Valtiontukien tulostaulu

FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 30.04.2003 KOM(2003) 225 lopullinen Valtiontukien tulostaulu Kevät 2003 (komission esittämä)

Valtiontukien tulostaulu, kevät 2003 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 4 Johdanto... 8 Rakenne... 9 Rajoitukset... 9 Valtiontukirekisteri toinen avoimuutta lisäävä väline... 9 Osa 1: Yleiskatsaus valtiontukiin Euroopan unionissa... 10 1.1 Valtiontuki absoluuttisesti ja suhteellisesti tarkasteltuna... 10 1.2 Tuen alakohtainen jakautuminen... 13 1.3 Valtiontuki tehdasteollisuudelle... 15 Osa 2: Valtiontuen vähentämiseen ja parantamiseen tähtäävä taloudellinen lähestymistapa... 16 2.1 Horisontaaliset ja alakohtaiset tavoitteet... 17 2.2 Hiili- ja terästeollisuus... 19 2.3 Valtiontuki alueellisen kehityksen ja koheesion edistämiseen... 20 2.4 Valtiontukivälineet... 25 Osa 3: Menettelysääntöjen noudattaminen Euroopan unionissa... 27 3.1 Kirjatut tukiasiat... 27 3.2 Komission päätökset... 27 3.3 Tuen takaisinperiminen... 28 3.4 Valtiontuen valvonnan uudenaikaistaminen... 29 Valtiontukea käsittelevät foorumit... 31 Tekninen liite... 32 Liite 1... 39 2

Kuviot ja taulukot Taulukko 1: Valtiontuki jäsenvaltioissa vuonna 2001... 10 Kuvio 1: Valtiontuki suhteessa BKT:hen vuonna 2001... 11 Taulukko 2: Valtiontuki asukasta kohden vuosina 1997 2001... 11 Kuvio 2: Valtiontuki (ilman tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle) suhteessa BKT:hen vuosina 1997 2001... 12 Taulukko 3: Tuen alakohtainen jakautuminen vuonna 2001... 13 Taulukko 4: Valtiontuki aloittain yhteisössä vuosina 1997 2001... 14 Taulukko 5: Alakohtaisen valtiontuen osuus jäsenvaltioissa vuosina 1997 2001... 14 Taulukko 6: Valtiontuki tehdasteollisuudelle vuonna 2001... 15 Kuvio 3: Valtiontuki tehdasteollisuudelle vuosina 1997 2001... 15 Taulukko 7: Valtiontuki horisontaalisiin tavoitteisiin ja erityisaloille vuonna 2001... 18 Kuvio 4: Horisontaalisiin tavoitteisiin suunnatun valtiontuen osuus vuosina 1997-2001... 19 Taulukko 8: Valtiontuki hiiliteollisuudelle vuosina 1997 2001... 20 Taulukko 9: Tukikelpoisille a alakohdan mukaisille alueille erityisesti suunnattu valtiontuki vuonna 2001... 22 Kuvio 5: Tukikelpoisille a alakohdan mukaisille alueille erityisesti suunnattu valtiontuki vuosina 1991 2001... 23 Kuvio 6: Eri tukivälineiden osuus EU:ssa tehdasteollisuudelle myönnetystä kokonaistuesta vuosina 1999 2001... 25 Taulukko 10: Valtiontuki tehdasteollisuudelle tukivälineittäin vuosina 1999 2001... 26 Kuvio 7: Kielteisten päätösten osuus jäsenvaltioittain vuosina 2000 2002... 28 Taulukko 11: Takaisinperimismääräykset, joiden toteuttaminen oli kesken helmikuussa 2003... 28 3

TIIVISTELMÄ Komissio päättää EY:n perustamissopimuksen ja muun sovellettavan EU:n lainsäädännön perusteella, onko jäsenvaltioiden myöntämä tuki yhteismarkkinoille soveltuvaa. Yleensä valtiontuki hyväksytään ainoastaan silloin, kun sillä on selvästi määritellyt tavoitteet, kuten tutkimus ja kehitys, ympäristönsuojelu, aluekehitys, pienten ja keskisuurten yritysten kehittäminen, työpaikkojen luominen, koulutuksen edistäminen ja niin edelleen, ja jos se ei vääristä kohtuuttomasti kilpailua. Tämä edellyttää tuen tavoitteiden ja vaikutusten tasapainottamista, jonka komissio toteuttaa tiiviissä yhteistyössä asianomaisen jäsenvaltion kanssa. Tämä menettely toimii melko hyvin. Komission vuonna 2002 tekemästä 759 lopullisesta valtiontukipäätöksestä ainoastaan 53 (7 prosenttia) oli kielteisiä päätöksiä. Valtiontukien valvontajärjestelmä on luonut erittäin hyvän kurin viidelletoista jäsenvaltiolle, joista jokainen sitoutui Tukholmassa järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa pienentämään vuonna 2003 myönnettävää kokonaistukea ja suuntaamaan tukea uudelleen yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin. Useimmissa maissa kehitys kulkee jo oikeaan suuntaan. Tukitasot ovat laskeneet tasaisesti ja tukea on suunnattu sellaisiin tavoitteisiin kuten ympäristö sekä tutkimus ja kehitys. Vuonna 2001 tukea kuitenkin myönnettiin vielä noin 86 miljardia euroa. Tällä summalla on suuri kilpailua vääristävä vaikutus sisämarkkinoilla. Sen lisäksi, että kilpailun vääristyminen on pidettävä mahdollisimman pienenä, tukea myönnettäessä on otettava huomioon julkisen talouden rajoitteet jäsenvaltioissa. Samalla tuen myöntämisen on oltava Euroopan laajuisessa yhteydessä yhdenmukaista talous- ja rahaliiton sekä vakaus- ja kasvusopimuksen luomien puitteiden kanssa. Julkisia varoja on käytettävä rajoitetusti ja tehokkaasti. Marraskuussa 2002 neuvosto hyväksyi päätelmät taloudellisesta lähestymistavasta valtiontukien vähentämiseen ja parantamiseen (Conclusions on an economic approach towards less and better State aid). Päätelmien päätavoitteena on laajentaa valtiontukien vaikutusten taloudellista analyysia kannustamalla jäsenvaltioiden välisten keskustelujen ja tietojenvaihdon lisäämiseen. Niissä kehotetaan jäsenvaltioita harkitsemaan ennen valtiontuen myöntämistä, onko valtiontuen muodossa toteutettu toimenpide tarkoituksenmukaisin ja tehokkain tapa ratkaista ongelmat (havaittu markkinoiden toiminnan riittämättömyys), ja kehittämään jatkossakin yksittäisten valtiontukien ja valtiontukiohjelmien ennakko- ja jälkikäteisvalvontaa tuella kilpailuun ja tehokkuuteen olevien vaikutusten seuraamiseksi. Tärkeimmät havainnot Valtiontuen kokonaismäärät Euroopan unionissa ovat edelleen pienentyneet Kansallisen valtiontuen kokonaismäärä pieneni EU:ssa vuonna 1997 myönnetystä 102 miljardista eurosta 86 miljardiin euroon vuonna 2001. Tähän tuen kokonaismäärän pienentymiseen 16 miljardilla eurolla vaikuttivat tukialueilla myönnettyjen tukien merkittävä väheneminen sekä rahoituspalveluille, hiiliteollisuudelle, maataloudelle ja tehdasteollisuudelle myönnettyjen tukien väheneminen. Yleisen laskevan suuntauksen vastaisesti liikenteelle ja ympäristönsuojeluun myönnettävän tuen määrä lisääntyi merkittävästi. Eniten tukimäärän pienentymiseen ovat vaikuttaneet Saksa (supistus 6 miljardia euroa) ja Italia (supistus 4 miljardia euroa). Tämä johtuu suurelta osin tukialueilla myönnettyjen tukien merkittävästä vähentämisestä näissä maissa. 4

