TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2017 Reetta Räisänen 23.7.2018 Nro 153-18-1701

2 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 3 (87) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS... 5 2. TUTKIMUSALUE... 6 2.1. Yleiskuvaus... 6 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat... 7 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat... 8 2.4. Muita tutkimuksia... 8 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS... 11 4. MERIALUEEN KUORMITUS... 13 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet... 13 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet... 13 4.1.2. Teollisuuslaitokset... 14 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus... 15 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus... 20 4.2.1. Aurajoki... 20 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta... 21 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet... 24 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu... 24 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen... 25 4.4. Kalankasvatus... 26 4.5. Ilmalaskeuma... 26 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO... 27 5.1. Yleistä... 27 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset... 27 5.2.1. Menetelmät... 27 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat... 28 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat... 28 5.3. Veden hygieeninen tila... 29 5.4. Kasviplanktonnäytteet... 29 6. VEDEN LAATU... 29 6.1. Lopputalvi (8. ja 13. 14.3.2017)... 29 6.2. Loppukevät (9.5.2017)... 38 6.3. Kesäkauden tutkimukset... 38 6.4. Alkusyksy (4.9. ja 18.9.2017)... 60 6.5. Loppusyksy (2. ja 4.-5.10.2017)... 60 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja... 68 6.7. Kasviplankton... 75 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2017 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA... 77 8. KIRJALLISUUS... 86

4 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä 1970 2017 2. Meriveden korkeus Turun satamassa v. 2017 3. Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Näytteenottoaikataulu v. 2017 5. Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v. 2017 6. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v. 2017 7. Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v. 2017 Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Mika Mikkola Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas/åsa Korsman Fortum Power and Heat Oy/Satu Viranko Naantalin kaupunki/kirjaamo/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo/maarit Arpalo Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Turun seudun puhdistamo Oy/Mirva Levomäki Turun Vesihuolto Oy Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Sähköpostitse Finnfeeds Finland Oy/gunilla.hagman-karlsson@dupont.com Finnfeeds Finland Oy/asa.korsman@dupont.com Fortum Power and Heat Oy/satu.viranko@fortum.com Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta/carmen.rapp@kaarina.fi Kaarinan kaupunki/ymparisto@kaarina.fi Naantalin kaupunki/saija.kajala@naantali.fi Neste Oyj/hanna-mari.manninen@neste.com Paraisten kaupunki/mika.laaksonen@parainen.fi Paraisten kaupunki/carl-sture.osterman@parainen.fi Paraisten kaupunki/ymparistolautakunta@parainen.fi Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristöpalvelut/tuija.lojander@raisio.fi Raision kaupunki/kirsi.anttila@raisio.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mirva.levomaki@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/juha.m.nurmi@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/esa.malmikare@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/kaarlo.merikallio@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mika.makila@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jyrki.haapasaari@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarkko.laanti@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarno.arfman@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jouko.tuomi@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/kaj.piironen@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/viliina.prusi@turku.fi Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto/olli-pekka.maki@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 5 (87) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2017 velvoitetarkkailuun osallistuivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki (Paraisten jätevedenpuhdistamo), Neste Oyj Naantalin jalostamo ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE) sekä Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin tehdas, jonka jätevedenpuhdistamon lakkautettiin syksyllä 2016. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Oil Oy Ab. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Tähän vuosiraporttiin on koottu Turun merialueen velvoitetarkkailun vesi- ja kasviplanktotutkimuksen tulokset sekä kuormitustiedot. Tietojen avulla on arvioitu merialueen veden laatua ja kuormituksen vaikutuksia merialueen tilaan. Vuonna 2017 tutkimus sisälsi myös laajan pohjaeläintutkimuksen, jonka tulokset on koottu erilliseen raporttiin (ks. Räisänen 2018). Vesistötarkkailussa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 hyväksymää tarkkailuohjelmaa (hyväksymispäätös (2.4.2007 Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y- 1272-103, 10.8.2007, LSY-2007-Y-123) ja siihen vuosille 2010 2011 tehtyä, Varsinais- Suomen ELY-keskuksen hyväksymää täydennystä (17.6.2011, Dno VARE- LY/976/07.00/2010). Tarkkailusta jätettiin vuonna 2012 pois Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256). Vuonna 2016 Askaistenlahden sisäosa (asema 304) jäi pois tarkkailusta, kun Lemun jätevedenpuhdistamon jälkitarkkailuvelvoite päättyi. Tarkkailuohjelma päivitettiin muuttuneiden kuormitustietojen mukaisesti ja suunnitelma toimitettiin Varsinais- Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kesällä 2016. vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINASakkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimijat» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi, pätevyysalue Vesi- ja vesistönäytteet). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä standardin SFS-EN ISO/IEC 17024:3003 mukaisesta sertifioinnista löytyy lisätietoa internet-sivuilta: www.syke.fi>palvelut>ympäristönäytteenottajien sertifiointipalvelu. Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin ja ovat saatavilla ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun kautta (www.syke.fi/avointieto). Poikkeuksen tekevät Turussa olevan purkupaikan lähialueen havaintopaikat, joita ei vielä ole perustettu vedenlaaturekisteriin. Kasviplanktontulokset tallennettiin valtakunnalliseen kasviplanktonrekisteriin, ja myös nämä tulokset on haettavissa ympäristöhallinnon avoimesta tietopalvelusta. Lisäksi erilliseen raporttiin kootut pohjaeläintulokset tallennettiin ympäristöhallinnon pohjaeläinrekisteriin.

6 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy Nro 47/2003/4, LSY 5.6.2008: 25/2008/1 (22.9.2003) Nro 167/2014/2, Dnro ESAVI/345/04/08/2012 (1.10.2014) Päätökseen haettiin muutosta. Nro 9/2015/2, Dnro ESAVI/10380/2014 (30.1.2015) Nro 16/0112/3, Dnro VHO/01783/14/5110 (11.3.2016) Paraisten kaupunki Nr 24/2008/1, Dnr LSY-2006-Y-374 (30.5.2008) Paraisten jvp (Norrby). Nro 95/2014/2, Dnro ESAVI/272/04.08/2012 (16.6.2014) Finnfeeds Finland Oy Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1290-111 (4.12.2008) Jätevedenpuhdistamo lakkautettu 21.9.2016. Neste Oyj Nro 45/2007/2, Dnro LSY-2004-Y-362 (20.11.2007) Naantalin voimalaitos. TSE Oy Nro 96/1998/4, LSVO 96/1998/4 (31.12.2008) Imatran Voima Oy Nro 214/2013/1, Dnro ESAVI/168/04.08/2012 (1.11.2013) Nro 231/2013/1, Dnro ESAVI/11/04.08/2010 (1.11.2013) Monipolttoainevoimalaitos. ExxonMobil Finland Oy Ab Nro 179/2013/1, Dnro ESAVI/44/04.08/2013 (23.9.2013) Ei vesistön tarkkailuvelvoitetta. 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Pitkäänsalmeen ja edelleen Paraisten pohjoisosaan Vapparille, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupungeissa oleville merialueille. Jätevesien pääasiallinen vaikutusalue on Turussa Linnaukolta salmien kautta lähinnä Airiston laidalle mutta myös Lemunaukolle. Vapparilla Paraisten purkupaikalle johdettavien jätevesien vaikutukset ovat vain ajoittain havaittavissa suppealla alueella. Samoin Naantalinsalmessa jätevesien vaikutusalue on ollut suppea, ja lisäksi mereen johdettavien jätevesien määrä väheni oleellisesti syksyllä 2016. Jäähdytysvesien lämpöpäästöjä on ollut vaikea havaita meressä. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman (vuodet 2016 2021, Varsinais-Suomen ELY-keskus 2015) mukaan tutkimusalue kuuluu lounaiseen sisäsaaristoon, joka vaihtuu lounaiseksi välisaaristoksi Airistolla Rajakarin tietämillä. Vesienhoitolain mukaisiksi voimakkaasti muutetuiksi vesialueiksi on nimetty Raisionlahti, Satama ja n salmet sekä Naantalin sataman edusta johtuen muutetun alueen pinta-alasta sekä rakennetun rantaviivan pituudesta. Myös Raisionjoki on voimakkaasti muutettu vesimuodostuma, sillä siihen on padottu kolme säännöstelyallasta. Raisionjokea ei enää tarvita vedenhankintaan, ja Raision kaupunki on muuttamassa patorakenteita, jotta virtaus saadaan luonnonmukaisemmaksi. Nimeämisperusteita käsiteltiin tarkemmin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) laatimassa edellisen suunnittelukauden toimenpideohjelmassa. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus 3 200 milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan 30 40 % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 7 (87) lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990-luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994). 2000-luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960- luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A-klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla. Varsinais-Suomen ELY-keskus (2011) tarkasteli Saaristomeren tilannetta vuoteen 2008 ulottuvan aineiston perusteella. Turun seudun puhdistamo Oy:n toiminta alkoi vuosien 2008 2009 taitteessa, joten tarkastelussa ei ollut aineistoa Kaarinan ja Raision jätevedenpuhdistamoiden lakkauttamisen jälkeen. Pitkäaikaistarkastelussa vuoteen 2008 Turun merialueella pinnassa fosforipitoisuudessa ei ollut havaittavissa selkeää yhtenäistä muutosta. Fosforipitoisuus oli laskenut muun muassa Pitkäsalmessa Uittamolla, Viheriäistenaukolla ja Raisionlahdella. Airistolla pohjanläheisessä vedessä 2010-lukua lähestyttäessä fosforipitoisuuden kasvu oli tasaantunut, ja Vapparilla etenkin pinnassa fosforipitoisuus oli laskemassa. Typpipitoisuudessa ei ollut selkeitä muutoksia, vaan se pysyi 1970-luvulta vuoteen 2008 pääasiassa samalla tasolla. Kuitenkin Vapparilla loppukesän typpipitoisuus oli noussut hieman sekä pinnassa että pohjan lähellä. Kasviplanktonin tuotantokerroksessa a-klorofyllipitoisuus oli noussut tasaisesti paitsi Turun ja Raision lähivesillä, missä loppukesän pitoisuudet olivat olleet jo pitkään korkeita. Näkösyvyys oli pienentynyt useimmilla paikoilla. Ekologinen tila oli Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2013) mukaan tyydyttävä Airistolla, Askaistenlahdella ja Vapparilla. Tila oli välttävä Turun Kaarinan Paraisten salmi- ja lahtialueilla sekä Naantalinsalmessa ja huono Raisionlahdessa. 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Teollisuuslaitoksista jäte-, lauhde- ja hulevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen. Naantalinsalmen kuormitus väheni syksyllä 2016, jolloin Finnfeeds Finland Oy:n Naantalin tehtaan jätevedenpuhdistam lakkautettiin, ja vuonna 2017 kuormitusta tuli enää hulevesissä. TSE Oy:n uuden monipolttoainevoimalan käyttöönotto siirtyi joulukuussa 2017 viallisen turbiinin vuoksi, mutta voimalan toimiessa jäähdytysvedet tullaan johtamaan mereen Naantalin vanhemman voimalan purkuputkea pitkin.

8 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat Merialueella oli yhteensä 37 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Niistä 33 oli vuonna 2007 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisia, ja lisäksi näytteet otettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan vuonna 2010 lisätyiltä neljältä asemalta. Talvella laajassa tutkimuksessa oli 35 havaintopaikkaa, sillä tutkimuskertaan ei kuulu näytteenotto Rajakarilla ja Airismaalla. Syksyllä laajassa tutkimuksessa ohjelman mukaan näytteitä ei oteta Haarlansalmesta ja Paraisten Kirkkoselältä. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, joilta otettiin näytteet kesäkaudella kahden viikon välein. Mukana olivat Viheriäistenaukko (275) ja Naantalinsalmi (285), joiden tuntumaan tuli teollisuuslaitoksista jätevesiä ja lämpöpäästöjä. Lisäksi yhtä tiheästi otettiin näytteet myös yhdyskuntajäteveden purkupaikalta Turusta (TKUPUR) ja Paraisilta (PARPUR). Kasviplanktonmääritykset tehtiin intensiiviasemien keski- ja loppukesän näytteistä. Velvoitetarkkailuun kuului Aurajoen tuoman hajakuormituksen seurantaa. Aurajoen seurannalla oli kaksi tarkoitusta: Halisista näytteitä otettiin merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä, jotta ajankohdan jokikuormitus olisi paremmin arvioitavissa, ja Auranlaakson tietämiltä näytteitä otettiin lähinnä tulva-aikoina vuoden ravinnevirtaaman laskentaa varten. 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurataan Turun ja Naantalin edustalla Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry:n (2014) laatiman yhteistarkkailuohjelman mukaan. Vuonna 2017 tehtiin verkkokoekalastus, kalojen aistinvarainen arviointi, ja alkuvuodesta 2018 tehtiin ammattikalastustiedustelu ja virkistyskalastustiedustelu, ja tulokset saadaan syksyllä 2018 (Länsi-Uudenmaan vesi- ja ympäristö ry 2018). Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta 2005 2009 (Holsti 2010). Ammatti- ja kirjanpitokalastustiedot on kerätty vuosilta 2010 2012 (Kivinen 2011 ja 2012, Väisänen 2014). Turun satama Oy:n ruoppaus- ja läjitystoiminnan velvoitetarkkailututkimuksessa noudatettiin ohjelmaa, joka on laadittu vuosille 2011 2018 (Turun satama Oy 2018). Turun ja Naantalin ruoppausmassojen yhteisläjitysalueen löytämiseksi tehtiin vuodesta 2011 lähtien selvityksiä, joiden yhteenveto valmistui vuoden 2015 lopulla. Aineistoa käytetään laadittaessa uudelle läjityspaikalle ympäristölupahakemusta, jonka oli tarkoitus valmistua vuoden 2017 aikana (Turun satama Oy 2017). Harvaluodon eteläpuolella Suninsalmessa seurattiin Kårkullan hoitokodin jätevedenpuhdistamon vesistövaikutuksia (Koivunen 2018a); puhdistamon toiminta päättyi huhtikuussa 2017 (Lehtniemi 2018a). Lisäksi Suninsalmen tutkimuksen yhteydessä Kaarinan kaupunki seurasi Piikkiönlahden tilaa vapaaehtoisella tarkkailulla, jota tehtiin lakkautetun Piikkiön jätevedenpuhdistamon entisessä purkuvesistössä. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen lähimmät alueet sijaitsivat Naantalissa Airistolla Iso- Tervin edustalla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Hessundinsalmessa.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 9 (87)

10 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna 2017. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla tai hakasuluissa muutos 2000-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Tasokoordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta ETRS-TM35FIN N E 135 Vapparin pohj.osa L 37 1970 21 (22) Parainen 6700671-241961 * 136 Loskarnäs pohj. L 42 1975 22 (23) Parainen 6698548-237699 * 137 Lessor L 137 1986 20 (21) Parainen 6698579-240666 * 140 Bläsnäsinlahti L 44 1975 30 Parainen 6696350-240201 * 143 Kruunukari L 143 1985 29 6699789-231364 * 148 (1 Kirkkoselkä 1987 7 Parainen 6692803-240771 * 165 Kirkkoherransaari L 61 1976 33 6702543-241259 * 175 Papinsaari it. L 32 1970 7,5 (8) 6704772-240056 * 179 Katariinanlaakson ed. L 31 1970 3 6706338-239294 * 180 Uittamo L 29 1970 3 6707690-238464 * 190 Linnanaukko L 28 1970 8 6709098-237337 * 200 Pikisaari L 22 1970-1996, 2010-11 6709000-235882 * 201 (1 Haarlan salmi 1991 11 (12) 6703869-235423 * 205 Kalkkiniemi L 23 1970 11 6708129-234425 * 210 Kuuvannokka L 26 1970 22 6706584-231541 * (23, 24) 215 Saaronniemi L 53 1976 53 6708373-229555 * 220 (2 Rajakari T 52 1970 52 6703500-230115 * 225 (2 Airismaa it. X 3 1978 80 Naantali 6696450-226458 * 235 Marjaniemi NW L 19 1976 3 6710621-235738 * 240 Pansion öljysatama L 17 1970 11 (10) 6710180-233860 * 245 Kallanpää L 15 1970 15 [16] 6710018-231785 * 250 Raisionlahden perukka L 12 1970 2 Raisio 6713541-231816 * 260 Hahdenniemi L 13 1970 4 Raisio 6712516-231712 * 265 Kukonpää L 14 1970 12 (8) Raisio 6711330-231273 * 275 Viheriäistenaukko L 8 1970 10 6710424-229984 * 280 Ajonpää L 6 1970 33 Naantali 6711235-229013 * 285 Naantalinsalmi L 3 1970 26 (27) Naantali 6712739-226970 * 290 Kuparivuori L 2 1970 25 Naantali 6713582-225983 * 297 Kotkanaukko L 297 1982 29 Naantali 6710962-222106 * (30, 31) 300 Väskinsaari L 86 1976 19 Naantali 6716241-223705 * 304 Papinluoto L 304 1981-2015 20 Masku 6719497-221721 * 308 Lapila L 308 1985 44 (45) Naantali 6707367-225284 * PARPUR Paraisten jv-purkupaik. 2005 16 Parainen 6697098-240419 * TKUPUR Turun jv-purkupaikka 2005 10 6709931-236954 * KANAV W Kanavaniemi lä 2010 12 6709450-236679 ** LATOK N Latokari po 2010 10 6709217-236984 ** RUISS E n silta et 2010 3 6709820-236348 ** 54 Aurajoen ravinnevirt. 1970 6713453-245153 * 58, 58K Halinen kalaporras tai silta 6712383-241956 * (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y-1272-103). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan * Tiedot poimittu ympäristöhallinnon OIVA- ympäristä- ja paikkatietojärjestelmästä 2.3.2015. ** Tiedot poimittu L-Svyt Oy:n koordinaattitiedoista 2.3.2015.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 11 (87) 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS Talvi 2016/2017 eli joulu-helmikuu oli Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan joulukuusta 2016 lähtien poikkeuksellisen lauha mutta vähäsateinen. Tammikuu 2017 oli poikkeuksellisen lauha (taulukko 3), sillä kuun alkupuolen jälkeen päivän ylin lämpötila pysytteli pääosin nollan yläpuolella. Tammikuu oli kuitenkin hyvin niukkasateinen. Helmikuussa lämpötila vaihteli paljon, ja pakkasjaksojen välissä oli päiviä, jolloin keskilämpötila jäi nollan yläpuolelle. Kuun puoliväliin saakka sadetta tuli niukalti, mutta kuun lopussa lumisateita tuli muutamana päivänä runsaammin. Sekä tammi- että helmikuussa lämpötila oli 2 3 astetta ajankohdan keskiarvoa korkeampi (vertailujakso 1981 2010). Maaliskuussa sää jatkui lauhana: keskilämpötila jäi Turussa nollan yläpuolelle ja oli lähes kolme astetta pitkänajan keskiarvoa korkeampi, mutta sademäärä jäi hieman tavanomaista pienemmäksi. Lumet ja jää sulivat pääosin jo maaliskuussa. Huhtikuussa keskilämpötila oli asteen verran vertailuarvoa alempi, ja sademäärä oli lähellä ajankohdan keskiarvoa. Toukokuussa sademäärä oli vain noin puolet tavanomaisesta ja lämpötila edelleen asteen normaalia kylmempi. Vappuna satoi monin paikoin lunta, ja vielä toukokuun puolivälin tienoilla oli yöpakkasia. Kesäkuun alun sää oli varsin viileä. Vähän ennen kuun puoliväliä ilma lämpeni hieman, mutta juhannukseksi sää viileni uudelleen. Kuun viimeiset päivät olivat lämpimiä, mutta hellelukemiin ei päästy, ja Turussa kuukausikeskiarvo jäi hieman keskimääräistä alemmaksi. Noin puolet kesäkuun sademäärästä tuli muutamana päivänä puolenkuun tienoilla. Sademäärä vaihteli Turun seudulla: Turussa sademäärä oli lähellä keskimääräistä, mutta Kaarinan Yltöisten tietojen mukaan kesäkuu oli tavallista sateisempi. Heinäkuussa sää oli kesäisen lämmin, mutta lämpötila nousi hellerajan yli vain parina päivänä loppukuussa. Turun ja Yltöisten tietojen mukaan heinäkuu olikin keskimääräistä viileämpi, mutta sademäärä jäi alle kolmannekseen pitkänajan keskiarvosta. Elokuun lämpötila oli lähellä vertailujakson keskiarvoa, eikä hellepäiviä ollut lainkaan. Sademäärä oli hieman keskimääräistä suurempi, mikä johtui alkukuun yhden päivän runsaista sateista. Syyskuun keskilämpötila oli lähellä vertailujakson keskiarvoa. Kuun loppupuolella oli lämmin jakso, ja Turussa mitattiin 18 19 ºC lämpötiloja; Yltöisissä korkein lämpötila oli jopa 19,6 ºC. Sademäärä jäi vertailujakson keskiarvoa pienemmäksi. Lokakuu oli lämpötilaltaan lähellä vertailujakson keskiarvoa. Kuun loppupuolella oli Turussa yöpakkasia, mutta päivällä oli yhä lämpöasteita. Maan etelä- ja länsiosassa oli tavanomaista sateisempaa, ja Turun seudulla satoi noin 30 mm tavallista enemmän. Marraskuu oli noin 3 ºC tavanomaista lämpimämpi mutta sademäärä varsin keskimääräinen. Kuun lopulla oli viileämpi jakso, ja Turun seudulla satoi hieman lunta, joka kuitenkin suli pois nopeasti. Joulukuu oli Turun seudulla selvästi tavanomaista lauhempi eikä kokonaisia pakkaspäiviä ollut, ja kuun keskilämpötila jäin nollan yläpuolelle. Joulukuun sademäärä oli noin 60 mm korkeampi kuin vertailujaksolla. Pääosa sateista tuli vetenä, ja muutamaan otteeseen kertynyt lumipeite suli pois nopeasti, ja vuoden päättyessä maaperä oli sula ja lumeton. Vuosi 2017 oli Ilmatieteen laitoksen Turun säätietojen perusteella keskilämpötilaltaan tavallista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Vaikka kesäkuukaudet olivat viileitä, sekä alku- että loppuvuosi olivat leutoja. Sademäärä jäi usean keskimääräistä vähäsateisemman kuukauden johdosta tavallista pienemmäksi, vaikka loka- ja joulukuussa satoi poikkeuksellisen paljon.

