VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN LOPPURAPORTTI

Hankkeen nimi: Vetovoimainen ja Terveyttä Edistävä Terveydenhuolto (VeTe) Osahanke: Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen (VeTePO) VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN LOPPURAPORTTI Sini Eloranta Päivi Nygren

2(22) 1. JOHDANTO...4 2. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN ORGANISAATIO...4 2.1 Länsi-Suomen alueellinen VeTe -hankeryhmä... 4 2.2 Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien alueellinen VeTePO - ohjausryhmä... 5 3. KEHITTÄMISTEHTÄVÄN TAUSTA, TAVOITTEET JA KUVAUS...5 3.1 Kehittämistehtävän tausta... 5 3.2 Kehittämistehtävän tavoitteet... 6 3.3 Kehittämistehtävän kuvaus... 7 3.3.1 Potilasohjauksen toteutuminen... 7 3.3.2 Diagnostinen potilasohjauslomake... 8 3.3.3 Potilasohjausverkosto...9 3.3.4 Alueellinen potilasohjauskoulutus... 9 3.3.5 Potilasohjaustäydennyskoulutus... 10 3.4 Muu yhteistyö... 10 4. SAAVUTETUT TULOKSET JA HYVÄT KÄYTÄNNÖT...11 4.1 Kehittämistehtävän tulokset... 11 4.1.1 Potilasohjauksen toteutuminen... 11 4.1.2 Diagnostinen potilasohjauslomake... 12 Empiirinen toteutus... 14 Kohderyhmä ja aineistonkeruu... 14 Tutkimuseettiset kysymykset... 14 Tulokset... 15 Vastaajien kuvaus... 15 4.1.3 Alueellinen potilasohjauskoulutus... 16 4.1.4 Potilasohjausverkosto... 17 4.1.5 Potilasohjaustäydennyskoulutus... 18 4.2 Muu yhteistyö... 18 5. ARVIOINTI...19 5.1. Tehtävän vaikutukset käytännön toimintaan ja toiminnan suuntaamiseen tulevaisuudessa... 19 5.2. Tehtävän yhteys Kaste-ohjelmaan ja sen toteuttamiseen... 19 5.3. Resursointi tehtävässä... 20 6. POHDINTA...20 2

3(22) LÄHTEET...21 LIITTEET...22 3

4(22) 1. Johdanto Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) alueella toteutuneen Näyttöön perustuvan potilasohjauksen vahvistaminen hankkeen (VeTePO) tavoitteena oli kartoittaa potilasohjauksen toteutumista sekä parantaa potilasohjauksen tuloksellisuutta lisäämällä potilaiden aktiivista roolia terveyspalveluissa sekä tuottaa diagnostinen potilasohjauslomake, jonka avulla tunnistetaan potilaiden yksilölliset ohjaustarpeet ja suunnataan henkilökunnan toteuttama ohjausta sen mukaisesti. Hankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa henkilökunnan ohjausvalmiuksia. Hankkeen osatehtävät olivat: 1) kartoittaa potilasohjauksen toteutumista, 2) kehittää ja käyttöönottaa diagnostinen potilasohjauslomake, 3) järjestää alueellista potilasohjauskoulutusta, 4) perustaa alueellinen potilasohjausverkosto ja 5) suunnitella ja käynnistää potilasohjaustäydennyskoulutus. Hankkeen tavoitteet linkittyvät KASTE ohjelman tavoitteisiin, joissa korostetaan muun muassa asiakkaan aseman ja henkilöstön osaamisen vahvistamista sekä palveluiden laadun parantamista (STM 2009). VeTePO hankkeessa työskenteli VSSHP:ssä 1.9.2009 31.9.2011 välisenä aikana osaaikainen (50 67 %) projektisuunnittelija. Hanke kokonaisuudelle perustettiin Länsi-Suomen alueellinen VeTe hankeryhmä sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien yhteinen alueellinen VeTePO hankkeen ohjausryhmä. 2. Kehittämistehtävän organisaatio 2.1 Länsi-Suomen alueellinen VeTe -hankeryhmä VeTe hanke kokonaisuudelle perustettiin Länsi-Suomen alueellinen VeTe hankeryhmä. Ryhmän tavoitteena oli alueellisen yhteistyön parantaminen sekä VeTe hankekokonaisuuteen liittyvä tiedon välitys. Länsi-Suomen alueellinen ryhmän jäsenet: Päivi Nygren hallintoylihoitaja /VSSHP Paula Asikainen hallintoylihoitaja /SatSHP Helena Leino-Kilpi professori TY, hoitotieteen laitos, sv. ylihoitaja /VSSHP Taina Soini hallintoylihoitaja /Turun kaupunki Seija Hyvärinen johtava hoitaja /Salon kaupunki Marita Koivunen kehittämisylihoitaja /SatSHP Kaarina Tanttu kehittämisylihoitaja /VSSHP Reetta Rusi vs. kehittämisylihoitaja (ad. 18.1.2010) Anne Isotalo vs. kehittämisylihoitaja (18.1.2010 31.12.2010 välisenä aikana) /VSSHP Pia Astila-Ketonen projektisuunnittelija /SatSHP Minna Pohjola projektipäällikkö /VSSHP Päivi Lönnberg projektisuunnittelija /SatSHP Tiina Hassinen projektisuunnittelija /VSSHP Sini Eloranta projektisuunnittelija /VSSHP 4

5(22) 2.2 Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien alueellinen VeTePO - ohjausryhmä VeTePO -osahankkeelle perustettiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien yhteinen alueellinen ohjausryhmä, joka hyväksyi hankkeen sisällölliset, ajalliset ja kustannukselliset tavoitteet ja teki hankkeen kannalta keskeiset päätökset. Ohjausryhmä hyväksyi hankkeen tuloksen ja kantoi hallinnollisen vastuun hankkeesta. Ohjausryhmän tehtävänä oli myös tukea ja ohjata hankkeen toimintaa sekä seurata hankkeen etenemistä. Ohjausryhmän jäsenet: Päivi Nygren hallintoylihoitaja /VSSHP Paula Asikainen hallintoylihoitaja /SatSHP Helena Leino-Kilpi professori /TY, hoitotieteen laitos, sv. ylihoitaja /VSSHP Marita Koivunen kehittämisylihoitaja /SatSHP Reetta Rusi vs. kehittämisylihoitaja (ad. 18.1.2010) /VSSHP Anne Isotalo vs. kehittämisylihoitaja (18.1.2010 31.12.2010 välisenä aikana) /VSSHP Tuija Lehtikunnas ylihoitaja /VSSHP Leena Rantala ylihoitaja /VSSHP Tiina Leppänen hoitotyön asiantuntija /VSSHP Eva Koli suunnittelija /VSSHP Mervi Siekkinen projektisuunnittelija /VSSHP Päivi Lönnberg projektisuunnittelija /SatSHP Sini Eloranta projektisuunnittelija /VSSHP 3. Kehittämistehtävän tausta, tavoitteet ja kuvaus 3.1 Kehittämistehtävän tausta VSSHP:ssä on kehitetty potilasohjausta useiden vuosien ajan ja VeTePO - hanke perustuu tähän aikaisempaan pitkäkestoiseen alueelliseen kehittämistyöhön. Vuonna 2000 sairaanhoitopiirissä käynnistyi laaja potilasohjauksen kehittämishanke Potilasopetus pontevasti paremmaksi, joka toteutettiin yhteistyössä sairaanhoitopiirin, Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Hanke käynnistyi laajalla kartoituksella potilasohjauksen toteutuksesta (Johansson ym. 2001, Johansson ym. 2002, Nuutila ym. 2004) ja siinä kehitettiin koko potilasohjauksen prosessia. Kehittämistyössä laadittiin kirjallisen potilasohjausmateriaalin arviointiperusteet ja suoritettiin elektronisten ohjeiden arviointia (Johansson ym. 2004, Salanterä ym. 2005, Laiho ym. 2008). Lisäksi tuotettiin potilaan tiedontarpeen arviointiin mittareita (Leino-Kilpi ym. 2005, Rankinen ym. 2007, Virtanen ym. 2007) ja testattiin niitä eri alueilla. Edelleen hankkeessa on kehitetty potilasohjauksen prosesseja ja suoritettu potilasohjauksen interventioita, tavoitteena kehittää hyviä ohjauskäytänteitä (Johansson ym. 2004b, Johansson 2006, Heikkinen ym. 2007, Eloranta ym. 2010). Työ on kohdentunut erityisesti operatiivisiin sairaala- ja päiväkirurgisiin potilaisiin, syöpäpotilaisiin, sydänpotilaisiin, avannepotilaisiin sekä tonsillektomialeikkaukseen tuleviin lapsipotilaisiin ja heidän vanhempiinsa. Vuonna 2009 on alkanut myös psykiatrisen pitkäaikaispotilaan ohjaukseen liittyvä hanke. Pitkäkestoisen potilasohjauksen kehittämistyön tuloksena sairaanhoitopiirin alueella on avattu potilasohjauskeskus Tietolähde (www.tyks.fi/fi/tietolahde), joka toimii hoitoon liittyvän potilasohjauksen tukena. Potilasohjauskeskusta hyödyntävät sairaanhoitopiirin asiakkaat/potilaat, heidän läheisensä, työntekijät ja alan opiskelijat. Tietolähteestä löytyy tervey- 5

