Sairaalaviesti Sjukhusinfo 1/09

Sairaalaviesti Sjukhusinfo 1/09 maaliskuu mars

Sisältö Sairaalaviesti 1/2009 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 00530 Helsinki Puh. (09) 7711 www.kunnat.net Vastaava toimittaja Chefredaktör Jussi Merikallio Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla http://www.kunnat.net/ soster Painosmäärä 3900 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kansikuva Soili Jäntti, Kuopion yliopistollinen sairaala Osoitteenmuutokset http://www.kunnat.net/ soster Seuraava numero ilmestyy toukokuussa 2009. ISSN 1236-6366 Pääkirjoitus: Talouden taantuma ja terveyspalvelujen turvaaminen miljardien kysymys 3 Ledare: Hur trygga hälso- och sjukvårdsservicen under den pågående recessionen en fråga om miljarder 4 Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma vahvistaa asiakkaan asemaa ja painottaa avo- ja peruspalveluja 5 Turvallista hoitoa kaikille ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuuskonferenssin aineisto on käytettävissä 8 Risto Parjanne terveyskeskusten johdon neuvottelupäivillä Helsingissä Terveyspalvelut turvattava lamassakin 9 Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen kolumni Helsingin Sanomien mielipidesivulla 26.1.2009 Kuntapalvelujen turvaverkon toimivuus turvattava 10 Kuntatalous alkoi heiketä jo viime vuonna Jyrkkä taantuma edellyttää miljardin euron korjausliikettä 11 Yli 13 000 vastaajan kuntalaistutkimus: Kunnan järjestämiä palveluja arvostetaan 12 Kuntaliiton hanketoimisto KunTo tukemaan ja koordinoimaan terveydenhuollon sähköisten KanTa-palveluiden käyttöönottoa 14 Yksityissektorin omistusjärjestelyjä, huimia tarjouksia ja valloitusunelmia 14 Kauppakamarimiehet aktiivisia terveyden ja terveydenhuollon parantamisessa 18 Kuntaliitokset 1.1.2009 21 Potilaiden sairaalainfektiot yleisempiä osastoilla, joissa henkilöstö kokee stressiä ja yhteistoiminnan ongelmia 22 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on jo työn touhussa 23 Uusia julkaisuja 25 Luottamushenkilön opas -sarja 25 Kuntatyönantajille opas tehtävien ja työnjaon muutoksiin 25 Tapaturmateemat yksien kansien välissä 25 YTV:n opas auttaa vähentämään jätettä terveydenhuollossa 26 Saapunutta postia 27 Pääsy erikoissairaanhoitoon helpottui syksyn aikana 27 Hoitoon pääsy kärkitasoa Varsinais-Suomen sairaaloissa 27 Ministeri Risikko: Paras-hankkeen painopistettä palveluihin 28 Ministeri Hyssälä: Uusia askeleita aktivointiin ja pidempiin työuriin 28 Valviran verkkopalvelusta tietoja terveydenhuollon ammattihenkilöistä 29 Täsmennyksiä tartuntatautiasetukseen 29 Tartuntatauti-ilmoituksille yksi valtakunnallinen rekisteri 30 Tampereen jätevedestä löytyi poliorokoteviruksia 30 Kuntien ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistamiseksi selvitetään 31 Valtion korvaus ulkomaisen potilaan hoidosta haettava vuoden kuluessa 31 Muutoksia poliisin toimeksiannosta tehtäviin liikennejuopumusrikosten laboratoriotutkimuksiin sekä näytteenottoon 32 Kuluttajaneuvonta siirtyy vuoden alussa kunnilta valtiolle 33 FCG Efeko kouluttaa 34

Talouden taantuma ja terveyspalvelujen turvaaminen miljardien kysymys Talouskriisin takia kuntien verotulot vähenevät noin 2,5 %. Tilanteen vakavuutta korostaa sopimusten mukaisista palkankorostuksista johtuva 4,5 5 % menojen kasvu. Menojen lisääntyminen ja tulojen vähentyminen tarkoittavat lähes 2 miljardin euron lisälaskua viime vuodesta. Väestörakenteen muutos ja henkilöstön saatavuuden kysymykset edellyttävät pitkäjänteistä uudistumista. Siksi palvelujärjestelmää tulee arvioida samanaikaisesti sekä taloudesta selviytymisen että pidemmän aikavälin rakennemuutoksen lähtökohdista. Talous tekee välttämättömäksi uudistaa kunnallisia palvelujärjestelmiä. 1990-luvun alun lama säästötoimineen jätti jälkensä. Kunnallinen sosiaali- ja terveydenhuolto on edellisen laman aikana ja jälkeen käynyt läpi erilaisia säästökuureja. Juustohöylällä sopeuttamisen mahdollisuudet pääosin jo käytettiin. Palvelujärjestelmän turvaaminen uudistamalla ja saattaminen toimintakykyisenä yli taantuman on kuntien ja valtion yhteinen tehtävä. Talouden laman aikana tarvitaan poikkeuksellisia toimenpiteitä. Myös valtion tulee olla turvaamassa palveluja mm. seuraavin tavoin. Palvelujen rahoitusedellytykset tulee turvata vahvistamalla kuntien verotulopohjaa ja lisäämällä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia. Kuntien investointeja tulee rahoittaa talouden elvyttämiseksi. Kuntien toimintaedellytysten turvaaminen edellyttää tehtävien ja rahoitusmahdollisuuksien tasapainoa. Jos normien purkuun ei löydy poliittista tahtoa, niin uusien tehtävien säätämisestä tulee pidättäytyä. Tiukka normiohjaus rajoittaa myös innovatiivista uudistamista. Siksi säädöksin ei pidä kuntien liikkumavaraa rajoittaa. Kuntaministeri Mari Kiviniemen kannanotot kuntien verotulopohjan laajentamiseksi ovat olleet myönteisiä ja rakentavia. Ministeri Kiviniemi on edellyttänyt kuntien vauhdittavan rakenneuudistuksiaan ja hakevan säästöjä omasta toiminnastaan. Hän on käyttänyt erikoissairaanhoitoa esimerkkinä toiminnasta, jossa hänen mielestään on merkittävä säästöpotentiaali. Mutta mistä erikoissairaanhoidon säästöpotentiaali löytyy ja miten se on realisoitavissa? Parhaan vastauksen tähän antaa erikoissairaanhoito itse, jossa on arvioitu ja aktiivisesti kehitetty mm. toiminnallisia prosesseja ja johtamiskäytäntöjä. Onnistumisen osoittaa sairaaloidemme hyvä menestys kansainvälisessä tuottavuusvertailussa. Erva-alueiden välisiä ja sisäisiä työnjakoja tulee arvioida kriittisesti. Keskustelu sairaaloiden välisestä kilpavarustelusta lienee ylimitoitettu, muttei täysin perusteeton. Uutta ajattelua tarvitaan hallinto- ja professiorajojen ylittäviin asiakasprosesseihin. Siten päästään osaoptimoinnista eroon ja toimintaa johdetaan rajat ylittäviä osaamisverkostoja hyödyntäen. Erilaisten tuottavuus, vaikuttavuus ja toiminnallisten vertailujen tekeminen on nyt erityisen tärkeää. Vertailuja ei tule tehdä euromääräisten säästämispotentiaalien määrittämiseksi eikä toimintayksikköjen rankkaamiseksi paremmuusjärjestykseen. Tavoitteena on tehdä hyvät käytännöt näkyviksi ja levittää niitä. Vastuuta ei voi siirtää yksistään valtiolle, vaan myös kunta- ja palvelurakenteiden on uudistuttava. Terveydenhuollon taloudellinen merkitys on niin suuri, että uudistumisprosesseissa vaatimukset kohdistuvat terveydenhuollon kokonaisuuden, perusterveydenhuollon ja myös menoiltaan suurimman eli erikoissairaanhoidon uudistamiseen. Kunnallisen terveydenhuollon on jatkettava sisäisten prosessien ja toimintatapojen kehittämistä ja eri toimijoiden välisen yhteistyön syventämistä. Tällaiseen murrokseen sisältyy suuria strategisia mahdollisuuksia. Johtajien ja hallitusten on toimittava eri alueiden ja seutujen muutosten vaatimilla tavoilla. Yhtä ja samaa mallia ei ole olemassa. Edellisen laman juustohöyläsäästöt vahvistivat syrjäytymis- ja huono-osaisuuskehitystä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen taantuman yli on tärkeää sekä väestön hyvinvoinnin että palvelurakenteiden uudistamisen takia. Jussi Merikallio Sairaalaviesti 1/2009 3

Hur trygga hälso- och sjukvårdsservicen under den pågående recessionen en fråga om miljarder Den ekonomiska krisen innebär att kommunernas skatteinkomster minskar med ungefär 2,5 procent. Läget försvåras ytterligare av att kommunernas utgifter ökar med 4,5 5 procent till följd av de avtalsenliga lönehöjningarna. Utgiftsökningen i kombination med inkomstbortfallet medför en extra nota på närmare 2 miljarder euro jämfört med fjolåret. Förändringen i befolkningsstrukturen och behovet att trygga personaltillgången förutsätter en långsiktig förnyelse. Vårt servicesystem bör därför utvärderas utgående från såväl de ekonomiska utmaningarna som strukturomvandlingen på sikt. De ekonomiska realiteterna gör det nödvändigt att förnya de kommunala servicesystemen. Lågkonjunkturen i början av 1990-talet inklusive olika sparåtgärder har lämnat sina spår. Den kommunala vården och omsorgen har allt sedan dess genomgått flera sparprogram. Möjligheterna att sköta anpassningen enligt osthyvelsprincipen har i huvudsak redan uttömts. Att trygga servicesystemet och bibehålla det funktionsdugligt över recessionen är en gemensam angelägenhet för kommunerna och staten. En recession kräver exceptionella åtgärder. Även staten bör göra en insats för att trygga servicen. Förutsättningarna att finansiera servicen bör tryggas genom att stärka kommunernas skatteunderlag och öka statsandelarna för vården och omsorgen. De kommunala investeringarna bör ges finansieringshjälp för att stimulera ekonomin. Tryggade verksamhetsförutsättningar för kommunerna kräver att förpliktelserna och finansieringsmöjligheterna är i balans. Om det saknas politisk vilja att luckra upp normerna, bör man avhålla sig från att besluta om nya uppgifter för kommunerna. En strikt normstyrning hämmar dessutom en innovativ förnyelse. Därför bör kommunernas rörelsefrihet inte kringskäras genom föreskrifter. Kommunminister Mari Kiviniemis ståndpunkter till en breddning av kommunernas skatteunderlag har varit positiva och konstruktiva. Minister Kiviniemi förutsätter att kommunerna påskyndar sina strukturomvandlingar och sparar in pengar i sin egen verksamhet. Hon har nämnt den specialiserade sjukvården som ett exempel på verksamhet där det enligt hennes uppfattning finns ett betydande sparpotential. Men var finns den potentialen egentligen och hur ska den gå att realisera? Svaret på frågan kan lämpligen sökas hos den specialiserade sjukvården, där man utvärderat och aktivt utvecklat bland annat de funktionella processerna och ledningspraxisen. Att man lyckats väl i dessa strävanden bevisas av den goda framgången i en internationell produktivitetsjämförelse. Arbetsfördelningen mellan och inom områden med särskilt statsunderstöd bör utvärderas kritiskt. Debatten om kapprustningen mellan olika sjukhus är kanske överdriven men inte helt ogrundad. Det behövs nytt tänkande i de kundprocesser som överskrider förvaltnings- och professionsgränserna. På så sätt kan man eliminera deloptimeringen och leda verksamheten med hjälp av gränsöverskridande kompetensnätverk. I dagsläget är det särskilt viktigt att göra olika jämförelser av produktiviteten, effektiviteten och funktionerna. Syftet med jämförelserna bör dock inte vara att fastställa en sparpotential räknad i euro eller att rangordna verksamhetsenheterna sinsemellan. Målet bör i stället vara att lyfta fram god praxis och ge den spridning. Ansvaret kan inte läggas enbart på staten, utan även kommun- och servicestrukturerna måste förnyas. Hälso- och sjukvården har en så stor ekonomisk betydelse att reformkraven måste inriktas på såväl primärvården som den specialiserade sjukvården, vars andel av utgifterna är störst. Inom den kommunala hälso- och sjukvården måste utvecklingen av de interna processerna och verksamhetsmetoderna fortgå och samarbetet mellan olika aktörer ytterligare fördjupas. En brytningstid som denna innebär stora strategiska möjligheter. Direktörerna och styrelserna måste agera utgående från de krav som förändringarna i respektive regioner och områden ställer. Det finns ingen modell som lämpar sig överallt. Inbesparingarna med osthyvel under den föregående lågkonjunkturen förstärkte en utveckling mot marginalisering och misär. Att trygga social- och hälsovårdstjänsterna över recessionen är viktigt för såväl befolkningens välfärd som för en reformering av servicestrukturerna. Jussi Merikallio 4 Sairaalaviesti 1/2009

Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma vahvistaa asiakkaan asemaa ja painottaa avo- ja peruspalveluja Liisa-Maria Voipio-Pulkki, hallintoylilääkäri, Kuntaliitto Mieli 2009 -työryhmä luovutti ehdotuksensa mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi peruspalveluministeri Paula Risikolle 10.2.2009. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa linjataan näitä toimintoja vuoteen 2015 saakka. Uutta on palveluiden käsittely yhtenä kokonaisuutena valtakunnallisella tasolla. Suunnitelman taustalla on aloite, jonka 106 kansanedustajaa teki vuonna 2005 mielenterveys- ja päihdehoidon uudistamiseksi. Tehtävään nimettiin laajapohjainen työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi apulaisosastopäällikkö Marja-Liisa Partanen STM:stä. Työryhmä hyödynsi kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jalkautui kuulemaan eri osapuolia ja kannusti myös suurta yleisöä ottamaan kantaa aiheeseen. Ehdotusten taustalla olevat tiiviit tilannekatsaukset mielenterveys- ja päihdeongelmiin ja niiden hoidon nykytilaan löytyvät hankkeen kotisivuilta (www.thl>mielijapaihde). Loppuraporttiin koottiin 18 tärkeintä kehittämisehdotusta perusteluineen. Työryhmän mukaan mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisemiseksi on keskityttävä yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämiseen, alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämiseen muun muassa alkoholiverotusta merkittävästi korottamalla sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien ylisukupolvisuuden tunnistamiseen ja ehkäisemiseen. Kuntien tai yhteistoimintaalueiden terveyden ja hyvinvoinnin strategioihin on sisällytettävä mielenterveys- ja päihdetyön osio. Suunnitelmassa painotetaan asiakkaan aseman vahvistamista, mielenterveyden ja päihteettömyyden edistämistä sekä perus- ja avohoitopalveluina toteutettavien mielenterveys- ja päihdepalvelujen monipuolistamista. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten pääsy palveluihin on turvattava joustavasti yhden oven periaatteella ensisijaisesti sosiaali- ja terveyskeskuksen tai muun perusterveydenhuollon yksikön kautta unohtamatta työterveydenhuoltoa ja kouluterveydenhuoltoa. Kunnat voivat tarvittaessa hyväksyä ensisijaiseksi hoitoon pääsyn paikaksi myös muita palveluyksiköitä, esimerkiksi yhdistettyjä mielenterveys- ja päihdehoidon avohoitoyksiköitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tarjolla tulee olla matalan kynnyksen periaatteella toimiva hoitajan tai sosiaalityöntekijän vastaanotto, jossa arvioidaan hoidon tarve. Arvion ja alustavan suunnitelman perusteella asiakas ohjataan hänen tarpeitaan parhaiten vastaaviin palveluihin. On selvää, että näin vaativan tehtävän menestyksellinen suorittaminen edellyttää osaamisen tuomista etulinjaan. Lisäksi ehdotetaan, että mielenterveys- ja päihdeongelmia itse kokeneita otetaan mukaan palveluiden suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Erityispalvelujen on tuettava peruspalveluja matalan kynnyksen hoitoon pääsyn toteutuksessa ja palvelurakenteen monipuolistamisessa. Näkemykselle löytyy näyttöön perustuvaa tukea suomalaisen Merttu-tutkimuksen tuloksista. Työryhmä ehdottaa, että kunnat lisäävät ja monipuolistavat päivystäviä, liikkuvia ja konsultaatiopalveluja mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville, minkä seurauksena laitospaikkojen tarpeen arvioidaan vähenevän. Laitospaikkojen vähentäminen edellyttää, että ensin kehitetään ja monipuolistetaan avohoitoa ja vasta sitten supistetaan laitoshoitoa. Ministeri Risikko painotti ehdotuksia vastaanottaessaan, että laitospaikkojen vähentäminen on perusteltu tavoite, mutta se edellyttää avopalvelujen toimivuutta ja osaamista peruspalveluissa. Kaikkia ongelmia ei voida hoitaa pelkästään avohoidon piirissä. Koska mielenterveys- ja päihdeongelmia esiintyy yhä enemmän samanaikaisesti, erikoistason psykiatriset ja päihdehuollon avoyksiköt ehdotetaan yhdistettäviksi. Psykiatrinen sairaalahoito ehdotetaan siirrettäväksi pääsääntöisesti yleissairaaloiden yhteyteen. Psykiatristen potilaiden somaattinen sairastavuus ja kuolleisuus on suurempaa kuin muulla väestöllä. Vakavat vieroitusoireet tulisi hoitaa somaattisessa sairaalassa, tarvittaessa tarkkailu- tai tehostetun valvonnan olosuhteissa. Psykiatrisen sairaalahoidon järjestäminen pääsääntöisesti yleissairaaloiden yhteydessä helpottaa mielenterveyspotilaiden kattavan somaattisen sairaanhoidon toteutusta. Mielenterveys- ja päihdeongelmien yhteiskunnalliset kustannukset ovat viime vuosina kasvaneet. Tilanteen korjaaminen edellyttää palvelurakennemuutoksen resursointia, joka on suunnattava erityisesti perus- ja avopalveluihin mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisyn, varhaisen tuen sekä hoidon tehostamiseksi. Lisäresursoinnin esitetään koostuvan muun muassa suuremmasta valtionosuudesta, kuntarahoituksesta ja kehittämishankemäärärahoista. Täsmällistä resurssilaskelmaa työryhmä ei esittänyt, mutta se katsoi, että ehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön asema palveluissa on varmistettava nimeämällä vähintään yksi Sairaalaviesti 1/2009 5

kokopäiväinen pysyvä työntekijä koordinoimaan työtä laajan väestöpohjan mukaiselle alueelle. Työryhmä esittää, että valtioneuvosto antaa vuonna 2009 mielenterveys- ja päihdetyöstä periaatepäätöksen, jolla turvataan työn pitkäjänteinen kehittäminen nykyistä avohoito- ja peruspalvelupainotteisemmaksi ja varmistetaan siihen tarvittavat voimavarat. Työryhmä esittää myös, että mielenterveyslain, päihdehuoltolain ja raittiustyönlain sisällöt päivitetään ja niiden yhdistämisen mahdollisuus arvioidaan. Mielenterveys ja päihdesuunnitelma. Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015 (STM:n selvityksiä 2009:3) on luettavissa ministeriön verkkosivuilla www.stm.fi/julkaisut. Mielenterveys- ja/tai päihdeongelmainen asiakas Sosiaali- ja terveyskeskus Puhelin- ja internetpalvelut Päivystys Vastaanottotoiminta: depressiohoitajan, päihdehoitajan tai sosiaalityöntekijän Puhelinpalvelut sosiaalityöntekijän vastaanotto - matalan kynnyksen ja hoitajan vastaanotto - terveyskeskuslääkärin vastaanotto Vuodeosastohoito Päihtyneiden selviämisasematoiminta Alkoholi ja huumevieroitushoitoyksiköt Huumeidenkäyttäjien terveysneuvonta Asumispalvelut Laitos- ja yhteisökuntoutus Yhdistetty mielenterveys- ja päihdehoidon avohoitoyksikkö Erikoissairaanhoidon osastohoidot Yleissairaaloiden psykiatriset poliklinikat Mielenterveys- ja päihdepalvelujen järjestäminen 6 Sairaalaviesti 1/2009

TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET PÄHKINÄNKUORESSA I Asiakkaan asemaa vahvistetaan 1. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten yhdenvertaisuutta palveluihin pääsyssä ja niiden saamisessa vahvistetaan ja mielenterveys- ja päihdeongelmiin paneudutaan samalla vakavuudella kuin muihinkin terveysongelmiin. 2. Mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsee helposti yhden oven periaatteella sosiaali- ja terveyskeskuksen kautta. 3. Kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat otetaan mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. 4. Tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset kootaan yhteen lakiin. Psykiatrisessa sairaalahoidossa kehitetään tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon ottamisen yhteyteen ulkopuolisen asiantuntijan arviointikäytäntö ja toteutetaan valtakunnallinen pakon käyttöä vähentävä ohjelma. 5. Hoito- ja kuntoutusajan toimeentuloturvan muotoja kehitetään hoitoon motivoivaksi ja työelämään paluuta helpottaviksi. II Panostetaan ehkäisyyn 6. Mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisemiseksi keskitytään kolmeen osa-alueeseen: Alkoholiverotusta korotetaan merkittävästi vuoden 2009 tasosta. Hyvinvointia tukevia yhteisöjä vahvistetaan ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin ratkaisuihin lisätään. Tunnistetaan ja ehkäistään mielenterveys- ja päihdeongelmien siirtyminen yli sukupolvien. 7. Kunnat tekevät mielenterveys- ja päihdetyön strategian ja sisällyttävät sen osaksi kuntastrategiaa. Ehkäisevän ja edistävän mielenterveys- ja päihdetyön asemaa vahvistetaan alueellisilla koordinaattoreilla. III Palvelut toteutetaan toimivana kokonaisuutena 8. Kunnat koordinoivat julkiset, kolmannen sektorin ja yksityissektorin mielenterveys- ja päihdepalvelut toimivaksi palvelukokonaisuudeksi. 9. Kunnat tehostavat perus- ja avopalveluja mielenterveys- ja päihdetyön päivystyksellisiä, liikkuvia ja konsultaatiopalveluja lisäämällä, jolloin laitospaikkojen tarve vähitellen vähenee. Erikoistason mielenterveys- ja päihdepalveluiden avohoito yhdistetään ja psykiatrinen sairaalahoito siirretään yleissairaaloiden yhteyteen. 10. Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdetyö toteutetaan erikoispalvelujen tuella ensisijaisesti lapsen omassa arkisessa elinympäristössä kodissa, päivähoidossa tai koulussa. 11. Työikäisten mielenterveys- ja päihdehäiriöiden ehkäisyä ja varhaista puuttumista edistetään työterveyshenkilöstön täydennyskoulutuksella, vahvistamalla työterveyshuollon koordinaatioroolia työpaikan, muun terveydenhuollon ja kuntoutuksen välillä sekä Kelan korvauskäytäntöjä kehittämällä. 12. Työikäisten mielenterveys- ja päihdeongelmaisten työttömien työkykyongelmiin puututaan ajoissa ja työkyvyttömyyseläkkeellä ja kuntoutustuella olevien kuntoutujien työllistymisedellytyksiä parannetaan. 13. Ikääntyvien mielenterveyshäiriöihin ja päihdeongelmiin puututaan ajoissa ja kehitetään ikääntyneille sopivia hoitomuotoja. IV Ohjauskeinoja kehitetään 14. Mielenterveystyön opetuksen minimisisällöt määritellään ja sisällytetään päihdetyön opetuksen minimisisältöjen kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon peruskoulutuksen opetusohjelmiin. 15. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) kokoaa mielenterveys- ja päihdetyön suositukset yhteen tietokantaan, huolehtii keskeisimpien suositusten päivittämisestä ja toteutumisen seurannasta. THL tukee mielenterveysja päihdetyön suositusten ja hyvien käytäntöjen toimeenpanoa. 16. Kaikki hallinnonalat ottavat huomioon toimintansa ja päätöstensä vaikutuksen kansalaisten mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön. Mielenterveys- ja päihdetyön suunnittelun ja kehittämisen valtakunnallista koordinaatiota yhdistetään. 17. Lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien määrää sekä kohdennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimintaan suunnattuja valtionavustuksia perustason mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämiseksi. Lisäksi tehostetaan muiden palvelujärjestelmän kehittämistyöhön käytettävien rahoitusmahdollisuuksien käyttöä. 18. Sosiaali- ja terveysministeriö päivittää mielenterveyslain, päihdehuoltolain ja raittiustyölain sekä selvittää mahdollisuuden yhdistää mielenterveys- ja päihdehuoltolait. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman toteuttamiseksi esitetään, että valtioneuvosto tekee mielenterveys- ja päihdetyön kehittämisestä periaatepäätöksen, jossa määritellään mielenterveys- ja päihdetyön eri yhteiskuntapolitiikan alueille ulottuvat päälinjaukset ja toimintatavat, joilla varmistetaan väestöä palvelevan kokonaisvaltaisen, edistävän, ehkäisevän sekä korjaavan mielenterveys- ja päihdetyön kehittäminen ja siihen tarvittavat voimavarat. Sairaalaviesti 1/2009 7