Valtiontukeen kohdennettujen varojen määrä vaihtelee edelleen jäsenvaltioittain... Suhteellisesti valtiontuki oli 0,99 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) vuonna 2001. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat kuitenkin suuria: tuen määrä suhteessa BKT:hen vaihteli 0,66 prosentista Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1,58 prosenttiin Suomessa. Suomen suuri luku johtuu maataloudelle myönnetyn tuen suhteellisen suuresta määrästä. Maataloustuen osuus Suomessa myönnetystä kokonaistuesta on 65 prosenttia. Jos tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle ei oteta huomioon, jäsenvaltioiden järjestys muuttuu paljon. Tällaisen tuen osuus suhteessa BKT:hen on Suomessa ainoastaan 0,29 prosenttia verrattuna EU:n keskiarvoon, joka on 0,38 prosenttia.... mutta erot pienenevät sitä mukaa kun valtiontuen määrä prosentteina BKT:stä vähenee useimmissa jäsenvaltioissa Valtiontuen määrä prosentteina BKT:stä pieneni 15:stä jäsenvaltiosta 12:ssa vuosina 1997 2001 Tukholmassa annetun, valtiontuen vähentämistä vuoteen 2003 mennessä koskevan sitoumuksen mukaisesti. Supistuminen oli voimakkainta Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Suomessa (vähintään 0,3 prosenttiyksikköä) vuosina 1997 1999 ja 1999 2001. Sitä vastoin tuki suhteessa BKT:hen käytännössä nousi Tanskassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Tämä johtui pääasiassa rautatieliikenteelle myönnetyn tuen lisääntymisestä. Tanskan tapauksessa kahteen horisontaaliseen tavoitteeseen (työllisyys ja ympäristö) myönnetty tuki lisääntyi merkittävästi. Jos tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle ei oteta huomioon, kokonaistuki EU:ssa ajanjaksolla 1999 2001 laski 0,43 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se ajanjaksolla 1997 1999 oli keskimäärin 0,58 prosenttia. Tuen alakohtainen jakautuminen vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa ja eri aikoina Kun tarkastellaan valtiontuen vaikutuksia kilpailuun sisämarkkinoilla, on määrän lisäksi otettava huomioon myös tuen jakautuminen. Vuonna 2001 unionin valtiontuesta 46 prosenttia myönnettiin liikennealalle, lähes yksinomaan rautatieverkostolle. Tehdasteollisuudelle suunnattiin tuesta 25 prosenttia, maataloudelle ja kalastukselle 15 prosenttia, hiiliteollisuudelle 7 prosenttia ja muille aloille 7 prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja siinä, mille aloille ne myöntävät tukea. Maataloudelle ja kalastukselle myönnetyn tuen osuus oli Tanskassa ja Saksassa ainoastaan 9 prosenttia kokonaistuesta, kun taas Suomessa maataloustuen osuus oli peräti 65 prosenttia. Rautatieliikenteelle myönnetyn tuen osuus kokonaistuesta oli yli 60 prosenttia Belgiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Hiiliteollisuudelle myönnetyn tuen osuus oli 18 prosenttia tuesta Saksassa ja 22 prosenttia Espanjassa, kun yhteisön keskiarvo oli 7 prosenttia. Tehdasteollisuudelle myönnetty tuki suhteessa saavutettuun lisäarvoon pieneni useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 1997 2001. Koko EU:n tasolla tehdasteollisuudelle myönnettiin vuonna 2001 tukea 21 miljardia euroa, mikä on 1,4 prosenttia alalla luodusta lisäarvosta. 5

Jäsenvaltiot suuntaavat tukea horisontaalisiin tavoitteisiin Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että horisontaalisiin tavoitteisiin EU:ssa myönnetyn tuen osuus nousi 10 prosenttiyksikköä vuosien 1997 1999 ja 1999 2001 välisenä aikana. Tämä myönteinen suuntaus havaittiin vaihtelevissa määrin useimmissa jäsenvaltioissa. Samanaikaisesti useimmat jäsenvaltiot ovat vähentäneet tietyille tehdasteollisuuden aloille ja palvelualoille myöntämäänsä tukea Vuonna 2001 horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina, suunnattu tuki oli 71 prosenttia EU:ssa myönnetystä kokonaistuesta lukuun ottamatta tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle. Noin 19 prosenttia tuesta suunnattiin hiiliteollisuudelle ja loput 10 prosenttia oli tukea tietylle tehdasteollisuuden alalle tai palvelualalle. Useimmat jäsenvaltioista suuntasivat 75 100 prosenttia tuesta horisontaalisiin tavoitteisiin, vaikka valitut tavoitteet vaihtelivatkin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Heikoiten kehittyneille alueille myönnetyn tuen väheneminen Tukholmassa vuonna 2001 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa jäsenvaltioita kehotettiin myös suuntaamaan tukea uudelleen koheesiotavoitteisiin. Komissio aikoo jatkossakin suosia mahdollisuuksien mukaan tukitoimenpiteitä, joiden tavoitteena on koheesioeron pienentäminen. Koheesio vahvistuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun tukea keskitetään heikoiten kehittyneille alueille. Tämän tuen tehokkuutta ei saa vaarantaa myöntämällä kohtuutonta valtiontukea tukialueiden ulkopuolella. Koko Euroopan unionissa vuonna 2001 arviolta 8 miljardia euroa oli varattu yksinomaan heikoiten kehittyneille alueille, niin sanotuille a alakohdan mukaisille tukialueille. Tämä vastasi hieman alle neljännestä kokonaistuesta (ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä). Tuki a alakohdan mukaisille alueille, jotka ovat lähes samoja alueita kuin EU:n rakennerahastojen tavoitteen 1 alueet, on vähentynyt merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Se oli ylimmillään 27 miljardia vuonna 1993 ja laski 8 miljardiin vuonna 2001. Saksassa (17 miljardia euroa) ja Italiassa (7 miljardia euroa) tällaisen tuen osuus oli vuonna 1993 lähes 90 prosenttia kokonaismäärästä. Vuonna 2001 näiden kahden jäsenvaltion osuus oli edelleen yli puolet EU:n kokonaismäärästä, mutta tukimäärä on pienentynyt nopeasti 2,5 miljardiin euroon Saksassa ja 2,1 miljardiin euroon Italiassa. Suurin osa jäsenvaltioista myöntää tehdasteollisuuden tuet yleensä avustuksina Myönnettäessä tukea tehdasteollisuudelle tukimuotona on useimmiten avustukset, jotka muodostavat 63 prosenttia EU:n kokonaistukimäärästä. Talousarviosta myönnetyn tuen lisäksi tukea maksetaan verotus- tai sosiaaliturvajärjestelmien kautta. Koko EU:n alueella verovapautusten osuus on 26 prosenttia kokonaistuesta. Tanskassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli 85 prosenttia tuesta myönnetään avustuksina, kun taas muissa jäsenvaltioissa käytetään enemmän verovapautuksia, erityisesti Saksassa (36 %), Ranskassa (39 %) ja Irlannissa (77 %). Komissio hyväksyy valtiontuen 93 prosentissa tutkimistaan tapauksista Vuonna 2002 komissio kirjasi noin 1 000 valtiotukiasiaa. Niistä noin 44 prosenttia koski tehdasteollisuutta ja palvelualoja, 38 prosenttia maataloutta, 10 prosenttia kalastusta ja 6

