VÄLIRAPORTTI KULTATUTKIMUKSISTA PERHON METSÄ-PORASESSA JA PELTOKANKAALLA 1995-1996.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto M19/2331/-99/1/10 PERHO, VIMPELI Metsä-Poranen, Peltokangas Koskee 2331 03,06, 2332 01 Boris Lindmark 26.5.1999 VÄLIRAPORTTI KULTATUTKIMUKSISTA PERHON METSÄ-PORASESSA JA PELTOKANKAALLA 1995-1996.

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä 26.5.1999 Tekijät B. Lindmark Raportin laji Tutkimusraportti Raportin nimi Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Väliraportti kultatutkimuksista Perhon Metsä-Porasesta ja Peltokankaalla vuosina 1995-1996 Tiivistelmä: Perhon Metsä-Porasen malmitutkimukset saivat alkunsa, kun mv. Lassi Lamminmäki v.1994 lähetti GTK :lle pihapiiristään löytämänsä kultahipun tutkittavaksi. Tarkastuskäynnin yhteydessä hän kertoi että kultahippuja esiintyy alueella pieninä määrinä n. 2-3 km :n levyiseltä alueelta. Tällöin sovittiin että Lamminmäki ottaa maanäytteitä osoittamistani paikoista, huuhtoo niistä kultahiput ja ilmoittaa minulle tulokset. Syksyllä 1995 sain huuhdontatulokset Lamminmäeltä. Vuodenvaihteessa 1995-1996 tulokset tarkistettiin geokemiallisella näytteenotolla pitkin neljä linjaa, jotka sijoittuivat kahdessa tasossa N-S suunnassa "hippualueella". Geokemiallinen näytteenotto sekä hippututkimuksen tulokset vahvistivat käsitystäni, että Porasen löydökset edustavat kaukokuljetuksen tuotteita. Kesällä 1996 hippulöydökset ja moreenin luonnetta tutkittiin vielä kaivinkonemontutuksilla ja raskasmineraalirikastuksella "Kulta-koiralla". Tulokset olivat sopusoinnussa edellisten käsitysten kanssa. Seuraavana syksynä uudet assistenttiharjpittelijat suorittivat alueella kenttätöitä ja ottivat viikon aikana näytteitä myös niiden magneettisten vyöhykkeiden poikki, jotka sijaitsevat Perhon Peltokankaalla. Alueella esiintyy etupäässä geokemian kannalta heikkoja maalajeja kuten hiekkoja ja hiesuja Näytteenottimena oli kourulapio sekä muita lapiontapaisia välineitä. Siksi tällä näytteenotolla ei päästy ottamaan syvältä näytteitä ja maalajin luonteesta johtuen alueelta ei saatu moreenin analyysitasoja vastaavia pitoisuuksia, vaan paljon heikompia. Viitteitä hippujen lähdealueesta kuitenkin saatiin. Aiemmin, vuonna 1973 oli GTK tehnyt alueella geofysikaalisia profiilimittauksia, ja näiden mittaustulosten perusteella olen digitoinut ja piirtänyt vyöhykkeitä sen mukaan kun on mahdollista. Kolmen kulta-anomaalisen näytteenottopisteen läheisyyteen osuu 5 vyöhykettä, jotka kahden osalta ovat alustavien tietojen perusteella kiinnostavia. Toinen anomaliavyöhyke on 35-50 m leveä tummia kvartsijuonia ja pieniä kultahippuja sisältävä vyöhyke ja toinen vyöhyke on 25 m leveä, tummia ja vaaleita kvartsijuonia sisältävä kvartsibreksiamainen vyöhyke, joka sisältää kupari- ja rikkikiisua sekä hienorakeisia kultahippuja. Molemmat vyöhykkeet voivat olla useita kilometrejä pitkiä. Alueella on rajattavissa kymmenittäin erilaisia vyöhykkeitä, joitten luonteesta ei tässä vaiheessa ole tarkempaa tietoa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Poranen, Metsä-Poranen, Peltokangas, kulta, kupari, arseeni, kullanhuuhdonta, raskasmineraalirikastus, geokemia, geofysiikka, mikroanalysaattori, harvaprofiilimittaus, kaivinkonemontutus, kvartsijuonivyöhykkeitä. Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Länsi-Suomi, Perho, Vimpeli, Peltokangas, Poranen, Hallapuro Karttalehdet 2131 03,06 2132 01 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus M19/2331/99/1/10 Kokonaissivumäärä Kieli suomi Hinta Julkisuus

