GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/3812/-83/1/10 Koskee 3812 08 Inari Kari A. Kinnunen Kai Hytönen 21.11.1983 MORGAMOJAN MAGNEETTIKIISULOHKARE
1 Professori Herman Stigzeliukselta saatiin syksyllä 1983 tutkittavaksi lohkarenäyte, joka oli tavattu Lapista Morgamojan kullanhuuhdonta-alueelta Jomppastenojan suulta keskeltä vanhaa purouomaa (KL 3812 08C, X 7621, Y 449). Näytteen malmimineraalikoostumus on malmimikroskooppisesti määritettynä seuraava: magneettikiisu (päämalmimineraali) grafiitti sinkkivälke (paikoin muutamia rakeita) magnetiitti ilmeniitti pyriitti kuparikiisu (vain joitakin pieniä rakeita) Lisäksi yhdestä plagioklaasirakeesta löytyi kloriittisen muuttumiskehäpallon ympäröimänä opaakkirae, joka mikroskooppisesti on tunnistettavissa uraniniitiksi. Malmimineraalien määrä koko kivestä on noin 25 tilavuusprosenttia. Kivessä esiintyy kerroksittain epätavallisen runsaasti (5 til.%) suurehkoja omamuotoisia apatiittirakeita. Näytteestä valmistettu ns. king-size pintahie tarkastettiin mikroskooppisen kullan suhteen useaan kertaan uudelleen kiillotetuista pintatasoista voimakkaalla suurennuksella mutta negatiivisin tuloksin. Näytteen transparentit mineraalit ovat kvartsi, plagioklaasi, biotiitti, kalimaasälpä, muskoviitti, apatiitti, titaniitti, kloriitti ja zirkoni. Malmitekstuuriltaan näyte on metamorfinen ja magneettikiisu täyttää pyörylämäisten silikaattifragmenttien välitiloja ikään kuin breksiatäytteenä. Kivilajiltaan nämä silikaattifragmentit ovat kvartsi-maasälpägneissiä. Kvartsista löytyy sekundaareja ja apatiitista primaareja fluidisulkeumia, jotka optisten havaintojen mukaan koostuvat pelkästään kaasusta. Tarkempi määritys ei kuitenkaan ole mahdollinen, koska sulkeumat ovat läpimitaltaan ainoastaan muutamia mikrometrejä, ja koska tähän määritystyöhön tarvittavat analyyttiset laitteistot puuttuvat Suomesta. Malmipetrologisesti mielenkiintoisena piirteenä näytteessä havaitsee myöhempää kalimaasälpäytymistä, joka on huomattavan selvä sulfidialueita vasten sijaitsevissa rakeissa. Tämä muuttumistapa liittyy ilmeisesti edellä kuvattuun fluidityyppiin ja sulfidirikastuman metamorfiseen syntyhistoriaan.
2 Morgamojan seuduilta on 1950-luvun kullanetsintöjen yhteydessä tavattu kalliosta magneettikiisujuonia, joista löytyy mainintoja GTL:n vuosikertomuksista. Lohkareen alkuperä voidaan näiltä osin pitää selvitettynä. Geneettisesti lohkareen malmimineralisaatio voi ilmentää lievästi fosforiittista uraanipitoista sulfidi- ja/tai sulfaattisedimenttiä perimmäisenä saostumana. Granulitisaation jälkeen tämä malmikerros on uudelleenmetamorfoitunut Karelidisessa epookissa ja tähän viimeiseen vaiheeseen ilmeisimmin liittyvät myös mainitut kalimaasälpäytyminen, breksioituminen ja sulfidimatriksin lopullinen paikoilleenasettuminen. Näytteestä valmistetut pinta- ja ohuthieet on talletettu geologisen tutkimuslaitoksen malmiosaston Espoon päätoimiston malmihiearkistoon.