8 prosenttia liikenne- ja energia-alaa. Perustamissopimuksen mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikesta valtiontuesta. Noin 15:ssä prosentissa tutkituista tukiasioista jäsenvaltio ei kuitenkaan aloittanut menettelyä vaan komission oli aloitettava valvontamenettely saatuaan tietää tuesta esimerkiksi kantelun seurauksena. Vuosina 1999 2001 kaikista komission tekemistä lopullisista päätöksistä 7 prosenttia oli kielteisiä. Komissio jatkaa työtään valtiontukien valvonnan yksinkertaistamiseksi, uudenaikaistamiseksi ja uudistamiseksi Komissio jatkaa valtiontukia koskevaa uudistushankettaan menettelyjen nopeuttamiseksi, yksinkertaistamiseksi ja uudenaikaistamiseksi, erityisesti vähentääkseen resurssien käyttöä rutiiniasioiden käsittelyyn ja keskittyäkseen tärkeämpiin asioihin. Voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja selventämisessä on saavutettu merkittävää edistystä ottamalla käyttöön esimerkiksi uudet monialaiset puitteet ja kolme ryhmäpoikkeusasetusta, joista kaksi ensimmäistä koskevat pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä koulutusta ja viimeisin koskee työllistämistä. On kuitenkin tarkasteltava vielä muita voimassa olevia valtiontukisäädöksiä ja poistettava mahdolliset eri säädösten väliset ristiriitaisuudet. 7

JOHDANTO Ainoastaan ylikansallinen ja riippumaton viranomainen voi päättää, onko jäsenvaltioiden myöntämä tuki yhteismarkkinoille soveltuvaa. Komission tehtävänä on, kuten perustamissopimuksessa määrätään, tutkia jäsenvaltioiden ehdottamia ja voimassa olevia valtiontukitoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ne ovat sopusoinnussa EU:n valtiontukilainsäädännön kanssa eivätkä vääristä yhteisön sisäistä kilpailua. Vaikka kaikki yksittäiset tuet myönnetäänkin komission hyväksymin ehdoin ja vaikka tuella voikin olla myönteisiä vaikutuksia muilla politiikan aloilla, on selvää, että vuonna 2001 myönnetyllä yhteensä noin 86 miljardin euron valtiontukimäärällä on huomattava kilpailua vääristävä vaikutus sisämarkkinoilla. Suunnilleen kymmenen viime vuoden aikana valtiontuen osuus suhteessa BKT:hen on useimmissa jäsenvaltioissa pienentynyt. Tukholmassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kuitenkin korosti tarvetta pienentää edelleen yleisiä tukitasoja ja suunnata tukea uudelleen yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina. Brysselissä maaliskuussa 2003 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti "edelleen vähentämään valtiontukia ja ohjaamaan tukea horisontaalisiin tavoitteisiin" sekä ilmaisi "tyytyväisyytensä komission aikomukseen jatkaa työskentelyä valtiontukijärjestelyjen yksinkertaistamiseksi ja uudistamiseksi keskittyen kilpailua eniten vääristävään tukeen". Marraskuussa 2002 neuvosto hyväksyi päätelmät taloudellisesta lähestymistavasta valtiontukien vähentämiseen ja parantamiseen (Conclusions on an economic approach towards less and better State aid) 1. Näin ollen neuvosto vahvistaa komission kannan, että vähäisempi mutta paremmin kohdennettu valtiontuki on tehokkaan kilpailun kannalta olennainen tekijä. Vuoden 2002 talouspolitiikan laajat suuntaviivat sisältävät myös asiaa koskevia erityisiä suosituksia jäsenvaltioille. Mitä valtiontuki on? Valtiontuki on valtion intervention muoto, jolla edistetään tiettyä taloudellista toimintaa. Se merkitsee tiettyjen talouden alojen tai toimintojen kohtelemista muita suotuisammin ja siten vääristää kilpailua, sillä se asettaa eriarvoiseen asemaan tukea saavat ja muut yritykset. Tämän seurauksena se vaarantaa sisämarkkinoiden toiminnan. EY:n perustamissopimuksen laatijat ymmärsivät tämän riskin ja loivat järjestelmän, jonka periaatteiden mukaan valtiontuki ei sovellu yhteismarkkinoille, mutta jossa kuitenkin hyväksytään se, että tällaisen tuen myöntäminen voi olla oikeutettua poikkeuksellisissa olosuhteissa. Järjestelmän perussäännöt sisältyvät perustamissopimuksen 87 88 artiklaan. Sääntöjä on vuosien kuluessa vahvistettu sekundaarilainsäädännöllä ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöllä. Lisätietoja valtiontukioikeudesta ja menettelyistä löytyy Internet-osoitteesta http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/legislation/. Tulostaulu kattaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määritellyn valtiontuen, jota 15 jäsenvaltiota ovat myöntäneet ja jonka komissio on tutkinut. Yleiset toimenpiteet eivät näin ollen sisälly lukuihin. Esimerkiksi yleistä verohelpotusta tutkimus- ja kehitysmenoille ei pidetä valtiontukena, vaikka se saatetaan merkitä jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin julkisena tukena tutkimukselle ja kehitykselle. Lisäksi yhteisön rahastoja ja välineitä ei oteta huomioon. 1 Neuvoston asiakirja nro 13799/02: http://register.consilium.eu.int/pdf/en/02/st13/13799en2.pdf. 8

Rakenne Tulostaulun rakennetta on uudistettu ja parannettu, jotta voitaisiin paremmin käyttää hyödyksi Internetin tarjoamat mahdollisuudet. Tämän painetun version lisäksi Internetissä julkaistiin vuonna 2002 pysyvä online-versio (http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/scoreboard/), joka muodostuu avainindikaattoreista, tilastotiedoista ja jäsenvaltioiden foorumista. Tulostaulu päivitetään jatkossakin kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Keväällä tehdyn päivityksen päätavoitteena on luoda katsaus valtiontukitilanteeseen unionissa ja tarkastella vallitsevia suuntauksia viimeisimpien käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tulostaulu jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan sitä, kuinka paljon jäsenvaltiot ovat pienentäneet valtiontukeaan suhteessa BKT:hen. Toisessa osassa keskitytään siihen, kuinka jäsenvaltiot on onnistuneet suuntaamaan tukea tietyiltä aloilta horisontaalisiin tavoitteisiin, ja siinä keskitytään erityisesti tukialueille varattuun tukeen. Kolmannessa osassa tarkastellaan valtiontuen valvontamenettelyjä, tuen takaisinperintää ja meneillä olevaa valtiontuen valvonnan uudenaikaistamista. Rajoitukset Tässä tulostaulun laitoksessa keskitytään pääasiassa vuoteen 2001, jolloin Eurooppaneuvosto kokoontui Tukholmassa. Seuraavat tietoja koskevat rajoitukset on otettava huomioon, kun Tukholmassa asetettuja tavoitteita tarkastellaan uudelleen vuonna 2003. Täydelliset valtiontukea koskevat tiedot vuodelta 2003 ovat saatavilla vasta vuoden 2005 alussa, sillä jäsenvaltiot ja komissio tarvitsevat jopa vuoden näiden tietojen kokoamiseen ja analysoimiseen. Tulostaulua varten kootut valtiontukea koskevat tiedot ryhmitellään päätavoitteiden mukaan. Toissijaisia tavoitteita koskevien tietojen puuttuminen merkitsee sitä, että tietyt tukiluokat voidaan arvioida liian pieniksi, jos niihin kuuluvia tukia luokitellaan muualle. Esimerkiksi tutkimus- ja kehitystuen alle luokiteltu tuki voidaan suunnata myös pienille ja keskisuurille yrityksille tai tietylle alalle ja niin edelleen. Lisäksi on syytä huomata, että tiedot eivät välitä tarkkaa kuvaa lopullisista tuensaajista. Esimerkiksi aluekehitysohjelman perusteella myönnetty tuki voi päätyä useille eri aloille tai pääasiassa pienille ja keskisuurille yrityksille. Komissio pyrkii parhaillaan parantamaan keräämiensä tietojen yksityiskohtaisuutta ja laatua. Toissijaisia tavoitteita koskevia tietoja pitäisi odotusten mukaan olla käytettävissä ennen kevään 2004 tulostaulun laadintaa. Pelastamis- ja rakenneuudistustukea on tarkoitus käsitellä tarkemmin erikseen. Tällä hetkellä merkittävä osuus esimerkiksi rahoituspalveluille myönnetystä tuesta voitaisiin yhtä hyvin luokitella pelastamis- ja rakenneuudistustueksi. Valtiontukirekisteri toinen avoimuutta lisäävä väline Komission valtiontukirekisteri on ollut saatavilla Internetissä vuodesta 2001. Rekisterissä annetaan yksityiskohtaisia tietoja kaikista valtiontukiasioista, joista komissio on tehnyt päätöksen 1. tammikuuta 2000 jälkeen. Sitä päivitetään päivittäin, niin että viimeisimmät valtiontukipäätökset ovat nopeasti yleisön saatavilla. Valtiontukirekisteri on kilpailun pääosaston kotisivulla osoitteessa: http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/register/. 9