12 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2017 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2017-2,1-2,2 1,2 3,0 9,6 13,9 16,5 16,2 11,9 5,5 3,6 1,3 6,5* (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16 10,9 5,9 0,8-2,6 5,5* Sademäärä 2017 19 30 34 32 18 55 24 92 35 105 74 131 649 # (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723 # * lämpötilojen keskiarvo, # sademäärien summa Ilmatieteen laitoksen jääpalvelun mukaan (haku sivustolta 7.12.2017) joulukuu 2016 oli selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja leudompi, ja jään määrä lisääntyi hitaasti Suomen merialueilla. Tammikuun alun lyhyt kylmä jakso kasvatti jään määrää nopeasti, mutta sään lauhtuminen pysäytti jäätymisen. Talven laajin jäätilanne oli 12.2.2017, ja tuolloin myös Turun saaristo oli ohuen tasaisen jään kattama. Talvinäytteenottojen aikaan helmi-maaliskuun vaihteessa jäätilanne vaihteli suuresti alueittain. Pakkasyöt hidastivat jään sulamista, mutta aurinkoiset päivät sulattivat jään päällä olevaa lunta, jonka seurauksena jään päällä oli paljon vettä. Virtapaikoissa jään paksuus oli selvästi suojaisempia alueita heikompi. Maaliskuun alussa Turun merialue oli pääosin vielä jäässä, mutta jään paksuus vaihteli paljon, ja paikoin oli kelirikko. Ilmatieteen laitoksen jäätietojen mukaan talvella 2016 2017 ensijäätyminen oli Turun satamassa 3.1.2017, pysyvä jääpeite muodostui 6.1.2017 ja jää katosi lopullisesti 22.3.2017 (liite 1). Niin sanottuja todellisia jääpäiviä oli 79, mikä oli selvästi pienempi kuin vuosien 1970 2015 keskiarvo (noin 98). Vastaavasti Airistolla Rajakarilla ensijäätyminen oli tammikuun alussa (4.1.2017), mutta pysyvä jääpeite muodostui vasta helmikuussa (10.2.2017) ja jää katosi lopullisesti 23.2.2017. Todellisia jääpäiviä oli 32, mikä oli selvästi pienempi kuin vuosien 1970 2016 keskiarvo (noin 76). Loppuvuosi 2017 oli hyvin lauha, eivätkä vesistöt olleet jäässä vuoden vaihtuessa. Ilmatieteen laitoksen korkeustietojen mukaan Turussa joulukuussa 2016 vedenkorkeus oli nousussa. Vuoden 2017 tammikuun alkupäivinä vedenkorkeuden vaihtelut olivat suuria (liite 2), mutta ennen kuun puoliväliä vesi lähti laskemaan tasosta noin +30 cm (vuorokausikeskiarvo, korkeusjärjestelmä: N60). Tammikuun lopussa vuorokausikeskiarvo oli keskivettä korkeammalle ja helmikuun puolivälissä vuoden alimmassa lukemassa -54 cm. Helmikuun lopulla vedenkorkeus nousi 0-linjan tuntumaan, mutta maaliskuun alussa vesi oli taas alhaalla. Maaliskuun puolivälistä huhtikuun loppupuolelle vedenkorkeus oli pääosin hieman 0- linjan alapuolella ja vaihteli noin välillä -20 +5 cm. Huhtikuun lopussa vedenkorkeus kääntyi jyrkkään laskuun, joka tasaantui toukokuun puolivälissä noin tasolle -40 cm. Toukokuun alkupuolella vedenkorkeus pysytteli matalalla, mutta kuun puolivälin aikaan se kääntyi nousuun, joka päättyi kesäkuun kuluessa tasolle +15 cm. Heinäkuun alkupuolella vedenkorkeus pysytteli 0-linjan tuntumassa. Tämän jälkeen vedenkorkeus lähti jyrkkään laskuun, joka pysähtyi vasta kuun loppupuolella tasolle noin -30 cm. Ennen kuun vaihdetta vedenkorkeus kääntyi nousuun. Elokuussa ja syyskuun loppupuolelle saakka meriveden korkeus vaihteli hieman 0-linjan alapuolella. Syyskuun lopussa vesi laski jyrkästi tasoon -37 cm saakka, mutta nousi taas lokakuun puoliväliin mennessä hieman keskivettä korkeammalle. Marras- ja joulukuussa meriveden korkeus vaihteli selvästi keskivedenkorkeuden yläpuolella, ja joulukuun alkupuolella vuorokausikeskiarvo kävi vuoden korkeimmassa lukemassa +48 cm.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 13 (87) 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut muutoksia. Jäähdytysvesien johtamiseen ei tullut muutoksia, sillä TSE Oy:n uuden monipolttoainevoimalan käyttöönotto siirtyi joulukuussa 2017 viallisen turbiinin vuoksi. 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2017 oli kahdeksas vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessa. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Leino 2018a). Puhdistamolla käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (myös Rymättylä, ei Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon (myös Vahdon alue), Maskun (myös Lemun ja Askaisten alue), Nousiaisten, Mynämäen, Auran, Pöytyän Riihikosken sekä Oripäänkuntien yhdyskuntajätevedet. Lisäksi vuoden 2017 aikana puhdistamon viemäröintalueeseen liitettiin Liedosta Tarvasjoen alue (2.3.2017) ja Marttilan kunnan viemäriverkko (6.10.2017). Puhdistamolle tuleva jätevesimäärä oli vuoden aikana yhteensä 30 702 902 m 3 (Leino 2018a) Puhdistamolle tulevaa jätevettä jouduttiin ohittamaan vuoden aikana yhteensä 19 327 m 3 Hansapuiston ylivuotokaivosta, josta ne kulkeutuvat purkupaikalle mereen. Esiselkeytettyä jätevettä ei ohitettu vuoden aikana. Kakolanmäen puhdistamo täytti voimassa olevan ympäristöluvan (ESAVI nro 167/2014/2) puhdistusvaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla (Leino 2018). Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistettujen jätevesien ja esikäsiteltyjen ohitusvesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 106 tonnia/a ja kokonaisravinnemäärien osalta fosforia 4,7 tonnia/a ja typpeä 318 tonnia/a (Leino 2018a). Myös Hansapuiston ylivuotokaivon kautta puhdistamon ohi johdetut jätevedet kuormittivat purkupaikkaa. Hansapuiston ohitukset huomioon ottaen laskennallisesti purkupaikalle jätevesien tuoma BOD 7(ATU) -kuormitus oli noin 113 tonnia/a ja fosforikuormitus noin 4,9 tonnia/a ja typpikuormitus noin 318 tonnia/a (taulukko 4). Lupaehtojen mukaan lisäksi myös muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan Turun seudun puhdistamo Oy:n vesistökuormitukseen. Toimialueen viemäriverkostoista ohitettiin vuoden 2017 aikana jätevettä yhteensä 91 168 m 3 (Leino 2018a). Ohitukset huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD 7(ATU) :a 117 tonnia/a ja fosforia 5,1 tonnia/a ja typpikuormitus 320 tonnia/a. Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli tutkimusalueen ulkopuolelle (liite 3, esim. Mynämäki ja Paimio, Leino 2018a). Osa ohituksista tuli suoraan tutkimusalueelle ja osa välillisesti esimerkiksi ojien tai jokien kautta:

14 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TSP Oy:n Merimiehenkadun pumppaamolta tuli 19 700 m 3 ohitusvesiä. Ohitusvedet purkautuvat lähelle Aurajoen suuta. - TSP Oy:n Kaarinan pumppaamolta Rauvolassa tuli 500 m 3 ohitusvesiä. Ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon. Ohitusmäärien kasvaessa suureksi vedet voivat lopulta päätyä mereen. TSP Oy:n Raision pumppaamolla oli pumppaamoon liittyviä ohituksia 26 394 m 3. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamonmäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta Raisionlahden pohjukkaan vesijättömaalle. Raision kaupungin verkosto-ohituksia ei tullut Raisionlahteen laskevaan ojaan vuoden 2017 aikana. Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (7 123 m 3 ) osa tuli meren tuntumaan tai Aurajoen alajuoksulle sekä osa mereen laskeviin jokiin ja ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Vuonna 2017 Turun seudun puhdistamo Oy, Turun vesihuolto Oy ja Valonia selvittivät yhteistyönä Turun seudun puhdistamo Oy:n viemäröintialueen ylivuotojen hallintaa. Ylivuotopaikoista tehtiin muun muassa riskikartoitus. Valonia kokoaa raportiksi, ja alkuvuonna 2018 niitä esiteltiin seminaarissa (10.4.2018). Seudulliselta puhdistamolta E-PRTR -asetuksen mukaiset päästöt ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten yhdisteiden vesistöön johdetut kuormitukset raportoidaan erillisessä yhteenvedossa (ks. Leino 2018b). Paraisten jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo on biologis-kemiallinen laitos. Kemiallinen puhdistamo valmistui 1974, ja siihen lisättiin vuonna 1999 kaksivaiheinen biologinen suodatus, joista ensimmäinen (nitrifikaatiovaihe) poistaa happea kuluttavaa ainesta (BOD:na mitattuna) ja ammoniumtyppeä; jälkimmäinen toimii denitrifikaatiovaiheena eli pelkistää nitraattitypen typpikaasuksi. Fosfori saostetaan esisaostuksena polyalumiinikloridilla. Vuonna 2017 puhdistettu vesimäärä oli 1 250 885 m 3 (Lehtniemi ja Leino 2018). Kemiallisesti esikäsitellyn jäteveden ohituksia oli 63 375 m 3 ; ohitukset tehtiin marras joulukuussa, jolloin laitokselle tuli sateista johtuen suuria virtaamia. Verkostossa ohituksia oli 1700 m 3. Ohitukset huomioitiin puhdistustulosta laskettaessa. Puhdistustulos täytti kaikki ympäristöluvan puhdistusvaatimukset molemmilla puolivuosijaksoilla. Kokonaistypen puhdistustehon osalta puhdistamon toimintaa tarkastellaan vuosikeskiarvona laskettuna, ja puhdistamo saavutti kokonaistypen puhdistustehovaatimuksen. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa vuonna 2017 Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus (Lehtniemi ja Leino 2018) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 7,3 tonnia/a sekä fosforia 0,2 tonnia/a ja typpeä 12 tonnia/a (taulukko 4). 4.1.2. Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oyj:n Naantalin jalostamosta, mutta Finnfeeds Finland Oy:stä vuonna 2017 kuormituksena tuli vain hulevesiä. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee piha-alueelta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen (Ilmanen 2018). Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (taulukko 4)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 15 (87) TSE Oy:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä; uusi monipolttoainevoimala vihittiin joulukuussa 2017, mutta käyttöönotto siirtyi viallisen turbiinin vuoksi. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oyj:stä ja Finnfeeds Finland Oy:stä. 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvien kuormittajien vuonna 2017 merialueelle johtamien puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 140 tonnia, fosforikuorma 5,4 tonnia ja typpikuorma 334 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 144 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut suurta vaikutusta (fosfori 5,6 t/a, typpi 336 t/a); osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. Vuonna 2017 jätevesien merialueelle aiheuttama BOD 7ATU - ja ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen (taulukko 5). Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli hieman yli 1 000 kg/a kun yleensä 2000-luvulla se on ollut pienempi. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970-luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää, mutta vuodesta 2009 lähtien Turun seudun puhdistamo Oy:n myötä fosforikuormitus on pienentynyt. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vuoden 2017 vesistökuormituksesta pääosa tuli Turun seudun puhdistamo Oy:stä (taulukko 5, kuva 3a ja 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Yhdyskuntajätevesien käsittelyn keskittämisen myötä kuormitus oli pienempi kuin aiemmilla laitoksilla yhteensä. Turun seudun puhdistamo Oy:n typpikuormitus oli vuosina 2012 2014 suurempi kuin ensimmäisinä toimintavuosina 2009 2011 johtuen poikkeuksellisista päästöistä sekä verkoston samanaikaisesta laajenemisesta. Paraisten puhdistamon kuormitus on ollut pieni verrattuna aiempien puhdistamoiden ja puhdistamoyhtiön kuormitukseen, ja myös Paraisten jätevedenpuhdistamon kuormitus on pienentynyt. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b). Neste Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD- ja kuormitus on vaihdellut jonkin verran. Finnfeeds Finland Oy:n jätevedet alettiin johtaa yleiseen viemäriverkkoon syksyllä 2016, ja vuonna 2017 vain hulevesissä tullut BOD-kuormitus oli poikkeuksellisen suuri. ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä.

16 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna 2017. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) 30722 117 4,9 318 Paraisten kaupunki, Parainen 2) 1251 7,3 0,2 12 TSE Oy, Naantali 3) 3592 Neste Oyj, Naantali 3) 1091 5,0 0,24 1,4 0,95 Finnfeeds Finland Oy 3) 221 14,6 0,04 2,9 ExxonMobil Finland Oy Ab, hulevesi 4) arvio <100 0,13 0,001 0,03 0,14 Laitokset purkupaikoille yhteensä 36 877 144 5,4 334 1,1 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2018a). Kuormitus sis. purkupaikalle johdetut jätevedet: käsitelty vesi sekä tulevan veden ohitus Hansapuiston ylivuotokaivosta (v. 2017 vain esiselkeytettyä vettä ei ollut). Verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: kuormitus BOD 7(ATU) 110 t/a, P 4,4 t/a, N 310 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiraportti (Lehtniemi ja Leino 2018). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta. 4) Vuosiraportti (ilmanen 2018). TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina 1999 2017. Suluissa vuosina 1999 2008 Turun jätevesien osuus (%), joka v. 2008 sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. *Vuonna 2009 toimi vielä Raision jätevedenpuhdistamo syksyyn saakka. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a 1999 512 (73) 21 (70) 835 (64) 1,91 2000 476 (75) 18 (72) 816 (63) 0,91 2001 341 (75) 15 (69) 832 (66) 2,8 2002 330 (75) 14 (67) 700 (68) 0,03 2003 302 (46) 13 (61) 646 (62) 0,4 2004 326 (43) 16 (47) 681 (59) 0,7 2005 348 (42) 15 (45) 525 (53) 0,3 2006 468 (50) 20 (51) 598 (53) 0,7 2007 346 (51) 18 (41) 542 (55) 0,4 2008 358 (46) 18 (44) 540 (56) 0,5 2009 * 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0,2 2010 156 (80) 6 (79) 360 (91) 0,3 2011 194 (79) 6 (67) 341 (91) 0,3 2012 151 (79) 6 (82) 514 (93) 0,6 2013 166 (85) 5 (87) 420 (95) 0,6 2014 138 (78) 6 (87) 422 (95) 0,5 2015 129 (80) 6 (88) 399 (93) 0,7 2016 125 (82) 5 (82) 342 (91) 0,5 2017 144 (81) 5 (91) 334 (95) 1,1

. TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 17 (87) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk 10000 BHK7 FOSFORI kg/vrk 600 9000 8000 BOD7ATU TYPPI 500 7000 FOSFORI 400 6000 5000 300 4000 3000 200 2000 100 1000 0 0 1970 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v. 1970 2017.

18 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017), v. 2009 Tsp Oy Raisio Kaarina Parainen 400 350 300 BOD7ATU t/a 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 14 12 10 Fosfori t/a 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 600 500 400 Typpi t/a 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2017. Vuodesta 2009 alkaen tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Parainen keskustan puhdistamoa.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 19 (87) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab 30 25 BOD7ATU t/a 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 0,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0,1 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Typpi t/a 2014 2015 2016 2017 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2017. Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.

20 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 4.2.1. Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Yläjuoksua on tutkittu Oripään, Pöytyän (Riihikoski) ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen velvoitetarkkailua että Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Aurajoen vesien mukana ei tullut yhdyskuntajätevesien kuormitusta Oripään, Pöytyän Riihikosken ja Auran jätevedenpuhdistamoilta. Siirtoviemärin valmistuttua vuonna 2015 näiden puhdistamojen jätevedet on käsitelty Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen puhdistamolla. Aurajoen virtaama oli Halisissa vuoden 2017 tammi helmikuussa pieni (<5 m 3 /s, kuva 4a). Lumen sulaminen nosti virtaamia jo maaliskuussa, ja huhtikuussa tyypilliseen kevättulvaaikaan virtaama jäi pieneksi. Kesäkuussa virtaama nousi hetkeksi, mutta muutoin touko syyskuussa virtaama oli pieni. Syksyllä taas virtaama kohosi moneen otteeseen, ja joulukuussa oli vuoden korkein virtaama (11.12.2017 noin 75 m 3 /s). Vuoden 2017 keskivirtaama oli vuosien 1961 1990 ja vuosien 2007 2016 (6,9 m 3 /s) keskivirtaaman välissä (taulukko 6). Suurin virtaama oli samaa luokkaa kuin vuosina 2009 ja 2010, jolloin vuoden keskivirtaama oli pienempi kuin vuonna 2017. Vuonna 2017 Aurajoen koko valuma-alueelta typpivirtaama oli yhteensä noin 679 t/a ja fosforivirtaama 63 t/a (Koivunen 2018). Loka joulukuun virtaamissa tuli typpivirtaamasta 65 % ja fosforivirtaamasta jopa 77 %. Tammi maaliskuun osuus oli typestä 13 % ja fosforista 16 %, kun huhtikuussa osuudet olivat vain 8 ja 3 %. Vuosina 1980 2016 Aurajoen fosforivirtaama on vaihdellut välillä 15 126 t/a ja typpivirtaama 239 1 073 t/a (kuva 4b ja c). Keskimäärin typpivirtaama on ollut 683 t/a ja fosforivirtaama 57 t/a, joten vuonna 2017 ravinnevirtaama oli keskimääräinen. Hajakuormitusta on pitkään pidetty Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesi- ja ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista noin 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina 2000 2005 Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19 %. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus oli pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) oli peräisin jätevedenpuhdistamoilta; vuoden 2015 aikana puhdistamot lakkautettiin. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 7).

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 21 (87) Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta. Vuonna 2017 Aurajoen sekä fosfori- että typpivirtaamat olivat lähellä laskennallista arvoa (molemmat noin 94 %). 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina 2000 2005 fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on Turun merialueen tarkkailun yhteydessä pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 7) vuosittain Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella saatuun kuormitukseen. Mikäli vuonna 2017 Hirvi- ja Ruskonjoen ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, merialueelle Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 tonnia fosforia ja 360 tonnia typpeä (taulukko 8).

22 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 6. Aurajoen virtaamat (m 3 /s) Halistenkoskessa Suomen ympäristökeskuksen virtaamatietojen mukaan vuosina 2006 2017 sekä pitkäaikaiskeskiarvo 1961 1990. 1961 1990* 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Keskivirtaama (MQ) 7,2 8,5 6,4 10,9 3,1 4,4 8,1 7,5 7,3 6,0 8,4 4,9 6,4 Suurin virtaama (HQ) 286 68 80 80 79 78 111 114 135 103 91 114 75 Pienin virtaama (NQ) 0,0 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,1 0,00 0,00 Keskialivirtaama (MNQ) 0,10 * Lähde: Leppäjärvi (1995). TAULUKKO 7. Laskennallinen arvio Turun merialueen valuma-alueen jokiin pelto- ja metsämailta ja jätevesistä tulleesta kuormituksesta sekä hajakuormituksesta (t/a). Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valumaalue Yhteensä Halisten Halisten yläpuoli alapuoli Valuma-alue km 2 1) 727 158 283 130 382 1680 Järviala % yht. 0,1 0 0 Peltoala % yht. 40 33 33 30 Rav.valuma kg/km 2 a pelto%:n mukaan 2) fosfori(p):66 typpi(n):696 P:56 N:616 P:60 N:650 P:52 N:582 Kuormitus t/a P N P N P N P N P N P % N % Metsien ja peltojen 7 182 2 40 3 71 1 33 4 96 17 12 422 26 luonnonhuuhtouma 2) Peltoalueet 48 506 10 110 16 174 8 85 20 222 102 69 1097 67 Muu hajakuormitus 3) 12 34 3 7 5 13 2 6 6 18 28 19 78 5 Jätevedet 4) Yhteensä 67 722 15 157 24 258 11 124 30 336 147 100 1597 100 1) Valuma-alueen tiedot: Aurajoki ja Ruskonjoki (Tuvy 1990), Hirvijoki (Vesihallitus 1980) 2) Rekolainen (1989) 3) Arviossa käytetty Halisten yläpuolisen valuma-alueen tietoja. Muiden valuma-alueiden hajakuormituksen on oletettu olevan pinta-alaa kohden yhtä suuri. 4) Jätevedenpuhdistamot lakkautettu v. 2015. TAULUKKO 8. Arvio ravinnekuormituksen jakautumisesta Turun merialueella vuonna 2017. Jokien tuoman ravinnekuormituksen oletetaan poikenneen taulukon 7 laskennallisesta kuormituksesta kuten Aurajoessa Halisten yläpuolella (fosfori ja typpi 94 % laskennallisesta). 2017 P, t/a % N, t/a % Aurajoki 63 49 827 45 Hirvijoki 23 18 243 13 Ruskonjoki 10 8 117 6 Muu valuma-alue 28 22 316 17 Mereen johdetut jätevedet 5 4 334 18 Yhteensä 129 100 1837 100

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 23 (87) VIRTAAMA m 3 /s 80 70 60 50 40 30 20 10 0 AURAJOKI I III V VIII X XII 2017 KUVA 4a. Aurajoen virtaama Halisissa vuonna 2017. Turun merialueen laajojen tarkkailukertojen näytepäivät on merkitty kuvaan valkoisilla neliöillä. Fosfori keskivirtaama 140 16,0 120 14,0 Fosforvirtaama (t/v) 100 80 60 40 20 0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Keskivirtaama (m 3 /s) 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 KUVA 4b. Aurajoen fosforivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2017. Typpi keskivirtaama 1200 16,0 Typpivirtaama (t/v) 1000 800 600 400 200 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0 0,0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 Keskivirtaama (m 3 /s) KUVA 4c. Aurajoen typpivirtaamat Halisissa vuosina 1980 2017.

24 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueella saariston rakentamattomilta, kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa haja- ja luonnonkuormituksesta. Taajamien hulevesissä kulkeutuu mereen kiintoaineen ja ravinteiden lisäksi esimerkiksi metalleja sekä öljyjä ja muita orgaanisia haitta-aineita (esim. PAH-yhdisteet) ja myös suolistoperäisiä bakteereja (Kuntaliitto 2012). Kuormitus voi vaihdella paljon erilaisten taajamatyyppien kesken (esim. teollisuusja asuinalueet), ja kerrostaloalueella typpikuormitus voi sateisina vuosina ylittää 1 500 kg/km 2 /a (Sillanpää 2007). Vuonna 2017 jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi ollut karkeasti arvioituna noin 28 tonnia fosforia ja 316 tonnia typpeä. Loppuvuonna 2017 Turussa Pitkäsalmen talviuintipaikalla havaittiin pitkäkestoinen hygieeninen haitta, jonka syytä kartoitettiin vuodenvaihteessa 2017 2018 (Räisänen 2018). Jatkoselvityksissä todettiin, että kerrostaloyhtiön jätevesiä pääsi kiinteistön hulevesikaivon kautta hulevesiviemäriin ja sieltä ojaan. Kuormituksen suuruutta ei ilmeisesti ole arvioitu. 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2017 merialueelle tuli arviolta 129 tonnia fosforia ja 1 837 tonnia typpeä (taulukko 8). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 45 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 18 %. Vuonna 2017 merialueelle joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli selvästi suurempi kuin vuonna 2016 (kuva 5), jolloin kuormitus oli tavallista pienempi. Yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien osuus fosforikuormituksesta oli vuonna 2017 edelleen pieni verrattuna valumavesien osuuteen. Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli samaa luokkaa kuin vuosina 2012 2015. Kuivina vuosina 2009, 2010 ja 2016 typpikuormituksesta tuli jätevesissä 33 48 %, kun satei-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 25 (87) sena vuotena 2011 osuus oli vain 15 %. Turun seudun puhdistamo Oy:n toimintavuosina eli vuosina 2009 2017 merialueelle jätevesissä johdettu ravinnekuormitus oli pienempi kuin aiemmilla puhdistamoilla yhteensä. 250 Fosforikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 200 150 t/a 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 Typpikuormituksen jakautuminen Aurajoki Hirvijoki Ruskonjoki Muu valuma-alue Mereen johdetut jätevedet 3000 2500 2000 t/a 1500 1000 500 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 KUVA 5. Arvio Turun merialueelle valuma-alueelta ja jätevesissä tulleen fosfori- ja typpikuormituksen jakautumisesta vuosina 2000 2017. Valuma-alueelta tullut laskennallinen kuormitus on suhteutettu Aurajoen tutkimusten perusteella laskettuun vuosikuormitukseen. Huom! Aurajoen ravinnevirtaaman laskentatapa muuttui vuonna 2008 ja kuvan tiedot vuosilta 2000 2007 on päivitetty uuden laskentatavan mukaisiksi. 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satama ei tehnyt vuonna 2017 kunnossapitoruoppauksia, eikä Rajakarin läjitysalueelle viety massoja (Turun satama Oy 2018). Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti. Vuosina 2009, 2010, 2015, 2016 ja 2017 Turun sataman massoja ei läjitetty mereen. Vuoteen 2017 mennessä Rajakarin läjitys-

