Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit

Tutkimusraportti Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit Virolahti Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2018

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 1 1.1 E-luokan pohjavesialueen kriteerit ja keskeiset käsitteet... 1 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet... 2 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 5 2.1 Esikartoitus... 5 2.2 Maastokartoitus... 6 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset... 7 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu... 7 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä... 8 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste... 9 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys... 10 3 TULOKSET... 11 3.1 Virolahti... 11 KIRJALLISUUS... 12 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN VIROLAHDEN KUNNAN ALUEELLA... 14 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET... 17 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ VIROLAHDELTA... 22 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ VIROLAHDELLA... 24 Raportti: Pyry Mäkelä, suunnittelija (FM), Kaakkois-Suomen ELY-keskus Valokuvat: Pyry Mäkelä ja Annika Anttila, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

1 1 JOHDANTO 1.1 E-luokan pohjavesialueen kriteerit ja keskeiset käsitteet Pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen, luokitellaan E-luokan pohjavesialueeksi 1. E-luokan perusteena olevan ekosysteemin tulee olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä merkittävä 2. E-luokan pohjavesialueella voi olla yksi tai useampi kriteerit täyttävä ekosysteemi 3. Ekosysteemin suora pohjavesiriippuvuus tarkoittaa pintavesiekosysteemin kohdalla sitä, että siihen purkautuvalla pohjavedellä on merkitystä ekosysteemin suojelulle ja säilymiselle. Maaekosysteemi taas on pohjavedestä suoraan riippuvainen silloin kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa sen suojeluun ja säilymiseen 2. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tulee olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu 2. Tämä tarkoittaa sitä, että ekosysteemin tulee olla suojeltu vesilain (587/2011), metsälain (1093/1996) tai luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla. Ilman suojeluperustetta ekosysteemi ei voi olla E-luokan pohjavesialueen peruste, vaikka se täyttäisi kaikki muut tällaiselle kohteelle asetetut ehdot 3. Määrittäminen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivaksi ekosysteemiksi ei itsessään lisää kohteen suojelua, joka perustuu kaikissa tapauksissa suojeluperusteena olevien lakien pykäliin ja niiden nojalla annettuihin säädöksiin 3. Tiivistäen voi todeta, että vesilain suojelemien luontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty 4, ja metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyssä on säilytettävä elinympäristöjen ominaispiirteet 5. Luonnonsuojelulain nojalla perustettujen luonnonsuojelualueiden käytöstä säädetään lailla ja kunkin kohteen rauhoitusmääräyksillä 6, ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei saa merkittävästi heikentää 7. 1 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 10 b 2 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 3 Britschgi & Rintala 2016 4 Vesilaki 587/2011 2:11 5 Metsälaki 1093/1996 10, 10a, 10b 6 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 3 ja 4 luku 7 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 64a

2 Ekosysteemin merkittävyyttä voidaan tarkastella pohjavesialueluokitusta ohjaavan valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion mukaan muun muassa uhanalaisen lajiston esiintymisellä, lajiston edustavuudella, purkautuvan pohjaveden määrällä ja suojellun alueen laajuudella. Myös pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien esiintyminen alueellisesti voi vaikuttaa ekosysteemin merkittävyyteen 8. Ekosysteemi on E-luokan pohjavesialueiden yhteydessä usein toistuva käsite. Yleisesti käytetyn määritelmän mukaan ekosysteemillä tarkoitetaan ympäristöolosuhteiltaan suhteellisen yhtenäistä aluetta ja tällä alueella keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevia kasveja, eläimiä, sieniä ja mikro-organismeja 9. Ekosysteeminä voidaan nähdä esimerkiksi yksi suo. Tällöin suon ekosysteemin muodostavat muun muassa suon pohjan turve, suolla mahdollisesti virtaava noro, suon sammalet, sienet, kuolleet ja elävät kasvit ja puut sekä kaikki suolla elävät eläimet. Toisaalta, tarkastelumittakaavasta riippuen, myös esimerkiksi suon noroa voidaan pitää yksin omana ekosysteeminään. Yleisemmin sanottuna ekosysteemi on tietyssä paikassa olevan eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus 10, 11. Pohjavesialueluokitusta ohjaavassa valtioneuvoston asetuksessa mainittu käsite luontotyyppi on määritelty Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä seuraavasti: "Luontotyyppi määrittelee rajattavissa olevia maa- ja vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä" 12. Pohjavedestä riippuvaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi lähteiköt ja lähdekorvet 13, 14, 15, 16. 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit esiintyvät yleisimmin paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa pohjavesi voi paikoin myös nousta maanpinnan tason yläpuolelle. Paikkaa, jossa pohjavesi purkautuu maan sisästä, kutsutaan lähteeksi 17. Pohjaveden purkautumistavan perusteella lähteet voidaan jakaa allikkolähteiksi, purolähteiksi ja hetteikkölähteiksi. Allikkolähteessä pohjavesi purkautuu altaaseen, eli kyse on tutum- 8 Gustafsson 2016 9 Kotiaho & Moilanen 2015 10 Tirri ym. 2001 11 Campbell ym. 2008 12 Kontula ym. 2008 13 HE 101/2014 vp 14 Leka ym. 2008 15 Kaakinen ym. 2008 16 Laine ym. 2012 17 Kuusisto ym. 1998

