MOLYBDEENIAIHEEN TUTKIMUKSET SODANKYLÄN KUNNASSA POMOVAARAN ALUEELLA KORPISELÄSSÄ VUOSINA

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/3723/-80/1/10 Sodankylä Korpiselkä, Pomovaara Seppo Rossi 2.12.1980 MOLYBDEENIAIHEEN TUTKIMUKSET SODANKYLÄN KUNNASSA POMOVAARAN ALUEELLA KORPISELÄSSÄ VUOSINA 1977 1978

SISÄLTÖ JOHDANTO 3 GEOLOGISET TUTKIMUKSET 6 KALLIOPERÄ JA HAVAITUT MINERALISAATIOT 6 Pohjakompleksi 9 Lapponium 11 Nattasen graniitti 13 MAAPERÄGEOLOGISET TUTKIMUKSET 16 Tutkimusten ensimmäinen vaihe 16 Tutkimusten toinen vaihe 20 Havainnot moreeninalaisesta turpeesta 21 Yhteenveto 21 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET 23 GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET 25 TUTKIMUSTEN TAUSTAA 25 MAAPERÄTUTKIMUKSET 33 Täryporanäytteenotto 33 Tutkimuskuoppanäytteenotto 37 Paineilmaporakonenäytteenotto 37 PALJASTUMANÄYTETUTKIMUKSET 51 Graniittien hivenainepitoisuuksia 51 Graniittien uraanipitoisuuksia 51 PUROSEDIMENTTITUTKIMUKSET 56 TULOSTEN TARKASTELUA JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 58 JATKOTOIMET 61 LIITTEET 62 LIITTYY 63 KIRJALLISUUTTA 64

3 JOHDANTO Tutkimusalue sijaitsee Sodankylän kirkonkylästä noin 60 km pohjoiseen valtatie 4:n länsipuolella Peurasuvannon kohdalla ja on pinta-alaltaan noin 270 km 2 (kuva 1). Alue sijoittuu karttalehdille 3723 04, 05, 07 ja 08. Ainoat tutkimusalueelta kallioperätietoa antavat lähteet olivat Erkki Mikkolan vuonna 1937 ilmestynyt Sodankylän kivilajikartta, Lehti C7, 1 : 400 000 ja sen selitys (Mikkola 1941). Alueelta maaperätietoa antoivat Kujansuun laatima maaperäkartta (Kujansuu 1966) ja raportti malminetsintää palvelevasta maaperätutkimuksesta Pohjois-Suomessa vuosina 1972-1976 (Hirvas ja muut 1977). Malmiosaston tutkimukset saivat alkunsa geokemian osaston kemistin Esko Kontaksen Pomovaaran alueelta havaitsemista anomaalisista Mo-pitoisuuksista orgaanisessa purosedimentissä ja moreenissa. Kontas oli analysoinut molybdeenin kyseisen alueen näytteistä tarkistusmielessä, koska hän arveli Pomovaaran graniitin aluetta Mo-kriittiseksi. Anomaalisia Mo-pitoisuuksia esiintyi vyöhykkeen Tunturipäät - Tenniövaara eteläpuolella ja Korpiselässä. Malmiosaston tutkimukset aloitettiin kevättalvella 1977 Korpiselässä täryporanäytteenotolla moreenista (222 pistettä). Kesällä 1977 täryporanäytteitä kerättiin tarkistusnäytteenottona (38 pistettä) pieneltä alueelta Tunturipäitten eteläpuolelta. Syksyllä 1978 otettiin Poksaselän koillispuolelta suoalueelta (Iso Postoaapa) ja pohjoispuoliselta kankaalta täryporanäytteitä (50 pistettä) moreeniaineksen kulkeutumisen selvittämiseksi. Paineilmaporakoneella kerättiin näytteitä profiilipisteistä mineraalimaan pinnasta kallioon syystalvella 1977 Korpiselän ympäristössä tienvarsinäytteenottona (49 pistettä) ja kevättalvella 1978 Korpiselän suoalueella kohteellisena näytteenottona (323 pistettä), mihin liittyvä turvenäytteenotto Hiller-kairalla (24 pistettä) suoritettiin kesällä 1978.

Kuva 1. Pomovaaran tutkimusalueen sijainti. Mittakaava 1:400 000. 4

5 Kallioperäkartoitusta ja siihen liittyvää lohkare-etsintää suoritettiin pääasiallisesti kesällä 1977. Seuraavana kesänä tehtiin vain joitakin tarkistuksia. Mineraalimaapeitteen rakenteen ja jäätikön kuljetussuuntien selvittämiseksi kaivettiin traktorikaivurilla 17 tutkimuskuoppaa kesällä 1977 ja 8 tutkimuskuoppaa syksyllä 1978. Gamma-säteilyn maastomittauksia suoritettiin 2,8 km 2 :n alalla Tunturipäitten alueella kesällä 1977 ja IP-mittauksia 1,5 km 2 :n alalla Korpiselän suoalueella kevättalvella 1978. Kaikki tutkimuksissa kerätyt geokemialliset näytteet on kirjattu geokemian osaston näytetunnuksin ja käsitelty analyysivaiheessa osana geokemian osaston näytteitä. Muusta geokemian osastolta saadusta avusta on kerrottu yksittäisten tutkimusvaiheitten kuvausten yhteydessä. Kesäapulaisina tutkimuksiin osallistuivat LuK Pekka Nurmi (PAN) vuosina 1977 ja 1978 (n. 7 kk), FM Ilkka Härkönen vuonna 1977 (n. 2 kk) ja LuK Pirjo Korhonen (PMK) vuonna 1977 (n. 1 kk). Nurmi on ollut mukana kaikissa tutkimusvaiheissa. Härkönen suoritti maaperägeologisia tutkimuksia ja vastasi kesän 1977 tutkimuskuoppaohjelmasta. Korhonen suoritti kallioperäkartoitusta. Härkönen on esittänyt yhteenvedon kesän 1977 maaperätutkimuksista 5.8.1977 päivätyssä selostuksessa MAAPERÄGEOLOGISIA HAVAINTOJA TUNTURIPÄÄN -KORPISELÄN ALUEELTA, PEURASUVANNON KARTTALEHDELLÄ 3723. Selostuksen käsikirjoitusta säilytetään malmiosaston Pohjois-Suomen alaryhmän arkistossa Rovaniemellä. Nurmi on Korpiselän tutkimusten pohjalta laatinut syksyllä 1979 valmistuneen pro gradu tutkielman MOLYBDEENIN DISPERSIO JA ESIINTYMINEN MAANPINNAN OLOSUHTEISSA GEOKEMIALLISEN ETSINNÄN KANNALTA, ESIMERKKIALUEENA KORPISELKÄ, SODANKYLÄ. Tutkielman käsikirjoitusta säilytetään Helsingin yliopiston geologian laitoksessa. Korpiselässä olleesta valtausalueesta Korpiselkä 1 (karttalehti 3723 00, koordinaatit x = 7532.0-7533.0 ja y = 480.3-481.3) olen tehnyt 5.12.1979

6 valmistuneen Nurmen (em.) pro gradu -tutkielmaan pohjautuvan kaivoslain 19 mukaisen tutkimustyöselostuksen SODANKYLÄN KUNNASSA VALTUS- ALUEELLA KORPISELKÄ 1 KAIV. REK. N:o 2787 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET. Tässä tutkimusselostuksessa kerrotaan Pomovaaran alueen tutkimusten yksittäisistä vaiheista ja niiden keskinäisistä yhteyksistä. Tutkimusten kuvaamisessa rajoitutaan pääosin esittämään sellaista aineistoa, jota ei Nurmen (em.) pro gradu -tutkielmassa ole käsitelty. Tutkimusselostuksen tarkoituksena on yhdessä kyseisen pro gradu -tutkielman kanssa antaa kokonaiskuva Pomovaaran alueen Mo-tutkimuksista. Tutkimuksia Pomovaaran alueella tehtiin malmiosaston Pohjois-Suomen alaryhmän silloisen esimiehen FT Kauko Puustisen johdolla. GEOLOGISET TUTKIMUKSET Tutkimusten lähtökohtana olleet maapeitteestä tavatut anomaaliset Mo-pitoisuudet esiintyivät vyöhykkeen Tunturipäät - Tenniövaara eteläpuolella hyvin paljastuneella, kivikkoisella alueella ja Korpiselässä laajalla peitteisellä suoalueella. Tarkalla kallioperäkartoituksella mittakaavassa 1 : 10 000 pyrittiin Tunturipäitten - Tenniövaaran alueelta saamaan viitteitä maaperään Mo-pitoisuuksia syöttäneistä mineralisaatioista. Muutoin kallioperäkartoituksen mittakaava oli 1 : 20 000 ja työskentely yleisluontoisempaa. Korpiselän suoalueen geokemiallisten tutkimusten tueksi tehtiin tutkimusalueella perusteellinen maaperägeologinen selvitys. KALLIOPERÄ JA HAVAITUT MINERALISAATIOT Tutkimusalueen kivilajikartta on esitetty kuvassa 2. Tutkimusalueella voidaan kallioperä, jonka yleispiirteitä Nurmi (1979) on kuvannut, jakaa kolmeen eri