6(22) teen ja sairauteen liittyvää tietoa muun muassa esitteiden, oppaiden ja lehtien muodossa sekä Internet-linkkejä luotettaville tiedonlähteille. Sairaanhoitopiirissä on toiminut myös vuodesta 1994 alkaen kirjallisten potilasohjeiden saatavuuden takaamiseksi elektroninen Ohjepankki (http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/). Ohjepankkiin tallennetaan kaikki sairaanhoitopiirissä käytössä olevat kirjalliset potilasohjeet. Ohjepankki on tarkoitettu ensisijaisesti sairaanhoitopiirin ammattilaisten ohjauksen perustaksi ja potilaille jaettavan materiaalin säilytyspaikaksi. VeTePO hanke pohjautuu teoreettisesti voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen perustaan. Voimavaraistumista tukeva potilasohjaus tarkoittaa sitä, että potilas on aktiivinen tiedonkäsittelijä, jolla tulee olla riittävä määrä tietoa sekä tukea tiedon käsittelemiseksi. Tätä tukee myös tämän hetkinen käsitys ihmisen oppimisesta. Terveydenhuollon henkilöstön tehtävänä on sekä tiedon välittäminen että sen tarkistaminen, että potilas tietää omasta tilanteestaan sekä hoidostaan riittävästi ja ymmärtää tämän tiedon sekä pystyy tämän tiedon avulla toiminaan omassa tilanteessaan ja hoidossaan. Ohjaus ei ole vain tiedon antamista vaan tavoitteena on, että ohjauksen myötä potilaan oman elämän hallinnan tunne ja voimavaraisuus kasvavat. Samalla potilaan mahdollisuudet osallistua omaan hoitoonsa ja siihen liittyvään päätöksentekoon lisääntyvät. (Leino-Kilpi ym. 1998, Johansson 2006.) Terveyskäyttäytyminen, sairastuminen, hoito ja kuntoutuminen herättävät potilaassa lukuisia tiedon tarpeita. Voimavaraistumista tukevassa potilasohjauksessa ohjaamisen lähtökohtana ovat jokaisen potilaan yksilölliset tiedon tarpeet, arvot ja näkemykset. Potilaalle välitetään tietoa, joka on kohdentunut hänen tiedontarpeisiinsa ja jota tietoa hän kykenee käyttämään. Potilaan oppimisen tukemisessa arvostetaan potilasta oman elämänsä ja tilanteensa asiantuntijana ja otetaan hänet mukaan ohjausprosessin kaikkiin vaiheisiin tasavertaisena osapuolena. Onnistuneessa ohjauksessa on tärkeää ymmärtää potilaan tiedon tarpeet/odotukset ja mitata tieto ohjauksen jälkeen. (Leino-Kilpi ym. 1998, 2005, Johansson 2006, Rankinen ym. 2007.) Mitä lähempänä yksilön tiedolliset odotukset ja heidän kokemansa tiedonsaanti on, sitä parempi mahdollisuus heillä on oman elämän hallinnan tunteen vahvistumiseen ja voimavaraistumiseen, siten myös paremmat itsehoitoedellytykset (Rankinen ym. 2007, Heikkinen ym. 2008). 3.2 Kehittämistehtävän tavoitteet VeTePO osahankkeen tavoitteena oli kartoittaa potilasohjauksen toteutumista sekä parantaa potilasohjauksen tuloksellisuutta lisäämällä potilaiden aktiivista roolia terveyspalveluissa sekä tuottaa diagnostinen potilasohjauslomake, jonka avulla tunnistetaan potilaiden yksilölliset ohjaustarpeet ja suunnataan henkilökunnan toteuttama ohjausta sen mukaisesti. Osahankkeen tavoitteena oli myös vahvistaa henkilökunnan ohjausvalmiuksia. Kehittämistehtävän osatehtävät olivat: 1. Kartoittaa potilasohjauksen toteutumista 2. Kehittää ja käyttöönottaa diagnostinen potilasohjauslomake 3. Perustaa alueellinen potilasohjausverkosto 4. Järjestää alueellista potilasohjauskoulutusta 5. Suunnitella ja käynnistää potilasohjaustäydennyskoulutus 6

7(22) 3.3 Kehittämistehtävän kuvaus Seuraavassa kuvataan VeTePO -osahankkeen kehittämistehtävää sen osatehtävien mukaisesti: 1) kartoittaa potilasohjauksen toteutumista, 2) kehittää ja käyttöönottaa diagnostinen potilasohjauslomake, 3) järjestää alueellista potilasohjauskoulutusta, 4) perustaa alueellinen potilasohjausverkosto ja 5) suunnitella ja käynnistää potilasohjaustäydennyskoulutus 3.3.1 Potilasohjauksen toteutuminen VeTePO -osahanke käynnistyi VSSHP:n alueella laajalla kartoituksella potilasohjauksen toteutumisesta. Kartoituksen tarkoituksena oli arvioida hoitohenkilökunnan potilasohjaustaitoja ja heidän toteuttamaa ohjausta sekä potilaiden että hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tarkoituksena oli myös tarkastella potilasohjauksen toteuttamisessa tapahtunutta muutosta viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Kohderyhmät ja menetelmät Potilasaineisto Kohderyhmän muodosti VSSHP:n TYKSin konservatiivisen ja operatiivisen tulosryhmän vuodeosastoiden (N = 1900) ja poliklinikoiden (N = 2150) huhtikuun 2010 aikana hoidetut potilaat. Kyselyyn vastasi 1721 potilasta (vastausosuus 43 %). Heistä 52 % hoidettiin poliklinikoilla, 42 % vuodeosastoilla ja 6 % kohdalla käynnin syy oli jokin muu. Hoitohenkilökunta aineisto Kohderyhmän muodosti VSSHP:n välittömässä potilastyössä toimivat hoitotyöntekijät. Aineisto kerättiin kahden satunnaisesti valitun viikon aikana maaliskuussa 2010 sähköisellä Webropol kyselyllä. Kyselyyn vastasi 756 hoitotyöntekijää (vastausosuus 25 %). Vertailuaineisto Vuonna 2001 sairaanhoitopiirissä toteutuneessa Potilasopetus pontevasti paremmaksi hankkeessa kerättiin vastaavilta kohderyhmiltä potilas- ja hoitohenkilökunta aineistot. Tämän aineiston tarkempi kuvaus löytyy VSSHP:n Hoitotyön julkaisusarjasta A:34 (Johansson ym. 2001). VeTePO osahankkeessa tehtiin vuoden 2001 ja 2010 aineistojen välillä vertailuja, tavoitteena tarkastella potilasohjauksen toteuttamisessa tapahtunutta muutosta viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Potilas- ja hoitohenkilökunta aineistot kerättiin NCE mittarilla (TY, hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2001). Lisäksi potilasaineiston keruussa käytettiin Empowerment Questionnaire mittaria (UW-Madison School of Nursing, Madison, WI, Pellino ym. 1998). Mittareiden haltioilta pyydettiin ja saatiin asianmukaiset luvat mittareiden käyttöön tässä hankkeessa. Tutkimusaineistosta tarkasteltiin prosentti ja frekvenssijakaumia. NCE mittaria käsiteltiin myös summamuuttujatasolla. Aineistojen vertailuissa käytettiin T-testiä, ristiintaulukointia ja khin neliötestiä. 7

