EUROOPAN KOMISSIO UNIONIN ULKOASIOIDEN JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN KORKEA EDUSTAJA Strasbourg 6.10.2015 JOIN(2015) 33 final YHTEINEN KUULEMISASIAKIRJA Kohti uutta kumppanuutta Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välillä vuoden 2020 jälkeen FI FI
I Johdanto: Arvostettu kumppanuus Tällä asiakirjalla halutaan käynnistää laaja julkinen kuuleminen keskeisistä kysymyksistä, jotka koskevat Euroopan unionin (EU) sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) valtioiden ryhmän 1 kumppanuutta ja suhteita vuoden 2020 jälkeen. Tässä yhteydessä on tärkeää tarkastella nykyistä kumppanuussopimusta ja sitä, missä määrin sen sisältö sopii myös tulevaisuuteen ja tarjoaa perustan yhteisten etujen edistämiselle. On tarkasteltava perusteellisesti kumppanuuden perusoletuksia, laajuutta, välineitä ja toimintatapoja. Tarkastelun tuloksilla on merkittävä osa analyysissä, jossa arvioidaan nykyistä sopimusta ja tehdään ehdotuksia tulevien suhteiden linjaamiseksi. EU:lla ja AKT-valtioiden ryhmällä on pitkäaikaiset suhteet, jotka ulottuvat kauemmas kuin vuonna 1975 tehtyyn ensimmäiseen Lomén yleissopimukseen. Lomén sopimusta edelsivät Yaoundén yleissopimukset, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1963 silloisen Euroopan talousyhteisön ja eräiden sen jäsenvaltioiden entisten siirtomaiden välillä. Toisiaan seuranneet kumppanuussopimukset ovat muokanneet suhteita tähän päivään saakka. Nykyinen AKT EY-kumppanuussopimus allekirjoitettiin Cotonoussa, Beninissä, 23. kesäkuuta 2000. Tämän vuoksi sitä kutsutaan Cotonoun sopimukseksi. Sopimuksen määräysten mukaisesti sitä tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010. Sopimus tehtiin 20 vuodeksi, ja sen voimassaolo päättyy 29. helmikuuta 2020. Kumppanuus on kattava: siihen kuuluu poliittinen ulottuvuus, taloudellista ja kaupallista yhteistyötä sekä kehitysrahoitusyhteistyötä. Toimia rahoitetaan pääasiassa Euroopan kehitysrahastosta (EKR), joka on EU:n talousarvion ulkopuolinen monivuotinen rahasto, jota EU:n jäsenvaltiot rahoittavat suoraan. Rahoitusta täydennetään joiltakin osin ulkoisten toimien rahoitusvälineistä EU:n talousarviosta. Cotonoun sopimus on oikeudellisesti sitova sopimus. Sillä on perustettu yhteisiä toimielimiä, ja se muodostaa puitteet EU:n vuoropuhelulle jokaisen AKT-maan kanssa. AKT-valtioiden ryhmän kanssa tehdyt sopimukset ovatkin olleet jo monta vuotta keskeinen osa EU:n ulkosuhteita. Nopeasti muuttuvat olosuhteet Tämä AKT EU-suhteiden tarkastelu tapahtuu nopeasti muuttuvassa ja entistä moninapaisemmassa maailmassa. 1990-luvun alussa alkanutta maailman muutosta hallitsevat voimat muuttavat maailmaa yhä voimakkaammin ja nopeammin. Maapallon väestö ja globaalit yhteydet kasvavat, keskinäinen riippuvuus lisääntyy, maailma muuttuu monimutkaisemmaksi ja esiin nousee uusia turvallisuushaasteita. Maailmankauppa on kasvanut ja monipuolistunut valtavasti. Aasian taloudellisen ja poliittisen merkityksen kasvu näyttää jatkuvan samalla kun Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta nousee muita taloudellisesti menestyviä maita. Kahden viime vuosikymmenen aikana EU ja AKT-valtioiden ryhmä ovat kumpikin muuttuneet, ja niiden suhteissa on tapahtunut merkittävää kehitystä. AKT-valtioiden ryhmän jäsenmäärä on kasvanut 79:ään ja EU:n 28:aan. Niiden yhteismäärä muodostaa valtioiden 1 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmä on perustettu vuonna 1975 Georgetownin sopimuksella. 2
enemmistön YK:ssa, ja niiden yhteenlaskettu asukasluku on noin 1,5 miljardia. Niiden suhteet ovat jo kauan sitten edenneet kehitysyhteistyötä ja kauppaa pitemmälle. Kumppanuutta AKTryhmän muodostavien kolmen alueen kanssa on lujitettu Cotonoun sopimuksen ulkopuolella, vaikkakin yhteisvaikutuksessa sen kanssa. Tämä näkyy Afrikan ja EU:n strategisessa kumppanuudessa 2, EU:n ja Karibian yhteisessä kumppanuusstrategiassa 3 sekä vahvistettua kumppanuutta Tyynenmeren saarien kanssa koskevassa strategiassa 4. Yhteistyötä alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen kanssa on myös lisätty etenkin talousasioissa sekä rauhan ja turvallisuuden alalla. On tehty talouskumppanuussopimuksia, joissa määritellään uudenlaiset puitteet kauppasuhteille AKT-valtioiden muodostamien alueellisten ryhmien kanssa. Kansainvälisellä tasolla on hyväksytty syyskuussa 2015 uusi maailmanlaajuinen kehys kestävän kehityksen tavoitteille ja sen rahoitus. Siinä tartutaan yhtä aikaa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen toisiinsa liittyviin haasteisiin. Sitä tukee uusi maailmanlaajuinen kumppanuus, jossa hyödynnetään kaikenlaisia toteutustapoja ja johon kaikki toimijat voivat osallistua. Koska sitä on tarkoitus soveltaa yleismaailmallisesti kaikkiin maihin, se edustaa perustavanlaatuista muutosta suhtautumisessa kehityskysymyksiin ja vaikuttaa AKT EUsuhteiden tulevaisuuteen. Maiden taloudellinen tilanne AKT-valtioiden ryhmän sisällä vaihtelee. Haitia