Turvallista hoitoa kaikille ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuuskonferenssin aineisto on käytettävissä Turvallista hoitoa kaikille -potilasturvallisuuskonferenssi järjestettiin Helsingissä 29. ja 30. tammikuuta 2009. Seminaariin osallistui yli 300 potilasturvallisuustyön pioneeria ja asiantuntijaa. Ohjelmassa kuultiin kansainvälisten huippuasiantuntijoiden esityksiä, esiteltiin parhaita kotimaisia käytäntöjä ja potilasturvallisuuden edistämisen työkaluja sekä pohdittiin suomalaisen potilasturvallisuusstrategian toimeenpanoa. Seminaarin ohjelma, esitysaineisto sekä virtuaalinen posterinäyttely ovat tutustuttavissa netissä osoitteessa http://www.stm.fi/resource.phx/hankk/hankt/ potilasturvallisuus/konferenssi. Parhaan posterin palkinnon sai Vaasan sairaanhoitopiiri, jolle peruspalveluministeri Paula Risikko heitti palkintopuheessaan haasteen seuraavan kansallisen konferenssin järjestämisestä yhteistyössä THL:n kanssa. Konferensseja on tarkoitus järjestää jatkossa joka toinen vuosi. Seminaarissa: julkistettiin kansallinen potilasturvallisuusstrategia (STM julkaisuja 2009:3) käynnistettiin ja tuettiin potilasturvallisuusstrategian toimeenpanoa annettiin esimerkkejä potilasturvallisuuden edistämisen hyvistä käytännöistä avustettiin toimijoiden ja tutkijoiden verkottautumisessa. Edistämme potilasturvallisuutta yhdessä -strategia kiteyttää potilasturvallisuuden edistämisen ohjausryhmän tähänastisen työn. Strategia opastaa käytännön toimijoita hahmottamaan toiminnan perusperiaatteita ja rakenteita. Sen toisena tarkoituksena on tukea terveydenhuollon laatua ja turvallisuutta koskevaa säädösvalmistelua uuden terveydenhuoltolain ja sen nojalla annettavan asetuksen puitteissa. Strategia on julkaistu pdf-versiona (www.stm.fi > julkaisut). Potilasturvallisuuden edistämistä tukevaa aineistoa löytyy toistaiseksi osoitteista www.stm.fi > hankkeet > potilasturvallisuuden edistäminen ja http://sty.stakes.fi/fi/ potilasturvallisuus/index.htm. Potilasturvallisuuden kehittäminen ja jälkikäteinen viranomaisvalvonta pidetään jatkossakin hallinnollisesti erillään. Päätöspuheenvuorossaan ylijohtaja Juhani Eskola totesi, että THL tulee kantamaan vastuunsa potilasturvallisuuden edistämisestä strategian valtakunnallisissa linjauksissa esitetyllä tavalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta tulee siten potilasturvallisuustyön keskeinen kansallinen koordinoija. Organisaatiotasolla vastuu on johdolla, eikä tätä vastuuta voi ulkoistaa. Lisätietoja hallintoylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki, p. (09) 771 2774, 050 331 0314 Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Timo Keistinen, potilasturvallisuuskoordinaattori Marina Kinnunen ja lastentautien ylilääkäri Tarja Holm vastaanottivat peruspalveluministeri Paula Risikon jakaman kunniakirjan parhaasta posterista. 8 Sairaalaviesti 1/2009

Risto Parjanne terveyskeskusten johdon neuvottelupäivillä Helsingissä Terveyspalvelut turvattava lamassakin Kuntaliitto tiedottaa 6.2.2009 Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne odottaa laajaa vastuuta kuntapalvelujen pelastamiseksi laman yli. Kuntien keskeinen tavoite on turvata kansalaisten peruspalvelut lamankin aikana. Kuntien omien toimien ohella palveluihin tarvitaan selkeä lisärahoitus valtiolta. Palvelujen karsiminen ei ole mahdollista silloin, kun turvaverkkoja tarvitaan entistä enemmän, Parjanne sanoi terveyskeskusten johdon neuvottelupäivillä Helsingissä. Parjanteen mukaan toimivat terveyskeskukset ovat terveydenhuoltojärjestelmämme kulmakivi. Niiden tulee jatkossakin pääosin perustua julkiseen rahoitukseen. Kunnilla on oikeus päättää palvelujen järjestämistavasta. Perusterveydenhuollon asiakaspalvelujen ostot yksityisiltä ovat noin neljä prosenttia käyttökustannuksista. Yksityisten toimijoiden puheet suurista säästöistä ovat katteettomia ottaen huomioon kaikki ne velvoitteet, jotka julkisella terveydenhuollolla on vastuullaan. Osaoptimoinnilla ei terveyspoliittisia tavoitteita saavuteta. Laman aikana terveyskeskusten arvostus niin suuren yleisön kuin henkilökunnankin piirissä on kasvanut, Parjanne sanoi. Haasteisiin voidaan vastata Rakenteiden muutos: Paraksen jatko, terveydenhuoltolainsäädäntö Tavoitteena oltava toiminnalliselta kannalta oikean kokoiset yksiköt Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integrointi edelleen ajankohtaista Johtamisessa poliittisella ja operatiivisella osiolla oltava omat selkeät roolinsa Kunnalla oltava oikeus päättää järjestämistavasta; markkinat eivät saa sanella ratkaisuja; yksityissektorin lupaukset suurista säästöistä eivät ole realistisia Uudistamalla prosesseja; asiakaslähtöisyyttä organisaatiokeskeisen mallin sijaan Osaoptimoinnista pois Normien purkua; paikallisesti osataan asiat järjestää Keskittyminen perustyöhön hankkeiden, paperitöiden ja vastaavien sijaan Työyhteisöjen sisäistä kehittämistä Kuntaliiton tavoite on saada Paras-hankkeen ja tulevan terveydenhuoltolainsäädännön ratkaisut sellaisiksi, että ne luovat kestävät ja riittävästi uudistuvat rakenteet. Suurimmat kunnat hoitavat peruspalvelut itse, ja useamman kunnan yhteistoiminta-alueita muodostetaan runsaat 60 kappaletta. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integrointi on edelleen ajankohtaista. Normeja on purettava, sillä paikallistasolla osataan asiat järjestää tarkoituksenmukaisesti, Parjanne sanoi. Valtion edellyttämät lukuisat paperityöt syövät huomattavan osan työajasta. Johtamisessa niin poliittisella kuin operatiivisella tasoilla on omat roolinsa. Terveyskeskusten on kehitettävä toimintojaan ja henkilöstöpolitiikkaansa, jotta ne pystyvät turvaamaan palvelut. Yhtä ja samaa mallia ei tähänkään ole. Perusterveydenhuollon reformeihin on saatava vauhtia. Kuntaliiton tavoite Kehittää pääosin julkiseen rahoitukseen perustuvaa terveydenhuoltojärjestelmää Sen kulmakivi on toimiva perusterveydenhuolto Turvata rahoitus Saada henkilökunnan työolot ja -järjestelyt nykyistä paremmiksi Kiinnittää erityistä huomiota henkilöstöpolitiikkaan, haastavien työurien luomiseen Järjestää rakenteelliset puitteet sellaisiksi, että ne ovat kestäviä tulevaisuudessakin Toimitusjohtaja Parjanne vetosi myös kansalaisten omaan vastuuseen: elintavoilla on erittäin suuri merkitys terveyspalveluiden kysyntään. Jokainen meistä voi ennaltaehkäistä omalla käyttäytymisellään tarvetta hakeutua vastaanotolle. Yksilön ohella vastuuta on perheillä, koululla ja monilla muilla yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimijoilla. Kansalaisten terveyden edistämisessä on mahdollisuus saavuttaa erittäin merkittävää elämisen laadun parantamista ja suuria kustannussäästöjä. Lisätietoja toimitusjohtaja Risto Parjanne, p. 050 667 20 Sairaalaviesti 1/2009 9

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväisen kolumni Helsingin Sanomien mielipidesivulla 26.1.2009 Kuntapalvelujen turvaverkon toimivuus turvattava Lama ja työttömyys lisäävät kunnallisten palvelujen kysyntää. Palvelut ovat kansalaisten turvaverkko, jonka toimivuus on varmistettava erityisesti laman aikana. 1990-luvun alun talouskriisin virheistä ja onnistumisista on syytä ottaa oppia. Tässä tilanteessa tarvitaan kunnallisten palveluiden pelastusohjelma. Sen keskeiset osat olisivat kuntien rahoituksen riittävyyden varmistaminen valtionosuuksia lisäämällä, kuntien toimintaa ohjaavan normiston joustot sekä kuntien toimintojen tehostaminen. Nämä painotukset on vietävä valtion kuntapolitiikkaa linjaavaan peruspalveluohjelmaan. Kuntien talous kohtaa laman nyt melko samanlaisessa tilanteessa kuin 1990-luvun alussa. Verotulojen kasvu romahti nopeasti ja toimintakulujen kasvun hillintä vaati poikkeuksellisia toimia. Henkilöstöä vähennettiin ja lomautettiin, määräaikaisia työsuhteita ei uusittu, ja paikallisilla sopimuksilla sovittiin mm. lomarahojen vaihtamisesta vapaiksi. Tällä kertaa pitkään jatkunut talouskasvu on lisännyt kuntien verotuloja hyvin, viime vuonna 7,5 prosenttia. Kustannukset ovat kasvaneet vielä enemmän. Viime tammi syyskuussa toimintamenojen kasvu oli peräti 8 prosenttia. Verotulojen kehitys romahtaa tänä vuonna. Kuntien verotulot pienenevät kokonaisuudessaan viime vuodesta jopa yli 2 prosenttia. Romahdukseen vaikuttavat voimakkaasti supistuvat yhteisöverotuotot, työllisyyskehitys sekä noin kahden prosenttiyksikön verran tämän vuoden kunnallisverotukseen tehdyt suuret verovähennykset, jotka korvataan kunnille valtionosuuksia lisäämällä. Kuntien on nyt avattava talousarvionsa ja -suunnitelmansa ja saatettava ne vastaamaan merkittävästi heikompaa talouskehitystä kuin niiden laatimishetkellä arvioitiin. Työttömyys nousee lähiaikoina selvästi. Eläkkeelle siirtyvien suuri määrä vähentää työvoiman tarjontaa siinä määrin, että osaavasta työvoimasta alkanee pian olla taas pulaa. Etenkin kuntasektorilla olisi järkevää pyrkiä pitämään kiinni osaavasta työvoimasta, koska palvelujen kysyntä ei laman aikana heikkene vaan lisääntyy. Onko tähän riittävästi voimavaroja, riippuu suuresti valtion halusta panostaa lisää valtionosuuksia kuntien palvelujen turvaamiseen. Jos valtio ei lisää kuntien valtionosuuksia, kuntien on heikkenevän palkanmaksukyvyn takia pakko ottaa käyttöön laaja-alaiset lomautukset, vähentää etenkin määräaikaista hen- kilöstöä, jättää vapautuvat vakanssit täyttämättä jne. Heikoimmissa kunnissa jouduttaisiin turvautumaan myös vakinaisen henkilöstön irtisanomisiin. Tämä heikentäisi palveluiden tarjontaa ja laatua. Kuntien palveluiden ja kuntatyöpaikkojen turvaamisen kannalta on välttämätöntä, että seuraava palkkaratkaisu on erittäin maltillinen. Kunnallisten palvelujen turvaamiseksi oli tärkeää, että 1990-luvun alkupuolella kyettiin antamaan kunnille joustoa kuntien palvelutuotantoa ohjaavassa normistossa. Se mahdollisti toimintojen tehostamisen. Nyt tilanne on hyvin toisenlainen: valtio on monin tavoin tiukentanut palvelutuotannon määräyksiä ja näin heikentänyt kuntien toiminnan tehokkuutta. Tämä linja on nyt pikaisesti muutettava. Jos valtionosuuksia ei lisätä selvästi valtion budjettikehyksiin sisällytettyä enemmän, kunnat joutuvat kiristämään verotustaan, mikä heikentää kansalaisten ostovoimaa. Kuntien veroprosenttien keskinäiset erot todennäköisesti kasvaisivat, mikä lisäisi eriarvoisuutta. Kaikista uusien tehtävien määräämisestä kunnille ja entisten laajentamisesta on pidättäydyttävä, ellei valtio rahoita niitä täysimääräisesti. Järkevää olisi siirtää ei-tarveharkintaa sisältävä toimeentulotuki Kelalle ja valtion rahoitettavaksi, jolloin kuntien sosiaalityöntekijät voisivat keskittyä sosiaalityöhön ja kansalaisten yhdenvertaisuus toimeentulotukea myönnettäessä parantuisi. Kuntien investointitaso romahti 1990-luvulla. Se syvensi osaltaan rakennusalan kriisiä. Kuntien peruskorjausinvestoinneissa on yhä rästejä hoidettavana. Nyt kuntien investoinnit tulisi pitää kohtuullisella tasolla, mikä edellyttää merkittävää panosta valtion elvytyspaketeissa. Tällaisia hankkeita on runsaasti toteutusvalmiina ja niillä on suuri työllistävä vaikutus. Kuntien tulee tehostaa palvelujen tuotantoa uudistamalla palvelujen järjestämis- ja tuotantotapoja sekä tehostamalla yhteistyötä ja jatkamalla kuntaliitoksia. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen on jatkuttava entistäkin vaikuttavammin. Kirjoittaja on Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja, teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla 26.1.2009. 10 Sairaalaviesti 1/2009

