HALLITUS 182 29.11.2010 PALVELUSETELIPILOTTI SILMÄTAUDEISSA 740/06/00/2009 HALL 182 Taustaa Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annettu laki (569/2009) sekä siihen liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 12 :n muutos (570/2009) tulivat voimaan elokuun alussa 2009. Lain tavoitteena on lisätä potilaan valinnanvapautta, parantaa palvelujen saatavuutta ja edistää kuntien sosiaali- ja terveystoimen sekä elinkeinotoimen ja yksityisten palvelun tuottajien yhteistyötä. Laki mahdollistaa palvelusetelin käytön yhtenä terveyspalveluiden järjestämistapana. Palveluseteli ei sovellu käytettäväksi kiireellisissä päivystyspalveluissa tai tahdosta riippumattomaan hoitoon. Palvelusetelin avulla julkiselle sektorille kohdistuvaa painetta voidaan lievittää. Tällöin päästään parempaan kysynnän ja tarjonnan tasapainoon esim. hoitotakuuta ajatellen. Hinnoitteluvaihtoehdot Palveluseteleitä käyttävät ensisijaisesti kunnat, mutta myös kuntayhtymät voivat sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuslain ja palvelusetelilain mukaan käyttää palveluseteleitä toteuttaessaan hoidon järjestämisvelvoitettaan. Palvelusetelilain kuntaa koskevia säännöksiä sovelletaan myös kuntayhtymiin. Kunta tai kuntayhtymä siis päättää, otetaanko palveluseteli käyttöön vai ei. Kunta tai kuntayhtymä päättää myös ne sosiaalija terveyspalvelut, joissa se käyttää palveluseteliä. Suomessa palveluseteleitä on käytetty jo usean vuoden ajan kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa. Palvelusetelilain mukaan kunta tai kuntayhtymä hyväksyy ne palvelun tuottajat, joiden palveluiden maksamiseen asiakas voi käyttää palveluseteliä. Kunta tai kuntayhtymä voi joko hyväksyä kaikki hyväksymisedellytykset täyttävät palvelun tuottajat tai rajoittaa palvelun tuottajien määrää kilpailuttamalla palveluntuottajat julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti esimerkiksi laadullisilla perusteilla. Palvelusetelilaki sallii hankintalakia kevyemmän ja joustavamman järjestämistavan. Potilaan ja palvelun tuottajan välille syntyy yksityisoikeudellinen palvelusopimus, joka pohjautuu kunnan tai kuntayhtymän hyväksymispäätöksessään palvelun tuottajalle asettamaan palvelukuvaukseen ja ehtoihin. Potilaan ja palvelun tuottajan välistä sopimussuhdetta koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet. Maksut eivät kuulu Kela-korvausten piiriin.
Palvelusetelin arvon määrittäminen kuuluu kunnalle tai kuntayhtymälle. Potilaan maksuosuuden suhteen laki on joustava. Palvelusetelin arvon on oltava kohtuullinen, jotta potilas voi käytännössä valita palvelusetelin palvelun toteuttamismuodoksi. Kohtuullisuutta arvioitaessa on lain mukaan otettava huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat vastaavan palvelun tuottamisesta omana tuotantona tai hankkimisesta ostopalveluna sekä asiakkaan maksettavaksi jäävä arvioitu omavastuuosuus. Potilaan omavastuuosuus ei kerrytä asiakasmaksulain mukaista maksukattoa. Hinnoitteluun liittyviä termejä: Palvelun hinta = Palveluntuottajalle palvelusta maksettava hinta, joka muodostuu kunnan maksamasta osuudesta (palvelusetelin arvo) ja asiakkaan maksamasta osuudesta (asiakkaan omavastuu) Palvelusetelin arvo = kunnan maksama osuus palvelun hinnasta. Arvo voi olla sidottu asiakkaan tuloihin (tulosidonnainen) tai kaikille asiakkaille yhtä suuri (tasasuuruinen) Asiakkaan omavastuu = asiakkaan maksama osuus palvelun hinnasta. Hintakatto = palvelusta palveluntuottajalle maksettava enimmäishinta, johon