OSA 1: YLEISKATSAUS VALTIONTUKIIN EUROOPAN UNIONISSA Tässä luvussa luodaan katsaus Euroopan unionissa vuonna 2001 myönnettyihin valtiontukiin sekä vallitseviin suuntauksiin. 1.1 Valtiontuki absoluuttisesti ja suhteellisesti tarkasteltuna Viidentoista jäsenvaltion vuonna 2001 myöntämä valtiontuki oli arviolta 86 miljardia euroa verrattuna 102 miljardiin euroon vuonna 1997 2. Eniten tukimäärän pienentymiseen ovat vaikuttaneet Saksa (supistus 6 miljardia euroa) ja Italia (supistus 4 miljardia euroa). Tämä johtuu suurelta osin tukialueilla myönnettyjen tukien merkittävästä vähentämisestä näissä maissa. Absoluuttisina lukuina tarkasteltuna Saksa myönsi vuonna 2001 valtiontukea eniten (23 miljardia euroa), sen jälkeen tulivat Ranska (16 miljardia euroa) ja Italia (12 miljardia euroa). Taulukko 1: Valtiontuki jäsenvaltioissa vuonna 2001 EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Valtiontuki yhteensä, mrd. 86,1 3,3 2,4 23,3 1,3 4,7 15,8 1,3 12,0 0,3 4,0 2,1 1,2 2,1 1,9 10,6 Valtiontuki yhteensä ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä, mrd. 33,5 0,8 1,2 11,9 0,5 2,6 6,1 0,7 4,1 0,03 0,6 0,5 0,9 0,4 0,5 2,6 Kokonaistuki, % BKT:stä 0,99 1,34 1,36 1,14 1,02 0,74 1,10 1,20 1,01 1,30 0,98 0,99 1,04 1,58 0,71 0,66 Kokonaistuki ilman maataloutta, 0,38 0,31 0,68 0,58 0,36 0,42 0,42 0,65 0,35 0,16 0,15 0,26 0,77 0,29 0,19 0,17 kalastusta ja liikennettä, % BKT:stä Lähde: kilpailun pääosasto. Valtiontuen osuus BKT:stä jäsenvaltioiden väliset erot Suhteellisesti valtiontuki oli 0,99 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) vuonna 2001. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat kuitenkin suuria: tuen määrä suhteessa BKT:hen vaihtelee 0,66 prosentista Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1,58 prosenttiin Suomessa. Suomen suuri luku johtuu maataloudelle myönnetyn tuen suhteellisen suuresta määrästä. Maataloustuen osuus Suomessa myönnetystä kokonaistuesta on noin 65 prosenttia. (Taulukko 1). Maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle myönnetyn tuen erityispiirteiden vuoksi on järkevää tarkastella kokonaistukea ilman näitä kolmea alaa. Tämä uusi indikaattori muuttaa melkoisesti jäsenvaltioiden järjestystä (kuvio 1). Esimerkiksi Suomessa tällaisen tuen osuus on vain 0,29 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli vähemmän kuin EU:n keskiarvo, joka on 0,38 prosenttia. Belgia ja Luxemburg, joissa rautatieliikenteelle myönnetään suhteellisia suuria tukimääriä, sijoittuvat myös paljon alemmas, kun tukea näille kolmelle alalle ei oteta huomioon. 2 Kaikki tiedot on esitetty vuoden 2000 kiinteisiin hintoihin. 10

Kuvio 1: Valtiontuki suhteessa BKT:hen vuonna 2001 Kokonaistuki Kokonaistuki ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Valtiontuki voidaan ilmaista myös asukasta kohden laskettuna käyttämällä ostovoimastandardeja (OVS), joissa otetaan huomioon hintatasojen erot eri maissa. Vuosina 1999 2001 tuen vuotuinen kokonaismäärä (ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä) oli unionissa keskimäärin 97 OVS asukasta kohden verrattuna 123 OVS:ään vuosina 1997 1999 (taulukko 2). Taulukko 2: Valtiontuki asukasta kohden vuosina 1997 2001 Kokonaistuki, OVS/asukas Kokonaistuki ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä, OVS/asukas 1997-1999 1999-2001 1997-1999 1999-2001 EU 251 226 123 97 B 322 325 83 80 DK 274 360 144 186 D 313 288 179 157 EL 185 155 73 61 E 178 154 112 90 F 286 263 145 109 IRL 320 329 226 188 I 284 231 132 84 L 450 578 108 82 NL 207 246 43 44 A 265 251 65 61 P 252 177 190 133 FIN 439 396 89 78 S 169 169 48 48 UK 112 115 53 42 Irlannin osalta luvut kattavat vuodet 1998 1999 vuosien 1997 1999 sijasta. Lähde: kilpailun pääosasto. 11

Valtiontuki vähenee useimmissa jäsenvaltioissa Tukholmassa vuonna 2001 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa jäsenvaltiot sitoutuivat vähentämään valtiontukea suhteessa BKT:hen vuoteen 2003 mennessä. Vallitseva suuntaus voidaan havaita vertaamalla ajanjaksoja 1997 1999 ja 1999 2001. Koko EU:n tasolla tuki oli keskimäärin 1,01 prosenttia suhteessa BKT:hen vuosina 1999 2001, eli 0,16 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuosina 1997 1999. Kehityssuunta on aleneva 15:stä jäsenvaltiosta 12:ssa. Tuen väheneminen oli voimakkainta Kreikassa, Italiassa, Portugalissa ja Suomessa (vähintään 0,3 prosenttiyksikköä) näiden tarkasteluajanjaksojen välisenä aikana. Sitä vastoin tuki suhteessa BKT:hen nousi Tanskassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Tämä johtui pääasiassa rautatieliikenteelle myönnetyn tuen lisääntymisestä. Tanskan tapauksessa kahteen horisontaaliseen tavoitteeseen (työllisyys ja ympäristö) myönnetty tuki lisääntyi merkittävästi. Tässäkin yhteydessä on mielenkiintoista tarkastella valtiontuen alalla vallitsevaa suuntausta ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä. Koko unionissa tällainen tuki väheni 0,43 prosenttiin vuosina 1999 2001, kun se vuosina 1997 1999 oli keskimäärin 0,58 prosenttia suhteessa BKT:hen (kuvio 2). Kuvio 2: Valtiontuki (ilman tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle) suhteessa BKT:hen vuosina 1997 2001 1,4 1997-1999 1999-2001 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0,0 EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Irlannin osalta luvut kattavat vuodet 1998 1999 vuosien 1997 1999 sijasta. Lähde: kilpailun pääosasto. 12