3 min avolähteestä. Purolähteessä pohjavesi purkautuu suoraan noroon tai puroon, eikä muodosta erillistä allasta. Hetteikkölähteessä vesi tihkuu hajanaisesti maanpinnan läpi ja muodostaa joko kovia tai upottavia tihkupintoja ja hetteikköjä. On tavallista, että pohjaveden purkautumispaikalle muodostuu eri lähdetyyppejä sisältävä lähteikkö, mutta myös yhtä purkautumistyyppiä edustavat purkautumispaikat ovat mahdollisia. Lähteen purkautumistapaan perustuva luokittelu kattaa vain maanpinnalla olevat lähteet. Pohjavettä voi kuitenkin purkautua maan sisästä myös järven tai lammen pohjalla ja tällöin puhutaan lähdelammesta tai -järvestä 18, 19. Pohjaveden purkautumistavan lisäksi lähteitä luokitellaan myös biologisin perustein lähteissä esiintyvän kasvillisuuden mukaan. Eri kasvilajeilla on erilaiset elinympäristövaatimukset ja tällöin niiden esiintymisen perusteella voidaan arvioida lähteen trofia- eli ravinteisuustaso. Luokittelu oligo-mesotrofisiin-, mesotrofisiin-, meso-eutrofisiin-, eutrofisiin- ja huurresammallähteisiin ja -lähteikköihin perustuu ennen kaikkea sammallajistoon, mutta trofiatasolla on vaikutusta myös putkilokasviyhteisön lajikoostumukseen. Raja eri trofiatasoja edustavien lähteiden välillä ei ole tarkka, vaan kyse on yhtenäisestä jatkumosta 18, 19. Lähteiköt ovat yleensä pienialaisia ja niiden keskikoko on noin yksi aari. Luonnollinen vaihtelu on kuitenkin suurta: yhdestä neliömetristä useisiin hehtaareihin. Myös lähteiköiltä purkautuvan veden määrä vaihtelee paljon. Tihkupinnoilta ei välttämättä purkaudu vettä juuri yhtään, mutta toisaalta Suomessa tunnetaan lähteitä, jotka purkavat pohjavettä tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa 18. Pohjavesivaikutteiset alueet ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja niillä esiintyvä lajisto on usein vaateliasta. Tämä johtuu siitä, että purkautuva pohjavesi tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita, ennen kaikkea kalsium- ja magnesiumkarbonaattia. Pohjavesi on myös läpi vuoden tasaisen kylmää, mikä saa aikaan lähteille omaleimaisen ja vakaan pienilmaston sekä muut kasvupaikkaolosuhteet 18, 19. Joukko putkilokasvi- ja sammallajeja on erikoistunut kasvamaa nimenomaan pohjavesivaikutteisilla paikoilla 18, 19, 20, 21. Mikäli tiedetään, että jokin laji on sopeutunut juuri pohjavesivaikutteiseen elinympäristöön, lajia voidaan käyttää pohjavesivaikutuksen indikaattorilajina 22. Lähteet eroavat kasvupaikkaolosuhteiltaan ja tyypilliseltä lajistoltaan muista luontokohteista siinä määrin, että lähteet muodostavat oman luontotyyppinsä. Tätä lähdeluontotyyppiä voi 18 Leka ym. 2008 19 Eurola ym. 2015 20 Laine ym. 2016 21 Hämet-Ahti ym. 1998 22 Britschgi & Rintala 2016

4 edelleen tarkentaa halutun tarkkuustason mukaisesti pohjaveden purkautumistavan tai lähteen trofiatason mukaan 23. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä 24 on käytössä luontodirektiiviä 25 mukaillen kaksi lähdeluontotyyppiä: lähteiköt ja huurresammallähteiköt. Lähteiköt-luontotyyppi kattaa pohjaveden purkautumistavasta riippumatta kaikki maanpinnalla olevat lähteet, joissa ei esiinny erityisen vaateliaita huurresammalia. Tähän luontotyyppiin luetaan mukaan myös näiden lähteiden lähiympäristöjen lähdekasvillisuus. Huurresammallähteiköt-luontotyyppi taas sisältää kaikkein ravinteikkaimmat lähteet ja lähteiköt, joilla esiintyy luontotyypin nimen mukaisesti huurresammalia. Molemmat lähdeluontotyypit on arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi 26. Lähdelammet muodostavat oman luontotyyppinsä, joka on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi luontotyypiksi 26. Pohjavesivaikutteiset luontotyypit eivät rajoitu vain lähteikköihin ja lähdelampiin, sillä joistakin suotyypeistä on mahdollista rajata omia, erityisesti pohjavesivaikutusta ilmentäviä luontotyyppejä. Lähdekorpi ja lähdelehtokorpi ovat selvimmät pohjavesivaikutteiset suoluontotyypit, mutta myös esimerkiksi lähdeletto-luontotyyppi on selvästi pohjavesivaikutteinen 23, 24. Lisäksi kosteat lehtokasvillisuustyypit voivat olla lähteen purkamasta pohjavedestä riippuvaisia ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Pohjavesivaikutteisille luontotyypeille on ominaista, ettei niiden välillä ole selvää rajaa ja eri luontotyypit sekoittuvat ja esiintyvät ikään kuin päällekkäin. Raja ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin voi niin ikään olla liukuva, mutta myös hyvin jyrkkä ja selvä 24. Luontotyyppien tapaan maa- ja pintavesiekosysteemitkään eivät luonnossa esiinny aina selvärajaisina. Kun esimerkiksi lähdenoro kiemurtelee lähdekorvessa, niin ettei noron uoma ole aina edes havaittavissa, on raja maa- ja vesiekosysteemin välillä vähintäänkin epäselvä. Lähdelammet ja pohjavesivaikutteiset järvet ovatkin selvärajaisimpia pohjavesialueluokituksen pintavesiekosysteemejä. 23 Eurola ym. 2015 24 Leka ym. 2008 25 Direktiivi 92/43/ETY 26 Ilmonen ym. 2008