7 ikäiseen yksikköön, jotka vanhimmasta nuorimpaan ovat: pohjakompleksi, lapponium ja Nattasen graniitti. Pohjakompleksi koostuu arkeisista ( > 2 600 mv) gneisseistä, joista on voitu erottaa seuraavat kolme tyyppiä: Korpiselän gneissi, Paistipuolten gneissi ja Tenniövaaran gneissi. Lapponium on arkeisen pohjan päälle kerrostunut Koitelaisen alueelle ulottuva suprakrustinen muodostuma, johon iältään 2 435 mv oleva Koitelaisen gabro on tunkeutunut (Mutanen 1979). Lapponium koostuu arkoosikvartsiitista, kiilleliuskeesta, vihreäkivestä ja kloriitti-amfibolikivestä (komatiitista). Nattasen graniitti on Mikkolan (1941) antama yhteinen nimi useammalle Lapin alueella esiintyvälle samantyyppiselle postorogeeniselle graniitille. Se on iältään 1 750-1 850 mv (Kouvo 1976). Pomovaaran alueella Nattasen graniitti jakautuu seuraaviin kolmeen tyyppiin, jotka vanhimmasta nuorimpaan ovat: Pomovaaran graniitti, Sisävaaran graniitti ja apliitti. Näiden kolmen tyypin keskinäisten ikäsuhteiden selvittämiseksi tehtiin niiden näytteistä hivenainemäärityksiä, joiden tulokset on esitetty sivulla 51. Nattasen graniittia ympäröivä kallioperä on metamorfoitunut amfiboliittifasieksen alaosia vastaavissa olosuhteissa. Kallioperän tektoniset pääpiirteet ovat suoraviivaisia ja loiva-asentoisia. Arkoosikvartsiitin kerroksellisuus saattaa olla jopa täysin vaakatasossa. Arkoosikvartsiitissa ja kiilleliuskeessa tavataan paikoin pienimittaisena voimakasta poimutusta. Paistipuolten, Tunturipäitten ja Korpiselän alueilla vallitseva liuskeisuuden ja kerroksellisuuden kulun suunta on lounais-koillinen. Pomovaaran pohjois- ja koillispuolella liuskeisuuden kulku on puolestaan kaakko-luode. Liuskeisuuden kulku myötäilee Nattasen graniittia vanhempien kivilajien kulkusuuntia.

8

9 Pohjakompleksi Korpiselän gneissi. Kiveä tavataan laajalla yhtenäisellä Korpiselästä aina Pomovaaran pohjoispuolelle ulottuvalla alueella. Kivi koostuu pienirakeisesta, pääasiassa graniitin koostumuksen omaavista gneissistä. Sen raekoko on 0,1-0,2 mm. Se jakautuu kahteen, toisistaan selvästi väriltään poikkeavaan ja alueellisesti erilleen sijoittuvaan tyyppiin. Näistä vallitsevampi on rapatumispinnalta väriltään vaaleanpunainen, joskus jopa lähes valkoinen. Murtopinnalta se on kuitenkin aina selvästi punasävyinen. Tästä tyypistä käytetään jatkossa nimitystä punertava gneissi. Vähäisemmässä määrin esiintyvä tyyppi on rapautumispinnalta väriltään vaaleanharmaa ja murtopinnalta tummahko. Se muodostaa Korpiselän gneissialueeseen etelässä ja lännessä yhtäjaksoisen, noin kaksi kilometriä leveän reunuksen, jonka vain Pomovaaran graniitti katkaisee. Tästä tyypistä käytetään jatkossa nimitystä harmaa gneissi. Korpiselän gneissi on selvästi suuntautunutta. Tummat mineraalit muodostavat kiveen hyvin hienopiirteistä juovaisuutta. Punertavassa gneississä juovaisuutta tavallisesti myötäilee raitaisuus, jota ilmentävät vaihtelevanlevyiset, juonimaiset maasälpärikkaat osueet ja kvartsijuonet. Paikoin raitaisuudessa on kerrosrakenteeseen viittaavia piirteitä. Harmaan gneissin suuntaus paljastumahavainnoissa ilmenee hienopiirteisenä juovaisuutena, mutta siitä Korpiselästä paineilmaporakoneella saaduista näytteistä valtaosa on selvästi liuskeisia. Punertava gneissi koostuu kvartsista, kalimaasälvästä ja plagioklaasista sekä näitä vähäisemmästä määrästä sarvivälkettä. Plagioklaasi on koostumukseltaan oligoklaasia. Aksessorisina mineraaleina esiintyvät biotiitti, epidootti, titaniitti, opaakki ja apatiitti. Punertavaan gneissiin liittyy yksittäisiä, paikallisia, rapautumispinnalta vihertävänsävyisiä osueita, joissa plagioklaasin ja sarvivälkkeen osuus on äärimmillään painottunut jopa niin, että kivi on muuttunut amfiboliitiksi. Harmaan gneissin mineraalikoostumus paljastumissa poikkeaa punertavan gneissin mineraalikoostumuksesta pääosin siinä, että harmaassa gneississä sarvivälkkeen rinnalla tai sen sijasta esiintyy biotiittia. Korpiselän

10 paineilmaporakonenäytteissä biotiitin osuus on yleensä lisääntynyt huomattavaksi ja kalimaasälvän osuus pienentynyt vähäiseksi. Äärimmillään kivi on kvartsiplagioklaasi-biotiitti-koostumuksista kiilleliusketta. Korpiselän gneissi on metamorfoosissa täydellisesti uudelleen kiteytynyt. Mikroskooppiselta rakenteeltaan se on paljastumissa granoblastista ja paineilmaporakonenäytteissä lepidoblastista. Paistipuolten gneissi. Tätä tyyppiä esiintyy Paistipuolten etelä- ja länsipuolella sekä Poksaselän ja Tunturipäitten välisellä alueella. Pomovaaran pohjoispuolelta on tehty ainoastaan kaksi gneissihavaintoa ja niiden katsotaan liittyvän kyseessä olevaan tyyppiin. Gneissi on voimakkaasti suuntautunut. Se jakautuu selvästi toisistaan erottuvaan paleosomi- ja neosomiosaan. Paleosomi on väriltään tummahkonharmaata ja mineraalikoostumukseltaan kvartsidioriittia. Neosomi on väriltään vaaleanpunertavaa tai harmaata ja koostumukseltaan graniittia. Neosomi esiintyy kolmella eri tavalla. Ehkä yleisimmin sitä tavataan liuskeisuuden suuntaisina, kapeina, tasavälisinä, raitamigmatiittia muodostavina suonina. Toisaalta sitä esiintyy leveinä, yksittäisinä, leveimmillään useiden kymmenien metrien levyisinä juonina. Nämä rajautuvat terävästi sivukiveensä, mutta niiden sisäosissa yleensä esiintyy sivukiven haamumaisia jäänteitä. Neosomiaineksen kolmas esiintymistapa ovat juonimaiset, leveydeltään huomattavasti vaihtelevat, asteittain sivukiveen vaihettuvat graniittiset osueet. Paleosomin perustyyppi koostuu plagioklaasista (oligoklaasista), kvartsista ja biotiitista. Paikoin sarvivälkettä esiintyy biotiitin ohella. Aksessorisina mineraaleina tavataan opaakkia, epidoottia, muskoviittia, apatiittia ja titaniittia. Kalimaasälpää esiintyy vaihtelevassa määrin niin, että kaikki välimuodot kvartsidioriitin ja graniitin väliltä ovat löydettävissä. Perustyyppi on ulkoasultaan hyvin tasalaatuista, vaikka sen raekoossa on huomattavaa vaihtelua (0,1-3 mm). Paikoin perustyyppi vaihettuu kiillegneissimäiseksi, voimakkaasti suuntautuneeksi kiveksi, jolle ovat tyypillisiä biotiittirikkaassa perusmassassa esiintyvät, kvart-