26 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) alueelle oli läjitetty pääosin Turun sataman ruoppausten massoja yhteensä noin 1 698 500 irto-m 3. Vuonna 2009 alueelle läjitettiin Merenkulkulaitoksen laivaväylän Utö Naantali syventämistöissä ruopattuja massoja, mutta niiden määrä ei ole tiedossa. Airistolla lähellä Kuuvannokkaa sijaitsevan Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999 (Turun Satama 2010). Vuosina 1989 1999 sinne läjitettiin yhteensä 2 361 676 irto-m 3. 4.4. Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 18.4.2018). Airistolla Iso-Tervin eteläpuolella olevan laitoksen aiheuttama kuormitus oli vuonna 2017 noin 101 kg fosforia ja 1 014 kg typpeä. Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli vuonna 2017 noin 27 kg fosforia ja 246 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 18.4.2018). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni. Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla. 4.5. Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina 2000 2005 Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valuma-alueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien 1994 1996 laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2.a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2.a. 1980-luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2. a.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 27 (87) 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 5.1. Yleistä Merialueen seurattiin vuonna 2017 veden fysikaalis-kemiallista ja hygieenistä laatua laajoissa ja suppeissa tutkimuksissa merialueella yhteensä 37 havaintopaikalla (kuva 1, taulukko 2). Tutkimuskertoja oli 11 (liite 4 ja 5). Aurajoesta mereen virtaavan veden laatua selvitettiin laajojen tarkkailujen yhteydessä eli 5 kertaa ottamalla näytteet Halistenkoskesta kalaportailta tai padon alapuolelta. Lisäksi Aurajoen ravinnevirtaaman laskentaan varten otettiin Halisten yläpuolelta näytteitä vuonna 2017 yhteensä 8 kertaa. Kasviplanktonnäytteet otettiin merestä intensiiviasemilta (12 kpl) kahdesti heinä-elokuun aikana. Lisäksi vuoden 2017 tutkimukseen kuului laaja pohjaeläintutkimus, joka on raportoitu erikseen (Räisänen 2018). Näytteenotosta vastasivat sertifioidut näytteenottajat. Näytteenottomenetelmät perustuivat ympäristöhallinnon esittämiin menetelmiin (Suomen ympäristökeskus 2008). Havaintopaikkojen sijainnin määrittämisessä käytettiin apuna GPS-paikantimelle tallennettuja koordinaatteja ja digitaalista karttaa sekä merialueella kokonaissyvyyttä, joka mitattiin kaikuluotaimella. 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset 5.2.1. Menetelmät Vesinäytteenoton yhteydessä kirjattiin kullakin havaintopaikalla säätiedot, paikan kokonaissyvyys, veden näkösyvyys ja lämpötila sekä lopputalvella myös lumi- ja jäätilanne. Näkösyvyys mitattiin Limnos-vesinoutimen valkoisen kannen avulla ilman vesikiikaria. Veden lämpötila mitattiin noutimessa kiinteästi olevalla lämpömittarilla. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyys määrättiin näkösyvyyden perusteella Suomen ympäristökeskuksen (2012a) ohjeiden mukaan (taulukko 9), ja kokoomanäyte kerättiin putkinoutimella saaviin siten, että osanäytteitä otettiin tuotantokerroksen kaikista osista yhtä monta noutimellista (vähintään kaksi). Muut vesinäytteet otettiin Limnosvesinoutimella. Pinnasta näyte otettiin yhden metrin syvyydestä ja pohjanläheinen näyte yksi metri pohjan yläpuolelta. Kasviplanktonnäytteet säilöttiin happamalla Lugolin liuoksella näytteenoton yhteydessä. Vesinäytteet analysoitiin :n laboratoriossa standardeihin perustuvilla menetelmillä, joista pääosa oli FINAS-akkreditoituja. Veden suolaisuus laskettiin sähkönjohtavuudesta. Vertailuaineistona käytettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen havaintopaikkojen tuloksia (liite 6). Veden laatua luokiteltiin rehevyystasoluokituksen sekä Suomen ympäristökeskuksen vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) ja pintavesien ekologisen luokituksen (2012b) raja-arvojen perusteella (liite 7). Vesituloksia on koottu karttapohjille tehtyihin kuviin. Ne on laadittu siten, että pinnan (1 m) tai kokoomanäytteen osalta kunkin havaintopaikan tulosten on ajateltu kuvaavan laajempaa

28 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) aluetta, mutta alueiden rajaus on varsin karkea. Pohjan lähellä (1 metri pohjan yläpuolella) happitilanne edustaa vain kyseistä paikkaa, sillä syvänteiden lähialueilla happitilanne voi olla olennaisesti erilainen kuin syvänteen pohjalla. Kokonaisfosforia, klorofylliä ja hygieenistä tilaa käsittelevissä kuvissa luokkarajat ja -värit perustuvat Suomen ympäristökeskuksen (2015) vesien yleiseen käyttökelpoisuusluokitukseen. Muut kuvat on tehty vesitulosten havainnollistamista mutta ei varsinaisesti luokittamista ajatellen, ja raja-arvot on laadittu Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ssä. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvokuvien laatimistapa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 6.6. TAULUKKO 9. Kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen syvyyden määrittäminen näkösyvyyden perusteella. Näkösyvyys (m) Kokoomanäytteen syvyys (m) 0 1,0 0 2 1,1 2,0 0 4 2,1 3,0 0 6 3,1 4,0 0 8 4,1 0 10 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat Laajassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin viidesti eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. Havaintopaikkoja oli yhteensä 37, joista 4 oli Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueelle vuonna 2010 lisättyjä paikkoja. Talven laajaan tutkimuskertaan ei kuulunut näytteenotto Rajakarilla (220) ja Airismaalla (225), sillä ne kuuluvat Varsinais-Suomen ELY-keskuksen seurantaan. Syksyn laajaan tutkimukseen eivät kuuluneet Haarlansalmi (201) ja Paraisten Kirkkoselkä (148). Vesinäytteet otettiin vertikaalisarjoina ja kesällä lisäksi kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä. Vertikaalinäytteistä mitattiin lämpötila näytteenoton yhteydessä. Laboratoriossa määritettiin happipitoisuus ja siitä happikyllästys, sameus, sähkönjohtavuus ja siitä laskennallinen suolaisuus sekä kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuuksia. Lisäksi lopputalvella määritettiin kiintoainepitoisuuksia. Tuotantokerroksesta kokoomanäytteistä määritettiin kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a- klorofylli. Näytesyvyydet ja määritykset vaihtelivat sekä asemittain että vuodenajoittain (liite 4). Pääpiirteissään vertikaalisarjan näytteet otettiin pinnasta (1 m), 5 metrin syvyydestä ja pohjan läheisestä kerroksesta (1 m pohjan yläpuolelta) sekä syvillä asemilla 10, 20, 40 ja 60 metrin syvyydestä. Asemilla, joissa on esiintynyt alusvedessä happiongelmia, otettiin näytteitä useammasta syvyydestä harppauskerroksen alapuolelta. Talvella vertikaalisarjaa oli täydennetty pinnassa 0,5 ja 2 metrin näytteillä, mutta veneellä liikuttaessa jätettiin pois 0,5 m:n näytteet. Kesällä ylimpiä vesikerroksia tutkittiin pintanäytteen lisäksi etupäässä kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat Suppeassa tutkimuksessa veden fysikaalis-kemiallista laatua seurattiin 14 paikassa laajan tutkimuksen lisäksi tiheämmin. Näytteet otettiin touko-elokuussa kuun puolivälin tietämissä ja kahdesti syyskuussa. Näillä paikoilla näytteenottokertoja oli yhteensä 11. Paikoista 12 oli ns. intensiiviasemia ja 2 yhdyskuntajätevesien purkupaikkoja.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 29 (87) Suppeassa tutkimuksessa näytteet otettiin kasviplanktonin tuotantokerroksesta kokoomanäytteinä, joista määritettiin kuten laajoilla tutkimuskerroilla kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja mineraaliravinnepitoisuudet sekä a-klorofylli. Lisäksi pinnasta (1 m) mitattiin veden lämpötila sekä sähkönjohtavuus ja siitä laskennallisesti suolaisuus. 5.3. Veden hygieeninen tila Jätevesien vaikutusta merialueen hygieeniseen tilaan kartoitettiin kaikilla havaintopaikoilla veden pinnassa (1 m) ulosteperäistä saastumista osoittavien lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkelukujen perusteella. Näytteet otettiin laajoilla tarkkailukerroilla eli maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa. 5.4. Kasviplanktonnäytteet Kasviplanktonin laji- ja biomassamäärityksiä varten otettiin intensiiviasemilta näytteitä heinäja elokuun suppeilla näytteenottokerroilla (19.7.2017 ja 16.8.2017). Kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä osa säilöttiin näytteenoton yhteydessä happamalla Lugolin liuoksella lasipulloihin. Koontanäytteen ottotapa on kuvattu kappaleessa 5.2.1. Laboratoriossa kasviplanktonnäytteet säilytettiin ennen määritystä kylmiössä. Vuoden 2017 näytteet määritti alihankintana T:mi Sanna Kankainen (biologi Sanna Kankainen) ns. laajalla kvantitatiivisella menetelmällä (Järvinen et al 2011), ja tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon ylläpitämään kasviplanktonrekisteriin. Leväesiintymiin liittyviä ns. kukintanäytteitä ei näytteenottojen yhteydessä kerätty mikroskopoitavaksi. 6. VEDEN LAATU 6.1. Lopputalvi (8. ja 13. 14.3.2017) 6.1.1. Jääolosuhteet ja Aurajoen virtaama Talvitutkimuksen näytteet haettiin 8. ja 13. 14.3.2017. Aurajoella Halisissa näytteet otettiin kalaportaasta. Merialueen näytteet haettiin laivalla, jäitse jalan tai moottorikelkalla. Kelirikon vuoksi näytteet jäi ottamatta vain Kruunukarilta (asema 143), mutta paikoin näyte jouduttiin ottamaan hieman varsinaisen paikan vierestä (taulukko 10). Merialue oli pääosin vielä jäässä, mutta jään paksuus vaihteli paljon. Ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun (haku 20.12.2017) mukaan Aurajoen virtaama oli noin 1 6 m 3 /s, mutta maaliskuun alussa oli virtaamahuippu (35 m 3 /s). TAULUKKO 10. Turun merialueen maaliskuun 2017 näytteenottoon jääolojen aiheuttamat muutokset ja muut poikkeamat. Havaintopaikka Huomautus 135 Vapparin pohjoisosa Jäätä; näyte noin 217 m pisteeltä luoteeseen. Kok. syv. 15 m, tav. 21 m. 143 Kruunukari Ei näytteitä: heikko jäätilanne. 148 Kirkkoselkä Väylä; näyte otettu 80 m pisteeltä länteen. Kok. syv. 5 m, tav. 6 m. PARPUR Paraisten jv-purkupaikka Jäätä; näyte otettu 150 m pisteeltä etetään.

30 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 6.1.2. Meriveden lämpötila Meriveden lämpötila oli 0,0 1,9 ºC (liite 5). Lähes kaikilla paikoilla veden lämpötila oli alle 1 ºC ja lämpötilaerot syvyyssuunnassa olivat erittäin pieniä. Väskinsaaren syvänteessä lämpötilan vaihtelu oli suurinta, ja vesi oli selvästi kylmintä vesipatsaan keskiosassa 5 10 metrin syvyydessä. Ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun kautta (haku 19.12.2017) ei löytynyt viranomaisseurannan talven tuloksia Rajakarilta tai Airismaalta. Nauvossa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 veden lämpötila oli pinnassa ja pohjan lähellä 0,9 1 ºC (liite 6). 6.1.3. Suolaisuus ja sameus Sähkönjohtavuuden perusteella laskettu meriveden suolaisuus oli <1 6,4. Vähäsuolaisinta (<2 ) vesi oli jääpeitteen alta (0,5 metriä) otetuissa näytteissä Pitkäsalmessa sekä Raisionlahden pohjukassa ja Marjaniemen edustalla. Pinnassa (1 metri) suolaisuus oli 3,1 6,1 (kuva 6). Pinnassa suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Marjaniemen edustalla, Linnanaukolla sekä Pitkäsalmen pohjoisosassa. Suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) Rauvolanlahdessa ja Kirkkoherran saaren luona sekä Raisionlahden keskiosassa, Pohjoissalmessa sekä Pikisaaren edustalla. Ympäristöhallinnon tuloksissa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 saliniteetti oli pinnassa 6,0 ja pohjan lähellä 6,2. Tulokset olivat samankaltaisia kuin Turun merialueen tarkkailussa Kuuvannokan ja Saaronniemen edustalla. Sameus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 140 FNU. Sameusarvo oli Aurajoen Halisten havaintopaikalta merialueen tarkkailun yhteydessä vuosina 2010 2016 otettujen näytteiden sameustulosten keskiarvoa selvästi suurempi. Merialueella sameusarvoja mitattiin pinnasta noin 10 m syvyyteen saakka, ja tulokset olivat 1,3 80 FNU. Sameinta vesi oli jääpeitteen alta otetuissa näytteissä Raisionlahden pohjukassa ja Marjaniemen edustalla. Pinnassa sameus oli 1,6 46 FNU, ja pintavesi oli erittäin sameaa (>20 FNU) Marjaniemessä, Pikisaaren edustalla ja Pitkäsalmen pohjoisosassa (kuva 6). Pinnassa sameusarvot olivat voimakkaasti kohonneita (10 20 FNU) Pohjoissalmessa, Pitkäsalmessa ja Linnanaukolla sekä Kirkkoherran saaren luona. Pinnassa sameusarvot eivät olleet Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (2015) mukaan missään erinomaisia (<1,5 FNU) vaan raja-arvo alittui vain paikoin noin 10 metrin syvyydessä. Intensiivipaikkojen (135, 180, 210, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300; talvella ei asemat 220 sekä 225) perusteella sähkönjohtavuudesta laskettu pinnan suolaisuus oli lähellä vuosien 2007 2016 saman ajankohdan keskiarvoa. Pinnan sameusarvo oli vuosien 2007 2016 saman ajankohdan keskiarvoa selvästi suurempi Pansion öljysatamassa. Sen sijaan vesi oli keskimääräistä kirkkaampaa Kuuvannokalla sekä Naantalinsalmessa. Tulosten perusteella sulamis- ja valumavesien vaikutukset tuntuivat veden suolaisuudessa ja sameudessa pintakerroksessa pääosin lievästi, mutta paikoittain hyvin voimakkaina. Ympäristöhallinnon tuloksissa Nauvossa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 sameus oli pinnassa 2,3 FNU, joten sameus oli samankaltainen kuin Turun merialueen tutkimuksessa.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 31 (87) 6.1.4. Happiolosuhteet Pinnassa happitilanne oli erittäin hyvä (kuva 7). Paikoin esiintyi hapen ylikyllästyneisyyttä, mikä ilmeisesti aiheutui varhaisista leväkukinnoista kohonneiden ph-arvojen perusteella. Turussa jäteveden purkupaikalla pinnan happikyllästys oli hieman alentunut, mutta happea oli yli 11 mg/l. Pohjan tuntumassa happitilanne oli heikoin Väskinsaaren luona, jossa happivaje oli voimakasta (happikyllästys<40 %), ja happipitoisuus oli 4,4 mg/l. Muualla alusveden happitilanne oli hyvä tai erinomainen. Ympäristöhallinnon tuloksissa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 happea oli noin 14 mg/l, joten happitilanne oli erinomainen myös pohjan lähellä. 6.1.5. Ravinnepitoisuudet Kokonaistyppipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 1 700 µg/l. Pitoisuus oli hieman vuosien 2010 2016 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa pienempi. Merialueella kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa 370 6 500 µg/l (kuva 8). Pinnassa pitoisuudet olivat suurimmat (>1 000 µg/l) Turussa jäteveden purkupaikalla, Linnanaukolla sekä Marjaniemen edustalla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pienimmät (<400 µg/l) Naantalinaukolla, Vapparin itäpäässä ja Paraisten Kirkkoselällä. Pääosin pinnan kokonaistyppipitoisuus vaihteli alueella välillä 400 700 µg/l, mutta salmien sisäosissa pitoisuudet olivat tätä suuremmat. Jääpeitteen alta otetuissa näytteissä pitoisuus oli monin paikoin korkeampi kuin 1 metrin syvyydessä, mutta vaihtelu oli suurta. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin 300 500 µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa. Ammoniumtyppeä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 150 µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 9 %. Pitoisuus oli hieman suurempi kuin Halisten havaintopaikan vuosien 2010 2016 talvinäytteenoton tulosten keskiarvo. Pinnan ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat merialueella enimmäkseen välillä 96 µg/l (kuva 8). Pintaveden ammoniumtyppipitoisuus oli erittäin korkea (>1 000 µg/l) vain Turussa jäteveden purkupaikalla ja korkea (>100 µg/l) vain Marjaniemen edustalla. Pitkänsalmen pohjoispäässä pitoisuus oli noin 100 µg/l. Jääpeitteen alta otetuista näytteistä ei määritetty ammoniumtyppeä. Alempana vesipatsaassa syvillä paikoilla pitoisuudet olivat pääosin pienempiä kuin pinnassa, ja monin paikoin tulos oli pieni tai alle määritysrajan ( µg/l). Väskinsaaren luona alusveden ammoniumtyppipitoisuus oli kuitenkin selvästi koholla johtuen pohjan huonosta happitilanteesta. Kuparivuoren syvänteessä pitoisuus oli lievästi koholla. Nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 890 µg/l, ja sen osuus kokonaistypestä oli noin 52 %. Merialueella nitraatti- ja nitriittitypen yhteispitoisuutta ei tutkittu kaikilla paikoilla, mutta saatujen tulosten perusteella pitoisuus vaihteli pinnassa välillä <5 810 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla, jossa pitoisuus oli 4 400 µg/l. Pitkäsalmessa pitoisuus oli 330 560 µg/l ja Marjaniemen edustalla 810 µg/l. Pienimmät pinnan pitoisuudet havaittiin Väskinsaaren edustalla (<5 µg/l) sekä Paraisten Kirkkoselällä (18 µg/l), mutta näillä asemilla pitoisuudet olivat suuremmat alempana vesipatsaassa. Muilla asemilla pitoisuudet laskivat pohjaa kohden. Jääpeitteen alta otetuista näytteistä ei tehty määritystä. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnan kokonaistypen, nitraatti-nitriittitypen sekä ammoniumtypen pitoisuudet olivat vuosien 2007 2016 saman ajankohdan keskiarvoa pienempiä kaikilla

32 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) asemilla. Monin paikoin pitoisuudet olivat huomattavasti keskiarvoa alhaisempia, mutta Pansion öljysatamassa, Viheriäistenaukolla sekä Kotkanaukolla erot tavanomaiseen jäivät pienemmiksi. Ympäristöhallinnon tuloksissa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 pinnassa kokonaistyppipitoisuus oli 270 µg/l, nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä 140 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuus 11 µg/l. Kokonaistypen pitoisuus ja nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli huomattavasti pienempi kuin Turun merialueen talvitutkimuksessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 260 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuus oli 160 µg/l, ja sen osuus kokonaisfosforista oli noin 62 %. Sekä kokonaisettä fosfaattifosforin pitoisuudet olivat noin kaksinkertaiset vuosien 2010 2016 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoon verrattuna. Merialueella pinnassa kokonaisfosforimäärä oli 14 110 µg/l (kuva 9). Korkein pitoisuus oli Aurajokisuulla, mutta myös Marjaniemen edustalla veden yleinen käyttökelpoisuus oli kokonaisfosforipitoisuuden perusteella huono. Salmien sisäosissa yleinen käyttökelpoisuus oli välttävä ja ulompana tyydyttävä. Ainoastaan Naantalin aukolla ja Vapparin itäosassa yleinen käyttökelpoisuus oli kokonaisfosforipitoisuuden perusteella hyvä. Syvyyssuunnassa pitoisuudet laskivat pohjaa kohden, eikä alusvedessä tavattu hapenpuutteesta johtuvia korkeita pitoisuuksia millään asemalla. Jääpeitteen alta otetuissa näytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli monin paikoin huomattavasti korkeampi kuin alempana vesipatsaassa. Merialueella fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pinnassa 52 µg/l. Myös fosfaattifosforipitoisuus oli korkein Aurajokisuulla. Syvyyssuunnassa erot olivat pieniä. Tutkituilla intensiivipaikoilla pinnan kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat typen pitoisuuksien lailla vuosien 2007 2016 saman ajankohdan keskiarvoa pienempiä kaikilla asemilla. Ympäristöhallinnon tuloksissa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 pinnassa kokonaisfosforipitoisuus oli 31 µg/l, ja fosfaattifosforia oli 5,5 µg/l (18 %). Kokonaisfosforipitoisuus oli samaa suuruusluokkaa, mutta fosfaattifosforin osuus oli pienempi kuin Turun merialueen tutkimuksessa. 6.1.6. Hygieeninen tila Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkkeitä oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 140 kpl/100 ml. Pesäkemäärä oli hieman vuosien 2010 2016 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa pienempi, mutta keskiarvoa nosti yksi poikkeuksellisen korkea tulos. Merialueella lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkkeitä oli pinnassa 0 460 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla, jossa pesäkemäärä oli 5 200 kpl/100 ml (kuva 10). Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen (2015) vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa, Pohjoissalmessa, Katariinanlaakson edustalla sekä Paraisten Kirkkoselällä. Tyydyttävään luokkaan kuuluivat Aurajokisuu ja Pitkänsalmen pohjoisosa sekä Lemunaukko. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Tutkituilla intensiivipaikoilla lämpökestoisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli pinnassa alhainen ja ravinnepitoisuuksien lailla vuosien 2007 2016 tulosten keskiarvoa pienempi Pansion öljysatamaa lukuun ottamatta.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 33 (87) Ympäristöhallinnon tutkimuksessa Seilin intensiiviasemalla 30.3.2017 ei määritetty bakteereja. 6.1.7. Kuormituksen vaikutus Alkuvuonna 2017 joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle hyvin vähän. Syynä olivat etenkin niukat sateet. Turun merialueen talvinäytteenoton aikaan virtaama oli pieni, mutta sitä edelsi yksi virtaamahuippu. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisissa jokivesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä sameampaa ja ravinnepitoisempaa. Verrattuna vuosien 2010 2016 ajankohdan keskiarvoon jokiveden sameus ja fosforipitoisuudet olivat tavanomaista suurempia, mutta typpipitoisuudet olivat päinvastoin keskimääräistä pienempiä. Veden hygieeninen laatu oli välttävä. Merialueen tulosten perusteella valumavesien vaikutukset tuntuivat veden suolaisuudessa ja sameudessa pääosin lievästi metrin syvyydessä, mutta alueelliset erot olivat suuria. Etenkin jääpeitteisillä alueilla jään alta otetuissa näytteissä valumavesien vaikutus näkyi paikoin hyvin selvästi. Turussa jäteveden purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui voimakkaana, sillä typpiyhdisteiden pitoisuudet ja bakteerien pesäkemäärät olivat poikkeuksellisen korkeita. Fosforipitoisuudet olivat sen sijaan tavanomaisella tasolla ja alempia kuin Aurajokisuulla. Jätevesien vaikutukset laimenivat kuitenkin nopeasti Linnanaukolla, jossa ei ollut jääpeitettä. Ammoniumtyppi- ja bakteeritulosten perusteella jätevesien vaikutus tuntui Linnanaukon ulkopuolella voimakkaimmin Pohjoissalmessa. Paraisten jätevedenpurkupaikalla Vapparilla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa missään syvyydessä. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Bläsnäsin edustan syvänteessä pohjan lähellä happitilanne oli poikkeuksellisen hyvä eikä sedimentistä vapautunut ravinteita. Myöskään Naantalinsalmessa jäte- tai valumavesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä. Lämpökuorman vaikutusta ei ollut havaittavissa, sillä veden lämpötiloissa ei ollut eroa Kotkanaukon ja Lapilan tuloksiin verrattuna.

34 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 5,7 Merimasku 5,9 6,0 5,7 Luonnonmaa Rymättylä 6,1 6,1 Naantali 6,1 6,0 Raisio 5,8 5,3 5,7 Satava 5,3 6,0 6,1 5,8 5,1 Kakskerta 4,2 3,1 3,9 4,9 5,2 Kaarina Kuusisto 5,5 5,3 5,9 6,0 5,1 6,0 5,3 4,2 Suolaisuus ( ), 1 m Maaliskuu 2017 4,7 5,1 3,1 4,7 3,9 4,9 Airismaa 5,8 Parainen 6,0 6,0 6,0-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km 5,0 Merimasku 2,4 2,0 3,4 Luonnonmaa Rymättylä 2,8 2,9 Naantali 1,9 2,8 Raisio 3,7 9,8 3,9 Satava 16 5,0 2,1 6,1 14 Kakskerta 25 13 46 17 13 Kaarina Kuusisto 8,9 11 5,1 1,6 14 5,0 16 25 Sameus (FNU), 1 m Maaliskuu 2017 26 20 13 28 46 17 Airismaa 4,7 Parainen 1,9 1,7 2,9 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 6. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 35 (87) 89 Merimasku 111 Luonnonmaa 88 95 Naantali 95 85 89 90 Raisio 93 90 91 77 93 88 82 90 97 91 77 93 88 93 89 Rymättylä 97 Kaarina 96 93 Kuusisto Satava Kakskerta 86 87 82 96 Happikyllästys (%), 1 m Maaliskuu 2017 Airismaa 96 Parainen 91 89 99 0 1 2 4 km 93 Merimasku 33 Luonnonmaa 72 87 Naantali 89 86 92 93 Raisio 96 91 87 92 94 90 87 91 96 87 92 94 90 75 78 Rymättylä 96 Kaarina 97 91 Kuusisto Satava Kakskerta 88 87 82 90 Happikyllästys (%), pohja -1 m Maaliskuu 217 Airismaa 91 Parainen 92 92 97 0 1 2 4 km KUVA 7. Happikyllästys pinnassa (1 m) ja pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2017.