Kuntatalous alkoi heiketä jo viime vuonna Jyrkkä taantuma edellyttää miljardin euron korjausliikettä Kuntaliitto tiedottaa 11.2.2009 Kuntien toimintakate heikkeni viime vuonna yllättävän nopeasti ja johti kuntien yhteenlasketun tuloksen heikkenemiseen peräti kymmenellä prosentilla, ilmenee Tilastokeskuksen keräämistä kuntien viime vuoden tilinpäätösten ennakkotiedoista. Tuloksen heikkenemisen taustalla on kuntien toimintamenojen noin 7 prosentin kasvu. Tänä vuonna kuntien yhteenlaskettu tulos jää negatiiviseksi ensimmäistä kertaa tällä vuosikymmenellä, ja ensi vuosi on vielä heikompi. Jotta talouden syvenevä taantuma ei murenna kansalaisten peruspalveluita, Suomen Kuntaliitto on laatinut kuntapalvelujen pelastusohjelman, joka nojautuu toiminnan tehostamiseen, normien keventämiseen ja valtion lisäpanostukseen. Verotulojen romahdus edellyttää yhteensä noin miljardin euron korjausliikettä valtiolta kuntien valtionosuuksien ja verotulojen lisäyksenä tänä ja ensi vuonna. Kuntien on vastaavasti tehostettava toimintaansa jatkamalla ja tiivistämällä Paras-hanketta, jotta palvelut kyetään turvaamaan. Kuntien verotulot pienenevät tänä vuonna arviolta noin 500 miljoonaa euroa yhteisöveron romahtaessa. Kustannukset pysyvät kuitenkin yhä korkealla tasolla ja lisäävät kuntien menoja yhteensä noin 1500 miljoonaa euroa. Tästä syntyvä noin kahden miljardin euron rahoitusaseman heikkeneminen vastaa kuntaveron korottamista yli kahdella prosenttiyksiköllä. Ilman valtion lisäpanosta kuntien verotus uhkaa kiristyä merkittävästi. KUNNAT JA VALTIO YHDESSÄ PELASTUSTOIMIIN Kuntaliitto esittää välttämättömien peruspalvelujen turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottamista jo tänä vuonna niin, että toimintaan saadaan lisärahoitusta vähintään 100 miljoonaa euroa. Ensi vuoden alusta lukien kuntien rahoitusasemaa on vahvistettava korottamalla kuntien valtionosuuksia vähintään 250 miljoonalla eurolla. Tämä edesauttaa osaltaan valtionosuusuudistuksen toteutumista. Kuntien harkinnanvaraisia rahoitusavustuksia on nostettava vähintään 30 miljoonan euron tasolle ja ensi vuonna 40 miljoonaan euroon. Kuntien yhteisövero-osuuden nostaminen tänä vuonna noin 10 prosenttiyksiköllä toisi kuntatalouteen noin 450 miljoonaa euroa. Samoin kiinteistöveron ylärajoja tulisi nostaa. Kuntaliitto esittää lisäksi jäteveron koko tuoton ohjaamista kunnille ja myös yksityisten ja teollisuuden kaatopaikkojen saattamista jäteveron piiriin. Veropohjaa tulisi jatkossa laajentaa tulouttamalla osa liikenteen veroista sekä luonnollisten henkilöiden pääomatulojen verokertymästä kunnille. Kuntaliitto odottaa valtiolta lisää elvytystoimia muiden muassa koulujen ja sosiaalialan rakennusten peruskorjaamiseen. Myös asuntotuotantoon panostamalla ylläpidetään työllisyyttä. Kunnille myönnettävän infra-avustuksen tasoa ja käyttöalaa tulee kasvattaa. TUOTTAVUUTTA HIDASTAVAT NORMIT TARKASTELUUN Kuntapalvelujen pelastusohjelma edellyttää, että kunnat itse jatkavat rakenteiden ja palvelujen kehittämistä Paras-hankkeen hengessä. Tuottavuutta on saatava nostettua. Tuottavuuden esteenä olevia normeja ja mitoituksia Kuntaliitto esittää tarkasteltavaksi kuntien ja valtion yhteistyönä. Velvoitteiden ja resurssien välistä jännitettä tulisi purkaa erillisellä tuottavuuden esteet -projektilla. Kuntien on itse pyrittävä pitämään yllä tarpeellista investointitasoa. Omat menot on sopeutettava tuloihin pitkällä tähtäimellä. Keskeistä on saavuttaa erittäin maltillinen palkkaratkaisu tuleville vuosille. Valtion panostus peruspalveluohjelmaan Kuntaliitto odottaa, että valtion peruspalveluohjelmaan vuosille 2010 2013 valmistellaan vero- ja valtionosuuskorjaukset niin, että peruspalveluihin saadaan yhteensä noin miljardin lisäpanostus. Hallituksen jo päättämä työnantajien kela-maksun poistaminen helpottaa kuntataloutta tänä vuonna 78 miljoonalla eurolla ja ensi vuonna 248 miljoonalla eurolla. Jos poisto ei jää pysyväksi, se täytyy korvata täysimääräisesti valtionosuuksia vastaavasti korottamalla. VUOSIKATE KÄÄNTYI LASKUUN Kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu vuosikate laski jo viime vuonna. Toimintamenot lisääntyivät noin 7 prosenttia edellisvuodesta. Kunta-alan toimintamenojen kasvun taustalla ovat korkeahko palkkaratkaisu, palvelujen lisääntynyt kysyntä ja muun muassa hoitotakuun vaatimat tehostetut toimenpiteet. Verotulot kasvoivat kaikkialla, mutta talouserot ovat suuret: Manner-Suomessa 44 kunnassa vuosikate jäi negatiiviseksi eli tulot eivät riittäneet toiminta- ja rahoitusmenojen kattamiseen, pääomakustannuksista puhumattakaan. Kunnat velkaantuivat yhä enemmän. Tilinpäätösten ennakkotiedot kertovat, että kunnilla on nyt lainaa 1652 euroa asukasta kohti. Vuonna 2002 lainaa oli vielä puolet vähemmän eli 863 euroa asukasta kohti. Sairaalaviesti 1/2009 11

Tilikauden tulos laski kunnissa nyt toisen kerran peräkkäin. Vuonna 2006 yhteenlaskettu tulos oli vielä 1,02 miljardia euroa, viime vuonna enää 0,63 miljardia euroa. Tänä vuonna tulos jää negatiiviseksi ilman valtion lisärahoitusta. Ennakkotilinpäätösten mukaan kahdeksassa maakunnassa kuntien yhteenlaskettu vuosikate ei riittänyt poistoihin. Tilanne oli heikoin Kanta-Hämeen ja Varsinais-Suomen kunnissa ja paras Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa. Negatiivisen vuosikatteen kuntia oli myös lukumääräisesti eniten Varsinais-Suomessa, 12. Pohjois-Pohjanmaalla oli 7 negatiivisen vuosikatteen kuntaa. Eniten vaikeuksia poistojen kattamisessa oli alle 2 000 asukkaan ja 40 000 100 000 asukkaan kunnissa, joissa yhteenlaskettu vuosikate jäi alle poistojen määrän. Vuosikatteet putosivat viime vuonna suhteellisesti eniten Itä-Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Kuntakoon mukaan tarkasteltuna vuosikate putosi suurimmissa ja pienimmissä kunnissa, jonkin verran myös 20 000 40 000 asukkaan kunnissa. Negatiivisten vuosikatteiden kuntia on erityisesti alle 6 000 asukkaan kunnissa, peräti 36 kaikista 44:stä. Lisätietoja toimitusjohtaja Risto Parjanne, p. 050 667 20 varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, p. 0400 486 043 kuntatalousasioiden johtaja Martti Kallio, p. 050 369 9704 suunnittelupäällikkö Reijo Vuorento, p. 050 667 41 pääekonomisti Juhani Turkkila, p. 050 667 47 erityisasiantuntija Jan Björkwall, p. 050 522 2789 Yli 13 000 vastaajan kuntalaistutkimus: Kunnan järjestämiä palveluja arvostetaan Kuntaliitto tiedottaa 18.2.2009 Kuntalaiset ovat valmiita maksamaan enemmän veroja, mikäli se turvaa kuntapalvelujen saatavuuden. Kaksi kolmesta kuntalaisesta pitää tärkeänä, että palvelut säilyvät kunnan järjestäminä myös tulevaisuudessa. Kuntaliiton laajaan kuntalaistutkimukseen vastasi 13 000 kuntalaista ympäri Suomen. Palvelutuotannon kunnallisena säilyttämistä tärkeänä pitävien osuus vaihtelee merkittävästi iän mukaan. Iäkkäistä vastaajista peräti 83 prosenttia pitää tärkeänä, että palvelutuotanto säilyy kunnallisena, ja nuorimmistakin vastaajista yli puolet, 55 prosenttia. Puolet kuntalaisista on sitä mieltä, että on parempi korottaa kunnallisveroa kuin karsia kunnallisia palveluja. Viidennes vastaajista ei halua veronkorotuksia. Kunnallisveron korottamishalukkuus on hieman kasvanut neljä vuotta sitten tehdystä vastaavasta kyselystä. Myönteisimpiä veronkorotukselle ovat vanhimmat vastaajat. Kaikista ikäluokista vähintään puolet on väittämästä samaa mieltä, lukuun ottamatta nuorinta ikäluokkaa. Naiset ovat miehiä hieman enemmän veronkorotusten kannalla. Vaikeina aikoina kunnat näyttäytyvät asukkaille arjen turvaverkkoina. Kunnalliset palvelut ovat kaikkien saatavilla myös taantumassa. Kansalaiset arvostavat suuresti näitä palveluita. Taantuman yli on mentävä turvaamalla palvelujen toiminta, Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne toteaa. VALTAOSA KUNTALAISISTA TYYTYVÄISIÄ PALVELUIHIN Kuntalaiset ovat kaiken kaikkiaan kohtuullisen tyytyväisiä kuntien järjestämiin palveluihin. Tyytyväisyys vaihtelee kuitenkin voimakkaasti eri palvelujen ja kuntien välillä. Arviot palveluista vaihtelevat sen mukaan, onko vastaajalla omakohtaista kokemusta palvelusta vai arvioiko vastaaja palvelua toisen käden tiedon ja mielikuvien mukaan. Jos kuntalainen on käyttänyt palvelua, hän on siihen selvästi tyytyväisempi kuin ne kuntalaiset, joilla ei ole omakohtaista kokemusta palvelun käytöstä. Selkeästi tyytyväisimpiä kuntalaiset ovat koulutuspalveluihin, vähiten tyytyväisiä sosiaalipalveluihin. Sosiaalipalvelujen muita alhaisempaa tyytyväisyystasoa selittää pitkälti vastaajien vähäiset käyttökokemukset, kun taas koulutuspalvelujen hyviä tyytyväisyysarvioita selittää osin vastaajien suurempi omakohtainen käyttökokemus. Pienissä kunnissa palvelut koetaan yleensä paremmiksi kuin suurissa kunnissa. Tulokseen vaikuttaa paitsi kuntalaisten kokema palvelujen hoidon ja tarjonnan taso myös vaatimustaso, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom sanoo. Suuremmissa kunnissa kuntalaisten vaatimustaso yleensä kasvaa, pienemmissä kunnissa voidaan olla tyytyväisiä myös alhaisempaan palvelutasoon. Pienissä kunnissa myös palvelujen saavutettavuus koetaan hieman parempana kuin suurissa kunnissa. 12 Sairaalaviesti 1/2009