3 Sisällysluettelo Johdanto 4 Tutkimusten tausta 4 Suoritetut tutkimukset 9 - Hippututkimukset 9 - Geokemiallinen näytteenotto Porasen kultahippualueella 15 - Geologiset tutkimukset 19 - Montutukset 24 -Tulkinta 26 - Jatkotutkimukset kurssituksen merkeissä 26 - Geofysikaaliset mittaukset 30 Tutkimustulokset 34 Kirj allisuusluettelo 37

4 Johdanto Tutkimusalue sijaitsee Keski-Pohjanmaalla Lappajärven "kraatterij ärvestä" noin 25 km itään j a Perhon kirkonkylästä n. 10 km länteen (Kuva 1). Alue sisältyy karttalehdille 2331 06 ja 2332 01. Metsä-Porasen-Peltokankaan alue sijaitsee Pohjanmaan liuskevyöhykkeen itäreunalla lähellä Keski-Suomen graniitin rajaa (Kuva 1). Kontaktialueen kivilaj it ovat metavulkaniittej a j a lännempänä metagrauvakkoja, jotka vaihettuvat kiilleliuskeisiin. Tämän vulksnnis-sedimenttisen kompieksin länsipuolella on laaja pegmatiittigraniittialue ja sen itäpuolella granodioritteja, kvartsidioriitteja ja paikoin graniittia (Kuva 2). Aikaisemmin on alueella ollut tutkimuksia molybdeenin ja kuparin takia ja jossakin määrin on myös kulta on esiintynyt tutkimusohjelmissa. Tuotantoon ei niillä tutkimustuloksilla ole päästy. Sen sijaan dolomiittikalkkia on perinteisesti hyödynnetty Vimpelin puolella Hallapuron ympäristössä, jossa useista louhoksista louhitaan kalkkia. Tutkimusten tausta. Lokakuussa 1994 lähetti metsuri, mv. Lassi Lamminmäki GTK :lle tutkittavaksi pienen kultahipun näköisen rakeen. Näyte tutkittiin elektronimikroanalysaattorilla ja todettiin, että näyte koostuu pääasiallisesti kullasta jossa on 1-2% Ag ja 1-2% Cu sekä vähän metallista kuparia, rautaoksidia ja kalimaasälpää. Seuraavana vuonna, 7. syyskuuta, poikkesin työmatkalla kysymään, mistä kultahippu oli löydetty. Löytöpaikka oli Metsä-Porasesta Lamminmäen mansikkamaan takana olevassa montussa. Näyte oli huuhdottu soraisesta kerroksesta. Paikalla oli pumpulla varustettu rännityskone ja rännitysaineksen raskaan loppupään käsittelyyn grafiittivaskooli. Lamminmäki kertoi että ruosteisesta soraisesta kerroksesta oli löydetty joitakin isompia hippuja ja näytti niistä yhtä. Hippu oli talolle johtavan tien viereisessä olevan pellon ojan seinämässä

näkyvästä ruosteisesta karkeasta kerroksesta, missä maalajit yleisesti olivat hietaa ja hiesua, j a niitä peitti suoturve. 