lukuun ottamatta kaikki Karibian alueen maat ovat saavuttaneet keski- tai korkean tulotason, mutta niillä on edelleen suuria haasteita etenkin ulkoisten häiriöiden ja luonnononnettomuuksien suhteen. Tyynenmeren valtioiden talouskehitys vaihtelee voimakkaasti. Useimmilla on suuria ongelmia kokonsa ja sijaintinsa vuoksi. Ne ovat myös samalla tavalla haavoittuvia kuin Karibian alueen maat. Afrikan talouskehitys on ollut kaiken kaikkiaan hyvää. Suurin osa Afrikan maista on saanut nauttia vähintään kymmenen vuoden keskeytyksettömästä talouskasvusta. AKT-maat ovat onnistuneet vähentämään köyhyyttä, mitä osoittaa edistyminen vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Inhimilliseen kehitykseen, köyhyyden poistamiseen ja tasa-arvoon liittyy kuitenkin edelleen suuria haasteita, jotka ovat paikoin johtaneet avoimiin konflikteihin, epävakauden lisääntymiseen, kriisien pitkittymiseen ja muuttoliikkeen kasvuun maailmassa. Yhteydet alueellisiin ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin ovat edelleen vähäisiä. Tämä koskee etenkin vähiten kehittyneitä maita. II. Yhteiset periaatteet ja edut (toiminnan alat) AKT EU-kumppanuudessa painotettiin alun perin kehitysapua ja kauppaa, ja suhdetta määritti avun antaminen ja vastaanottaminen. Olosuhteiden ja suhteen muuttuessa kumppanuuden painopiste on siirtynyt yhteisten etujen tavoitteluun. Vuonna 2000 2 Kumppanuuden perusta on yhteinen Afrikka EU-strategia, jonka valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät toisessa Afrikan ja EU:n huippukokouksessa vuonna 2007. Sitä koskeva etenemissuunnitelma vuosiksi 2014 2017 hyväksyttiin neljännessä huippukokouksessa vuonna 2014. 3 EU:n neuvosto vahvisti marraskuussa 2012 EU:n ja Karibian yhteisen kumppanuusstrategian, joka on kehitetty Madridissa toukokuussa 2010 pidetyn Cariforumin ja EU:n huippukokouksen päätöksen pohjalta. Cariforumin ministerit vahvistivat uuden strategian vuotuisessa ministerikokouksessaan marraskuussa 2012. 4 KOM(2006) 248 lopullinen. 3
allekirjoitettu Cotonoun sopimus lujitti huomattavasti kumppanuuden poliittista pilaria. Sen myötä mukaan tuli poliittinen vuoropuhelu AKT-maiden ja -alueiden kanssa. Sillä ei ole kuitenkaan täysin onnistuttu tuomaan EU:ta ja AKT-valtioiden ryhmää yhteen kumppaneina kansainvälisillä foorumeilla. Cotonoun sopimukseen on sisällytetty myös rauhan ja turvallisuuden ulottuvuus, joka on kehittynyt nopeimmin Afrikan ja EU:n kumppanuudessa. Tähän liittyvää yhteistyötä on myös lisätty Karibian alueen maiden kanssa kansalaisten turvallisuuden hyväksi sekä Tyynenmeren valtioiden kanssa ilmastoriskien ja sukupuolten tasa-arvon aloilla. Useimmat AKT-maat kattavien talouskumppanuussopimusten tekeminen on muuttanut Cotonoun sopimuksen kauppaa koskevat järjestelyt AKT-valtioiden ryhmän ja EU:n välillä monitahoiseksi suhteeksi, jossa on osapuolina useita alueellisia ryhmittymiä. Suhteen on tulevaisuudessa mukauduttava uusiin realiteetteihin, jossa kumppanuuteen kuuluu monia ulottuvuuksia ja monia sidosryhmiä. Koska parhaisiin tuloksiin päästään silloin, jos EU:lla ja AKT-kumppaneilla on aidosti yhteinen agenda, kumppanuuden suunnan tulevaisuudessa ratkaisee selkeiden yhteisten etujen ja arvojen määrittely. Alustavien arvioiden mukaan jäljempänä esitettävät asiat saattaisivat olla tällaisia yhteisiä etuja ja periaatteita, mutta niitä on selvitettävä vielä lisää. Yhteiset maailmanlaajuiset edut moninapaisessa maailmassa Luja poliittinen liittolaisuus, joka perustuu yhteisiin etuihin ja arvoihin, muodostaa perustan onnistuneelle yhteistyölle globaaleissa kysymyksissä. AKT-maiden ja EU:n yhteisen edun mukaista on edistää globaalien julkishyödykkeiden kestävää hallintaa. Niitä koskevat myös ilmastonmuutokseen sekä veden, energian tai elintarvikkeiden saannin varmistamiseen liittyvät haasteet. Muita maailmanlaajuisia haasteita, jotka vaikuttavat yhtä lailla EU:hun kuin AKT-maihin, ovat rauhaan ja turvallisuuteen (esimerkiksi terrorismiin, ääri-ilmiöihin ja kansainväliseen rikollisuuteen), ympäristöön (etenkin biologiseen monimuotoisuuteen), muuttoliikkeeseen, terveyteen ja rahoitusalan kysymyksiin (kuten kansainvälisen rahoitusjärjestelmän rakenteisiin, pääoman liikkeisiin ja verotukseen) liittyvät haasteet. Ilmastonmuutos on selkeä esimerkki asiasta, jonka käsittelyssä EU on maailman kärjessä ja joka vaikuttaa erityisesti AKT-maihin, sillä sen seuraukset kohdistuvat voimakkaasti joihinkin näistä alueista. Tämän vuoden joulukuussa on määrä hyväksyä uusi maailmanlaajuinen ilmastonmuutossopimus, ja AKT-maiden aktiivinen osallistuminen on siinä ratkaisevaa. Toisaalta monilla AKT-mailla on huomattavaa potentiaalia uusiutuvan energian tuotantoon ja siniseen kasvuun. Nämä ovat aloja, joilla tarvitaan merkittävää yksityisen sektorin investointia. 1. Missä määrin kumppanuus on tuottanut tulosta globaalien haasteiden ratkaisemisessa? 2. Mitä tulosten parantaminen edellyttäisi? Missä globaaleissa haasteissa kumppanuudesta olisi eniten lisäarvoa tulevaisuudessa uusien kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä ja muilla kansainvälisillä foorumeilla? 4
Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate sekä hyvä hallintotapa Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate sekä hyvä hallintotapa muodostavat AKT EU-kumppanuuden perustan. Nämä arvot on keskeisiä kestävän kehityksen mallissa. Edistystä tapahtuu mutta monia haasteita on edelleen. Cotonoun sopimuksessa määrätään poliittisen vuoropuhelun eri muodoista, joita ovat säännöllinen poliittinen vuoropuhelu (8 artikla) sekä tiivis poliittinen vuoropuhelu ja neuvottelut, jos jotakin sopimuksen olennaisista osista (ihmisoikeudet, demokratian periaatteet ja oikeusvaltioperiaate) rikotaan tai jos kumppanimaassa esiintyy vakavaa korruptiota. Sopimuksen mukaan näissä tilanteissa on tarpeen mukaan mahdollista päättää aiheellisista toimenpiteistä, viime kädessä yhteistyön keskeyttämisestä (96 ja 97 artikla). Tällaisia neuvotteluja on aloitettu vuoden 2000 jälkeen 24 tapauksessa, joista yksi liittyi korruptioon. 3. Onko Cotonoun sopimuksessa määrätyillä mekanismeilla (eli poliittisella vuoropuhelulla, taloudellisella tuella, aiheellisilla toimenpiteillä, sopimuksen soveltamisen keskeyttämisellä) saavutettu merkittäviä parannuksia ihmisoikeuksiin, demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja hallintotapaan, korruption torjunta mukaan luettuna? Pitäisikö tulevalla kumppanuudella saavuttaa enemmän ja millä tavalla? 4. Onko paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden (kuten kansalaisjärjestöt, media), kansallisten parlamenttien, tuomioistuinten ja kansallisten ihmisoikeuselinten osallistuminen kumppanuuteen ollut riittävää ja hyödyllistä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä hyvän hallintotavan kannalta? Voisiko niistä olla enemmän hyötyä ja millä tavalla? Rauha ja turvallisuus, terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta Kuten Cotonoun sopimuksen 11 artiklassa todetaan, kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen edellyttävät rauhaa ja turvallisuutta. Tämä vaikuttaa myös toisin päin: hauraat tai konflikteista kärsivät maat eivät yleisesti ottaen ole saavuttaneet vuosituhattavoitteita. Valtioiden väliset väkivaltaiset konfliktit ovat lisääntyneet. Konflikteihin ja epävakauteen on puututtava monialaisella lähestymistavalla, jossa yhdistyvät diplomatiaan, turvallisuuteen ja kehitykseen liittyvät välineet ja jossa keskitytään konfliktien ehkäisyyn, rauhan rakentamiseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen. Demokraattisten prosessien tukemisen katsotaan laajalti myös edistävän rauhaa ja vakautta. Nämä laajat kysymykset kuuluvat keskeisesti Cotonoun sopimuksen osapuolten poliittiseen vuoropuheluun. EU ja AKT-maat ovat lisäksi kohdanneet viime vuosina alueiden välisiä turvallisuusuhkia, jotka liittyvät terrorismiin ja väkivaltaisiin ääri-ilmiöihin, kaikenlaiseen laittomaan kauppaan, jonka kohteina ovat muun muassa ihmiset, aseet ja huumeet, sekä merirosvoukseen. Niihin liittyviä riskejä lisäävät Afrikan voimakas väestönkasvu yhdistettynä nopean kaupungistumisen, sitkeän tai kasvavan epätasa-arvon ja korkean työttömyyden, etenkin nuorityöttömyyden, kaltaisiin haasteisiin. Moniin näistä haasteista liittyy maanosien välisiä kytköksiä, ja niiden tehokas ratkaiseminen edellyttää, että EU ja AKT-maat käyttävät kumppanuuden eri välineitä johdonmukaisesti. 5
5. Ovatko Cotonoun sopimuksen rauhaa ja turvallisuutta koskevat määräykset asianmukaisia ja hyödyllisiä? Ovatko alueellinen panostus ja koko AKT-valtioiden ryhmän panostus toimivassa tasapainossa? 6. Olisiko tulevassa kumppanuudessa määrättävä tehokkaammista yhteisistä toimista konfliktien ehkäisemiseksi, mukaan lukien varhainen varoittaminen ja välitystoiminta, rauhan rakentaminen ja valtiorakenteiden kehittäminen, sekä monikansallisten turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi? Olisiko tätä tehtävä AKT EU-suhteiden puitteissa? Kestävä ja osallistava talouskasvu, investoinnit ja kauppa Kestävän ja osallistavan talouskasvun edistäminen on ratkaisevaa pitkän aikavälin talouskehityksessä ja köyhyyden vähentämisessä sekä väestönkehityksen haasteissa. Vaikka talouskehitys on vaihdellut maittain ja eri aikoina, se on ollut AKT-alueella huomattavaa ja laajentanut kotimaisia markkinoita ja tarjonnut uusia taloudellisen toiminnan mahdollisuuksia. Toisaalta teollistuminen, digitalisaatio ja talouden monipuolistuminen on jäänyt monissa AKT-maissa vähäiseksi. Köyhyys ja epätasa-arvo eivät ole vähentyneet odotetulla tavalla, ja työttömyys ja epävirallinen talous ovat pysyneet liian suurina. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten selviytymiskyvyn parantaminen on edelleen haaste. Afrikan väestö on kaksinkertaistumassa vuoteen 2050 mennessä ja maanosalla on runsaasti luonnonvaroja, joten sen taloudellinen potentiaali maailmassa on erittäin merkittävä. Valtamerten kestävä hyödyntäminen, mukaan lukien runsaat kalavarat, vesiviljely ja mineraalivarat, voi tarjota merkittäviä taloudellisia ja investointimahdollisuuksia. Esimerkiksi Brasilia, Kiina ja Intia ovat hankkimassa strategisia asemia näillä alueilla lisäämällä läsnäoloaan, investointejaan ja kauppasuhteitaan sekä kasvattamalla yhteistyötään näiden alueiden kanssa. 7. Miten tuloksellisesti kumppanuus on edistänyt kestävää ja osallistavaa talouskehitystä? 8. Kestävän kehityksen tavoitteet huomioon ottaen pitäisikö tulevalla kumppanuudella saavuttaa enemmän ja millä tavalla? Kestävän ja osallistavan kehityksen ennakkoehto on makrotalouden vakaus, johon kuuluu myös rahoitusjärjestelmän vakaus. Monet AKT-maat ovat parantaneet makrotaloutensa puitteita viime vuosikymmenen aikana, kun talouskasvu on ollut voimakasta. Tämä on auttanut niitä saamaan lisää kansainvälistä ja kotimaista pääomaa. Viimeisin rahoitus- ja talouskriisi on korostanut makrotalouden epävakauden mahdollisia seurauksia elintason kannalta ja muita sivuvaikutuksia. Tämä on erityisen merkillepantavaa maailmassa, jossa talouden ja rahoitusalan kytkökset tihenevät koko ajan ja syntyy nopean kasvun talouksia ja niihin liittyviä rahoitusmarkkinoita. Huolimatta tasaisista kasvulukemista ja runsaista luonnonvaroista monet maat eivät ole kyenneet hankkimaan kotimaisia tuloja, joita kestävään kehitykseen tarvitaan. Oikeudenmukaisen ja tehokkaan verojärjestelmän ja veronkannon toteuttaminen luo perustan kestäville valtion tuloille. Suuria haasteita, kuten veronkierto, verovilppi ja laiton rahaliikenne, esiintyy kuitenkin edelleen. 6
9. Miten tuloksellisesti kumppanuudella on tuettu makrotalouden ja rahoitusjärjestelmän vakautta? Millä aloilla makrotalouden ja rahoitusjärjestelmän vakautta tukeva AKT EUyhteistyö tuottaisi lisäarvon? 10. Miten tuloksellisesti kumppanuudella on saatu parannettua valtion tulojen saantia, edistettyä oikeudenmukaista ja tehokasta verotusta ja torjuttua laitonta rahaliikennettä? Tarjoaisiko AKT EU-yhteistyön lujittaminen tällä alalla lisäarvoa ja tehoa? Yhä yleisemmin tunnustetaan, että sosiaalisten, perinteisten ja osuustoiminnallisten talousmallien ohessa yksityisen sektorin osallistuminen voi merkittävällä tavalla vähentää köyhyyttä ja luoda kestävää kehitystä. Yksityinen rahaliikenne, kuten maastamuuttaneiden rahalähetykset, ulkomaiset sijoitukset ja yhteisösijoittajien rahoitus, on jo mittavampaa kuin kaikki julkiset varat yhteensä. Jotta yksityisen sektorin potentiaali saadaan kokonaan käyttöön, on luotava suotuisat olosuhteet yksityisille aloitteille, kaupalle ja rahoitukselle sekä kestävälle sijoitustoiminnalle ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomiselle ja tuotava epävirallinen toiminta virallisen talouden piiriin. Lisäksi yrityksiltä edellytetään vahvaa sitoutumista yksityisen sektorin investointien vauhdittamiseen aloilla, joiden markkinoissa on puutteita, ja vastuullisten käytäntöjen omaksumista osana niiden liiketoiminnan ydinstrategiaa. Virallisen kehitysavun avulla voidaan hankkia yksityistä rahoitusta kestävää kehitystä varten. Tähän tarkoitukseen on kehitetty uusia välineitä, kuten eri rahoituslähteiden yhdistämistä, sekä vieraan että oman pääoman ehtoisia sijoituksia ja muita innovatiivisia rahoitusmuotoja, joita on käytetty etenkin liikenne- ja energiainfrastruktuurin yhteydessä. Energia-alan kestävyydellä on ratkaiseva merkitys kestävässä kehityksessä. Tieto- ja viestintätekniikan alalla voi olla suuri merkitys kehityksen vauhdittamisessa. Sen avulla voidaan pienentää digitaalista kuilua ja kehittää tietoyhteiskuntia. Tieteellisellä ja teknisellä innovoinnilla on sama vaikutus monilla aloilla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maa- ja karjatalouteen, joka on monissa AKT-talouksissa suurin työllistäjä. Sen vuoksi sillä on moninkertaistava vaikutus kasvuun ja työllisyyteen sekä köyhyyden vähentämiseen maaseudulla. Maataloussektorin kehittämiseen liittyy kuitenkin suuria haasteita, kuten ilmastonmuutos, hintojen epävakaus ja kaupallisten vaatimusten (esimerkiksi elintarvikkeiden turvallisuusvaatimukset) täyttäminen. 11. Onko kumppanuus auttanut merkittävästi yksityisen sektorin saamisessa mukaan ja ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelemisessa? 12. Miten EU:n ja AKT-maiden yksityisen sektorin potentiaalia voitaisiin parhaiten hyödyntää? Mihin EU:n ja AKT-maiden yksityisen sektorin yhteistyössä olisi tulevissa sopimuspuitteissa keskityttävä? Mikä osuus virallisella kehitysavulla voisi olla? 13. Mitä mahdollisuuksia uusi digitaalitalous tarjoaa tässä yhteydessä? 14. Missä määrin kumppanuudella on onnistuttu vaikuttamaan maatalouden kehittämiseen ja kaupan lisäämiseen? 7
