Vauvan parhaaksi
Vauvan parhaaksi Kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana. Pidä kiinni -hoitojärjestelmä Maarit Andersson, Riitta Hyytinen, Marianne Kuorelahti (toim.) Ensi- ja turvakotien liitto ry, Helsinki
Ensi- ja turvakotien liiton julkaisu 38 Editointi: Essi Lehtinen Kielenhuolto: Antti Karhuaho Ulkoasu: Markus Itkonen Taitto: Timo Jaakola Kirjapaino: Pekan Offset Oy Helsinki 2008 isbn 978-951-9227-48-1 issn 0789-0583
Sisällys Äiti ja vauva voittavat... 9 Ritva Karinsalo Johdanto... 11 Riitta Hyytinen, Maarit Andersson, Marianne Kuorelahti Pidä kiinni -hoitojärjestelmän rakentaminen............................. 18 Maarit Andersson Odotusaika mahdollisuus muutokseen äidin päihdeongelmassa........ 19 Kiinnipitävä ympäristö... 20 Päihdeongelmat ja äitiys aiheuttavat voimakkaita tunteita............ 22 Hoitojärjestelmästä valtakunnallinen................................ 23 Moniammatilliset työyhteisöt................................... 23 Avopalvelut ja etsivä työ.... 25 Raskausajan täyssubventio uudenlainen kokeilu.................. 27 Pato-hanke (2002 2004) osa laajennusta......................... 28 Tosi-projekti (2004 2007).... 29 Työntekijöiden tukeminen.... 29 Tutkimus osa kehittämistyötä...................................... 32 Hoitoon useammin jo raskausaikana................................ 32 Koulutus ja asenteisiin vaikuttaminen............................... 34 Pidä kiinni -projektin yhteiskunnalliset ulottuvuudet... 37 Anna Leppo Ensimmäisen päihdeongelmiin erikoistuneen ensikodin perustaminen... 37 Poliittinen toimintaympäristö 1990-luvulla........................... 41 Päihdepolitiikka.............................................. 41 Lapsipolitiikka... 45 Pidä kiinni -projekti 1998 2008................................... 47 Projektin alku................................................ 47 Projekti laajenee 2002 2008................................... 52 Kolmannen sektorin kehittämisprojektien haasteet... 58 Yhteenveto ja pohdinta... 61 Naiset raittiuden vaalijoista päihteiden käyttäjiksi... 69 Tarja Boelius Hiljaisten humalaisten nuhtelulaki... 73 Yksinäinen nainen ravintolassa.................................... 74 Naisen elämä on voimalaji... 78 Naisten kanssa tehtävän päihdetyön erityisyys... 80 Siitä voi puhua, kun sitä ensin uskaltaa ajatella........................ 81 Kohti vastuullista, lapset huomioon ottavaa päihdekulttuuria?... 84 Pohdintaa.... 85
Hyvän asiakassuhteen merkitys...................................... 89 Riitta Hyytinen Äitien elämäntilanne.... 90 Hyvä asiakassuhde.............................................. 92 Korjaavat kokemukset.... 99 Hyvän asiakassuhteen haasteet työntekijälle......................... 102 Vauvalähtöinen päihdekuntoutus esimerkkinä Ensikoti Pinja.... 109 Anne Stormbom Perustehtävän kaksijakoisuus..................................... 109 Yhteisömalli.... 111 Porrastusmalli... 114 Äidin omahoitaja ja lapsen omahoitaja osa hoitotiimiä... 115 Vanhemmuuden tukeminen raskausaikana.... 117 Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen vauvan synnyttyä.... 118 Riittävän vanhemmuuden arviointi... 118 Päihdekuntoutus............................................... 119 Äidin hyvinvoinnista huolehtiminen.... 124 Motivoinnin merkitys........................................... 124 Reflektiivisen työotteen kehittäminen vauva vanhemman mielessä........ 126 Saara Jaskari Äidin sensitiivisyys ja reflektiivinen kyky............................ 127 Arki yhteisössä.... 128 Video-ohjaus................................................... 132 Riittävän vanhemmuuden arviointi... 134 Raskaudenaikainen työskentely... 135 Työryhmän prosessi............................................. 137 Lopuksi.... 138 Kirjoittaminen ammatillisen kasvun tukena... 140 Marianne Kuorelahti.... 140 Pidä kiinni -yksiköt ravistelevat asiantuntijuutta...................... 141 Kirjoitetaan ja keskustellaan työ näkyväksi... 142 Tunteet haastavat ammatillisuuden.... 146 Tunteiden ilmaiseminen on ammattitaitoa.......................... 148 Tunteiden tutkiminen tuo metodista jäsennystä vauvalähtöiseen päihdetyöhön... 151 Mitä hyötyä kirjoittamisesta ja keskustelusta on ollut?................. 155