11 sista ja maasälvästä koostuvat nystyrät. Paikoin perustyyppi taas vaihettuu kiilleköyhäksi, hyvin vaaleaksi kiveksi. Paleosomiin liittyy vielä yksittäisiä, hyvin paikallisia amfiboliittiosueita. Vaikka paleosomi on voimakkaasti uudelleenkiteytynyt on sen mikroskooppisessa rakenteessa nähtävissä piirteitä, jotka viittaisivat sen grauvakkasyntyiseen alkuperään. Neosomi koostuu kalimaasälvästä, kvartsista, plagioklaasista ja näitä huomattavasti pienemmästä määrästä biotiittia. Biotiitti on usein suureksi osaksi muuttunut kloriitiksi. Aksessorisina mineraaleina esiintyvät muskoviitti, opaakki, epidootti ja apatiitti. Neosomi on mikroskooppiselta rakenteeltaan lähinnä granoblastinen. Tenniövaaran gneissi on mineraalikoostumukseltaan graniitti. Sitä esiintyy Pomovaaran graniittia reunustavana Tenniövaaran itäpuolelta lounaispuolelle ulottuvana kaarena ja Tunturipäitten pohjoispuolella. Lisäksi sitä tavataan Tenniövaaran pohjoispuolella murtokappaleina Pomovaaran graniitissa. Tenniövaaran gneissi on hyvin tasalaatuista. Väriltään se on punertavaa tai harmahtavaa. Kiven raekoko on 0,3-0,5 mm. Se on selvästi suuntautunutta, mutta suuntaus ilmenee lähinnä pilsteisyytenä. Kivi koostuu kvartsista, kalimaasälvästä, plagioklaasista (oligoklaasista) ja biotiitista. Aksessorisia mineraaleja ovat opaakki, apatiitti ja muskoviitti. Kiven mikroskooppisista rakennepiirteistä on nähtävissä, että kyseessä on syväkivi, jonka primaari rakenne on osittain peittynyt kohti granoblastista rakennetta pyrkineen uudelleenkiteytymisen alle. Kivessä esiintyy harvakseen halkaisijaltaan 5-11) mm olevia yksittäisiä plagioklaasikiteitä tai useamman kasaumia. Nämä ovat kiven primaarisia piirteitä, eivätkä metamorfoosin yhteydessä syntyneitä porfyroblasteja. Lapponium Arkoosikvartsiitti. Kiveä esiintyy Tunturipäitten, Paistipuolten ja Poksaselän alueella. Se on kerrostunut pohjakompleksin gneissien päälle. Arkoosikvartsiitin ja pohjakompleksin kontakti on nähtävissä paljastumissa ja rakoissa muutamassa paikassa Tunturipäitten eteläosassa ja eteläpuolella. Näissä pohjakompleksin

12 gneissi vaihettuu asteittain diopsidi- ja amfibolivaltaisen kiven kautta lyhyellä matkalla arkoosikvartsiitiksi. Tämä on tulkittavissa lähinnä siten, että näissä paikoissa pohjakompleksin päälle on kerrostunut sen rapautumistuotteiden ja kalkkirikkaan lietteen sekoitusta ennen arkoottisen hiekan kerrostumista. Arkoosikvartsiitti on lasimaista, läpikuultamatonta ja väriltään valkoista tai vaaleanharmaata. Kerrosjuovaisuus on siinä hyvin tavanomainen piirre. Kivi koostuu kvartsista ja plagioklaasista. Plagioklaasin koostumus sijoittuu albiitin ja oligoklaasin välimaille. Aksessorisina mineraaleina tavataan kalimaasälpää, titaniittia ja epidoottia. Karbonaattipitoisuutta esiintyy paikoin kerroksellisuutta myötäilevinä osueina. Arkoosikvartsiitti on rakenteeltaan granoblastinen. Sen raekoko on 0,2-0,5 mm. Jäänteitä klastiseksi tunnistettavista piirteistä on vain harvoin nähtävissä. Arkoosikvartsiittiin olennaisena osana liittyvät diopsidi-amfibolisilmäkkeet, jotka esiintyvät pirotemaisesti pieninä pisteinä tai harvakseen suurempina silmäkkeinä. Tämän lisäksi diopsidi ja amfiboli muodostavat leveimmillään muutaman metrin levyisiä kerrosmaisia karsiosueita. Kerrosmaisesta karsiosueesta on tavattu molybdeenihohdetta Poksaselän pohjoispuolelta Peurasuvannon tiestä noin 700 metriä pohjoiseen huuhtoumauoman pohjalta (havainto 143-PMK-77). Esiintymän paikka on merkitty kivilajikarttaan (kuva 2) ja orgaanisten purosedimenttinäytteiden Mo-pitoisuuksia kuvaavaan symbolikarttaan (kuva 24). Molybdeenihohdetta esiintyy muutaman neliömetrin alueella. Se liittyy diopsidi-amfibolikarressa esiintyviin albiitti-kvartsijuoniin ja - pahkuihin. Molybdeenihohde muodostaa pallomaisia suomukasaumia, joiden keskipisteestä suomut säteittäin suuntautuvat ulospäin. Molybdeenihohteen yhteyteen liittyy pieniä määriä rikkikiisua ja kuparikiisua. Molybdeenihohde-esiintymästä kerättyjen yhdeksän näytteen keskimääräinen Mo-pitoisuus oli 0,17 % (pienin 0 % ja suurin 0,59 %). Näistä näytteistä viidestä analysoitiin volframi. Saadut volframipitoisuudet olivat joko 0,01 % tai 0,02 %.

13 Kiilleliuske. Kiveä on tavattu kivilajikartan alueelta (kuva 2) ainoastaan sen kaakkoisosasta pitkulaisena vyöhykkeenä. Kivi on väriltään vaaleaa ja sisältää runsaasti alumiinirikkaita mineraaleja porfyroblasteina (Isomaa 1978). Vihreäkivi ja kloriitti-amfibolikivi. Nämä kaksi kivilajityyppiä esiintyvät yhdessä kahdella yhtenäisellä alueella, joista toinen sijoittuu Poksaselän länsipuolelle ja toinen Tenniövaaran etelä- ja itäpuolelle. Geneesikseltään vihreäkiviin kuuluvia kapeita amfiboliittijuonia on lisäksi tavattu Korpiselän alueelta. Koska vihreäkivestä ja kloriittiamfibolikivestä on saatavissa hyvin harvoja pintahavaintoja, on niiden esiintymisen selvittämiseksi monin paikoin jouduttu turvautumaan yksinomaan erilaisilla näytteenottimilla maapeitteen alta saatuihin havaintoihin. Vihreäkivi koostuu asultaan hyvin vaihtelevista tyypeistä, siihen liittyy välimuotoja syväkivestä vulkaniittiin. Siinä tavataan tektonisoitumisen eri asteita massamaisesta erittäin voimakkaasti liuskettuneeseen Mineraalikoostumukseltaan vihreäkivi on hyvin tasalaatuinen. Se koostuu sarvivälkkeestä ja plagioklaasista (oligoklaasista). Aksessorisina mineraaleina esiintyy kvartsia, zirkonia, ja titaniittia. Epidoottia esiintyy paikoin suurehkoina kasaumina. Kloriitti-amfibolikivi on kaikissa havainnoissa ollut voimakkaasti liuskeista. Kloriitin ja amfibolin lisäksi se sisältää joskus karbonaattia ja talkkia. Nattasen graniitti Pomovaaran graniitti. Sitä esiintyy Tunturipäästä ja Tenniövaarasta pohjoiskoilliseen suuntautuvalla vyöhykkeellä laajoina graniittialueina ja kapeina juonina niiden lähiympäristössä. Pomovaaran graniitti on tasalaatuista ja sen ainekset ovat täysin järjestäytymättömiä. Se koostuu punaisesta kalimaasälvästä, valkoisesta plagioklaasista (oligoklaasista) ja savunharmaasta kvartsista ja näitä vähäisemmässä määrin esiintyvästä biotiitista. Kalimaasälpä, plagioklaasi ja kvartsi esiintyvät kahdella eri tavalla. Niitä tavataan toisaalta omamuotoisina, tasakokoisina ja läpimitaltaan tavallisimmin noin 5 mm olevina kiteinä ja toisaalta vaihtelevassa määrin näiden väleissä niitä huomattavasti pienikokoisempina kiteinä.