36 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 590 Merimasku 460 440 370 Luonnonmaa Rymättylä 430 420 Naantali 410 440 Raisio 520 650 530 Satava 830 500 410 560 830 Kakskerta 1400 6500 1000 700 790 Kaarina Kuusisto 640 730 410 390 830 500 830 1400 Kokonaistyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2017 1100 940 6500 930 1000 700 Airismaa 560 Parainen 410 420 400 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km 25 Merimasku Luonnonmaa Rymättylä 14 10 Naantali Raisio 24 40 23 Satava 66 18 15 72 Kakskerta 150 1100 96 66 68 Kaarina Kuusisto 46 47 9 72 18 66 150 Ammoniumtyppi (µg/l), 1 m Maaliskuu 2017 95 82 1100 77 96 66 Airismaa 20 Parainen -10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 8. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 37 (87) 33 Merimasku 27 25 17 Luonnonmaa Rymättylä 26 28 Naantali 28 27 Raisio 30 38 29 Satava 48 29 25 32 50 Kakskerta 94 75 110 71 52 Kaarina Kuusisto 45 48 33 14 50 29 48 94 Kokonaisfosfori (µg/l), 1 m Maaliskuu 2017 68 56 75 77 110 71 Airismaa 28 Parainen 23 26 20 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 9. Kokonaisfosforipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella maaliskuussa 2017. Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus. 11 Merimasku 0 0 0 <2 Naantali <2 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä Raisio <2 10 <10 Satava 10 10 2 16 130 Kakskerta 460 5200 50 72 100 Kaarina Kuusisto 70 81 2 1 130 10 10 460 Hygieeninen tila pinnassa (1 m) Maaliskuu 2017 130 160 5200 50 50 72 Airismaa 6 Parainen 0 0 >200 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 10. Hygieeninen tila (lämpökestoiset kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella maaliskuussa 2017. Luokittelu: veden yleinen käyttökelpoisuus.

38 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 6.2. Loppukevät (9.5.2017) Loppukevään näytteet otettiin toukokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilta (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300 sekä jäteveden purkupaikoiltalta TKUPUR ja PARPUR). Veden pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Veden lämpötila keväällä toukokuun alussa suppean tutkimuksen havaintopaikoilla oli pinnassa 4 8 ºC. Viileintä vesi oli Kuuvannokassa. Sähkönjohtavuuden perusteella laskettu veden suolaisuus oli pinnassa 5,2 6,1. Suolaisuus oli pienin Uittamolla, jonka lisäksi suolaisuus oli alentunut selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) myös Pitkäsalmen eteläpäässä. Monin paikoin suolaisuus oli vain lievästi alentunut (5,5 5,9 ), ja tulosten perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kokonaistyppipitoisuus kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä oli 250 670 µg/l. Korkein pitoisuus oli Turussa jäteveden purkupaikalla, mutta sielläkin pitoisuus oli poikkeuksellisen alhainen ajankohdan keskiarvoon nähden, kuten monissa muissakin havaintopaikoissa. Alimmat pitoisuudet havaittiin Rajakarilla, Kuuvannokassa sekä Kotkanaukolla. Kokonaisfosforipitoisuus oli 11 30 µg/l. Turussa jäteveden purkupaikalla, Uittamolla ja Papinsaaren itäpuolella vesi oli rehevyystasoluokituksen mukaan rehevää ja Kotkanaukolla karua. Muualla vesi oli lievästi rehevää, ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat kauttaaltaan selvästi ajankohdan keskimääräistä pienempiä. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat samoin alhaisia ja monin paikoin alle määritysrajan µg/l. Klorofyllipitoisuus oli 3,0 13 µg/l. Airistolla pitoisuus oli noin 3 4 µg/l, joten kasviplanktonin kevätkukinta oli vielä hyvin vähäistä mahdollisesti kylmistä säistä johtuen. 6.3. Kesäkauden tutkimukset Kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteitä otettiin kuun alussa laajassa tutkimuksessa kaikilta havaintopaikoilta sekä vertikaalisarjoina että kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteinä. Kuun puolivälissä näytteet otettiin suppean tutkimuksen havaintopaikoilta vain pintakerroksesta kuten toukokuun puolivälissä. Intensiiviasemilla tarkoitetaan suppean tutkimuksen havaintopaikkoja (135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300). Lisäksi näytteet otettiin Turussa ja Paraisilla jäteveden purkupaikalta (TKUPUR ja PARPUR). Vuonna 2017 laajat tutkimukset tehtiin 5. 6.6., 3. 5.7. sekä 31.7. 1.8. ja suppeat tutkimukset 19.6., 19.7. sekä 16.8.2017. Näytteenottotiedoissa ei ollut kesä- ja elokuun kerroilla mainintoja poikkeuksellisista havainnoista. Heinäkuun alussa ja elokuun puolivälissä laiva ohitti Kuuvannokan havaintopaikan (210) juuri ennen näytteenottoa. 6.3.1. Meriveden lämpötila Kesäkuun alussa veden lämpötila oli pinnassa noin 9 14 ºC, ja vesi oli viileintä Kotkanaukolla. Syvillä alueilla lämpötilaero oli suuri, sillä pohjan lähellä lämpötila oli 4 7 ºC. Kylmintä vesi oli Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteiden pohjalla. Kesäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla lämpötila oli pinnassa noin 15 19 ºC. Kesäkuun alkuun verrattuna vesi oli lämmennyt vähintään 5 ºC mutta monin paikoin lähes 10 ºC.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 39 (87) Heinäkuun alussa lämpötila oli pinnassa 14 17 ºC, ja vesi oli viilennyt kesäkuun puolivälin jälkeen. Intensiiviasemien perusteella lämpötila oli hieman alempi kuin ajankohdan pitkän ajan keskiarvo (vuodet 2007 2016). Alusveden lämpötilat olivat sen sijaan keskimääräistä korkeampia syvillä asemilla. Syvänteiden pohjalla veden lämpötila oli alle 10 ºC, ja vesi oli kerrostunut lämpötilaerojen vuoksi. Harppauskerros oli 10 20 metrin syvyydessä. Matalilla asemilla lämpötilakerrostuneisuutta ei havaittu. Heinäkuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa 17 19 ºC. Heinäkuun alkuun verrattuna vesi oli selvästi lämmennyt. Elokuun alussa veden pinnassa lämpötilat olivat 18 21 ºC. Vesi oli viileintä Airistolla ja lämpimintä Katariinanlaakson edustalla, mutta lämpötilaerot olivat pieniä. Intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat hyvin lähellä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa. Noin 20 metrin syvyisillä havaintopaikoilla pohjan läheiset lämpötilat olivat 6 15 ºC, ja vesi oli edelleen kerrostunut. Matalammilla havaintopaikoilla lämpötilaero oli tasoittumassa. Elokuun puolivälissä suppean tutkimuksen havaintopaikoilla veden lämpötila oli pinnassa noin 19 20 ºC, ja eikä lämpötilassa ollut eroa elokuun alkuun verrattuna. 6.3.2. Suolaisuus ja sameus Suolaisuus oli merialueella sähkönjohtavuudesta laskettuna kesäkauden tutkimuksissa pinnassa 4,1 6,2. Alin tulos mitattiin suppeassa tutkimuksessa kesäkuun puolivälissä, ja tuolloin suolaisuus alentunut voimakkaasti (suolaisuus<5 ) Turussa jäteveden purkupaikalla sekä Uittamolla. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla (kuvat 11a c) suolaisuus oli alentunut vain Turussa jäteveden purkupaikalla voimakkaasti elokuun alussa ja selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ) heinäkuun alussa. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa selvää alenemista oli Pohjois- ja Pitkäsalmessa sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla. Muutoin kesän tutkimuksissa suolaisuuden aleneminen oli lievää (suolaisuus 5,5 5,9 ) tai sitä ei ollut juuri havaittavissa (suolaisuus>6 ). Syvänteissä suolaisuus hieman kasvoi pohjaa kohti, ja korkein suolapitoisuus oli noin 6,4 sekä heinä- että elokuun alussa Airismaan syvänteen pohjalla. Suolaisuuden perusteella joki- ja valumavesien vaikutus tuntui pinnassa kesä- ja elokuun puolivälissä hieman voimakkaammin kuin muilla kerroilla. Kesä- ja heinäkuun alussa joki- ja valumavesien vaikutukset olivat pieniä mutta nähtävissä salmialueella kauttaaltaan. Heinäkuun puolivälissä ja elokuun alussa joki- ja valumavesien vaikutus tuntui tutkimusalueella hyvin lievänä. Suolaisuuden perusteella kesäkaudella valumavesien vaikutus merialueella oli tavallista pienempi sekä pinnassa että pohjan tuntumassa. Sameusarvo oli kesän laajojen tutkimusten aikaan Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä 14 25 FNU. Merialueella kesä-, heinä ja elokuun alussa sameusarvoja määritettiin laajoissa tutkimuksissa 1 metrin sekä paikan syvyydestä riippuen noin 5 ja 10 metrin syvyydestä. Pinnassa tulokset olivat kesän tutkimuksissa 0,9 43 FNU (kuvat 11a c). Turun Kaarinan salmialueilla ja Raisionlahdessa voimakkaasti samentunut (sameus>10 FNU) alue oli laajin heinäkuun alussa. Airiston eteläosassa sameus oli kesällä lievää (noin 1,5 FNU). Intensiiviasemien perusteella matalilla alueilla sameus oli lähellä kauden keskiarvoa, mutta selkäalueilla etenkin Airismaalla sameus ajankohdan keskiarvoa lievempää. Turussa purkupaikalla pinnassa jätevedet alensivat suolapitoisuutta ja lievensivät sameutta. Paraisilla purkupaikalla tai Naantalinsalmessa jätevesistä johtuvia eroja ei ollut havaittavissa.

40 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 6,2 6,2 6,0 Luonnonmaa Rymättylä 6,2 6,0 6,1 Naantali 6,1 6,1 Raisio 5,5 6,1 6,0 6,0 Satava 5,9 5,9 6,1 6,0 5,9 6,0 Kakskerta 5,6 5,3 5,2 5,6 5,7 Kaarina Kuusisto 5,8 5,9 5,9 6,0 6,0 5,9 5,9 5,6 Suolaisuus ( ), pinta Kesäkuu 2017 5,6 5,7 5,3 5,5 5,2 5,6 Airismaa 6,2 6,1 6,0 Parainen 5,9 6,0 6,0-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km Merimasku 2,1 2,0 4,1 Luonnonmaa Rymättylä 1,2 4,5 2,7 Naantali 2,5 2,8 Raisio 24 3,1 11 5,5 Satava 16 11 3,9 5,1 8,0 12 Kakskerta 24 8,9 14 17 15 Kaarina Kuusisto 9,3 4,5 5,5 3,2 12 11 16 24 Sameus (FNU), pinta Kesäkuu 2017 19 18 8,9 20 14 17 Airismaa 0,9 1,5 3,6 Parainen 4,3 3,3 11 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11a. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella kesäkuun alussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 41 (87) Merimasku 6,2 6,1 6,1 Luonnonmaa Rymättylä 6,1 6,1 6,1 Naantali 6,1 6,1 Raisio 5,9 6,0 6,0 6,0 Satava 5,7 5,9 6,0 5,9 5,9 5,8 Kakskerta 5,6 5,4 5,7 5,6 5,5 Kaarina Kuusisto 5,8 5,9 5,9 6,0 5,8 5,9 5,7 5,6 Suolaisuus ( ), pinta Heinäkuu 2017 5,7 5,8 5,4 5,7 5,7 5,6 Airismaa 6,1 6,0 6,0 Parainen 6,0 6,0 6,1-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km Merimasku 4,9 3,9 6,3 Luonnonmaa Rymättylä 3,4 6,7 6,7 Naantali 6,8 7,4 Raisio 16 9,2 13 10 Satava 15 22 13 9,4 17 12 Kakskerta 23 12 20 28 43 Kaarina Kuusisto 31 19 12 7,7 12 22 15 23 Sameus (FNU), pinta Heinäkuu 2017 27 19 12 29 20 28 Airismaa 1,5 7,6 8,3 Parainen 6,5 5,9 8,8 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11b. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2017.

42 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 6,2 6,2 6,1 Luonnonmaa Rymättylä 6,2 6,2 6,2 Naantali 6,2 6,1 Raisio 5,9 6,2 6,0 6,1 Satava 5,9 6,1 6,1 6,1 6,0 5,9 Kakskerta 5,5 4,9 5,9 5,9 6,0 Kaarina Kuusisto 6,1 6,1 6,2 6,2 5,9 6,1 5,9 5,5 5,9 5,6 4,9 Suolaisuus ( ), pinta 5,8 Heinä-elokuun vaihde 2017 5,9 5,9 Airismaa 6,2 6,1 6,1 Parainen 6,1 6,1 6,1-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km Merimasku 2,8 2,9 6,0 Luonnonmaa Rymättylä 2,4 4,4 3,9 Naantali 5,4 4,4 Raisio 31 5,2 13 7,7 Satava 10 20 5,3 7,6 14 8,6 Kakskerta 7,6 5,1 11 26 24 Kaarina Kuusisto 16 6,3 7,4 6,0 8,6 20 10 7,6 15 13 Sameus (FNU), pinta 5,1 17 Heinä-elokuun vaihde 2017 11 26 Airismaa 1,5 3,2 4,1 Parainen 3,9 4,1 10 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 11c. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella heinä-elokuun vaihteessa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 43 (87) 6.3.3. Happiolosuhteet Happitilannetta kartoitettiin kesällä laajoilla tarkkailukerroilla (kuvat 12a c). Kesäkuun alussa Bläsnäsinlahden syvänteessä hapenvajaus oli pohjan lähellä voimakasta (happikyllästys<40 %). Kirkkoherransaaren syvänteessä sekä Lessorin itäpuolella havaittiin selvää hapenvajausta (kuva 12a). Monin paikoin happitilanne oli kuitenkin ajankohdan keskimääräistä parempi välivedessä ja pohjan tuntumassa. Mahdollisesti kasviplanktonin yhteyttämisen aiheuttamaa hapen selvää ylikyllästystä (happikyllästys>110 %) havaittiin vain Turussa jäteveden purkupaikalla. Lievää hapen ylikyllästystä tavattiin kuitenkin myös Marjaniemen edustalla, Airistolla sekä Pitkäsalmessa. Heinäkuun alussa happi ei ollut loppu pohjan läheisistä kerroksista missään paikassa, mutta monin paikoin happea oli jäljellä vain vähän (kuva 12b). Hapenvajaus oli voimakasta harppauskerroksen alla Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä sekä lähellä pohjaa Kuparivuoren edustalla. Edellä mainittuja syvännealueita lukuun ottamatta pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja pääosin happea oli riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen (7 mg/l). Pinnassa havaittiin paikoin kasviplanktonin aiheuttamaa ylikyllästystä, mutta se oli voimakasta (happikyllästys>110 %) vain Pansion öljysataman edustalla. Elokuun alussa happi oli käynyt hyvin vähiin Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren, Loskarnäsin ja Kuparivuoren syvänteiden pohjalta (kuva 12c) ja alusvedestä. Pohjan lähellä hapenvajaus oli voimakasta myös Väskin edustalla ja Lessorin luona. Muun muassa Airistolla happea ei ollut alusvedessä riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen, ja pohjan tuntumassa happitilanne oli huomattavasti tavanomaista heikompi. Pinnassa kasviplanktonin aiheuttamaa hapen ylikyllästystä esiintyi vähän, ja voimakasta se oli vain Turussa jäteveden purkupaikalla sekä Marjaniemessä. Kesällä 2017 syvänteissä vesi oli kerrostunutta kesäkuun alussa. Syvänteiden pohjalla veden happitilanne oli heikentynyt jo heinäkuun alussa, mutta elokuun alussa tilanne oli edelleen heikentynyt monin paikoin. Happivaje ei myöskään rajoittunut elokuussa enää syvänteiden pohjalle, vaan alhaisia happipitoisuuksia havaittiin myös ylempänä sekoittumattomassa vesipatsaassa.

44 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 69 Luonnonmaa 75 82 Naantali 85 84 97 94 90 Raisio 95 81 82 108 100 97 105 109 82 100 108 100.. 97 105 80 85 Rymättylä 83 100 Kaarina 96 84 Kuusisto Satava Kakskerta 79 40 78 53 Happikyllästys (%), pohjan lähellä Kesäkuu 2017 Airismaa 79 77 63 Parainen 75 39 85 0 1 2 4 km KUVA 12a. Happikyllästys pohjassa (pohja -1m) Turun merialueella kesäkuun alussa 2017. Merimasku 68 66 41 Luonnonmaa Rymättylä 69 34 64 Naantali 65 62 91 63 82 94 97 81 Raisio 95 87 101 97.. 98 Kaarina 72 61 Kuusisto Satava Kakskerta 86 18 70 44 82 97 95 98 Happikyllästys (%), pohja Heinäkuu 2017 101 Airismaa 69 65 69 Parainen 67 23 89 0 1 2 4 km KUVA 12b. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella heinäkuun alussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 45 (87) Merimasku 30 Luonnonmaa 17 42 Naantali 51 46 78 92 96 Raisio 97 46 74 103 89 60 94 92 74 70 103 89 60 94 52 55 Rymättylä 50 70 Kaarina 56 48 Kuusisto Satava Kakskerta 77 7 45 28 Happikyllästys (%) pohjan lähellä Heinä-elokuun vaihde 2017 Airismaa 45 49 15 Parainen 46 12 86 0 1 2 4 km KUVA 12c. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella heinä-elokuun vaihteessa 2017. 6.3.4. Typpipitoisuudet Kesäkuun alussa Aurajoen Halista virtaavassa vedessä oli kokonaistyppeä 900 µg/l, nitriittija nitraattityppeä 360 µg/l ja ammoniumtyppeä 8 µg/l. Kaikki pitoisuudet olivat selvästi tavanomaista alempia. Merialueella kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä typpipitoisuus oli 230 580 µg/l, paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 2 300 µg/l (kuva 13a). Aurajokisuulla pitoisuus oli selvästi matalampi kuin Turussa jätevedenpurkupaikalla. Intensiivipisteiden perusteella tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet olivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (vuodet 2007 2016) selvästi pienempiä ja paikoin koko vertailujakson alimpia. Ammoniumtyppeä oli kokoomanäytteessä 32 µg/l (kuva 13a), ja pitoisuus oli varsin pieni myös Turussa jäteveden purkupaikalla. Nitriitti- ja nitraattitypen yhteispitoisuus oli <5 39 µg/l paitsi Aurajokisuulla, Linnanaukolla ja Uittamolla 69 1 700 µg/l. Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli suurempi kuin Aurajokisuulla. Vertikaalinäytteissä kesäkuun alussa kokonaistyppipitoisuus oli hieman kohonnut pohjan lähellä Bläsnäsinlahden, Kirkkoherransaaren ja Lessorin syvänteissä, mutta muualla erot pinnan ja pohjan välillä olivat tavanomaisia. Aurajoen virtaama oli pieni ja jokiveden kokonaistyppipitoisuus oli ajankohtaan nähden hyvin alhainen. Turussa jätevedenpurkupaikalla kokonaistyppipitoisuus oli selvästi suurempi kuin Aurajokisuulla. Jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa, ja Aurajoen vaikutus tuntui Pitkänsalmen suunnassa. Paraisten purkupaikalla typpiyhdisteiden

46 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) määrässä ei näkynyt paikallisen jätevesikuormituksen vaikutusta. Naantalinsalmessa ei näkynyt merkkejä kuormituksesta. Kesäkuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaistyppipitoisuus oli 250 570 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 1 300 µg/l ja Uittamolla 1 800 µg/l. Uittamoa lukuun ottamatta pitoisuudet olivat monin paikoin ajankohdan pitkänajan keskiarvoja pienempiä. Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuudet olivat Turun jäteveden purkupaikan lisäksi koholla myös Pitkäsalmessa Uittamon ja Papinsaaren edustalla. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pääosin pieniä. Paraisten jätevedenpurkupaikalla tai Naantalinsalmessa typpiyhdisteiden pitoisuudet eivät poikenneet vertailualueiden tuloksista. Heinäkuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä oli kokonaistyppeä 8 800 µg/l, josta suurin osa oli nitriitti- ja nitraattityppeä (8 400 µg/l). Ammoniumtyppipitoisuus oli Halisissa pieni. Merialueella kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaistyppipitoisuus oli 240 2 800 µg/l (kuva 13b). Ainoastaan Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuus oli yli 1 000 µg/l, mutta Pitkäsalmen havaintopaikoissa pitoisuudet olivat selvästi korkeampia kuin Aurajokisuulla tai etenkin ulompana merialueella. Pohjois- ja Pukinsalmen itäosissa sekä Aurajokisuulla kokonaistyppipitoisuus oli 500 700 µg/l. Linnanaukolla ja Pohjoissalmen länsipäässä pitoisuus oli 400 500 µg/l, ja muualla alle 400 µg/l. Nitraatti- ja nitriittitypen määrä oli korkea Linnanaukolta Pohjoissalmen keskiosaan saakka, Pitkäsalmessa sekä Pikisaaren edustalla. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat varsin pieniä jäteveden purkupaikoillakin (kuva 13b). Intensiivipisteiden perusteella tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet olivat monin paikoin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (vuodet 2007 2016) selvästi alhaisempia. Etenkin tämä näkyi Raisionlahdessa Hahdenniemessä, jossa vertailujakson tuloksissa on yhä mukana vuosia jätevesikuormituksen ajalta. Vertikaalinäytteissä syvyyssuunnassa erot kokonaistyppipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä. Turussa jäteveden purkupaikalla pohjalla kokonaistyppimäärä oli selvästi pienempi kuin pinnassa. Kuparivuoren edustalla sekä Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteiden pohjalla kokonaistyppipitoisuus oli korkeampi kuin ylempänä vesipatsaassa, sillä heikon happitilanteen vuoksi ravinteita vapautui sedimentistä. Ammoniumtypen pitoisuutta pohjan lähellä tutkittiin paikoin, ja pitoisuudet olivat hyvin korkeita (>100 µg/l) vain Väskinsaaressa ja Haarlansalmessa. Turussa jätevesien vaikutus näkyi purkupaikalla korkeina kokonaistyppipitoisuuksina, mutta vaikutus ei ulottunut Linnanaukolle saakka. Aurajoen kokonaistyppipitoisuus oli erittäin korkea, mutta Aurajokisuulla ei havaittu yhtä korkeita pitoisuuksia. Sen sijaan Pitkäsalmessa kokonaistyppipitoisuudet olivat suuremmat kuin Aurajokisuulla tai Linnanaukolla. Paraisilla tai Naantalissa paikallinen jätevesikuormitus ei näkynyt typpiyhdisteiden pitoisuuksissa. Heinäkuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaistyppipitoisuus oli 310 1 400 µg/l. Pitoisuus oli korkein Turussa jäteveden purkupaikalla, ja Pitkäsalmessa pitoisuudet olivat 740 770 µg/l. Pienin pitoisuus oli Kotkanaukolla ja Naantalinsalmessa. Airistolla pitoisuus oli 340 350 µg/l.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 47 (87) Elokuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä kokonaistyppipitoisuus oli 5 800 µg/l. Ammoniumtyppipitoisuus oli pieni, ja pääosa typestä oli nitraatti- ja nitriittityppenä (4 600 µg/l). Merialueella laajassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokoomanäytteissä typpipitoisuudet olivat 260 840 µg/l paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 3 600 µg/l (kuva 13c). Turun Kaarinan salmialueiden sisäosissa pitoisuus oli noin 500 800 µg/l. Pitkäsalmen eteläpäässä ja Raisionlahdessa pitoisuus oli noin 400 500 µg/l. Muualla pitoisuus oli noin 00 400 µg/l. Ammoniumtyppipitoisuus ei ollut pinnassa missään voimakkaasti kohonnut (>100 µg/l, kuva 13c), ja pääosin pitoisuudet olivat pieniä. Nitraatti- ja nitriittitypen yhteispitoisuus oli selvästi korkein Turussa jäteveden purkupaikalla (2 300 µg/l) ja muita alueita korkeampi myös Linnanaukolla, Pohjois- ja Pukinsalmen sisäosissa sekä Aurajokisuulla (120 470 µg/l). Muualla yhteispitoisuus oli pääosin alle määritysrajan (<5 µg/l). Intensiivipisteiden perusteella tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuudet olivat koko tutkimusalueella ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) pienempiä. Vertikaalinäytteissä erot pinnan ja pohjan kokonaistyppipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä. Turussa jäteveden purkupaikalla pinnassa typpipitoisuus oli selvästi korkeampi kuin pohjan lähellä. Vapparin, Väskin ja Kuparivuoren syvänteiden pohjalla kokonaistyppipitoisuus oli hyvin korkea, sillä heikon happitilanteen vuoksi sedimentti oli hapeton ja ravinteita vapautui veteen. Turussa jätevesien vaikutus näkyi heinäkuun puolivälissä typpiyhdisteiden pitoisuuksissa purkualueella selvästi. Elokuun alussa jätevesien vaikutus tuntui purkupaikalla voimakkaana, mutta vaikutus laimeni Linnanaukolla. Aurajoesta tuleva kuormitus oli suuresta pitoisuudesta huolimatta pientä, sillä virtaama oli vähäinen. Paraisilla tai Naantalinsalmessa paikallinen jätevesikuormitus ei erottunut typpiyhdisteiden määrissä. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokonaistyppipitoisuus oli 270 750 µg/l paitsi Turussa jätevedenpurkupaikalla 15 000 µg/l. Epäorgaanisen typen määrät olivat pieniä lukuun ottamatta Turussa jätevedenpurkupaikkaa ja Uittamoa, jossa nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli selvästi korkeampi kuin muualla. Paraisten jätevedenpurkupaikalla typpimäärissä ei näkynyt jäteveden vaikutusta. Kesän typpitulosten perusteella Turussa purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui voimakkaana, mutta Paraisten jätevedenpurkupaikalla tai Naantalinsalmessa typpiyhdisteiden pitoisuudet eivät poikenneet vertailualueiden tuloksista.