Yksittäisistä palveluista tyytyväisyys on suurinta kirjastopalveluihin: kolme neljästä on tyytyväinen kirjastopalvelujen hoitoon omassa kunnassa. Reilusti yli puolet kuntalaisista on tyytyväisiä myös kierrätystoimintaan, jätehuoltoon, liikunta-, urheilu- ja muihin vapaa-aikapalveluihin, sairaan- ja terveydenhoitajan vastaanottopalveluun sekä kunnallistekniikkaan. Eniten tyytymättömyyttä kohdistuu teiden ja katujen hoitoon sekä joukkoliikennepalveluihin: kolmannes vastaajista pitää näitä palveluja melko tai erittäin huonosti hoidettuina. Noin viidennes kuntalaisista on tyytymätön terveyskeskuksen lääkärivastaanottopalveluun sekä hammashoitoon. Näiden palvelujen kohdalla yksityisen palvelutuottajan käyttö on yleistä ja palveluja käyttäneet ovat arvioineet laadun kunnallista palvelua paremmaksi. Tulokset antavat viitteitä siitä, että yksityistä palvelua on käytetty osin vastaavan kunnallisen palvelun huonon saavutettavuuden takia. TERVEYS- JA KOULUTUSPALVELUT KOETAAN TÄRKEIMMIKSI Kuntalaiset mieltävät poikkeuksetta kaikki kunnalliset palvelut ja toimet tärkeiksi. Kaikkein tärkeimmiksi kuntalaiset nostavat terveys- ja koulutuspalvelut. Yksittäisistä palveluista tärkeimpinä pidetään terveyskeskuksen lääkärivastaanottopalvelua sekä peruskouluja. Lääkärin vastaanottoa pitää melko tai erittäin tärkeänä 96 prosenttia ja peruskoulua 95 prosenttia vastanneista kuntalaisista. Naiset pitävät kunnallisia palveluja tärkeämpinä kuin miehet, ja vanhemmat ikäluokat tärkeämpinä kuin nuoret. Palvelujen saavutettavuus koetaan kaiken kaikkiaan vähintään keskinkertaiseksi. Sivistys- ja koulutuspalveluiden saavutettavuus arvioidaan parhaimmaksi, sosiaalipalvelujen saavutettavuus keskinkertaiseksi. Koulutus- ja sivistyspalveluissa parhaita saavutettavuusarvioita saavat kirjastopalvelut, peruskoulut ja esiopetus. Eniten ongelmia saavutettavuudessa koetaan olevan joukkoliikennepalveluissa, hammashoidossa, mielenterveyspalveluissa ja lapsiperheiden kotipalveluissa. Näiden osalta vähintään joka neljäs arvioi saavutettavuuden huonoksi. Kuntakohtaiset saavutettavuuserot voivat palvelujen välillä vaihdella kuitenkin suuresti. Palvelujen saavutettavuus- ja tyytyväisyysarviot ovat selkeässä yhteydessä toisiinsa. Hyvin saavutettavissa olevia palveluja pidetään yleensä myös hyvin hoidettuina. KUNNAT HYÖDYNTÄVÄT TUTKIMUSTULOKSIA Kuntalaistutkimus on osa Paras-arviointitutkimusohjelma ARTTUa, ja siihen vastasi 13 051 kuntalaista ympäri Suomen. Tutkimuksessa on mukana nykyisen kuntajaon mukaan yhteensä 40 kuntaa. Kysymyksiin vastattiin syksyn 2008 aikana myös niissä 25 kunnassa, jotka tämän vuoden alussa yhdistyivät varsinaisiin ARTTU-tutkimuskuntiin. ARTTU-tutkimusohjelmassa kartoitetaan kuntaja palvelurakennemuutoksen aikana tapahtuvia muutoksia kunnissa. Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa selvitetään uudistuksen lähtötilannetta. Tutkimus toistetaan vuonna 2011, jotta saadaan käsitys siitä, miten Paras-hanke on vaikuttanut kuntalaisten käsityksiin esimerkiksi palveluista. Tutkimusaineisto ja sen tulokset annetaan tutkimuskuntien käyttöön, jotta kunnat voivat kehittää palvelujaan tietojen pohjalta, tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom toteaa. Kevään kuluessa julkistetaan tuloksia laajan kuntalaiskyselyn muista osioista, esimerkiksi kuntalaisten asennoitumisesta kunnalliseen päätöksentekoon sekä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Lopulliset tulokset julkaistaan tutkimusraportissa vuoden 2009 lopulla. Lisätietoja tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom, Kuntaliitto, p. (09) 771 2504, 050 337 5634 tutkija Anni Jäntti, Kuntaliitto, p. (09) 771 2681, 050 573 9200 Sairaalaviesti 1/2009 13

Kuntaliiton hanketoimisto KunTo tukemaan ja koordinoimaan terveydenhuollon sähköisten KanTa-palveluiden käyttöönottoa Kuntaliitto on käynnistänyt Hanketoimiston (KunTo) edistämään ja tukemaan kansallisten terveydenhuollon arkistopalveluiden (KanTa) käyttöönottoa. Työn valmistelu on jo käynnissä ja yksikkö aloittaa toimintansa maaliskuun alussa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköistä käsittelyä ja sähköistä lääkemääräystä koskevien lakien mukaisesti julkisen terveydenhuollon yksiköillä on velvollisuus liittyä 1.4.2011 mennessä valtakunnallisiin terveydenhuollon KanTa-palveluihin (eresepti, earkisto, ekatselu). eresepti on testauksessa ja tuotantokäyttö alkaa tämän hetkisten tietojen mukaisesti toukokuussa 2009. earkiston osalta toteutustyön testaus alkaa suunnitelmien mukaisesti syksyllä 2009. Kansalaisille tarkoitettu sähköinen palvelu (ekatselu) käynnistyy myöhemmin. Sähköisten KanTa-palveluiden avulla terveydenhuollon organisaatiot voivat luopua paperisen potilaskertomuksen arkistoinnista ja siirtyä sähköiseen dokumentointiin. KanTa-palvelut mahdollistavat entistä paremmin terveystietojen käytön yli organisaatiorajojen. Julkisen terveydenhuollon KanTa-palvelujen käyttöönottoja koordinoimaan ja tukemaan on perustettu Kuntaliittoon hanketoimisto (KunTo), joka toimii kiinteässä yhteistyössä alueellisten ja paikallisten Kan- Ta-käyttöönottohankkeiden kanssa. Ilman hallittua yhteistyötä noin 300 julkisen terveydenhuollon organisaation ja 800 apteekin liittymisessä KanTa-palveluihin on odotettavissa päällekkäistä ja keskenään ristiriitaista työtä. KunTo-yksikön asiakkaina ovat ensisijaisesti sairaanhoitopiirit sekä alueelliset ja paikalliset terveydenhuollon toimijat. Sen tärkeimmät muut yhteistyökumppanit ovat sosiaali- ja terveysministeriö, Kela, Valvira, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, apteekit sekä tietojärjestelmätoimittajat. Sosiaali- ja terveysministeriö on edellyttänyt, että sairaanhoitopiirit koordinoivat erikoissairaanhoitolain mukaisesti alueensa terveydenhuollon organisaatioiden liittymistä kansallisiin KanTa-palveluihin. KunTo toimii niiden tukena määräaikaisena projektina vuoden 2011 loppuun saakka. Siihen mennessä selvitetään toiminnan jatkojärjestelyt. Toimiston vuotuinen budjetti on 1,2 miljoonaa euroa ja rahoituksesta vastaavat puoliksi STM sekä sairaanhoitopiirit. Hanketoimistoon on palkattu seuraavat henkilöt: Kehittämispäällikkö Sinikka Ripatti, Helsinki Erityisasiantuntija Tellervo Alanärä, Kemi Erityisasiantuntija Juhana Suurnäkki, Hamina Erityisasiantuntija Juhani Ahola, Kuopio viides työntekijä palkataan kevään 2009 aikana Sähköposti: etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi Lisätietoja Sinikka Ripatti, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi, p. 0400 417104 Kauko Hartikainen, etunimi.sukunimi@kuntaliitto.fi, p. (09) 771 2647, 050 430 9782 Yksityissektorin omistusjärjestelyjä, huimia tarjouksia ja valloitusunelmia Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Vuoden alkupuolella olemme saaneet lukea uutisia, joissa terveydenhuoltoyritysten johtajat ovat julistaneet valtavia kasvutavoitteitaan ja tarjonneet huimia säästöjä, jos kunnat ulkoistavat palveluja heidän hoidettavakseen. Taustalla on tietysti suuri tarve saada uutta asiakaskuntaa, lisää tuloja ja sijoitetulle pääomalle riittävät tuotot. Lupaukset ovat vailla pohjaa. Vuokralääkäriyritysten tulot ovat itse asiassa terveyskeskusten ja sairaaloiden henkilöstömenoja. KANSAINVÄLISEEN OMISTUKSEEN Tammikuun alkupuolella saimme kuulla ja lukea, että pääomasijoittaja Bridgepoint Europe IV:n omistama Star Healthcare Oy, joka on vastikään perustettu suomalainen osakeyhtiö, on tehnyt julkisen ostotarjouksen kaikista Terveystalo Healthcare Oyj:n liikkeeseen laskemista osakkeista, joita Terveystalo ei omista, ja optio-oikeuksista. Ostotarjous oli 162 miljoonaa euroa. Terveystalon 19.1.2009 pörssi-ilmoituksen mu- 14 Sairaalaviesti 1/2009