14 Biotiitti liittyy tähän pienikokoisempien kiteiden ryhmään. Aksessorisina mineraaleina on tavattu opaakkia, muskoviittia, titaniittia, epidoottia ja apatiittia. Pomovaaran graniitissa esiintyy muunnos, joka poikkeaa päätyypistä siinä, että kalimaasälvän ohella myös sen plagioklaasi on punaista. Lisäksi tämä muunnos on yleensä aina voimakkaasti ruhjeinen. Ohuthietarkastelussa muunnoksen plagioklaasi on huomattavasti päätyypin plagioklaasia sameampaa. Muunnosta on tavattu Ylä-Postojoen ja Tenniöhaaran varsilta ja vyöhykkeen Tunturipäät Tenniövaara eteläpuolelta. Pomovaaran graniitissa makroskooppisesti vallitseva piirre on vaakarakoilu. Paljastumat ovatkin usein laattapinkkoja, joissa laatan paksuus on tavallisesti noin 20 cm. Kiven mikroskooppisessa rakenteessa syväkiven rakennepiirteet ovat hyvin säilyneet. Pomovaaran graniitin eteläosissa esiintyy hematiittia kompakteina juonina tai kvartsijuonien yhteydessä. Hematiittipitoisuudet tavallisesti sijoittuvat graniitin yhteyteen. Kuitenkin suurin tavattu hematiittijuoni, 10-30 cm leveä ja noin 10 m pitkä, leikkaa arkoosikvartsiittia välittömästi graniitin kontakin läheisyydessä Tunturipäitten eteläosassa (havainto 61-PAN-77). Sisävaaran graniitti muodostaa Pomovaaran graniitin sisälle Sisävaaran kohdalla yhtenäisen pyöreähkön osueen. Vaikka Sisävaaran graniitin mineraalikoostumus ja päämineraalien väri on sama kuin Pomovaaran graniitissa, poikkeaa se kuitenkin selvästi ulkoasultaan Pomovaaran graniitista. Sisävaaran graniitti antaa Pomovaaran graniittiin nähden vaikutelman tasa- ja pienirakeisemmasta graniitista. Mikroskooppisessa tarkastelussa on voitu todeta Sisävaaran graniitin päämineraalien olevan hyvin tasakokoisia. Niiden raekoko on 2-3mm. Plagioklaasi ja kvartsi näyttäisivät olevan pääpiirteissään tasapuolisesti omamuotoisia toisiinsa nähden. Kalimaasälpä puolestaan esiintyy vierasmuotoisena näiden välissä. Sisävaaran graniitin kontakti Pomovaaran graniittia vasten on nähtävissä pienellä matkalla rakassa graniitin eteläreunalla. Pomovaaran graniitissa ei ole nähtävissä mitään kontaktivaikutusta, mutta Sisävaaran graniitissa on selvästi havaittava

15 noin 5 cm leveä hienorakeinen sauma Pomovaaran graniittia vasten. Useiden kymmenien metrien matkalla kontaktista Sisävaaran graniitti poikkeaa hiukan vallitsevasta tyypistä. Reunamuunnos on päätyyppiä hieman hienorakeisempi ja sisältää harvakseen maasälpähajarakeita. Apliitti esiintyy pohjakompleksin gneissejä, lapponiumin kvartsiitteja ja Pomovaaran graniittia leikkaavina, yleensä muutaman metrin levyisinä juonina. Juonien esiintyminen on keskittynyt Tunturipäitä ympäröivälle alueelle. Kaksi hyvin laaja-alaista juonta on tavattu Tunturipäitten ja Palo-Nutsortosen väliseltä alueelta. Apliitti on tasa- ja pienirakeista. Sen raekoko on 0.5-1 mm. Se on väriltään lähes valkoista, hieman punertavansävyistä. Se on usein suuntautunutta. Kivi koostuu kalimaasälvästä, kvartsista ja plagioklaasista, jonka koostumus vaihtelee albiitista oligoklaasiin. Muskoviittia esiintyy paikoin suurikokoisina suomuina tai suomukasaumina ja juonimaisesti rakotäytteenä. Aksessorisina mineraaleina on tavattu biotiittia, opaakkia ja epidoottia. Mikroskooppiselta rakenteeltaan apliitti poikkeaa edellä kuvatuista graniittityypeistä siinä, että sen kalimaasälpä, kvartsi ja plagioklaasi esiintyvät kaikki tasapuolisesti omamuotoisina toistensa suhteen. Apliittia lävistävänä on tavattu pegmatiittimainen graniitti, joka poikkeaa apliitista ainoastaan karkeamman raekokonsa perusteella. Apliittia pidetään maapeitteeseen Mo-pitoisuuksia syöttäneiden mineralisaatioiden isäntäkivenä (ks. sivu 36), vaikka sen paljastumista ei molybdeenihohdetta ole tavattukaan.

16 MAAPERÄGEOLOGISET TUTKIMUKSET Nurmi (1979) on kuvannut Pomovaaran alueen maaperägeologisissa tutkimuksissa todettuja maaperän kerrosrakenteita ja jäätikön kuljetussuuntia. Seuraavassa puolestaan käsitellään kyseisten maaperätutkimusten yksittäisiä vaiheita ja niiden tuloksia sekä kerrotaan geokemiallisessa näytteenotossa tehdyistä maaperähavainnoista. Tutkimusten ensimmäinen vaihe Kesäkuun lopulla 1977 kaivettiin traktorikaivurilla 17 tutkimuskuoppaa. Niistä pyrittiin saamaan tietoa maapeitteen rakenteesta ja jäätikön kuljetussuunnista. Tutkimuskuoppien sijainti, niiden alkuperäinen ja niistä Nurmen (em.) käyttämä tunnus sekä niistä kerättyjen geokemiallisten näytteiden analyysinumero on esitetty kuvassa 3. Tutkimuskuopista tehtyjä jäätikön kuljetussuuntahavaintoja on esitetty kuvassa 4. Havainnoinnin tutkimuskuopista suoritti kesäapulaisena toiminut FM Ilkka Härkönen (1977) apunaan geologi Heikki Hirvaksen moreenitutkimusryhmä. Tutkimuskuoppien keskimääräinen syvyys oli noin 3 metriä (vaihteluväli 1-4,5 m). Niistä kuudesta saatiin kalliohavainto. Neljästätoista tutkimuskuopasta kerättiin näytteet analyysia varten 30 senttimetrin välein mineraalimaan pinnasta lähtien. Näytteistä analysoitiin Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, Zn, Ma ja U kuten geokemiallisessa näytteenotossa. Kymmenestä tutkimuskuopasta kerättiin yhteensä 29 raskasmineraalinäytettä scheeliitin esiintymisen tutkimiseksi. Näytteiden scheeliittipitoisuus määritettiin malmiosaston geologin Boris Lindmarkin käyttämällä menetelmällä hänen suunnittelemassaan laboratoriossa Kaustisilla (Lindmark 1977). Näytteiden scheeliittipitoisuudet, jotka eivät olleet taustaa korkeampia, on esitetty taulukossa 1. Samojen näytteiden kassiteriittipitoisuudesta on tehnyt selvityksen geokemian osaston geologi Maria Nikkarinen. Yhtään kassiteriittiraetta ei löytynyt. Näytteiden pestyä kiviainesta (+ 5 mm) käytettiin kivilaskuihin.

17

18

19 Tutkimuskuopista Ml/SIR/77 (4) ja M13/SIR/77 (7) havaittiin kaksi ulkoiselta asultaan selvästi erilaista lajittuneen aineksen erottamaa moreenipatjaa. Näistä alemmassa (moreenipatja II) hienoaineksen (- 0,06 mm) Cr- ja Ni-pitoisuudet olivat selvästi suuremmat kuin ylemmässä (moreenipatja I). Tutkimuskuoppien (4) (7) Cu-, Ni- ja Cr-pitoisuusdiagrammit ja stratigrafiakaavio on esitetty kuvassa 5. Korpiselän suoalueelta paineilmaporakonenäytteenotossa (liite 8)ja täryporanäytteenotossa tavatun lajittuneen aineksen olen tulkinnut tutkimuskuopista tavatun kanssa samanikäiseksi.