sisältyy kunnan maksama osuus ja asiakkaan omavastuu. Markkinahinta = palvelusta palveluntuottajalle maksettava hinta, joka määräytyy markkinoiden ehdoilla. Kuntayhtymä voi asettaa palvelusta maksettavan enimmäishinnan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunta asettaa palvelusta maksettavan enimmäishinnan yhdeksi palveluntuottajien hyväksymiskriteeriksi (=hintakatto). Näin voidaan esimerkiksi säädellä, että asiakkaan omavastuu ei ylitä vastaavasta palvelusta julkisella sektorilla maksettavaa asiakasmaksua. Potilaan maksuosuuden perii palvelun tuottaja. Toinen vaihtoehto on, että kunta antaa palvelusta maksettavan hinnan muodostua vapaasti markkinoilla (markkinahinta). Tällöin asiakkaan maksuosuus vaihtelee palvelutuottajien kesken. Maksuosuudesta tulee potilaan näkökulmasta yksi valintakriteeri muiden joukossa. Vaihtoehdot käytännössä: Hintakatto Kuntayhtymä järjestää palvelut palvelusetelillä. Kuntayhtymä päättää, että määritelty palvelu saa maksaa enintään x euroa. Palvelusta maksettava enimmäishinta asetetaan palveluntuottajien hyväksymiskriteeriksi, mutta palveluntuottaja voi hinnoitella palvelun myös hintakattoa alemmaksi. Markkinahinta
Kuntayhtymä päättää, että palvelu voidaan hankkia palvelusetelillä. Kuntayhtymä ei ota kantaa palveluntuottajan hinnoitteluun, vaan asiakkaan palvelusta maksama hinta määräytyy markkinoilla. Kilpailutekijöinä toimivat palvelun hinta ja laatu. Hinnoittelupäätös edellyttää päätöksentekijöiltä markkina- ja kilpailu-olosuhteiden arviointia. Vaihtoehdot palvelusetelin arvoa määriteltäessä: Lain mukaan palvelusetelin arvo voi olla joko tasasuuruinen tai tulosidonnainen. Palvelusetelin arvon sitominen palvelun käyttäjän maksukykyyn on perusteltua sellaisissa palveluissa, joiden käyttö kestää pitkään. Tasasuuruinen palveluseteli sopii yleensä paremmin satunnaisesti tai lyhytaikaisesti käytettäviin palveluihin, kuten esim. erikoissairaanhoidon leikkaus- ja avohoitopalveluihin. Palvelusetelijärjestelmän on tarkoitus olla kunnalle pidemmällä aikavälillä kustannusneutraali tai kokonaiskustannuksia alentava. Kunnan tulee määritellä palvelusetelin arvo asiakkaan kannalta kohtuulliseksi. Kohtuullisuutta arvioidaan eri palvelun järjestämistapojen kustannusten näkökulmasta sekä asiakkaan maksettavaksi jäävän omavastuuosuuden näkökulmasta. Palvelusetelilain mukaan asiakkaalle on selvitettävä asiakkaan omavastuuosuuden määräytymisen perusteet ja omavastuun arvioitu suuruus. Asiakkaalle on ilmoitettava myös vastaavan julkisen palvelun asiakasmaksu. Asiakas vertaa palvelusetelin omavastuuta vastaavan palvelun asiakasmaksuun päättäessään palvelusetelin vastaanottamisesta. Kunta tarkistaa hinnoitteluperusteensa säännöllisin väliajoin ja arvioi valitsemansa hinnoittelumallin toimivuutta ja sopivuutta. Lisäostot Asiakas voi halutessaan ostaa palveluseteliä käyttäen palvelutarvetta vastaavan kalliimman palvelun, esimerkiksi kaihikirurgiassa erikoislinssin tai anestesialääkärin palvelut. Asiakas on lisäoston valinnalla hyväksynyt suuremman omavastuuosuuden. Asiakas voi halutessaan ostaa omakustanteisesti muita palveluja palveluntuottajalta. Kyseinen lisäosto ei kuulu palvelusetelijärjestelmän piiriin. Palvelusetelin käyttö erikoissairaanhoidossa Palvelusetelin käyttö leikkaushoidossa on Suomessa ollut toistaiseksi vähäistä. Kuusamossa muutamia kymmeniä leikkauksia on hankittu palvelusetelillä. Kokemukset ovat olleet pääosin positiivisia, joskin setelin hintataso on ollut varsin korkea.