8(22) 3.3.2 Diagnostinen potilasohjauslomake Diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittäminen VeTePO osahankkeen tavoitteena oli kehittää potilasohjausprosessin alkuvaiheeseen potilaan ohjaustarpeen määrittelyyn ja diagnostisointiin soveltuva lomake. Tarkoituksena on käynnistää ohjausprosessi potilaan omia voimavaroja tukevalla, yksilöllistävällä tavalla. Tällä tavoitealueella kehitettiin jo laadittuja ohjaustarpeen arviointiin soveltuvia lomakkeita ja laadittiin lomake vaiheeseen, jolloin potilas on vasta tulossa sairaanhoitopiirin asiakkaaksi. Tarkoituksena oli, että hoitotyöntekijöillä olisi käytössään instrumentit, joita käyttämällä he kykenevät tunnistamaan potilaan ohjaustarpeet, suuntaamaan ohjausta sen mukaisesti sekä ohjaamaan potilasta omaehtoiseen tiedonhankintaan. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittämistyössä hyödynnettiin Sairaalapotilaan tiedon tarve (SPTT) mittaria (TY, hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2003). Alueellisen ohjausryhmän päätöksellä diagnostinen potilasohjauslomake käyttöönotettiin ortopedian ja traumatologian sekä kirurgian klinikoiden ortopedian poliklinikalla, lyhyt kirurgian (LYHKI) ja päiväkirurgian (PÄIKI) yksiköissä, ortopedisilla potilailla. Tämän johdosta alkuperäisen SPTT mittarin väittämien sisällön selkeyttä ja asiaankuuluvuutta arvioitiin ortopedisten hoitajien (n = 21) toimesta ortopedisille potilaille sopivaksi. Pilottiklinikoiden ylihoitajien, Tuija Lehtikunnaksen ja Leena Rantalan kanssa asiasta käytiin neuvottelut ja klinikat sitoutuivat lomakkeen käyttöönottoon. Asiasta tiedotettiin klinikoiden henkilökuntaa sekä hoitohenkilökunta koulutettiin voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen teoreettiseen perustaan sekä potilasohjauslomakkeen käyttöön. Lisäksi yksiköiden henkilöstöstä koottiin pienryhmä (2 henkilöä/per yksikkö), jonka tehtävänä oli lomakkeen käyttöönoton varmistaminen sekä käyttäjäkokemusten kerääminen. Pienryhmä kokoontui kerran kuukaudessa hankkeen ajan. Pienryhmä tuotti myös puuttuvan polvi- ja jalkateräpotilaille tarkoitetun kirjallinen potilasoppaan. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen rinnalle kehitettiin myös lomake, jonka avulla voidaan arvioida potilaan kokemaa tiedonsaantia. Tässä kehittämistyössä hyödynnettiin Sairaalapotilaan tiedon saanti (SPTS) mittaria (TY, hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2003). Kehittämishankkeessa modifioidut SPTT- ja SPTS -mittarit ovat samansisältöiset. SPTT mittarin potilas täyttää ennen sairaalaan saapumista (arvioi tiedolliset odotukset) ja SPTS mittarin sairaalasta kotiutumisvaiheessa (arvioi tiedonsaannin). Oletuksena on, että mitä lähempänä potilaiden tiedolliset odotukset ja heidän kokemansa tiedonsaanti on, sitä parempi mahdollisuus heillä on voimavaraistumiseen (Leino-Kilpi ym. 1998, 2005, Johansson 2006, Rankinen ym. 2007, Heikkinen ym. 2008). Sähköisen diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittäminen Diagnostisesta potilasohjauslomakkeesta kehitettiin myös sähköinen versio. Sähköisen lomakkeen toiminta perustuu siihen, että potilas tunnistautuu pankkitunnuksillaan VSSHP:n Internet sivustolta löytyvään e-portaaliin ja täyttää lomakkeen kotonaan jo ennen sairaalaan saapumistaan. Sähköisen lomakkeen avulla kartoitetaan potilaan esitiedot ja ohjaustarve jo ennen sairaalaan saapumista ja näin pystytään tehostamaan hoitoprosessin sujuvuutta. Potilaiden kotona kirjaamat arvioinnit sähköiselle lomakkeelle tallennetaan lomake-palvelun tietokantaan, josta ne siirtyvät automaattisesti erillisenä tiedostona sairaalan sähköiseen potilaskertomusjärjestelmään pdf-tiedostona henkilökunnan tarkistamista ja hyväksymistä varten. Näin pystytään tehostamaan hoitoprosessin sujuvuutta potilaan sairaalaan saavuttaessa. Sähköinen lomake mahdollistaa henkilökunnalle potilaan tietoihin etukäteen tutustumisen, mikä nopeuttaa hoitoprosessin aloittamista. Potilaan kokonaishoitoa on helpompi etukäteen suunnitella ja vastata potilaan olennaisiin hoitotarpeisiin välittömästi. Tämä luo aikaa 8

9(22) potilaan välittömälle hoidolle. Verkkoympäristössä asiointi mahdollistaa potilaalle myös sähköisiin potilasohjeisiin (Terveyskirjasto) tutustumisen itsenäisesti. Sähköinen asiointi on kasvanut yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi kansalaisten ja sosiaali- ja terveydenhuollon välisessä asioinnissa. Koska kyseessä on koko kansalle suunniteltu asiointitapa, sen kehittämiseen liittyy myös paljon haasteita. VeTePO -osahankkeen tarkoituksena oli myös tuottaa kokemuksia sähköisen asioinnin käyttäjäkokemuksista sekä sen mahdollisuuksista potilasohjauksen laadun parantamisesta. Syksyn 2009 aikana neuvotteluja sähköisen lomakkeen kehittämiseksi käytiin sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tietohallintopalveluita tuottavan Medbit Oy:n että järjestelmäntoimittajien Fujitsu Services Oy:n, Mediware Oy:n ja Mawell Oy:n kanssa. Edellä mainittujen järjestelmäntoimittajien kanssa VSSHP:llä oli voimassa olevat yhteistyösopimukset, joiden puitteissa tämän hankkeen kehitystyö oli mahdollista toteuttaa. Sähköisen lomakkeen kehittämistyö käsiteltiin huhtikuussa 2010 Länsi-Suomen aluehallintovirastossa ja Sosiaalija terveysministeriössä, jotka päättivät, että sähköinen lomake voidaan sairaanhoitopiirin alueella testata VeTePO -osahankkeessa. VSSHP:ssä sähköisen lomakkeen kehittämistyö käsiteltiin 3.3.2010 sairaanhoitopiirin IT-johtoryhmässä, joka päätti, että sähköinen lomake voidaan sairaanhoitopiirin alueella testata. Järjestelmäntoimittajista päädyttiin tekemään sopimus Mawell Oy:n kanssa ja sopimus allekirjoitettiin viikolla 20/2010. Keväällä 2010 sähköisen lomakkeen sisältö määriteltiin ja hyväksyttiin alueellisessa ohjausryhmässä. Tämän jälkeen se toimitettiin järjestelmäntoimittajalle. Kesällä 2010 VSSHP sai sähköisestä lomakkeesta käyttöönsä testiversion, jota syksyn ja talven 2010 aikana testattiin. Lomake saatiin tuotantoon ja otettiin ortopedisille potilaille koekäyttöön tammikuussa 2011 pilottiyksiköissä. Pilottiyksiköiden henkilökunta koulutettiin myös sähköisen lomakkeen käyttöön. 3.3.3 Potilasohjausverkosto VSSHP:n alueelle perustettiin vuoden 2010 aikana INNOVA Potilasohjausverkosto. Verkoston toimintaa on kehitetty tiiviissä yhteistyössä sairaanhoitopiirin hoitotyön suunnittelijoiden, asiantuntijasairaanhoitajien ja Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Sairaanhoitopiirin alueella on toiminut vuodesta 1994 alkaen hoitotyöntekijöistä koostunut Ohjepankin kehittämisryhmä. Tämä kehittämisryhmä on vastannut osaltaan sairaanhoitopiirin alueella kirjallisten potilasohjeiden tuottamisesta ja laadun varmistuksesta. VeTePO - osahankkeessa Ohjepankin kehittämisryhmän toimintaa edelleen kehitettiin ja näin ollen luotiin uusi INNOVA Potilasohjausverkosto, vanhan Ohjepankin kehittämisryhmän tilalle. Aikaisemmin toimineen kehittämisryhmän tehtäväkuvaa laajennettiin kirjallisten potilasohjeiden tuottamisesta ja laadunvarmistusta laajemmin näyttöön perustuvat potilasohjauksen kehittämiseen. Potilasohjausverkoston tehtävänä on vastata osaltaan potilasohjauksen kehittämisestä, toteuttamisesta sekä toiminnan vakiinnuttamisesta. Lisäksi sen tehtävänä on hyvien potilasohjauskäytänteiden jakaminen ja vakiinnuttaminen, tutkimustiedon välittäminen, koulutuksen järjestäminen, potilasohjauksen kirjallisten ohjeiden ja kirjaamisen kehittäminen sekä alueellinen verkostoituminen ja yhteistyö. Verkoston jäsenet koostuvat hoitotyöntekijöistä, sairaanhoitopiirin alueen yksiköiden potilasohjausvastaavista. 3.3.4 Alueellinen potilasohjauskoulutus Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit sekä Turun yliopiston hoitotieteen laitos suunnittelivat ja toteuttivat yhteistyössä VeTePO -osahankkeen aikana alueellisia potilasohjauskoulusiltapäiviä Potilasohjaus Symposiumeja. Potilasohjaus Symposiumien tavoitteena 9