20 Tutkimuskuopassa M13/SIR/77 (7) moreenipatjan II alta tavattiin Pomovaaran graniitti. Graniitin päälle sijoittuvan moreenipatjan hienoaineksen kohonneet Crja Ni-pitoisuudet sekä kiviaineksen laatu (pehmeitä liuskeita ja runsaasti emäksisiä kiviä) ja särmikkyys antoivat sen vaikutelman, että tutkimuskuopassa M13/SIR/77 (7) tavatun moreenipatjan II aineksen lähde kalliossa olisi korkeintaan muutaman sadan metrin päässä kuopasta jäätikön kuljetuksen yläpuolella. Tämä päätelmä oli kuitenkin ristiriidassa kallioperästä kallioperäkartoituksen perusteella muodostuneen näkemyksen kanssa. Tutkimusten toinen vaihe Moreenipatjan II aineksen kulkeutumismatkan selvittämiseksi ja kallioperähavaintojen saamiseksi kaivettiin syyskuussa 1978 Aavanojan ja Tunturipäitten väliselle alueella 8 tutkimuskuoppaa (kuva 3). Tutkimuskuoppien maaperägeologisen havainnoinnin suoritti geokemian osaston geologi Eelis Pulkkinen. Kuoppien sijainti Tunturipäitten ja Tenniövaaran välisellä alueella määritettiin maaperägeologisin perustein Pulkkisen ohjeiden mukaan. Tutkimuskuoppien keskimääräinen syvyys ali noin 2,5 metriä (vaihteluväli 0,5-4,5 m). Niistä kuudesta saatiin kalliohavainto. Moreenipatja II tavoitettiin tutkimuskuopista 112/PAN/78, 114/PAN/78 (9), 115/PAN/78 (8) ja 116/PAN/78. Näissä moreenipatjat I ja II olivat suoraan kosketuksessa toisiinsa. Tutkimuskuopista 114/PAN/78 (9) ja 115/PAN/78 (8) tavattiin välittömästi moreenipatjan II alta kolmas moreenipatja (moreenipatja III). Tutkimuskuoppien 113-116/PAN/78 moreenipatjoista otettiin näyte analyysiä varten. Näytteistä analysoitiin Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn kuten geokemiallisessa näytteenotossa. Tutkimuskuoppien (8) ja (9) Cu-, Ni- ja Cr-pitoisuusdiagrammit ja stratigrafiakaavio on esitetty kuvassa 5. Tutkimuskuoppien 114/PAN/78 (9) ja 115/PAN/78 (B) kaikista kolmesta moreenipatjasta otettiin suunnatut moreeninäytteet suskeptibiliteetin anisotropiamittauksia varten. Osa mittausten antamista suunnista on esitetty kuvassa 4.

21 Tutkimuskuopista saatu tieto ei tukenut käsitystä moreenipatjan II aineksen lyhyestä kulkeutumismatkasta, vaan osoitti moreenipatjan II olevan aineksiltaan tasalaatuinen laajalla alueella ja tutkimuskuopista tehdyt kalliohavainnot vahvistivat oikeaksi kallioperäkartoituksen antaman näkemyksen kallioperästä. Kivilaskujen perusteella määritetyt moreenipatjojen suhteelliset kivilajikoostumukset (mafinen-ultramafinen kivi % + liuske % / graniitti % + gneissi %) osoittavat moreenipatjojen I ja III koostuvan paikallisemmasta aineksesta kuin moreenipatja E (kuva 5). Tunturipäitten ja Tenniövaaran välistä aluetta lähimmät havainnot jäätikön kuljetuksen yläpuolelta moreenipatjan II lähteeksi soveltuvasta kallioperästä ovat noin kahdeksan kilometrin päästä. Vastaavanlaista ultramafisesta kivestä aineksensa saanutta ja lähteestään useiden kymmenien kilometrien päässä vielä emäksiset piirteet säilyttänyttä moreenipatjaa on Shilts (1978) kuvannut Kanadasta. Havainnot moreeninalaisesta turpeesta Moreeninalaista turvetta on havaittu Korpiselän suoalueelta paineilmaporakonepisteessä 78/46120 (kl 3723 08; x = 7532.47, y = 480.21) 6,5 metrin syvyydestä mineraalimaan pinnasta ja Iso Postoaavalta täryporanäytteenoton pisteessä 78/46331 (kl 3723 05; x = 7532.00, y = 470.50) 4,5 metrin syvyydestä mineraalimaan pinnasta. Näytteet on toimitettu maaperäosastolle tutkittaviksi. Yhteenveto Moreeniaineksen kulkeutuminen Tunturipäitten - Tenniövaaran alueella on tapahtunut pääpiirteissään lännestä itään, kun taas Korpiselän alueella moreeniaines on kulkeutunut suoraviivaisesti länsilounaasta itäkoilliseen (kuva 4). Tunturipäitten ja Tenniövaaran välisessä topografian painanteessa on säilynyt kolme moreenipatjaa. Topografialtaan tasaiselta Korpiselän alueelta

22 jäätikköeroosio on kuluttanut aikaisemmat vaiheet pois tai moreenipatjat ovat sekoittuneet vaikeasti tunnistettaviksi. Moreenipatjojen välisiä rajoja ovat osoittamassa havainnot moreeninalaisista orgaanisen aineksen ja lajittuneen aineksen kerroksista. Moreenipatjan III päälle on ollut muodostuneena turvekerros, joka on säilynyt alustaansa vähän kuluttaneen ja omaa ainestaan liukumisalustanaan käyttäneen moreenipatjan II alla. Moreenipatjan II syntymisen jälkeiselle ajalle tyypilliset pitkät, kapeat ja alustaansa leikkaavat lajittuneen aineksen kerrokset erottavat sen monessa paikassa nuoremmasta moreenipatjasta.

23 GEOFYSIKAALISET TUTKIMUKSET Tutkimusalueella tehtiin gamma-säteilymittauksia kesällä 1977 ja IP-mittauksia kevättalvella 1978. Mittaukset suoritti Suomen Malmi Oy malmiosaston toimeksiannosta. Mittausalueiden sijainti on esitetty kuvassa 6. Gamma-säteilymittaus tapahtui kahdella erillisellä mittausalueella, joista toinen sijoittui Tunturipäitten laelle ja toinen Palo-Nutsortosen laelle. Mittausalueiden yhteispinta-ala oli 2,8 km 2. Mittauksen aiheutti kyseisten, hyvin paljastuneiden lakien liepeiltä moreenista tavatut anomaaliset U-pitoisuudet. Gamma-säteilymittaus suoritettiin Geometrics Disa 400A spektrometrilla, jossa kiteen koko oli 3" x 3". Säteilyn keräilyaika mittauspisteessä oli 6 sekuntia. Totaalisäteilyn, kalium-kanavan, uraani-kanavan ja thorium-kanavan tulokset saatiin 1 :4 000 -mittakaavaisina sama-arvokäyräkarttoina (Suomen Malmi Oy: raportti 24-70/77, liitteet 43-58, 1978-04-03). Niissä graniitit erottuivat selvästi muista kivilajeista. Graniittien taustasta poikkeavaa säteilyhuippua ei esiintynyt. Mittauksen yhteydessä kerättiin 14 parhaimpiin kuuluvasta säteilykohteesta näytteet analyysia varten. Tästä litotutkimuksesta on selvitys sivulla 51. IP-mittauksen kohteena oli Korpiselän suoalueelta täryporanäytteenotossa moreenista tavattu Mo-anomalia, jota on kuvattu geokemiallisten tutkimusten selostuksen yhteydessä. Mittausalue oli pinta-alaltaan 1,5 km 2. Mittauksella toivottiin saatavan tietoa mahdollisesta Mo-mineralisaatiosta. IP-mittauksen suorittamista on kuvattu ja sen tulokset annettu geofyysikko Pekka Mikkolan laatimassa selostuksessa M 19/3723/78/6/10 (Suomen Malmi Oy: raportti 22-29/78, 1978-04-03), jonka käsikirjoitusta säilytetään geologisen tutkimuslaitoksen arkistossa. Tarkistusnäytteenotto osoitti, etteivät mittaustulokset ilmentäneet kallioperän Mo-pitoisuutta (ks. sivu 47).

24 Kuva 6. Pomovaaran alueella suoritettujen geofysikaalisten mittausten mittausalueet.

25 GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET TUTKIMUSTEN TAUSTAA Seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kerättiin Keski-Lapin liuskealueelle sijoittuvista vesistöistä orgaanisia puro- ja lähdesedimenttinäytteitä. Näistä kaikista mitattiin gamma-säteily. Orgaanisten puro- ja lähdesedimenttien anomaaliset gamma-säteilymäärät sijoittuvat Pokan ja Pomovaaran alueille. Geokemian osaston geologi Pekka Lestinen teki näiden alueiden näytteistä selvityksen gamma-säteilyn määrän ja uraanipitoisuuden vastaavuudesta orgaanisessa puro- ja lähdesedimentissä (Lestinen 1976a ja 1976b). Kyseisen selvitystyön uraanianalyysiin Pomovaaran alueelta menneistä orgaanisista puro- ja lähdesedimenttinäytteistä (87 puro- ja 8 lähdesedimenttinäytettä vuodelta 1972) geokemian osaston kemisti Esko Kontas analysoi tarkistusmielessä molybdeenin, koska hän arvioi Pomovaaran graniitin ja sitä ympäröivän kallioperän molybdeenikriittiseksi. Anomaalisia Mo- ja U- pitoisuuksia löytyi Korpiselästä ja vyöhykkeen Tunturipäät - Tenniövaara eteläpuolelta (kuvat 7 ja 8). Nurmi (1979, 49-53) on selostanut kyseisten puroja lähdesedimenttien näytteenottoa ja analysointia sekä esittänyt molybdeenin ja uraanin symbolikartat Korpiselän alueelta. Orgaanisissa puro- ja lähdesedimenteissä todettujen Mo-pitoisuuksien merkittävyyden selvittämiseksi analysoitiin molybdeeni myös moreenista. Näytteistä osa saatiin geokemian osaston karttalehden 3723 rutiininäytteenoton sopivasti sijoittuvilta näytteenottolinjoilta (312 näytettä vuosilta 1973 ja 1974). Osa näytteistä on peräisin aikaisempaa näytteenottoa täydentämään suunnitellusta täryporanäytteenotosta (211 näytettä vuodelta 1976). Lestisen ja Kontaksen toimesta määritettiin uraani viivästyneitten neutronien - menetelmällä lähes kaikista molybdeenianalyysissa olleista moreeninäytteistä ja lisäksi huomattavasta määrästä geokemian osaston karttalehtien 3723 04, 05 ja 08 rutiininäytteenotossa kerätyistä näytteistä (1 275 näytettä vuosilta 1971-1975 ja 211 näytettä vuodelta 1976).