Kaupalla ja AKT-maiden integroinnilla maailmantalouteen voidaan vaikuttaa valtavasti kestävään kehitykseen. Kansainvälisellä tasolla Dohan neuvottelukierros kaupan vapauttamiseksi on pysähtynyt. AKT-mailla on ollut kokonaisuutena tarkasteltuna vuosikymmenen ajan ylijäämä EU:n kanssa käytävässä kaupassa, ja EU on useimpien AKTmaiden tärkein kauppa- ja investointikumppani. Kaupan monipuolistuminen ja kaupankäynti AKT-maiden välillä on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Nopeasti kasvavat taloudet laajentavat läsnäoloaan AKT-maissa nopeasti. AKT EU-kauppasuhteille on asetettu Cotonoun sopimuksessa uudeksi lähtökohdaksi vastavuoroisten joskin epäsymmetristen talouskumppanuussopimusten neuvotteleminen useimpien AKT-maiden kanssa. Talouskumppanuussopimukset ovat täysin yhteensopivia Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjen kanssa. Cotonoun sopimus muodostaa puitesopimuksen talouskumppanuussopimuksille, joissa viitataan Cotonoun sopimuksen tavoitteisiin ja olennaisiin osiin. Sen lisäksi, että talouskumppanuussopimukset ovat Cotonoun sopimuksen mukaan AKT-maiden ja EU:n välisiä uusia kauppajärjestelyjä, Cotonoun sopimus sisältää kaikkia AKT-maita koskevia määräyksiä kaupan alan yhteistyöstä muun muassa palvelujen kaupan alalla ja kauppaan liittyvillä aloilla. Talouskumppanuussopimusten ulkopuolisten AKT-maiden kauppaa EU:n kanssa sääntelee yleinen tullietuusjärjestelmä sekä vähiten kehittyneiden maiden osalta Kaikki paitsi aseet -järjestely ja vähintään ylemmän keskitulotason maiden osalta suosituimmuuskohtelu. 15. Miten kumppanuuteen kuuluvat etuuskohtelut ovat vaikuttaneet AKT-maiden integroitumiseen maailmantalouteen ja sopimuksen kehitystavoitteisiin? 16. Tarvitaanko tulevissakin sopimuspuitteissa edelleen erityismääräyksiä kaupan alan yhteistyöstä ottaen myös huomioon ne AKT-maat, jotka eivät ole allekirjoittaneet talouskumppanuussopimusta? Jos tarvitaan, mitä asioita niihin voitaisiin tai pitäisi sisällyttää? Inhimillinen ja sosiaalinen kehitys Nykymaailman suurimpia, toisiinsa liittyviä haasteita ovat köyhyyden poistaminen, mikä onkin Cotonoun sopimuksen keskeinen tavoite ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan kehitysyhteistyön tärkein tavoite, ja kestävän kehityksen saavuttaminen sen kaikissa kolmessa ulottuvuudessa. Köyhyyden poistamisessa on edistytty, mutta tulokset vaihtelevat suuresti alueittain ja maittain. Monissa maissa sukupuolten epätasa-arvo ja naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta haittaavat tulosten saavuttamista. Toistuvat kriisit, epävakaus sekä monenlaiset mahdolliset ulkoiset häiriöt ovat tekijöitä, jotka saattavat estää tai kumota kehitystuloksia. Kehitysavun ja humanitaarisen avun yhteys onkin vahvistunut. Tilanteen heikentyminen ei uhkaa ainoastaan köyhimpiä vaan niitä, jotka ovat vaarassa köyhtyä, tai jopa nopeasti kehittyvien talouksien uutta keskiluokkaa. Näiden ryhmien selviytymiskykyä on vahvistettava. Lisäksi tulo- ja varallisuuserot kasvavat koko maailmassa. Epätasa-arvo (tulojen suhteen; terveys- ja sosiaalipalvelujen saannissa; sukupuolten tai ryhmien välillä) vaikuttaa kielteisesti inhimilliseen kehitykseen, heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lisää poliittista epävakautta ja levottomuuksia. Nopeasti kasvaviin 8
haasteisiin, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, voimakas väestönkasvu, nuorisotyöttömyys, kaupungistuminen, muuttoliike ja ihmisten liikkuvuus, on puututtava, jotta tilanne ei heikkene vaan edistys jatkuu. Kestävän inhimillisen kehityksen tueksi tarvitaankin eri politiikkojen johdonmukaisuutta kaikilla tasoilla. 17. Onko kumppanuus edistänyt inhimillisen kehityksen tavoitteiden saavuttamista tuloksellisella ja tehokkaalla tavalla, etenkin köyhyyden poistamisen mutta myös sukupuolten tasa-arvon ja naisten voimaannuttamisen osalta? Miten tilannetta voitaisiin parantaa? 18. Kun otetaan huomioon uudet kestävän kehityksen tavoitteet, mitkä ovat suurimpia inhimillisen kehityksen haasteita, joihin tulevassa kumppanuudessa olisi keskityttävä? Muuttoliike ja liikkuvuus Muuttoliike ja liikkuvuus sekä AKT-alueen ja EU:n sisällä että niiden välillä ovat erittäin tärkeitä ilmiöitä. EU soveltaa muuttoliikkeeseen liittyviin asioihin kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Laittomaan maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin on puututtava samoin kuin muuton taustatekijöihin, joita ovat esimerkiksi köyhyys, konfliktit, väestöpaine, ilmastoon ja ympäristöön liittyvät haasteet, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset sekä ihmisarvoisen työn ja perustason sosiaaliturvan puute. Kotiseutunsa jättämään joutuneen väestön nykyinen suuruusluokka edellyttää, että tätä ongelmaa lähestytään humanitaarisen avun ohessa kehityksen näkökulmasta. Kolmansia maita on myös tärkeää tukea, kun ne pyrkivät laatimaan toimivaa muuttoliikepolitiikkaa. Muuttomahdollisuuksia olisi parannettava tehostamalla laillista maahanmuuttoa ja liikkuvuutta, etenkin jos motiivina on koulutus, tiede, kulttuuri tai ammatillinen koulutus ja toiminta, sillä näillä on myönteinen vaikutus talouteen ja yhteiskuntaan. Cotonoun sopimuksen 13 artiklassa määrätään maahanmuuttoa koskevasta AKT EUvuoropuhelusta, jota käydään koko ajan. Erityisen tärkeää on laittoman maahanmuuton tehokkaampi torjunta, mukaan lukien toimet ilmiöön liittyviä rikollisverkostoja vastaan sekä niiden henkilöiden palauttaminen ja takaisinotto, joilla ei oikeutta jäädä EU:hun. Ratkaisevan tärkeää on huolehtia pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojelusta kiinnittäen erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ryhmiin. 