1.2 Tuen alakohtainen jakautuminen Tuen alakohtainen jakautuminen vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioissa ja eri aikoina Kuten rajoituksia käsittelevässä luvussa todettiin, käytettävissä olevat tiedot eivät anna tarkkaa kuvaa lopullisista tuensaajista. Ne osoittavat kuitenkin jossain määrin, mitä aloja kussakin jäsenvaltiossa suositaan. Vuonna 2001 unionin valtiontuesta 46 prosenttia suunnattiin erityisesti liikennealalle, lähes yksinomaan rautatieverkostolle. Tehdasteollisuudelle suunnattiin kokonaistuesta 25 prosenttia, maataloudelle ja kalastukselle 15 prosenttia, hiiliteollisuudelle 7 prosenttia ja muille aloille 7 prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja siinä, mille aloille ne myöntävät tukea. Maataloudelle ja kalastukselle myönnetyn tuen osuus oli Tanskassa ja Saksassa ainoastaan 9 prosenttia kokonaistuesta, kun taas Suomessa maataloustuen osuus oli peräti 65 prosenttia. Rautatiealalle myönnetyn tuen osuus oli yli 60 prosenttia kokonaistuesta Belgiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa verrattuna 46 prosentin keskiarvoon EU:ssa. Hiiliteollisuudelle myönnetyn tuen osuus oli 18 prosenttia tuesta Saksassa ja 22 prosenttia Espanjassa, kun yhteisön keskiarvo oli 7 prosenttia (taulukko 3). Taulukko 3: Tuen alakohtainen jakautuminen vuonna 2001 Tehdasteollisuus Palvelut (matkailu, rahoitus, viestimet ja kulttuuri mukaan luettuina) Liikenne Maatalous & kalastus Hiili Ei luokiteltu muualle* Yhteensä EU 25 4 46 15 7 3 86 114 B 18 0 66 11-5 3 330 DK 26 1 41 9-23 2 369 D 33 0 40 9 18 0 23 274 EL 35 0 46 18 - - 1 306 E 22 1 28 16 22 11 4 659 F 21 11 40 21 6 0 15 844 IRL 35 12 27 18-7 1 301 I 33 1 56 10-1 11 999 L 11 2 74 13 - - 273 NL 15 1 62 22-0 3 992 A 24 1 31 42-1 2 056 P 17 41 2 25-16 1 225 FIN 16 1 17 65-1 2 074 S 20 6 51 21-1 1 863 UK 12 1 64 11 1 11 10 550 * Sisältää tuen muille aloille, jotka eivät kuulu tehdasteollisuuteen, sekä työllistämis- ja koulutustuet, joita ei voida luokitella tiettyyn alaan kuuluvaksi. Lukujen pyöristämisen vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden osalta prosenttiluvut eivät ole yhteensä täsmälleen 100 prosenttia. Lähde: kilpailun pääosasto. Vuosien 1997 1999 ja 1999 2001 välisenä aikana tuen määrä väheni useimmilla päätoimialoilla: tehdasteollisuuden alalla vähennys oli 5,7 miljardia euroa, palvelualalla 2,6 miljardia euroa, maatalouden alalla 0,9 miljardia euroa ja hiiliteollisuuden alalla 1,2 miljardia euroa (taulukko 4). Sitä vastoin tuki liikennealalle lisääntyi noin 1,7 miljardia euroa saman ajanjakson aikana. 13

Kansallisella tasolla eri aloille varatun tuen määrät ovat vaihdelleet merkittävästi (taulukko 5). Liikenteelle myönnetyn tuen osuus nousi voimakkaasti (vähintään 10 prosenttiyksikköä) Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tehdasteollisuudelle myönnetyn tuen osuus laski useimmissa jäsenvaltioissa, erityisesti Irlannissa ja Italiassa. Italian osalta tämä johtui suurelta osin tukialueille myönnetyn tuen vähentymisestä sekä liikennealan tuen lisääntymisestä. Irlannin osalta syynä oli pääasiassa leikkaukset Irlannin yhtiöverojärjestelmässä 3. Taulukko 4: Valtiontuki aloittain yhteisössä vuosina 1997 2001 Vuotuinen keskiarvo 1997-1999 mrd. euroa Vuotuinen keskiarvo 1999-2001 Kokonaistuki 94,5 85,7 josta: Maatalous 14,0 13,1 Kalastus 0,3 0,3 Tehdasteollisuus 29,1 23,5 Hiiliteollisuus 7,9 6,7 Liikenne 33,7 35,4 Palvelut 6,0 3,4 Ei luokiteltu muualle 3,4 3,4 Taulukko 5: Alakohtaisen valtiontuen osuus jäsenvaltioissa vuosina 1997 2001 Prosenttia Tehdasteollisuus Palvelut (matkailu, rahoitus, viestimet ja kulttuuri mukaan luettuina) Liikenne Maatalous ja kalastus Hiili Ei luokiteltu muualle* 1997-1999 1999-2001 1997-1999 1999-2001 1997-1999 1999-2001 1997-1999 1999-2001 1997 1999 - - 1999 2001 1997-1999 1999-2001 EU 31 27 6 4 36 41 15 16 8 8 4 4 B 21 19 0 0 66 65 8 10 - - 4 5 DK 36 33 1 1 34 37 14 11 - - 15 18 D 38 35 1 0 37 39 6 7 18 18 1 1 EL 39 39 0 0 43 41 18 19 - - - - E 28 22 1 1 24 26 13 15 20 21 14 15 F 25 24 20 12 32 39 17 20 5 6 0 0 IRL 49 38 16 13 14 23 15 19 - - 5 6 I 41 33 3 2 42 53 11 11 - - 2 2 L 23 13 1 1 60 73 16 13 - - - - NL 20 17 1 1 40 55 39 27 - - 0 0 A 22 22 2 1 30 32 46 44 - - 1 1 P 13 18 52 42 5 1 19 24 - - 11 15 FIN 18 18 1 1 18 18 62 62 - - 2 1 S 21 22 5 6 53 50 19 22 - - 2 1 UK 19 17 3 2 34 48 19 15 9 1 17 17 3 Irlannin yhtiöveroastetta on laskettu asteittain viime vuosina ja se on 12,5 prosenttia vuodesta 2003 alkaen. Tämä on pienentänyt tehdasteollisuuden 10 prosentin veroedun suhteellista arvoa ja siten osaltaan vähentänyt tälle alalle myönnettyä tukea rahamääräisesti. 14