10(22) on välittää tietoa potilasohjauksen tämänhetkisistä trendeistä, tutkimuksista ja meneillään olevista kehittämishankkeista. Päivien tavoitteena on antaa konkreettisia neuvoja potilasohjauksen toteuttamiseen. Päivien aikana on käsitelty muun muassa VeTePO -osahankkeen tuloksia, voimavaraistumista tukevaa ohjausta ja potilasohjauksen tulevaisuutta. On kuultu myös potilaan oppimiseen, oppimistarpeen tunnistamiseen ja monimuotoisiin oppimismenetelmiin kohdistuvista tutkimuksista. 3.3.5 Potilasohjaustäydennyskoulutus Potilasohjauksen kartoituksen tulosten perusteella tunnistettiin potilasohjauksen täydennyskoulutustarpeita hoitotyöntekijöiden arvioimana. Kartoituksen mukaan täydennyskoulutustarve potilasohjaukseen liittyen oli moninaista. Hoitohenkilökunnan koulutustarpeet liittyivät eri potilasryhmien erityispiirteiden ja oppimistyylien tunnistamiseen, erilaisiin ohjaus- ja opetusmenetelmiin liittyen, kuten ryhmä- ja puhelinohjauksen sekä tietokoneavusteisen ja perhelähtöisten menetelmien hyödyntämiseen. Ohjauksen ja oppimisen lähtökohdista, ohjauksen vaikutusten arvioinnista sekä kirjallisten potilasohjeiden laatimisesta toivottiin myös lisää koulutusta. Nähtiin myös, että ohjaamisen haasteet erilaisissa hoitoympäristöissä, kuten polikliinisessa ohjauksessa ja avohoidossa, edellyttävät täydennyskoulutusta. Kartoituksen tulosten perusteella alueellisessa ohjausryhmässä päätettiin käynnistää keväällä 2011 suunnittelutyö potilasohjauksen täydennyskoulutuksesta yhteistyössä Satakunnan sairaanhoitopiirin ja Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Kartoituksen tulosten perusteella päädyttiin potilasohjauksen täydennyskoulutuksen sisällön osalta keskittymään kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntämiseen potilasohjauksessa. Suunnittelutyön tuloksena syntyi Taitava potilasohjaaja - Kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen potilasohjauksessa 6 op kurssikokonaisuus.. 3.4 Muu yhteistyö Ortopedisen potilaan potilasohjausprosessin kuvaaminen sekä hyvän kirjallisen potilasohjeen kriteerit VeTePO -osahankkeessa tehtiin yhteistyötä Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa. Laitoksen maisteriopiskelija Maija Valta suoritti VeTePO -hankkeessa kliinisen hoitotieteen sekä hallinnon ja johtamisen koulutukseen liittyvän asiantuntijaharjoittelun (10 op) syksyllä 2010. Maija Vallan asiantuntijaharjoittelun tavoitteena oli mallintaa ortopedisen potilaan potilasohjausprosessin sisältö sekä laatia hyvän kirjallisen potilasohjeen kriteerit. Potilasohjauksen laatu dialyysipotilaiden näkökulmasta VeTePO -osahankkeessa tehtiin myös yhteistyötä sairaanhoitopiirin dialyysiyksiköiden henkilöstön kanssa: Tiina Laaksosen aoh (TYKS), Riitta Lehtisen sh (Salon aluesairaala), Pirjo Tuomolan sh (Loimaan aluesairaala) ja Auli Niemisen sh (TYKS Vakka-Suomen sairaala) kanssa. Dialyysiyksiköiden henkilökunta halusi arvioida potilasohjauksen laatua dialyysipotilaiden näkökulmasta. VeTePO -hankkeen puitteissa potilasohjauksen laadun arviointi toteutettiin dialyysipotilaille modifioidulla Sairaalapotilaan tiedon saanti mittarilla (TY, hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2003). Tämä aineisto koottiin VSSHP:n TYKSin dialyysiyksiköstä (N = 95, n = 58), Loimaan aluesairaalan dialyysiyksiköstä (N = 17, n = 12), Salon aluesairaalan dialyysiyksiköstä (N = 18, n = 14) ja TYKS Vakka-Suomen sairaalan dialyysiyksiköstä (N = 8, n = 7) tammi- 10

11(22) maaliskuun 2011 aikana. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki dialyysiyksiköissä hoidettavat vapaaehtoiset potilaat. Aineisto kerättiin potilailta dialyysihoidon aikana. Selvityksestä saatua tietoa hyödynnetään jatkossa dialyysiyksiköiden potilasohjauksen kehittämistyössä. 4. Saavutetut tulokset ja hyvät käytännöt 4.1 Kehittämistehtävän tulokset Seuraavassa kuvataan VeTePO -osahankkeessa saavutetut tulokset kehittämistehtävän osatehtävien mukaisesti: 1) kartoittaa potilasohjauksen toteutumista, 2) laatia ja käyttöönottaa diagnostinen potilasohjauslomake, 3) järjestää alueellista potilasohjauskoulutusta, 4) perustaa alueellinen potilasohjausverkosto ja 5) suunnitella ja käynnistää potilasohjaustäydennyskoulutus. 4.1.1 Potilasohjauksen toteutuminen Potilaan näkökulma Keskeiset tulokset Selvityksen mukaan potilaat olivat melko tyytyväisiä voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen toteutumiseen. Kehittämiskohteita on kuitenkin tunnistettavissa. Tyytymättömyyttä oli siihen, että potilas pystyi riittävästi osallistumaan ohjaamistaan koskevaan päätöksentekoon sekä siihen miten voi käyttää ohjauksessa välitettyä tietoa hyödyksi omassa elämässään. Jatkossa huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että ohjauksessa käytetyt ammattitermit selitettään nykyistä paremmin. Osa potilaista myös koki, etteivät he saaneet riittävästi esittää omia toiveitaan ohjauksensa suhteen. Osa heistä myös koki, eivät he saaneet riittävästi kertoa omia käsityksiään siitä, mihin ohjauksella pyritään. Ohjauksen sisältö keskittyi tiedolliseen, toiminnalliseen ja sosiaalis-yhteisölliseen osaalueeseen. Riittävästi potilaat tiesivät tutkimuksistaan ja hoidostaan. Ohjauksessa käsiteltiin vain vähän sitä, miten potilas selviytyy tutkimuksesta/sairaudesta/hoidoista ja niihin liittyvistä ongelmista taloudellisesti. Myönteistä kehitystä viimeisen yhdeksän vuoden aikana on kuitenkin havaittavissa. Jatkohoidosta, hoidon mahdollisista sivuvaikutuksista sekä hoitoon liittyvistä ongelmista tiedettiin myös vähemmän. Potilasohjauksen menetelmistä tietokonetta ja opetusvideoita käytettiin harvemmin ohjauksessa hyödyksi. Osa potilaista kuitenkin toivoi, että niitä olisi käytetty ohjauksessa. Hoitohenkilökunnan näkökulma Keskeiset tulokset Selvityksen mukaan ohjauksen sisältö keskittyi bio-fysiologiseen, toiminnalliseen ja tiedolliseen osa-alueeseen. Ohjauksessa käsiteltiin vain vähän sitä, miten potilas selviytyy tutkimuksesta /sairaudesta/hoidoista ja niihin liittyvistä ongelmista taloudellisesti. Myönteistä kehitystä viimeisen yhdeksän vuoden aikana on kuitenkin havaittavissa. Potilasohjauksen toteutus perustui vahvimmin vastaajien työkokemukseen. Tutkittua tietoa hyödynnettiin vain vähän. On huomioitava myös, että viimeisen yhdeksän vuoden aikana kehityssuunta tutkitun tiedon hyödyntämisen kohdalla on ollut negatiivista. Potilasohjauksen eri menetelmien hallinnassa ilmeni puutteita. Ryhmäohjausta, opetusvideoita ja tietokonetta käytettiin potilasohjauksessa harvemmin. Perinteisten ohjausmenetelmien rinnalla on tärkeää kehittää monipuolisesti ohjausmenetelmiä sekä varmistaa hoitohenkilö- 11