3 LIITE Mikroskooppivalokuva tasopolaroidussa pintavalossa Morgamojan magneettikiisulohkareen tyypillisestä rakenteesta. Vaalea malmimineraaliryhmä koostuu magneettikiisusta, joka mikrorakoja myöten on osittain muuttunut ns. vesikiisuksi. Vaaleanharmaat sälöt ovat grafiittia. Tummanharmaat mineraalit koostuvat kvartsista, plagioklaasista ja kalimaasälvästä.
1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M/19/3812/-83/1/10 Koskee 3812 08 Inari Herman Stigzelius 25.11.1983 Lisäys Kari A. Kinnusen ja Kai Hytösen raporttiin "Morgamojan magneettikiisulohkare". Johdanto Kävin yhdessä FK Ilkka Härkösen kanssa Morgamojalla 3.8.1983 tarkoituksella ottaa näyte magneettikiisuesiintymän paljastumasta, jossa eräitä vuosia aikaisemmin, todennäköisesti 1974, olin pannut merkille eräitä "pallomaisia" piirteitä. Kinnusen ja Hytösen kuvaama näyte on otettu paikallisesta kalliosta irrotetusta "lohkareesta". Tutkittu näyte edustaa paikallista malmipuhkeamaa (Kuva 1). Valitan että olen antanut k.o. tekijöille väärän käsityksen, että kyseessä olisi lohkare. Näytteestä ei onnistuttu saamaan hyvää valokuvaa. Oheinen kuva 2 ei anna täyttä kuvaa kivessä nähdyistä osittain pallomaisista breksiakappaleista. Kinnusen ja Hytösen kuvaus on erittäin ansiokas. Annoin näytteeni tutkittavaksi, koska en aikaisemmin ole saanut käsiini pätevää kalliograafista ja petrografista kuvausta k.o. Lapin kulta-alueilla useista kohdista löydetystä malmityypistä. Se on yleensä kuvattu vain kenttähavaintojen perusteella. Siitä tehdyistä lukuisista analyyseistä ei ole tiettävästi koskaan löydetty kultaa eikä merkittävässä määrin muitakaan mielenkiintoisia metalleja (Stigzelius 195.., GTL:n vuosikertomukset 1952,1953,1954 ja 1959). On merkillepantavaa, että k.o. helposti tunnistettava malmityyppi yleensä on havaittu "juonimuodostumana " (Stigzelius 1951, GTL 1952, 1953, 1994 ja 1959 ). Kinnusen ja Hytösen tutkimus osoittaa, että k.o. malmityyppi on sedimentogeeninen. Tällä havainnolla on laajaakin merkitystä. Muun muassa Taimenjoen magneettikiisuesiintymä on ulkonäön perusteella hyvin samanlainen ja on luettava samaan tyyppiin (Mikkola 1941). Todennäköinen sedimentogeeninen alkuperä tuntuu myös sulkevan pois mahdollisuuden, että Lapin kalliokulta olisi syngeneettinen k.o. rikkipitoisen liejusedimentin kanssa, kuten joskus on ehdotettu (Stigzelius 1951). Kinnusen ja Hytösen raportti antaa arvokkaan lisän Lapin kultatutkimuksiin.
- 2 - Kuva 1. Magneettikiisuesiintyman pa1jastuma Muorgamojassa Jomppastenojan suun kohda11a.
- 3 - Kuva 2. Hi o t t u nayt e Morgamojan magn eett ikii suesiintymasta.
4 KIRJALLISUUSVIITTEITÄ: GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS, Vuosikertomukset 1952, 1953, 1954 ja 1959. MIKKOLA, E. Suomen Geologinen yleiskartta Lehdet B1 - C1 - D1. Muonio - Sodankylä - Tuntsajoki. Kivilajikartan selitys 1941. STIGZELIUS, H. Några synpunkter på guldfyndigheterna vid Lemmenjoki. Vuoriteollisuus - Bergshanteringen No. 2, 1951.