kaan Bridgepoint on eurooppalainen pääomasijoitusrahasto, joka koostuu useasta limited partnership -muotoisesta yhtiöstä ja jota hallinnoi Bridgepoint Capital Limited. Osakkeenomistajat, jotka omistavat yli 94 prosenttia Terveystalon osakkeista ja äänistä, ovat 16.2.2009 julkistetun tiedon mukaan hyväksyneet ostotarjouksen. Bridgepoint operoi yli 12 miljardin euron pääomilla, joista maantieteellisesti yli puolet tulee Pohjois-Amerikasta sekä noin viidenneksen osuudet Iso-Britanniasta ja muualta Euroopasta. Suomessa Bridgepoint on entuudestaan tuttu A-katsastus Oy:n omistajana. Suomen Terveystalo on yritysostojen kautta kasvanut voimakkaasti perustamisestaan eli vuodesta 2001 lähtien. Yhtiöllä on yli 100 toimipaikkaa eri puolilla maata. Terveystalo listautui maaliskuussa 2007 Helsingin pörssiin ja osti Medivire Työterveyspalvelut Oy:n 128 miljoonalla eurolla MB Rahastoilta kesällä 2007. Vuonna 2006 Terveystalon liikevaihto oli 88,9 ja Mediviren 75 miljoonaa euroa (Mediuutiset). Kaupan myötä Terveystalo-konserni huolehtii yli 350 000 henkilön työterveyshuollosta. Kauppa romahdutti Terveystalon omavaraisuuden. Talouselämä ja Mediuutiset tekivät 20 suurimmasta lääkäri- ja laboratorioyhtiöstä ensimmäisen terveyspalveluselvityksen, jonka mukaan näistä Terveystalo on ainoa taloudellisesti surkea yritys. Talouden taantuma ja lama vaikuttavat myös yksityisten terveyspalvelujen kysyntään niin työterveyshuollossa kuin yksittäisten asiakkaiden omalla rahallaan ostamissa palveluissa. Tuollaisessa epävarmassa tulevaisuudessa velkainen yritys ei ole omiaan selviämään. Siksi ulkomaisen suursijoittajan ostotarjous oli pelastustie. Alma Median 22.1.2009 nettiuutisten mukaan Bridgepoint laskee Suomen terveydenhuollon markkinoiden kasvavan 5 10 prosenttia vuodessa. Terveystalon tarkoituksena on jatkaa yritysostoja. Konseptiin kuuluu osakkeisiin perustuva kannustinjärjestelmä, joka koskee Terveystalon johtavia päättäjiä ja avainhenkilöitä. Terveystalon toimitusjohtaja Martti Kiuru esitti Kauppalehden haastattelussa, että yritys aikoo ottaa markkinaosuutta muilta toimijoilta. Kiuru uskoo, että yksityinen sektori tuottaa ajan mittaan 40 60 prosenttia Suomessa käytettävistä terveyspalveluista. Lisää jaettavaa odotetaan tulevan siitä, kun kunnat ulkoistavat palvelujaan. Mehiläinen Oy on toinen merkittävä valtakunnallinen toimija. Mehiläisen kotisivujen mukaan palveluverkostoon kuuluu 18 lääkärikeskusta, työterveyden palvelupisteet sekä 8 sairaalaa. H-Care Holding AB osti keväällä 2006 Mehiläisen osake-enemmistön Capmanilta ja Sitralta. H-Care Holding AB omistaa myös Ruotsin johtavan yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajan Careman. Syyskuusta 2007 H-Care Holdingin nimi on Ambea AB. Brittiläinen pääomasijoitusyhtiö 3i ja GIC, Singaporen valtion sijoitusyhtiö, omistavat Ambea AB:n. Mehiläinen Oy:n liikevaihto oli vuonna 2007 noin 118 miljoonaa euroa, josta syntyi liikevoittoa 16 miljoonaa euroa (lähde: Kauppalehti). Mehiläinen keskittyy myös jatkossa yksityiseen lääkärikeskus- ja sairaalatoimintaan sekä työterveyspalveluihin. Mehiläinen tarjoaa myös hoivapalveluita. Se aikoo olla tulevaisuudessa entistä laajemmin mukana kehittämässä suomalaista terveydenhuoltoa. Yhtiö harkitsee toiminnan laajentamista terveydenhuollon ulkoistamishankkeisiin, myös perusterveydenhuoltoon. Tässä Mehiläinen hyödyntää Careman kokemuksia ja hakee synergiaa konsernista. Mehiläisen toimitusjohtaja Matti Bergendahl lupasi Kauppalehden 18.1.2009 haastattelussa hurjia säästöjä. Jutun ingressin mukaan Kunnat voisivat säästää ulkoistuksilla miljardi euroa, jos ne siirtäisivät terveydenhuoltoaan yksityisille. Koko Suomen perusterveydenhuollossa säästöpotentiaali olisi useita satoja miljoonia euroja. Erikoissairaanhoidossa säästömahdollisuus voisi olla jopa suurempi. Haastattelussa perusterveydenhuollon kustannuksiksi on esitetty 3,7 miljardia euroa ja erikoissairaanhoidon 4,6 miljardia euroa. Nuo säästöt saavutettaisiin muun muassa hoitoketjuja yhtenäistämällä, henkilöstön motivaatiota ja työhyvinvointia nostamalla. Tämän myötä myös hoitotulokset paranisivat. Mehiläinen Oy tavoittelee Bergendahlin mukaan noin 10 prosentin vuosikasvua. MedOne Oy on tullut tunnetuksi pääosin kunnille ja kuntayhtymille palveluja tarjoavana lääkäri- ja hoitohenkilöstön vuokrausfirmana. Yrityksen konseptina on tarjota monipuolisia ja joustavia työmahdollisuuksia terveydenhuollon ammattilaisille perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja vanhusten hoivapalveluissa. MedOne siirtyi elokuussa 2007 osaksi pohjoismaista Attendo-konsernia ja sen omistukseen. Yrityksen nimi muuttui vuoden 2009 alussa Attendo MedOne:ksi. Industri Kapital hankki Attendo-konsernin omistukseensa Bridgepointilta. MALLIA AUTOKATSASTUKSESTA Bridgepoint omistaa Suomessa A-katsastus Oy:n. Sen juuret ovat valtion monopolitoimintana hoitaneessa autokatsastuksessa. Valtio avasi autokatsastuksen kilpailulle vuonna 1996. Tuolloin Valtion autorekisterikeskuksesta muodostettiin Suomen Autokatsastus Oy. Yritys hallitsi markkinoita kilpailun vapautumisen jälkeen. Paavo Lipposen hallitus ja liikenneministeri Kimmo Sasi päättivät vuonna 2003 yksityistää valtion yhtiön ja laittaa rahoiksi tuottoisan firman. Osakkeista myytiin 90 prosenttia suomalaiselle MB Rahastot -rahoitusyhtiölle ja loput yhtiön viidelle johtajalle. Näin syntyi A-katsastus Oy, jonka suomalainen rahoittaja Sairaalaviesti 1/2009 15

myi vuonna 2005 rahoitusyhtiö Bridgepointille. Valtio sai kaupassa 59 miljoonaa euroa ja MB Rahastot moninkertaisen summan (Talouselämä 2.4.2008). Taloussanomien (31.3.2008) mukaan Bridgepoint omistaa myös Yksityiset K-asemat ketjun, joten sen markkinaosuus autokatsastuksista on yli 60 prosenttia. K1-katsastajat on eri yhtiö, joka on ostanut vajaat 50 perheiden omistamaa katsastusasemaa. K1-ketjun on kesästä 2006 omistanut espanjalainen Applus-yhtiö, joka on maailman suurin katsastusalan toimija yli 17 miljoonalla vuosittaisella katsastuksella. JOHTAJILLE MILJOONIA Jestas sentään, mitkä katsastushinnat otsikoi Talouselämä uutisensa. Katsastuksessa käyvä on tuon konkreettisesti kokenut. Eli valtion entisestä monopolista on kehittynyt toimiala, jossa ei ole liiemmälti kilpailua ja josta sen myötä on tullut erittäin tuottoisa omistajille ja johtajille. Taloussanomat kertoi maaliskuussa 2008, kuinka A-katsastuksen omistajajohtajat ovat rikastuneet uuden organisaation ja järjestelyn myötä. Viisikon yhteenlasketut tulot olivat vuoden aikana yli 44 miljoonaa euroa. Bridgepointin käyttämä kannustinjärjestelmä on näyttänyt tehonsa. Sairaan hyvä bisnes otsikoi Iltalehti aukeaman juttunsa 10.1.2009. Uutisessa kerrottiin, kuinka vuonna 2000 perustetun MedOne Oy:n liikevaihto kasvoi 87 miljoonaan euroon vuonna 2007. Samana vuonna toimitusjohtaja Pertti Karjalainen oli omistusjärjestelyjen ansiosta 22 miljoonan euron pääomatuloillaan neljänneksi eniten ansainnut suomalainen. Kuvaan kuuluu, että tuloverotettavat tulot olivat olemattomat. Mediverkko Oy tarjoaa vuokrauspalveluja kunta-asiakkaille. Sen toimintakonsepti on pitkälle sama kuin MedOnen. Mediverkon toimitusjohtaja ja perustajajäsen saivat em. uutisen mukaan vuonna 2007 yli 400 000 euron pääomatulot. Terveyskeskusten ja päivystysten lääkäripulan merkittäviä paikkaajia ovat olleet edellä mainitut ja Pihlajalinna Oy Tampereelta. Kaikki kolme ovat olleet erittäin kannattavia. Pääosa tuloista on tosiasiallisesti terveyskeskusten henkilöstömenoja. Tuollaisiin tuloihin kunnallisten terveyskeskusten tai sairaaloiden johtajat ja johtavat lääkärit eivät koskaan pääse. Johtajien suuret tulot ja niiden perustana olevat kannustinjärjestelmät ovat oleellinen osa yksityissektorin kasvussa. Mm. työterveyshuollossa on samoja elementtejä kuin autokatsastuksessa pakollisuus ja säännöllisyys. Työterveyshuollossa on lisänä Kelalta tuleva rahoitusosuus ja työnantajien tietämättömyys tai välinpitämättömyys mm. tutkimusten hinnoista. HALVALLA KALLISTA Iltalehden artikkelin ingressi pelkisti asian Veronmaksajat kustantavat kuntien kalliin vuokralääkärijärjestelmän. Juttuun haastateltu Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja Pekka Nousiainen totesi, että vuokralääkärijärjestelmä tulee selvästi kalliimmaksi. Kuntien ja kuntayhtymien raportoimien tietojen mukaan vuokratyövoima maksaa enemmän kuin oma henkilökunta. Toimitusjohtaja Pertti Karjalainen esitti: Kunnat maksavat edelleen kovimmat palkat. Kuntien pitäisi käyttää meitä enemmän, jos he haluavat hillitä kustannuksia. Todellisuus ja markkinoinnin argumentit eivät ole yhtä. Ei voi olla totta, että lääkärit tekisivät terveyskeskusten maksamaa palkkaa pienemmällä palkalla työtä vuokrafirmalle. Jos ja kun yksittäinen pieni pohjoisen kunta on tarjoutunut maksamaan lähes pääministeripalkkaa saadakseen lääkärin terveyskeskukseen, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki toimivat näin. Tiettävästi kuningaskalastaja on hyvin harvinainen lintu Kainuussa ja Lapissa. Vuokralääkäriyritysten tulot ovat itse asiassa niille siirrettyjä terveyskeskusten ja sairaaloiden henkilöstömenoja. Ne kirjataan pääsääntöisesti kunnan tai kuntayhtymän muiden palvelujen ostoihin. Jos vuokrafirmojen kautta työtä tekevät lääkärit ja hoitajat olisivat terveyskeskuksen tai sairaalan palveluksessa, nuo menot olisivat henkilöstölle maksettuja palkkoja ja henkilöstön sivukuluja. Lääkärivaje ja -pula loivat markkinaraon työvoiman välittäjille. Jonot ja jonojen purku toivat tarpeen ja tilauksen liikkuville leikkaustiimeille. Samalla luotiin tyystin uudenlaiset markkinat ja hinnat päivystäjille, joiden osaamiseen ja päivystystaitoihin ei ole sopimuksissa asetettu tehtävästä johdettavia vaatimuksia. Lisäksi vastuukysymykset ovat epäselviä. Nuorten lääkäreiden toive lyhyemmistä työajoista ja suuremmasta palkasta toteutuivat saman tien. Tavoitteet hoidon turvallisuudesta ja laadusta, jolloin asiakas tapaa saman lääkärin ja jolloin lääkäri tuntee potilaansa ja potilaan taustat, ovat tässä ratkaisussa toissijaisia. HINTAKILPAILULLA MENOT ALAS Edellä mainitut lupaukset jopa miljardin euron säästöistä vaatisivat todella ankaraa kilpailua yksityissektorin toimijoiden kesken. Useiden satojen miljoonien eurojen säästöt perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon vielä suuremmat merkitsevät kunnallisen terveydenhuollon menojen pienentymistä 10 20 prosentilla. Nyt ja tulevaisuudessa töitä järjestetään uusilla tavoilla, työvoima liikkuu joustavammin, hallintotehtävien ja -kulujen osuus pienenee, johtamisella saadaan parempia tuloksia sekä kannustinjärjestelmiä käytetään. Näitä kaikkia käytetään niin kunnallisella kuin yksityiselläkin puolella. Yksityisten ketjujen tietojärjestelmien rakentaminen on myös kallista. Lisäksi väestön on tärkeää hyväksyä, että pienet vaivat, oireet ja flunssat paranevat itsestään ilman lää- 16 Sairaalaviesti 1/2009