48 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 230 260 270 Luonnonmaa Rymättylä 270 260 280 Naantali 290 240 Raisio 450 260 310 290 Satava 380 310 300 270 320 320 Kakskerta 430 2300 580 380 360 Kaarina Kuusisto 340 320 280 290 320 310 380 430 Kokonaistyppi (µg/l), koonta Kesäkuu 2017 470 470 2300 440 580 380 Airismaa 260 260 290 Parainen 310 320 360 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku Naantali Luonnonmaa 3 3 Rymättylä Raisio Satava Kakskerta 32 8 Kaarina Kuusisto Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Kesäkuu 2017 32 8 Airismaa Parainen -10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13a. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella kesäkuun alussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 49 (87) Merimasku 260 260 270 Luonnonmaa Rymättylä 270 270 270 Naantali 280 270 Raisio 350 320 290 350 Satava 550 390 370 340 380 460 Kakskerta 580 2800 680 820 910 Kaarina Kuusisto 400 370 350 320 460 390 550 580 Kokonaistyppi (µg/l), koonta Heinäkuu 2017 480 510 2800 490 680 820 Airismaa 240 270 340 Parainen 310 310 320 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku Luonnonmaa Rymättylä 11 Naantali Raisio 4 6 Satava 4 5 Kakskerta 10 14 5 3 14 Kaarina Kuusisto 8 6 6 4 10 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Heinäkuu 2017 8 5 14 7 5 3 Airismaa 4 Parainen 4 3-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13b. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa 2017.

50 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 270 270 290 Luonnonmaa Rymättylä 260 300 290 Naantali 280 280 Raisio 470 280 320 290 Satava 560 330 350 290 350 310 Kakskerta 640 3600 630 520 470 Kaarina Kuusisto 430 330 300 320 310 330 560 640 500 840 3600 480 Kokonaistyppi (µg/l), koonta Heinä-elokuun vaihde 2017 630 520 Airismaa 260 280 340 Parainen 300 380 330 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku Luonnonmaa Rymättylä 4 Naantali 6 Raisio 3 23 4 Satava 19 9 13 Kakskerta 38 64 Kaarina Kuusisto 13 9 19 38 26 23 64 19 Ammoniumtyppi (µg/l), koonta Heinä-elokuun vaihde 2017 Airismaa 5 6 7 Parainen 5-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 13c. Kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuudet tuotantokerroksen kokoomanäytteissä Turun merialueella heinä-elokuun vaihteessa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 51 (87) 6.3.5. Fosforipitoisuudet Kesäkuun alussa Aurajoen Halisissa veden kokonaisfosforipitoisuus oli 47 µg/l ja fosfaattifosforipitoisuus 10 µg/l. Fosfaattifosforin osuus oli noin viidennes (21 %). Merialueella kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli 8 42 µg/l, paitsi matalassa Raisionlahden pohjukassa 72 µg/l (kuva 14a). Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa, Aurajokisuulla sekä Kukonpäässä pitoisuus vaihteli välillä 20 40 µg/l. Ulommilla alueilla pitoisuus oli alle 20 µg/l. Kokoomanäytteiden fosforipitoisuuden perusteella vesi oli karua (kok-p <12 µg/l) Lapilassa, Kotkanaukolla, Kuuvannokassa sekä Vapparilla. Marjaniemen edustalla, Linnanaukolla, Pitkäsalmessa sekä Raision lahdessa vesi oli rehevää (kok-p 23 80 µg/l). Suurimmassa osassa tutkimusaluetta vesi oli lievästi rehevää (kok-p 12 23 µg/l). Fosfaattifosforipitoisuudet olivat pieniä. Intensiivipisteiden perusteella tuotantokerroksen fosforipitoisuudet olivat ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvon nähden hyvin alhaisia (v. 2007 2016). Vertikaalinäytteissä erot pinnan ja pohjan läheisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa olivat pääosin pieniä tai kohtalaisia. Pohjan lähellä kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea (>100 µg/l) vain Bläsnäsinlahden syvänteessä. Turussa jätevedenpurkupaikalla kokonaisfosforipitoisuus oli vain hieman suurempi kuin Aurajokisuulla. Todennäköisesti jätevedet nostivat kokonaisfosforipitoisuutta Linnanaukolla, ja Aurajoen kuormittava vaikutus näkyi Pitkäsalmessa. Naantalinsalmessa tai Paraisten purkupaikalla fosforiyhdisteiden pitoisuuksissa ei näkynyt paikallisen jätevesikuormituksen vaikutusta. Kesäkuun puolivälin suppean tutkimuksen kokoomanäytteiden kokonaisfosforipitoisuudet olivat laitevian vuoksi epäluotettavia, ja ne jouduttiin hylkäämään. Fosfaattifosforipitoisuudet olivat alle 10 µg/l, ja pääosin alle määritysrajan µg/l. Heinäkuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoen Halisista virtaavan veden kokonaisfosforipitoisuus oli 100 µg/l ja fosfaattifosforipitoisuus 10 µg/l. Merialueella kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli 21 110 µg/l (kuva 14b). Pitoisuus oli korkein Katariinanlaakson edustalla Pitkäsalmessa. Turussa purkupaikalla kokonaisfosforipitoisuus oli noin 75 µg/l ja Linnanaukolla sekä Aurajokisuulla 69 µg/l. Airistolla pitoisuus oli noin 21 22 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat lähinnä pieniä lukuun ottamatta Kruunukaria. Intensiivipaikkojen perusteella tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon nähden selvästi tavallista korkeampi Papinsaaren luona, ja selvästi tavallista pienempi Hahdenniemessä. Muissa intensiivipaikoissa pitoisuudet olivat lähellä keskimääräistä. Vertikaalinäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea (>100 µg/l) pohjan lähellä Lessorin luona sekä Bläsnäsinlahdella. Lähes yhtä korkeita pitoisuuksia havaittiin pohjan lähellä myös Naantalinsalmessa ja Kuparivuoren luona. Happitilanne oli näissä paikoissa pohjan tuntumassa huono, minkä seurauksena fosforia vapautui sedimentistä.

52 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Turussa purkupaikalla fosforipitoisuudessa ei erottunut selvästi jätevesien vaikutus, sillä pitoisuus oli lähes samaa tasoa kuin Aurajokisuulla ja Raisionlahdessa. Paraisten jätevedenpuhdistamon purkupaikalla tai Naantalinsalmessa ei fosforipitoisuuksissa erottunut jätevesien vaikutusta. Heinäkuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli 16 95 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeimmat Pitkäsalmen havaintopaikoissa, mutta myös Hahdenniemessä sekä Turussa jäteveden purkupaikalla pitoisuudet olivat suuria. Pienin pitoisuus oli Airistolla Airismaalla, ja Rajakarilla pitoisuus oli 22 µg/l. Fosfaattifosforia oli kokoomanäytteissä 10 µg/l, joten pitoisuudet olivat varsin pieniä. Elokuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä kokonaisfosforipitoisuus oli 80 µg/l ja fosfaattifosforipitoisuus 5 µg/l. Merialueen laajassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokoomanäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli 16 140 µg/l (kuva 14c). Pitoisuus oli selvästi korkein Raisionlahden pohjukassa (<100 µg/l), ja vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen fosforiraja-arvojen mukaan tila oli huono myös Turussa jäteveden purkupaikalla. Hahdenniemessä ja Pitkäsalmessa pitoisuus oli 69 78 µg/l. Pienimmät pitoisuudet olivat Airismaalla, Rajakarilla ja Lapilassa, jossa tila oli hyvä. Pääosin tutkimusalueen tila oli fosforiraja-arvojen mukaan tyydyttävä. Fosfaattifosforia oli pääosin alle määritysrajan µg/l paitsi Raisionlahden pohjukassa 31 µg/l. Intensiivipaikkojen perusteella tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuus oli lähellä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016), jääden kuitenkin paikoittain hieman sen alle. Vertikaalinäytteissä kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea (>100 µg/l) pohjan tuntumassa Rajakarilla ja etenkin Bläsnäsinlahden syvänteen pohjalla, missä heikon happitilanteen vuoksi sedimentti oli hapeton ja fosforia vapautui veteen. Turussa jätevedenpurkupaikalla jätevedet nostivat kokonaisfosforipitoisuutta pinnassa selvästi elokuun alussa, mutta Linnanaukolla ei pystynyt erottamaan jätevesien vaikutusta jokivesistä. Paraisten jätevedenpuhdistamon purkupaikalla tai Naantalinsalmessa ei erottunut jätevesien vaikutusta. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuus oli 17 62 µg/l. Airistolla ja Kotkanaukolla pitoisuudet olivat lievästi rehevällä tasolla (12 23 µg/l), mutta muualla vesi oli rehevää. Turussa jätevedenpurkupaikalla ja Pitkänsalmen asemilla pitoisuus oli noin 60 µg/l, ja muualla rehevällä alueella noin 30 50 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuus oli vain Hahdenniemessä määritysrajaa ( µg/l) korkeampi mutta kuitenkin varsin pieni, joten pitoisuudet olivat hyvin pieniä myös Turussa jätevedenpurkupaikalla ja savisameilla alueilla. 6.3.6. Klorofyllipitoisuus Kesäkuun alussa a-klorofyllipitoisuus oli 1,6 32 µg/l (kuva 14a). Selvästi korkeimmat pitoisuudet havaittiin Aurajokisuulla, Linnanaukolla, Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa sekä Raisionlahden pohjukassa. Veden käyttökelpoisuus oli a-klorofyllimäärän perusteella huono (aklorofylli>30 µg/l) ainoastaan Aurajokisuulla. Linnanaukolla, Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa sekä Raisionlahden pohjukassa vesi oli käyttökelpoisuusluokituksen mukaan välttävää. Salmialueiden ulko-osista Airistoa kohti luokitus muuttui tyydyttävästä hyvään ja lopulta erinomaiseen. Rehevyystasoluokituksen mukaan vesi oli Airistoa lukuun ottamatta rehevää.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 53 (87) Intensiivipaikkojen perusteella tuotantokerroksen a-klorofyllipitoisuus oli kesäkuun alussa ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) monin paikoin selvästi matalampi. Kesäkuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä a-klorofyllipitoisuus oli 3,0 32 µg/l. Selvästi korkein pitoisuus havaittiin Turussa jäteveden purkupaikalla, mutta myös Pitkäsalmen havaintopaikoilla pitoisuudet olivat hyvin korkeita. Pansion öljysataman edustalla pitoisuus oli 13 µg/l, mutta muissa havaintopaikoissa alle 10 µg/l. Heinäkuun alussa kokoomanäytteissä klorofyllipitoisuus oli 6,9 51 µg/l (kuva 14b). Pitoisuudet olivat korkeita, ja suuressa osassa paikoista pitoisuus oli yli 10 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen klorofylliraja-arvojen perusteella heinäkuun alussa merialue kuului välttävään tai tyydyttävään luokkaan paitsi Pohjoissalmen sisäosa, missä tila oli huono. Intensiivipaikkojen perusteella tuotantokerroksen klorofyllipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (v. 2006 2015) pienempi vain Hahdenniemessä, jossa jakson tuloksissa on yhä mukana vuosia jätevesikuormituksen ajalta. Jonkin verran tavanomaista korkeampi tulos oli Uittamolla ja Väskinsaaren edustalla, mutta muissa paikoissa tulos oli selvästi ajankohdan keskiarvoa korkeampi. Turussa purkupaikalla ei ollut havaittavissa jätevesien aiheuttamaa voimakasta klorofyllimäärän nousua. Naantalinsalmessa ei ollut eroja vertailualueisiin nähden. Paraisten purkupaikalla klorofyllipitoisuus oli hieman korkeampi kuin lähialueilla. Heinäkuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteissä a-klorofyllipitoisuus oli 3,8 23 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeimmat Pitkäsalmen eteläpäässä Papinsaaren itäpuolella sekä Uittamolla. Airistolla Rajakarilla ja Airismaalla pitoisuus oli noin 4 µg/l. Elokuun alussa a-klorofyllipitoisuudet olivat 3,2 33 µg/l (kuva 14c). Korkein a-klorofyllipitoisuus oli Turussa jäteveden purkupaikalla, jossa tila oli huono vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen raja-arvojen mukaan. Raisionlahdessa, Pohjois- ja Pukinsalmen itäpäässä sekä Pitkäsalmessa tila oli välttävä. Pääosassa aluetta tila oli tyydyttävä. Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa kasviplanktonin tuotantokerroksen klorofyllipitoisuus oli 3,2 38 µg/l. Rajakarilla ja Airismaalla pitoisuus oli lievästi rehevällä tasolla; muualla vesi oli klorofyllipitoisuuden perusteella rehevää tai Turussa jäteveden purkupaikalla ja Pitkänsalmen eteläpäässä erittäin rehevää.

54 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 8 10 12 Luonnonmaa Rymättylä 8 15 13 Naantali 10 12 Raisio 72 14 23 12 Satava 23 14 10 14 17 21 Kakskerta 30 42 33 36 25 Kaarina Kuusisto 21 18 16 11 21 14 23 30 Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Kesäkuu 2017 33 26 42 31 33 36 Airismaa 10 9 11 Parainen 14 11 15 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km Merimasku 1,7 2,7 3,5 Luonnonmaa Rymättylä 1,9 4,0 3,0 Naantali 2,2 2,1 Raisio 22 2,6 4,5 2,5 Satava 13 10 2,5 2,5 6,2 6,1 Kakskerta 19 22 32 14 9,5 Kaarina Kuusisto 8,2 5,4 4,0 3,9 6,1 10 13 19 Klorofylli (µg/l), koonta Kesäkuu 2017 21 17 22 21 32 14 Airismaa 1,7 1,6 3,4 Parainen 4,5 3,0 4,3 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14a. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuus tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella kesäkuun alussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 55 (87) Merimasku 23 21 27 Luonnonmaa Rymättylä 22 28 34 Naantali 30 33 Raisio 65 38 41 36 Satava 44 57 38 31 44 37 Kakskerta 59 75 69 75 110 Kaarina Kuusisto 82 51 41 33 37 57 44 59 Kokonaisfosfori (µg/l), koonta Heinäkuu 2017 69 55 75 70 69 75 Airismaa 21 22 31 Parainen 32 28 36 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km Merimasku 6,0 4,9 5,0 Luonnonmaa Rymättylä 4,5 6,3 7,5 Naantali 6,9 5,7 Raisio 8,9 10 8,5 16 Satava 27 19 18 13 11 21 Kakskerta 27 28 24 27 25 Kaarina Kuusisto 19 12 9,2 6,5 21 19 27 27 Klorofylli (µg/l), koonta Heinäkuu 2017 20 23 28 26 24 27 Airismaa 4,3 6,6 8,0 Parainen 7,0 7,3 7,1 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14b. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella heinäkuun alussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

56 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 19 20 24 Luonnonmaa Rymättylä 19 24 24 Naantali 21 23 Raisio 140 24 72 36 Satava 49 51 26 31 41 30 Kakskerta 53 99 53 78 69 Kaarina Kuusisto 47 33 32 28 30 51 49 53 46 47 99 60 Kok.fosfori (µg/l), koonta Heinä-elokuun vaihde 2017 53 78 Airismaa 16 24 25 Parainen 23 22 37 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km Merimasku 4,8 5,1 5,5 Luonnonmaa Rymättylä 3,5 3,8 6,2 Naantali 3,9 5,1 Raisio 22 4,3 8,6 5,3 Satava 14 8,3 5,0 4,7 11 8,2 Kakskerta 22 33 19 21 12 Kaarina Kuusisto 11 10 6,4 7,4 8,2 8,3 14 22 13 9,6 33 Klorofylli (µg/l), koonta 15 Heinä-elokuun vaihde 2017 19 21 Airismaa 3,2 5,3 7,7 Parainen 7,0 6,3 8,6 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 14c. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteessä Turun merialueella heinä-elokuun vaihteessa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 57 (87) 6.3.7. Hygieeninen tila Hygieenistä tilaa kartoitettiin laajoissa tutkimuksissa kesä-, heinä ja elokuun alussa. Kesäkuun alussa Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 18 kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 0 420 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla 2 300 kpl/100 ml (kuva 15a). Hygieeninen tila oli yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan pääosin erinomainen tai hyvä. Tyydyttävään luokkaan kuuluvia alueita olivat Pohjois- ja Pukinsalmen sisäosa. n sillan sekä Latokarin kohdalla hygieeninen tila oli välttävä. Intensiivipaikkojen perusteella bakteeritulokset olivat selvästi ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoja (vuodet 2007 2016) pienempiä. Jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa muualla kuin Turussa Linnanaukolla. Heinäkuun alussa Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 27 kpl/100 ml. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella jokiveden hygieeninen tila oli hyvä. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 0 150 kpl/100 ml (kuva 15b). Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella hygieeninen tila oli lähes koko alueella erinomainen tai hyvä. Tila oli tyydyttävä Pitkäsalmessa, välttävä Aurajokisuulla sekä Turussa jätevesien purkupaikalla. Raisionlahdessa Hahdenniemen edustalla hygieeninen tila oli väliraportin mukaan poikkeuksellisen huono, mutta vuosiraporttia tehtäessä todettiin laatudokumenteista, että laskuvirheen vuoksi tulos oli liian suuri. Turussa ilmeisesti jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa, ja lisäksi kuormitusta tuli myös Aurajoesta. Paraisten jätevedenpuhdistamon purkupaikalla tai Naantalinsalmessa ei näkynyt jätevesien vaikutusta. Elokuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä pesäkemäärä oli 86 kpl/100 ml, ja jokiveden hygieeninen tila oli tyydyttävä. Merialueella pinnassa fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärä oli 0 390 kpl/100 ml (kuva 15c). Merialueen hygieeninen tila pinnassa vaihteli yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella erinomaisesta välttävään. Suurimmassa osassa aluetta tila oli erinomainen tai hyvä. Tila oli välttävä Turussa jäteveden purkupaikalla, n sillan luona sekä Latokarilla, eikä huonoksi luokiteltuja alueita ollut. Merialueen tulosten mukaan Turussa jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa selvästi purkupaikan läheisyydessä. Paraisilla purkupaikalla tai Naantalinsalmessa ei näkynyt merkittävää jätevesien vaikutusta.

58 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 0 0 1 12 Naantali 0 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 0 Raisio 2 9 0 1 Satava 58 20 3 2 0 5 Kakskerta 72 2300 40 30 <2 Kaarina Kuusisto 2 1 2 5 20 58 72 Hygieeninen tila pinnassa Kesäkuu 2017 85 420 2300 280 40 30 Airismaa 0 0 0 Parainen 0 0 3 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15a. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella kesäkuun alussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku 1 0 10 5 Naantali 0 Luonnonmaa 2 0 Rymättylä 0 Raisio 40 10 11 5 Satava 10 <10 6 5 7 18 Kakskerta 40 150 100 92 98 Kaarina Kuusisto 12 1 2 0 18 <10 10 40 Hygieeninen tila pinnassa Heinäkuu 2017 10 30 150 20 100 92 Airismaa 0 3 0 Parainen 0 1 0 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15b. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella heinäkuun alussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 59 (87) Merimasku 0 4 5 17 Naantali 1 Luonnonmaa 0 0 Rymättylä 0 Raisio 98 0 11 3 Satava 66 12 20 62 4 3 Kakskerta 66 390 70 40 <10 Kaarina Kuusisto 0 0 1 1 3 12 66 66 70 120 390 120 Hygieeninen tila pinnassa Heinä-elokuun vaihde 2017 70 40 Airismaa 0 1 2 Parainen 0 0 5 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 15c. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella heinä-elokuun vaihteessa 2017. 6.3.8. Kuormituksen vaikutus Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä kesän laajojen tutkimusten aikaan typpipitoisuudet olivat huomattavasti korkeampia kuin kuormittamattomilla merialueilla, vaikka kesäkuussa typpipitoisuus oli ajankohtaan nähden keskimääräistä pienempi. Ammoniumtypen määrä oli pieni kaikilla kesän tutkimuskerroilla, ja pääosa typestä oli nitraatti- tai nitriittityppenä. Jokiveden fosforipitoisuus oli etenkin kesäkuun alussa samaa luokkaa kuin rannikon matalilla savisameilla alueilla. Kesäkuun alussa jokiveden ravinnepitoisuus oli selvästi ajankohdan keskiarvoa alempi. Muilla kesän laajoilla kerroilla typpeä oli jokivedessä poikkeuksellisen paljon, mutta fosforitulokset olivat lähempänä tavanomaista. Tutkimusten aikaan joen virtaama oli kuitenkin pieni, joten kuormitus oli suhteellisen pieni. Kesäkuun alussa Turussa jätevedenpurkupaikalla kokonaistyppipitoisuus oli selvästi suurempi kuin Aurajokisuulla. Jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa, ja Aurajoen vaikutus tuntui Pitkänsalmen suunnassa. Heinäkuun alussa Turussa jätevesien vaikutus näkyi purkupaikalla korkeina kokonaistyppipitoisuuksina mutta ei ulottunut Linnanaukolle saakka. Sen sijaan Pitkäsalmessa kokonaistyppipitoisuudet olivat suuremmat kuin Aurajokisuulla tai Linnanaukolla. Kesän kokonaisfosforipitoisuuksissa ei Turussa voinut selvästi erottaa jätevesien vaikutusta: vain elokuun laajassa tarkkailussa purkupaikalla kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi korkeampi kuin Aurajokisuulla, eikä vaikutus tuntunut Linnanaukolla. Hygieenisen tilan heikkeneminen oli Turussa purkupaikalla voimakasta vain kesäkuun alussa, mutta hygieeninen tila heikkeni Linnanaukon tuntumassa vain lievästi. Paraisten purkupaikalla jätevesikuormituksen vaikutukset eivät näkyneet ravinnepitoisuuksissa tai hygieenisessä tilassa kesän laajoilla tutkimuskerroilla.