Äidin reflektiivinen kyky ja sen vaikutus päihde-ensikotien hoidon tulokseen.. 158 Marjukka Pajulo ja Mirjam Kalland Päihteiden käytön somaattiset haittavaikutukset... 159 Miksi varhaisen vuorovaikutuksen näkökulma on tärkeä?............... 160 Päihdeongelmainen äiti ja psyykkiset mielikuvat...................... 161 Äitiystila, päihteet ja aivojen mielihyväjärjestelmä... 162 Päihdeongelmien hoitoon erikoistuneiden ensikotien fokus: päihteettömyyden ja äiti vauva-suhteen tukeminen... 163 Yksilölliset erot vuorovaikutuksen laadussa........................... 164 Reflektiivinen funktio... 165 Reflektiivisen kyvyn kehittyminen.................................. 166 Miksi päihdeongelmaisen äiti vauva-parin hoito on erityisen vaativaa?.... 167 Reflektiivisen funktion vahvistaminen hoidossa....................... 168 Tutkimus hoidon kehittämisen rinnalla.............................. 170 Pohdintoja ja väittämiä... 179 Lopuksi.... 179 Äitien arvio ensikotihoidon merkityksestä............................... 184 Mirjam Kalland ja Marjukka Pajulo Varhaiset kokemukset, moraaliset motiivit ja vanhemmuus.... 185 Lyhyt kuvaus interventiosta... 187 Tutkimuskysymys... 188 Mikä auttoi äitien kuvaukset hoidosta.............................. 189 Äitien ajattelu- ja toimintatavan muutokset........................... 190 Osoittivatko äidit reflektiivistä kykyä arvioidessaan hoitoa, ja onko sillä yhteyttä muihin tuloksiin?............................ 192 Pohdintaa.... 194 Laatua äideille ja vauvoille.... 197 Riitta Hyytinen Pidä kiinni -toiminnan laatujärjestelmä.............................. 197 Laatujärjestelmä äidin ja vauvan arjessa.............................. 199 Laadun arviointi ja takaaminen..................................... 204 Syrjäytymisen ketju katkeaa........................................... 205 Maarit Andersson Liitteet... 208 Kirjoittajat.... 217
Äiti ja vauva voittavat Vauvan parhaaksi kuntoutuminen päihteistä odotus- ja vauva-aikana kuvaa työtä, jota Ensi- ja turvakotien liitossa on tehty kymmenen vuotta. Pidä kiinni -projekti on kulkenut päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden rinnalla. Kymmenessä vuodessa on perustettu kuusi päihdeongelmien hoitoon erikoistunutta ensikotia ja avopalveluyksikköä. On rakennettu hoitojärjestelmä, jossa yhdistyvät ensikoti- ja vauvatyön osaaminen ja päihdekuntoutuksen osaaminen. Hoitojärjestelmän rakentaminen on leikannut yhteiskunnallisesti kiinnostavalla tavalla alkoholi-, päihde- ja lapsipolitiikan taitteeseen. Ydinkysymyksiä ovat olleet, kenen oikeudet ovat etusijalla sikiön, vauvan vai äidin ja voiko tai kannattaako päihteitä käyttäville äideille tarjota vapaaehtoista kuntoutusta. Voivatko sekä äiti että vauva voittaa? Raha-automaattiyhdistys on suonut projektille hyvät taloudelliset edellytykset. Hoitojärjestelmää on voitu kehittää pitkäjänteisesti. Samalla on tuettu monien äitien ja vauvojen kuntoutumista ja työntekijöiden ammatillista kehittymistä. Liitto on voinut käyttää työn tekemisen tukena kansallisesti ja kansainvälisesti parhaita kouluttajia, jotka ansaitsevat työstään kiitoksen. Liitto voi kymmenen vuoden kokemuksella todeta, että vapaaehtoisuuteen perustuva hoitojärjestelmä toimii äitien päihteistä kuntoutumisessa ja vauvojen kehittymisen turvaamisessa. Hoitoa on kehitetty tiiviissä yhteydessä lastenpsykiatrien kanssa. On huomattu, että vauvat kehittyvät ensikotihoidossa hyvin, äidit retkahtavat käyttämään päihteitä harvoin eikä huostaanottoja juuri tarvita. Vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen hoitojärjestelmä on vielä kovin nuori ja haavoittuvainen. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä pohtii sen mahdollista pysyvää rahoitusta. Kokemus 9