6 Kahvin tarjoilun yhteydessä Lamminmäki veti esille umpiruosteisen soikean ja litteä pienen metallisen esineen ja kysyi minulta : "Mikä tämä on?" Raaputin esinettä voimakkaasti, jolloin esille pilkahti keltaista kullanväristä metallia. Pyysin sulakkeen, johon raapaisin viirun, joka oli kullankeltaista. Esine oli ruosterahan muotoinen, pyöreä ja keskeltä vähän ohuempi. "Tämä on kultaa, joka on syntynyt vedestä saostumalla kuten raudasta muodostuu ruosterahoja", arvelin. Myöhemmin, kun em. näyte analysoitiin, se osoittautui pronssiksi : Cu + 5-10 % Zn. Näyte oli löydetty Porasenjoesta. Keskustelun aikana Lamminmäki kertoi, että pieniä määriä kultaa löytyy noin 2-3 km levyiseltä alueelta. Asia alkoi kiinnostaa minua, ja päätin tehdä rohkean ehdotuksen. Olisiko hän kiinnostunut keräämään maanäytteitä minun osoittamistani paikoista ja vaskata niistä kultahiput sillä ehdolla, että hän saa hiput ja minä tulokset. Hän kiinnostui asiasta ja minä lupasin lähettää ohjeet ja kartat. 29.9.1995 lähetin kartat ja ohjeet, joissa määrittelin miten haluan maalajit ja syvyydet ilmaistuna, sekä pyysin häntä erittelemään isot ja pienet hiput siten, että isot ovat yli 0,5 mm. Karttoihin olin rengastanut mahdolliset näytteenottopaikat (kuva 3). Lokakuun lopulla sain Lamminmäeltä tulokset : 26 kohdetta, 42 näytettä. Paikat oli merkitty lähettämiini karttoihin yleensä punaisen renkaan sisäpuolelle ja jotkut pisteet oli Lamminmäki tehnyt itse määräämiinsä paikkoihin. Rastin viereen oli merkitty syvyys, maalaji sekä hippujen lukumäärä. Näytemäärä oli ollut noin kaksi sangollista eli 20-30 1. Jokaisesta näytteestä ei löytynyt kultahippuja, mutta paras tulos oli peräti 40 hippua, seuraavaksi paras 16 hippua ja loput olivat jotakin väliltä 16 j a 0 hippua. Näytteestä, josta hän ilmoitti löytäneensä 40 Au-hippua hän kirjoittaa : "Ojan pohjasta, 10 dm. Näytteessä voimakas sipulintuoksu ja vaskooliin jäi runsaasti arseenikiisun näköistä jauhetta sekä rikkikiisukiteitä, molybdeenisuomuja ja noin 40 pientä kullan näköistä hippua. Toivottavasti

9 näistä on apua! Näytteistä voisi ehkä ammatti-ihminen saada paremman tuloksen, mutta olen parhaani koittanut. Hyvää jatkoa t. Lassi Lamminmäki". Tulosten perusteella Lamminmäen ilmoittamat hiput muodostavat noin 6 km pituisen ja 3 km levyisen esiintymisalueen, jonka pituusakseli on melko tarkasti mannerjään tulo suunnassa. Parhaimmat hipputulokset keskittyvät noin 2 km levyiselle alueelle (Kuva 4). Suoritetut tutkimukset Hippututkimukset Alustavasti pyysin muutamia hippunäytteitä tutkittavaksi Lamminmäen tekemistä löydöistä. Hän toimitti neljä hippua. Näyte 1 oli alkuperäinen kultahippu, joka oli löytynyt Lamminmäen pihalla olevasta soramontusta (X 7005,700, Y 2512,92). Näyte numero 2 oli Paloperkkiöltä (X 7005,900, Y 2509,45), näyte numero 3 Porasenjoelta (X 7007,050, Y 2511,62) ja näyte numero 4 Kakaroisilta (X 7008,160, Y 2511,83) (Kuva 5). Muut hiput paitsi numero 2 olivat kultapitoisia näytteitä ja koostumukseltaan seuraavanlaisia : Näyte 1 : Särmikäs hippu, jonka Au koostumus on 5p-% Ag ja Cu n. 3-6p-% Näyte 2 : Ei Au Näyte 3 : Au, jossa Ag 3-5p-% ja Cu 2-3p% Näyte 4 : Au, jossa Ag 2-5p% ja Cu n.5p-% Tutkimusten alku-aikana pyydettiin myös tutkittavaksi joitakin kiinnostavan näköisiä näytteitä, joita Lamminmäki oli löytänyt pihapiiristään (= ns. pihahiput). Tällöin sain tarkemmin tutkittavaksi myös sen pienen ruosterahan näköisen näytteen, joka minulle oli esitetty ensimmäisessä tarkistustilaisuudessa ja joka myöhemmin osoittautui pronssiksi (Kuvat 6-8).

