.5/3312/03/R374-377, 388, 389 M52.5/3313/00/R380-383 M52.5/3313/03/R384-388 M52.5/3314/00/R520-547, R556-563 M52.5/3314/01/R564 M52.5/3314/03/R590-598 GEOFYSIKAALISET MAASTOMITTAUKSET Gravimetrinen kartta: Q21.1/3312 12/2003/1 1:10000 Magneettiset kartat: Q22.23/3312 12/2003/1 1:10000 Q22.23/3313 03/2003/1 1:20000 Q22.23/3314 01, 04/2003/1 1:10000 Q22.23/3314 02/2003/1 1:20000 Q22.23/3314 02/2003/2 1:4000 Q22.23/3314 03/2003/1 1:20000 Q22.23/3314 03/2003/2 1:10000 Sähkömagneettiset kartat: Q24.11/3312 12/2003/1 1:10000 Q24.11/3313 03/2003/1 1:20000 Q24.11/3314 01, 04/2003/1 1:10000 Q24.11/3314 02/2003/1 1:20000 Q24.11/3314 02/2003/2 1:4000 Q24.11/3314 03/2003/1 1:20000 Q24.11/3314 03/2003/2 1:10000

24 KAIRAUSANALYYSIT Karttalehti Reikä Analyysitilausnumero 3312 331 76343 332 76348 349 76344 350 76345 353 76346 354 76347 375 77453 377 77454 3313 381 35817 3314 528 35818 530 76336 538 76340 545 76341 561 76349 KIILLOTETUT OHUTHIEET Karttalehti 3312 Ku29777-779, Ku29828, Ku29829, Ku29841-843, Ku29870-872, Ku29883, Ku30140, Ku30141, Ku30170, Ku30171. Karttalehti 3313 Ku29117 Karttalehti 3314 Ku29149, Ku29221-224, Ku29433-441, Ku29520-523, Ku29832-834, Ku29869.