Silmätautien jonotilanne Vaikean leikkausjonotilanteen takia Valvira velvoitti 12.5.2010 päätöksellään HUSia huolehtimaan hoidon saatavuuden saattamisesta lain edellyttämälle tasolle 31.10.2010 mennessä. Määräystä tehostettiin kahden miljoonan euron uhkasakolla. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksellä määräaikaa jatkettiin vuoden 2010 loppuun. Leikkausjono-ongelma on korostunut silmätaudeissa (varsinkin kaihikirurgiassa). Elokuussa yli kuusi kuukautta jonottaneita potilaita silmätaudeissa oli lähes 1500. Hoidon järjestämisen vaihtoehdot HUSin keinovalikoima jonojen lyhentämiseen on (oman virka-aikaisen toiminnan lisäksi) tähän asti rajoittunut kliiniseen lisätyöhön ja ostopalveluihin. Ostopalvelukäytäntö on hankintalainsäädännön takia jäykkä, aikaa vievä ja byrokraattinen. Siihen on kuitenkin edelleen jouduttu turvautumaan varsin isolla volyymillä yllämainitun hankalan jonotilanteen ja kireän aikataulun takia. Johtajaylilääkärin päätökseen 56/ 2010 perustuvalla sopimuksella kaihileikkauksia ostetaan Suomen Terveystalosta 500 leikkausta kuukaudessa (hintaan 732,35 / leikkaus) helmikuun loppuun v. 2011 asti. Sopimus jatkuu v. 2011 loppuun, mutta se ei ole helmikuun jälkeen enää määrään sidottu. Kaihileikkauksia ostetaan pienempiä määriä myös Silmätalo Siritasta ja Helsingin Silmäsairaalasta. Näissä volyymiin liittyvää ostovelvoitetta ei ole. Syksyn aikana jonoja on purettu varsin mittavasti myös vapaaehtoisena lisätyönä. Elo-marraskuussa lisätyöleikkausmäärä silmäklinikalla on n. 700. HUSin palvelusetelihanke Palvelusetelipilotin tavoitteena HYKS:ssä on luoda geneerinen malli järjestämistavalle erikoissairaanhoidossa. Pilotoinnin kohteeksi valittiin toiminta, jonka kysyntä on suurta ja jossa joudutaan turvautumaan ostopalveluun. Palvelusetelin käyttöönoton tavoitteena on lisätä palvelujen saatavuutta sekä parantaa potilaiden valinnan vapautta. Pilotoinnin avulla halutaan selvittää, voidaanko ostopalveluna hankittavia silmätautien palveluja tuottaa palvelusetelillä. Pilottihanke antaa myös klinikalle aikaa etsiä keinoja oman leikkaus- ja avohoitotoiminnan prosessien kehittämiseen ja volyymien nostamiseen. HYKS:ssä palvelusetelin käyttökokeilua on valmisteltu syksystä 2009 lähtien. Palvelusetelipilotin kohteeksi valittiin kaihikirurgia ja glaukooman avohoito. Hanketta valmisteltiin asiantuntijaryhmissä kevään 2010 aikana. Ryhmiin kuului sekä julkisen että yksityisen sektorin asiantuntijoita. Asiantuntijaryhmät laativat sääntökirjat kaihikirurgialle ja glaukooman avohoidolle. Sääntökirjoissa
määritellään hoidon sisältö, laatukriteerit ja komplikaatioiden hoitovastuut. Pilottihankkeen käynnistämistä käsiteltiin HYKS-lautakunnassa 4.5.2010 ja HUS-hallituksessa 31.5.2010. Hallitus päätti kahden vuoden pilottihankkeesta: 1. Hyks-silmätautien klinikan jonossa oleville potilaille hankitaan 1.9.2010 alkaen kaihileikkauksia palvelusetelillä, joita annetaan projektin alussa 300 500 potilaalle kuukaudessa. 2. Hallitus hyväksyy liitteenä olevan kaihikirurgian sääntökirjan 3. Tuottajien valinnassa käytetään hyväksymismenettelyä, joka perustuu sääntökirjan kriteereihin 4. Tuottajien listautuminen alkaa 15.6.2010. Listautumisen (ja listalta poistamisen) hyväksyy klinikkaryhmän johtaja klinikkaylilääkärin esityksestä 5. Potilaille annettavan palvelusetelin arvo on tasasuuruinen 6. Palvelutuottajan yhdeksi hyväksymiskriteeriksi asetetaan hintakatto, joka kaihikirurgiassa on 700 euroa 7. Palvelusetelin arvo on 610 euroa 8. Sairaala laskuttaa kunnalta palvelusetelin käsittelymaksun, joka määräytyy tuotteistuksen ja hinnoittelun periaatteiden mukaisesti, ja jolla katetaan järjestämisestä koituvat hallinnointikulut 9. Hallitus määrää toimitusjohtajan arvioimaan ja tarvittaessa tuomaan hallituksen päätettäväksi hintakaton ja palvelusetelin arvon tarkistamisen vuosittain. 