12(22) kunnan taito niiden hallinnassa. Näyttää siltä, että ohjausmenetelmien monipuolinen hyödyntäminen on vähentynyt tarkasteltaessa viimeistä yhdeksää vuotta. Tulosten mukaan ohjaustavoitteiden asettamisessa ja potilaan oppimisen arvioinnissa ilmeni myös puutteita. Huolestuttavaa on se, että yhdeksän vuoden tarkastelu osoitti, että kehitys tavoitteiden asettamisen ja potilaan oppimisen arvioinnissa on ollut negatiivista. 4.1.2 Diagnostinen potilasohjauslomake Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttäjäkokemusten arviointi potilaiden ja henkilökunnan näkökulmasta Potilaiden arviot (kerätty vapaamuotoisesti ohjaustilanteissa) Hyödyt: Valtaosa potilaista oli täyttänyt lomakkeen tiedontarveosion hyvin ja antoivat kiitosta tästä osiosta Haasteet: Lomakkeen väittämät tuntuivat monimutkaisilta ja hankalilta Lomake oli liian pitkä (esitietolomake + tiedontarveosio) Eivät täyttäneet tiedontarveosiota ollenkaan, koska ajattelivat, että ammattihenkilöt tietävät kyllä mitä tietoa he tarvitsevat Eivät kokeneet tiedontarveosiota tarpeelliseksi Lomakkeessa liian yksityiskohtaisia väittämiä, vaikeutti vastaamista Neljästä vastausvaihtoehtoehdosta (erittäin paljon, melko paljon, melko vähän, ei lainkaan) oli vaikea valita itselleen sopiva vaihtoehto Liikaa lomakkeita ylipäätään täytettävänä ennen sairaalaan tuloa Väittämät eivät tuntuneet liittyvän omaan hoitoon Lomakkeen olisi osannut täyttää paremmin vasta hoitajan esihaastattelun jälkeen Henkilökunnan arviot Hyödyt: Lomake ohjaa esihaastattelukäynnin kulkua - potilaan mielipiteellä on ohjaustilanteessa merkitystä Auttaa luomaan kokonaiskuvan potilaan tiedontarpeesta ja tiedontarpeen määrästä Ohjaustilanteen jälkeen lomakkeeseen voi palata ja kysellä potilaan tuntemuksia onko ohjaus ja tarpeet kohdanneet - saa palautetta heti Auttaa kohdentamaan ohjauksen potilaan tiedontarpeista lähteväksi Helpottaa kokonaiskuvan luomista potilaan tiedontarpeesta Vahvistaa potilaan asemaa aktiivisena toimijana, mahdollistanut palveluntuottamisen potilaslähtöisesti Potilaspalautteet ohjauksesta (välitön/palautelomake) =>oman osaamisen vahvistuminen Haasteet: Potilaan tuntuvat jonkin verran aliarvioivan kykyään itse arvioida tiedon tarvetta, jolloin lomake jätetty tyhjäksi tai täytetty vain osin Edellyttää asennemuutosta - potilaan oma asenne aktiivisena osallistujana vs sairaanhoitajan asenne palveluntuottajana 12

13(22) Sähköisen Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttäjäkokemusten arviointi henkilökunnan ja potilaiden näkökulmasta Sähköisen palvelun käyttäjät Sähköistä palvelua käytti tammi-toukokuun välisenä ajanjaksona 133 potilasta (pilotti yksiköistä hoidetuista potilaista noin 13 %). Käyttäjistä 51 % oli naisia ja 49 % miehiä. Käyttäjien keski-ikä oli 47 vuotta (ikävaihtelu 18 76 vuotta). Sähköistä palvelua käyttäneiden osuus oli melko pieni. Potilaiden ilmoittamia syitä siihen, että miksi he eivät olleet käyttäneet sähköistä palvelua: potilaalla ei ollut vaadittuja pankkitunnuksia (palvelua oli mahdollisuus käyttää vain Nordean ja OP:n tunnuksilla) ja perinteisen paperisen lomakkeen täyttäminen oli tutumpaa. Sähköisen palvelun käyttäjäkyselyyn vastasi 13 palvelun käyttäjää. Heidän kaikkien mielestä sähköisen palvelun käytön ohjeistus oli riittävää ja palvelun käyttö oli sujuvaa. Valtaosan mielestä sähköisen palvelun kysymykset olivat ymmärrettäviä, vain yksi vastaaja piti kysymyksiä vaikeatajuisina. Kukaan vastaajista ei ollut käyttänyt sähköisestä palvelusta löytyvää Terveyskirjasto linkkiä. Kokonaisarvosanaksi sähköisestä palvelusta annettiin 8 (vaihteluväli 7-10). Käyttäjäkokemukset Potilaiden näkökulmasta Hyödyt: Helppo ja selkeä käyttää Ei ongelmia kirjautumisen kanssa Henkilökunnan näkökulmasta Hyödyt: Helppo käyttää Henkilökunnalla aikaa tutustua esitietoihin ja potilaan tiedontarpeisiin jo ennen potilaskontaktia, mikä nopeuttaa potilaan esihaastattelukäyntiä sairaalassa Käynnistää hoitoprosessin jo ennen potilaan saapumista sairaalaan Sähköisen palvelun kehitysehdotuksia: Potilaan puoli: Kieliversiot Kerran täytetyt esitiedot tulisi voida muokata uutta käyntiä varten Jos potilas haluaa muuttaa / lisätä lomakkeeseen tietoja, niin lomaketta ei pääse lähetä toiminnon jälkeen tekemään Portaaliin tulisi olla mahdollista linkittää kirjallisia potilasohjeita potilasryhmäkohtaisesti Henkilökunnan puoli: Henkilökunnan näkymässä tulostettavasta e-lomakkeesta tulee epäselvä (pdf-tulostus) - vaatii selkeämmän layoutin Kaikki internet explorer -selaimet on suljettava, kun potilasta vaihdetaan Mirandasta, muuten potilas ei vaihdu NetNurseen hankaloittaa käyttöä Raportit NetNursesta eivät ole suoraan tulostettavissa Potilaan täyttämien e-lomakkeen tietojen tulisi voida siirtää tarvittaessa eri ammattiryhmille, esim. potilaan tiedot siirtyisivät automaattisesti anestesialääkärille, joka pystyisi kommentoimaan niitä tarvittaessa e- lomakkeen tiedot eivät suoraan siirry Mirandaan integraatiota kehitettävä Jos e-lomakkeen toiminta laajenee, tulee eteen kysymyksiä: Mihin täytetyt lomakkeet tallentuvat? ja Miten hävitetään? 13