26 Anomaaliset Mo-pitoisuudet moreeninäytteissä muodostavat hyvin suppean ryhmän Korpiselän suoalueella ja esiintyvät hajanaisesti vaikkakin alueellisesti selvästi rajatulla alueella Tunturipäitten ja Tenniövaaran eteläpuolella (kuvat 9 ja 10, näytteenotto ennen vuotta 1977). Anomaaliset U-pitoisuudet moreeninäytteissä sijoittuvat myös Korpiselän suoalueelle ja vyöhykkeen Tunturipäät - Tenniövaara eteläpuolelle sekä lisäksi Pomovaaran graniittimassiivin pohjoisosien päälle (kuvat 11 ja 12, näytteenotto ennen vuotta 1977). Korpiselän suoalueella anomaaliset U-pitoisuudet esiintyvät hajanaisesti laajalla alueella, mutta alueellisesti ne kuitenkin rajautuvat anomaalisten Mo-pitoisuuksien kanssa samaan kohteeseen. Vyöhykkeen Tunturipäät - Tenniövaara eteläpuolelle anomaaliset U-pitoisuudet sijoittuvat likipitäen yksiin anomaalisten Mo-pitoisuuksien kanssa. Malmiosasto sai käyttöönsä tiedot Mo-pitoisuuksista ja samojen näytteiden U- pitoisuuksista alkuvuodesta 1977. Loput uraanimääritystuloksista saatiin keskikesään 1977 mennessä.

Kuva 7. Orgaanisen purosedimentin Mo-pitoisuuksien symbolikartta (pitoisuudet kuiva-aineksista). Lestisen (1976b) gamma-säteilyn ja U-pitoisuuksien korrelaatiotutkimuksessa mukana olleet näytteet. 27

Kuva 8. Orgaanisen purosedimentin U-pitoisuuksien symbolikartta (pitoisuudet kuiva-aineksesta). Samat näytteet kuin kuvassa 7. 28

Kuva 9. Moreenin anomaalisten Mo-pitoisuuksien symbolikartta (pitoisuudet seulafraktiosta -0.06 mm) Kartta näytteenottopisteistä on esitetty kuvassa 10. 29

Kuva 10. Molybdeenin suhteen analysoitujen moreeninäytteiden näytteenottopisteet. Anomaalisten Mo-pitoisuuksien symbolikartta on esitetty kuvassa 9. 30

Kuva 11. Moreenin anomaalisten U-pitoisuuksien symbolikartta (pitoisuudet seulafraktiosta -0.06 mm). Kartta näytteenottopisteistä on esitetty kuvassa 12. 31

Kuva 12. Uraanin suhteen analysoitujen moreeninäytteiden näytteenottopisteet. Anomaalisten U-pitoisuuksien symbolikartta on esitetty kuvassa 11. 32

33 MAAPERÄTUTKIMUKSET Tässä selostuksessa käsitellyt geokemian osaston ja malmiosaston kuvassa 1 rajatulta tutkimusalueelta keräämät maaperänäytteet on luetteloitu liitteissä 1 ja 2. Liitteessä 1 näytteet on esitetty kasvavien näytenumeroiden mukaisessa järjestyksessä, kun taas liitteessä 2 ne on ryhmitelty 1 :20 000 karttalehdittäin. Liitteissä on esitetty näytekohtaisesti analysoidut alkuaineet, analyysimenetelmät ja näytteenottimet. Täryporanäytteenotto Korpiselkä. Malmiosaston tutkimukset alkoivat täydentävälle täryporanäytteenotolla Korpiselän suoalueella kevättalvella 1977 (222 näytettä). Jokaisesta näytteenottopisteestä pyrittiin ottamaan moreeninäyte niin syvältä kuin mahdollista. Näytteistä tavatut anomaaliset Mo ja U-pitoisuudet sijoittuvat tiiviisti aikaisemman näytteenoton anomaalisten pitoisuuksien yhteyteen (kuvat 9 ja 10). Kokonaisselvitys Korpiselän alueeseen kohdistuneesta täryporanäytteenotosta on esitetty Nurmen pro gradu -tutkielmassa (Nurmi 1979, 54-59). Siinä täryporanäytteenotto on luokiteltu alueelliseksi tutkimukseksi ja jaettu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäistä edustaa geokemian osaston alueellinen näytteenotto ja toista Kontaksen näytteenotto vuodelta 1976 yhdessä malmiosaston vuoden 1977 näytteenoton kanssa. Tunturipäitten eteläpuoli. Täryporanäytteenottoa jatkettiin malmiosaston toimesta keskikesällä 1977 Tunturipäitten eteläpuolella tarkistusnäytteenotolla. Näytteenottoalue on merkitty kuviin 9 ja 11. Näytteenoton aiheutti geokemian osaston rutiininäytteenotossa (näytteenotto vuodelta 1973) luode-kaakkosuuntaiselta linjalta kolmesta peräkkäisestä 200 metrin välein sijoittuvasta pisteestä tavatut seuraavassa pisteittäin luoteesta kaakkoon luetellut moreenin (fraktio -0,06 mm) Mo- ja U-pitoisuudet: 0,3 ppm Mo ja 9,5 ppm U; 19 ppm Mo ja 47,4 ppm U sekä 1,5 ppm Mo ja 14,8 ppm U.

34 Yhteensä 125 moreeninäytettä kerättiin 36 profiilipisteestä kahdelta ristikkäiseltä, samanmittaiselta ja toisensa keskeltä kohtisuoraan leikkaavalta linjalta. Näytteenoton profiilipisteet, profiilipisteiden tunnukset ja profiilipisteiden Mopitoisuuksien maksimiarvojen symbolikartta on esitetty kuvassa 13. Siihen on merkitty myös tarkistusnäytteenoton aiheuttaneet geokemian osaston näytteenottopisteet tunnuksineen, kallioperäkartoituksen havaintokohteet kivilajitietoineen (paljastumahavainto 1/PAN/77 ja viisi rakkahavaintoa) ja traktorikaivurilla kesällä 1977 kaivettu tutkimuskaivanto (15/SIR/77). Lisäksi kuvassa on esitetty paljastumahavainnon 1/PAN/77 kivilajeista määritetyt Mo- ja U-pitoisuudet. Täryporanäytteenoton korkeimmat anomaaliset profiilipisteiden Mo-pitoisuuksien maksimiarvot ovat pääosin keskittyneet pienelle yhtenäiselle näytteenottolinjojen leikkauskohtaan sijoittuvalle alueelle. Tämän ulkopuolella anomaalisia maksimipitoisuuksia esiintyy ainoastaan näytteenottopisteissä siitä koilliseen ja kaakkoon lukuun ottamatta yhtä siitä lounaaseen olevaa pistettä (77/46270), josta pisteen muutoin taustapitoisuuksia sisältävistä näytteistä alimmasta 2,5 metrin syvyydestä saadussa tavattiin korkein tarkistusnäytteenoton moreeninäytteistä todettu Mo-pitoisuus (30 ppm). Pisteeseen syksyllä 1978 kaivetusta tutkimuskuopasta 117/PAN/78 ei tavattu mitään molybdeeniin viittaavaa. Näytteenottolinjojen leikkauskohdasta koilliseen anomaalisia Mo-pitoisuuksia sisältävissä profiilipisteistä ensimmäisissä pitoisuus kasvaa alaspäin nousten hyvinkin jyrkästi alimmaisena olevaan maksimipitoisuuteen, mutta niistä kahdessa viimeisessä on terävä pitoisuushuippu irtautunut selvästi profiilin pohjasta. Luode - kaakkosuuntaisen linjan anomaalisia molybdeenipitoisuuksia sisältäville profiilipisteille on luonteenomaista, että ne pisteen alimpaan näytteeseen sijoittuvan pitoisuushuipun lisäksi sisältävät toisen, pisteen ylimpään näytteeseen liittyvän pitoisuushuipun. Profiilipisteiden maksimipitoisuus kuitenkin kahta poikkeusta lukuun ottamatta sijoittuu alimpaan näytteeseen.