10. Palvelusetelin myöntää silmäklinikan asiantuntijalääkäri. Hän ei saa olla leikkaavana lääkärinä tai hallinnollisessa luottamusasemassa listatulla palveluntuottajalla. Palvelusetelin myöntäjä ei myöskään saa omistaa merkittävää (yli 10%) osuutta listautuneesta palveluntuottajasta. Omistusrajoitus ei koske palveluntuottajaa, jonka osakkeilla käydään kauppaa arvopaperipörssissä 11. Pilottihankkeen kesto on kaksi vuotta. Hankkeen aikana arvioidaan palvelusetelin käyttökelpoisuutta ja kustannustehokkuutta sekä soveltuvuutta erikoissairaanhoidon tuotantoon. Samalla käytetään kaikkia mahdollisia keinoja oman tuotannon nostamiseen ja julkisen sektorin mahdollisimman suuren omavaraisuuden saavuttamiseen kaihileikkaustoiminnassa. 12. Glaukooman avohoidon palveluseteli otetaan toimitusjohtajan päätöksellä myöhemmin pilotin aikana käyttöön samoja periaatteita noudattaen. Hallitus päätti hyväksyä kaihileikkauspilotin toteuttamisen edellä kohdissa 1. 12. mainittujen periaatteiden mukaisena. Samalla hallitus velvoittaa toimitusjohtajan ja muun virkamiehistön ryhtymään nopeisiin toimenpiteisiin kaihileikkausjonon lyhentämiseksi mm. ostopalveluilla ja omaa tuotantoa lisäämällä esimerkiksi kannustavaa suoritepalkkausta käyttäen. Hallitukselle ja HYKS-lautakunnalle raportoidaan säännöllisin määräajoin palvelusetelikokeilun edistymisestä.
Hankkeen nykytilanne HUS-hallituksen päätökseen perustuen avattiin 14.6.2010 tuottajien ilmoittautuminen HUS:n internetiin (http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,2052,11786,14487,2053,32397,32398). Ilmoittautumissivujen sisältö koostui hankkeen kuvauksesta ja ilmoittautumisen kannalta tärkeistä liitteistä (sääntökirja, ilmoittautumislomake, yrityksen tiedot lomake). Hanke oli kesän aikana esillä myös laajasti julkisuudessa. Kesän aikana ei kuitenkaan saatu yhtään ilmoittautumista palveluntuottajaksi. Yllä mainittu ostopalvelu omaan tuotantoon yhdistettynä on syksyn aikana lyhentänyt leikkausjonoja merkittävästi. Vuoden 2010 loppuun mennessä leikkaushoidon saatavuus tullaan saattamaan lain edellyttämälle tasolle myös silmätaudeissa. Valviran antamaan määräykseen sisältyy kuitenkin velvoite huolehtia myös siitä, että hoitoon pääsee lain edellyttämissä aikarajoissa myös jatkossa. Määräyksellä pyritään eroon niin sanotusta kuminauhailmiöstä eli siitä, että sairaanhoitopiirit korjaavat hoitoonpääsytilanteensa tilapäisesti saatuaan asiaa koskevan määräyksen, mutta antavat jonojen jälleen kasvaa, kunnes saavat seuraavien hoitoonpääsyä koskevien seurantatietojen perusteella uuden määräyksen hoitotakuulainsäädännön noudattamisesta. Hoidon saatavuuden takaaminen pitkällä tähtäimellä kaikissa tilanteissa vaatii järjestelmän, jossa oman toiminnan ohella hankittu palvelu voidaan säädellä hallitusti ja hajauttaa useammalle palvelutuottajalle. Komplikaatioiden hoito ja palvelun laadun seuranta tulisi myös olla tarkoin määriteltyjä. Palvelusetelijärjestelmä soveltuu näiltä osin todennäköisesti ostopalvelua paremmin pitkäjänteiseksi hoidon järjestämistavaksi, mikäli hoitoa on tarpeen ulkoistaa. Palvelusetelijärjestelmä toimii eräänlaisena jonojen kasvua hillitsevänä puskurina. Seteleitä voidaan tarjota enemmän mikäli jonot uhkaavat kasvaa. Oman tuotannon kasvaessa niiden käyttöä voidaan vastaavasti rajoittaa. Näillä perusteluilla hankkeella on tärkeä asema Valviralle annettavassa selvityksessä. Yllä mainituista syistä on tärkeää saada palvelusetelituotanto käyntiin heti volyymiin sidotun ostopalveluvelvoitteen päättyessä (maaliskuussa 2011). Toimenpiteet hankkeen liikkeelle saattamiseksi tulisi kuitenkin tehdä nyt, jotta ilmoittautuville palveluntuottajille jäisi riittävästi aikaa käytännön järjestelyihin. Miten palvelusetelituotanto saadaan käynnistymään? Kiinnostuksen herättäminen ja ilmoittautumisten käynnistäminen vaatii hankkeen kriittistä tarkastelua ja määrättyjä korjaustoimenpiteitä.