60 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Naantalinsalmessa ei näkynyt merkkejä kuormituksesta ravinnepitoisuuksissa kesän laajoilla tutkimuskerroilla. Hygieeninen tila heikkeni hyvin lievästi kesä- ja elokuun laajan tarkkailun aikaan, vaikka salmeen ei enää tule kuormitusta jätevedenpuhdistamolta. 6.4. Alkusyksy (4.9. ja 18.9.2017) Alkusyksyllä syyskuussa merialueen tilaa tutkittiin vain suppeissa tutkimuksissa eli intensiiviasemilla ja jäteveden purkupaikoilla. Pinnasta (1 metri) määritettiin lämpötila ja sähkönjohtavuus, ja muut määritykset tehtiin kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Syyskuun alussa ei saatu näytteitä Airismaalta (225) kovan tuulen takia. Syyskuun alussa suppeassa tutkimuksessa pintaveden lämpötila oli noin 16 17 ºC, joten vesi oli viilentynyt muutaman asteen elokuun puolivälin tutkimuskerran jälkeen. Syyskuun puolivälissä lämpötila oli 14 15 ºC, joten viileneminen jatkui. Syyskuun alussa pinnassa suolaisuus oli pinnassa noin 5,6 6,2, ja Vapparin pohjoisosassakin suolaisuus oli yli 6. Syyskuun puolivälissä suolaisuus oli 4,9 6,2. Pitkäsalmessa Uittamolla suolaisuus oli nyt alentunut voimakkaasti tai selvästi, ja Pohjoissalmessakin suolaisuus oli pienempi kuin syyskuun alussa. Muualla ero syyskuun alun tilanteeseen oli pieni. Syyskuun alussa tuotantokerroksen typpipitoisuus oli 280 670 µg/l. Turun jätevedenpurkupaikan lisäksi muuta tutkimusaluetta selvästi suurempia pitoisuuksia oli Pitkäsalmessa ja pohjoissalmessa Pansion edustalla. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin elokuun puolivälissä, mutta voimakkaasti kohonneita pitoisuuksia (<100 µg/l) ei tavattu. Paraisten jätevedenpurkupaikalla typpimäärissä ei näkynyt jäteveden vaikutusta. Syyskuun puolivälissä suppeassa tarkkailussa tuotantokerroksen typpipitoisuudet olivat 230 830 µg/l. Korkein pitoisuus oli jälleen Turussa jätevedenpurkupaikalla, ja Pitkäsalmessa pitoisuus oli 500 600 µg/l. Nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli muita paikkoja korkeampi Turun jätevedenpurkupaikan lisäksi Pitkäsalmessa ja Pansion edustalla. Syyskuun alussa tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli 20 52 µg/l. Pitoisuudet olivat rehevällä tasolla lukuun ottamatta Airismaata, jossa vesi oli lievästi rehevää. Fosfaattifosforin pitoisuus oli 14 µg/l, joten pitoisuudet oli edelleen varsin pieniä. Syyskuun puolivälissä tutkimuksessa tuotantokerroksen fosforipitoisuus oli 21 57 µg/l. Suurimmat pitoisuudet (>50 µg/l) olivat Pitkässäsalmessa ja Raision Hahdenniemessä. Fosfaattifosforin pitoisuus oli 20 µg/l, ja savisameillakin alueilla pitoisuudet olivat pieniä. Syyskuun alussa klorofyllipitoisuudet olivat 5,1 17 µg/l, ja Pitkänsalmen eteläosassa pitoisuus oli selvästi korkein. Pitoisuudet olivat rehevällä tasolla. Syyskuun puolivälissä klorofyllipitoisuudet olivat 6,0 15 µg/l ja edelleen rehevällä tasolla. Kuuvannokalla pitoisuus oli 9,2 µg/l, Rajakarilla 6,0 µg/l ja Pansion edustalla 14 µg/l. Jätevesien vaikutus tuntui syyskuun kerroilla Turussa jätevedenpurkupaikalla korkeina typpiyhdisteiden pitoisuuksina. Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei syyskuun alussa näkynyt jäteveden vaikutusta typpimäärissä. Naantalinsalmessa ei näkynyt kuormitusta. 6.5. Loppusyksy (2. ja 4.-5.10.2017) Loppusyksyllä lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi eivät kuuluneet ohjelmaan.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 61 (87) Kenttätietojen mukaan lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa pohjan lähellä tuntui rikkivedyn haju Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä. Naantalinsalmessa oli laiturityömaa noin 200 metriä asemalta 285. 6.5.1. Meriveden lämpötila Lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoen Halisissa jokiveden lämpötila oli jäänyt mittaamatta. Merialueella veden pinnassa (1 metri) lämpötilat olivat noin 12 14 ºC paitsi matalassa Raisionlahden pohjukassa (näytesyvyys 0,5 m) noin 10 ºC. Intensiivipaikkojen perusteella pinnassa lämpötila oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvon (vuodet 2007 2016) mukainen. Matalammilla alueilla vesi oli lähes tasalämpöistä pinnasta pohjaan. Syvimmillä paikoilla vesi oli kuitenkin edelleen selvästi kerrostunutta. Suurimmat lämpötilaerot olivat aiempaan tapaan Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, joissa pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 7 10 ºC, ja harppauskerros oli 15 25 metrin välisellä syvyydellä. Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla (308) pinnan ja pohjan välinen lämpötilaero oli noin 3 4 ºC. Ympäristöhallinnon havaintopaikalla Nauvossa Seilissä 19.10.2017 (tiedot poimittu 20.12.2017) lämpötilakerrostuneisuus oli purkautunut ja veden lämpötila 11,3 11,5 ºC. 6.5.2. Suolaisuus ja sameus Lokakuun alussa sähkönjohtavuudesta laskettuna veden suolaisuus pinnassa oli 4,9 6,2 (kuva 16) ja Raisionlahden pohjukassa 0,5 metrissä 2,0. Makean veden suolapitoisuutta alentava vaikutus tuntui voimakkaana Raisionlahden pohjukassa ja Pohjoissalmen itäpäässä. Suolaisuus oli alentunut selvästi Linnanaukon tuntumassa ja Turussa jätevedenpurkupaikalla. Muualla suolapitoisuus oli alentunut enintään lievästi. Valumavesien vähyydestä johtuen suolaisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) korkeampi etenkin Pitkä- ja Pohjoissalmessa mutta jonkin verran korkeampi myös muissa paikoissa. Valumavesien vaikutus merialueella oli pienistä virtaamista johtuen tavanomaista pienempi. Aurajoen Halisista virtaavassa vedessä sameus oli 79 FNU. Merialueella sameusarvot olivat pinnassa 2,2 24 FNU paitsi Raisionlahden matalassa pohjukassa 66 FNU (kuva 16). Sameusarvot olivat suuria (>10 FNU) Pitkäsalmessa, Pukinsalmessa ja Pohjoissalmessa sekä Raisionlahdessa. Missään osassa tutkimusaluetta sameusarvot eivät olleet Suomen ympäristökeskuksen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen erinomaista luokkaa (<1,5 FNU). Pienin pintaveden sameus oli uloimmalla alueella Airismaalla. Ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoon (vuodet 2007 2016) verrattuna sameusarvo oli keskimääräistä pienempi etenkin Pitkä- ja Pohjoissalmessa. Valumavesien vaikutus merialueella oli sekä suolaisuuden että sameuden perusteella pienistä virtaamista johtuen tavanomaista pienempi. 6.5.3. Happiolosuhteet Matalilla alueilla (<20 m) happitilanne oli syyskierrosta johtuen hyvä myös pohjan läheisessä vesikerroksessa (kuva 17). Happi oli käytännössä loppu Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteistä usean metrin matkalta. Molemmilla paikoilla vesi oli jyrkästi lämpötilakerrostunut. Myös usealla muulla syvemmällä havaintopaikalla (215, 220, 225, 280, 297 ja 308) pohjan läheinen happitilanne oli selvästi heikentynyt eikä pohjan läheisessä vedessä ollut happea riittävästi (yli 7 mg/l) lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Hapen määrä ei ollut alen-

62 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) tunut jätevesien purkupaikoilla Turussa tai Paraisilla. Intensiivipaikoilla pohjan läheisen veden happitilanne oli paikoin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa hieman heikompi. 6.5.4. Typpipitoisuus Lokakuun alussa Aurajoen Halisissa jokivedessä kokonaistypen määrä oli 2 400 µg/l, ja nitraatti- ja nitriittitypen yhteismäärä oli 1 500 µg/l eli 63 % typestä. Ammoniumtyppeä oli 40 µg/l eli noin 2 %. Merialueella laajassa tutkimuksessa kokonaistyppipitoisuudet pinnassa olivat 230 1 500 µg/l (kuva 18). Suurimmat pitoisuudet (>1 000 µg/l) oli Raisionlahden pohjukassa sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla ja sen lähellä Kanavanimen ulkopuolella. Muualla Turun lähisalmissa sekä Raisionlahden keskiosassa kokonaistyppimäärä oli noin 400 900 µg/l ja merialueen muissa osissa 200 300 µg/l. Nitraatti- ja nitriittitypen määrä pinnassa oli <5 730 µg/l; korkein pitoisuus Turussa jätevedenpurkupaikalla oli siten pienempi kuin Aurajoen vedessä. Ammoniumtypen pitoisuus oli pinnassa 110 µg/l (kuva 18). Aurajoen Halisissa pitoisuus oli pienempi kuin Turussa jätevedenpurkupaikalla ja n itäpään havaintopaikoilla. Intensiivipaikoilla typpipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) selvästi pienempi. Etenkin Pitkäsalmessa Uittamolla ja Papinsaaren edustalla selityksenä saattoi olla valumavesien vähyys, mutta myös Airistolla kokonaistyppipitoisuus oli varsin pieni. Pohjan läheiset typpipitoisuudet olivat kohonneita vain Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, joissa esiintyi selvää hapen vajausta. Syvänteiden pohjalla typpipitoisuudet olivat erittäin korkeita (>1 000 µg/l), sillä ravinteita vapautui sedimentistä hapettomuuden vuoksi. Jätevesien vaikutus tuntui lokakuun alussa typpiyhdisteiden määrän perusteella Turussa jäteveden purkupaikalla selvästi, ja vaikutusalue tuntui suuntautuvan Linnanaukolta luoteeseen Pohjoissalmen itäosaan. Paraisten purkupaikalla jäteveden vaikutus ei erottunut typpiyhdisteiden pitoisuuksissa. 6.5.5. Fosforipitoisuus Lokakuun alussa laajassa tutkimuksessa Aurajoessa Halisissa veden kokonaisfosforipitoisuus oli 240 µg/l ja fosfaattifosforin pitoisuus 99 µg/l. Merialueella pinnassa kokonaisfosforia oli 26 82 µg/l paitsi Raisionlahden matalassa pohjukassa 200 µg/l (kuva 19). Pitoisuudet olivat noin 80 µg/l Turussa jätevedenpurkupaikalla ja sieltä Linnaukolta n itäpäähän, ja pitoisuus oli korkeampi kuin Aurajokisuulla. Turun lähisalmissa pitoisuus oli noin 50 70 µg/l ja alueen muissa osissa noin 30 40 µg/l. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan fosforipitoisuudet olivat Turussa jätevedenpurkupaikalta n itäpäähän ja Raisionlahden pohjukassa huonolla tasolla (>80 µg/l), salmi- ja lahtialueilla pääosin välttävällä tasolla (40 80 µg/l) ja muualla tyydyttävällä tasolla (20 40 µg/l). Osalla paikoista määritettiin pinnasta fosfaattifosfori, ja pitoisuus oli 6 29 µg/l. Pitoisuus oli suurin Turussa jäteveden purkupaikalla ja sen lähellä Kanavaniemen edustalla. Intensiiviasemien perusteella pinnassa fosforipitoisuudet olivat pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) pienemmät Pitkäsalmessa Uittamon ja Pohjoissalmessa Pansion edustalla, mutta muutoin tulokset olivat ajankohdan tavallisella tasolla. Fosforipitoisuudet kasvoivat pohjaa kohti varsinkin niillä paikoilla, joissa vesi oli selvästi kerrostunut. Pohjan läheinen fosforipitoisuus oli yhä erittäin voimakkaasti kohonnut hapen

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 63 (87) puutteen seurauksena Bläsnäsinlahden syvänteessä (2 500 µg/l) ja korkea myös Kirkkoherransaaren syvänteessä (140 µg/l). Lokakuun alussa Turussa jäteveden purkupaikalla veden kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuus oli selvästi pienempi kuin Aurajoelta Halisista tulevassa vedessä. Purkupaikalla sekä fosforin että fosfaattifosforin pitoisuus oli kuitenkin korkeampi kuin Aurajokisuulla tai Pitkässäsalmessa, ja jätevedet nostivat fosforipitoisuutta Linnanaukolta n sillan tietämille. Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei fosforimäärissä erottunut jätevesien vaikutusta. 6.5.6. Klorofyllipitoisuus Lokakuun alun laajassa tarkkailussa klorofylli määritettiin vain kolmelta paikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta (havaintopaikat 210, 220 ja 240). Klorofyllipitoisuudet olivat 6,0 9,4 µg/l, ja vain Pansion edustalla klorofyllimäärä oli pienempi kuin syyskuun puolivälissä. Vesi oli rehevyystasoluokituksen mukaan edelleen rehevää (5 25 µg/l). Ympäristöhallinnon havaintopaikalla Nauvossa Seilissä 19.10.2017 (tiedot poimittu 20.12.2017) klorofyllipitoisuus oli 2,2 µg/l. Rehevyystasoluokituksen mukaan vesi oli lievästi rehevää (2 5 µg/l). 6.5.7. Hygieeninen tila Aurajoen Halisissa jokivedessä bakteerien pesäkemäärä oli 230 kpl/100 ml, ja hygieeninen tila oli vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan välttävä. Merialueella pinnassa bakteerien pesäkemäärä oli 0>200 kpl/100 ml (kuva 20), mutta Turussa sisimmillä alueilla, Naantalinsalmessa ja Raisionlahden pohjukassa ei saatu tarkkaa tulosta, joten tila saattoi olla välttävää huonompi (havaintopaikat 200, 235, 250, 240, 285, TKUPUR, KANAV W, LATOK N ja RUISS E). Suurimmassa osassa aluetta tila oli erinomainen tai hyvä. Turussa jäteveden purkupaikalla ja lähialueilla jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa, mutta Aurajokisuulla tila oli hyvän tyydyttävän rajalla. Paraisten jätevedenpurkupaikalla jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa lievästi, ja Naantalinsalmessakin oli havaittavissa hygieenisen tilan heikkeneminen. 6.5.8. Kuormituksen vaikutus Lokakuun alussa valumavesien vaikutus oli suolaisuuden ja sameuden perusteella vähäinen. Jätevesien vaikutus tuntui lokakuun alussa typpiyhdisteiden määrän perusteella Turussa jäteveden purkupaikalla selvästi, ja vaikutusalue tuntui suuntautuvan Linnanaukolta luoteeseen Pohjoissalmen itäosaan. Jäteveden purkupaikalla veden kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuus oli selvästi pienempi kuin Aurajoelta Halisista tulevassa vedessä mutta korkeampi kuin Aurajokisuulla tai Pitkässäsalmessa, ja jätevedet nostivat fosforipitoisuutta Linnanaukolta n sillan tietämille. Jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa purkupaikalla ja sen tuntumassa, mutta tarkkaa tulosta ei saatu, joten tila saattoi olla välttävää huonompi. Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä erottunut jätevesien vaikutusta, mutta hygieeninen tila oli lievästi heikentynyt. Naantalinsalmessa ravinnemäärät olivat samalla tasolla kuin lähialueilla. Naantalinsalmessa oli kuitenkin havaittavissa hygieenisen tilan heikkeneminen, ja koska alueelle ei enää tule jätevesikuormitusta, tilanteen toistuessa on selvitettävä muut mahdolliset kuormituslähteet.

64 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 6,1 6,2 6,1 Luonnonmaa Rymättylä 6,1 6,1 6,1 Naantali 6,1 6,1 Raisio 2,0 6,0 5,5 5,8 Satava 5,4 5,9 6,0 5,9 5,5 Kakskerta 4,9 5,2 5,7 5,7 5,6 Kaarina Kuusisto 6,0 6,1 6,1 6,2 5,5 5,9 5,4 4,9 Suolaisuus ( ), pinta Lokakuu 2017 5,0 4,9 5,2 5,2 5,7 5,7 Airismaa 6,2 6,1 6,2 Parainen 6,1 6,2-3,9 4-4,9 5-5,4 5,5-5,9 >6 0 1 2 4 km Merimasku 5,1 5,5 9,7 Luonnonmaa Rymättylä 4,8 8,0 6,4 Naantali 6,4 7,0 Raisio 66 8,8 16 11 Satava 18 14 8,2 11 14 Kakskerta 18 15 18 21 23 Kaarina Kuusisto 17 7,6 7,6 6,3 14 14 18 18 Sameus (FNU), pinta Lokakuu 2017 17 19 15 24 18 21 Airismaa 2,2 7,2 7,2 Parainen 7,1 5,5 <1,5 FNU 1,5-3 FNU 3,1-5 FNU 5,1-10 FNU >10 FNU 0 1 2 4 km KUVA 16. Suolaisuus ja sameus pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 65 (87) Merimasku 89 Luonnonmaa 91 83 Naantali 16 25 80 90 91 Raisio 89 86 83 82 86 85 84 82 83 86 82 86 85 84 35 90 Rymättylä 28 86 Kaarina 87 Kuusisto Satava Kakskerta 82 7 77 90 Happikyllästys (%) pohjan lähellä Lokakuu 2017 Airismaa 31 29 84 Parainen 85 6 0 1 2 4 km KUVA 17. Happikyllästys pohjassa (pohja -1 m) Turun merialueella lokakuussa 2017.

66 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 240 260 320 Luonnonmaa Rymättylä 250 290 290 Naantali 290 300 Raisio 310 1500 450 350 Satava 670 470 300 400 580 Kakskerta 810 1100 490 440 450 Kaarina Kuusisto 300 240 240 220 580 470 670 810 Kokonaistyppi (µg/l), pinta Lokakuu 2017 1100 940 1100 640 490 440 Airismaa 230 260 210 Parainen 230 250 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 8 14 11 Naantali Luonnonmaa 35 12 7 Raisio 6 68 27 14 67 100 25 12 Kaarina 33 35 27 68 67 110 100 100 58 25 12 Rymättylä Satava Kakskerta Kuusisto 5 Ammoniumtyppi (µg/l), pinta Lokakuu 2017 Airismaa Parainen 16-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 18. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2017.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 67 (87) Merimasku 32 35 43 Luonnonmaa Rymättylä 31 43 40 Naantali 35 38 Raisio 200 39 76 54 Satava 68 50 37 46 56 Kakskerta 75 80 64 68 67 Kaarina Kuusisto 56 41 43 40 56 50 68 75 Kok.fosfori (µg/l), pinta Lokakuu 2017 81 82 80 78 64 68 Airismaa 26 40 39 Parainen 39 37 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 19. Kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pinnassa (1 m) Turun merialueella lokakuussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus. Merimasku 0 1 82 >137 Naantali 15 Luonnonmaa 0 0 Rymättylä 1 Raisio >200 8 110 37 Satava >200 120 9 49 >100 >200 Kakskerta >200 50 100 48 Kaarina Kuusisto 2 0 1 4 >100 120 >200 >200 Hygieeninen tila pinnassa Lokakuu 2017 >200 >200 >200 >200 50 100 Airismaa 0 0 0 Parainen 24 0 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 20. Hygieeninen tila (fek. kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella lokakuussa 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuusluokitus.

68 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja Turun merialueen velvoitetarkkailututkimuksen avovesikauden näytteenotot tehtiin touko lokakuussa (9.5. 5.10.2017). Eri ajankohtina näytteitä otettiin havaintopaikoista ja syvyyksistä eri tavoin, joten kausittaisten keskiarvojen laskentatapa vaihteli. Intensiiviasemilla sekä Turussa ja Paraisilla jätevedenpurkupaikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin touko syyskuussa yhdeksän kertaa (havaintopaikat 135, 175, 180, 210, 220, 225, 240, 260, 275, 285, 297 ja 300 sekä TKUPUR ja PARPUR). Näillä paikoilla kesäkauden ravinne- ja klorofyllikeskiarvot laskettiin kesä syyskuun kahdeksasta tuloksesta. Muilla paikoilla kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteitä tutkittiin kolmesti (kesä-, heinä- ja elokuun alku), joten kesäkauden keskiarvot laskettiin kolmen näytteenoton tuloksista. Keskiarvokuvissa on esitetty keskiarvot laskentatavasta riippumatta, ja intensiiviasemien ja muiden paikkojen välillä saattaa olla näytteiden lukumäärästä ja ajankohdasta johtuvia eroja. Hygieenistä tilaa tutkittiin pinnassa (1 m) kesä lokakuussa neljä kertaa, ja näistä neljästä tuloksesta laskettiin avovesikauden keskiarvo. Poikkeuksen tekivät Paraisten Kirkkoselkä ja Haarlansalmi (havaintopaikat 148 ja 201), jotka eivät kuulu ohjelmaan loppusyksyllä, ja keskiarvon laskennassa käytettiin siten kolmea tulosta. 6.6.1. Näkösyvyys Avovesikaudella touko-lokakuussa (9.5. 5.10.2017) näkösyvyyttä mitattiin intensiiviasemilla ja jäteveden purkupaikoilla kymmenen kertaa. Näissä paikoissa avovesikauden keskiarvo oli 0,5 6,2 metriä (kuva 21). Vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa (liite 7, Suomen ympäristökeskus 2015) näkösyvyys jaetaan vain kolmeen luokkaan (erinomainen >2,5 m, hyvä 1 2,5 m ja tyydyttävä <1 m), mikä poikkeaa luokituksen useimmista muista suureista. Avovesikauden keskiarvon perusteella vuonna 2017 Turun Kaarinan salmialueet ja Raisionlahti kuuluivat luokkaan tyydyttävä. Airiston eteläosassa luokka oli erinomainen, ja tutkimusalueen muut osat kuuluivat luokkaan hyvä. 6.6.2. Typpiyhdisteet Kasviplanktonin tuotantokerroksessa kokonaistyppipitoisuuden kesä syyskuun keskiarvo oli 250 3 500 µg/l (kuva 22). Selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevedenpurkupaikalla. Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin keskiarvo oli noin 500 770 µg/l. Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli 410 g/l, ja tutkimusalueen muissa osissa 250 340 µg/l. Epäorgaanisen typen eli ammoniumtypen ja nitraatti-nitriittitypen yhteismäärä oli tuotantokerroksen kesä syyskuun keskiarvona selvästi suurin (2 000 µg/l) Turussa jätevedenpurkupaikalla (kuva 22). Keskiarvo oli korkea myös Pitkäsalmessa sekä Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa (120 320 µg/l). Paraisilla jäteveden purkupaikalla sekä kokonaistypen että epäorgaanisen typen keskiarvo oli samaa luokkaa kuin Vapparin pohjoisosan intensiivipaikalla. Naantalinsalmessa sekä kokonaistypen että epäorgaanisen typen keskiarvo oli samalla tasolla kuin Viheriäistenaukon intensiivipaikassa. Intensiivipaikoilla kokonaistyppimäärän kesä syyskuun keskiarvo tuotantokerroksessa oli pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Monin paikoin keskiarvo oli poikkeuksellisen pieni, sillä