19. Onko kumppanuus ollut hyödyllinen väline muuttoliikekysymyksistä keskustelemiseen? Onko se tuottanut positiivisia tuloksia? Onko Cotonoun sopimuksen 13 artiklaa sovellettu täysimääräisesti? 20. Olisiko tulevassa kumppanuudessa panostettava tähän enemmän? Mihin asioihin siinä tulisi erityisesti keskittyä (laillinen maahanmuutto ja liikkuvuus, muuttoliikkeen syyt, palauttaminen ja takaisinotto, ihmiskaupan ja -salakuljetuksen torjunta, kansainvälinen suojelu)? 9
III Kohti tuloksellisempaa kumppanuutta (toimintatavat) Tässä osassa käsitellään tarkemmin sitä, mitä pitkäaikaisten suhteiden kuluessa ja etenkin Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä on opittu. Siinä esitetyillä kysymyksillä pyritään kartoittamaan, miten kumppanuudella voitaisiin paremmin edistää sekä EU:n että AKT-maiden etuja. Lujemmat poliittiset suhteet Cotonoun sopimus tarjoaa vahvat yhteisiin perusperiaatteisiin perustuvat puitteet, jotka on vahvistettu oikeudellisesti sitovalla sopimuksella. Se muodostaa perustan suhteille AKTvaltioiden koko ryhmään, kuhunkin ryhmän maahan ja niiden muodostamiin eritasoisiin alueisiin. Sopimuksen täytäntöönpanon perusta on laaja-alainen poliittinen vuoropuhelu, jota käydään kaikilla kansallisilla ja alueellisilla tasoilla sekä AKT-osapuolen ja EU:n yhteisissä toimielimissä. EU:n jäsenvaltiot ovat Cotonoun sopimuksen osapuolia, joten sopimus määrittää puitteet myös niiden kahdenvälisille suhteille AKT-maihin. 21. Miten tuloksellista poliittinen vuoropuhelu on ollut? Millä tasolla se on ollut tuloksellisinta kansallisella vai alueellisella tasolla vai yhteisten AKT EU-toimielinten kautta? Olisiko poliittista vuoropuhelua laajennettava vai kavennettava? 22. Lisäisikö EU:n jäsenvaltioiden aktiivisempi osallistuminen, jossa niiden kahdenväliset politiikat ja välineet kytkeytyisivät kansallisella tasolla käytävään vuoropuheluun, vuoropuhelun tuloksellisuutta ja tehokkuutta? 23. Onko sopimuksen oikeudellinen sitovuus ollut olennaista sen täytäntöönpanossa verrattuna muihin alueellisiin kumppanuuksiin, jotka perustuvat poliittisiin julistuksiin? Maantieteellinen kattavuus AKT EU-kumppanuuden maantieteellinen kattavuus on laajentunut aikojen kuluessa huomattavasti. Johdonmukaisuuden vuoksi ja yhteistyön tehostamiseksi saattaisi olla järkevää ottaa muitakin maita, joilla on samanlaisia haasteita, saman yleiskehyksen piiriin. Afrikkaa koskevien kehityssuunnitelmien vahvistaminen johti vuonna 2007 Afrikan ja EU:n kumppanuuden perustamiseen. Se kattaa myös Pohjois-Afrikan maat, jotka eivät ole Cotonoun sopimuksen osapuolia. Etelä-Afrikka taas on Cotonoun sopimuksen osapuoli, mutta siihen ei sovelleta sopimuksen kaikkia määräyksiä. Suurin osa maailman vähiten kehittyneistä maista kuuluu AKT-valtioiden ryhmään, ja muutos yleismaailmallisempaan kehitysohjelmaan kestävän kehityksen tavoitteiden myötä tukee yhtenäisempää lähestymistapaa tähän maaryhmään. Samasta syystä Cotonoun sopimuksen jatkoa tarkasteltaessa olisi pohdittava nykyisen sopimuksen maantieteellistä kattavuutta ja sitä, olisiko osapuolille enemmän hyötyä, jos laajempaan, koko AKT-ryhmän kattavaan osaan yhdistettäisiin alueellisempia osia. Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on se, miten järjestetään painotus ja työnjako EU:n suhteissa yhtäältä koko AKT-valtioiden ryhmään ja toisaalta tämän ryhmän sisäisiin alueellisiin ryhmittymiin. Alueellisissa yhteyksissä saattavat joissakin tapauksissa tulla kyseeseen myös 10
naapurimaat, jotka eivät kuulu AKT-valtioiden ryhmään. Esimerkiksi Karibian maat ovat Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön jäseniä. 24. Olisiko tulevaa kehystä hyödyllistä avata muiden kuin nykyisten AKT-valtioiden ryhmän jäsenten suuntaan? Mitkä maat voisivat tulla kyseeseen? 25. Minkälainen kehys EU:n ja AKT-maiden suhteille pitäisi muodostaa? Miten tuleva kehys pitäisi suhteuttaa EU:n viime aikoina solmimiin alueellisiin kumppanuuksiin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa? Olisiko tulevaan AKT EU-kehykseen sisällytettävä erilliset kumppanuudet alueellisten kumppaneiden kanssa? 