5 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Esikartoitus E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivien ekosysteemien esikartoitus toteutettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa karttatarkasteluna useiden tietolähteiden avulla. Keskeisimpiä tietolähteitä olivat muun muassa maastotietokannan lähdetiedot sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tiedot mahdollisesti pohjavesivaikutteisista metsälakikohteista (Taulukko 1). Näiden lisäksi hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kaavavalmistelujen luontoselvityksiä, pohjavesialueiden hydrogeologisia kuvauksia sekä alueen luonnontuntijoiden paikallistietämystä. Myös maastokartan (Maanmittauslaitos), laserkeilausaineistoon perustuvien korkeusmallien (Maanmittauslaitos, SYKE) sekä maaperäkartan (Geologian tutkimuskeskus) antamia tietoja hyödynnettiin esikartoituksessa. Taulukko 1. E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivien ekosysteemien paikkatietotarkastelun keskeisimmät aineistot. Aineisto Maastotietokannan lähteet Metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet Seurattavien lajien havainto- ja havaintopaikkatiedot Natura 2000 -verkoston kohdetiedot Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan (METSO-ohjelmaan) tarjottujen kohteiden inventointitiedot Yksityisten suojelualueiden kuviotiedot Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamispäätökset Toteutettujen luonnonsuojeluohjelmien kohdetiedot Soidensuojelun täydennysohjelman kohdeja inventointitiedot Kymen läänin pienvesien tila -selvityksen arvokkaiksi todetut pienvedet Lähde Maastotietokanta, Maanmittauslaitos. Tiedot poimittu 10.5.2016 Metsäkeskus, tiedot poimittu Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä 16.2.2016 Eliölajit-tietojärjestelmä, SYKE, Metsähallitus, ELY-keskukset. Tiedot poimittu 7.6.2016 ja 9.2.2017 Ympäristöministeriö, SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tiedot poimittu 2.5.2016 ja 10.2.2017 Metsähallitus Metsähallitus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus, SYKE Kaakkois-Suomen ELY-keskus Jokinen, S. ja Mäkelä, H. 1994. Kymen läänin pienvesien tila. Kymen vesi- ja ympäristöpiiri. Kouvola.

6 Aineistoista etsittiin mahdollisia pohjavesivaikutteisia ekosysteemejä luokitelluilta sekä aikaisemmin luokituksesta poistetuilta pohjavesialueilta sekä niiden lähiympäristöstä enintään 200 metrin etäisyydeltä pohjavesialueen reunasta. Tarkastelussa käytettiin pohjavesialueina tarkasteluhetkellä voimassa olleita pohjavesialuerajauksia (SYKE, ELY-keskukset). Esikartoituksessa löydetyistä mahdollisista pohjavesivaikutteisista kohteista poimittiin maastokartoitukseen kaikki maastotietokannan lähteet sekä Metsäkeskuksen metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet. Poikkeuksen tähän muodostivat vain ne kohteet, jotka eivät karttatarkastelun perusteella olleet maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta tarkasteltavan pohjavesialueen vaikutuspiirissä. Muista aineistoista nousseiden kohteiden osalta pyrittiin ensin selvittämään käytettävissä olevien tietojen perusteella kohteen mahdollinen pohjavesivaikutteisuus ja luonnontila. Kohteet otettiin mukaan maastokartoitukseen, mikäli niistä ei ollut saatavilla riittäviä tietoja tai mikäli tiedot eivät osoittaneet kohteen olevan selvästi ei-pohjavesivaikutteinen tai luonnontilaltaan muuttunut. Mikäli tarkasteltava pohjavesimuodostuman ei esitietojen perusteella havaittu täyttävän pohjavesialueen kriteerejä, ei sen oletetun vaikutuspiirin alueella olevia kohteita sisällytetty maastokartoitukseen valittuihin kohteisiin 27. 2.2 Maastokartoitus Maastotyöskentelyvaiheessa jokainen esikartoituksen myötä maastokartoitukseen valikoitunut kohde kartoitettiin kunkin kohteen vaatimalla tarkkuudella ja tavalla. Liikkuminen kohteella oli adaptiivista ja kohteen luonteen määrittämää. Rajallisista resursseista johtuen kohteilla ei tehty systemaattista luontoinventointia. Kartoituksen kattavuutta seurattiin GPS-laitteen avulla, jonka tallentamaa jälkeä hyödynnettiin myös kohteen laajuuden arvioimisessa. Havainnot kirjattiin kohteella maastolomakkeelle ja lisäksi kohteelta otettiin valokuvia sekä havaintoja kohdentavia GPS-sijaintitietoja. Kaikkien sammallajien kohdalla luotettava tunnistaminen ei ole maasto-olosuhteissa mahdollista ja tästä syystä osalla kohteista kerättiin myös yksittäisiä kasvinäytteitä toimistossa tapahtuvaa tunnistamista varten. Maastotyöt toteutettiin pääosin touko- syyskuun välisenä aikana. Kartoituksen aikana havaittavissa oleviin seikkoihin on voinut vaikuttaa muun muassa kasvukauden vaihe tai pohjaveden pinnankorkeuden taso. Tämä on huomioitu maastotyöskentelyssä, eikä kokonaisarviota ole tehty tilanteessa, jossa ei voitu olla riittävän varmoja havaintojen luotettavuudesta. Pääsääntöisesti maastokartoitukseen valikoituneilla kohteilla käytiin yhden kerran, mutta tarvittaessa kohteelle palattiin uudestaan, mikäli ensimmäinen käyntikerran havainnot eivät riittäneet kohteen luotettavaan arvioimiseen. 27 Britschgi & Rintala 2016