kärissä käyntiä sen paremmin terveyskeskuksessa kuin työterveyshuollossa. Samaan kategoriaan kuuluvat nivelrikon ennaltaehkäisyn tärkeys ja nivelrikon ohjeistettu itsehoito. Ylipainon, liian vähäisen liikkumisen, liian lyhyen yöunen ja muiden vastaavien aiheuttamiin ongelmiin ei ole ensisijaisesti lääketieteellisiä ratkaisuja. Kilpailu työvoimasta nostaa lähivuosina terveydenhuollon palkkatasoa. Väestön terveydentila ja ikääntyminen kasvattavat kysyntää. Potilaiden juoksuttaminen lääkärin vastaanoton läpi ei tuo tarvittavia vaikuttavia hoitotuloksia, vaikka se tuottaisi suuria tuloja sekä virheellisesti määriteltyä tuottavuutta. Yksityinen sektori ei perusta kilpailevia päivystysyksiköitä, jotka hoitaisivat synnytykset, sydäninfarktit, aivoverenkierron tukokset ja vuodot, vaikeat onnettomuus- ja tapaturmapotilaat, palovammat, psykoosipotilaat, juopuneena itsensä teloneet, jne. Kallis syöpädiagnostiikka ja syöpähoidot eivät saa vaihtoehtoisia rinnakkaisia tuottajia eri puolille maata, sillä näille hoidoille kansalaisten pussista ei löydy riittävästi rahaa. Sama pätee nefrologisiin potilaisiin. Alkoholistit, huumeiden käyttäjät ja sosiaalisesti moniongelmaiset ovat hitaita hoidettavia eivätkä järin haluttuja asiakkaita yksityissektorilla. Huonomuistiset tai muistamattomat pienituloiset vanhukset eivät liene myöskään toiveasiakkaita. Terveelle kehitysvammaiselle lapselle ei myönnetä vakuutusta. Kaikkia edellä mainittuja on hoidettu ja hoidetaan myös vastedes. Eräs paremman tulevaisuuden alku olisi se, että yksityinen sektori kilpailisi avoimesti myös hinnoilla. Kun kansalainen maksaa yksityisellä lääkäriasemalla esimerkiksi glukoositutkimuksesta 19,10 euroa, joka hänen omassa terveyskeskuksessaan maksaa kunnalle 2 euroa, on hinta tolkuttoman kallis. Kelan korvaustaksa on moninkertainen tutkimuksen tuotanto- ja ostohintaan verrattuna. Vastaavasti EKG 12 kytkentää levossa maksoi potilaalle 41 euroa, kun kunnallisten sairaaloiden mediaanihinta oli 10 euroa. Kansalaisten, työnantajien ja Kelan kannalta on tärkeää, että esimerkiksi laboratoriotutkimusten ja radiologisten tutkimusten hinnat ovat avoimesti henkilö- ja yritysasiakkaiden tiedossa ja käytettävissä. Niiden tuotantokustannukset ja ostohinnat tiedetään, myyntihintoja on varaa alentaa kymmeniä prosentteja. Autokatsastuksen malli ei saa toteutua terveydenhuollossa eikä sairaanhoidossa. VEROPERUSTEINEN TERVEYSTURVA Suomalaiset ovat korkean kokonaisveroasteen kautta maksaneet vuosikymmenien mittaan terveysturvansa, jonka säilymisen he arvottavat erittäin korkealle. Kattavia vakuutuksia on harvoilla. Se sairausvakuutus on maksettu verojen kautta. Ansaittua terveysturvaa ei voi väestöltä ottaa pois. Verorahoitteisuus on valtaosalle väestöstä ainoa vaihtoehto. Ylipainoiset nuoret tai diabeetikot maksaisivat kalliin hinnan yksityisistä sairausvakuutuksista, jos sellaisia yrittävät hankkia ja jos vakuutusyhtiö sellaiseen suostuisi. Vuosien 1945 1950 babyboomin tulokset ovat siinä iässä, että on turha kolkutella kattavan yksityisen sairausvakuutuksen oville. Totta kai ihmiset käyttävät vastedeskin yksityissektorin silmälääkäri-, gynekologi-, lastenlääkäri- tai ihotautilääkäreiden palveluja täydentävinä, mutta myös niissä kalliit tutkimukset, hoidot ja leikkaukset haetaan valtaosin kunnallisesta sairaanhoidosta kuten tähänkin asti. Kuntaliitto julkisti 18.2.2009 laajan kuntalaistutkimuksen tuloksia. Vastaajia oli eri puolelta maata yhteensä 13 000. Kaksi kolmasosaa vastaajista pitää tärkeänä, että palvelut säilyvät kunnan järjestäminä myös tulevaisuudessa. Puolet oli sitä mieltä, että on parempi korottaa kunnallisveroa kuin karsia kunnallisia palveluja. Korottamishalukkuus on hieman kasvanut neljä vuotta sitten tehdystä kyselystä. Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne arvioi tuloksia näin: Vaikeina aikoina kunnat näyttäytyvät asukkaille arjen turvaverkkoina. Kunnalliset palvelut ovat kaikkien saatavilla myös taantumassa. Kansalaiset arvostavat suuresti näitä palveluita. Taantuman yli on mentävä turvaamalla palvelujen toiminta. Terveyspalvelut ovat väestölle keskeinen osa arjen turvaa. TOTEUTUVATKO HUIMAT LUPAUKSET Tiedossa olevilla tekijöillä yksityistäminen ei ole se taikakeino, jolla kunnallisten terveyspalvelujen menot pienenevät sadoilla miljoonilla tai yli miljardilla. Yksityisen sektorin osuus ei kasva 40 60 prosenttiin. Nuo lupaukset ovat tyhjiä. Talouselämän selvityksen 20 suurinta yksityistä terveydenhuollon yritystä ovat kovin pieniä. Toive saada uusia markkinoita kunnilta johtuu siitä, että kehittyneiden teollisuusmaiden talouden lama minkä IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn totesi 9.2.2009 heijastuu välillisesti myös yksityiseen terveydenhuoltoon sekä yksityisen kysynnän että työterveydenhuollon kysynnän hiipumisen kautta. Kansainvälisten omistajien tulosodotukset ja -vaatimukset laittavat johdon puhumaan suulla suuremmalla. Avainhenkilöiden kannustinjärjestelmät toimivat tarkoitetulla tavalla. Ruotsi käytti vuonna 2006 kansantuotteestaan terveydenhuoltoon 9,2, Tanska 9,5 ja Suomi 8,2 prosenttia. On pidettävä huoli, että muutaman vuoden päästä ei selitellä terveydenhuollon menojen reilun prosentin kansantuoteosuuden kasvua sillä, jotta nyt ollaan muiden pohjoismaiden kanssa samalla tasolla. Jos olisimme käyttäneet vuonna 2006 yhtä paljon kuin Ruotsi käytti, terveydenhuollon menomme olisivat olleet 1,7 miljardia euroa suuremmat. Jos olisimme käyttäneet Sairaalaviesti 1/2009 17

yhtä paljon kuin Tanska, olisimme maksaneet 2,2 miljardia euroa enemmän. Noin suurista summista riittäisi jaettavaa kannustetta johdolle ja tuottoa sijoittajille. Yksityisen sektorin ahneus ja julkisen sektorin jähmeys ovat ainakin aikaisemmin saaneet aikaan tuloksia, joissa moni asiakas on usein ollut häviävä osapuoli. PARAS VAUHTIIN Kunnalliset sairaalat ja terveyskeskukset uudistavat ja kehittävät palvelujaan vähintään yhtä aktiivisesti kuin yksityinen sektori. Periaatteessa erot kunnallisen ja yksityisen välillä tulevat olemaan vähäiset. Mikään ei estä kunnallista terveyskeskusta tai sairaalaa tai niiden yksittäisiä yksiköitä toimimasta yhtä joustavasti kuin yksityiset yritykset samoissa tehtävissä samanlaisilla asiakkailla. Sama pätee johtajiin ja esimiehiin. Paras-hanke on pääosin toiminnallinen uudistus perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoito toteutti Paras-hankkeen rakenteelliset muutokset 15 20 vuotta sitten. Toiminnalliset kehittämishankkeet ja uudistukset ovat jatkuneet ja jatkuvat. Kauppakamarimiehet aktiivisia terveyden ja terveydenhuollon parantamisessa Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Kauppakamarin edustajat kirjoittivat alkuvuodesta näkemyksiään suomalaisten terveyden parantamisesta ja terveyspalveluiden kehittämisestä. Kauppakamarin tehtävänä on vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen siten, että elinkeinoelämän ja yritysten toimintaedellytykset paranevat. Tavoitteena on kehittää alueita yritysvetoisesti. Markkinointi, kauppa ja teollisuus ovat avaintekijöitä ja osaltaan vastuullisia väestön terveydentilan huonoista kehityssuunnista. Vaikuttavia ratkaisuja eivät tuo tutkimus- ja hoitopalvelujen kasvattaminen verovaroin eikä työnantajien ja kansalaisten maksamina. Yritysten ja kauppakamarin on keskeisintä vaikuttaa omilla alkulähteillään myös väestön terveyteen. Helsingin seudun kauppakamarin varatoimitusjohtaja Sampsa Saralehto kirjoitti mielipideartikkelin Sairauksien hoidosta terveyden vaalimiseen Helsingin Sanomiin 6.1.2009. Saralehto on myös Turun kauppakorkeakoulun Markkinoinnin laitoksen Kansainvälisten taloussuhteiden ja teknologian siirron dosentti. Perussanoma tiivistyy seuraavaan siteeraukseen: Sairauksien perustan luovat ihmiset itse: ylipaino, liikkuminen ja ruokatottumukset ovat jokaisen kansalaisen omia asioita. Myös yhteiskunnan näkökulmasta jokainen laihdutettu kilo, vähennetty sokerigramma, juomatta jätetty alkoholi, syömättä jätetty rasvanokare tai vehnäpulla on pelkkää plussaa. Yksilöllä on vastuunsa omasta terveydestään. Kirjoitus päättyy hyvään linjaukseen: On parempi vaalia terveyttä kuin hoitaa sairautta. Kirjoittaja painottaa terveyden hoidon ensisijaisuutta ja sairauksien ennaltaehkäisyä sekä korostaa kansalaisille itselleen annettavaa vastuuta itsestään. Kirjoittaja kritisoi suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää ja kuntajärjestelmää tutuin tekijöin. Sen tuotanto on hajautettua ja Paras-hanke etenee kovin kituliaasti. Argumentit, että kalliita erikoishoitoja tarjotaan kaikkialla ja että nykyinen järjestelmä on syntynyt hevosvetoisena aikana, ovat virheellisiä ja pohjautunevat tietämättömyyteen. Kalliita erikoistutkimuksia ei tehdä eikä hoitoja tarjota kaikkialla. Terveyskeskukset jälkeenpäin arvioiden liian laitosvaltaisina luotiin ja rakennettiin vuodesta 1972 alkaen ja sairaanhoitopiirit kattavasti vuodesta 1991. Tuona aikana hevosia ei ole käytetty vetäjinä sen paremmin metsissä kuin pelloillakaan. Suomalainen sairaalalaitos on valtaosin moderni ja tarjoaa hyviä palveluja ympäri maan. Tämä on välttämätöntä pinta-alaltaan suuressa maassa. Päivystysvalmiuden turvaaminen vaatii hajautettua järjestelmää, joka pystyy tarjoamaan kohtuullisella etäisyydellä ensiavun esimerkiksi sydän- ja aivoinfarktipotilaille, tapaturmapotilaille, vaikeille kipupotilaille sekä turvallisen synnytyksen äideille ja vauvoille. Tämän ansiosta nykyään voidaan infarktipotilaalle tehdä varjoainekuvaus ja tarvittaessa pallolaajennus niin Rovaniemellä, Kajaanissa, Kokkolassa, Kemissä, Seinäjoella, Savonlinnassa ja Lappeenrannassa. Magneettikuvaus mahdollistaa aivoverenkierron tukoksen oikean diagnoosin ja oikean vaikuttavan hoidon aloittamisen. Jos nämä hoidot keskitettäisiin muutamaan harvaan pisteeseen, vainajia tulisi jo matkalla tai hoidon oikea-aikainen aloittaminen menetettäisiin. Päivystysvalmiuksien ylläpito ja turvaaminen vaativat riittävän suuren kysynnän elektiivisiin tutkimuksiin, hoitoihin ja leikkauksiin. Pelkästään päivystyskysynnällä erikoissairaanhoitoa ei voi pitää yllä. Rinnakkaisia kilpailevia yksityisiä päivystävän erikoissairaanhoidon yksiköitä ei ole tulossa eikä niitä kannata rakentaa. 18 Sairaalaviesti 1/2009