* Sisältää tuen muille aloille, jotka eivät kuulu tehdasteollisuuteen, sekä työllistämis- ja koulutustuet, joita ei voida luokitella tiettyyn alaan kuuluvaksi. Lukujen pyöristämisen vuoksi joidenkin jäsenvaltioiden osalta prosenttiluvut eivät ole yhteensä täsmälleen 100 prosenttia. Irlannin osalta luvut kattavat vuodet 1998 1999 vuosien 1997 1999 sijasta. Lähde: kilpailun pääosasto. 1.3 Valtiontuki tehdasteollisuudelle Tässä luvussa käsitellään tehdasteollisuudelle 4 myönnettyä tukea. Tämä on yksi niistä aloista, joita eräät jäsenvaltiot voisivat tarkastella noudattaakseen Tukholmassa esitettyä pyyntöä supistaa valtiontukimääriä. Koko EU:n tasolla tehdasteollisuudelle myönnettiin vuonna 2001 tukea noin 21 miljardia euroa, mikä on 1,4 prosenttia alalla luodusta lisäarvosta (taulukko 6). Taulukko 6: Valtiontuki tehdasteollisuudelle vuonna 2001 Valtiontuki tehdasteollisuudelle, milj. * Valtiontuki tehdasteollisuudelle, % lisäarvosta EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK 21.287 604 604 7.577 462 1.041 3.305 459 3.905 29 595 497 203 335 380 1.290 1,4 1,4 2,3 1,8 3,7 1,1 1,3 1,5 1,7 1,2 1,0 1,2 1,1 1,1 0,7 0,5 Huom: Tehdasteollisuutta koskevat luvut sisältävät tuen yleiseen aluekehitykseen, jota ei voida osoittaa tietylle alalle. Joidenkin jäsenvaltioiden tapauksessa, erityisesti Kreikan, jossa suuri osa tuesta myönnetään aluekehitysohjelmien kautta, luvut todennäköisesti yliarvioivat tehdasteollisuudelle todellisuudessa suuntautuvan tuen määrää. Lähde: kilpailun pääosasto. Tehdasteollisuudelle myönnetty tuki suhteessa luotuun lisäarvoon pieneni useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 1997 1999 ja 1999 2001 (kuvio 3). Erityisesti tukimäärä väheni Italiassa, jossa pitkäaikainen laskusuuntaus on jatkunut, mutta myös Kreikassa, Saksassa, Espanjassa ja Irlannissa tehdasteollisuuden tuki väheni merkittävästi. Kuvio 3: Valtiontuki tehdasteollisuudelle vuosina 1997 2001 5,0 1997-1999 1999-2001 4,5 4,0 prosenttia lisäarvosta 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Lähde: kilpailun pääosasto. 4 Tässä tulostaulussa tehdasteollisuus käsittää tuen terästeollisuudelle, laivanrakennukselle ja muille tehdasteollisuuden aloille, pelastamis- ja rakenneuudistustuen, tuen yleiseen talouden kehitykseen ja tuen useimpiin horisontaalisiin tavoitteisiin (tutkimus ja kehitys, pk-yritykset, ympäristö, kauppa ja energiansäästö). 15

OSA 2: VALTIONTUEN VÄHENTÄMISEEN JA PARANTAMISEEN TÄHTÄÄVÄ TALOUDELLINEN LÄHESTYMISTAPA Maaliskuussa 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi EU:n kehittämisen maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi. Neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kehotettiin "tehostamaan pyrkimyksiään edistää kilpailua ja alentaa valtiontukien yleistasoa". Vuotta myöhemmin Tukholmassa järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa jäsenvaltiot sitoutuivat siihen, että "jäsenvaltioiden olisi saatava valtiontukien määrä suhteessa BKT:hen alenemaan vuoteen 2003 mennessä ja valtiontukia olisi suunnattava uudelleen horisontaalisiin, yleistä etua koskeviin tavoitteisiin, mukaan lukien koheesiotavoitteet". Tukimäärien vähentämiseen kannustettiin jälleen Barcelonassa maaliskuussa 2002 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jossa jäsenvaltiot sitoutuivat lisäämään pyrkimyksiään pienentää tukitasoja. Maaliskuussa 2003 Brysselissä kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti "edelleen vähentämään valtiontukia ja ohjaamaan tukea horisontaalisiin tavoitteisiin" sekä ilmaisi "tyytyväisyytensä komission aikomukseen jatkaa työskentelyä valtiontukijärjestelyjen yksinkertaistamiseksi ja uudistamiseksi keskittyen kilpailua eniten vääristävään tukeen". Eurooppa-neuvoston kokouksissa valtiontuesta esitettyjen mainintojen lisäksi on annettu erityisiä päätelmiä valtiontuesta. Joulukuussa 2001 neuvosto hyväksyi joukon päätelmiä, joissa se kehotti jäsenvaltioita jatkamaan pyrkimyksiään pienentää tukitasoja, suunnata tukea horisontaalisiin tavoitteisiin, kehittää edelleen tukiohjelmien ennakko- ja jälkikäteisvalvontaa ja lisätä komissiolle esitettävien kertomusten avoimuutta ja parantaa niiden laatua. Neuvosto myös pyysi komissiota seuraamaan aktiivisesti näiden päätelmien täytäntöönpanoa ja esittämään alustavan arvion edistyksestä vuonna 2002 5. Marraskuussa 2002 neuvosto hyväksyi päätelmät taloudellisesta lähestymistavasta valtiontukien vähentämiseen ja parantamiseen (Conclusions on an economic approach towards less and better State aid) 6. Päätelmien päätavoitteena on laajentaa valtiontukien vaikutusten taloudellista analyysia kannustamalla jäsenvaltioiden välisten keskustelujen ja tietojenvaihdon lisäämiseen. Niissä vahvistetaan uudelleen tarve arvioida valtiontukea tarkasti kilpailua eniten vääristävien valtiontukimuotojen havaitsemiseksi ja vähentämiseksi ja korostetaan sitä, että valtiontukimenojen seuranta on keskeinen tekijä jäsenvaltioiden ja yhteisön valtiontukipolitiikassa. Päätelmissä kehotetaan jäsenvaltioita harkitsemaan ennen valtiontuen myöntämistä, onko se suunnattu selvästi havaittuun markkinoiden toiminnan riittämättömyyteen tai yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, taloudellista ja sosiaalista koheesiota koskevat tavoitteet mukaan luettuina, ja onko valtiontuen muodossa toteutettu toimenpide tarkoituksenmukaisin ja tehokkain tapa ratkaista nämä ongelmat. Lisäksi kehotetaan kehittämään jatkossakin yksittäisten valtiontukien ja valtiontukiohjelmien ennakko- ja jälkikäteisvalvontaa, jotta voidaan seurata niiden vaikutuksia kilpailuun ja tehokkuuteen. Komission olisi helpotettava tätä prosessia esimerkiksi kokouksissa ja seminaareissa järjestettävällä valtiontuen vähentämiseen liittyvien kokemusten vaihdolla ja perustamalla tietoverkkopohjaisen verkon, jonka kautta jäsenvaltiot ja komissio voivat vaihtaa tietoja ja kokemuksia, sekä 5 Valtiontuen vähentämistä ja uudelleen suuntaamista koskeva komission seurantakertomus neuvostolle (KOM(2002) 555 lopullinen) hyväksyttiin 16. lokakuuta 2002 ja siihen voi tutustua Internet-osoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/others/. 6 Neuvoston asiakirja nro 13799/02: http://register.consilium.eu.int/pdf/en/02/st13/13799en2.pdf. 16