35 Kuva 13. Malmiosaston tarkistusnäytteenoton profiilipisteiden moreenin (seulafraktio 0.06 mm) Mo-pitoisuuksien maksimiarvojen symbolikartta (koordinaattiruudun sivu on 100 m). Kartassa on esitetty alueelta tehdyt kallioperähavainnot, aikaisemman näytteenoton kolmen pisteen moreeninäytteiden Mo- ja U-pitoisuudet ja niiden pistenumerot. Karttaan on merkitty näytteenottolinjan ja Peurasuvannon metsäautotien leikkauskohta.

36 Vaikka molybdeenia ei kalliosta ole tavattukaan, moreenin Mo-pitoisuuksia syöttävä mineralisaatio todennäköisesti sijoittuu paljastumassa 1/PAN/77 havaittuun apliittiin, joka näyttäisi suuntautuvan moreenin Mo-anomalian alle. Asian varmistamiseksi käytettiin kohteessa traktorikaivuria. Tietojen saaminen maapeitteen alta kuitenkin epäonnistui maapeitteen paksuuden (4-5 m) ja sen sisältämän runsaan vesimäärän vuoksi (kohteessa on iso lähde). Molybdeenin dispersio lounais - koillissuuntaisella linjalla on itään suuntautuneen jäätikkövirtauksen aiheuttamaa. Profiilipisteiden pintaosien Mo-pitoisuuksien huiput ovat mahdollisesti syntyneet oletetun Mo-mineralisaation kohdalta purkautuvasta lähteestä kaakkoon valuvasta vedestä moreenin pintaan saostumalla. Poksaselän koillis- ja pohjoispuoli. Syystalvella 1978 suoritettiin täryporanäytteenottoa Iso Postoaavalla ja sen lounaispuolisella kankaalla. Näytteenottoalueet sijoittuvat kivilajikarttaan (kuva 2) rajatun alueen ulkopuolelle sen selitysosan kohdalle. Iso Postoaavalla näytteenotto tapahtui neljältä itä - länsisuuntaiselta linjalta kahden sadan metrin pistevälein 41 pisteestä (78/46324-46364). Linjaväli oli 1-2.5 kilometriä. Iso Postoaavalta lounaaseen olevassa kohteessa näytteenotto suoritettiin yhdeltä pohjois-eteläsuuntaiselta linjalta 50 metrin pistevälein 9 pisteestä (78/46365-46373). Iso Postoaavalla näytteenotto kohdistui geokemian osaston alueellisessa näytteenotossa esille tulleeseen hajanaiseen moreenin Ni-anomaliaan, joka sijoittuu laajan pohjois-eteläsuunnassa pitkulaisen aeromagneettisen anomalian kohdalle. Tarkoituksena oli selvittää onko moreenin Ni-anomalialla ja aeromagneettisella anomalialla yhteys toisiinsa vai liittyvätkö Ni-pitoisuudet "emäksiseen" moreenipatjaan II (ks. sivu 19). Näytteenoton tulokset tukevat jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siis aeromagneettinen anomalia ei olisi geokemian osaston näytteenotossa moreenista tavatun Ni-anomalian lähdealue. Lestinen (1980) on puolestaan tulkinnut kallioperän kyseissä kohteessa moreenin Ni-pitoisuuden perusteella ultraemäksiseksi vihreäkiveksi.

37 Tutkimuskuoppanäytteenotto Pomovaaran alueelle traktorikaivurilla vuonna 1974 yhdeksästä Hirvaksen moreenitutkimusryhmän toimesta kaivetusta tutkimuskuopasta (AA/74) ja kesällä 1977 kymmenestä malmiosaston toimesta kaivetusta tutkimuskuopasta (SIR/77) kerätyistä moreeninäytteistä analysoitiin molybdeeni ja uraani. Kesän 1977 tutkimuskuopista on tarkempi selvitys sivuilla 16-20. Hirvaksen ryhmän tutkimuskuopista näytteitä oli käytettävissä 1-2 kpl kun niitä malmiosaston tutkimuskuopista kerättiin mineraalimaan pinnasta lähtien 30 senttimetrin välein. Näytteet analysoitiin kuten täryporanäytteenotossa. Molybdeenipitoisuuksia ja anomaalisia uraanipitoisuuksia tavattiin ainoastaan tutkimuskuopasta M3/SIR/77 (malmiosaston tutkimuskuoppien sijainti ja tunnukset on esitetty kuvassa 3). Kyseisen tutkimuskuopan Mo-pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,6-2,7 ppm (5 näytettä) ja U-pitoisuudet samoissa näytteissä välillä 23,1-51,6 ppm. Muiden kuoppien näytteissä Mo-pitoisuus oli alle määritysrajan (0,6 ppm) ja U-pitoisuus alle 7 ppm). Paineilmaporakonenäytteenotto Yleistä. Molybdeenipitoisuudet täryporanäytteenoton moreeninäytteissä Korpiselän suoalueella antoivat aiheen jatkaa näytteenottoa tehokkaammalla kalustolla Käyttöön otettiin Suomen Malmi Oy:n paineilmaporausyksikkö, joka. koostui kokoteloilla varustetusta Valmet 1100 -traktorista, ketjusyöttölaitteeseen asennetusta Tamrock L400W -kallioporakoneesta ja 10 m 3 /min. antavasta Amatraktorikompressorista. Kallioporakone ja kompressori oli sijoitettu kiinteästi traktoriin. Paineilmaporausyksikköä ja sen toimintaa on kuvattu Vuorimiesyhdistyksen Tutkimusselosteessa n:o 44 (1976) "Geologinen näytteenotto". Näytteenotolla pyrittiin saamaan tietoa alkuaineiden vertikaalijakautumasta mineraalimaassa, mineraalimaapeitteen rakenteesta ja mineraalimaan alaisesta kallioperästä. Tämän vuoksi jokaisesta näytteenottopisteestä oli tavoitteena saada näyte mineraalimaasta metrin välein ja kalliosta.

38 Näytteenotto suoritettiin kahdessa vuorossa. Työvuoron miehistö koostui porarista, porarin apumiehestä ja näytteenottajasta. Porarit olivat Suomen Malmi Oy:n henkilöstöä, porarin apumiehinä toimivat malmiosaston tutkimusapumiehet ja näytteenottajat olivat geokemian osastolta. Näytteiden maalaji määritettiin maastossa. Maalajimäärityksen varmistamiseksi tutkittiin alimpien mineraalimaanäytteiden (moreeni tai rapakallio) pesty fraktio +0,25 mm. Kallionäytteiden tarkistus suoritettiin pestystä fraktiosta +2,0 mm. Kivilaji määritettiin rapakallio- ja kallionäytteiden pestystä fraktiosta. Näytteiden analysointi on kuvattu Nurmen pro gradu -tutkielmassa (Nurmi 1979, 60-61). Näytteenotto suunniteltiin suoritettavaksi loka- ja marraskuussa 1977. Suoalueen pinta Korpiselässä ei kuitenkaan tällöin ollut riittävän kantava paineilmaporausyksikölle. Tämän vuoksi näytteenottoa suoritettiin syksyllä 1977 ainoastaan tienvarsilta. Näytteenottoa Korpiselän suoalueella päästiin aloittamaan maaliskuun lopussa 1978. Tienvarsinäytteenotto syystalvella 1977. Näytteitä kerättiin 15 työvuoron (á 8 tuntia) aikana 49 pisteestä yhteensä 174 kpl (3,3 pistettä/vuoro ja 3,6 näytettä piste). Rapakallionäytteitä saatiin 12 kpl 5 pisteestä ja kallionäytteitä 20 kpl 18 pisteestä. Rapakallionäytteet ja kallionäytteet olivat eri pisteistä, joten kivilajihavainto saatiin 23 pisteestä. Kustannukset varsinaisesta näytteenotosta näytteenottoyksikön ja porarin osalta (ulkopuolinen palvelu) olivat 20 631 mk, mikä tekee 1 375 mk/vuoro, 421 mk/piste ja 119 mk/näyte. Näytteenottoyksikön työmaan ulkopuoliset siirtokustannukset olivat yhteensä -3 542 mk. Tienvarsinäytteenoton kokonaiskustannukset ulkopuolisten palvelujen osalta olivat täten 24 173 mk. Tienvarsinäytteenotto aloitettiin karttalehdellä 3723 04 lähes tutkimusalueen keskellä sijaitsevan voimakkaan pohjois-eteläsuunnassa pitkulaisen aeromagneettisen anomalian kohdalta (kuva 14). Siinä näytteenottoa suoritettiin kahdessa pisteessä. Ensimmäisessä pisteessä päästiin 20 metrin syvyyteen kallion pintaa kuitenkaan tavoittamatta (piste 77/46285, koordinaatit x = 7529.70 ja y = 478.16,