14(22) Potilasohjauksen tuloksellisuuden arviointi Tarkoitus Tarkoituksena oli arvioida ja vertailla ortopedisten lyhyt- ja päiväkirurgisten potilaiden kokemaa tiedontarvetta ja tiedonsaantia. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida sukupuolen ja iän yhteyttä potilaiden kokemaan tiedontarpeeseen ja tiedonsaantiin. Empiirinen toteutus Kohderyhmä ja aineistonkeruu Kohderyhmän muodostivat TYKS ortopedian- ja traumatologian sekä kirurgian klinikoiden lyhyt- ja päiväkirurgisilla osastoilla hoidettavat potilaat, jotka olivat vapaaehtoisia ja halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Aineisto kerättiin VeTePO -osahankkeessa modifioiduilla SPTT- ja SPTS mittareilla vuoden 2011 tammikuun ja kesäkuun välisenä aikana. SPTT mittari lähettiin kutsukirjeen mukana potilaalle kotiin ja potilaat palauttivat täytetyn lomakkeen sairaalaan saapuessaan. SPTS mittariin potilaat vastasivat sairaalassa kotiutumisvaiheessa. Molempiin lomakkeisiin vastasi 118 potilasta. Modifioidut SPTT- ja SPTS -mittarit sisälsivät taustamuuttujien (ikä ja sukupuoli) lisäksi 28 neljäportaista (1 = erittäin paljon 4 = ei lainkaan) strukturoitua kysymystä. Mittarit sisälsivät kaikki voimavaraistumista tukevan ohjauksen ulottuvuudet: biofysiologiset (oireet, tutkimukset, hoito, 8 osiota) toiminnalliset (jokapäiväisistä toiminnoista selviytyminen, 5 osiota) kokemukselliset (tunteet, aikaisemmat kokemukset, 4 osiota) eettiset (osallistuminen, oikeudet, vastuu, luottamuksellisuus, 6 osiota) sosiaalisyhteisölliset (läheisten ja eri ammattiryhmien välittämä tieto ja tuki, 4 osiota) taloudelliset (erilaiset kustannukset, 1 osio) VeTePO -osahankkeessa modifioidun SPTT- mittarin avulla hoitotyöntekijät kykenevät tunnistamaan potilaan ohjaustarpeet ja suuntaamaan ohjauksen sen mukaisesti. Oletuksena on, että mitä lähempänä potilaiden tiedolliset odotukset ja heidän kokemansa tiedonsaanti on, sitä parempi mahdollisuus heillä on voimavaraistumiseen (Leino-Kilpi ym. 1998, 2005, Johansson 2006, Rankinen ym. 2007, Heikkinen ym. 2008). Aineiston analyysi Tiedontarpeesta ja välitetystä tiedosta muodostettiin 6 summamuuttujaa voimavaraistumista tukevan ohjauksen ulottuvuuksien mukaisesti. Summamuuttujien arvo saatiin laskemalla yhteen väittämien arvot ja jakamalla summa väittämien lukumäärällä. Summamuuttujien välistä eroa testattiin parittaisella t-testillä. Sukupuolen ja summamuuttujien välistä yhteyttä testattiin kahden riippumattoman otoksen T-testillä. Iän yhteyttä summamuuttujiin testattiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. Tutkimuseettiset kysymykset Tutkimuseettiset ohjeet otettiin huomioon tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista ja tutkittavia ei ole aineistosta tunnistettavissa. Saatekirjeessä oli tutkijoiden yhteystiedot, joihin tutkittavat voivat halutessaan ottaa yhteyttä. Käytettäviin mittareihin oli saatu lupa mittarin haltijoilta (TY, Hoitotieteen laitos, H. Leino-Kilpi). 14

15(22) Tulokset Vastaajien kuvaus Vastaajien keski-ikä oli 49 vuotta (vaihteluväli 15 76). Vastaajista 53 % (n = 63) oli naisia ja 47 % (n = 55) oli miehiä. Lomakkeista 75 % (n = 88) palautui lyhytjälkihoitoiselta osastolta ja 25 % (n = 30) päiväkirurgiselta osastolta. Potilaiden kokema tiedontarve ja tiedonsaanti Potilaiden kokemana kaikkien summamuuttujien kohdalla tietoa välitettiin tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin tietoa odotettiin (p<0.001) (Taulukko 1.). Tietoa tarvittiin eniten biofysiologiselta (ka 2.32) ja toiminnalliselta (ka 2.47) osa-alueelta. Kokemukselliselta osaalueelta odotettiin vähiten tietoa (ka 3.01). Tietoa välitettiin myös eniten bio-fysiologiselta (ka 1.41) ja toiminnalliselta (ka 1.49) osa-alueilta. Tietoa välitettiin vähiten sosiaalis-yhteisölliseltä osa-alueelta (ka 2.35). Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Iällä oli yhteys joihinkin summamuuttujiin. Iäkkäämmät potilaat odottivat enemmän tietoa kokemukselliselta, eettiseltä ja sosiaalis-yhteisölliseltä osa-alueilta kuin nuoremmat potilaat. Iäkkäämmät kokivat, että heille oli välitetty enemmän tietoa eettiseltä ja taloudelliselta osa-alueelta kuin nuoremmat potilaat. 15

16(22) Taulukko 1. Potilaiden tiedolliset odotukset ja koettu tiedonsaanti. ULOTTUVUUDET (osiot) Biofysiologinen (n = 8) Toiminnallinen (n = 5) Kokemuksellinen (n = 4) Eettinen (n = 6) Sosiaalisyhteisöllinen (n = 4) Taloudellinen (n = 1) Tiedolliset odotukset Ka (1 = odottaa tietoa erittäin paljon) Koettu tiedonsaanti Ka (1 = tietoa välitettiin erittäin paljon) Ka ero (p-arvo) 2.32 1.41 0.91 (<0.001) 2.47 1.49 0.98 (<0.001) 3.01 1.89 1.12 (<0.001) 2.77 1.99 0.78 (<0.001) 2.95 2.35 0.60 (<0.001) 2.73 1.65 1.08 (<0.001) 4.1.3 Alueellinen potilasohjauskoulutus Potilasohjaus Symposiumeja järjestettiin VeTePO -osahankkeen aikana kolme. Niistä oli videoneuvotteluyhteys Satakunnan sairaanhoitopiiriin. Koulutusiltapäivien koulutuspalautteet ovat olleet positiivisia ja niiden avulla on saatu lisäkoulutusaihioita tuleviin koulutuspäiviin. Potilasohjauksen merkitys on suuri hoitotyössä ja koulutuksen kautta on mahdollista lisätä tietoa aiheesta ja soveltaa sitä omassa työssään Monipuolisia luentoaiheita Mielenkiintoisia, ajatuksia herättäviä luentoja Potilasohjaus Symposiumien ajankohdat, osallistujamäärät ja aiheet. Ajankohta Osallistujamäärä Aiheet Potilasohjaus Symposium I 17.3.2010 100 henkilöä - VeTePO hankkeen esittely *SATKSHP hankeosio *VSSHP hankeosio Voimavaraistumista tukevan ohjauksen teoreettinen perusta Potilas oppijana Oppimistarpeen tunnistaminen Oppimisen monimuotoiset menetelmät Katsaus potilasohjauksen tulevaisuuteen 16

17(22) Potilasohjaus Symposium II Potilasohjaus Symposium III 22.9.2010 100 henkilöä - VeTePO hankkeen esittely *PPSHP hankeosio *PSSHP hankeosio *SATKSHP hankeosio *VSSHP hankeosio Vanhempien ohjaus IPC -intervention tulokset sydäninfarktin jälkeen 19.5.2011 55 henkilöä - VeTePO hankkeen tuloksia Potilasohjauksen suunnittelu Potilasohjauksen tuloksellisuus Keuhkopotilaan ohjaus Kehityshäiriöisen ja hänen perheensä ohjaus Eeg potilaan ohjaus 4.1.4 Potilasohjausverkosto INNOVA Potilasohjausverkoston toiminta käynnistyi 16.12.2010 suunnittelutapaamisella. Tapaamiseen kutsuttiin vanhan Ohjepankin kehittämisryhmäläisiä ideoimaan ja suunnittelemaan uuden potilasohjausverkoston toimintaa. Paikalla oli 20 eri ammattiryhmän edustajaa, jotka saivat pienryhmissä tuoda esille toiveitaan verkoston toimintaan. Seuraavassa on lueteltu näitä ehdotuksia. INNOVA Potilasohjausverkoston jäsenten ideoita verkoston toiminnalle. Verkostoituminen Verkoston luominen ja klinikoiden/yksiköiden välisen yhteistyön parantaminen Yhteystietojen ylläpitäminen ja päivittäminen Tiedon jakaminen Kirjalliset potilasohjeet Hyvien ideoiden jakaminen potilasohjauskäytänteistä Tietoa tutkimustuloksista ja meneillään olevista hankkeista Tutkimustulosten referointia Tutkitun tiedon hyödyntäminen ja käytännön soveltaminen Opinnäytetöiden hyödyntäminen Vinkkejä omaan työhön ja yksikön henkilökunnan motivointiin Tukea hyvien potilasohjeiden laadintaan ja päivittämiseen Ohjausta Internet ohjeiden laatimiseen Potilasohjausmenetelmät Koulutus Potilasohjauksen kirjaaminen Ohjausmenetelmät ja oppimistyylit Sosiaalisen median hyödyntämismahdollisuudet Tulevaisuuden ohjausmenetelmät (internet) Koulutusten järjestäminen potilasohjauksesta Kirjaamisen kehittäminen 17