26. Olisiko aiheellista kehittää jäsennellympiä suhteita Aasiaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan? Yhteistyön räätälöinti samalla kehitysasteella olevien maiden ryhmien mukaan EU on hiljattain lisännyt eriyttämistä voidakseen varmistaa, että sen kehitysapu kohdistuu sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja sillä on suurin vaikutus köyhyyden poistamiseen. Tämä on johtanut siihen, että monet EU:n kumppanimaat eivät enää saa kahdenvälistä kehitysapua. Kahden viime vuosikymmenen aikana on nähty, että AKT-maiden kehitys eriytyy yhä voimakkaammin. Suurin ero on talouskasvun osalta menestyvien keskitulotason maiden ja vähiten kehittyneiden ja hauraiden valtioiden välillä. Noin puolet 79 AKT-valtiosta on edelleen vähiten kehittyneitä maita. Alemman keskitulotason on saavuttanut 11, ylemmän keskitulotason 23 ja korkean tulotason 4 maata. Tästä kehityksestä johtuen kehittyneempien AKT-maiden osalta olisi harkittava luopumista kahdenvälisestä kehitysavusta. Maiden sisällä esiintyy edelleen paljon epätasa-arvoa ja köyhyyttä. Tämä koskee myös ylemmän tulotason maita. Eri kehitysvaiheessa oleville AKT-kumppaneille tarvitaan eriytetympiä yhteistyömuotoja, kuten teknistä apua, osaamisen siirtoa ja tutkimusta, joilla voidaan kehittää yhdessä ratkaisuja niiden erilaisiin haasteisiin. 27. Onko nykyinen kehitysresurssien jakojärjestelmä, joka perustuu tarpeisiin, valmiuksiin ja tuloksiin, asianmukainen, jotta sillä saadaan kohdennettua varat niihin maihin, joissa voidaan saavuttaa eniten tuloksia? Olisiko resurssien kohdentamisessa pidettävä etusijalla niitä eniten tarvitsevat maat, kuten hauraat valtiot? 28. Minkälainen yhteistyö sopisi kehittyneempien AKT-maiden erityistarpeisiin, jotta saavutettaisiin tasapuolisempaa ja kestävämpää kasvua? Lujemmat suhteet keskeisiin toimijoihin Cotonoun sopimus tarjoaa kehyksen laajoille ja osallistaville suhteille, jotka ulottuvat kansallisia hallituksia laajemmalle, koska siinä tunnustetaan parlamenttien, paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden (kansalaisyhteiskunta, yksityinen sektori, ammattiyhdistykset) rooli kehityksessä. Siinä on virallistettu niiden rooli sekä poliittisessa vuoropuhelussa että yhteistyöohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa. Monien näiden toimijoiden todellinen osallistuminen on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, eikä niiden potentiaalia ole hyödynnetty kunnolla. 11
29. Onko nykyinen malli sidosryhmien osallistumiselle edistänyt kumppanuuden tavoitteiden saavuttamista tehokkaalla tavalla? Millä toimijoilla voisi olla suurempi rooli kumppanuuden toteuttamisessa? Miten tilannetta voitaisiin parantaa? 30. Millä tavalla voitaisiin edistää kansainvälisen ja kotimaisen yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja paikallisviranomaisten tuloksellista ja tehokasta osallistumista kumppanuuteen? Useista uusista toimijoista on tullut hyvin aktiivisia AKT-alueella talouden ja kehityksen aloilla. Niitä ovat muun muassa nopean talouskasvun maat, kuten Brasilia, Indonesia, Intia tai Kiina, sekä Persianlahden maat ja yksityiset säätiöt. Lisäksi joidenkin AKT-valtioiden henkeä kohti laskettu BKTL on suurempi kuin joissakin EU:n jäsenvaltioissa, vaikkakin niillä on edelleen suuria kehityshaasteita. Jotkut niistä tukevat muiden AKT-maiden kehitystä. 31. Olisiko kumppanuuden oltava avoin edellä tarkoitetuille uusille toimijoille? 32. Olisiko tässä yhteydessä harkittava mahdollisuutta avata kumppanuus liitännäisjäsenille tai tarkkailijoille? 33. Miten uudella kehyksellä voitaisiin edistää kolmikantaista ja etelä-etelä-yhteistyötä, johon lukeutuu myös AKT-maiden kasvava panostus toisten AKT-maiden kehityksen tukemiseen? Kevyempi institutionaalinen rakenne ja sujuvampi toiminta Kumppanuutta tarkasteltaessa olisi myös tarkasteltava sen institutionaalista rakennetta ja toimivuutta, jotta päätöksentekoa asianmukaisella tasolla voitaisiin tehostaa. Vuosien kuluessa on kehitetty, myös talouskumppanuussopimusten myötä, monenlaisia yhteisiä toimielimiä. Lisäksi olisi otettava huomioon, että Afrikan unionin ja alueellisten organisaatioiden (Afrikan eri organisaatiot, Karibian Cariforum ja Tyynenmeren saarten foorumi) asema on vahvistunut kansainvälisissä yhteyksissä ja etenkin kyseisten alueiden ja EU:n välisissä suhteissa. 34. Onko institutionaalinen rakenne (johon kuuluvat AKT EU-ministerineuvosto, AKT EUsuurlähettiläskomitea ja yhteinen parlamentaarinen edustajakokous) ollut toimiva järjestely keskustelujen käymiseen ja yhteisten näkemysten ja etujen edistämiseen, AKT EUkumppanuuden poliittiseen ohjaamiseen ja tukemiseen sekä Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanemiseen? 35. Mitä lisäarvoa yhteiset AKT EU-toimielimet tarjoavat verrattuna uudempiin alueellisiin ja alueellisten talousyhteisöjen vuoropuhelu- ja yhteistyöjärjestelyihin? 36. Mitkä institutionaaliset järjestelyt tehokkaimmin auttaisivat yhteisissä haasteissa ja edistäisivät yhteisiä etuja? 37. Pitäisikö AKT-valtioilta edellyttää enemmän omaa rahoitusta näihin toimintoihin (yhteiset toimielimet ja AKT-sihteeristö)? 12