on osoittanut, että yhtenäisen valtakunnallisen hoitomallin kehittäminen ja laadun ylläpito vaativat tiiviin ammatillisen ohjauksen ja koordinaation. Liiton ja jäsenyhdistysten ponnistuksia tarvitaan edelleen, jotta vapaaehtoisuuteen perustuva hoitojärjestelmä saa vakaan aseman ja päihteitä käyttävät raskaana olevat naiset mahdollisuuden muutokseen elämässään. Tavoitteena on mahdollisimman terve ja tasapainoinen vauva. Ensi- ja turvakotien liitto kiittää Pidä kiinni -työhön osallistuneita työntekijöitä, jäsenyhdistyksiä ja koordinaatioryhmää. Ilman teitä emme olisi voineet onnistua. Suuri kiitos myös äideille ja perheille, jotka ovat päättäneet yrittää kuntoutua ja osallistuneet yhteisöjen kehittämiseen. Ritva Karinsalo Toimitusjohtaja Ensi- ja turvakotien liitto 10
Johdanto Tässä kirjassa tarkastellaan Ensi- ja turvakotien liiton Pidä kiinni -projektia. Projektissa on Raha-automaattiyhdistyksen tuella kehitetty valtakunnallinen hoitojärjestelmä päihdeongelmaisille raskaana oleville naisille ja vauvaperheille. Projektin aikana on luotu hoitomalli, jonka tavoite on ehkäistä ja minimoida sikiövaurioita tukemalla äidin päihteettömyyttä raskausaikana sekä tukea vanhemman ja vauvan varhaisen vuorovaikutussuhteen syntymistä ja vanhemmuutta perheissä, joissa äidillä tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Arkisessa työssä on kuntoutuksen kokonaisuudeksi yhdistetty varhaisen vuorovaikutussuhteen tukeminen ja hoito sekä erityisesti vauvaperheiden tarpeisiin kehitetty päihdekuntoutus. Haasteet ovat ajan kuluessa muuttuneet, aika on tuonut ratkaistavaksi uusia kysymyksiä. Vaikka ensikotien asiakkaina on ollut enimmäkseen äitejä ja vauvoja, isät ovat olleet mukana alusta lähtien. Myös päihdeongelmaisilla isillä on tarve kuntoutukseen ja isyys on äitiyden tapaan motivoiva tekijä. 1990-luvun alussa hoidon tavoite oli erityisesti alkoholin aiheuttamien sikiövaurioiden välttäminen. Projektin alkaessa 1990-luvun lopussa hoitoon alkoi tulla yhä enemmän huumeita käyttäviä vanhempia. Suomalaisessa huumehoitojärjestelmässä käytetään yhä enemmän lääkkeellistä korvaushoitoa, jolla hoidetaan myös yhä useampaa vauvaperheen vanhempaa. Raskausajan korvaushoito suojelee sikiötä äidin äkillisen huumeiden käytön lopettamisen aiheuttamilta vieroitusoireilta. Toisaalta se samalla tarkoittaa yhä useamman syntyvän vauvan vieroitushoitoa syntymän jälkeen. Vauvan ja äidin väliselle vuorovaikutussuhteelle tämä on haaste. Vauva ja äiti joutuvat olemaan osittain erossa toisistaan ja vauva on usein vaativa hoidettava vielä pitkään. Toisaalta korvaushoito ja sen pitoisuus vaikuttavat suuresti äidin ja hänen vauvansa väliseen vuorovai- 11
kutukseen; äidin vireys vaihtelee eri vuorokauden aikoina. Korvaushoito tulee edelleen olemaan haaste kuntoutuksen kehittämisessä. Pidä kiinni -projektissa on pyritty vastaamaan jatkuvaan muutokseen. Päihdeongelmien hoito ensikodeissa on kehittynyt kymmenen vuoden aikana käytännön kokemuksen karttuessa ja tutkimustiedon lisääntyessä. Käytäntöjä on rakennettu teoreettisesti perustellulle pohjalle ja omaa toimintaa on tutkittu lisätiedon saamiseksi. Tämä kirja kuvaa projektin kymmenvuotista kaarta: mitä on tehty ja miksi ja miten tehty työ näyttää vaikuttaneen raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten ja vauvaperheiden elämään ja kuntoutumiseen. Kirja koostuu kolmesta teemallisesta kokonaisuudesta. Ensimmäiset kolme artikkelia kuvaavat hoitojärjestelmän rakentamista ja lähtökohtia. Seuraavat neljä muodostavat päihdeongelmien hoitoon erikoistuneiden ensikotien ja avopalveluyksiköiden hoidon sisältöä ja sen kehittymistä kuvaavan kokonaisuuden. Viimeiset artikkelit käsittelevät hoidon sisällön tutkimusta, laadun varmistamista ja tulevaisuuden haasteita. Tässä kirjassa on keskitytty näihin aiheisiin, koska niitä on pidetty oleellisina hoitojärjestelmän kannalta. Teemoja olisi voinut olla muitakin. Emme esimerkiksi