15 Näiden korumaisten pihahippujen Au-koostumus oli n. 5% Ag ja n. 5% Cu. Tumma pintasaostuma oli lähes 100% Cu. Pieni rahanmuotoinen kappale oli Cu + 5-10% Zn, eli pronssia. Kaivinkonemontuista tutkittiin yhdeksän näytettä EDS-tutkimuksella. Näissä näytteissä Au ei ollut Cu-pitoista ja vain neljässä näytteessä Au sisälsi hopeaa, 2-7% Ag. Kun tutkin mistä näytteet oli otettu, havaitsin, että näissä montuissa ei esiintynyt myöskään Cu geokemiallisessa moreenianalyysissä. Analyysitulosten perusteella on odotettavissa Cu-pitoisia sekä ei-cu-pitoisia lähdealueita. Edellä mainittujen Lamminmäen pihahippujen lisäksi kertyi Lamminmäen vaskooliin aina pölymäisen hienoja Au-hippuja (Kuvat 9a,b). Au-hippujen lisäksi vaskooliin tuli moroutuvia emäksisiä kivilajifragmentteja. Lamminmäen tulotien varrella oli komea huomiota herättävä kataja muuten suopainotteisessa ympäristössä. Lamminmäki huomautti, että aikaisemmin alueella oli kokonainen vyöhyke, jossa kasvoi katajia. Pyysin häntä piirtämään entisen katajavyöhykkeen sijainnista kartan. Myöhemmin, kun turvegeokemisti Kimmo Virtanen teki alueella turvegeokemiallisia kokeiluja, pyysin häntä tutkimaan myös "katajavyöhykettä". Tutkimuksen tulos oli että tämä vyöhyke on kultapitoinen ja sen lisäksi siinä on arseenikiisua ja mahdollisesi kuparia. Lamminmäen pihahippujen lähde on todennäköisesti tämä emäksinen kivilajivyöhyke (Kuva 10). Geokemiallista näytteenottoa Porasen Au-hippualueella. Lamminmäen näytteenottotulos oli siinä määrin kiinnostava, että kohde suunniteltiin tutkimusohjelmaan vuodelle 1996. Moreeninäytteenottosuunnitelma Lamminmäen hippulöytöjen tarkistamiseksi sekä tietojen täydentämi seksi valmistui 5.1. 1996 ja työ toteutettiin pitkin neljää linjaa Porasj ärven N-puolisella alueella. Pisteitä oli 56 ja näytteitä saatiin 72. Tulokset valmistuivat 18.03. ja osoittivat että heikkoina ja varsin loivina laajoina anomalioina esiintyvät samat metatlit, jotka harvapistenäytteenoton

Zn - Co Cu Co Fe Zn / Ni b Kuva 11. Alueellisen geokemian tulkintaa. Kuvassa näkyy, mitkä metallit ovat alueella rikastuneet geokemiallisen harvapistenäytteenoton mukaan. Kuvassa on myös alueen jäänkuljetuksen suunnat nuolin&

19 tulosten perusteella esiintyvät pitkänä anomaliakaarena (n. 50 km) alueellisissa geokemiallisissa harvapistetuloskartoissa. Nämä metallit ovat kupari, arseeni, sinkki, nikkeli ja koboltti (Kuva 11). Kultahippualueen korkeimmat Cu-pitoisuudet ovat 521, 205 ja 154 ppm. Nämä ovat selvästi anomaalisia moreenipitoisuuksinakin. Paras Zn-pitoisuus on 81 ppm ja seuraava 72 ppm. Arseenipitoisuudet ovat varsin vaatimattomat. Korkein As-arvo tässä näytteenotossa on 60 ppm. Anomalisin Cu-piste sisältää myös suurimman Co-pitoisuuden : 15 ppm. Kulta on tällä alueella vain heikosti anomaalinen. Syy siihen lienee maaperän lajittuneisuudessa, koska korkeimmat