Paremmin mukautettuja ja joustavampia kehitysyhteistyövälineitä ja -menetelmiä Yhteistyövälineillä ja -menetelmillä on tarkoitus toteuttaa käytännössä Cotonoun sopimuksen periaatteita, joilla pyritään tuloksiin, kumppanuuteen ja omistajuuteen. Sen mukaisesti EKR:n ohjelmasuunnittelu ja täytäntöönpano ovat molempien osapuolten vastuulla. Menetelmiä ja järjestelmiä on kehitetty sitä silmällä pitäen, että toiminta voitaisiin kokea omaksi ja mukauttaa valtiollisiin politiikkoihin, painottamalla voimakkaasti kansallisen/alueellisen/akt-valtioiden tulojen ja menojen hyväksyjän roolia. Jokainen AKTvaltio nimittää kansalliseksi tulojen ja menojen hyväksyjäksi ja edustajakseen ylemmän virkamiehen, joka vastaa osaltaan kaikista EKR:stä rahoitettavista toimista. Tällä on varmistettu maan hallituksen / alueellisen organisaation täysi omistajuus, mutta arviointien mukaan se ei ole aina johtanut niin tehokkaaseen alakohtaiseen vuoropuheluun ja sujuvaan täytäntöönpanoon kuin on odotettu, joten järjestelyä saattaa olla aiheellista päivittää. EKR pannaan täytäntöön kansallisten, alueellisten ja AKT-maiden välisten ohjelmien avulla. Se kattaa myös joustavat erityistoimenpiteet kehitys- ja humanitaaristen toimien rahoittamiseksi hätätilanteissa ja ennakoimattomissa tapahtumissa. Lisäksi AKT-valtiot voivat hyötyä unionin talousarviosta rahoitettavasta yleisafrikkalaisesta ohjelmasta tai kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä 5 rahoitettavista temaattisista ohjelmista. Myös vakautta ja rauhaa edistävästä välineestä 6 sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä 7 rahoitetaan lukuisia hankkeita AKT-maissa. Koska eri välineitä on näin paljon, se on aiheuttanut haasteita EU:n kehitysavun keskittämiselle, koordinoinnille ja täydentävyydelle. EU:n ja sen jäsenvaltioiden antaman avun yhteisen ohjelmasuunnittelun lisäämisellä pyritään tehostamaan EU:n toiminnan vaikutusta ja avun tuloksellisuutta. 38. Tarjoaako se lisäarvoa, että AKT EU-kumppanuudella on oma rahoitusvälineensä? Jos tarjoaa, millä perusteella? Miten se eroaa muista ulkoisten toimien rahoitusvälineistä, joita rahoitetaan unionin yleisestä talousarviosta? Onko tämä rahoitusväline tarpeeksi joustava erityisesti kriisitilanteissa? Voitaisiinko tätä välinettä käyttää eri tavalla? 39. Mitä lisäarvoa verrattuna muiden kuin AKT-maiden kanssa käytettäviin EU:n muihin yhteistyövälineisiin tarjoaa EKR:n yhteisen hallinnoinnin järjestelmä, jossa kansalliset viranomaiset osallistuvat avustusohjelmien suunnitteluun ja hallinnointiin? 40. Johtavatko nykyisenlainen ohjelmasuunnitteluprosessi ja toimien toteutus siihen, että edunsaajille syntyy todellinen omistajuuden tunne? Mitä voitaisiin parantaa? Miten EU ja jäsenvaltiot voivat maksimoida yhteisen ohjelmasuunnittelun vaikutuksen? 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014 2020. 6 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta. 7 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 235/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä. 13
AKT EU-yhteistyötä on toteutettu monessa muodossa hankkeista budjettitukeen. Viime aikoina ovat lisääntyneet erilaisten rahoituslähteiden yhdistäminen ja erilaiset unionin erityisrahastot sekä hajautettu yhteistyö EU:n ja kansainvälisten kehitysvirastojen kanssa. Pohdittaessa kumppanuuden uudistamista on aiheellista miettiä eri toteutustapoja ja niiden yhdistämistä (kuten lainojen myöntämistä avustusten sijasta tai investointien takaamista) sekä luoda suotuisat olosuhteet tehokkaalle ja tulokselliselle varainhoidon valvonnalle ja vastuuvelvollisuudelle. Monien AKT-maiden osalta virallisen kehitysavun suhteellinen merkitys niiden BKT:ssä on vähentynyt. Tämän vuoksi rahoitusyhteistyön välineiden on muututtava, jotta EU:n virallisen kehitysavun varoja voidaan käyttää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla kehitysyhteistyön yleisiin tarkoituksiin. Harkittavia asioita ovat yhteisvaikutus muiden rahoituslähteiden kanssa, muiden täytäntöönpanotapojen käyttö (mukaan lukien yksityiset aloitteet ja yksityiset sijoitukset) tai uudet välineet, kuten kummitoiminta 8 tai teknisen avun ohjelma TAIEX 9. 41. Tukeeko nykyinen välinevalikoima riittävästi EU:n ja AKT-valtioiden ryhmän yhteisiä periaatteita ja etuja vai onko siinä puutteita, jotka olisi korjattava? Miten eri toteutustapojen tuloksellisuutta ja tehokkuutta voidaan arvioida? 42. Pitäisikö AKT-valtioilta vaatia omistajuuden varmistamiseksi enemmän omaa rahoitusta? Pitäisikö tätä vaatimusta soveltaa kaikkiin maihin? Mitä periaatteita tässä olisi noudatettava? 43. Miten EU:n ja sen jäsenvaltioiden asiantuntemusta voitaisiin paremmin hyödyntää, etenkin keskitulotason maissa? 8 Kummitoiminnassa EU:n jäsenvaltiot tarjoavat julkisen sektorin asiantuntemusta kumppanimaille yhteistoiminnan tukemiseksi. 9 TAIEX on Euroopan komission teknisen avun ohjelma, jota toteutetaan laajentumis- ja naapurimaissa. Sillä tuetaan kyseisten maiden julkishallintoa maiden lainsäädännön lähentämisessä EU:n lainsäädäntöön ja EU:n säännöstön soveltamisessa ja täytäntöönpanossa sekä edistetään EU:n parhaiden käytäntöjen jakamista. 14