tarkastele päihdeongelmaa vauvan ja vanhemmuuden näkökulmasta, vaikka se on yksi hoitojärjestelmän päihdekuntoutuksen lähtökohdista. Tämä rajaus tehtiin siksi, että viime vuosina vanhempien päihteidenkäyttöä lapsen ja vanhemmuuden näkökulmasta tarkastelevaa kirjallisuutta on jo jonkin verran julkaistu. Muun muassa Marita Itäpuiston väitöskirja (2005) lapsen näkökulmasta vanhempien päihteidenkäyttöön ja Riitta Hyytisen lisensiaatintyö (2006) huumeperheen lapsen arjesta ja perheen päihdekuntoutuksesta ovat käsitelleet aihetta. Ritva Nätkinin (2006) toimittamassa julkaisussa Pullo, pillerit ja perhe on tarkasteltu vanhemmuutta ja päihdeongelmia erilaisista näkökulmista, muun muassa Arja Ruisniemen artikkelissa Vanhemmuus päihderiippuvuudesta toipumisen voimavarana. Myös A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeessa on tuotettu aineistoa lapsen näkökulmasta vanhempien päihteidenkäyttöön. Pidä kiinni -projektin lähtökohta on luottamus raskauden ja vauva-ajan toiminta- ja ajattelutapoja muuttavaan voimaan myös päihdeongelmaisen äidin kohdalla. Raskaus on mahdollisuus muutokseen ja motivaation lähde päihteidenkäytön muuttamisessa. Vanhemmuus ja varhainen vuorovaikutussuhde vauvan kanssa vah- 12
vistavat muutosta. Päihdekuntoutuksen ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisen ja hoidon yhdistäminen on osoittautunut oikeaksi ja toimivaksi ratkaisuksi päihdeongelmaisten vanhempien ja vauvojen hoidossa. Kirja alkaa Maarit Anderssonin artikkelilla Pidä kiinni -projektin kehittämisen teoreettisista lähtökohdista ja kymmenvuotisesta kehittämistyöstä. Anna Leppo kuvaa äitien päihdeongelman nousemista poliittiseen keskusteluun. Koko hoitojärjestelmän rakentaminen ja kehittämistyön alulle saattaminen ovat mielenkiintoinen ratkaisu suomalaisessa päihde- ja lapsipoliittisessa ajattelussa. Leppo tarkastelee artikkelissaan sitä, millaisessa yhteiskunnallisessa ja yhteiskuntapoliittisessa toimintaympäristössä Pidä kiinni -projekti on toteutettu. Hän on tutkinut 1980 1990-lukujen yhteiskuntapoliittista kenttää ja haastatellut artikkeliaan varten hoitojärjestelmän rakentamisen avainhenkilöitä. Kirjan kolmas artikkeli on puheenvuoro naisten päihdehistoriasta ja naisista päihdekuntoutuksen asiakkaina. Tarja Boelius on pohtinut naisen muutosta itsestään selvästä raittiuden vaalijasta päihteitä käyttäväksi ja edelleen päihdeongelmaiseksi. Naisten päihdeongelma vaatii Boeliuksen mukaan erityistä lähestymis- ja ajattelutapaa, naiserityistä päihdetyötä, jota suomalaisessa päihdekuntoutuksessa oli kehitetty vasta vähän Pidä kiinni -projektin alkaessa. Projektissa naiseutta ja päihdeongelmaa on päästy tutkimaan monista, erityisesti äitiyden ja siihen liittyvien myyttien ja asenteiden näkökulmasta. Boeliuksen puheenvuorossa lähestytään asenteita, jotka jopa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla saattavat yhä vaikuttaa naisten päihdeongelman kohtaamiseen. Suomalainen päihdepolitiikka ja lainsäädäntö korostavat asiakkaan oman valinnan merkitystä ja subjektiutta. Pidä kiinni -projektissa on hoidon sisältöä rakennettaessa ja kehitettäessä lähdetty liikkeelle siitä, että äitien auttaminen on mahdollista vain, mikäli auttamistyön ammattilaiset ovat aidosti kiinnostuneita ja sitoutuneita äitejä auttamaan. Työntekijöiden on uskottava vilpittömästi siihen, että äitejä ja heidän vauvojaan voidaan hyvässä asiakassuhteessa ja kuntoutusta tukevassa ja asiakasta kunnioittavassa ilmapiirissä auttaa. Riitta Hyytisen artikkelissa käsitellään tätä Pidä kiinni -projektin asiakastyön orientaatioperustaa ja korostetaan sitä, että erilaisten työmenetelmien kehittämisellä ei ole suurtakaan merkitystä, jollei äitejä kohdella kunnioittavasti ja ihmis arvoisesti. 13