39 moreeninäytteitä 7 kpl). Toisessa pisteessä näytteenotin pysähtyi 15 metrin syvyydessä lohkareeseen (piste 77/46286, koordinaatit x = 7529.76 ja y = 478.24, näyte lohkareesta). Samaan aeromagneettiseen anomaliaan on Rautaruukki Oy kairannut kesällä 1978 tiestä noin 500 metriä pohjoiseen syväkairausreiän (havainto PAN-78-107), joka tavoitti kallion pinnan noin 30 metrin syvyydessä. Kalliolävistys koostui vihreäkivestä ja kloriitti-amfibolikivestä. Muut tienvarsinäytteenoton pisteet sijoittuvat karttalehdelle 3723 08, minkä osalta niiden pistenumero- ja kallionäytenumerokartta on esitetty kuvassa 15 (kuvan kallionäytteet K77/00248 ja 00249 on myöhemmässä tarkastuksessa todettu lohkarenäytteiksi). Näytteenottoa suoritettiin linjalta H 1 H 2 20 metrin pistevälein linjan keskiosasta ja noin 100 metrin pistevälein linjan päistä pitkin jäätikön kuljetuksen suuntaista metsäautotietä Korpiselän suoalueen pohjoispuolella. Muualta tienvarsilta näytteenotto tapahtui harvakseen vaihtelevin välein olevista pisteistä. Linja H 1 H 2 sijoittuu kohteeseen, missä anomaalisia moreenin Mo- ja U-pitoisuuksia oli tavattu täryporanäytteenoton tienvarsipisteissä (kuvat 16 ja 17) ja tutkimuskuopassa M3/SIR/77 (ks. sivu 37), joka sijoittuu paineilmaporakonenäytteenoton pisteen 77/46294 kohdalle. Muiden tienvarsinäytteenoton pisteiden sijoitteluun vaikutti pyrkimys saada tietoa kallioperästä, joka pisteessä 77/46321 ja siitä etelään on vihreäkiveä, mutta sen pohjoispuolella kallionpinnan saavuttaneissa pisteissä Korpiselän gneissiä. Linjan H 1 H 2 näytteiden Mo- ja U-pitoisuudet on esitetty pystyprofiilikartoilla kuvissa 18 ja 19. Molybdeeni muodostaa moreeniin selvästi glasiogeeniset piirteet omaavan noin 400 metriä pitkän anomalian. Kallio anomalian alla on kovaa ja vain heikosti rapautunutta kiveä. Kallionäytteiden Mo-pitoisuudet eivät moreenin Mo-anomalian lähdealueeksi soveltuvassa kohteessa juuri poikkea taustasta. Tosin tältä kohdalta kallionäytteestä K77/00251 (2 ppm Mo) on analysoitu sen hienoaineksen epäpuhtaudesta johtuen pesty kivinäyte (+ 2.0 mm), kun muista kallionäytteistä on analysoitu soija - 2.0 mm. Kuten sivulla 48 osoitetaan, soijasta saatu Mo-pitoisuus saattaa olla useita kertoja suurempi kuin saman näytteen kivifraktiosta saatu pitoisuus.

Kuva 14. Aeromagneettinen korkealentokartta. Karttaan on rajattu sama alue kuin kuvassa 1. 40

Kuva 15. Paineilmaporakoneella suoritetun tienvarsinäytteenoton pistenumero- ja kallionäytenumerokartta. Karttaan on merkitty näytteenottoprofiili H 1 H 2. 41

Kuva 16. Korpiselästä vuosina 1976 ja 1977 kerättyjen täryporanäytteiden moreenin (seulafraktio -0.06 mm) Mo-pitoisuuksien symbolikartta. Mukana ovat myös geokemian osaston alueellisen näytteenoton pisteet, joissa moreenin Mo-pitoisuus on >2 ppm (Nurmi 1979). Kartassa on esitetty myös paineilmaporakonenäytteenoton näytteenottolinjat ja -pisteet sekä IP-mittauksen alue. 42

Kuva 17. Korpiselästä vuosina 1976 ja 1977 kerättyjen täryporanäytteiden moreenin (seulafraktio -0.06 mm) U-pitoisuuksien symbolikartta (Nurmi 1979). Kartassa on esitetty myös paineilmaporakonenäytteenoton näytteenottolinjat ja -pisteet sekä IP-mittauksen alue. 43

Kuva 18. Molybdeenin pystyprofiilikartta paineilmaporakonelinjan H 1 H 2 näytteistä. Mukana ovat myös tutkimuskuopan M3-SIR-77 näytteet. Moreeninäytteistä on analysoitu seulafraktio -0.06 mm ja kallionäytteistä soija -2 mm (kallionäytteen K77/00251 pitoisuus on kuitenkin pestystä kiviaineksesta + 2 mm). Kallionäytetunnukset on merkitty kivilajisymbolien alle. 44

Kuva 19. Uraanin pystyprofiilikartta paineilmaporakonelinjan H 1 H 2 näytteistä. Mukana ovat myös tutkimuskuopan 1-13-SIR-77 näytteet. Analyysit samoista näytefraktiosta kuin Mo-määrityksessä (kuva 18). 45

46 Uraani muodostaa moreenin suppean selvästi rajautuvan anomalian oletetun molybdeenin lähdealueen kohdalle moreenin molybdeenianomalian yhteyteen. Lisäksi erillisiä pienempiä moreenin U-anomalioita on siitä itään. Erillisten moreenin U- anomalioitten esiintymisalue on jäätikön kuljetuksen suunnassa rajoittunut yhtenäisen moreenin Mo-anomalian esiintymislaajuuteen. Moreenin uraani on oletettavasti peräisin samasta kallioperän kohdasta kuin molybdeeni. Siinä kallionäytteiden U-pitoisuudet ovat hieman kohonneet. Kallionäytteen K77/00251 pieni U-pitoisuus johtuu varmasti analysoidun näytteen poikkeavuudesta muista jo edellä kuvatulla tavalla. Björklund (1976) on Pohjois-Karjalasta Paukkajavaarasta kuvannut uraanin esiintymistä moreenissa. Siellä moreenin hienoaineksen anomaaliset U-pitoisuudet sijoittuvat suppealle alueelle mineralisaation yläpuolelle, eivätkä seuraa mineralisaatiosta lähtevää selväpiirteistä lohkareviuhkaa. Korpiselässä linjalla H 1 H 2 uraani esiintyy moreenissa kuten Paukkajanvaarassa ja molybdeenin esiintyminen moreenissa linjalla H 1 H 2 olisi ehkä rinnastettavissa Paukkajavaaran lohkareviuhkan esiintymistapaan. Korpiselän kohdenäytteenotto kevättalvella 1978. Näytteitä kerättiin 53 työvuoron (á 8 h) aikana 323 pisteestä yhteensä 1 277 kpl (6.1 pistettä/vuoro ja 4 näytettä/piste). Niistä rapakallionäytteitä oli 175 kpl 127 pisteestä ja kallionäytteitä 200 kpl 194 pisteestä. Kivilajitietoa saatiin 194 kallionäytepisteen lisäksi 60 pisteestä rapakalliosta eli yhteensä 253 pisteestä (luku kallionäytteiden ja alimpien maalajinäytteiden tarkistuksen jälkeen), mikä on 78 % kaikista näytteenottopisteistä. Kustannukset ulkopuolisista palveluista (paineilmaporausyksikkö ja porarit) näytteenoton osalta olivat 80 872 mk, mikä tekee 1 526 mk/vuoro, 250 mk/piste ja 63 mk/näyte. Paineilmaporausyksikön työmaan ulkopuoliset siirtokustannukset olivat 9 012 mk, joten näytteenoton ulkopuolinen palvelu maksoi kaikkiaan 89 884 mk. Näytteenotto suoritettiin 5-50 metrin pistevälein jäätikön kuljetussuuntaan myötäileviltä linjoilta ja yhdeltä pohjois-eteläsuuntaiselta linjalta. Näytteenottoa ohjattiin kahdessa vaiheessa.