7 Maastotyöskentelyn jälkeen kohteen tietoja tarkennettiin vielä tarvittaessa esimerkiksi lajistomääritysten tai mahdolliseen suojeluperusteeseen vaikuttavien kaavamerkintöjen osalta, sekä selvitettiin kohteeseen mahdollisesti vaikuttavan pohjavesimuodostuman uuden pohjavesialueluokituksen mukainen asema. Lopuksi arvioitiin, sisältääkö maastossa tarkastettu kohde yhden tai useamman pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisen ekosysteemin, joka täyttää kaikki E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivalle ekosysteemille asetetut kriteerit. Yhdeksi suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi ekosysteemiksi katsottiin maantieteellisesti yhtenäinen alue, joka pohjaveden purkautumisesta tai sen läheisyydestä seuraavien ympäristötekijöiden myötä eroaa laajemmasta ympäristöstä luontotyypin, kasvillisuuden tai muun havaittavan pohjavesivaikutusta ilmentävän seikan perusteella. Ekosysteemiä ei jaettu erikseen maa- ja pintavesiekosysteemeihin, ellei tälle ollut erityistä tarvetta kohteesta tehtävien johtopäätösten kannalta. Ekosysteemiä ei rajattu maastokartoituksen aikana. Kohteen sijaintitiedoissa (Liite 2) esitettävä pistemäinen koordinaattitieto osoittaa kohteen keskeisten elementtien likimääräisen sijainnin, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä kohteen laajuudesta tai maantieteellisestä sijoittumisesta. 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin tulee olla suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai sen kaltainen sekä merkittävä 28. Näiden kriteereiden täyttymistä selvitettiin maastokartoituksen aikana eri lähestymistavoilla, joista keskeisin oli kohteen sisältämien luontotyyppien tunnistaminen sekä niiden edustavuuden arviointi. Kohteilla tehty luontotyypitys toteutettiin yleisesti käytössä olevien tyyppikuvausten pohjalta mm. 29, 30. Luontotyypin edustavuutta tarkasteltiin ennen kaikkea sen tyyppilajiston esiintymisen perusteella, mutta arvioon vaikutti myös luontotyypin huomionarvoisten, eli esimerkiksi uhanalaisten tai erityisen vaateliaiden, lajien esiintyminen. Luontotyypin lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin kartoitettavan alueen vesitalouteen sekä muihin kohteen ekosysteemin kannalta olennaisiin asioihin. Mahdollisen pohjavedestä riippuvaisen ekosysteemin tunnistamisen ja sen ominaispiirteiden tarkastelun lisäksi maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota myös siihen, millaiseen ympä- 28 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 29 Eurola ym. 2015 30 Raunio ym. 2008a

8 ristöön havaittu ekosysteemi laajemmassa mittakaavassa sijoittuu. Havaittuja E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivia ekosysteemejä ei varsinaisesti rajattu maastokartoituksen aikana, vaikka niiden laajuudesta ja sijoittumisesta maastoon tehtiinkin havaintoja. 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä antaa selvän ohjeen siitä, millä perusteella ekosysteemin suoraa riippuvuutta tulee pohjavesialueiden luokituksen yhteydessä arvioida. Tiivistäen ekosysteemi on suoraan pohjavedestä riippuvainen kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa kohteen säilymiseen 31. Ympäristöhallinnon luokitustyötä ohjaava opas tarkentaa määritelmää toteamalla, ettei suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi katsota kohdetta, "johon pohjavesi välillisesti jonkin uoman tai puron kautta virtaa" 32. Maastotyöskentelyssä kohteiden pohjavesiyhteyden selvittäminen perustui valtaosin näkyvän veden lämpötilan mittaamiseen lämpökameran ja vesilämpömittarin avulla. Maan sisästä purkautuva pohjavesi on tasaisen kylmää ja eroaa etenkin kesällä selvästi lämpötilaltaan puhtaasti pintavesivaikutteisten purojen ja vesikuoppien vesien lämpötilasta. Suurimmillaan havaittu lämpötilaero pinta- ja pohjavesien välillä oli yli 15 C. Lämpötilahavainnoinnin lisäksi pohjavesiyhteyttä tarkasteltiin veden värin, mahdollisten silminnähtävien pohjaveden purkautumispaikkojen sekä rautasaostuman esiintymisen perusteella. Pohjavesivaikutteisilla soilla ei aina ollut havaittavissa vettä, jonka lämpötilaa olisi ollut mahdollista luotettavasti mitata. Lisäksi tihkupinnoilla, niukasti pohjavettä purkavilla lähteillä tai pintaveden sekoittuessa lähdenoroon veden lämpötila havaittiin usein tuoreita pohjavesiä lämpimämmäksi, mutta kartoitusajankohdan tyypillisiin pintavesiin verrattuna kylmemmäksi. Näissä tilanteissa varmistusta kohteen pohjavesiyhteydestä haettiin pohjavesivaikutusta ilmentävien indikaattorilajien esiintymisen perusteella. Aina kohteen pohjavesiyhteyttä ei käytettävissä olleiden havaintojen perusteella voinut luotettavasti vahvistaa kumpaankaan suuntaan ja myös tämä hyväksyttiin arvion lopputulokseksi. Maastokartoituksessa ekosysteemien suoraa pohjavesiriippuvuutta arvioitiin tekemällä havaintoja kohteen vesitaloudesta, luontotyypeistä sekä pohjavedestä riippuvaisten tai sitä voimakkaasti suosivien kasvilajien esiintymisestä. Mikäli alue, jolla oli havaittava pohjavesiyhteys, erosi muusta ympäristöstä ja kasvillisuus ja luontotyyppi ilmensivät pohjavesivaikutusta, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Vastaavasti, mikäli pohjavesi on 31 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 32 Britschgi & Rintala 2016