jatkamalla avoimuuden lisäämistä. Päätelmissä myös kehotetaan komissiota jatkamaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisalan ja sisällön uudenaikaistamista, yksinkertaistamista ja selventämistä sekä tehostamaan niitä menettelyjen pituuden ja tarvittavien hallinnollisten resurssien suhteen. 2.1 Horisontaaliset ja alakohtaiset tavoitteet Jäsenvaltiot suuntaavat tukea horisontaalisiin tavoitteisiin Yleensä katsotaan, että horisontaalisiin tavoitteisiin myönnettävä valtiontuki, jota ei ole kohdistettu tietyille toimialoille, on suunnattu markkinoiden toiminnan riittämättömyyden korjaamiseen ja että se vääristää kilpailua vähemmän kuin alakohtainen ja tapauskohtainen tuki. Tutkimus ja kehitys, ympäristönsuojelu, energian säästäminen, pk-yritysten tukeminen, työpaikkojen luominen, koulutuksen edistäminen ja aluekehityksen tukeminen ovat tärkeimpiä valtiontuella edistettäviä horisontaalisia tavoitteita. Käytettävissä olevien tietojen rajallisuuden vuoksi tässä luvussa tarkastellaan horisontaalisia tavoitteita ottamatta huomioon tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle. Sitä vastoin tuki tietyille toimialoille vääristää kilpailua todennäköisesti enemmän kuin tuki horisontaalisiin tavoitteisiin, ja sillä tuetaan myös usein muita tavoitteita kuin havaittua markkinoiden toiminnan riittämättömyyttä. Lisäksi suuri osa tällaisesta tuesta myönnetään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen tai rakenneuudistukseen. Tätä tuen erityismuotoa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tulostaulun seuraavassa laitoksessa. Vuonna 2001 horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina, suunnattu tuki oli 71 prosenttia EU:ssa myönnetystä kokonaistuesta lukuun ottamatta tukea maataloudelle, kalastukselle ja liikenteelle. Noin 19 prosenttia tuesta suunnattiin hiiliteollisuudelle ja loput 10 prosenttia oli tukea tietylle tehdasteollisuuden alalle tai palvelualalle. Suurin osa jäsenvaltioista suuntasi 75 100 prosenttia tuestaan horisontaalisiin tavoitteisiin. Osuus oli kuitenkin paljon alhaisempi Saksassa (63 %), Espanjassa (55 %), Ranskassa (53 %) ja Portugalissa (41 %). Alakohtaisen tuen suuri osuus Portugalissa johtui yhdestä ainoasta pääasiassa rahoituspalveluille suunnatusta alueellisesta verotukiohjelmasta Madeirassa. Mainituissa kolmessa muussa jäsenvaltiossa hiiliteollisuuden osuus tuesta on suhteellisen suuri (ks. 2.2 jakso). Jäsenvaltioita verrattaessa on tärkeää pitää mielessä, että tukiohjelmat luokitellaan päätavoitteen mukaan. Tämän seurauksena tuen määrä voidaan joissakin luokissa aliarvioida, koska tukia on luokiteltu muualle. Esimerkiksi osa tutkimus- ja kehitystueksi luokitellusta tuesta voi olla myös pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattua. Määritysongelmista huolimatta luvut osoittavat, mitä horisontaalisia tavoitteita eri jäsenvaltiot suosivat. Esimerkiksi Itävallassa ja Suomessa noin 40 prosenttia tuesta suunnattiin tutkimukseen ja kehittämiseen (EU:n keskiarvo 13 %). Tanska (32 % kokonaistuesta), Saksa (27 %) ja Ruotsi (33 %) suosivat ympäristötavoitteita, kun taas Italiassa 61 prosenttia tuesta oli varattu pienille ja keskisuurille yrityksille (EU:n keskiarvo 16 %). Yhdistynyt kuningaskunta käytti 42 prosenttia kokonaistuestaan (ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä) koulutustavoitteisiin (EU:n keskiarvo 6 %). Tämä tuki myönnettiin lähes yksinomaan nuorten koulutukseen. 17

Taulukko 7: Valtiontuki horisontaalisiin tavoitteisiin ja erityisaloille vuonna 2001 Prosenttia kokonaistuesta ilman maataloutta, kalastusta ja liikennettä EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Horisontaaliset tavoitteet 71 99 97 63 99 55 53 78 96 87 90 94 41 97 78 91 Tutkimus ja kehitys 13 20 7 13 2 11 14 3 17 22 28 40 3 41 13 11 Ympäristö 13 4 32 27 1 1 2-1 2 17 14-1 33 6 Pk-yritykset 16 18 2 4 7 8 21 1 59 31 6 14 10 12 12 12 Kauppa 1 0 0 0-0 2 0 0 1 4-0 5-0 Energiansäästö 2 0 10 1-0 1 0 0-28 1 0 18 13 0 Työllistämistuki 3 19 25 1-5 1 10 1-0 5 8 7 - - Koulutustuki 6 3 21 0-15 - 3 0 - - - 14 0 3 42 Muut tavoitteet (1) 18 35 1 18 90 16 12 61 17 31 8 20 7 13 4 20 Erityisalat 29 1 3 37 1 45 47 22 4 13 10 6 59 3 22 9 Laivanrakennus 0 - - 0-1 - - - - 5 - - - - 0 Muut tehdasteollisuuden alat (2) 1 0 1 3 2 1 1 0 1 2 Muut tehdasteollisuuteen kuulumattomat alat 0 - - - - 0 0 0 0 - - - - - - - Hiiliteollisuus 19 - - 35-39 16 - - - - - - - - 4 Matkailu 1 1-1 - 0-3 3 - - 4 2 - - 1 Rahoituspalvelut 5 - - 0 - - 25 15 - - - - 1 - - - Viestimet, kulttuuriala ja palvelut 3 0 3 0 1 1 4 4 0 13 5 53 3 22 5 Kokonaistuki ilman maataloutta, kalastusta ja 33463 778 1180 11853 465 2623 6105 706 4120 33 629 547 902 376 5062 639 liikennettä, milj. (1) Sisältää muualle luokittelemattoman tuen yleiseen aluekehitykseen. (2) Sisältää tuen terästeollisuudelle sekä muualle luokittelemattoman pelastamis- ja rakenneuudistustuen. Lähde: kilpailun pääosasto. Edellä mainituissa Eurooppa-neuvoston kokouksissa annettujen sitoumusten mukaisesti jäsenvaltiot ovat jatkaneet tukien suuntaamista yhteisön edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin. Viimeaikaiset suuntaukset osoittavat, että horisontaalisiin tavoitteisiin EU:ssa myönnetyn tuen osuus nousi 10 prosenttiyksikköä vuosien 1997 1999 ja 1999 2001 välisenä aikana (kuvio 4). Tämä johtui suurelta osin ympäristötavoitteisiin myönnetyn tuen voimakkaasta lisääntymisestä (8 prosenttiyksikköä tämän ajanjakson aikana). Tämä myönteinen suuntaus havaittiin vaihtelevissa määrin useimmissa jäsenvaltioissa. Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa horisontaalisten tavoitteiden osuus lisääntyi vähintään 10 prosenttiyksikköä tämän ajanjakson aikana. EU:n laajuisella tasolla tutkimuksen ja kehitykseen (T&K) myönnetyn tuen osuus kasvoi 3 prosenttiyksikköä ajanjaksolta 1997 1999 ajanjaksolle 1999 2001. Italiassa T&K-tuen osuus kasvoi 10 prosenttiyksikköä. Tässä yhteydessä on syytä ottaa huomioon Barcelonassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston asettama tavoite, jonka mukaan T&Ktoimintaan osoitettavaa rahoitusta olisi lisättävä. Tavoitteena on lähestyä 3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2010 mennessä, ja kaksi kolmannesta tästä investoinnista olisi saatava yksityiseltä sektorilta. 18

Kuvio 4: Horisontaalisiin tavoitteisiin suunnatun valtiontuen osuus vuosina 1997-2001 1997-1999 1999-2001 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 EU B DK D EL E F IRL I L NL A P FIN S UK Lähde: kilpailun pääosasto. 2.2 Hiili- ja terästeollisuus Kivihiili- ja terästeollisuuden osalta komissio antoi vuonna 2002 tiedonannon, jolla selvennetään eräitä kilpailuasioiden käsittelyyn liittyviä seikkoja ja valtiontukimenettelyjen soveltamista sen jälkeen, kun EHTY:n perustamissopimuksen voimassaoloaika päättyy heinäkuussa 2002 7. Komissio on myös antanut asetuksen, jossa säädetään valtiontuen myöntämistä kivihiiliteollisuudelle koskevista säännöistä alan rakenneuudistuksen edistämiseksi 8. Terästeollisuudelle myönnetty valtiontuki on vähentynyt huomattavasti muutaman viime vuoden aikana, noin 330 miljoonasta eurosta vuonna 1997 hieman yli 30 miljoonaan euroon vuonna 2001. Yli 90 prosenttia tämän alan tuesta myönnetään ympäristötarkoituksiin ja luokitellaan sen mukaan. Hiiliteollisuudelle myönnettiin vuonna 2001 noin 6,2 miljardia euroa. Tuki nykyiselle tuotannolle on vähentynyt tasaisesti niiden sopimusten mukaisesti, joissa määrätään hiiliteollisuudelle myönnettävien tukimäärien vähentämisestä vuoteen 2005 asti. Taulukossa 8 esitetään katsaus hiiliteollisuudelle myönnettyyn tukeen vuosina 1997 2001. 7 EYVL C 152, 26.6.2002, s. 5. 8 Neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2002, kivihiiliteollisuuden valtiontuesta. 19