Kirjan viidennessä artikkelissa päästään käsiksi arkiseen työhön päihdeongelmien hoitoon erikoistuneessa ensikodissa. Anne Stormbom kuvaa ensimmäisen Pidä kiinni -ensikodin, Ensikoti Pinjan, vauvalähtöistä päihdekuntoutusta. Stormbom tekee eläväksi sen teoreettisesti perusteltujen työmenetelmien, hyvien ja luottamuksellisten asiakassuhteiden ja arkisen päihteettömän vauvaperheen elämän rakentamisen ja harjoittamisen kokonaisuuden, jossa raskaana olevat äidit ja vauvaperheet ensikodissa elävät. Pinjan työn kuvaus jatkuu Saara Jaskarin artikkelissa reflektiivisen työotteen kehittämisestä. Artikkelissa syvennytään vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen yhteen osa-alueeseen. Reflektiivisen kyvyn käsitteen Pidä kiinni -yksiköiden työhön on tuonut työskentely varhaisen vuorovaikutussuhteen tukemiseksi ja hoitamiseksi. Reflektiivisen kyvyn vahvistaminen äideissä on mahdollista intensiivisessä ensikotiyhteisössä, sekä yksilötyössä että arkisissa yhteisöllisissä tilanteissa. Reflektiivinen työote on paitsi työmenetelmä, myös erityinen asennoituminen asiakas työntekijä-suhteessa. Se on asettumista äidin kanssa yhdessä tutkimaan ja ihmettelemään. Saara Jaskari kuvaa työotteen kehittämisen vaiheita ja työryhmän prosessia. Työryhmässä oli oivallettu, ettei työotetta voida kehittää, ellei reflektiivinen ajattelu ensin ala elää työryhmässä. Se vaati työntekijöiltä oman itsensä tutkimista, oman toiminnan aktiivista tarkastelua ja tietoista oman ajattelun muokkaamista. Työmenetelmien kehittäminen, asenteiden muokkaaminen ja oman itsen aktiivinen ja rohkea tutkiminen vaativat työntekijöiltä myönteistä asennetta kehittämiseen ja kehittymiseen. Työhön Pidä kiinni -projektiin on pyritty ottamaan ammattilaisia, jotka ovat valmiita asettamaan koko aiemman asiantuntijuutensa ja osaamisensa arvioinnin kohteeksi ja löytämään itsestään kehittyvän ja itseään arvioivan ammattilaisen. Yksi erityinen väline tässä ovat olleet kuukausiraportit, joita työntekijät ovat työhön tullessaan sitoutuneet kirjoittamaan. Kirjoitustyö on pysähdyttänyt pohtimaan, arvioimaan ja kuvaamaan omaa työtä. Samalla on kerrottu työryhmien kehityksestä projektin kehittämistyöstä vastaavalle koordinaatiolle. Marianne Kuorelahti kuvaa artikkelissaan, miten omasta työstä kirjoittaminen toimii ammatillisen kasvun tukena. Kirjoittaessa myös Jaskarin kuvaama reflektiivisyys on kehittynyt. Paitsi arkisessa työssä ja siinä kehittymisessä, reflektiivisestä kyvystä on tullut tärkeä käsite myös Pidä kiinni -projektin arviointitut- 14
kimuksessa. Marjukka Pajulo ja Mirjam Kalland kuvaavat kahdessa artikkelissa vuonna 2003 alkaneen tutkimuksen tähän astisia tuloksia. Tutkimuksen peruskysymys on, minkä vuoksi jotkut tiiviissä ensikoti- ja vuorovaikutushoidossa olevat äiti-vauvaparit selviytyvät paremmin kuin toiset. Miksi joidenkin äitien ja vauvojen vuorovaikutus on laadukkaampaa ja hoidon vastaanottaminen näyttää heiltä onnistuvan paremmin? Tutkimus on vielä kesken, mutta erojen selitys näyttää olevan juuri reflektiivinen kyky ja sen kehittyminen kuntoutusaikana. Kallandin ja Pajulon toisen artikkelin aihe on äitien arvio ensikotihoidon merkityksestä. Äitien kannalta merkittävää näyttää olevan, että he voivat hoidon aikana turvallisesti tutkia, ajatella ja muokata uudelleen mielikuviaan varhaisista kokemuksistaan ja pohtia samalla, mitä kokemuksia he haluavat toistaa omien lastensa kanssa. Artikkelin mukaan äitien moraalisessa ajattelussa ja ihmissuhteiden vastavuoroisuudessa on tapahtunut muutoksia. Äidit ovat tarvinneet turvallisen hoivaympäristön, jotta he ovat pystyneet tarkastelemaan omaa toimintaansa. Pidä kiinni -projekti on elänyt kymmenen vuotta. Tänä aikana on rakennettu valtakunnallinen hoitojärjestelmä ja kehitetty toimiva kuntoutusmalli. Malli on ainutlaatuinen ja perustuu sekä arjessa tapahtuneisiin oivalluksiin ja kehittämistyöhön että teoreettisesti perusteltuihin ja sittemmin arjessa koeteltuihin toimintatapoihin. Kokonaisuus koottiin vuonna 2007 projektin Laatujärjestelmään, jossa määritellään, millaista kuntoutusta ja millä perusteilla valtakunnallisen hoitojärjestelmän yksiköissä tarjotaan. Laatujärjestelmä on otettu