9 ainakin paikallisen vesitalouden perusta ja luontotyyppi vaatii kyseisen vesitalouden säilyäkseen kohteella, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Mikäli taas kohteen vesitalous oli ensisijaisesti pintaveden varassa tai pohjavesivaikutteinen alue ei eronnut laajemmasta ympäristöstä, katsottiin, ettei ekosysteemi ole suoraan pohjavedestä riippuvainen. Näin toimittiin myös kohteilla, joilla pohjavesiyhteyttä ei voitu luotettavasti todentaa. Näissä tilanteissa arvion taustalla on oletus siitä, että muutos pohjaveden virtauksessa ei heikentäisi alueen ekosysteemiä merkittävästi. Näin voi olla myös tilanteessa, jossa kohteella havaittiin mahdollisesti hento pohjavesivaikutus, mutta ekosysteemi rakentuu ennen kaikkea muiden ympäristötekijöiden varaan. 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste Maastokartoituksessa pyrittiin huomioimaan kaikki havaittavissa olevat kohteen luonnontilaa muuttavat tekijät ja niiden vaikutus mahdolliselle pohjavesivaikutteiselle ekosysteemille. Luonnontilaa arvioitiin ekosysteemin luontotyypeille ominaisten biologisten ominaispiirteiden kautta, eikä kohteen esteettisillä ominaisuuksilla ollut tässä yhteydessä merkitystä. Arviossa huomioitiin myös, että ekosysteemin luonnontila on voinut aikaisempien muutosten jälkeen palautua luonnollisen ennallistumisen tai ihmisen tekemien ennallistamistoimien myötä. Arviossa käytettiin kolmiportaista asteikkoa: luonnontilainen luonnontilaisen kaltainen ei luonnontilainen. Kohteen luonnontilan, paikalla havaittujen luontotyyppien sekä alueen luonnonympäristön keskeisten piirteiden perusteella oli mahdollista arvioida kohteen mahdollinen metsälakiin tai vesilakiin perustuva suojelu. Arvio näihin lakeihin perustuvasta suojelusta on kaikissa tapauksissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen maastokartoittajan maastossa tekemiin havaintoihin pohjautuva perusteltu näkemys, joka perustuu kohteiden luonnontieteelliseen arviontiin sekä kyseisten lakien pykäliin 33, 34, metsälain nojalla säädettyyn asetukseen 35, näistä laeista annettuihin hallituksen esityksiin 36, 37, 38, lakien tulkintaa ohjaaviin oppaisiin mm. 39, 40, 41, kysymystä 33 Metsälaki 1093/1996 10 34 Vesilaki 587/2011 2:11 35 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010 4 luku 36 HE 75/2013 vp 37 HE 277/2009 vp 38 HE 63/1996 vp 39 Ympäristöministeriö 2012 40 Raunio ym. 2013 41 Yrjönen 2004

10 sivuaviin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin mm. 42 sekä aihetta sivuaviin muihin julkaisuihin mm. 43. Luonnonsuojelulakiin ja Natura 2000 -verkostoon pohjautuvat suojeluperusteet tarkistettiin näiden alueiden perustamispäätöksistä tai kohdetiedoista. 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys Ekosysteemin merkittävyyttä tarkasteltiin luontotyypin mukaisen lajiston edustavuuden, uhanalaisten lajien esiintymisen ja pohjavedestä riippuvaisten luontotyyppien alueellisen uhanalaisuuden perusteella. Myös paikallista biologista monimuotoisuutta erityisellä tavalla lisäävä pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi saatettiin harkinnanvaraisesti katsoa merkittäväksi. Purkautuvan veden määrää tai suojellun alueen laajuutta ei suoraan käytetty merkittävyyden mittareina, sillä niiden osalta luonnollinen vaihtelu on suurta 44. Osaltaan nämä kuitenkin vaikuttivat arvioon merkittävyydestä esimerkiksi lajiston edustavuuden kautta 45. Käytetyt luontotyyppien uhanalaisuusarviot perustuvat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvitykseen 46. Kasvilajien uhanalaisuustiedot on tarkastettu Suomen lajien uhanalaisuus -selvityksestä 47 sekä eri lajiryhmien selvityksistä 48, 49. Linjausten perusteella uhanalainen luontotyyppi katsottiin vähintään luonnontilaisen kaltaisena ja kasvillisuudeltaan edustavana aina merkittäväksi kohteeksi. Mikäli havaittu edustava ja vähintään luonnontilaisen kaltainen luontotyyppi ei ole uhanalainen, vaan esimerkiksi silmällä pidettävä, merkittävyyttä arvioitiin kyseisen luontotyypin alueen biologiseen monimuotoisuuteen tuoman lisäarvon kautta. Uhanalaista lajistoa sisältävä kohde katsottiin aina merkittäväksi. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kohteen merkittävyys yksin määritä ekosysteemin sopivuutta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi, sillä tällaisen ekosysteemin tulee olla aina yhtä aikaa vähintään luonnontilaisen kaltainen, suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu ja merkittävä. 42 KHO 2006:37 43 Päivänen 2001 44 Leka ym. 2008 45 Juutinen 2007 46 Raunio ym. 2008b 47 Rassi ym. 2010 48 Ryttäri ym. 2012 49 Sammaltyöryhmä 2017

11 3 TULOKSET 3.1 Virolahti Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen koko toimialueelta maastokartoitukseen valikoitui esikartoituksessa yhteensä noin 500 kohdetta. Näistä 21 sijaitsi Virolahdella, jossa kohteet sijoittuivat yhdeksän eri pohjavesialueen alueelle tai lähiympäristöön (Taulukko 2). Näistä pohjavesialueista viisi kappaletta oli aikaisemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Lukumäärällisesti eniten maastokartoitukseen valikoituneita kohteita sijaitsi pohjavesialueen Haavisto, 0593506 A, alueella tai sen lähiympäristössä. Taulukko 2. Esikartoituksessa maastokartoitukseen valikoituneiden kohteiden ja arvioinnin jälkeen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi todettujen ekosysteemien lukumäärät pohjavesialueittain Virolahdella. Pohjavesialue Maastokartoitukseen valikoituneet kohteet Kappaletta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivat ekosysteemit 0593501, Härmänkangas 2 0 0593503, Vaalimaan raja-asema 2 1 0593505, Hurppu 2 0 0593506 A, Haavisto 5 2 Luokituksesta aiemmin poistetut pohjavesialueet (5 kpl) 10 0 Yhteensä 21 3 Kartoitetusta 21 kohteesta yhteensä kolme täyttää E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerit (Taulukko 2, Liite 1, Liite 2, Liite 3). Nämä ekosysteemit sijoittuvat kahden eri pohjavesialueen vaikutusalueelle. Kaikki kolme ekosysteemiä katsottiin suojelluiksi vesilain ja metsälain nojalla (Liite 2). 21 kohteesta 18 ei täyttänyt E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereitä Virolahdella (Liite 1, Liite 4). Näistä kuusi kohdetta oli tuhoutunut lähteisiin asennettujen kaivorakenteiden myötä ja kuusi kohdetta eivät havaintojen mukaan olleet ensisijaisesti pohjavesivaikutteisia. Virolahdella löytyi myös metsätalouden, maatalouden ja ojituksen tuhoamia lähteitä. Kartoitettujen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopimattomien kohteiden joukossa on kuitenkin myös metsälain ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja kohteita.