KOKONAISUUDISTUS JA PIAN Ratkaisuksi Saralehto esittää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuudistusta. Tätä varten nykyisen hallituksen olisi asetettava viisaiden henkilöiden ryhmä, joka esittäisi puhtaalta pöydältä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon uuden järjestelmän. Ryhmän pitäisi saada esitys valmiiksi vielä tämän hallituskauden aikana. Seuraava hallitus toteuttaisi vuosituhannen uudistuksen. Tätä lennokasta ehdotusta ei vaivaa realismi. Täytyy muistaa, että Roomaakaan ei muutamassa vuodessa hävitetty. Nykyisen hallituksen ohjelmaan sisällytettiin sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Valtioneuvosto asetti komitean valmistelemaan uudistusta kesäkuussa 2007. Sen puheenjohtajaksi nimitettiin valtiotieteen tohtori Markku Lehto ja varapuheenjohtajaksi alivaltiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä. Sata-komitea on saanut valmiiksi esityksensä sosiaaliturvan uudistamisen peruslinjauksiksi, jotka se julkisti 27.1.2009. Nämä käsittelevät perusturvan riittävyyttä, aktiivivaihtoehtoja ja työuran pidentämistä tukevaa sosiaaliturvaa, sosiaaliturvan kannustavuutta sekä sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttämistä. Hanke on ollut erittäin työläs. Milloin uudistukset toteutetaan, ne ovat tulevan vuosikymmenen suuria poliittisia kysymyksiä. Jos terveydenhuoltojärjestelmä ja sen rahoitus siirrettäisiin uuteen järjestelmään, sen työstäminen olisi vähintään yhtä suuri urakka. Päätöksentekijät tietävät, että suomalaiset ovat korkean kokonaisveroasteen kautta vuosikymmeniä maksaneet terveysturvansa. Helsingin kauppakamarin johtava lakimies Marko Silen kirjoitti 5.2.2009 Helsingin Sanomissa yksityisten terveyspalvelujen välttämättömyydestä mistä sinällään emme ole eri mieltä. Hänen mukaansa Toiminnan tehokkuus onkin keskeinen asia terveyspalveluista puhuttaessa. Hän perusteli tätä VATT:n terveyskeskusten tuottavuusselvityksillä, joiden mukaan terveyskeskusten tehokkuus on ollut trendinomaisessa laskussa 1980-luvulta alkaen. Terveyskeskusten ja yksityissektorin tuottavuuden vertaaminen samoilla mittareilla ontuu, sillä asiakaskunta ja toiminnan sisältö ovat kovin erilaisia. Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuinka monta potilasta lääkäri ottaa vastaan tunnissa. Silen perusteli, että Kansalaiset ostavat omilla rahoillaan terveyspalveluita jo niin paljon, että yksityiset terveyspalvelut muodostivat neljänneksen koko terveydenhuollon tuotoksesta (24 prosenttia vuonna 2007). OECD HEALTH DATA 2008 raportoi, että julkisten menojen osuus terveydenhuoltomme kokonaismenoista oli 76 prosenttia vuonna 2006. Yksityistalouksien ja yksityissektorin osuus on Suomessa noin suuri erityisesti sen vuoksi, että meillä kansalaiset maksavat lääkkeistään suuremman osan kuin monissa muissa maissa. Julkisten menojen osuus oli vuonna 2006 esimerkiksi Luxemburgissa 90,9, Norjassa 83,6 ja Ruotsissa 81,7 prosenttia. Terveydenhuollon tuotos on tietysti oleellisesti moniulotteisempi kuin lääkärissä käynnit tai hoitopäivät. Maassamme on monikanavainen terveydenhuoltojärjestelmä, jonka lähes kaikissa osissa julkisen rahoituksen osuus on erittäin merkittävä. Radikaaleja nopeita muutoksia tähän ei ole tulossa. Kuten yksityissektoria käsittelevässä jutussa jo esitin, terveyskeskusten lääkäreiden työpanoksesta osan hankkiminen vuokrafirmoilta on vain terveyskeskuksen siirrettyjä henkilöstömenoja. HALVEMMALLA ULKOMAILTA Saimme lukea, että 750 000 amerikkalaista matkustaa vuosittain Kaukoidän tai Väli-Amerikan maihin ortopedisiin leikkauksiin, sydänleikkauksiin ja plastiikkakirurgisiin leikkauksiin. Kun USA:ssa lonkan tekonivelleikkaus maksaa 65 000 dollaria, se maksaa Bangaloressa Intiassa 10 000 dollaria matkoineen. Kun vakuutusten korvaukset eivät kata sairaanhoidon korkeita kustannuksia ja kun 45 miljoonaa amerikkalaista on ilman hoitovakuutusta, on ennustettu, että jo kahden vuoden päästä kuusi miljoonaa amerikkalaista hoidattaa itseään Intiassa, Thaimaassa, Kiinassa ja muualla Aasiassa. (HS 12.1.2009, Markku Saksa, Halpa leikkaus kaukomailta ). Tuotamme hoidot ja leikkaukset Suomessa. Vastaavaan hoitomatkailuun emme siirry, vaikka yksittäiset kansalaiset niitä hankkivatkin mm. Virosta. Miljoonien ihmisten lennättäminen toiselle puolelle maapalloa leikkaukseen ei ole linjassa ilmastomuutoksen hidastamisen tai pysäyttämisen kanssa, vaikka se monille toimijoille olisi kannattavaa liiketoimintaa. TERVEYS MYÖS KAUPAN, PALVELU- YRITYSTEN JA TEOLLISUUDEN VASTUULLA Saralehto korosti yksilön vastuuta terveydestään. Asia ei ole näin yksinkertainen. Otetaan esimerkki. Vastuu lasten lihomisesta ja liikalihavuudesta on pitkälle vanhemmilla ja kodeilla. Siitä ei voi ensisijaisesti syyttää terveydenhuoltoa, päivähoitoa ja peruskoulua. Lasten neuvolat ja kouluterveydenhuolto ovat tärkeässä asemassa. Niiden on otettava liikalihavuuden epidemia todesta. Hyvässä kouluopetuksessa terveellisen ravinnon ja runsaan liikunnan tärkeys ja osuus ovat osa arkea. Millä kauppa kilpailee? Iso karkkipussi viikonvaihteeksi, kaksi isoa coca-colaa, jätti perunalastupussi ja pari jäätelötuuttia yhdelle lapselle viikonvaihteeksi tekee 5 500 kilokalorimäärän. Jos ruokana on lisäksi hampurilaisia, pitsoja tai ranskalaisia perunoita, on jälkikasvua hellitelty järjettömästi. Lapsen riski lihoa on tällöin suuri. Äidit, isät ja osin isovanhemmat ostavat nuo ruuat ja kantavat ne kotiin tai kesämökille taikka höylisti antavat rahaa niiden ostamiseen. Tuo 5 500 kilokaloria vastaa kahta koria olutta tai kahta Sairaalaviesti 1/2009 19

kolmen litran pönikkää viiniä, jotka isä tai äiti tai vaari tai mummu joisi yksin viikonvaihteessa. Suuri vatsanympärysmitta ja iso painoindeksi (BMI) korreloi yleensä huonoon fyysiseen kuntoon. Nämä lisäävät riskiä sairastua mm. diabetekseen. Polvet, nilkat ja selkä ovat ylipainon myötä kovilla ja voivat fyysisessä rasituksessa pettää. Näimme muutama vuosi sitten kaukaa idästä tv-uutisen ylipainoisista alle kouluikäisistä, jotka piti nostaa vaa alle, kun omat jalat eivät moiseen ponnistukseen riittäneet. Teollisuus reagoi tekemällä suurempia vaatteita pönäkämmille lapsille. Toinen teollisuudenhaara yrittää keventää asiakkaan energiakuormaa ja näin osaltaan pitää hänet hengissä ja elävänä kuluttajana myös tulevaisuudessa. Erilaiset dieetit, ihmetuotteina mainostetut pillerit ja tehokkaat vempaimet eivät tehoa. Parempi on vähentää syöttämistä ja syömistä, jotta energian saanti ei ylitä kulutusta. Pieni pullo sokeroitua virvoitusjuomaa ylimääräisenä lisänä päivässä kerryttää kuusi kiloa ylipainoa vuodessa. Runsaat liikakilot ovat raskaat kantaa, monille myös henkisesti. Lihavasta lapsesta tulee yleensä lihava nuori. Varusmiespalvelukseen astuvien keskimääräinen paino on noussut merkittävästi runsaan vuosikymmenen aikana. Tyydyttävä- ja huonokuntoisten määrä oli lisääntynyt 29 %:sta 65 %:iin. Kestävyys ja lihaskunto ovat huonontuneet paitsi kasvaneen painon myös vähentyneen liikunnan ja fyysisen ponnistelun seurauksena. Kuinka nöyryyttävää on pojalle tai nuorelle miehelle joutua palvelukelpoisuusluokkaan C tai D (eli syynä joko diagnoosi E66 Lihavuus: Laihduttaminen ei onnistu, toimintakyky huono, BMI yli 35 tai syynä muut ylipainosta johtuvat sairaudet) joko kutsunnoissa tai heti palvelukseen astumisen jälkeen. Palvelukelpoisuusluokkaan E eli uudelleen tarkastettavaksi määrättäviin joutuu, kun painoindeksi on yli 30 ja kunto huono. Kun varuskunnassa saapumiserästä viidesosa kotiutetaan heti, se on myös merkki väestön yleisen terveydentilan rappeutumisesta. Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat väestön terveyden kannalta hyvin merkittäviä. Jo senkin takia, että heidän pitäisi pystyä tekemään työtä ja elämään vanhempiaan ja isovanhempiaan kauemmin, jotta tulevat eläkkeet pystytään maksamaan sekä sairaat ja vanhat hoitamaan. Tähän toivoisi myös Kauppakamarin edustajien puuttuvan omien jäsenyritystensä kautta. Kaupalla, ravintoloilla ja elintarviketeollisuudella on vastuunsa tarjota tuotteita ja pakkauksia, joiden energiamäärät ovat suhteessa nykyihmisten kulutukseen. Ravintolalautasten koko on viime vuosina kasvanut, jotta sille voisi kilpailusyistä sijoittaa suuremman pitsan tai enemmän ruokaa. Olutpakkaukset alkavat suurimmillaan olla niin mittavia, että huonommat eivät jaksa niitä kotiinsa kantaa. Ei ole kenenkään etu, että alkoholin suurkuluttajat juovat hehtolitran olutta ja viiniä kuukaudessa ei edes kaupan eikä ravintolayritysten. Suuret kauppakeskukset ovat tehokkaita kaupalle, mutta edellyttävät auton käyttöä, minkä seurauksena kauppaan meno kävellen tai pyörällä on vähentynyt ja samalla osa luontaista fyysistä liikkumista on poistunut. Nämä vain esimerkkeinä. Toisin kuin Saralehto kirjoituksessaan esitti, ylipaino, liikkuminen ja ruokatottumukset eivät ole vain jokaisen kansalaisen tai perheen omia asioita. Yritysten ja kauppakamarin on ymmärrettävä, että esimerkiksi diabeteksen ehkäisyohjelma koskee myös niitä. Tyypin 2 diabetes on ehkäistävissä elämäntapamuutoksilla. Väestötason diabeteksen ehkäisyssä kauppa ja elintarviketeollisuus ovat osaltaan avainasemassa. Väestö on kaupan kanssa tekemisissä päivittäin. Diabeteksen hoitoon tarvittujen lääkkeiden kustannukset kaksinkertaistuivat vuosien 1998 2007 aikana ja olivat 250 miljoonaa euroa vuonna 2007. Tämä on merkittävä lääkekaupalle, mutta diabetes-sairautta ei voida ehkäistä ja hoitaa pelkästään lääkkeillä. Esimerkiksi koulut ja kunnat ovat päättäneet poistaa limppari- ja karkkiautomaatteja kouluista lasten hampaiden kunnon huonontumisen ja lihomisen takia. Eettisesti toimiva kauppa ei niitä sinne edes tar - joa, vaan vetää ne omaehtoisesti pois. Makeanhimo ja sokeriaddiktio on vahva voima. Siksi sitä on häädettävä. TERVEYS TÄRKEÄ YRITYKSILLE Väestön terveyden edistäminen ja parantaminen on tärkeää myös kauppakamarien jäsenyrityksille. On parempi, että asiakas elää mahdollisimman terveenä 80 90-vuotiaaksi ja käyttää yritysten palveluja kuin että hän siirtyy raihnaisena tuonen tuville 40 60-vuotiaana sairastettuaan sitä ennen jo vuosia tai vuosikymmeniä. Tuo sama väki on yritysten palveluksessa työntekijöinä. On myös yrityksille parempi, että henkilökunta on mahdollisimman tervettä ja hyväkuntoista. Työterveyshuolto, joka on paljolti perussairaanhoitoa, ei sinällään turvaa työntekijän terveyttä ja hyvää kuntoa. Kauppakamarilla ja yrityksillä on paljon tehtävää väestön terveyden edistämisessä jäsenyritystensä kautta. Terveys ei synny vain terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Pääosin terveys säilyy ja kehittyy ihmisten arjessa. Siksi ratkaisun hakeminen terveyskeskusten ja sairaaloiden uudelleen organisoinnin kautta on väärä tie. Kuntien Paras-hanke saa varmasti vauhtia talouden lamasta palvelukäytännöt ja -järjestelmät uudistetaan. Samansuuntaiset vaatimukset kohdistuvat myös työterveyshuoltoon ja yksityiseen terveyssektoriin. Mahdolliset rahoituksen tarkistukset antavat tälle pontta. Toivottavasti asiakkaiden tietous myös näissä paranee ja ohjaa niidenkin toimintaa. Asiakaslähtöisyys sisältää myös hinnat ja kustannukset. 20 Sairaalaviesti 1/2009