Aupitoisuudet löytyvät paikasta, jossa pistesyvyys on huomattava ja moreeni mitä ilmeisimmin säilynyt. Kulta-anomaliat korreloivat sijaintinsa suhteen varsin hyvin etenkin Cu-anomalioiden kanssa. Kaikki muutkin em. metallit korreloivat sijaintinsa suhteen siten, että kunkin aineen korkein arvo on toisen aineen korkeimman anomalian läheisyydessä tai kohdalla (Kuvat 12, 13, 14 ja 15). Ylläkuvattu anomalioiden esiintymistyyli viittaa kaukokuljetukseen ; etenkin anomalioiden mataluus eli heikkous ja leveys. Kultahippuja esiintyi kuitenkin 3 pikkunäytteessä ja sijaintinsa puolesta ne sijoittuvat Lamminmäen hippuanomalian parhaimpaan osaan (Kuva 17, vertaa kuvaan 4, joka esittää Lamminmäen näytteenoton Au-hipputulokset). Geologiset tutkimukset Keväällä 1996 tarkastettiin kaikki hippualueen ja sen etupuolella olevien vanhojen malmiviitteiden sijainnit. Mineralisoituneista kalliojuonista otettiin näytteitä, joista tehtiin sekä hippututkimuksia että kulta-analyysejä. Näistä näytteistä ei löytynyt hippuja ja analyysit antoivat varsin heikkoja tuloksia. Samaan aikaan kartoitettiin sekä Au-hippualue että sen NW-puoleisia osia. Alueelta löytyi myös kvartsijuonivyöhykkeitä, mm. ASKI-rikas, ns. Unton tuvalla oleva vyöhyke sekä ASKI-köyhä, mutta muuten Au-malmin näköinen ruhjeinen, kvartsijuonia sisältävä vyöhyke. Näitä selvityksiä tekivät K. Karttunen ja V. Liimatainen. Alustavasti tutkittiin "hippu-aluetta" tulevaa kaivinkone-näytteenottoa silmälläpitäen sekä otettiin

24 eri puolilta 39 moreeninäytteitä hippututkimuksia varten. Näistä 4 :ssä näytteessä oli Au-hippu. Alueella on paikoin tiheä metsä ja paikoitellen taimikoita, mutta myös joitakin hakkuuaukeamia. Maasto on varsin kallioinen ja maalajit huuhtoutuneet laajoilla alueilla. Näin ollen moreeni on alueella vähäinen ja alueella esiintyy yleisesti soraa, hiekkaa ja hiesua (Kuva 16). Alueen maapeitteen keskisyvyys on 1,7 m, ilmoittivat paikkakuntalaiset. Laaksoissa ja alueen ympäristössä on soita, jotka rajoittavat kaivinkoneen käyttöä ja ylipäätään näytteiden saantimahdollisuuksia. Allekirjoittanut tutustui alueen geologiaan M. Vaarman opastuksella. Kaivinkonemontutukset 17.7.1996 alkoi H. Hirvaksen ryhmän suorittama kaivinkonemontutus. Niillä pyrittiin selvittämään L Lamminmäen hippulöytöjen toistomahdollisuus, maapeitteen rakenne, jään kuljetussuunta sekä eri ruhjevyöhykkeissä olevia kullan esiintymismahdollisuudet. Työ kesti kolme viikkoa ja sinä aikana kaivettiin 60 monttua (Kuva 17). Montuista otettiin 102 näytettä raskasmineraalitutkimuksia varten sekä 87 näytettä hienofraktioanalyysiä varten. 