12 KIRJALLISUUS Britschgi, R. & Rintala, J. 2016. Pohjavesialueet määrittäminen, luokitus ja suojelusuunnitelmat; 29.11.2016 luonnos. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.syke.fi/download/noname/%7b5de04425-9e33-499f-8858-33c8fbeba793%7d/123288 Campbell, N., Reece, J., Urry, L., Clain, M., Wasserman, S., Minorsky, P. & Jackson, R. 2008. Biology (8. p.). Pearson/Benjamin Cummings. Direktiivi 92/43/ETY. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L206, 22.7.1992. Saatavissa: http://eur-lex.eu- ropa.eu/legal-content/fi/txt/pdf/?uri=celex:01992l0043-20070101&qid=1400752170687&from=fi Eurola, S., Huttunen, A., Kaakinen, E., Saari, V. & Salonen, V. 2015. Sata suotyyppiä: Opas Suomen suokasvillisuuden tuntemiseen. Oulun yliopisto, Thule-instituutti. Gustafsson, J. 2016. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Muistio. Ympäristöministeriö. HE 101/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta. HE 75/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 :n muuttamisesta. HE 277/2009 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 63/1996 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle metsälaiksi sekä laeiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 :n 3 momentin muuttamisesta. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio (4. täysin uud. p.). Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Ilmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Juutinen, R. 2007. Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston muutokset Salpausselällä 1953-2006. Jyväskylä. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virtanen, K. 2008. Suot. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. KHO 2006:37. Kontula, T., Raunio, A. & Schulman. 2008. Uhanalaisuusarvioinnin periaatteet. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Kotiaho, J. S. & Moilanen, A. 2015. Elinympäristöjen tilan edistämisen käsitteellinen perusta, työryhmän linjaukset ja priorisoinnin kriteerit. Teoksessa: Kotiaho, J. S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 8/2015.

13 Kuusisto, E., Toivonen, H., Lepistö, E. & Lappalainen, I. 1998. Järvien ja jokien runsautta. Teoksessa: Lappalainen, I. (toim.) 1998. Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, Edita. Laine, J., Sallantaus, T., Syrjänen, K. & Nousiainen, H. 2016. Sammalten kirjo. Metsäkustannus. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja turvekankaat: Opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299. Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Luonnonsuojelulaki 20.21.1996/1096. Metsälaki 12.12.1996/1093. Päivänen, J. 2001. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen - metsälain tarkoittamien kohteiden tunnistaminen. Metsätieteen aikakauskirja 4/2001: 651 655. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Raunio, A, Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 5/2013. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012. Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Sammaltyöryhmä. 2017. Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Eliotyoryhmat/Sammaltyoryhma/Suomen_sammalet Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P. 2001. Biologian sanakirja (Uud. laitos, 1. p.). Otava. Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040. Vesilaki 27.5.2011/587. Ympäristöministeriö. 2012. Uudistunut vesilaki 2011. Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 1/2012. Yrjönen, K. 2004. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä 1998-2004. Loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 9/2004.

14 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN VIROLAHDEN KUNNAN ALUEELLA Kuva 1. Yleiskartta Virolahden kunnan pohjavesialueista sekä E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivista ekosysteemeistä ja kohteista, jotka eivät maastokartoituksen perusteella täyttäneet E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä. Kohdekartan rajaus A ja B viittaavat Kuvaan 2 ja 3.

Kuva 2. Kohdekartta A. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevien ekosysteemien tunnus (esim. VIR_001) on yhtenevä Liitteessä 2 esitetyn kohdekuvauksen kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 15

Kuva 3. Kohdekartta B. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevien ekosysteemien tunnus (VIR_003) on yhtenevä Liitteessä 2 esitetyn kohdekuvauksen kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 16

17 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET VIR_001, Kuivakankaan lähdekorpi Sijainti: Haavisto, Kuivakankaan länsireuna. 531847:6715946 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0593506 A, Haavisto Maastokäynti: 12.5.2016, 19.7.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivassa länteen viettävässä rinteessä on noin kahden aarin alalla lähteistä korpea (LäLhK, LäK) ja tihkupintoja. Paikalla ei ollut tarkasteluhetkellä havaittavissa varsinaista veden virtaamista, mutta osa tihkupinnoista oli hyvin vetisiä. Rinteen yläosassa oli havaittavissa tarkasteluhetkellä kuivia painanteita, joiden voi päätellä maaston jälkien perusteella olevan ajoittain veden peitossa. Tämä vaihtelu johtunee luontaisesta pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelusta. Edustavimmat tihkupinnat sekä kohteen lähdelehtokorpi sijoittuivat kohteen alaosaan, jossa ei ollut havaittavissa jälkiä edes ajoittaisesta kuivumisesta. Tällä alueella tavattiin myös huomionarvoisena lajina harsosammalta (Trichocolea tomentella). Kohteen luonnontila Kohteen tihkupinnat ovat luonnontilaisia, eikä niiden eteläpuolella olevalla ojalla ole havaittavaa vaikutusta niiden vesitalouteen. Kohteen puustoa voi luonnehtia luonnontilaisen kaltaiseksi, sillä se on monilajista ja erirakenteista ja sisältää myös kuollutta puuainesta. Ainoastaan erityisen suuret ylispuut puuttuvat. Kohde sijaitsee melko tuoreen hakkuun keskellä ja alue on osin voimakkaan reunavaikutuksen alainen. Vesilain vakiintuneen tulkintakäytännön perusteella myös tihkupinnat voidaan katsoa vesilain tarkoittamiksi lähteiksi ja näin alueella katsotaan olevan sekä metsälakiin että vesilakiin perustuva suoja.