Syitä tuottajien haluttomuuteen ilmoittautua on todennäköisesti useita, tärkeimpinä ilmeisesti hinta ja epävarmuus saavutettavasta volyymista. Kaihileikkauksien tuottaminen palvelusetelijärjestelmän nykyisellä korvauksella (700 euroa) vaatii riittävän suuren volyymin ja tehokkaaksi hiotun prosessin. Sääntökirjan joitakin vaatimuksia pidetään liian tiukkoina. Käytännössä ulkomaisten silmäkirurgien osallistuminen hankkeeseen on estetty pätevyys- ja kielitaitovaatimusten myötä. Myös esi- ja jälkitarkastuksiin liittyviä vaatimuksia on pidetty liian jäykkinä sujuvaa prosessia ajatellen. Pilottihankkeen lyhyt kesto saattaa myös vaikuttaa kiinnostusta vähentävästi. Leikkaustoiminnan pystyttäminen ja ylläpitäminen vaadituilla kriteereillä edellyttää kymmenien tuhansien eurojen investointeja. Näiden takaisinmaksuaikaa tarvittaisiin ilmeisesti nykyistä pilottihanketta pidempi aika, varsinkin kun pilotista on jo kulunut lähes puoli vuotta ilman että tuotanto on käynnistynyt. Jotta tuotanto saataisiin käyntiin tulisi hinnoitteluun, sääntökirjaan ja hankkeen kestoon tehdä muutoksia. Hinnoittelu HUS päätti toteuttaa kaihikirurgian palvelusetelihankkeen kiinteällä hinnalla käyttäen 700 euron hintakattoa. Päätös on herättänyt keskustelua myös julkisuudessa. Hintakattoa on pidetty tuotantokustannuksiin nähden alhaisena. On myös kritisoitu sitä, että lain sallimaa potilaan vapaata maksuosuutta ei ole käytetty. Hintakaton määrittämistä varten hallitukselle esitettiin seuraava laskelma yksityisesti tuotetun kaihileikkauksen kustannuksista: 1. Henkilöstökulut ilman lääkäripalkkiota (leikkausten avustus, valmistelu ja jatko-ohjeet, ajanvaraus ym.) toimenpidettä kohti n. 90 euroa. 2. Tarvikekulut (linssi, veitset, lääkkeet, suojat, steriilit käsineet ym.) n. 250 euroa. 3. Toimitila kulut (vuokra, siivous, sähkö ym.), taloushallinto, puhelin, markkinointi, leikkaussalin varusteet, kone ja kalustokulut (poistot) n. 170 euroa. 4. Komplikaatioiden hoitoon liittyvä kustannusrasite n. 40 euroa. Kustannuselementit ilman leikkaavan lääkärin palkkiota yhteensä n. 550 euroa. On myös kiinnitetty huomiota siihen, että kustannusrasitetta lisää julkiseen sektoriin verrattuna hankinnoista perittävä arvonlisävero. Lääkärin palkkioon (ja yhtiön katteeseen) jäisi tämän laskelman mukaan n. 150 euroa. Tämä ei ilmeisesti ole riittävä, koska ilmoittautumisia palvelutuottajiksi ei ole saatu. Silmälääkäreiden ansaintamahdollisuudet yksityissektorilla ovat varsin hyvät. Vaativaan leikkaustoimintaan liittyvät riskit ja vastuut ohjaavat