43 montussa tavoitettiin kallio, josta otettiin näytteitä mahdollisuuksien mukaan. Montutus käynnistyi hippualueelta, jossa sijaitsee 22 monttua. Näistä 8 :ssa oli yksittäisiä Auhippuja ja 3 :ssa kaksi Au-hippua. Kaikki 22 monttua sijaitsevat kuitenkin Lamminmäen "hippuviuhkan" laita-alueella, ensimmäiset 9 monttua sen E-reuna-alueella (3 montussa oli yksittäisiä Au-hippuja). Yksittäisiä hippuja löytyi myös alueen S-osassa, missä tarkastettiin paikkoja, joista ilmoitettiin Au-hippuja löytyneen. Montunkaivua jatkettiin Mehtä-Porasesta Porasenjokea seuraavaa tietä luoteeseen. Täältäkin voidaan todeta että montut sijaitsevat Lamminmäen viuhkan sivulla, sen WSW-laidalla. Täällä olevissa 9 montussa 3 :ssa on 2 Auhippua ja 2 :ssa 1 hippu. Kaivinkoneella jouduttiin kulkemaan lähinnä teitä pitkin, sen suuresta koosta johtuen. Lamminmäen hippuviuhkan parhaimpia pisteitä ei päästy tutkimaan, koska tuuhea metsä ja kallioinen, rotkoinen maasto esti koneen viennin niihin paikkoihin. Aivan näytteenoton alussa yritettiin paikant aa maastokohta, josta Lamminmäki oli löytänyt 40 hippua, mutta tässä epäonnistuttiin. Lamminmäki on jälkeenpäin kertonut, että lähin kaivinkonemonttu oli ainakin 100 metriä sivussa kyseisestä paikasta.

Tulkinta 26 Kun tarkastellaan eroja joita esiintyy Lamminmäen tulosten ja GTK: n tulosten välillä on huomioitava seuraavat seikat: - Lamminmäen näytekoko on ainakin kaksinkertainen GTK:n näytekokoon nähden. - Lamminmäki on ottanut näytteensä yleensä 0,5-1 m:n syvyydestä lapiota käyttäen, kun GTK:n näyte on raaputettu montun seinämästä ( ehkä enemmän pystyprofiilina ). - Lamminmäen rännitys ja vaskaus grafiittivaskoolilla hävittää vähemmin hienoja Au-hippuja kuin GTK:n "Kultakoira". (Geologi P. Huhdan suullisen tiedonannon mukaan "Kultakoira" hukkaa pieniä hippuja.) - GTK:n montutuksessa saadut hiput tukevat Lamminmäen hippulöytöjä, koska GTK:n hiput löytyivät usein perättäisistä montuista Lamminmäen hippualueen reuna-alueilta. - GTK:n moreeninäytteenotossa löydetyt hiput (n.100 g:n näytteestä) sijaisevat Lamminmäen parhaimmalla hipputulosalueella. Jatkotutkimukset kurssituksen merkeissä. Lokakuussa 1996 toteutui moreeninäytteenotto suunnitelmani mukaan niillä magneettisilla vyöhykkeillä sekä kvartsiutuneilla ruhjevyöhykkeillä, jotka sijaitsevat jäänkuljetuksen tulosuunnassa Porasen alueen kultahippulöytöihin nähden. Alue sijaitsee Peltokankaan kylän Spuolella (Kuva 18). Huomioitava on, että tässä vaiheessa ei ollut tietoa niistä sähköisistä anomaliavyöhykkeistä, joita on esitetty kuvassa 18, vaan näytteenottovaiheessa tilanne oli sellainen, joka esitetään kuvassa 19. Näytteenoton suorittivat tutkimusapulaiskurssilaiset K Karttusen opastuksella 21.10-25.10 välisenä aikana ja näytteitä otettiin 159 kpl. Näytteenottimena käytettiin allekirjoittajan kehittämää kourunäytteenotinta, jolla pintanäytteenotto on varsin nopeata. Ongelmana on se, että näytteenottosyvyys jää alle 0,5 m, mikäli ei käytä valmista kaivantoa kuten ojaa, maaleikkausta ym. (Kuva 19). Moreeninäytteenotto tehtiin varsin harvalla linjavälillä: 400 m, 600 m ja 1000 m. Pisteväli oli 50 m.