18 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteella ei havaittavasti tarkasteluhetkellä purkautunut vettä, mutta alueen selvästi kosteat ja paikoin vetiset alueet olivat tunnistettavissa tihkupinnoiksi pohjavesivaikutusta ilmentävän kasvillisuuden ja tihkupintojen pintavesiin verrattuna viileähkön lämpötilan perusteella. Alueen luontotyypit ilmentävät pohjavesivaikutusta ja eroavat muusta ympäristöstä. Kohteen kasvillisuutta voi pitää edustavana ja sen merkittävyyttä nostaa entisestään harsosammalen (VU) esiintyminen alueella. Toisin sanoen kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. VIR_002, Haaviston lähteikkö Sijainti: Haavisto. 531368:6716745 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0593506 A, Haavisto Maastokäynti: 12.5.2016, 19.7.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on likimain neljän aarin laajuinen monipuolinen kokonaisuus, jolla tavataan lähteikköjä (Me-EuLäKö), lähdesuota (MeLäS), kosteaa lehtoa (AthOT), lehtokorpea (LäLhK) sekä tuoretta kangasta (MT) ja korpea (MKgK, MK). Alueen kaakkoisosassa on vanha pääoja, johon liittyy molemmin puolin sivuojia kalanruotomaisesti (vain osa alueen ojista näkyy kartalla.) Yksi kohteen selvimmistä pohjaveden purkautumispaikoista sijaitsee vanhassa ojassa ja tällä kohtaa vanha oja on muuttunut edustavaksi lähteiköksi. Ojassa seisovan tai hitaasti virtaavan veden lämpötila laskee lähteikön alueella useita asteita ja virtaus lisääntyy silminnähden. Samalla alueella ojan länsipuolella on muutama pienialainen, mutta ilmeisesti täysin luonnontilainen pääosin hetepintainen lähteikkö, joiden purkama vesi valuu pieninä noroina pääojaan. Edelleen näistä lähteistä länteen päin on ainakin yksi pääosin avovesipintainen lähteikkö, joka kuitenkin on alueen lähteistä epäedustavin. Tämä havainto johtunee siitä, että lähteikköön valuu lämpötilaha-

19 vaintojen mukaan myös pintavesiä, jotka vaimentavat pohjavesivaikutusta. Lähteikköjen ympäristö on kosteaa lehtoa ja pienialaisesti lähdelehtokorpea. Kohteen pohjoisosassa on pienialaien lähdesuolaikku, jolla mitattiin kylmin havaittu veden lämpötila (6 C). Muuten lähteiden lämpötila vaihteli 7 9 C välillä pintavesivaikutuksen suuruudesta riippuen. Kartoitusajankohta sattui hyvin sateiselle päivälle, joten alueen tavanomaisen pintavesivaikutuksen määrää ja esimerkiksi virtaamaa ojissa on mahdoton arvioida. Paikoin sivuojien pitkälle ennallistaneissa uomissa seisoo pintavettä. Nämä alueet saattavat päällisin puolin näyttää avolähteiltä, mutta veden lämpötila ja vaatimaton kasvillisuus paljastavat paikat pintavesilätäköiksi. Kohteen luonnontila Kohteella on nähtävissä laaja, mutta vanha ojitus. Ojat ovat paikoin lähes hävinneet maastoon, mutta kohteen pääoja on edelleen selvästi tunnistettavissa ojaksi. Ojassa myös virtaa vettä ja paikoin sen ympäristö on kuivunut. Kohteen lajistollisesti edustavin lähteikkö sijaitsee pääojassa, mutta tällä kohtaa oja on erittäin hyvin ennallistunut. Tämä lähteikkö on siis luonnontilaisen kaltainen. Kohteen muut lähteiköt ja tihkupinnat sijaitsevat nähtävästi muualla kuin vanhoissa ojissa ja niistä lähtee luonnolliset purkunorot lähimpiin kaivettuihin ojiin. Ojituksella on yhä merkitystä alueen vesitaloudessa, mutta nähtävästi pohjavesivaikutteiset paikat eivät juuri ole ojituksesta kärsineet. Alueen pieni lähdesuo on luonnontilainen, eikä sen alueella tai lähistöllä ole ojia. Alueen valtapuusto on tasaikäistä, mutta hiljalleen erirakenteistumassa. Lehtipuustoa ja pieniä maapuita alueella on jo nyt jonkin verran. Kokonaisuutena kohdetta voisi pohjavesivaikutteisten ekosysteemien kannalta luonnehtia luonnontilaisen kaltaiseksi. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteelle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Tämän lisäksi alueelle valuu ainakin ajoittain pintavettä, joka sekoittuu paikoin purkautuvaan pohjaveteen. Pohjavesivaikutuksen ilmentyminen lähteikköjen kasvillisuudessa vaikutti olevan sidoksissa pohjaveden osuuteen ja edustavimmat lähteiköt olivatkin lämpötilaltaan myös lämpötilahavaintojen perusteella merkittävimmän pohjavesivaikutuksen piirissä. Paikat, joissa pohjavettä purkautuu maan pinnalle, eroavat muusta ympäristöstä pohjavesivaikutusta ilmentävän kasvillisuuden ja ympäristöstä erottuvan luontotyypin kautta. Pelkkä veden läheisyys ei selitä tehtyjä havaintoja, sillä alueen puhtaasti pintavesivaikutteiset vesikuopat ja ojat olivat