Sääntökirja erikoislääkäreitä vähemmän rastittavaan vastaanottotoimintaan, mikäli leikkaustoiminnasta saatavaa korvausta ei pidetä riittävänä. Asiantuntijaryhmä on käsitellyt sääntökirjan sisältöä kokouksessaan 8.10.2010. Tällöin päädyttiin esittämään seuraavia muutoksia: Eksluusiokriteereihin (kohta 1.2 sääntökirjassa) Kohta c muutetaan seuraavaan muotoon: potilas ei kykene hoitamaan häntä hoitavan henkilökunnan kanssa. (Esimerkiksi hoitajan kanssa kommunikointi on riittävää). Kohta e muutetaan seuraavaan muotoon: Potilas tarvitsee ulkopuolisen henkilön antamaa tulkkausta. (Esim. joku henkilökunnasta osaa kieltä ei tarvita ulkopuolista tulkkausta). Kaihileikkausta koskeviin erityisiin (kohta 1.5.3) ehtoihin Kohtaa 2 muutetaan seuraavasti: Leikkausta edeltävän tutkimuksen tekee leikkaava lääkäri tai hänen valtuuttamansa terveydenhuollon ammattihenkilö. Kohtaa 3 muutetaan seuraavasti: Leikkauksen jälkeen suoritettavan tarkastuksen tulee sisältää Näön tarkkuuden mittaaminen leikatusta silmästä Silmänpaineen mittaaminen leikatusta silmästä. Kohtaa 6 muutetaan seuraavasti: Lääkärin kompetenssivaatimuksena on Valviran antama lupa toimia erikoislääkärinä Suomessa sekä luotettavasti dokumentoitu 500 kaihileikkauksen kokemusta vastaava leikkaustaito. Tämä kokemusvaatimus voidaan osoittaa esimerkiksi työtodistuksen tai leikkausdemonstraatiovideon avulla, tai muulla vastaavalla tavalla. Sääntökirjamallia päivitetään muutenkin ottamalla mukaan yleiset lainsäädäntöviittaukset. Hankkeen kesto Tuottajatahoilta on saatu signaaleja siitä, että kiinnostus hankkeeseen olisi suurempi, mikäli kesto olisi pidempi. Pilotin pidentäminen ei sisältäisi sairaanhoitopiirin kannalta riskiä, koska seteleiden luovuttaminen voitaisiin keskeyttää milloin tahansa mikäli esim. oma tuotanto riittäisi kysynnän tyydyttämiseen. Hankkeen pidentäminen antaisi tuottajille signaalin siitä että toimintatapa saattaisi vakiintua ja jatkossa muuttua jopa pysyväksi tuotanto-optioksi. Pidennetty hanke antaisi
mahdollisuuden tarvittaessa myös ottaa mukaan palvelusegmenttejä muiltakin erikoisaloilta. Oma toiminta pilotin aikana Silmäklinikka pyrkii kaikin keinoin oman kaihileikkaustoiminnan nostamiseen lähelle omavaraista tuotantoa. Tähän liittyy riittävien leikkaussali- sekä henkilöstöresurssien allokointi, uusien kaihikirurgien suunnitelmallinen koulutus, kannustavien virka-aikaisten sekä työajan ulkopuolisen palkkauselementtien kehittäminen. Palveluseteliä tai ostopalvelua tullaan jatkossakin tarvitsemaan väestön ikääntyessä ja leikkaustarpeen kasvaessa, mutta riittävän suuri oman toiminnan volyymi täytyy tässäkin tilanteessa varmistaa. Asiaa esittelee kokouksessa klinikkaryhmän johtaja Hans Ramsay Päätösesitys Hallitus päättää hyväksyä kaihikirurgian sääntökirjaan tehdyt muutokset korottaa kaihileikkauksen palvelusetelin arvoa 660 euroon korottaa hintakattoa 750 euroon pidentää pilottihanketta nelivuotiseksi (2011-2014) olla numeerisesti määrittämättä potilaille annettavien palveluseteleiden määrää, mutta velvoittaa Silmäklinikkaa huolehtimaan siitä, että oma tuotanto muodostaa vähintään 60 % julkisin varoin kustannetuista kaihileikkauksista. Muilta osin hallituksen 31.5.2010 päätös pysyy ennallaan. Päätös Esitys hyväksyttiin. Lisätietoja Hans Ramsay, puh. 471 73000