18(22) INNOVA Potilasohjausverkoston kevään 2011 ohjelma: 7.2.2011 Aiheena Potilasohjauksen tulevaisuuden trendit TY hoitotieteen laitoksen professori Helena Leino-Kilpi alusti aiheesta. Paikalla oli 65 verkoston jäsentä keskustelemassa aiheesta. 28.3.2011 Aiheena Yksiköiden potilasilmoitustaulut ja niiden päivittäminen. Paikalla oli 50 verkoston jäsentä keskustelemassa aiheesta. Lisäksi keskustelu jatkui Moodle oppimisalustalla. 19.5.2011 Potilasohjaus Symposium III koulutusiltapäivä. Jäseniä INNOVA potilasohjausverkostossa on tällä hetkellä 96. Syksyksi 2011 on suunniteltu koulutusta vuorovaikutteisesta potilasohjauksesta teoriasta käytännön tilanteisiin. 4.1.5 Potilasohjaustäydennyskoulutus Suunnittelutyön tuloksena syntyi Taitava potilasohjaaja - Kirjallisen ohjausmateriaalin hyödyntäminen potilasohjauksessa 6 op kurssikokonaisuus. Koulutuksen kohderyhmänä ovat Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Täydennyskoulutuksessa opiskelija perehtyy voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen teoreettiseen perustaan sekä laajentaa potilasohjausosaamistaan. Opiskelija saa tietoa monimuotoisen ja tuloksellisen potilasohjauksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Opiskelija oppii arvioimaan ja tuottamaan laadukkaita kirjallisia potilasohjeita. Opintokokonaisuuden ajankohtana on syksy 2011 - kevät 2012. 4.2 Muu yhteistyö Ortopedisen potilaan potilasohjausprosessin kuvaaminen sekä hyvän kirjallisen potilasohjeen kriteerit Maija Vallan asiantuntijaharjoittelun tuloksena tuotettiin ortopedisen potilaan potilasohjausprosessin sisältö (Liite 3.) sekä laadittiin kirjallisuuden perusteella hyvän kirjallisen potilasohjeen sisällölliset ja ulkoasulliset kriteerit (Liite 4.). Tuotokset hyödynnettiin pilottiyksiköiden henkilöstöstä kootussa pienryhmässä, kun he tuottivat polvi- ja jalkateräpotilaille tarkoitetut kirjalliset potilasoppaat. Potilasohjauksen laatu dialyysipotilaiden näkökulmasta Dialyysipotilaan ohjauksessa korostui bio-fysiologinen ja toiminnallinen ulottuvuus. Enemmistö vastaajista koki saaneensa riittävästi tietoa sairaudesta ja siihen liittyvistä oireista sekä lääkehoidosta. Enemmistö myös koki saaneensa riittävästi tietoa dialyysin hoitomuodoista sekä tutkimuksista ja hoitotoimenpiteistä sekä dialyysilaitteesta ja sen käytöstä. Sen sijaan, munuaisensiirtoon liittyvistä asioista ei keskusteltu ohjaustilanteissa riittävästi. Selvityksen mukaan sosiaalis-yhteisöllinen, kokemuksellinen, eettinen ja taloudellinen ulottuvuus jäivät vähemmälle käsittelylle dialyysipotilaiden ohjaustilanteissa. Vastaajista hieman yli puolet arvioi saaneensa riittävästi tietoa selviytyäkseen kotona. Hieman yli puolet heistä myös koki saaneensa riittävästi tietoa siitä, minkälaisia tunteita sairaus mahdollisesti heille aiheuttaa. 39 % oli saanut riittävästi tietoa potilasasiamiehen toiminnasta ja 50 % sosiaalityöntekijän palveluista. 51 % arvioi saaneensa riittävästi tietoa eri tiedonlähteistä (esim. In- 18

19(22) ternet, jäsenlehdet), 45 % potilasjärjestöjen toiminnasta ja 39 % vertaistuesta. Puolet vastaajista arvioi saaneensa riittävästi tietoa hoitoon liittyvistä kustannuksista. Selvityksen tuloksia tullaan jatkossa hyödyntämään dialyysiyksiköiden potilasohjauksen kehittämistyössä. 5. Arviointi 5.1. Tehtävän vaikutukset käytännön toimintaan ja toiminnan suuntaamiseen tulevaisuudessa Tulevaisuudessa hankkeessa tuotetuille ja testatuille hyvien käytänteiden juurruttamiselle on olemassa hyvät edellytykset, sillä se perustuu sairaanhoitopiirin alueella tehtyyn aikaisempaan pitkäkestoiseen potilasohjauksen tutkimus- ja kehittämistyöhön. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittämistyö jatkuu pilotointiyksiköissä VeTePO - osahankkeessa saatujen tulosten pohjalta. Käyttökokemukset ovat olleet rohkaisevia niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta. Lomakkeen sisällön kehitystyö jatkuu yhteistyössä pilottiyksiköiden henkilökunnan ja TY hoitotieteen laitoksen kanssa. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käytön alueellinen laajentaminen ja käytäntöön implementointi pyritään turvaamaan Tulevaisuuden sairaala - Hoitotyön kehittämisprojektin 2009 2015 (Hoi-Pro) kautta. Hoi-Pro -kehittämisprojekti on VSSHP:n ja Turun ammattikorkeakoulun (Turun AMK) yhteinen projekti. Projekti on osa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Tulevaisuuden sairaalan toiminnan kehittämisen hanketta (T-Pro -hanke), jonka keskeisenä tavoitteena on suunnitella sairaalan palvelut toimialuekohtaisesti. Kehittämisprojektin yhtenä osatavoitteena on potilasohjauksen kehittäminen testaamalla Sairaalapotilaan tiedon tarve (SPTT) mittaria (TY, Hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2003) ja arvioimalla potilaan tiedon tarvetta tulevilla Neuro-, Tules-, Sydän- ja Vatsatoimialueilla. Tämä hankkeen osatavoiteosio on käynnistynyt keväällä 2011. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttöä valtakunnallisesti tullaan myös VeTePO - osahankkeen jälkeen markkinoimaan. Sähköisen diagnostisen mittarin valtakunnallinen hyöty riippuu sen soveltuvuudesta terveydenhuollossa käytettäviin tietojärjestelmiin. Yhteistyösopimuksessa Mawell Oy:n kanssa on sovittu, että mittaristo on käytettävissä VeTePO - osahankkeen jälkeen kansallisesti terveydenhuollossa hyväksyttävin sopimusehdoin. Hoitotyöntyöntekijöiden potilasohjausosaamisen vahvistamista jatketaan VeTePO - osahankkeessa luotujen käytänteiden mukaisesti alueellisen potilasohjauskoulutuksen ja INNOVA potilasohjausverkoston avulla. Sairaanhoitopiirin ja perusterveydenhuollon yhteistyötä tullaan jatkossa myös lisäämään. Potilasohjauksen täydennyskoulutuksen on suunniteltu toteutettavan jatkossa myös säännöllisesti. 5.2. Tehtävän yhteys Kaste-ohjelmaan ja sen toteuttamiseen VeTePO -hankkeen tavoitteet VSSHP:n osalta linkittyvät KASTE ohjelman tavoitteisiin, joissa korostetaan muun muassa asiakkaan osallisuuden ja aseman vahvistamista, palveluiden laadun parantamista sekä henkilöstön osaamisen vahvistamista. Hankkeessa kehittämistyötä on tehty dialogissa valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kesken KASTE ohjelman hengen mukaisesti. (STM 2009.) 19