20 selvästi lähteisiä paikkoja karumpia. Alueen luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset lähteikön ovat pääosin kasvillisuudeltaan edustavia ja lisäksi alueella tavataan lähteistä korpea, joka erottuu ympäristöstään. Kaiken kaikkiaan paikalla on siis merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. VIR_003, Pönninmäen lähteikkö Sijainti: Vaalimaan raja-asema, Pönninmäki. 546812:6717897 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0593503, Vaalimaan raja-asema Maastokäynti: 18.7.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Peruskartan lähdekarttamerkin paikalla on laaja, toistakymmentä metriä halkaisijaltaan oleva avolähde. Lähteestä ei lähde lasku-uomaa, mutta sen vesi on kuitenkin selvästi pohjavettä. Noin 40 metriä avolähteestä lounaaseen on pistemäinen norolähde, joka laajenee pian hetteikköä, avovesipintoja sekä tihkupintoja sisältäväksi lähteiköksi (Me-EuLäKö) Paikalta purkautuva vesi valuu lähdenorona länteen. Noron varressa samoin kuin lähteikön lähiympäristössä tavataan edustavaa lähdekorpea (LäK). Alempana noron varressa ei ole havaittavissa uusia pohjaveden purkautumispaikkoja, mutta kasvillisuudessa havaittava pohjavesivaikutus jatkuu noin 50 metriä alavirtaan. Lopulta lähdenoro yhtyy peruskarttalähteen eteläpuolella olevaan kaivettuun ojaan. Lähteikön ja lähdenoron pohjoispuolella maasto on pääasiassa tuoretta lehtoa ja lehtomaista kangasta (OMT, OMaT). Tällä alueella tavataan paikoin pienialaisia tihkupintoja, jotka ovat tunnistettavissa ainoastaan ilmentävän kasvillisuuden perusteella. Peruskarttalähteen pohjoispuolella olevassa ojassa seisoo pintavettä. Kohteen luonnontila Avolähteen allas vaikuttaa luonnontilaiselta, eikä siinä ole havaittavia merkkejä ihmisvaikutuksesta. Myös lähteen vedenpinnan on puuston perusteella ollut nykyisellä tasollaan useita kymmeniä vuosia, vaikka altaan pienet reunapenkereet

21 vihjaavatkin vedenpinnan laskeneen hieman alkuperäisestä luonnontilasta. Kohteen lähteikön ja sen yläpuolisen pistemäisen lähteen ympäristössä on vanhoja metsäkoneen uria, jotka toimivat paikallisesti veden kulku-urina. Koneurien vaikutus lähteikön vesitalouteen on kuitenkin käytännössä olematon ja muutenkin lähteikköä voi pitää hyvin luonnontilaisen kaltaisena, ellei jopa luonnontilaisena. Lähteiköltä alkunsa saava noro on toiminnallisesti hyvin luonnontilaisen kaltainen, mutta paikoin siinä on nähtävissä merkkejä vanhasta perkauksesta. Noron luonnontilan voi kuitenkin katsoa palautuneen luonnollisen ennallistumisen myötä. Alueen ojitus yleisesti ottaen on kuivattanut ympäristöä, mutta pohjavesivaikutteisiin paikkoihin ojilla ei näytä olleen vaikutusta. Kohteen ympäristö on vanhaa talousmetsää, joka kuitenkin on pikkuhiljaa luonnontilaistumassa. Alueen tihkupinnat näyttäytyvät luonnontilaisina. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen laaja avolähde on selvästi pohjavesivaikutteinen, mutta kasvillisuudeltaan sen ei silti ole erityisen edustava. Kohteen edustavin osa on norolähteen sekä muiden lähdetyyppien muodostama lähteikkö, johon purkautuu selvästi veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Lähteikön ja siitä alkunsa saavan noron kasvillisuus eroaa ympäristöstä ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Alueella on myös joitakin lähteikön ulkopuolella olevia pienialaisia tihkupintoja, joiden kasvillisuus eroaa ympäristöstä ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Kohteen avolähdettä ei käytettyjen kriteereiden perusteella voi pitää merkittävänä suoraan pohjavedestä riippuvaisena ekosysteeminä, mutta kohteen lähteikkö sekä sen ulkopuoliset tihkupinnat täyttävät nämä kriteerit helposti.

22 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ VIROLAHDELTA Kuva 1. Luonnontilainen meso-eutrofinen lähteikkö, jossa hetepinta yhdistyy avovesipintaan. Keltaisena kukkiva suokeltto (Crepis paludosa) on lähteisille korville ja lähteiköille tunnusomainen laji. Kuva otettu Haaviston lähteiköltä (VIR_002). Kuva 2. Lämpökamerakuva, joka paljastaa pohjaveden pistemäisen purkautumispaikan. Kuva otettu Pönninmäen lähteiköltä (VIR_003).

23 Kuva 3. Vasen yläkulma: Luonnontilainen norolähde. Pohjavesi purkautuu maan pinnalle ja muodostaa pienen juottimaisen noron. Kuva otettu Pönninmäen lähteiköltä (VIR_003). Oikea yläkulma: Rehevän meso-eutrofinen lähteikkö, joka sisältää sekä avovesi- että hetepintaa. Lähteikön reuna-alueet vaihettuvat lähdekorpeen. Kuva otettu Pönninmäen lähteiköltä (VIR_003). Keskellä alhaalla: Mesotrofinen tihkupinta. Lähdekorvessa tihkupinnat erottuvat muusta ympäristöstä puuttomina, ympäristöään märempinä painanteina, joiden sammallajisto ilmentää voimakkaasti pohjavesivaikutusta. Kuva otettu Kuivakankaan lähdekorvesta (VIR_001).

24 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E- LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ VIROLAHDELLA Kuva 1. Maastotietokantaan merkittyyn lähteeseen rakennettu kaivo. Kuva 2. Maastotietokantaan merkittyyn lähteeseen asennettu kaivonrengas. Paikalla kasvaa joitakin yleisiä pohjavedestä hyötyviä sammalia, mutta kohdetta ei voi pitää luonnontilaisena tai merkittävänä, eikä sillä ole suojeluperustetta.

25 Kuva 3. Maastotietokantaan merkittyä lähdettä ei maastokartoituksessa löytynyt tuoreelta avohakkuulta. Kuva 4. Lähde, johon on kaivettu kiinni suora oja. Lähteen vedenpinta on laskenut luonnontilaisesta tasosta, eikä lähteen kasvillisuus enää ilmennä juurikaan pohjavesivaikutusta. Kuva 5. Ojituksen myötä kuivunut turvekangas. Esitietojen mukaan paikalla piti olla luonnontilaisen kaltainen tihkupinta.