30 Maalaji osoittautui varsin huonoksi geokemiallisen näytteenoton kannalta (Kuva 20). Se oli hiekkaa, joten tulokset ja pitoisuustasot antavat vain viitteitä, että lähettyvillä on jonkinlainen kultamineralisaatio. Lähipaljastumissa esiintyy kvartsijuonien yhteydessä arseenikiisua. Kultaanomaliat alueella ovat varsin vaatimattomat: 84, 61 ja 40 ppb, mutta maalajin ollessa hiekkaa on mahdotonta tulkita näitä arvoja huonoiksi taikka hyviksi. Suurin As-arvo (998 ppm) esiintyy kultaanomalioitten W-puolella olevassa vyöhykkeessä, mutta kulta-anomalia on tässä varsin heikko (Kuva 18). Moreeninäytteenoton ohella otettiin myös näytteitä raskasmineraalitutkimuksia varten. Ne käsiteltiin Tarttilan tukikohdassa "kultakoiralla" syksyn mittaan ja tutkittiin tarkemmin vuodenvaihteessa 1996/1997. Yhdestä moreeninäytteestä löytyi aluksi 42 Au-hippua ja myöhemmissä tarkistuksissa 38. Piste sijaitsee paljastuneella alueella. Paljastumista sahattiin laikalla kohtia, joissa kalliossa oli arseenikiisupitoisia kvartsijuonia. Sahalla otettiin neljä 70-80 cm pituista kallionäytettä. Niissä ei ollut merkittäviä Au-pitoisuuksia. Sahaukset menevät kvartsijuoni-vyöhykkeen poikki kahdessa kohdassa. Toinen sahauspaikka sijaitsee välittömästi em. hyvän hippupisteen E-puolella ja toinen 12 m sen SSW-puolella. Näin ollen ne eivät ole voineet syöttää Au-hippuja moreeninäytteenottopaikkaan, josta suuri hippumäärä (38-42) todettiin. Sen sijaan pääkvartsivyöhyke sijaitsee hippujen löytöpaikasta n 50 m sen länsipuolella (Kuva 21 ja 24; hiput on löydetty paikassa, jossa lukee MR.) Jo konekaivuun aikana tutkittiin vyöhykkeet, jotka sijaitsevat karttalehden S-osassa. Tulokseksi saatiin, että vyöhykkeessä on sekä kultaa, (97 ppb) että kupari (63 ppm). Myös 1-2 hippua saatiin tältä alueelta, jossa pistetiheys oli vain 100-150 m ja maanpeite olemattoman ohut. Samoin saatiin heikkoja kultaviitteitä kahdesta lähes itä - länsi- suuntaisessa vyöhykkeestä, jotka sijaitsevat 3-4 km lännempänä. Täällä maalaji on varsin hiekkainen ja tulosten arviointi näin ollen mahdotonta. Nämä kohteet vaativat myös jatkotutkimuksia (Kuvat 22 ja 23).