20(22) VeTePO -osahankkeen lähtökohtana on ollut potilaan vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen omassa hoidossaan sekä terveyspalvelujen kehittämisessä. Hankkeen keskeisenä pyrkimyksenä on ollut asiakaslähtöisten uusien toimintamallien kehittäminen ja käytännön hoitotyöhön juurruttaminen. VSSHP:n alueella VeTePO -osahanke pohjautuu teoreettisesti voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen perustaan, jossa korostetaan potilaan aktiivista roolia omassa hoidossaan. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen avulla on pyritty kehittämään ratkaisuja, joilla potilaan ääni tulee paremmin kuulluksi hoidon sisältöä koskevissa asioissa. Lisäksi hankkeessa on seurattu systemaattisesti potilaiden tyytyväisyyttä potilasohjauksen toteutumiseen ja pyritty näin ollen parantamaan palvelun ja hoidon laatua. Sähköinen asiointi on kasvanut yhdeksi tärkeäksi kehittämiskohteeksi kansalaisten ja terveydenhuollon välisessä asioinnissa. VeTePO -osahankkeessa tuotimme tietoa myös sähköisen asioinnin käyttäjäkokemuksista sekä sen mahdollisuuksista potilasohjauksen laadun parantamisesta. Sähköisillä palveluilla voidaan tukea ihmisiä ylläpitämään terveyttään ja hyvinvointiaan omatoimisesti. Hoitotyöntyöntekijöiden osaamista vahvistettiin VeTePO -osahankkeessa alueellisen potilasohjauskoulutuksen ja INNOVA potilasohjausverkoston avulla. Lisäksi pilotti yksiköiden henkilökunta koulutettiin voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen teoreettiseen perustaan sekä diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttöön. VeTePO -osahankkeen aikana suunniteltu potilasohjaustäydennyskoulutus pyrkii systemaattisesti vahvistamaan ja varmistamaan hoitohenkilökunnan potilasohjausosaamisen myös tulevaisuudessa. Täydennyskoulutussuunnitelmassa on huomioitu työelämälähtöisyys sekä tutkimusnäyttö. Täydennyskoulutus vahvistaa entisestään sairaanhoitopiirien ja yliopiston yhteistyötä. 5.3. Resursointi tehtävässä VSSHP:n osalta VeTePO -osahankkeessa työskenteli projektisuunnittelija, Sini Eloranta 68 %:sti 1.9.2009 31.5.2010 välisenä aikana ja 60 %:sti 1.6.2010 31.12.2010 välisenä aikana ja 68 %:sti 1.1.2011 31.3.2011 välisenä aikana ja 60 %:sti 1.4. 31.7.2011 välisenä aikana. Lisäksi VeTePO hankkeessa työskenteli projektisuunnittelija, Tiina Leppänen 50 %:sti 1.8. 30.9.2011 välisenä aikana. Hankkeessa työskenteli asiantuntijatyössä Kati Lempinen ajanjaksolla 21.6. 27.6.2010 ja 5.7. 25.7.2010. Hän suoritti potilaskyselyn aineiston keruun tallennukset. 6. Pohdinta Tulevaisuudessa hankkeessa tuotetuille ja testatuille hyvien käytänteiden juurruttamiselle on olemassa hyvät edellytykset, sillä se perustuu sairaanhoitopiirin alueella tehtyyn aikaisempaan pitkäkestoiseen potilasohjauksen tutkimus- ja kehittämistyöhön. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen kehittämistyö jatkuu pilotointiyksiköissä VeTePO - osahankkeessa saatujen tulosten pohjalta. Käyttökokemukset ovat olleet rohkaisevia niin potilaiden kuin henkilökunnankin näkökulmasta. Lomakkeen sisällön kehitystyö jatkuu yhteistyössä pilottiyksiköiden henkilökunnan ja TY hoitotieteen laitoksen kanssa. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käytön alueellinen laajentaminen ja käytäntöön implementointi pyritään turvaamaan Tulevaisuuden sairaala - Hoitotyön kehittämisprojektin 2009 2015 (Hoi-Pro) kautta. Hoi-Pro -kehittämisprojekti on VSSHP:n ja Turun ammattikorkeakoulun (Turun AMK) yhteinen projekti. Projekti on osa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Tulevaisuuden sairaalan toiminnan kehittämisen hanketta (T-Pro -hanke), 20

21(22) jonka keskeisenä tavoitteena on suunnitella sairaalan palvelut toimialuekohtaisesti. Kehittämisprojektin yhtenä osatavoitteena on potilasohjauksen kehittäminen testaamalla Sairaalapotilaan tiedon tarve (SPTT) mittaria (TY, Hoitotieteen laitos, Leino-Kilpi ym. 2003) ja arvioimalla potilaan tiedon tarvetta tulevilla Neuro-, Tules-, Sydän- ja Vatsatoimialueilla. Tämä hankkeen osatavoiteosio on käynnistynyt keväällä 2011. Diagnostisen potilasohjauslomakkeen käyttöä valtakunnallisesti tullaan myös VeTePO - osahankkeen jälkeen markkinoimaan. Sähköisen diagnostisen mittarin valtakunnallinen hyöty riippuu sen soveltuvuudesta terveydenhuollossa käytettäviin tietojärjestelmiin. Yhteistyösopimuksessa Mawell Oy:n kanssa on sovittu, että mittaristo on käytettävissä VeTePO - osahankkeen jälkeen kansallisesti terveydenhuollossa hyväksyttävin sopimusehdoin. Hoitotyöntyöntekijöiden potilasohjausosaamisen vahvistamista jatketaan VeTePO - osahankkeessa luotujen käytänteiden mukaisesti alueellisen potilasohjauskoulutuksen ja INNOVA potilasohjausverkoston avulla. Sairaanhoitopiirin ja perusterveydenhuollon yhteistyötä tullaan jatkossa myös lisäämään. Potilasohjauksen täydennyskoulutuksen on suunniteltu toteutettavan jatkossa myös säännöllisesti. Lähteet Eloranta S, Vähätalo M, Rasmus M, Elomaa L & Johansson K. 2010. Avannepotilaan voimavaraistumista tukeva polikliininen ohjaus. Tutkiva Hoitotyö. Tutkiva Hoitotyö. Vol. 8 (1). Heikkinen K, Leino-Kilpi H, Hiltunen A, Johansson K, Kaljonen A, Rankinen S, Virtanen H & Salanterä S. 2007. Ambulatory orthopaedic surgery patients knowledge expectations and perceptions of received knowledge. Journal of Advanced Nursing 60(3), 270 278. Johansson K, Lehtikunnas T, Leino-Kilpi H, Salanterä S, Ahonen P, Elomaa L, Iire L, Moisander M-L, Paltta H, Pietilä S & Pulkkinen M-L. 2001. Potilasopetus pontevasti paremmaksi potilasopetusta kehittävän hankkeen lähtökohdat ja perustietoa kartoitusvaiheen tuloksista. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Turun yliopistollinen keskussairaala. Hoitotyön julkaisusarja A:34 2001. Johansson K, Leino-Kilpi H, Salanterä S, Lehtikunnas T, Ahonen P, Elomaa L & Salmela M. 2002. Need for change in patient education: a Finnish survey from the patient s perspective. Patient Education and Counselling 51(3), 239 245. Johansson K, Salanterä S, Katajisto J & Leino-Kilpi H. 2004. Written orthopaedic patient education materials from the point of view of empowerment by education. Patient Education and Counseling 52, 175-181. Johansson K, Salanterä S, Heikkinen K, Kuusisto A, Virtanen H & Leino-Kilpi H. 2004b. Surgical patient education: assessing the interventions and exploring the outcomes from experimental and quasiexperimental studies from 1990 to 2003. Clinical Effectiveness in Nursing 8, 81-92. Johansson K. 2006. Empowering orthopaedic patients through education. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Sarja D, osa 728. 21