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 69 (87) esimerkiksi Airistolla keskiarvo oli 00. Airistolla sekä Vapparin pohjoisosassa ja Paraisten jätevedenpurkupaikallakin keskiarvo oli noin 30 % tavanomaista pienempi. Pitkässäsalmessa ero oli 10 20 %. Pohjoissalmessa ja Raision Hahdenniemessä ero oli noin 40 %; Hahdenniemessä tosin pitkäaikaiskeskiarvoa nosti yhä jätevesikuormituksen aikaiset vuodet. Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli tavallista korkeampi, sillä elokuun puolivälin erittäin korkea tulos nosti keskiarvoa. Kokonaistyppipitoisuudet olivat avovesikaudella monin paikoin poikkeuksellisen pieniä. Ero saattoi johtua valumavesien vähäisyydestä, mutta pitoisuustasoihin saattoi vaikuttaa myös typen määritysmenetelmän vaihtaminen toiseen, myöskin akkreditoituun menetelmään. Ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun tulosten mukaan Nauvossa Seilissä kokonaistyppipitoisuus oli pinnassa (1 m) touko-lokakuun tutkimuksissa 210 340 (x 266, 12 tulosta, poiminta 20.12.2017), joten esimerkiksi Airismaan tulokset olivat yhtenevät näiden kanssa. Laboratorio kuitenkin jatkoi syyn selvittämistä vuonna 2018. Jätevesien vaikutus tuntui typpiyhdisteiden kesä syyskuun keskiarvojen perusteella voimakkaana Turussa purkupaikalla. Vaikutus näkyi myös Pitkäsalmessa ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa. Myös Aurajoen kautta tuli kuormitusta etenkin kesäkuussa, mutta heinäkuussa virtaama oli hyvin pieni ja elo-syyskuussakin pieni (<10 m 3 /s); jokivedessä typen pitoisuudet olivat kuitenkin selvästi korkeampia kuin merivedessä. Paraisilla jätevedenpurkupaikalla jätevedet saattoivat nostaa epäorgaanisen typen määrää lievästi. Naantalinsalmessa typpiyhdisteiden osalta tilanne oli samanlainen kuin Viheriäistenaukolla. 6.6.3. Fosfori Kesä-syyskuun keskiarvona kokonaisfosforia oli kasviplanktonin tuotantokerroksessa 17 68 µg/l paitsi Raisionlahden matalassa pohjukassa 92 µg/l (kuva 23). Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli korkeampi kuin Linnanaukolla mutta yhtä suuri kuin Uittamolla. Pitkäsalmessa keskiarvo oli noin 50 70 µg/l ja Pukin- sekä Pohjoissalmessa noin 40 µg/l. Vapparilla ja Airistolla n tietämiltä pohjoiseen keskiarvo oli noin 20 30 µg/l ja muualla Airiston tuntumassa hieman alle 20 µg/l. Rehevyystasoluokituksen mukaan kokoomanäytteen vesi oli fosforipitoisuuden keskiarvona lievästi rehevää (12 23 µg/l) Airiston tuntumassa avoimilla alueilla. Muualla keskiarvo oli rehevällä tasolla (P 23 80 µg/l), ja Raisionlahden pohjukka oli erittäin rehevä (P>80 µg/l). Intensiivipaikoilla kesäkauden fosforipitoisuuden keskiarvo oli yleisesti 15 20 % pienempi kuin pitkäaikaiskeskiarvo (2007 2016). Ero saattoi johtua valumavesien vähäisyydestä. Jätevesien vaikutus ei näkynyt keskimääräisissä kokonaisfosforipitoisuuksissa Turussa jätevedenpurkupaikalla, ja salmialueilla vaikutus sekoittui jokiveden ja savisameuden vaikutukseen. Myöskään Paraisilla fosforipitoisuuksissa ei näkynyt jätevesien vaikutusta. Naantalinsalmessa fosforitulokset olivat samalla tasolla kuin Viheriäistenaukolla. Fosfaattifosforin keskiarvot olivat selvästi muita intensiiviasemia korkeammat Raisionlahdessa (taulukko 11), jossa fosfaattifosforia oli useimmin yli määritysrajan. Samoin Pitkäsalmessa Uittamon edusta on matala ja savisamea, ja Turussa jäteveden purkupaikalla keskiarvo oli samalla tasolla kuin Uittamolla.

70 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 6.6.4. Klorofylli Klorofyllipitoisuuksien kesä syyskuun keskiarvot olivat 3,6 25 µg/l (kuva 23). Suurimmat keskiarvot (noin 20 µg/l) olivat Pitkäsalmessa sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin saakka ja myös Raisionlahden pohjukassa. Muualla keskiarvo oli noin 4 10 µg/l. Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen (Suomen ympäristökeskus 2015) klorofyllirajaarvojen perusteella keskiarvoltaan erinomaiseen luokkaan kuuluvia alueita ei ollut, ja hyvään luokkaan kuului vain Airiston eteläosa. Pääosa merialueesta kuului tyydyttävään luokkaan. Pitkäsalmessa sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin saakka ja myös Raisionlahden pohjukassa luokka oli välttävä, mutta huonoja alueita ei ollut. Rehevyystasoluokituksen perusteella noin n tasalta Airistolle ja Kotkanaukolle merialue oli lievästi rehevä (2 5 µg/l). Muu osa tutkimusalueesta oli rehevää (5 25 µg/), mutta erittäin reheviä alueita ei tavattu. Intensiivipaikkojen perusteella kesäkauden klorofyllikeskiarvot olivat matalilla salmialueilla ja Vapparilla lähellä pitkäaikaiskeskiarvoa (vuodet 2007 2016) paitsi Raision Hahdenniemessä, missä pitkäaikaiskeskiarvoa yhä nosti jätevesikuormituksen aikaiset vuodet. Kesäkauden keskiarvo oli pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi Airistolla ja Kotkanaukolla sekä myös Naantalinsalmessa ja Väskin edustalla. Kesäkauden keskiarvojen perusteella ei voinut erottaa jätevesien vaikutusta Turussa tai Paraisilla jätevedenpurkupaikoilla. 6.6.5. Hygieeninen tila Avovesikauden tutkimusten (kesä lokakuu) fekaalisten kolimuotoisten bakteerien pesäkemäärien keskiarvot olivat 0 760 kpl/100 ml (kuva 24). Keskiarvon perusteella hygieeninen tila oli välttävä Turun jätevedenpurkupaikalla sekä sen lähellä Latokarin edustalla ja n sillan tietämillä, mutta lokakuun tulokset jäivät epätarkoiksi, mikä saattoi pienentää keskiarvoa. Mahdollisesti myös Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa tila olisi voinut olla keskiarvoltaan vain välttävä. Muualla hygieeninen tila oli keskiarvon perusteella hyvä tai erinomainen. Naantalinsalmessa lokakuun alun tulos epätarkkanakin heikensi avovesikauden keskiarvoa erinomaisesta hyväksi. Jätevesien vaikutus näkyi Turussa jätevedenpurkupaikalla selvästi muita paikkoja korkeampina bakteerimäärinä, ja vaikutus ulottui Linnanaukolle ja Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosiin. Aurajoen Halisten avovesikauden keskimääräinen bakteerimäärä (90 kpl/100 ml) oli selvästi pienempi kuin Turussa jätevedenpurkupaikalla. Paraisilla jätevedet eivät avovesikauden keskiarvon perusteella heikentäneet hygieenistä tilaa. Naantalinsalmeen tuli lokakuun alun tulosten perusteella edelleen hygieenistä kuormitusta. Jätevesien lisäksi Aurajoki tuo hygieenistä kuormitusta merialueelle etenkin kevät- ja syystulvien aikaan sekä rankkasateiden yhteydessä. Tällöin myös viemäriverkon ohijuoksutukset ovat yleisimpiä, ja kuormituslähteiden erottaminen toisistaan hankalaa; jätevedenpuhdistamoiden kuormitusta ei enää tule Aurajokeen. Vuonna 2017 Aurajoen Halisten alapuolella hygieenistä tilaa seurattiin muutamia kertoja Turun merialueen ja Aurajoen tutkimusten yhteydessä (taulukko 12). Tulosten perusteella Halisten padon alapuolella jokiveden hygieeninen tila vaihteli hyvästä välttävään, ja eniten bakteereja todettiin lokakuun tarkkailukerralla. Vähäjoessa Maarian kirkkosillan kohdalla tehdyissä tutkimuksissa hygieeninen tila oli hyvä tai välttävä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 71 (87) 1,1 0,9 0,9 Merimasku Luonnonmaa 1,4 Naantali 0,8 Raisio 1,4 0,8 0,5 0,8 0,5 1,9 1,4 Kaarina 0,6 Rymättylä Satava Kuusisto Näkösyvyys (m) Kakskerta 1,0 Avovesikauden 2017 keskiarvo 2,2 Airismaa 3,2 Parainen 1,4 Erinomainen (>2,5 m) Hyvä (1-2,5 m) Tyydyttävä (<1 m) 0 1 2 4 km KUVA 21. Näkösyvyyden avovesikauden (touko lokakuu, n = 10) keskiarvo Turun merialueen intensiivipisteillä ja jäteveden purkupaikoilla v. 2017.

72 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Merimasku 250 280 300 Luonnonmaa Rymättylä 270 280 290 Naantali 280 260 Raisio 420 300 320 310 Satava 500 340 310 300 350 390 Kakskerta 550 3500 630 770 580 Kaarina Kuusisto 520 340 320 310 390 340 500 550 480 610 3500 Kok.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun 2017 ka 470 630 770 Airismaa 270 270 320 Parainen 310 340 340 00-400 µg/l >400-500 µg/l >500-700 µg/l >700-1000 µg/l >1000 µg/l 0 1 2 4 km Merimasku 4,0 7,7 7,3 Luonnonmaa Rymättylä 11 5,2 12 Naantali 6,0 4,0 Raisio 4,8 11 9,5 6,3 Satava 120 33 12 9,0 6,2 60 Kakskerta 170 2000 170 380 180 Kaarina Kuusisto 120 5,5 7,7 4,0 60 33 120 170 140 260 2000 Epäorg.typpi (µg/l), koonta kesä-syyskuun 2017 ka 86 170 380 Airismaa 5,9 8,2 6,7 Parainen 9,9 5,7 4,0-10 µg/l >10-50 µg/l >50-100 µg/l >100-700 µg/l >700 µg/l 0 1 2 4 km KUVA 22. Kokonaistypen ja epäorgaanisen typen (NH 4 -N + NO 23 -N) pitoisuudet (µg/l) tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun 2017 keskiarvona.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 73 (87) Merimasku 17 19 25 Luonnonmaa Rymättylä 18 22 26 Naantali 20 23 Raisio 92 28 50 28 Satava 39 41 25 25 34 39 Kakskerta 47 61 52 62 68 Kaarina Kuusisto 59 34 34 24 39 41 39 47 49 43 61 Kok.fosfori (µg/l), koonta kesä-syyskuun 2017 ka 54 52 62 Airismaa 17 18 22 Parainen 28 20 29 Erinomainen (<12 µg/l) Hyvä (12-20 µg/l) Tyydyttävä (20-40 µg/l) Välttävä (40-80 µg/l) Huono (>80 µg/l) 0 1 2 4 km Merimasku 4,2 4,8 6,2 Luonnonmaa Rymättylä 4,2 4,7 6,5 Naantali 4,3 4,3 Raisio 18 6,8 8,9 7,9 Satava 18 12 7,5 6,7 9,4 13 Kakskerta 23 21 25 17 16 Kaarina Kuusisto 18 9,1 8,9 5,9 13 12 18 23 18 Klorofylli (µg/l) 17 21 kesä-syyskuun 2017 ka 21 25 17 Airismaa 3,6 4,5 6,4 Parainen 7,5 5,5 6,7 Erinomainen (<2 µg/l) Hyvä (2-4 µg/l) Tyydyttävä (4-12 µg/l) Välttävä (12-30 µg/l) Huono (>30 µg/l) 0 1 2 4 km KUVA 23. Kokonaisfosfori- ja klorofyllipitoisuudet tuotantokerroksen koontanäytteissä Turun merialueella kesä-syyskuun keskiarvona 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

74 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) TAULUKKO 11. Tuotantokerroksen kokoomanäytteen fosfaattifosforipitoisuus Turun merialueen intensiiviasemilla ja jätevedenpurkupaikoilla touko-syyskuussa 2017 (µg/l). ( = alle määritysrajan 3 µg/l). Asema 9.5. 5. 6.6. 19.6. 3. ja 5.7. 19.7. 31.7. 1.8. 16.8. 4.9. 18.9. Keskiarvo 135 8 8 3 175 6 15 4 180 3 11 20 5 210 4 3 2 220 3 6 2 225 4 3 4 2 240 4 12 6 3 260 3 6 7 10 22 11 10 10 9 275 3 3 5 6 3 285 8 2 297 4 3 2 300 5 7 3 PARPUR 4 13 3 TKUPUR 5 4 14 16 5 Merimasku 0 1 25 43 Naantali 4 Luonnonmaa 1 0 Rymättylä 0 Raisio 87 5 33 11 Satava 84 39 10 30 4 32 Kakskerta 95 760 65 66 38 Kaarina Kuusisto 4 1 1 2 32 39 84 95 91 190 760 Hygieeninen tila pinnassa Avovesikauden 2017 ka 160 65 66 Airismaa 0 1 1 Parainen 6 0 3 Erinomainen (<10 kpl) Hyvä (10-<50 kpl) Tyydyttävä (50-<100 kpl) Välttävä (100-<1000 kpl) Huono (>1000 kpl) 0 1 2 4 km KUVA 24. Hygieeninen tila (fek.kolimuotoiset bakteerit kpl/100 ml) Turun merialueella avovesikauden (kesä-lokakuu) keskiarvona 2017. Luokittelu: vesien yleinen käyttökelpoisuus.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 75 (87) TAULUKKO 12. Enterokokkien määrä Aura- ja Vähäjoen alajuoksulla vuonna 2017 Halisten uuden sillan (AURA/58) ja Maarian kirkkosillan (AURA/V34) kohdalla; Turun merialueen tarkkailussa näytteet otettiin Halisten kalaportaasta tai kävelysillalta. (Tiedot: L-S vyt Oy). Pvm Enterokokit, kpl/100 ml AURA/58 AURA/V34 6.2.2017 40 150 18.4.2017 18 <10 25.7.2017 36 14 Pvm Fek. lk kolit, kpl/100 ml TURM/58K, kalaporras tai kävelysilta 14.3.2017 140 5.6.2017 18 3.7.2017 27 31.7.2017 86 5.10.2017 230 6.7. Kasviplankton Kesällä Turun edustan merialueen kasviplanktonin lajistoa ja biomassaa tutkittiin kaksi kertaa kasviplanktonin tuotantokerroksen koontanäytteestä. Näytteet otettiin heinä- ja elokuussa kahdeltatoista ns. intensiivihavaintopaikalta. Menetelmät ovat tarkemmin kappaleessa 5.4. Tulokset tallennettiin ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin, ja niitä voi katsoa ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun kautta (www.syke.fi/avointieto). Vuoden 2017 kenttähavainnoissa ei ollut levienmassaesiintymiä koskevia kirjauksia, eikä leväesiintymistä otettu näytteitä. Heinäkuun loppupuolella (19.7.2017) kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin 360 4 390 mg/m 3 eli noin 0,3 4,3 mg/l (kuva 25, liite 8). Selvästi korkeimmat biomassat oli Pitkäsalmessa (asemat 175 ja 180), ja myös Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa ja Raisionlahdessa (asemat 135, 240 ja 260) biomassa oli suurempi kuin avoimemmilla alueilla. Piilevät olivat valtaryhmänä Pitkä- ja Pohjoissalmessa, ja pienet kiekkomaiset piilevät muodostivat noin 52 75 % biomassasta. Sinilevien osuus oli <1 25 %; niiden määrä oli pieni Pitkäsalmen ja Raisionlahden näytteissä. Airistolla ja Kotkanaukolla osuus oli suurin eli noin 20 25 %. Vapparin pohjoisosassa biomassa oli yhtä suuri kuin Airistolla, vaikka osuus biomassasta oli pieni. Näissä näytteissä eniten oli tikkumaisia Aphanizomenon-sinileviä, joka ei merialueilla tiettävästi tuota myrkkyjä. Dolichospermum-sinileviä (ent. planktiset Anabaenasuvun levät) oli vähän. Nodularia-suvun leviä ei tavattu. Elokuun puolivälissä jälkeen (16.8.2016) kokonaisbiomassat olivat 534 6 700 mg/m 3 eli noin 0,5 6,7 mg/l. Tulokset olivat Airismaata lukuun ottamatta suurempia kuin heinäkuun näytteissä. Suurin levämäärä oli Pitkäsalmen eteläpäässä ja Pohjoissalmessa (asemat 175 ja 240). Piilevät olivat edelleen valtaryhmänä Pitkä- ja Pohjoissalmessa. Viher- ja panssarilevät olivat lähes kaikilla paikoilla selvästi runsaampia kuin heinäkuun näytteissä. Pohjoissalmessa ja Kuuvannokalla panssarilevä Hetrocapsa rotunda muodosti noin 10 % biomassasta; Heterocapsa-suvun levät ovat toisinaan muodostaneet voimakkaan kahvinruskeita massaesiintymiä Pitkäsalmen eteläpuolella ja Naantalin edustalla. Sinilevät olivat runsastuneet lukuun ottamatta Airismaata ja Pitkäsalmessa Uittamon edustaa. Sinilevien osuudet olivat <1 55 %, ja Väskin edustalla sinilevien sekä biomassa että osuus oli suurin. Sinilevistä selvästi runsain oli kaikissa paikoissa Aphanizomenon-sinilevät. Dolichospermum-sinileviä oli paikoin. Nodularia-suvun leviä oli Airistolla ja Väskin edustalla, mutta määrä oli pieni.

76 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Pintavesien ekologisen tilan luokituksessa (Suomen ympäristökeskus 2012b) ei ole annettu kasviplanktonin loppukesän biomassaan perustuvia luokituskriteerejä kaikille vesimuodostumille. Tutkimusalue kuuluu lähes kokonaan lounaiseen sisäsaaristoon (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010), jossa näitä kriteereitä ei ole. Lounaiseen välisaaristoon kuuluu vain Airismaa (225), jossa kasviplanktonin kokonaisbiomassa oli heinäkuun näytteessä noin 0,62 mg/l ja elokuun näytteessä noin 0,53 mg/l. Kasviplanktonin määrän perusteella Airismaa olisi kuulunut sekä heinä- että elokuussa luokkaan tyydyttävä (kokonaisbiomassa 0,40 0,84 mg/l). 5000 4500 Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus 19.7.2017 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät 500 0 135 175 180 210 220 225 240 260 275 285 297 300 7000 6000 Kasviplanktonin biomassa (mg/m³) ja koostumus 16.8.2017 5000 4000 3000 2000 muu kasviplankton viherlevät piilevät kultalevät panssarilevät nielulevät sinilevät 1000 0 135 175 180 210 220 225 240 260 275 285 297 300 KUVA 25. Kasviplanktonin biomassa ja sen koostumus Turun merialueen intensiivihavaintopaikoilla heinä- ja elokuun näytteissä v. 2017. Kultalevissä (Chrysophyta) on mukana tarttuma- ja kultalevät (Prymnesiophyceae ja Chrysophyceae), mutta piilevät (Diatomopyceae) on erotettu omaksi osakseen. Ryhmä muu kasviplankton käsittää tarkempaa määritystä vaille jääneet levät kuten flagellaatit ja monadit. Yksikkö mg/m 3 = µg/l.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 77 (87) 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2017 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA Turun edustan merialueen velvoitetarkkailuun vuonna 2017 osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki, Neste Oyj Naantalin jalostamo, ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy sekä Finnfeeds Finland Oy, jonka jätevedenpuhdistamon lakkautettiin syksyllä 2016. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Finland Oy Ab. Tutkimuksessa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkkailuohjelmaa (2.4.2007, Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1272-103) ja siihen vuonna 2010 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkupaikan lähialueille tehtyä täydennystä. Tarkkailusta on jäänyt pois vuonna 2012 Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256) ja vuonna 2016 myös Askaistenlahden sisäosa (asema 304) jäi pois tarkkailusta, sillä Lemun jätevedenpuhdistamon jälkitarkkailuvelvoite päättyi. Tarkkailuohjelma päivitettiin muuttuneiden kuormitustietojen mukaisesti ja suunnitelma toimitettiin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi kesällä 2016. Vuonna 2017 Turun kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien vaikutuksia merialueen tilaan ja käyttökelpoisuuteen seurattiin yhtenätoista ajankohtana. Tarkkailuohjelman ja sen täydennyksen mukaisia veden laadun havaintopaikkoja oli merialueella yhteensä 37. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Laaja vesinäytteenotto tehtiin maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuun alussa, ja toukosyyskuussa tutkimus tehtiin myös suppeampana. Tutkimuksilla selvitettiin veden fysikaaliskemiallista ja mikrobiologista laatua. Kasviplanktonnäytteitä otettiin 12 intensiiviasemalta kahdesti kesän aikana. Vuonna 2017 ohjelmaan kuului lisäksi laaja pohjaeläintutkimus, jonka tulokset ovat erillisessä raportissa. Sää- ja jääolot Vuosi 2017 oli Ilmatieteen laitoksen Turun säätietojen perusteella keskilämpötilaltaan tavallista lämpimämpi ja vähäsateisempi. Vaikka kesäkuukaudet olivat viileitä, sekä alku- että loppuvuosi olivat leutoja. Sademäärä jäi usean keskimääräistä vähäsateisemman kuukauden johdosta tavallista pienemmäksi, vaikka loka- ja joulukuussa satoi poikkeuksellisen paljon. Talvella 2016/2017 jään määrä lisääntyi hitaasti Suomen merialueilla. Tammikuun alun lyhyt kylmä jakso kasvatti jään määrää nopeasti, mutta sään lauhtuminen pysäytti jäätymisen. Jääpeite oli laajimmillaan helmikuun puolivälissä, jolloin myös Turun saaristo oli ohuessa jäässä. Ilmatieteen laitoksen jäätietojen mukaan Airistolla Rajakarilla jää katosi helmikuun loppupuolella, ja niin sanottuja todellisia jääpäiviä oli 32. Maaliskuun alussa velvoitetarkkailussa Turun merialue oli pääosin vielä jäässä, mutta jään paksuus vaihteli paljon, ja paikoin oli kelirikko. Kuormitus 2017 Merialueen purkupaikoille vuonna 2017 johdettujen puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli BOD 7ATU :na mitattuna yhteensä noin 140 tonnia, fosforikuorma 5,4 tonnia ja typpikuorma 334 tonnia. Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 144 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut suurta vaikutusta