käyttöön kaikissa yksiköissä. Auditointien avulla yritetään varmistaa laadukkaan ja asiakkaita auttavan työn jatkuminen ja kehittyminen. Riitta Hyytisen kirjoittamassa artikkelissa kuvataan lyhyesti laatujärjestelmä ja avataan sitä asiakkaan näkökulmasta niin, että lukijalle voisi muodostua kuva siitä, millaista laatua Pidä kiinni -yksiköissä vaalitaan. Kirja päättyy tulevaisuuden haasteisiin. Maarit Andersson kokoaa sen, mitä Pidä kiinni -projektissa on kymmenessä vuodessa opittu. Erityisesti hän tiivistää sen, mitä kysymyksiä vielä jää palvelujärjestelmän ratkaistaviksi projektin jälkeen. Raskaana olevien päihdeongelmaisten naisten ja vauvaperheiden kohtaamisen ja auttamisen haasteet eivät ole kokonaan ratkenneet, pikemminkin on päästy siihen pisteeseen, jossa yhä monisyisemmät ongelmat ja ke- 15
hittämistarpeet pääsevät nousemaan esiin, kun suurin kysymys on ratkaistu. Tämä julkaisu kuvaa Pidä kiinni -projektin kokonaisuutta edellä esitetyistä näkökulmista. Pidä kiinni -yksiköiden toiminta jatkuu ja tavoite on, että myös työmenetelmät kehittyvät edelleen. Kymmenen vuoden kuluttua voimme toivottavasti esitellä jälleen uudet innovaatiot ja asiakkaiden näkökulmasta vieläkin toimivammat tekemisen tavat. Riitta Hyytinen, Maarit Andersson ja Marianne Kuorelahti Toimittajat 16
PIDÄ KIINNI -PROJEKTI PÄHKINÄNKUORESSA Järjestäjä: Ensi- ja turvakotien liitto Rahoittaja: Raha-automaattiyhdistys Kesto: 10 vuotta (1998 2008) Tarkoitus: Projektin tarkoitus on kehittää hoitojärjestelmä päihteitä käyttäville raskaana oleville naisille ja vauvaperheille. Tavoitteet: Ehkäistä ja minimoida sikiövaurioita tukemalla äidin päihteettömyyttä raskauden aikana. Tukea toimivan vuorovaikutuksen syntymistä äidin ja vauvan välille sekä edistää vauvaikäisten lasten tervettä kehitystä perheissä, joissa äidillä tai molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma. Olla mukana kehittämässä päihteitä käyttävien vauvaperheiden kohtaamista, tukemista ja hoitoon ohjaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toimintamuodot: Projektin aikana on perustettu päihdeongelmien hoitoon erikoistuneet ensikodit ja niiden avopalveluyksiköt Turkuun, Espooseen, Jyväskylään, Kuopioon, Kokkolaan ja Rovaniemelle. Niiden tehtävä on hoitaa päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja vauvaperheitä sekä tuottaa tietoa koulutusta ja konsultaatiota varten. Asiakkaita voidaan ottaa ympäri Suomea. Projektissa tarjotaan koulutusta ja konsultaatiota sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille päihteitä käyttävien vauvaperheiden kohtaamisessa, tukemisessa ja hoitoon ohjaamisessa. Ensi- ja turvakotien liitto organisoi valtakunnallisia asiantuntijaverkostokokouksia päihdeongelmaisten vauvaperheiden kanssa työskenteleville. Kokouksissa voidaan vaihtaa kokemuksia ja kehittää ammattitaitoa. 17
Pidä kiinni -hoitojärjestelmän rakentaminen Maarit Andersson Raskaus on naiselle monin tavoin uuden elämänvaiheen alku ja uusi mahdollisuus. Siihen liittyy usein positiivisia ajatuksia sekä toiveita ja moni nainen kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa. Toisinaan raskaus kuitenkin on suunnittelematon eikä vauvan tuloon ole varauduttu. Raskaus voi olla pitkälläkin, ennen kuin nainen tulee siitä tietoiseksi. Näin voi käydä varsinkin naisille, joilla on ongelmia päihteiden kanssa tai muita oman elämän hallinnan vaikeuksia. Vauvan terve kehitys on silloin vaarassa. Alkoholin kulutus on viime vuosina lisääntynyt. Jo 90 % naisista käyttää alkoholia (Hein ym. 2005). Alkoholi on osa arkea, viinilasillisen juominen ruuan kanssa on tavallista. Myös huumeiden käyttö on lisääntynyt ja erilaisten huumeiden kirjo kasvanut (Kaukonen ja Hakkarainen 2002, 9). Lisääntynyt päihteiden käyttö tarkoittaa sitä, että runsaasti päihteitä käyttävien joukossa on myös raskaana olevia naisia ja vauvaperheitä. Tutkimustietojen mukaan noin kuudella prosentilla raskaana olevista naisista on päihderiippuvuus (Pajulo 