Taulukko 8: Valtiontuki hiiliteollisuudelle vuosina 1997 2001 Keskimääräinen vuotuinen tuki, jota ei ole tarkoitettu nykyiseen tuotantoon Nykyiseen tuotantoon tarkoitettu keskimääräinen vuotuinen tuki (milj. ) 1997-1999 1999-2001 1997-1999 1999-2001 milj. /työntekijä milj. /työntekijä EU 2 175,8 1 982,8 5 693,5 49 024 4 672,8 49 004 D 441,6 951,4 4 540,7 62 977 3 541,6 60 922 E 392,9 401,8 776,0 37 415 683,5 40 654 F 621,7 629,6 376,9 35 560 363,6 43 094 UK 719,7 - - - 84,0 7 021 Lähde: kilpailun pääosasto. 2.3 Valtiontuki alueellisen kehityksen ja koheesion edistämiseen Johdanto Tukholmassa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita suuntaamaan tukea yhteisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina. Tämä merkitsee taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon myönnettävän tuen lisääntymistä. Alueelliseen kehitykseen voidaan kuitenkin myöntää tukea ainoastaan silloin, kun voidaan taata, että tuesta seurauksena oleva kilpailun vääristyminen ja tuen tuomat edut heikoiten kehittyneiden alueiden kehityksen suhteen ovat tasapainossa. Lisäksi koheesion vahvistamiseksi on tärkeää, että tuki keskitetään heikoiten kehittyneille alueille. Tämän tuen tehokkuutta ei saa vaarantaa myöntämällä kohtuutonta valtiontukea tukialueiden ulkopuolella. EU:n eri alueille myönnetyn taloudellisen tuen määrän mittaaminen on erityisen vaikea tehtävä. Ensinnäkin kullakin jäsenvaltiolla on oma aluepolitiikkansa ja kukin niistä varaa osan kansallisesta talousarviostaan alueelliseen kehitykseen valtiontuen ulkopuolella. Lisäksi liittovaltiomuotoisissa jäsenvaltioissa kuten Saksassa alueelliset hallitukset (osavaltiot) ovat vastuussa merkittävistä menoeristä. Toisissa jäsenvaltioissa suuntauksena on yhä suuremmassa määrin siirtää toimivalta alueellisille ja paikallisille hallintoviranomaisille. Lisäksi on olemassa EU:n rakennerahastojen monivuotiset rahoitusohjelmat, jotka laaditaan alueiden, jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä. Tällainen rahoitus ei ole mukana tulostaulussa, mutta se vaikuttaa alueille varatun valtiontuen määrään, sillä yhteisön rahoituksen lisäksi on myönnettävä kansallista rahoitusta 9. Lisäksi jokainen jäsenvaltio suuntaa osan valtiontuestaan heikoiten kehittyneille alueille, niin sanotuille tukialuille (ks. laatikko). Käytännössä tukijärjestelmä voidaan joko erityisesti osoittaa tukialueelle (tai useammalle a tai c alakohdan mukaiselle tukialueelle) tai se voi olla valtakunnallinen järjestelmä 10. Tukialueet hyötyvät luonnollisesti myös valtakunnallisista järjestelmistä myönnetystä tuesta. Tämän tuen määrää ei ole 9 On syytä huomata, että suuri osa tällaisesta kansallisesta rahoituksesta ei ole valtiontukea, sillä se koskee esim. infrastruktuurikustannuksia. 10 Kolmannen luokan muodostaa tuki, jonka alueviranomaiset myöntävät sellaisille alueille, jotka eivät ole oikeutettuja tukeen NUTS II -tasolla, mutta tuen kokonaismäärä ei ole merkittävä yhteisön tasolla. 20

kuitenkaan mahdollista määrittää, koska lopullisista tuensaajista ei ole tietoja. Toiseksi parhaana vaihtoehtona on kuitenkin mahdollista mitata kaikki tuki, joka on erityisesti varattu tukijärjestelmässä a alakohdan mukaisille tukialueille riippumatta tuen kokonaistavoitteesta 11. Tukialueiden määrittely Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan nojalla tietyille alueille voidaan myöntää poikkeus tuen yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskevasta periaatteesta, josta määrätään 87 artiklan 1 kohdassa. Ensinnäkin perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrätään, että yhteismarkkinoille soveltuvana voidaan pitää "tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma". Tällaiset a alakohdan mukaiset alueet ovat pitkälti samoja kuin EU:n rakennerahastojen tavoitteen 1 alueet. Käytännössä alue, joka on NUTS 12 II -tason mukainen maantieteellinen alue, voidaan luokitella a alakohdan mukaiseksi alueeksi, jos BKT asukasta kohden on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Liitteessä 1 esitetään täydellinen luettelo a alakohdan mukaisista alueista vuosina 2000 2006. Toiseksi tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos se on tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla". Perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohta antaa enemmän liikkumisvapautta määriteltäessä alueella esiintyviä vaikeuksia, joita voidaan lieventää tukitoimenpiteiden avulla. Koska kyseinen alakohta koskee alueita, jotka eivät ole yhtä heikossa asemassa kuin a alakohdan mukaiset alueet, ainoastaan pieni osa jäsenvaltion kansallisesta alueesta voidaan luokitella oikeutetuksi tällaiseen tukeen. Alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen (asiakirja 98/C 74/96, saatavilla Internetosoitteessa http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/legislation/) mukaisesti komissio katsoo alustavasti, että tukea saavien alueiden kokonaislaajuuden on oltava yhteisössä tukea vaille jääviä alueita pienempi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aluetukien yhteisössä kattaman väestömäärän on oltava alle 50 prosenttia yhteisön väestöstä. Vuosina 2000 2006 komissio asetti aluetuen kattaman väestön enimmäismääräksi 42,7 prosenttia yhteisön väestöstä. Kunkin jäsenvaltion kansalliset enimmäismäärät ovat seuraavat: Belgia: 30,9% Luxemburg: 32% Tanska: 17,1% Alankomaat: 15% Saksa: 34,9% Itävalta: 27,5% Kreikka: 100% Portugali: 100% Espanja: 79,2% Suomi: 42,2 Ranska: 36,7% Ruotsi: 15,9% Irlanti: 100% Yhdistynyt kuningaskunta: 28,7% Italia: 43,6% Poikkeusten nojalla tukikelpoiset jäsenvaltion alueet ja kullekin alueelle hyväksytyt alkuinvestointeihin tai työpaikkojen luomiseen myönnetyn tuen enimmäisintensiteetit muodostavat yhdessä jäsenvaltion aluetukikartan (http://europa.eu.int/comm/competition/state_aid/regional/). Suuntaviivoissa määritellään lisäksi alueet, joilla voidaan myöntää ylimääräinen alueellinen lisä tuki-intensiteettiin horisontaalisen politiikan nojalla (esimerkiksi pk-yritysten tapauksessa). 11 Aikaisemmissa tulostauluissa tiedot aluetuesta sisälsivät ainoastaan tuen, jonka pääasiallisen tavoitteen katsottiin olevan alueellinen. Sen vuoksi tietyille alueille myönnetty tuki, jonka pääasiallinen tavoite oli esimerkiksi pienten ja keskisuurten yritysten tai tutkimus- ja kehitystyön tukeminen, eivät sisältyneet niihin. 12 NUTS = Nomenclature of territorial units for statistics (tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö). http://europa.eu.int/comm/eurostat/ramon/nuts/home_regions_en.html 21