78 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) (fosfori 5,6 t/a, typpi 336 t/a); osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. BOD- ja ravinnekuormitus oli pienempi kuin ennen seudullisen jätevedenpuhdistamon käyttöönottoa. Aurajoen vuoden 2017 keskivirtaama oli vuosien 1961 1990 ja vuosien 2007 2016 (6,9 m 3 /s) keskivirtaaman välissä. Halisissa tammi helmikuussa virtaama oli pieni (<5 m 3 /s). Lumen sulaminen nosti virtaamia jo maaliskuussa, ja huhtikuussa tyypilliseen kevättulva-aikaan virtaama jäi pieneksi. Kesäkuussa virtaama nousi hetkeksi, mutta muutoin touko syyskuussa virtaama oli pieni. Syksyllä taas virtaama kohosi moneen otteeseen, ja vuoden korkein virtaama oli joulukuun puolivälissä (noin 75 m 3 /s). Loka joulukuu virtaamissa tuli vuoden typpivirtaamasta 65 % ja fosforivirtaamasta jopa 77 %. Tammi maaliskuun osuus oli typestä 13 % ja fosforista 16 %, kun huhtikuussa osuudet olivat vain 8 ja 3 %. Vuonna 2017 Aurajoen koko valuma-alueelta typpivirtaama oli yhteensä noin 679 t/a ja fosforivirtaama 63 t/a, mikä oli lähellä vuosien 1980 2016 keskiarvoa. Aurajoen ravinnevalumiin suhteuttaen Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 33 tonnia fosforia ja 360 tonnia typpeä. Yhteensä koko merialueen valuma-alueelta jäte-, joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli arviolta 129 tonnia fosforia ja 1 837 tonnia typpeä. Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 4 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 45 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 18 %. Veden laatu lopputalvella 2017 Talvitutkimuksen näytteet haettiin 8. ja 13. 14.3.2017 laivalla ja jäitse jalan tai moottorikelkalla. Kelirikon vuoksi näytteet jäi ottamatta vain Kruunukarilta. Aurajoella Halisissa virtaama oli näytteenottohetkellä noin 1 6 m 3 /s. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisista virtaava vesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä sameampaa ravinnepitoisempaa. Joki- ja sulamisvesiä tuli virtaamatietojen perusteella merialueelle vähän ennen näytteenottoa paljon, vaikka näytteenoton aikana virtaama oli pieni. Merialueella pinnassa (1 metri) sähkönjohtavuudesta laskettuna veden suolaisuus oli 3,1 6,1. Suolaisuus oli voimakkaasti alentunut (<5 ) Marjaniemen edustalla, Linnanaukolla sekä Pitkäsalmen pohjoisosassa. Sulamis- ja valumavesien vaikutukset tuntuivat veden suolaisuudessa ja sameudessa pintakerroksessa pääosin lievästi, mutta paikoittain hyvin voimakkaina. Pinnassa happitilanne oli koko merialueella erittäin hyvä, ja paikoin esiintyi hapen ylikyllästyneisyyttä, mikä ilmeisesti aiheutui varhaisista leväkukinnoista. Pohjan tuntumassa happitilanne oli heikko vain Väskinsaaren luona, jossa happivaje oli voimakasta (happikyllästys<40 %). Kokonaistyppipitoisuus oli Aurajoessa Halisista virtaavassa vedessä 1 700 µg/l. Pitoisuus oli hieman vuosien 2010 2016 talvinäytteenoton tulosten keskiarvoa pienempi. Merialueella kokonaistyppipitoisuudet olivat pinnassa 370 6 500 µg/l. Pinnassa pitoisuudet olivat suurimmat (>1 000 µg/l) Turussa jäteveden purkupaikalla, Linnanaukolla sekä Marjaniemen edustalla. Kokonaistyppipitoisuudet olivat pienimmät (<400 µg/l) Naantalinaukolla, Vapparin itäpäässä ja Paraisten Kirkkoselällä. Pintakerroksen alapuolella syvyyssuunnassa kokonaistyppeä oli noin 300 500 µg/l paitsi matalissa Turun lähisalmissa ja Raisionlahdessa. Kokonaisfosforipitoisuus oli Halistenkoskella 260 µg/l ja merialueella pinnassa 14 110 µg/l. Korkein pitoisuus oli Aurajokisuulla mutta korkea myös Marjaniemen edustalla. Syvyyssuunnassa pitoisuudet laskivat pohjaa kohden.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 79 (87) Lämpökestoisten kolimuotoisten bakteereiden pesäkkeitä oli Halisista virtaavassa vedessä 140 kpl/100 ml. Merialueella pesäkkeitä oli pinnassa 0 460 kpl/100 ml paitsi Turussa jäteveden purkupaikalla, jossa pesäkemäärä oli 5 200 kpl/100 ml. Hygieeninen tila oli vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella huono vain Turussa purkupaikalla. Tila oli välttävä Linnanaukon tuntumassa, Pohjoissalmessa, Katariinanlaakson edustalla sekä Paraisten Kirkkoselällä. Tyydyttävään luokkaan kuuluivat Aurajokisuu ja Pitkänsalmen pohjoisosa sekä Lemunaukko. Muilla paikoilla hygieeninen tila oli erinomainen tai hyvä. Veden laatu avovesikautena 2017 Veden lämpötila Toukokuun alkupuolella veden lämpötila oli pinnassa 4 8 ºC. Kesäkuun alkuun mennessä vesi oli lämmennyt pinnassa (lämpötila noin 9 14 ºC), ja vesipatsas oli alkanut kerrostua. Kuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa lämpötila oli 15 19 ºC, ja vesi oli lämmennyt alkuun verrattuna vähintään 5 ºC mutta monin paikoin lähes 10 ºC. Heinäkuun alussa lämpötila oli pinnassa 14 17 ºC, ja intensiiviasemien perusteella lämpötila oli hieman alempi kuin ajankohdan pitkän ajan keskiarvo. Heinäkuun puoliväliin mennessä vesi lämpeni, ja suppean tutkimuksen paikoilla lämpötila oli pinnassa 17 19 ºC. Elokuun alussa pinnassa lämpötila oli 18 21 ºC, ja intensiiviasemien perusteella lämpötilat olivat hyvin lähellä ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa. Noin 20 metrin syvyisillä havaintopaikoilla pohjan läheiset lämpötila oli 6 15 ºC, ja vesi oli edelleen kerrostunut. Matalammilla havaintopaikoilla lämpötilaero oli tasoittumassa. Syyskuun kuluessa vesi viileni. Lokakuun alussa veden pinnassa lämpötilat olivat noin 12 14 ºC ja intensiivipaikkojen perusteella ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvon mukaisia. Matalammilla alueilla lämpötilaero oli lähes tasaantunut, mutta syvimmillä paikoilla vesi oli edelleen selvästi kerrostunutta. Suurimmat lämpötilaerot olivat aiempaan tapaan Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteissä, joissa pinnan ja pohjan välillä lämpötilaero oli noin 7 10 ºC, ja harppauskerros oli 15 25 metrin välisellä syvyydellä. Myös Saaronniemen edustalla, Rajakarilla, Airismaalla ja Lapilan edustalla oli pinnan ja pohjan välillä muutaman asteen lämpötilaero. Suolaisuus Toukokuun alkupuolella sähkönjohtavuudesta laskettuna suolaisuus oli 5,2 6,1. Monin paikoin suolaisuus oli vain lievästi alentunut (5,5 5,9 ), ja tulosten perusteella valumavesiä tuli merialueelle varsin vähän. Kesäkauden tutkimuksissa pinnassa suolaisuus oli 4,1 6,2. Alin tulos mitattiin suppeassa tutkimuksessa kesäkuun puolivälissä, ja tuolloin suolaisuus alentunut voimakkaasti (suolaisuus<5 ) Turussa jäteveden purkupaikalla sekä Uittamolla. Kesä elokuun laajoilla tutkimuskerroilla suolaisuus oli alentunut vain Turussa jäteveden purkupaikalla elokuun alussa voimakkaasti ja heinäkuun alussa selvästi (suolaisuus 5,0 5,4 ). Elokuun puolivälissä suppeassa tutkimuksessa selvää alenemista oli Pohjois- ja Pitkäsalmessa sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla. Muutoin kesän tutkimuksissa suolaisuuden aleneminen oli lievää (suolaisuus 5,5 5,9 ) tai sitä ei ollut juuri havaittavissa (suolaisuus>6 ). Syvänteissä suolaisuus hieman kasvoi pohjaa kohti, ja korkein suolapitoisuus oli noin 6,4 sekä heinä- että elokuun alussa Airismaan syvänteen pohjalla. Suolaisuuden perusteella kesäkaudella valumavesien vaikutus merialueella oli tavallista pienempi sekä pinnassa että pohjan tuntumassa. Syyskuun puolivälissä suolaisuus oli 4,9 6,2. Pitkäsalmessa Uittamolla suolaisuus oli alentunut voimakkaasti tai selvästi, ja Pohjoissalmessakin suolaisuus oli pienempi kuin syyskuun alussa. Lokakuun alussa pinnassa oli 4,9 6,2 ja Raisionlahden matalassa pohjukassa 2,0. Makean veden suolapitoisuutta alentava vaikutus tuntui voimakkaana Raisionlahden pohjukassa ja Pohjoissalmen itäpäässä ja selvänä myös Linnanaukon tuntumassa ja Turussa jätevedenpurkupaikalla. Muualla suolapitoisuus oli alentunut enintään lievästi.

80 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) Valumavesien vähyydestä johtuen suolaisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa korkeampi etenkin Pitkä- ja Pohjoissalmessa mutta jonkin verran korkeampi myös muissa paikoissa. Happitilanne Kesällä 2017 syvänteissä vesi oli alkoi kerrostua kesäkuun alussa, jolloin pohjan lähellä oli voimakasta hapenvajausta Bläsnäsinlahden syvänteessä, ja selvää hapenvajausta oli Kirkkoherransaaren syvänteessä sekä Lessorin itäpuolella. Monin paikoin happitilanne oli kuitenkin ajankohdan keskimääräistä parempi välivedessä ja pohjan tuntumassa. Heinäkuun alussa happi ei ollut loppu pohjan läheisistä kerroksista missään paikassa, mutta monin paikoin happea oli jäljellä vain vähän. Hapenvajaus oli voimakasta harppauskerroksen alla Bläsnäsin ja Kirkkoherransaaren syvänteissä sekä lähellä pohjaa Kuparivuoren edustalla. Muualla pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja pääosin happea oli riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Elokuun alussa happi oli käynyt hyvin vähiin Bläsnäsin, Kirkkoherransaaren, Loskarnäsin ja Kuparivuoren syvänteiden pohjalta ja alusvedestä. Pohjan lähellä hapenvajaus oli voimakasta myös Väskin edustalla ja Lessorin luona. Muun muassa Airistolla happea ei ollut alusvedessä riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen, ja pohjan tuntumassa happitilanne oli huomattavasti tavanomaista heikompi. Lokakuun alussa matalilla alueilla (<20 m) happitilanne oli syyskierrosta johtuen hyvä myös pohjan läheisessä vesikerroksessa. Happi oli edelleen käytännössä loppu Bläsnäsinlahden ja Kirkkoherransaaren syvänteistä usean metrin matkalta. Myös usealla muulla syvemmällä havaintopaikalla pohjan läheinen happitilanne oli selvästi heikentynyt eikä happea ollut riittävästi lohensukuisten kalojen viihtymiseen. Intensiivipaikoilla pohjan läheisen veden happitilanne oli paikoin ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa hieman heikompi. Hygieeninen tila Hygieeninen tila oli Aurajoen Halisissa kesä- ja heinäkuun alussa hyvä, elokuun alussa tyydyttävä ja lokakuun alussa välttävä. Merialueella avovesikauden laajoilla tarkkailukerroilla kesä-lokakuussa pääosassa tutkimusaluetta erinomainen tai hyvä. Kesäkuun alussa jätevedet eivät heikentäneet hygieenistä tilaa muualla kuin Turussa Linnanaukolla. Heinäkuun alussa hygieeninen tila oli tyydyttävä Pitkäsalmessa, välttävä Aurajokisuulla sekä Turussa jätevesien purkupaikalla. Elokuun alussa tila oli välttävä Turussa jäteveden purkupaikalla, n sillan luona sekä Latokarilla, eikä huonoksi luokiteltuja alueita ollut. Lokakuun alussa Turussa sisimmillä alueilla, Naantalinsalmessa ja Raisionlahden pohjukassa ei saatu tarkkaa tulosta, joten tila saattoi olla välttävää huonompi. Suurimmassa osassa aluetta tila oli erinomainen tai hyvä. Kokonaistyppi Kesäkauden kasviplanktonin tuotantokerroksen kokonaistyppituloksista lasketut kesäsyyskuun keskiarvot olivat 250 3 500 µg/l, ja selvästi suurin keskiarvo oli Turussa jätevedenpurkupaikalla. Pitkänsalmen kautta Lemunaukolle sekä Pukin- ja Pohjoissalmen keskiosiin keskiarvo oli noin 500 770 µg/l. Raisionlahden pohjukassa keskiarvo oli 410 g/l, ja tutkimusalueen muissa osissa 250 340 µg/l. Intensiivipaikoilla kokonaistyppimäärän kesä syyskuun keskiarvo tuotantokerroksessa oli pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi. Monin paikoin keskiarvo oli poikkeuksellisen pieni, sillä esimerkiksi Airistolla keskiarvo oli 00 ja noin 30 % tavanomaista pienempi. Ympäristöhallinnon avoimen tietopalvelun tulosten mukaan Nauvossa Seilissä kokonaistyppipitoisuus oli touko lokakuun tutkimuksissa 210 340 µg/l ja keskiarvo 266, joten esimerkiksi Airismaan tulokset olivat yhtenevät näiden kanssa. Lokakuun alussa kokonaistyppipitoisuudet pinnassa (1 metri) olivat 230 1 500 µg/l. Suurimmat pitoisuudet (>1 000 µg/l) oli Raisionlahden pohjukassa sekä Turussa jätevedenpurkupaikalla ja sen lähellä

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 81 (87) Kanavanimen ulkopuolella. Muualla Turun lähisalmissa sekä Raisionlahden keskiosassa kokonaistyppimäärä oli noin 400 900 µg/l ja merialueen muissa osissa 200 300 µg/l. Intensiivipaikoilla typpipitoisuus oli ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa selvästi pienempi. Etenkin Pitkäsalmessa Uittamolla ja Papinsaaren edustalla selityksenä saattoi olla valumavesien vähyys, mutta myös Airistolla kokonaistyppipitoisuus oli varsin pieni. Kokonaistyppipitoisuudet olivat avovesikaudella monin paikoin poikkeuksellisen pieniä. Ero saattoi johtua valumavesien vähäisyydestä mutta osin myös laboratoriossa käytetyn määritysmenetelmän vaihtamisesta toiseen, myöskin akkreditoituun menetelmään, ja laboratorio jatkoi syyn selvittämistä vuonna 2018. Kokonaisfosfori Kokonaisfosforipitoisuudet olivat kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesäsyyskuun keskiarvona 17 68 µg/l paitsi Raisionlahden matalassa pohjukassa 92 µg/l. Turussa jätevedenpurkupaikalla keskiarvo oli korkeampi kuin Linnanaukolla mutta yhtä suuri kuin Uittamolla. Pitkäsalmessa keskiarvo oli noin 50 70 µg/l ja Pukin- sekä Pohjoissalmessa noin 40 µg/l. Vapparilla ja Airistolla n tietämiltä pohjoiseen keskiarvo oli noin 20 30 µg/l ja muualla Airiston tuntumassa hieman alle 20 µg/l. Intensiivipaikoilla kesäkauden fosforipitoisuuden keskiarvo oli yleisesti 15 20 % pienempi kuin pitkäaikaiskeskiarvo. Lokakuun alussa pinnassa kokonaisfosforia oli 26 82 µg/l paitsi Raisionlahden matalassa pohjukassa 200 µg/l. Pitoisuudet olivat noin 80 µg/l Turussa jätevedenpurkupaikalla ja sieltä Linnaukolta n itäpäähän, ja pitoisuus oli korkeampi kuin Aurajokisuulla. Turun lähisalmissa pitoisuus oli noin 50 70 µg/l ja alueen muissa osissa noin 30 40 µg/l. Klorofylli Klorofyllimäärä oli kasviplanktonin tuotantokerroksen kokoomanäytteen kesä syyskuun keskiarvona 3,6 25 µg/l. Suurimmat keskiarvot (noin 20 µg/l) olivat Pitkäsalmessa sekä Pukinja Pohjoissalmen keskiosiin saakka ja myös Raisionlahden pohjukassa. Muualla keskiarvo oli noin 4 10 µg/l. Kesäkauden keskiarvo oli pitkäaikaiskeskiarvoa pienempi Airistolla ja Kotkanaukolla sekä myös Naantalinsalmessa ja Väskin edustalla. Lokakuun alussa klorofylli määritettiin vain kolmelta havaintopaikalta eli Kuuvannokalta, Rajakarilta ja Pohjoissalmesta Pansion edustalta. Klorofyllipitoisuudet olivat 6,0 9,4 µg/l ja edelleen korkeita. Vain Pansion edustalla klorofyllimäärä oli pienempi kuin syyskuun puolivälissä. Kasviplankton Kasviplanktonnäytteet otettiin 12 intensiiviasemalta heinä- ja elokuussa. Heinäkuussa kasviplanktonin kokonaisbiomassat olivat noin 0,3 4,3 mg/l ja elokuussa 0,5 6,7 mg/l. Selvästi korkeimmat biomassat oli Pitkäsalmessa, ja myös Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa ja Raisionlahdessa biomassa oli suurempi kuin avoimemmilla alueilla. Pitkä- ja Pohjoissalmessa piilevät olivat molemmilla kerroilla valtaryhmänä. Heinäkuussa sinilevien osuus oli <1 25 %, ja Airistolla ja Kotkanaukolla osuus oli suurin eli noin 20 25 %. Vapparin pohjoisosassa biomassa oli yhtä suuri kuin Airistolla, vaikka osuus biomassasta oli pieni. Elokuun näytteissä viher-, panssari- ja sinilevät olivat lähes kaikilla paikoilla selvästi runsaampia kuin heinäkuun näytteissä. Panssarilevä Hetrocapsa rotunda muodosti Pohjoissalmessa ja Kuuvannokalla noin 10 % biomassasta, mutta voimakkaan kahvinruskeita massaesiintymiä ei havaittu. Sinilevien osuudet olivatelokuuss <1 55 %, ja Väskin edustalla sinilevien sekä biomassa että osuus oli suurin. Sinilevistä selvästi runsain oli sekä heinä- että elokuun näytteissä oli Ap-

82 (87) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) hanizomenon-sinilevät, ja Dolichospermum- (ent. planktiset Anabaena-suvun levät) sekä Nodularia-suvun leviä oli sinileviä oli paikoin, mutta määrät olivat pieniä. Arvio jätevesien vaikutuksesta sekä merialueen tilasta vuonna 2017 Teollisuuslaitosten jätevedet ja lämpökuorma Talvitutkimuksen perusteella Naantalinsalmessa lämpökuorman vaikutusta ei ollut havaittavissa, sillä veden lämpötiloissa ero Kotkanaukon ja Lapilan tuloksiin oli pieni. Jäte- tai valumavesien vaikutusta ei ollut erotettavissa pinnassa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä. Avovesikaudella Naantalinsalmessa ei näkynyt ravinnemäärissä eroa lähialueisiin. Hygieenisessä tilassa tuntui hyvin lievä heikkeneminen kesä- ja elokuun alussa, ja lokakuun alussa oli havaittavissa selvä hygieenisen tilan heikkeneminen. Alueelle ei enää tule kuormitusta jätevedenpuhdistamolta, joten selvän likaantumisen toistuessa tulisi selvittää muut mahdolliset kuormituslähteet. Turun seudun puhdistamo Oy:n kuormituksen vaikutukset Alkuvuonna 2017 Turun seudun puhdistamo Oy:n purkualueelle tuli joki- ja sulamisvesiä Aurajoen virtaamatietojen perusteella hyvin vähän. Talvinäytteenoton aikaan Aurajoessa Halisissa jokivesi oli selvästi kuormittamatonta merivettä sameampaa ja ravinnepitoisempaa. Turussa jäteveden purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui voimakkaana, sillä typpiyhdisteiden pitoisuudet ja bakteerien pesäkemäärät olivat poikkeuksellisen korkeita. Fosforipitoisuudet olivat sen sijaan tavanomaisella tasolla ja alempia kuin Aurajokisuulla. Jätevesien vaikutukset laimenivat kuitenkin nopeasti Linnanaukolla, jossa ei ollut jääpeitettä. Ammoniumtyppi- ja bakteeritulosten perusteella jätevesien vaikutus tuntui Linnanaukon ulkopuolella voimakkaimmin Pohjoissalmessa. Kesäkuun alussa Turussa jätevedenpurkupaikalla kokonaistyppipitoisuus oli selvästi suurempi kuin Aurajokisuulla. Jätevedet nostivat kokonaistyppimäärää Pukin- ja Pohjoissalmen sisäosissa, ja Aurajoen vaikutus tuntui Pitkäsalmen suunnassa. Heinä- ja elokuun alussa Turussa jätevesien vaikutus näkyi purkupaikalla korkeina kokonaistyppipitoisuuksina mutta ei erottunut Linnanaukolla. Aurajoen kokonaistyppipitoisuus oli erittäin korkea, mutta Aurajokisuulla ei havaittu yhtä korkeita pitoisuuksia. Sen sijaan Pitkäsalmessa kokonaistyppipitoisuudet olivat suuremmat kuin Aurajokisuulla tai Linnanaukolla. Kesän kokonaisfosforipitoisuuksissa ei Turussa voinut selvästi erottaa jätevesien vaikutusta: vain elokuun laajassa tarkkailussa purkupaikalla kokonaisfosforipitoisuus oli selvästi korkeampi kuin Aurajokisuulla, eikä vaikutus tuntunut Linnanaukolla. Hygieenisen tilan heikkeneminen oli Turussa purkupaikalla voimakasta vain kesäkuun alussa, mutta hygieeninen tila heikkeni Linnanaukon tuntumassa vain lievästi. Lokakuun alussa valumavesien vaikutus oli suolaisuuden ja sameuden perusteella vähäinen. Turussa jäteveden purkupaikalla jätevesien vaikutus tuntui typpiyhdisteiden määrän perusteella selvästi, ja vaikutusalue tuntui suuntautuvan Linnanaukolta luoteeseen Pohjoissalmen itäosaan. Jätevedet nostivat myös fosforipitoisuutta Linnanaukolta n sillan tietämille. Jätevedet heikensivät hygieenistä tilaa purkupaikalla ja sen tuntumassa, mutta tarkkaa tulosta ei saatu, joten tila saattoi olla välttävää huonompi.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2017) 83 (87) Yhdyskuntajätevedet Paraisilla Talvitutkimuksen perusteella Paraisten jätevedenpurkupaikalla Vapparilla jätevesien vaikutusta ei ollut erotettavissa. Pohjan lähellä happitilanne oli hyvä ja ravinnepitoisuudet olivat kuten Vapparin muissa paikoissa. Kesän laajoilla tutkimuskerroilla Paraisten purkupaikalla jätevesikuormituksen vaikutukset eivät näkyneet ravinne- ja klorofyllipitoisuuksissa tai hygieenisessä tilassa. Jätevedenpurkupaikalla jätevedet saattoivat kesä-syyskuun keskiarvon perusteella nostaa epäorgaanisen typen määrää lievästi. Lokakuun alussa Paraisten jätevedenpurkupaikalla ei ravinnemäärissä erottunut jätevesien vaikutusta, mutta hygieeninen tila oli lievästi heikentynyt. Merialueen tila Merialueen tilaa arvioitiin vuoden 2017 avovesikauden tuloksilla sekä veden laadun yleisen käyttökelpoisuusluokituksen että pintavesien ekologisen tilan kemiallisten raja-arvojen mukaan. Veden laadun yleisen käyttökelpoisuuden luokittamisessa käytettiin Turun merialueen vuoden 2017 avovesikauden tutkimusten eli touko-lokakuun klorofylli-, kokonaisfosfori-, näkösyvyys-, sameus- ja bakteerituloksia sekä alusveden happitilannetta, joihin sovellettiin Suomen ympäristökeskuksen (2015) raja-arvoja. Huonoksi luokiteltuja alueita ei ollut (kuva 26), ja välttäväksi luokitellut alueet olivat varsin suppeita. Suurin osa alueesta kuului tyydyttävään luokkaan ja vain avoimemmat alueet hyvään luokkaan. Jos luokitus olisi tehty vain rehevyyttä kuvaavien fosfori- ja klorofyllimäärien perusteella, Etelä-Airisto olisi kuulunut hyvään luokkaan, sillä kesän fosfori- ja klorofyllimäärät olivat varsin pieniä. Rajakari, Lapilan edusta ja Kotkanaukko sekä Kruunukarin edusta olisi ollut hyvän ja tyydyttävän rajalla. Tyydyttävän ja välttävän rajalla oleva alue olisi laajentunut ja Raisionlahden pohjukka olisi ollut välttävän ja huonon rajalla. Merialueen tilaa arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen (2012b) pintavesien ekologisen tilan luokituksen kemiallisten raja-arvojen (kokonaisfosfori ja -typpi sekä klorofylli) ja näkösyvyyden sekä Airismaalla myös kasviplanktonin biomassan avulla. Arviossa käytettiin intensiiviasemien kasviplanktonin tuotantokerroksen heinä-elokuun tuloksia (taulukko 13). Luokka oli Pitkäsalmessa lähinnä huono, Raisionlahdella huonon ja välttävän rajalla sekä Pohjoissalmessa ja Vapparin pohjoisosassa lähinnä välttävä. Avoimemmilla alueilla ravinnepitoisuudet olivat hyvää tai tyydyttävää luokkaa, mikä kohensi tilannetta salmialueisiin verrattuna. Turussa 23. heinäkuuta 2018 Reetta Räisänen biologi