2001). On arvioitu, että noin kolmasosa kaikista huumeiden käyttäjistä on naisia (Halmesmäki & Kari, 1998). Vuosittain noin 3 500 sikiön kehitys on vaarassa päihteiden takia. Lisäksi tiedetään, että äidin päihteiden käyttö on yleisin syy pienten lasten huostaanottoihin Suomessa. (Kalland & Sinkkonen, 2001.) Äidin odotusaikainen päihdeongelma on riski vauvan terveydelle ja kehitykselle paitsi suoraan sikiöaikaisen ainevaikutuksen vuoksi myös äidin ja vauvan välisen vuorovaikutussuhteen kehittymisen kannalta. Äidin raskaudenaikaisen päihteiden käytön seurauksena suhteeseen vaikuttavat monentasoiset biologiset, sosiaaliset ja psykologiset riskitekijät sekä äidin vaikea elämäntilanne. (Pajulo 2001.) Raskaudenaikaisella varhaisella hoitoon hakeutumisella on 18
ratkaiseva merkitys sikiön ja vauvan kehityksen kannalta. Lapsen keskushermosto kehittyy voimakkaimmin sikiöaikana ja kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Syntymän jälkeen keskushermosto kehittyy nimenomaan varhaisten ihmissuhteiden varassa. Äidille raskausaika voi antaa syyn irrottautua ongelmallisesta päihteiden käytöstä. Vauvalle vanhemman kuntoutuminen on terveen kehityksen ja turvallisen kiintymyssuhteen edellytys. (Pajulo ja Kalland 2006, ks. myös Kalland ja Pajulo tässä julkaisussa.) Nykyisin aivotutkimuksella pystytään todistamaan sellaista, mitä aiemmin vain epäiltiin tapahtuvan. Varhaiset hoivakokemukset vaikuttavat vauvan aivoihin ja niiden kehitykseen. Toistuvat negatiiviset kokemukset jättävät jälkensä aivojen rakenteeseen. (Gerhardt 2007, Mayes 2004.) Kaikkein vaikeimpia ovat vauriot, jotka tulevat varhain. Kiintymyssuhdehäiriöt voivat syntyä jo sikiöaikana, jos äidillä ei ole mielikuvia lapsesta tai jos mielikuvat ovat negatiivisia. Äiti voi esimerkiksi ajatella, että lapsi tulee pilaamaan hänen elämänsä. Ensimmäisenä vuotena lapsen aivot ja psyyke kehittyvät huimasti. Raskausaika ja ensimmäiset vuodet syntymän jälkeen ovat siten kriittisintä aikaa vauvan terveen kehityksen kannalta. (Gerhardt 2007, Mayes 2004, ks. myös Pajulon ja Kallandin artikkelit tässä julkaisussa.) Odotusaika mahdollisuus muutokseen äidin päihdeongelmassa Naiselle raskaus on erityisen motivoiva aika lopettaa päihteiden käyttö. Odotusaika on sellainen elämäntilanteen ja toimintarakenteen muutos, että se auttaa äidin motivaation vahvistumista. Päihdetutkimuksissa on useasti havaittu, että naisilla äitiys ja lapset ovat voimakkaimmin motivoivia tekijöitä muutokselle (esim. Hyytinen 2007, Väyrynen 2007). Odotusaikana ja pienen vauvan kanssa äiti on tavallisuudesta poikkeavassa herkistyneessä psyykkisessä tilassa, niin sanotussa äitiystilassa (parental preoccupation) (Stern 1995, Winnicot 1957). Silloin vauva ja vanhemmuus valtaavat normaalisti paljon tilaa äidin mielessä ja asettuvat äidin arvojärjestyksessä etusijalle niin, että tämä voi vaikuttaa ulkopuolisesta raskaudesta tietämättömästä jopa vähän omituiselta ( em.). Tämä merkitsee myös tuskallisten ja kivuliaiden asioiden esiin tuloa ja vanhojen konflik- 19
tien kanssa kasvokkain joutumista. Vauva herättää ja aktivoi äidin mielessä kokemuksiin pohjaavia mielikuvia omista varhaisvaiheista, ja suhteet läheisiin, erityisesti omaan äitiin ja puolisoon, tulevat uudelleen työstettäviksi. Tämä merkitsee myös vanhojen ongelmien uutta ratkaisumahdollisuutta varhaislapsuuden ensimmäisen ja murrosiän toisen mahdollisuuden jälkeen. (Brodén 2007, Stern 1995, Winnicot 1971.) Äidissä tapahtuu näin voimakkaita fysiologisia, sosiaalisia ja psykologisia muutoksia. Siksi aika on äidille myös mahdollisuus muuttaa päihteiden käyttöään, jos siihen tarjotaan sopivaa hoitoa ja kuntoutusta, jossa huomioidaan sekä äidin että sikiövauvan tarpeet. Kun tätä toiminnan muutosta ja motivaatiota erityisesti tuetaan hoidossa, vanhemman kuntoutuminen voi onnistua hyvin ja vauva voi saada terveemmän elämän. Vauvan ja vanhemman riittävän hyvän varhaisen vuorovaikutussuhteen tukemisen avulla voidaan pyrkiä katkaisemaan sukupolvesta toiseen jatkunut syrjäytymisen kierre. Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että ylisukupolvinen syrjäytyminen tapahtuu nimenomaan vinoutuneiden ja kaltoin kohtelua sisältävien vuorovaikutustapojen kautta. (Pajulo 2003, Bardy ja Öhman 2007.) Tutkimusten mukaan korkean riskin ryhmillä kuten päihdeongelmaiset odottavat äidit onnistuneet hoidolliset interventiot ovatkin suhdeperustaisia. Ajatuskulku on se, että äiti voi luottamuksellisissa suhteissa kasvaa ja kehittyä ja korjata vääristyneitä tunne- ja toimintatapojaan. Tässä ja nyt -tilanne vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen suhteeseen ja sen emotionaaliseen laatuun, jonka on havaittu välittävän monia sosiaalisia riskiejä sukupolvelta toiselle. Varhainen ehkäisevä työ limittyy korjaavan työhön. Lisäksi interventioiden pitää olla moniulotteisia; pelkkä päihdekuntoutus ei riitä eikä pelkkä kiintymyssuhteen tukeminen. (Bardy ja Öhman 2007.) Kiinnipitävä ympäristö Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ensikodeissa kohdattiin jo 1980-luvulla päihdeongelmaisia äitejä. Helsinkiin perustettiin Oulunkylän ensikoti vuonna 1990, ja sen myönteiset kokemukset hoidon vaikutuksista rohkaisivat luomaan lisää hoitopaikkoja. Oli selkeä tarve luoda hoitomalli odottavien äitien päihdekuntoutukseen ja perustaa lisää päihdeongelmien hoitoon erikoistuneita ensikoteja 20
ja kehittää myös avopalvelua. Ensi- ja turvakotien liitto haki RAY-rahoitusta aloittaakseen työn. Pidä kiinni -projekti alkoi vuonna 1998. Sen tehtävänä on kehittää hoitojärjestelmä päihteitä käyttäville odottaville äideille ja vauvaperheille. Alussa rahoitus myönnettiin vain yhden uuden päihdeongelmien hoitoon erikoistuneen ensikodin perustamiseksi. Projekti on ollut myös mukana kehittämässä päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden kohtaamista, tukemista ja hoitoon ohjaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Projektin ajatus on alusta alkaen ollut, että tarvitaan sekä varhaista tukea ja valistusta raskaana oleville päihteitä käyttäville että riittävän pitkäjänteistä erityistason hoitoa vaikeasti päihderiippuvaisille odottaville äideille ja vauvaperheille. Projektin nimi Pidä kiinni tulee lastenpsykiatri Donald Winnicotin käsitteestä kiinnipitävä ympäristö, jonka lähtökohta on äidin ja lapsen välinen suhde. Äidillä on tarve pitää kiinni lapsestaan ja lapsen hyvinvoinnista ja lapsi tarvitsee varhaista kiintymyssuhdetta kehittyäkseen hyvin. Myös muut ihmissuhteet voivat olla kiinnipitäviä ympäristöjä (Granfelt 1998). Päihdeongelmaiselle asiakkaalle merkitsee paljon tunne siitä, että työntekijät haluavat pitää kiinni hänestä eli että työntekijät ovat huolissaan ja tarjoavat mahdollisuutta hoitoon, vaikka hän ei itse vielä olisikaan valmis siihen. Päihteistäkin puhuminen voi alkaa helpottua. Luottamuksen rakentuminen asiakassuhteessa saattaa olla hyvin vaikeaa ja hidasta, jos perusluottamus ihmisiin on särkynyt tai jäänyt kokonaan rakentumatta. Kiinnipitävän ympäristön ydin on kyvyssä antaa tilaa ja yrittää kuunnella toisen ihmisen omaa kertomusta. Siinä on asiakassuhteen perusta ja sitä kautta voidaan päästä vähitellen myös päihdeongelman käsittelyyn. (Andersson 2001, Granfelt 1998, Winnicot 1971) Projektin nimi kuvaa myös tavoitetta luoda tukea antava verkosto päihdeongelmaisille vauvaperheille siten, että eri sosiaali- ja terveydenhuollon tahot sopivat, kuka on hoitovastuussa asiakkaasta kussakin vaiheessa. Se on tärkeää, koska vauvaperheiden päihdeongelmissa tarvitaan usein pitkiä hoitojatkumoja ja tiivistä tukea myös laitoshoidon jälkeen. Päihdetyössä on paljon kunnallisia palveluja ja myös useita järjestöjä, jotka kehittävät aktiivisesti työmenetelmiä ja erilaisia palveluja. Mielenkiintoista onkin, että juuri Ensi- ja turvakotien liitto lastensuojelujärjestö alkoi voimakkaasti kehittää päihdeongelmaisten odottavien äitien ja vauvaperheiden kuntoutusta (ks. tar- 21