34 Geofysikaaliset mittaukset Vuonna 1973, kun tohtori Pipping teki alueella geologista kartoitusta, suoritti geofysiikan osaston mittausryhmä P. Mikkolan johdolla profiilimittauksia alueella, joka ulottuu Halsualta Alajärvelle asti. Mittaukset tehtiin profiilimittauksina linjavälin ollessa 200 m - 1000 m. Mittausmenetelmät olivat magneettinen ja sähköinen mittaus. Mittaustuloksiin saatiin satoja vyöhykkeitä, joiden luonteesta ei tarkempia selvityksiä ole tehty (P. Mikkola : Q 19/2332/73/1) Tutkimustulokset Yllä mainittujen geofysikaalisten mittaustuloksien perusteella tein tulkintakartan. Niihin on piirretty malmikriittisten vyöhykkeiden todennäköinen sijainti, huomioimatta vyöhykkeiden mahdollista leveyttä tai sähköisen anomalian intensiteettiä. Vyöhykkeiden sijainti käy selville oheisesta kartasta, johon on numeroita vyöhykkeet 1-5 (Kuva 24). Kuva Alustavien tietojen perusteella vyöhykkeet ovat seuraavanlaisia. 1. Geokemian näytteenoton perusteella arseenikiisurikas vyöhyke, ei merkittäviä kultapitoisuuksia 2. Epäyhtenäinen kvartsijuonivyöhyke, joka sisältää tummia kvartsijuonia sekä arseeni- ja kultapitoisuuksia juonten yhteydessä. Vyöhykkeen leveys on n. 2-3 metriä. Ei ainakaan paljastumien kohdalla malmia. 3. Pääkvartsivyöhyke, joka sisältää tummia kvartsijuonia noin 10 cm välein. Juonten paksuus on 1-5 cm ja ne ovat pystyasentoisia sekä heikosti poimuttuneita. Pienirakeisia kultahippuja on nähtävissä juonien sisällä, niitten rakopinnoilla sekä sivukiven ruhjepinnoissa. Pieniä omamuotoisia arseenikiisurakeita on näkyvissä paikoitellen. Vyöhykkeen leveys on 35-50 metriä ja tarkkaa leveyttä ei voi määritellä, koska vyöhyke painuu metsittyneen matalan suon alle. Keskellä kvartsijuonivyöhykettä on noin 2 metriä leveä voimakas ruhjeliuskevyöhyke.

4. Karkeita granaatteja ja rikkikiisua sisältävä vyöhyke näkyvissä pienellä alalla erään ojan pohjalla. Kullasta ei ole tietoa. 36 5. Tummia kvartsijuonia sekä vaaleita kvartsijuonia sisältävä kvartsibreksia. Sisältää pienirakeisena pirotteena kupari- ja rikkikiisua. Kultaa on nähtävissä hienorakeisena pirotteena kaikissa vyöhykkeessä olevissa mineraaleissa. Vyöhykkeen leveys on noin 25 metriä ja näkyvissä erään metsäautotien vieressä olevassa paljastumassa. Kuvassa 24 vyöhykkeissä 3 ja 5 sijaitsevien kahden mustan ympyrän kohdalla vyöhykkeet ovat näkyvissä kalliopaljastumissa. Jos asiantuntijoiden lausuntojen perusteella vyöhykkeet ovat kiinnostavia, ehdotan että renkaitten kohdalta aloitetaan pokakairaukset, jolloin kairaus on helppoa toteuttaa suoraan kallion pinnasta. Yllä selostetunlaista mineralisaatiotyyppiä tulisi kairata madollisimman suurikokoisella putkikalustolla, jotta hippuefektin vaikutus jäisi mahdollisimman pieneksi. Mikäli malmin laatu osoittaustuisi kairauksissa hyväksi, tulisi tutkimuksia jatkaa tihennetyllä profiilimittauksilla ennen j atkokairauksia. Vantaalla 2.5. 1999!ham- -~, Boris Lindmark Kirjallisuusluettelo : P. Huhta, H. Hirvas, P. Hakala : Malminetsinnälliset maaperätutkimukset Perhon-Vimpelin alueella 1996 (arkistoimaton raportti) Mikkola, Pekka 1973. Geofysikaaliset mittaukset Lappajärven itäpuolella 1973-05-15...10-18.3 s., 38 1. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, Q 19/2332/73/1. Mikkola, Pekka 1974. Lappajärven alueen geofysikaalisten mittausten tuloksista. 6 s., 14 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, Q 19/2332/74/1.